Reliam & Crew - RPGs

CEIWOOD » Kaupunki » Puuta heinää puukaupungissa

Puuta heinää puukaupungissa
Post by hitodama on Sept 13, 2011, 4:35pm

Sateentihutus oli jatkunut jo parin päivän ajan, ja vaikka sitä tuuheiden jättiläispuiden lomasta olikin vaikea nähdä, saattoi säätila tasaisenharmaasta taivaasta päätellen kestää hyvinkin vielä toisen mokoman ennen pysyväisempää taukoamista. Kurja keli oli lukinnut mudassa rullailemisesta kiinnostumattoman pyörätuolipotilaan, Reliam Mirakan, viettämään aikaansa tylsistyneen näköisenä lähes täynnä olevan pikkukahvilan markiisin suojaamalla terassilla, edessään kupponen mustaa kahvia ja Bug Maniac -aikakauslehti. Oli vaatinut melkoista itsehillintää kyetä ostamaan moinen häröille ötökkäkeräilijöille suunnattu lehtinen, mutta nuorukainen oli tarvinnut sitä saadakseen tietää mistä oikein kiikasti, kun suojatikseen lykätty Saramu-scyther ei tuntunut hänen sitkeistä yrityksistään huolimatta suostuvan lähtemään omille teilleen. Mies ei sanottavasti ilahtunut, muttei toisaalta kyllä yllättynytkään, kun lehti kuvaili sirkkapokémonia yhdeksi kouluttajalleen uskollisimmista pokémonlajeista. Seikka selitti paljon, mutta ei tarjonnut mainittavaa ratkaisua nuorukaisen ongelmaan.

Saramun istuskellessa totisena terassin ulkopuolella tuntui Reliam kuitenkin hetkeksi unohtaneen koko hyönteisen olemassaolon, kun hän selasi lehteä eteenpäin ja pysähtyi ihmettelemään artikkelia, jossa haastateltiin Hitra Islandin salipäällikköä. Suhteellisen lähellä kyseistä saarta asuneena tunsi mies salipäällikön kyllä maineelta, ja kummasteli sen tähden sitäkin enemmän seikkaa, jota lehdessä tunnuttiin painottavan: Minereeta, kivenkova kouluttaja, käytti tiimissään heracrossia. Pöytään nojaileva nuorukainen siemaisi kahviaan ja tuhahti tuumaten itsekseen, että ehkei nainen siis ollutkaan aivan huhupuheiden veroinen - ei kai kukaan oikeasti kova ottelija olisi roikottanut sellaista surkeaa ötökkää mukanaan!

// Vapaasti kuka tahansa messiin! =3 //

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by mizu on Sept 13, 2011, 5:11pm

Sade oli yllättänyt Moran täysin. Hän oli tottunut kuumaan ja aurinkoiseen säähän. Hänen tullessa lähelle Ceiwoodia sade oli alkanut ja kastellut hänet täysin. Saapuessaan kaupunkiin hän oli läpimärkä. Hän oli tietenki kaikessa tohinassa unohtanut sateenvarjonsa kotiin. Saapuessaan perille Mora siirsi päänsä päällä olevaa huppua ja etsi katseellaan lähintä sateensuojaa huomaten pienen kahvilan joka näytti olevan täynä ihmisiä. Mora kiiruhti kahvilan edessä olevan terassin alle ja huokaisi helpotuksesta. Nyt hän voisi levätä hetken aikaa ennen kuin lähtisi etsimään paikkaa jossa voisi kuivata itsensä.Hän katseli hetken sisällä olevaa väen paljoutta ja istahti terassin nurkassa olevalle pienelle penkille ottaen hupun pois päästään. Vesipisarat tipahtelivat hänen ruskeiden hiuksiensa latvoista osuen hänen tummille housuilleen.
Pian punaisen valon saattelemana hänen pokemoninsa Miru ilmestyi hänen vierelleen. " Jatketaan kohta matkaa. " Mora sanoi Mirulle nostaessaan sähköpokemonin syliinsä. Tarjoilija ilmestyi Moran eteen ojentaen ruokalistan ja kysyen halusiko tämä tilata jotain. " Voisin ottaa kaakaon . " Mora tuumasi vilkaisten nopeasti listaa. Tarjoilija kirjoitti tilauksen pienelle lapulle ja poistui paikalta. Mora kaivoi laukustaan pokemon keksejä ja tarjosi niitä Mirulle. Miru mutusti keksiä hitaasti katse naulittuna terassin toiseen päähän. Mora vilkaisi mitä Miru katsoi ja huomasi pyörätuolissa istuvan miehen. Mies näytti lukevan jotain lehteä mutta Mora ei erottanut kannen kirjoitusta. Tarjoilija toi Moran kaakaon, otti maksun ja poistui paikalta yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Mora siemaisi kaakaota, se poltti hänen kieltään mutta se ei haitannut sillä hän oli jäässä. Miru haukkasi toista keksiä ja katsoi pyörätuolissa istuvaa miestä utelijaana.
// Päätin nyt tunkea tähän mukaan jos sopii. :) Tietoa hahmosta löytyy täältä ---> http://ppooke.webs.com/index.htm

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by hitodama on Sept 13, 2011, 5:56pm

// Totta kai sopii! ^^ Ainakin minun puolestani muutkin ovat kuitenkin yhä tervetulleita, mikäli moninpeli innostaa. //

Reliam ei aluksi kiinnittänyt sen suuremmalti huomiota terassin suojaan saapuvaan tyttöseen, vaan keskittyi lukemaan hyönteispokémonien voimaa ylistävää artikkelia, joka sai hänet jatkuvasti tuhahtelemaan ja kohottelemaan kulmiaan. Vaan kun punainen valo välähti jossakin pienen ihmisjoukon täyttämän alueen nurkilla, kääntyivät miehen silmät kuin itsestään näkyä kohden. Vaivihkaisesti hän jäi seuraamaan, kuinka sateessa ryvettynyt nuorikko päästi sähköhiirensä ulos pallostaan ja kietoi tämän syliinsä lämmöllä, joka pyörätuolipotilaalla itsellään ei olisi tullut kuuna päivänä mieleen. Mutta eipä hän muunlaista käytöstä olisi pieneltä tytönhupakolta ehkä odottanutkaan.

Vaikka käänsi pian huomionsa pois tulokkaasta ja koetti syventyä takaisin lehteensä, häiritsi Reliamin keskittymisyritystä tunne siitä, että häntä itseään taisi vastaavasti tuijottaa joku. Jonkin aikaa nuorukainen oli kuin ei olisi huomannut mitään, mutta lopulta hän kohotti jälleen katseensa ylös ja näki aikaisemmin ulos päästetyn sähköpokémonin tuijottavan häntä peittelemättömän uteliaana. Moinen toljottaminen ärsytti miestä, joka uskoi vahvasti tietävänsä kyllä syyn vahtaamiseen: pyörätuoli, mikäs muukaan. Hän pysytteli kuitenkin vaiti, kunnes pokémonin omistajakin näytti ryhtyvän vilkuilemaan häntä kohden.
"Sopii sanoa ihan vapaasti, jos on jotain asiaa", Reliam tokaisi tiukkaan sävyyn, kun likka oli saanut juotavan käsiinsä ja ryhtyi hörppimään sitä kuin muina miehinä. Kouluttajansa äänen kuuleminen sai tihkusateessa istuvan Saramun katsahtamaan terassille ja väristämään jännittyneenä siipiään; se tajusi miehen äänensävystä, ettei tämä ollut nyt tyytyväinen johonkin.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by mizu on Sept 13, 2011, 6:21pm

Mora pelästyi miehen tiukkaa ääntä ja kääntyi taas katsomaan häntä. " A-anteeksi, minä vain.." Mora alkoi änkyttää ja nousi ylös huomaten vasta nyt scytherin joka varmaankin kuului miehelle. " Sitä vain, että onko tuo Scyther teidän ?" Mora sanoi ihailevalla äänellä nyökäten pokemonia päin." Se näyttää todella hyvin koulutetulta. " Hän lisäsi hymyillen hiukan. Mora oli varsin kiinnostunut ruohopokemoneista eikä ollut aikaisemmin nähnyt Scytheria. Miru kapusi Moran sylistä tämän olkapäälle, osittain piiloutuen Moran märkien hiusten taakse, osin katsellen utelijaana toista pokemonia ja miestä. " Minä olen Mora ja tämä tässä on kaverini Miru. " Mora esittäytyi ja rapsutti Mirua hiukan tämän korvan takaa. " Mai !" Miru tervehti ujosti ja tuli enemmän esiin Moran hiusten takaa. Mies vaikuttaa kireältä ja äreältä, ehkei olisi pitänyt sittenkään sanoa mitään. Mora ajatteli. Hän katseli hetken Scytheria ja vilkaisi sitten silmäkulmasta Mirua. Miru katsoi vuorotellen sateeseen ja Scytheriin ja mieheen.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by hitodama on Sept 13, 2011, 6:43pm

Tyttö näytti säikähtävän nuorukaisen suoraa puhetyyliä, mikä omalla tavallaan jopa rauhoitti Reliamia. Hänen kokemuksensa mukaan kun pelokkaat ihmiset harvemmin kävivät heittelemään typeriä vitsejä tai muita kommentteja hänen vammaisuudestaan.

