Reliam & Crew - RPGs

CEIWOOD » Leirintäalue » Eväsretki [E]

Eväsretki [E]
Post by siusiu on Jan 31, 2012, 1:53am

# hitodama ja Reliam! #

Ciela ja Cielen olivat toistaiseksi vielä sillä asenteella, että eivät nykyisellä joukkueellaan kykenisi päihittämään jääpokémoneja käyttävää salipäällikköä. Siksi he olivat päättäneet lähteä kiertelemään hieman paikkoja, joista tottakai kaunis Ceiwood oli mieluinen pysähdyspiste. Kaksikko oli juuri astunut Ceiwoodin rajan sisäpuolelle, suuntanaan tällä kertaa leirintäalue. Kumpikaan ei viime käynnillään ollut tajunnut käväistä tutkimassa kyseistä paikkaa, joten nyt oli oiva tilaisuus, kun muutakaan tekemistä ei ollut. Jonkin aikaa kaksikko patikoi, aamupäivän auringon lämmittäessä mukavasti, uskollisen snivyn seuratessa heitä rauhallisesti kävellen. Pian kauempana näkyi jo siintävän selkeästi ympäristöstään erottuva, aidattu alue. Alue oli melko laaja ja siellä oli tälläkin hetkellä jokunen teltta pystyssä, jossa taisi yhä nukkua joku.

Leirintäalueella oli paljon kaikkea nimenomaan leiriytymiseen liittyvää ja oleellisinta oli, että löytyi pöytiä ja penkkejä, jonne kuka tahansa saattoi mennä istuskelemaan. Kaksikko suuntasi eräälle pitkälle, tukkimaiselle penkille, joka sijaitsi leirintäalueen reunalla. He hypähtivät lähes samaan aikaan penkille ja Reyu tuli ketterästi perässä, kaksosten laukkua kantaen.
"Kiitos, Reyu", Ciela sanoi ja otti laukun snivyltä, joka näytti helpottuneelta päästessään ylimääräisestä taakasta eroon. Ciela otti laukusta pienen rasian, jossa oli muutama tänään aiemmin ostettu omena, ojentaen ne Reyulle, snivyn näyttäessä melko ilahtuneelta. Sitten hän otti muovisen rasian, avasi sen ja ojensi vierellään istuvalle pojalle toisen rasiassa olevista voileivistä, ottaen itse jäljelle jäävän, pienemmän leivän. Tämä paikka oli niin nasta, että täällä voisi vaikka yöpyä ensi yön. Vuokraa vaan jostain teltan ja siinä se.

Re: Eväsretki [E]
Post by hitodama on Feb 1, 2012, 10:08pm

Vain muutaman metrin päässä kaksosten valitsemasta pöydästä nökötti yksi vuokratuista teltoista, ja juuri tämän nimenomaisen viritelmän vierellä lojui hylätyltä näyttävä pyörätuoli sekä scyther, joka vaikutti suorastaan kivettyneen huomaamattomaksi paikoilleen. Pokémon oltiin jätetty vartioimaan kulkupeliä, mutta kun alkoi käydä selväksi ettei kenelläkään oikeasti olisi mitään intoa varastaa moista vempelettä, oli hyönteinen ottanut oikeudekseen vaipua keveämmänpuoleiseen uneen. Nukkuivathan muutkin teltan sisällä - tai niin sirkka ainakin luuli.
"UAAAAAUAUAUA!" Yhtäkkiä mukavan aamupäivän tunnelma rikkoutui, kun teltasta alkoi kuulu varsin tuskaista huutoa. Äänen säikäyttämänä scyther pomppasi äkkiä jaloilleen ja katseli ympärilleen vähintäänkin pillastunutta tauroslaumaa etsien.
"Älä pure! Helvetin jyrsijä, taitan sinulta niskat nurin jos et justiin nyt päästä irti!" Samassa teltan oviläppä heilahti syrjään ja kankaiden seasta esiin ryömi sekalainen kasa ihmismiestä ja urosnidorania, jotka molemmat näyttivät yrittävän lähinnä raastaa toisiltaan silmiä päästä irti.
"Siinä!" miekkonen vielä karjaisi lyödessään käteensä pureutuneen lovikorvaisen pikkueläimen vasten maata. Isku tehosi ja raivosta kiehuvan nidoranin ote irtosi, jolloin otus kierähti lähelle pöytää, jonka ääressä oli muutamia ruokailijoita. Purruksi tullut mies, Reliam, ei kuitenkaan vielä muukalaisia huomannut, sillä hän oli liian keskittynyt tuijottamaan verta vuotavaa käsiparkaansa.

Re: Eväsretki [E]
Post by siusiu on Feb 2, 2012, 1:25am

Ciela ja Cielen mutustelivat leipiään kaikessa rauhassa, mutta yhtäkkinen huudahdus sai niin kaksoset kuin Reyunkin säpsähtämään ja pelästymään. Kaikki kolme vilkuilivat parin sekunnin ajan häkeltyneinä ympärilleen, kunnes tajusivat, mistä ääni oli tullut. Teltta, jonka vierellä oli pyörätuoli ja scyther, siellä taisi joku olla herännyt väärällä jalalla. Ciela ja Cielen katselivat kyseistä telttaa ja outoa ötökkäpokémonia, odottaen, että huudon syy selviäisi. Seurasi huudahdus, jonka kuullessaan kaksosten kulmat kurtistuivat ja kasvoille nousi hyvinkin hämmentynyt ilme. Jyrsijä? Teltasta tuli ulos tappelevat mies ja pokémon, näky oli varsin erikoinen, eivätkä Ciela, Cielen ja Reyu voineet muuta kuin tuijottaa suut auki kaksikon menoa. Nidoran näytti purevan miestä ja oli oletettavasti agressiivinen yksilö, mutta ihmisen onnistui kuitenkin päästä sen otteesta irti. Ikävä jälki puremasta näytti jääneen, mutta Ciela ja Cielen eivät heti tienneet kuinka reagoida. Kummatkin katsoivat vain pientä, lovikorvaista nidorania kuin jotain vesikauhuista hirviötä ja kun otus sitten kierähti lähelle heidän pöytäänsä, ponnahtivat kaksoset seisomaan kuin vieteri ja peruuttivat takaperin kauemmas pokémonista.

"Ä-ä-äää vie tuo hirviö pois!" he sopersivat yhteen ääneen kätensä loukanneelle miehelle, jota kaksikko katsoi jopa vähän syyttävästi. Reyu ihmetteli kouluttajiensa käytöstä, eikä liikahtanutkaan pöydän äärestä, vilkaisi vain ilmeettömästi nidorania, mokomaan sen koommin huomiota herättämättä.
Järkytyksestä toivuttuaan Ciela ja Cielen saattoivat jopa hiippailla vähän lähemmäs tuntematonta miestä ja pian huomasivat, että paitsi että toisen käsi vuosi verta, ei hänellä ollut jalkojakaan. Outoa.
"H-hei, tarvitsetko apua, herra?" Ciela kysyi varovasti, pitäen äänensä mahdollisimman asiallisena, antamatta säälin tunkea läpi. Sääli oli nimittäin sellainen asia, josta moni ei pitänyt, eikä olisi kiva ihan heti loukata toista.

Re: Eväsretki [E]
Post by hitodama on Feb 2, 2012, 1:32pm

Reliam tajusi kiinnittää ympäröivään maailmaan huomiota vasta kahden erikoisen samannäköisen nuorukaisen alkaessa huutaa läheisen pöydän ympäristöstä. Parrakas miekkonen käänsi katseensa kaksikkoon, mutta niin teki myös nidoran, jota moinen ärjyminen ei miellyttänyt sitten yhtään. Päästyään takaisin jaloilleen alkoikin mokoma jyrsijä pitää jokseenkin sähisemistä muistuttavaa ääntä kuin varoittaakseen, ettei kenenkään sopinut tulla askeltakaan lähemmäksi.

Valitettavasti ihmiskaksikko lähti kuitenkin liikkeelle ja koetti lähestyä Reliamia, mutta nidoran - Jericoksi muuten vastikään nimetty - ei piitannut kaksilahkeisten motiiveista. Sen mielestä parivaljakko vain uhmasi sen käskyä pysytellä aloillaan, mistä syystä lovikorva lähtikin raivoa hehkuen juoksemaan kaksosia kohden.
"En, mutta varokaa nyt hitto vieköön!" huudahti jalaton kouluttaja huomatessaan, että kasvattinsa oli ottanut itselleen uuden kohteen. Kaikkien onneksi mies oli kuitenkin jyrsijää nopeampi ja sai vedettyä sinimustan moon ball -pallon taskustaan sekä osoitettua sillä pokémonia, ennen kuin tämä ehti iskeä hampaitaan enää kehenkään. Viime hetkellä hirviö muuttui punaiseksi energiavirraksi ja katosi poképallon suojiin - katastrofi oltiin saatu hallintaan.
"Jestas. Sori hei, en arvannut että se käy aina vaan tuolla lailla porukan kimppuun. Ihan mielipuoli olento", Reliam huokaisi lysähtäessään helpottuneena kasaan. Lopulta Saramukin pääsi sen verran tilanteen tasalle, että teltan ympäri kierrettyään sirkka saattoi tulla kouluttajansa vierelle ikään kuin tätä tukeakseen. Myös joukon kolmas pokémon, Bron-bagon, kurkisti viimein silmät pyöreinä teltan suojista ulos. Se ei ollut ikinä nähnyt minkään tuollaisen saaliskokoisen otuksen käyttäytyvän noin aggressiivisesti!

Re: Eväsretki [E]
Post by siusiu on Feb 2, 2012, 4:26pm

Sekopäinen nidoran ei sitten tyytynytkään kiusaamaan jalkapuolta miestä, vaan lähti pian rynnimään Cielaa ja Cieleniä kohti.
"Reyu auta!" Cielen parahti yhä pöydän äärellä omenaansa hyvin hitaasti mutustavalle snivylle, joka kohotti laiskasti päätään komennukselle ja nousi sitten seisomaan. Se oli juuri aloittamassa vine whip-hyökkäystä nidoraniin, mutta mies ehti onneksi palauttaa mokoman tihulaisen palloonsa jäähylle. Ciela ja Cielen huokaisivat helpotuksesta, mutta kieltämättä heitä hämmensi se, että nidoran olikin miehen oma pokémon. Luulisi kesypokémonin olevan tottelevaisempi, vaikka tietenkin mukaan mahtui aina vastarannankiiskejäkin.

"Huh, se oli lähellä", Ciela huokaisi helpottuneena ja saattoi vihdoinkin rauhassa kävellä takaisin pöydän ja Reyun luokse. Cielen näytti järkyttyneen enemmän nidoranista, joten hän seurasi tuppisuuna siskonsa perässä.
"Ah, ei se mitään", Ciela vastasi miehen pahoittelulle, yrittäen kuulostaa vakuuttavalta. "Mutta kieltämättä aika... erikoinen nidoran sinulla. Onko se uusi, vai muuten vaan käytösongelmainen?"
Ciela lappasi evästarvikkeet nopeasti takaisin laukkuun ja kääntyi vielä jalkapuolta setää kohti.
"Ainiin joo, minä olen Ciela", tyttö esittäytyi ja Cielen käveli hänen vierelleen.
"Minä olen Cielen", poika lisäsi hymyillen. "Hauska tutustua."

Re: Eväsretki [E]
Post by hitodama on Feb 2, 2012, 9:49pm

Reliam murahti jotakin etäisesti hyväksyvältä kuulostavaa, kun toinen kaksosista otti pahoittelut vastaan. Vasta nyt miekkonen tuli todenneeksi mielessään, ettei hän oikeastaan ollut ihan varma mitä sukupuolta nuorukaiskaksikko edusti. Tai no okei, toisen kehossa näkyi kyllä jokusia tyttömäisiä piirteitä, mutta toinen taas näytti niin androgyyniltä, ettei stuckaldilainen osannut tulla tämän suhteen toistaiseksi minkäänlaiseen päätökseen.
"Pelkään vähän että molempia. Uusi se ainakin on, mutta ei tuo silti ole ihan normaalia", partaveikko jatkoi ja viskasi moon ballin telttaansa, mikä sai yhä oviaukolla nököttävän Bronin pinkaisemaan nopsaan ulkosalle. Se ei halunnut olla paikalla, mikäli hullu myrkkypokémon jollain ilveellä pääsisikin karkaamaan pallostaan.

