Serafi - RPGs

Post by Zizuka on 13 Dec 2013 at 00:18

Vöyhykkeen tuhosta oli kulunut useita päiviä ja pienimmät naarmut olivat ehtineet parantua kaikilta. Ganrielin korvia tai oikeammin korvien tynkiä särki ja sen kulku oli kömpelöä koikkelehdintaa uroksen varoessa murtunutta häntää. Uros oli saanut selkäänsä pahemman kerran siniseltä sudelta, siltä oli viety kaikki sitä komistaneet asiat (mynttejä lukuun ottamatta) ja se harmitti parhaassa iässä olevaa puolikuuta suunnattomasti. Kolikot kilisivät vaikean hyppelyn tahdissa ja ketunraato harteilla esitti kuolluta. Ganriel kuitenkin kiristi hammasta ja ontui Belliksen perässä näyttämättä erityisen uljaalta.

Yö oli hiipinyt taivaalle yhtä hiljaisesti kuin Carmiksen lauma oli siirtynyt leveässä rintamassa alfansa johdolla Ederan alueiden sisälle kohtaamatta minkäänlaista vastarintaa. Muutama susi oli sattunut tielle, mutta ne olivat juosseet karkuun tai kohdanneet loppunsa nopeasti carmislaisen hampaissa. Muuten lehtimetsä oli täysin tietämätön siinä tapahtuvassa kaappauksessa, jossa Carmis otti omansa takaisin happaman nartun johtaessa kärkeä.

"Pysähdymme tähän", Bellis käski ja viesti suhahti hiljaisena kuiskeena laumalaiselta toiselle rivistössä. Narttu ei koskaan ollut erityisen tarkka laumojen rajoista: puolikuuna se oli kulkenut alueelta toiselle pysähtymättä ja Djalan lähettinä rajat olivat olleet vain, no, välietappi, joka oli jäänyt taakse pitkien jalkojen taittaessa matkaa. Nyt se muisteli Ederan ja Carmiksen entisen rajan sijaitsevan vielä puolen tusinan juoksupyrähdyksen päässä ja susien kartanollekin oli peninkulma.
"Hyvät herrat, rouvat ja neidit", Tarinankertoja kääntyi puhuttelemaan laumalaisiaan. Osa ei tietenkään kuulisi nartun puhetta seisoessaan liian kaukana, mutta vierustoverit varmasti kertoisivat kaiken oleellisen.
"Onnitelkaa itseänne. Olemme ottaneet takaisin sen, mikä meille kuuluu, mutta armeliaisuudessa jätämme Ederalle jotain, josta hakea jäniksensä", Tarinankertoja hymyili kuin olisi lausunut pienen vitsin.

---
Adlai Khat käveli rivistössä Lumpeen rinnalla tarkastellen tummilla silmillään öistä maastoa ja muita laumalaisia. Oli hienoa, että Carmis teki jotain ja vei alueita. Niin kuului tehdä, laumojen välinen kanssakäynti oli ja aina oli ollut taistelua hengissä selviytymisestä ja lauma, jolla oli isoimmat alueet (ja miesvahvuutta) selvisi. Vahvin voitti, niin oli nähty kaupungissa ja niin tapahtui saarella. Hieman koira paheksui Tarinankertojan tapaa ottaa mukaan myös lauman naaraat tähän valloitukseen, mutta Lumme näytti nauttineen saavansa osallistua. Mallorkalainen oli tappanut yhden tielle osuneen suden toisen carmislaisen kanssa ja oli ollut hyvin tyytyväinen tapahtuneeseen, joten Adlai ei valittanut. Mikä oli Lumpeen onni oli senkin onnea.

Se oli nähnyt, tai ainakin luuli nähneensä, rivistössä mukana Prishelin, joka oli ystävällisesti toivottanut heidät tervetulleeksi saarelle ja oih! Urielin, jonka kanssa he, hän sekä Lumme, olivat törmänneet useampaan otteeseen. Keltaiselta kaupunkilaisnartulta pääsi pieni tirskahdus. Voi kuinka hassu Uriel oli koko ihastuksessaan ja vielä hassumpi Lumme, joka ei nähnyt hyvää urosta, kun sellaista esiteltiin. Edellä mainittu vilkaisi kysyvästi Adlaita, joka vain pudisti päätänsä. Ei, nyt ei ollut mitään kerrottavaa, ei ainakaan näin, kun oli liian iso joukko, jossa saattaisi olla monta väärää korvaa kuulijana.

Rivistö pysähtyi ja niin pysähtyi parivaljakkokin. Tarkkaavaisesti molemmat kuuntelivat, mitä alfalla oli sanottavaa ja Adlai kikatti hyvälle vitsille. Armeliaisuus oli hassua, mutta mitäs sitten tehtäisiin?

[[Kolme kierrosta, ensimmäinen kierros käynnistyi nyt. Juoni: Carmis marssii paikalle isona rintamana, kuvailkaa paikalle saapuminen.
Vastausaika rajaton, mutta olen ratsupiiskan kanssa huitomassa pelaamaan, mur.
Paikalle odotetaan: Kaamos, hitodama, Tucci, Majelia, Kuolemankello, Kriisi, Wolf, Rico., Hades, Lara, LR Kaikki ankanpojat mukana : )]]

Post by mira on 13 Dec 2013 at 07:59

Kekouan oli saanut lukuisan määrän mustelmia ja yhden rupisena virnistävän haavan kylkeään koristamaan. Haava oli ollut hinta, jonka Kekouan oli mielihyvin maksanut saadakseen Lancelotin ja muutaman muun avulla taitettua Vyöhykkeen johtajan: tyytyväinenhän nuori uros oli, luonnollisesti.
Tämä yö oli muutenkin hyvä yö: Kekouanin kasvoille oli levinnyt ohuehko hymy, joka nykyisemmin oli harvassa.

Ilomielin se oli lähtenyt tälle ristiretkelle. Kekouan kulki joukkion puolivälissä, tasaista, rauhallista käyntiä nauttien yöstä ympärillään ja tiiviistä joukkohengestä. Belliksen johtama joukkio pysähtyi, ja Kekouan seisahtui nostaen päätään ja katsettaan kohti vanhaa narttua, jota se suuresti kunnioitti.
Tarinankertoja puhui, ja Kekouanin hymy leveni. Se virnisti kuin yksityiselle pilalle, ja soi yhden keltaisen vilkaisun Carmisjoukkioon. Ederarukka! Kekouan tuhahti halveksivasti. Ne eivät edes tarvinneet koko metsää! Carmis otti omansa takaisin, niin, niin kuin pitikin! Bellis oli hieno johtaja, hyvä ja osaava! Kekouan oli jälleen ylpeä suvustaan.

