Pohjantähti - RPGs

Carmis » Ranta » Tähti on syttynyt

Tähti on syttynyt
Post by hitodama on Nov 21, 2011, 16:42

Oli kerrassaan aurinkoinen päivä ja vihertävä meri kimmelsi kauniisti lokkien kiljahdellessa yläilmoissa. Linnut eivät kuitenkaan kimittäneet silkkaa onnellisuuttaan, vaan mokomat siipiveikot pohtivat kiivaasti oliko aalloilla lipuva väriläiskä jotakin syötävää vai ei. Itse värillinen osa - räikeänoranssi pelastusrengas - ei varmasti merilinnuille olisi kelvannut, mutta sen keskiosassa tärisevä ja vinkuva eläväinen kylläkin. Kyseessä oli Pohjantähdeksi vasta muutama kuukausi sitten syntyessään nimetty koiranpentu, joka juuri nyt katseli lähestyvää rannikkoa toivon ja pelonsekaisin tuntein. Toki oli ihan järkyttävän ihana nähdä taas maata, mutta kivikko tuntui lähestyvän kammottavan nopeasti. Mitään ei pieni, valkoinen karvakerä ehtinyt ja osannutkaan tehdä, kun sitten voimakas virtaus viimein viskasi niin ulisevan penikan kuin hänen renkaansakin Carmiksen rannan kivenlohkareiden sekaan lojumaan.

Jonkin aikaa Pohjantähti vain huohotti aloillaan ja tunnusteli ihmeissään sitä, kuinka vakaalta ja pysyvältä kivinen pinta meressä lillumisen jälkeen tuntuikaan. Pian narttu kuitenkin alkoi muistaa myös häntä vaivaavan kylmän ja nälän sekä uutuutena mukaan tulleen kivun, jonka kiviin ruhjoutuminen oli aiheuttanut. Mutta mitäpä hän olisi voinut millekään noista asioista tehdä? Nuorikko oli kaukana kotoa, niin kaukana ettei osannut kuvitellakaan, ja hänen oli ikävä perhettään, jonka suojissa hän olisi saanut välittömästi niin hoivaa kuin ravintoakin. Yksin pelon lamaannuttama koira ei osannut kuin kääriytyä tiukalle kerälle uikuttamaan hiljaa suurta yksinäisyyttään.

// Saalistaja luuheppulin kanssa! //

Re: Tähti on syttynyt
Post by saalistaja on Nov 21, 2011, 16:56

Hekla ei henkilökohtaisesti perustanut juurikaan niin aurinkoisesta ilmasta, mutta joka tapauksessa naaras oli liikkeellä. Alunperin sen oli ajanut liikkeelle nälkä, jonka erikoinen naaras oli jo tyydyttänyt pyydystämällään linnulla. Toinen lintu oli jäänyt hiukan ylimääräiseksi, joten lahkolainen oli ottanut sen mukaan ja tällä hetkellä se roikkui vielä hiukan verta valuvana kirjavan suden hampaissa. Luukoruinen Hekla liikkui visusti metsän suojissa, mutta havaitsi harhailevilla silmillään rannan yläpuolella parveilivat lokit, jotka olivat ilmeisesti havainneet jotain vedessä. Keskittymishäiriöinen kun oli, Kuolemankantaja päätti poiketa reitiltään ja mennä taivastelemaan sitä, mitä sieltä vedestä nyt ikinä löytyisikään. Ehkä se olisi jopa joku raato, josta saisi hyviä luita kokoelmiin!

Pettymyksekseen naaras löysi kuitenkin ihan jotain muuta kuin raadon: se löysi kirkkaan värisen pelastusrenkaan. Tylsistyneenä tuhahtaen susi meinasi jo kääntyä kannoillaan, mutta huomasikin samalla hiekan seassa kyyhöttävän pienen valkean nyytin, joka piti vielä surkeaa ääntäkin. Suurikokoinen, mutta hontelo naaras pudotti järkyttyneenä saaliinsa maahan ja suorastaan loikkasi eteenpäin, pysähtyen sitten aivan pienen pennun vierelle. Heklan kalpeat silmät katselivat suuriksi revähtäneinä tätä pientä ja niin jumalaisen valkeaa nyyttiä, joka avuttomasti tutisi paikoillaan.
"Elä itke", erikoinen naaras sanoi yllättävän hellästi ja laski päätään alemmas, jotta voisi nuuhkaista tätä pientä otusta, aivan kuin varmistaakseen, että toinen tosiaan oli koira, eikä joku muu eläin.

