Reliam & Crew - RPGs

LEMIDAE » Joet ja järvi » Kimallusta kerrakseen [E]

Kimallusta kerrakseen [E]
Post by hitodama on Jun 5, 2012, 11:05pm

Aurinko paistoi kirkkaana alas siniseltä taivaalta ja sai hiljakseen eteenpäin solisevan joen välkkymään kauniisti. Vehreä maisema olisi tarjonnut varmasti itse kullekin oivan tilaisuuden lepuuttaa matkustamisesta väsynyttä mieltä ja ruumista, ellei eräs tietty tapahtuma olisi houkutellut vetten ääreen sellaista pokémonkouluttajien määrää, että veden liplatus jäi helposti ihmisten tuottaman puheensorinan alle. Alueen vesipokémonien kuoriutumisaika oli nimittäin juuri vilkkaimmillaan, joten jokainen Misrean tällä puolen ollut kouluttaja oli hilannut luunsa Lemidaeen harvinaisen otuslöydöksen toivossa - tai siltä ainakin Reliam-nimisestä miehenalusta kovasti näytti.
"Jestas, luulin ettei näin paljon ihmisiä ole kuin kotopuolessa", Stuckald cityn kasvatti taivasteli pujotellessaan innokkaiden kanssaihmisten lomassa pyörätuolillaan. Jokseenkin synkkänä hän aavisteli, ettei omaisi suuriakaan mahdollisuuksia kunnon pokémonin nappaamiseen, sillä eiköhän tämä haaskalintujen parvi ollut jo kuorinut kermat päältä.

Nuorukaisen toivo kuitenkin palasi, kun hän saapui jonkun yritteliään kauppamiehen paikalle raahaaman akvaarion luokse ja näki millaisia otuksia se kätki lasiseiniensä taakse. Altaassa oli suoranainen röykkiö magikarpeja, mutta ei siinä vielä mitään: kalat olivat punaruskean sijasta ties minkä värisiä!
"Aitoja shinyjä kaupan, tulkaa ostamaan! Ainoastaan 200 wôlaa! Tällainen tilaisuus ei toistu!" huusi kauppias houkuttelevasti eikä piitannut mitään siitä, että suurin osa kouluttajista käveli nokka pystyssä ja ilmeisesti hänen rehellisyyttään epäillen ohitse. Eräs pyörätuolipotilas kuitenkin saapui kiinnostuneena lähemmäksi, jolloin kaupustelija kävikin piraijan tavoin miekkosen kimppuun.
"Ostapa tästä hyvä mies itsellesi harvinainen magikarp! Se on helppo kouluttaa ja muuttuu pienellä vaivalla hurjaakin hurjemmaksi gyaradosiksi."

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by sagara on Jun 6, 2012, 2:00am

//tässä pelissä voisin napata riolun ^^ koska zorua on taso 15 sekä dea joten miquelil on yksi pokepallo lisää :D. vai mitä mielt sie oot?//

Poika käveli suuren väkijoukon keskellä, oli erivärisiä pokemoneja nappailtu ja jotkut olivat tavallisiakin. Lihaksikas poika oli kokonsa puolesta lähes jaloissa joten hän siirtyi lähemmäs isoa akvaariota miettien miksi oli tullut juuri tänne väentungokseen, koska odotti tapaavansa mielenkiintoisia ihmisiä? Tuskinpa. Häntä alkoi jo kaduttamaan tämä tuleminen, poika ei tekisi mitään täällä loppujen lopuksi ellei sitten yrittäisi napata itselleen pokemonia mutta luultavasti se olisi riolu koska taistelu pokemon on ollut jo hyvän aikaa pojan mukana. Nytkin riolu istui olkapäällä nojaillen poikaan ja yllättävää kyllä antoi suukon pojan poskelle. #jo toinen tän kuun puolella# Ajatteli poika hiljaa itsekseen.
Hän katselin akvaarion sisustusta miten upean väirisiä magikarppeja siellä oli mutta eipä ne paljoa poikaa kiinnostaneet loppujen lopuksi. Hän ei ollut vesipokemonien perään muutenkaan joten samapa tuo. Äiti varmaan tykkäisi täällä olla mutta poika ei ole vielä käynyt kotonakaan tervehtimässä. Pitäisi varmaan ekan salin jälkeen käydä äidin luona tervehtimässä niin voisi kertoa omasta voitosta salilla.
Hetken siinä tuijotellessaan poika katsoi kauppiasta joka puhui jollekin pyörätuoli potilaalle sekä yritti houkutella sitä ostamaan magikarppia. Se oli aika huvittavaa. Ennenkaikkea moni meni etsimään pokemoneja alueelta mutta sekään ei poikaa paljoa kiinnostanut. Itseasiassa muksua huvitti väen innokkuus shinyjen nappaamisesta, eihän ne erikoisempia ollut, saattoi olla harvinaisia mutta samaa lajiahan ne kaikki olivat ettei sen puoleen mitään. samat iskut ja nämä. Ulkonäöllä ei ollut ainakaan miquelille mitään väliä.
Joku mies koputti pojan olalle sanoen: "Hei, skidi. siirry mun paikalta" Murahtaen poika sanoi mieheen: "En nähnyt tässä nimeäsi tai edes omistus oikeuttasi? Voin seisoa missä haluan?" Siitä mies suuttui ja nappasi poikaa kauluksesta nostaen irti maasta sanoen: "Kerjäät turpaasi kakara? Ei kannata ruveta ryttyilemään" Rennosti vain miquel sanoi: "Minä en pelkää sinua" Miehen naama oli aivan punainen vihasta ja veti käden taaemmaks aikoen iskeä miquelin hampaat kurkkuun.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by hitodama on Jun 6, 2012, 1:49pm

// Sopii vallan mainiosti! Lisäksi voidaan minun puolestani grindailla molempien otuksille jokusia tasoja, sillä ainakin minulla olisi niille kyllä tarvetta. =3 //

Kalakauppiaan suollettua ilmoille vielä jokusia houkuttelevia faktoja magikarpien ja etenkin gyaradosien ominaisuuksista alkoi Reliam olla jo aivan myyty - kirjaimellisesti. Punakultaisena kimaltavan vesihirviön kuva silmissään vilkkuen hän kaivoi lompakkonsa esiin ja iski miehen käteen summan, jolla hän olisi elellyt leppoisasti hyvän aikaa, mutta jonka uhraaminen tähän tarkoitukseen ei yhtäkkiä tuntunutkaan mitenkään tyhmältä ajatukselta.
"Haluan tuon, tuon jolla on siniset evät", nuorukainen tokaisi valittuaan omasta mielestään jotensakin fiksun katseen omaavan kalan omakseen. Kauppias ryhtyi kaivamaan esiin kyseisen otuksen itseensä sitonutta poképalloa - tai oikeastaan tarkemmin sanottuna dive ballia - samaan aikaan, kun muutaman metrin päästä alkoi kuulua kiistelystä kertovia ääniä. Reliam käänsi silmänsä alkamassa olevaa kahakkaa kohden ja katseli varsin tuimana, kuinka muuan kakara ilmeisesti ärsytti jotain itseään paljon vanhempaa öykkäriä. Ennen kuin nuorukainen ehti kuitenkaan ajatella näkemästään juuta tai jaata, lykkäsi kauppamies asiakkaalleen tämän ostaman magickarpin pallon käteen ja hätisti tämän pois mahdollisten uusien ostajien tieltä.

