Trezésira Diora - RPGs

Yhteiset alueet » Luolat » Rakkaus on heikkoja varten

Rakkaus on heikkoja varten
Post by hitodama on Sept 28, 2008, 21:47

Aika oli kulunut vaihtelevaan tahtiin viimeisen reilun puolen vuoden aikana, välillä kiiruhtaen, välillä laiskasti madellen. Paljon oli kuitenkin ehtinyt tapahtua Sanguinaria Miradan elämässä, sitä ei käynyt kiistäminen. Lahkolainen oli synnyttänyt hänen ja johtajansa Tartaroksen yhteisen jälkikasvun, kaksi naaraspentua, jotka olivat saaneet nimikseen Teófila Xiomara ja Trezésira Diora. Vaikkakin perheenlisäys oli usein onnellinen tapahtuma, oli tämä tapaus ollut useaan otteeseen aivan kaikkea muuta.
Vaikkei sitä koskaan ollutkaan ääneen sanonut, oli Tartaros ollut alusta asti pettynyt tyttäriinsä. Kyllä naaras tiesi, että puolisusi olisi toivonut itselleen poikaa, mutta mitäpä taistelija olisi asialle voinut tehdä? Vaikeapa sitä olisi ollut sukupuolenvaihdosta koettaa suorittaa, edes Herran avustuksella.

Se ei kuitenkaan ollut riittänyt, vaan koettelemukset olivat seuranneet toisiaan. Kuten Mirada oli raskausaikanaan pelännyt, oli toinen pennuista ollut toista heikompi. Vaikka Zésira kuinka teki parhaansa, ei nuori naaras näyttänyt kehittyvän yhtä vahvaksi, kuin siskonsa tai vanhempansa. Seikka tuskin olisi harmittanut vanhempia puoliksikaan niin paljon, mikäli toinen pennuista olisi vastaavasti ollut täydellinen unelmatapaus. Mutta ei, siinä missä Teófila pääsi loistamaan ruumiinrakenteellaan ja voimillaan, tuntui lyhytharjaksinen naaras olevan täysin kuuro käskemiselle tai sääntöjen noudattamiselle.
Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun Mirada oli toivonut voivansa yhdistää tyttärensä yhdeksi ainoaksi koiraeläimeksi. Ottaa toiselta vahvan ruumiin, toiselta kuuliaisen mielen. Vaan ei sekään ollut kaikista rukouksista huolimatta onnistunut.


Jälleen oli yksi päivä alkamaisillaan, auringon noustessa horisontissa, kuten se oli jo lukemattomia kertoja tehnyt. Tällä kertaa sen säteet eivät tosin olleet kirkkaat ja lämmittävät, vaan paistoivat laiskasti paksun pilviverhon takaa. Sen verran se sadetta enteilevää maisemaa kuitenkin valaisi, että pienen luolan suuaukolla nukkuva Sanguinaria Mirada ei voinut siihen olla reagoimatta.
Hitaasti avasi punaturkkinen koiraeläin silmänsä ja tutki hetken maisemaa katseellaan. Oli varsin hiljaista, mutta niin kallioilla oli lähes aina. Vaikkei hänen ja Tartaroksen aikanaan eräänlaiseksi pesäksi valitsemansa luola ollutkaan kovin paljoa puiden latvojen yläpuolella, tarjosi se silti hyvin erilaisen maailman katselijansa tutkittavaksi, kuin mitä maan tasalla olisi ollut mahdollista nähdä.

Mirada oli kuitenkin kyllästynyt maisemaan jo ajat sitten, ja varsin nopeasti nousikin punaturkki ruumistaan venytellen pois paikaltaan. Hänen ei tarvinnut vilkaista taakseen tietääkseen kahden pentunsa nukkuvan takanaan aukenevassa luolassa. Hän olisi kyllä huomannut, mikäli toinen heistä olisi yrittänyt yön aikana naaraan ohitse kulkea.
Hivenen kankeasti otti raitaselkäinen muutaman askeleen kylmällä kalliolla, kääntäen sitten katseensa ylempää kalliolta ulos työntyvälle kielekkeelle. Jäiset silmät hakivat katseellaan Tartarosta, jonka olinpaikasta naaras sen sijaan ei ollut niinkään varma. Uros tuli ja meni miten tahtoi, saattaen yhtä lailla kadota yön aikana omille teilleen, kuin saapua aamun sarastaessa metsästysreissultakin.


Äitinsä oli arvannut osittain oikein olettaessaan Trezésira Dioran nukkuvan pienessä luolassa, jonka mustaraitainen oli oppinut kotinaan tuntemaan. Nuori naaras oli kyllä paikalla, mutta hän ei nukkunut. Hän ei ollut saanut unta siltä kivulta, mikä hänen jokaista lihastaan tuntui repivän. Ilmeelläkään ei naaras kuitenkaan tunnetta ilmentänyt, makasi vain paikoillaan aavistuksen turhautuneena. Sattui, kyllä, mutta ei ilmeisestikään tarpeeksi.
Zésira ei voinut yksinkertaisesti ymmärtää, miksei hän kaikesta harjoittelemisestaan huolimatta voinut olla yhtä vahva, kuin siskonsa. Jälleen hän oli edellisenä päivänä ottanut toiselta osumaa oikein kunnolla harjoittelumielisen ottelun merkeissä. Ei hän toki taitojaan vähätellyt, sillä kyllä hän Teólle taktikoimiseen tottuneilla aivoillaan pärjäsi, mutta usein oli toisen murskaava voima kuitenkin lopulta liikaa.

Yö oli ollut pitkä, mutta lopulta kuuli Zésira Miradan nousevan paikaltaan luolan suusta. Nopeasti avasi ruskeaturkki silmänsä, yhtä jäätävät kuin äidillään, ja katsoi toisen askellusta kauemmas. Pian kääntyi katse kuitenkin luolan hämäriin sisäosiin, alkaen hakea siskoa näköpiiriinsä.

// Pipsuuh tänne. Toivottavasti en ottanut liikaa vapauksia tekstin suhteen? //

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by pipsu on Sept 28, 2008, 22:06

>Minä tulennn! Ja ei, teksti on oikein hyvän kuuloista, en keksinyt valittamista.<

Puoli vuotta. Niin pitkä aika, omalla, hassulla tavallaan. Joskus hetket vierähtivät silmien edestä niin nopeasti, että rukoili niitä palaamaan takaisin, vain jotta voisi kokea ne uudestaankin, edes yhden kerran. Joskus aika tuntui takertuneen jaloistaan kiinni pohjassa vaanivaan mutaan, yrittävän räpiköidä eteenpäin onnistumatta siinä.
Ja Téofila Xiomarasta tuntui, että koko hänen elämänsä oli ollut vain yritystä päästä eteenpäin. Mitään hän ei toivonut palaavan enään takaisin. Hän ei kaivannut enään äidin synkkää katsetta osakseen, ei isänsä vihaista lyöntiä ruumiiseensa, ei tämän murhaavia sanoja tyttärensä huonoudesta. Hän ei tahtonut itkeä pennun vikinällään olematonta rakkautta, ei katsoa pimeään metsään yksinäisyyden kahlitsemana eikä kokea tunnetta, jolloin hän tiesi, ettei hänen perheensä koskaan kohtelisi häntä vertaisenaan. Hän ei voinut ymmärtää, miksi hänen siskonsa hyväksyi tämän kaiken. Ja Vaikka Téofila oli yrittänyt saada ymmärrystä, sitä ei ollut löytynyt. Miten sisar saattoi palvoa niin julmaa eläintä, joka kohteli kuin kärpästä luolan seinässä? Vaikka narttu oli vielä pentu, täysi kakara suurempien keskellä, se ymmärsi, ettei tämä voinut olla oikein.

Luolan pimennossa, selkä käännettynä suulta tulevaa valoa vasten, makasi kippuralla punaturkkinen koiraeläin. Sen olisi voinut sekoittaa äitiinsä hämärässä myös mustien juovien takia, koska piirtyivät selkärangasta molemmille puolille kylkiä, mutta selkää pitkin kulkeva tumma harjas erotti tämän emostaan. Myöskin koira omisti hieman pidemmän turkin - se ei ollut niin silkkisen sileä ja ihoa myötäilevä, vaan omisti sekaverisen karvan karkeuden. Koira makasi paikoillaan, pää laskettuna voimakkaiden etujalkojensa varaan. Silmät olivat avoinna, tuijottivat lasittuneina eteenpäin pimeään. Ne kiilsivät keltaisina synkissä varjoissa vakavilla kasvoilla, valkoisten silmäkulmien yläpuolella.

Kaulassa olevat arvet tuntuivat hieman kipeiltä. Téofila oli siihen tottunut. Ehkä hän oli itse kerjännyt verta nenästään uhitellessaan äidilleen niin, kuin muutama viikko takaperin. Kyllähän hän tiesi, että emo menettää hillintänsä hirvittävän helposti. Mutta silti koira oli vain jatkanut. Ja saanut maksaa siitä.

Pitkä, pysty korva liikahti, kun Téofila kuuli äitinsä heränneen ja liikkuvan. Mustaraitainen narttu ei kuitenkaan reagoinut sen kummemmin. Ei liikahtanut, makasi vain paikoillaan, kuin olisi toivonut pystyvänsä katoamaan tuuleen siltä seisomalta. Téofila ei kyennyt kääntymään katsomaan edes siskoonsa, vaikka tiesikin tämän olevan jalkeilla.
Kyllä hän tiesi, kuinka kipeä olo toisella täytyi olla, kuten joka kerta hänen voittamiensa otteluiden jälkeen. Isä ja emo olivat liian ankaria. Mutta Zésira ei vain halunnut uskoa sitä.

>Tartaros tulee paikalle vasta toisessa viestissä vaikka, hih<

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by hitodama on Sept 28, 2008, 22:38

// Jeps, sopii hyvin niin. ^^ //

Tarkasti ja hitaasti antoi Mirada pistävän katseensa kiertää pitkin kallion jokaista sopukkaa, tutkien pienimmätkin painaumat ja ulokkeet, joiden varjo olisi voinut kätkeä mustaharjaksisen puolisuden piiloonsa. Nopeasti hiipui kuitenkin taistelukoiran toivo, vaikkei mieli antanutkaan periksi luovuttamiselle. Tartaros ei ollut paikalla, mutta sen hän uskoisi vasta jokaista kohtaa näköpiirissään murhaavasti tuijotettuaan.

Aikansa tämä joka-aamuinen rituaali otti, ja lopulta joutui naaras nielemään tappionsa. Uros oli lähtenyt jälleen johonkin, ja Herra yksin tiesi mihin. Vaikkei tilanteessa mitään uutta ollutkaan, sai se silti punaturkin potkaisemaan pienen kiven äkämystyneenä alas kalliolta. Kyllä hänkin olisi tahtonut välillä lähteä pois, jättää uroksen kaitsemaan pentukaksikkoa. Juosta niin pitkälle, kuin lihaksensa kantaisivat, kenties uhrata Herralle. Vaikkei Herra toki uhreja ollut viimeaikoina alaiseltaan vaatinutkaan, tottahan toki tämä korkeampi voima oli tietoinen palvelijansa tilanteesta. Kyse olikin ehkä enemmän raitaturkin omasta halusta päästää jonkin sortin eläväinen päiviltään, purkaa kuukausien aikana kerääntynyttä aggressiota. Hän ei uskonut kestävänsä enää kovin kauaa tätä hullua perhe-elämää, minkä varmasti todistivat jo Teón kaulaa rumentavat arvetkin.