Kaksosten sitten esitellessä itsensä Cielaksi ja Cieleniksi (mokomat olivat klooneja siis jopa nimiltään) tarttui Reliam lähellä olevaan pyörätuoliin ja kiskoi sen vierelleen. Muutamalla rutiininomaisella liikkeellä hän oli jo ponnistellut itsensä menopelin kyytiin, vaikka Saramu hyvää tarkoittaen häselsikin kaiken aikaa ympärillä.
"Joo näinpä, vaikka tutustumistilanne olisi voinut olla parempikin", nuorukainen huokaisi ja otti taas vahingoittuneen kätensä tarkasteltavakseen.
"Nimi on Reliam. Ei teillä sattuisi olemaan desinfiointiainetta messissä?"

Nuorukaisten jutustellessa alkoi aidatun leirintäalueen reunoille kerääntyä varsin huomaamattomasti porukkaa, joka pysytteli parhaansa mukaan varjoissa ja peitti kasvonsakin suurella hupulla. Reliam ei tajunnut kiinnittää moisiin heppuihin mitään huomiota, sillä leirintäalueella ihmisiä nyt tuli ja meni muutenkin jatkuvasti, mutta Saramu käänsi epäileväisen katseensa tulokkaisiin. Sirkka ei tiennyt miksi, mutta jostain syystä kaapuun verhoutuneiden ihmisten näkeminen sai sen tuntemaan olonsa hieman hermostuneeksi.

Re: Eväsretki [E]
Post by siusiu on Feb 3, 2012, 1:48pm

Ciela ja Cielen eivät oikeastaan olleet nähneet agressiivisia pokémoneja elämänsä aikana muuta kuin kerran, ja sekin oli jo historiaa kiitos Cielan. Asennevammaisia ja itsekkäitä pokémoneja kyllä riitti, mutta ne nyt ovat vielä ihan harmittomia, ainakin verrattuna tähän öykkärinidoraniin. Eikä ollut kovin yllättävää kuulla, että otus oli melko uusi pokémon kouluttajalleen. Yleensä riitapukarit rauhoittuivat kun tottuvat kouluttajaansa, vaikka tämäkin on toki pelkkää surkeaa yleistystä. Kaksoset olivat hiljaa ja katsoivat, kuinka mies nousi pyörätuoliin. Se näytti sujuvan helposti, joten ilmeisesti jalat ovat puuttuneet jo pidemmän aikaa - ei siis suinkaan sekin sen pelottavan myrkkymonsterin tekosia, niinkuin teinikaksikko aluksi oli pelännyt.
"Olisi, kieltämättä", Ciela myönsi. Ei ollut ihan paras aika tosiaankaan tulla 'moi hauska tutustua' kun toinen on kätensä kurjasti loukannut. Mies esittäytyi Reliamiksi ja kaksikon mielestä nimi oli outo. Nuorempi meinasi tämän äänenkin möläyttää, mutta kaksoissiskon tönäistessä häntä kylkeen tajusi Cielenkin pitää suunsa kiinni.

"Öö, juu, on meillä", Ciela vastasi hieman hämmentyneenä kysymykseen ja otti laukusta pienen pullon, sekä avaamattoman paketin pehmeitä liinoja. Hän kipitti miehen luokse ja ojensi ne hänelle hymyn kera.
"Ole hyvä", tyttö sanoi pikaisesti ja peruutti sitten takaisin veljensä vierelle vähän sen näköisenä, että pelkäsi Reliamin syövän hänen kätensä jos hän olisi jäänyt liian pitkäksi aikaa norkoilemaan pyörätuolin viereen. Reliam vaikutti jotenkin pelottavalta, tuntemattomasta syystä, vaikka Ciela yrittikin tätä ajatusta karistaa. Ehkä toinen vain oli vähän pahalla tuulella aiemmin kun huusi.
"Ovatko nuo pokémonit sinun?" tyttö kysyi vielä, viitaten nyt bagoniin sekä scytheriin.
Kaapupukuisiin Ciela ei juurikaan kiinnittänyt huomiota, eikä liioin Cielenkään, mutta Reyu kyllä. Snivy kuikuili hiipparien suuntaan hieman epävarmasti. Oli outoa, miten ihmiset eivät noista välittänyt. Ihme väkeä ja mitä ne täällä tekivät? Snivy huokaisi ja otti viimeisen omenansa, alkaen mutustella sitä sitten välinpitämättömän oloisena.

Re: Eväsretki [E]
Post by hitodama on Feb 3, 2012, 4:38pm

Reliam otti kiitollisena vastaan hänelle tarjotut haavanhoitovälineet ja virnisti vinosti niitä tuolleelle tytölle - jep, ainakin kaksikon tämä osapuoli oli tosiaan tyttö - joka kipitti ujolta vaikuttaen pian takaisin kaverinsa luokse. Vaan oliko se nyt ihme tai mikään, kun vieras ja parivaljakkoa vanhempi miekkonen tällä tapaa tappeli verissä päin pienen jyrsijän kanssa ja yritti sitten vain alkaa jutustella kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunutkaan. Olihan tilanne kerrassaan kummallinen ja tuollaisten kakaroiden mielestä varmasti jopa vähän pelottava.
"Tattis", stuckaldilainen kuitenkin kiitti taiteillessaan yhden liinan ulos paketista ja kastaessaan sen puhdistusaineeseen. Kostean siteen hän kietaisi verta vuotavan kätensä ympärille ja puri vain urheasti hammasta, vaikka desinfiointiaine kirvelikin kerrassaan ikävästi avohaavaan koskiessaan. Miekkosen ylpeys ei kuitenkaan antanut periksi niin paljoa, että hän olisi nuorukaisten edessä ruvennut valittamaan kipuaan.
"Nuo? Aa joo, ovat toki. Saramu ja Bron, ja se hullu oli Jerico", partaveikko esitteli, jahka ensimmäinen kipuaalto hellitti. Kumpaisenkin nimen kohdalla hän viisasi kulloistakin esittelyvuorossa olevaa otusta: scyther katseli ihmiskaksikkoa vaisusti kulmiensa alta, mutta bagon lähti lähestymään uusia tuttavuuksia huomattavasti avoimemmin.
"Tuo on sitten kai teidän? Oliko se Reyu vai mikä?" mies jatkoi syömiseensä keskittynyttä snivyä osoitellen. Kaksosista toinen oli pyytänyt pokémonilta apua nidoranin riehaantuessa, ja siinä yhteydessä kouluttaja oli tullut sen nimenkin kuulleeksi.

Kaapuveikot levittäytyivät hiljakseen koko leirintäalueen ympärille, mutta mokomat liikkuivat niin muina miehinä, etteivät heidän liikkeensä saaneet vieläkään keneltäkään paikalla olevalta ihmiseltä sen suuremmalti huomiota osakseen. Vaan kun pieni joukko lopulta saavutti leirintäalueen vuokraustoimintaa hoitavan kioskimaisen mökin pujahti se sinne sisään, mitä seurasi yhtäkkiä varsin häiritsevästi kamppailun ääniä muistuttavaa ryskettä. Tässä vaiheessa käänsi jo Reliamkin katseensa kioskia kohden, mutta näin kaukaa ei kuitenkaan voinut nähdä mitä sisällä oikein oli meneillään.

Re: Eväsretki [E]
Post by siusiu on Feb 4, 2012, 10:54pm

Kaksoset odottivat hiljaisina, kun Reliam puhdisti haavaansa. Teineistä vanhempi oli vähän surullisen näköinen kun noin kurjan haavan näki, mutta nuorempi näytti enemmänkin hämmentyneeltä. Ja vielä hämmentyneemmältä, kun Reliam esitteli pokémoninsa ja sen hirviönidoraninkin. Hän olisi närkästyneenä halunnut kysyä mieheltä, että miksi nyt raivohulluja otuksia nimeäisi, mutta koska ei halunnut suututtaa toista, oli hiljaa kuten Cielakin.

"Nättejä nimiä", tyttö totesi ja katsoi hymyillen bagonia ja scytheriä, josta etenkin bagon kiinnitti huomion. Kaksoset aikoivat itsekin hankkia itselleen lohikäärmepokémonin, mutta se vaatisi Zaumlaan palaamista, joten toistaiseksi he eivät olleet jaksaneet. Ehkä sitten samalla, kun salimerkin käy noutamassa, voisi lohikäärmeenkin pyydystää jos löytää, ne kun olivat kuitenkin aika harvinaisia ilmeisesti.

Bagon näytti sosiaaliselta otukselta, mikä aiheutti Cielenille lähinnä kylmiä väreitä, mutta Cielan mielestä se oli söpöä. Tyttö katseli hetken bagonia ja sitten siirtyi vähän lähemmäs tuota, kyykistyi ja ojensi kätensä taputtaakseen sen päätä. Reliam oletti snivyn nimen aivan oikein.
"Juu, se on Reyu", Ciela nyökkäsi, suoristautuen samalla seisomaan. Snivy vilkaisi bagonia ja scytheriä halveksivasti ja käänsi nopeasti katseensa pois, jatkaen ruokailuaan hyvinkin tärkeän näköisenä.

Mekkala vuokrauspisteen suunnalta sai varsinkin Cielenin mielenkiinnon heräämään, vaikka Ciela edelleen olikin pääosin keskittynyt ihailemaan bagonia.
"Mitä tuolla tapahtuu?" poika kysyi varovasti. Nyt Cielakin käänsi katseensa mökkiä kohti ja kohotti kulmiaan yllättyneenä. Jotain normaalista poikkeavaa tosiaan taisi olla tapahtumassa, mutta kukaan muu lähistön vähäisistä ihmisistä ei tuntunut huomaavan. Kaikki tapahtui jotenkin salakavalasti. Ciela katseli hetken ympärilleen ja sitten taas vuokrauspistettä.
"Pitäisikö mennä katsomaan?" tyttö kysyi, lähinnä Reliamilta, koska veljensä mielipiteen hän tiesi kysymättäkin. Kahdestaan kaksoset tuskin uskaltaisivat mennä, koska heillä oli pelkkä Reyu turvanaan ja mokoma oli vielä aika pienitasoinen, mutta mikäli mies ja tuon kaksi pokémonia tulisivat myös, tilanne olisi huomattavasti turvallisempi.

Re: Eväsretki [E]
Post by hitodama on Feb 4, 2012, 11:48pm

Reliam tyytyi tuhahtamaan itsekseen pokémoniensa nimien saadessa kakaroilta kehuja osakseen, sillä mies ei ehkä itse olisi kuvaillut yhtäkään nimistä "nätiksi". Saramu nyt oli mitä oli, sillä sen oli nimennyt itse asiassa partaveikon serkkulikka, kun taas Bron oli ollut hyvinkin nopea päähänpisto, kun bagonia oli vain joksikin pitänyt ryhtyä kutsumaan. Jerico oli ainoa josta miekkonen itse piti, sillä sen merkityksen takana piili jotakin viittauksia kuuhun, joka taas yhdistyi myrkkyrottaan tämän evoluutiometodin ja moon ball -pallon kautta. Nidoran oli kuitenkin käyttäytynyt nyt niin törpösti, että sen nimellä ei tässä tilanteessa ehkä kannattanut alkaa lesoilemaan.
"Jännä otus. Vähän niin kuin käärme, jolla on jalat ja josta kasvaa lehtiä", kommentoi pyörätuolipotilas kuitenkin kaksosten pokémoniin liittyen. Pokémoniin, joka sivumennen sanoen taisi suhtautua muihin hirviöihin varsin välinpitämättömästi, mikäli Reliam tämän käytöksestä nyt mitään ymmärsi. Onneksi partaveikon omia pokémoneja seikka ei kuitenkaan vaikuttanut kiusaavan, sillä scyther oli vallan tyytyväinen saadessaan pysytellä omissa oloissaan ja bagon taasen oli täysin keskittynyt saamaan taputuksia Cielaksi esittäytyneeltä ihmiseltä. Lohikäärme otti mieluusti vastaan sille tarjotun huomion, ja teki parhaansa näyttääkseen tytön edessä mahdollisimman uljaalta ja komealta ja ties miltä.

