Reliam & Crew - RPGs


Authors
hitodama
Published
5 years, 9 months ago
Updated
5 years, 9 months ago
Stats
27 317841

Entry 12
Published 5 years, 9 months ago
7683

Mild Violence

All the rpg threads of Reliam, his family and Pokémon team collected to one place! The writers are mentioned separately in each entry.

Theme Lighter Light Dark Darker Reset
Text Serif Sans Serif Reset
Text Size Reset

Laupias samarialainen


STUCKALD CITY » Slummi » Laupias samarialainen

Laupias samarialainen
Post by hitodama on Feb 15, 2012, 10:27pm

Stuckald cityssä taivas näytti aina enemmän tai vähemmän harmaalta, joten oli vähän vaikea tietää oliko kyseessä kaunis päivä vai ei, mutta ihan tavallinen päivä tuo ainakin kaikin tavoin näytti olevan. Ihmiset hyörivät ja pyörivät kukin omilla asioillaan ja keskusta oli neljänruuhkasta tukossa, joten yhtään tarkemmin paikkoja tuntevat suosivat keksimiään oikopolkuja ja salareittejä, jotka tosin välillä saattoivat koukata vähän turhan lähelle laitakaupungin kurjempia osia, joiden olemassaolo oli joskus liiankin helppo unohtaa. Näin näytti käyneen erästä syrjäkatua pitkin pyörätuolilla rullailevalle Reliamille, jonka reppu pullisteli erinäisiä vastikään hankittuja retkitarvikkeita: hän oli keskustellut asioista kotonaan ja saanut vanhemmiltaan hyväksynnän sille, että hän voisi jatkaa maailman mittaamista niin pitkään kuin tahtoi, vaikka aikomuksenaan olikin aluksi joitakin kuukausia sitten ollut tehdä vain lyhyt retki maan pohjoisosiin. Ei sillä että vanhempien sana päätöksessä olisi tosin mitään enää painanut, mutta oli se nyt kiva lähteä kotoa hyvissä tunnelmissa ja isän kustantamien matkatavaroiden kanssa.

Valitettavasti myös muutama varjoista maailmaa seuraava silmäpari oli pannut merkille tavarapaljouden sisäänsä sulkevan repun, ja Reliamin yllätykseksi hänen kääntyessään erään kulman ympäri vastassaan seisoikin kolme rähjäistä, mutta kovin päättäväiseltä näyttävää pokémonia: croagunk, sableye sekä pawniard.
"Th, alkakaa laputtaa siitä", mies yritti välinpitämättömänä hätistää, mutta varastelemiseen oppineilla otuksilla oli muuta mielessä. Yksissä tuumin ne kävivät raajarikon miehen kimppuun ja pudottivat tämän tuoliltaan ennen kuin nuorukainen ehti oikeastaan edes tajuta mitä tapahtui, ja yrittivät repiä reppua itselleen. Reppu oli kuitenkin kiinnitetty jo tekovaiheessa pyörätuolin selkämykseen eikä lähtenyt irti, joten ihmisen estely-yrityksistä huolimatta kolmikko lähti lopulta juoksemaan koko kulkupelinrakkine mukanaan pois tämän ulottuvilta. Reliamin kasvoilla vääntelehti yhtään liioittelematta koko hänen tunneskaalansa laaja kirjo, kun hän tajusi jääneensä ypöyksin jollekin slummin ja keksikaupungin välimaastossa olevalle sivukujalle, vailla mahdollisuutta liikkua mihinkään, soittaa kenellekään tai saada muutenkaan apua. Tilannetta summaamaan ei ollut olemassa kuin yksi ainoa sanapari.
"VOI VITTU!"

// Trolololol come here Tahmis! Tuli vähän mittava aloitus, mutta no can do. //

Re: Laupias samarialainen
Post by admin on Feb 18, 2012, 11:10pm

Kangistuneista rutiineistaan huolimatta oli Stuckald cityn kaduille eksynyt torakkamaiseen kaapuviittaan pukeutunut mies. Hän toivoi kuitenkin pääsevänsä nopeasti poiskin, joten kookkaiden lasiensa taakse piiloutunut rakentelija kiirehti eteenpäin, paeten ihmisiä ja ajautuen yhä syrjäisemmille kaduille. Jonkun aikaa tässä kaupungissa asunut osasi kuitenkin varoa niitä kohtalokkaimpia huumepesiä ja muita terveydelleen haitallisia reittejä, vaikka silloin tällöin huomasikin joko ihmisen tai pokemonin tiirailevan itseään mittailevasti, mutta jättäen miehen onneksi kuitenkin rauhaan. Hänellä itsellään oli mukanaan vain todella kokematon ja nuori weedlenaaras, joka ei pärjäisi mitään mielettömän karua vastusta vastaan, eikä olisi kyllä näin ollen kyennyt omistajaansa puolustamaankaan. Torakkakaapuisella ei itselläänkään ollut juurikaan itsepuolustustaitoja, joten nuori mies pyrki hyväksikäyttämään arvostelukykyään ja älykkyyttään liikkuessaan.

Yhtäkkiä hämärtävän kadun kulman takaa kuului kiroava karjaisu, joka suorastaan säikäytti Emmenin. Mies pysähtyi niille sijoilleen pohtien, minkälainen raivoaja sitä odottaisi, eikä oikeastaan halunnut käydä etenemäänkään. Kuja, jota pitkin hän oli tänne päätynyt, oli kuitenkin pitkä ja tämä oli ensimmäinen risteys parin kilometrin säteellä. Takaisin kääntyminen tuntui turhan aikaavievältä, sillä mieshän oli halunnut suoriutua reissustaan vauhdilla.
Päätökseen tultuaan Emmen lähti huppuunsa tarkoin piiloutuneena hivuttautumaan kohti kulman reunamaa. Erikoisten "silmälasiensa" ansiosta hänen ei tarvinnut juuri kurkistella kulman taakse, sillä peilitekniikoiden ansiosta miehen näkökenttä ylsi kauas hänen sivusilmästään.
Kulman takana Emmen huomasi maassa istuvan ramman miehen. Silmät kääntyilivät tarkastellen ympäristöä tuon raajavajaan lisäksi. Lähistöllä ei näkynyt olevan ketään. Oliko mies raahannut itsensä tänne käsiensä avulla? Kuja ei kyllä ollut lähellä.. Mitään. Taloudellisesti heikompaa väkeä, toimistotiloja ja varastoja täällä lähinnä taisi olla. Slummi ei toki ollut kaukana. Kenties rampa oli yrittänyt tulla kaupunkiin kerjäämään? Pahastus käväisi Emmenin mielestä. Ei sellainen ollut sallittua, mutta tietynlainen säälinkin tuota jalatonta kohtaan heräili introvertin sisällä, joka niin harvoin otti minkäännäköistä kontaktia kehenkään.

Rakentelija seisoskeli hyvän tovin nurkan takana miettien siirtoaan, kunnes sitten uskaltautui lähtemään ohittamaan jalatonta miestä.
'Ei se ole minun asiani', Emmen ajatteli astuessaan esiin kaikessa kummallisuudessaan ja varovaisesti toista tarkemmin vilkuillessaan huppunsa ja lasiensa takaa.

Re: Laupias samarialainen
Post by hitodama on Feb 20, 2012, 2:07pm

Kirottuaan enimmän raivon ulos päästään jäi Reliam hengästyneenä istumaan paikoilleen ja miettimään uudemman kerran, miten hän voisi päästä tilanteesta ulos. Periaatteessa hän voisi kai kontata eteenpäin niin kauan, että pääsisi ihmisten ilmoille, mutta hittoako hän sitten tekisi? Ylpeäluontoisen miehen rintaa vihloi ajatuskin siitä, että hän joutuisi liikkumaan kotiin saakka sillä tavoin muiden tuijotellessa huvittuneena vierestä. Ei, onnistuisi. Hän mieluummin vaikka kuolisi tänne sivukujalle kuin tekisi tieten tahtoen itsestään naurunalaisen idiootin.

