Reliam & Crew - RPGs

RUINUY » Sademetsä » Piilossa viidakon

Piilossa viidakon
Post by hitodama on Sept 24, 2011, 11:54am

// Mukamas niin kiirettä ja kaikkea adasfdg nyt koko ajan, että aloitan viimein tälleen lyhyesti ja olen iloinen! narreus siis messiin hopsan hei. //

Stuckald Citystä lähtöisin oleva Reliam ei ollut viihtynyt viimeisimmässä majapaikassaan Ceiwoodissa turhan pitkään, sillä alueen ihmisten luonnonläheinen elämä oli alkanut tuntua stadilaisen mielestä nopeasti ahdistavalta ja suorastaan typerältä. Silti hän pähkäili nyt hieman äkämystyneenä, oliko sittenkin tehnyt typerän valinnan päättäessään lähteä puukaupungista suorinta tietä kohti pohjoista - kohti sankkaa sademetsää, kuten pyörätuolinsa kanssa kasvustossa kampaileva mies oli sittemmin saanut huomata.
"Vauhtia siihen hommaan, ötökkä!" nuorukainen ärähti edellään kulkevalle scytherille, joka koetti parhaansa mukaan siistiä polkua enimmistä köynnöksistä ja muista typeryyksistä, jotka tunkeutuivat helposti kouluttajansa tuolin pinnojen väliin. Epäonnekseen rukoilijasirkka ei kuitenkaan ollut tottunut leikkelemään käsiterillään mitään näin paljon ja näin nopeaan tahtiin, eikä se osannut edes työtä helpottavaa cut-liikettä, joten lopulta pokémon näytti jäävän itsekin kasvuston vangiksi.
"Ei tästä tule oikeasti mitään", Reliam jatkoi jämähtäessään tuijottamaan vihaisesti ympärilleen kietoutuneille kasveille sirittävää pokémoniaan. Hetken mies harkitsi tämän auttamista, mutta rupesikin sitten kaivelemaan tuolinsa takaosan reppua kameran toivossa. Oli köynnösten päihittämä hyönteinen sentään sen verran kiintoisa näky.

Re: Piilossa viidakon
Post by narri on Sept 24, 2011, 1:17pm

( mutta ei se määrä vaan se laatu mukakiireinen toveriseni. nyt iloisia olkaamme ! tämä sen sijaan venyi ja vanui. )

Cinillä ei ollut koskaan mitään varsinaista suunnitelmaa, minne mennä ja mitä tehdä, kunhan risteili ympäri Misreaa. Vaikka olisi ollut loogista, kun oli kärkirannikolta lähtenyt, että olis käynyt paikat läpi järjestyksessä. Mutta sellainen olisi ollut silmälasipäisen mielestä liian tylsää ja ennakoitavaa, joten sen sijaan, että olisi lähtenyt Ruinyusta pohjoiseen, hän olikin lähtenyt lipsuttelemaan kohti etelää, aavikkoa ja sademetsää. Aavikon ylitys oli ollut melkoisen sompailu, mutta olihan sieltä loppujen lopuksi päästy sademetsäänkin.
Nyt Cin asteli reipasta tahtia eteenpäin keskellä puita ja muuta kasvillisuutta, Netten hypellessä milloin tytön vierellä, milloin edellä. Ponytalla oli ollut suorastaan luvattoman tylsää, aavikolla kun ei pahemmin mitään jännää ollut ja kouluttajan toinen pokemon ei ollut viikossakaan lämmennyt Nettelle sen vertaa, että olisi suostunut leikkimään. Sähinän oli kyllä lopettanut kaikeksi onneksi. Nyt nuori pokemon sen sijaan oli täydellisen haltioissaan, se ei ollut ikinä ollut metsässä ja kaikki kasvit ja puut ja uudenlainen pohja kavioiden alla olivat niin huiseja, että hyvä kun otus nahoissaan pysyi. Hurrikaani ja mököttäjä, melkoinen kaksikko oli hänellä mukanaan.