-

Kazbek hölkytti isänsä ja velipoikansa vierellä, häntä heilahdellen ja eriväriset silmät villisti joukkoa tarkkaillen. Tämä oli tosi jännää! Yöllä hiippailtiin! Hui! Kazbek vilkaisi veljeään ja isäänsä, hymyillen näille koko naamansa leveydeltä. Oli hienoa olla mukana täällä, täällä oli Kekouan ja Uriel ja kaikki hienot tyypit! Missähän Torkku oli? Torkku oli varmasti tosi ylpeä Carmiksesta, niin, kun saadaan lisää alueita takaisin!
Belliksen sanoille hontelo koiranhutkale heilautti hiukan häntäänsä, malttamattomana vilkuillen ympärilleen.

Post by Majelia on 13 Dec 2013 at 10:16

Vyöhykkeen nujertamisesta Prishel oli selvinnyt vähin ruumiillisin vammoin, mutta täsmäisku kummitteli yhä sen mielessä ja se näki yhä öisin unia kuolevista susista ympärillään. Se tuntui samalla sekä oikealta että väärältä, eikä paimen tiennyt, mitä uskoa. Sitten se oli päättänyt olla ajattelematta asiaa enempää.

Prishel ei ollut voinut kieltää poikiaan lähtemästä mukaan retkelle, kun Carmis valtaisi maitaan takaisin. Se oli vannottanut näitä juoksemaan heti syvemmälle turvaan lauman maille, mikäli ongelmia tulisi, ja nämä olivat kirkkain silmin ja iloisesti ja pyhästi niin vannoneet tekevänsä.

Leveässä rivissä oli oma tunnelmansa ja yhteenkuuluvuuden tunteensa, ja Prishel, joka kulki poikiensa kanssa jossakin hieman sivustalla, seisahtui, kun muukin rivi jäi aloilleen. Belliksen sanoja kuiskittiin eteenpäin, ja uros hymyili kapeasti vanhan naaraan sanoille.

- - -

Nesti kulki tiiviisti Kazbekin vierellä, innoissaan ja iloissaan häntäänsä heilutellen. Tämä kaikki oli niin kamalan jännää! Oli tylsää että se ei ollut päässyt osallistumaan Vyöhykkeen häätämiseen! Siitä ja Kassusta olisi ollut niin paljon apua! Mutta nyt ne pääsivät kuitenkin isin kanssa hakemaan Carmikselle metsää takaisin! Se oli iso juttu se ja hienoa!

Pentu pysähtyi veljensä vierelle ja nuolaisi tätä lurpan korvan takaa. Tapa oli juurtunut syvään. Vanhan naaraan vitsiä se ei ymmärtänyt mutta tajusi kuitenkin että nyt Carmiksella oli paljon paljon metsää ja se oli tosi tosi hienoa!

Post by Lara on 13 Dec 2013 at 14:46

Sotaisat ajat olivat sotaisia. Koko ajan sai olla jossain kärhämässä mukana, mikä tosin ei haitannut taisteluihin haksahtanutta Quantaa pätkän vertaa. Toiminta oli loistavaa, parhaimmillaan erityisesti silloin, kun sai rusikoida lahkolaisten kalloja!
Harmi kyllä sellaisia ei ollut viime aikoina erityisemmin osunut kohdalle.

Tämänkertainen ederakaappausprojekti oli kuitenkin olli tylsä. Taistelu oli ollut olematonta, verta ei ollut lentänyt lainkaan tarpeeksi ja tilanne oli muutenkin tympeä. Narttu katseli ympärilleen metsikössä, josta nyt oli tullu tosa Carmiksen maita. Kai tästä olisi pitänyt olla innoissaan, mutta loppuviimein taistelun hurmos jäi puuttumaan kokonaan.
Kauan eläköön Carmis nyt joka tapauksessa.

"Äeh, emmekö olisi saman tien voinneet edetä kartanolle, siellä olisi varmasti ollut lahkolaisiakin."
Nurisi Quanta lähimmälle vierustoverilleen (kuka hyvänsä tämä sitten olikin) juuri niin hiljaa, etteivät ylimääräiset valloitustoimista innostuneet pahastuisi.

Post by LR on 13 Dec 2013 at 18:12

Rivel seurasi johtajaansa marssien Belliksen takavasemmalla muiden joukossa, kuitenkin lähellä alfatarta. Uroon mieli ei tällä hetkellä ollut paras mahdollinen. Hän ei ollut vielä selvinnyt puolisonsa, eikä kahden pentunsa surmasta. Rivel oli käskenyt Antareksen jäämään vahtimaan Gessicaa ja Dominicia. Toinen vanhemmista pojista oli jo mukana tässä hyökkäyksessä, niin uros ei tahtonut enempää harmia perheelleen ja aikoi kyllä pitää Kekouania silmällä vaikka tiesikin tuon olevan kunnollinen ja hyvä taistelija.
Viimeaikaiset tapahtumat olivat saaneet Rivelin vainoharhaiseksi ja ylisuojelevaiseksi perhettään kohtaan. Se on jo useaan otteeseen menettänyt perheenjäseniään ja joka kerta syyttänyt itseään tapahtumista.

Kun Bellis pysähtyi, pysähtyi myös muut ja Rivel. Uros kuuli hyvin Belliksen puheen, mutta ei juuri kohauttanut suupieltä tuon "vitsille". Edera kyllä saisi ansionsa mukaan ja auta armias, jos joukosta löytyisi lahkolaisia. Rivel ei aikonut päästää Ederaa tai Lahkoa helpolla. Molemmat olivat vain yksi suuri piikki lihassa.

Post by Tucci on 13 Dec 2013 at 23:17

Que Jr. oli kulkenut kovin vaitonaisena porukan mukana. Se teki työtä käskettyä ja sitä rataa, mutta ei sitä totta puhuen henkilökohtaisesti kiinnostanut tällaiset laumojen alueiden jutut ollenkaan. Tuli sitä metsästettyä ja tapettua vaikka mitä ties missä päin saarta. Olihan se syntyjään jo carmislainen ja sitä kautta aina ollut vähän läheisempi Carmiksen kanssa kuin vaikka äitinsä, mutta silti.

