Lajisto: Shamaanit, noidat ja tietäjät

Posted 6 years, 2 months ago by upui

Yliluonnolliseen maailmaan tavalla tai toisella kosketuksissa elävien  Uutelon asukkaiden seassa asustaa myös henkimaailman asiantuntijoina  pidettäviä ihmisiä, jotka voidaan keskenään jakaa muutamaan ryhmään  heidän taitojensa ja toimenkuvien perusteella.




Shamaanit


Perinteisesti  shamaania on pidetty ihmisyhteisöä yhdistävänä henkilönä, henkisenä  välittäjänä sekä tasapainottajana, joka toimii useimmiten transsiin  itsensä vaivuttamalla välikappaleena ihmisten ja henkimaailman välillä.  Tätä henkimatkaa ei koskaan tehdä pelkän huvin vuoksi, vaan esimerkiksi  sairauksien estämiseksi ja parantamiseksi, sateen ohitse ohjaamiseksi,  ongelmiin ratkaisun hakemiseksi muuntuneella tietoisuudella henkien  keskuudesta, kadoksiin joutuneen, tärkeän tiedon palauttamiseksi,  kadotetun tai kiusatun sielun takaisinsaamiseksi energioita tarpeen  vaatiessa toisaalle ohjailemalla yksin tai henkioppaiden ja suojelijoiden avustamana.
Shamaanien rituaalitoimitukset ovat usein  näyttäviä ja hiottujen eleiden sävyttämiä siinä missä taas noidilla  hengelliset toimitukset ovat usein rekvisiitan suhteen asteen verran  maanläheisempiä, mutta vaatimattomiksi ei niitäkään sovi kutsua.

Nykyaikana  shamaanien arki on useasti yhteisöllisestä alkuperästä huolimatta  kuitenkin erakompaa puuhaa, mutta tarkoitusperät maailman eri tasojen  välillä liikkumiseen ovat säilyneet samana; kaikkia olentoja toisiinta  yhdistävän energiaverkon harmonian ylläpitäminen monien konstien kautta.  Myöskin keinot henkimatkaamiseen ovat säilyneet samankaltaisina ajan  kulusta ja maailman muuttumisesta huolimatta. Onnistuneen yhteyden  luomiseen vaaditun muuntuneen mielentilan poppamies pyrkii saavuttamaan  esimerkiksi noitarummun tasaisella, monotonisella äänellä, laululla,  tanssilla ja toisinaan hallusinogeeneja sisältävien sienien tai muiden  aineiden nauttimisen avulla mieltään virittämällä. Transsissa shamaani  irroittaa sielunsa ruumistaan ja voi muuttaa henkensä muuhun muotoon  (vaikkapa voimaeläimekseen matkatakseen turvallisemmin ihmisille  tavallisesti tavoittamattomissa olevilla henkien mailla), josta  juontuukin vanhat huhut muodonmuutokseen kykenevistä tai eläimiä  valtaansa ottavista shamaaneista heidän rituaalin aikana elehdittyä  villipetoja imitoiden  eläimellisen aistimaailman ja tapojen noustessa  transsissa henkilön tietoisuudentilaan. Uskotan myös, että mikäli  shamaani joutuu henkimatkallaan taisteluun eläimenä ja kuolee kyseisesä  maailman ulottuvuudessa, kuolee hänen fyysiseen maailmaan läsnä jäänyt  kehonsakin.

Lyhyesti tiivistäen transsitilaan keskittyvä shamanismi  onkin tieteellisemmin selitettäessä eräänlaista valoisaa unennäköä,  jossa samaan tapaan kuin uneksija, joka tietää näkevänsä unta, shamaani  on tietoinen muuttuneesta tajunnantilasta ja kykenee toimimaan siinä  määrätietoisesti. Se mitä henkimatkalla tapahtuu ei ole unta vaan  todellista siinä ulottuvuudessa. Ja koska eri ulottuvuudet ovat  pohjimmiltaan samaa energiaverkkoa, niin henkimatkan tapahtumat  vaikuttavat tähän maailmaan.
Mainittavaa on myös, että kaikki  shamaanit eivät kuitenkaan tee henkimatkoja, vaan toimivat maallisempina  parantajina tietäjien tavoin ja unennäkijöinä, hakien vastauksia  kysymyksiinsä luonnon merkkejä ja enteitä tarkkailemalla.
Shamaanien  elämään kuuluu myös lähes poikkeuksetta modernimmassakin maailmassa  vahvasti heidät luontoon sitova animistinen maailmankatsomus, jonka  mukaan jokaista asiaa ja olentoa asuttaa henki (mikä osittain pitääkin  paikkansa, mutta jokaista murikkaa ei tietämättömämmänkään uutelolaisen  tarvitse olla varovaisesti kumartelemassa). Samaten uskomus kolmeen  kerrokseen; yliseen, keskiseen ja aliseen jaetusta, suuren maailman puun  nämä kerrokset toisiinsa yhdistävästä maailmasta kulkee käsi kädessä  kyseisen uskon kanssa pohjalaisten loihtijoiden parissa. Nykyaikana  eivät kuitenkaan yliluonnollisetkaan pidä kyseistä uskomusta kovinkaan  todenmukaisena näkemyksenä maailmasta, mutta kiistämäänkään sitä ei  aktiivisesti pyritä, sillä kukapa sitä henkimaailmasta lopulta osaisi  varmasti sanoa kiveen hakattavia totuuksia.