Vaan vuokrauskioskista kuuluva meteli sen kun jatkui, ja kiinnittivätpä nuoremmat sisaruksetkin huomionsa ennen pitkää sille suunnalle. Reliam tyytyi kuulostelemaan tapahtumia melko välinpitämättömänä, kunnes Bronin kanssa puuhasteleva kouluttaja ryhtyi pohtimaan pitäisikö asian suhteen tehdä jotakin.
"Enpä tiedä", vakavan ilmeen kasvoilleen vetänyt mies vastasi, "ehkä joku vain... Kaatui." Ei hän uskonut itsekään moiseen selitykseen, muttei häntä toisaalta kiinnostanut mennä tunkemaan myöskään nenäänsä muiden asioihin. Johan sitä oltiin sen yhden pinkkipäisen likan kanssa jo huomattu, ettei liiasta ritarillisuudesta seurannut kuin ongelmia.
Samassa meteli kuitenkin loppui ja yksi mökkiin aiemmin tunkeutuneista kaapuhepuista tuli ulos. Ympäri leirintäaluetta levittäytyneet kumppaninsa terästäytyivät ja näyttivät olevan valmiina jonkinlaiseen toimintaan, kun kioskin luona oleva avasi suunsa.
"No niin, huomio! Kaikkia leirintäalueen asiakkaita pyydetään kokoontumaan tämän infopisteen luokse. Ottakaa myös pokémonit mukaanne, sillä niiden suhteen on ilmennyt tiettyjä ongelmia."

Re: Eväsretki [E]
Post by siusiu on Feb 5, 2012, 5:10pm

Ciela katsoi Reliamia ilmeettömästi ja sitten taas mekkalan suuntaan. Niin, mitä nyt suotta hätäillä ja rynnätä paikalle luullen, että siellä tapellaan, jos joku kömpelys vain kompuroi? Tyhmältähän siinä vain näyttäisi.
"Olet kai oikeassa", tyttö totesi hiljaa, kuulostaen hieman pettyneeltä tahtomattaankin. Ei hän oikeasti moiseen selitykseen uskonut, mutta parempi oli olla olematta turhan utelias nyt. Mutta toiminta tai edes pieni jännitys ei olisi ollut pahitteeksi. Kaksoset käänsivät katseensa pois vuokrauskioskista, koska mitä ilmeisemmin mitään vakavaa siellä ei kuitenkaan ole sattunut. Ciela pakkasi kaikki tavarat takaisin laukkuun ja heitti eväskääreet roskakoriin, kuten myös Reyun jättämät omenanraadot.

Ciela venytteli ja katsahti taivaalle. Aurinko oli jo korkealla.
"No, me varmaankin..-"
Cielan lause jäi pahasti kesken, kun yhtäkkiä kuului kova huuto. Tyttö pyörähti äkkiä äänen suuntaan ja kuunteli hämmentyneenä, jonkun ilmeisesti pyytäessä ihmisiä kokoontumaan ja ottamaan pokémonitkin mukaan. Miksi ihmeessä? Tyttö otti laukustaan skittyn poképallon ja miettien, oliko ymmärtänyt koko asiaa edes oikein, vapautti Azariasin pallostaan. Kissa kiipesi omistajansa olkapäälle. Siinä samassa kun Ciela näki skittyn, hän unohti koko kokoontumispyynnön ja päätti esitellä kissansakin nyt.
"Tämä on Azarias", tyttö kertoi Reliamille, nostaen skittyn olkapäältään syliinsä, näyttääkseen sitä pyörätuolissa istuvalle miehelle. "Eikö olekin söpö?"
Cielen nyki siskonsa hihaa hermostuneena ja viittoi infopistettä kohti.
"Mennään.. mennään", poika hermoili ja lähti jo edeltä harppomaan määrätylle kokoontumispaikalle, Reyu perässään. Ciela vilkaisi veljensä perään ja sitten Reliamia.
"Onkohan siellä kaikki hyvin?" tyttö pohti, näyttäen siltä, ettei edes harkinnut käskyn toteuttamista. "Ei täällä yleensä mitään kokoontumisia ole... Mutta minä menen kun Cielenkin meni. Tuletko sinä?"
Tyttö ei jäänyt odottamaan vastausta vaan juoksi jo kaksoisveljensä luokse, kuuntelemaan lisäohjeita, mikäli sellaisia edes tuli.

Re: Eväsretki [E]
Post by hitodama on Feb 6, 2012, 9:10pm

Kaksoset taisivat olla tekemässä lähtöä, mutta sitten kioskin tapahtumat päättivät heittää tilanteen taas uuteen suuntaan, kun joku pyysi leirintäalueella olevia kokoontumaan rakennuksen liepeille. Reliam ei ollut aikaisemmin majoittunut täällä, joten hän ei tiennyt olivatko tällaiset välikohtaukset tavallisiakin, mutta näin ei ainakaan Cielan mukaan tainnut olla. Ennen asian toteamista tyttö kuitenkin keskittyi tuputtamaan pallosta vapauttamaansa pinkkiä kissaa pyörätuolimiehen mielestä vähän turhan lähelle hänen naamaansa.
"Mm joo, ihan kiva", mies vastasi jokseenkin vaivautuneena ja raapi niskaansa, koska ei ollut ihan varma olisiko nuorikko toivonut hänen silittävän otusta vai mitä. Hän pääsi kuitenkin kätevästi pälkähästä, kun likan veli nyki toisen kauemmaksi ja patisti lähtemään kioskin suunnalle, kuten käsky oli käynyt.
"Kai sitä on vähän pakko tulla", kaupunkilainen vastasi olkiaan kohauttaen, ennen kuin toinen kirmasi veljensä perään ja miekkonen itse jäi tonkimaan Jericon poképalloa esiin teltasta. Ilmeisesti sekin hullu oli otettava mukaan, jos kerran nuo kaaputyypit tahtoivat kaikkia alueen pokémoneja päästä syystä tai toisesta tonkimaan.

Kun Reliam viimein pääsi pyörätuoleineen rullailemaan kioskin luo, olivat jo liki kaikki alueen vähäiset majoittujat saapuneet paikalle. Partaveikko, Saramu ja Bron vierellään, pyrki luovimaan joukon lävitse kohti ainoita edes etäisesti tuntemiaan ihmisiä, mikä tässä tapauksessa tarkoitti nuoria kaksosia.
"Ei ole syytä paniikkiin, mutta alueen villipokémoneissa on havaittu erästä harvinaista sairautta, minkä varalta joudumme tarkistamaan myös kaikki kouluttajille kuuluvat pokémonit. Olkaa hyvät ja asettukaa jonoon infopisteen eteen", äänessä jo aikaisemminkin ollut kaapumies julisti, mikä sai luonnollisestikin aikaan kouluttajissa melkoisen kohinan. Osa porukasta näytti huomattavan epäileväisiltä ja kuiski jotakin uutisissa kerrotuista katoamisista, mutta kukaan ei uskaltanut silti ryhtyä vastustamaan avoimesti, joten hiljalleen jono alkoi muodostua. Samassa rytäkässä Reliam sai Cielenin ja Cielan taas näköpiiriinsä.
"Aika hämärän näköistä porukkaa ollakseen jotain pokécenterin tutkijoita tai vastaavia", mies tokaisi päästessään toisten luokse ikään kuin vain ilmoittaakseen, että oli taas maisemissa.

Re: Eväsretki [E]
Post by siusiu on Feb 8, 2012, 6:16pm

Kaksoset seisoivat muun väkijoukon kanssa kuuntelemassa. Reyu näytti ärtyneeltä ja Azarias puolestaan hermostuneelta. Kummatkaan pokémoneista eivät olleet mitään sosiaalisuuden perikuvia, joten vähempikin ihmisjoukko riitti ärsyttämään niitä. Ciela ja Cielen eivät oikeastaan tienneet edes, mitä ajatella koko tilanteesta. Harvinainen tauti pokémoneissa? Ja sitten vielä pitäisi antaa pokémonit tuntemattomien tarkastettaviksi, kun nuo muukalaiset eivät edes näytä miltään tutkijoilta tai lääkäreiltä.
Ihmisten suhtautuminen käskyyn näkyi jakautuvan voimakkaasti. Kaksosten onnistui tavoittaa korviinsa jonkinlaista supisemista pokémonien katoilemisesta, mikä kohotti heidän epäluulojaan entisestään. Mutta käsky oli käsky, joten hitaanpuoleisesti ihmiset alkoivat asettua jonoon. Ciela ja Cielen eivät hievahtaneetkaan, koska kieltämättä tuo kaapuveikko oli kaikkea muuta kuin luotettavan näköinen.

Tutun äänen kuullessaan kaksoset kääntyivät oitis Reliamia kohti ja näyttivät hyvinkin iloisilta pienen hetken, kunnes vakavoituivat.
"Mietimme juuri ihan samaa", Ciela myönsi. "Ja miten tällaisessa paikassa voi edes tutkia jotain sairautta..? Eikö siihen tarvitsisi jotain välineitä tai vastaavaa." tyttö jatkoi selittäen, nyt jo pientä turhautumista äänessään. Jono oli kuitenkin jo muodostettu, joten jotta eivät turhaa huomiota herättäisi, vähän vastahakoisesti kaksoset astuivat jonon hännille. He eivät aivan tarkalleen nähneet, mitä tapahtui jonon etuosassa. Näytti kuitenkin siltä, että pokémoneja luovutettiin tarkastukseen, niinkuin oltiin sanottukin.

Re: Eväsretki [E]
Post by hitodama on Feb 10, 2012, 12:19am

Vaikka tilanne olikin omalla tapaansa varsin hermostuttava, kohosi Reliamin itsetunto parilla pykälällä kaksosnulikoiden näyttäessä kerrassaan helpottuneilta hänen saapuessaan paikalle. Vaikkei pyörätuolimies tuntenut parivaljakkoa juuri lainkaan, sai tilanteen eriskummallinen luonne hänet ottamaan saman tien kaksikon suhteen melkeinpä suojelevaisen asenteen, sillä jotakin senkaltaista he tuntuivat nyt kaipaavan: jotakuta aikuista, joka sanoisi heille mitä tehdä. Johtajaa, pelinrakentajaa, kaikkea sellaista
"Tjaa-a... Ehkä se rymyäminen johtuikin juuri siitä? Tai siis meinaan, että jos ne laittoivat tuonne mökkiin jotain tutkimuslaitteita valmiiksi", miekkonen aprikoi lähtiessään itsekin hilautumaan epäsäännöllisen jonon häntäpäähän. Istualtaan ei hänkään enää pian nähnyt mitä infokioskin tuntumassa tapahtui, mutta punertavista valonvälähdyksistä päätellen pokémoneja vapautettiin palloistaan hökkelin sisätiloissa. Tilanne sujui vaimesta nurinasta huolimatta varsin joutuisasti, kunnes yksi jonottajista päätti viimein avata kunnolla suunsa.
"En ole ottanut sitä kertaakaan ulos pallostaan täällä, joten ei sillä voi olla mikään vialla! Ymmärtäkää nyt etten halua riskeerata sen terveyttä päästämällä sitä mahdollisesti tartunnan saaneiden pokémoneiden joukkoon", vanhahko mies protestoi joutuessaan jonon etunenään ja puristaessaan tiiviisti mustaa luxury ball -palloa käsissään. Suurin osa ihmisistä, Reliam mukaan luettuna, vaikeni ja kääntyi kuuntelemaan herrasmiehen ja hiljalleen lähemmäksi hivuttautuvien kaapuveikkojen kiistaa.
"Se on todella arvokas, shiny! En suostu luopumaan siitä!" Terveystarkastusta johtajat henkilöt neuvottelivat nopeasti keskenään, jonka jälkeen miestä lähdettiin ohjaamaan sivummalle. Harva tosin tuli huomanneeksi, että kaapumiesten joukossa oli myös pienen lapsen kokoinen niinikään peittäviin vaatteisiin verhoiltu hahmo, jota kuljetettiin samaan suuntaan vanhuksen kanssa. Kyseessä sattui kuitenkin olemaan beheeyem-niminen meediopokémon - olento, joka oli tunnettu kyvystään vaikuttaa ihmisten muistiin ja ajatuksiin.

Re: Eväsretki [E]
Post by siusiu on Feb 11, 2012, 11:52pm

Reliamin puheessa oli järkeä. Tosiaan, laitteiden järjestelystä ja kytkemisestä se mekkala taisikin syntyä, se ainakin olisi looginen selitys.
"Olet kai oikeassa", Ciela totesi hymähtäen. Miksei hänellä heti tullut tuo mieleen? Mutta huolimatta siitä, että yhteen kysymykseen tuli vastaus, kaksosten päät olivat silti pyörällä kaikista tapahtumista ja kysymyksistä, joita tapahtumat synnyttivät. Ellei Reliam olisi ollut paikalla vastaamassa heidän tyhmiin kysymyksiinsä, he luultavasti olisivat vain poistuneet vähin äänin viimeistään tässä vaiheessa. Jotenkin oli outoa jonottaa tietämättä edes kunnolla, mitä jonottaa tai mitä pitäisi odottaa. Ja kun siihen lisättiin pelko siitä, että Azarias tai Reyu saattoivat olla sairastuneita, ei varmasti kummallakaan ollut hyvä mieli. He vain seurasivat katseellaan pokémonien ja ihmisten menoa hiukan apaattisesti.