Naaras kuuli Quantan supatuksen ja virnisti rujosti. Se kyllä samaistui pointtiin, mutta ei unelmoinutkaan asian oikeasta toteutuksesta. Que kuoli mieluummin sotakentille kuin johonkin höpöön tautiin. Kartano ei siitä syystä houkuttanut.
"Pitäköön flunssansa itsellään, vaikka erittäin laimeaahan tämä on", naaras ilmaisikin yhtälailla hiljaa takaisin. Se pysähtyi niille sijoilleen tarkkailemaan tilannetta ja tähyilemään metsien suuntaan. Ei Ederalla nyt voinut ihan näin säälittävästi mennä, eihän?

Post by Wolf on 14 Dec 2013 at 05:10

Cadence oli jotenkin sekin päätynyt mukaan valloitusretkelle. Joltain carmislaiselta se oli kuullut suunnitelmasta, ja vaikka se ei koskaan ollutkaan Carmikseen kuulunut silloin kun metsä oli vielä ollut heillä, tuntui silti hyvältä auttaa laumaa saamaan omat alueensa takaisin. Ja vaikkei se erityisen hyvin osannut ainakaan vielä taistella, saattoi siitä silti jotain hyötyä olla. Niinpä narttukoira nyt käyskenteli porukan keskivaiheilla odottaen, että jotain oikeaa toimintaa saataisiin aikaiseksi. Lauman pysähtyessä ja Belliksen alkaessa puhua se höristeli korviaan innokkaana kuulemaan alfansa jokaisen sanan.

Vaan kaikeksi harmiksi toimintaa ei selvästi ollut vieläkään luvassa. Koko metsää ei näköjään valloitettu eikä matkalla oltu juurikaan kohdattu vastarintaa, eikä Cadence siis osannut odottaa sellaista loppumatkallekkaan. Johan oli kuolleen oloista koko metsä, olisi luullut, että susilauma puolustaisi alueitaan tarkemmin. Nah'rajkin oli sanonut, että he pitivät tarkasti huolta omista alueistaan, mutta ei kyllä siltä näyttänyt. Cadence tuhahti itsekseen ja jäi katselemaan ympärilleen odottaen seuraavia käskyjä.

Post by Kuolemankello on 14 Dec 2013 at 15:46

Myös jostain kumman syystä kirjavaturkkinen susi Amon, oli päätynyt tälle valloitusretkelle, sillä oli kuullut täkäläisiltä tästä suunnitelmasta. Uros oli tietysti valmis auttamaan laumaansa valloittamaan metsän kokonaan. Suurikokoinen susi tallusteli koiranveristen laumatovereittensa läheisyydessä, Belliksen lähettyvillä muttei liian lähellä. Se tunsi itsensä hieman ulkopuoliseksi, sillä olihan Amon ainoa susi laumassaan.
Se kuuli pian muutamien supattelevan rivistössä jotain, ja käänsi kasvonsa näitä kohti, suoden pienen hymyn näille. Amon käänsi sitten silmänsä kohti alfatarta kun kuuli tuon sanat. Valkovatsa pysähtyi oitis ja kuunteli korvat höröllä tämän sanoja, pienesti nyökäten tälle, osottaen ymmärryksensä.

Metsä oli pimeä, oli yö. Kuutakaan ei kovinkaan paljoa näkynyt puiden latvojen lomasta, mutta pienen pienet tähdet tuikkivat kirkkaasti ja somasti. Amon tarkkaili ympärilleen, välillä katsellen laumatovereitaan pistävän kellertävillä silmillään, mutta päätyi hetken katselun jälkeen tuijjottamaan Bellistä, odottaen toisen seuraavia sanoja.

Post by Hahadesu on 15 Dec 2013 at 13:38

Yön hiljaisuudessa Carmis valtasi alaa Ederalta. Lauman riveissä liikkui melkoisen tuore kasvo, Ansur, joka piti matalaa profiilia ja tarkkaili sivustaa liikkuen mahdollisimman reunalla. Hän silmäili tasaisesti Bellikseen ikäänkuin tuota tulkiten, pysähtyen lopulta itsekin vaikkei tuon pysähdyskäskyä suoraan kuullutkaan. Koirasusi oli näkevinään riveissä myös tutun luppakorvaisen Nestin, mutta ei jäänyt pohtimaan sitä sen enempää. Se suhtautui tähänkin tempaukseen varsin kylmän koleasti eikä sitä kiinnostanut jäädä rupattelemaan tai muutenkaan puimaan valtaukseen liittyviä aiheita. Lisäksi urosta mietitytti Ederassa levinnyt tauti, jota se ei todellakaan tahtonut saada niskoilleen.
Metsä oli yllättävän hiljainen ja siinä oli jokin rauhoittava tuntu, ikäänkuin kaikki tietäisivät että nyt Carmis tulisi, tielle ei kannattanut jäädä.

Post by hitodama on 15 Dec 2013 at 22:41

Ardante oli onnistunut missaamaan Vyöhykkeen jyräämistoimenpiteet tykkänään, mutta mikäs siinä, kun jo näin pian saatiin tilaisuus päästä paikkaamaan mokasta syntynyttä kahakkavajetta. Uusimmassa operaatiossa luppakorvainen uros olikin sitten mukana enemmän kuin mielellään, sillä muiden syiden muassa hänellä oli kana kynimättä muuan ederalaissuden kanssa. Hyvällä tuurilla kaksikon edellisestä tappelusta hengissä pakoon puikkinut Mikaru nääs voisi sattua valloittajajoukon reitille, jolloin Ari totta vie pitäisi huolen siitä, että henki viimeinkin pakenisi tuon Herran saastuttamasta ruumiista.

Porukan pysähtyessä aloilleen jäi Ardante Belliksen hiljaiseen ääneen kuiskattujen sanojen kuulostelemisen sijasta tähyilemään ympärilleen siltä varalta, että joku paikallisista kirppukasoista sattuisi huomaamaan heidän läsnäolonsa. Aivan kaikkia tielle osuneita ederalaisia ei oltu nääs saatu nistittyä, joten oli hyvinkin mahdollista, että huhu suuren muukalaisjoukon lähestymisestä oli jo liikkeellä.