Jonkin aikaa katseli Zésira vaitonaisena selkä luolan aukkoa kohden makaavaa sisartaan. Vaikkei hän usein yhtään ymmärtänytkään Teón pohtimia asioita, tämän pahoja sanoja heidän vanhemmistaan, oli toinen kuitenkin hänen ainoa siskonsa. Vaikka he olivatkin hyvin eri mieltä monista asioista, unohtuivat erimielisyydet usein heidän käydessä kahdestaan levolle luolan uumeniin. He olivat toistensa paras, ainoa, turva ja tuki.
Ainakin näin oli ollut vielä jokin aika sitten.
Erään kerran oli kaksikon emo menettänyt lopullisesti malttinsa Teófilan suhteen, käyden tämän kimppuun pahemmin, kuin koskaan aiemmin. Zés ei ollut aivan varma mitä kyseisestä tapahtumasta olisi pitänyt ajatella, ja se olikin viilentänyt sisarusten välejä ikävästi. Niin äiti kuin sisko näyttivät olevan sitä mieltä, että Zésiran olisi tullut valita, kumman puolella tahtoi seisoa.

Ongelmana oli kuitenkin se, ettei Zésira tahtonut valita. Hän tahtoi katsoa hänelle kuulumattomia asioi sivusta, niihin osaa ottamatta.
Niin kuin hänen isänsä teki.
Jos jotakin mahtia maailmassa, niin Tartarosta Zés kunnioitti koko jäisestä sydämestään. Hän teki kaikkensa uroksen vuoksi, tätä miellyttääkseen, tullakseen tämän kaltaiseksi. Hän ei treenannut taistelutaitojaan itseään, vaan isäänsä varten. Hän tahtoi, että vielä jonakin päivän olisi puolisusi voinut olla hänestä edes hitusen verran ylpeä.

Hetken Teófilan hiljaista olemusta kuunneltuaan Zésira totesi, ettei sisko tainnut olla yhtään häntä itseään enempää unessa. Aavistuksen rypistyivät ruskeaturkin kulmat tämän toivoessa, ettei toinen hautonut tällä kertaa typeriä ajatuksiaan mielessään.
"Nukutko?" tiedusteli nuorikko lahkokielellä kuiskaten. Kyseinen kieli oli hänelle yleiskieltä ominaisempi, hän oli syntynyt sen kanssa. Se oli hänen yhteytensä Herraan.
Ääneti koetti Zés nousta jaloilleen, joskin särystä jäykät jäsenet eivät totelleet aivan naaraan haluamalla tavalla. Kynnet raapaisivat vaimeasti lattiaa, minkä huomatessaan luimisti raitaturkki korviaan. Äiti kuulisi äänen varmasti, siitä ei ollut epäilystäkään. Luolan suulla öisin vahtia pitävä taistelukoira kuuli aina ja kaiken, tahtoivat pentunsa sitä tai eivät.

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by pipsu on Sept 28, 2008, 22:52

Tartaros oli tehnyt sen saman, minkä hän teki niinä jokaisena yönä, jolloin hän oli lupautunut jäämään luolalle edes vähän pidemmäksi aikaa. Hän istui tällöin aina tuijottamassa pimenevää saarta, katseli auringon lankeamista puiden taakse. Hän valvoi vielä, kun pennut asettuivat levolle. Hän istui selkä luolaa kohden kääntyneenä, kun Miradakin vetäytyi kauemmas. Ja vasta, kun punaturkkinen taistelukoira oli nukahtanut, katosi puolisusi yöhön. Ääntäkään päästämättä, Herran tehtävä mukanaan, sysipimeän ajan syövereihin. Tuskin kukaan muu kuin Tartaros Herran kera tiesivät, mitä keltasilmäinen Hjéresatin perustaja yönsä vietti. Mutta mikä vain oli parempi, kuin lepääminen perheen luona.

Perheen.
Se tuntui jo ajatuksena täysin mahdottomalta arpikaulaisen puolisuden korvissa, joka vaelsi vaiteliaasti metsän aliskasvillisuuden seassa. Hän ei tuntenut olevansa rakastava perheenisä, jonka tehtävä oli kasvattaa pennuistaan yhteiskuntakelpoisia sotakoiria. Hän mieluummin pakeni. Toteutti tehtävää, jonka vuoksi oli saarelle saapunut. Kaikki muu, paitsi Herra, olivat ruskeaturkkiselle yhdentekevää. Hän ei ollut saanut poikaa, vain kaksi tytärtä vaivoikseen. Ja siitä Tartaros ei pitänyt. Siksi uros seisahtuikin vielä aloilleen, metsän luomiin piiloihin, tuijottamaan kylmä sävy kasvoillaan kauempana olevaa luolaa kohden. Kuin mustaharjas miettisi, menisikö sittenkään perille asti, vai kääntyisikö vain takaisin.

Téofilan korvat värähtivät, kun hän kuuli siskonsa hiljaisen äänen kumpuavan selkänsä takaa. Kellertävät silmät koittivat kääntyä katselemaan toista, mutta näin käpertyneenä oli näköyhteyden luominen mahdotonta.
Siskon ääni ja olemus olivat ainoa asia, mikä oli saanut punaturkkisen nuorikon pysymään järjissään tähän päivään asti. Toinen oli ollut hänen tukenaan, jakanut kaikki itketyt kyyneleet. Zésiran paikkaa ei punaisen nartun sydämestä veisi kukaan, koskaan.
"En nuku", Téofila kuiskasi varovaisesti, nostaessaan vihdoinkin päätään. Hän käänsi kasvonsa sisartaan kohden, joka oli nousemassa jaloilleen. Nuorikon sydäntä riipaisi katsella, kuinka sisar huopui kipeiden lihaksien tähden ja kuinka tämä vaivalloisesti yritti pitää hereillä olemisensa salassa äidiltä, onnistumatta siinä. Kun kynsi aiheutti pienen särähdyksen luolassa, luimisti Téofila korvansa niskaansa vasten ja käänsi katseensa kauempana odottavaan Miradaan.

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by hitodama on Sept 28, 2008, 23:24

Turhautuneesti huokaisten käänsi Mirada katseensa kohti taivaanrantaa, jääsilmien tutkaillessa päivän tulevaa säätilaa. Pilvet sentään tuskin naaraalle valehtelivat, ne olivat tummia ja raskaita, lupailivat sadetta. Ja sade taas ei ollut niinkään hyvä asia, kun sattui pitämään majaa kallioilla, jotka muuttuivat kastuessaan liukkaiksi ja vaarallisiksi. Varomaton kulkija olisi hyvinkin voinut niillä liukastua, pudota ja menettää henkensä. Mikä tosin sinänsä ei tuntunut tällä hetkellä niinkään pahalta vaihtoehdolta.
Lyhyesti päätään pudistellen karkotti naaras moiset ajatukset päästään. Ei hän todellisuudessa tahtonut kuolla, kunhan olisi tahtonut päästä pois. Erittäin, erittäin kauas pois.

Hetken venytti Mirada vielä maisemantutkimistuokiotaan, vilkuillen allaan levittäytyvää metsää arvioivasti. Hampaitaan kiristellen joutui naaras kuitenkin toteamaan, ettei hän nähnyt tuuheiden puiden lomasta juuri mitään, ei etenkään kaipaamaansa urosta.
Samassa sai punaturkki kuitenkin muuta ajateltavaa, pienen rasahduksen kantautuessa luolan sisästä. Nopeasti kääntyivät pystyyn typistetyt korvat kohti kallionkoloa, koiran kääntyessä pian mukana. Pitkin askelin harppoi naaras luolan suulle ja tutki silmiään siristäen hämärässä näkyvää kaksikkoa.
"Älkä maatko sielä, jos keran olete hereiilä", komensi taistelija äkämystyneenä. Laiskottelu tästä syntilistasta nyt vielä puuttuikin.


Kärsivällisesti Zésira odotti siskonsa vastausta, vaikka saikin sen jo toisen pienesti liikahtaessa. Nuorikko ei osannut arvella, mahtoiko toinen olla ollut hänen tapaansa koko yön valveilla, vai vasta herännyt. Mutta ei sillä ollut varmasti merkitystäkään. Teó oli aina samanlainen, oli tämä sitten nukkunut hyvin, huonosti tai ei lainkaan. Hän tuntui vastustavan ihan periaatteestakin kaikkea, mitä heidän vanhempansa sanoivat, etenkin kaikkea käskevään sävyyn lausuttua. Ja juuri muuta ei heidän suustaan sitten kuulunutkaan, ainakaan moitteiden lisäksi.
Zés ei kuitenkaan pannut heidän sanojaan pahakseen, ne eivät raastaneet häntä hänen sisarensa tavoin. Sillä eivät he huvikseen jälkikasvuaan komentaneet, siitä nuorukainen oli vakuuttunut. Tämä oli kaikki vain kestettävä, jotta he voisivat jonakin päivänä olla Herran arvoisia palvelijoita.

Kuten arvattua, ei pieni raapaus kalliota vasten jäänyt Miradalta huomaamatta. Sen aikaa piti Zésira katseensa siskossaan, että ehti nähdä tämänkin luimistuneet korvat ja odottavan ilmeen.
Tällä kertaa hänen voimansa olivat siis pettäneet isän lisäksi jopa siskonkin. Naaras olisi kenties huokaissut, mikäli siihen olisi ollut aikaa, ennen kuin punaturkkinen koiraeläin jo ilmestyi luolan suuaukkoon.
"Emme", vastasi Zés katseensa äitiä kohden kääntäen. Hän ei pitänyt siitä, että tämä puhui niin kovin mielellään yleiskieltä ja vieläpä omituisesti ääntäen, mutta ei toki mielipidettään koskaan taistelijalle kertonut.
Enää sisareensa katsomatta kampesi ruskeaturkkinen naaras itsensä ylös kalliolta. Liike sattui vielä paikalla olemistakin enemmän, mutta sille ei voinut mitään. Koettaen olla näyttämättä kipuaan asteli Zésira ulos luolasta, joutuen siristämään silmiään päivänvaloon päästyään.

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by pipsu on Sept 29, 2008, 11:08

Téofilan kasvoilta saattoi erottaa pienen, äkäisen sävyn, kun tuo läpitunkevalla katseellaan katseli emoaan, joka saapui ulkopuolelta sisemmäs luolaan. Kuten oli arvattu, siskon pitämä ääni oli herättänyt taistelukoiran huomion. Ja oitis oli kiivasluontoinen naaras päättänyt laittaa tyttärensä ruotuun ja järjestykseen. Tällainen käytös kiukutti nuorta narttua kovasti ja punaturkkinen antoi sen selvästi näkyä uhmakkaassa käytöksessään. Se makasi paikoillaan, pää pystyssä, jääräpäisen näköisenä, katsellessaan emoaan suoraan ja pelkäämättä. Käskytys ei sopinut tälle nuorikolle, joka oli uhmakasta komentelua kuullut koko ikänsä. Taistelijaksi syntyneen vahva luonne ei antaisi periksi enään niin helposti edes hänen omalle äidilleen, joita pennut yleensä rakastivat täydestä sydämestään.
Juovaisen katse seurasi Zésiraa, joka kuuliaisesti, jäykin askelin käveli ulos kirkkaaseen päivänvaloon. Mutta arpia kaulassaan kantava valkokuonoinen vain painoi korviaan hetkeksi tiukemmin niskaansa vasten, höristi ne sitten ja tuhahti hiljaa.
"Haluan levätä vielä," tokaisi Téofila ja käänsi katseensa pois emostaan. Hän käytti lahkokieltä, koska oli syntynyt sen kanssa ja tunsi sen enemmän omakseen, kuin kumman yleiskielen. Viis siitä, pitikö emo siitä, että hän puhui näin - hän kuitenkin itse halusi tehdä niin ja se oli tärkeintä.

