Diego - RPGs

Djala » Hiekkaranta » Tuuliajolla

Tuuliajolla
Post by hitodama on Nov 19, 2008, 17:31

Varsin harmaa ja hämärä oli iltainen merimaisema usein niin kovin valoisalla hiekkarannalla. Meri näytti tummalta ja ehkä jopa hivenen uhkaavalta, velloessaan kesyttömänä pilvien peittämän taivaan alla. Erikoinen, oranssin värinen läikkä tuntuikin suorastaan loistavan vesiaavikon keskeltä, pyrkiessään kiivaasti kohti rantaa. Tarkkasilmäinen katsoja olisi saattanut tunnistaa olennon koiraeläimeksi, mutta tarkempi määrittely olisi hyvinkin monelta saattanut jäädä tekemättä. Uros kun sattui olemaan tiettävästi ensimmäinen harjasusi, joka Andriaanan saaren oli määränpääkseen ottanut.
Lopulta iskeytyivät hengästyneenä puuskuttavan pitkäkoiven tassut vasten rannan hienojakoista hiekkaa, elikon alkaessa vaivalloisesti raahata honteloa ruumistaan pois vedestä. Varsin nopeasti mustaharjaksisen voimat kuitenkin pettivät, tämän lyyhistyessä märäksi kasaksi keskelle santakumparetta.

Jonkin aikaa keskittyi Diegoksi itsensä nimittänyt harjasusi vain tasaamaan hengitystään, jaksamatta edes ajatella suojaisampaan paikkaan siirtymistä. Suussa maistui merivesi ja silmiä kirvelsi kuin viimeistä päivää, mutta silti uros oli Herralleen kiitollisempi kuin pitkiin aikoihin. Hän oli selvinnyt maihin, hän oli elossa. Ei kaiketi kotonaan Etelä-Amerikassa, mutta kiinteällä maalla yhtä kaikki. Ja se jos mikä oli juuri nyt synonyymi täydellisyydelle.
Hetken hervottomana makoiltuaan sai Diego vedettyä pitkät jalkansa lähemmäs vartaloaan lämpenemään, ne kun olivat menettäneet tuntonsa kylmän tähden jo ennen matkan puoliväliä. Harmaat silmänsä painuivat kiinni, eikä aikaakaan, kun voimia palauttava uni otti vallan nuorukaisen mielestä.

// Tiinuu ja Dereka. //

Re: Tuuliajolla
Post by tiinuu on Nov 19, 2008, 19:19

Valkoiset tassut rummuttivat maata. Valkoinen piste oranssinruskean sävyttämän laukkasi metsästä poispäin. Pitkät jalat ottivat suuria harppauksia. Kivi. Se sattui matkalla eteen, ja valkoinen tassu osui siihen. Sinisilmäinen neiti lensi kaaressa ilmaan ja mätkähti maalle selälleen.
"Haa, eihän selikka osannu mitää!"
"Khyl sie olit tyyppi oikeesettei tyttöi kannata ees miettii mukaa".
"Mennää kaverit, jätetää toi yksinää itkemää tänne!".

Ne olivat loukkauksia, ne olivat ivoja. Hissuksiin Derekaksi nimetty sinisilmä nousi pystyyn ja katsoi kauempana menevien jätkien perään. Niin, taas hän oli epäonnistunut eikä saanut taaskaan seuraa. Entinen seura oli pelästynyt huomatessaan Derekan pitävän tästä ja nämä eivät ottaneet mukaan, koska oli hiukan kömpelömpi. Derekaa harmitti vietävästi.

Pää hiukan roikkuen, häntä matalalla tyttö lähti kävelemään kohti rantaa. Ilta oli harmaa, kuten nuoren neidon mielikin. Jospa rannalla saisi olla hetken rauhassa ja miettiä sisintään. Onko väärin olla erillainen? Hetki hetkeltä tyttö lähestyi rantaa, ja tietämättään nukkuvaa eläintä. Vähän ennen rantaa tyttö seisahtui, nosti pänsä otti päättäväisen ilmeen kasvoilleen ja alkoi marssia rannalle. Ruskeavatsainen oli päättänyt olla miellyttämättä ketään, ja olla oma itsensä. Ei kukaan voinut päätää hänen tekemisiään. Hän oli jo iso.