---

Ja se mikä oli mahdollista oli myöskin täysin totta. Yksi carmislaisten edeltä paenneista susista oli yhyttänyt saalistamassa olleet Serafin ja Lawin, jotka olivat juoksujalkaa lähteneet ottamaan selvää mistä oikein oli kyse. Kahden vastikään murhatun ederalaisen löytäminen oli riittänyt vakuuttamaan heille, että jokin oli nyt pahasti vinossa - ja että asian selvittämisessä oli käytettävä suurta varovaisuutta. Niinpä parivaljakko oli lähtenyt jäljittämään mittavaa koirilta löyhkäävien elikoiden jälkivanaa pitäen tarkkaan huolen siitä, että he pysyivät kaiken aikaa niin tuulen alapuolella kuin mahdollisimman monen puun ja pensaan peittämänäkin.

Kun Carmiksen ristiretkeläiset viimein pysähtyivät aloilleen, oli susikaksikko ehtinyt jo melko hyvin näiden kannoille. Epäiltyään kuulleensa jonkin matkan päästä liikettä suuntasi Serafi siis merkitsevän katseensa Lawiin ja nyökäytti päällään kohti pensaikkoa, jonka suojissa he voisivat ehkä edetä katsomaan tulematta itse nähdyiksi, kuuntelemaan tulematta itse kuulluiksi.

// Lawia autohittasin nyt aika rajusti, joten potkikaapi jos jotain haluatte minun muuttavan. //

Post by Kriisi on 17 Dec 2013 at 00:05

Uriel kulki veljensä rinnalla ja piti naamaansa ilmeettömänä. Repaleiset korvat ja ympäri kehoa olevat arvet ja haavat loistivat kauas, etenkin niiden silmiin jotka olivat nähneet uroksen "puhtaana". Puolikuu merkin yli menevä arpi häiritsi urosta suunnattomasti, hänen merkki oli pilalla. Välillä Urli vilkuili Lumpeen suuntaan, mutta ei jäänyt pitkäksi aikaa katselemaan, sillä hän halusi keskittyä tähän tilanteeseen. Uriel pysähtyi muiden mukana ja käänsi katseensa Belliksen suuntaan ja nyökkäsi ja soi pienen hymyn tälle.

--

Law oli vihoissaan ja hämmentynyt siitä mitä oli tapahtumassa. Hän juoksi rakkaansa vierellä ja kuunteli valppaasti ympäristöä. Uros huomasi Serafin katseen ja luikahti pusikkoon piiloon.
"Hmh", Law hymähti hiljaa ja kurki pensaikosta näkyisikö mitään. Tilanne ei vaikuttanut yhtään hyvältä ja se häiritsi tätä.

¤Joo miun hahmoja saa hittailla ihan rauhassa u___u¤

Post by Rico. on 17 Dec 2013 at 16:02

K-9 jolkotti pää matalalla ja ilmeensä hyvin kovettuneena. Se ei liiemmin keskittynyt katselemaan ketä sen ympärillä oli tai juttelemaan kenenkään kanssa. Välillä se katsahti Bellistä hyväksyvästi ja nyökytellen. Naaras oli tehnyt vaikutuksen urokseen liittäessään uroksen laumaan ja sakemanni oli valmis seuraamaan johtajansa käskyjä vaikka hautaan asti. Sitä tietysti mietitytti poloisten pentujensa - tai siis pentunsa kohtalo -, mutta uroks työnsi kaikki ajatukset syrjään. Se keskittyisi tähän nyt. Koira pysähtyi muiden mukana ja siirsi katseensa taas Bellikseen.

--

Oni oli käyskennellyt lähes rauhallisesti metsikössä. Se oli vielä hieman puolikuntoinen taudista johtuen, mutta huomattuaan Lawin ja Serafin pinkovan sen ohitse kiireessä, heräsi sarvipäänkin uteliaisuus. Se lähti juoksujalkaa seuraamaan kaksikkoa välittämättä siitä huomaisivatko ne urosta vai eivät ja hypähti niiden perässä puskaan. Korvat kääntyilivät puolelta toiselle sen kyyhöttäessä kaksikon vieressä puskassa. Katseensa Oni käänsi ensin Serafiin ja sitten Lawiin.
"Mitä täällä oikein tapahtuu?" Oni kuiskasi hiljaa, sillä oli itsekin kuullut askeleita ja totesi, ettei olisi fiksua jäädä kiinni etenkään kun ei tiennyt mistä oli kyse.

Post by Zizuka on 18 Dec 2013 at 00:35

[[Toinen kierros käyntiin. Ederalaisille muistutus: te päätätte ite todeta, että parempi luovuttaa kuin tapella. Ette aiheuta hämminkiä.]]

Ganriel virnisti Urielille. Kaikki Veijarijumalan lapset olivat arpisia ja revittyjä (Jere ollessa jossain). Sukunäköä kerrakseen. Mitään muuta se ei tehnyt, narskutti hampaitaan ja silmäili joukkoa.

"Kuten tiedätte, Ederan tila on heikko. Sen johto makaa sairaana Kartanolla, joten annetaan nukkuvien susien maata ja tukehtua omiin kurkkuihinsa", Bellis kertoi.
"Käytämme tuon tilaisuuden hyväksemme ja otamme takaisin vain sen, mikä meille kuuluu."

Se piti pienen tauon.
"Jakautukaa pareihin, pennut lähteköön takaisin sisäalueisiin. Puhdistamme nyt vallatun alueen ederalaisista. Puolet joukosta lähtee kohti Djalan rajaa ja puolet Femoria ja rantaa. Ajakaa pois tai tappakaa, sillä ei ole väliä", toki sillä oli, kuolleet eivät kannelleet, mutta joukossa oli herkkäsieluisia, jotka eivät uskoneet koviin otteisiin.

Ganriel otti katsekontaktin veljeensä. Heistähän tulisi hyvä valjakko(, vaikka Kultakurkku olikin puolikuntoinen ja Riepu oli jo mukana)

---

Adlai yritti kuunnella mahdollisimman tarkkaan muiden ryhmän puheita, mutta erotti vain yhden tai kaksi sanaa kuiskailuista. Tarinankertojan käskiessä jakautumaan pareihin Adlai tyrkkäsi kovaotteisesti ystäväänsä menemään Urielin luokse, joka ottikin muutaman askeleen kohti revittyä urosta. Mustavalkea narttu mulkaisi pahasti ystäväänsä eikä liikahtanut enempää, kun Adlai loikki ruskeaharmaan uroksen rinnalle, jolla oli murtunut häntä ja revityt korvat -- varmaan Urielin veli, kun kerran oli noinkin lähellä.

