Pohjantähti - RPGs

Post by Swildy on 17 Sep 2013 at 22:05

Nimro ei koskaan ennen ollut taivaltanut näin kauas pohjoiseen, vaan pysytellyt ennemmin korkeintaan suon ja havumetsän pohjoisosassa. Näin ollen harmaaturkki ei koskaan ollut nähnyt lunta ja tuo valkoinen höttö oli siitä varsin kummallista. Vielä ei Nimro ollut kuitenkaan huomannut lumen hauskoja ominaisuuksia, kuten pöllyämistä tai kaivautumisen mahdollisuutta, vaan keskittyi vain kylmyyteen ja sokaisevaan valkeuteen. Tuttu metsänpohja oli vaihtunut pehmeäksi kylmäksi aineeksi ja koko ajan harvenevat puutkin olivat valkeita eivätkä tutun vihreitä.

Nimro ei kuitenkaan tullut tästä kummallisesta muutoksesta ympäristössä huonolle tuulelle, vaan hypähteli hilpeästi paikoillaan, sillä seisoessa tassut yhdessä kohtaa kylmä vasta tunkeutuikin jalkapohjien läpi. Edessäpäin valkoisuus tuntui vain jatkuvan ja avartuvan, eikä Nimro kehnolla näöllään erottanut muuta kuin tasaista vaaleaa. Varmuuden vuoksi koirasusi pyörähteli muutaman kerran hypellessään varmistuakseen, etteivät puut sen ympäriltä ja takaa olleet kadonneet ja vaihtuneet tähän unenomaiseen yksivärisyyteen. Puiden olemassaolo kuitenkin varmisti Nimron siitä, että se tosiaan ei ollut jossain kummassa unimaailmassa, sillä eihän unimaailmassa nyt voinut olla niin tylsiä tavallisuuksia kuin puita, olkoonkin että olivat valkoiseen naamioituneet.

//hitoo ja tähtis! ähähää olin jo unohtanut kuin vaikee on keksii joku otsikko! pakko sanoa, että en muista mistä tuo on, se on mahdollisesti joku lainaus??::'D//

Post by hitodama on 17 Sep 2013 at 22:40

// Ainakin tosi kewl lainaus on hih! //

Toisin kuin valkeaa aroa lähestyvä tummaturkki, oli muuan toinen paikalla notkuva koiranuorukainen vallan tottunut lumeen ja sen olemassaolon mahdollistavaan kylmyyteen. Se ei haitannut edes nukkumista, vaan oikeastaan päin vastoin: Pohjantähti oli nääs havainnut voivansa muotoilla tönköstä aineesta aika kivoja pesäkuoppia, joihin ei tuulikaan päässyt niin kovasti puhaltamaan. Yhdessä sellaisessa hän juuri nytkin lojui ja pureksi mietteissään huultaan.

Narttua ei oikeastaan väsyttänyt eikä hänen ollut nälkä. Metsästysryhmässä ei tänään tarvittu hänen apuaan. Miten kummassa täplänaama siis saisi aikansa kulumaan? Toki hän voisi aina käydä etelässä katsomassa Ardantea ja Othelloa, mutta oliko se tosiaan kaikki mitä maailmalla oli nuorelle ja innokkaalle koiralle tarjota? Arkiaskareita, työtä, perheen tuijottamista? Ajatus niin yksinkertaiseen elämään juuttumisesta suorastaan ahdisti valkoista karvakasaa.

Vaan ennen kuin Pohjantähti ehti masentua ihan tykkänään, alkoivat nietokset onneksi tärähdellä askelluksen tahtiin. Iloissaan mistä tahansa häiriötekijästä nuorikko pyörähti äkkiä jaloilleen ja ryhtyi kurkkimaan ympäriinsä kaivamastaan kuopasta. Kiitos ympäristöstä hienosti erottuvan värityksensä, ei Nimron paikantamisessa kulunut kovinkaan kauan.
"Hei!" afuelilainen haukahti tovin muukalaisen pomppimista katseltuaan.
"Mitä kummaa sä teet? Ei tuolla tavoin pääse kyllä millään eteenpäin", hän päätään ihmetyksestä kallistaen jatkoi.