Samaan aikaan oli Tartaros viimein saanut päänsä kasattua ja ajatukset järjestykseen. Sadepilvien heräillessä synkkinä kauempana, asteli uros kostean ruohikon pyyhkiessä anturoita lähemmäksi luolaa. Päästessään sen alle ja kohottaessaan katseensa, näki keltasilmäinen ensimmäisenä toisen tyttärensä. Puolisusi luimisti korviaan. Niin kovin oli hän voimakasta poikaa perilliseksi toivonut, mutta saanutkin vain kaksi narttua vaivoikseen. Ja vieläpä ihannetapauksen kahteen eri ruumiiseen laskettuna. Zésira, niin nöyrä ja kuuliainen, miellyttämisenahluinen ja lojaali. Ja Téofila, vahva ja tulinen, sisukas ja aggressiivinen. Joskin, liiankin aggressiivinen. Tartaros ei voinut olla huomaamatta, kuinka nartun uppiniskaisuus ja pahansuopaisuus vain kasvoivat iän karttuessa. Kun lihakset voimistuivat, kunnioitus vain väheni ja miellyttämisenhalu oli kuollut pois jo aikaa sitten.

Riuskeaturkki lähti kipuamaan ylös kylmää kiveä pitkin, luolan suuta kohden. Kun se muutaman pitkän harppauksen jälkeen oli viimein päässyt huipulle saakka, saattoi puolisusi palauttaa hetkeksi kadonneen ryhtinsä ja voimakkaan olemuksensa. Päätään kannatellen antoi uros katseensa kääntyä Zésiraan, joka seisoi aamunkajossa.
"Trezésira Diora", Tartaros lausui tyttärensä nimen synkällä, mutta jollain tapaa soinnahtavalla sävyllä, ennenkuin käänsi katseensa kohti Miradaa ja luolassa yhä makaavaa Téofilaa.

>Kirjoitettu koulussa, laatu sen mukaista.<

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by hitodama on Sept 29, 2008, 18:32

Tuimana katseli Mirada vuoroin molempia tyttäriään, hymyään kummallekaan suomatta. Zésira näytti tottelevan hänen käskyään vastaan panematta, kuten tavallista, eikä naaras jaksanut tälle suoda montakaan ajatusta. Sillä toinen tyttäristä näytti jälleen tuovan naaraalle päänävaivaa molempien edestä.
Teófilan koppavan välinpitämätön asenne sai taistelijan kurtistamaan kuonoaan ja painamaan silmänsä vaarallisesti viiruun. Vaikka toinen olikin kääntänyt katseensa pois, saattoi tämä varmastikin tuntea äitinsä jäisen katseen selässään.
"Sine oleit maanut jo aiivan tarpeksi", tuhahti punaturkki tyttärelleen. Hän ei reagoinut mitenkään toisen lahkokielellä lausuttuihin sanoihin, eikä ainakaan vaihtanut omaa kieltään toista miellyttääkseen.


Zésira asteli aristavin jaloin ulos luolan hämäryydestä, suomatta katsettakaan äidilleen tämän ohi kulkiessaan. Vain lyhyen hetken ehti ruskeaturkki kuitenkaan nauttia aamun viileydestä, kunnes kuuli sisarensa äänen takaansa. Jälleen kurtisti naaras aavistuksen kulmiaan, hailakansinisten silmiensä katseen takaisin luolaan kääntäen. Tämäpä oli mitä mainioin tapa aloittaa muutenkin harmaasävyinen päivä.
"Teó..." lausui nuorikko vaimeasti, vain saadakseen Miradan murhaavan katseen kohti itseään. Äiti käski selvästi jälkeläistään olemaan sekaantumatta asioihinsa, mistä mustaharjaksinen oli oikeastaan jopa hivenen kiitollinenkin. Hän tahtoi toki siskonsa parasta, mutta siinä se ongelma taisi juuri piilläkin. Teófilan mielestä hänen parhaansa kun tuntui olevan jotakin aivan muuta, kuin mitä vanhemmat sanoivat. Ja Zés sen sijaan uskoi heidän vanhempiensa tietävän, mitä tekivät.

Muutaman askeleen otti Zésira vielä päästäkseen kauemmas luolasta, jääden venyttelemään itseään kallion reunamille. Hyvin pian nuorikko kuitenkin havaitsi kallioita pitkin kiipeävän suurikokoisen hahmon, jonka hän tunnisti ilman pienintäkään epäilystä. Isä oli tulossa kotiin.
Puolisuden lähestyessä kohottautui Zés niin ryhdikkääseen ja vakuuttavaan asentoon, kuin kipeällä ja hieman hontelolla pennunruumiilla vain oli mahdollista. Hän oli mielissään kuullessaan isänsä lausuvan hänen nimensä, vaikkei naaras tunnetta mitenkään osoittanutkaan.
"Tartaros", vastasi ruskeaturkki päätään nyökäyttäen. Useaan otteeseen hän oli yrittänyt kutsua urosta isäkseen, mutta se ei ollut tuntunut nuorikosta yhtään sen luonnollisemmalta, kuin puolisudestakaan. Tartaros oli hänelle enemmänkin kunnioitettu johtaja ja mestari, kuin lämminhenkinen isähahmo.


Kuullessaan erittäin tutun, käheäsävyisen äänen takaansa, käänsi Mirada nopeasti päänsä kohti luolan suuaukkoa. Tartaros oli ilmeisesti tullut takaisin. Pienen hetken ajan välähti ennen niin yleinen, ilkikurinen hymy naaraan huulilla, ilmeen kaikotessa kuitenkin pian luolan pimeyteen. Hän kun ei ollut varma, kuinka kauan olisi yksin jaksanut Teón käyttäytymistä tällä kertaa katsella. Oli huomattavasti helpompaa, kun uros oli hänen vierellään, muuttaen tilanteen sävyä pelkällä läsnäolollaan.
Vielä kerran mulkaisi Mirada Teófilaa, ennen kuin asteli ulos luolasta. Jääsilmänsä hakivat katsekontaktia puolisuden kanssa, naaraan nyökätessä tälle tervehdykseksi.
"Palasit aiikaisin", totesi punainen päätään kallistaen, vain jotakin toiselle sanoakseen.

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by pipsu on Sept 29, 2008, 18:56

Tartaros soi oikeastaan vahingossa pienen hymyn tyttärelleen, joka niin vakavaan, mutta kunnioittavaan sävyyn lausui hänen nimensä. Uros oli oikeastaan hyvin pettynyt katsoessaan aina sirorakenteista tytärtään, kun tämä ei ollut vahvaksi urokseksi syntynyt. Toisen luonne oli kultaisen arvoinen, niin täydellisen uskollinen. Sellaista ei moniltakaan löytynyt.
Keltasilmäinen uros käänsi huomionsa takaisin luolan sisuksiin, jossa Mirada oli juuri puhunut uppiniskaiselle penikalle, Téofilalle. Punaturkkinen tytär makasi maassa selkä käännettynä päivänvaloa kohden, eikä Tartaros edes halunnut ajatella, minkä asian kanssa penikka nyt niskuroi. Korvat painautuivat huomaamatta lähemmäksi niskaa, kun uros kohotti päätään ylöspäin, katsellen jääräpäistä nulikkaa kuin villihevosori, jonka kunnioitus ihmistä kohtaan oli kuollut kuin metsä tulipalossa. Tämä halveksinta ja kasvava viha säilyivät puolisuden kasvoilla vielä silloinkin, kun Mirada kääntyi hänen puoleensa, paikalle astellen.
Arpikaula katsahti taistelijaan.
"Saarella oli hiljaista", Tartaros totesi. Hän ei ollut löytänyt kummoistakaan uhrilahjaa Herralle, mutta jotain kuitenkin. Yö oli ollut rauhallinen kaikin puolin.

Téofila oli tuhahtanut vain emolleen, kun tämä oli todennut lapsensa nukkuneen jo ihan tarpeeksi. Suorastaan muulimaisuuttaan piti narttupentu suunsa kiinni, päänsä laskettuna maata vasten. Silmät olivat ammollaan, tuijottivat yhtä lasittuneesti eteenpäin kuin aiemminkin. Lihaskaan ei värähtänyt hermostuneesti, ei edes silloin, kun nuorikko kuuli Tartaroksen tulleen paikalle. Siskon yritys saada Téo pois hankaluuksista epäonnistui täysin. Narttu jatkoi täysin hetken mielijohteen mukaan - hän ei kestänyt olla pompoteltavana, hän halusi muutosta. Ja hänen oli tehtävä jotain asian eteen.

"Mitä sinä yhä makaat siellä?" kuului lopulta hyytävän sävyinen, kolkko kysymys luolan suulta. Tartaroksen ääni tuntui tappavan lähiseudun kasvitkin, kun hän harjas toisella silmällä roikkuen mulkoili luolan syövereihin. Ääni sai Téofilan hetken päästä kohottamaan päänsä, kääntämään katsonsa isänsä puoleen. Korvat takaviistoon kääntyneinä narttu tuhahti hieman.
"Nukun", kuului väritön vastaus. Silmät hakivat nopeasti näkyviin Zésiran, joka oli vanhempien takana. Sitten raidallisen piti kuitenkin keskittyä jälleen vanhempiinsa, joista varsinkin urospuolinen näytti kovin ärsyyntyneeltä tilanteeseen.
"Sietäisit saada opetuksen uppiniskaisuudestasi," Tartaros sylkäisi sanat suustaan, kun pieni ryppy kohosi kiukusta kertoen puolisuden kuonolle.
"Ala repiä ruhosi ylös sieltä!"

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by hitodama on Sept 29, 2008, 19:44

Ilmeettömänä, mutta pää ylväästi korkealle kohotettuna Mirada tutkaili Tartarosta katseellaan. Kovasti hän olisi tahtonut tietää, missä uros tällä kertaa oli yönsä viettänyt, mutta ei toinen vastaustaan hänelle ollut ennenkään suonut. Eipä naaras odottanut tämän päivän poikkeavan aiemmista millään tavoin, eikä siten edes asiasta kysellyt. "Herran asioilla", niitä sanoja taistelija oli liiankin kyllästynyt kuulemaan.
"Johtune synkästä säästä", totesi punaturkkia lapojaan kohauttaen. Johtui tai ei, ei sen väliä ollut. Mutta jos hän ei olisi saanut vaihtaa edes muutamaa merkityksetöntä sanaa silloin tällöin jonkun järkevän olennon kanssa, olisi taistelija tullut hulluksi jo aikoja sitten. Ei toiminnanjanoista koiraeläintä oltu luotu kököttämään penikoiden kanssa maailmalta piilossa!

Tartaroksen siirtäessä huomionsa yhäkin luolassa makaavaan Teófilaan, astui Mirada pois toisen tieltä. Naaras asettautui uroksen vierelle, jääden kuitenkin hieman taemmas toisesta. Oli puolisuden vuoro koettaa saada taottua järkeä tyttärensä kalloon.
Järkähtämättömänä taistelukoira kuunteli Tartaroksen äkäisiä sanoja, antoi kaikkien aistiensa seurata tilanteen kehittymistä. Korvat kääntyilivät tarkkaavaisina puolelta toiselle, jääsilmien mittaillessa nyt päänsä kohottanutta nuorukaista. Jo olisi kerrassaan kumma, mikäli ei Teó edes isänsä vihan edessä antaisi periksi.


Vaivihkaa oli Zésira seurannut vanhempiensa näennäisen huoletonta rupattelua sivusta, antaen toisten rauhassa vaihtaa muutaman sanan keskenään. Hän ei tahtonut häiritä kaksikkoa, eikä hänellä tosin olisi ollut mitään asiallista sanottavaakaan. Ilman kunnon asiaa oli turha puhua yhtään mitään, oli Mirada jälkikasvulleen opettanut. Mikä oli sinänsä varsin mielenkiintoista, sillä latino tuntui rikkovan omaa sääntöään hyvinkin usein.
Isän sitten suunnatessa sanansa Téoa kohden, asteli Zés varoen vanhempiensa taakse. Itseään korkeampien ylitse koetti nuorikko nähdä sisarensa, saada tietoa tuon reaktioista. Viestittää jotenkin, ettei kannattanut alkaa leikkiä jälleen tätä typerää leikkiä. Ei se kuitenkaan mitään hyödyttänyt.
Elleivät mustaharjaksisen kasvot olisi olleet aina niin kovin ilmeettömät, olisi tämän silmistä juuri nyt saattanut paistaa jonkinasteinen suru. Sisko ei ollut nyt ollenkaan hyvässä paikassa, ja ellei toinen pian tekisi järkevää päätöstä tottelemisensa suhteen, olisivat tämän olot pian entistäkin tukalammat.

