Serafi - RPGs

Post by Tucci on 3 Jan 2013 at 19:06

Metsä keinui ympärillä ja joka puolella kuului askelia. Azallacin jalat vapisivat heikkoina jokaisen askelluksen alla ja se pälyili vauhkona ja rasittuneen oloisena ympärilleen. Joinain hetkinä naaras tajusi mitä sille oli tapahtumassa ja yritti edetä kartanon suuntaan, mutta sitten vuoroin alkoi taas mieli horjua. Se muisti Hallayön kertoneen samoista oireista. Vapinasta, harhakuvista, sydämentykytyksestä ja heikotuksesta. Samantapaisia monella muullakin, ja kaikki olivat kuolleet. Azallacia pelotti suunnattomasti, ei lauman alfa voinut kuolla. Ei se ollut valmis kuolemaan, ei sillä ollut seuraajaakaan. Eikä se halunnut sitä kuukausien kitumista, minkä moni laumalainen ja sukulainen oli kokenut.

Ympäriinsä harhaillessaan Ederan alfa koetti vältellä vastaantulijoita, se ei ollut varma edes keitä oli tavannut. Kaikki näyttivät niin vääristyneiltä ja Azallacia väsytti niin kovin. Se olisi voinut vannoa, että yhdellä oli ollut hirvittävän rumat monipupilliset silmät.
Siinä vaiheessa viimeistään naaras lähti vain hoipertelemaan pakoon metsässä näkyviä koiraeläinten hahmoja ja ummisti silmänsä todella usein. Silmät kuumeisina harittaen Azallac lopulta oli perillä ja katseli kartanoa pihan porttien läheisyydessä ja horjui hiljakseen eessuntaas paikallaan.

((LEMPIPOIKANI))

Post by hitodama on 5 Feb 2013 at 20:27

// LEMPIPOIKA on käynyt sukupuolenvaihdosleikkauksessa hups. //

Myös Serafin sydän läpätti liki yhtä hurjasti kuin äidillään, mutta syy ei hänen onnekseen ollut sairaus vaan pelottava aavistus, joka nakersi melkeinpä fyysisen olennon lailla nuorikon mielenrauhaa. Päivä oli alkanut ihan tavallisesti valkoturkin lähtiessä (melko tehottomalle) partiokierrokselle, mutta kaikki oli muuttunut kertaheitolla kun vastaan oli kävellyt hämmentynyt laumalainen, joka kertoi tavanneensa Azallacin hyvin oudossa tilassa. Ellei Serafi olisi tuntenut äitiään olisi hän voinut uskoa tämän olleen kuvauksen perusteella humalassa, mutta koska se ei tullut missään nimessä kyseeseen, oli jäljellä vain yksi naaraan tuntema vaihtoehto, eikä se ollut lainkaan miellyttävä.

Kamppaillen pelkonsa kanssa juoksi Ederan prinsessa siis ehkä lujempaa kuin koskaan ennen laumansa maiden halki ja seuraili johtajansa jättämää sinne tänne hoipertelevaa jälkivanaa. Vasta kartanon pihamaan tullessa näkyviin sai Serafi näkyviin emonsa, joka oli seisahtunut ainakin näennäisesti katselemaan edessään kohoavaa vanhaa rakennusta.
"Äiti!" sähähti valkoturkki merkillisenä kuiskauksen ja huudahduksen välimuotona, sillä hän ei halunnut vetää turhien ulkopuolisten huomiota puoleensa. Jatkaen juoksuaan pääsi naaras yhä lähemmäksi, kunnes hän viimein hiljensi vauhtiaan sylkäistäkseen heittotikarinsa maahan ja astellakseen suoraan Azallacin eteen.
"Äiti, mitä oikein on sattunut?"

