Sudensielu - RPGs


Authors
hitodama
Published
5 years, 9 months ago
Updated
5 years, 9 months ago
Stats
2 6574

Entry 1
Published 5 years, 9 months ago
1310

Explicit Violence

All the rpg threads of Sudensielu collected to one place! The writers are mentioned separately in each entry.

Theme Lighter Light Dark Darker Reset
Text Serif Sans Serif Reset
Text Size Reset

Päivä ennen loppua


Djala » Hiekkaranta » Päivä ennen loppua [Inimitium]

Päivä ennen loppua [Inimitium]
Post by ticarri on Oct 11, 2012, 20:47

// Tässä pelissä tapahtuu Auroran ja muiden Kalliovuorilta tulevien saapuminen. Yritetään pelata melko rivakasti läpi ja olisiko 5 vrk aikaraja kaikille ihan sopiva? //

Kuu loimotti taivaalla ja valaisi tummaa vellovaa merta. Taivas oli kirkas ja tähdet pilkahtelivat taivaalla Auroran kahlatessa rantaveteen. Iäkäs naaras oli voipunut, mutta otti askeleet varmoin ottein peittäen väsymisensä alaisiltaan.
Fyysistä väsymystä ei voinut rinnastaa suden sisäiseen tuskaan jota hän poti puolisonsa menetyksen tähden. Adept oli hukkunut matkalla, uhrannut henkensä tämän operaation tähden ja se sai Auroran sisällä kytevän liekin loimottamaan vihasta. Ilman hänen uppiniskaista ja epäonnistunutta jälkeläistään, Illuminatia, hänen ei olisi koskaan tarvinnut tulla tälle saarelle, joka maineensa mukaan oli paratiisi.
Tumma susi puhahti hiljaa ja ravisteli äkäisesti niskaansa kääntäen katseensa takanaan tuleviin alaisiinsa. Heihin jotka tekivät rahvaan työn. Aurora piti jokaista melko typeränä tapauksena, mutta hyödyllisinä silloin kun tarvittiin massaa jolla tappaa. Hän itse hoiti oman osansa myös, tietenkin, mutta vaikka totuus ei hivellyt mieltä, ymmärsi naaras oman ikänsä tuomat rajoitteet. Hän ei ollut enää parhaimmassa terässä, vaikka kulkikin yhä notkeasti ja oli mieleltään mitä virkein ja hyytävin. Voisi sanoa, että Aurora oli vain pahentunut iän ja kokemusten myötä.

”Liikettä!”, naaraan viileä ääni vihloi ilmaa ja käskytti alaisia reippaampaan tahtiin samalla kun naaras itse asteli tyynesti pehmeälle rannalle. Suden hengitys oli aavistuksen raskas ja hengästynyt, mutta naaras pyrki peittämään sen huokauksiin. Huokauksiin jotka osoittivat hänen tyytymättömyyttään.

Heidän oli tarkoitus etsiä Illuminati, hyökätä tämän ryhmän kimppuun ja tappaa kaikki. Auroralla ei ollut minkäänlaisia epäilyksiä, etteikö ryhmä kykenisi siihen. Illuminati oli toki hyvin koulutettu, mutta vätys siltikin, kuten kaikki muutkin jälkeläiset. Auroralta ei herunut äidinrakkautta, eikä mitään muutakaan rakkautta. Ainoa mitä saattoi nähdä, oli kovettunut sydän ja sitä ympäröivä hyytävä kylmyys, joka leiskui aina silmissä asti.

Re: Päivä ennen loppua [Inimitium]
Post by lr on Oct 11, 2012, 21:21

Isokokoinen koirauros kahlasi rantaan, turkki märkänä ja kieli pitkällä roikkuen. Matka oli ollut pitkä ja menetyksiä oli sattunut uintimatkalla saarelle. Teodor ei pitänyt siitä, että miehiä menetettiin jo pelkästään matkalla, mutta luontoäidille ei mitään mahtanut.
Paimenkoiran ruskeat silmät katsahtivat johtajatarta, joka vaikutti olevan elämänsä voimissa. Teodor oli lähes varma, että Auroraa väsytti, vähintään yhtä paljon kuin muitakin, mutta johtajattarena ei halunnut näyttää heikkouksiaan.