Sitten, aivan yhtäkkiä, joku päättikin korottaa äänensä selvästi yli muiden. Ciela ja Cielen kääntyivät katsomaan protestoivaa miestä ilmeettöminä. He eivät oikeastaan tienneet, oliko tuossakaan järkeä. Kenties mies halusi kuitenkin suojella pokémoniaan noilta nyt jo hyvinkin epäilyttäviltä tuntuvilta kaapumiehiltä. Hyvänen aika, eikö sitä nyt jo voisi pukeutua normaalisti kun ihmiset tietää jo millä asialla he ovat. Jono lakkasi hetkeksi liikkumasta ja ihmiset vain tuijottivat kaapumiesten ja sen herrasmiehen perään.
"Miksiköhän se mies vietiin pois?" Ciela päätyi kysymään, pitäen tosin äänensävynsä riittävän hiljaisena, jotta muut jonon ihmiset lukuunottamatta veljeään ja Reliamia eivät alkaisi omia spekulaatioitaan kertoilemaan.
"Minua ihmetyttää muutenkin koko juttu. Miten joku tauti muka voisi tarttua pallossaan olevaan pokémoniin..?" Cielen kysyi harmistuneena ja potkaisi jalallaan maata. "Tekisi mieli mennä sinne ja sanoa niille kaapuäijille suoraan että..." poika aloitti hyvinkin kiukkuisena, mutta hiljeni ennenkuin ehti lauseensa lopettaa. Olisi kuitenkin paljon parempi vain säilyttää malttinsa nyt ennemmin, kuin ryhtyä hätäisiin toimenpiteisiin.

Re: Eväsretki [E]
Post by hitodama on Feb 12, 2012, 12:33am

Vaikka oli vastikään päättänyt asettua vastuullisen aikuisen kunnioitettuun rooliin, alkoi epäilys kalvaa Reliaminkin mieltä jo varsin häiritsevissä määrin, kun kaapumiehet sulkivat shinyään suojelevan vanhuksen sen verran tiiviiseen piiriin, ettei kauempaa käsin voinut nähdä mitä oikein oli meneillään. Toiminta oli niin salamyhkäistä, ettei se vain tuntunut sopivan normaaliuden hatariin normeihin sitten millään. Niinpä miekkonen ei osannut sanoa hetkeen mitään rauhoittavaa, kun Ciela uteli tällä kertaa syytä miehen pois viemiselle.
"...kai, ettei se aiheuta isompaa kohtausta", pyörätuolipotilas lopulta tokaisi tietämättä tosin itsekään, oliko se sitten hyvä asia vai ei. Ei sillä, että nuorukainen olisi piiloon viedystä vanhuksesta ollut varsinaisesti huolissaan, mutta jos kaapuheput voisivat tehdä saman kenelle tahansa muullekin... Se voisi olla jo vähän ikävämpi juttu. Miestä itseään kun ei ainakaan kiinnostanut joutua tuollaisten cosplay-ääliöiden ryhmähalin ahdistelemaksi.

Vaan kun Cielenkin sai lopulta vähän useamman sanan kakistetuksi ulos suustaan, ei Reliam ehtinyt harmikseen vastata tälle mitään, ennen kuin alkoi taas tapahtua.
"Katsokaa", nuorukainen kuiskasi ja nyökkäsi kohti piiriä. Yksi kaapuun pukeutuneista henkilöistä lähti juoksemaan kauemmaksi samalla, kun muutkin hajaantuivat ja äsken kovin tuohtuneelta vaikuttanut vanhus palasi säyseästi muun ihmisjoukon sekaan. Joku herrasmiehelle läheiseltä vaikuttava henkilö, kenties tämän vaimo, tuli huolissaan häntä vastaan.
"No? Mitä ne sanoivat?" hän uteli painautuessaan hieman hassusti hymyilevää miestä vasten.
"Ei mitään hätää, kaikki on hyvin", vanhus vastasi hilpeästi.
"Mutta veivätkö ne sen? Pikku Sandyn?"
"Älä huolehdi, kaikki on ihan hyvin", mies jatkoi, mikä sai muut ihmiset vilkuilemaan toisiaan selvästi aiempaa pelokkaammin. Reliamkin käänsi katseensa kaksosiin ja kohotti näille kulmiaan kuin kysyäkseen, olivatko nämä samaa mieltä siitä, että juuri oli tainnut tapahtua jotakin kerrassaan kummallista.

Re: Eväsretki [E]
Post by siusiu on Feb 12, 2012, 2:54am

# 'Cosplay-ääliöiden ryhmähali' pisti nauramaan :'D Ei pitäisi lukea näitä kello melkein kolme yöllä... #

Ciela ja Cielen alkoivat tosissaan vakuuttua siitä, että tämä pyörätuolikaveri on paljon fiksumpi mitä he yhteensä. Mokomahan tiesi vastaukset kaikkeen tyhmään mitä kakarat päästään keksivät.
"Taidat olla taas oikeassa", Ciela sanoi pienellä viivellä, katsoen Reliamia hämmentyneenä. Mistä toinen repi kaiken tietoutensa? Oliko sillä joku Sudenpentujen käsikirja piilossa hihassaan vai mitä ihmettä? Mutta kieltämättä kaksosiakaan ei tosiaankaan kiinnostaisi mennä jonnekin puhutteluun kaapumuukalaisten kanssa. Vaikutti ahdistavalta seuralta. Ankealta melkeinpä.

Reliamin kehottaessa katsomaan kummatkin terävöityivät heti ja kääntyivät häppeninkiä kohti. Vähän aikaa kaksoset vain toljottivat tapahtumia tajuamatta oikeastaan yhtään mitään mitä äsken kävi. Jotain taikuuttako tämä nyt on? Eivätkä Ciela ja Cielen tienneet miksi ihmeessä kaapuporukka niin lähti hajaantumaan sen miehen ympäriltä. Oliko tässä joku trikki, vai olivatko nuo jotenkin kironneet sen vanhuksen?

Mutta setä näytti palaavan ihan ehjin nahoin, tosin oudon hövelisti, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Rouvalle hän sanoi kaiken olevan hyvin, mikä tuntui peräti karmivalta kaksosten mielestä, koska tuollaisen show'n jälkeen kaiken ei tosiaankaan pitäisi olla hyvin. Reliamin kysyvän katseen huomatessaan kaksoset kohauttivat olkapäitään samanaikaisesti.
"Minä en tajua mistään mitään enää", Ciela myönsi. Mitä ihmettä sille vanhuksellekin oikein kävi. Kaksosten olisi tehnyt mieli ottaa asiasta heti selvää, mutta ainoa ongelma oli että miten. Heidän olisi myös tehnyt mieli kysyä vanhukselta asiaa, mutta toisaalta he eivät halunneet häiritä, eiväthän he edes tunteneet koko miestä.

Re: Eväsretki [E]
Post by hitodama on Feb 12, 2012, 2:05pm

// Olen koko pelin ajan kärkkynyt hyvää tilaisuutta, jossa voisin hyödyntää kyseistä ilmausta. X''D //

Kieltämättä Reliam tunsi täysin samoin kuin Cielankin sanojensa perusteella: hän ei ymmärtänyt enää yhtään mistä oli kyse. Sama näytti vaivaavan suurinta osaa muistakin ihmisistä, minkä ansiosta joukko alkoi liikehtiä paniikkia enteilevän hermostuneesti.
"Rauhoittukaa ja pysykää jonossa! Jos pokémoninne eivät ole saaneet tartuntaa, saatte ne hetkessä takaisin" yksi kaapumiehistä koetti käsiään kohotellen vakuuttaa. Hetkeksi pois viedyn miehen pokémonista huolestunut nainen näytti kuitenkin murtuneen kyyneliin eikä enää piitannut pätkääkään siitä, mitä hämäräperäiset ihmiset väittivät.
"Mitä te teitte miehelleni ja Sandylle?! Mitä te teitte?" nainen parahti huolen sävyttämällä äänellä, mikä valoi rohkeutta muihinkin ihmisiin ja kuiskuttelu muuttui yhtäkkiä avoimeksi huuteluksi.
"Antakaa pokémonit takaisin! Ette ole pokécenteristä!"
"Varokaa etteivät ne vie shinyjä, niin kuin uutisissa!"
"Hei mikä tuo on? Se ei ole edes ihminen!"

Kaaoksen alkaessa yltyä vilkuili Reliam kulmat syvässä kurtussa ympärilleen samalla, kun niin Saramu kuin Bronkin painautuivat suojaa ihmismassalta hakien kouluttajaansa vasten. Viimeisimmän huomion kajahtaessa ilmoille kääntyi kutakuinkin kaikkien huomio kohti hieman yli metristä kaapuhahmoa, jonka huppu oli päässyt hötäkässä putoamaan pois paikoiltaan.
"Se on meediopokémon! Noita käytetään muistojen muokkaamisessa, aivopesussa", joku beheeyemin tunnistanut kiljaisi ja katkaisi paljastuksellaan kamelin selän.
"Jösses!" Reliam päivitteli kasvojensa valahtaessa varsin kalpeiksi, kun helvetti pääsi irti. Ihmiset yrittivät juosta pois kaapumiesten luota, siinä missä nämä taas ryhtyivät vapauttamaan omia pokémoneja palloistaan, jotta joukko saataisiin takaisin kuriin.

Re: Eväsretki [E]
Post by siusiu on Feb 12, 2012, 5:26pm

# :D #

Tilanne oli outo luultavasti kaikille. Ihmiset olivat alkaneet hermostua, Ciela ja Cielen myös, vaikka sitä ei niin helposti heidän olemuksistaan huomannutkaan. He lähinnä tuijottivat epätietoisesti sitä miestä, joka kovasti yritti rauhoitella ihmisiä ja kehotti pysymään jonossa. Vanhan rouvan huudahdus kieltämättä rohkaisi hieman kaksosiakin, sillä nyt heidän katseensa muuttui suorastaan syyttäviksi. Vai että oli tässä sittenkin jotain hämärää. Ilmeisesti pokémoneja oltiin varasteltu ja näin taisi käydä myös tälle mainitulle Sandylle. Ihmiset alkoivat huudella vihaisesti, syytellä kaapupukeisia miehiä. Reyu oli lähinnä hämmentynt, siinä missä Azarias äksyili mekkalan takia. Mutta varoitus shinyjen kaappaamisesta tuntui kaksosten mielestä jotenkin niin loogiselta. Eikös tämä aivopesty vanha mies ollutkin sanonut pokémoninsa olevan shiny?

Ja kun kaapumiesten meediopokémonista tuli puhe, kieltämättä pelästyivät Ciela ja Cielenkin. Muistojen muokkausta? Aivopesua? Nyt meni jo niin sekavaksi, niinkuin jostain painajaisesta peräti. Ihmiset menivät paniikkiin ja pyrkivät pakoon, mutta kaksoset yrittivät pysyä rauhallisina.
"Voi ei", he totesivat lähes tasapaksusti yhteen ääneen. Kaapuhepuilla oli nähtävästi pokémoneja, joita päätettiin alkaa käyttää ihmisten paon estämiseen. Ciela ja Cielen olivat lähes jähmettyneet paikoilleen ja he vain katsoivat, kuinka pokémonit kamppailivat keskenään.
"Mennäänkö pois vai autetaanko noita ihmisiä?" päätyivät kaksoset kysymään Reliamilta. Kaksin he eivät vastarintaan ryhtyisi, mutta jos Reliam niin hekin. Reyu näytti jo siltä, että oli valmis tappeluun, mutta Azarias vain mulkoili laiskasti ihmisiä ympärillään. Sitä ei kiinnostanut.