Koska ei muutakaan toistaiseksi voinut, raahautui Reliam keskeltä tietä kujan laidalle ja ryhtyi nojailemaan happamana rapistuneeseen seinään. Hän ei havainnut nurkan takaa varovaisesti kurkkivaa hahmoa ennen kuin tämä yhtäkkiä astui esiin, jolloin rampa taasen havaitsi muukalaisen lähestymisen oikeastaan pelkän kuuloaistin avulla: hän ei halunnut katsoa kohti toista vain nähdäkseen tämän virnuilevia tai sääliviä tai muuten vain ärsyttäviä kasvoja. Kun vieras mies oli jo varsin lähellä voitti uteliaisuus kuitenkin ylpeyden, ja kaupunkilainen mulkaisi toista eläväistä nyrpeästi kulmiensa alta. Vasta silloin saattoi nuorukainen huomata tämän kerrassaan merkillisen vaateparren, joka näytti äkkiseltään lähinnä vartalon ympärille kiedotulta jätesäkiltä. Näky oli niin absurdi, että toista oli melko mahdoton enää yrittää niputtaa samaan sakkiin vammaisuudelle naureskelevan taviskansan kanssa, mikä osaltaan auttoi Reliamia hyväksymään tilanteensa tosiasiat: ketään muuta ei näkynyt mailla halmeilla, vaan tuo vielä häntäkin friikimpi heppu oli ainoa jolta oli mahdollisuus saada minkäänlaista apua. Ainakaan tuolla ei olisi kauheasti varaa ilkkua häntä.
"Hei", parrakas näin ollen murahti vastahakoisesti ja nosti kätensä ristiin rinnalleen, kuin suojautuakseen näin kaikelta mitä toinen saattaisi häntä vasten iskeä.
"Ei sinulla olisi lainata puhelinta?"

Re: Laupias samarialainen
Post by admin on Feb 21, 2012, 9:45pm

Ohittaessaan kulman mahdollisimman välinpitämättömän ja niin sanotusti kiireisen, vaikkakin ankean kankeannäköisenä ja oikeastaan aikalailla kadulla istuneesta miehestä kiinnostuneena, uskoi Emmen jo pääseensä pälkähästä, kun jalaton ei käynyt samantien kiinni hänen taskuhousuihinsa ja kerjännyt apua. Ajatukset kulkivat kuitenkin paljon nopeammin kuin teot, sillä torakkahuppunsa taakse piiloutunut ei päässytkään rampaa pidemmälle kun toinen jo avasi suunsa ja pyysi palvelusta. Jossain määrin miehen olisi tehnyt mieli vain lähteä juoksemaan, vaikka mikään kiirehän ei näin niin sanotusti elämättömällä rakentelijatutkijalla mihinkään ollut. Tästä tilanteesta, toisen ihmisen kanssa rupattelusta, siitä hän tahtoi eroon, mutta ilkeästi päässä jyskyttävä moraali ei sallinut Emmenin kiihdyttää tahtiaan vaan pakotti miehen pysähtymään.
Silmälasipäinen ei kuitenkaan kääntynyt itse tai suunnannut katsettaan ramman suuntaan. Kiusallisena mies seisoskeli hiljaisena ja nypersi sormillaan kaapumaisen viittansa piiloissa tyhjiä taskujaan kuin muka pokegearia etsien, vaikka tiesi hyvin jättäneensä sen kotiin. Asiakkailleen Emmen tarjosi aina pelkän sähköpostiosoitteen, joten kukaan tärkeä ei miehelle koskaan soitellut. Oli muutenkin näillä kaduilla turvallisempaa pitää puhelinta lukkojen takana kuin kuljettaa mukana, varsinkin jos tahtoi säästyä uuden ostamisen vaivalta, kaikelta siltä asioinnilta, joka uuden liittymän, puhelimen ja muun ostamiseen kuului.
"Jätin sen kotiin", Emmen lopulta sai sanottua kun tunsi nyplänneensä taskujaan jo asiattoman pitkään. Tästäkään huolimatta ei mies uskaltanut olla röyhkeä ja jättää tätä rampa-parkaa itsekseen. Sen sijaan mies viimein kääntyi toisen puoleen ja suuntasi selkeästi silmälasein piilotetut silmänsä tuon suuntaan.
"Tarvitsetko apua?"

Re: Laupias samarialainen
Post by hitodama on Feb 21, 2012, 10:09pm

Kaapuveikko pysähtyi ja jäi kaivelemaan vaitonaisena taskujaan, jolloin Reliam vastaavasti keskittyi kietoutumaan henkisesti yhä pienemmälle kerälle ja mulkoilemaan jotakin kadulla lojuvista kivenmurikoista hyvinkin keskittyneenä. Kumpikaan miehistä ei tuntunut omaavan pienintäkään intressiä toisensa tuijottamiseen tai suurempaan jutusteluun, mikä tosin passasi ainakin jalattomalle partaveikolle vallan mainiosti. Hän ei sattuneesta syystä oikein tuntenut olevansa nyt pätkääkään juttutuulella.
"Just", nuorukainen tuhahti äärimmäisen pettyneenä, kun muukalainen kaiken tutkiskelunsa jälkeen tulikin siihen tulokseen, ettei hänellä ollut puhelinta edes mukanaan. Reliam olisi varmaankin jättänyt koko jutun siihen, ellei toinen olisi vielä oma-aloitteisesti udellut tarvitsiko hän jonkinlaista apua. Huultaan purren mies hillitsi halunsa vastata kysymykseen jotakin pisteliästä, sillä vaikka kaikenlaiset rujot tokaisut suorastaan polttelivat kielellä ulospääsyä odotellen, saattoi hänen selviytymisensä riippua friikin aurinkolasihepun hyväntahtoisuudesta ja myötämielisyydestä.
"Olin oikaisemassa tätä kautta kotiin" - osoitus peukalolla kohti kaupunkia vinkkinä siitä, ettei miekkonen ollut peräisin slummin suunnalta - "kun jotkut hemmetin pokémonit veivät... Pyörätuolini. Tai siinä olevaa reppua ne kai havitteli, veivät vain samalla koko hökötyksen mukanaan." Varsinaisestihan Reliam ei edes vastannut esitettyyn kysymykseen, mutta hän luotti toisen tajuavan selostuksen olevan pidemmänsorttinen vastine kyllä-sanalle.

Re: Laupias samarialainen
Post by admin on Feb 24, 2012, 1:08pm

Ramman onneksi torakkaviittainen oli kaikesta sosiaalisesta kokemattomuudestaan huolimatta empatiakykyinen, eikä enää tähän asti jouduttuaan kehdannut jättää miestä tämän jokseenkin töykeästä ilmiasusta huolimatta. Parrakkaan käydessä tarinoimaan tilanteestaan, nosti Emmen kätensä huppunsa sivuille vapauttaakseen kaavun osan, joka sillä hetkellä vielä peitti suurta osaa miehen kasvoista. Pienillä napeilla kiinnitetyt lenksut aukesivat helposti, jolloin stuckaldilaisen ajamaton sänki ja kalpeahkot, mutta silti huomattavan tummat kasvot pääsivät esiin. Emmen laskeutui varovasti kyykkyyn miehen eteen ja kuunteli toisen asian loppuun, nyökäten sitten vaitonaisesti hymähtäen. Lasejaan mies ei riisunut. Pyörätuoli selitti parrakkaan jalattomuuden hyvin.
"Hassua", torakkaviittainen lausui, vaikka suullaan ei selkeästikään ollut mitään hauskuuteen viittaavaa, kuten hymyntapaista. "Minä en ole törmännyt yhteenkään pokemoniin, vaikka olen kulkenut keskustasta tänne asti."
Emmen rapsutti sänkeään ja hengitti syvään ulos, katsahtaen ympärilleen.
"Mitä pokemoneja ne oli?" Mies kysyi ja käänsi katseensa takaisin rampaan. Olisi huonompi homma jos pyörätuolin oli varastanut joukko nopeajalkaisia tai jopa lentäviä pokemoneja.