[[En oikein tiedä mitä kirjoitin, mut... selviytykää toverit o/]]

Post by mira on 18 Dec 2013 at 07:42

Kekouan katsoi tiiviisti Bellikseen vanhemman puhuessa Ederan johdon tilasta ja antoi komennon jakautua pareihin. Avuttomana Kekouan vilkuili ympärilleen, yritti saada joko isäänsä tai Prisheliin katsekontaktin. Olisihan puolikuu voinut lähteä yksinkin, phah!
Bellis oli jatkanut ohjeistustaan suunnista ja antanut määräyksensä. Kekouan laski hiukan korviaan ja vilkaisi varpaitaan. Se lähtisi sen kanssa, joka haluaisi kummallisenvärisen uroksen parikseen.

[[ Öhöh anteeksi aamulla ei ajatus kulje!

-

Kazbek kääntyi vastaiskuun korvanlurpsaisua: se näykkäisi hellästi velipoikaa jostain. Belliksen puhuessa se yritti kovasti keskittyä vanhemman johtajan sanoihin ja kuikkia muiden päiden ja selkien lävitse nähdäkseen Tarinankertojan. Se liikutti korviaan, kuullen Belliksen puhuvan Ederan tilasta: haha! Kassu ei ymmärtänyt kauheasti, mutta sen verran että ne saisivat metsää Ederalaisilta, se tarkoittaisi lisää tutkittavia alueita! Mitä siistejä juttuja metsästä löytyisikään!
Kun Bellis ohjeisti laumalaisiaan jakautumaan pareihin, Kassu nytkähti jo valmiiksi veljensä kylkeen. Ne ainakin olisivat pari!
Mutta sitten niiden piti lähteä kotiin ihan mälsää! Kassun naama venähti ja se vilkaisi veljeään surkeana.

Post by Majelia on 18 Dec 2013 at 22:40

Prishel hymyili kuivasti kun Bellis puhui sairaudesta joka susia riivasi. Sieti riivata, sellaista laumaa kuin Edera oli. Nyt kun ne olivat heikoimmillaan niitä oli helppo lyödä. Se oli aina hyvästä.

Ja kun Bellis komensi joukkojaan jakautumaan pareihin ja lähtemään puhdistamaan vasta vallattuja maita susista Prishel haki katseellaan itselleen paria. Pennut komennettiin takaisin sisäalueille.
"Kuulitte Tarinankertojan käskyn", Prishel komensi poikiaan nähdessään näiden venähtäneet naamat. "Menkäähän siitä."

Ja sitten se kääntyi etsiäkseen itselleen paria ja nähdessään jalkoihinsa tuijottavan Kekouanin käveli rohkeasti tämän luokse.
"Hei", paimen tervehti hymyillen. "Odotatko jotakuta vai kelpaanko seuraksesi?" se virnisti.

- - -

Nesti kikatti hiljaa (mutta riittävän kovaa että lähellä olevat kääntyivät katsomaan) kun Kassu näykkäisi sitä korvanjuuresta. Nalle ei sitä kuitenkaan tuntunut huomaavan. Lisää alueita tutkittavaksi ja kaikkea jännää oli selvästi luvassa! Ja pareittain päästäisiin niitä tutkimaan ja häätämään susia! Voi kuinka jännää!

Nestikin ehti jo hypähtää Kassun kylkeen kiinni kun tuli komento että pentujen piti palata sisäalueille. Ja kun isikin sanoi että piti mennä Nesti mutristi murheissaan suutaan.
"Plääh", se sanoi ja lähti Kassun kanssa takaisin sisäalueita kohti.

Post by Lara on 19 Dec 2013 at 21:36

"Ha!"
Quanta innostui Belliksen käskyttäessä laumaansa tappopuuhiin.
"Tule, lähdetään me sinne Djalan suuntaan. Siellä on varmasti eniten myös lahkolaisia."
Se komenteli Que Jr.ää, joka sattui olemaan sopivasti jutteluetäisyydellä. Niin, ja sopivasti yllytettävissä tällaisiin tuikitärkeisiin hankkeisiin kuten lahkolaisten lahtaus ja muut yleiset huvitukset.

Post by LR on 19 Dec 2013 at 22:24

Kun Bellis käski jakautumaan pareihin, tottakai uros haki katseellaan Kekouania, mutta kun uros huomasi pojan jo löytäneen parin Prishelistä. Hymyili uros vain ystävällisesti pojalleen. Rivel kyllä olisi halunnut taistella poikansa kanssa rinta rinnan, mutta ei se mitään.
Rivelin katse huomasi sitten Cadencen. Kyseinen naaras olikin jo tuttu ennestään laumaan liittymisen merkeissä, joten uros hakeutui Cadencen luokse.
"Hei. Mukava nähdä sinutkin täällä."
Ruskeaturkki tervehti pikaisesti hymyillen ystävällisesti ja menikin jo sitten itse asiaan.
"Kelpaanko pariksesi?"

Post by Tucci on 22 Dec 2013 at 14:09

Que Jr. vilkaisi oranssit silmät innosta palaen Quantaan ja nyökähti komennukselle. Nopean hetken mielessä käväisi visio siitä ja Gicosta kahdestaan lahkolaisjahdissa... voi Gico. Naaras karisti mietteen päästään, olihan tämä nyt paljon erilaisempi tilannekin. Näissä metsissä tuskin pyörisi Mustia.

"Mainiota", ruskeaturkki lausahti yksinkertaisesti, mutta selkeästi mukana olevasti ja alkoi jo pälyillä, mikä olisi kyseinen suunta.

Post by Wolf on 24 Dec 2013 at 19:09

Cadence kurtisti kulmiaan kuullessaan laumanjohtajansa sanat. Kuulosti niin kovin... brutaalilta sanoa se noin, "tukehtua omiin kurkkuihinsa". Vaikka Cadence kyllä oli sitä mieltä, että heidän kuului saada omat alueensa takaisin ja epäilemättä suuri osa näistä susista kuului Lahkoon, joten parempi vain jos elintilansa vähenisi. Cadence tuhahti ajatukselleen siitä, että oli jo kehdannut miettiä edes, oliko koko reissu oikeutettu. Totta kai se oli!