Post by Swildy on 17 Sep 2013 at 23:02

//sanoisin että jostain kirjasta ehkä hähä//

Yllättävä tervehdys kaiken valkeuden keskeltä sai Nimron säpsähtämään ja lähes pyllähtämään nurin sen pyöriessä jälleen ympäri yrittäessään tavoittaa äänen aiheuttajaa näkökenttäänsä. Ihan hämmentävä tuollainen lähes täysin ympäristön värinen turkki. Lähes yhtä hämmentävää kuin itse ympäristö.
Hetken Nimro kelasi mielessään mitä kieltä sen tulikaan käyttää, kun vieras ei tutulla lahkokielellä heti lähtenyt haastelemaan. Siinä pohtiessaan meni naaraalta toisen kysymys täysin ohi, vaikka tuskinpa se muutenkaan olisi siihen osannut mitään vastata.
"Mooi", se sen sijaan tyytyi kailottamaan häntäänsä huitoen ja rupesi taas pomppimaan paikallaan osaksi innosta ja osaksi käpälien jäätymisriskin takia. "Kuka oot ja miks täällä on näin valkosta?" Kaistapään katse kiersi ympäristöä ja palasi sitten harittavana napituksena seuralaiseensa.

Post by hitodama on 17 Sep 2013 at 23:29

Pohjantähti yritti kovasti olla huvittumatta siitä, kuinka hän onnistui tahattomasti pelästyttämään tummaturkkisen vieraan ja sai tämän likimain kellahtamaan päälleen hankeen. Mutta onneksipa pieni säikkyminen ei tuota selvästi Afueliin kuulumatonta tyyppiä haitannut, vaan tämä sen kun huiski iloisesti häntäänsä ja jatkoi pian taas pomppimista - mutta ei kehotuksesta huolimatta antanut touhulleen mitään selitystä. Tuumaten ehkä toisen olevan huonokuuloinen kapusi laikkunaama ylös lumikuopasta ja lähti itsekin kovin ystävällisiä eleitä ympärilleen jaellen jolkuttelemaan kohti uutta tuttavuutta.
"No kun lumi nyt vaan on valkosta, ja täällä maa on kokonaan lumen peitossa", koira jokseenkin vajavaisesti selitti kävellessään. Seuraavaksi hän aikoi tietysti kertoa nimensä, kun toinen sitä kerran oli kysynyt, mutta muuan ajatus saikin hänet vielä harkitsemaan sanojaan.

Nuorikko oli kyllä pallotellut joskus aikaisemminkin ajatusta siitä, että mitäpä jos hän olisikin joku ihan toinen koiraeläin, kuin tylsään arkeen juuttunut Pohjantähti. Olisiko elämä silloin antoisampaa ja jännittävämpää? No ihan taatusti olisi! Vaan ajatusleikkinä touhu oli pysynytkin, kunnes valkoturkki nyt sai päähänsä ehkä ihan vähän kokeilla juttua käytännössä. Mitä harmia siitä muka voisi kenellekään olla?

Niinpä Pohjantähti korjasi ryhtiään ja jatkoi matkaansa nokka hivenen pystyssä ja silmät puoliummessa; hän oli ihan varma, että näyttäisi sillä tavoin huiman salaperäiseltä ja arvovaltaiselta.
"Minä olen... Polaris. Entä, tuota... Mikä sinun nimesi on, muukalainen?" narttu vielä vähän takellellen puolestaan uteli.

Post by Swildy on 18 Sep 2013 at 15:25

"Ai lumea!" Nimro kailotti suuret silmät pyöristyen entisestään ja seisahtui jälleen hetkeksi tunkeakseen kuononsa lähemmäs valkoista möhjää. Kylmä aine ei kuitenkaan tuntunut kuononpäässä yhtään mukavammalta kuin tassuissa, joten nopeasti harmaaturkki käänsi huomionsa taas seuralaiseensa. "Aika siistiä!" se sanoi vakavaa ilmettä tavoitellen, mutta suupielet ylöspäin vääntyneenä ei sitä kovinkaan hyvin tavoittanut.
Valkean takeltelua saatika salaperäisyyden tavoittelua ei Nimro huomannut lainkaan ja nieli toisen antaman nimen täydestä. Miksi ihmeessä se sitä olisikaan käynyt epäilemään?