Sininen poképallo sylissään rullaili Reliam itsensä siis lähemmäksi tapahtumia, joita useat muutkin olivat nyt pysähtyneet katsomaan. Raivosta kihisevä mies nosti pikkupojan ilmaan ja uhkasi ryhtyä muokkaamaan tämän naamavärkkiä uuteen uskoon, mikä sai eturiviin itsensä ujuttautuneen partaveikon tuhahtamaan halveksuen itsekseen. Jestas, antaa nyt jonkun lapsen saada itsensä suuttumaan tuolla tavoin! Oli siinäkin melkoinen aikuinen.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by sagara on Jun 6, 2012, 2:04pm

//riolulle grindaan tasoja jotta saan siitä ainakin tason 15 ja sitten vulpix sekä zorua tasolle 20 ja kakkossalia varten. Kuinkahan monta tasoo sitten täs pelis grindaillaan?//

Mies iski nyrkin kohti pojan kasvoja mutta pojan reaktio oli nopeampi mitä mies oli olettanut. Lihaksikas 10vuotias poika nappasi kiinni miehen nyrkistä ja lisää väkeä tuli kaksikon ympärille. Ennenkuin mies ehti tehdä mitään hän alkoi huutamaan tuskasta kun ruskeatukka alkoi puristamaan ilme vakavana ja katse neutraalina miehen nyrkkiä. Ensiksi mies joutui laskemaan pojan maahan ja yritti vetää kättä itseään kymmenisen vuotta nuoremman otteesta sanoen: "Anteeksi,anteeksi ja vielä kerran anteeksi että yritin hakata sinut" Miquel kiristi otetta ja mies karjahti tuskasta kunnes miquel päästi irti hymähtäen vain. Mies piti kädestään kiinni ja käveli pois nolosta tilanteesta. Riolu hyppäsi pojan olalle rauhallisesti ja muksu kääntyi takaisin katsomaan akvaariota. Väkijoukko hajaantui sitten mutisten itsekseen. Ei siitä mitään tappelua tullut. kovisteleva mies ei ollut mitään näköjään kuin vain pahainen räyhäiliä. Noh se ei paljoa poikaa kiinnostanut joten vakava ilmeisenä miquel unknown katsoi rauhassa vain. Hän otti pokepallon vyöltään rauhallisesti ja riolu tönäisi poikaa kuin hoputtaen että nappaa jo minut. Koskettaen pallolla taistelupokemonia tyttö riolu meni pallon sisään ja jäi vähän ajan päästä palloon tullen ulos sitten takaisin olalle istuskelemaan. Riolu antoi taas suukon pojan huulille kun se katsahti tyttö rioluun. Poika sanoi naurahtaen: "Nimeän sinut Amaneaksi jos käy riolu?"
Siitäkös amanea riemastui, hän tykkäsi nimestään paljon minkä poika antoi hänelle. Amanea, se oli aivan upea nimi. Ei sitä koskaan mitään oikein kunnollista nimeä saanut. Edellinen nimi oli ollut garganta koska hylkäävä kouluttaja oli sen nimen vain randomisti antanut. noh ei siinä mitään erikoista ollutkaan sitten.
Vähän ajan päästä miquel kääntyi ympäri ja käveli jonkun partanaaman ohi kädet taskuissa. Oli aika treenata amaneaa ja nähdä kehittyisikö pokemon jo lucarioksi nytkin.

//kai sopii jos riolu kehittyy lucarioksi? aika monessa pelissä näky jo vahva ystävyys side kaksikolla :D.//

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by hitodama on Jun 6, 2012, 2:32pm

// Nooh katsotaan nyt niitä tasoja vähän sen mukaan miten peli etenee. Mutta hei, Tahmishan sanoi jo kertaalleen että riolun on oltava _napattuna_ ainakin parin pelin ajan ennen muuttumista, joten pidä nyt se vaan söpönä itsenään vielä tovin ajan. ;D //

Muutama naisihminen ehti jo kiljaista kauhusta luullessaan pojan saavan turpiinsa, mutta tämäpä yllättikin kaikki puolustamalla itseään sen verran tehokkaasti, että siitä olisi ollut moni aikuinenkin ylpeä. Reliam kuitenkin läimäisi vain käden kasvoilleen tuntiessaan liki sietämätöntä myötähäpeää tappelun aloittaneen miekkosen puolesta, kun tämä käänsi äkisti kelkkansa ja ryhtyi anomaan anteeksiantoa nuoremmaltaan. Olisi nyt edes kestänyt seuraukset ulisematta, eikä nolannut koko ihmiskuntaa osoittautumalla tuollaiseksi selkärangattomaksi madoksi!

Tilanne kuitenkin raukesi tykkänään pojan päästäessä öykkärin otteestaan, jolloin ympärille kerääntynyt katsomokin alkoi liikehtiä taas kukin omaan suuntaansa. Reliam jäi vielä toviksi aloilleen tarkastellakseen vasta hankkimaansa poképalloa ja miettiäkseen minkä ihmeen nimen hän (tulevalle) gyaradosilleen keksisi. Tappaja? Purukone? Sparkling deathstar? Noh, ehkä nimeämisellä ei nyt ollut toistaiseksi vielä mitään kiirettä, joten hetken palloa sormien välissä pyöriteltyään kääntyi nuorukainen sujauttamaan sen rappunsa uumeniin muiden pokémonien seuraksi. Kun hän sitten kääntyi jatkaakseen matkaansa lompsi äskeinen karatepoika juuri aivan hänen nenänsä edessä, eikä aina yhtä sanavalmis Reliam saanut hillityksi kielenkantimiaan.
"Melkoinen rannelukko", hän tokaisi tälle vinosti hymyillen.
"Mahtaako tuo pokémonisikin osata samanlaisia kikkoja?"

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by sagara on Jun 6, 2012, 2:44pm

//noh en mä sitä vielä edes treenaa. muutin mieleni nääs ja vedän zoruaa ja vulpixii ainakin tässä pelissä. Aijoo eihän miquel oo viel läpässy ekaa saliakaan joten riolu on kolmantena pokemonina ekalla salillakin rolf ellen sit pistä tätä peliä tapahtuneena salin jälkeisenä hetkenä :D//

Poika käveli eteenpäin mutta pysähtyi kun toinen puhui rannelukosta ja sitten mainiten miquelin pokemonista. Poika kierähti ketterästi ympäri ja nopeasti vieläkin katsoen miestä joka puhui rauhallisesti: "jaa-a, enpä osaa sanoa riolusta mitään kun sen vasta äskettäin nappasinkin" Sen jälkeen poika käänsi miehelle selkänsä etsien katseellaan itselleen hyvää harjoittelu paikkaa jossa voisi dean ja lunan kanssa treenata mutta hän ei nähnyt sopivaa paikkaa. "missähän" poika mumisi itsekseen rauhallisesti. #pitäisi löytää hyvä treenaus paikka# poika ajatteli mielessään seisoen silti paikallaan ilman minkäänlaista kiirettä minnekkään. Tänne tuleminen oli tosiaan kauhea virhe ainakin pojan mielestä vaikka riolu olalla istuikin.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by hitodama on Jun 6, 2012, 3:05pm

