Serafi - RPGs

Edera » Kartano » Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa

Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by tahmis on Jun 9, 2011, 9:45

][ hitodama ja Serafi ][

Päivä oli vasta aluillaan, jonka vuoksi kartano oli aika hiljainen. Vartijat olivat vahtimassa, johtajat kenties tiedustelemassa erilaisista asioista ja laumalaiset nuokkumassa pitkin saarta. Yöksi varmaan palaisivat katon alle suojaan, mutta tällä hetkellä humalapäissään kellarista ylös kipuavaa sutta kohtasi ainakin sen oman olettamuksen mukaan yksinäisyys, mikä ei toki jurrissa haitannut kuitenkaan kovinkaan paljon.
Kultaturkkinen vartiokaartilainen sai noustua kellarista, vaikka askeleensa eivät olleet enää ollenkaan terävimmillään. Se teki tiensä sohvalle, jolle nosti itsensä raskaasti ja kävi sitten raukeana makaamaan selälleen tuolle pehmoiselle alustalle. Vapaapäivä tuntui hyvältä, tosissaan. Kartanon hiljaisuus teki hyvää venäläisen korville ja se sulki silmänsä hymy kuonollaan. Saakelin Ciar kun tällaista luksusta kaartilaiselle.

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by hitodama on Jun 13, 2011, 15:25

Vaikka kartano kovin hiljaiselta paikalta joskus vaikuttikin, näytti rakennuksessa olevan silti aina vähintään yksi korvapari kulloisenkin kulkijan tekemisiä kuulostelemassa. Näin oli tänäänkin, sillä vartiokaartilaisen könytessä ylös kellarista venytteli muuan susinaaras raajojaan eräässä pääportaikon taakse jäävistä pikkuhuoneista. Serafi oli nukkunut pitkään ja makoisasti sekä ilmeisesti myös varsin syvästi, sillä vielä illalla vierellään kuorsannut Ikaros näytti hiippailleen neitokaisen huomaamatta jossain vaiheessa teille tietämättömille. Serkkunsa katoamistemput eivät valkoturkkia jaksaneet kuitenkaan turhan paljoa liikuttaa, sillä kun samoilla mailla kerran asuttiin, kohtaisivat parivaljakon tiet ennen pitkää pakostakin taas toisensa.

Nauttien harvinaislaatuisesta yksinäisyydestään venyi ja vanui Serafi makuullaan vielä tovin verran, ennen kuin päätti lähteä katsomaan miltä maailma tänään näytti. Noukkien kolmiteräisen tikarin hampaisiinsa lähti nuorikko sipsuttamaan käytävän kautta kohti kartanon pääsisäänkäyntiä, mutta jo aulassa häntä vastaan tuli ensimmäinen näky, joka sai hänet seisahtumaan aloilleen.
"Kas päivää. Kiireinen vartiokaartilainen työn touhussa, vai kuinka?" naaras virnistäen tokaisi sohvalla lekottelevalle sinihuiville, ennen kuin kohotti tälle kysyvään sävyyn kulmiaan.

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by tahmis on Jun 14, 2011, 21:20

Huojentava humalantunne oli tuudittaa Peukon letkeään uneen, mutta se nappasikin korvillaan kaikesta raukeudestaan huolimatta askeleita. Mitään uhkaa susi ei kokenut, joten jäi paikalleen makoilemaan. Olihan sillä aivan oikeutettu vapaapäiväkin meneillään, joten turha oli kenenkään käydä suutaan soittamaan kaartilaisen laiskottelusta. Ciarin syytä kaikki.
Selkeän susinartun tuoksun leijaillessa kultaturkin tykö, tämä raotti silmänsä auki ja kuunteli toisen sanat, lipaisten sitten hitaasti suupieliään ennenkuin raskaasti kääntyi kyljelleen. Silmät olivat aluksi lupsahtaa takaisin kiinni, mutta Peuko sai ne hyvin - niin hyvin kuin humalatilassaan sai - auki katsoakseen neitoa. Hyvin kaunis olento olikin. Mahtoiko olla alkoholin temppuja toisen kauneus vai ei, sitä uros hetken tuumi ja sitten herätti itsensä muistamaan, mitä seuralainen oli hetki sitten kysynyt.
"Aaa.." Humaltunut susi avasi kitansa laiskasti koettaessaan pohtia kunnollista sanottavaa. "Minulle on.. suotu vapaapäivä. Tänään."
Huivikaulainen hymysi ja nyökytteli päätään hieman, kulmiaan tyytyväisenä kohottaen.
"Sinä et ole kaartista.. Neito."

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by hitodama on Jun 17, 2011, 16:52

Kun raukea hukkanen ei näyttänyt hetimmiten vastaavan Serafin kysymyksenomaiseen toteamukseen vaan pyöriskeli vain mukavasti sohvallaan, vetäytyivät naaraan kulmat jo hiljakseen kohti ärtymyksestä kielivää kurttua. Hän tahtoi vastauksen tuomaa huomioimista nyt eikä viidestoista päivä! Vaan ennen kuin nuorikko ennätti ärähtämään mitään asiasta, tuli hän onnekseen tutkailleeksi hieman tarkemmin uroksen silmiä, jotka kertoivat jonkin olevan nyt hieman kummallisella tolalla. Nuuhkaistuaan pian tarkemmin ympäröivää ilmaa tajusi valkoturkkikin jo paremmin, missä tässä nyt oikein mentiin.
"Jaa että ihan vapaapäivä. Kukahan sellaisia on mennyt jakelemaan? Käsittääkseni kaartilaisilla kun on ollut enemmänkin kiireitä jo jonkin aikaa", Serafi vastasi niellen aikomansa äkämystyneen sävyn takaisin sisäänsä ja koristellen sanat sen sijaan viattomalla uteliaisuudella. Suoraan sanottuna hän kun ei uskonut kännisen huivikaulan saaneen lupia lekottelulleen, joten vastaus suoraan kysymykseen voisi olla kiintoisaa kuultavaa.
"Ja ei, neito ei ole kaartista. Vartiokaartia korkeammalta", valkoturkki jatkoi ja osoitti viimeisten sanojensa kohdalla tikarin kärjellä kohti Susiklaanille tunnusomaisia raitoja, jotka hänen etujalkojensa lapoja koristivat. Samassa hän myös lopetti keskellä aulaa patsastelemisen ja jatkoi kevein käyntiaskelin matkaansa, joskin kaartaen ulko-ovien sijasta kohti uroksen kansoittamaa sohvaa.

