Aamunkajo - Original Character Info

Tavatut:
Rico (Yoshi) - ei tiedä miten suhtautua
Kenzie (Kirsikkasilmä) - neutraali tuttavuus
Zaigo (Kuroi) - positiivinen tuttavuus
Lack (Lara) - sekavia, negatiivisia tunteita
Chenoa (Maru) - positiivinen tuttavuus
Hael (Pipsu) - luotettu ystävä
Roccio (Zizuka, nyk. Tucci) - ystävä
Cliantha (Tahmis) - neutraali tuttavuus
Viiltäjä (Saalistaja) - negatiivinen tuttavuus
Arigon (Draago) - neutraali tuttavuus
Lucifer (Lara) - positiivinen tuttavuus
Serpens (Lanfear) - neutraali tuttavuus
Bedio (Mezzi) - neutraali tuttavuus
Revontuli (Tintti, nyk. Kaamoksensusi) - luotettu ystävä, puoliso
Tomoe Nora (Mitsu) - neutraali tuttavuus
Fleshey (Wolf) - hyvin positiivinen tuttavuus
Isla (Yoshi) - ystävä
Error (Neftichan) - hyvin positiivinen tuttavuus
Vanesa Musta (Tucci) - neutraali tuttavuus
Darjeth Musta (hitodama) - kunnioittaa johtajanaan
Hysmi (Tucci) - neutraali tuttavuus
Hallantuoja (kawaii) - neutraali tuttavuus
Aruk (Raura) - neutraali tuttavuus
Osiris (Tintti) - neutraali tuttavuus
Rejtélyes (Ziharn) - neutraali tuttavuus
Fiachra (Neftichan) - negatiivinen tuttavuus
Senjiro (Kaamoksensusi, nyk. Sparrow) - negatiivinen tuttavuus
Riegnrie Utuilta (Tahmis) - ystävä
Jeremiel (Ish) - pelkää kuollakseen

Pelit:
Taivaisiin kohoavat kalliot, Befalasin kalliomuodostelma, 4.4. - 27.4.2008
Niitylle käy heidän tie, Befalasin niitty, 10.4. - 22.6.2008
Jokamiehen jooga, Befalasin niitty, 25.6. - 21.8.2008
Yhdessä emme ole niin yksin, Djalan lato, 22.8.2008 - 10.1.2009
Elämä hymyilee, Befalasin puro, 15.11.2008 - 4.1.2009
Ei mitään lasten leikkiä, Djalan lehtimetsä (K-18 -osio), 12.1. - 11.6.2009
YP - Meissä virtaa musta voima, Befalasin niitty, 21.3. - 22.3.2009
Pahaa maailmaa paossa, Befalasin niitty, 19.6. - 2.10.2009
I sense there's something in the wind, Befalasin metsä, 7.8. - 2.11.2009
Tyttöjen kesken, Ederan nurmikenttä, 18.11.2009 - 13.4.2010
Vai toivotko kuolemaa? // Hitodama, Befalasin kalliomuodostelmat, 28.1. - 29.7.2010
Kultaa sateenkaaren päässä?, Befalasin niitty, 10.8.2010 - 10.2.2011
Sävyjä lumessa, Afuelin joki, 14.10. - 19.12.2010
YP Vanhan loppu on uuden alku, Befalasin niitty, 17.12. - 18.12.2010
Fell in love, Befalasin havumetsä, 20.12.2010 - 10.2.2011
Vallatonta vapaamielisyyttä, Befalasin niitty, 3.3. - 28.5.2011
Elämisen vaikeus, Befalasin niitty, 29.5. - 4.7.2011
Kaikkea sitä näkeekin kun vanhaksi elää!, Djalan nurmikenttä, 2.6. - 22.9.2011
Tie joka johtaisi perille, Befalasin puro, 22.8.2011 - 6.9.2012
Vaikka sinua rakastankin, Befalasin niitty, 29.4. - 20.8.2012
Hauska retki, Befalasin havumetsä, 19.8.2012 - 6.1.2013
Maailmaan mä avaraan, Djalan hiekkaranta, 7.1. - 14.1.2013

Tapahtumat:

• Aamunkajon matka Andriaanalla alkoi varsin hankalasti, sillä hän rantautui Befalaksen mailla sijaitsevalle kalliomuodostelmalle. Onnena onnettomuudessa paikalle sattui kuitenkin kiipeilyn salat taitava lunnikoira Rico, joka auttoikin nuoren naaraan ylös merestä. Kajo oli luonnollisesti hyvin väsynyt uintimatkastaan, joten pienen jutustelutuokion jälkeen päätti kaksikko jäädä lepäämään kallioiden laelle. Illan tullen parivaljakko jatkoi matkaansa ja Rico lupasi johdattaa naaraan Befalasin niitylle.