Cinin mietteet keskeytyivät äkisti kun Nette näytti löytäneen jotain vieläkin kiintoisampaa ja oli pysähtynyt katsomaan sitä. Tai oikeammin sanottuna niitä. Tyttö hölkkäsi muutamat viimeiset kymmenet metrit pokemoninsa vierelle ja oli kieltämättä itsekin melko ällikällä lyöty. Köynnöksiin takertunut scyther ja reppuaan kaiveleva pyörätuolipotilas ? Näyn sisäistäminen kesti jonkin verran. Kieltämättä polulla oli köynnöksiä, mutta ihan takertunut. Toisaalta, nyt kun silmälasipäinen vilkaisi taakseen hän näki suurimman osan köynnöksistä hiiltyneinä maassa. Arvoitus ratkesi, siis.
"Ongelmia näköjään", Cin totesi napatessaan kiinni ponytansa palavasta harjasta, jotta se ei olisi mennyt tökkimään miehen pyörätuolia ja sulattamaan sitä palasiksi. Nette ei ollut koskaan nähnyt pyörillä liikkuva ihmistä ja vaikka se normaalisti karttoikin muiden kuin kouluttajansa kosketusta - tämä oli huomattu Ruinuyssa parina palovammana - voisi uusi vehjes olla kuitenkin niin kiinnostava, että kiinnostavuus ylittäisi kosketuksenvältön.

Re: Piilossa viidakon
Post by hitodama on Sept 25, 2011, 3:26pm

Reliamin reppu sisältöineen oli sen verran miehekkäässä epäjärjestyksessä, ettei kamera ottanut löytyäkseen sitten millään. Saramu, joka ei tiennyt mitä kouluttajansa tavaroiden seasta etsiskeli, lopetti viimein rimpuilemisensa ja jäi vaieten seuraamaan nuorukaisen toimia. Vaikka piti sitä jokseenkin epätodennäköisenä, toivoi ötökkä ihmisen nääs koettavan hakea kamojensa joukosta veistä tai jotain muuta terää, jota voisi käyttää köynnösten kukistaman pokémoninsa vapauttamiseen.
"Olen kyllä varma, että otin sen mukaan... Eikä se nyt pudonnutkaan ole voinut..." Reliam mutisi itsekseen huomaamatta ollenkaan sitä, ettei hän scythereineen ollutkaan enää yksin metsässä. Saramu oli kuitenkin omistajaansa valppaampi.
"Skhaa!" se sähähti varoittavasti huomatessaan puiden seasta esiin ilmestyvän tulipokémonin ja tämän seuraan pian liittyvän nuoren naisihmisen. Jopa Reliamin kaltainen kovapää tajusi scytherinsä havainneen jotakin epämiellyttävää - hyönteinen ei luonnollisestikaan pitänyt tulesta - ja käänsi katseensa Saramun silmien osoittamalle suunnalle.
"Kas", mies huikkasi kulmiaan kohottaen paikantaessaan toisen kulkijan ja tämän pokémonkumppanin, "melkoinen pyromaaniponi. Ei se viitsisi käristää ötökkääni irti kasvustosta? En nimittäin usko että pääsemme muuten enää ikinä etenemään minnekään." Heti huomattuaan uudet seuralaisensa jätti Reliam kameran etsimisen sikseen, sillä hän ei tosiaankaan aikonut ryhtyä leikkimään kuvauskojeella muiden ihmisten edessä, ja suuntasi peukalonsa miehen kauhean ehdotuksen ansiosta jäykistynyttä Saramua kohden.

Re: Piilossa viidakon
Post by narri on Sept 25, 2011, 5:41pm

Netten kimakka vastalause leikkasi ilmaa sen loukkaantuessa pyöräihmisen sanoista. Cin vilkaisi ponytaansa ymmärtäväisenä, ennen kuin kääntyi tuijottamaan miestä normaaliakin pahantuulisemman oloisena. Ei ollut ehkä paras keskustelunaloitus ja avunpyyntö tuollainen.
"Tai sitten se vain ei halua päätyä samanlaiseen tilaan", tyttö totesi kuivakkaasti viitatessaan scytheriin. Silmälasipäisen katse käväisi ahdinkoon joutuneessa pokemonissa, jonka tila näytti todellakin tukalalta. Eikä se nyt ainakaan ollut silmiinnähden innostunut ollut kouluttajansa ideasta. Nette tuskin pystyisi kärventämään vain kasvustoa vaan pakostakin osuisi ötökkään siinä sivussa. Jos pokemon olisi ollut vähän vanhempi ja kokeneempi, se olisi ehkä onnistunutkin, mutta nyt ei Cin viitsinyt edes mainita, että periaatteessa moinen voisi onnistuakin.
"Eikö sinulla ole puukkoa ?" Cin kysyi. Mieshän oli ollut kaivelemassa juuri reppuaan, minkä vuoksi sitten jos ei pokemoninsa auttamisen ? Tyttö oli ikänsä ollut tekemisissä ihmisten kanssa, jotka välittivät pokemoneistaan, jos eivät minkään muun syyn niin sitten niiden tuoman turvan vuoksi. Ei hänelle tullut mieleenkään, ettei joku olisi ollut ensimmäisenä auttamassa otustaan. Siinä olisi voinut päätyä villipokemonin ruokalistalle ja oma olisi voinut vain katsoa sivusta.
Sitä paitsi jos piti yöpyä ulkona tällaisessakin metsässä, puukko oli varsin kätevä kun jos piti rakennella suojapaikka. Koska Cin ainakaan ei rahdannut telttaa mukanaan. Kuten tilanteesta huomattiin, sitä puukkoa saattoi tarvita mitä erikoisimmissa tilanteissa.