Belliksen ohjeistaessa seuraavat toimet, katseli Cadence hieman orvon oloisena ympärilleen. Se ei tuntenut mukana olevista laumalaisista ketään, paitsi Rivelin, jonka se oli tavannut kerran. Mutta Rivelkin näytti etsivän jotakuta muuta, joten collie käänsi katseensa pois ja yritti etsiä paria muualta. Parinhakua se ei kuitenkaan ehtinyt miettiä kovinkaan kauan, kunnes se kuuli kuin kuulikin tutun äänen viereltään ja aidosti ilahtuneena naaras kääntyi katsomaan Riveliin, joka pyysi sitä parikseen.
"Hei. Tottakai kelpaat!" Cadence hymyili urokselle ja katsahti sitten ympärilleen. Lähellä oli hieman turhan paljon muitakin, jotta saattoi puhua kovaan ääneen.
"Voidaanko lähteä Femoriin päin? En haluaisi liian lähelle Djalaa, jos siellä onkin lahkolaisia... En osaa vielä taistella erityisen hyvin", Cadence mumisi Rivelille ja laski ääntään etenkin viimeisen lauseensa kohdalla niin, ettei kukaan muu voinut kuulla sen sanoja.

Post by Kuolemankello on 26 Dec 2013 at 17:52

Amon kuunteli korvat höröllään Belliksen rujoja sanoja, ja pieni hymynkaarre nousi uroksen valkoisille poskille. Sudesta oli oikein Ederalaisille, että he olivat huonokuntoisia. Silloin olisi helpompi hyökätä. Myös Amon tahtoi saada alueen takaisin, joka ennen oltiin riistetty.

Kuullessaan käskyn etsiä paria, susi tunsi oitis olonsa ulkopuoliseksi, ja katseli ympärilleen. Pian hukka huomasi erään sakemanniuroksen, ja lähti kävelemään tätä kohti.
"Tahdotko että toimimme yhdessä?" Amon kysyi selvästikkin puolisokealta urokselta.


/ Arrrghh tulin juuri laivalta ja ajatus ei nyt oikein kulje x__x /

Post by Hahadesu on 30 Dec 2013 at 19:15

Ansur katsoi kaukaa tyhjin silmin Bellistä jonka suu liikkui tuon höpöttäessä lisää tempaukseen liittyvistä seikoista. Kuuntelevan korvat kuitenkin taipuilivat taakse ja sivuille tuon kuulostellessa. Paikalle kokoontuneet koiraeläimet alkoivat rupatella keskenään leppoisasti pareja muodostaen, se ilmeisesti kuului ohjeisiin joiden kuunteluun mustatukka ei ollut vaivautunut. Hän piti kuononsa suunnattuna Bellikseen, melko ylevästi hieman ylös suunnattuna, antaen kuitenkin silmiensä kiertää hitaasti muiden joukossa. Hänen katseensa ei osunut suoraan kehenkään paria orvosti etsimään, joten koirasusi jäi toistaiseksi aloilleen seisomaan.

Post by hitodama on 31 Dec 2013 at 03:43

Vaikka Ardante kuinka tähyili ympärilleen, ei pimeässä metsässä ollut mahdollista havaita silmin mitään, mikä ei sattunut kävelemään suoraan kuonon eteen. Niinpä pensaassa lymyävä ederalaisjoukko jäi - häpeä kyllä - häneltä tykkänään huomaamatta.

Puhuttuaan vielä vähän lisää lähetti Tarinankertoja taas joukkonsa liikkeelle, jolloin Ardantenkin oli käännettävä jälleen huomionsa kohti laumatovereita. Parijako siis? Uroksen silmät ryhtyivät haravoimaan Quantaa joukon seasta, mutta järkytyksekseen hänen oli tovin kuluttua todettava, että siskonruoja näytti jo napanneen jonkun toisen sukulaisen rinnalleen. Isku oli sen verran tuntuva, ettei Ari osannut hetkeen kuin toljottaa lempisisarustaan suu hölmösti raollaan. Tällä välin liki kaikki ehtivätkin haalia jo kumppanin rinnalleen, ja hylätyksi tulemisesta tokeneva keltaturkki uhkasi jäädä unohdettuna nallina kalliolle nököttämään.

Vaan kas, onneksi paikalla oli sentään yksi toinenkin tuppisuu, joka ei näyttänyt olevan kovin aktiivinen tällaisissa hommissa: Ansur, jonka nimeä Ardante ei tosin tiennyt. Vakava ilme kasvoillaan ja selvästi hieman tuntemattomien kanssa kaveeraamista jännittäen hilautui luppakorva lopulta tämän lähistölle.
"Hei", hän urahti vaivautuneena.
"Lähdetkö mukaan?" Sen enempää sanallisia suloja ei puolikuulaisesta irronnut; pelkkä töksähtävä päänheilautus osoittamaan summittaisesti suuntaa, jonne kukaan muu ei näyttänyt vielä olevan lähdössä susia lahtaamaan.

---

Päästyään paikoilleen Serafi keskitti kaikki aistinsa pensaan takana meneillään olevien tapahtumien seuraamiseen, mistä johtuen hän ei huomannut Onin saapumista, ennen kuin tämä oli jo aivan kihlaparin takana ja avasi suunsa. Yhtäkkinen ääni, vaikka olikin pelkkä kuiskaus, säikäytti valkoturkin ja sai tämän kääntämään kuononsa hampaat irvessä tulijan puoleen.
"Shh!" hän sähähti kiukkuisesti tajutessaan, että kaikeksi onneksi uros oli sentään heikäläisiä. Niinpä, vaikka olisi oikeastaan halunnut läksyttää toisen puhumisesta tällaisessa tilanteessa, viittoi naaras tätä tulemaan peremmälle.

Ja niin kolmikko seurasi, kuinka ryhmä Carmikseen turkkinsa puolesta sopivia muukalaisia puheli kaikessa rauhassa omansa takaisin ottamisesta, puhdistuksesta ja tappamisesta. Jutun edetessä Serafin niskaturkki nousi pystyyn silkasta vihasta, joka niinikään langetti hänen yleensä kovin kirkkaisiin silmiinsä murhanhimoisen varjon. Alfan tytär oli kuitenkin kaikkea muuta kuin tyhmä, joten ei, hän ei omista tuntemuksistaan huolimatta edes harkinnut vieraiden suolistamista ja nylkemistä tähän paikkaan... Ainakaan kovin tosissaan.