Re: Eväsretki [E]
Post by hitodama on Feb 12, 2012, 5:48pm

Tilanne oli oikeasti jo niin kaoottinen, että se melkeinpä lumosi Reliamin ja sai hänet vain tuijottamaan ympäristöään epäuskoisena toimimisen sijaan. Vasta kun joku vähän turhan läheltä juossut ihminen tuli potkaisseeksi Bronia ja sai tämän kivahtamaan pelosta ja kivusta alkoi pyörätuolipotilaskin tajuta, että nyt oli pakko keksiä jotakin, oli se sitten mitä tahansa! Jos he jäisivät tähän, olisi vain ajan kysymys kun kaapuporukka keksisi tehdä heille jotakin ikävää.
"No hitto häivytään täältä, ei meistä ole kaikkia auttamaan!" mies näin ollen kivahti, kun kaksoset turvautuivat jälleen hänen neuvoihinsa. Saramu otti käskyn ilolla vastaan ja nousi vilinän keskeltä siivilleen, pois enimpien sinne tänne säntäilevien ihmisten jaloista. Bronkin lähti Reliamin pyörätuoliin takertuen etenemään pois päin, kun mies käänsi kulkupelin ympäri ja ryhtyi lykkäämään sitä vauhdilla ulos sekamelskasta. Kaapuheput kuitenkin tekivät kaikkensa pitääkseen ihmiset yhdessä kasassa, joten myös pyörätuolin matka katkesi kahden henkilön asettuessa sen eteen.
"E-ei, pysykääs nyt kaikki ihan rauhassa vaan. Älkää menkö minnekään, niin kaikki sujuu hyvin", yritti toinen heistä vakuuttaa äänellä, joka kertoi hänenkin olevan jokseenkin pois tolaltaan tapahtumien saamasta käänteestä. Reliamin epäonneksi tyypeillä oli myös pokémoneja mukanaan, joten pakomatka tuntui tyssänneen tosiaan heti alkuunsa... Elleivät he sitten saisi raivattua tietä auki väkivalloin.
"Koittakaa vaan estää! Saramu, quick attack näihin" mies komensi edessään olevaa parivaljakkoa osoittaen, mikä sai heikkohermoisemman kaverin inisemään pelosta. Hän ei halunnut tulla scytherin silpomaksi keikalla, jonka oli pitänyt olla helppo ja nopeasti ohitse!
"Au-auta scraggy!" hän kivahti takanaan odottavalle taistelupokémonille, joka astui kuuliaisesti areenalle. Tilanne näytti olevan muuttumassa hyvää vauhtia pokémonotteluksi, joskin harvinaisen vakavamieliseksi sellaiseksi.

Re: Eväsretki [E]
Post by siusiu on Feb 12, 2012, 6:37pm

Ciela ja Cielen nyökkäsivät vaisusti Reliamin sanoille. He lähtivät jo nopeasti Reyu perässään harppomaan Reliamin jäljessä, pyrkien pois ihmissekamelskasta, niin, etteivät joutuisi liian kauas pyörätuolimiehestä. Vaan Reliamin matkan tyssätessä, niin pysähtyivät Ciela ja Cielenkin. He katsoivat vähän epävarmoina kahta miestä, jotka olivat pyörätuolin eteen astuneet. Kaksoset tähyilivät scytheriä ja kuullessaan Reliamin käskevän ötökkäpokémonia hyökkäämään, he perääntyivät hieman kauemmas katsomaan tilannetta.
"Pokémonottelu.." Cielen totesi kuivahkosti, katsoen kaapumiesten scraggya epäluuloisesti. Sitten katse käväisi snivyssä, jonka ilmeestä päätellen se oli ihan valmiina tappeluun. Ciela laittoi kädet puuskaan ja näytti puntaroivan jotain hyvää vaihtoehtoa liueta tilanteesta ilman ottelua. Sellaista ei vain näyttänyt tulevan mieleen.

"Hmm. No, Reyu, raivaa meille tietä", tyttö sanoi rauhallisesti snivylle, joka oitis loikkasi kouluttajiensa eteen äksyn näköisenä. Kaapumiehet eivät näyttäneet ottavan ruohokäärmettä yhtä varteenotettavana vastuksena kuin Reliamin scytheriä, joten snivy sai vastaansa pienen, ärhäkän poochyenan. Reyu katsoi hyenaamaista pokémonia hiukan kyllästyneenä.
"Äh, ei mitään ottelua nyt. Viskaa se pois vine whipillä", kaksoset tuhahtivat, jolloin Reyu kietoi köynnökset poochyenan vatsan ympärille, aikeinaan heittää tuo pois tieltä. Otus oli kuitenkin ovelampi ja teki biten, tarraten hampaillaan toisesta köynnöksestä, mikä pakotti Reyun päästämään irti turhautuneena. Ciela ja Cielen katsoivat snivyä vähän pettyneinä ja huokaisivat yhteen ääneen. Heitä ei tosiaankaan yhtään kiinnostanut otella juuri nyt.

Re: Eväsretki [E]
Post by hitodama on Feb 15, 2012, 9:50pm

Reliam suorastaan murisi itsekseen harmista nähdessään, kuinka ruipelomies pakeni lökäpöksyisen taistelupokémonin taakse, ja Saramu joutui suuntaamaan iskunsa ihmisten sijasta siihen. Scraggy otti kyllä kipeän näköisesti osumaa quick attackista, mutta se ei kuitenkaan riittänyt raivaamaan sitä pois tieltä, vaan otus ryhtyi valmistautumaan vastaiskuun Saramun ollessa vielä liian lähellä sitä päästäkseen kunnolla väistämään.
"Hemmetin hemmetti, tälle ei olisi nyt aikaa..." pyörätuolimies jupisi itsekseen huomatessaan sivusilmällä, että myös kaksoset olivat juuttuneet ottelemaan. Ja kun mies nyt asiaa yhtään huomasi tarkastella, niin sama kohtalo näytti käyneen likipitäen kaikille, jotka eivät olleet vielä ehättäneet luovuttamaan kasvattejaan hämyliigan huostaan.
"Ei voi mitään! Heivaa se vacuum wavella kauemmaksi!" päätyi Reliam sitten meuhkaamaan, kun scytherinsä otti paraikaa osumaa scraggyn low kickistä. Isku ei tehnyt juurikaan vahinkoa hyönteiselle, jolla oli kerrankin tyyppietu omalla puolellaan, joten varsin pian se sai koottua voimansa tyhjiöaaltoa varten. Tämä hyökkäys sen sijaan upposi voimalla, ja kouluttajansa kauhistukseksi pieni taistelupokémon lensi komeassa kaaressa tantereeseen.
"Ääliö, käytä tulta tuollaisia vastaan!" poochyeenalla Reyua aisoissa pitävä kouluttaja ehti käskyttämään, mikä sai työtoverinsa kaivelemaan uutta poképalloa esiin kaapunsa poimuista.

Re: Eväsretki [E]
Post by siusiu on Feb 23, 2012, 2:26pm

Reliamin scyther näytti ottelevan varsin taitavasti scraggyä vastaan, joten kaksoset unohtivat hetkeksi Reyun ja poochyenan, keskittyen kyttäämään pyörätuolimiehen sirkan matsia. Hyönteinen oli niin taitava, että Ciela ja Cielen hämmästyivät suuresti. Kuullessaan snivynsä vinkaisun, kun se otti osumaa poochyenan tacklesta, kaksikko havahtui taas omaan otteluunsa ja yrittivät keskittyä Reyuun Saramun sijaan.

"Leer", Ciela sanoi hätäisesti, jolloin snivy ainakin yritti heikentää vastustajaansa hieman pistävällä katseellaan. "Sitten tackle", tyttö jatkoi jolloin ruohopokémon pukkasi poochyenaa koko kehonsa voimalla. Sääli vain, ettei hyeena näyttänyt juurikaan olevan iskusta moksiskaan. Cielan ja Cielenin ajatukset harhailivat nyt ihan missä sattuu, paitsi ei ottelussa. Heidän oli mahdoton keskittyä nyt. Ympärilleen vilkuiltuaan he tekivät pian saman huomion kuin Reliamkin, nimittäin lähes kaikki, joilla edelleen oli pokémoninsa, olivat joutuneet ottelemaan. Nähtävästi muita keinoja ulos tilanteesta ei ollut.

Poochyenan kouluttajan käsky kollegalleen pelästytti hieman kaksoset, koska he tiesivät kyllä, millaista vahinkoa tuli aiheuttaisi ötökkätyyppisille pokémoneille. Reyukin meni vähän kalpeaksi kun kuuli kyseisen elementin nimen, mutta sai kuitenkin huokaista kerrankin helpottuneena siitä, että oli heikompi kuin useimmat muut pokémonit. Sitä vastaan tulityyppisiä ei tuhlattu, tuo poochyenakin vaikutti sen verran pahalta vastukselta. Pelästyksestä toivuttuaan kaksoset kääntyivät kohti omaa pokémoniaan, joka edelleen vain seistä nökötti paikoillaan, jopa hieman pettyneenä siitä, etteivät sen kouluttajat antaneet sille mitään neuvoja.

"Mitä sinä siinä toljotat, tee jotain", kaksoset nurisivat ärsyyntyneinä snivyn saamattomuudelle, mikä ei juurikaan piristänyt pokémonin oloa. Poochyenan kouluttaja oli tosin nopeampi ja käski hyenaansa käyttämään biten.
"Väistä ja vine whip", komensivat puolestaan Ciela ja Cielen, mitä seurasi melko kömpelö väistöliike Reyun osalta ja sitten kaksi terävää rihmaniskua suoraan poochyenan selkään. Napakymppi, kaksoset virnistivät, sillä vihdoin rasittavankestävä hyeena näytti ottavan edes jotain vahinkoa.
"Pärjäätkö sinä?" kaksoset kysyivät vielä varmuudelta Reliamilta, vaikka arvelivat kyseisen kysymyksen olevan melko turha. Hehän tässä ongelmissa olivat, ei Reliam.

Re: Eväsretki [E]
Post by hitodama on Feb 23, 2012, 9:13pm

Vaikka itsevarmemman kaapuheppulin käsky saikin niin Reiyn kuin Saramunkin värähtämään kauhusta, virnisti Reliam tulityypillä uhkailulle vain ovelasti. Viimeinkin kuivan lohikäärmekasvatusoppaan lukemisesta näytti olevan hyötyä!
"Ötökkä, tule takaisin! Bron jyrää seuraavan!" mies julisti itsevarmasti, mikä sai kaaosta säikkyneen bagonin älähtämään hämmästyneenä. Ei sitä huvittanut lähteä tappelemaan tällaisen hullun sekamelskan keskellä!
"Noh, ala mennä jo", kouluttajansa kuitenkin komensi tiukasti, kun Saramu laskeutui pyörätuolin vierelle ja joukkion vastustaja sai kaivettua viimein uuden poképallon esiin.
"Monferno, mene!" kaapupukuinen huusi ja päästi tuliapinan ulos pallosta. Bron nielaisi jännittyneenä eikä edelleenkään ollut halukas irtautumaan Reliamin suojasta, siinä missä vihollisensa syöksyi jo empimättä taisteluun. Hetken näytti epäilyttävästi siltä, kuin apina olisi ollut pääsemässä täysin esteettä Reliamin itsensä kimppuun, mutta Bronia velvollisuudentuntoisempana olentona Saramu heittäytyi viime hetkellä takaisin kentälle ja sai monfernon hönkäisemän emberin suoraan päin kasvojaan. Ja kyllähän sen nyt arvasi, mitä moisesta seurasi: kivusta särähtelevästi sirittäen hyönteinen putosi polvilleen ja onnistui pysymään vain hädin tuskin tajuissaan.

Tilanteen kulun täysin toisella tavoin suunnitelleen Reliamin leuka loksahti auki äimistyksestä, siinä missä pelosta jähmettynyt Bron painoi häpeissään silmänsä kiinni. Samassa partaveikko tajusi vierellään ottelevien kaksosten kysyneen jotakin, johon hän vielä puoli minuuttia sitten olisi vain naurahtanut voitonvarmasti.
"J-joo, kyllä tämä tästä", hän joutui nyt kuitenkin kommentoimaan varsin epävarmana siitä, pitikö väitös ollenkaan paikkansa.
"Nyt justiin Bron tuonne, ei tämä muuten toimi!" nuorukainen vielä yritti, mutta samassa taemmaksi jääneen vuokrakojun suunnalta kuului liki räjähdysmäinen rysähdys. Yksi tönön seinistä näytti menneen säpäleiksi, ja syypää moiseen hävitykseen nousi hetken kuluttua säleiksi pirstoutuneiden puunpalasten seasta esille. Otus oli kokonaan musta ja liki parimetrinen krookodile, joka vaikutti olevan tikahtumaisillaan raivoonsa.
"Pikku Sandy, voi Sandy!" huusi miehensä "pikkuisen" shinypokémonin tilasta huolehtinut nainen, jota kohti krokotiili lähti nyt raivaamaan itselleen tietä.