Re: Piilossa viidakon
Post by hitodama on Sept 27, 2011, 11:14am

Reliamin suureksi yllätykseksi vieras rillipää pokémoneineen näytti suhtautuvan hänen ehdotukseensa jokseenkin kielteisesti, miehen mielestä ehkä jopa ylimielisesti. Sillä miksi toinen olisi kieltäytynyt auttamasta, ellei sitten vain omaa nokkavuuttaan? Nuorukaisella ei käynyt mielessäkään, että syynä olisi voinut olla hänen scytherinsä turvallisuus, sillä pokémoneista sen suuremmin piittaamaton miekkonen ei ollut vielä ehtinyt perehtyä suojattinsa heikkouksiin turhan syvällisesti.
"On tietenkin, linkkuveitsi. Kuka muka lähtisi tällaiseen metsään ilman linkkaria? Olisi vain ollut huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kärtsätä kasvit irti, mutta ihan sama minulle", Reliam alkuhämmästyksestä toinnuttuaan heitti takaisin, kohautti olkiaan ja kääntyi mahdollisimman välinpitämättömästi Saramun puoleen. Vaikkei miekkonen hyönteisen hienovaraista ilmehdintään oikein tajunnutkaan, vaikutti scyther hänestä oudon helpottuneelta. Tyhmä ötökkä ei kai tajunnut yhtään mistä oli jäänyt paitsi.
"Eivät nuo kuulemma sinua piittaa auttaa, joten saat sitten luvan killua siinä vähän aikaa. Ei nimittäin millään veitsellä tuollaisia köynnöksiä kovin nopeasti sahata poikki. Käytä nyt ihmeessä noita teriäsi", mies saneli sen verran kovaan ääneen, että muukalainenkin sen varmasti kuulisi. Saramu, vaikkei tahtonutkaan tulla poltetuksi, siritti hetken surulliseen sävyyn ja ryhtyi sitten taas selvittelemään sotkeutuneita kasveja. Vaan kun yksi köynnös leikkautui poikki, tuntui toinen aina ehtivän samassa ajassa kietoutua uudesta paikasta hänen ympärilleen, ja urakka tuntui yhtä epätoivoiselta kuin ennenkin.

Re: Piilossa viidakon
Post by narri on Sept 27, 2011, 5:52pm

Cin vilkaisi miestä melkoisen harjaantuneella mulkoiluilmeellä. Halusiko tämä ärsyttää tahallaan, vai oliko sellainen ihan vain muuten vaan. Siinä, missä miehen mieleen ei juolahtanut pokemoninsa turvallisuus, ei silmälasipäinen osannut lainkaan ajatella sitä, että toinen saattoi yksinkertaisesti olla tietämätön ötökkänsä heikkoudesta tulta kohtaan. Se kun ei aivan yhtä itsestäänselvää ollut kuin vaikka tulen heikkous vedelle.
"Tietysti se voisi, mutta jos haluat, että scytherilläsi on vielä huomennakin tallella jokainen ruumiinosansa en Netteltä apua pyytäisi", Cin totesi. Ponytankin nyt tajutessa pysyä kaukana sekä toisesta kouluttajasta, että tämän pokemonista hän päästi sen irti ja siihen se jäi nököttämään, tuijottelemaan uteliaana tätä pienokaisen mielestä suorastaan riemastuttavaa tilannetta.
Cin vilkaisi miestä vielä epäuskoisena ennen kuin alkoi kaivelemaan omaa reppuaan. Linkkuveitsestä olisi tuskin minkäänlaista apua köynnöksiä vastaan ja vaikka suorastaan viidakkoveistä ei tytönkään reppu sisältänyt, oli siellä kuitenkin ihan kunnon puukko. Ainakin vähän käytännöllisempi tilanteeseen kuin linkkuveitsi. Silmälasipäinen mietti hetken, paljonko terä siinä tylsyisi, mutta ötökän tila oli sen verran sääliteltävä, että oli sitä edes yritettävä auttaa.
"Tällä se voisi onnistua vähän paremmin", Cin puuskahti löydettyään oman teräaseensa tuppeen tungettuna. Mikään mahtiase se ei tosiaan ollut, kymmenisen senttiä pitkällä, jämerällä terällä varustettu vain. Huteronoloista linkkuveistä mukavampi vaihtoehto, ainakin silmälasipäisen mielestä.
"Ota koppi", tyttö totesi viileästi heittäessään puukon - tuppineen tietysti - kohti miestä. Mahdolliset vastaväitteet samoin tein kumottiin, ellei toinen sitten niin miehekkään itsenäinen haluaisi olla, että jättäisi avunannon omaan arvoonsa.

