Ardante

Virallinen nimi: Ardante
Kutsumanimet: Arda, perheen kesken Ari
Sukupuoli: Uros
Laji: Koirasusi
Rotu: Sutta ja tuntemattomia, suurikokoisia koirarotuja
Ikä: Kolme ja puoli vuotta
Lauma: Carmis
Asema: Tavallinen laumalainen
Ryhmittymät: Kuuluu Puolenkuun klaaniin

Menneisyys:
Ardante sisaruksineen saivat alkunsa puolikuulaisen Cobaean ja tämän puolison Raukon rakkauden tuloksena. Noihin aikoihin oli Lahkon hävittämiselle omistautunut Puolenkuun klaani käynyt jäseniltään surullisen harvalukuiseksi, mistä syystä erityisesti klaaniin kuuluvan emon ilo pentujen syntymästä oli erityisen suuri. Uuden sukupolven ansiosta Puolikuun säilyminen ja Lahkon tuho kun olivat jälleen askeleen lähempänä todellisuutta.

Rakastavasti, mutta klaanille ominaisen tiukasti kasvattivat Cobaea ja Rauko jälkikasvunsa kuten parhaiten taisivat. Onnellisia olivatkin nuo pentuajat jopa Ardanteksi nimetylle urospennulle, jolta näytti syntymästään lähtien puuttuneen kyky tuntea yhtään mitään fyysistä. Pentu itse ei asiaa ymmärtänyt, joten hyvin tarkasti saivatkin vanhemmat olla vahtimassa, ettei nuori uros päässyt itseään telomaan. Kaksikko kuitenkin onnistui työssään mainiosti, joten ajan kuluessa Ardantesta kehittyi suurikokoinen koirasusi, joka iän myötä alkoi ymmärtää jo paremmin tuntoaistinsa puuttumisen mukanaan tuomia ongelmia. Emonsa koetti pentua lohduttaakseen korostaa myös vajavaisuuden etua taistelutilanteen kannalta, sillä taistelijoitahan oli jokaisesta Puolikuuhun syntyvästä pennusta tarkoitus tulla. Varsin hyvin Ardante oppikin käyttämään niin voimaansa kuin kestävyyttäänkin aseena, muttei hän silti voinut olla tuntematta jäävänsä jostakin paitsi nähdessään sisarustensa paistattelevan lämpimässä auringossa tai kiehnäämässä vanhempiensa kyljessä. Saattoi uroskin toki tehdä samoin, mutta se ei merkinnyt hänelle mitään erityistä - se ei muiden sisarusten lailla saanut iloista hymyä nousemaan hänen huulilleen.

Aikuistumisen kynnyksellä alkoi Ardante sisarustensa tavoin viettää aikaa erillään perheestään ja hakea omaa paikkaansa maailmassa. Puolikuulaisuus määräsi toki suunnan hänen elämälleen, mutta uros oli kuitenkin itse päättänyt löytää sen polun, jota hän tuon suunnan mukaisesti tulisi kulkemaan. Tämä mielessään lähti koirasusi viimein noin vuoden ikäisenä kartoittamaan tarkemmin Andriaanaa sisarensa Quantan seurassa. He samoilivat ristiin rastiin synnyinsaarellaan, kunnes päätyivät etelässä sijaitsevaan kylään ja löysivät sieltä aseen ja muutaman suojuksen, jotka he päättivät ujuttaa Quantan ylle. Jonkin ajan kuluttua löytyi taisteluvarustukselle myös käyttöä, kun sisarukset kohtasivat elämänsä ensimmäisen lahkolaisen. Fall-niminen susi oli aikeissa päästää piskuisen Othello-chihuahuan päiviltään, mutta Ardanten ja Quantan satuttua paikalle saikin hukka itse kärsiä puolikasvoituksen aiheuttamista vakavista vammoista. Kokemus oli nuorille puolikuulaisille järisyttävä niin hyvässä kuin pahassakin mielessä: molemmat kokivat varttuneensa hujauksessa aiempaa aikuisemmiksi, mutta etenkin Ardan mielessä verinen tapahtuma jäi kummittelemaan kamalana, lähes pelottavana muistona.