"Minä oon Nim... Na.. hmmm", Nimro aloitti innokkaasti ihan vain ylpeänä siitä että muisti tapana olevan vastata toisen esittäytymiseen kertomalla oman nimensä, mutta pysähtyi sitten kesken lauseensa miettimään mikä nimi sen kuuluisikaan oikein kertoa. Oli jo tarpeeksi vaikeaa, kun Hurme oli nimeä käskenyt vaihtaa, mutta entä sitten kun toveri puhuikin ihan väärää kieltä?? Kelpaisiko sen oma nimi, vaikka Polaris ei sitä ymmärtäisi? "Nimro?" se lopulta päätyi sanomaan enemmän kysymyksenä kuin toteamuksena.

Post by hitodama on 18 Sep 2013 at 18:33

Ihan hyvä ettei muukalainen katsonut tarpeelliseksi udella tarkempia tietoja lumen ominaisuuksista, sillä vaikka Pohjantähti kyseiseen aineeseen oli jo vallan hyvin tottunutkin, ei hän omannut oikeastaan mitään tieteellisiä faktoja siihen liittyen. Eipä narttu olisi taatusti tiennyt lumen edes olevan sukua vedelle, ellei hän olisi itse nähnyt ja tuntenut sen sulavan nestemäiseen muotoonsa, kun kuuraturkkisena taivalsi tarpeeksi kauas etelään päin.

Vaan nimien vaihtaminen menikin sitten jo huomattavan kiintoisaksi touhuksi. Ensin Pohjantähti nääs ehti jo tuntea kuplivaa riemua siitä, ettei tummaturkki ainakaan ryhtynyt inttämään vastaan hänen uudesta identiteetistään, mutta sittenpä tämä itsekin tuli takunneeksi melkoisesti esittäytyessään. Valkoturkki ei siis osannut sanoa ihan varmaksi irvailiko Nimroksi nimitetty otus häntä vai mitä tässä nyt oikein oli takana.
"Oke-- Ei kun, hyvä on. Selvä juttu. Kuinka hienoa tutustua", päätyi nuorikko kuitenkin lopulta kuittaamaan, sillä mitä lähemmäksi hän Nimroa pääsi, sitä selkeämmin hän huomasi, kuinka eriskummalliselta tummaturkki oikeastaan näyttikään. Huopaantuneen harjaksen ja harittavien silmien tuijottaminen vei kivasti ajatukset pois koko äskeisestä nimifiaskosta.
"Et näytä olevan täältä päin, eikö? Mistä ihmeestä sinä olet kotoisin?" Pohjantähti uteli pysähtyessään viimein parin metrin päähän koirasudesta. Äänensä lipsahti kyllä ihan liian kiinnostuneeksi viileälle Polarikselle, mutta ihan sama, kun toinen näytti sentään kuin jostain ojanpohjasta kaivetulta takkukasalta!

Post by Swildy on 18 Sep 2013 at 21:41

Valkoturkki näytti hyväksyvän Nimron esittäytymisen ja oikein sanallisestikin sitä kommentoi hyväksi. Harmaaturkki puhkesi yhä vain leveäämpään virneeseen ja aloitti uudelleen hännänheilutuksensa. Oli aina hyvä olla ylpeä pienistäkin saavutuksista, kuten siitä että osasi esittäytyä vielä hieman vieraalla kielellä aivan itse ja yksin ja ilman kenenkään apua.