Post by Tucci on 5 Mar 2013 at 17:26

// serafi maskuliinisin olento koko saarella //

Azallacin silmät vetistivät ja sen olisi muutenkin tehnyt mieli itkeä epätoivoista oloaan. Jälleen kuului ääniä, mutta susi alkoi jo suhtautua skeptisesti kaikkeen aistimaansa. Tämä oli kuin painajaista, joka ei lähtenyt pois.
Naaras hoipersi ääntä pakoon ja oli keinahtaa nurin tasapainosta jo pelkän pään käntämisen takia. Se tuijotti suoraan tyttäreensä, mutta aivoissa ei välkkynyt mitään moneen hetkeen.

"Isoäiti, me kuollaan", naaras kähisi kuumeisesti vapisten ja antoi päänsä valahtaa alas. Valkoisesta utuisesta hahmosta tuli sen mieleen Dew luultavastikin siitä syystä, että kyseistä sukulaisnaarasta Azallac kaikkein eniten kaipasi tähän tilanteeseen.
"Auta", Azallac kuiskasi hauraalla äänellä ja hengitteli huomattavan raskaan kuuloisesti siihen nähden, että oli ollut jo pidemmän aikaa paikallaan.

Post by hitodama on 12 Mar 2013 at 22:35

Serafi ei ensialkuun tuntunut saavan minkäänlaista kontaktia äitiinsä, mutta kun tuo viimein sai suunsa avatuksi, olisi tyttärensä oikeastaan toivonut tämän pysyneen vaiti. Azallachan puhui nääs aivan pehmoisia ja kuvitteli ilmeisesti valkoturkin olevan jo kauan sitten vainajoitunut Dew!

Tilanne sai Serafin puremaan murheellisena omaa huultaan: hänen pelkonsa oli osoittautunut oikeaksi. Ederan alfa oli viimein saanut taudin, joka oli kaatanut jo hirmuisen suuren osan koko muustakin laumasta. Osa nuorikon mielestä olisikin tahtonut asian varmistuttua lähteä suin päin juoksemaan karkuun - Hänhän ei tuohon hirveään kidutukseen alentuisi! - mutta suurempi osa tajusi tilanteen tarvitsevan välttämättä nyt jotakuta, joka ottaisi ohjat omiin tassuihin.
"Minä autan", Serafi siis vastasi tukahtuneesti, kuin koettaen olla hengittämättä samaa ilmaa äitinsä kanssa. Hän astahti kiinni vanhemman naaraan kylkeen ja valmistautui saattelemaan tätä eteenpäin.
"Kartanolle", valkoturkki jatkoi niin yksinkertaisesti, että kuumehuuruinen mielikin sen kenties tajuaisi. Azallac pitäisi saada heti pois tästä muiden silmistä huojumasta.

// En enää muista olenko itse edes laittanut tätä tulemaan yksällä tai mitään haha, mutta heitäpä muuten Hysmi pyörähtämään jossain kohden täälläkin, jookos kookos? =3 //

Post by Tucci on 24 Mar 2013 at 17:27

// Yhy olin näemmä unohtanut bookmarkata sen ja siten unohtanut muutenkin kokonaan voih. Lyö minua! //

Sairasta sutta ei ollenkaan häirinnyt toisen tukahtunut ääni, sehän vain sopi paremmin sen muistikuvaan Dewistä. Niinhän Dew varmasti suhtautuisi sairaisiin. Kiitollisena se otti tuen vastaan, tuntui heti paremmalta kun ihan kaikki ei heilunut ympärillä. Kaatuilujen takia oli jo tarpeeksi moni paikka arkana.

"Mitä ihmettä me tehdään nyt? Minä kuolen, isoäiti", naaras valitti hoiperrellessaan kylki kiinni tyttärensä kyljessä. Se ei kyennyt ajattelemaan yhtään mitään muuta toistaiseksi, kaikki vain velloi tuon yhden järkyttävän tiedon ympärillä.
"Ti-tiedän että tämä on sopimatonta, mutta minusta Di-diviania ei saa missään nimessä nostaa alfaksi"