Ajan kuluessa lähtivät Ardante ja Quantakin elämään elämä omille tahoilleen, mutta puolikuulaisuros sai sen sijaan kaksikon pelastamasta Othellosta uuden seuralaisen itselleen. Hyvin eri kokoluokkaa olevat koiraeläimet tulivat mainiosti toimeen keskenään, mutta silti luppakorva oli onnellinen päästessään tapaamaan myös oikeaa perhettään, kun Puolenkuun klaani järjesti jäsenilleen kunnon sukukokouksen. Tapaamisen tunnelma ei kuitenkaan muodostunut järin mieltäylentäväksi, sillä tieto Cobaean kuolemasta kantautui sen puitteissa parivuotiaiksi varttuneiden jälkeläistensä korviin. Asiaa ei ehditty siinä paikassa murehtia järin pitkään, sillä kaikkien yllätykseksi lahkolaisten Hjéresat-joukkio oli saanut vihiä vihollistensa kokoontumisesta ja päättänyt hyökätä heidän kimppuunsa. Ardante selvisi syttyneestä sodasta suhteellisen vähin vammoin ja alkoi tappelussa kohtaamiensa raakuuksien ansiosta ymmärtää yhä paremmin klaaninsa periaatteita: Lahko oli toden totta tuhottava, tai yhä useampi joutuisi kärsimään sen ympärilleen kylvämistä kauhuista.

Sodasta selvittyään suri Ardante edesmennyttä emoaan sekä viimeisimmässä taistelussa menetettyjä sukulaisiaan, mutta positiivisen chihuahua-toverinsa tuella ja sattumalta tapaamansa sukulaispoika Lovrencen veikeän seuran avulla hän pääsi menetyksistään suhteellisen pian ylitse. Pian luppakorva sai kuitenkin itselleen uutta päänvaivaa, kun hän kohtasi ihastuttavalla tavalla viattoman ja positiivismielisen Bedio-naaraan, jonka seurasta uros tuntui nauttivat aivan uudella ja erityisellä tavalla. Rakkaudeksihan tuo tunne osoittautui, minkä siivittämänä kaksikko julistautui hetken jahkailun jälkeen pariskunnaksi. Tuo aika oli varmasti Ardanten onnellisinta sitten pentukololta lähdön, mutta eipä puolikuulaisten onni ole luotu kestämään. Suhde osoittautui nimittäin hyvin rajoittuneeksi uroksen tuntoaistiongelmien tähden, ja tajuttuaan lopulta tuominneensa rakkaansa ikuiseen pennuttomuuteen omien puutteidensa takia, laittoi luppakorva raskain sydämin parisuhteen poikki. Päätös osoittautui ikävän ironiseksi, kun vain vähän tämän jälkeen sattui vanhempia vailla oleva Pohjantähti-nuorukainen Ardanten tielle. Raaskimatta kuitenkaan kiusata Bedioa enempää jatkuvalla mielipiteiden muuttamisella, antoi koirasusi asioiden jäädä vallitsevalle tolalle ja ryhtyi opastamaan pentua elämän saloihin kaksistaan Othellon kanssa.

Kasvatettuaan Pohjantähden parhaan taitonsa mukaan ja lähetettyään tämän tutkailemaan maailmaa enenevässä määrin omillaan, saattoi Ardante keskittyä taas omaan elämäänsä. Laumassaan Carmiksessa oli tovi sitten käynyt kuohuna, kun edellinen johtaja oli murhattu ja uroksen oma täti Bellis astui puolestaan ohjaksiin. Tästä seurasi tietysti lokoisat oltavat puolikuulaisille, jotka julistivat laumansa tästä lähin kokonaan vapaaksi lahkolaisista. Lisäksi sukukunta ryhtyi käymään yhä kiihtyvin hävitysiskujen ja niiden kostotoimista kärsimisen kiertein sotaa Lahkon kanssa. Suurin henkilökohtainen isku luppakorvalle tuli kuitenkin lähempää, kun muuan ovela susiuros tarjosi Herran kansalaisuutta Othellolle, joka sitä itse edes täysin tajuamatta myi siten sielunsa parhaan ystävänsä pahimmille vihollisille.