Toisen puhjetessa puhumaan enemmänkin, joutui Nimro käyttämään koko keskittymisensä sanojen tulkkaamiseen, ja harvinaista kyllä se jopa jaksoi tehdä niin. Oli hyvin mahdollista, että pian koirasuden huomio kiinnittyisi muualle kun sanallinen kommunikaatio kävisi liian haastavaksi, mutta vielä nyt se oli vallan innoissaan siitä, että oikeasti ymmärsi ainakin punaisen langan toisen puheesta. Sen verran vaativaa oli sanojen merkitysten etsiminen, että hetken Nimro vain jääsi täysin paikallaan Polariksen sanomista kelaten.
"Tuolta!" se lopulta hihkaisi heilauttaen päätään kohti lumipeitteisiä puita sekä siellä jossain olevia hieman lämpimämpiä alueita, ja heilutti häntäänsä tyytyväisenä.

Post by hitodama on 18 Sep 2013 at 23:23

Pohjantähti liki pidätti hengitystä vartoessaan Nimron saavan kakistetuksi ulos tiedon siitä, missä montussa hän oikein oli mahtanut elellä. Vaan turhaa oli odotus, sillä loppujen lopuksikaan koirasuden vastauksesta ei herunut mitään sellaista tietoa, mitä valkoturkki ei olisi osannut päätellä ihan omin nokkinensakin.
"Äh, no joo, mutta..." afuelilainen vähän turhautuneena henkäisi, ennen kuin sai taas palautettua uuden identiteetin mieleensä. Polarishan ei näin vähästä pettynyt, eikä etenkään näyttänyt sitä ulkopuolisille!
"Mutta mistä sieltä? Minä olen nimittäin matkannut ympäri maailmaa, enkä ole vielä ikin-- Äh, monesti kohdannut koiraeläintä, joka näyttää noin... Erityiseltä", narttu siis edellistä rauhallisemmin jatkoi ja toivoi kovasti, ettei hän nyt loukkaisi hassua tummaturkkia epäkohteliaisuuden rajaa hipovilla sanoillaan. Onneksi toinen ei tosin vaikuttanut helposti nokkiinsa ottavalta tyypiltä, vaan tuntui sen sijaan virnistelevän ja huiskivan häntäänsä ihan joka tilanteessa.

Post by Swildy on 19 Sep 2013 at 16:47

Liikaa sanoja! Perusesittäytymiset ja helpot kysymyssanat vielä olivat ymmärrettävissä, mutta nyt meni jo vaikeaksi. Nimro puhisi kärsimättömänä valkoturkin takeltelulle, välittämättä - tai edes tajuamatta - eleensä epäkohteliaisuutta. Sentään koirasusi ei toisen päälle ruvennut puhumaan ja tivaamaan vieraiden sanojen merkitystä, vaan (enemmän tai vähemmän) kärsivällisesti odotti omaa puheenvuoroaan.
"Mitä on erityisel?" se kysyi heti Polariksen suljettua suunsa, ja siinä samalla jo unohti ne muutaman muun sanan toisen alkulauseesta, jotka puheesta tekivät vaikeaselkoista. Sen siitä sai, olisi vaan pitänyt heti keskeyttää ja vaatia selitystä.

Post by hitodama on 20 Sep 2013 at 01:56

Huomatessaan juttukaverinsa alkavan näyttää jollain tapaa turhautuneelta, luimisti Pohjantähti lerpattavia korviaan ja epäili Nimron totta vie tuntevan olonsa vaivautuneeksi, ehkä jopa suorastaan tympääntyneeksi, valkoturkin valitseman puheenaiheen tähden. Eihän hänellä tullut mieleenkään, että kyse oli pikemminkin hänen käyttämistään sanoista! Tästä syystä narttu myös tulkitsi koirasuden oman tokaisun ihan väärin ja luuli tämän tivaavan pikemminkin sitä, mihin hänen ominaisuuksiinsa Tähtis sanoillaan viittasi.
"No... Vaikka sinun harjasi, se on aika erityinen", koira siis selitti ja huitaisi etutassullaan summittaisesti kohti tummaturkin takkuista hiuspehkoa.
"Mitä sille oikein on tehty?" hän vielä jatkoi, yrittäen parhaansa mukaan kuulostaa ennemminkin kiinnostuneelta turkinhoitovinkeistä kuin siltä, että olisi arvostellut ikävään sävyyn toisen ulkomuotoa. Päänsä sisällä nuorikko tuli kuitenkin todenneeksi, että "aika erityinen" oli tässä tapauksessa todella kohteliasta vähättelyä.