Uros ravisti turkistaan pahimmat vedet pois, etteivät ne olisi enempänä painolastina matkan jatkuessa. Teodor rukoili perheensä vuoksi, että selviäisi tehtävästään hengissä.
Käskyn käydessä lähti koirauros talsimaan johtajansa perässä kohti Illuminatin olinpaikkaa, missä se sitten lieneekin.

((Täältä tullaan!))

Re: Päivä ennen loppua [Inimitium]
Post by tintti on Oct 12, 2012, 0:00

// Joo-o-. Laitan kaikille hetikohta YV:tä tästä. Eli ideana on se, että tänne jokainen kenellä on kuoleva hahmo, kirjoittaa yhden viestin jossa hahmo saapuu andriaanan saarelle ja lähtee seuraamaan Aurooraa. Enempään ei ole tarvetta, sillä tämä juoni on jo venynyt liikaa.(aluksi oli idea että pelattaisiin pidempään näillä kuolevilla) Ja kohta päästään sitten pelaamaan ihan tappelupeliä, jossa sitten 4-5vrk sääntö pätee.//

Gillard tunsi jo väsymystä tassuissaan, mutta sitä suurempana tuon mielessä leimusi viha. Gillardista oli tullut läheisiä Adeptin kanssa matkan alkuvaiheilla, he olivat keskenään saalistaneet ryhmälle ruokaa ja muutenkin viettäneet aikaa. Nyt tuo pahnanen vanhus oli mennyt hukkumaan mereen, ja se jos mikä oli sen kammottavan Illuminatin vika! Ilman sitä petturia, olisi Adept elossa. Nopeasti rantautuva uros katsahti, että sisko Serdev oli vielä hengissä. Olihan se, onneksi.

Hetken aikaa mustavalkea susi ehti ravistella turkkiaan ja levähtää, kun käsky kävi jatkamiseen. Niinpä uros lähti nopeasti liikkeelle, siskonsa rinnalla pysyen, valmiina mihin tahansa.

Re: Päivä ennen loppua [Inimitium]
Post by hitodama on Oct 12, 2012, 1:22

Vaikka kuu mollotti suurena taivaalla ja valaisi yöllistä maisemaa melkoisen tehokkaasti, uiskenteli muuan luppakorvainen pitkäkoipi liki sokkona eteenpäin ja törmäili siten säikähdyksestä ulahdellen tuon tuostakin tovereihinsa. Oli jonkinmoinen ihme, että kyseinen harmaaturkki oli Andriaanan rannikolle asti selvinneiden joukossa, sillä suolaveden liotettua silmänsä kipeiksi ja punoittaviksi oli Sudensieluksi kutsuttu yksinkertainen sekaverinen joutunut pienoiseen paniikkiin. Viimein tassunsa osuivat kuitenkin hiekkaiselle maankamaralle, ja perin pohjin vettynyt uros räpiköi nopeasti ylös merestä hieroakseen suolat pois silmistään. Sitkeä koiraeläin oli toki hengästynyt kurjasta matkasta, muttei kuitenkaan erityisen väsynyt, joten lähtökäskyn kajahtaessa pomppasi Susi saman tien koivilleen ja suuntasi aavistuksen paremmin voivat silmänsä hartaasti kohti johtajanaarasta. Samassa mieleensä muistuivat kuitenkin vanhan kotiheimonsa ikiaikaiset tavat, joten harmaaturkki käännähti nopeasti kohti maihinnousupaikkaansa piirtääkseen jokusen hätäisen koukeron hiekalle ja lausuakseen pari lepyttelevää sanaa siltä varalta, että uusi saari suhtautui tulokkaisiin epäileväisesti.