Noidat


Yleisen  mielleyhtymän vastaisesti on hyvä mainita, että noidista puhuttaessa ei  tarkoiteta vain naispuolisia loihtijoita, vaan noita voi olla  sukupuoleltaan mitä hyvänsä. Tässä kohtaa sopii myös mainita, ettei  noidiksi tai shamaaneiksi suoraan synnytä. Kumpaiseksikin voi mieleltään  riittävän vakaa ja kuvainnollisesti jalkansa maassa pitävä ihminen  yrittää opettautua, huolimatta siitä kuinka herkkä on lähtökohtaisesti  omaksumaan loveen lankeamisen keinot ja muut opit. Yksilöstä riippumatta  tämä on pitkälti koko elämän mittainen oppimisprosessi, joka ei  suinkaan tyssää virallisen oppipoika-ajan päätyttymiseen - opettajaltaan  aloitteleva noita tai shamaani voi saada tarpeellisen tiedon toimiinsa,  mutta taito tulee ihmisen löytää itsestään.
Pitkälle historiaan  yltäviä niin kutsuttuja noitasukujakin löytyy, joiden jokaiseen  sukupolveen tuntuu syntyvän vähintään yksi suorastaan synnynnäiseltä  lahjakkuudelta vaikuttava potentiaalinen noita, joka esimerkiksi on  onnistunut käyttämään voimasanoja niiden perimmäistä tarkoitusta vielä  ymmärtämättä.
Shamaanien tavoin myös noidat käyttävät  transsitilaa väylänään kommunikoida henkien kanssa ja etenkin heidän  kohdallaan on noitarumpu aikalailla, ellei tavanomaisin, niin halutuin  apuväline tähän. Yhtäläisyyksiä noidilla ja shamaaneilla on siinä  määrin, että heidät helposti saatetaan sekoittaa keskenään. Shamaaneista  poiketen noidat eivät toimi kenenkään muun kuin itsensä edustajina  henkimaailmassa tai asettaudu minkään yhteisön hengellisen tukipilarin  rooliin. Itsekästä heidän tapansa käyttää voimiaan ei silti  pääsääntöisesti ole, vaan luonnon lakien mukaisessa harmoniasa pysyminen  on heillekin tärkeää yksistään taikojen toimimisenkin kannalta.  Hengellisen maalman asiantuntijakollegoidensa tavoin noidatkin  työskentelvät useasti parantajina, mutta tämän lisäksi esimerkiksi  rohtojen valmistaja tai mahdollisesti loitsujen myyjä ovat myös  tavanomaisia ammattivalintoja.
Erottavan taitona tuulten ja eläinten  hallinta on noidilla etenkin vahva taito ja pelätyistä, mutta  kunnioitetuista lapinnoidista kuulee yhä puhuttavan monia tarinoita,  joissa noita kutsui kylmän pohjoistuulen avukseen eksyttämään vihamiehen  erämaahan.

Loitsinta tapahtuu laulujen kautta, joiden voima useasti pohjautuu asioiden synnyn kertomiseen. Näiden mahtisanojen avulla on mahdollista ohjata ongelman  aiheuttanut todennäköinen, väärään paikkaan eskynyt henki tai energia  toisaalle. Shamaaneihin nähden selkeämmin omiinkin tarkoitusperiin  käytettävästä loihdinnasta ja vaihtelevista taidoista huolimatta on  kuitenkin noitienkin kohdalla muodonmuutoksista puhuttaessa kyse vain  tajunnantilan muuttumisesta, viis vanhan kansan uskomuksista  muuttolintujen kulkua ohjaillakseen jättimäisiksi linnuiksi, ja pedoiksi  muuttuneista kannuskäsistä eli noitarumpua käyttävistä noidista.  Todellisuudessa noidat saattavat pyytää esimerkiksi metsän kuninkaan  kontion voimia avukseen, mutta ainoastaan yhteisen hyvän nimissä, ja  näin ollen karkoittaa karhun kautta epätoivotut tunkeilijat.

Myös  noidilla on apueläimiä ja suojelijoita (useimmiten haltijaeläimiä,  mutta toisinaan ihan haltijoitakin) niin ihmisten maailmassa kuin  henkiolentojen asuinsijoilla. Onkin tavallista, että noidan kodin  jostakin viihtyisästä kolkasta voi löytää asumasta elättieläimen, joka  huolta pidettäessä tuo omistajalleen suojelusta ja onnea. Tällaisia  eläimiä ovat esimerkiksi korpit, käärmeet, kärpät, lumikot, ns  kaivohauet ja jopa päästäiset.
Eritoten naisnoidilla voi olla apunaan  tavanomaisempien henkieläinten ja -olentojen lisäksi para; eräänlainen  pelottava ja voimakas haltijaolento, joka saattaa omistajalleen ryöstää  omatoimisesti vaikkapa muiden talojen rikkauksia. Yleisenä mielipiteenä  paroja pidetään jossain määrin turhan vaarallisina, suorastan  haitallisinakin apuolentoina tarjoamistaan hyödyistä huolimatta, sillä  paran vahingoittuessa myös sen isäntä tai emäntä kokee olennon saaman  vahingon.