Re: Eväsretki [E]
Post by siusiu on Feb 25, 2012, 10:29pm

Sentään Reliamilla oli bagoninsa, kun scraggy vaihdettiin monfernoon. Vaan, eipä silti näyttänyt auttavan, sillä lohikäärme ei tuntunut kauhean taistelunhaluiselta, joten scyther olikin se, joka sai osuman tuliammuksista. Kaksosten ilmeet muuttuivat oitis pelästyneiksi, mutta pian taas takaisin neutraaleiksi. Reliam pärjäisi kyllä omillaan, tai, ainakin luultavasti. Mies ei kyllä kuulostanut kauhean itsevarmalta, mutta siitä huolimatta kaksoset tunsivat itse olevansa heikommassa asemassa kehnon tiiminsä kera. Azarias oli varmasti liian heikko kaapuhemmojen hirviöitä vastaan. Sensijaan Reyulla saattaisi olla mahdollisuuksia. Hitaasti kaksi silmäparia kohdistui taas snivyyn, joka huohotti silkasta adrenaliinista. Poochyena näytti virnistävän sille, sitten se pinkaisi juoksuun ja oli selvästi aikeina iskeä, mutta kieltämättä seinän rikki räsähtäminen pelästytti sen ja herpaannutti sen keskittymiskyvyn, jolloin Reyu ehti luikahtaa riittävän lähelle sitä, kietoutuakseen sen kaulan ympärille wrap-tekniikan avulla. Ciela ja Cielen vilkaisivat suurta krookodilea mitäänsanomattomasti, vaikka musta shiny kieltämättä olikin hyvin vaikuttavan näköinen. Vanha rouva kutsui otusta luokseen.
"Vai että krookodile", Ciela lausui itsekseen, kääntyen sitten taas Reyua kohti. Snivy oli ovelasti käyttänyt tilanteen hyödykseen.

Reyun kuristusote poochyenan kaulasta oli tiukka, mutta rakin kouluttaja näytti olevan varautunut tähänkin.
"Bitellä saat sen helposti pois kimpustasi", hän lausahti, jolloin poochyena tyytyväisenä upotti hampaansa snivyn kehoon. Kiukkuisesti sihahtaen käärmemäinen olento irrotti otteensa ja loikkasi kauemmas pedosta, tummansinisistä silmistään paistaen pelkkä kostonhimo.
"O-oh..." Cielen töksäytti silmiään pyöräyttäen. "Kokeilepa... Ei, äläs kokeilekaan yhtään mitään vielä. Tule tänne."
Reyu näytti hyvinkin hölmistyneeltä tuon käskyn kuullessaan ja jopa loikin hämmennystä viestivän katseen kouluttajapoikaan. Se kuitenkin totteli ja palasi kaksosten luokse, jolloin Cielen nappasi Azariasin pois siskonsa olkapäältä ja heitti maahan. Ciela tajusi heti, mitä veljen päässä liikkui.

"Autapa Reyua vähän; Tee attract", tyttö sanoi hymyillen.
Skitty lähetti pienen joukon vaaleanpunaisia sydämiä kohti poochyenaa, joka sai osuman niistä. Hetken otus näytti olevan pyörällä päästään, mutta sitten se ravisteli päätään kiukkuisena ja murisi skittylle verenhimoisesti.
"Äh, ei se tepsinyt", harmittelivat Ciela ja Cielen. "No, Reyu, jatka sinä sitten tacklella."
Poochyenakin teki tacklen, mitä seurasi kummankin tappelupukarin pään iskeytyminen yhteen klassisesti, jonka jälkeen kummatkin kupsahtivat maahan selälleen. Reyu tosin oli ainoa, joka oli tajuissaan. Hitaasti, päätään hieroen, snivy nousi seisomaan ja jäi paikoilleen siltä varalta, että poochyena vielä nousisi. Niin ei käynyt, vaan hyeenan kouluttaja vaihtoi pokémoninsa combuskeniksi. Yksi ember kohdistettuna Reyuun riitti merkiksi kaksosille siitä, että snivy kannattaisi pelastaa liekeiltä ennenkuin se menettää henkensä. Niinpä poképallon punainen valo vetäisi Reyun lepäämään ennenkuin ember ehti osua. Nyt Azarias olisi ainoa toivo, vaikka mitä luultavammin skittyllä ei ole mahdollisuuksiakaan combuskenia vastaan. Ellei attract tehoaisi lintuun.

Re: Eväsretki [E]
Post by hitodama on Feb 28, 2012, 3:16pm

Saramun lyyhistyttyä maahan jäivät niin Reliam kuin vastassaan oleva kaapumieskin hetkeksi vain tuijottamaan taempana riehuvaa hurjaa krokotiilia monttu auki. Osa hämärähemmoista irtautui omista otteluistaan ja koetti lähteä pidättelemään arvokasta shinyä, mutta tämän etenemistä ei tuntunut enää estävän mikään. Pokémon vain jatkoi jyräämistään niin kauan, että se viimein pääsi sitä kutsuvan naisen hellään halaukseen. Keskellä taistelutannerta tapahtuva hellyydenosoitus oli varsin absurdi, sillä vihaa tihkuva pokémon ja vanha, hentoinen ihmisnainen olivat kuin toistensa täydelliset vastakohdat.

Reliam ei kuitenkaan jäänyt hämmästelemään tapahtumia loputtomiin, vaan vastustajansa vielä ollessa pihalla kuin lintulauta, tarttui hän pelosta tutisevan bagoninsa päähän ja tönäisi sitä voimiensa takaa kohti toimettomana seisovaa monfernoa.
"Nyt! Bite, eikä mitään muttia!" mies karjui hurjistuneena, mikä sai Bronin viimein liikkeelle. Myös kaapuhemmo tajusi kuitenkin että jotain oli tapahtumassa, joten hädissään inahtaen tämä ryhtyi huitomaan kohti sinistä lohikäärmeenpoikasta.
"Ä-älä päästä sitä tänne! Ember!" Monferno totteli ja hönkäisi tulipallon suoraan päin bagonia, mutta hyvin peruselementteihin nojaavia iskuja kestävänä otuksena Bron vain käänsi pääpanssarinsa suojakseen ja juoksi suoraan iskun lävitse. Apinan lähelle päästyään se rouskaisi hampaansa kiinni ensimmäisenä vastaan tulevaan kohteeseen, mikä tällä kertaa sattui olemaan monfernoparan vatsa. Puraisu sai niin pokémonin kuin sen omistajankin vinkumaan kauhusta.

Samaan aikaan muutkin tapahtumat jatkoivat kulkuaan. Joku kaapupukuisista oli saanut beheeyemin hallintaansa ja liikkui nyt tämän kanssa järjestelmällisesti yhden ihmisen luota toisen lähelle, ja meediopokémon käytteli muistia käsitteleviä kykyjään minkä ehti. Yksi toisensa jälkeen aivopesun kohteiksi joutuneet kouluttajat jäivät vain seisoman hölmistyneinä paikoilleen, kuin tietämättä yhtään mitä ympärillään oli tekeillä.

Re: Eväsretki [E]
Post by siusiu on Mar 5, 2012, 1:04am

Kieltämättä se, miten jättikrokotiili ja vanha nainen halasivat, oli melko oudon, erikoisen, mutta jollain tapaa herttaisen näköistä. Kaksosilla vain ei ollut kauheasti aikaa pällistellä muita, sillä heillä oli kova työ pitää skittynsä kunnossa. Combuskenin nopeat liikkeet ja sen toistuvasti käyttämä double kick oli hankala yhdistelmä ja vaati kovaa taktikointia, jotta saisi vältettyä kohtalokkaan, taistelutyypin iskun osuman normaalityyppiseen skittyyn. Azarias kuitenkin osoitti vikkelyytensä ja älykkyytensä kouluttajilleen ja sen onnistui vältellä osumia, vaikka ei sillä sen puoleen ollut aikaa itsellään hyökätäkään.
"Äh, hidasta vähän Azarias ja kokeile tail whipiä!" Ciela älähti pokémonille, joka läimäytti potkaisuaikeissa olevaa vastustajaansa hännällä kasvoihin, ärsyttäen ja häiriten tuota. Samalla se kuitenkin jäi combuskenin vastaiskun armoille.

"Noniin, nopeasti scratch", kaapupukuinen totesi äänellä, joka oli kaikkea muuta kuin innostunut. Combusken reagoi käskyyn heti ja iski jalkansa kynsillä skittyä kasvoihin, jolloin kissa mätkähti kivusta rääkäisten maahan.
"Nouse ylös ja...-!"
Cielan lause katkesi kuin seinään, kun hän näki beheeyemin ja tajusi tuon aikeet. Tyttö ei tosiaankaan halunnut päätyä vihannekseksi. Azarias vääntäytyi jaloilleen ja peruutti kauemmas combuskenista, sitten skittykin kohdisti katseensa meediopokémoniin, tuiman näköisenä.
"Mitä tuolla tapahtuu?" Cielen kysyi varovasti, beheeyemiä osoittaen. Cielalla oli kiire miettiä jotain tekniikkaa, jolla Azarias voisi päihittää combuskenin, mutta veljensä sanat kuullessaan hän tajusi, ettei täällä otteleminen ollut enää alkuunkaan turvallista. Hän kääntyi Reliamin puoleen, kysyvän ja vähän epätoivoisen näköisenä.
"Mitä me tehdään?"
Azarias oli omatoimisesti päätynyt käyttämään attractiaan, jolla vieläpä näytti olevan vaikutusta combuskeniin. Skitty saattoi virnistää hieman vastustajalleen, vaikka voimakkaampaa vihollista vastaan ottelemisen aiheuttama väsymys alkoikin jo näkyä sen olemuksesta.

Re: Eväsretki [E]
Post by hitodama on Mar 16, 2012, 6:46pm

Kun monferno ja kouluttajansa olivat panikoineet tarpeekseen, keräsi ensinmainittu voimansa ja mäjäytti omatoimisesti Bronia lujalla mach punchilla suoraan kalloon. Taktiikka tosin oli siinä mielessä typerä, että pääpanssarin iskeminen teki liki yhtä kipeää apinalle itselleen kuin bagonillekin, eikä se saanut sininahkaa edes irrottamaan otettaan. Tiedä sitten koettiko otus selvittää murjottua päätään vai jatkaa vain urheasti ottelua, mutta yhtä kaikki lohikäärme puri yhä leukojaan yhteen ja ryhtyi mätkimään itseään suurempaa mutta huomattavasti kevyempää pokémonia vasten maata. Monfernon voimat alkoivat hiljalleen ehtyä, eikä kouluttajansa osannut kuin inistä pelosta.

Samassa omaa otteluaan käyvät kaksoset saivat Reliamin kuitenkin kääntämään katseensa toisaalle ja jättämään Bronin pällistelemisen sikseen. Mies katseli nopeasti ympärilleen löytääkseen syyn toisten paniikille, ja lopulta hän havaitsikin värikkäistä sormentynkiään ja silmiään väläyttelevän beheeyemin, jonka käsittelyn jäljiltä ihmiset jäivät vain seisomaan rauhallisina aloilleen.
"En minä tiedä!" ehti mies älähtää, kun kauhu aivopestyksi tulemisesta hyökyi voimalla hänenkin mieleensä. Nopeasti hän käännähti takaisin bagonin käymän ottelun puoleen vain nähdäkseen, kuinka pokémon juuri tipautti tajuttomaksi valahtaneen monfernon maahan. Sillä ei kuitenkaan tuntunut olevan yhtään mitään vaikutusta: kaapuveikot olivat levittäytyneet jo niin tehokkaasti ympäriinsä, että nykyisten vastustajiensa kaaduttua Reliam, Cielen ja Ciela saisivat vastaansa íhan varmasti vain uusia samanlaisia.

Joku muu kuitenkin teki päätöksen heidän puolestaan, ja se joku oli ihmisnaisen syleilystä irtautunut Sandy. Raivoisasti huutava krookodile rynni suoraan kohti meediopokémonia ja louskaisi hampaansa crunch-iskulla beheeyemin kehoon.
"Me- tuo pitää saada pois pelistä! Muuten tämä ei lopu ikinä!" huusi Reliam, jonka huomion shinyn karjunta oli jälleen vetänyt kohti näyttämön kriittisimpiä tapahtumia.
"Se voi olla ties millä tasolla, mutta jos tuo kroko pitää sitä aloillaan, niin kyllä mekin voidaan sille jotain tehdä. Mennään!" nuorukainen jatkoi, käänsi pyörätuolinsa nopeasti ympäri ja heilautti käskevästi kättään niin kaksosille kuin Bronillekin. Nyt mentiin laittamaan tälle kaaokselle piste!