Riitin päätyttyä loikkasi Sudensielu jälleen kohti Auroraa ja lähti kuromaan huimalla juoksuvauhdillaan umpeen syntynyttä välimatkaa. Hän ei oikeastaan edes huomannut heidän joukkonsa olevan määrältään pienempi kuin uimaan lähdettäessä, ja vaikka olisi huomannutkin olisi tuskin siitä välittänyt, joten ainoastaan tulevaa tehtävää mielessään pyöritellen katosi sulkakaulainen hongankolistaja muiden muassa Andriaanan sisäosiin.

Re: Päivä ennen loppua [Inimitium]
Post by swildy on Oct 12, 2012, 12:52

Öklö oli puskenut koko merimatkan tasaisen varmasti vellovan veden läpi ja yksinkertaisesti kieltäytyi myöntämästä tuntevansa minkäänmoista väsymystä. Suden tuuhea turkki oli litimärkä ja valui vettä sen vihdoin kömpiessä rannalle. Naaras ei ollut ehtinyt edes kokonaan kuivalla maalla, kun käsky käydä liikkeelle kajahti ilmassa. Öklön mielessä ei käväissytkään pysähtyä lepäämään, vaikka sen tavallisesti niin varmat jalat tärisivät hitusen sen ponnistaessa pystyyn ja ottaessa ensimmäisiä askeleita vieraalla rannalla sekä ravistellessaan turkkiaan. Kun käsky kävi, oli Öklö jälleen täydessä valmiustilassa.
Joukko oli ehkä huvennut rankalla matkalla, mutta Öklö ei ollut siitä lainkaan pahoillaan. Sillä oli kova luottamus loppujoukon kykyihin kukistaa yksi väärälle tielle eksynyt sivuhaara ja ne, jotka matkalla olivat hukkuneet, olivat olleet heikkoja ja ansainneet sen. Olkoonkin että kuolleiden joukossa oli ollut myös toinen johtajista, mutta ilmeisesti Adept oli ollut väärällä paikalla päälikkönä. Aurora sen sijaan näytti olevan vielä hyvissä voimissa ja Öklö seuraisi tämän käskyjä mielihyvin.

Kiemuroitaan piirtämään pysähtynyt Sudensielu ärsytti Öklöä suuresti ja naaran olisikin tehnyt mieli tönäistä hidastelemaan jäänyt kojootinkuvatus lapsellisesti hiekkaan nenälleen. Tähän ei, harmi kyllä, ollut tarvetta eikä tilaisuutta, kun puoliborzoi pinkaisi jo alkujoukon perään.
Lähtiessään itsekin vihdoin liikkeelle, Öklö katsoi tarkoin että käveli suoraan Suden piirrosten päältä.

Re: Päivä ennen loppua [Inimitium]
Post by jasper on Oct 28, 2012, 21:20

// Saavun minäkin nyt tähän peiin Hiukan jäljessä.. //

Narttu katsoi erikoisilla silmillään väsyneesti veljeensä, jonka rinnalla hän oli koko matkan kulkenut. Serdeville oli tärkeää pitää Gillard lähellä, mutta ei kuitenkaan liian lähellä. Mielialojaan hän ei tohtinut näyttää toiselle. Kun sama agressiivinen masentuneisuus oli näkyvillä toisille pärjäsi hyvin. Se Illuminati, jota he olivat menossa tapaamaan väkivallan merkeissä, taisi olla melkoinen ongelma. Matkan aikana toinen johtajista oli hukkunut ja se ärsytti Seriä.

Rannalla kahlatessaan hän oli kuitenkin kiitollinen veljensä säilymisetä matkalla. Ja siitä että Aurora oli edelleen hengissä. Mitäköhän siitäkin olisi tullut, jos kummatkin johtajista olisi menehtynyt. Turkkinsa ravisteltuaan liiasta vedestä, hän lähti tallustamaan eteenpäin käskyn mukaisesti.