Re: Laupias samarialainen
Post by hitodama on Feb 24, 2012, 3:08pm

Kun kaapupukuinen ryhtyi riisumaan enimpiä vaatekerroksia kasvojensa edestä, ei Reliam oikein tiennyt minne katseensa olisi kääntänyt. Toisaalta häntä kiinnosti suunnattomasti millaista pärstää toinen oikein kankaiden takana piilotteli, mutta jos miekkonen olisikin vaikka hirveiden arpien peitossa tai jotakin, olisi tuijottaminen todella noloa. Kaikeksi onneksi huivimaisen hökötyksen takaa paljastui kuitenkin niin kertakaikkisen tavalliset parikymppisen nuorukaisen kasvot, ettei jalaton voinut olla itsekseen ihmettelemättä yhä suuremmissa määrin syytä sille, miksi ihmeessä toinen oli kietonut itsensä moisten suojakerrosten alle.
"No en minäkään muihin kuin niihin kolmeen, ja ne lähtivät tuonne toiselle suunnalle", parrakas stuckaldilainen selitti ja huitoi tällä kertaa kädellään tien sille suunnalle, jota kohti ötökkälaseilla varustettu toveri oli ollut menossa. Seuraava kysymys oli kuitenkin vähän hankalampaa sorttia, ja sai Reliamin nostamaan toisen kätensä hieromaan ohimoitaan vallan kärsivän näköisesti.
"En minä tiedä, jotain näitä mitä nyt kaupungissa liikkuu. Kolme niitä oli, kaikki jotain kaksijalkaisia ja, em, aika pieniä kai. Selvästi ne tiesivät mitä tekivät, joten en yhtään ihmettelisi vaikka ne olisivat jonkun pummin varastelemaan opetettuja kasvatteja", mies pohti ja jatkoi vielä samaan syssyyn;
"Onko sinulla mitään pokémoneja? Meinaan jotain sellaista, joka osaisi vaikka seurata niitten jälkiä."

Re: Laupias samarialainen
Post by admin on Feb 24, 2012, 4:59pm

Ramman huitoessa kädellään varaspokemonien pakosuuntaan, ei Emmen kääntänyt päätään toisen viittomaa seuratakseen. Lasiensa ansiosta mies kykeni näkemään oikein hyvin, mitä parrakas tarkoitti. Torakkaviittainen hymähti ja nyökkäsi, mutta samassa seuraavien toteamusten myötä kurtisti jo kulmiaankin. Rillipään ilmeikkyys oli lähestulkoon hämmästyttävää.
"Et tiedä?" Mies kysyi ihmeissään. Mikä tämä tämmöinen ihminen nyt oli, joka ei pokemoneja tuntenut? Kaksijalkaisuus kuitenkin paljasti, etteivät pokemonit todennäköisesti olleet nopeimmasta päästä, mutta ei sitten sen enempää. Kaksijalkaisia pokemoneja oli kuitenkin Misreassa vaikka kuinka monta erilaista lajia.
Ramman kysyessä Emmenin omista pokemoneista, pysyi torakkaviittainen pitkän tovin aikalailla vaiti. Ensimmäisiä kertoja miehellä oli toukkansa Bildie mukana treeniä varten, mutta ei se kyllä mitään vainuamista osannut.
"..Ei", mies vastasi vaisusti yhäkin parrakasta katsellessaan. Weedlestä tuskin oli tässä tilanteessa juuri mitään apua ainakaan noiden pokemonien etsimisessä, eikä oletettavasti tällä miehelläkään ollut ainuttakaan pokepalloa muualla kuin ehkä varastetussa repussaan. Avuttomana Emmen jäi pohtimaan jotain muuta keinoa.

Re: Laupias samarialainen
Post by hitodama on Feb 28, 2012, 2:57pm

Reliam murahti jokseenkin ärtyneenä ja sisäisesti myös vähän nolona, kun muukalainen niin avoimesti äimisteli hänen vähäistä pokémontuntemustaan. Minkä hän sille mahtoi, että oli kiinnittänyt koko otuksiin yhtään alakoulun perusopetusta enempää huomiota vasta muutamien kuukausien ajan? Siinäkin oli ollut jo tarpeeksi tekemistä, kun miekkonen oli yrittänyt päästä selville omien kasvattiensa elintavoista ja kasvatusmenetelmistä, eikä hänellä siten ollut todellakaan ollut aikaa tutkailla vielä kaiken maailman muiden örkkien nimiä ja ulkonäkökuvauksia!
"No... Ne oli kaikki sellaisia jotain puolimetrisiä ja varmaan ekassa muodossaan. Mukana oli ainakin sellainen lila sammakko ja sitten joku, joka oli kai kummitustyyppiä. Sellainen, niin kuin sillä olisi ollut timantit silminä", nuorukainen yritti parhaansa mukaan kuvailla, vaikka joutuikin selvästi pinnistelemään saadakseen itsestään ulos edes tämän vertaa taustatietoja. Vaan eipä niistäkään oikein tuntunut hyötyä olevan, sillä kaapuhepulla ei ilmeisesti ollut messissä edes mitään omaa pokémonia, joka olisi voinut olla tilanteessa millään tapaa hyödyksi. Yhä otsaansa hieroskelevalta Reliamilta alkoivat ideat loppua.
"Voisitko sitten edes tsekata, jos ne olisivat hylänneet sen vekottimen vain johonkin tähän nurkan taakse tai jotain?" nuorukainen vielä heitti, vaikka ajatus yksin jäämisestä tässä tilassa ei oikein häntä houkuttanutkaan.

Re: Laupias samarialainen
Post by admin on Mar 4, 2012, 11:52am

Emmen raapi sottaiselle nutturalle pakotettua, paksua tummanruskeaa hiuspehkoaan kuunnellessaan parrakkaan selitystä hänen pyörätuolinsa varastaneista pokemoneista. Mies itsekin oli lähinnä erikoistunut ötökkätyypin pokemoneihin, mutta kyllä se oli sisällä lapsuutensa eläneenä ehtinyt lukea kaikki muutkin pokemonit ulkoa etuperin ja takaperin muistiinsa. Sammakkopokemoneja oli useita; nyorotono, gamageroge, gureggu, dokurog.. Ja joidenkin mielestä nyorobon. Kummitustyypin timanttisilmän Emmen tunnisti kyllä.
"Oliko sillä sammakolla patteja ympäri kehoa?"
Emmen ei ollut värien kanssa mikään loistavin, olihan hän kuitenkin joutunut elämään hämärrässä koko elämänsä. Miehen silmälasit/aurinkolasitkin toimivat kuin jonkinlaiset pimeännäkölasit, eikä useiden valoa ehkäisevien sensuurien takaa maailma näyttänyt aivan samanlaiselta kuin mitä "normaaleilla" ihmisillä. Niinpä nutturapää kaipasi enemmänkin pokemonin rakenteenkuvailua kuin värejä.
"Selvä", mies lausui ja nousi kyykystään raskaasti, lähtien sitten jatkamaan käytävää eteenpäin. Tämä olisi hänelle myös tilaisuus luistaa ramman auttamisesta, mutta eihän Emmenin moraali sellaiseen häntä päästänyt. Valoherkkä käveli katua rennosti eteenpäin, tähdäten seuraavaan katuristeykseen. Sinne päästessään mies katsoi kummallekin puolelle, mutta pyörätuolia tai reppua ei näkynyt missään. Emmen hymähti ja käveli sitten takaisin. Eivät ne pokemonit mitään tyhmiä olleet, mikä tässä tapauksessa oli eittämättä pelkkä epäonni.

Takaisin ramman luo ehdittyään Emmen pudisti toiselle päätään.
"Ei sitä näkynyt tässä lähettyvillä", mies hymähti ja kävi uudelleen kyykkyyn. Rammalle tilanne oli varmasti epämukava ja vaikea, koska ilman pyörätuolia oli jalattoman hankala lähteä liikkeelle. Ötökkäviittainen alkoi mietiskellä taas ja rapsutti kevyesti sänkeään siinä ohella.

Re: Laupias samarialainen
Post by hitodama on Mar 16, 2012, 8:08pm

Reliamin myrtynyt ilme sai jokseenkin epäileväisen sävyn seurakseen, kun kaapuheppu uteli aiemman sammakko-otuksen pateista. Ajatus möykkyisestä konnasta oli jotenkin niin ällöttävä pelkkää croagunkia ajattelevan nuorukaisen mielestä, ettei hän saanut kuin pudistetuksi päätään vastaukseksi. Ei otuksella hänen huomionsa mukaan ollut mitään paiseita tai vastaavia ollut, ja kai sellaiset nyt olisi huomannut laittaa merkille, jos ne olivat yhtään näkyvämpää sorttia.