Re: Tähti on syttynyt
Post by hitodama on Nov 21, 2011, 18:08

Jonkin aikaa ehti Pohjantähti nyyhkiä omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, mutta muutaman tovin kuluttua hän kuuli vähän matkan päästä hentoisen tömähdyksen, joka saattoi olla jotakin tai sitten ei. Todellisuudessa ääni tuli kivikkoon pudotetusta linnunruhosta, jota seurasi jo huomattavampaa töminää pennun luo loikkivan koiraeläimen muodossa. Äänet saivat valkoturkin kääntelemään lerpattavia korviaan ihmeissään, mutta kun vierelleen sitten näkyi asettautuvan pari selkeästi koiraeläimelle kuuluvia tassuja, pyrki nuorikon mutristunut suu jo kääntymään kohti hymyä. Hän ei ollut yksin! Hän ei ollutkaan ainoa eläväinen tällä kivikkoisella rantatörmällä!

Varovaisesti virnistäen Pohjantähti kohotti päätään ja käänsi katseensa kohti ystävällistä ääntä, joka kehotti häntä olemaan itkemättä, mutta mitäpä hän silloin näkikään? Noh, jos pennun olisi pitänyt sitä jälkikäteen kuvailla, ei hän luultavasti totta tosiaan olisi tiennyt mitä hän oikein edes näki, sillä niin perin juurin kummalliselta tuo hänelle puheleva olento ihmisten ja muiden "tavallisten" koirien parissa varttuneen nuorikon silmiin näytti. Sen hän kuitenkin käsitti, että toisen yllä oli yltympäriinsä luita ja verta - viimeisin kuolleista linnuista peräisin - mikä sai muutoinkin heikossa kunnossa olevan pennun järkyttymään toden teolla.
"ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!" karvakerä kiljui kurkun täydeltä hymyn valahtaessa pois kasvoiltaan ja muuttuessa kertakaikkisen kauhistuneeksi pälyilyksi. Samalla hän koetti parhaansa mukaan kerätä jalat alleen ja lähteä kiipeilemään yli kivien pakosalle, pois luuhirviön läheisyydestä.

Re: Tähti on syttynyt
Post by saalistaja on Nov 21, 2011, 19:18

Hekla ei ollut varmaan ikinä nähnyt mitään niin suloista, puhdasta ja viatonta. Kirjavan naaraan kasvoja koristi levein hymy aikoihin, kun se katseli Pohjantähteä. Niin täydellisen valkea väri - pieni poikkeus nuo mustat pisteet, mutta ei se haitannut. Pohjantähti oli täydellinen Kuolemankantajan silmissä. Se oli jopa parempaa kuin rantaan ajautunut raato. Tässä kaiken ihmetyksen ja jumaloinnin keskellä Hekla ei osannut kuvitellakaan, miten pelottavalta se varmasti näytti pienen pennun silmissä. Verta ja luita ja vielä pienen rakennuksen kokoinen verrattuna vielä pikkuiseen koiraan.

Heklan karmaisevuus tuli selkeästi ilmi, kun Pohjantähti kohtasi katseellaan kirjavan naaraan. Toisesta lähtevä ääni lävisti suurikokoisen suden korvat ja se perääntyi pari askelta hämmentyneenä, suu uudestaan auki loksahtaneena. Muutamaan sekuntiin Hekla ei kyennyt ymmärtämään, mitä se oli tehnyt väärin, mutta sitten se maistoi veren nuolaistessaan huuliaan. Aivan, pentu varmaan säikähti sitä!
"Hei, odota! En mää satuta sua", luunkerääjä huudahti nopeasti ja loikkasi parilla loikalla pienen pennun kiinni. Heklan silmät olivat täynnä lähes hätääntyneisyydeltä vaikuttavaa tunnetta, kun se yritti saada toisen käsittämään, miten paljon naaras itseasiassa piti toisesta, vaikka tosiaan vasta oli sen tavannutkin. Susi loikkasi pennun ohi ja pysähtyi metrin päähän tästä, laskien etupäänsä alas ja ottaen tyypillisen leikkiasentonsa. Samalla sen kasvoja koristi ystävällinen hymy, hännän heiluessa epätoivon vimmalla ees taas sen takana, pöllyttäen hiekkaa ympäriinsä.