Puheen tauottua ja ruskeaturkkien ryhtyessä liikehtimään peruutti Serafi itsensä ulos pensaikosta ja viittoi mukanaan olevia uroksia tekemään samoin. Heidän päästyään kauemmaksi paimensi naaras kaksi muuta sutta päättäväisesti muodostelmaan, jossa hän saattoi kuiskuttaa yhtäaikaisesti kummankin korvaan.
"Hajaannutaan", valkoturkki suoraan asiaan käyden vähäsanaisesti ja siten mahdollisimman nopeasti aloitti.
"Minä olen kevein ja nopein ja juoksen kartanolle varoittamaan johtajistoa. Te etsitte kaikki löytämänne laumalaiset, ohjaatte heidät turvallisesti kartanoon ja katsotte, ettei tuo roskasakki saa hengiltä ketään, jolla on pieninkin tiedonmurunen siitä, mitä täällä oikein on tekeillä." Toki niin Serafilla kuin kahdella muullakin salakuuntelijalla oli varmasti epäilyksensä siitä keitä valloittajatunkeilijat olivat, mutta johtopäätösten vetämiseen tai teorioiden vertailemiseen ei ollut vielä aikaa. Nyt oli tärkeintä ainoastaan varmistaa, ettei joukko saisi Ederasta yliotetta turvautumalla vanhaan kunnon hajota ja hallitse -taktiikkaan, johon nämä eittämättä olivat laumalaisia tappamalla pyrkimässä.
"Ette jää kiinni, ette etenkään jää tappelemaan, ettekä väitä nyt minulle vastaan. Onko selvä?"

Post by Kriisi on 3 Jan 2014 at 23:39

Uriel virnisti veljelleen ja meni tämän tykö. Uros nojasi hellästi toista vasten ja päästi pienen naurua muistuttavan hymähdyksen.
"Mennään missä saisi vähän raadella", Urli nuolaisi huuliaan ja katseli ympärilleen minne muut sukulaiset menisi. Samalla hän huomasi Lumpeen, jonka kanssa viimeksi oli huono tapaaminen.
"Lumme", tämä sanoi ja antoi korvien mennä hieman luimuun ja otti yhden askeleen kohti narttua. Adlaita Uriel ei edes huomioinut, koska hän keskittyi nyt vain tummaan narttuun.

------------------------

Law kääntyi miltein samaan aikaan Serafin kanssa ja paljasti hampaansa urokselle. Idiootti, ei nyt tämmösessä tilanteessa voi tulla häiritsemään ja etenkään puhumaan!
Susi seurasi rakastaan ja kuunteli tarkkaan mitä asiaa toisella on. Law otti käskyt vastaan, nyökkäsi ja loi suoran katsekontaktin naaraaseen.
"Minä lähden tuonne suuntaan ja sinä menet eri suuntaan", Law nyökkäsi ja loi hieman ärhäkkään katseen Oniin.

Post by Rico. on 5 Jan 2014 at 22:22

Nine henkäisi pienesti. Se katseli kaikkia muita ympärillään, jotka tuntuivat löytävän parin itselleen. Uroksen katse siirtyi Kekouaniin sillä se taisi olla ainoa jonka uros näistä laumalaisistaan tunnisti. Juuri kun Nine oli lähtemässä kävelemään kohti tuttua urosta kiirehti joku sen luo. Sakemanni kurtisti kulmiaan ja tyytyi etsimään jotakuta muuta. Sen katse pysähtyi sitten Ansuriin joka näytti seisoskelevan yksinään. Nine päätti keretä sen luo ennen kuin kukaan muu ehtisi. Se lähti reippain askelin kohti toista ja pysähtyi uroksen vierelle.
"Sallitteko?" se kysyi ja nosti katseensa toisen kasvoihin, yrittäen kalastella sen silmiä.

--

Onin niskakarvat nousivat aavistuksen pystyyn. Se luimisti hieman korviaan kylmälle vastaanotolle, muttei sanonut mitään toisten sähähdyksiin tai lähes vihaisiin katseisiin. Sarvipää seisoi nyt hiljaa kaksikon lähellä pusikossa, pälyillen lehvistön lävitse nähdäkseen mistä oli kyse.
Harjaspäinen uros peruutti kaksikon mukana pois puskasta ja nyökkäsi sitten naaraan sanoille joka määrätietoisesti ohjeisti kahta muuta urosta. Se siirsi lähemmäs välinpitämättömän katseensa Lawiin Serafin sanojen jälkeen ja nyökkäsi. Se päätti odottaa, että kaksikko lähtisi omiin suuntiinsa jottei uros vahingossakaan lähtisi kaksikon kanssa samaan suuntaan. Oni käänsi kuitenkin nokkansa jo toiseen suuntaan ja hiljaa mielessään toivoi kuntonsa kestävän vielä tämän vaativan tehtävän.

Post by Zizuka on 6 Jan 2014 at 21:42

Ganriel sai huomauta tulleensa pitkäturkkisen nartun kaappaamaksi ja Kuuperseen katselevan suorastaan... kaurismaisen typeränä mustavalkeaa ja sangen rumaa narttua. Ilmeisesti tässä oli menossa jotain, josta Uriel ei ollut suvainnut ilmoittaa yhtään mitään. Kultakurkku naksautti kieltänsä ja tuuppasi Urielia kylkeen. Keltainen narttu teki saman, nosti tassunsa ja tökkäsi Urielia ja sihahti menemään lähemmäksi häntä ilmaa vispaten.

---

Bellis seurasi ryhdikkäänä ja johtajamaisen etäisesti lauman ryhmäytymistä. Se mulkaisi pikaisesti poikiensa toilailua vieressä, mutta säästi äänekkäämmän paheksunnan myöhemmäksi. Olisipa Jeremiel paikalla, tytär sentään tiesi, mitenkä tuli käyttäytyä julkisesti.

"Nine, jäisitkö hetkeksi. Minulla on muutama kysymys. Te muut, voitte lähteä. Olkoon matka suotuisa", Bellis käskytti muita.
"Ansur, ota Amon Aveugle â'lame mukaasi", narttu pyysi Perisokeaa.

---

Lumme näytti harmistuneelta Adlain pettäessä sen näinkin rumasti.
"Carmiksen Uriel", narttu vastasi hyytävästi eikä näyttänyt ollenkaan iloiselta.