Maa tömisten tyttö laskeutui alas santatörmältä ja veteen jalkojaanviilentelemään tuo käveli. Ajattelemaan äitiään, tietämäänsä puolisiskoa ja veljeään missähän tämä olisi. Hetken paikallaan oltuaan Dereka kyllästyi. Pitkillä tassuillaan tämä lähti kulkemaan rantaviivaa pitkin. Kauampana tämä näki rannalla oranssin hahmon. Oliko joku loukkaantunut?

Re: Tuuliajolla
Post by hitodama on Nov 19, 2008, 20:02

Vaikka nukkuminen kehoa voimistikin, ei se aina välttämättä tehnyt samaa mielelle. Levottomassa unessaan kävi Diego tahtomattaankin jälleen läpi elämänsä aikana tapahtuneita asioita, useat ei niin kovin miellyttävän sorttisia laisinkaan. Monta kertaa oli harjasusi katunut päätöstään jäädä asumaan kaupunkien huminaan, vaan ei uros ollut poiskaan osannut lähteä. Nyt, raskaan merimatkan jälkeen tulvi mieleen kaikki, mitä nuorukainen olisi mieluummin ollut ajattelematta, koskaan enää kohtaamatta. Ikuinen nälkä, muiden koiraeläinten iva ja halveksunta, nöyristely ja hyväksikäytetyksi tuleminen...
Oranssiturkkisen ruumis alkoi hiljakseen täristä niin kylmästä, kuin unien kautta piinaavista aatoksistakin. Vaikka turkkinsa oli siinä maatessaan jo lähes kuivanut, näytti pitkäkoipinen elikko yhäkin kovin surkealta tapaukselta. Ja sitä hän juuri nyt toden totta olikin.

Jonkin ajan kuluttua yltyivät painajaiset entisestään, kunnes lopulta revähtivät nuorukaisen silmät auki ja keuhkot vetäisivät nopeasti ilmaa sisäänsä. Lähes pakeni pieni huutokin Diegon huulilta, mutta merivesi näytti vieneen hänen äänensä mennessään. Sen sijaan yltyi mustaharjaksinen yskimään viimeisiäkin vesipisaroita keuhkoistaan, sekä kääntymään vatsalleen hietikolla. Kun köhiminen viimein loppui, havaitsi uros kuitenkin jotain, mikä veti hänen isokokoisten korvien huomion puoleensa. Kuin joku olisi kävellyt jossakin kauempana. Varma hän ei kuitenkaan ollut, sillä hiekka vaimensi ääntä melkoisesti.
"Hei!" koetti harjasusi huutaa ääntä kohden, saaden kuitenkin kurkustaan aikaiseksi vain pientä pihinää.

Re: Tuuliajolla
Post by tiinuu on Nov 24, 2008, 21:04

Valkokorva kuuli tuon jonkun kuiskaavan jotain ilmoille. Tai ei sitä voinut varmaksi sanoa oliko se kuiskaus vai kuuliko oranssi vatsainen harhoja. Ääni sai kitenkin nartun juoksemaan entistä enemmän. Nopeasti tuo kiihdytti vauhtinsa niin nopeaksi, kuin aikaisemminkin näyttäessään pojille. Silmissä vilahtelivat maisemat. Vesi ja hiekka sekoittuivat naaraan juostessa rantaviivalla.

Tällä kertaa kuitenkaan Dereka ei kaatunut. Sinisilmäinen saapui Oranssin möykyn luo ja pysähtyi huohottaen kuin seinään.
"Hei, ooks kunnossa?" naaras kysyi ja läähätti. Tuo toinen oli niin heikon näköinen.