Re: Piilossa viidakon
Post by hitodama on Oct 3, 2011, 1:02pm

Jälleen osoitti Reliam tietämättömyytensä pokémoneista mulkaisemalla ponytaa kohotetuin, epäileväisin kulmin, kun kouluttajansa uhkasi tämän voivan käristää scytherin ruumiinosat käyttökelvottomaan kuntoon. Mies ei edelleenkään osannut epäillä oman kasvattinsa heikkoutta syyksi moiseen, vaan oletti ponin olevan vain harvinaisen varomaton elementtinsä käsittelemisessä, mikä sai häntä pitämään moista otusta metsässä ulkoiluttavaa tyttöä niin ikään melko vastuuntunnottomana tapauksena. Ponytahan voisi saada aikaan metsäpalon vain nojaamalla kuivuneeseen lahopuuhun tai melkein mihin tahansa muuhunkin kasviainekseen!
Nuorukainen päätti kuitenkin olla kommentoimatta asiaa toistaiseksi mitenkään ja jättää vieraan neitokaisen omaan arvoonsa, kunnes toinen ryhtyikin paiskomaan miestä teräaseilla. Saamansa sanallisen varoituksen ansiosta pyörätuolipotilas tajusi kääntyä ajoissa tapahtumia kohden, joten pitkällisen jalkapalloharrastuksen kehittämät refleksinsä osoittautuivat riittävän teräviksi ja Reliam sai ilman halki lentävän puukon napattua käsiinsä.
"No tattista nyt vaan", hän kiitti, vaikkei olisi omasta mielestään apua varsinaisesti kaivannutkaan. Saatuaan nyt kunnon aseistuksen haltuunsa ei mies kuitenkaan viitsinyt enää vain seurata sivusta Saramun kamppailua, vaan huokaisten hän istutti puukon syliinsä ja lähti rullailemaan itseään ötökän vierelle.
"Nimi on muuten Reliam. Kukahan teikäläinen mahtaa olla?" nuorukainen uteli silmälasipäiseltä tytöltä päästessään kouluttajaansa hieman epäileväisesti katselevan scytherin luokse. Ötökän huoli oli kuitenkin turhaa, sillä omistajansa ei ollut mikään totaalinen tumpelo aivan jokaisella elonsa osa-alueella, mistä syystä hän ryhtyikin leikkelemään sitkeää kasvustoa palasiksi varmoin ja tottunein ottein.