Post by Swildy on 21 Sep 2013 at 15:21

Nimro kurtisti kulmiaan, kun toinen ei suoraan vastannutkaan sen kysymykseen. Ele yhdistettynä alati virnuilevaan suuhun väänsi harmaaturkin naaman melko kummalliseen ilmeeseen, mutta Nimro ei siitä välittänyt, puhisi vain uudelleen tyytymättömänä. Jospa Polaris ei ollut kysymystä ymmärtänyt, kun koirasusi oli taivuttanut sanan väärin.
"Mikä on erityinen?" Nimro toisti kysymyksensä tällä kertaa painokkaammin. Sen teki mieli myös kysyä mikä oli harja, mutta päätti kuitenkin lopulta että yksi kysymys kerrallaan, kun jo ensimmäiseen tuntui olevan vaikeaa saada kunnon selkeää vastausta. Vai tarkoittivatkohan ne ehkä samaa asiaa, kun kerran valkoturkki vastasi harjan olevan erityinen? "Harja on erityinen?" Nimro aiemmasta päätöksestä huolimatta kuitenkin varmisti, vaikka siinä ei mitään järkeä tuntunutkaan olevan.
"Siis mitä?" koirasusi päätyi kuitenkin kysymään samaan hengenvetoon, ihan pyörällä päästään, ja väänsi jopa suupielensä mukaan hämmentyneeseen ilmeeseensä.

Post by hitodama on 15 Nov 2013 at 20:37

Kun kaksikon keskinäinen jankkaus sen kun jatkoi samalla radalla liihottamista, alkoi Pohjantähti viimein epäillä, ettei takkutukka ehkä ollut sanallisesti se kaikkein lahjakkain tapaus. Ei tässä näet muussa tapauksessa ollut enää yhtään mitään järkeä! Niinpä, vaikka se saikin afuelilaisen punastumaan valkoisen turkkinsa alla häpeästä, joutui hän pakottamaan omat puheensa vielä edellistäkin suorasukaisempaan muottiin.
"Erityinen on niin kun... Outo? Kummallinen? Erilainen kun mitä mä olen ikinä ennen nähnyt", nuorikko hitusen hermostuksesta änkyttäen kakisti lopulta ulos.
"Ei millään pahalla tietty, tai siis tarkotan etten halua kuulostaa ilkeältä! Olen vaan kiinnostunut, että mikä saa harjaksen näyttämään, öh, tuolta", tuli Tähtis tosin samaan syssyyn jatkaneeksi, vaikka hän kuinka yritti solmia suunsa suppuun ja pitää asian niin yksinkertaisena kuin mahdollista. Mutta pakkohan tuollaisia sanoja oli edes vähän päästä perustelemaan, ellei tahtonut ihan kamalalta toisen silmissä ruveta näyttämään!

Post by Swildy on 8 Dec 2013 at 21:24

Vihdoin selkeä vastaus kysymykseen! Erityinen oli siis sama kuin outo, kummallinen, ja harja. Virne palasi Nimron huulille, kun se yritti painaa uuden sanan muistiinsa.
"Kiva!" se kommentoi hilpeästi, ja hypähteli jälleen hieman paikoillaan, koska tassuthan tässä paleltuivat. "Minun sisko on outooo", Nimro vaikeni ennen kuin sai lauseen kunnolla loppuun, kun ei muistanut täysin mikä outo se nyt yleiskiellellä olisi ollut. Outo kuin outo.
"Asutko täällä? Täällä on tosi erityistä," Nimro kysyi jäämättä pidemmäksi aikaa asiaa miettimään, ja oli ylpeä siitä kuinka näin osasi hienosti käyttää uutta sanaa. "Etkö jäädy?" Nimro ainakin jäätyisi, jos joutuisi täällä asumaan, tai edes olemaan pidemmän aikaa. Sitten sen pitäisi varmaan vaihtaa nimensä taas, niinkun oli selvästikin käynyt sille Jää-nimiselle sudelle, jonka tummaturkki oli taannoin tavannut. Mutta Polarikselle ei näin ollut käynyt, ehkä se johtui siitä että toinen oli paikallinen.