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by tahmis on Jun 20, 2011, 18:07

Kultaturkki ei juurikaan noteerannut seuralaisensa ohimenevää äkäpuuskaa, sillä oli niin tillin tallin oman euforisen humalatilansa kanssa. Ehkä olikin ihan hyvä, ettei vaalean susinartun myrtynyt ilme päässyt säikäyttämään rennoksi heittäytynyttä vartiokaartilaista. Iloinen humala kun olisi voinut kääntyä päälaelleen.
"Ciar", uros vastasi sille annettuun kysymykseen liikaa miettimättä. Olihan tuo valkoharjaksinen nuorukainen jo pienen aikaa sen päässä pyörinytkin. Miten huvittavasti toinen olikaan homojuttuihin suhtautunut, vieläpä kännipäissään. Kaikkea sitä. "Jos tunnet. Urossusi valkoisella harjaksella." Peuko katsoi typykkään tarkemmin silmin, hymyten sitten hieman. Kovin vaalea oli tämäkin neiti kyllä. "Luulisi olevan sinulle sukua."
Huivikaulainen alkoi hissuksiin kasata itseään sohvalla, ettei aivan vetelöityisi niille sijoilleen. Selkeästi oli tarkoitus sosialisoitua näin vapaapäivänäkin, eikä sille tainnut mitään mahtaakaan kun nätti narttu kävi oma-aloitteisesti juttusille. Ei ainakaan näin päissään, ei ei. Mitäpä moisia käännyttämään rauhan tieltä.
"Mm-hm", kaartilainen hymähti katseensa kohdatessa katseellaan toisen raitaisat lavat. Tosiaan, tutulta näyttivät. Ei tainnut ihan Peukontasoinen susi olla kyseessä, vaikka eipä se uroksen menoa hidastanut. Vihreäsilmäinen neiti nimittäin kävi vain lähemmäksi, eikä päinvastoin. Ei mikään turhan nenäkäs leuhkanokka tainnut olla asemastaan huolimatta, tai sitten pulloa kallistanut ei tilassaan moista käytöstä vain huomannut. Viehättävä toinen oli.
"Jaaahas, noh.. Huchtat Peuskons, palveluksessasi. Vapaapäivänäkin näin."
Susi kumarsi päällään hetken ja hymysi sitten komeasti vaaleammalleen.

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by hitodama on Jun 25, 2011, 18:07

Serafi kohotti toista kulmaansa kysyvästi kuullessaan serkkupoikansa nimen tulevan mainituksi. Minkähän ihmeen takia Ciar oli mennyt kaartilaisille lomia omin päin lupailemaan? Valkoturkin vähäisten kokemusten mukaan kyseinen uros kun vaikutti niin hiljaiselta hissukalta, että tätä oli vaikea kuvitella sekaantumassa oma-aloitteisesti kaartilaisten vuorojärjestelyihin.
"Sukuahan tuo, kuten veikkasitkin. Nuorempi serkkuni", naaras kuitenkin myönsi ja painotti merkitsevästi uroksen ikään ja sitä myöten myös asemaan liittyvää termiä. Vaikka Serafi sisaruksineen olivat vain parisen viikkoa Irianin katrasta vanhempia, oli nuorikko pitänyt ikäeroa aina lähes liioitellun merkittävänä. Mutta minkäs teit: pakko sitä oli ottaa ilo irti vähäisestäkin erosta, jos sattui kuulumaan johtajasuvun nuorimpaan polveen ja liki kaikki sukulaiset saivat luvan kanssa katsoa sinua nenänvarttaan pitkin.
"Hauskapa siis tutustua, vapaalla oleva kaartilainen Huchtat Peuskons", valkoturkki jatkoi uroksen esittäydyttyä. Matkallaan toisen luokse pysähtyi naaras jättämään tikarinsa pienelle seinän vierellä nököttävälle sivupöydälle, ennen kuin jatkoi matkaansa aivan sohvan päädyn lähimaastoon.
"Itse olen alfan tytär, Serafi. Ymmärräthän, että asemani turvin voisin kumota serkkuni päätöksen ja lähettää sinut takaisin töihin, mutta, noh... En ole vielä ihan varma huvittaako minua. Haluaisitko ehkä auttaa päätöksenteossa?" nuorikko lirkutti ovelasti seisahtuessaan viimein aloilleen ja jäädessään tiirailemaan humalaista hukkaa aiempaa huomattavasti lähempää.

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by tahmis on Jun 27, 2011, 15:54

Kuten Peuko olikin arvellut, oli Ciar sukua tälle Serafiksi esittäytyneelle susineitokaiselle. Olihan valkoturkkinen selvittänytkin vartiokaartilaista humalluttaessaan, että oli jonkinlaista sukua johtoportaille, joten tottakai kultaturkki oli ollut oikeassa. Tämä hymyili päissään sinikorvaiselle kaunokaiselle tämän käydessä yhä lähemmäksi. Varovaisesti uros tällöin nuuhkaisi imien toisen tuoksua viinanhajuiseen itseensä, ja voi kuinka koskemattoman houkuttelevalta toinen tuoksuikaan.
"Ymmärrän tietenkin", susi sanoi noustessaan sohvalle istumaan valppauttaan ilmaistakseen. "Tahtoisiko alfan tytär itseään nimiteltävän prinsessaksi, vai pelkkänä Serafinako mielit esiintyä?"
Venäläinen katseli vaaleampaansa alaspäin sohvalta, tarjoten toiselle kuitenkin tilaa vierelleen, mikäli neiti prinsessa tohti vierelle käydä.

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by hitodama on Jun 28, 2011, 10:33

Serafi höristi kiinnostuneesti korviaan ja silmäili edessään aukeavaa näkymää hetken hyvinkin kriittisin silmin, kun vartiokaartilainen nousi istualleen ja tarjosi sohvatilaa näin myös naaraalle. Vaan vaikka olikin ilmeisesti melko vahvasti humalassa, ei uros vaikuttanut valkoturkin mielestä erityisen vaaralliselta tai muutoin sellaiselta tapaukselta, jota hän ei olisi saanut pidettyä tarpeen tullen kurissa, joten mitäpä sitä siis turhia kursailemaan.
"Prinsessa voisi olla ihan miellyttävä termi tänään", nuorikko tokaisi lyhyesti naurahtaen samalla, kun hän loikkasi vanhalle sohvalle. Hetken alustaa tumpuloituaan kävi susi kaartilaisen vierelle istumaan, kiersi sirosti häntänsä jalkojensa ympärille ja suuntasi puoliksi suljettujen silmiensä katseen jälleen kohti urosta.
"No kerropa nyt minulle, miksi minun pitäisi antaa sinun jatkaa vapaapäivääsi ja luistaa tehtävistä, joita serkkuni näyttää pitäneen turhan yhdentekeviä suoritettaviksi?" Serafi vaati päätään kallistaen, mikä korosti entisestään huulillaan kareilevaa vinoa hymynpoikasta.