Re: Piilossa viidakon
Post by narri on Oct 10, 2011, 10:22am

Cin seurasi sivusta kun miekkonen alkoi vapauttaa ötökkäänsä kasvuston muodostamasta vankilastaan. Eipä tyttö olisi kuvitellut sitä päivää näkevänsä, kun löytäisi köynnöksiin sottautuneen ötökkäpokemonin, mutta kaipa niitäkin oli moneksi. Eipä kouluttajalla ollut suurta tietämystä niistä otuksista, jotka asustelivat Hoennin ulkopuolisilla alueilla, eihän niistä juuri tietoa silloin voinut saadakaan. Paitsi kirjoista.
Silmälasipäinen kurtisti kulmiaan. Hän ei millään meinannut tottua tähän tapaan esitellä itsensä niin... lyhyesti. Tytön kalloon oli taottu käytöstapoja pienestä pitäen oikein loistokkaasti ja vaikka pahantuulinen lapsonen ei ollutkaan aina aivan pilkuntarkasti vanhempiensa ärtyneistä huokauksista huolimatta noudattanut niitä, oli kunnon esittely kuitenkin ollut yksi asia, josta ei oltu annettu lipsua. Cin oli alkuunsa kerännyt oudoksuvia katseita esitellessään itsensä ( lähes ) koko nimellään, kunnes oli pitkin hampain luopunut tavasta. Ei kuitenkaan tottunut siihen.
"Cin", kouluttaja totesi lyhyesti. Oli tämäkin outoa.
Vaan turhaa sitä sen enempää oli puida, maassa maan tavalla ja näinpäinpois. Ainakaan ollut aiheuttanut kutsumanimi mitään hassuuksia, toisin kuin kotopuolessa. Se ei kuullemma ollut nimi, saati tytönnimi, mutta mitäpä siitä kun tyttö vihasi koko nimeään.
"Sopiiko udella miten scytherisi onnistui tuohon jamaan päätymään ?" Cin kysäisi, vilkaisten samalla mitä Nette puuhaili. Ponyta oli siirtynyt tuijottelemaan lähietäisyydeltä miehen veitsityöskentelyä. Olipas kiinnostavaa sekin. Rasittava ja ihana otus, tämän perusteella Cin ei ikinä hankkisi lapsia. Kun yhdessä pokemonvarsassakin oli sellainen työ ja vahtiminen.

Re: Piilossa viidakon
Post by hitodama on Oct 10, 2011, 12:50pm

Suurkaupungin moninaisen kansan keskellä kasvanut Reliam ei osannut pitää tytön nimeä mitenkään turhan erikoisena, mutta pani kyllä merkille sen kuulostavan kaikessa lyhykäisyydessään lähinnä lempinimeltä virallisen nimityksen sijaan. Vaan jos rillipää tahtoi siten tulla kutsutuksi, ei mies katsonut asiakseen käydä asiaa arvostelemaan. Sen sijaan hän keskittyi köynnösten brutaaliin silpomiseen, ja vaikka kasvusto alkoi hyvää vauhtia kadota scytherin päältä, ehti Cin udella mikä pokémonin moiseen tilaan oli johtanut.
"Laitoin sen raivaamaan tietä, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Luulisi että tuollaisilla terillä leikkaa mitä tahansa, mutta ilmeisesti se ei oikein osaa mitään iskuja joissa teriä hyödynnetään silpomisaseina", mies selitti ja katkoi viimeisetkin rukoilijasirkkaa pidättelevät sidokset paloiksi, mikä sai Saramun sirittämään vaimeasti ja väristämään siipiään tyytyväisenä. Reliam laittoi puukon takaisin tuppeensa ja ojensi sen hyönteiselle.
"Palauta", nuorukainen komensi, jolloin scyther otti esineen käsiteriensä väliin ja lähti ponytaa tarkkaavaisesti vilkuillen astelemaan kohti naispuolista kouluttajaa.
"Tuo ei sen sijaan jää varmaan kiinni mihinkään kasveihin, mutta eikö se sen sijaan voi sytyttää melkoisen metsäpalon loikkiessaan tuolla lailla vapaana?" mies jatkoi kääntäessään hänkin katseensa taas kohti ponia, joka näytti leikkausoperaation aikana hilautuneen sen verran lähelle, että hän tunsi sen liekeistä loimottavan kuumuuden hienoisena lämpönä ihollaan.

Re: Piilossa viidakon
Post by narri on Oct 14, 2011, 10:21am

Cin katseli hetken taakseen aluskasvittomaksi muuttuneelle polulle toispuoleisesti hymyillen.
"Ehkä. Tai sitten se ei ole vielä tarpeeksi vahva", tyttö totesi poimien puukkonsa scytheriltä, hymyillen vain kiitokseksi. Tunkiessaan asetta takaisin reppuunsa kouluttaja kurtisti kulmiaan. Normaalisti siististi pakattuun reppuun oli iskenyt selkeästi pyörremyrsky, koska siellä oli melkoinen kaaos. Harmillista, Cin piti siitä kun tavarat olivat järjestyksessä.
"Eipä jää ei", silmälasipäinen totesi astellessaan lähemmäksi poniaan ja kiskaisi sitä harjasta kauemmaksi Reliamista. Otusta kiinnosti edelleen, miten ihminen saattoi kulkea sillä lailla hassusti pyörillä.
"Mutta en usko, että se pystyisi vielä mitään metsäpaloja sytyttämään. Se pystyy hallitsemaan kyllä lämpöään ihan tarpeeksi hyvin", Cin selitti silittäen samalla poninsa liekkiharjaa, joka tuntui kyllä tytön sormiin miellyttävän lämpöiseltä, mutta ei lähellekään polttavalta. Sen sijaan pari Ruinuylaista ihastelijaa oli polttanut näppinsä, kun Nette oli säikähtänyt raisua lähestymistapaa.
Hankala poni mikä hankala poni, siitä ei päässyt yli eikä ympäri. Ja nirso poni, ei sietänyt ihmiltä melkein mitään kosketusta. Mitä nyt oli sen verran, kun Cin oli käynyt pokemon centerissä tarkastuttamassa varsansa, että se varmasti selviytyisi matkustelusta.
"Ainakin loppumatka on esteetön muillekin", Cin totesi viitaten takanaan avautuvaan polkuun.

Re: Piilossa viidakon
Post by hitodama on Oct 20, 2011, 1:23pm

Cinin käydessä arvostelemaan scytherin voimia ei pokémonin kouluttaja voinut kuin huokaista alistuneeseen ja jokseenkin turhautuneeseen sävyyn, sillä tyttö oli harvinaisen oikeassa. Vaikka Saramu oli onnistunut aiemmin voittamaan niukin naukin kamppailun erään toisen kouluttajan minunia vastaan, ei sirkka siitä huolimatta ollut mikään voimanpesä.
"Totta sekin. Mutta mitäpä muuta nyt tuollaiselta ötökältä voisikaan odottaa", Reliam vastasi ja huitaisi kädellään vähättelevästi kohti palautusoperaatiosta takaisin miehen luo palaamassa olevaa kasvattiaan, joka näytti vallan tyytymättömältä saamaansa kritiikkiin.

Vaan kun silmälasipäinen neito päätti tulla lähemmäksi ja tarttua roisisti ponytansa liekkiharjasta kiinni, unohti Reliam nopeasti oman pokémoninsa olemassaolon ja jäi kulmiaan kohottaen hämmästelemään näkemäänsä.
"Ai se voi kuitenkin kontrolloida tulensa lämpötilaa?" mies tokaisi lähinnä itsekseen ja ihmetteli yhä enenevässä määrin sitä, miksei hevosenpuoli olisi voinut aikaisemmin vain polttaa scytheria kiinni pidelleitä köynnöksiä tuhkaksi ilman, että olisi ollut tarpeen pelätä joko ympäristön tai hyönteisen kärähtämistä. Ja koska Cin oli kuitenkin sitten lainannut puukkoaan, ei kyseessä voinut olla pelkästään mikään ylimielisyydestä johtuva halu olla avittamatta sitä tarvitsevia... Nuorukaisesta tytön käytös tuntui näin ollen todella ristiriitaiselta, mutta tämän kääntäessään huomionsa kohti pientä polkua mies tajusi, että vaikkei se järin houkuttelevalta tuntunutkaan, saattaisi hän vielä hyötyä suurestikin epäloogisen toverinsa seurasta.
"No jaa, en luottaisi siihen, että tuo polku kestää tuollaisena viidakon toiselle laidalle asti. Meinaan vaan, että jotain polkua mekin aiemmin seurasimme, mutta sitten se olikin kasvanut umpeen ja me päädyttiin tänne", Reliam selosti pukien ajatuksensa sanoiksi.
"Minne päin sinä olet menossa? Kun jos meillä olisi sama matka, ei varmaan ainakaan olisi pelkoa siitä, että tuon typerän ötökän tarvitsisi enää jumittua kiinni kasveihin", hän vielä jatkoi ja käänsi kysyvänä katseensa kohti Ciniä.

Re: Piilossa viidakon
Post by narri on Oct 27, 2011, 7:36am

Ciniä vähän ihmetytti miehen vähättelevä sävy tämän puhuessa ötökästään, kyllähän sellainen saattoi vahva olla, jos sitä kunnolla koulutti. Mutta eipä ollut hänen asiansa käydä arvostelemaan muiden tapaa kohdella otuksiaan.
"Totta kai voi. Se tosin on vielä nuori, enkä siksi luottaisi sille tehtävää polttaa ötökkää irti", tyttö tuhahti vastaukseksi. Totta kai se pystyi, olisihan se muuten saattanut polttaa kaiken tieltään koko ajan. Ja sen puoleen kun ajateltiin, eihän Nette ainoa nuori ponyta ollut joten oletettavasti joka paikassa olisi koko ajan tulipaloja, jos nuoret pokemonit eivät osaisi voimiaan lainkaan kontrolloida.