Re: Tähti on syttynyt
Post by hitodama on Nov 22, 2011, 1:09

Pohjantähti kuvitteli pinkovansa ja kiipeilevänsä kivien ylitse hyvinkin nopeaa tahtia, mutta valitettavasti kummallinen otus oli häntä monin verroin suurempi ja kuroi alkuhämmästyksestä toivuttuaan pennun saavuttaman etumatkan umpeen muutamalla hassulla loikalla. Naaraan kaartaessa valkoturkin eteen iski koira jarrut päälle ja tömpsähti alahuuli väpättäen istualleen kivikkoon, sekä jäi ilmeisesti kohtaloonsa alistuen tuijottamaan toista.
"Mutta kun sähän oot niinku ihan veressä ja sun luutkin näkyy joka paikassa!" Pohjantähti parin henkäyksen jälkeen kivahti ja oli selvästi yhä pahemman kerran tolaltaan. Kyllä hän muutaman pikkueläimen napanneena tiesi, että luiden ja veren kuului olla eläinten sisäpuolella, eikä tuolla tavoin näkyvissä kuin tällä oudolla... Koiralla? Tai ei, kun pentu nyt oli pakotettu tuijottamaan uutta tuttavuuttaan tarkemmin, ei tämä hänen mielestään näyttänytkään ihan koiralta, vaikka puhuikin samaa kieltä hänen kanssaan. Sekin sai nuorikon pitämään tilannetta entistä kummallisempana, sillä jopa lampaat, jotka olivat olleet hänelle melkein kuin omaa perhettä, olivat vain määkineet toisilleen käsittämättömästi. Miten tuollainen epäkoiraluukasa sitten saattoi tuottaa ymmärrettävää puhetta?
"Mikä sä niinku muka sitten edes olet?" susien lajia tuntematon pentu jatkoi nopeasti, vaikka omasta mielestään hän olikin joutunut katselemaan kammotusta edessään jo pienen ikuisuuden ajan.

Re: Tähti on syttynyt
Post by saalistaja on Nov 22, 2011, 19:31

Heklan sydäntä särki toisen ilme ja se istahti itsekin paikoilleen pölläyttäen samalla hiekkaa hallitsemattomasti ympärilleen. Nyt naaras tunsi itsensä melkein loukatuksi. Pohjantähden ihmettely verestä ja luista ei toki loukannut sutta, se vain kirpaisi sydäntä, että toinen ei pitänyt siitä yhtä paljon kuin Hekla piti Pohjantähdestä! Voi että, eihän tuollaisesta voinut olla pitämättä, niin pieni ja pörröinen - no vähän märkä, mutta niiin suloinen. Hitaasti rupesi kirjavan häntä taas heilumaan ees taas.
"Häh? Ei tämä minun vertani ole, vaan tuon linnun, jonka pyydystin ruuaksi", susi tuhahti yllättyneenä ja osoitti ohimennen kuonollaan toisen taakse, jonne oli jättänyt linnun lojumaan - tai siis pudottanut hämmästyneenä.
"Eikä nämä nyt miun luita ole, höpsö! Ne on koruja", lahkolainen julisti ylpeänä ja hymyili toiselle paljastaen hampaansa. Hekla jäi tuijottamaan silmiään räpäyttämättä toista ja lähinnä odotti, mitä tuo seuraavaksi epäilisi siinä. Sieltähän sitten tuli seuraava kysymys, jolle Kuolemankantaja kallisti hämmentyneenä päätään. Miten kukaan pystyi edes kysymään tuollaista? Kai toinen nyt näki, että Hekla oli susi?
"Siis mitäh? No miun äitee oli susi ja isä oli sus nii kai määki sitte oon susi", kirjavaturkki selitti omalla tyylillään ja keikkui hiukan puolelta toiselle paikoillaan.
"Mut sää oot aivan ihana ku oot... ton värinen!" Hekla sanoi kuin suurenkin kohteliaisuuden ja heilutteli taas häntäänsä kiihtyvässä vauhdissa. Kyllä kai nyt toinen tuon jälkeen pitäisi siitä, kyllä naaras nyt sen tiesi, että kehut aina auttoivat. Kai ne sitten tuohonkin tepsisivät.