Suku:
Isä: Rauko (Yuki)
Äiti: Cobaea (Tucci)
Siskot: Quanta (Lara), Idony (Maya), Eyela (Kuroi, nyk. Ish)
Veljet: Dianthus (Yuki, nyk. Mezzi), Corann (Pipsu), Rowan (Kitsune, nyk. narri)
Kasvattipentu: Pohjantähti (hitodama)

Luonne ja käyttäytyminen:
Yleisvaikutelmaltaan Ardante on mitä rauhallisin ja pitkähermoisin uros, joka ei turhia hötkyile minkään asian tähden. Hän on myös varsin vakavamielinen olento, jonka kasvoilta ei liian usein hymyä tai muitakaan tunteista kieliviä eleitä ole havaittavissa. Tämä ei tokikaan tarkoita sitä, etteikö puolikuulaisella tunteita olisi - hänellä vain ei ole tapana niitä järin näkyvästi ilmaista, ellei hän tunne olevansa itselleen hyvin läheisten tuttavien tai sukulaisten seurassa. Vieraammassa porukassa Ardante kun on suorastaan ujo, mikä tulee käytännössä ilmi keskusteluja tehokkaasti jarruttelevana varautuneisuutena ja vaitonaisuutena. Uros ei ole kovin kaksinen sanavelho, joten hän pelkää alituisesti sotkeutuvansa puheissaan tai lausuvansa muuten jotakin typerää, mikäli hän yrittäisi jutella kovin vapautuneesti. Näin ollen hän antaa itsestään helposti tuppisuisen tai jopa juron ja välinpitämättömän kuvan, vaikka etenkin viimeisimmät adjektiivit ovat kaukana totuudesta. Oikeastaan puolikuulainen on nimittäin hyvinkin huolehtivainen ja rakkaimpiaan kohtaan jopa uhrautuvainen toveri, joka ei siedä ympärillään kärsimystä tai surua. Hän yrittää kaikkensa auttaakseen hädässä olevia, mutta etenkin yksinäisinä hetkinään hän saattaa siitä huolimatta tuntea maailmaa kalvavista kurjuuksista suurta syyllisyyttä, vaikkei hän itse niille mitään varsinaisesti mahtaisikaan.

Ardante pyrkii olemaan kaikin tavoin reilu ja oikeudenmukainen koirasusi, mutta jaloista aikeistaan huolimatta voidaan hänen Puolenkuun nimissä suorittamastaan omankädenoikeudesta olla montaa mieltä. Uros ei vapaaehtoisesti tapa edes klaaninsa vihaamia lahkolaisia, vaan tyytyy merkitsemään näitä puolikasvoituksella, mutta raakaa ja lahkolaisten kannalta ajateltuna huomattavan julmaa touhua sekin on. Kaiken kukkuraksi luppakorvainen uros on varsin varteenotettava vastustaja tappelussa, kiitos klaaninsa koulutuksen, suuren kokonsa ja erittäin vahvojen lihastensa. Jykevän ruumiinrakenteen kääntöpuolena on tosin hitaus, jonka takia uroksen on vaikea pysytellä vikkelämpien vastustajien menossa mukana. Ardante ei ole myöskään mikään järin etevä taktikko, joten hänen suhteellisen suorasukaisia hyökkäyksiään on mahdollista ennakoida varsin pienellä vaivalla. Vaan jos hän lopulta saa yhdenkin mahdollisuuden iskeä hampaat kiinni viholliseensa, nousee puolikuulainen hetkessä tilanteen herraksi: häntä on liki mahdoton saada irrottamaan otettaan, sillä tuntoaistin puuttuminen tekee hänet hyvin piittaamattomaksi jopa itseensä kohdistuvia iskuja kohtaan. Pitkällä tähtäimellä moinen itsesuojeluvaiston vajaatoiminta saattaa olla hyvinkin epäterveellistä, mutta itse taistelutilanteessa tunnottomuus tarjoaa koirasudelle myös joitakin kiistattomia etuja. Jos ei muuta, voi hän ainakin hyvin suurella todennäköisyydellä viedä vihollisen mukanaan hautaan, sillä edes kuolettavat vammat eivät kellistä välittömästi urosta, joka ei ymmärrä fyysisen kivun käsitettä sen ensimmäiselläkään tavalla.