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by pipsu on Oct 4, 2008, 20:48

Téofila ei hätkähtänyt edes isänsä sanoista. Toki ne hieman pelottivat, varsinkin kun narttu tiesi, millainen uros saattoi kiivastuessaan olla, mutta nuorikon pää oli kuin muulilla. Hän halusi tehdä näin, joten hän hitto vieköön teki niin. Ei ollut väliä, saiko hän sen takia selkäsaunan - joskushan hän saisi sen kuitenkin, syystä tai toisesta. Punaturkkinen kohottikin päänsä, mulkaisi isäänsä kylmästi suoraan silmiin ja luimisti hieman korviaan lähemmäksi niskaansa vasten.
"Ehkä en vain halua", juovainen tokaisi, vaikka tiesi, että tuollaisten sanojen sanominen olisi yhtä hyvin voinut olla suora pyyntö pudottaa kalliolta tai hukuttaa syvään mereen.
Tartaros ei nimittäin, kuten oletettiinkin, pitänyt lainkaan tyttärensä äänensävystä saatika käyttäytymisestä. Keltaiset silmät kapenivat, hampaat tulivat esille kuonon mennessä rypyille. Tartaros otti muutaman askeleen lähemmäksi, tuijottaen polttavasti tytärtään, kiukun vain suurentuessa kylmän kuoren sisällä. Ja tämä kylmä kuori aiheutti sen, ettei Tartaros nähnyt mitään syytä, miksi edes puhua pennulleen, jos tämä noin huonosti käyttäytyi. Sanaakaan sanomatta uros kohottikin vain etukäpälänsä, heilautti sen vasten punaturkkisen kasvoja voimalla, joka sai vielä keskenkasvuisen koiraeläimen kellahtamaan kumoon. Pystyipähän Téofila asettumaan äitinsä saappaisiin - niin usein kun tuokin oli kuonoonsa saanut, ihan vain siksi, ettei miellyttänyt aavistuksen kiivasmielistä puolisutta.

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by hitodama on Oct 5, 2008, 18:08

Ei näyttänyt puhe tehoavan itsepäiseen penikkaan, ei sitten millään. Ärtymys jatkoi kasvuaan Miradan sisällä, matalan murinan alkaessa kantautua naaraan valkeilta huulilta. Jääsilmät kapenivat ohuiksi viiruiksi, katseen poratessa reikää tyttärensä päähän. Niin monet kerrat oli punainen tahtonut tietää mitä tuon päänkuoren sisällä mahtoi liikkua, mutta sen aika oli jo ohi. Enää ei raitaselkä jaksanut yrittää ymmärtää sitäkään vähää, mitä aiemmin. Pentu oli mitä ilmeisimmin kaiken avun ulkopuolella, liian kovapäinen koulutettavaksi. Ei ymmärtänyt edes omaa parastaan saati omannut minkään asteista itsesuojeluvaistoa. Sen nyt todisti jo sekin, kuinka tämä jatkoi niskurointiaan Tartaroksenkin edessä. Naaras olisi voinut omastakin kokemuksesta kertoa, ettei sellainen ollut järin terveellistä peliä.

Yhä hiljaa muristen taistelija katsoi elettäkään tekemättä, kuinka mustaharjaksinen uros läimäytti tassunsa vasten nuorikon kasvoja pelottavalla voimalla. Teófilan kierähtäessä vasten kalliota asteli Mirada muutaman askeleen lähemmäs jälkeläistään, katsellen tuota halveksuvasti korkeuksista.
"Mine en jaksa enä tälaiista peliä", sihahti naaras petollisen hiljaisella äänellä.
"Nouuset ylös nyt, tai siten et nouuse enä olenkan." Ei taistelija jäänyt miettimään kuinka tosissaan sanojensa suhteen oli, mutta eivät ne ainakaan kaukana totuudesta olleet. Teósta ei ollut ollut aikoihin kuin harmia, eikä punainen nähnyt mitään järkeä sellaisen olennon hoivaamisessa ja kasvattamisessa.


Yhä täysin ilmeettömänä katseli Zésira, kuinka isänsä iski tassunsa vasten sisaren kasvoja. Hiljaa yksikseen nuorikko huokaisi ja painoi katseensa vasten kylmää kalliota. Ei hän tuntenut sääliä siskoaan kohtaan, itse hän oli tiensä valinnut. Kyllä toinen oli tiennyt, mitä tällaisesta käytöksestä seurasi, niin usein aiemminkin tämä oli vanhempiensa hermoja koetellut. Ja vanhemmat olivat kaiken lisäksi oikeassa Teóa kurittaessaan, ei tuollainen käytös ollut Zésinkään mielestä hyväksyttävää. Hän ei tiennyt miksi sisarensa itsensä kerta toisensa jälkeen tähän tilanteeseen ajoi, ei kerta kaikkiaan pystynyt käsittämään.

Luolan ulkopuolella seisoessaan Zésira tunsi, kuinka pienet vesipisarat alkoivat putoilla vasten hänen selkäänsä. Sade ei ollut jäänyt turhia aikailemaan tänä synkeänä päivänä.

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by pipsu on Oct 9, 2008, 0:14

Tuntui, kuin keuhkot olisivat täysin tyhjenneet, kun nartun punaturkkinen kroppa iskeytyi maata vasten. Silmät revähtivät auki ja hetken haukottuaan henkeään - oikeastaan pienimuotoisen pelästymisen takia - antoi koira korviensa painua yhä tiivimmin niskaansa kohti, tuijottaessaan takaviistoon vanhempiinsa pelästys silmissä hetken vilkkuen. Vaikka mustajuovainen oli uhmakas, se oli kuitenkin vain pentu. Ja pentu pelästyi tuollaista.
Saatuaan kuitenkin itsensä kasaan, muuttui katse oitis. Miradan sanomat sanat saivat tutun uppiniskaisuuden ja vihamielisyyden liekehtimään nuoren nartun katseessa. Vasenta silmää kirvelsi hieman. Tartaros oli iskenyt hyvin.

Mustaharjanen mulkoili sanatta maassa lojuvaa tytärtään, kun laski etutassunsa takaisin maahan. Päätään ylväästi kannatteleva puolisusi tuijotti sanaakaan sanomatta punaturkkista, joka alkoi nousta takaisin jaloilleen. Vetäisi pitkät jalat alleen, kierähti ylös. Hetken päästä seisoi rakinkutale tolpillaan, pää matalalla, niskakarvat pörröllään, kuono pienillä rypyillä. Ja punainen veri valui tuon vasemman silmän ylitse, kohdasta, johin Tartaros oli lyönyt. Kaksi paksua haavaa tulisivat lepäämään siinä tyttären mukana niin kauan, kuin tuo hengissä kulki. Ja jos näin jatkuisi, aikaa olisi ehkä viitisen minuuttia.

Téofila tuijotti tulisesti vanhempiinsa, kunnes haki sitten katseellaan siskoaan luolan suulta. Kun nuorikon silmät tavoittivat alkavassa sateessa lepäävän nartun, tunsi Téofila, kuinka hänen sydämensä sykähti. Sisaren ilme kovertuisi mustajuovan mieleen ikuisesti. Vaikka Téofila tiesi, ettei siskokset ymmärtäneet toisiaan, hän hämmentyi silti pettynyttä ilmettä siskon silmissä. Ei huolestuneisuutta. Pettymystä.
Mustajuova irvisti.
"No, nyt olen jalkeilla. Entä seuraavaksi? Suutelenko anturoitanne?"

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by hitodama on Oct 10, 2008, 21:09

Ilmeettömänä Mirada katseli, kuinka sanansa yhtä aikaa herättivät Teófilassa jo tutuksi käynyttä vastustusta, mutta saivat tämän kuitenkin vastahakoisesti tottelemaan. Vasta pennun noustessa ylös naaras huomasi veren tippuvan tämän kasvoilta, Tartaroksen kynsien jättämien jälkien kulkiessa syvinä haavoina nuorukaisen silmän päältä. Hieman punaturkkinen näkyä hämmästyi, joskaan ei tunnetta kasvoillaan mitenkään ilmentänyt. Uros oli lyönyt lujaa, lujempaa kuin taistelijaa oli koskaan lyönyt. Pelkällä sisulla Teó kuitenkin kivun näytti kestävän, ja naaras olisi tuota sisua varmasti kunnioittanutkin, ellei se olisi tuottanut hänelle niin hirvittävän paljon harmia.
Hetkeksi suuntautuivat jäänsiniset silmät kohti nuoren naaraan kaulaa halkovia arpia. Nyt oli pennulla sitten mukavia muistoja molemmilta vanhemmiltaan.

Teófilan saatua itsensä seisovilleen kääntyi Mirada takaisin kohti luolan suuaukkoa. Hän ei jaksanut enää katsella toisen vihaista ilmettä, joka ei kuitenkaan herättänyt hänessä oikeastaan mitään tunteita.
"Tule ulos. Saate jatka eiilistä harjoiiteluane", määräsi punaturkki päättäväisellä äänellä, joka ei enää vastaan väittämistä kaivannut. Vakain askelin käveli raitaselkä ulos luolan suojasta, hänkin saaden huomata pienten vesipisaroiden alkaneen putoilla tummalta taivaalta.


Vaikkei kohti perheenjäseniään enää katsonutkaan, saattoi Zésira kuulla, kuinka Teófila lopulta antoi periksi ja nousi vanhempien tahdon mukaisesti ylös. Parempi niin, olisi naaras tahtonut ajatella, mutta ei oikein osannut. Jotenkin hänestä tuntui siltä, ettei toinen kuitenkaan lopettaisi juttua tähän.
Miradan astellessa ulos luolasta käänsi Zésira katseensa hieman vastahakoisena kohti äitiään. Vai taistelua oli siis tänäänkin luvassa. Jotenkin raitaturkkisen pennun kipeytyneet lihakset olisivat toivoneet mieluummin Lahkolaisoppien kuuntelemista, mutta turhaa näytti toivonsa olevan. Hän tekisi kyllä vastaan panematta käskyn mukaisesti, vaikka se vaikeaa tulisikin olemaan. Ja toivoi, että Teókin tajuaisi tehdä.
Ilmeettöminä kääntyivät pennun vaaleat, ilmeettömät silmät kohti sisarta. Vaikkei hän tahtonutkaan kipuaan perheelleen paljastaa, luimistuivat korvansa aavistuksen pelkästä toisen kanssa tappelemisen ajatuksestakin.

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by pipsu on Oct 16, 2008, 10:28

>Vähän äksöniä mukaan! 8D<

Téofilan silmät leimusivat. Se tuijotti kuin vihainen kyykäärme vanhempiaan, jotka niin suurina, vahvoina ja arvovaltaisina seisoivat aloillaan, ryhdikkäinä ja määrätietoisina. Sykkivä kipu tuntui pahalta silmän päällä, veren norotessa punaisia kasvoja pitkin leualle. Korvat tiiviisti niskaa vasten, lyhyehkö turkki niin pörhössä kuin suinkin, seisoi nuorikko vakaasti jalat hieman haarallaan, syyttävästi mulkoillen. Nuorikon silmien pyörittelyssä ei kuitenkaan ollut mitään, mikä saisi Tartaroksen edes kavahtamaan. Puolisusi tuijotti jäisen lävistävästi tytärtään, saaden lisää kiukkua tuon jokaisesta jääräpäisestä liikahduksesta ja hengenvedosta. Ruskeaturkkinen alkoi olla kurkkuaan täynnä tytön kiukuttelua, vaikka itsensä oli (tähän hetkeen mennessä) hyvin hillinnytkin. Siksi keltasilmäinen antoikin ohjakset tyttäristään takaisin Miradalle. Taistelija saisi hoitaa kaksikon taistelukoulimisen. Tartaros saisi tarkkailla rauhassa ja tehdä havaintoja kasvaneista lapsistaan.