Re: Tähti on syttynyt
Post by hitodama on Nov 23, 2011, 1:52

Kun kummallinen vieras istuutui alas ja saatteli nuorempansa huomion kauemmas pudotettuun lintuun, käänsi Pohjantähti kirkkaat silmänsä kuuliaisesti kohti saaliseläintä ja jäi tuijottamaan sitä suorastaan himoiten. Ruokaa! Olkoon luukasa ihan miten omituinen hyvänsä, tällä oli sentään syötävää, josta pentukin voisi saada osansa jos vain osaisi olla kiltisti. Niin se oli aina ihmistenkin seurassa mennyt, vaikka okei he eivät kyllä olleet tykänneet paimenkoiransa kiinnostuksesta metsästykseen ja villieläinten syömiseen, mutta ehkä se tuota sudeksi kutsuttua ja luilla itsensä koristellutta koiraa ei haittaisi.
"Susiiii... Aha", nuorikko toisti sanaa maistellen kääntäessään viimein katseensa takaisin puhekumppaniinsa. Toisaalle tuijottelu oli saanut hänen hurjana jyskyttävän sydämensä rauhoittumaan, mutta edelleen hän huomasi tuntevansa pientä hermostuneisuutta vieraan näkemisestä. Nyt sekaan alkoi tosin sekoittua myös kiinnostusta, sillä kun pentu yhtään asioita mietti, ei kirjava otus oikeastaan käyttäytynyt mitenkään pelottavasti, näytti vain kertakaikkisen kaamealta.
"Mä en kyllä ole ihan varma haluaisinko olla niinku ihan tän värinen, näin tosi tosi valkonen. Mä olin tiätkös valkosin koira mitä meidän kotitilalla oli, ja siks yks oudon niminen ja hassusti puhuva ihminen kai vei mut pois. Sitten se rupesi höpisemään surullisena jotain ja laittoi mut isoon veteen, ihan tosta vaan! Mä olin niin yksin siellä ja mun oli niin kylmäkin..." alkoi Pohjantähti viimein vauhtiin päästyään innoissaan sepustaa, vaikka juttu loppua kohden saikin vallan surumielisiä sävyjä. Hän teki kuitenkin parhaansa ollakseen näyttämättä merimatkan aikana koettua ahdistusta, joka sitä muistellessa uhkasi palautua mieleen, ja veti värisevän hymynpoikasen pyöreille kasvoilleen ikäviä tunteita peittämään.

Re: Tähti on syttynyt
Post by saalistaja on Nov 23, 2011, 22:04

Hekla huomasi valikoivan kiinnostuksensa avulla toisen kiinnostuneen olemuksen saalista kohtaan, mikä sai sen hymyilemään entistä leveämmin. Hyvä, hyvä, jos toinen tykkäisi linnusta, eihän naaras sitä itse olisi jaksanutkaan syödä kokonaan. Pikkuhiljaa näytti pennullekin valkenevan, mitä lajia nuorehko naaras edusti oikeasti, toinen oli varmaan luullut sitä ensin joksikin hirviöksi. Kuolemankantaja vain nyökkäsi pontevasti toisen sanoille, hymyillen yhä omalla erikoisella tavallaan.
"Mutta valkonen on just hienoin väri ikinä, mulla on sitä vaan vähän..." susi sepitti lähes surullisesti, mutta järkyttyi sitten tajuttuaan toisen tarinan loppuosan kunnolla.
"Eikä! Kehtasko ne jättää sut yksin veteen, voi sua parkaa." Kirjavan äänensävy vaihteli ärsyyntyneestä säälivään. Miten joku voikin olla niin ilkeä? Hekla hinkkasi itseään hiukan eteenpäin hiekalla, haluten palavasti vain paijata tuota pientä, vielä vähän märkää, nyyttiä joka oli kokenut aivan liian kovia. Puuhkamainen häntä heilui epätoivon vimmalla naaraan takana, kun se yritti hillitä itseään, ettei lähestyisi toista liian nopeasti. Pikkuinen näytti olevan muutenkin jännittynyt, tuskin se kaipasi outoja kiintymyksenosoituksia vielä oudommalta otukselta - eivät aikuisetkaan kaivanneet, miksi sitten pieni pentukaan kaipaisi. Asia suretti hetken aikaa ailahtelevaa Heklaa, se jopa kerkesi vetää naamalleen surkean ilmeen ennen kuin se poimi taas valikoivalla tarkkaavaisuudellaan toisen aikaisemmasta puheesta erään seikan.
"Sanoikko, että ihmisiä? Ootko oikeesti asunu ihmisten kanssa?"