// Jos ryittäisiin tämä nyt aika lyhyesti loppuun, kun krhm varsinaisestihan tämä eventti on päättynyt jo aikoja sitten? ='D //

Re: Eväsretki [E]
Post by siusiu on Mar 23, 2012, 7:06pm

# Juu, hyvä idea :'D #

Ciela yritti pitää pään kylmänä Azariasin vuoksi. Kissa kuikuili tytön suuntaan sivusilmällä, mutta yritti keskittyä parhansa mukaan combuskeniin, vaikka vastustaja vaikuttikin nyt olevan attractin lumoissa ja siksi vaaraton. Ciela oli kuitenkin niin ajatuksiinsa uppoutunut, ettei saanut kunnollista käskyä suustaan, joten skitty tyytyi puskemaan omatoimisesti vastustajaansa tackella, ja koska lintu oli haluton tappelemaan vastaan enää, sen kouluttaja palautti sen palloonsa. Samoin teki Ciela Azariasille.

Reliamin vastaus ei yhtään helpottanut tilannetta kaksosten osalta, mutta nuo yrittivät kätkeä hermostuneisuutensa pokerinaamojen taakse. Cielan osalta se tosin rakoili hieman, sillä tytön oli pakko hipelöidä hiuksiaan epävarmana. Mutta kun krookodile päätti hyökätä beheeyemin kimppuun, Ciela vakavoitui ja katsoi krokotiilin suuntaan epävarmana. Pärjääköhän shiny yksinään? No, ilmeisesti siitä ei tarvinnut murehtia, sillä Ciela ja Cielen olivat edelleen täysin valmiita tottelemaan Reliamia, ja miehen käskiessä liikkeelle, kaksoset tottelivat oitis. He lähtivät beheeyemiä kohti ja ottivat Reyun poképallon esille. Otus oli kyllä jo tänään otellut, mutta kyllä sillä vielä puhtia olisi. Pakko olla.

Snivy ilmestyi pallostaan kaksosten eteen ja säpsähti hieman, nähdessään krokorokin ja beheeyemin.
"Reyu, tee vine whip beheeyemiin!" Ciela komensi päättäväisenä, vaikka ei enää aivan niin voimakkaasti kuin aiemmat käskynsä oli ladellut. Reyun ilme oli hieman epäileväinen, mutta se totteli ja kävi hyökkäyksellään beheeyemin kimppuun. Ciela ja Cielen alkoivat jo olla aika naatteja tästä kaikesta. Päiväunet olisivat poikaa tämän jälkeen.

Re: Eväsretki [E]
Post by hitodama on Mar 25, 2012, 1:22am

Tiedä sitten olivatko muutkin järjissään yhä olevat kouluttajat saaneet saman idean vai kuulleet Reliamin mesoamisen, mutta pyörätuolimiehen lähdettyä rullaamaan kohti vaarallista meedio-otusta, irrottautuivat kaikki kynnelle kykenevät omista otteluistaan ja tekivät samoin. Siinä vaiheessa kun partaveikko ja kaksoset pääsivät kohteeseensa, kävikin taistelutantereella jo melkoinen kuhina, kun noin kymmenpäinen ihmisjoukko komensi pokémonejaan hyökkäykseen. Kaapuveikot, jotka olivat pitäneet beheeyemiä voittamattomana valttikorttinaan, yrittivät turhaan panna vastaan.
"Bron, rage!" Reliam huusi liittäen äänensä kouluttajien muodostamaan kuoroon, ja edellisestä voitostaan sisuuntunut lohikäärme lähti vauhdilla matkaan. Vasta siinä vaiheessa stuckaldilainen muisti jättäneensä Saramun makaamaan sinne, minne tämä oli edellisen kahakan jälkeen kaatunut, eikä mies voinut olla kääntämättä katsettaan nopeasti kohti sirkan oletettua olinpaikkaa. Hänen helpotuksekseen scyther oli kuitenkin kangennut itsensä pystyyn ja hoiperteli käsiteriinsä nojaten kohti muuta tiimiään, joten nuorukainen uskoi tämän kyllä kykenevän huolehtimaan itsestään. Vielä oli kuitenkin kolmas pokémon, josta voisi olla hyötyä joukko-ottelussa - tai sitten se voisi pilata koko touhun, jos sille päälle sattuisi.

Jäämättä harkitsemaan ajatuksensa järjellisyyttä kaivoi Reliam Jericon poképallon esiin ja vapautti jyrsijän omaan syliinsä. Ennen kuin raivohullu otus ehti tajuta mitä oli tapahtumassa, nappasi mies sen tiukasti kouriinsa ja - ei enempää eikä vähempää - heitti sen kaikin voimin suoraan päin krookodilen aloillaan pitämää beheeyemiä. Myrkkyötus läjähti suoraan meediota vasten ja toimi kuten kouluttajansa oli toivonutkin, eli rupesi potkimaan ja pistelemään tuota ensimmäisenä eteensä tullutta vastustajaa. Se yhdessä lukemattomien muiden iskujen kanssa teki nopeasti tehtävänsä, ja beheeyemin kirkasväriset valot himmenivät ja sammuivat lopulta kokonaan.

Vaan kun asiat nyt olivat alkaneet viimein lutviutua, jatkoivat ne yhä vain kohentumistaan. Metsän laidoilta alkoi kuulua vielä varsin vaimeasti, mutta kuitenkin selkeästi kimeiden pillien vinkunaa sen merkiksi, että virkavalta oli saapumassa paikalle. Poliisien läsnäolo sai vuorostaan kaapupukuisen joukon panikoimaan ja säntäilemään valtoimenaan ympäriinsä, jolloin tavalliset ihmiset olivat vaarassa jäädä jalkoihin.

Re: Eväsretki [E]
Post by siusiu on Mar 31, 2012, 4:47pm

Ciela ja Cielen olivat iloisia siitä, että muutkin olivat tajunneet jutun idean. Oikeastaan pienet hymyt pysyivät kaksosten kasvoilla aina siihen hetkeen asti, kunnes Reliam vapautti nidoraninsa pallostaan. Silloin nuori kaksikko näytti siltä, kuin olisivat nielaisseet omenanpuolikkaat. Eikai taas tuo raivohullu myrkkypistinotus? No, Reliam näytti tietävän mitä oli tekemässä, sillä hän viskasikin pienikokoisen pokémoninsa beheeyemin kimppuun. Reyu tajusi siirtyä tuona hetkenä hieman kauemmas kohteestaan, sillä ei tahtonut itse joutua myrkkypiikin kohteeksi. Nähtävästi kouluttajien ja pokémonien yritys palkittiin ja pian beheeyem oli päihitetty, poliisitkin vaikuttivat olevan tulossa. Reyu kiirehti kaksosten luokse kietoi vine whipin kummankin ympärille, alkaen vauhdilla raahata noita kauemmas ihmisjoukosta ja hätääntyneiden kaapupukuisten luota.

"H-hei, Reyu! Odota!" Ciela parahti, jolloin snivy pysähtyi ja katsahti kouluttajiaan epäluuloisena.
"Entä Reliam ja Saramu?" tyttö kysyi huolestuneena. Nidoranin ja bagonin hän arveli kykenevän itsekin väistämään häslingin edestä, mutta entä haavoittunut scyther ja pyörätuolissa oleva Reliam? Reyu vilkaisi nopeasti säntäileviä kaapuveikkoja ja sitten taas kouluttajiaan, silmissään varsin tiukka ilme. Pokémon ei selvästikään tahtonut päästää kaksosia menemään, sillä nuo pieninä ja heikkoina saattaisivat satuttaa itsensä, mutta kun Ciela niin päättäväiseltä näytti, ei snivy voinut lopulta muutakaan. Heti kun otus päästi irti, Ciela ja Cielen pinkaisivat juoksuun, suoraan Reliamin luokse.
"Anteeksi Reliam!" he huudahtivat yhteen ääneen, sitten he tarttuivat kiinni pyörätuolin kahvoista, aikeinaan lähteä työntämään tuota poispäin kaapuhemmojen sekasorrosta. He pelkäsivät kadottavansa tuon ja heillä oli vielä sanottavaa Reliamille. Reyu panikoi henkisesti kouluttajiensa hyvinvoinnin vuoksi, mutta yritti pysyä rauhallisen näköisenä, seuraten tapahtumaa turvallisen välimatkan päästä. No, pian poliisit saapuvat ja sitten tämän kaiken pitäisi olla ohi. Toivottavasti. Vaikka eihän snivy piitannut muusta kuin Cielasta ja Cielenistä.

Re: Eväsretki [E]
Post by hitodama on Apr 3, 2012, 1:43pm

Beheeyemin tainnuttua pudotti Sandy sen maahan, jolloin yhä meediossa kiinni roikkunut Jerico vierähti sekin nurmelle Bronin vierelle. Bagon säikähti huomattavasti jyrsijän tupsahtaessa lähelle, joten sen enempiä miettimättä lohikäärme lähti pinkomaan kohti Reliamia. Nidoran sen sijaan jatkoi ärhentelemistään ja pisti ja puri ohimennen kaikkia, jotka sattuivat harhautumaan liian lähelle sen asearsenaalia.

Kaapuhemmojen ryhtyessä säntäilemään kaoottisesti ympäriinsä koetti Reliam parhaansa mukaan kääntää pyörätuoliaan ympäri ja päästä kauemmaksi tapahtumien keskipisteestä, mutta epäonnekseen moinen ei käynyt yhtään niin nopeasti kuin olisi ollut tarvetta. Ennen kuin mies oli päässyt puusta pitkään, olikin hän jo näin ollen tuuppivien ja tönivien ihmismassojen seassa ja oli vähällä kaatua kulkupeleineen maahan useammankin kerran. Tilanne vaikutti pelottavan epätoivoiselta, kunnes partaveikko kuuli tutun äänen pyytävän häneltä anteeksi jotakin. Reliam käänsi kysyvän katseensa lähestyvään kaksospariin eikä ymmärtänyt yhtään mistä nämä puhuivat, ennen kuin Cielen ja Cielan nappasivat pyörätuolin hallintaansa ja ryhtyivät kiidättämään sitä eteenpäin.
"Mitä hittoa--!? Irti, mitä te luulette tekevänne!?" nuorukainen mesosi häpeästä ja ärtymyksestä punaisena. Ensijärkytyksestä toinnuttuaan hän kuitenkin tajusi tarvinneensa juuri tämänsorttista apua - mitä hän ei tosin ikimaailmassa myöntäisi - ja sulki suunsa. Samassa Bronkin pinkoi kouluttajakolmikon vierelle ja yhdellä riuskalla nykäisyllä Reliam kiskaisi senkin pyörätuolin kyytiin.

Pillien äänet voimistuivat ja lopulta ensimmäiset poliisitkin tulivat näkyviin leirintäaluetta ympäröivästä metsiköstä. Osa kaapuveikoista oli jo juoksemassa hyvää vauhtia pakoon, mutta virkavalta ei toki ollut saapunut tyhjin käsin paikalle, vaan komensi etupäässä growlitheistä koostuvat pokémonjoukkonsa rikollisten perään.
"Liikkumatta, pysykää kaikki aloillanne!" yksi poliiseista huusi megafonia apunaan käyttäen. Koska Reliamin liikkuminen ei ollut tällä erää hänen omissa käsissään, tyytyi miekkonen katselemaan tuiman näköisenä ympärilleen. Saramu oli näemmä selvinnyt ihmisvyörystä ja raahautui nyt Reiya kohden, siinä missä Jerico ähisi ja puhisi ja murisi yhä beheeyemin tajuttoman hahmon ympärillä.

Re: Eväsretki [E]
Post by siusiu on Apr 6, 2012, 9:38pm

Kaksoset olivat aavistaneet Reliamin suhtautuvan apuun ei-niin-iloisesti, mutta siitä huolimatta kummallakin oli kova tarve olla edes jotenkin hyödyksi. Ciela naurahti vähän hermostuneena miehen sanoille, eikä kehdannut sanoa mitään takaisin, vaikka toki toinen anteeksipyyntö olisi voinut olla järkevä. Sekään ei kuitenkaan nähtävästi ollut niin pakollista, sillä Reliam rauhoittui pian, fiksu tyyppi kun oli.

Bron pääsi turvallisesti pyörätuolin kyytiin, Jerico taas vaikutti yhä riehuvan. No, hyvä vaan että nidoran purkaa energiansa noin, eipä Ciela ja Cielen uskaltaisi kovin lähellä raivohullua minijyrsijää edes olla. Saatuaan pyörätuolin turvallisen välimatkan päähän väkijoukosta kaksoset pysähtyivät odottamaan Reyua ja Saramua, sekä osittain myös seuraamaan tilanteen kehittymistä. Onpa kiva, että poliisitkin vihdoin tulivat. Saavatpahan ilkeät, aivopesevät pokémonvarkaat ansionsa mukaan, kaksoset ajattelivat tyytyväisinä. Reyukin oli jollain tapaa omaksunut kouluttajiensa kiltteyttä, joten se jäi odottelemaan Saramua rauhassa. Muuta apua snivystä tuskin olisikaan.