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by tahmis on Jun 28, 2011, 12:39

Peuko oli kovin mielissään prinsessan käydessä tämän vierelle istumaan. Eipä ollut turhan nuuka neiti, siitä uros piti, ja hyvin myötämielisesti katselikin tuota kaunokaista vierellään, vaikka hieman omilla tolpillaan huoppuikin. Samassa vaaleampansa esittikin kysymyksen, joka olisi avain joko vapaapäivän jatkumiseen tai päättymiseen. Nyt piti miettiäkin hetki ennenkuin sanoi mitään turhan viisasta. Venäläinen päästi kumean huminan sisältään miettiessään vastausta, vaikka kovin pitkä tovi sillä ei pohtiessa mennytkään. Pian mietteliäs ilme vaihtuikin leikittelevään, mutta charmanttiin hymyyn - vaikkakin viinalla höystettyyn.
"No mutta prinsessa.. Minähän olen aivan sinun.. Yksityisessä palveluksessasi tänään, mikäli vain saan vapaata vartiokaartin velvol..lisuuksista."
Hitaanlaisesti, mutta miellyttävästi Peuko vastasi Serafille ja tämän jälkeen madalsi profiiliaan kumarruksenkaltaisesti. Kumarrellessaan kultaturkki kuitenkin vilkuili toiveikkaasti hymyillen vihreäsilmäiseen.
"Eiköss.. Henkilökohtainen palllvelija olisikin prinsessalle varsin.. Erittäin sopiva?"

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by hitodama on Jul 1, 2011, 15:34

Tällä kertaa Serafi ei ruvennut hötkyilemään, vaikka juttukumppaniltaan kesti muutama tovi saada sanansa aseteltua sellaiseen muotoon, että ne kehtasi näinkin hienossa seurassa lausua kuuluville. Oikeastaan lieni vain hyvä asia, että uros tajusi hetken miettiä vastaustaan, sillä siitä päätellen hän tajusi seuraavien sanojensa arvon ja todisti samalla, ettei päänsä ollut tyystin viinan pehmittämää laatua.
"Hmm, palvelijanani toimiminen veisikin varmasti voiton ikävystyttävistä partiokierroksista, joita te kaartilaiset aina harrastatte", valkoturkki lausui pohdiskelevaan sävyyn kuultuaan, mitä toisella oli mielessään. Todellisuudessa hänen ei tietystikään ollut tarpeen miettiä turhan syvällisesti järjestelyn kelpoisuutta, sillä kukapa sitä nyt ei ikiomaa käskyläistä olisi komentoonsa tahtonut!
"No hyvä on, saat tällä kertaa luvan jatkaa lomaasi, mikäli vain toimit vastineeksi minun toiveideni mukaisesti", Serafi hetken Peukoa piinassa pidettyään myönsi siihen sävyyn, kuin hän olisi pitänyt tekoaan suurenakin palveluksena vartiomiehelle.
"Voisit aloittaa sukimalla niskaturkkini siistimpään kuosiin. Heräsin nimittäin vastikään, enkä ole ehtinyt vielä itse juurikaan paneutua ulkomuotoni ehostamiseen", nuorikko saman tien jatkoi. Pitäen selvästi täytenä mahdottomuutena sitä, että sinihuivi olisi kieltäytynyt kunniasta, käänsi hän vastausta odottelematta selkänsä toiselle ja kurotti ilmavien, kärjistään tummenevien karvojen koristaman niskansa suoraksi.

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by tahmis on Jul 5, 2011, 10:40

Vaikka kierrokselle lähteminen ei Peukoa houkuttanutkaan, ei se olisi kovin pahoillaan, jos niinkin kaunis olento kuin Serafi kävisi sitä nuhtelemassa hommistaan luistamisesta (vaikkakin luvan kanssa). Oli niitä karumpiakin äijiä, jotka olisivat voineet saada kultaturkin kiinni humalalöllimisistään, ja siitäpä sitten olisikin nakki katkennut. Tämä narttupa antoi vielä mahdollisuuden urokselle vikitellä niin, että vapaapäivä pysyi mallillaan. Uteliailla, mutta tokkuraisilla keltasilmillään susi katseli toista tuon puhuessa ja sitten hiljentyessä uudelleen. Eittämättä Peuko nautti enemmän yksityisen palvelijan hommasta, mikäli vihreäsilmän kaltainen neitokainen sattui käskynjakajaksi. Näinpä uros vain nyökkäsi huvittuneena, "tottakai."
Hiljaisuutta kesti pienen hetken Peukon antaessa Serafin miettiä kaikessa rauhassa päätöstään. Mitäpä sitä toisen mietintään sotkeutumaan. Uros nojautui sohvan selkänojaan kyljellään hieman katsellessaan narttua pohdinnoisaan. Haaveet uudesta viinihuikasta, joka nostaisi Peukon uuteen nousuun, kierivät känniseen mieleen tämän odotellessa suden päätöstä.
Venäläinen valpastui kuitenkin oitis, kun sanoja alkoi taas uiskennella ulos Serafin suusta. Keltaiset silmät ehkä kirkastuivat hieman sameasta humalatilastaan vastauksen kuullostettua kovin myönteiseltä ja Peukon hymy senkun muuttui aurinkoisemmaksi. "Loistavaa!" Siperiansusi tokaisi hymytessään ja kuunteli sitten ensimmäisen tehtävänsä, nyökäten tämän perään Serafin jo kääntäessä selkäänsä kultaturkille. Mielihyvin uros kävi lähemmäs narttua, tuntien tästä hohkaavan lämmön, ja usutti kuononsa toisen niskavillojen sekaan. Tällaisiin hommiin ei Peuko ollutkaan pitkiin aikoihin päässyt, nartut kun olivat tähän mennessä olleet Andriaanalla kovin varovaista sorttia. Venäläinen ryhtyi samantien sukimaan valkoturkkista hampain kielin niskakarvaniittyä selvitellen.