Lienee selvää, että tuntoaistin puuttuminen vaikuttaa myös Ardanten jokapäiväiseen elämään erittäin vahvasti. Hän häpeää vammaansa, eikä sen takia tahdo olla fyysisesti kosketuksissa kenenkään kanssa. Tunnottomuuden vuoksi hänen on lisäksi tarkkailtava esimerkiksi kulkemaansa polkua paljon tavanomaista tarkemmin, jottei loukkaisi huomaamattaan itseään johonkin tielleen osuneeseen esteeseen. Tästä huolimatta jalkansa ovat usein naarmuilla ja polkuanturansa ruhjeilla, minkä näkeminen tuntuu luppakorvaisesta kovin turhauttavalta ja saa (muiden syiden muassa) hänet nimittämään vaivaansa kiroukseksi - silloin kun hän sitä nyt ylipäätään ääneen joksikin kutsuu. Uros ei pidä vammaan liittyvistä keskusteluista tai etenkään siitä, kuinka hän usein joutuu selittelemään sitä ja sen vaikutuksia uusille tuttavuuksille. Luontaisen ujouden lisäksi tämä on yksi suurimpia syitä sille, miksi Ardante on melkoisen hitaasti lämpenevää sorttia, joka arvostaa vierellään enemmän muutamaa vanhaa, läheistä ja hänen puutteensa entuudestaan tuntevaa ystävää, kuin lukuisia tuoreita hyvänpäiväntuttuja. Edes kaikkein rakkaimpiensa seurassa ei koirasusi kuitenkaan jatkuvasti viihdy, vaan hän kaipaa toisinaan omaa tilaa ja hiljaisuutta, jonka suojiin käpertyä pohdiskelemaan asioita. Uroksen käyttäytymisen lisäksi on myös hänen ajatuksenjuoksunsa nimittäin jokseenkin hidasta, minkä ansiosta hän tarvitsee etenkin suurempia päätöksiä tehdessään reilusti aikaa. Tyhmä hän ei tästä huolimatta tokikaan ole, vaan ainoastaan perusteellinen ja harkitsevainen olento, joka tekee parhaansa ollakseen rakkaimmilleen kaikin tavoin mitä turvallisin ja luotettavin toveri.

Ulkomuoto:
Ardante on huomattavan kookas ja lihaksikas koiraeläin, jolta ei voimaa puutu. Rakenteeltaan uros on varsin jykevä ja jopa kulmikas, äidin suvusta tulevien pörröisten luppakorvien kuitenkin pehmentäessä vaikutelmaa. Hänen kuononsa on melko iso ja tassunsa leveät, hännän ollessa sen sijaan kovin lyhyt. Kuonon päällä kulkee vinottain kaksi eripituista arpea muistona puolikuulaisen ensimmäisestä taistelusta lahkolaista vastaan. Koirasuden turkki on karkeaa, varsin lyhyttä ja kehonmyötäistä koko ruumiissa lukuun ottamatta korvia, joissa karva on pidempää ja keveämpää, paikoin lähes kiharaista. Yleisilmeeltään uros muistuttaa huomattavasti enemmän koiraa kuin sutta, vaikka molempien verta suonissaan kantaakin. Suden geenit tulevat näkyvästi esiin oikeastaan vain uroksen valtavassa koossa.