Re: Tähti on syttynyt
Post by hitodama on Nov 24, 2011, 0:38

Pohjantähti nyökytteli päätään tarmokkaasti, joskin silmiltään hieman surullisena, kun luukasasusikoira tajusi hänen lillineen yksin aavalla ulapalla. Toisesta huokuva myötätuntoisuus lämmitti pennun mieltä, eikä hän enää pelännyt ihmeemmin vaikka vieras lähtikin mönkimään häntä kohden. Oikeastaan tuon turkki ja etenkin päässä oleva hassun ihmismäinen pitkä karva näytti aika lämpimältä ja mukavalta, ja vaikka sen seasta pilkistikin esiin noita kammottavia luukoruja, tunsi nuorikko halua käpertyä turkin sekaan kuivattelemaan itseään.
"Joo-o, ihmisten ja muiden koirien ja lampaiden kanssa. Mun ja siskojen ja veljien piti opetella komentelemaan lampaita, mutta musta se oli niin kamalan vaivalloista ja hankalaa eikä ihmiset tykänneet, kun mua ei aina huvittanut tehdä sitä. Mä oisin halunnut tutkia välillä niinku muitakin eläimiä, ku aina vaan lampaita", valkoturkki selitti ja alkoi niin ikään hilata istuvaa ruhoaan kerrassaan hankalan näköisesti lähemmäksi toista naarasta. Jotenkin mieleensä ei vain pilkahtanut mahdollisuus seisomaan nousemisesta, sillä etenihän hukkakin siinä asennossa missä nyt oli sattunut jo valmiiksi olemaan.
"Ne anto mulle nimeksi Pohjantähti. Mikä sun nimi on, susi?" täplänaama jatkoi ja käytti ylpeänä vasta oppimaansa uutta sanaa toisen puhuttelemiseen.

Re: Tähti on syttynyt
Post by saalistaja on Nov 27, 2011, 21:15

Kuolemankantaja ei tietänyt mitään ihmisistä, joten se ei osannut kuvitella, millaista toisen elämä oli aikaisemmin ollut. Susi ei myöskään tiennyt, mitä lampaat olivat, joten se oli lähinnä koko toisen puheen ajan täytenä kysymysmerkkinä.
"Oliko ne ihmiset ilkeitä? Mä en oo koskaan nähny semmosta, enkä kyl tiiä mitää lampaistakaa. Miks teidän piti komennella niitä, eihän se oo kivaa", naaras höpötti, kun pääsi vauhtiin. Samalla se huomasi toisen hilautuvan lähemmäksi ja tajusi, että mahtoi pienellä pennulla olla aika kylmä tuollaisen pulahduksen jälkeen. Yllättävän normaalisti, kerrankin, hymyillen kirjavaturkki ojensi laihan etujalkansa eteenpäin ja varovaisesti yritti vetää toisen lähemmäksi, lähes kiinni pitkäkarvaiseen rintaansa. Osittain naaras pelkäsi, että Pohjantähti säikähtäisi, mutta koitti nyt kuitenkin onneaan.
"Minä oon Hekla Kuolemankantaja - tiiäkkö, kun miulla on näitä luita ja kaikkea", haaleasilmä vastasi hymyillen ja viitaten kuonollaan ympäri ruumistaan olevia luukoruja.

Re: Tähti on syttynyt
Post by hitodama on Nov 28, 2011, 15:13

Pohjantähti höristi yllättyneenä lerpattavia korviaan, kun susi ei kuulunut tietävän oikein mitään ihmisistä tai edes lampaista. Paimenkoiran koko tähänastinen elämä oli kietoutunut niin tiiviisti lammastilan arkeen, että hänen oli liki mahdotonta kuvitella muunlaista eloa olevan olemassakaan.
"Öö no ei ne ilkeitä olleet, ihmiset. Lampaiden vahtiminen ja komentelu oli katsos meidän koirien työtä, me autettiin niinku ihmisiä viemällä niitä lampaita paikasta toiseen tai pitämällä niitä jossain tietyssä paikassa. Ihmiset on nimittäin aika hitaita ja kömpelöitä, niin ne ei ole niin hyviä paimentamisessa. Me oltiin, etenkin kaikki aikuset koirat oli ihan järkyn hyviä!" valkoturkki selosti loppua kohden jopa melko innostuneeseen sävyyn. Sillä vaikka nuoren koiran elämässä oli toki ongelmiakin ollut, oli hän pääosin nauttinut olostaan kaksijalkaisten apinoiden ja villavien sorkkaeläinten parissa.

Heklaksi itsensä esittelevän naaraan sitten kurottaessa tassunsa pientä karvakerää kohden, jähmettyi Pohjantähti paikoilleen enemmänkin ihmetyksestä kuin pelosta, ja antoi vastustelematta toisen hilata itsensä hoikkakoipisen suden turkin suojaan lämmittelemään. Koira painautui kiitollisena hymyillen karvojen sekaan ja totesi toisen tuoksua hengitellessään, että Hekla haisi ihan siltä, kuin olisi ollut tosi, tosi, tosi pitkällä karkuretkellä metsässä. Toisessa kun ei tosiaan ollut pienintäkään jälkeä ihmisten tai näiden esineiden ominaishajuista, joita pienokaisesta itsestäänkin vielä löytyi varsin helposti.
"Miksi sulla on luita koruina? Eikö sua pelota pitää niitä?" narttu kysyi vilpittömän uteliaana tuntiessaan, kuinka lämpö alkoi hiljakseen palata hänen jäseniinsä.

Re: Tähti on syttynyt
Post by saalistaja on Dec 6, 2011, 15:23

Hekla kuunteli toisen sanoja kerrankin tarkkaavaisesti, koska se ei tiennyt mitään ihmisistä, eikä sen puoleen niistä lampaistakaan, joten asia kiinnosti sitä tarpeeksi.
"Höh, en mää ainakaan ole koskaan mitään töitä tehny. Saiko siitä jotain palkkaakin?" susi kysyi uteliaasti, heilauttaen puuhkahäntäänsä ees taas. Loppujen lopuksi pentu vaikutti aika innostuneelta asiasta, joten ei toisella kai sitten niin kamalaa ollutkaan ollut siellä ihmisten parissa. Ei Kuolemankantaja itse kyllä pystyisi kuvittelemaan elävänsä ihmisten kanssa, tuskinpa semmoiset edes huolisivat sitä joukkoonsa. Ei kukaan muukaan tuntunut hirveästi huolivan. Ajatus sai Heklan korvat repsahtamaan pään molemmille puolille roikkumaan masentuneen näköisesti.

Surkea ilme meni kuitenkin nopeasti ohi, kun toisen karkaamattomuus sai suden piristymään. Se oli kovin iloinen, että kerrankin joku otti vastaan sen läheisyyden. Samalla se haistoi etäisesti toisesta huokuvan suolan ja ihmisten hajun, johon naaras ei kiinnittänyt sen suurempaa huomiota. Pohjantähden kysymys sai kirjavaturkin naurahtamaan hyväntahtoisesti.
"Mää oon aina tykänny luista. Harmi vaan, että muut ei tykkää niistä", Hekla mietti vastaamatta oikeastaan pennun viimeisimpään kysymykseen kunnolla.

Re: Tähti on syttynyt
Post by hitodama on Dec 21, 2011, 17:06

Pohjantähti oli hetken vaiti palkan tullessa puheeksi, sillä hänellä ei ollut hajuakaan mitä se sellainen palkka oikein oli. Pieni pentu yritti yhdistellä tuntemiaan asioita ja sanoja toisiinsa, mutta asiat eivät ottaneet loksahtaakseen paikoilleen, joten hetken pähkäilemisen jälkeen joutui paimenkoira luovuttamaan.
"Ööö, eeeei kai... Meidän vaan kuului tehdä niin. Se oli, no, siis, meidän työtä, meidän tehtävä", valkoturkki päätyi vastaamaan, vaikka pyörikin huomaamattaan ihan samoilla raiteilla kuin aikaisemminkin. Mieleensä ei vain ollut koskaan tullut, että kaikkien maailman koiraeläinten ei kenties ollutkaan pakko viettää elämäänsä ihmisiä palvellen. Mutta koska Hekla ei ollut ikinä tehnyt töitä eikä edes nähnyt noita komentoja jakelevia kaksijalkaisia, tuli narttu sentään jonkinlaiseen johtopäätökseen, joka tuntui kerrassaan mullistavalta.
"Täällä sun kotona ei sitten ole kai ihmisiä... Ollenkaan", pentu tokaisi puoliksi itselleen, puoliksi luukoristeiselle sudelle.
"Vau", hän vielä henkäisi, kun ei muutakaan osannut. Ei lerppakorva tiennyt kaipasiko hän nyt niin kovin ihmisten seuraa, mutta oli näiden puuttuminen maisemista silti vallan suuri juttu.

