Runoi

ULKONÄKÖ✚ Ruumiinrakenteeltaan hyväkuntoinen ja ryhdikäs Runoi on kokonsa puolesta näyttävä koira. Korkeutta isolla uroksella on 68cm ja painoa 40kg. Rakenteeltaan se on jäntevä ja maskuliininen, mutta varreltaan kuitenkin kohtuullisen hoikka, mikä tekee siitä sporttisen ja lihaksikkaan näköisen. Koiralla on vinttikoiramaisen kaareva selkä, pitkä kaula ja kapea, matalaotsainen pää, kun taas dobermannille tyypillistä päällikarvaa sekä paksu kuono. Myös koiran tassut ovat suuret, mikä korostaa vahvoja jalkoja ja voimakasta olemusta. Häntänsä on melko pitkä ja kärjestään jyrkästi kiemuralle kaartuva, Runoi kantaa sitä hieman selkää korkeammalla tai vinttikoiralle tyypillisesti takajalkojen välissä. Koiran olemus on vinttikoiralle tyypillisen kuiva varsinkin kasvoista ja jaloista. Karva on paikoitellen hyvinkin hapsuttavaa ja kaartuu koirasta poispäin - erityisesti hännässä karva on kuitenkin hyvinkin pitkää, kaikkialla ilmavaa ja kevyttä. Kasvot ja jalat ovat hyvin lyhyen karvan peittämät. Koiran korvat on tavallaan typistetty, minkä takia ne ovat harvinaisen kapeat ja pituudestaan huolimatta pysyvät pystyssä.
Runoin kasvoilla on oikealla puolella arpi, joka on nipin napin säästänyt silmän ehjänä, nousten suoraan silmän yläpuolelta otsalle. Myös koiran vasemmassa takajalassa on arpia jotka kiertävät jalkaa.
Koiran turkki on väriltään pääasiassa likaisen harmaata, merkit ovat vaaleanharmaita, valkoisia, hiilenharmaita(mustia) ja ruosteenruskeita. Silmät ovat haaleanharmaat, väri taittuu hieman lämpimään siniseen. Kirsu ja anturat ovat tasaisen harmaat, kynnet ovat pääasiassa tummat, mutta muutama kynsi on päätynyt vaaleaksi.

LIIKKEET&ELEET✚ Runoi liikkuu melko epätasaisen pehmeästi, näyttäen yleensä varsin huolettomalta ja rennolta tassutellessaan kevein ja keinuvin askelin menoihinsa. Liike on juurikin kevyen ja hallitun näköistä sen lapsekkaasta huolettomuudesta poiketen. Kun uros on vakava mieleltään, liikkuu hän huomattavan suoraviivaisesti pitäen päänsä ja häntänsä jämäkästi samalla tasolla selkää korkammalla. Tavallisesti häntä on joko selän tasoa hitusen ylempänä, tai seistessä takajalkojen väliin kiertyneenä. Korvat ovat koiran ilmeikkäin osa, vaikka ne ovatkin useimmiten teipuneina melko korkealle taakse suoriksi ojennettuina. Korvansa voivat kuitenkin olla niin sivulle kuin eteenkin taipuneina riippuen vähän mielentilasta. Rentoutuneena makoillessa ne ovat helposti sivuille sojottaen ja taipuvat ties mihin ihme asentoihin - eli kapeat typistetyt korvat eivät suinkaan ole jäykät ja aina viivasuorat. 

PUHEÄÄNI&TAPA✚ Kokoonsa nähden yllättävän pehmeä ja miellyttävä ääni, joka kumpuaa syvältä rinnasta. Puhuessa normaalisti se on aika tavanomainen, ei kovin matala muttei korkeakaan. Suuttuessaan ääni kuitenkin madaltuu ja voimistuu ja on huomattavan maskuliininen. Puhetapansa on tavallinen, mutta teitittelee muita silloin kun kokee sen ansaituksi, eli hänen suustaan se on vahva kunnioituksen osoitus.

LUONNE✚
Ensivaikutelma Runoista on miellyttävä ja utelias. Hän on olemukseltaan säyseä eikä liiemmin välitä pitää kovaa meteliä, viihtyen lähinnä sivummalla tutkien tilannetta. Hän kuitenkin osaa olla kovassa äänessä ja huomion keskipisteenä jos se on tarpeen, eikä pelkää nostaa itseään esille. Hänet voikin katsoa rohkeaksi, toisinaan jopa röyhkeäksi.