Nuorikon sitten huomatessa tapahtumia seuraavan Saramun, käännähti Reliamkin suojattiaan kohden ja katsoi toisen puhuessa pokémonia siihen tapaan, kuin ei olisi hetkeen edes tunnistanut sateessa kyhjöttävää hyönteistä. Vaan eipä hän totta tosiaan ollut aluksi varma puhuttiinko tässä nyt hänen scytheristään, sillä tytön latelemat sanat eivät hänen nähdäkseen sopineet Saramuun ensinkään.
"Minun se on, mutta koulutuksesta olet kyllä väärässä. Se nyhjää tuolla sateessa ihan omaa tyhmyyttään, ei minun komentamanani", mies huokaisten vastasi tullessaan lopulta vakuuttuneeksi siitä, että tyttö todella viittasi puheillaan Saramuun. Scyther reagoi omistajansa halveksuntaan laskemalla katseensa maahan: se oli luullut tekevänsä toiselle mieliksi pysymällä poissa tieltä, mutta ilmeisesti sitä pidettiin tempauksen takia nyt sitten tyhmänä.
"Reliam", kouluttaja hetken kuluttua jatkoi pokémonistaan piittaamatta, paljastaen siten aiempaa huomattavasti rennompaan sävyyn nimensä vastineeksi Moran esittäytymisestä.
"Onko se pokémonisi joku... Pikachu tai vastaava?" hän vielä uteli siemaistessaan samalla hörpyn kahvistaan.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by mizu on Sept 13, 2011, 7:04pm

Mora piristyi hieman huomattuaan Reliamin rentoutuvan. " Se on Minun." Mora sanoi ja vilkaisi Mirua. " Mutta kutsun sitä itse Miruksi ja se tuntuu pitävän siitä nimestä." Mora lisäsi. Miru kallisti päätään ja tuli kokonaan esiin hiusten takaa. " Se on vähän ujo. " Mora sanoi ja silitti Mirun päätä. Reliamin hörpätessä kahvia Mora istahti takaisin paikoilleen ja joi kaakaonsa loppuun. " Oletko täkäläisiä?" Mora kysyi nostaen Mirun olaltaan takaisin syliinsä. Miru asettui mukavasti kouluttajansa märkään mutta lämpimään syliin katsellen vielä utelijaana Reliamia ja Scytheria. Tarjoilija tuli hakemaan kaakao kupin ja kysäisi haluaisiko Mora vielä jotain muuta. " Ei kiitos." Mora sanoi kohteliaasti ja tarjoilija häipyi paikalta. Mora vilkaisi ulos ja tajusi sateen yltyneen. Hän tajusi myös että terassilla alkoi olla ahdasta. Mora luovutti paikkansa juuri tulleille ihmisille ja siirtyi itse istumaan terassin kaiteelle kannatelle varovasti Mirua sylissään." Onko tämä sade kestänyt kauankin?" Mora kysäisi vilkaisten kadulle joka melkein lainehti.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by hitodama on Sept 13, 2011, 7:26pm

Reliam nyökytti vain päätään kuuntelemisen merkiksi, kun tyttö esitteli tarkemmin pokémoniaan ja sen lajia. Mies ei muistanut koskaan aikaisemmin nähneensä minunia, eikä edes varsinaisesti sitä mainitsemaansa pikachua oikeasti edessään, joten hänestä sähköhiiret näyttivät oikeastaan tyystin samoilta keskenään. Nuorukainen ei kuitenkaan ehtinyt udella mikä niitä sitten erotti, kun Mora ehätti jo utelemaan hänen asuinpaikkaansa.
"En todellakaan, vain läpikulkumatkalla. Olen kotoisin Stuckald Citystä." Peittelemätön julistus sai pari vanhempaa täti-ihmistä mulkaisemaan Reliamia happamesti ja ryhtymään kuiskuttelemaan sitten keskenään siitä, kuinka saastaisesta suurkaupungista kotoisin olevat raggarit levittäytyivät nykyisin niin kovin hävyttömästi jopa heidän kotiseudulleen. Kaikkien onneksi välikohtaus jäi nuorukaiselta itseltään kuitenkin havainnoimatta.

Tarjoilijan tullessa noutamaan Moran kuppia koetti Reliam viittoilla tätä luokseen santsikahvin toivossa, mutta ilmeisesti työntekijällä oli niin kova kiire omalla suunnallaan, ettei tämä ehättänyt edes vilkaisemaan pyörätuolipotilasta. Mies ei voinut kuin tuhahtaa turhautuneesti, ennen kuin kääntyi jälleen puhekumppaniaan kohden. Tämä näytti vastikään luovuttaneen auliisti istumapaikkansa jollekin toiselle, joten Reliam päätti vastaavasti tarjota tälle sijaa omasta pöydästään.
"Tuossa on tyhjä tuoli, jos kiinnostaa", hän vinkkasi osoittaen itseään vastapäätä olevaa kahvilatuolia, ennen kuin jatkoi yhä sankemmaksi käyvään sateeseen liittyen:
"Ainakin pari päivää. Kaikki on kivasti mudassa ja liejussa sen takia." Myös sateessa värjöttelevä scyther alkoi olla varsin liotettua kamaa, ja se yritti parhaansa mukaan pitää itseään lämpimänä kietomalla käsiteriä ympärilleen. Sanomattakin lienee selvää, ettei se paljoa hyönteistä lämmittänyt.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by mizu on Sept 13, 2011, 7:47pm

Moran siirtyi istumaan Reliamin vastapäätä olevaan tuoliin kuunnellen samalla kun tuo kertoi säästä. Moran vain nyökkäili ja katseli syliinsä nukahtanutta, tuhisevaa pokémonia. " Minä tulen Lemidaesta. Siellä sää on aurinkoisempaa ja lämpimämpää kuni täällä." Moran mutisi ja alkoi muistella lähtöään. Mora siirsi katseensa samalla häivyttäen muiston mielestään scytheriin jolla oli selvästi kylmä. " Tule ihmeessä suojaan sateelta." Mora mutisi melkein äänettömästi ja katsoi sitten Reliamia.
Moralla oli kylmä. Hänen hiuksensa olivat melkei kuivat, mutta vaatteet vielä kovin märät ja tuuli tuntui kylmältä hänen märkää ihoaan vasten. Mora tunsi tärisevänsä, mutta ei niin paljon että se häntä haittaisi. " Onko tuo scyther ollut sinulla pitkäänkin?" Mora sanoi ja oli hyvillään siitä että tärinä ei vaikuttanut ääneen. Miru ei tuntunut huomaavan pientä, lähes olematonta tärinää."Maaai." Miru raotti silmiään ja päästi suustaan ison haukotuksen. Se vilkuili hetken ympärilleen unisesti ja venytteli sitten raajojaan.

// aarh D: Ei nyt jotenki onnistu tää kirjoittaminen.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by hitodama on Sept 13, 2011, 8:04pm

// Heh, joskus se on vähän sellaista. =) //

Tyttö otti kehotuksesta vaarin ja siirtyi Reliamin tarkkaillessa samaan pöytään itseään joitakin vuosia vanhemman miehenalun kanssa. Puheet Moran kotipaikasta nuorukainen ohitti jälleen nyökäyttämällä päätään, sillä eipä hänellä ollut oikeastaan mitään - ei hyvää tahi pahaa - sanottavaa Lemidaen kukkien täyttämistä alueista.