Tietäjät


Edellämainituista  noidista ja shamaaneista poiketen, pohjautuu tietäjien ylimaallinen  voima nimensä mukaisesti lähes yksinomaan laajaan tietouteen, eivätkä he välttämättä ota mitään suoraa kontaktia henkimaailmaan. Kansanparantaja  on kaikista kolmesta ryhmästä vahviten juuri tietäjiin kytkettävissä  kyseistä sanaa synonyyminä käytettäessä. Transsiin vajoamista lukuun  ottamatta tietäjätkin laulavat tai lausuvat loitsunsa noitien tapaan,  käyttäen voimasanojen eli luotteiden tehosteena esimerkiksi kanteleen soittoa (noitarumpua he eivät pidä  omiin tarkoitusperiinsä tarpeellisena työkaluna). Tietäjät käyttävät  mitä erilaisimpia taika-aineita (mm. hallusinogeenejä ja villikasveista  valmistetuja rohtoyhdistelmiä) ja maagisina pidettyjä työkaluja  (suoneniskijän koukku esimerkiksi) ihmeparannusten tekoon ja osan heistä  sanotaan kykenevän jopa seisauttamaan avohaavasta vuotavan veren  pelkillä sanoillaan.

Elättieläimet eivät ole epätavallisia  tietäjienkään keskuudessa ja henkiä kunnioitetaan sekä pidetään arkisten  uhrausten ja niille erityisesti osoitettujen sanojen kautta  tyytyväisinä. Kaikilla tietäjillä on myös vähintään yksi suojelushenki,  joka on jokaiselta ihmiseltä löytyvä luonto - ihmisen henkilökohtainen  suojelushenki, jonka sanotaan löytyvän jokaiselta ihmiseltä lähes  syntymähetkestä alkaen. Luonto voi olla esimerkiksi esivanhemman henki.

Seuraava jae tiivistää hyvin joitakin eroja shamaanien ja tietäjien välillä:
"Varsinaisessa  šamaanilaitoksessa šamaanin taikamenot ovat yhteisöä yhdistävä, tärkeä  tapahtuma, eräänlainen "kansanjuhla", johon osallistuvat usein kaikki  yhteisön jäsenet tai osallistujiksi kelpaavat, esimerkiksi kaikki  miehet. Itämerensuomalainen tietäjä toimi yleensä yksin tai joskus  muutaman avustajan kanssa, eikä taikamenoilla yleensä ollut muuta  yleisöä kuin parannettava tai autettava itse."


Vaatetus

Nykyaikana  ei ole lainkaan tavatonta että shamaanit, noidat tai tietäjät  pukeutuvat aivan tavanomaisten kaduntallaajien tavoin jopa hengellisten  toimitusten aikana tai tuo muillakaan tavoin ilmi itseään, kuten  tatuoinneilla tai erikoisin koruin. Maaseudummas mentäessä kuitenkin  löytyy yhä perinteisempien vaatekerrointen suosijoita - niin arjen kuin  juhlavampienkin tilaisuuksien suhteen. Heiltä mieltymyksestään  kysyttäessä tyypillinen vastaus on, että luonnonläheinen vaatetus auttaa  heitä pysymään herkemmin kosketuksissa ympäristöönsä ja sitä asuttaviin  henkiin, kakkiaisiin ja muihin olentoihin arkielämässäänkin. Tällaisen  niinkin tavanomaisen asian kuin vaatetuksen materiaalien kautta  ylläpidetyn, epäsuoran, mutta jatkuvan yhteyden luontoon avulla he  uskovat toimitustensa onnistuneesti suorittamisen olevan helpompaa.
Pohjimmiltaan kyse on yksinkertaisesti yksilöllisistä makuasioista ja  henkilöllä itsellään on täysi vapaus päättää vaatekertoimestaan  joutumatta pelkäämään valintojensa vaikuttavan jollain negatiivisella  tapaa hänen vakavasti otettavuuteensa.


Hyödyllisiä linkkejä

- Thuleian tupa (shamanismi; shamaanit, lapinnoidat)
- Muodonmuutos
- Lehto ry (shamanismi)
- w Shamanismi
- w Lapinnoita
- w Tietäjä
- w Apueläin
- w Intomies
- Kansanparantaja ja kansanparannus
- Henkioppaat ja voimaeläimet
- Samaanien Suomessa hyöri jumalia luonnon täydeltä
- Noita Akmeelin tarina

Comments


No comments found.