• Befalasin niitylle kaksikon matka siis kävi. Vaan enää ei saanut parivaljakko olla kahden, sillä niitylle ilmaantuivat myös urokset Kenzie ja Zaigo. Rico ei ollut lainkaan ilahtunut joutuessaan kilpailemaan Kajon huomiosta vieraiden kanssa, vaan olikin aloittaa jo tappelun häätääkseen vieraat pois. Kojoottikoira sai kuitenkin toverinsa hillittyä, jolloin porukka kävi niitylle nukkumaan. (Lukuun ottamatta Kenzietä, joka päätti jatkaa matkaansa.) Aamun tullen Rico jatkoi riitelyä vasta pentuikäisen Zaigon kanssa, jolloin Kajo joutui pyytämään lunnikoiraa poistumaan paikalta. Niin uros kirouksia taakseen heitellen tekikin, jättäen sudenpennun ja kojoottikoiran niitylle, josta hekin aikanaan eri suuntiin lähtivät.
• Tutkittuaan jonkin aikaa Andriaanan saarta päätti Kajo palata jälleen Befalasin niitylle. Tällä kertaa hän paikalla kohtasi Lackin sekä Chenoan, joita naaras piti oikein suloisena pariskuntana. Kolmikko kävi ottamaan aurinkoa ja jutustelemaan, Lackin jopa luvaten kertoa Kajosta Befalasin alfalle, joka uroksen mukaan oli hänen hyvä ystävänsä. Nuorikko oli nimittäin päättänyt liittyä kyseiseen laumaan, joten suositukset eivät olleet ollenkaan pahitteeksi. Lopulta Lack ja Chenoa lähtivät hankkimaan itselleen päivällistä, Kajon jättäessä parin nauttimaan toistensa seurasta.
• Aamunkajon matka jatkui Befalasin johtajaa etsien, vaikkei etsiminen juuri näyttänyt tuottavan tulosta. Taivalluksellaan päätyi naaras lopulta Djalan mailla sijaitsevan ladon luokse, jossa kohtasi sokean Haelin. Nuorukaiset viettivät oikein mukavan illan keskenään, tutkien ihmisten vanhaa latoa ja Kajon yrittäessä selittää näkökyvyttömälle muun muassa värien olemusta. Lopulta kävi kaksikko yhdessä nukkumaan, aamun tullen teidensä erotessa omiin suuntiinsa.
• Lopulta näytti onni olevan kojoottikoiran puolella, kun hän Befalasin purolla kohtasi kyseisen lauman johtajan, Roccion. Vaikkei Lack kaikesta päätellen ollutkaan Kajosta johtajalle kertonut, pääsi nuorikko ongelmitta liittymään tuohon tummaturkkisten laumaan.
• Jonkin ajan kuluttua kohtasi Kajo jälleen jo aiemmin tapaamansa Lackin. Ilta uroksen kanssa alkoi mukavasti aterian ja jutustelun merkeissä, mutta tätä seurannut kävelyretki ajautuikin pian jo intiimimmälle suunnalle. Naaras kyllä piti Sulkakorvasta, mutta ei tuntenut olevansa vielä valmis moisiin huvituksiin. Hän ei kuitenkaan tahtonut loukata urosta ja kieltäytyä tämän seurasta, minkä tähden nuorikko menettikin neitsyytensä toiselle varsin sekavien tunteiden saattelemana.