Kun ötökkäsilmäinen miekkonen sitten lähti etsiskelemään pyörätuolia, ei Reliam oikein osannut sanoa olisiko ollut ennemminkin helpottunut kiusallisen kanssakäymistilanteen päättymisestä kuin huolissaan siitä, että toinen tulisi tuskin takaisin ainakaan, mikäli tuolia ei löytyisi. Niinpä nuorukainen jätti tuntemustensa tutkailemisen suosiolla sikseen ja kokeili toisen kadottua nousta polvilleen ja hilautua muutaman tuskallisen metrin verran eteenpäin. Vaan muukalainenpa heittäytyi yllättäväksi ja palasi kuin palasikin ramman luokse, vaikka näytti olevan yhä tyhjin käsin, jolloin jalaton ryhtyi taas nojailemaan vasten lähimmän rakennuksen seinää. Häntä kun ei kiinnostanut tehdä nolosta konttimisyrityksestään mitään yleisöesitystä.
"No voi saakelin saakeli", nuorukainen huokaisi tuskastuneena toisen varmistaessa sanoillaan sen, minkä kuka tahansa saattoi tosin jo kulkupelin puuttumisesta nähdä.
"Hyviä ajatuksia otetaan vastaan", Reliam vielä jatkoi, vaikkei suoraan sanottuna uskonut vähäpuheisen heppulin olevan halukas keksimään yhtään mitään toteutuskelpoista.

Re: Laupias samarialainen
Post by admin on Apr 6, 2012, 6:12pm

Mies kuunteli jokseenkin itseensä pettyneenä, kun rampa jälleen kirosi kadonnutta pyörätuoliaan. Mitään ideoitakaan ei torakkaviitalla ollut, joten turhautumisestaan hän hautasi laseilla suojatut kasvonsa kämmeniinsä ja huokaisi raskaasti. Eihän miestä voinut yksinkään jättää, toisellahan ei ollut jalkoja. Weedle oli myös liian pieni tehdäkseen asialle yhtään mitään. Ei se jaksaisi esimerkiksi kantaa tuota rampaa lähimmälle poliisiasemalle, jossa poliisit voisivat sitten hoitaa hommansa pyörätuolin etsimisessä.
"Et kai sinä tähänkään voi jäädä", Emmen huokaisi ilmiselvän ja nosti päänsä esiin. "Pitäisikö minun mennä hakemaan joku? Keskustaan on kyllä matkaa.."

Re: Laupias samarialainen
Post by hitodama on Apr 6, 2012, 6:26pm

Reliam urahti suorastaan murahdusta muistuttavalla tavalla kaapuhemmon käydessä puhelemaan itsestäänselvyyksiä.
"No en oikein", hän jupisi hieman vaikeasti hampaidensa välistä tehdessään parhaansa, jottei olisi vastannut mitään sellaista mikä olisi loukannut toista. Niin hermoja riipivää kuin se olikin, oli toinen nimittäin yhä ainoa oljenkorsi, josta saattaisi jotakin apua partaveikolle olla. Toistaiseksi ainakaan tämän ideat eivät kuitenkaan loistaneet nerokkuudellaan.
"Mitäpä minä kenelläkään ihmisellä täällä teen? Minun pitää nyt vain jotenkin päästä sen saakelin pyörätuolin luo ja sillä selvä", Reliam älähti selvästi jo varsin kiivastuneena.
"Missä sinä asut? Tai siis meinaan, että onko sinulla polkupyörää jonka tarakalla voisin olla hetken aikaa? Maksan kyllä vaikka jotain jahka vaan saan sen tuolin ja siinä olleen repun takaisin", hän sitten hetken kuluttua vielä epätoivoissaan jatkoi.

Re: Laupias samarialainen
Post by admin on Apr 6, 2012, 6:51pm

Emmen tiesi, mihin sävyyn saisi vastauksen mieheltä, joten minkäännäköistä reaktiota toisen nurinaan ei sänkisen puolelta tullut. Huuliaan ja leukaansa hieroskellen ötökkäviittainen kosketti kasvojaan, miettien jotain muuta keinoa kun parrakkaan jättäminen jonkun toisen, asian ehkä paremmin handlaavan hakemisen vuoksi ei toiselle käynyt.
"Ei ole", Emmen totesi yksinkertaisesti. Mitäpä hän oli pyörällä suurkaupungissa tehnyt? Sukkelimmin pääsi ihmisvilinässä sujahtelemalla, mutta pyörällä oli kohtuullisen vaikeaa pujotella, ja kellon rimputtamisen teho oli useimmiten yhtä suuri kuin märällä nuudelilla. Miehen asuinpaikka ei myöskään kuulunut rammalle sen kummemmin. Olisi se aika kaukanakin sieltä ollut.

Re: Laupias samarialainen
Post by hitodama on Apr 6, 2012, 7:12pm

Ei ollut sitten polkupyörästäkään avuksi, tai ainakaan toinen ei sitä ollut halukas tänne hakemaan. Olisihan se nyt tässä vaiheessa tosin ollut jo suoranainen ihmekin, mikäli koko juttu olisi niin helposti ratkennut!
"No mitä, kanna minut sitten!" nuorukainen lopulta hermonsa menettäen kivahti ja heilautti käsiään äkäisesti päänsä sivuilla, kun ei muutakaan keksinyt. Puheidensa takana ei piillyt yhtään minkäänlaista harkintaa ja hän olisikin yhtä hyvin voinut käskeä toista avittamaan häntä lentämään täältä pois, mutta sanat tiuskaistuaan hän tuli havainneeksi että sinänsähän kantaminen voisi olla vähän ainakin sitä lentämistä kelvompi vaihtoehto. Havainto veti miekkosen vakavaksi ja nostatti kuristavan tunteen hänen kurkkuunsa. Silmänsä kääntyivät varovaisesti katsomaan, oliko torakkapukuinen ottanut sanoja alkuunkaan todesta - Reliam kun ei ollut ollenkaan varma toivoiko toisen pitäneen niitä pelkkänä pilana vai ei. Vieraan miehen kanniskelemaksi tuleminen nimittäin oli ajatus varsin karmivasta päästä, mutta niin oli tämä kujalla kököttäminenkin.

Re: Laupias samarialainen
Post by admin on Apr 6, 2012, 7:33pm

Samassa parrakas huudahti ehdotuksen, joka oli käynyt Emmenin omassakin päässä, vaikkakin hyvin tietoisena siitä, ettei rampa kohtuullisen yrmeänlaiselta vaikuttavan luonteensa vuoksi siihen suostuisi. Nyt kun sanat tulivat kuitenkin miehen omalta suunnalta, vaihtui torakkaviittaisen kasvoille pohtivan ilmeen tilalle kohtuullisen myöntyväinen, mutta yhä aavistuksen harkitseva väänne. Emmen ei ollut liian hyvä tulkitsemaan, mikä oli sarkasmia ja tyhjänheittoa, joten lievästi kiusaantuneena mies vain ojensi kätensä kuin aikeinaan nostaa rampa käsivarsilleen kuin minkäkin prinsessan. Eihän mies ollut eläissään ketään selässään kantanut, joten eniten kulutettu versio kantamisesta juolahti hänen mieleensä päällimmäisenä.
"Selvä", Emmen vielä lausui ja nyökkäsi varovasti käsiään kohden.

Re: Laupias samarialainen
Post by hitodama on Apr 6, 2012, 7:45pm

Reliamin kuristunut kurkku tuntui menevän lopunkin umpeen, kun kaapuheppu otti ja ojensi kätensä häntä kohden. Toinen oletti siis parrakkaan olleen ihan tosissaan! Kykenemättä edes hengittämään Reliam aukoi suutaan sanoakseen jotain, mutta eihän siitä tietysti mitään tullut jo siitäkin syystä, ettei hän tiennyt yhtään mitä olisi sanonut. Kieltäytyäkö vaiko ottaa tarjous vastaan? Vaan hitto vieköön kun ei se kieltäytyminen ollut oikeasti edes validi vaihtoehto, sillä ei nuorukainen vain yksinkertaisesti voinut jäädä tänne kujalle nököttämään. Ei voinut! Sitä mielessään hokien koetti mies siis saada hengityksen taas kulkemaan, jotta asia etenisi edes johonkin suunnalle. Tällainen patsasteleminen nääs se vasta kiusallista olikin.
"Jos... Jos reppuselässä?" Reliam pihisi ja käänsi nolona katseensa jonnekin kaukaisuuteen, jottei olisi ollut pakotettu tuijottamaan suoraan ääliömäisen ystävällistä muukalaista.