Vaan kun nuorikko kehotti scytheriä tulemaan pois sateesta, terästäytyi Reliam sen verran, että kohotti ensin kysyvästi kulmaansa puhekumppanilleen ja sitten vielä Saramullekin. Hänelle oli ihan sama jos ötökkä halusi kylmettää itsensä, mutta kun puhuttelun kohteeksi tullut sirkka käänsi katseensa toiveikkaana kouluttajaansa kohden, päätti mies tehdä nuoremmalleen mieliksi.
"Samapa tuo, tule jos lystäät", hän tokaisi olkiaan kohauttaen, jolloin scyther nousi välittömästi pystyyn ja asteli terassin suojiin. Päätellen, ettei Reliam varmaankaan tahtonut märkää hyönteistä kuitenkaan vierelleen, asettautui Saramu lähemmäksi nuorta tyttöä ja tämän sähköpokemonia.
"Skai?" se tokaisi vaimeasti raajojaan venyttelevälle minunille. Reliam sen sijaan keskittyi vastaamaan Moralle ja nostamaan aiemmin tarkastelemansa lehden paremmin näkösälle.
"Eipä ole ei, eikä olisi nytkään, jos se minusta riippuisi. Kotiväki pakotti ottamaan sen muka turvaksi, ennen kuin lähdin matkalle. Ihan kuin tuollainen ötökkä nyt ketään voisi miltään suojella, mutta samapa tuo. Yritin ottaa tämän friikkilehden avulla selville miten sen saisi lähtemään omille teilleen, mutta ilmeisesti nuo ovat vähän turhan läheisriippuvaisia villiintyäkseen enää ihmisiin kerran totuttuaan", mies naurahtaen selosti. Hänellä ei tullut mieleenkään, etteivät kaikki ehkä pitäneet hänen tavastaan arvostella pokémoneja niin kovin suorasukaisesti - kaikkein vähiten Saramu, joka ymmärsi joka sanan, mutta nieli parjatuksi tulemisen tuskan vain laskemalla katseensa taas maahan.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by mizu on Sept 13, 2011, 8:25pm

Miru katseli utelijaana scytheria ja kurottautui hiukan sitä kohti. Mora kuunteli miehen selitystä ja nyökkäili. Hänen silmänsä käväisivät scytherissa joka oli tullut hänen ja Mirun lähelle istumaan palaten sitten taas Reliamiin. Mies ei selvästikkään ollut pahemmin kiinnostunut pokemoneista ja suhtautui omaansa varsin välinpitämättömästi mikä harmitti Moraa, sillä hän rakasti pokémoneja.
Tytön tärinä oli voimistunut niin että sen saattoi jopa huomata. Mora yritti parhaansa mukaan olla tärisemättä. Miru huomasi tämän ja katsoi kouluttajaansa hetken huolissaan. " Ei tässä mitään. " Mora sanoi hiljaa ääni vähän värähdellen. Miru otti pieniin käpäliensä väliin Moran käden ja yritti lämmittää hieromalla sitä. Mora naurahti hiljaa ja rutisti sähköpokemonia hellästi sylissään. " Ei tässä mitään. " Mora toisti ja hellitti halausta. Miru katsoi kouluttajaansa ja muisti sitten toisen pokémonin. Miru käänsi katseensa scytheriin. " Main." Miru äännähti ja hyppäsi Moran sylistä lattialle, scytherin viereen ja katsoi tuota utelijaana. Mora suoristi ryhtinsä ja yritti olla normaalisti, pientä tärinää lukuunottamatta. Ulkona sade oli muuttunut tihkusateeksi ja Mora huomasi että terassi oli lähes tyhjä.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by hitodama on Sept 13, 2011, 8:44pm

Omaan selostukseensa keskittynyt Reliam ei havainnut puhekumppaninsa tutisemista, ennen kuin tämä alkoi vakuutella minunille olevansa kunnossa. Mies ei ihan ymmärtänyt miksi tyttö koki tarvetta selittää olotilaansa pokémonille, sillä hän ei osannut (tai ehkä vain viitsinyt) tulkita kyseisten olentojen viestimistä niin paljoa, että olisi huomannut Mirun huolestumista laisinkaan. Ja vaikka joku olisi hänelle sähköhiiren tunteista kertonutkin, ei hän olisi välttämättä uskonut: eivät kai pokémonit nyt niin fiksuja olleet, että ihmisten puolesta osaisivat murehtia?
"Voitaisiin me kuule mennä sisällekin, jos sinun on kamalan kylmä? Siellä on aika lämmintä siihen nähden, että koko rakennus on vissiin pelkän puun sisällä. Aiemmin päivällä siellä oli kyllä ihan täyttä, mutta... Noh, jos terassin tyhjenemisestä voi mitään päätellä, niin ehkä sinnekin on tullut vähän tilaa", nuorukainen ehdotti, viisasi peukalollaan kohti kahvilan sisäänkäyntiä ja siirsi toisen kätensä pyörätuolinsa renkaalle valmiiksi rullaamaan hänet pois pöydän ääreltä, mikäli tyttöä huvittaisi päästä lämmittelemään.

Myös Saramu käänsi katseensa kohti Moraa, kun tämä näytti alkavan hytistä jo hieman huolestuttavissa määrin kylmästä. Pokémon tunsi melkoista myötätuntoa toista kohtaan, sillä yhtälailla se itse oli onnistunut sateessa vilustumaan, mutta ilmensi sitä vain lajinsa ominaisuuksien takia toisella tapaa: sirkka ei ehkä tärissyt, mutta oli liikkeiltään paljon tavanomaista hitaampi ja tunsi itsensä väsyneeksi. Siitä huolimatta scythernaaras jaksoi huomioida lähelleen puikahtanutta Mirua ojentamalla toisen kätensä rauhallisesti tätä kohden, ikään kuin tarjoten ihmisiltä oppimallaan tavalla raajaa jyrsijän käteltäväksi.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by mizu on Sept 13, 2011, 9:07pm

Tyttö katsoi Reliamia hetken vastahakoihesti, mutta nousi silti ylös nyökäten vaisusti. Miru ojensi käpälänsä ja tarttui Saramua tuon kädestä. "Mai!" Miru hihkaisi iloisesti ja liikahti hituisen lähemmäksi tuota. Mora alkoi hitaasti laahustaa kohti kahvilan ovea ja hieroi käsiänsä yhteen jotta ne lämpenisivät. Häntä harmitti että hän oli aiheuttanut vaivaa, nyt heidän täytyisi siirtyä sisälle.
Mora huokaisi itsekseen ja avasi kahvilan oven katse maassa. Hän ei huomannut sisältä tulevia ihmisiä vaan törmäsi näihin. " A- anteeksi en katsonut eteeni. " Mora mutisi nolona ääni väristen siirtyen pois oven edestä. Pari vanhaa mummelia(joihin Mora oli törmännyt) katsoi häntä vihaisesti,mutisi jotain ja jatkoi sitten matkaansa. Sisältä tuleva lämmin tuulahdus tulvahti Moran kasvoille . Sisällä ei ollut kuin muutama asiakas ja pari heistäkin oli nähtävästi lähdössä huomatessaan sateen muuttuneen tihkuksi.
Miru katseli Reliamia, mutta käänsi katseensa Moraan kun tämä törmäsi vastaantuleviin ihmisiin. Miru nuuhkaisi ilmaa, sisältä tulvi leivosten ja kahvin haju. Mirun oli edelleen niiden kahden pienen keksin jälkeen nälkä. Ehkäpä sisältä saisi ruokaa.
Miru vilkaisi Saramua joka näytti olevan myös kylmissään, otti tätä kädestä ja lähti viipottamaan kohti kahvilan ovea.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by hitodama on Sept 14, 2011, 10:23am

Moran myöntyessä sisälle siirtymiseen nappasi Reliam tuskalla hankkimansa lehden syliinsä, ennen kuin heitti jo jokseenkin jäähtyneet kahvinloput kurkustaan alas ja työntyi pois pöydän ääreltä. Samalla mies vilkaisi lyhyesti pokémoneja, jotka näyttivät luovivan tietään käsi kädessä (tai oikeastaan Miru piteli Saramua kädestä johdattaen tätä samalla eteenpäin, sillä sirkalta ei löytynyt vastaotteeseen tarvittavia sormia) ovelle, jonka luona nuori tyttö jo törmäili ulos pyrkiviin muoreihin. Mies rullaili nopeasti tuolinsa seuralaisensa perään ja mulkaisi mennessään tuimasti keskenään kuiskuttelevia nirppanokkaisia naisia, ennen kuin ujutti itsensä suuren puun runkoon koverrettuun rakennukseen.