Runoi on kunniallinen ja hyvätapainen, eikä hän pidä huonoista käytöstavoista tai turhasta pokkuroinnista. Hänen ohjanuoriaan ovat syy ja seuraus, eikä siihen malliin sovi spontaani ja liekinarka väkivalta, jota monet muut samoissa töissä työskentelevät arvostavat. Uros onkin siinä mielessä pidetty, sillä hänen seurassaan ei tarvitse pelätä syyttä suotta saavansa kuraa niskaansa. Koira arvostaakin hyviä tapoja, antaen tunnustusta niille jotka osaavat käyttäytyä oikein oikealla hetkellä. Hän halveksuu silkan tunnekuohun perässä toimimista, katsoen pahalla liian äkkipikaista ja välinpitämätöntä päätöksentekoa. Hän kuitenkin antaa muiden toimia niin kuin tahtovat, puuttuen tilanteisiin vain jos ulkopuoliset ovat alttiina vaaralle.

Runoi on työssään maltillinen ja kalsea. Hän puuttuu asioihin samantien, pitäen huolen että rangaistus on teon mukainen ja että tekijä sen ymmärtää. Hän on kuitenkin reilu, eikä syyttä suotta vainoa muita. Hän luottaa omaan arvostelukykyynsä ja tapaansa hoitaa asiat, eikä pidä siitä että virkatoverit tunkevat nokkansa hänen asioihinsa. Hän onkin tarkka siitä miten antaa muiden kohdella itseään, vaikkei ottaisikaan asiaa samantien käsittelyynsä - hän odottaa mieluummin sopivaa hetkeä, kuin alkaa suin päin purkaa tilannetta. Hän onkin kärkkäästä puuttumistavastaan huolimatta maltillinen, eikä pelkää antaa asioille aikaa.
Kaikesta edeltävästä voi varmasti päätellä ettei Runoi ole lokeroivaa sorttia, vaan viihtyy niin narttujen, kissojen kuin köyhienkin seurassa. Nuorena uroksella oli runsaasti ennakkoluuloja kissoista, mutta on sittemmin oppinut kohtelemaan heitäkin yksilöinä, eikä omaa enää mitään ikäviä fiiliksiä.

Runoi on todellakin utelias luonne, minkä vuoksi hän tuppaa unohtamaan herkästi tekeillä olevan asian ja siirtymään innokkaasti seuraavaan – tämä lapsekas puoli tulee hänessä aina silloin tällöin esiin sysäten kylmän miliisikuoren sivuun. Hän viihtyykin helposti ihan tavan tallaajien seurassa, haluten välissä unohtaa raskaat työasiat ja muut vaikeat aiheet joita vapaa-ajallaan kohtaan.

Uros onkin helposti toimeentulevaa sorttia, mutta ei lämpene kovin herkästi ystäväksi asti. Hän suhtautuu hyvinkin tuttavallisesti puolituttuihinkin, ollen sellainen reilu ja reipas toveri jota kaikki varmasti joskus kaipaavat. Hän ei ole suoranaisesti iloinen tai vitsikas veikkonen, mutta hänen kanssaan ei pitäisi ainakaan tylsää tulla. Siinä vaiheessa kun vieraat alkavat tunkea hänen seuraansa häiriöksi asti, voi hän heittäytyä yllättäenkin viileäksi ja luotaantyöntäväksi – hän kaipaa omaa tilaa sopivassa suhteessa sosialisointiin, vaatien sitä rauhaa tarvittaessa rajustikkin. Hän ei kuitenkaan pidä suoranaisesta yksinolosta, vaan lähtee yksinäisyyden iskiessä etsimään seuraa vaikka kahvilasta tai muista julkisista paikoista. Runoi ei pidä alkoholin kittaamisesta saaden siitä ja tupakansavusta päänsä kipeäksi, mutta viihtyy kyllä seurassa vaikka siinä joku joisikin.

MENNEISYYS✚
Runoin vanhemmat Illia ja Reno kuuluivat kumpikin Daisylandin keskiluokkaan. Illia oli hento ja herkkä paimenkoirasekoitus, joka toimi pitkään tunnustelijana ja Miliisien heittopussina. Reno saapui nuoren nartun avuksi ja kohottuaan itse Miliisiksi, sai naaraan pois Vostokin kujilta omiin tassuihinsa. Kaksikon suhde oli vähän niin ja näin onnellinen - Illia oli tyytyväinen huomattavasti parantuneeseen elämäänsä, kun taas Reno koki ylemmyyttä saadessaan kontrolloida ja suojella heikkoa tyttöstään. Reno haaveksi pojasta jota kasvattaa rinnallaan Miliisinä, mutta Illian huono kunto ei antanut sen kantaa pentuja - jälkikasvua ei tullut lainkaan tai ne syntyivät heikkoina ja kuolleina. Jossain vaiheessa Reno kyllästyi, liikkuihan puistossa jo huhuja hänen siemenettömyydestään. Uros marssikin oikopäätä Daisylandin pohjasakan keskuuteen, valiten köyhälistön joukosta omaa kokoluokkaansa edustavan nartun ja pisti tämän paksuksi. Narttu maksettiin hiljaiseksi vähin äänin, eikä Illia tietenkään tiennyt puolisonsa suunnitelmasta.