Ciela ja Cielen katsoivat jonkin aikaa innoissaan poliisien growlitheja, noiden ottaessa rikollisia kiinni taitavasti.
"Saadaanko me jäädä sinun seuraksesi vielä hetkeksi?" päätti Cielen lopulta kysyä, keskittäen samalla huomionsa takaisin pyörätuolissa olevaan mieheen.
"Meillä on vielä vähän asiaa.. ihan vähän vaan", sanoi puolestaan Ciela. Sitten kummatkin hiljenivät ja katsoivat toiveikkaasti Reliamia, kuin odottaen lupaa puhua. Mielellään kaksoset selittäisivät vaikka mitä uudelle idolilleen, mutta eivät he tienneet, huvittiko Reliamia edes kuunnella heitä enää. Ehkä mies oli saanut heistä tarpeekseen - aivan kuin se kiva, herdierin omistava tyttö aiemmin.

Re: Eväsretki [E]
Post by hitodama on Apr 16, 2012, 4:12pm

Jonkin aikaa edettyään ihmiskolmikko pääsi sen verran väljemmille vesille, että kaksoset uskalsivat hidastaa vauhtiaan ja jäädä ilmeisesti vartomaan taemmaksi jättäytyneitä pokémoneja. Reliam ryhtyi itsekseen tuhahtaen nojailemaan käteensä ja tyytyi tuijottamaan yhä vaitonaisena jonnekin tapahtumien sekaan. Tällainen toisten avun varaan jättäytyminen kun oli sen verran noloa, ettei hän tiennyt yhtään miten olisi enää osannut aloittaa keskustelua ystävällisten nuorukaisten kanssa.

Itseään eteenpäin vaivalloisesti raahaava Saramu saavutti pian Reiyn, siritti tälle kiitollisena ja lähti sitten ruohokäärmeen kanssa jatkamaan matkaa kouluttajien luokse. Scyther oli juuri saapumassa määränpäähänsä, kun Jericon päätön ärinä alkoi laantua otuksen kulutettua energiansa loppuun, Bronin äännähtäessä tervehdykseksi tiimitoverilleen sekä Cielan ja Cielenin päätyessä katkaisemaan kouluttajien kesken vallinneen hiljaisuuden puheellaan. Saramu tarkkaili silmä kovana Reliamia, joka näytti tovin siltä kuin aikoisi vain murjottaa ja olla vastaamatta toisille mitään, mutta hetken itsensä kanssa kamppailtuaan mies vaikutti kuitenkin tulevan toisiin aatoksiin. Hän tunsi olevansa edes sen velkaa kaksosille, että kuuntelisi mitä näillä oli kerrottavanaan.
"No ei me täältä minnekään taideta olla vielä vähään aikaan menossa", kaupunkilainen vastasi koettaen kuulostaa mahdollisimman vähän töykeältä ja heilautti kättään kohti siellä täällä säntäileviä poliiseja. Nämä huutelivat yhä käskyjään ihmisten pitämiseksi aloillaan, joten virkavalta totta tosiaan tuskin päästäisi ketään lähtemään ennen kuin tilanteeseen saataisiin jotakin selkoa.
"Joten antaapa kuulua sitten", Reliam vielä tokaisi ja vääntäytyi viimein parhaan kykynsä mukaan kohti Cieleniä ja Cielaa.

Re: Eväsretki [E]
Post by siusiu on Apr 29, 2012, 2:49pm

Ciela ja Cielen katsoivat toisiaan vähän kysyvästi. Reliam ei vaikuttanut kauhean iloiselta tilanteesta, mutta miksi ihmeessä ei? Kaksosethan olivat vain kilttejä - ainakin omasta mielestään. Pian Reyu ja Saramukin pääsivät paikalle ja luojan kiitos raivohullu nidorankin oli rauhoittunut viimein. Snivy loi siihen nopean, vähän inhoavan katseen, mutta käänsi päänsä nopeasti poispäin. Mokoma sekopääjyrsijä oli parempi jättää omaan arvoonsa.

Reliam oli ihan oikeassa kyllä. Ei täältä vielä pois pääsisi vaikka haluaisikin, siitä varmaan poliisit pitäisivät huolen. Kaksoset miettivät hetken, miten kertoa asiansa ilman, että kuulostaisivat lässyttäjiltä. Se olikin hankala kysymys. Mutta yksinkertainen ja suora puhe oli helpointa.
"Me vain haluttiin sanoa 'kiitos'", Ciela ja Cielen sanoivat hymyillen. "Meille olisi käynyt huonosti ilman apuasi", Ciela lisäsi hymähtäen ja niskaansa raapien.
Sitten tyttö avasi laukkunsa ja näytti etsivän jotain hetken. Pian hän nosti laukusta sinikääreisen karkin, jota katsoi vähän aikaa mietteliäänä, kunnes kääntyi Reliamia kohti.
"Saanko antaa tämän Saramulle? Niinkuin.. kiitokseksi?" hän kysyi ja näytti rare candyä miehelle. "Meillä ei oikein ole mitään muutakaan mitä antaa ja minusta Saramu on kelpo pokémon", tyttö jatkoi naurahtaen. Oli oikeastaan aika noloa, ettei ollut mitään mitä antaa Reliamille itselleen. Tai no, voisihan Ciela toki antaa halin kiitokseksi, mutta hän arveli, että Reliam ei ehkä olisi ihan kauhean mielissään siitä.

Cielen vain katseli poliiseja päin vakavahkosti, sanomatta mitään. Oli parempi jättää rupattelu Cielalle, kun tyttö tuntui pitävän siitä veljeään enemmän. Olikin varsin hupaisaa, miten nuorempina niin samanlaiset kaksoset olivat kasvaessaan alkaneet muistuttaa enemmänkin vastakohtia toisistaan. Tai sitten se oli vain hylätyllä hirsimökillä sattunut tapaturma, joka edelleen kaihersi Cielenin mieltä ja sai pojan vaikuttamaan synkemmältä kuin yleensä.

Re: Eväsretki [E]
Post by hitodama on May 9, 2012, 1:11pm

Kun kaksosilla ei kuulunutkaan olevan mitään sen suurempaa tai nolostuttavampaa asiaa kuin kiitosten lateleminen, kääntyivät Reliamin yrmeät kasvotkin taas kerran jäyhään hymynpuolikkaaseen.
"No siis, no... Eipä mitään. Onneksi siitä nyt jotenkin selvittiin", hän vastasi ja rapsutti parran peittämää leukaansa selvästi ylpeänä onnistumisestaan. Harvoinpa nuorukaista nykyisin tällä tavoin mistään suitsutettiin, joten kieltämättä hän otti kaksikon ihailun ihan mielellään vastaan. Vaan kun nämä kävivät vieläpä tuputtamaan karkkiaan kohti Saramua, muuttui miekkosen ilme jo suorastaan hämmästyneeksi. Niin pihalla edes Reliam ei sentään ollut, ettei olisi harvinaista herkkupalaa tunnistanut, sillä olipa hänkin ansainnut yhden tuollaisen eräästä Pokeathlon-kisasta, jossa Saramu oli sijoittunut kolmanneksi.
"Tuota, toki, meinaan jos vain olette varmoja että voitte luopua siitä", kaupunkilainen vastasi aavistuksen varautuneena siltä varalta, että parivaljakko tahtoisikin vetää tarjouksensa vielä takaisin. Lopen uupunut Saramu ei kuitenkaan jaksanut kursailla tällä kertaa yhtä paljon kuin kouluttajansa, vaan nojautui äänekkäästi sirittäen ja siipiään odottavasti väristäen kohti Cielaa ja tämän karkkia. Jonkinlainen herkku oli kyllä todellakin paikallaan tämän hullun höykkyytyksen jälkeen, näytti suutaan aukova ja namipalan saamista odottava scyther tuumaavan.

Samassa kauempaa kuului vihainen huudahdus, mikä sai Reliamin käännähtämään kohti ääntä ja huomaamaan kauhukseen, että ilmeisesti Jericolla olikin ollut vielä voimia yhteen iskuun. Ikävä kyllä otus roikkui tällä kertaa kiinni huono-onnisen poliisimiehen nilkassa, mikä sai kouluttajansa ähkäisemään tuskastuneesti ja kaivamaan nopeasti kaikkien pokémoniensa pallot käsiinsä. Ensin hän palautti Bronin punaiseksi energiavirraksi, sitten Saramun joka oli varmasti ehättänyt jo mutustamaan karkkinsa mikäli Ciela sen tälle tosiaan oli tarjonnut ja viimeiseksi hän yritti saada säteen osumaan myös nidoraniin, joka kuitenkin oli liian kaukana tarkan tähtäyksen kannalta.
"Pakko hakea se äkkiä pois", mies tokaisi ja käänsi pyörätuolinsa ympäri. Juuri samaan aikaan toinen poliisi kuitenkin saapui kouluttajakolmikon luokse ja ryhtyi utelemaan, olivatko sen kaksi nuorinta jäsentä kunnossa. Pikaisesti tilannetta harkittuaan Reliam ymmärsi, että häntä tarvittiin nyt kipeästi toisaalla, kun taas Ciela ja Cielen saattaisivat jämähtää kuulusteluun pidemmäksikin aikaa. Niinpä hän vinkkasi toisille silmäänsä ja heilautti nopeasti kättään.
"Nähdään taas", hän hyvästeli ja toivoi todella, että he myös kohtaisivat uudemman kerran, kenties vähän rauhallisemmissa merkeissä tosin. Sitten hän lähti kiskomaan jyrsijäänsä irti kiukkuisen poliisin jalasta ja jäi tämän jälkeen vielä hyväksi aikaa samaisen miehen läksytettäväksi, ennen kuin pääsi viimein jatkamaan muiden leirintäalueella olleiden tavoin matkaansa.

// Nyt loppui! 8D Kiitos oikein mielenkiintoisesta pelistä ja hyvästä seurasta! //

Re: Eväsretki [E]
Post by siusiu on May 17, 2012, 5:19pm

Reliam näytti hämmästyvän kaksosten tarjotessan lahjaa Saramulle, mikä sai Cielan hymyn levenemään entisestään.
"Tottakai ollaan varmoja!" tyttö vakuutti avatessaan karkin kääreestään. Hän kääntyi scytheriä kohti ja ojensi namipalan ötökälle, hymyillen lempeästi. Cielen katsoi siskoaan tyytyväisenä, mutta sitten hän näytti muistaneen yllättäen jotain ja kaivoi laukusta muistivihkosen ja kynän, alkaen kirjoittaa siihen jotain aika keskittyneesti.

Poliisin vihainen huudahdus sai kuitenkin kaksoset säpsähtämään, keskeyttämään tekemisensä ja katsomaan nopeasti äänen suuntaan. Tutun nidoranin näkeminen sai Cielan kohottamaan kädet suunsa eteen järkyttyneenä, siinä missä hänen veljensä vain toljotti hidasälyisen oloisena myrkkypokémonia. Tuo jos mikä tietäisi ongelmia ja sen Reliamkin ymmärsi, sillä toinen ilmoitti hakevansa nidoraninsa pois. Kaksoset eivät ehtineet edes vastata, kun poliisi jo saapui paikalle ja kyseli kaksosten voinnista. Ciela ja Cielen hymyilivät kohteliaasti ja nyökkäsivät. Eihän heille mitään sattunut - kiitos Reliamin. Reliamista puheen ollen, toinen oli nyt menossa, jolloin kaksosten ilmeet muuttuivat vähän hätääntyneemmiksi ja he nopeasti vilkuttivat miehelle heiheit.
"Nähdään!" kaksoset huudahtivat toisen perään. Cielen laittoi vihon ja kynän takaisin laukkuunsa ja kääntyi taas poliisia kohti siskonsa lailla, kysymyksiin vastaillen.

Kun tapahtumat viimein rauhoittuivat kokonaan ja kaksoset saattoivat lähteä hyvillä mielin majataloa kohti, avasi Cielen vihkosensa ja luki tekstin, jonka oli jo ehtinyt kirjoittaa. Ciela tuli veljensä vierelle ja katsoi tekstiä vähän harmistuneena.
"Siitä puuttuu jotain", hän totesi hiljaa mutisten.
"Ai, mitä?"
"Reliamin nimikirjoitus."

# Jees~ Kiitoksia paljon tästä jännästä pelistä :3 #