Mirada siirtyi luolasta ulos Zésiran luokse. Téofilan ilme pehmeni hetkeksi, kun hän katseli sisarensa jäykkää liikkumista. Toisen lihakset olivat varmasti hyvin kipeät - hänkin oli jumissa ja oli sentään lihaksistoltaan paljon kehittyneempi kuin siskonsa. Siksi Miradan ehdostus taisteluharjoituksista sai mustajuovaisen kiukustumaan lisää.
Tämä ei ollut oikein!
Téofilan itsehillintä oli vaakalaudalla. Ja kun punaturkkinen lähti viimein liikkeelle, aikomuksenaan seurata vastahakoisesti emoaan, se petti lopulta täysin. Ollessaan isänsä kohdalla, tunsi narttu vain isänsä hapon lailla polttavan katseen niskassaan. Ironisen tyytyväisen hymynhäivenen kuonolla saattoi kuvitella, vaikkei puolisuteen edes katsonutkaan. Ja tämän ajatukset Téofila pystyi lukemaan kuin meedio, vaikkei ajatuksenkuvun suurta taitoa omistanutkaan; Tartaros nautti nähdessään, kuinka joku mureni hänen ja Miradan johdosta. Kuinka he olivat valtiaita. Kuinka se päättivät.

Téofilan silmät tuntuivat kapenevan raivosta.

Hetken mielijohteesta, purkautuvien tunteidensa ansiosta, Téofila käännähti ympäri liukkaasti ja nopeasti. Leuat ammollaan, ärähtäen vakuuttavaa esittäen -- vaikka ärinä vielä ei kovin mahtavaa olekaan nuoresta iästä johtuen-- syöksähti risteytys kohti omaa isäänsä. Tartaros hätkähti nopean liikkeen johdosta ja seuraavaksi tunsikin hampaat kurkullaan. Téofila tarrasi leuoillaan mustaharjakseen niin hyvin kuin kykeni, upotti hampaitaan tämän karvan sisään ihoon ja tunsi veren maun pian leviävän suunsa jokaiseen sopukkaan.

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by hitodama on Oct 16, 2008, 17:33

// No niin, asiaa! >=D //

Pieneksi hetkeksi pääsivät sisarusten katseet toisensa kohtaamaan, ja hetki hetkeltä enemmän Zésira aavisteli, ettei Teófila todellakaan tulisi jättämään asiaa tähän. Toisen silmistä leimusi sellainen kiukku, ettei tämä sitä pian enää pystyisi hallitsemaan. Sillä toisin kuin Zés, ei siskonsa pystynyt nielemään kaikkea tapahtuvaa sisuksiinsa, vaan jossakin pisteessä se kaikkia pääsi purkautumaan ulos. Joskus öisenä itkuna, joskus vihaisenkatkerana huutona. Nyt ei ruskeamusta naaras tosin ollut varma riittäisivätkö aiemmin käytetyt keinot alkuunkaan. Siinä missä oli Tartaroksenkin pinna katkennut, näyttivät sitä tekevän Teófilankin hermot. Ajatus sai raidalliset korvat luimistumaan aavistuksen enemmän kohti niskaa.

Vasta saatua mietteensä päätökseen, sai Zésira huomata siskonsa jo käyvän niitä toteuttamaan. Nuoren naaraan sydän tuntui jättävän lyönnin välistä, kun Teó äkkiarvaamatta hyökkäsi kohti Tartarosta hampaat paljastettuina. Hailakansiniset silmät rävähtivät auki ja hengitys tuntui salpautuvan jostakin, joka varsin läheisesti kauhun tunnetta muistutti.
"Isä -- Teó!" nuorikko huudahti ja jännitti särkevät lihaksensa sännätäkseen kaksikkoa kohden. Kaksi hänen eniten arvostamaansa henkilöä, kaksi ainoaa hänen arvostamaansa henkilöä eivät todellakaan voineet ruveta taistelemaan keskenään. Se ei ollut oikein, ei niin edes voinut tapahtua!
Hätäisesti syöksähti Zésira kohti luolaa, aikomuksenaan tehdä ihan mitä tahansa, kunhan sisko vain irrottaisi otteensa. Sillä muuten tämä ei tulisi päättymään hyvin.


Miradan käännyttyä selin luolaa kohden sai hän huomata tapahtuneen ensiksi Zésiran järkyttyneiltä kasvoilta. Naaraan ajatus juoksi nopeasti, kuten sillä oli tapana, eikä hänen mieleensä jäänyt kuin yksi kysymys: kumpi luolaan jääneistä oli hyökännyt kumman kimppuun? Ketterästi ja yllättävänkin nopeasti pyöräytti taistelija itsensä ympäri jo liukkaaksi käyneellä kalliolla. Pitkään ei punaturkkisen tarvinnut tilannetta katsella, kunnes typistetyt korvansa jo painautuivat vasten niskaa ja hampaansa paljastuivat valkoisten suupielien alta.
Ennen kuin saattoi kuitenkaan keskittyä itse asiaan, sai raitaselkäinen huomata toisen tyttärensä pyrkivän ohitseen kohti luolaa. Jäämättä liikaa miettimään tönäisi naaras Zésiran koko painollaan vasten luolan seinää, mikä riitti varsin hyvin pysäyttämään voimiltaan emoaan huomattavasti heikomman nuorukaisen.

Pikaisesti otti Mirada muutaman askeleen päästäkseen kallion lattialle valuneen Zésiran luokse, jotta voisi pysäyttää mahdolliset auttamisaikeet vastakin. Nuorikkoa kun ei tilanteessa tarvittu, eikä todennäköisesti tarvittaisi Miradaakaan. Silti seisoi taistelija lihakset jännitettyinä, valmiina kiskomaan isän ja tyttären toistensa kimpusta.
"TEÓFILA XIOMARA!" huusi naaras koko äänensä suomalla voimalla, joka vielä kaikui moninkertaiseksi luolan seiniin osuessaan. Viiruiksi kaventuneet silmät hakivat kontaktia Tartarokseen, etsivät pienintäkin merkkiä jonkinlaisesta käskystä. Käskystä olla sekaantumatta, käskystä repiä penikka kappaleiksi. Tällä hetkellä naaras olisi voinut aivan yhtä mielellään toteuttaa kumman tahansa edellämainituista.

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by pipsu on Oct 26, 2008, 23:34

Tartaros oli jollain tavalla osannut aavistaa tätä liikettä, mutta ei arvannut, että se tulisi näin pian. Nyt kuitenkin punaisen hampaat pureutuivat hänen ihoonsa, tarrasivat kuin takiaiset ja vuodattivat punaista verta ikävän kipeän tuntuisina. Tartaroksen irvistys kuonolta katosi ja sen korvasi ivallinen, vino hymy ja keltaisten silmien palo muuttui entistä äkäisemmäksi ja tulisemmaksi. Mustaharjas hymähti kuivasti, seisoi järkkymättömänä paikallaan ja antoi mustajuovaisen tyttärensä roikkua itsessään lyhyen tovin. Uros laittoi merkille Zésiran syöksyn ja kuinka Mirada keskeytti sen kovinkin äkillisesti. Eipä nartun karjahduskaan voinut jäädä kuulematta.

Téopa ei tästä hätkähtänyt. Kun narttu kerran oli taistelun makuun päässyt, äidin pikku huutaminen ei vaikuttaisi yhtään mihinkään. Ja kiukkua koira omisti pienen kylällisen verran. Tiukensi otettaan, vaikka taistelutavat olivatkin vielä vieraan tuntuiset, sillä treeniä ei ollut kertynyt niin paljoa, kuin oikeaan taisteluun vielä vaadittaisiin. Silti nuorikko teki parhaansa, sillä viha pakotti jatkamaan.

Tartaros hymähti kuivasti ja käänsi katseensa Miradaan.
"Yksi rakin penikka ei minua saa näin helposti nujerrettua", Tartaros sihahti hampaidensa raosta, käänsi katseensa Téofilaan ja terävän ärähdyksen saattelemana tarrasi hampaillaan kiinni tyttärensä lavasta. Ja koska ote oli niin voimakas, se nostatti kipukyyneleet pennun silmiin ja sai toisen irrottamaan otteensa ulahduksen saattelemana. Tartaros ei jäänyt katselemaan toista, vaan kun ote oli irrotettu, iski uros toisen tassuillaan maahan. Niin suurella voimalla, että Teófila lennähti suoraan emonsa eteen, käpertyneenä pieneksi palloksi säikähdyksestä ja ikävästä kivuntunteesta johtuen, joka sykki lavassa pistävänä.

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by hitodama on Oct 29, 2008, 0:05

Nopeasti sai Zésira katua sitä, että oli kerrankin yrittänyt toimia ajattelematta tekojensa seurauksia. Ennen kuin nuorikko oikeastaan edes tajusi, oli emonsa jysäyttänyt hänet säälimättömällä voimalla vasten luolan seinää. Ilma pakeni keuhkoista vaimean inahduksen muodossa, ennen kuin ruskeaturkki valui lamaantuneena kovalle, kylmälle kalliolle.
Hetken oli kaikki yhtä tärähdyksen aiheuttamaa sumua ja sekasotkua, mutta jonkin ajan kuluttua sai naaras taas siskonsa ja isänsä näköpiiriinsä. Valitettavasti hän huomasi myös vierellään vartioivan Miradan, jolla ei ollut aikomustakaan päästää häntä auttamaan kaksikkoa. Niinpä ei voinut henkeään haukkova naaras tehdä muuta, kuin katseellaan seurata luolan sisäisiä tapahtumia.


Tiiviisti tarkkaili Mirada Tartaroksen ja Teón jokaista liikettä, jokaista ilmeen värähdystäkin, koettaen pysyä parhaansa mukaan tilanteen tasalla. Vaikka uroksen ilme pian muuttuikin irvistyksestä virneeksi, ei naaraan murina laimentunut asteellakaan. Hän oli raivoissaan, eikä tuntenut mitään tarvetta peittää sitä. Teófilan käytös oli mennyt sen viimeisenkin rajan yli, eikä sen rajan takaa ollut enää paluuta; hän oli avoimesti asettunut perhettään vastaan. Ja jos ei nuorukainen ollut heidän puolellaan, oli hän heidän vihollisensa. Niin yksinkertaisena raivosta kiehuva taistelukoira asian näki.
Hitaasti hän nyökäytti päätään Tartaroksen sanoille, vaan eipä hän puolisuden pärjäämistä ollutkaan epäillyt. Olihan Teó vasta nuori penikka, ei mitään kokeneeseen isäänsä verrattuna. Minkä Teófila pian saikin huomata varsin ikävällä tavalla.

Taistelu, jos sitä nyt edes siksi saattoi kutsua, näytti olevan ohi Tartaroksen iskiessä tyttärensä kallion lattialle, suoraan Miradan eteen. Naaraan viiruille painetut silmät rävähtivät auki tämän askeltaessa kerälle kiertyneen nuorukaisen ylle, yleensä niin jäätävän katseen näyttäessä nyt lähinnä mielipuoliselta.
"Sine surkea rakki! Sineltä pitäiisi ota nimesi poiis, kun käyyt perhetäsi vasten! Käyyt Herra vastan, tajuatko?!" huusi naaras päin tyttärensä korvia. Teófila, Herran ystävä. Nimi ei ollut todellakaan päässyt oikeuksiinsa nuorikon kanssa.
Sanojaan tehostaakseen kohotti Mirada etutassunsa ja koetti iskeä sen vasten nuorikon lapaa, painaa toisen tiiviimmin vasten kalliota. Mikä varmasti tekisi varsin kipeää Tartaroksen ensin toista samasta kohden retuutettua.