Re: Tuuliajolla
Post by hitodama on Nov 24, 2008, 21:24

Niin kovin kauan tuntui ympäriltä kuuluvan vain pelkkää aaltojen pauhinaa sekä muutamien lokkien kirkunaa, vailla mitään merkkiä muusta elämästä. Ellei olisi ollut niin kovin väsynyt, olisi Diego voinut kohottautua pitkille jaloilleen maisemaa tähyilemään, mutta nyt ei jaksanut nuorukainen sellaista edes ajatella. Kunhan painoi päänsä vasten tassujaan, ja odotti. Turha sitä olisi enempää huudella, kun ei ääntäkään kuulunut.
Jonkin ajan kuluttua alkoi kuitenkin kuulua taas jotakin, jolloin uros lopultakin oli varma, ettei ollut vain kuvitellut toisen olennon läsnäoloa. Kärsimättöminä kääntyilivät harmaat silmänsä pitkin horisonttia, kunnes havaitsivat jonkun juoksevan suoraan häntä kohti. Lienikö tuo ystävä vai vihollinen, sitä ei harjasusi tiennyt, mutta oli erittäin halukas ottamaan selvää. Yksin hän kun ei uskonut tässä kunnossa kovinkaan kauan pärjäävänsä.

Ennen kuin hengästynyt vieras ehti pysähtyä Diegon vierelle, oli uros kiertänyt itsensä jälleen varsin sekalaisen näköiselle mykkyrälle. Jos näyttäisi vielä hivenen huonokuntoisemmalta kuin oikeasti olikaan, saisi hän ehkäpä muutaman ylimääräisen säälipisteen toisesta herutettua. Eikä muutoinkaan koskaan ollut pahitteeksi, mikäli onnistui saamaan toiset hivenen aliarvioimaan itseään.
"E-en taida. Olen niin... Väsynyt. Uimisesta" pihisi oranssiturkki vastaukseksi vieraalle. Ei toinen näyttänyt ainakaan äkkiseltään kovin uhkaavalta, naaraskin oli ja kaikkea.
"Autatko minut... Kauemmas merestä?" uteli harjasusi näyttäen niin kovin surkealta, kuin ikinä vain taisi. Oikeastaan hänen oli ihan yhtä hyvä tässä kuin muuallakin hietikolla, mutta kyseessä olikin pienoinen testi siitä, oliko vieras halukas häntä avittamaan.

Re: Tuuliajolla
Post by tiinuu on Nov 27, 2008, 21:24

Dereka läähätti hiukan. Tuntui hyvältä juosta välillä aivan poikeasti! Sinisilmä kallisti päätään hiukan kuullessaan toisen pihinän. Korvat hörössä tämä kuunteli. Dereka istuutui toisen vierelle ja hymyili. Tyttö vain hymyili. Toinen oli aika kivan näköinen, joten tuskin suurikaan uhka.

Toinen pyysi apua. Dereka nyökkäsi pienesti ja koetti hymyillä rohkaisevasti. Niin rohkaisevasti kuinn taisi, sillä se oli niitä narttumaisia puolia, joita neito ei osannut.
"Okei", narttu sanoi ja nousi seisomaan, ja jatkoi: "Mä käyn tuolla. Oota". Nopeasti narttu juoksi lähi ympäristön. Lähellä hiekan ja metsän rajaa oli pusikoita joista saisi varjoa, ja suojaa. Lähistöllä ei näkynyt ketään muita ja iloisin mielin Dereka palasikin tuon oranssin luo.

tämänvierelle tultuaan neiti hymyili pienesti ja nyökkäsi.
"Tuolla olis kiva paikka minne voit menn", tämä sanoi ja kääntyi aivan oranssin vierelle. Valmiina auttamaan! Dereka toivoi, ettäoranssi ei pahastuiusi, jos hän seisoi tämän vierellä koko ajan tukien. Ehkä näin päästäisiin, jottei tarvitsisi kantamaan ruveta.

Ennenkuin toinen ehtisi kysyäkkään neitisen nimeä tuo jo kysyi: "Olen Dereka. Kuka se sä oot?".