Suuri osa asiakkaista näytti toden totta tekevän lähtöä kahvilasta, ja muutaman nuoren joukko oli paraikaa jättämässä mukavan näköistä kulmasohvaa taakseen. Reliam ei jäänyt kyselemään muiden mielipiteitä, vaan lähti saman tien suuntaamaan kohti tuota pehmustettua istumapaikkaa.
"Miksi muuten tuolla sinun, öö, minunillasi on tuo panta päässään?" mies mennessään kysyi toisaalta vain jotakin sanoakseen, mutta toisaalta myös puhtaasta mielenkiinnosta. Myös Saramulla oli nimittäin ylimääräisiä koristuksia yllään, eikä nuorukainen osannut ymmärtää miksi sirkan edellinen omistaja oli käsivarsirenkaat sille mahtanut pukea. Hän toivoi Moran vastauksen voivan valottaa asiaa jotenkin.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by mizu on Sept 14, 2011, 3:31pm

Mora seurasi Realiamia sohvaa kohti ja kohautti harteitaan vastaukseksi miehen kysymykseen.
" Jotta tunnistan sen, kotipuolessa liikkuskeli muutama muukin minun. Lisäksi minusta se sopii sille. " Moran tuumasi ja istahti pehmeälle sohvalle. Sisällä oli paljon lämpimämpää ja kuivempaa kuin ulkona. Mora nojasi sohvan selkämykseen ja nautti lämmöstä. " Oletko vielä koskaan otellut scytherillasi ?" Mora kysyi utelijaana katsellen vuorotellen Saramua,jonka kädestä Miru piti ja Reliamia.
Miru pysähtyi sohvan viereen ja päästi irti Saramun kädestä hypäten sitten kouluttajansa viereen sohvalle. Mirun kuonoon tulvahti leivosten tuoksu. Hän alkoi etsiä heti hajun lähdettä ja huomasi tarjoilijan joka kantoi valkoisella lautasella suurta suklaakakku palaa heidän vieressä olevaan pöytään, jonka ääressä istui nuorehko nainen, joka näytti lukevan jotain lehteä.
Miru katsoi kakkua silmät suurina. Ajatus napata kakku tuolta naiselta kävi Mirun mielessä, mutta hän torjui sen heti. Mora ei hyväksyisi moista ja hän joutuisi vaikeuksiin. Miru käänsi katseensa pois kakusta häivyttäen pahat ajatukset mielestään.
Mora oli uppoutunut ajatuksiinsa ettei melkein huomannut pientä pokémonia joka hypähti tämän vierelle. Hän huomasi Mirun katseen seuraavan tarjoilijaa joka kantoi kakun palaa ja tajusi Mirulla olevan nälkä. Mora alkoi kaivaa laukkuaan ja otti sieltä pari pokémon keksiä ojentaen yhden niistä Mirulle. Miru nappasi keksin ja alkoi mutustaa sitä ahnaasti. Toista keksiä Mora tarjosi Saramulle arvellen tällä olevan myös nälkä.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by hitodama on Sept 15, 2011, 10:22am

Kun Reliam kuuli Moran vastauksen hänen uteluihinsa, tunsi mies itsensä melkeinpä tyhmäksi - niin ilmiselvä asiahan tuo oli, kun sitä vain tajusi ajatella! Kuten todettua, ei nuorukainen itse erottanut edes minunia pikachusta, joten omansa tunnistamista helpottava koriste tekisi hänellekin kaikesta varmasti rutkasti helpompaa, jos lähimaastossa sattuisi häärimään useampia scythereitä. Ei sillä, että häntä olisi tosin välttämättä kiinnostanut erottaa Saramua niiden joukosta, vaan pikemminkin hän olisi voinut koettaa ujuttaaa sitä parven sekaan, mutta kuitenkin.
"Aaaaivan", hän aatoksia mielessään pyöritellen tokaisi samalla, kun parkkeerasi tuolinsa sohvan vierelle. Pokémonitkin näyttivät saapuvan paikalle, ja Miru loikki tuota pikaa kouluttajansa tavoin sohvalle, siinä missä Saramu taasen jäi ilmeettömänä lattialle kykkimään.

Moran seuraava kysymys ottelemisesta sai Reliamin naurahtamaan hieman pilkalliseen sävyyn ja katsomaan nenänvarttaan pitkin scytheriä, joka juuri otti vastaan tytöltä saamansa keksin ja keskittyi mutustamaan sitä huolimattomasti ruokitulle pokémonille ominaisella tarmolla.
"Tuolla ötökällä?" mies hörähti, kunnes aiemmin lukemansa haastattely salipäällikkö Minereetasta ja tämän heracrossista palasi hänen mieleensä ja veti kouluttajan jokeenkin mietteliääksi. Eihän hyönteisillä ottelu vakuuttavaa ollut, mutta... Ilmeisesti se oli kuitenkin mahdollista.
"En ole, itse asiassa. Ei ole tullut mieleen kokeilla", Reliam jatkoi aiempaa vakavampaan sävyyn ja ryhtyi selaamaan syliinsä jämähtänyttä lehteä scytherartikkelin uudelleenlöytämisen toivossa. Keskustelua ylläpitääkseen hän tosin jatkoi samalla aiheesta kysymällä Moralta uuden kysymyksen.
"Entäs sinä tuolla hiirelläsi? Osaako se jotain tehokkaita sähköhyökkäyksiä, joilla se räjäyttää vastustajansa suoraan ilmaan?"

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by mizu on Sept 15, 2011, 3:18pm

Mora kuunteli tarkasti miehen vastauksen ja naurahti tuon kysymykselle.
"No ei oikeastaan. Me tässä aloitimme matkamme vasta." Mora vastasi huvittuneena ja mietti mitä hyökkäyksiä Miru osasi. Pari sähköhyökkäystä... Moran mieleen ei tullut muita hyökkäyksiä mitä uskoi Mirun osaavan. " Enkä ole otellut kuin sillä yhden kerran." Mora muisteli bellsproutin hyökkäystä sademmetsässä hänen kimppuunsa ja kuinka hän oli voittanut tuon niukasti." Tarvitsemme vielä paljon harjoitusta." Tyttö totesi itsekseen ja ojensi sähköhiirelle toisen keksin jota tuo alkoi ahnaasti mutustelemaan.
Sade oli ulkona jo laantumaan päin, tihkusade oli enään hyvin harvaa ja puun oksien välistä saattoi nähdä että tummat pilvet alkoivat rakoilla. " Ulkona alkaa olla parempi sää. " Mora totesi iloisesti ja asettui paremmin istumaan. Hänen ei ollut enään kylmä, itseasiassa varsin lämmin. Hänen vaatteensa olivat jo varsin kuivat, eikä hän tärissyt enään.
Miru mutusti keksinsä nopeasti ja katseli Saramua kun tuo näytti olevan vielä ensimmäisen keksin kimpussa. " Mai mai. " Miru äänteli ja viittasi tuota tulemaan viereensä sohvalle.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by hitodama on Sept 15, 2011, 8:07pm

"Ai jaa. Ollaan sitten melkein samalla viivalla", Reliam vastasi ottelukokemuksensa vähäisyydestä kertovalle Moralle samalla, kun jatkoi lehtensä selailemista. Pian silmiinsä osuikin tuo hänen aiemmin tutkailemansa palsta, jossa esiteltiin muutamia hyönteispokémoneja - niiden muassa scytheria. Mies etsi tekstistä kohdan, jossa kerrottiin lyhyesti Saramun ja tämän lajitovereiden taistelutavoista ja olisi uppoutunut siihen varmasti hyvinkin syvästi, ellei puhekumppaninsa olisi kiinnittänyt hänen huomiotaan hiljakseen muuttumassa olevaan säähän.
"Näköjään. Ihan kiva välillä saada poutaakin, vaikka veikkaan sen myräkän kyllä vielä jatkuvan ennen lopullista laantumistaan. Meinaan, tällaista tämä on ollut jo pari päivää: välillä sataa kuin saavista kaatamalla ja sitten yhtäkkiä taas ei mitään", hän tokaisi vilkaistuaan itsekin kohti ulkoilmaa. Pian nuorukainen kuitenkin kääntyi takaisin paperiniteen puoleen ja viittilöi Saramua tulemaan luokseen.
"Ötökkä hei, tule tänne. Osaatko sinä tehdä jotain tällaista?" Katsahtaen haikeasti luokseen kutsuvaa Mirua Saramu joutui jättämään uuden toverinsa huomiotta ja kävelemään kouluttajansa luokse. Perille päästyään sirkka vilkaisi pientä kuvaa, jossa scyther suoritti jotakin selkeän nopeatempoista hyökkäystä, jonka naaras tulkitsi quick attackiksi.
"Skaa-ai", se vastasi nyökäyttäen päätään myöntymisen merkiksi, mikä sai Reliamin hymyilemään itsetyytyväisenä. Tämähän alkoi vaikuttaa jopa kiintoisalta!