// Ei kai sen niin väliä, kun tosiaan ekan salin läpäisyn kriteerit jo täyttyvät. Ajoita siis aikajanallisesti tapahtumat miten itse haluat. //

Karatepoika pysähtyi kyllä vastaamaan Reliamin kysymykseen, mutta vastauksen laatu sai kieltämättä vanhempansa kulmat kurtistumaan ihmetyksestä ja katseensa suuntautumaan tiiviisti sinisävytteiseen pentupokémoniin. Ei tuo hänen silmiinsä näyttänyt kyllä miltään uudelta saaliilta, ei ainakaan sen perusteella millaisia kokemuksia miehellä itsellään oli vastapyydystettyjen pokémonien kesyttämisestä. Pyörätuolipotilas ei kuitenkaan ehättänyt sanomaan mitään, ennen kuin kakara jo käänsi hänelle selkänsä ja lähti astelemaan pois päin.
"Johan oli kohtelias kaveri", partaveikko murahti sarkastisesti, mutta käänsi itsekin sitten huomionsa pois mokomasta lapsesta. Tehköön hänen puolestaan mitä tykkäsi, jos ei kerran juttuseura kelvannut.

Pujotellen tiensä ihmismassojen lävitse suuntasi Reliam sitten kulkunsa aivan rannan tuntumaan. Hetken haettuaan löysi hän ihmisvapaan läntin nurmelta, jäi siihen istumaan pyörätuoleineen ja ryhtyi jälleen kaivamaan reppuaan. Uutta hankintaansa hän tarkastelisi vasta myöhemmin kaikessa rauhassa, mutta vanhat tiimiläiset sen sijaan voisivat tulla toviksi jaloittelemaan. Niinpä mies vapautti punaisten välähdysten saattelemana kaikki kolme pokémoniaan eteensä.
"Evästauko", hän selvensi suurikokoiselle scizorille, innokkaalle bagonille sekä äksylle nidoranille, jonka nuorukainen nappasi svahvoihin kouriinsa ennen kuin tämä ehtisi lähteä aiheuttamaan tuhoa ympäristöölle.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by sagara on Jun 6, 2012, 3:17pm

//thanke, autto paljon joten riolu on napattuna siis ekalle salille mentäesä XD//

Pojalle tuli hieman huono olo, toinen kyllä oli ihan kiltisti hänelle puhunut ja olisihan siinä jutella voinut hetken. Riolu tökki poikaa mikä vahvisti pojan aatokset. Poika kierähti ympäri ja lähti etsimään äskön olevaa miestä huokaisten omaatuntoaan. sille poika ei voinut mitään. Riolu risti tassut tyytyväisenä kun poika etsi miestä hetken kunnes sitten löysi pyörätuoli potilaan ollen kuitenkin näköetäisyydellä katsellen ja mittaillen toisen pokemonejakin. Riolu tökki miquelia enemmän. Unknowin kakara käveli sitten lähemmäs miestä huikaten: "Anteeksi äsköinen käytökseni." sitten poika jäi sopivan välimatkan päähän huomaten että tuo mieshän oli pyörätuolissa mikä sai pojan vatsan pohjalla syyllisyyden tunteen hieman isommaksi. Hän oli vielä töykeä jalattomalle ihmiselle. Tietenkin se oli ärsyttävää ja miquelin olisi tehnyt mieli iskeä päätään maahan tai seinään tai johonkin kovaan mutta hillitsi itsensä pysyen silti neutraalina. Hän ei näyttäisi syyllisyyttä tai muutakaan tunnetta itseltään, neutraalina hän pysyisi oli miten oli, eikä yhtään muuttaisi tätä tapaansa. Eihän hän luottanut kehenkään alkuunsa ja harvaan vielä pienen tutustumisen myötäkään.


//riolu passittaa miquelin miehen puheille ja poika joutuu nöyrtymään amanean tahdon alle. Eli miquel vähän on eritapainen tällä kertaa kuin normaalisti XD//

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by hitodama on Jun 6, 2012, 3:36pm

Aina yhtä nälkäinen Bron-bagon ilahtui suuresti kuullessaan syyn vapaudelleen ja hyppäsi riemastuneena pari kertaa ilmaan sen merkiksi. Saramu sen sijaan seuraili tapahtumia itselleen ominaisen ilmeettömänä, kun Reliam napsautti rimpuilevan nidoranin kiinni lyhyeen talutushihnaan, jonka toista päätä hän sitten ryhtyi sitoman kiinni pyörätuolinsa käsinojaan. Kun jyrsijä oli köytetty turvallisesti aloilleen suunnitteli nuorukainen kaivavansa ne paljon puhutut eväät esille, mutta scizorin matala varoitussäksätys sai hänet toisiin ajatuksiin. Ihmetellen mikä oli mahtanut kiinnittää Saramun huomion vilkaisi partaveikko taakseen vain havaikseen, että "karatepoika" oli tullut jälleen maisemiin ja tällä kertaa vieläpä anteeksipyynnön kera.
"No, tämä on vapaa maa", Reliam vastasi jokseenkin töykeästi ja kohautti toiselle olkiaan. Pokémoninsa eivät kuitenkaan tienneet mitään aiemmasta välikohtauksesta, joten innokkaana tekemään tuttavuutta uuden ihmisen kanssa asteli Bron rintaansa mahtailevasti röyhistellen pojan ja riolun eteen.
"Babagoon, bagoo!" lohikäärme äännähti ikään kuin tervehdyksenä ja jäi sitten mittailemaan parivaljakkoa katseellaan. Reliam sen sijaan seuraili tapahtumia silmäkulmastaan ja pohti, torjuisiko kakara uudet jutteluyritykset yhtä töykeästi kuin aikaisemminkin.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by sagara on Jun 6, 2012, 9:38pm

Poika kyykistyi bagonin puoleen ja kosketti pokemonia hellästi päälakeen silitellen paksua kalloa hymyillen sanoen: "Noh tervehdys sinullekin bagon" Poika katsoi mieheen rauhallisesti kun nousi bagonin suunnalta ilme jälleen vakavana sanoen samalla: "En luota heti vieraisiin kovinkaan helposti niin käytökseni saattaa olla hieman töykeähkö ja minulla oli muutenkin miettimistä siinä" Sen jälkeen poika odotti mitä mies vastaisi. Riolu liukui olalta maahan bagonin viereen ojentaen tassunsa kuin kätelläkseen uutta tuttavuutta.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by hitodama on Jun 7, 2012, 9:38pm