Re: Tuuliajolla
Post by hitodama on Nov 28, 2008, 16:33

Vieras naaras näytti istuutuvan Diegon vierelle hengitystään tasaamaan, eikä harjasusi pannut asiaa mitenkään pahakseen. Ei hän myöskään turhia toiselle jutustellut, kunhan tarkkaili sivusilmällään toisen olemusta. Vaaleaturkkinen näytti melko vahvalta ja suurin piirtein uroksen itsensä ikäiseltä, mutta toisessa oli jotakin hieman eriskummallista. Tai niin, tavalliselta sudeltahan naaras näytti, mutta siinä se ongelma juuri piilikin - oranssiturkki kun ei ollut eläessään sutta tavannut. Ei hän kuitenkaan mitään toisen ulkomuodosta maininnut, vaan tyytyi hymyilemään tälle heikosti.
"Odo-odotan minä" vastasi Diego, kun naaras lähti nopeasti säntäämään kohti kauempana häämöttävää metsikköä. Taisi olla varsin eloisa tapaus, kun tällä tavoin paikasta toiseen juoksenteli, ajatteli harjasusi toisen menoa katsellessaan.

Pian naaras palasi hietikolle, jolloin kääntyi Diego jälleen vatsalleen makaamaan. Kaikesta päätellen tästä pitäisi pian nousta, ja kerälle kääriytyneenä se olisi varsin vaikeaa.
"Sinne sitten", uros myönteli jaksamatta vastailla kovinkaan monimuotoisin lausein takaisin. Vaivalloisesti hän veti mustat koivet alleen ja raajat väsymyksestä täristen ponnistautui seisomaan. Ylös päästyään näyttäytyi harjasuden erikoinen olemus koko komeudessaan; vaikka oli äärimmäisen laiha ja hontelo, kohosi hän pitkien jalkojensa avulla paljon naarasta korkeammalle.
Jo seisaalleen nouseminen sai Diegon hengittämään raskaan väsyneesti, eikä hän voinut muut kuin nojautua vasten auttajaansa. Tällä tavoin ehkä päästäisiin sitten ihan etenemäänkin.

Diegon ottaessa ensimmäisiä, horjuvia askeliaan toisen tuella, kuului naaras esittelevän itsensä Derekaksi. Harjasusi sen sijaan joutui nielaiseman kiusaantuneena, kun olisi ollut hänen vuoronsa kertoa nimensä. Mitä hän sanoisi? Kertoisiko vanhempiensa antaman nimen, vai kaupungissa itselleen ottamansa kutsumanimen?
"Nimeni on Diego", uros lopulta vastasi toista kohden katsomatta. Hän ei tahtonut juuri nyt ajatella nimiasiaa sen enempää, joten päätti keskittää voimansa etenemiseensä.

Kaksikon päästyä määränpäähänsä vajosi harjasusi jälleen makuulleen, silmiensä painuessa nopeasti kiinni. Lyhyt kävelymatka oli todistanut, että hän tarvitsisi vielä rutkasti lisää lepoa voimiensa palauttamiseksi.
"Kiitos, Dereka. Minun on kyllä pakko jäädä nyt lepäämään. Pelkäänpä, ettei minusta ole kunnon seuraksi tällä hetkellä." Vaivalloisesti vilkaisi uros vielä toista harmailla silmillään, ennen kuin huokaisi syvään ja antoi väsymyksen ottaa vallan mielestään.
"Toivottavasti tapaamme joskus paremmalla ajalla. Korvaan kyllä apusi sitten", mutisi oranssiturkki, ennen kuin alkoi hengityksensä tuhista rauhallisesti nukahtamisen merkiksi.
Siinäpä makasi kaukaisen maan asukki hyvän aikaa, kunnes lopulta tunsi tarpeeksi levänneensä ja pystyi rannan taakseen jättämään. Seuraavaksi lieni pakko saada jostakin hankituksi jotakin syötävää.

// Joo, tämä jäi nyt tökkimään niin pahasti, että taidan vetäistä Diegon ulos. Kiitos kuitenkin peliseurasta. ^^ //

Re: Tuuliajolla
Post by tiinuu on Dec 22, 2008, 14:10

//Joo no anteeksi, kun tämä meni vaihteeksi näin. uuden koneen kanssa ollut säätöä. No eipä siinä mitään. //

Dereka hymyili pienesti. Toinen kuitenkin kertoi haluavansa lepoa ja Dereka vain nyökkäsi. Selväpä se.
"Minäpä tästä sitten jatkankin matkaani. Oli hauska tutustua", narttu sanoi ja lähti kulkemaan rantaviivaa pitkin pois.