Keskustelun kääntyessä luihin oli Pohjantähti vielä sen verran ihmisettömyysajatuksen pauloissa, ettei hän tajunnut kiinnittää sen ihmeemmin huomiota juttukumppaninsa vastauksen puutteellisuuteen. Vatsallaan oli kuitenkin aivan omaa asiaansa, jota se päätti ilmaista vaativan kurinan muodossa. Vaikka kylmyys alkoi hellittää, ei pennun nälkä ollut kadonnut vielä minnekään.
"Musta luiden kuuluu olla eläinten sisällä. Mutta ei se mitään, jos sä tykkäät! Mehän voitaisiin vaikka katsoa löytyykö tosta linnusta sulle hyviä koristeita", pörröturkki vinkkasi johdattelevasti.

Re: Tähti on syttynyt
Post by saalistaja on Jan 16, 2012, 22:42

Toinen ei tuntunut aivan tajuavan sitä asiaa, mitä Kuolemankantaja tässä haki takaa, mutta ei se haitannut. Hekla tyytyi toisen vastaukseen, vaikka ei varsinaisesti saanutkaan täysin uteliaisuuttaan tyydytettyä tästä asiasta. Miksi nyt työskennellä ihmisille, jos siitä ei saanut mitään hyvitystä? Ei kai se niin kivaa voinut olla. Susi kohautti olkiaan itsekseen. Pohjantähden mullistavaan huomiolle se heilautteli häntäänsä taas voimakkaasti ees taas ja nyökkäili myöntelevästi.
"Ei ole, ei", kirjavaturkki vielä täsmensi, vaikka ei tajunnutkaan sen asian merkitystä pennulle.

Pörröharja palasi takaisin ohueen todellisuuteensa, kun tajusi toisen puhuvan. Noh, olipas ainakin harvinaista, että joku hyväksyi suden mieltymyksen, eikä sen enempiä sitä ruvennut ihmettelemään. Tosin, ei Hekla tajunnut toisen varsinaisia tarkoitusperiä linnusta puhumisen kanssa, koska valkoturkin mahan kurina oli mennyt tarkkaavaisuushäiriöiseltä naaraalta vallan ohi.
"Noniin, voisihan tähän kyllä lisäillä aina jotain pieniä luita, eihän niitä voi olla koskaan liikaa", susi totesi innoissaan hymyillen ja suorastaan loikkasi pystyyn - varoen tietysti, ettei satuttaisi pentua. Hiekka pöllyten se nouti kuin paraskin lintukoira saaliinsa ja asetteli sen Pohjantähden eteen.
"Ainii, sää voit syyä sitä jos haluat, ku ei mulla enää oo nälkä", lahkolainen sanoi yllättäen koko asian muistaen.

Re: Tähti on syttynyt
Post by hitodama on Jan 25, 2012, 19:15

Pohjantähti vain nyökytti innokkaana päätään Heklan pohdinnoille luiden lisäilemisestä. Pennun mielestä niitä oli jo liikaa, sillä eiväthän ne olleet edes suden omia luita vaan joidenkin muiden eläinten, mutta sitä ei koira tahtonut toiselle paljastaa. Niin kauan kuin hänellä olisi mahdollisuus päästä popsimaan luiden peittona olevaa lihaa, voisi hän suostua myötäilemään kirjavaa koiraeläintä vaikka missä asiassa.
"Huh!" valkoturkki kivahti hieman säikähtäneenä, kun Hekla yhtäkkiä ponkaisi ylös ja lähti loikkimaan kohti lintua. Nälkä peitti kuitenkin pienet säikkymiset nopeasti alleen, ja nuorikko kapusi itsekin lyhyille jaloilleen sekä lähti taapertamaan lintua kantavaa toveriaan vastaan. Ja kun hukka sitten antoi lopulta nuoremmalleen luvan täyttää vaativasti kurniva vatsansa siivekkään lihalla, levisi paimenen suu maireaan hymyyn ja pörheä häntänsä ryhtyi vispaamaan voimakkaasti puolelta toiselle.
"Voi jee, oikeasti? Kiitos, kiitti ihan tosi paljon!" Pohjantähti kiitteli ja kävi nopeasti kiinni saaliseläimeen. Pennun syöminen oli jokseenkin kömpelöä ja selvästi kokemattoman näköistä, sillä suurin osa hänen aiemmasta ruokavaliostaan oli koostunut ihmisten tarjoamasta murkinasta, mutta nälkä ajoi hänet yrittämään kuitenkin parhaansa.
"Hei muuten, mikä tän paikan nimi niinku on? Mun vanhan kodin nimi oli Uusi-Seelanti ja mun piti mennä sen hassun ihmisen kanssa sellaiseen paikkaan kuin Aasia. Ollaanko me nyt Aasiassa?" huomasi narttu hetken sulkia ja linnun uloimpia kerroksia riepoteltuaan udella.