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by hitodama on Jul 17, 2011, 19:42

Serafi kikatti lyhyesti vastaukseksi Peukolle, joka otti ilmeisen hyvillään vastaan kertaheitolla uudistetun tehtävänkuvansa. Vaihdettuaan asentoa asetteli naaras itsensä mukavasti paikoilleen ja tunsi samalla, kuinka kaartilainen kumartui lähemmäksi ja kävi hipelöimään hänen niskavillojaan. Vaalea hukka painoi silmänsä nautinnollisesti kiinni, antoi huuliensa kaartua mitä leveimpään hymyyn ja jäi nauttimaan täysin siemauksin saamastaan kohtelusta. Kyllähän neiti prinsessa oli urosten kosketukseen tottunut, mutta kun kyseessä ei ollut Ikaros eikä edes mikään satunnainen ryyppyseuraksi lyöttäytynyt ällöttävä piski, tuntui tilanne jotenkin normaalia kutkuttavammalta. Näin ollen jännittävät väreet lähtivätkin puikkelehtimaan pitkin hukan ihoa ja saivat selvittelyn kohteena olevan niskaturkinkin pörhistymään.
"Tunnut osaavan asiasi", Serafi hetken parturoitavana oltuaan hyrisi.
"Mahtavatko taitosi rajoittua pelkkään sukimiseen vai oletko hyvä jossain muussakin?" nuorikko lisäksi jatkoi, eikä vaivautunut peittelemään aavistuksen yllyttävää sävyä äänessään. Ei tässä nyt tukkaa koko päiväksi jäätäisi kuitenkaan selvittelemään, joten samallahan sitä voisi ruveta kehittelemään jo jotakin muutakin tekemistä - ja tällä kertaa Peuko sai keksiä aiheen, mikäli tämä yhtään niin mieli.

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by tahmis on Jul 19, 2011, 23:53

Niskavillojen sukiminen ei ollut Peukolle ongelma eikä mikään. Serafin pikkuinen pehko kun ei missään katastrofitakussakaan onneksi ollut, kuten arvokkaalta neidiltä saattoi olettaa, mikä teki hommasta monin kerroin helpomman ja nautittavamman. Melkein kuin kultaturkki olisi vain hellinyt seuralaisensa niskaa, tai senkaltaiset lämmönaallot tämä touhu Peukon kehoon nostatti. Tähän asti tavatut nartut olivat syttyneet melko maltillisesti venäläisen charmille, joten viimeinkin iholle päästyään oli sudella ehkä hieman hankaluuksiakin hallita itseään sieppaamasta vihreäsilmäistä kokonaan.
Valkoturkin puheet saivat juopuneen lämpenemään vain entisestään, ja sen kummempia ujostelematta se jo kävi hellästi suukottamaankin prinsessansa niskaa. "Voi, mitäköhän minä en taitaisikaan, prinsessani."
Suurikokoinen uros suukotti sinisen korvan takaa hellästi lipaisten, ja uhmakkaan rohkeasti painautui vielä lähemmäs nuorikkoa. "Ellei tällainen ole jo liian sopimatonta prinsessalle", venäläinen kuiskasi seuralaisensa korvaan lämpöisen charmantisti ja hieraisi rinnustaansa toisen selkää vasten.

][ Melkoisen pimeäksi alkaa mennä meininki! ][

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by hitodama on Jul 22, 2011, 23:11

Kaartilainen hotkaisi saamansa syötin koukkuineen päivineen ja kävi koskettelemaan Serafin niskaa tavalla, jolla ei ollut enää oikein etäisintäkään tekoa turkin selvittelemisen kanssa. Nuorikko huomasi hengityksensä alkavan hiljalleen kiihtyä ja sydämensä takoa voimallisemmin rinnassa, kun Peuko kielineen eteni hänen korvantaustaansa kohden ja sai suukottelun kohteena olevan hukan ynähtämään vaimeasti. Samalla hän oli kuitenkin uskoakseen paljonkin juopunutta toveriaan tietoisempi siitä, että he olivat yhä keskellä kartanon pääaulaa, joka ei etenkään näin päiväsaikaan ollut mikään kaikkein intiimein kuhertelupaikka.
"Voi, on se. Hyvin paljon liian sopimatonta", joutuikin naaras vaimeasti ja huomattavan vastentahtoisesti toteamaan. Vaan koska äänensä ei ollut yksikseen järin vakuuttavaa sorttia, valui Serafi selkäänsä vasten painautuvan uroksen tieltä takaisin lattialle seisomaan, vaikka toisen kehon lämmön jättäminen tuottikin hänelle lähestulkoon fyysistä tuskaa.
"Vaan tiedätkös, eivät prinsessatkaan aina välitä mikä on sopimatonta ja mikä ei. Jos joku luotettava vartiokaartilainen esimerkiksi houkuttelisi nuoren prinsessaparan juomaan eräitä tiettyjä juomia, jotka näyttävät ainakin sinulle olevan jokseenkin tuttuja, ei kukaan voisi pitää prinsessaa ollenkaan vastuullisena hänen tekojensa soveliaisuudesta", valkoturkki kuitenkin kauttarantain ehdotti.

// Onneksi Serahvi tykkää pitkittää pimeyksiin siirtymistä! //

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by tahmis on Aug 3, 2011, 19:08

Kovinkaan kauaa ei Peuko saanut mielitouhujaan jatkaa, kun vaaleaturkkinen vaimeiden sanojen jälkeen pakeni tämän alta. Tämä oli sula pettymys humalan ja hormoonien sekaisessa sykehdinnässä, joka uroksen sisällä hakkasi usuttaen venäläisen täysin pauloihinsa. Silmät narttuun naulittuina vartiokaartilainen kuunteli seuraavatkin sanaset vihersilmäisen sievästä suusta, ennen kuin laskeutui itsekin istuimelta. Sen pää raksutti hieman, sillä susinarttuhan selkeästi koetti suojella itseään leimaamalla kultaturkin näiden touhujen syntipukiksi. Sikäli jos jotain siis tapahtuisi, ei johtaja varmastikaan katsoisi hyvällä vartiokaartilaisen puuhasteluja, mikäli tyttärensä ajanvieton laadusta oli kiinnostunut. Huivikaulainen pysyi hetken paikallaan, katsellen ontosti jonnekin seuralaisensa turkin sekaan. Ehkä se alkoi olla jo hieman liian selviämiin päin, kun näin kovin puntaroi seuraavia liikkeitään. Vaan toisaalta oli prinsessa itse tavallaan kehottanut kultaturkkia humaltamaan tämän, joten teko oli sopimuksenkaltainen ja hyväksyttävä. Vaaleaturkkinen itse ehdotti sitä.