Re: Laupias samarialainen
Post by admin on Apr 6, 2012, 8:05pm

Pitkän tovin parrakas oli hiljaa, eikä tehnyt elettäkään siihen suuntaan, että olisi tullut Emmenin.. syliin. Mies katseli, kuinka toinen aukoi avuttomasti hieman suutaan, mutta ei ymmärtänyt ramman sisäistä taistelua tämän koko asian suhteen. Emmen mietti, oliko se tarpeeksi vahva kantaakseen toisen. Mies ei kuntoillut käytännössä koskaan, minkä kyllä huomasi sen ojentuneista narukäsistä.
Hetken kuluttua parrakas sai sanottua jotain, joka sai Emmenin ripeästi vetäisemään ojennetut käsivartensa takaisin. Mies myös jokseenkin refleksimäisesti vetäisi huppunsa takaisin päähän, saaden siitä yllättäen hyökänneeseen nolostukseensa huojentavaa helpotusta.
"Niin tietysti", mies mongersi nolona ja nousi kyykystään, käänsi selkänsä ripeästi rammalle ja kävi sitten uudelleen kyykkyyn.

Re: Laupias samarialainen
Post by hitodama on Apr 6, 2012, 8:21pm

Viesti meni perille ja kaapuhemmo - jonka nimeä Reliam ei muuten alkuunkaan tiennyt, kuten hän tuli yllättäen muistaneeksi - veti kätensä pois. Oman tilan palautuminen sai ramman jälleen hengittämään vapaammin, eikä sitä riittänyt salpaamaan edes toisen kyykistyminen uudelleen hänen eteensä. Nyt nuorukaisen ei nimittäin tarvinnut tuijotella toisen kummallisia aurinkolasikyhäelmiä, joiden takia oli melko mahdoton sanoa minne mies milloinkin mahtoi katsoa.
"Selvä sitten..." parrakas henkäisi, jätti turvallisen seinän taakseen ja nousi kontalleen. Jokseenkin hankalaahan se oli, mutta jotenkin nuorukainen sai kuitenkin pidettyä tasapainonsa samalla, kun kietoi ensin toisen kätensä itseään hentorakenteisemman miehen olkapäälle ja heitti sitten toisenkin käsivarren paikoilleen. Jalkojen tuen jäädessä varsin minimaaliseksi nojautui Reliam tahtomattaankin saman tien koko painollaan vasten auttajaansa.
"Etsitään sitten se pyörätuoli. Ei se voi olla mitenkään kovin kaukana", kaupunkilainen sanaili vaimeasti ja toivoi, että koko homma olisi todellakin erittäin nopeasti ohitse.

Re: Laupias samarialainen
Post by admin on Apr 6, 2012, 8:41pm

Asentonsa tukevasti pitäen Emmen odotti, että rampa jollain tapaa pääsi ottamaan hänestä kiinni. Tilanne oli harvinaisen omituinen miehelle, joka yleensä vältteli turhan pitkiä keskustelusessioita yhtään kenenkään ihmisen kanssa ja kävi ulkona lähinnä yrityksensä asioita hoitaakseen ja omalle, ja pokemoninsa elämälle kriittisiä päivittäistuotteita ostaakseen. Tässä hän nyt kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä oli.
Parrakkaan kietoessa kätensä Emmenin hartioille, vavahti torakkaviittainen huomattavasti, joutuen jopa varomaan horjahtamasta kyykystään. Hontelo mies ei ollut tasapainoltaankaan yllättäen mikään loistavin yksilö. Ahdistus hiippaili Emmenin sisään kun lopulta ramman paino nojautui hänen selkäänsä vasten, eikä mies kyennyt toisen kehotuksesta huolimatta lähteä aivan heti liikkeelle. Hitaasti sänkinen siirsi omat kätensä jollain tavoin tukemaan niitä reidenpalasia, jotka miehen jaloista olivat jäljellä. Emmeniä hävetti koskea toiselle oletettavasti niin arkaan paikkaan, mutta hitaasti torakkaviittainen lähti nousemaan rampaa tukevasti pidellen.
"Ngh", Emmen urahti hiljaa toisen painon pakottamana. Lihaksikas klöntti miehen selässä oli huomattavasti painavampi kuin moni muu rompe, mitä Emmen oli vähäisillä voimillaan joutunut kantamaan - kuten Bildie esimerkiksi - mutta tästä huolimatta jotenkin horjahdellen ja naama kurtussa onnistui mies punnertamaan itsensä jaloilleen.

Re: Laupias samarialainen
Post by hitodama on Apr 6, 2012, 9:07pm

Huomatessaan kantojuhtansa horjahtelevan varsin huolestuttavasti, painoi Reliam silmänsä tiukasti kiinni ihan vain jottei olisi saanut mitään syytä karjahdella toiselle hyviä ohjeita "pelkääjän paikalta", tyyliin varo sitä seinää tai älä nyt vain kävele roskikseen. Oli paljon helpompi pitää mölyt mahassaan, kun ei tiennyt kovin tarkasti minne ja miten oltiin menossa.
Jahka kaksikko oli sitten päässyt seisaalleen, koetti Reliam tehdä parhaansa asettuakseen kaapuhemmon selkään niin mukavasti, kuin se nyt vain oli mahdollista. (Käytännössä tämä tarkoitti siten ainoastaan mahdollisimman vähän epämukavasti.) Vaikkei yleisesti ottaen millään tapaa uskonnollinen kaveri ollutkaan, heitti nuorukainen mielessään jollekin korkeammalle voimalle yhden jos toisenkin pyynnön siitä, että matka sujuisi ilman mitään kommelluksia ja kompasteluja ja... No, mielellään oikeastaan ilman yhtään mitään. Ideaalitilannehan oli, että he vain tupsahtaisivat parin nurkan jälkeen pyörätuolin luokse ja se siitä. Ensin oli kuitenkin se matka taitettavana.
"...nimi on muuten Reliam", miekkonen jonkin ajan kuluttua tokaisi, sillä jotenkin ajatus nimien jakamisesta tuntui siltä, että se olisi voinut edes hippusen hälventää tilanteen kertakaikkista absurdiutta.

Re: Laupias samarialainen
Post by admin on Apr 6, 2012, 9:18pm

Seisaalteen päästyään piti Emmen sijaintinsa hyvin vakaasti aloillaan sillä välin, kun mies hänen reppuselässään pyrki kohentamaan omaa oloaan jollain tapaa. Hetken päästä rampa asettui ja tällöin torakkaviittainenkin uskaltautui ottaa pari raskasta askelta oikeaan suuntaan kääntyäkseen. Horjahdellessaan hän oli kuta kuinkin kääntynyt siihen suuntaan, mistä oli alunperin tullut tänne. Emmenin astellessa raskaasti oikeaan suuntaan, esitteli hänen selässään oleva mies itsensä. Huppupäinen painoi Reliamin mieleensä. Ei häntä olisi tämän jälkeen hevin vaikea unohtaakaan.
"Minä olen Jookko", Emmen esittäytyi sävyttömästi itsekin, käyttäen luonnollisesti tekonimeään. Saatuaan oiden suunnan rattiin, lähti mies kulkemaan eteenpäin kohti seuraavaa risteystä.

Re: Laupias samarialainen
Post by hitodama on Apr 12, 2012, 7:20pm

Jookko-nimellä itsensä esitellyt miekkonen kääntyi kohti oikeaa suuntaa ja lähti vihdoin askeltamaan eteenpäin. Reliam keskittyi maistelemaan toisen nimeä mielessään ja miettimään turhauttavan tilanteen takia varsin äkäiseen sävyyn sitä, miten noin typerää nimeä muka kykeni taivuttamaan ilman että se kuulostaisi täysin ääliömäiseltä. Koska siis oikeasti, Jookon mielestä; Jookosta? Mahtoi tyypillä olla ihmeelliset vanhemmat, kun kakaransa olivat tuolla tavoin nimenneet. Luultavasti pukeutuivat roskasäkkikaapuihin ja aurinkolaseihin koko perhe.
Omiin kitkeränkatkeriin ajatuksiin uppoutumisesta oli tosin edes se hyöty, että Reliam unohti olla huolissaan toisen etenemiskyvystä ja avasi oikeastaan huomaamattaan tovin kuluttua silmänsä. Kun ei keksinyt Jookon nimestä enää yhtään uutta väännelmää, alkoikin hän näin ollen tuijotella seuraavaa risteystä varsin kärsimättömästi.
"Tuosta ne kääntyivät tuonne noin", rampa tokaisi vain jotain sanoakseen ja viittoili oikeaan suuntaan sormellaan, irrottamatta kuitenkaan käden koko otetta Emmenin olkapäästä.