Re: Tähti on syttynyt
Post by saalistaja on Mar 12, 2012, 12:11

Hekla katseli hymyillen vinksahtanutta hymyään toisen ruokailua, joka oli jokseenkin... Noh, kokematonta, mutta kai sitä piti kaikkien jossain vaiheessa oppia. Ei naaras kyllä tietänyt mitään ihmisten tekemästä ruuasta, joten se ei täysin voinut asiaa ymmärtää, mutta jätti kuitenkin sen omaan arvoonsa. Kirjavan häntä vispasi voimakkaasti ees taas toisen kiittelyjen tahtiin. Se oli niin iloinen, että joku kerrankin kiitteli sitä tällä tavalla, ai että, kerrankin se oli hyödyllinen jonkun mielestä! Vaikka ei Heklan tapana ollutkaan etsiä toisten hyväksyntää ja miellyttämistä, tuntui se silti hyvältä, kun sellainen osui kohdalle.
"Tämä on Andriaana ja ööh, en kyllä tiedä mitään mistään tuollaisista paikoista. Onko ne jotain saaria kanssa?" Kuolemankantajan tieto maantiedosta oli kovin vähäistä, ainoa käsite minkä se tajusi todella, oli saari. Sille maailma Andriaanan ulkopuolella oli jokseenkin merkityksetöntä, mutta kai sieltä jotain hyvää piti löytyä, kun se lähetti tänne tuollaisia valkoisia palleroita Heklan piristykseksi.

Re: Tähti on syttynyt
Post by hitodama on Mar 15, 2012, 22:11

Syödessään Pohjantähden tielle tuli tietenkin jossain vaiheessa se ensimmäinen luu linnun sisuksissa, ja suurella innolla pentu ryhtyi kaivamaan sitä irti luonnolliselta paikaltaan. Samalla hän toki hotki lihaa kitaansa, joten projekti ei edistynyt erityisen nopeasti. Lopulta verinen ja valkoturkin mielestä kaikin tavoin varsin ällöttävä tukirangankappale kuitenkin irtosi, ja koira saattoi asettaa sen huolellisesti syrjään odottamaan, että Hekla tekisi sillä mitä ikinä haluaisikaan. Saman kohtalon koki muutama muukin luunpalanen, ennen kuin rääpäle pysähtyi pohdiskelemaan entisen kotimaansa olemusta.
"Ai jaa, hmm... Uusi-Seelanti on saari, mutta Aasiasta en tiedä. Kai sekin on, sillä mikäs muukaan se voisi olla?" itsekin ikänsä meren keskellä elellyt piski vastasi.
"Andriaana kuulostaa sekin kyllä ihan hyvältä, se on melkein niin kuin Aasia", Pohjantähti vielä tokaisi, ennen kuin upotti kuononsa taas linnun sisuksiin. Parhaat palat alkoivat olla lopussa, joten pentu kaiveli hetken elikon sisäelimiä ennen kuin tuli siihen tulokseen, että oli oikeastaan jo aika kylläinen. Niinpä hän työnsi rujoksi mössöksi muuttuneen höyhenkasan kauemmaksi ja pulautti sisuksistaan ilmoille pienen röyhtäisyn.
"Kiitti vielä, se oli tosi hyvää! Nyt tuntuu jo paljon paremmalta. Mutta hei kuule, mä taidan nyt lähteä etsimään niinku jotain nukkumapaikkaa. Tai siis kun mun on aika väsy tuon uimisjutun jälkeen ja silleen", koira sanaili hyväntuulisesti, mutta jokseenkin pahoittelevasti. Olihan se nyt vähän sääli jättää uusi ystävä oman onnensa nojaan, mutta totta puhuakseen ei valkoturkki oikeastaan halunnut nähdä sitä, kun toinen runnoisi itseensä linnun luita. Niinpä hän lähti itsekseen haukotellen tepsuttamaan kohti rannan takana aukeavaa niittymaisemaa.
"Hei heii, susi", hän vielä huhuili, ennen kuin katosi heinikon sekaan.

// Jes moi kiitos! n__n //