"Ba-aa!" tokaisi Bron, kun muukalainen kyykistyi silittämään lohikäärmeen päätä. Se päätti pitävänsä tästä ihmisestä ja siten myös hänen pokémoneistaan, joten riolun sitten hetken kuluttua laskeutuessa sininahan vierelle tarttui otus kaksin käsin tämän tassuun ja ravisti tarmokkaasti. Reliam, vaikkei tunteitaan yhtä näkyvästi osoittanutkaan, hyväksyi myös nuorempansa selityksen ja veti huulilleen kuivan hymyntapaisen.
"No se nyt ole mikään ihmekään, kun maailmassa on sellaisia tyyppejä kuin se äskeinen kaveri", mies tokaisi jokseenkin ymmärtäväisesti ja käänsi sitten katseensa toisiaan kättelevistä pokémoneista totiseen poikaan.
"Nimi on kuitenkin Reliam ja tuo luupää on Bron", hän jatkoi ja kohotti kulmiaan kuin kysyäkseen vastaavasti toisen henkilöllisyyttä.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by sagara on Jun 8, 2012, 4:09am

//lammasko toi bagon on? Lammas lohikäärme! lol (huonoo läppää lentää)XD//

Riolu naurahti pienellä äännähdyksellä toisen tarmokasta ravistamista. Tyttönen ainakin oletti toisella olevan voimaa jonkin verran. Riolu teki omana tervehdyksenään lyhyen ja pienehkön nykäsyn saaden käden hädin tuskin yli-innokkaan bagonin otteesta irti. Kun toinen esittäytyi reliamiksi ja kertoi bagonin nimen olevan bron poika päätti sanoa sitten: "Minä olen Miquel Unknown" Riolu loikkasi pojan olalle venytellen samalla kun istahti olalle. Kaikkea sitä näkeekin. Poika katseli muita miehen pokemoneja rauhallisesti ja sanoi sitten: "aika hieno scizor sinulla" poika tiesi tuon rautaötökkä pokemonin entuudestaan, äidillä oli yksi sellainen kunnes se kuoli ja haudattiin kodin takapihalle. Vahva ja nätti se oli. Sitten poika istahti maahan rauhallisesti bagonin eteen naksauttaen niskansa. Hän oli huomannut myös yhden pokemonin miehen tuolissa kiinni mutta ei tunnistanut tuota pokemonia joten otti pokedexillä tiedot siitä rauhallisesti. Vai että nidoran, osa oli lepposia kavereita mutta kun sitä katsoi niin miquel tiesi että sen lähellä pitää olla varovainen ja jos suinkin mahdollista, pitää pysyä kaukana siitä.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by hitodama on Jun 8, 2012, 10:17pm

// Haha ehkä se onkin mareep bagonin vaatteissa? =') //

Pojan kertoessa nimensä oli Reliam vähällä naurahtaa tälle - kamoon, kenen sukunimi muka oli "tuntematon"? - mutta ollessaan haluton saamaan muutenkin varautunutta kakaraa suuttumaan, pakottautui mies hillitsemään itsensä. Niinpä hän nyökäyttikin vain lyhyesti päätään ja kääntyi sitten katsahtamaan Saramua, jota toinen oli kehunut hienoksi.
"No jaa, on se ainakin iso", partaveikko myönsi varsin vähättelevään sävyyn, sillä hän ei pitänyt mokomaa hyönteistä nyt niin kovin kummoisena otuksena. Olihan se nyt vakuuttavampi kuin pelkkänä scytherinä ollessaan, muta ötökkä oli kuitenkin aina vain ötökkä.

Tovin scizoria tuijoteltuaan käänsi Reliam huomionsa Jericoon, joka oli yhtäkkiä alkanut sähistä vielä tavanomaistakin äkäisemmin ja näytti nyt kohottavan piikein varustettua selkäänsä osoittaakseen kuinka iso ja pelottava ja vaarallinen se oikein olikaan. Kohtauksen hämmästyttämä mies vilkaisi sitten Miquelia ja kurtisti kulmiaan, sillä aloilleen istuutunut poika näytti osoittelevan pinkkiä piikkisikaa jollakin. Juuri kyseinen toimitus oli ilmeisesti saanut jyrsijän ärtymään, joten kouluttajansakin suhtautui kummalliseen kämmentietokoneeseen varovaisella uteliaisuudella.
"Mikä sinulla siinä on?" hän kysyi aidosti kiinnostuneena ja koetti venyttää kaulaansa nähdäkseen paremmin. Nuorukainen ei nimittäin ollut ollut kiinnostunut mistään pokémoneihin liittyvästä niin kauaa, että olisi koskaan ehtinyt pokedexin kaltaisiin laitteisiin tutustua.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by sagara on Jun 9, 2012, 10:49am

Poika otti scizorinkin tiedot sekä bagoninkin. Tietojen oton jälkeen miquel pisti sitten kämmentietokoneen taskuunsa rauhallisesti sanoen: "Pokedex se vain on, ei kummempi esine. Otin vain pokemon tietoja" Pojan olisi tehnyt mieli sanoa hieman piikittelevästi jotain muuta mutta kohteliaisuus syistä jätti sanomatta. Riolu katsoi ärhenteliää rauhallisesti, tuo nidoran oli sen mielestä hieman mielenkiintoinen. Taistelupokemon naaras loikahti pojan olalta ja miquel sanoi: "ole varovainen" Riolu käveli sitten rauhallisesti kohti pinkkiä jyrsijää ystävällinen ilme kasvoillaan, pysähtyi kuitenkin sopivan matkan päähän mihin nidoran ei ihan yltäisi jos se hyökkäisi, mutta ei tämä naaras muutenkaan aina uroksia lähelle mene tai joitain naaraita mutta joskus amanea saattaa mennä lähellekin tutkimaan. Aina neutraali pokemon istahti katsellen nidorania haukahtaen pienesti sekä ystävällisesti. Riolu on kokenut kovia sen näki jo asenteestakin vaikka nuori poikanen olikin. Miquel tiesi tarkalleen että riolu oli hylätty ja sen näki korvakorusta mutta sitä poika ei tiennyt miten riolua oli hakattu sekä paiskittu pahasti ennen hylkäämistään. Arpia ei ulkoisesti näkynyt mutta riolun sielunkumppani, pokemon tai henkilö joka on kokenut samanlaista tuskaa, hylkäämisen sekä rakkaudettoman kohtelun elämää. Noh riolu oli tällä kertaa ollut onnekas kun löysi välittävän kouluttajan ja se oli kiitollinen. Istuen siinä naaras vain katseli ärhentelevää nidorania pääkallellaan edelleen kiinnostuneena.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by hitodama on Jun 11, 2012, 11:54am

Vaikka saikin lyhyen selityksen siitä millä poika oli vanhempansa pokémoneja osoitellut, raapi Reliam yhä mietteliäänä partaansa Miquelin sujauttaessa pokedexiksi kutsumansa vempeleen taskuunsa. Miekkonen yritti selvästi kaivella muististaan tarkempia tietoja tuohon nimeen liittyen, mutta tulosten ollessa varsin laihoja kohautti hän välinpitämättömästi olkiaan ja päätti antaa asian olla. Ei masiina näyttänyt tehneen ainakaan vahinkoa hänen tiimilleen, joten samapa se sitten oli mitä sillä oikein tehtiin.