Post by hitodama on 5 Apr 2014 at 15:55

Takkutukka sai huulilleen palaavasta virneestä päätellen haluamansa vastauksen, mutta Pohjantähtipä jäi hämmästyksekseen yhä tykkänään ilman! Nimro vakuutti kyllä ymmärtäneensä nyt mitä erityisyys tarkoitti, vaan siitä huolimatta tämä ei kertonut juttukumppanilleen edelleenkään mitä harjakselleen oli tapahtunut tai edes mistä hän oli kotoisin - kysymys, josta koko kiista oli saanut alkunsa.

Kun tummaturkki sitten siirtyi puhelemaan jo ihan muita asioita aina sisarensa kummallisuudesta ympäristön kylmyyteen liittyviin äimistelyihin saakka, päätti Tähtis tehdä samoin. Eihän hänelle loppujen lopuksi nääs ollut edes suoranaisesti väliä mistä Nimro oli saanut variksenpesän päähänsä, sillä hieno ja mystinen Polaris ei kyllä takertuisi moisten pikkuseikkojen jahkaamiseen. Niinpä nuorikko teki jälleen parhaansa vetääkseen arvokkaan ilmeen naamalleen hänen jatkaessaan hetkeksi unohtamaansa esitystä.
"Minä kuljen paikasta toiseen, mutta ei, en minä jäädy", valkoturkki vakuutti nokka pystyssä.
"Minulla on paljon erityistaitoja ja yksi niistä on se, ettei minun tule ikinä kylmä!"

Post by Swildy on 15 Apr 2014 at 12:15

Nimron katse harhaili jälleen valkeassa ympäristössä, mutta kiinnittyi taas Polarikseen tämän vakuutellessa jäätymättömyyttään.
"Vaau", Nimro totesi silmät entisestään pyöristyen. Koirasuden omat tassut tuntuivat jo nyt siltä, että muuttuisivat pian samanlaiseksi kylmäksi massaksi kuin ympärillä oleva lumi, mutta näemmä Polariksella ei tätä ongelmaa ollut. Ajatus sai Nimron jälleen hyppelehtimään hieman paikoillaan ja liikuttelemaan varpaitaan.
"Onko kaikki täällä niinkuin sinä?" Ehkä kaikilla oli pakko olla tuollainen supervoima, että täällä kylmässä pystyi elämään. Jääkalikaksi muuttuneena olisi varmaankin ollut vaikeaa esimerkiksi metsästää, ja sitten kuolisi varmasti nälkään. Paitsi mitä ruokaa täällä valkeudessa saattoi edes olla, eihän täällä ollut mitään muuta kuin lunta, lunta ja lunta. Onneksi paikalla oli aito täällä elelevä henkilö, joka varmasti tietäisi vastauksen tähänkin.
"Mitä täällä syödään?" Nimro siis kysyi ja tökkäsi kuononsa lumeen. Sitä tuskin pystyi syömään, ikävän kylmää.

Post by hitodama on 17 Apr 2014 at 20:43

Viimein Pohjantähti sai juttukumppanissaan aikaan ihailevan reaktion, jonka valossa paistattelu korvasi kivasti aiemmat takkuamiset. Vaan vaikka äimistelyn kohteena oli äärimmäisen ihastuttava olla, teki valkoturkki parhaansa ollakseen näyttämättä tyytyväisyyttään - yritys, jossa hän onnistui sangen heikosti.
"Ei ole. Minä olen, hihi, minä olen siinä asiassa erityinen", narttu väitti, eikä voinut olla tirskahtamatta käyttäessään taas kerran Nimrolle juuri opettamaansa sanaa, joka taisi olla suorastaan tämän päivän teema.