• Pian edellisen jälkeen oli Aamunkajon aika osallistua ensimmäistä kertaa Befalasin kokoukseen. Koko tumma joukko osoitti kunnioitustaan lauman vanhalle johtajalle Nivyvalle, jota Kajo ei tosin ollut ehtinyt edes tuntea, sekä tuki alfaksi noussutta Rocciota kannustavilla sanoillaan. Hetkeksi Kajo jopa unohti Lackin aiheuttaman pahan olonsa, mutta muiden yksi kerralla lähtiessä pois paikalta jäi naaras lopulta jälleen yksin, saaden vain vaivoin pakotettua hymyn pysymään yleensä niin onnellisilla kasvoillaan.
• Viimein sai Aamunkajo muuta ajateltavaa, kun voimallinen myrsky pyyhkäisi rankkasateiden ja ukkosten muodossa Andriaanan ylitse. Naaras kaivoi itselleen suojaa antavan pesäkolon laumansa niitylle, ja tarjosipa lopulta sieltä suojaa Revontuleksi kutsutulle koirasudellekin. Naaraiden jutustellessa sai Kajo jopa purettua sydäntään Lackin kanssa tapahtuneista asioista, Revontulen lohduttaessa nuorempaansa parhaansa mukaan. Lopulta kävi kaksikko nukkumaan yhdessä, ja heidän viimein herätessä oli myrskykin ehtinyt laantua. Naaraat erosivat toisistaan ystävinä, ja lupasivat tavata toisensa uudestaan viimeistään Befalasin seuraavassa kokouksessa.
• Ollessaan parisen viikkoa myöhemmin saalistamassa Befalasin metsässä, kohtasi Aamunkajo vasta Andriaanalle saapuneen Tomoen. Hetken juttutuokion jälkeen naaraat päättivät lähteä yhdessä metsästämään, mutta epäonnekseen Kajo eksyi saalistuksen aikana toveristaan, eikä löytänyt enää tietä tämän luokse.
• Kulkeuduttuaan ensimmäistä kertaa elämässään Ederan maille Aamunkajo tapasi Fleshey-nimisen susinuorukaisen, jonka kanssa kävi keskustelemaan omasta heimostaan ja Flesheyn klaanista. Jutustelun lomassa kojoottikoiralle selvisi, ettei muukalaisilla oikeastaan ollut lupaa tulla noin vain Ederan alueille, mikä hämmästytti naarasta melkoisesti. Neitokaksikolla oli kuitenkin oikein mukavaa keskenään, kunnes vartiokaartilaisen ilmaantuessa näköpiiriin päätti Kajo suosista poistua paikalta. Hän kuitenkin lupasi pikaisesti, että Fleshey olisi koska vain tervetullut vierailemaan hänen kotikolollaan Befalasin niityllä.
• Muutamien viikkojen kuluttua suuntasi Aamunkajo kohti kalliomuodostelmia muistelemaan päivää, jona hän oli aikoinaan Andriaanalle saapunut. Sattumalta hän kohtasi paikalla Revontulen, jolle oli tapahtunut varsin ikäviä parivaljakon viimeisimmän tapaamisen jälkeen: hänet oli pakotettu Lahkon jäseneksi. Kajo sai kuuntelemalla ja juttelemalla masentuneen Reppanan hieman paremmalle mielelle, jolloin naaraat suuntasivat meren rannalle kalastamaan uhrilahjaa Herralle, jotta tämä antaisi Revontulen olla hetken rauhassa. Suunnitelma toimikin, ja Herran tullessa tyytyväiseksi saattoivat ystävykset viettää pitkän päivän mukavasti toistensa seurassa. Ajan kuluessa alkoi kuitenkin käydä yhä selvemmäksi, että Kajo taisi omata ystävätärtään kohtaan hieman turhankin lämpimiä tunteita, mikä sai kojoottikoiran hyvin hämilleen. Lopulta kaksikon lähtiessä omille teilleen suuntasi Kajo kololleen pohtimaan uusia, outoja tuntemuksiaan kaikessa rauhassa.