Riolun sitten jättäessä Bronin seuran sikseen ja lähtiessä tutustumaan Jericoon, rypisti Reliam huolestuneesti kulmiaan ja vilkuili niin pokémonia kuin tämän kouluttajaakin varoittavasti.
"Varovaisuus olisi totta tosiaan tarpeen. Jerico ei nimittäin ole ketjussa ihan syyttä suotta", kaupunkilainen tokaisi katsellessaan, kuinka jyrsijä jatkoi mahtailuaan sekä murisemisen ja sähisemisen välimuodolta kuulostavaa ääntelyään. Sitä risoi sanoinkuvaamattomasti se, kuinka riolu pääsi lähestymään sitä tulematta kuitenkaan niin likelle, että nidoran olisi päässyt näyttämään tälle kuka täällä oikein käskee - ja sitten tuo otus vielä asettui pää kallellaan istumaan piikkisian eteen! Jerico näytti olevan tikahtumaisillaan kiukkuun, mutta koska ei voinut tehdä muuta kuin raivota itsekseen, uskalsi kouluttajansa viimein kääntyä taas Miquelin puoleen.
"Sattuiko teikä muuten tähän väentungokseen ihan tarkoituksella vai vahingossa? Meinaan, että olisihan tämä aika hyvä tilaisuus varmasti treenata pokémonejakin ja ties mitä."

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by sagara on Jun 13, 2012, 6:08pm

Riolu katseli pääkallellaan suoden hymyn ärhentelevälle jericolle. Se pysyi toisen ulottumattomissa rauhallisesti mutta nousi sitten hypäten pojan vierelle sitten rennosti tassut sivuilla. Amanea mietti mitä tekisi jos tuo nidoran pääsisi irti mutta se ei paljoa tyttöä hetkauttanut. Olihan hän nopea jaloistaan sekä saattaisi potkaista kovaakin tai lyödä myrkky pokemonia vaikka kokeneemmalta se näyttääkin mutta ei kokemus välttämättä anna voittoa vaikka olisikin. s
Poika vastasi miehen kysymykseen: "Noh niin voisi olla ja ihan vahingossa tänne tupsahdin kun mietin mitä täällä voisi olla mutta eipä minulle muuta löytyisi kuin treenata pokemonejani jos siis löydän muita ottelioita vastaan tai villejä pokemoneja. Ja tosiaan riolun sain vastikään niin en tiedä kehittäisinkö sitä, ensimmäiselle salillenikin vie matkani vielä." Sen jälkeen riolu hypähti takaperin voltilla pojan olalle nätisti istumaan, vasen jalka oikean jalan päälle rennosti.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by hitodama on Aug 23, 2012, 2:58pm

// No niin anteeksi paussista, koetan taas palailla hiljakseen normaaliin pelitahtiin! //

Viimein Miquel näytti pääsevän kunnolla puhumisen makuun ja kun riolukin sitten loikkasi turvaan Jericon lähettyviltä, alkoi Reliam hiljalleen tuntea olonsa hieman vapautuneemmaksi. Toinen saattoi olla kieltämättä jokseenkin kumma kaveri, mutta ei alkukankeuden jälkeen silti ihan seurustelukyvytön tapaus.
"No, jos salille meinaat jossain vaiheessa mennä, niin treeni varmaan olisi ihan paikallaan. Tuletko messiin, jos lähden etsimään jotain mätettäviä villipokémoneja tästä lätäköstä? Tuplaottelut kun ovat silloin tällöin ihan jänniä", vanhempi miekkonen ehdotti. Näillä main tosin ihmispaljous oli vielä sen verran sakea, että kaksikon olisi varmasti etsittävä hieman rauhaisampi paikka otteluareenaksi, mistä syystä Reliam käänsikin pyörätuolinsa ympäri ja viittasi poikaa tulemaan mukaan, kun hän lähti työntelemään kulkupeliä eteenpäin.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by sagara on Aug 28, 2012, 1:50am

//ei mittee//

Miquel seurasi pyörätuoli miekkosta rauhallisesti sanoen: "Noh minä olinkin ajatellut kunnon treenejä ja tällä kertaa voisin kaksinkertaistaa ne. Sen jälkeen lapsukainen katseli rauhassa ympärilleen.

//sori noin lyhkäsest. yömyöhäänväsyneenä ni ei tuu teksitä///

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by hitodama on Aug 28, 2012, 9:39pm

// Ei haittaa mitään! ^^ //

Miquel liittyi todellakin mukaan, kun Reliam kolmipäisen pokémonkatraansa kanssa lähti haeskelemaan rauhallisempaa ottelupaikkaa hieman etäämmältä. Porukka kulki sen suurempia rupattelematta, sillä ainakin pyörätuolimiehen koko mielenkiinto oli keskittynyt villipokémonien bongaamiseen, mutta vaitonaisuudessa oli silti eräänlainen toverillinen sävy; Reliam ei ollut hiljaa koska ei keksinyt mitään sanottavaa, vaan koska ei kokenut tarvetta höpistä turhia. Kenties nuoremman pojan vaitonaisuus oli siis tarttuvaa lajia.

Jonkin ajan kuluttua pahin ihmisvilinä ja puheensorina muuttuivat kaukaisiksi muistoiksi, jotka saattoi kuitenkin yhä havaita kääntämällä katseensa oikeaan suuntaan ja höristämällä korviaan. Se ei tosin näkynyt häiritsevän rannikolle parkkeerannutta slowpokelaumaa, jonka äkätessään Reliam pysähtyi aloilleen ja jäi osoittamaan hidasliikkeisiä otuksia sormellaan.
"Noista olisi varmaan ihan hyvä aloittaa. Meinaan, että eivät näytä ainakaan liian vahvoilta", mies tokaisi sen verran hiljaa, etteivät puoliksi vedessä köllöttelevät pokémonit reagoineet ääneen mitenkään.
"Miten olisi siis? Minä meinaan ainakin laittaa Bronin kokeilemaan." Nimensä kuullessaan nosti bagon katseensa kouluttajaansa ja näytti olevan innoissaan siitä, että tulossa oli jotakin toimintaa siihen liittyen.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by sagara on Sept 11, 2012, 3:31am

//sori kestosta jälleen -_-.. ollu kiireitä livenä + uuden pelin lumoissa//

Pitkän hiljaisuuden päästä mies näemmä oli huomannut slowpoket. Olihan ne ihan lepposia tyyppejä. Onneksi puheen sorinakin oli lakannut. "Noh jaa... Oli liian vahvoja tai ei niin onhan ne ihan jees harjotus tyypit" Kun toinen kertoi että hänen bagoninsa ainakin menisi harjoittamaan. Niinpä poika otti pokepallon ja suurensi sen kutsuen zoruan ulos pallosta joka oli jo valmiina ottelemaan ja miettimään mikäs slowpoke laumasta olisi hyvä kohde. Riolu taas oli rennosti olalla katselleen slowpokeja, vielä joskus hänkin pääsisi matsaamaan villejä että koulutettuja pokemoneja vastaan. Oli vain odotettava siis. Nuori poika katsoi riolua sanoen: "tänään et ehkä pääse mutta jos tuuri käy niin pääset silti mukavasti ottelemaan jotain villiä pokemonia vastaan. Eikös ystäväiseni?" Riolu nyökkäsi pieni hymyn kare huulillaan. Sitten poika katsoi slowpoke laumaa jälleen. "Luna, reunimmaiseen pursuit"

Pimeys pokemon totteli heti syöksyen reunimmaista slowpokea kohden tehden pursuitin, siitä hämillään hidas liikkeinen pokemon lensi taaksepäin ja pudisteli päätään hämmentyneenä. Hyökkäys oli tullut aivan olan takaa.