Vaan ruokajuttujen tullessa puheeksi kirkastui paimenkoiran katse entisestään, sillä nyt päästiin aiheeseen, josta hän tiesi vaikka mitä! Hänen ei olisi varmaan tarpeen edes liioitella asioita näyttääkseen aika erinomaiselta.
"Saalista ei ole täällä paljon, mutta kyllä sitä löytää jos on tosi hyvä metsästäjä, niin kuin minä. Voi syödä vaikka valkoisia jäniksiä, tai sitten isoja pulleita lintuja. Paitsi että sinä et kyllä varmaan saisi kiinni mitään, kun erotut lumesta ihan liian hyvin", Pohjantähti totesi lopulta pahoittelevasti ja kävi jälleen kerran lajitoverinsa tummanpuhuvaa ulkomuotoa katseellaan läpi. Befalasin synkissä metsissä tuollaisesta turkista olisi taatusti hyötyä, mutta Afuelissa asia oli ihan toinen.
"Mitä sinä yleensä syöt?" päätti hän sitten vuorostaan udella tajutessaan, että voisikin ehkä juuri sen perusteella saada vihiä avoimeksi jääneeseen kysymykseen siitä, mistä Nimro oikein oli peräisin.

Post by Swildy on 29 May 2014 at 01:14

Toisen hihittely ja tirskahtelu sai Nimron leventämään virnistystään ja heiluttelemaan häntäänsä hilpeänä. Ja olihan se aika hienoa tavata tällainen paikallinen erityisyys.

"Ei näy lintua", Nimro totesi ääni huomattavasti vakavampana kuin ilme ja muu olemus, ja vilkuili vielä sanansa tarkistaakseen ympärilleen. Ihan vain valkeaa kaikkialla yhä. Eikä koirasusi tietenkään ollut jaksanut kuunnella tarpeeksi tarkasti, että olisi käsittänyt saaliin harvassa olemisen ja vaikean löytämisen ja niin edelleen. "Oot kai tosi hyvä kaikessa!" Jos kerran täältä löysi ruokaa, ihan itsekin myönsi olevansa tosi hyvä metsästäjä ja muutenkin tuntui olevan niin kovin älykäs, niin varmasti Polaris oli hyvä kaikessa mihin ryhtyi.
"Nälkä", Nimro vastasi toisen kysymykseen lyhyen ytimekkäästi, olkoonkin että vastaus taisi mennä vähän ohi siitä mitä oikeasti oli kysytty. Mutta näin löi kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja vastaamisen lisäksi pääsi ilmoittamaan tämän ikävän seikan.

Post by hitodama on 11 Jun 2014 at 16:36

Pohjantähti näytti suorastaan paisuvan ylpeydestä saadessaan yhä vain lisää kehuja osakseen. Hän pullisti ylpeänä rintaansa ja kohotti häntänsä kaaressa ylös, minkä takia vaikuttikin kuin joku olisi päästänyt karvaisesta ilmapallosta kaasut pihalle, kun narttu lysähti pettymyksestä kasaan vastauksia Nimrosta kaivavan kuokkansa kalahtaessa jälleen kerran kiveen.
'Nälkä!' Mikä vastaus se nyt oli selvään kysymykseen?
"Mitä sä VIIMEKSI söit, kun sun oli nälkä?" afuelilainen tarkensi sen kuuloisena, etteivät hänen hermonsa kestäisi enää kovinkaan paljoa rasitusta. Siihen leikkiin hän ei etenkään lähtisi, mikäli tumma kummajainen toivoisi, että "Polaris" lähtisi oivine kykyineen hankkimaan hänelle saalista! Vaikka nuorikko nääs metsästämisestä pitikin, ei hänen itsensä ollut tällä hetkellä yhtään nälkä, eikä kommunikointirajoitteisen muukalaisen ruokkiminen kuulostanut hänestä yhtään hauskalta tekemiseltä.