Post by hitodama on 25 Mar 2013 at 22:55

// Plääh en jaksa lyödä! //

Serafi otti urhoollisesti äitinsä painon vastaan, vaikka luimistelikin tahtomattaan samalla korviaan miettiessään, miten paljon sairautta tämän koskettamisesta mahtaisi hänen omaan turkkiinsa siirtyä. Noh, ehkä jos hän liottaisi itsensä vaikka merivedessä jälkeenpäin olisi tilanne vielä pelastettavissa. Ensin pitäisi kuitenkin päästä äkkiä kartanoon, joten sulkien tietoisesti alfan puheet kuolemasta ulos mielestään keskittyi nuorikko luotsaamaan heitä eteenpäin. Vähän ennen kuistille pääsyä otti vanhempi naaras kuitenkin puheeksi jotain vähän kiintoisampaa ja sai tyttärensä jälleen kuuntelemaan itseään.
"Hyvin sopimatonta, kyllä..." valkoturkki myönsi ja päätti hetken mielijohteesta käyttää hyväkseen "uutta identiteettiään". Ikaroksen isä oli nimittäin aina ollut Serafin mielestä varsin merkillinen tapaus, joka sitä paitsi oli kadonnut jo aikoja sitten tykkänään kuvioista, joten ei kai se ketään voinut satuttaa jos tästä urkkisi vähän juoruja selville?
"Mutta kerro kuitenkin miksi olet sitä mieltä, Azallac", nuorikko siis kehotti yrittäessään samalla saada äitiään nousemaan terassin rappusia ylös.

Post by Tucci on 9 Nov 2013 at 17:09

Kuisti näytti isolta ja päällekäyvältä lähestyttäessä ja Azallac huojahti taaksepäin lähes istuma-asentoon, ennen kuin kohottautui taas vähän paremmin ja nojasi Serafin kylkeen.
Vaikka kuinka tokkurassa olikin, Azallac ei uskaltanut kertoa 'isoäidilleen' epäilyksiään siskonsa ja vanhempiensa katoamiskuolemista. Ilman faktaa ei pitänyt mutuilla tällaisissa asioissa, etenkin kun Azallac piti isoäitiään itseään ylempiarvoisena - suvun ehdottomana johtajattarena.
"Ti-tiedäthän miten hän vaati Isterin nostamista laumamme vartioinnin vastaajaksi ja oli Isterin ystävä a-aina", naaras tyytyi sanomaan nieleskellen loppuja ihan jo senkin takia miten tiesi ja aavisti Dewnkin käyttävän vapaa-aikaa. Muuten se olisi voinut mainita Divianista monenlaista kritisoitavaa; alkoholia, irtosuhteita, muiden lajien edustajien kanssa leikittelyä, lipevä ja inhottava käyttäytyminen...
"Anteeksi", naaras pahoitteli, vaikkei selkeästikään ollut antanut kuin pienenpienen murusen päänsäsisäisestä myllerryksestä.
Päättäväisesti huojuen ja tutisten alfa lähti kompuroimaan kuistia kohti sisätiloja ja vaikutti siltä ettei halunnut enää enempää jutella ja häpesi jo pientäkin avautumistaan. Se oli ollut sopimatonta, ehdottomasti, vaikka Azallac olikin vakaasti sitä mieltä että Divian oli läpimätä.

// LOPPU JOOKO //

Post by hitodama on 15 Nov 2013 at 20:02

Paljoa ei "Dew" saanut Azallacin sanoista irti, mutta koska tilanne oli juuri nyt mitä oli, päätti valkoturkki antaa asian toistaiseksi olla. Ehkäpä hän saisi vielä uuden tilaisuuden jututtaa alfaa asiasta, sillä tuskin tämä ihan heti olisi sairaudestaan paranemassa, tai sitten... Noh, tekemässä sen seurauksena jotain muuta.
"Älä huoli", Serafi siis tokaisi vastaukseksi äitinsä pahoitteluihin, "pohditaan sitä tarkemmin joskus toiste. Tule nyt, mennään sisään." Ja niine hyvineen pujahti - mikäli melko hataraa kompuroimista siksi saattoi kutsua - kaksikko kartanon suojiin, piiloon turhan uteliaiden laumalaisten tungettelevilta katseilta.

// JOO. //