Cin hymähti Reliamin kysymykselle huvittuneesti.
"Tuskinpa samaan suuntaan kuin sinä, kun osuimme vastatusten", kouluttaja totesi. Toisaalta, ei silmälasipäisellä ollut alun perinkään ollut mitään varsinaista suuntaa, joten yhtä hyvin sitä saattoi olla matkalla samaan suuntaan kuin toinen. Mutta siitä huolimatta, järki käteen, sama matka jos osuttiin napit vastakkain ? Eipä tosiaan sillä, Cinillä kun ei sen suuremmin ollut suunnitelmia, joten kulkusuunnan vaihtaminen ei tuottaisi minkäänlaisia ongelmia. Riippui tietenkin vähän, minne Reliam oli matkalla.
"Eipä minulla välttämättä mitään suunnanvaihtoakaan vastaan ole. Mihin sitten olet matkalla ?" silmälasipäinen jatkoi. Jos toinen oli tosiaan johonkin menossa, missä tyttö ei vielä ollut käynyt, ei kiertotie Ceiwoodiin olisi haitaksi.

Re: Piilossa viidakon
Post by hitodama on Oct 28, 2011, 10:23pm

Niin uskomattomalta kuin se saattoi kenestä tahansa asiansa osaavasta pokémonkouluttajasta tuntua, ei Reliam vieläkään tajunnut mitään Cinin vihjailuista hyönteis- ja tulityypin keskinäiseen suhteeseen liittyen. Hän jatkoi vain melkeinpä tuskastuneena tytön ristiriitaisten sanojen pohdiskelemista - jos poni osasi hallita tulta, miten se ei muka ollut vaarallinen ympäristölle, mutta ötökälle kylläkin - vaikka purikin kirjaimellisesti huultaan pitääkseen mölyt mahassaan ja päättääkseen keskustelun siihen. Ei nuorukaista asia nimittäin oikeastaan edes kiinnostanut niin paljon, että hän olisi jaksanut ruveta siitä kunnolla vääntämään kättä.

Jo seuraavan puheenaiheenkin kannalta miehekkeen vaikeneminen oli varmasti vain hyväksi, sillä jos rillipää oli todella menossa Reliamin kannalta väärään suuntaan, selviäisi hän tilanteesta sulavasti ulos kaiketi vain ystävällisellä suostuttelemisella. Tai sitten uhkailulla, kiristyksellä tahi lahjonnalla, mitkä toki nekin olivat jokainen vallan varteenotettavia vaihtoehtoja.
"Hmm, niinpä kai", pyörätuolipotilas tyytyi neutraaliin sävyyn myötäilemään, kunnes tuli hänen vuoronsa kertoa mihin suuntaan mahtoi olla pyrkimässä. Mies päätteli, ettei ehkä olisi ihan fiksuinta paljastaa vielä tässä vaiheessa koko totuutta hänen pohjoisesta määränpäästään, vaan lievennellä asioita sen verran, ettei matka tuntuisi toisesta mahdottoman pitkältä.
"No jaa, ensin ainakin haluan vain ulos tästä viidakosta. Sitten ajattelin suunnata kenties Ruinuyn kaupunkiin, kukaties lopulta kauemmaksikin", parrakas nuorukainen selitti vähättelevään sävyyn, kuin kyseessä ei tosiaankaan olisi pientä sunnuntaikävelyä kummoisempi keikka.
"Mutta jos tulet edes sinne Ruinuyn asti, lupaan tarjota sinulle kaupungissa kahvit! Sen verran nuivaa tämä metsässä samoileminen pelkän ötökän kanssa on."

// narrin poistuttua joudun pistämään pelin poikki nips naps! //

Lahjonta tehosi, ja tyttö tuliponeineen jatkoi matkaa pyörätuolimiehen ja tämän hyönteispokémonin seurassa. Kulkeminen sujui suuremmitta ongelmitta, ja lopulta porukka löysikin tiensä ulos sankasta sademetsästä ja suuntasi kulkunsa kohti ihmisasutusta.