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by mizu on Sept 15, 2011, 8:26pm

Mora kuunteli miehen selitystä säästä katsellessaan ulos ikkunasta ja nyökäytti päätään silloin tällöin. Moran mieleen putkahti mielenkiintoinen ajatus, kun mies puhui scytherilleen jotain tuon liikkeistä. Hän harkitsi asiaa hetken ennen kuin päästi ajatuksensa julkisuuteen. " Olisitko halukas kokeilemaan sen voimia?" Mora kysyi varovasti ja loi kysyvän katseen Reliamiin ja Saramuhun, jotka tutkailivat innoissaan miehen lehteä, jossa kerrottiin nähtävästi scytherin liikkeistä. Mora ei ollut koskaan ennen taistellut toista kouluttajaa vastaan, joten kokemus voisi olla mielenkiintoinen.
Miru katsoi hämmentyneenä kun tämän uusi ystävä kääntyikin kouluttajansa puoleen.
Mirun kiinnostus heräsi ja hän hyppäsi sohvalta loikaten sitten pöydälle nähdäkseen mitä mies esitteli pokémonilleen. " Miru ei hypitä pöydille!" Mora komensi tiukalla äänellä luoden vihaisen katseen tuohon. Sähköpokémon hyppäsi harmillisena alas pöydältä Saramun viereen ja yritti kurkottaa nähdäkseen mitä mies luki.
Mora yritti viittoa Mirua palaamaan takaisin vierelleen, mutta tämä ei totellut vaan pysyi lujasti lähellä uutta ystäväänsä. Luovuttaen Mora huokaisi syvään ja päätti antaa asian olla." On siinä itseppäinen pokémon." Hän tuhahti ja vilkaisi Mirua. Miru ei tuntunut välittävän kouluttajansa kommentista vaan pysyi tiiviisti Saramun vierellä.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by hitodama on Sept 15, 2011, 8:57pm

Ovelasti virnistävä Reliam nosti katseensa lehdestä tyttöön, joka kaikesta päätellen ehdotti häntä kokeilemaan ottelua kanssaan. Vaikka epäili yhä vaivaisen ötökän voimia ja kykyjä selviytyä oikeasta matsista, pulppusi nuorukaisen kilpailuhalu pintaan niin suurella voimalla, ettei hän edes yrittänyt sitä estellä.
"Sillähän sitä saisi tietää onko tuosta yhtään mihinkään", hän vastasi selvästi innoissaan ja mittasi pikaisesti Moran lävitse katseellaan. Noin nuori tytönhupakko ei voinut tietää paljonkaan taktikoimisesta tai mistään vastaavasta, joten jos Saramussa vain olisi yhtään ainesta itsensä puolustamiseen, uskoi entinen jalkapalloilija voivansa pokémoneineen selviytyä haasteesta hyvinkin voittajana.

Samassa toveritta jäänyt minun päätti ryhtyä riehumaan, ja Reliam vetäisi nopeasti lehtensä pois uteliaan otuksen ulottuvilta. Hänhän ei näyttäisi lehteä hiirelle, jota vastaan oli pian mahdollisesti ottelemassa!
"Alas siitä!" hänkin säesti äkäisesti Moran komentaessaan Mirua pois pöydältä. Saramu ei reagoinut ärisemiseen sen suuremmalti - se oli tottunut moiseen äänenkäyttöön - vaan tarjosi vain lohduttavaa läsnäoloaan pois ajetulle minunille. Samalla sirkka tosin koetti asettaa vaivihkaisesti käsiteräänsä kouluttajansa lukemiston ja sähköhiiren välille, sillä mies ei tuntunut selvästikään tahtovan keltaisen pikkukaverin pääsevän näkemään kuvaa, jota Saramu itse oli äskettäin katsellut.
"Ottaisitko vielä jotain kuumaa juotavaa ennen kuin tehdään mitään muuta, ettet varmasti vilusti sen äskeisen kylmettymisen takia tai mitään? Kun eihän tässä sinänsä mikään kiire ole", Reliam jatkoi Mirusta päästyään, suunnaten sanansa tämän kouluttajalle. Oikean huolehtivaisuuden sijasta mies tosin tahtoi vain pelata aikaa, jotta ehtisi lukea artikkelinsa tarkemmin loppuun ennen ottelun alkua.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by mizu on Sept 15, 2011, 9:22pm

Mora mietti hetken, hänen teki kovasti mieli päästä jo ottelemaan, mutta toisaalta hän saattaisi vilustua pahasti. " No kaipa minä voisin vielä jotain ottaa. " Mora myöntyi ja viittasi tarjoilijaa luokseen. " Mitä saisi olla?" Nuorehko mies tarjoilija saapui Moran luokse. " Saisinko pienen kupillisen kaakaota. " Hän sanoi. " Tulee tuota pikaa." Tarjoilija vakuutti ja poistui paikalta niinkuin ei olisi huomannutkaan tyttöä vastapäätä istuvaa Reliamia.
Mirun väsähdyttyä urkkimiseen tämä tuhahti ja hyppäsi takaisin kouluttajansa vierelle. " Ottaisit nyt rauhallisesti. " Mora mutisi pienelle pokémonille kun tuo katsoi kouluttajaansa hermostuneena. Tarjoilija saapui nopeasti kaakaon kanssa, otti maksun ja häipyi. Tyttö maistoi kaakaota varovasti ja yritti olla polttamatta kieltään. " Tiedätkö missä täällä olisi sopiva paikka otella?" Mora kysyi ja siemaisi kaakaota. Hän alkoi miettiä ottelu taktiikkaa. Koska scyther oli hyönteis- ja lentotyyppiä minunilla olisi etulyönti asema, mutta se tuskin auttaisi paljoa. Taas uusi siemaus kaakaota. Hänen täytyisi keskittyä nopeisiin liikkeisiin, sillä scyther on todella nopea pokémon.
Miru asettui istumaan Moran viereen kuunnellen kuinka tuo välillä joi kaakaotaan ja kuinka hän välillä mutisi jotain itsekseen. Sähköpokémon aavisti mitä oli tulossa, ottelu uutta ystävää vastaan.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by hitodama on Sept 15, 2011, 9:38pm

Tyttö myöntyi lämmikkeen nauttimiseen, jolloin Reliam nyökäytti tälle kannustavasti päätään ja upposi pikaisesti taas lehtensä pariin. Näin ollen häneltä jäi kokonaan huomaamatta tilaisuus hankkia itselleen uusi kupponen kahvia, kun tarjoilija kävi ottamassa ensin Moran tilauksen vastaan ja sittemmin kiikuttamassa tälle lämpimänä höyryävän mukillisen hyvältä tuoksuvaa suklaajuomaa. Nuorukainen keskittyi tutkimaan listaa scytherien luonnostaan oppimista iskuista, hänen keskittäessä katseensa tarkemmin ottaen vieläpä aloittelijatason pokémonien iskuvarastoon. Miehen käsityksen mukaan serkkunsa, Saramun napannut kouluttaja, ei ollut ehtinyt treenata ötökkää lainkaan, joten tällä saattaisi olla korkeintaan yhden käden sormilla laskettava varasto iskuja takataskussaan. Se ei ollut paljon, mutta saattaisi hyvällä säkällä riittää.