Re: Laupias samarialainen
Post by admin on Jul 12, 2012, 10:57am

Jookko jatkoi hidasta askellustaan tuntien yhäkin epämieluisaksi sen, että piti käsillään kiinni Realiamiksi esittäytyneen miehen jalan.. Nyppylöistä ja piti tätä reppuselässään. Selkäänsä vasten nojaavasta miehestä rillipää kykeni tuntemaan, että toisen ylävartalo ei kuitenkaan ollut ollenkaan niin olematon kuin kirjaimellisesti olematon alavartalo, päinvastoin, ja sehän lisäsi painoa Jookon ylle. Mies ei kuitenkaan valittanut. Oli ennen kaikkea noloa olla tällainen heikko rimpula.

Reliamin käydessä taas puhumaan antaakseen suuntaohjeita, viittapukeinen nyökkäsi toisen viittomaan suuntaan.
"Okei", mies hymähti merkiksi, että oli tajunnut minne pitäisi mennä. Jookko askelsi risteykseen ja kääntyi siitä oikeaan kuten rampa oli neuvonutkin. Rillipää kuitenkin pysähtyi ja katsoi ympärilleen. Ei ihmisiä, ei pokemoneja, ei pyörätuolia. Sitten hän jatkoi eteenpäin uutta kujaa pitkin.
"Eipä näy", Jookko yritti letkauttaa jotenkin rennosti, mutta sanat kuulostivat kuin jostain tv-ohjelmasta opituilta, kömpelöiltä kopioilta, jotka eivät sopineet miehen suuhun. Samantien hän katuikin suunsa avaamista. Viittapukeinen ei ollut mikään paras minkäänlaisessa small talkissa tai muussa vastaavassa, mutta toisaalta lievä vaivautuneisuus alkoi hiipiä kaksikon ylle kaikesta tästä hiljaisuudesta. Mitäpä siitä, olihan tosi tavallista nostaa jalaton, tuntematon mies omaan reppuselkään ja kanniskella pitkin syrjäkatuja. Arkipäiväistä.

Re: Laupias samarialainen
Post by hitodama on Jul 12, 2012, 3:15pm

Hassua, kuinka tukalassa tilanteessa pieninkin toivonkipinä tuntui suorastaan liioitellun merkittävältä ja sai epätoivoisen mielen kirkastumaan. Näin nimittäin kävi ainakin Reliamille, kun hän kantajineen pääsi kääntymään uudelle kujalle joka tarjosi jälleen aivan uudet mahdollisuudet tämän pelleilyn lopettamiseksi. Vaan sitäkin suurempi oli sitten pettymys, kun niin pyörätuolia kuin varaspokémonejakaan ei näkynyt missään.
"Mmh, ehkä tuolla edempänä..." partaveikko mumisi, vaikkei selvästi jaksanut itsekään juuri uskoa sanoihinsa. Hänen oli siitä huolimatta vain saatava Jookko jatkamaan eteenpäin, sillä miekkosella ei ollut hajuakaan mitä muuta he olisivat voineet tehdä.

Taivalluksen jatkuessa ja kiusallisen hiljaisuuden käydessä yhä sakeammaksi pääsi uusia valonsäde kuitenkin tunkeutumaan risukasaan, kun ylitäyden roskapöntön takaa pilkisti jotakin, joka sai Reliamin vetäisemään terävästi henkeä.
"Katso hei, tuolla on jotain!" kaupunkilainen kivahti ja yritti kääntää "ratsuaan" oikealle suunnalle.
"Ne näyttävät minun tavaroiltani, mikä tarkoittaa sitä että ollaan oikealla suunnalla! Anna kun katson onko siinä mitään hyödyllistä." Vaikkei kouluttaja sitä vielä erottanutkaan, koostui eteenpäin kiiruhtaneilta otuksilta pudonnut tavarakasa lähinnä jokusista retkeilykamppeista, varasukista sekä äksyn nidoranin sisäänsä sulkevasta moon ballista.

Re: Laupias samarialainen
Post by admin on Jul 12, 2012, 9:26pm

][ Meni tää "onlinetys" kyllä nyt hyvin plörinäksi :'D kävin pelaamisen jälkeen kaupassa kattomassa vaatteita ja sitten nukahdin sohvalle kotiin päästyä ja ..tässä ollaan! Vastaan kyllä vielä tänään jos oot hitsku yhä elossa. ][

"Ei ne varmasti ole kaupungista lähtemässä kuitenkaan.. Kyllä se löytyy", Jookko vastasi miehen jokseenkin lannistuneeseen mutinaan, joutuen kevyesti hypäyttämään toista selässään, jottei Reliam luisuisi alas. Näin tehdessään viittapukeihen äännähti raskaasti. Oli suorastaan hämmästyttävää miten painavalta toinen ihminen saattoi tuntua, mutta toisaalta Jookko ei kyllä muistanut, että olisi koskaan aikaisemmin kanniskellut yhtään ketään. Ei edes mitään turhan raskaita huonekaluja. Bildie toisinaan matkusti hänen käsivarsillaan kotosalla, mutta ei muuta.

Reliamin innostunut sävy sai rillipäänkin olemuksen terävöitymään hiukan. Hämärällä syrjäkujalla Jookko ei nähnyt liian hyvin lasiensa kanssa, ne oli kuitenkin tehty suojaamaan auringolta, ei pimeydeltä. Päättelyllään mies osasi kuitenkin astella oikeaan suuntaan ja nopeasti maasta löytyikin kuin penkomisen tuloksena ulosheitettyä tavaraa.
Parrakkaan halutessa katsoa löytöä tarkemmin laskeutui viittapukeinen raskaasti kyykkyyn ja varovasti päästi tämän maahan. Hetki soi Jookolle itselleenkin ansaittua lepoa, ja suoristaessaan selkänsä mies hengähtikin tahattomasti. Selässä ja käsivarsissa tuntuva helpotus oli ihana. Sitten katse palasi Reliamiin ja pieneen määrään esineistöä.
"Onko siinä mitään?" Mies kysyi toiselta, kumartuen hieman nähdäkseen itsekin paremmin.

Re: Laupias samarialainen
Post by hitodama on Jul 13, 2012, 12:10pm

// Joo plörinäksi todella meni, kun täälläkin alkoi sitten illasta ukkostaa ja oli pakko häipyä koneelta. =') Yritetäänkö ensi viikolla jossain vaiheessa uudelleen? //

Reliam antoi kantojuhtansa valjun kannustuksen lipua merkityksettömänä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, sillä hieman ristiriitaisesti mies ei uskonut turhien korupuheiden saavan hänen mielialaansa kohoamaan tipan vertaa, vaikka toisaalta myös hän itse yritti pitää Jookon toivoa yllä juuri samoin keinoin. Vasta pois heitettyjen tavaroidensa näkeminen saikin siis eloa jalattomaan nuorukaiseen, joka ryhtyi tahtomattaankin kiemurtelemaan kärsimättömästi toisen selässä odottaessaan pääsevänsä tutkimaan löydöksiä. Heti kun huppupää oli sitten kumartunut tarpeeksi alas irrotti mies otteensa ja tömähti varsin kömpelösti maahan, kömpi lähemmäksi roskapönttöä ja kävi istumaan sen varjoon.
"No ainakin nämä tosiaan ovat minun", parrakas vastasi seuralaisensa kysymykseen käytyään nopeasti tavarat lävitse. Valitettavasti läjässä ei tuntunut olevan oikein mitään hyödyllistä, ei esimerkiksi pokegearia, joten syvään huokaisten kohotti Reliam lopulta kuunsirppikuviolla koristetun pokepallon käteensä. Kuinka paljon hän olisikaan juuri nyt antanut, jos olisi voinut vaihtaa arvaamattoman nidoranin mihin tahansa toiseen pokemoniinsa, mutta eipä niiden palloja näkynyt tietysti missään. Niinpä oli kai vain otettava riski ja katsottava miten käy.
"Ja yhden pokémonini ne jättivät näemmä jälkeensä. En tosin tiedä onko siitä meille mitään hyötyä, sillä Jerico on vähän... Vaikea otus. Meinaan, että en kyllä tiedä osaako saati haluaako se yrittää johdattaa meitä oikeaan suuntaan", mies alusti, ennen kuin vapautti punaisen valonsäteen saattelemana piskuisen nidoranin eteensä.