Peuko kohotti lopulta komean hymynsä kohden vihreäsilmäistä, käyden sitten hellästi kuin kissa puskemaan tiensä nartun ohitse.
"Tätä tietä, prinsessani", se kujersi käydessään kohden luukkua, josta oli itse kammennut itsensä aikaisemmin ylös. Vartiokaartilainen ei ollenkaan tiennyt pääsisikö se enää pariin tuntiin ulos kellarista jos vielä itsekin joisi, olihan tuolta kolosta nouseminen jo pikkuinen temppu humalapäiselle. Kultaturkki ei kuitenkaan toivonut liikojen katumusten ja viisaiden ajatusten valtaavan mieltään kesken häärinnän, joten ehkä oli parasta ottaa, mikäli otti seuralaisensakin.
Susi jäi luukun vierelle odottamaan ja kumarsi vaaleaturkille päällään. Naiset ensin ja sillä tavalla. ellei narttu lisää kehotusta vaatinut. Melkeinpä väkisinhän tuon neitokaisen kykenisi ottamaan myöskin, mutta kultaturkki ei kummemmin ollut näitä väkivallan miehiä näissä asioissa. Mieluummin se itse nöyrtyi kuin nöyryytti viehkeää seuralaistaan.

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by hitodama on Aug 9, 2011, 20:53

Serafi pani vaivihkaisesti merkille sen, kuinka pitkään Peuko joutui puntaroimaan naaraan esille tuoman mahdollisuuden kannattavuutta. Hukka ei kiihkostaan huolimatta tainnut siis olla niin pahoin puutteessa, ettei olisi tajunnut miettiä seuraavien tekojensa seurauksia - seurauksia, jotka nuorempansa toden totta sälyttäisi täysimittaisena kaartilaisen syyksi, mikäli se olisi tarpeen. Vaan onneksi huivikaulaisessa oli kuitenkin sen verran liki kaikille uroksille kuuluvaa helmasyntiä, että tämä päätti jatkaa leikkiä. Uutisen kuuleminen sai Serafin hymyn kipuamaan korviin ja häntänsä sipaisemaan kiusoittelevasti, joskin kiitollisesti, ohitseen kellaria kohden työntyvää valkonaamaa.
"Tunnen tien, armas palvelijani", nuorikko kikatti lähtiessään askeltamaan toisen jäljessä kohti lattian alle katoavaa portaikkoa. Peukon pysähtyessä naaraskin pysähtyi, mutta kaartilaisen kehottaessa häntä kulkemaan edellään kohotti Serafi kysyvästi toista kulmaansa.
"M-mm", hän hetken kuluttua hymähti kieltävästi ja pudisti ylväästi päätään, "prinsessat eivät tule tuollaisen läävään. Kellarin nurkassa, siellä missä on suuria laatikoita, pitäisi olla jotain vanhoja riepuja. Kääri sellaiseen muutama pullo ja tuo ne ylös, niin voimme siirtyä niiden kanssa mukavampiin tiloihin." Viimeisimmän komennon kohdalla valkoturkki käänsi merkitsevästi katseensa aulan pääportaikon taakse jäävää käytävää ja pieniä oleskeluhuoneita, joiden sisäänkäynnit se kätki varjoihinsa. Yhdestä noista huoneista Serafi oli vastikään tullut, mutta mieluusti hän siirtyisi sellaiseen uudelleen nyt, kun hänellä oli tuoretta ja kiintoisaa seuraa mukanaan.

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by tahmis on Aug 24, 2011, 17:10

Mielissään nartun hännältä saamastaan huomiosta uros johti "prinsessansa" luukulle ja hymysuin odotti tämän hyppäävän onkaloon kultaturkin tehdessä neitokaiselle tietä. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä kellari oli ilmeisesti epäsopiva ja liian likainen paikka prinsessoille. Peuko kuitenkin epäili, että prinsessa olisi jo aikaisemmin käynyt kellarissa huikalla, mutta tämä tämmöinen kuului vain osaksi kaksikon roolileikkiä. Katseellaan venäläinen seurasi, kuinka vihersilmäinen osoitti kohden oleskelutilojen käytävää ohjeet - tai pikemminkin käskyt - selostettuaan, ja nyökkäsi sitten Serafille suurieleisesti kumartaen.
"Olinpas minä ahjattelematon", uros lausui pää painuksissa ennen kuin kohotti katseensa takaisin prinsessaansa. "Prinsessa voi mennä hjo tekemään olonsa mukavakshi, minä tulen perästä juomien kanssa shitten."
Kultaturkki täten katsoi hetken vihreisiin silmiin ennen kuin käänsi niille selkänsä ja laskeutui suuret etutassunsa edellä kellarin hämärään.

Nuorempansa oli maininnut, että kellarin nurkasta löytäisi jonkinlaisia riepuja, joihin Peukon oli tarkoitus kääriä haluamansa pullot ja kantaa ylös. Ohjeita totellen venäläinen lähti tutkiskelemaan kellaria, päätyen ensin väärään nurkkaan ja sitten lopulta oikeaan, jossa isot laatikot ja rievut odottivat kuten sanottu. Kultaturkki valitsi rievuista ehjimmän, johon pulloja mahtuisi riittävästi, ja veti sen perässään tarjontaa tutkimaan. Eipä noiden pullojen sisällöstä koskaan ihan tarkalleen tiennyt, mutta Peuko oli valikoivinaan parhaimmat ja prinsessalle sopivimmat juotavat hyllyköstä. Tämän jälkeen se asetteli ne levittämänsä rievun päälle varovasti, jotta pullot eivät särkisivät toisiaan, ja parin yrityksen jälkeen onnistui luomaan rievusta ja pulloista kantokelpoisen nyytin.

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by hitodama on Aug 30, 2011, 13:28

Silmänsä sulkien ja kuononsa yläviistoon kohottaen otti Serafi vastaan saamansa kumarrukset ja pahoittelut, sekä tyytyi seisoskelemaan ylhäisen ryhdikkäästi aloillaan niin kauan, kuin kaartilainen vain oli näkyvissä.
"Näin teemme", hän viimein vastasi kuullessaan portaikkoon katoavat askeleet ja varmistaessaan varoen toisella silmällä kurkistaen, että Peuko oli todella lähtenyt suorittamaan annettua tehtävää. Kun urosta ei enää näkynyt, lähti valkoturkki vauhdilla sipsuttamaan omalle suunnalleen - ei tosin suoraa kohti oleskeluhuoneita, kuten oli luvannut, vaan kohti keittiötä ja sen perällä olevaa takaovea. Väistäen narisevat portaat nuorikko loikkasi suoraan niiden ylitse ja lähti silmät jännittävästä odotuksesta kiiluen juoksemaan kohti villiintyneitä, sinne tänne rehottavia ruusupensaita. Piikeistä välittämättä Serafi tarrautui hampaillaan yhteen kauniisti kukkivaan oksaan, riuhtoi sen erittäin epäprinsessamaisen rajusti irti ja käännähti sitten kannoillaan sekä kiisi takaisin sisälle. Kellarista kuului etäistä kilinää, joten Peuko oli ilmeisesti löytänyt rievun ja päässyt valikoimaan pulloja. Jäämättä siis hukkaamaan aikaa kävi naaras noukkimassa vielä tikarinsakin hampaisiin, ennen kuin katosi lopulta pienehköjä työ- ja oleskeluhuoneita tarjoavalle käytävälle.