//taas lyhyttä sekalaista tekstiä @_@//

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by hitodama on Oct 10, 2012, 4:22pm

Miquelin myöntyessä slowpokejen hätistelyyn viittoi Reliam Bronin lähemmäksi itseään ja kumartui nuoren bagonin puoleen.
"Kuule, älä turhaan tuhlaa headbuttia näihin. Muistelisin, että bitestä voi olla enemmän hyötyä niiden tyypin takia", mies ohjeisti ja sai pokémoniltaan vastaukseksi innokkaan nyökkäyksen. Samassa toinen kouluttaja jo vapauttikin pienen kettumaisen otuksen pallostaan ja kävi toimeen, eikä Reliam aikonut jäädä toveriaan huonommaksi.
"Hyökkäykseen, Bron!" hän kannusti. Lohikäärmettä ei tarvinnut kahdesti käskeä, vaan tämä pyörähti vauhdikkaasti ympäri ja lähti juoksemaan itseään nopeamman zoruan perään. Viimeinkin kunnon äksöniä!

Sivummaisen slowpoken lentäessä pursuitin voimasta taaksepäin käänsivät muut hidasliikkeiset vesipokémonit verkkaalleen huomionsa kohti hyökkääjiä, mutta myös Bron ehti tavoittaa valitsemansa vastustajan ennen kuin tämä ehti väistää. Luupää totteli kouluttajaansa ja rouskaisi hampaansa kiinni pinkin otuksen kylkeen, mikä sai pokémonin urahtamaan ja kurtistamaan tuskaisesti kulmiaan. Bagonin kiristellessä hampaitaan slowpoke sylkäisi water gunin tätä kohti ja sai hyökkääjän irrottamaan otteensa, mutta hetken päätä pudisteltuaan syöksyi lohikäärme uuteen biteen ja tähtäsi tällä kertaa vastustajansa häntään. Kohta oli ilmeisen herkkä, sillä nyt slowpoke huusi jo kovempaan ääneen tuskaansa. Haluttomana jatkamaan epäedullista tappelua vesipokémon lähti vetäytymään kohti joen turvaa.
"Anna sen mennä ja valitse toinen", Reliam kehotti. Bron päästi kyllä irti, mutta pukkasi kuitenkin pakenevaa vastusta kovalla päälaellaan selkään niin, että tämä helpon vetäytymisen sijasta molskahti läiskähtäen veteen. Ensimmäinen vastus oli voitettu!

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by sagara on Oct 20, 2012, 6:29pm

Luna jolkotti takaisin pojan eteen ja sai pian uuden käskyn hyökätä pursuitilla niinpä pimeystyypin pokemon syöksähti taas kohti valiten uuden kohteen iskien pursuitin kovempaa kuin edelliseen mutta watergun osui suoraan tyttöä naamaan niin hän lensi takaisin päin vauhdilla. Siitä poika ei lannistunut vaan sanoi: "tee scratch" Zorua syöksähti ja huomasi watergunin tulevan taas niin hän päätti iskea scratchilla vettä. Tassut halkoivat vettä helposti saaden turkin kimaltelemaan pisaroillaan. Luna oli kaunis näky. Sitten tulipojalta käsky: "pursuit"

Zorua iski pursuitin suoraan slowpoken silmien väliin ja pokemon lensi veteen pökertyen samointein. se oli toinen.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by hitodama on Oct 22, 2012, 10:04pm

"No okei, hyvin tehty Bron!" kehaisi Reliam slowpoken pudottua veteen.
"Mutta nyt joku toinen vastus, kuuletko? Jatka edelleen bitella." Näin neuvottuaan ja todettuaan bagonin tekevän ohjeistuksen mukaisesti, vilkaisi mies äkkiseltään toverinsa tekemisiä. Tämän kettupokémon oli kieltämättä viehkeä näky otellessaan vesipisaroiden keskellä, eikä tuo tuloksistaan päätellen ollut edes mitenkään huono tappelija. Kaupunkilainen päättikin ottavansa seuraavan kerran kirjastossa ollessaan selvää siitä, miksi tuonlajisia otuksia oikein mahdettiin kutsua, sillä olisi ollut kiva tuntea komea otus paremmin.

Vaan mitenpä pärjäsi Bron tällä välin? Noh, ei itse asiassa niin hyvin kuin olisi voinut toivoa.
"...Bron, mitä hittoa sinä teet?" joutui Reliam ynähtämään kääntäessään huomionsa takaisin lohikäärmeeseen. Tämä oli nimittäin ottanut osuman yawnista, joten hetken slowpokea pureksittuaan muksahti kovapää vatsalleen maahan ja kuorsasi sikeästi nukkumisen merkiksi.
"Äh, hienoa! Jerico, käy herättämässä tuo laiskimus", kaupunkilainen tuhahti, irrotti nidoraninsa talutushihnasta ja läimäisi tätä takamukselle saadakseen otukseen vauhtia. Keino tepsi, ja vauhkosti ympärilleen mulkaiseva jyrsijä lähti juoksemaan suoraan eteenpäin ja törmäsi siten suoraan Broniin.
"Babagoo-oo!" sininahka kivahti herätessään siihen, kun nidoranin piikit tömähtivät kipeästi häntä vasten. Bagon käännähti kohtaamaan piikkisian ja hetken näytti siltä, kuin kaksikko olisikin ollut käymässä toistensa kimppuun.
"Tämähän toimii tänään... Mene sinäkin, Saramu. Pidä hauskaa ja katso, etteivät nuo teurasta toisiaan." Scyther nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi, asettui merkitsevästi riitapukareiden väliin ja lähetti nämä molemmat eri suuntiin. Pian kaikki kolme olivatkin kunnon massaottelun pauloissa: Bron kurmotti hänet nukuttanutta otusta bitellä, Jerico päätyi piikittelemään yhtä slowpokea sarvellaan ja Saramukin kokeili zoruan tavoin pursuitia erääseen villipokémoniin.

Kun kaikki sujui taas niin kuin pitikin, kohotti Reliam kulmaansa kysyvästi Miquelille.
"Jaksaako teikän otus vielä vähän aikaa?" hän uteli, sillä olisi ollut aika ikävää jatkaa ottelua yksinään, kun parina tähän kerran oltiin ryhdytty.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by sagara on Oct 26, 2012, 3:59am

Poika katsoi kun kaikki miehen pokemonit lähti slowpokien sekaan. Noh mikäs siinä. Sitten päättikin poika ottaa pokepallon esiin samalla kun mies kysyi kysymyksensä, siihenpä poika vastasi: "kyllä Luna vielä jaksaa. pitää varmaan päästää Deakin leikkimään" Sen sanottuaan poika heitti poekpallon slowpokien ympärille ja vulpix ilmestyi yhden slowpoken päälle. "Dea quick attack" Tuli pokemon totteli ja iski quick attackin suoraan samaisen slowpokeeen kiertämällä kaukaa ja ottamalla kovan vauhdin. Noh slowpoke hitaana pokemonina ei ehtinyt väistää ja lensi kolmen muun slowpoken päälle. hätääntyneenä kolmikko lähti takaisin veteen toveri päällään.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by hitodama on Oct 27, 2012, 11:43am

Reliam seurasi, kuinka myös Miquel heitti uuden ottelijan peliin. Kerrankin mies jopa tunnisti kentälle lähetetyn pokémonin, vulpixin, sillä kaverillaan Charlotellakin oli samanlainen otus omistuksessaan. Tämä tapaus tuntui kuitenkin Ariaa tomerammalta, sillä saman tien sen quick attack lennätti yhden slowpokeparan lajitovereidensa kimppuun.
"Hahaha, johan sai kyytiä!" kaupunkilainen naurahti aidon huvittuneena, kun säikähtäneet vesipokémonit painelivat yhtenä kasana takaisin joen turvaan.