Huomatessaan olevansa ulkosalla ryhtyi jokusilla kolhuilla oleva pokémon tiirailemaan tavallistakin vauhkompana ympärilleen selvästi jotakin etsien. Ennen kuin otus ehti kuitenkaan tehdä muuta, tarttui kouluttajansa kiinni pokémonin otsasarvesta ja nosti rimpuilevan jyrsijän ilmaan.
"Se näyttää tapelleen. Veikkaanpa, että se pääsi aiemmin jotenkin ulos ja ryhtyi rähinöimään sieppaajien kanssa, jotka taasen laittoivat sen sitten takaisin palloon ja hylkäsivät tänne", mies päätään kallistellen päätteli, ennen kuin pudotti piikkisian takaisin asfaltille. Piittaamatta pätkääkään ympäröivistä ihmisistä ryhtyi nidoran saman tien nuuskimaan maata, löysi ilmeisesti haluamansa jäljet ja lähti juoksemaan pitkin katua. Reliam käänsi katseensa kohti Jookkoa ja kohotti kysyvästi kulmiaan.
"Pitäisikö ehkä seurata sitä?"

Re: Laupias samarialainen
Post by admin on Oct 17, 2012, 3:43pm

Käsiään hieman heilutellen Jookko seurasi parrakkaan touhuja, vaikka ei nähnytkään hirveän yksityiskohtaisesti miehen tavaroiden sisältöä. Rillipää ei tosin ollut myöskään liiemmin kiinnostunut Reliamin esineistöstä, ja mikäli toinen olisi löytänyt pyörätuolinsa, olisi huppusankari ilomielin jättänyt parrakkaan oman onnensa nojaan, mutta tuollaisenaan ei Jookon omatunto antanut jättää miestä. Ei edes, kun Reliam hoksasi tavaroiden seasa pokepallon, sillä ramman antava kuvaus "Jericosta" ei vakuuttanut Jookkoa.
Punaisen valon mukana pallosta materialisoitui ulos urospuolinen nidoran, melkoisen säpäkkä sellainen. Lukemistensa perusteella rillipää muistelikin, että nidoranit saattoivat olla aika ärhäköitä myrkkykaniineja.

Reliamin nostaessa Jericon sarvestaan ilmaan, kurtisti Jookko kulmiaan. Elettä ei toki kookkaiden silmäsuojusten takaa nähnyt, mutta parrakkaan tapa käsitellä pokemoniaan ei herättänyt rillipäässä juurikaan ihailua. Ramman havainnointiin Jookko mutisi myöntävästi vastaukseksi ja katsoi, kuinka pokemon pudotettiin maahan, ja miten piittaamattomasti se lähti loittonemaan paikalta. Reliamin otteet huomioonottaen ei Jericon käytös ihmetyttänyt Jookkoa lainkaan.
"Se lienee paras vaihtoehto", mies vastasi ja käänsi katseensa maassa istuskelevaan rampaan. Jookko jätti päästämättä väsähtäneen hengähdyksen kun hän laskeutui uudelleen kyykkyyn parrakkaaseen selin ja levitti kätensä valmiina ottamaan miehen jalantyngistä kiinni toisen hypätessä kyytiin.

Re: Laupias samarialainen
Post by hitodama on Oct 17, 2012, 5:39pm

Reliam nyökäytti päätään Jookon ollessa samaa mieltä toimintasuunnitelmasta. Samassa viittahemmo kumartuikin taas ottamaan avustettavansa kyytiin, ja pidätellyn huokaisun saattelemana kapusi miekkonen toisen selkään. Mieluiten hänkin olisi jättänyt koko touhun jo sikseen, mutta pakkotilanne oli pakkotilanne.
"Perään sitten vaan", nuorukainen jupisi ja viittasi kohti nidorania, joka pinkoi eteenpäin minkä pienistä koivistaan pääsi. Välillä otuksen täytyi onneksi tosin jäädä tutkailemaan hajujälkiä, joten hitaammalla ihmiskaksikolla ei ollut suurtakaan pelkoa pokémonin kadottamisesta.

Matka ei tuntunut etenevän jonkintasoisen oppaan johdatuksella enää aivan niin hitaasti kuin aikaisemmin, ja jokusen kujan läpi kuljettuaan saattoivat miehet itse asiassa kuulla vaimeaa mutinaa, joka antoi jälleen uutta toivoa tilanteen ratkeamisesta. Reliam kohotti tarkkaavaisena kulmiaan ja taputti "jalkojensa" olkapäätä, jotta tämäkin tajuaisi kuunnella mitä oli meneillään.
"Ei tää nyt oikein, ei ees ruokaa tai viinaa..." käheä ihmisääni jupisi pettyneesti ja sai croagunkinsa kurnuttamaan vastaukseksi.
"Siellä on taatusti joku pummi jolla on loput meikän tavaroista!" Reliam taasen sähähti kuiskausääntä tavoitellen. Myös Jerico tajusi vastuksensa olevan lähellä, pörhisti piikkinsä ja lähti komentoja odottelematta viimeisen nurkan taakse valmiina kostamaan kiusaajilleen.

// Nyt meni vähän harppauksella eteenpäin! //

Re: Laupias samarialainen
Post by admin on Oct 18, 2012, 3:13am

Oli totta tosiaan onni, ettei nidoran ollut yhtään vikkeläkoipisempi pokemon, sillä heikkokuntoinen Emmen - erityisesti mies reppuselässään - olisi muutoin kadottanut sen nopeasti kujien sokkeloon. Rillipää pysytteli parhaansa mukaan pokemonin perässä, vaikka hengästyikin matkan taittuessa melkoisesti.
Ramman antama taputus sai Emmenin terästäytymään väsymyksestään huolimatta ja mies itsekin kuuli käheän miesäänen jupisevan jotakin hyvin siihen suuntaan kuvaavaa, kuin kaksikko oli etsinytkin. Nidoranin lähtiessä taas reippaasti liikkeelle, lähti rillipää sen perään, vaikkakin hieman pelokkaana. Ei sitä koskaan tiennyt, mitä noilta pummeilta uskalsi odottaa. Slummin väki oli kohtuullisen epätoivoista ja karskia porukkaa, joka teki nopeasti Emmeninkaltaisista hintelistä miehenaluista hakkelusta jos tarve tuli.

Kulman takaa löytyi kuin löytyikin karvaa kasvattanut mies sammakkopokemon vierellään ja mitä ilmeisimmin Reliamin tavarat, pyörätuoleine kaikkineen, levällään pitkin katua. Emmenin askellus kävi epävarmemmaksi kun se lähestyi miestä ja hän koki tarpeelliseksi pysähtyä turvallisen matkan päähän. Croagunkin ja sen omistajan huomio kiinnittyi nopeasti ihmiskaksikkoon ja uhkaavana lähestyvään Jericoon.
"Jassoo", mies hymähti ilottomasti kaksikkoa tutkiskellessaan ja käänsi katseensa sitten pyörätuoliin. "Jaloista tai pikemminkin niiden puutteesta päätellen tämä mahtaakin olla teidän. Konna, pysäytäpä tuo ärhentelevä jyrsijä niin jutellaan poikien kanssa."
Croagunk, nimeltään ilmeisesti Konna, ymmärsi omistajansa kehottamana käydä nidoranin kimppuun. Sammakkopokemon asteli rentona lähemmäs ja Jericon päästyä tarpeeksi lähelle, muodosti kasvoilleen kammottavan ilmeen vertahyytävän kurlutusäänen saattelemana (Astonish), yrityksenään saada nidoran säikähtämään ja näin lopettamaan hyökkäyksensä.

][ Hyvä vain! ][

Re: Laupias samarialainen
Post by hitodama on Oct 22, 2012, 10:30pm

Kun pojat viimein saivat ympäri katua levitellyt tavarat ja ne varastaneet tyypit näkyviinsä, muuttui Reliamin turhautunut olemus nopeasti vihaiseksi. Hän mulkoili siivotonta laitapuolenkulkijaa kulmat kurtussa ja silmät leiskuen, sekä puristi huomaamattaan käsillään melko julmasti Emmenin hartioita. Tilannetta ei ainakaan parantanut se, kuinka miekkonen otti heti ensitöikseen puheeksi syyn, jonka ansiosta jalaton miekkonen vastentahtoisen toverinsa selässä roikkui.
"Juttelemista tässä helvetti soikoon vähän olisikin", Reliam murahti varoittavan matalalla äänellä ja keskitti huomionsa tiukasti vanhempaan mieshenkilöön sen sijasta, että olisi antanut pokémonilleen ohjeita. Niinpä Jerico juoksikin suoraa päätä sammakon astonishiin, jähmettyi hetkeksi säikähdyksestä (ja raivosta) täristen aloilleen ja päästi siten croagunkin kimppuunsa. Tämä pisti nidorania myrkyllisillä sormillaan, mutta itsekin myrkkytyypin pokémonina kesti Jerico tämän iskun edellistä paremmin ja survaisi oman pistimensä peck-iskun turvin vastaavasti Konnaan. Otus kivahti kivusta, astahti taaksepäin ja jäi kiertelemään vastustaan uutta heikkoa kohtaa hakien. Nidoran ei kuitenkaan aikonut enää odotella, vaan juoksi saman tien takaisin vastustajansa kimppuun, ja nämä jäivät painiskelemaan yhtenä myttynä kadulle.