Potkittuaan mennessään muut ovet kiinni pujahti Serafi kaikkein perimmäiseen huoneeseen, jonka vierellä oli vain pölyinen kirjasto, jota harvemmin kukaan käytti mihinkään. Naaras tiputti tikarinsa hauraiden paperien peittämälle kirjoituspöydälle ja loikkasi sitten ruusuineen oikomaan sohvasängyn käytössä rypistyneitä petivaatteita. Peiton muhkuroiden silittyä tarpeeksi tiputtautui hukka vatsalleen vuoteelle ja ryhtyi vielä nyppimään kukkien tuoksuvia terälehtiä irti levitelläkseen ne koko komeuden päälle. Jahka vielä saataisiin Peuko ja tämän juomat paikalle, olisi kaikki niin täydellistä ettei mikään ikinä!

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by tahmis on Sept 4, 2011, 20:02

Nyytin kultaturkki otti hampaisiinsa varovaisesti koettaen kontrolloida jonkinlaista tasapainoa pullojen välillä ja itsessään. Humaltuneena ja vieläpä kohtuullisen pimeässä kellarihuoneessa oli jokseenkin hankala navigoida, mutta lähdettyään harkitusti astelemaan kohden lattia-aukosta tulvivaa valonlähdettä, pääsi susi onnistuneesti sen luo tiputtamatta ainuttakaan pulloa ja törmäämättä yhteenkään esteeseen. Suurikokoinen uros onnistui kurottautumaan takajaloilleen vasten seinämää lattialuukun vierellä. Vartiokaartilaisen pää ujuttautui sisään kartanoon ja kurotti pullot varovasti lattialle nyyttineen ennen kuin kokonainen susi uskaltautui ulos kolosta.
Nartun tekosista mitään aavistamatta Peuko poimi nyytin lattialta ja ennen huoneisiin lähtemistään kurkkasi vielä, että haulikkonsa oli olohuoneen puolella tallessa - ja niinhän se olikin, eikä uros uskonut kenenkään uskaltavan sitä siitä viedäkään, olihan ase kokonaisuudessaan uroksen oman tuoksun peittämä ja selkeästikin siis tämän omaisuutta. Kultaturkki jatkoi täten nuijansa turvallisuuden varmistettuaan kohti prinsessaansa käytävälle, jonka ovet oli suurimmaksi osaksi suljettu. Toisen suden hajuvanaa seuraten, vaikakkin hieman sulkeutuneita ovia ihmetellen, päätyi uros ruusuiltakin tuoksuvaan huoneeseen.

Huoneella oli komean sileäksi siistitty sohvapeti, jonka päällä ruususten keskellä veistoksellisen hurmaavana makoili Peukon oma prinsessa. Uros paransi pullojen painon latistamaa ryhtiään ennen kuin lähestyi vuodetta ja ennen kaikkea sen päällä loikoilevaa neitoa. Kevyt askel vei kultaturkin vihersilmän luo ja lakanalle Peuko hellästi laski tuliaisensa, avaten nyytin samalla tarkoin valikoimansa pullot paljastaakseen.
"Kai nämä ovat käypiä prinsessalle?"
Venäläinen nyökkäsi kohden alkoholitarjontaa uskaltamatta nousta Serafin tasolle. Lattialla uros täten pysyi, katsellen ylhäisyyttään ylpeänä, mutta nöyränä.

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by hitodama on Sept 11, 2011, 18:25

Serafi nyhti ruusun terälehtiä niin suurella tarmolla, että keskeytti puuhansa vasta kuullessaan kilinää huomattavan läheltä pienen huoneen oviaukkoa. Nopeasti hän tiputti lähes paljaaksi kalutun oksan vuodesohvan selkänojan taakse, jonnekin kalusteen ja seinän pölyisiin syövereihin. Juuri kun Peuko jo asteli sisään, huomasi nuorikko suureksi harmikseen repäisseensä ruusun piikeillä suupieleensä naarmun, josta tihkui veripisara tai pari hänen kuononsa vaalealle turkille. Koettaen yhtä aikaa hymyillä maireasti ja peitellä haavaansa nuolaisemalla punaisen elinnesteen näkymättömiin, näytti nuori naaras ehkä vielä viettelevämmältä, kuin mitä oli tarkoittanut - ja se oli jo melkoinen saavutus ulkomuotoaan aina tilaisuuden tullen häikäilemättä hyväksikäyttävälle vaaleaverikölle.
"Hmm, katsotaanpa", Serafi vastasi kaartilaiselle, kun tämä asetteli hankkimansa pullot hänen eteensä. Sitten susi käänteli etutassuillaan putelien etikettipuolet esille ja tutkiskeli niitä kauan ja hartaasti, kuin olisi todella ymmärtänyt jotakin niihin painettujen koukeroisten kirjainten merkityksestä. Sen verran lukuisat kerrat naaras oli iltaa viinaksien parissa viettänytkin, että yksi pulloista näytti hänen mielestään tutulta ja jos hän yhtään oikein muisti, sen sisältämä neste ei ollut järin maukasta.

Pitkitettyään hiljaisuutta tarpeekseen nyökäytti Serafi viimein kuonoaan ja ilmaisi siten kaikesta huolimatta hyväksyvänsä Peukon tuomiset.
"Totean nämä juomat oikein kelvoiksi jopa prinsessalle. Hyvää työtä, palvelijani. Suosittelen aloittamaan ylhäisön kiusauksiin houkuttelemisen vaikkapa tällä", naaras tokaisi ja osoitti umpimähkään yhtä pulloista, pitäen kuitenkin huolen siitä, ettei kyseessä ollut se mahdollisesti pahanmakuinen liemi. Kyllä hän senkin voisi kurkkuunsa kaataa, mutta mieluusti vasta siinä vaiheessa, kun edeltäjänsä olisivat jo tehneet makuaistin kivasti turraksi.
"Avaisitko sen minulle?" hän vielä kehotti tajuamatta, kuinka suupielen naarmusta tihkui jälleen verta hänen huuliaan rumentamaan.