Kun Reliaminkin kolmikko oli päässyt jokusen vaihdetun iskun jälkeen kukin eroon vielä yhdestä slowpokesta, alkoi ranta olla hiljalleen tyhjillään vastustajista.
"Hyvää työtä!" ehti miekkonen kehua, kun pokémoninsa jäivät hieman hengästyneinä törmälle tasaamaan pulssiaan. Samassa vesi, jonne slowpoket olivat paenneet, alkoi kuitenkin kuplia ja kihistä niin vimmatusti, että kaikki käänsivät hämmästyneet katseensa sitä kohden. Lyhyen hetken kuluttua pinnan alta paljastui hieman aiempia pokémoneja muistuttava tapaus, mutta tämä oli liki parimetrinen, kruunupäinen ja selvästi äärettömän vihainen - slowking!
"Öäääh..? Mikä ihme tuo, tuota, öh, on?" pokémonia tunnistamaton Reliam kuitenkin änkytti, kun rannalle noussut jätti murisi ja irvisteli uhkaavasti sen kansalaisia kiusanneille kesypokémoneille, joista se aikoi ilmeisesti tehdä selvää jälkeä.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by sagara on Nov 7, 2012, 1:38am

//ihan kysymyksenä monta tasoa zorua ja vulpix saa tästä, koska riolu napattiin tässä pelissä sille ei tuu tasoja? niin voin pistää jo kotisivulle ja listaa sit uudet iskut jos ne oppii sillä tasolla jne : D//

Poika ei tunnistanut jättimäistä slowkingia. Mutta hän oli jo valmiina. Zorua ja vulpix olivat myös valmiina yhteishyökkäykseen, heidän lihaksensa olivat jännittyneinä. sen jälkeen poika sanoi: "minä houkuttelen sen maalle ja sinun pokemonisi hoitavat sen pois pelistä" Sen jälkeen poika sanoi: "zorua pursuit ja vulpix quick attack". Pokemonit tottelivat ja iskivät yhtäaikaa suureen slowkingiin joka horjahti karjahtaen lähtien kahden pakenevan kettu pokemonin perään. He tiesivät että eivät pärjäisi. Poika laski nyt kaiken reliamin varaan. Jos mies ei toimisi nyt niin miquelin pokemonit oli kutsuttava palloihinsa ennenkuin he saisivat iskuista. Noh se oli aika myöhäistän sanoa. Zorua ja vulpix väisteivät shadow balleja ja psychiciä mitkä tulivat slowkingilta. Zorua ja vulpix toivat slowkingin jonkin verran lähemmäs reliamin pokemoneja mutta iskivät aina välillä jotta slowking pysyisi heidän perässään eikä kiinnittäisi huomiota reliamin pokemoneihin.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by hitodama on Nov 7, 2012, 11:04am

// Pikaisen tsekkauksen mukaan kaksi tasoa molemmille, kun slowking on kaadettu. //

Reliam ei osannut toviin kuin vain tuijottaa uutta vihollista silmät ymmyrkäisinä. Miquel oli kuitenkin kylmäpäisempi ja ryhtyi saman tien punomaan hyökkäyssyynnitelmaa, jonka kuuleminen sai vanhemman toverinsakin viimein heräämään horroksestaan.
"Oletko varma? Meinaan, että voiko tuollaista edes voit--" yritti mies järkeillä, mutta poika sen kun käskytti jo pokémonejaan vastaiskuun. Kaupunkilainen tunsi ensin harmistuvansa toisen omatoimisuudesta, mutta puri sitten hampaansa yhteen ja teki kuten käskettiin. Kyllä hänkin halusi toki poistua tilanteesta pakenijan sijaan voittajana, mutta miekkosen muistot isoista ja vaarallisista villipokémoneista vain olivat sen verran kamalia, ettei tilanne ollut hänelle ihan helppo.
"Okei, tsempatkaa nyt äkkiä! Focus energy joka iikka!" pyörätuolipotilas karjui pokémoneilleen, jotka näkivät itsekin tilanteen vakavuuden ja ryhtyivät pikaisesti toimiin - tai noh, Jericoa ei liiemmin kiinnostanut moinen touhu, joten tämä sen kun kyräili jättimäistä slowkingia voimiaan keskittävien tiimitovereidensa lomasta.

Vulpix ja zorua tekivät hyvää työtä hämäshyökkäystensä kanssa, joten Reliamin pokémonkolmikko sai valmistautua kaikessa rauhassa omaan osuuteensa. Focus energyjen valmistuttua olikin slowking jo kunnolla rannalla, ja oli aika käydä tositoimiin.
"Selvä! Saramu wing attack, Bron bite ja Jerico... Ääh, riehu vaan niin kuin tavallista", Reliam komensi. Bagon ja nidoran syöksyivät suoraan kiinni viholliseensa, kun taas kooltaan parhaiten kruunupäistä otusta vastaava scizor kaarteli aluksi tämän edessä jotta pienempänsä saisivat kunnolla tilaa hyökätä. Bite, peck sekä aiemmat pursuitit ja quick attackit verottivat hitaasti mutta varmasti meediohirmun voimia, eikä sen keskittyminen ollut enää ihan kasassa sen ryhtyessä viskomaan iskujaan kohti Saramua. Pari shadow ballia kiisi näin ollen vaarattomasti hyönteisen ohitse, mutta yksi osui maaliinsa ja heikentyneenäkin sai scizorin liki lentämään tantereeseen. Otus tajusi ettei kestäisi montakaan samanlaista, joten lopulta sekin syöksähti päin slowpokéa pienempien toverinsa irrottaessa tuosta otteensa. Wing attack sai Saramun siivet hohtamaan, kun ne viilsivät slowkingin pehmeää vatsaa ja saivat kruunupään kaatumaan taaksepäin kivusta ja suuttumuksesta huutaen.
"Jess!" Reliam riemuitsi, kun vastustaja jäi makaamaan pökertyneenä paikoillaan ja parhaassa kunnossa olevat slowpoket nousivat varovasti takaisin rantatörmälle kiskoakseen kuninkaansa veteen. Pian pokémonit painuivatkin pinnan alle, ja rannalle laskeutui viimein suloinen hiljaisuus.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by sagara on Nov 8, 2012, 9:49am