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by pipsu on Oct 29, 2008, 11:14

Téofilan vuoro päästää keuhkot pakenemaan ilmaan, kun iskeytyi kallioon Tartaroksen iskusta. Korvat luimuun painettuina, kivun sykkiessä, keräsi tuo kuitenkin nopeasti takaisin tulisen sisunsa ja jääräpäisyytensä. Kun nuorikko oli kerran pahasti suutahtanut, ei epäoikeuden sysyttämää vihan liekkiä ollut sammuttaminen. Silmät tämän liekin johdusta hehkuen oli narttu nostamassa jo päätään ylös, kun Miradan sanat ja teko keskeyttivät yrityksen. Nartun karjaisu sai kylmät väreet kiiruhtamaan kropan läpi ja painava tassu sai mustajuovaisen penikan inahtamaan, kun keho litistyi kalliota vasten. Korvat littanana niskassa tuijotti Téofila emoaan suoraan silmiin, hakien kuitenkin kohta siskoaan katseeseensa. Siellä ruskeaturkkinen makasi, vähän matkan päässä, tuijottaen silmät tilanteen vuoksi järkyttyneisyydestä kertoen. Ja oli Téofila päänsä sisällä hieman järkyttynyt omasta teostaan itsekin. Mutta tästä ei ollut paluuta.

Tartaros ravisti hieman turkkiaan ja irvisti kiukkuisesti. Punainen, pieni verivana pujotteli turkin seassa kuin ivallisuutta huokuen. Keltaiset silmät kääntyivät tuijottamaan punaiseen, jonka Mirada oli alistanut kovakouraisesti maahan. Korvien painuessa takakenoon otti Tartaros askelia lähemmäksi kaksikkoa.
"Tuollainen ei yksinkertaisesti ansaitse elää", Tartaros kajautti voimakkaasti matalalla äänellään. "Se, joka Herraa näin vastustaa, toteuttaa elämäntehtävänsä parhaiten uhrautumalla Herran hyväksi, kohtaamalla tämän kasvokkain ennen laskeutumistaan Helvettiin!"
Mustaharjaan kasvot olivat vihamielisyyden perikuvat, kuono kiukkuisella irveellä, katseen leimuessa tulisempina kuin yhdenkään nuotion lämmittävä liekki. Puolisusi käänsi tämän vihamielisen katseensa Miradaan.

Téofilan sydän sykähti hieman. Tartaroksen sanat paljastivat, ettei vahvalle, mutta vihamieliselle tyttärelle ollut muuta käyttöä, kuin uhraus. Téofila oli epäonnistunut vanhempiensa mielestä.
.. ja välittikö tyttö itse siitä? Ei. Koska hän ei tuntenut epäonnistuneensa missään. Hän oli herättänyt kapinan vääryyttä vastaan, voimaa vastaan, joka raa´asti kidutti tulevia Herran sotilaita. Se ei voinut olla väärin!
Teófila tiesi, ettei se ollut. Ja hän tiesi, että oli vain yksi tapa säilyä hengissä. Pakeneminen.
Punaturkkinen puristi kuononsa täyteen irveeseen. Kipeitä lihaksiaan kiristellen nuorikko lopulta yritti tarrata leuoillaan emonsa etujalasta, jotta pääsisi pois pinteestä. Oli pakko päästä!

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by hitodama on Oct 29, 2008, 21:42

Järkytys paistoi Zésiran silmistä tämän seuratessa voimattomana, kuinka Teón osalta näytti peli olevan nopeasti menetetty. Naaraan korvat painautuivat epätoivoisina vasten niskaa, hänen ollessa varma mihin tämä kaikki tulisi lopulta johtamaan. Ja vaikka hän hyväksyikin sisarensa rankaiseminen, ei hän voinut olla tuntematta hirvittävää, jäätävää kauhua ajatellessaan ainoaa siskoaan Herralle uhrattuna. Se oli liikaa, eivät vanhemmat voineet tehdä niin. He eivät saaneet.
Varoen kohottautui Zés ensin istumaan ja kohta myös seisomaan luolan seinämää vasten. Jalkansa tärisivät holtittomasti, hailakat silmänsä koettivat päästä yhteyteen Teófilan katseen kanssa. Pieneksi hetkeksi katsekontakti syntyikin, naaraan pudistellessa toiselle hitaasti päätään. Ei näin, ei tätä...

Miradan raivo tuntui kasvavan entisestään tassunsa alla makaavan Teófilan tulisesta katseesta, jolla nuorukainen häntä silmiin tuijotti. Hän ei enää välittänyt oliko toinen hänelle sukua vai ei; hänelle ei pennun hengellä ollut enää mitään arvoa. Kuten Tartaroskin pian synkällä äänellään lausui, palvelisi mokoma piski Herraa parhaiten uhrin asemasta käsin.
Jäätä huokuvat silmät kääntyivät kohti lähemmäs astellutta Tartarosta, ajatusten tuntuessa kulkevan suoraan katseiden lävitse mielestä toiseen. Kun tähän kerran oltiin tultu, ei takaisin ollut kääntymistä.
"Kuuleit, mite isäsi sanoi", murisi naaras lopullisen toteavalla äänellä tyttärelleen, katseensa kuitenkin uroksessa pitäen.

Siinä, missä Mirada ei vaivautunut siirtämään katsettaan Teófilaan, ei Zésira voinut omaa katsettaan siirtää sisarestaan pois. Niinpä hän näkikin toisen kuonolle kohoavan irveen, tietäen täysin sen merkityksen. Vanhemmiltaan peritty nopealiikkeinen mieli kävi toimeen, nuorikon käydessä ällistyttävällä nopeudella lävitse mahdolliset toimintavaihtoehtonsa. Hän ei tahtonut Teón kuolevan, mutta ei toinen voinut tännekään jäädä. Zésira itse ei voinut toista suoraan auttaa, sillä muuten hän olisi joutunut yhtä huonoon asemaan siskonsa kanssa. Ainoa jäljelle jäävä keino lienikin toivoa, että toinen tajuaisi paeta paikalta, mikäli vain saisi siihen pienimmänkin mahdollisuuden.
"EI!" huudahti naaras terävästi samalla hetkellä, kun Teófilan leuat lähtivät syöksymään kohti Miradan tassua. Tieto siitä, oliko lyhyt varoitus tarkoitettu keskeyttämään Teón hyökkäys vai auttamaan tämä hämäyksen kautta pakosalle, sai jäädä kunkin itsensä päätettäväksi. Nuorikko itsekään ei ollut aivan varma kumpaa tarkoitusta aikeensa lähemmin palvelivat.

Yhtäkkiä takaansa ilmoille kajahtanut huuto sai Miradan kääntämään päänsä ääntä kohti sillä seurauksella, että hänen huomionsa kiinnittyi juuri kriittisen hetken verran Teófilan sijasta Zésiraan. Samassa naaras kuitenkin tajusi virheensä, mutta oli jo liian myöhäistä koettaa asialle mitään tehdä. Lyhyesti kirosi taistelija mielessään, ennen kuin tunsi tyttärensä hampaiden puristuvan etujalkansa ympärille. Äänekäs murahdus pakeni punaturkin huulilta, katseensa kääntyessä hurjistuneena kohti Teófilaa. Vaistomaisesti koetti naaras kiskaista itsensä irti toisen otteesta, nostaen samalla painonsa pois tämän päältä.

// Mmh, en nyt ole ihan varma liekö mukana pientä autohittiä, mutta tuskin se kuitenkaan liiaksi haittaa? Saa potkia, jos on toista mieltä. ^^' //

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by pipsu on Nov 4, 2008, 22:29

>Höh, siinä mitään ollut.<

Kiitos kaunis ja kumarrus Zésiralle, jonka huudahdus oli kuin pelastus taivaalta. Sen avulla T'eofila sai sen verran yllätettyä emonsa, että tuo äänekkäästi murahtaen kohotti tassunsa pois tyttärensä päältä, saadakseen neulanterävät leuat irti itsestään. Mustajuovaisella ei ollut aikomustakaan jäädä nyt nahistelemaan pidemmäksi aikaa emonsa kanssa. Myöhemmin, myöhemmin. Jahka naaras kasvaisi, oppisi ja lietsoisi kaunaa sisällään, aikoisi hän näyttää vanhemmilleen. Hän näyttäisi, ettei hänestä saatu uskollista hakkaamalla. Hän voittaisi tuon kaksikon ja sitten, sitten he saisivat anella armoa ja ivallinen, itsevarma hymy loistaisi Tartaroksen sijasta Téon kapeilla huulilla.

Kun paino katosi mustajuovan ruumiilta, irtosi leukojen ote emon jalasta oitis. Liukkaasti kuin ankerias kolusi nuorikko jaloilleen, sinkoutuen suurella loikalla luolan suuaukkoa kohti. Tartaros leimahti vihan liekkeihin siinä samassa, kun punaturkki ponkaisi pakeneminen ajatuksissaan.
"Saatanan nulikka!" sylkäisi ruskea suustaan, kiristellessään lihaksiaan karvapeitteensä alla. Téofila, joka loikkelehti jo alas kukkulalta kamalalla kiireellä, seisahtui aloilleen ja huohottaen käänsi katseensa taaksepäin.
"Zésira!" narttu rääkäisi henki pihisten.
"Seuraa minua! Tule!"
Téofila toivoi vain, että sisko seuraisi häntä. Eniten hän unelmoi, että saisi mustaharjaksisen mukaansa, opettaisi ymmärtämään heidän vanhempiensa petollisuuden. Mutta jos ei muuta, niin punaturkki halusi edes hyvästellä toisen. Kunnolla. Ja aikaa ei ollut tässä paljon - kohta tytär saisi vihaiset vanhempansa peräänsä.

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by hitodama on Nov 4, 2008, 23:12

Nopeasti katosi paino ja hampaiden terävinä pistoina tuntunut ote Miradan tassun ympäriltä - oikeastaan jopa liiankin nopeasti. Naaras ei ollut olettanut tyttärensä päästävän irti ilman vastaväitteitä, mistä syystä oli taistelija hetkellisesti menettää tasapainonsa liukkaaksi käyneellä kalliolla. Kiukusta äristen sai punainen kuitenkin pidettyä itsensä neljällä tassulla, mutta parin asentoa korjaavan askeleen aikana oli Teófila jo ehtinyt luikkia kauas naaraan ulottuvilta. Jääsilmät kääntyivät vihaa leimuten ensin kohti Tartarosta, sitten etsimään ulkoilman harmauteen kadonnutta pentua.


Sydän jyskyttäen Zésira katseli, kuinka sisarensa pääsi kuin pääsikin pakenemaan äitinsä otteesta, onnistui välttämään jo varmalta tuntuneen kohtalon. Kaikeksi onneksi tajusi Teó myös olla jäämättä paikoilleen, suhahtaen hirmuisella vauhdilla sisarensa ohitse sateiseen ulkoilmaan. Voidakseen seurata toisen menoa ravasi Zés nopeasti luolan edustalla leviävän kielekkeen reunalle, katse tiukasti siskon menosuuntaan naulittuna. Nopeasti pieneni Teófilan hahmo, kunnes toinen naaraan yllätykseksi näytti pysähtyvän ja kääntyvän ympäri.

Varsin tiheäksi käyneen sateen läpikin kuuli Zésira toisen sanat, näki tämän keltaisten silmien katseen. Yhdessä ne leikkasivat ilkeällä tavalla hänen sydäntään, ja pienen hetken ajan nuorikko todella kuvitteli tekevänsä siskon sanojen mukaisesti. Vaan kylmä totuus kuitenkin oli, ettei hän voinut. Hän ei voinut hylätä vanhempiaan, etenkään Tartarosta, eikä tehdä Herraa vastaan. Aivan liian lujasti olivat niin synnyinlahjana kuin kasvatuksenkin mukana tulleet ajatukset juurtuneet naaraan mieleen, eikä hän pystynyt niitä vastaan taistelemaan.
"Ei, Teó", vastasi ruskeaturkki jonkinlainen epätoivon pilkahdus äänestään kuultaen. Hän ei voinut mitään ajatukselle, jonka mukaan ei tulisi ehkä näkemään siskoaan enää koskaan. Ja vaikka tajusikin tämän ainoaksi mahdolliseksi keinoksi toisen hengen säästämiseksi, ei se hänen oloaan juuri nyt pystynyt parantamaan.
Vielä hetken katselivat silmänsä, yhtä jäiset kuin äidillään, alhaalla seisovaa Teófilaa. Sade liimasi nuorikon harjaksen kiinni kasvoihinsa, sai kallion tuntumaan vaarallisen liukkaalta tassujen alla. Kuinka pitkältä tuntuikaan matka heidän välillään, kuinka lopullisilta sanat, jotka jäivät niin raskaina ilmaan leijumaan.
"Mene!"