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by tahmis on Sept 17, 2011, 14:03

Pitkitetty hiljaisuus antoi Peukolle erinomaisen tilaisuuden tutkailla prinsessan omaa tarjontaa. Pehmoista, vaaleaa turkkia, noita kauniinvihreitä silmiä ja houkuttelevaa, hoikan narttumaista rakennetta. Tykkäsi kultaturkki tuhdimmastakin tyttösestä, mutta kun kyseessä oli tällainen johtoportaan prinsessa, oli ulkonäkö mitä imartelevin. Serafi piti selvästi itsestään huolta, kenties juuri tällaisten tilaisuuksien varalta, mikä ei lainkaan venäläistä haitannut. Se koki itsensä onnekkaaksi saatuaan houkuteltua moisen aarteen pedin puolelle. Että joku piti itseään niin hyvässä kuosissa vain itseään alempiarvoista vartiokaartilaista varten. Mahtoi prinsessasta näin ollen tuivertaa pieni hutsumainenkin löyhkä, mutta humaltunut susi ei piitannut moisesta pikkuseikasta. Ei sen ollut tarkoituskaan mitään elämänsä rakkautta tässä hapessa löytää.

Lopulta suloääni kantautui jälleen kultaturkin korviin saaden uroksen kääntämään katseensa prinsessan kasvoihin, jotka hyväksyivät venäläisen tuomat pullot. Pikkuinen helpottunut aalto käväisi Peukon päässä, vaikka se olikin ajatellut, ettei pulloilla ollut juurikaan mitään väliä. Ei kukaan koiraeläin noita koukeroita voinut osata. Mutta toisaalta, ei sitä tiennyt kuinka monesti Serafi oli pullojen makuja käynyt "koettamassa." Ehkä narttu tiesikin, mikä oli hyvää ja mikä ei, ja samassa prinsessa osoittikin pulloista erään, millä Peukon oli määrä aloittaa toimituksensa.
"Hetkessä, prinshessani", susi vastasi kehotukseen ja nappasi Serafin osoittaman pullon pediltä hampaisiinsa. Pullojen avaaminen ei ollut kieltämättä mikään helpoin suoritus kun ei minkäänlaisia työkaluja saatika sormia moiseen omistanut, mutta oli venäläinen suoriutunut tästä ennenkin. Peuko asetti viinipullon pystyyn seisomaan, laittoi paksut etutassunsa tukemaan sitä paikalleen ja pyrki sitten hampaillaan saamaan puisesta korkista hyvän otteen, ettei se vain murenisi vahvojen leukojen alle vaan lähtisi siistisi irti.
Saatuaan hakemansa otteen kultaturkki ryhtyi voimalla vetämään pullon sisältä vetävää painetta vastaan korkkia irti, ja lopulta äänekkään plopsahduksen saattelemana vartiokaartilaisen pää nykäisi itsensä taakse korkki hampaissaan, pullo auki.
Hymyten kultaturkki sylkäisi korkin syrjään ja katsoi sitten prinsessaansa.
"Kaataisinko minä prinsessalle?" Venäläinen tiedusteli valmiina nappaamaan viinipullon lattialta ja annostelemaan sitä hellästi vihersilmäisen kurkkuun. Prinsessan ei tarvitsisi muuta kuin suutaan aukoa ja niellä, mikäli tahtoi homman helpoksi tehdä. Palvelijan homma oli uroksen mielestä ihan miellyttävää, ainakin näin humalassa, eikä tämä aikonut kaihtaa ainuttakaan käskyä, jonka Serafi sille langettaisi.

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by hitodama on Sept 29, 2011, 10:47

Jälleen nyökäytti Serafi ylvään hitaasti päätään, kun Peuko kävi hänen kehotuksestaan kamppailemaan pullon suuta tukkivaa korkkia vastaan. Naaras aikoi vain jämähtää seurailemaan komeanpuoleisen vartiokaartilaisen toimia kaikessa rauhassa, mutta samassa huulensa naarmu muistutti olemassaolostaan tipauttamalla pienen veripisaran hukan etutassulle. Huomatessaan tapahtuneen olisi nuorikon tehnyt mieli huudahtaa turhautumuksesta: hän ei todellakaan halunnut ruman haavan pilaavan heidän täydellistä hetkeään! Vaivoin valkoturkki kuitenkin hillitsi kuohuvan mielensä ja tyytyi imeskelemään mahdollisimman vaivihkaisesti suupieltään ja pyyhkäisemään karanneen veripiskon toisella tassullaan näkymättömiin, jottei kiintoisan tilanteen tunnelma olisi ainakaan hänen sätkyilynsä takia särkynyt.

Lopulta korkki plopsahti pois paikoiltaan ja avaustyön hoitanut susiuros tarjoutui vieläpä tarjoilemaan putelin sisältämän juoman Serafille, mikä kirvoitti aavistuksen väkinäisen kikatuksen haavansa häiritsemän neidon huulilta.
"Toki. Se olisi vallan miellyttävää", nuorikko myöntyi ja nousi hitain liikkein ylös paikaltaan. Pullosta juominen oli aina enemmän tai vähemmän sotkuista puuhaa, joten suojellakseen koristelemaansa petiä valui naaras lattiatasolle Peukon seuraksi. Sinne päästyään istahti siro valkoturkki kaartilaisen vierelle, painoi silmänsä puoliksi kiinni, avasi suunsa odottavasti raolleen ja keskittyi toivomaan, että verenvuoto olisi jo tyrehtynyt. Juomaa siis kehiin, tarjoilija!

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by tahmis on Nov 28, 2011, 19:58

Peuko soi seuralaiselleen tilaa tämän myöntyessä palvelijansa ehdotukseen ja sen johdosta laskeutuessa alas kauniisti koristellulta vuoteelta. Uros oli mielissään kun sen ehdotus oli saanut suosiota Serafilta ja hymyten, pullo hellästi hampaissaan, venäläinen katsoi kuinka prinsessansa asettui kauniina vierelleen. Narttu osasi asetella ilmeensä oikein, sillä suu auki-silmät sirillään-asetelmasta nousi sudelle melkoista kutinaa jos jonkinlaisiin paikkoihin, ja niistä hiljaa nautiskellen Peuko haki asentoaan hetken optimaaliseksi, jotta ei humalapäissään sotkisi seuralaisensa turkkia liiaksi viinillä. Lyhyen hakemisen ja harkintansa jälkeen kultaturkki nojautui kohden Serafin kuonoa ja avattua kitaa, jota kohden uros varovaisesti kävi kallistamaan täyttä pulloa. Kovinkaan paljoa ei suden tarvinnut pulloa käännellä kun viininpunainen neste tulvahti sen suusta ulos odottavan neidon suuhun. Tulvahduksen seurauksena uros sääti kulmaa loivemmaksi ja kunnon lorauksen päästyä vihersilmän suuhun nosti Peuko pullon kokonaan pois valuttamasta enempää viiniä. Eihän venäläisen tarkoitus ollut narttua tukehduttaa.
Laskettuaan pullon varovaisesti maahan, uros katsoi Serafiin ja kysyi: "Maittaako se prinsessalle?" Äänensävy ei ollut enää yhtä varovaisen alistunut kuin aikaisemmin vaan selkeästi rohkaistuneempi ja leikittelevämpi.
"Tahdotteko lisää?"