Painettuaan muutaman hyökkäyksen tarkoin mieleensä kohotti Reliam katseensa taas kohti Moraa, joka näytti paraikaa siemailevan juomaansa ja pohtivan hyvää paikkaa ottelulle. Pyörätuolipotilas kohautti tytölle olkiaan ja levitti kätensä kämmenpuolet ylöspäin sivuilleen.
"Tämä on metsä. Väittäköön ceiwoodilaiset ihan vapaasti aluettaan kaupungiksi jos tykkäävät, mutta metsä tämä kaikkien vähänkään järkeä omaavien ihmisten mielestä on. Täällä ei muuta olekaan, kuin ylimääräistä tilaa", nuorukainen ylimieliseen tapaansa selosti.
"Hyvästä ottelupaikasta en tiedä, mutta mahdollisia paikkoja löytyy kyllä jokaisen nurkan takaa."

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by mizu on Sept 15, 2011, 10:01pm

Mora joi kaakaon loppuun yhdellä isolla kulauksella ja laski kupin varovasti takaisin pöydälle. " Niin, saatat olla oikeassa. " Mora myönsi ja pyyhkäisi kaakao viikset suunsa ympäriltä. Mora tunsi olonsa taas hyväksi ja varmaksi. " Taidan olla valmis. Otatko vielä jotain?" Mora kysyi Reliamilta joka näytti vielä tutkiskelevan lehteään. Samassa tarjoilija ilmestyi heidän luokseen kuin tilauksesta. Hän otti Moran kupin, maksun ja kääntyi sitten kysymään pyörätuolissa istuvalta mieheltä tarvitsiko tämä jotain.
Miru oli tällä välin kiivennyt Moran olkapäälle ja tarkkaillut kahvilan ihmisiä. Suurin osa kahvilan asiakkaista oli vanhuksia, jotka tulivat rupattelemaan niitä näitä. Mirun huomio siirtyi heidän luokseen tulleeseen tarjoilijaan jolla oli päällä punainen työasu ja jonka kimeästä äänestä Miru ei pitänyt. Tarjoilijan katsoessa moraa hän vilkaisi sähköhiirtä inhoten, mikä kertoi ettei tämä pitänyt paljoa minunin kaltaisista pokémoneista. Miru vastasi tuolle ilkeällä mulkaisulla.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by hitodama on Sept 16, 2011, 9:49am

Moran viimeistellessä kaakaonsa sulloi Reliam viimein korvaamattomaksi osoittautuneen "Bug Maniacinsa" tuolinsa takaosassa olevaan reppuun ja alkoi muutenkin valmistautua henkisesti tulevaan koitokseen. Miehen yllätykseksi tilanne tuntui kutkuttavan hänen vatsanpohjaansa tavalla, jota hän ei muistanut kokeneensa sitten jalkapalloilija-aikojensa. Tuo tuttu tuntemus sai hänet innostumaan entisestään ottelusta, mistä syystä hän joutuikin varsin ikävään ristituleen, kun tarjoilija suvaitsi viimein huomata hänet ja udella tahtoisiko hänkin tilata vielä jotakin. Nuorukainen olisi jo kovasti halunnut päästä eteenpäin, mutta toisaalta kahvihampaansa kolotti edelleen ikävästi.
"No jos pieni kahvi vielä. Mutta laita se mukaan!" hän päätyi lopulta huikkaamaan minunia sivusilmällään mulkoilevalle tarjoilijalle, joka pian poistuikin täyttämään jälleen uutta tehtäväänsä.
"Eiköhän aleta sitten mennä", Reliam jatkoi Moran puoleen kääntyen ja ryhtyi rullailemaan pyörätuoliaan pääsisäänkäynnin lähellä olevaa tiskiä kohden. Tiskiltä hän poimi mukaan tilaamansa kahvin, maksoi sen parilla kolikolla, asetteli kannella suojatun pahvimukin jalkojensa väliin ja jatkoi sitten ulko-ovelle.
"Sinä saat minun puolestani valita ottelupaikan, kun kerran tavallaan koko tätä juttua alkujaan ehdotitkin", mies lupasi Moralle pysähtyessään ovensuuhun säätilaa tarkkailemaan. Sade oli tauonnut lähes tyystin ja pilvipeitekin rakoili hienoisesti, mutta tummat pilvet eivät olleet kuitenkaan kaukana. Etenkin kouluttajansa vierelle asteleva Saramu oli kuitenkin tyytyväinen lyhyestäkin poutakaudesta, sillä scyther oli toden totta saanut sateessa virumisesta tarpeekseen.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by mizu on Sept 16, 2011, 2:27pm

Mora seurasi miestä kun tämä kävi noutamassa kahvinsa. Reliam tuntui olevan joksenkin innoissaan tulevasta ottelusta, niin kuin myös Mora. " Selvä. " Mora vastasi nyökäten kun he saapuivat oven suulle. Miru istui Moran olkapäällä ja tämäkin tuntui jännittävän tulevaa ottelua.
Ulkona Mora lähti kulkemaan katua pitkin vilkuillen ympärilleen etsien sopivaa aukeaa jolla he voisivat otella. Jännitys sai Moran tuntemaan vatsanpohjassaan ilkeän tuntuista kutinaa.
Jonkun ajan päästä tämä huomasi kadun päässä aukean. Hän lähti kiiruhtamaan kohti aukeaa, mutta muisti sitten että miehes oli pyörätuolissa eikä tuo pääsisi kaiketi yhtä kovaa, joten Mora hidasti vauhtiaan. Aukealle päästyään Mora tunniisti sen jonkinlaiseksi puistoksi, jossa oli varsin tiheään kasvaneita puita. Hän tutkiskeli hetken paikkoja todeten että puistossa ei ollut ketään ja etsi sopivan kohdan jossa ei kasvanut kuin muutama puu. " Tämä voisi keltava. " Hän totesi ja vilkaisi Reliamia kysyvästi. Hän käveli vähän matkan päähän miehestä ja kääntyi sitten tuota kohti. " Minä valitsin paikan, sinä saat aloittaa. " Hän sanoi ja viittasi Mirua hyppäämään olaltaan alas.
Miru totteli kouluttajaansa ja hyppäsi tämän eteen neljälle jalalle ja asettui valmiiksi.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by hitodama on Sept 16, 2011, 7:14pm

Päästettyään Moran johtamaan joukkoa lähti Reliam rullailemaan pyörätuolillaan tämän perään, Saramun jättäytyessä jonon hännänhuipuksi. Scyther ei ollut varma mitä tuleman pitäisi, sillä vaikka se oli toki joutunut toisinaan puolustamaan itseään villinä eläessään, ei se ollut koskaan otellut kouluttajan käskyjen mukaan. Sirkka tunsi olonsa jokseenkin hermostuneeksi tilanteen uutuuden, mutta myös toisen seikan takia: nyt sillä nimittäin olisi viimein kunnollinen tilaisuus todistaa Reliamille olevansa muutakin, kuin hyödytön ötökkä.

Vaikka tyttö kiiruhti varsin vauhdikkaasti eteenpäin, pysyi Reliam melko hyvin tämän tahdissa ja saapui siten nopeasti Moran rinnalle tämän hidastaessa kulkuaan. Pian koko joukko saapui aukealle, joka toden totta lieni jonkinlainen puisto - mitä miehen mielestä koko kaupunki tosin muutenkin oli.
"Jep, eiköhän tässä ole tarpeeksi tilaa", nuorukainen myönsi ja jäi paikoilleen Moran astellessa kauemmaksi, jättäen siten heidän välilleen taisteluun soveltuvan tilan. Odotellessaan Reliam nappasi yhä höyryävän kahvimukin käsiensä väliin ja kääntyi vierelleen seisahtuneen Saramun puoleen.
"Näytä nyt sitten millainen ötökkä oikein olet. Jos onnistut voittamaan tuon hiirenrääpäleen... Noh, sovitaan vaikka, että saat roikkua ainakin jonkin aikaa mukanani." Sanat saivat kiihkon välähtämään Saramun silmissä sen tajutessa yhä selvemmin, kuinka suurilla panoksilla se oikein joutui pelaamaan.
"Ja minäpä siis aloitan", Reliam sen jälkeen huikkasi Saramun astellessa Mirun tavoin eteenpäin, kohti taistelutannerta.
"Ötökkä, keskitä voimasi! Tee focus energy!" Saamaansa käskyä noudattaen scyther sulki nopeasti silmänsä, keskittyi ja ryhtyi sähähtäen jännittämään lihaksiaan. Liike ei ollut tarkoitettu tuottamaan vahinkoa, vaan valmistamaan hyönteistä tulevaan koitokseen.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by mizu on Sept 17, 2011, 2:43pm