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by pipsu on Nov 7, 2008, 11:18

Téofilan silmät olivat lukittautuneet siskoonsa, joka seisoi korkeampana, jo pienen matkan päässä. Kipeistä lihaksista huolimatta narttu oli pyrähtänyt nopeasti pakosalle, koska tiesi, että odottelu vain veisi hänen henkensä. Tartaros ja Mirada eivät säälisi enään mustajuovaista, jonka kohtalo oli nyt verellä sinetöity. Verellä, joka valui yhä kuumana silmän ylitse, muistuttaen ikuisesti kaulan arpien kanssa menneisyydestä. Téo painoi korviaan luimuun, laski hieman päätään ja tunsi, kuinka tunteet sekoittuivat pään sisässä sisaren käskiessä menemään. Niin pubnainen aikoisi tehdä - mutta Zésira, mikset sinä tule?!

Zésiran viereen kulkeutuva hahmo sai kuitenkin nuoren nartun ajatukset muuttumaan. Irveen kohotessa kasvoille, kuonon muodostuessa rypyille kääntyi narttu rivakasti ympäri, kääntäen selkänsä luolalle. Pitkin ja nopein askelin alkoi puolivuotias juosta eteenpäin, pakeni vauhdikkaasti poispäin paikasta, jota oli vielä hetki sitten sanonut kodikseen. Sitä se ei enää ollut. Sade hakkasi nuorikon ruumista, kastellen tämän litimäräksi.
Hän oli koditon, perheetön. Suojaton.
Ja silti hyvin tyytyväinen tilanteesta.

Tartaros oli kävellyt ruskeaturkkisen tyttärensä viereen. Hän katseli poistuvaa Téofilaa tulisilla, keltaisilla silmillään, mustan harjaan ja ruskean turkin liimautuessa ihoon sateen vuoksi. Vesi peseytyi pois kaulasta pisaroiden mukana.
Puolisusi käänsi katseensa Zésiraan, kiukun leimahtaessa, vaikka uros yritti palauttaakin itsehillintäänsä ja arvovaltaansa.
"Sinäkin saatanan kakara, et tehnyt mitään estääksesi häntä!", uros karjahti terävästi toiselle, paljastaen tälle hampaat voimakkaissa leuoissaan. Katse kääntyi taas metsikköön, jossa Téofila oli jo kadonnut aluskasvillisuuden, hämärän ja puiden sekaan.

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by hitodama on Nov 7, 2008, 16:49

Hiljaiselta ikuisuudelta tuntui aika, jonka Zésira alhaalla seisovaa siskoaan katsoi. Vierelleen käyvät askeleet saivat kuitenkin naaraan korvat luimistumaan, kuten saivat myös toisen tyttären kääntymään kannoillaan ja katoamaan metsän kätköihin. Yhä sanaakaan sanomatta painoi ruskeaturkkinen päänsä, sulki hetkeksi silmänsä. Painoi Teófilan kuvan mieleensä, vannoi pitävänsä siskon kasvot aina muistoissaan. Hän ei tahtonut unohtaa toista, antaa tämän rohkean - joskin äärimmäisen typerän - teon painua mitättömänä unholaan. Teófila Xiomara oli kuitenkin hänen ainoa siskonsa, ja tulisi sitä aina olemaan.

Tartaroksen terävä karjaisu sai Zésiran ruumiin värähtämään ja silmänsä hitaasti aukenemaan. Jäinen katse kääntyi kohti urosta elottomana, kuin hetken läsnä olleet tunteiden rippeet olisivat pyyhkiytyneet olemattomiin Teón mukana.
"En oliksi voinut estää, vaikka olisin kuinka yrittänyt", vastasi naaras vaimeasti ja varsin totuudenmukaisesti. Vaikka olisikin tehnyt mitä tahansa välttääkseen isänsä raivon, uskalsi nuorikko silti pelotta katsoa toista silmiin. Niin paljon kuin puolisutta kunnioittikin, tiesi hän olevansa yhdessä asiassa täysin oikeassa.
"Herra kyllä pitää huolen, että hän saa ansionsa mukaan", lausui väritön ääni, jonka takana kuitenkin kyti pieni annos toiveikkuutta. Herra varmasti keksisi Teófilan elämälle parempaa käyttöä, kuin uhratuksi tuleminen.


Tartaroksen vierellä ulos luolasta astellut Mirada otti yhä raivosta kiehuen muutaman askeleen pitkin reittiä, jota Teó oli alas kallioilta kivunnut. Pian tajusi naaras takaa-ajon kuitenkin turhaksi ja myös varsin vastenmieliseksi ajatukseksi. Hämärä ja sateinen metsä oli kulkijalle petollinen paikka, eikä punainen voinut sanoa olevansa juuri nyt varsinaisessa huippukunnossa. Monet luolalla vietetyt kuukaudet olivat verottaneet hänen kuntoaan, sitä ei käynyt kiistäminen. Aikanaan saisi taistelija varmasti otettua menetetyn ajan takaisin, mutta se vaatisi kovasti töitä.
"Sine tieedät mite sat vastasi, jos koskan takaisin tulet!" huusi naaras ärtymystään ilmoille tietämättä, mahtoiko pois paennut tyttärensä häntä enää kuulla.

Ilme sitruunaakin happamempana asteli Mirada takaisin luolan edustalle, niin Tartarosta kuin Zésiraakin ilkeästi mulkoillen. Tämä oli varmasti jonkun syytä - ja se joku ei tasan ollut Mirada. Kovasti olisi tahtonut taistelija sanoa kaksikolle muutaman hyvin valitun sanan, mutta sai itsehillintänsä rajoja venyttäen pidettyä suunsa kiinni.
"Huoomisesta lähtien sat ola varma, etet enä koskan voi heiikoutesi vedoten jädä paikoilesi seisoman", tiuskaisi naaras kuitenkin Zésiralle, tämän honteloa kehoa halveksuvasti tuijottaen. Arpikasvo oli hautonut suunnitelmaa mielessään jo pidemmän aikaa, mutta nyt olisi totta vie aika laittaa se täytäntöön. Tytär tarvitsi avukseen aseen, joka vaatisi käyttäjältään voiman sijasta älyä ja taktiikkaa. Niitä kun nuorukaisella kyllä tuntui olevan, mitä ilmeisimmin nimenomaan voimien kustannuksella.

Tuhahtaen kääntyi Mirada kannoillaan ja asteli yhä silmät viiruille painettuna luolan hämärään. Tämä päivä oli jo totaalisen pilalla, ja se saisi hänen puolestaan päättyä ennen kuin oli vielä kunnolla edes alkanutkaan. Liukkailla kallioilla ei kuitenkaan voisi tehdä mitään järjellistä, joten yhtä hyvin hän voisi viettää aikansa murjottaen kallion suojissa.

// Otetaanko sitten tähän väliin aikaharppaus noin parin kuukauden päähän, kun porukka päättää luolalta häipyä? //

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by pipsu on Nov 11, 2008, 12:05

SWINGGGGG. Aikaharppinki.

Pari kuukautta oli kulunut siitä, kun Tartaroksen perheessä oli koettu melkoisia käänteitä. Téofila tyttären niskurointi ja muu käyttäytyminen olivat johtaneet siihen, että punainen oli lentänyt perheestä alta aikayskikön. Harjasselän pakeneminen oli itseasiassa tyttärelle pelastus - jos Tartaros toisen löytäisi, listisi hän penikan luultavasti samantein, omin leuoin. Ruskeaturkkinen ei ollut anteeksiantavaa yyppiä, ja ne, jotka noin Herraa vastaan taistelivat, eivät ansainneet elää. Ja tuollainen oli vielä sikissyt hänestä itsestään.
Ruskeaturkki oli vasten tapojaan ollut koko yön luolalla. Nyt se istui aamuyön hämärässä luolan suulla, katsellen ja kuunnellen ääniä ilmassa. Tänään olisi aika jättää luola, uros tiesi sen.

Keltaiset silmät kääntyivät katsomaan hitaasti toista tytärtään, Zésiraa, joka lepäsi vielä. Vaikka nuorikkoa oltiin treenattu ahkerasti, ei tästä koskaan tullut siskonsa ja vanhempiensa kaltaista lihaksikasta, taistelijan kropan omaavaa koiraeläintä. Se oli suuri pettymys, mistä Tartaroksen oli yhä hankala päästä yli. Nopeasti ruskeaturkki vilkaisi myös Miradaa. Tänään Herran palvelija saisi vapauden loukosta, pääsisi takaisin tehtävänsä ääreen.

>Pitäisi pitää joskus muuten Hjéren yhteispeli, pääsisi vähän potkimaan aktiivisuutta ja muutenkin vaihtamaan kuulumisia.<

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by hitodama on Nov 11, 2008, 13:28

// Pitäisi joo. Viralliset yhteispelithän on tavattu pitä yleensä siellä... Maaliskuun tienoilla? Kyllä varmaan luvan kanssa voisi tässä tämän vuoden puolellakin pienimuotoisen kokoontumisen pitää. Heitä toki Laralle viestiä. //

Hiljaa makasi Mirada paikoillaan Tartaroksen vierellä, ilmeensä mitäänsanomattoman hiljaisena pitäen. Vaikka yhä oli yö, saatoi punaturkki kuvitella auringon nousevan noin tunnin kuluttua horisontin takaa. Niin monet aamut hän oli tässä sitä katsellut, että olikin jo aika tulla muutos asiaan. Vaikkei pieni perhe ollut suoraan keskustellut kolkon pesänsä suojista lähtemisestä, tiesi jokainen olevan pian aika jättää luolasto taakseen. Viimeinen merkki siitä oli se tosiasia, ettei Tartaros ollutkaan viimein jättänyt puolisoaan ja tytärtään kahden yön pimeiksi tunneiksi, vaan jäänyt heidän seuraansa. Mirada oli uroksen tekoon kovin tyytyväinen, sillä tiesi ettei tulisi näkemään tätä taas vähään aikaan. Eivät he kunnon pariskunnan tavoin kulkeneet yhdessä, molemmilla oli tehtävänsä suoritettavanaan. Herran tehtävä, heidän ryhmänsä tehtävä. Niin oli ollut ja tulisi vastakin olemaan.

"Lieenet sama mieltä sitä, etä tänän olisi hyve päiivä lähteä?" tiedusteli Mirada katkaisten lopulta jo tuntikausia vallinneen hiljaisuuden. Jääsilmänsä olivat yhä kohti horisonttia suunnatut, mutta korvansa kääntyivät kohti Tartarosta.
"Zésiran olisi hyve pästä näkemän muutakin mailma, kuin luolan seiinämät. Puhumatakan siite, eten mine jaksa enä istua paikoilani yhtän kauuempa", naaras tuhahti selvää turhautuneisuutta äänessään. Saisi todellakin jo tämä kotirouvan elo riittää.


Viimeaikoina oli Zésira saanut nukutuksi paremmin, kuin koko elämänsä ensimmäisenä puolivuotisena. Lopulta olivat nimittäin vanhempansa pitkin hampain luopuneet sitä toivosta, että nuori naaras olisi kyennyt aikaa myöden taistelemaan pelkän voiman turvin, kunhan vain treenaisi tarpeeksi. Nyt eivät lihaksensa enää särkeneet, kun emonsa oli Teón kanssa koetun tapauksen jälkeen hankkinut jäljelle jääneelle tyttärelleen piikkipäisen ruoskan kylän varastoista. Punaturkin mukaan kyseisen aseen kanssa tarvittaisiin enemmän taitoa kuin voimaa, ja niin oli mustaraitainen jatkanut harjoituksiaan aseen käyttöä treenaten.