• Palattuaan kotiinsa eleli Kajo jonkin aikaa mukavasti itsekseen, kunnes ikävä vesisade otti ja sai koko pesäkolon sortumaan hänen niskaansa. Kojoottikoira oli juuri korjaamassa aiheutuneita tuhoja, kun paikalle saapui Isla-niminen naaras, jonka kanssa hän jäi rupattelemaan. Puheeksi tulivat lopulta myös Revontuli ja Kajon erikoiset tunteet tätä kohtaan, jolloin Isla vakuutti ystäväänsä ihastumisen olevan oikeastaan ihan normaalia, mikä piristi Kajoa suuresti. Iloisissa tunnelmissa kaksikko kävikin tämän jälkeen korjailemaan kojoottikoiran kotia yhdessä tuumin.
• Myöhemmin lähti Kajo toteuttamaan pitkäaikaista haavettaan eli katsomaan Afuelin maita ja etenkin lunta, jota hän ei ollut koskaan kovin hyvin nähnyt. Kuljettuaan haltioituneena jäätynyttä jokea pitkin kohtasi hän Error-nimisen koiran, jonka seuraan hän jäi jutustelemaan mukavia. Kojoottikoiran kertoillessa tarinoita heimostaan muovaili kaksikko myös Erroria etäisesti muistuttavan lumipatsaan, jonka valmistuttua pari lähti omille teilleen. Kajo tosin lupais, että hän tilaisuuden tullen veisi Errorin jonakin päivänä tapaamaan heimonsa jäseniä mantereelle.
• Pian oli Kajon taas kerran aika ottaa osaa Befalasin kokoukseen, jossa oli jälleen kerran alfan vaihtumiseen liittyviä asioita käsiteltävinä. Roccio luovutti paikkansa sukulaispojalleen Darjethille (omien sanojensa mukaan) voidakseen huolehtia paremmin nuorista pennuistaan, joten laumalla oli syytä iloita niin perheenlisäystä saaneen Roccion kuin uuden johtajansa Darjethinkin puolesta.
• Vain vähän aikaa kokouksen jälkeen tapasi Kajo taas kerran rakkaan toverinsa Revontulen, jolle hän tällä kertaa rohkeni paljastaa ystävyyttä syvemmiksi kasvaneet tunteensa. Nuorikon onneksi rakkautensa ei ollut yksipuolista, vaan Reppana myönsi tuntevansa samoin, jolloin pari lupautui hetken onnellisen kiehnäämisen jälkeen toistensa puolisoiksi. Ilo oli suunnaton vielä silloinkin, kun kaksikko jätti metsän taakseen ja lähti Kajon kololle, tarkoituksenaan suurentaa se niin isoksi, että molemmat mahtuisivat asumaan vaivatta sen suloisessa suojassa.
• Arki jatkui ruusunpunaisena, kunnes eräänä aamuna Revontulen ollessa omilla asioillaan parivaljakon kotikololle sattui Rejtélyes-niminen uros, joka oli Reppanan tavoin lahkolainen. Saluki oli vallan herrasmiesmäinen tapaus, ja tämän kanssa Kajo jutustelikin muutaman tovin muun muassa heidän erilaisista elämänkatsomuksistaan, kunnes Revontuli palasi kotiin verissä päin. Tämä oli joutunut puolikasvoitetuksi, joten huolesta sekaisin vetäytyi Kajo hoitamaan tätä pesäkolon suojissa.