Lopulta maailmaan pyörähti kolme pentua, joista kaksi Reno puri hengiltä silkassa vallanhuumassaan. Eihän sitä tarvinnut kuin yhden pennun jatkamaan ylvästä vertaan. Reno maksoi myöhemmin nartulle sievoisen summan, jotta tuo muuttaisi asumaan Illian ja hänen kanssaan Motelliin. Renon kannalta elämä alkoikin hymyillä, sen elinvoimaisesta urospennusta ja vahvasta nartusta tuli maineensa kulmakivet. Pennun synnyttänyt narttu, Arina, otti uuden aseman ilolla vastaan. Koirasta tuli Renolle kunnon hännystelijä ja huomiota keräävä koru. Pentu sen sijaan jäi Illian kanssa kotiin - olihan narttu hyvä lastenvahti ja kasvattaja.
Runoin lapsuus oli sille omituista aikaa. Arina ei siitä juurikaan välittänyt imetyksen loputtua, kun taas Reno kiskoi poikaa mukaansa töihin ja illanviettoihin. Illian kanssa se vietti aikaansa silloin, kun Reno oli liian krapulainen tehdäkseen töitä, jolloin Arina hillui Daisylandissä miehensä poletteja tuhlaamassa. Toisinaan palatessaan ryyppyreissultaan, Reno pieksi Illian ja kohteli sitä muutenkin kuin roskaa. Kaiken tämän tuskan Runoi joutui näkemään, mutta Illia rohkaisi pentua uskomaan parempaan. Onkin pitkälti Illian lempeän ja anteeksiantavan luonteen ja kasvatuksen ansiota, että Runoista kasvoi niinkin täyspäinen koira mitä se aikuisiällä on.
Reno pääsi päiviltään Nälän hyökättyä sen kimppuun Vostock-reissulla. Arina järkyttyi uhkean uroonsa kohtalosta pahasti, yrittäen aluksi saada Illialta lohdutusta - Illia oli kuitenkin väsynyt ja uupunut, ei se jaksanut korvaansa letkauttaa puolisonsa kohtalosta eikä sitä kyllä kiinnostanut Arinankaan tulevaisuus. Sen sijaan kun Arina yritti houkutella mukaansa teini-ikäistä Runoita, suuttui Illia perinpohjin ja ajoi nartun kauas takaisin hämärille kujille.
Runoi ja Illia joutuivat muuttamaan pois Motellista, päätyen majailemaan planetaarioon. He alkoivat tehdä yhdessä työtä siivouspiirissä, eläen kurjasti mutta kahdestaan onnellisena. Runoi joutui usein puolustamaan Illiaa Miliiseiltä ja muilta öykkäreiltä, jotka muistivat heikon nartun vanhoilta ajoilta. Saipa uros itsekkin usein selkäänsä ja päätyi kerran putkaankin.
Runoin ollessa reilun vuoden ikäinen, Illia menehtyi talven kylmään ja ravinnonpuutteeseen. Tilanne oli Runoille vaikea, olihan se tottunut tekemään kaiken ottoäitinsä kanssa, viettäen vain vähän aikaa erossa tuosta.
Runoin elämässä alkoi itsenäisyyden opettelun ajanjakso, jolloin se teki töitä hankintapiirissä, tappeli tappelupiirissä ja nukkui yönsä joka yö eri paikassa. Kun sen maine alkoi tappelupiirissä nousta julkisiin korviin, joku ehdotti urokselle Turvallisuuspiirissä työskentelyä. Ei mennyt aikaakaan kun uroksesta tuli tuttu kasvo Kaartilaisena ja Muurinvartijana. Runoi on tuoreeltaan päässyt Miliisiksi, toverinsa Fjodorin suositeltua häntä.