Mora seurasi kuinka Saramun kouluttaja käski tuon käyttää focus energy liikettä, joka parantaisi huomattavasti hyönteisen nopeutta ja antaisi lisää voimaa iskuihin. Samalla hän tajusi tilaisuuden iskeä. " Quick attack !" Mora komensi nopeasti Mirua joka lähti pinkomaan voimia keräävää scytheria kohti. Miru pinkoi minkä jaloistaan pääsi kohti scytheria ja pyrki törmäämään tuohon kylki edellä. Jos sirkka ei kerkeäisi väistää voisi pieni minun saada jotain vahinkoa aikaan.
Mora suunnitteli miten jatkaa tästä. Sähkö hyökkäys voisi saada paljon vahinkoa, mutta iskun osuminen olisi hankalampaa. Mirun täytyisi siis päästä mahdollisimman lähelle.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by hitodama on Sept 17, 2011, 5:25pm

Ulkomaailman mielestään hetkellisesti pois sulkenut Saramu ei havainnut, kuinka Mora käskytti minuninsa hyökkäykseen. Reliam oli sitä vastoin yhä erittäin perillä tilanteen kulusta, ja puristi jännittyneenä pahvisen kahvimukinsa lähestulkoon rikki.
"Varo!" hän karjaisi kovaan ääneen scytherille, mutta oli jo auttamattomasti liian myöhäistä. Samaan aikaan kun Saramu vasta raotti silmiään nähdäkseen mitä oli tapahtumassa, iskeytyi sähköhiiri suoraan vasten hyönteisen vatsanseutua. Scyther parahti vaimeasti yllätyksestä ja kivustakin, vaikkakaan kiitos Mirun pienen koon ei isku survonut saman tien vastustajaansa sentään sairaalakuntoon. Se sai Saramun tasapainon kuitenkin horjumaan pahemman kerran, joten kaatumisen välttääkseen ryhtyi pokémon räpyttelemään ohuita siipiään sillä seurauksella, että pian se leijaili paikoillaan noin metrin korkeudella maasta.
"Pidä se rotta kaukana vacuum wavella!" Reliam jatkoi huomatessaan, ettei Saramu ollut kellistynyt ainakaan ensimmäisestä iskusta. Vaikkei scytherin focus energy ollut ehtinyt aivan täyteen huippuunsa, käytti se saavuttamaansa voimatasoa hyväkseen heilauttaessaan ohjeistuksen mukaisesti sirppimäiset raajansa vauhdilla halki ilman. Isku sinkosi minunia kohti nopeasti etenevän tyhjiöaallon, joka osuessaan vähintäänkin pyyhkäisisi pienen pokémonin jalat alta.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by mizu on Sept 18, 2011, 10:17am

" Hienoa ! " Mora hihkui kun Mirun hyökkäys osui suoraan maaliin ja sai aikaan jonkin laista vahinkoa. Miru hyppäsi heti kauemmas hyökkäyksen jälkeen ja odotti tasapainonsa menettäneen scytherin siirtoa. Reliamin käskettyä sirkkansa hyökätä ei pieni minun tai sen kouluttaja kerennyt reagoida Saramun nopeaan iskuun. Aaltojen osuessa pieneen sähköpokémoniin tämä paiskautui lähellä olevaa puuta päin. Scytherin hyökkäys oli yllättänyt pienen minunin ja tämä makasi nyt maassa huohottaen. " Koita kestää !" Mora huusi huolissaan Mirulle joka nousi hitaasti kahdelle jalalle toivoen että tuon voimat riittäisivät seuraavaan iskuun. Hyökkäys oli saanut paljon vahinkoa aikaan, ruhjeet minunin kehossa kertoivat siitä. " Thunder wave! " Mora komensi toivoen iskun osuvan nyt ilmassa leijailevaan Saramuhun. Miru keräsi itseensä tarpeeksi sähköä ja päästi sen sitten aaltomaisesti kohti sirkkaa. Hyökkäyksen tarkoitus oli vain lamauttaa sirkka jotta Mirulla olisi paremmat mahdollisuudet hyökätä.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by hitodama on Sept 20, 2011, 2:54pm

Saramun iskun osuessa maaliinsa olisi Reliam varmastikin pompannut innostuksesta pystyyn, mikäli vain olisi siihen kyennyt. Nyt miehen oli tyydyttävä vain naurahtamaan suorastaan vahingoniloisesti samalla, kun hän ehätti viimein kohottamaan kahvikupin huulilleen. Vaan juuri kun hän siemaisi kitkerää nestettä suuhunsa, laukaisi puuta vasten lennätetty minun uuden vastahyökkäyksen, joka sai sähköä selvästi kavahtavan Saramun pyrkimään käskemättäkin poispäin vastustajastaan. Sähköaalto oli kuitenkin nopea ja tavoitti lentävän scytherin, joka hetkeä myöhemmin tosin oli enää vain maassa kivuliaasti sirittävä scyther. Vaikka sähköpurkaus ei ollut ollut järin voimakas, riittivät sen lamauttavat ominaisuudet uppoamaan lentopokémoniin kuin kuuma veitsi voihin.
"Älä nyt sinne jää makaamaan!" kahvinsa nopeasti nielaissut Reliam karjaisi. Saramu teki parhaansa noustakseen ylös heinikosta, mutta lihaksensa vain nykivät liki hallitsemattomasti eivätkä totelleet järin tehokkaasti omistajaansa.
"Uusi vacuum wave! Yritä edes, ötökkä!" Miehen vaativa ääni sai scytherin huutamaan tämän yrittäessä kaikin voimin toimia saamansa komennon mukaisesti. Loppujen lopuksikin kuitenkin vain toinen scytherin teristä nousi ylös, eikä Saramu saanut sillä aikaan minkäänlaista aallonpuolikastakaan. Se tarvitsi selvästi hieman enemmän aikaa toipuakseen saamastaan sokista, mutta niin Saramulla kuin Reliamillakaan ei ollut mitään aikomusta päättää ottelua vielä tähän. Niinpä puolustuskyvytön scythernaaras ei voinut muuta, kuin jäädä odottamaan uutta iskua.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by mizu on Sept 20, 2011, 3:15pm

" Mahtavaa Miru!" Tyttö hihkaisi ja pommpasi pari kertaa ilmaan kun Saramu laskeutui maahan. Sirkan kouluttaja alkoi huutaa pokémonilleen mutta se ei nyt saanut Moraa kiinnittämään huomiota vaan hän alkoi vikkelästi ajatella seuraavaa hyökkäystä. Mora hymyili itsekseen huomatessaan että Saramu ei pystynyt liikkumaan ja päätti käyttää tilaisuutta hyväksi. Koska nopeus hyökkäykset eivät saisi paljoa vahinkoa aikaan Mirun pienen koon takia hän päätti yrittää sähköä. " Ja nyt, tuhdershock!" Mora huudahti Mirulle innoissaan. Miru tunsi itsensä vahvaksi huomatessaan edellisen hyökkäyksen osuvan ja saaden sirkan laskeutumaan maahan. Kuullessaan kouluttajansa käskyn pieni minun alkoi kerätä itseensä sähköä. Sen koko pieni keho sähköistyi saaden Mirun ruhjeet kirvelemään. Miru sulki silmänsä ja yritti kestää kivun toivoen samalla että hyökkäys osuisi kohteeseen. Päästäen ilmoille kimeän huudon Miru päästi itsestään salaman ja suuntasi sen maassa makaavaan scytheriin. Päästettyään salaman Miru huojui hetken paikallaan ja kaatui maahan huohottaen. Sen kaikki voimat olivat menneet hyökkäykseen eikä se kyennyt liikkua. Silti tajuissaan olevana se yritti kerätä voimia nousemiseen, mutta se tuntui mahdottomalta. " Koeta kestää Miru !" Mora huusi pienelle sähköpokémonille joka makasi loukkaantuneena maassa. Moran oli nyt valittava, jatkaisiko hän peliä riskeeraten Mirun terveyden vai päättäisikö pelin tähän todeten hävinneensä. Hän päätti kuitenkin odottaa ja katsoa mitä vaikutusta Mirun hyökkäyksellä oli Saramuun.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by hitodama on Sept 20, 2011, 3:58pm