• Reppana toipui puolisonsa hoidon avulla kokemuksestaan, mutta se sai vanhemman naaraan myös miettimään sitä, mitä hän elämältään vielä ennen kuolemaa tahtoi. Eräänä sateisena päivänä tämä siis päätti keskustella Kajon kanssa pennuista, joiden saaminen oli hänelle tärkeä haave. Kajo kertoi toivovansa myös jälkikasvua, mutta koska sen saaminen oli kahdelle naaraalle mahdotonta, päätti pariskunta ryhtyä etsimään adoptiolasta itselleen. Luottavaisena uutta suunnitelmaa kohtaan Kajo nukahti lopulta puolisonsa vierelle.
• Revontuli alkoi olla jo varsin hyvässä kunnossa, mutta silti Kajo kävi tälle yhä silloin tällöin etsimässä kipua ja tulehdusta lievittäviä kasveja. Yksi tällainen hankintamatka vei hänet Djalan nurmikentälle, jossa nuorikkoa vastaan tuli kaksi sutta, Fiachra ja Senjiro. Karkeista sanoista järkyttynyt Kajo pakeni paikalta heti kun vain pääsi, mutta silti kuulemansa haukut jäivät kaikumaan pitkäksi ajaksi hänen korviinsa.
• Jälleen tulivat Aamunkajon parantajantaidot tarpeeseen, kun hän sattumalta löysi Befalasin purolta pahaan kuntoon murjotun Utuilta-kojootin, joka kaiken huipuksi osoittautui olevan kotoisin samoilta seuduilta Kajon itsensä kanssa. Aamunkajon hoivaillessa uroksen haavoja keskusteli kaksikko ummet ja lammet kotiseutunsa asioista ja Andriaanan kummallisuuksista, kuten lahkosta, kunnes viimein nukahtivat yhdessä puron äärelle.
• Ajan kuluessa alkoi näyttää yhä pahemmin siltä, etteivät Kajo ja Reppana löytäisi mistään itselleen hoivaa kaipaavaa pienokaista, joten epätoivoissaan (ja kukkaspäissään) Revontuli ratkaisi asian hankkiutumalla raskaaksi. Saadessaan viimein tietää asiasta oli Aamunkajo luonnollisestikin varsin järkyttynyt, mutta alkushokista toivuttuaan sai koirasusi vakuutettua puolisolleen, että he voisivat kyllä kasvattaa pennut aivan kuin ne olisivat heidän kahden yhteisiä. Tämä ajatus kirkkaana mielessään alkoi pariskunta somistaa pesäänsä kokonaiselle perheelle sopivaksi.
• Pennut syntyivät, kasvoivat ja saivat nimikseen Hielka, Halja ja Kierle. Arki oli kuin ruusuilla tanssahtelemista, kunnes Revontulen lahkolaisuus saapui kummittelemaan muuan puolikuulaisen satuttua perheen tielle. Tajuttuaan Reppanan ja tämän pennut lahkolaisiksi ryhtyi puolikuulainen surutta tappotyöhön, joka tuoreiden vanhempien kauhuksi ja murheeksi vaati jokaisen kolmen pennun hengen. Myös Revontuli kärsi kahakassa pahoja vammoja sekä menetti kokonaan näkönsä, mikä sai murtuneen pariskunnan viimein tajuamaan, että Andriaana oli liian vaarallinen paikka rauhaa rakastavalle kaksikolle.
• Niinpä, kun pariskunta oli haudannut pentunsa, kertonut näiden julmasta kohtalosta Befalasin johtajalle ja parannellut Revontulen revityt kasvot, tekivät he sen mikä olisi pitänyt tehdä kenties jo paljon aikaisemmin. He heittivät hyvästit Andriaanalle ja lähtivät pienen lautantapaisen kanssa uimaan kohti Aamunkajon heimon kotikontuja, tarkoituksenaan aloittaa uusi elämä kaukana tästä vihamielisestä saaresta. Sille tielle kaksikko jäi, eikä heistä Andriaanalla sen koommin kuultu.