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by hitodama on Yesterday at 20:02

Serafi sai viimein suunkostuketta, mutta alkoholin väkevästä mausta nauttiminen jäi varsin vähälle, kun kirvelevä neste osui suupielen naarmuun. Kuinka niin pieneen haavaan saattoikin sattua niin kovin paljon?! Vaikka valkoturkki oli tietyllä tapaa kiinnostunut kivusta - etenkin sen aiheuttamisesta muille - tahtoi hän ehdottomasti pitää ohjakset tassuissaan sen suhteen, vaan tämä nimenomainen typerä nirhama oli syntynyt ilman hänen omaa päätöstään. Kuumenevan tilanteen tutkailemisen sijasta perfektionismin vikaa omaavan nartun mielenkiinto alkoikin siten lipsua hiljalleen ihan väärille urille, eikä hän saanut mietittyä kuin ilmeensä pitämistä kurissa ja kihelmöivän viillon piilottelemista. Tunnelma oli näin ollen nuorikon osalta täysin piloilla.

Vaan koska Serafi ei ollut myöskään halukas ottamaan lässähtäneistä fiiliksistä syitä omille niskoilleen, käänsi hän nopeasti mielessään tilanteen päälaelleen. Eihän hän tosissaan ollut edes ollut päästämässä kaartilaista tämän pidemmälle, eihän? Naaras oli kaiken aikaa vain leikitellyt kiimaisen uroksen kustannuksella, niin tietysti.
"Kenties hetken kuluttua", valkoturkki vastasi keimailevasti Peukolle samalla, kun hän nuolaisi huulensa kuiviksi ja jäi tiirailemaan urosta silmäluomiensa alta. Samassa hän nousi seisomaan ja kurottautui liki kainon hitaasti vartiokaartilaista kohden.
"Vaan varropa vielä tovi, rakas palvelijani. Haen meille vielä jotakin, joka tekee kaikesta entistä kiintoisampaa. Jos odotat kiltisti, lupaan palkita sinut oikein ruhtinaallisesti, kun seuraavan kerran tapaamme", Serafi lupaili koettaessaan antaa pikaisen suukon vanhemman hukan poskelle, ennen kuin hän vetäytyi huomattavan nopeasti kauemmaksi ja kipitti oleskeluhuoneen oviaukolle.
"Palaan aivan kohta", nuorikko vielä vannoi kirkkain silmin, ennen kuin jatkoi matkaansa ja jätti niin Peukon kuin vaivalla koristellun huoneenkin taakseen, eikä todellakaan aikonut tulla pitkiin aikoihin takaisin.

// Ja niin Serahvi trollasi! Tattis pelistä. XD //

Re: Olet mulle perkele ja olet mulle satumaa
Post by tahmis on Today at 18:21

Laisinkaan ei Peuko huomannut seuralaisensa tuskaa, niin taitavasti kun onnistui vihersilmä kirvelevän haavansa tuoman epämukavuuden peittämään. Valmiina kaatamaan nartulle lisää hämmästyi uros, kun susi ei yllättäen tahtonutkaan enempää ilolientä seuralaiseltaan. Eihän narttu ollut laisinkaan tarpeeksi juopunut jatkamaan touhuja jos laisinkaan.
"Kuinkas.."
Kultaturkki ei kerinnyt liiemmin kysymystään jatkamaan, kun Serafi lähestyi ja jatkoi sanojaan hellällä poskisuutelolla viimeistellen. Tällaista kohtelua ei kaartilainen pannut lainkaan pahakseen, joten tokihan venäläinen jäisi neitokaisen yllätystä vartomaan. Ei sinihuivinen olisi kerinnyt edes siepata prinsessaansa takaisin, niin sulavan rivakasti tuo jo karkasi pusun jälkeen ovelle. Keltaiset silmät seurasivat leikkisinä narttua, joka lupasi palaavansa hetken kuluttua. Tämän sanottuaan Serafi liukesi ovesta ulos ja jätti venäläisen yksin ruusukoristeiseen huoneeseen.

Vielä puolenkin tunnin jälkeen uros odotti. Se oli siemaillut varovaisesti avaamastaan pullosta juotavaa parinkymmenen minuutin kuluttua Serafin viime näkemästä. Kultaturkin kärsivällisyys ja uteliaisuus alkoivat saavuttaa rajansa, ainakin tilassa, jossa uros sillä hetkellä oli. Sykehdintä sen sisällä oli jo hiipumaanpäin, vaikka ajatus tuosta nartusta toi sen hetkittäin takaisin.
Nyt Peuko kuitenkin asteli ovelle itsekin. Uros ei enää kummemmin välittänyt yllätyksestä, jonka prinsessansa oli luvannut. Ei, jos sen esilletuonnissa kesti näin pitkä tovi.
"Serafi?" Susi huhuili käytävällä, jonka molemmilla puolilla oli suljettuja ovia. Venäläinen lähti kävelemään käytävää pitkin ja lopulta päätyi kävelemään ympäri kartanoa nartun nimeä huhuillen. Ei kestänyt kauaakaan, kun epäilys kaartilaisessa heräsi.
'Hemmetti', se nurisi mielessään tajutessaan Serafin jättäneen sen tänne, todennäköisimmin aivan tarkoituksella. Vihersilmä oli viekas ja leikittelevä, kaunis narttu. Ei tällaisen olisi kenties pitänyt tulla kultaturkille minään yllätyksenä, mutta Peuko oli silti harmillisen hämmästynyt saamastaan kohtalosta. Venäläinen lopettikin täten etsintänsä ja veti kunnolla ilmaa keuhkoihinsa.
'Ehkä minunkin on paras lähteä', keltasilmä tuumasi itsekseen. Vapaapäivää oli vielä jäljellä, eikä sutta kiinnostanut viettää sitä kartanon tunkkaisissa sisätiloissa. Venäläisen tassut veivätkin uroksen kuistille, jolla kaartilainen katseli kartanon etupihaa hetken, ennen kuin yhäkin jokseenkin päissään lähti jolkottamaan toisaalle.