// Ömmm hei tuota tuota, minun ei vissiin voi kyllä oppia ollenkaan thunder shockia! D= Menköön minun puolestani tämä nyt tällä kertaa näin, mutta jatkossa kannattaa pitäytyä iskuissa, jotka pokémon todella osaa. ( http://serebii.net/pokedex-bw/312.shtml ) //

Hiljakseen Saramun lamaannus alkoi hellittää, mutta ennen kuin se pystyi hallitsemaan kehoaan vielä kokonaan, ryhtyi Miru jo valmistautumaan uuteen sähköhyökkäykseen. Koska pakeneminen oli edelliselläkin kerralla osoittautunut turhaksi, päätteli Saramu joutuvansa ottamaan iskun jotenkin vastaan. Vaan miten se onnistuisi ilman, että lentävä sirkkaparka tulisi paahdetuksi hengiltä?
"Iske!" karjui Reliam erittelemättä enää edes mitä iskua hän toivoi pokémoninsa käyttävän, mutta siitä Saramu saikin idean. Sillä ei ollut aikaa miettiä aikomansa taktiikan mahdollisia haittapuolia, sillä sähköä kehoonsa kerännyt minun oli juuri vapauttamaisillaan salaman vastustajaansa kohden, joten hyönteisen oli toimittava saman tien. Se löi toisen käsiteränsä pään multaan ja heilautti vastaavasti toisen terän suoraan iskua kohden. Eteen ojennettu terä toimi ukkosenjohdattimen tavoin ja sai sähkövirran kulkemaan raajaa pitkin ensin scytherin kehoon, mutta saman tien varaus myös poistui alustaan isketyn toisen käden kautta maaperään. Uusi sokki sai Saramun jälleen huutamaan tuskasta, mutta koska scyther ei tällä kertaa ollut ilmassa, ei se sentään vienyt pokémonia mennessään.

Tajuamatta kunnolla mitä oikein oli tapahtunut tuijotti Reliam suu auki loksahtaneena Saramua, joka otti sähköiskun vastaan ja jäi sitten pelottavasti karjaistuaan huohottamaan kärventyneen näköisenä paikoilleen. Myös Miru oli tainnut ottaa jotenkin osumaa omasta iskustaan, sillä hiiri kupsahti sähköpurkauksen jälkeen maahan. Vastustajan pokémonin ollessa tuossa tilassa näki toivonsa jo liki menettänyt pyörätuolimies uuden tilaisuuden koittaneen.
"Lopeta se! Quick attack! Jos nyt menet häviämään, en todellakaan katsele sinua mukanani!" nuorukainen huusi ja viskasi kiihdyksissään puoliksi juodun kahvinsa maahan. Tietämättä mitä muutakaan voisi tehdä, nousi Saramu huojuen ja vapisten ylös ja lähti hitaasti astelemaan kohti minunia, joka hänen mielestään näytti kyllä jo kerrassaan päihitetyltä. Niinpä scyther loi mennessään anovan katseensa kohti Moraa toivoen, että tämä voisi tehdä jotakin tilanteen raukeamiseksi - Saramu kun ei tahtonut satuttaa mukavan tytön lemmikkiä tämän pahemmin.

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by mizu on Sept 20, 2011, 4:18pm

// Pyydän anteeksi tuota. D: Katsoin tuolta bulbapediasta niitä hyökkäyksiä ja luin väärin hyökkäyksen. Lisäksi sen täytyisi oppia se hyökkäys myöhemmin. Pitääkin laittaa tuonne Mirun tietoihin mitä hyökkäyksiä se osaa. Vielä suuret pahoittelut. U_U Pyrin jatkossa olemaan huolellisempi hyökkäysten kanssa. //

Mora hämmästyi toisen pokémonin nokkeluutta ja tajusi samalla Mirun olevan vaarassa. Hän päätti tehdä sen ratkaisun minkä parhaaksi näki. " Palaa Miru. " Mora sanoi osoittaen pallolla loukkaantunutta pokémonia joka katosi punaisen valon mukana takaisin palloon. " Olit tosi hyvä, nyt lepää. " Hän huokaisi ja laittoi pallon laukkuunsa. Tyttö vilkaisi Reliamia ja sitten Saramua. " Myönnän häviöni. " Hän sanoi hiukan harmissaan siitä että oli vaarantanut Mirun. " Scytherisi on muuten tosi voimakas ja nokkela, varsinkin se sähkön johdattaminen maahan oli todella nerokasta!" Mora kehui Saramua ja samalla astui muutaman askeleen lähemmäksi. Hän vilkaisi taivasta ja tajusi illan lähestyvän uhkaavasti. "On jo myöhä, minun pitää lähteä jotta kerkeän jatkaa matkaa." Hän mutisi itsekseen hetken." Pyydän nyt anteeksi, minun täytyy lähteä jatkamaan matkaa." Mora sanoi miehelle ja Saramulle. " Hei sitten !" Mora huikkasi ennen kuin käänsi selkänsä ja lähti vaeltamaan kohti kaupungin toista laitaa etsiäkseen pokémon keskuksen jossa hoidattaisi Mirun ennen kuin jatkaisi matkaa.

// Kiitos hyvästä pelistä! :) Anteeksi mokailuni ja tämä tökerö loppu. //

Re: Puuta heinää puukaupungissa
Post by hitodama on Sept 23, 2011, 2:35pm

Reliamin mielestä Saramu liikkui suorastaan tuskastuttavan hitaasti, mutta sirkka itse oli enemmän kuin tyytyväinen vaivalloiseen liikehdintäänsä huomatessaan, kuinka Mora ehti sen ansiosta kaivaa poképallon esiin ja kutsua minun-ressukan takaisin palloonsa. Heti ottelutilanteen rauettua lyyhistyi scyther syvään huokaisten istumaan: se oli selvinnyt, voittanut. Se oli lunastanut paikkansa kouluttajansa rinnalla!

Nähdessään takaisinkutsusta kielivän valonsäteen halkovan ilmaa tunsi Reliam ensin harmistuvansa, mutta kun Mora sitten myönsi avoimesti tappionsa laantui miekkosen mieliala nopeasti.
"Oli hyvä ottelu. Ja joo... Ehkä ötökästä tosiaan on sitten johonkin", nuorukainen sanaili lähtiessään samassa rullailemaan tuolilla kohti Saramua. Hän katseli lähinnä uteliaana totaalisen uupunutta rukoilijasirkkaa, joka oli ilmeisesti antanut kutakuinkin kaikkensa pahaisen ottelun vuoksi. Vaikkei Reliam sitä ääneen myöntänytkään, oli hän jokseenkin vaikuttunut - ainakin jos otti huomioon sen, että Saramu oli vain pahainen hyönteinen.
"Hm?" omiin mietteisiinsä vaipunut Reliam ynähti Moran sitten kertoessa olevansa jatkamassa matkaa. Kieltämättä ilmoitus tuli melkoisena yllätyksenä, mutta ei mies katsonut silti asiakseen ryhtyä taivuttelemaan ilmeisen lähtöhalukasta tyttöä toisiin aatoksiin.
"No moikka sitten! Hymyillään kun tai jos tavataan vielä joskus!" tyytyi nuorukainen hyvästelemään lyhyen kädenheilautuksen kera, ennen kuin Mora katosi puukaupungin hajanaiseen ihmisvilinään.

Toisen kouluttajan mentyä jatkoi Reliam matkaansa ja pysähtyi vasta päästyään aivan Saramun viereen.
"No niin ötötökkä... Saramu", hän tokaisi ja "potkaisi" pokémonia tyhjänä roikkuvalla housunlahkeellaan kääntääkseen tämän huomion puoleensa.
"Kun kerran noin vakaasti olet päättänyt roikkua messissä, niin roiku sitten. Tule. Pitäisi etsiä jostain yösija." Vaikka olikin lopen uupunut, kohottautui scyther seisaalleen ja lähti laahustamaan tyytyväisenä leirintäalueen suunnalle rullailemaan lähteneen miehen perään.

// Ei mitään, mokia sattuu joskus itse kullekin. n__n Kiitos sinullekin peliseurasta! //