Tänäkin yönä oli Zésira nukkunut levollisesti, tassunsa ruoskan puisen varren päällä leväten. Nuorikko kuitenkin heräsi äitinsä ääneen, joka kuului Tartarokselle luolan suulla puhuvan. Hiljaa käänsi naaras katseensa kohti kaksikkoa, yhä kuitenkin paikoillaan maaten. Hän ihmetteli kovin isänsä päätöstä viettää yönsä luolalla, se kun oli jotakin aivan uutta. Sen verran naaras kuitenkin tajusi, että jokin tulisi sen myötä varmasti muuttumaan. Ja hän oli innokas näkemään mikä se muutos oikein olisi.

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by pipsu on Nov 13, 2008, 1:13

Tartaros ei lainkaan kavahtanut, kun Miradan ääni kuului yhtäkkiä hänen rinnallaan. Itseasiassa puolisusi ei ensin edes vaivautunut katsomaan toiseen, kunnes keltaiset silmät lopulta liikahtivat kohti punaista ja pieni, vino ja salaperinen hymy kipusi tuon ruskeaturkkisen vahvalle kuonolle. Niin, juuri niin olisi tehtävä. Olisi aika jättää luola taakseen, lopettaa tämä perhe-elämän havittelu ja keskittyä oikeisiin asioihin. Mustaharjas vilkaisi sivusilmällään kohti Zésiraa, jonka huomasi heränneen. Varmasti nuorikkoakin kiinnostaisi, mitä hänen päänsä pantiksi suunnitellaan.
"Näin ajattelin", Tartaros lausui, antaessaan katseen painua takaisin taistelukoiraan.
"Zésira on tarpeeksi vanha opetellakseen elämään. Hänen on päästävä mukaan ryhmämme toimintaan."

Niin, Tartaroksesta tuntui, että pian olisi aika tavata muut ja katsoa, mihin vaiheeseen nyt oltiin päästy. Puolisusi liikautti korviaan samalla, kun nousi jaloilleen. Se tähyili hetken lasittuneen oloisena kohti kaukaisuutta, kunnes keskitti ajatuksensa jälleen kahteen narttuun.
"Jätän Zésiran sinun kontollesi", Tartaros ilmoitti. Hänen suunnitelmiinsa ei kuulunut kantaa alle vuotiasta tytärtä mukanaan. Mirada saisi jälkikasvulleen opettaa viimeiset tarvittavat tiedot, kunnes mustajuovainen oli valmis jatkamaan omillaan. Harjaspäinen katsahti tyttäreensä, jolla - tietenkään - ei olisi asiaan nokan koputtamista.

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by hitodama on Nov 13, 2008, 10:25

Yhä kovin tylsämielisen näköisenä Mirada kuunteli, kuinka Tartaros hänen kysymykseensä myöntävästi vastasi. Lopulta venyivät suupielensä kuitenkin naaraan itsensäkään huomaamatta pieneen hymyyn; hän todella pääsisi pois tästä tunkkaisesta luolasta.
"Oleit aiivan oikeasa", taistelija myönteli päänsä etutassujensa päältä kohottaen. Hitaasti venytteli punaturkki niskaansa, katseensa vieläkin hämärän peittämässä maisemassa pitäen. Puolisusiuroksen noustessa seisomaan teki raitaselkä samoin, senkin tosin verkkaisesti ja kehonsa jokaista lihasta vuoron perään jännittäen ja sitten taas rentouttaen.


Hiljaisena Zésira kuunteli vanhempiensa keskustelua, raitojen koristamien korviensa tuntuvan suorastaan venyvän eteenpäin jokaisen sanan ilmasta napatakseen. Isänsä häntä vilkaistessa nyökkäsi nuorikko tälle pienieleisesti, yrittäen vaikuttaa siltä, kuin ei lainkaan olisi koettanut salakuunnella tai hereillä oloaan piilotella. Vaan nyt, kun valveillaolonsa oli varmastikin huomattu, kohottautui naaras istumaan luolan sisäosissa. Jääkatseiset silmänsä tuijottivat pistävinä kahta luolan suulla olevaa hahmoa, kasvojen ollessa kalliotakin ilmeettömämmät. Vai tällaista oli siis suunnitteilla.
Hetken verran kävi nuorikon katse tutkimassa luolan seinämiä, paikkaa, jonka hän oli kotinaan oppinut tuntemaan. Tuntui hieman oudolta ajatella lähtevänsä sen suojista, mutta toisaalta idea oli myös mielenkiintoisin, mitä mustaraitainen oli aikoihin kuullut.

Vaan Tartaroksen kertoessa tyttärensä lähtevän Miradan mukaan, kääntyi Zésiran katse nopeasti takaisin vanhempiinsa. Hieman epäuskoisina vaelsivat silmänsä isästä emoonsa, sitten jälleen takaisin. Miksi ihmeessä hänen täytyi liikkua äitinsä kanssa? Kyllä hän olisi varmasti jo yksin pärjännyt, tai mikä parempaa, olisi voinut seurata isäänsä ja ajan kanssa osoittaa olevansa tämän ylpeyden arvoinen.
Mitään ei naaras kuitenkaan sanonut, vaan painoi hetken tilannetta pohdittuaan katseensa kallion lattialla makaavaan ruoskaansa. Hän tekisi, kuten Tartaros tahtoi. Se lieni tällä kertaa ainoa keino saada puolisuden hyväksyntä omakseen.


Ei Miradakaan ollut järin tyytyväinen siihen tietoon, että hän tulisi vastakin olemaan magneetin tavoin kiinni pennussaan, joka hänen puolestaan olisi saanut jo opetella elämään omillaan. Totuus kuitenkin oli, että naaraan mielipide oli turhan tiiviisti yhteydessä hänen omaan vapaudenkaipuuseensa, ei nuorikon selviytymistaitoihin. Ja taistelija tiesi sen itsekin. Ei siis käynyt vastaan hänenkään väittäminen.
"Kuulit mite isesi sanoi" lausui taistelija päänsä luolan sisuksiin kääntäen. Zésira näytti olevan jo valmiiksi hereillä, ja mikäpäs sen parempaa. Ei tarvinnut käyttää aikaa neitokaisen herättelemiseen.
"Uskoakseme me tapame siten seuuravan keran kokouksesa", jatkoi naaras jälleen Tartaroksen puoleen kääntyessään. Taisivat nämä olla sitten hyvästit siihen asti.

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by pipsu on Nov 13, 2008, 18:37

Tartaros odotteli, kun Mirada vastasi hänen ilmoitukseensa. Zésira oli noussut jaloilleen sisempänä luolassa, mutta siihen keltasilmä ei keskittynyt yhtään enempää. Hänen katseensa tarkkaili Miradaa, nartun jokaista liikettä ja elettä, muutosta. Kun narttu kuitenkin kääntyi tyttären puoleen ja ilmoitti, että lähtö oli tulossa, saattoi mustaharjas kääntää jo katseensa kohti aukeavaa metsikköä. Sen syvyyksiin uros kulkisi, takaisin jatkamaan yhteistä tehtävää.
"Tapaamme silloin", Tartaros vielä varmasti, vilkaistessaan olkansa ylitse Zésiraan. Tarkkaili tytärtään hetken aivan vaiti, kunnes nyökäytti hieman päätään.

Tämän eleen kanssa alkoi Tartaros askeltaa eteenpäin, kohta jo alas luolan suulta kavuten. Päästessään maantasalle alkoi uros jolkottaa vahvoin liikkein poispäin, taakseen katsomatta.
Oli uusien tuulien aika.

>Kiitos hyvästä pelistä! 8D<

Re: Rakkaus on heikkoja varten
Post by hitodama on Nov 14, 2008, 0:33

Hitaasti kasvoi hymy Miradan huulilla aavistuksen vinoksi, tämän suunnatessa katseensa kohti Tartarosta. Uroksen tavoin antoi naaras vastaavasti omien silmiensä käydä tutkimassa toisen voimakasta olemusta; tämän tulisia, osittain harjaksen peittämiä silmiä, arpien halkomaa kaulaa, tuuheaa turkkia. Mieluusti olisi taistelija jättänyt hyvästit hivenen... Fyysisemmissä merkeissä, mutta se ei Zésiran läsnäollessa käynyt ollenkaan päinsä.
"Näkemin siten, Tartaros", lausui punainen päätään kallistaen. Kokouksessa tavattaisiin.


Jonkin aikaa tuijotti Zésira varsin kiinteästi etutassujensa edessä makaavaa ruoskaansa, kunnes tuntiessaan Tartaroksen katseen kohdistuvan itseensä nosti nuorikkokin päätään. Jääsilmänsä katsoivat isäänsä ilmeettöminä, koettivat olla viestimättä pettymystä tämän päätöstä kohtaan. Nuorikko ei kunnioittanut Miradaa puoleksikaan niin paljon kuin Tartarosta, eikä kaiken lisäksi juurikaan pitänyt äitinsä tavasta hoitaa erinäisiä asioita. Entinen taistelukoira ei hänen nähdäkseen ottanut asioita tarpeeksi vakavasti, saati osannut pitää mielipiteitään omana tietonaan. Suoraan sanottuna naaras ei ymmärtänyt, mitä isänsä Miradassa näki.
"Näkemiin, Tartaros", hyvästeli mustaraitainen äitinsä kaikuna, vaikkakin eri kielen sanoja käyttäen. Nöyrästi hän nyökäyttä päätään puolisudelle, joka jo pian asteli ulos aamuyön pimeyteen.

Tartaroksen poistuttua noukki Zésira ruoskan hampaidensa väliin, ottaen muutaman askeleen uroksen perään. Hän oletti heidän samaten lähtevän enempiä aikailematta, mutta sai pian huomata Miradan kääntyvän takaisin luolaan päin.
"Eii meilä turhan kiire ole. Voime aiivan hyvin vartoa päiivän valkenemista enen lähtöä" kuittasi naaras tyttärensä kysyvälle katseelle. Vaikka taistelija tahtoikin kiivaasti pois luolasta, ei hän ollut juuri nukkunut viimeisenä yönä. Ja hän ei totta vie aikonut nauttia vapaudestaan silmät puoliummessa.
Punaturkin kääriytyessä kerälle luolan seinämän viereen asteli nuorikko kirpeän viileään ulkoilmaan. Hetken kiersi katseensa maisemaa, mutta Tartaros oli jo ehtinyt näköpiirin ulkopuolelle. Silmänsä kuitenkin jäivät tutkimaan maisemaa aivan uudella tavalla; minne he mahtaisivat aamulla suunnata kulkunsa?


Parin tunnin kuluttua asteli Miradakin haukotellen luolan edessä kohoavalle kielekkeelle, havaiten reunalla istuvan Zésiran yhä maisemaa tutkimassa. Äitinsä käskystä jätti nuorukainen ruoskansa odottamaan kalliolle, kun he yhdessä siivosivat luolasta kaikki elämästä kielivät merkit. Ei ollut mitenkään miellyttävä idea, että eräät epäedulliset tahot saisivat tietää Hjéresatin johtoportaan oleskelupaikasta, vaikkakin vain entisestä sellaisesta.
Työnsä tehtyään pääsi kaksikko viimein matkaan, laskeutui alas ylhäisestä näkötornistaan. Oli tullut aika kulkea muun maailman tasolla, maistella elämän makua. Toiselle naaraista kyseessä oli uusi seikkailu, toiselle paluu kauan kaivattuun entiseen arkeen. Vaan molemmat olivat yhtä innokkaita näkemään, mitä muutos toisi mukanaan.

// Kiitosta vaan itsellesi. Oli kyllä todella mielenkiintoinen peli, ja hyvin saatiin nuoremman sukupolven elämä alulle~ <3 //