Kaiken tämän tehokkaasti ignoorannut Reliam mulkoili yhä pummia mahdollisimman murhaavasti, kun tämä lähti lähestymään tulokkaita kädet isoihin taskuihinsa painettuina.
"Soo soo, ei tässä nyt rumia ole tarvis puhua", mies sätti kuivakasti ja vilkuili hieman kysyvänä Jookon viittaa sekä laseja ikään kuin pohtien, olisivatko ne ehkä jonkin arvoiset.
"Kunhan mietittäisiin vaan näin miesten kesken mikä tällaisissa tilanteissa on yleensä viksuinta. Katsokaas kun te näytätte vähän siltä, ettei teillä ole näille nurkille oikein asiaa, enkä minä tykkää tunkeilijoista. Joten mitäs sanot, kaapuhemmo, jos antaisit nuo kivat aurinkolasit minulle ja kantaisit sitten tuon ramman raukan takaisin kotiinsa, niin kellekään ei satu mitään pahaa." Ja tämä korttihan totta vie veti!
"MINÄ SINULLE RAMMAT RAUKAT NÄYTÄN!" Reliam räjähti ja rupesi kiemurtelemaan avustajansa selässä, kuin olisi yrittänyt ryömiä tämän ylitse päästäkseen hakkaamaan veret pihalle törkyturpaisesta miehestä.

Re: Laupias samarialainen
Post by admin on Oct 31, 2012, 9:27pm

Ramman kanniskelusta muutenkin kipeytyneet hartiat eivät todellakaan kiittäneet, kun Reliam päätti kouristaa kämmenensä vihaisesti niiden ympärille. Emmen irvisti lievästi ja mielessään rukoili, että mies lopettaisi puristelunsa ennen kuin huppupään olisi pakko päästää toisesta irti tai peräti sanoa jotain kieltävää vihastuneelle parrakkaalle.
Silmät seurasivat mieluummin pokemonien välistä ottelunpoikasta kuin karunnäköistä miestä, varasta. Konnaksi nimetty pokemon sai Jericon hetkeksi aloitusliikkeellään kuriin, mutta jyrsijä oli nopea panemaan hanttiin. Huppupää oli lähinnä huolissaan molempien pokemonien puolesta, puhumattakaan omasta itsestään.

Emmenille ei tullut kuuloonkaan luovuttaa lasejaan. Silmien suojaksi valmistetut linssit olivat ainoaa laatuaan ja miehellä oli hyvä mahdollisuus sokeutua matkalla takaisin kotiinsa ilman niitä. "Kaapuhemmo" ei ehtinyt kuitenkaan liiemmin huolestua omaisuuksiensa kohtalosta kun selässään riehuva Reliam aiheutti jo uuden, fyysisesti kivuliaan huolen.
"Ai! Ai! Ai!" Mies huusi kun rampa kapusi käsiensä avulla ylemmäs Emmenin selässä, saaden rillipään selän taipumaan inhottavasti painon siirryttyä miehen olemattomien vatsalihasten kannateltavaksi. Pelastaakseen vartalonsa Emmen vaistomaisesti kyyristyi pää maata kohden, mikä toi myös Reliamille pakkotien asfaltille.

Re: Laupias samarialainen
Post by hitodama on Nov 7, 2012, 11:32am

Pokémonit jatkoivat kiivasta painiaan välittämättä siitä, kuinka raivokohtauksen saanut Reliam kirjaimellisesti ryömi matalaksi kyyristyneen Emmenin ylitse käydäkseen varkaaseen kiinni. Pummi, joka oli uskonut voivansa pelotella pojat puheillaan pakosalle, näytti hänkin säikähtävän kummallisen kaksikon toimia ja etenkin jalatonta nuorukaista, joka hilasi itseään huolestuttavalla nopeudella eteenpäin asfaltilla. Rääsyinen mies kavahti taaksepäin ja katseli Reliamia kuin vesikauhuista koiraa, jolta tämä kieltämättä jossain määrin näyttikin.
"Konna, tänne!" koetti keski-ikäinen pokémonilta suojaa saadakseen komentaa, mutta croagunk näytti viimein ottaneen vastaan tarpeeksi iskuja ja tulleen samaan loppupäätelmään kuin kouluttajansakin: taistelun voitto ei ollut hengen vaarantamisen arvoista.
"Hei tänne, ei sinne!" joutui pummi näin ollen jatkamaan, kun myrkkysammakko nilkutti taakseen katsomatta pakoon.

Itsekin kolhuilla oleva Jerico siirtyi oman kamppailunsa loputtua kouluttajansa rinnalle, kun tämä jatkoi raivokasta konttaamistaan.
"Nyt katsotaan kuka täällä on raukka!" Reliam mesosi silmät palaen, nappasi tielleen osuneen metallisen eväsrasian hyppysiinsä ja viskasi sen suoraan kohti vanhempaa miestä. Boksi osui kipeästi miekkosen jalkaan ja sai hänet tajuamaan, ettei hän tosiaan haluaisi olla paikalla kun raivohullu poika saisi repussa olleen retkiveitsen hyppysiinsä.
"Pitäkää rullatuolinne ja aurinkolasinne!" hän näin ollen vielä kivahti ja lähti pokémoninsa tavoin karkuun, kadoten yllättävän vikkelästi lähimmän nurkan taakse. Kohteensa kadottanut Reliam jäi yhä puhkumaan hengästyneenä kiukkuaan, mutta tajusi sentään jättää takaa-ajon sikseen.

Re: Laupias samarialainen
Post by admin on Dec 14, 2012, 7:35am

][ OLEN PAHO ILLANI! ][

Tilanne kääntyi yllättävästi Reliamin päästyä Emmenin selkää kivistämästä. Miehen heittämä eväslaatikko kolahti varkaan jalkaan ja pian vanhemmanpuoleinen yrmy lähtikin pokemoneineen livohkaan. Emmen huokaisi helpotuksesta niin, että oli lysähtää kadulle kasaan, mutta kokosi kipeytyneen vartalonsa pian takaisin kasaan. Huppupäinen käveli pyörätuolille ja rullasi sen Reliamin luokse, ettei jalattoman tarvitsisi uhrata enempää vaatteistoaan maassa ryömimiseen.
"Taidat pärjätä nyt itseksesi", Emmen lausui rammalle ja lähti sen kummempia odottelematta harppomaan pois paikalta, vetäisten samalla hupun päähänsä. 'Ihme hullu', rillipää ajatteli, toivoen löytävänsä helposti takaisin kotiinsa.

Re: Laupias samarialainen
Post by hitodama on Dec 14, 2012, 11:01pm

Jonkin aikaa Reliam keskittyi vain puhkumaan purkautumatta jäänyttä adrenaliiniaan karkuun lähteneen miehen perään, eikä äkäisesti säksättävä Jericokaan näyttänyt sen paremmalta. Vasta Jookon astellessa esiin havahtui partaveikko kostonhimoisista ajatuksistaan ja koetti pudistella päätään takaisin järjestykseen.
"Joo", hän vain lyhyesti vastasi huppupään toteamukseen ja hilasi itsensä mahdollisimman nopeasti toisen likemmäs tuomaan pyörätuoliin. Jestas miten hyvältä tuntuikaan pitkästä aikaa tietää, että kykenisi liikkumaan omatoimisesti ympäriinsä!
"Tuota, öö, tattis vaan avusta", huomasi miekkonen vielä huikata, kun oudosta tilanteesta pakoon puikkelehtiva kaveri jo käänsi selkänsä lähteäkseen omille teilleen.

Kerättyään tavaransa ja todettuaan, että kaikki hänelle tärkeimmät asiat olivat ihme kyllä löydyksissä, ryhtyi myös Reliam rullailemaan itseään huitsin kuuseen näiltä karuilta kulmilta.

// Nääh, älä turhaan ole! Tattis pelistä anyway. n__n //