Adlai kihersi tyytyväisenä kiskaisi leikkisästi Urielin veljen kaulalla roikkuvasta kettupuuhkasta.
"Kuulit mitä sanottiin, mennään, mennään, mennään kohti rantaa. Oletko käynnyt tuolla rannalla, se on hieno, varsinkin näin öisin. Tiesitkö, että istuin ja odotin, että Lumme, tuo tuossa noin, uisi rantaan ja paikalle saapui Prishel! Tiedäthän, tuo oranssi uros tuolla kahden pennun kanssa, en tiennytkään, että hän on isä tai luulen, että hän on... No kuitenkin!" Adlai räpätti menemään tahdilla, joka voitti nopeudessaan valon ja tuuleen. Ganriel virnisti ja koikkelehti perään jättäen Urielin Lumpeen seuraan.

[[Kolmas kierros käynnissä. Häipykää, olkaa niin hyvät.
Tai no kaikki paitsi Ricon Nine, jonka kans Bellis haluaisin vaihtaa muutaman sanan Williamia koskien.
Ansurin ei pidä unohtaa, että Taraniksella on selitettävää!1 *piiska viuhuu*]]

Post by mira on 11 Jan 2014 at 19:35

Kekouan puhkesi pieneen hymyyn Prishelin tullessa sen luo. "En toki, mennään vain" uros hymähti sitten ja lähti Prishelin kanssa iloisesti.

-

Tosi tyhmää! Kazbek lähti Nestin kanssa yhdessä takaisin, ehkä pojat harhautuivat sivureiteille mutta pääsivät lopulta turvallisesti kotiin.

.: Jee oli hienoa ja kivaa! :.

Post by Majelia on 11 Jan 2014 at 23:37

Prishel ilahtui Kekouanin reaktiosta ja lähti oikein varsin hyvillään tämän kanssa pitämään huolta metsän valtauksen onnistumisesta. Niin ne menivät.

- - -

Nesti luikki Kassun kanssa kummia reittejä takaisin ja monen mutkankin kautta ja vaikka niillä olikin aluksi myrtsit naamat niin oikeasti niillä oli loppujen lopuksi tosi hauskaa. Hölmöt lapset.

// Kiitos tosi kovasti tästä! //

Post by Lara on 14 Jan 2014 at 22:41

Iloisena lahtaustuokiosta Quanta lähti sukulaisensa kanssa kohti metsää ja voittoisaa susijahtia.

Post by LR on 16 Jan 2014 at 18:01

"Se sopii hyvin."
Rivel nyökkäsi Cadencelle ja pian tulikin käsky lähteä liikkeelle ja niin ruskeaturkki tekikin. Uros lähti hölkkäämään kohti Femoria olettaen Candencen tulevan mukana.

((Jee olipas kivaa!))

Post by Tucci on 18 Jan 2014 at 21:26

Que Jr. tunsi mukavasti pienen odottavan jännityksen heräävän kun lähtökäsky luvattiin. Se katsahti Quantaan lähtien liikkumaan nopsakasti sukulaisnartun vierellä. Mentäisiin reippaasti niin ehkä ehdittäisiin tekemäänkin jännyyksiä!

Post by Wolf on 22 Jan 2014 at 08:13

Cadence hymyili pienesti Rivelille ja kun liikkeellelähtökäsky sitten vihdoin tuli, sekin hölkötteli toisen vieressä Femoria kohti.

[[ Jee kiitti! ]]

Post by Kuolemankello on 8 Feb 2014 at 19:59

Amon silmäili hieman epäröivästi laumatovereitaan, mutta höirsi pian korviian kuullessaan nimensä, joka tuli johtajattaren suusta. Narttu oli käskenut Ansur nimisen koiraeläimen ottaa tämän mukaansa, ja Amon astui näin lähemmäs näitä kahta.

[syvät pahoittelut kamalasta kestosta sillä hukkasin topicin tai jotai tyhmää. Mutta kiitos pelistä!]

Post by Hahadesu on 10 Feb 2014 at 19:07

Ansur käännähti voimakkaasti kuullessaan jotain hänelle osoitettua. Keltaruskea luppakorva ehdotti matkan jatkamista kaksin, jokseenkin yhtä viileän epäsosiaalisesti kuin valkoturkki itse. Vastaukseksi koirasusi hymähti ja lähti jo poistuakseen, kun kuulikin Belliksen mainitsevan nimensä. Tottelevaisesti uros siirtyikin alfansa lähelle, pälyillen hieman nyreästi läsnäolijoita. Hän ei tätä Amonia entuudestaan tuntenut edes ulkonäöltä, joten tyytyi odottamaan sitä että joku hihkaisisi henkilöllisyytensä ilmi.
Porukasta erosikin eräs Bellistä tottelevaisesti tappitava tyyppi, jolle uros nyökkäsi kuivasti, heilautti häntäänsä ja kääntyi sitten Ardanten puoleen. Hän vaihtoi tuon kanssa jotenkin toteavan katseen, nyt he voisivat mennä.

Post by hitodama on 19 Feb 2014 at 00:44

Helpotuksekseen Ardante ehti jo saada pariltaan myöntävän vastauksen, ennen kuin Carmiksen johtaja puuttui yhtäkkiä asiaan ja määräsi muuan valkoruskean suden Ansuriksi ilmeisesti kutsutun uroksen seuralaiseksi. Moinen käänne sai luppakorvan puremaan itsekseen hammasta ja miettimään tahtoiko Bellis hänen lähtevän täten siis yksin matkaan, mutta kun Ansur virallisen parinsa saavuttua käänsi katseensa taas kohti puolikuulaista, uskoi Ari seuransa olevan yhä tervetullutta. Niinpä, nyökättyään kiitollisena hiljaiselle hengenheimolaiselleen, lähti hän kahden muun carmislaisen muassa suorittamaan synkkää puhdistustyötä.

---

Serafin päättäväisyys teki tehtävänsä ja sai susiurokset myöntymään mukinoitta pikaisesti laadittuun suunnitelmaan. Tyytyväisenä molempien kuuliaisuuteen loi naaras vielä yhden pidäteltyjä sanoja ja tunteita sakeanaan olevan katseen kohti Lawia, kunnes hän jätti nämä omien tehtäviensä pariin ja lähti itse kiitämään valkoisen salaman tavoin kohti kartanoa.

Post by Kriisi on 20 Mar 2014 at 21:25

Law katsoi Serafia takaisin pitkään, naaraan lähettyä lähti uros myös omaan suuntaansa suorittamaan tehtävää.

--

"Olisitko minun pari?", uros kysyi ja antoi pienen varovaisen hymyn nousta huulille.
"Mennään tuonne suuntaan", Uriel viittoi kuonollaan ja lähti kavelemään hitain askelin katsoen Lummetta, että seuraisiko toinen häntä.