//eli toisin sanoen faint attack kutsuu lunaani koska se pääsee tasolle 17 <3//

Poika katsoi tilannetta ja käski nopeasti sitten lunaa sekä deaa poistumaan slowkingin luota. Pokemonit loikahtivat salamaan kauemmaksi ja katsoivat kun kolme pokemonia iski sitten kingiä. Kun iso pokemon oli pökertynyt päätti luna sitten kiusalla tehdä faint attack isäntäänsä nuoreen pojan kloppiin joka väisti iskun hyppäämällä sivuun luna vain virnistellen. Poika naurahti lempeästi pokemonilleen sanoen: "Tee tuolla tyylillä vielä jotain tuollaista niin sitten tiedät että osaan minä rankaista jos on tarvis" Luna vikisi pahoittelevana mutta sitten hieroi päätään pojan jalkaan, dea teki samoin lempeästi. Poika kyykistyi silittämään kettupokemonejaan lempeästi. "pärjäsitte molemmat silti hyvin ja sinä luna opit uuden liikkeen näemmä. Hienoa" Sen jälkeen poika katsoi reliamiin ja sanoi: "Koko ei kaikkea merkitse ottelussa eikä voima. Tiedät kyllä itsekin sen etkös? Ottelussa ratkaisee se kumpi tekee oikean siirron oikeaan aikaan ja myös kouluttajan sekä pokemonin yhteistyö. Vaikka olisi voima ero tai koko ero kuinka suuri tahansa, se voittaa kumpi osaa ennakoida toisen liikkeet ja vastata toisen liikkeisiin oikein. Myönnän kyllä että voimaa tarvitaan aiheuttamaan enemmän vahinkoa mutta minä en hyökkää niin suoraan kuin useimmat. Yritän ennakoida vastustajien liikkeet ja kouluttaa sekä harjoittaa pokemonejani niin että se tulee vaistolla heillä." Sen jälkeen poika kutsui zoruan ja vulpixin palloihinsa.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by hitodama on Nov 8, 2012, 9:17pm

Slowkingin kadottua pinnan alle käänsi Reliam huomionsa pokémonilleen puhelevaan Migueliin ja kuuli, kuinka poika moitti kasvattiaan jostakin tämän kurittomasta tempauksesta. Vanhempi mies hymyili toiselle vinosti ja oli mielessään tyytyväinen siitä, että kerrankin seuraansa oli lyöttäytynyt tuollainen tapaus, jonka mielestä kurinpito ei ollut jotain noloa kidutusta. Vaikka todella nuori olikin, oli Miguel näin ollen hänen mielestään ihan kunnon kaveri, kunhan alkujäykkyydestä oltiin päästy ylitse.
"Joo joo, mutta tällä kertaa taisi määrällisellä ylivoimallakin olla jotain tekemistä voiton kanssa", Reliam naurahti kuunneltuaan hyvän tovin pojan pohdintoja ottelustrategiasta. Sitten pyörätuolipotilas käännähti viimein omien pokémoniensa puoleen ja pukkasi molempia kovakuorisia kasvattejaan, Saramua ja Bronia, nyrkein vasten näiden panssareita. Jericoon hän ei edes harkinnut sattuvansa, mikä tosin näytti sopivan jyrsijällekin vallan mainiosti.
"Ei sillä, ettettekö tekin olisi tehneet hyvää työtä. Eiköhän tämä käy joksikin aikaa treenistä", hän myönsi ennen kuin palautti toverinsa tavoin pokémonit palloihinsa.

"No niin, se taisi olla siinä sitten", tokaisi Reliam jäätyään rannalle kahden Miquelin kanssa.
"Tattis vaan seurasta! Moikataan jos tavataan vielä jossain, eikö? Tai hei, mitä sanoisit jos vaihdettaisiin puhelinnumeroita! Voisi viskoa toistaan viestillä, jos kaipaa uudemman kerran harjoittelukaveria."

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by sagara on Nov 15, 2012, 11:36pm

Poika katsoi reliamiin kun toinen sanoi asiansa ja kysyi puhelinnumeroa. Miquel vastasi rehellisesti: "minulla ei itseasiassa ole puhelinta. Minut voi saada kiinni äitini kautta koska edesmenneen isäni umbreon löytää minut aina ja tuo äidiltä viestejä. Joten jos saat viestin vietyä äidin kautta minulle niin se olisi erinomaista. Käytämme yleensä pokemoneja viestin viemiseen. Lentotyyppejä tai sitten pokemoneja jotka voivat taittaa pitkiä matkoja yksin." Pojan ääni oli rauhallinen. Hänestä huomasi helposti jos oli tarkka että poika ei ollut elektroniikkaa käyttävä ihminen vaan käyttää pikemminkin varmoja ja enemmänkin vanhan aikaisia menetelmiä. niitähän hän oli oppinut maatilalla työskennellessään.

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by hitodama on Nov 16, 2012, 7:28pm

Reliamin ilme muuttui äärimmäisen hölmistyneeksi, kun Miquel selitti miten häneen saisi otettua yhteyttä. Kaupungin kasvatti ei ollut tajunnut että joku todella käyttäisi pelkkiä pokémoneja vielä nykyäänkin viestimiseen, joten hän ei ensialkuun tiennyt yhtään mitä vastaisi.
"Öh, ai, no okei sitten", nuorukainen lopulta partaansa sormilla kyhnyttäen tokaisi ja mietti, miten Miquelilla oli ollut se aiempi pokémonientunnistusvehve (kansankielisesti pokedex) jos tämä ei edes puhelinta omistanut, mutta ehkäpä se oli pojan oma asia. Niinpä mies tyytyi jättämään asian sikseen ja kirjoittamaan oman puhelinnumeronsa paperilapulle, jonka hän kaivoi pikaisesti esiin repustaan.
"Tässä kuitenkin meikäläisen numero. Säilytä vastaisen varalle tai viskaa lähimpään roskikseen, eipä sen väliksi." Saatuaan numerot raapustetuksi heitti Reliam taittelemansa lappusen toverilleen ja ryhtyi sitten kääntämään pyörätuoliaan ympäri. Ei hänellä nimittäin ollut enää juuri asiaa tällä suunnalla, joten lieni aika siirtyä muille maille.
"Terve sitten, poju! Onnea ekan salipäällikön mättämiseen!" pyörätuolipotilas hyvästeli, ennen kuin rullaili kulkupelinsä kohti seuraavaa määränpäätään.

// No niin, nyt loppui minun osaltani tämä peli! ^^ Kiitos seurasta. //

Re: Kimallusta kerrakseen [E]
Post by sagara on Nov 28, 2012, 3:35pm

//juu eli siis minunkin osaltani loppuu xD//

Poika katsoi toisen hölmistynyttä ilmettä, ihme heppu. Noh jaa samapa tuo. Kun toinen antoi numeron ja sanoi vielä viimiset sanat päätti poika pitää lapun koska siinä olisi reliamin tuoksun jolloin saisi pokemonin vietyä. Hänen pitäisi antaa pokemonille vietäväksi miehelle jonkin vaateosan jossa olisi pojan tuoksu niin saisi toinenkin paremmin kiinni 10vuotiaan lapsen. Miquel kääntyi ja lähti omille teilleen aikeinaan päästä ensimmäinen sali kunnialla kotiin. Ehkäpä hän törmäisi tuohon pyörätuoli heppuun joskus tulevaisuudessa.