OMINAISUUDET✚ Runoi on vanhana tappelupiiriläisenä mitä etevin fyysisissä kahakoissa. Taisteluhalua ja -osaamista löytyy runsaasti, hoidellen kevyesti keskitasoisen katukoiran. Nopeus on vinttikoiraveren hieno perintö, josta on tosin apua vain tietyissä tilanteissa - ketteryys ei ole hänen parhaita piirteitään, joten kapeilla ja mutkittelevilla kujilla vauhti jää vähäiseksi. Nuori koira ei ole vielä huipussaan, vaan sillä on varmasti petrattavaa voimissaan.

Puruvoima: 4/5

Lihasvoima: 4/5

Kestävyys: 3/5

Ketteryys: 2/5

Nopeus: 4/5

Kivunsietokyky: 3/5

 

PESÄ✚ Runoi haaveilee omasta sopesta kojukujalla, mutta on toistaiseksi tyytynyt pyörimään missä milloinkin - planetaario vetää yhä häntä puoleensa, mutta joskus pentuajan muistot kalvavat mieltä niin että uni tulee paremmin jossain muualla. Nukkuu mieluusti muiden seurassa, välttäen täysin tyhjiä tiloja.

 

VARALLISUUS/TAVARAT✚ Omistaa toistaiseksi vain korvissaan killuvat koristeet sekä Miliisin mustan huivin.
Huivi on paksusta hapsottavasta langasta kudottu, mutta kuitu on kevyttä ja ilmavaa eikä huivi siis lämmitä tai suojaa. Huivi on perinteinen kolmiohuivi, jonka pitkässä kannassa riippuu hapsupallokoristeita.
Korvissaan Runoilla on korut, jotka ovat aikoinaan olleet todennäköisesti pöytäliinan kulmiin asetettavat painot, niissä roikkuu violetinsininen tupsu. Itse paino-osa on koruista revitty jo irti, joten ne eivät paina juuri mitään. Näiden lisäksi korvissaan on kaksi melko tavallista nappikorvakorua, jotka edustavat suurinpiirtein samaa keltaista metallia kuin pöytäpainoissa.

SUHTEET✚
Illia ■ Runoin ottoemo, pitää naarasta kuitenkin emonaan, rakastaa ja kunnioittaa, suree yhä. Kuollut
Reno ■ Isä, entinen Miliisi, ei suoranaisesti vihaa mutta halveksuu eikä hyväksy tuon tekoja. Kuollut
Arina ■ Biologinen emä, tuntee ristiriitaisesti tuota kohtaan, pitää naarasta vastenmielisenä eikä tahdo olla tuon kanssa tekemisissä.
Fjodor Romanov ■ Ystävä pentuajalta, kunnioittaa ja viihtyy tuon seurassa, vaikkei olekkaan kaikesta yhtä mieltä. moosen omaisuutta.

MUUTA✚
■ Pitää sitrushedelmien tuoksusta esimerkiksi hajuvesissä
■ Kun Runoi oli vielä pikkupentu, teetätti tuon isä pennulle "typistetyt" korvat, leikkaamalla osan korvasta kokonaan pois.
■ Ei hauku tai murise juuri koskaan, vaan on niin tapellessaan kuin metsästäessäänkin hiljainen. Omaa jonkin verran riistaviettiä liikkuviin kohteisiin.
■ On kerran jos toisenkin tarjoutunut jonkun muun tilalle tunnustelijaksi
■ Lyhyen turkkinsa vuoksi ei kestä kovin hyvin kylmää, varsinkin kosteus on hänen heikko kohtansa. Lihakset kipeytyvätkin helposti jos joutuu oleskelemaan kylmällä ja kostealla säällä ulkona.
■ Inhoaa purkkiruokia, oli kyse sitten ihmisten eineksistä tai lemmikeille tarkoitetuista.
■ Ei juo alkoholia, mutta jos joutuu sitä syystä tai toisesta ottamaan, humaltuu hyvin hyvin herkästi
■ Pääsi Miliisiksi ystävänsä Fjodorin suosittelemana
■ On totta, että vie ruokaa ja hyödykkeitä heikoille koirille - erityisesti niille, joilla ei ole ketään muuta tukenaan. Runoi valikoi kohteensa harkiten, käyttäen apunaan luotettaviksi kuriireikseen laskemiaan koiria tai kissoja. Usein joutuessaan selittelemään tekosiaan, käyttää verukkeena palveluiden ostamista tai sukulaisuussuhdetta, joiden perää ei ole kovin helppo selvittää - esimerkiksi seuralaismaksu on yleinen syy ruuan tai hyödykkeen antamiselle, vaikkei mitään olisikaan oikeasti tapahtunut. Runoi pyrkii pitämään huolen siitä että sen tarjoama apu menee sitä oikeasti kaipaaville, eikä hän ryhdy auttajaksi sitä kysyville.