Pääväriltään Ardante on kellanruskea, lähes oljenkeltainen. Turkista löytyy myös vaaleahkon suklaanruskeaa väriä, joka koristaa niin uroksen häntää, korvia, vasenta etujalkaa, rintaa, kaulaa kuin kasvojakin. Myös mustaa on jonkin verran, muun muassa vähenevää kuuta muistuttavana puolikuusymbolina koirasuden otsalla. Lisäksi mustan värin peittäminä ovat uroksen oikea etujalka, oikeanpuoleisen korvan kärki sekä kaarevat kuviot silmäkulman lähellä, tummanruskean alueen reunamilla. Ardan kulmikkaat ja aavistuksen vinot silmät ovat tummankeltaiset ja kirsunsa tummanruskea. Kynnet taas ovat valkoiset, paitsi mustassa tassussa, jossa ne ovat harmaat. Koirasuden kulmahampaat ovat hivenen normaalia kookkaammat ja saavat hänet usein pitämään mukavuussyistä suutaan hieman raollaan.

Hyväksytetty pelattavaksi: 2.7.2008
Hahmohistoria: Ardanten ulkonäön suunnittelu oli hetkellinen päähänpisto miettiessäni, millaisen puolikuuhahmon voisin mahdollisesti itselleni haluta, jos sellaisen saamiseen joskus tarjoutuisi mahdollisuus. Tykästyinkin tähän suttaamaani luonnokseen sen verran, että päätin sitä todella käyttää kuullessani myöhemmin Tucin Cobaean saavan pentuja. Nimen keksimisen kanssa koin pienoisia vaikeuksia ja vaihtuipa se hahmotietoja suunnitellessa jopa aivan toiseksi, kuin mitä alunperin oli. Jonkin aikaa minulle oli myös hieman epäselvää minkä luonteinen Ardantesta tulisi, mutta kuva selkeytyi sitten pikku hiljaa itse tietoja kirjoittaessa. Hahmokuvauksen kirjoittaminen kävi muuten erittäin jouhevasti, koska hahmolla ei ole varsinaista menneisyyttä, jonka kanssa yleensä kulutan kovin paljon aikaa.
Oma mielipide: Pakko myöntää, että pidin Ardantesta melkoisen paljon jo ennen kuin sitä oltiin edes hyväksytty mukaan pentueeseen. Lopulta sain kuitenkin huokaista helpotuksesta huomattuani palleroisen olevan mukana, saaden siten ilman huolta alkaa kiintyä hahmoon. Varsin muhevia pelejä hahmolla onkin tullut sittemmin pelattua ja suunnitelmista päätellen niitä tullaan pelaamaan vastakin.

Sekalaisia faktoja

• Ardanten nimen alkuosa on eräänlainen kunnioitus uroksen isoäidille, Artemisialle. Ari-lempini taas viittaa perisuomalaisuudellaan vanhaan yleiskäsitykseen suomalaisista miehistä: ei puhu eikä pussaa, mutta kaveria ei jätä ja omiaan puolustaa viimeiseen asti.
• Ardante nauttii erittäin paljon suurriistan metsästämisestä, sillä sen puitteissa pääsee hänen suuri kokonsa oikeuksiinsa. Lisäksi hän pitää - yllättävää kyllä - pentujen tai pentumaisten olentojen seurasta enemmän, kuin itsensä ikäisten kanssa jutustelemisesta.
• Tunnottomuutensa ansiosta Ardante ei osaa ollenkaan uida tai sukeltaa, mistä syystä veden varaan joutuminen olisi hänelle suurella todennäköisyydellä hyvin kohtalokasta.

Sitaatteja

"Älä enää tule Puolikuun tielle."
"Älä välitä. Joistakin vain on kovin hauska irviä sellaisia ominaisuuksia, jotka tekevät meistä jollakin tapaa poikkeavia. Minusta ne tekevät meistä kuitenkin yksilöitä. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia."