Serafi - RPGs

Edera » Kartano » Huominen on aina tulevaisuutta

Huominen on aina tulevaisuutta
Post by hitodama X on Mar 25, 2010, 15:24

// Otsikkona komea Matti Nykänen -sitaatti. =') Peliin mukaan siis Azallacin ja Zephyrin pentue sekä >tässä topicissa ilmoittautuneet ederalaiset. Pelijärjestys muodostuu ensimmäisen kierroksen saapumisjärkän mukaan, mutta Tucci tulee hahmoineen mukaan toisella kierroksella minun jälkeiselleni paikalle. Vastausaikaraja neljä vuorokautta, ja varsinaisen juhlinnan alettua hahmonsa saa vetää ulos pelistä haluamassaan kohdassa ilman tarvetta erilliseen lupaan. Jos on kysyttävää, kysykää! =D //

Ilta-auringon oranssiset säteet värjäsivät yleensä kovin vehreää maisemaa punertavaksi ja paistoivat samalla lämmittävinä sisään vanhan kartanon suurista, miltei lattiaan saakka yltävistä ikkunoista. Vaikka merkittävä osa rakennuksen tiloista oli melko "luonnontilaisessa" kunnossa pölykerroksineen ja aavistuksen lahoine tuoksuineen, oli yksi yläkerran kookkaimmista huoneista siivottu huomattavan suurta vaivannäköä käyttäen edustuskelpoiseen kuntoon. Ja kuten joku olisi parhaaseen ostos-tv-tyyliin voinut todeta, ei siinä vielä kaikki: kyseinen huone oli koristeltu pihamaan puistosta tuoduilla kukkasilla ja olipa vanhan kirjoituspöydän päälle aseteltu jopa maukkaimpia paloja aiemmin päivällä kaadetusta peurasta. Harvoin mitään tällaista oltiin Ederan tukikohtana pidetyssä kartanossa nähty - ja juuri se jos mikä sai huoneessa yksikseen seisoskelevan susiuroksen hykertelemään tyytyväisyydestä.

Zephyr, joka oli viettänyt viimeisen vuoden elostaan pentukatrastaan valmentaen, opettaen ja hoitaen, virnisteli nyt onnellisena ja suoraan sanottuna myös helpottuneena koristellussa huoneessa. Hän antoi katseensa kiertää jokaisessa paikoilleen asetellussa yksityiskohdassa samalla, kun ajatteli jälkeläisiään ja ennen kaikkea sitä, kuinka nämä tänä iltana järjestetyn juhlan jälkeen tulisivat jatkamaan elämäänsä itsenäisinä nuorukaisina. Itse juhlakin tulisi varmasti olemaan ikimuistoinen, siitä sinimaskinen hukka oli aivan varma. Yksikään aiemmin Susiklaanin parissa varttuneista pentueista ei ollut saanut osakseen tällaisia kekkereitä, suurelta osin varmasti siksi, ettei yhdenkään niistä isänä ollut toiminut juhlimista useimpia klaanilaisia huomattavasti enemmän arvostava Zephyr.

Kun harmaaturkki totesi kaiken (noh, lähes kaiken - Azallac oli parhaillaan noutamassa kellarista viimeistä yksityiskohtaa) olevan paikoillaan, loikki hän häntä odotuksen luomasta innosta huiskien huoneen oviaukkoon. Silmät loistaen hän alkoi pälyillä kohti portaikkoa siltä varalta, että paikalle komennetut pennut sekä muutama muu kutsun vastaanottanut ederalainen alkaisivat saapua kohti yläkertaa. Tarkasti uros piti kuitenkin huolen siitä, ettei tukkinut kulkureittiä liiaksi vaan toimi vain paikalle ohjaavana opastajana, jonka kutsuva hymy oli kuin tehty kertomaan kaikkien paikalle saapuvien olevan tervetulleita käymään sisään juhlahuoneeseen.

---

Kunnioitettavaan vuoden ikään ehtinyt Serafi asteli siroon, itsevarmaan tyyliinsä sisään Ederan kartanon pariovista kolmiteräinen tikari suussaan. Kun hänelle ja sisaruksilleen oli aikaisemmin annettu käsky saapua yhteen yläkerran huoneista jonkin tärkeän tilaisuuden takia, oli naaras ryhtynyt siltä seisomalta laittamaan itseään valmiiksi. Hän oli kiillottanut aseensa ja pessyt turkkinsa pihamaan suihkulähdettä apuna käyttäen ja lekotellut sitten näennäisen laiskana kuivattelemassa itseään lopun iltapäivää. Tosiasiassa hän oli kuitenkin kuluttanut aikansa pohtien syytä tälle mystiselle kokoontumiselle. Tyhmäkin tajusi, että sillä täytyi olla jotakin tekemistä katraan ikääntymisen kanssa, sillä olivathan heidän hieman nuoremmat serkkunsakin saaneet jo jonkin aikaa sitten luvan lähteä mittaamaan Andriaanan maita itsekseen. Jos tapaamisen aikana ei samaa oikeutta annettaisi Serafille ja hänen sisaruksilleen, tulisi vaaleaturkkinen naaras olemaan hyvin, hyvin tyytymätön.

Sitä ei Serafi kuitenkaan ollut osannut päätellä, millaisissa merkeissä tapaaminen tultaisiin viettämään. Todennäköistähän olisi, että he saisivat osakseen vain tylsiä puheita klaanin vanhemmilta jäseniltä, mutta varmaa tietoa ei nuorikolla asiasta ollut. Niinpä hän suuntasikin uteliain mielin kohti yläkertaan johtavia rappusia, joiden yläpäähän päästyään hän pani nopeasti merkille erään huoneen ovella virnuilevan Zephyrin.
"Hei isä", naaras tervehti huoneen luokse päästyään. Pitkään hän ei kuitenkaan jaksanut huomiotaan uroksessa pitää, vaan keväänvihreät silmät tuntuivat magneettien lailla tahtovan kääntyä kohti harmaaturkin takana olevaa tilaa. Se, mitä naaras koristeltuun huoneeseen astellessaan näki, saikin hänet sitten kohottamaan kulmiaan äimistyksestä. Ainakaan eivät olleet vanhemmat pihtailleet kokoustilan ulkomuotoon satsaamisen kanssa.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by leno on Mar 28, 2010, 4:22

Oli kulunut puoli vuotta siitä, kun viisi monenkirjavaa sudenpentua olivat hutkineet haparoiden tällä pihamaalla ensiaskeliaan aikuisuuteen. Sudelle puoli vuotta on pitkä aika, ja moni asia ehtii muuttua. Niin olivat muuttuneet sisaruksetkin, ulkoisesti ja sisäisesti, ja varttuneet jo yksikesäisiksi.
Ylisuuri bumerangi nojasi nurmella vasten kartanon seinää. Zenith, joka oli kuluttanut suuren osan päivästään intensiivisesti taistelua harjoitellen, katseli nyt näyttävää aseistustaan pohtien tulevaa. Aseet olivat levänneet vasten kartanon ikääntynyttä seinää iltapäivästä asti, jolloin uros oli muistanut tämänpäiväisen tapaamisensa perheensä parissa ja joutunut nakkaamaan terät syrjään pestäkseen huolellisesti pois harjoittelun aiheuttamaa epäpuhtautta turkistaan. Sen jälkeen loppupäivä oli mennyt torkkuessa, kun ruumiillinen rasitus ja auringon lämmitys olivat viimein painaneet Zenithin levolliseen uneen. Näin ollen hukan kiireiset ajatukset olivat pysyneet kaukana illalle sovitusta tapaamisesta. Harmaankirjava ei tiennyt mitä odottaa, ja siksi joutui nyt tapittamaan aseistustaan kun ei tiennyt, tulisiko sen ottaa ne tilaisuuteen mukaan.
Mustapintainen korva värähti vanhan lankun narahtaessa jossain loitommalla. Vain valkean hännän vilahdus kävi, kun Serafi tassutteli terhakasti sisään päärakennukseen. Zenith joutui kurottautumaan nähdäkseen siskonsa paremmin ennen kuin valkea suuntasi yläkertaan kadoten näkyvistä. Huomiota herättävää kuitenkin oli, että narttu oli pynttäytynyt viimeisen päälle sieväksi, mutta kantoi myös terää mukanaan. Oliko nyt kyseessä jokin juhla vai oppitunti? Hetkellisesti hämmentyneenä pääsi kuitenkin yli valinnanvaikeudestaan; tappovälineet saivat jäädä odottamaan ulkopuolelle. Jos tapaamiseen sisältyisi aseiden käyttöä, saisi Zenith otettua omansa nopeasti pihalta mukaan. Sitä varten valjaat jäivät hukan ylle. Ainahan tapaaminen saattoi olla myös teoriatunti. Myös ajatus ikääntymisjuhlan teemasta kävi harmaan mielessä, olivathan sisarukset sentään hiljattain täyttäneet ensimmäisen elinvuotensa, mutta tuo vaihtoehto ei ollut kovin todennäköinen uroon aivoittelujen mukaan.

Kultasilmä asteli sisälle taloon siskonsa perään ilman mitään suurempia ennakko-odotuksia illalta. Varpaat hipsivät pehmeästi sen astellessa yläkertaan liikkein, joita se oli hionut aikojen saatossa enemmän mieleisekseen. Elegantiksi, virtaavaksi.
Matkan varrelta löytyi jännittävyyksiä lattialta - valkoinen kukan terälehti. Kukahan saattoi sellaista kantaa turkissaan, oliko Serafi keksinyt hinkata rehuja karvapeitteeseensä tuoksuakseen kukkasilta?
Portaiden yläpäässä aurinkoisen näköinen Zephyr sekä tuon takana olevaan huoneeseen livahtava Serafi ilmaisivat uroksen saapuneen oikeaan osoitteeseen. Tervehdykseksi Zenith nyökkäsi melkein kumarruksenomaisesti kunnioittavasti isälleen ja siskolleen ja seurasi sitten Serafin hännillä sisään huoneeseen. Samassa uskomattoman ihanien tuoksujen kirjo ympäröi Zenithin ja kaikkialla oli säihkyvää ja kaunista. Yllättyneisyys paistoi harmaan kasvoilta sen katsellessa kuurattuja lattioita ja koristeltuja seiniä ja pöytään tuotuja herkkuja ja kaikkea ihmeellistä ympärillään. Huone näytti olevan kuin toisesta ulottuvuudesta, valjastettu ei osannut villeimmissä kuvitelmissakaan ajatella kartanon tilojen olevan mitään muuta kuin pölyttyneitä ja ummehtuneita huonevanhuksia. Zenith katui jo nyt, ettei käyttänyt vielä yhtä ekstratuntia siistiytymiseen, sillä nyt taisi olla jokin merkittävä tilaisuus kyseessä.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tintti on Mar 30, 2010, 8:19

Reiketsukan odotti innoissaan illan juhlia, sillä hän todellakin tahtoi tuoda itsensä esille Ederassa. Parhaiten hän toisi itsensä esille juuri sillä, että mahdollisimman moni tietäisi hänet. Niimpä Reiketsukan oli ottanut kutsun mielellään vastaan, oikeasti iloisena. Uros oli nukkunut yön hyvin, peseytynyt ja setvinyt otsaharjaksensa suoraksi. Reiketsukan oli pitkään miettinyt, ottaisiko erikoisen aseensa mukaan, mutta oli tullut siihen tulokseen, että moinen olisi liian uhkaavaa. Uros oli myös miettinyt, pitäisikö hänen viedä jokin lahja pentueelle, mutta ei hän keksinyt mitään. Ehkä riittäisi, että hän vain menisi paikalle ja onnittelisi nuoria.

Reiketsukan vilkaisi itseään kiiltävästä esineestä, jota peiliksi kutsuttiin. Suuri susi näytti juuri niin mahtavalta ja komealta kuin olikin. Violetti harjas heilui hiljalleen tuulessa, turkki kiilsi takuttomana ja puhtaana. Hieman uroksen sydäntä vihlaisi tuon ajatellessa, kuinka ihanaa olisi mennä juhliin yhdessä Shamin kanssa. Reiketsukan pudisti moiset ajatukset päästään ja astahti pois huoneesta, jossa oli levännyt ennen juhlia. Uros kipitti kohti portaita. Zenith ja Serafi olivat jo molemmat kadonneet ilman että Reiketsukan heitä näki. Soturi veti syvään henkeä, ja käveli kohti Zephyriä.
"Kai olen oikeassa paikassa?"
Uros kysäisi päästessään toisen uroksen luo, ja vilkaisi tuon takana olevaan huoneeseen.
"Wau."

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by maya on Apr 10, 2010, 0:40

Puolen vuoden aikana oli armottoman rääpälemäisestä Keefestäkin varttunut reipas nuori susi. Se ja sen sisarukset olivat oppineet paljon kuuden kuukauden aikana ja oppineet hienosti käsittelemään aseitaan. Keefe oli kyllästynyt kantamaan heittoveistään suussa kaikkialle, joten se oli kaivanut itselleen kartanon kätköistä vasempaan etujalkaansa kätevän huotrantapaisen veitselleen. Siellä ase oli aina uroksen matkassa herättämättä turhaa huomiota, mutta ollen silti helposti suuhun saatavana. Salassa vaaleaturkkinen hukka oli myös etsiskellyt itselleen keihästäkin, jonka ajatteleminen sai Keefen naaman hehkumaan.

Tänään Keefe oli kuljeksinut hiukan hermostuneena pitkin pihamaita. Se oli koko päivän odottanut salaperäistä kokoontumista, johon koko pentuparvi oli kutsuttu. Salamyhkäisyys oli tuttu juttu tässä susiperheessä, mutta yhä vain uudet jutut jaksoivat jännittää.
Löntystellessään eteenpäin nurmella ja miettien, joko olisi aika siirtyä tapaamispaikalle, hoksasi Keefe kauempana veljensä Zenithin, joka oli ilmeisesti myöskin viettänyt aikaansa ulkona. Nyt veikka oli lähtenyt astelemaan sisään kartanoon. Keefe mutristi suutaan ja lähti myös ravaamaan ovia kohti, mutta hiljensi kävelyvauhtiin hyvissä ajoin ennen kynnystä. Aseenkäsittelyn ohella susi oli myös oppinut käyttäytymään hillitysti eikä kohkaamaan paikasta toiseen kuin mikäkin ääliö. Oli niin coolia olla cool, että Keefe tunsi itsetyytyväisen hymyn nousevan kuonolleen.
Yläkertaan vievät portaat valkoturkki nousi niin ikään arvokkaasti. Ylöspäin edetessään Keefe oli haistavinaan erikoisia kukkaistuoksuja. Ylätasanteelle päästessään uros näki oitis isänsä ja jonkun ruskeaturkkisen suden, jonka nimeä Keefe ei tiennyt. Zenith oli kadonnut jonnekin, luultavasti huoneeseen, joka Zephyrin ja vieraan ederalaisen takana oli. Kukkaistuoksut tuntuivat leviävän sieltä.
"Hei", vaaleaturkkinen tervehti isäänsä hymyillen päästyään kuuloetäisyydelle ja pysähtyi. Tuntemattomasta sudesta Keefe ei niinkään välittänyt, mutta kummasteli hiukan tämän läsnäoloa. Aikoiko tyyppi osallistua tähän salaperäiseen kukkakokoontumiseen vai oliko tämä vain rupattelemassa Zephyrin kanssa? Hmm.
"Tuonneko mennään?" nuorukainen tiedusteli isältä ja jäi patsastelemaan tientukoksi keskelle oviaukkoa. Ka jospa huoneeseen ei saanutkaan mennä.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by wolf on Apr 12, 2010, 23:28

Kuten muutkin sisaruksensa, oli myös Fleshey toki ottanut innokkaana vastaan kutsun kartanon johonkin jännään tapahtumaan. Aiemmin päivällä oli narttu ollut treenailemassa heittoveitsitaitojaan, jos vaikka kyseessä olisi jonkinlainen taitojenmittaamisjuttu. Puolessa vuodessa se olikin kehittynyt hurjasti, niin taidoiltaan kuin fyysisiltä ominaisuuksiltaankin. Aiemmin käytössä olleet pienet jalkoihin sopivat metalliputket oli pitänyt vaihtaa uusiin luiden ja lihaksien kasvaessa ja jalkojen vankentuessa. Nyt ne sitten kiiltelivätkin jalassa erityisen hienoina. Salaa olikin Fleshey seurannut siskonsa esimerkkiä ja puhdistellut vaivihkaa niin itseään kuin rakkaita aseitaankin kartanon pihalla seisovassa suihkulähteessä. Sen jälkeen oli valkoturkki ollut vielä aikeissa mennä heittelemään muutaman kerran, mutta olikin tullut toisiin ajatuksiin muistaessaan siinä likaantuvan niin tassut kuin heittoveitsetkin. Ei se varsinaisesti liikaa pelännyt, mutta ties mitä oli tapahtumassa niin ei sitä sopinut kuraisena paikalle astella. Varovaisesti asetteli nuorikko heittoveitsensä metalliputkiin ja suoristeli vielä niiden oransseja nauhoja saadakseen ne liehumaan nätisti ja olemaan sotkeutumatta kävellessä.
Kävellessään sisälle ja kohti oikeaksi olettamaansa huonetta, mietti Fleshey kuumeisesti mikä mahtoi seremonian aihe olla. Sillä oli toki aavistus että juttu liittyi jotenkin ikääntymiseen, muttei se ollut varma. Kirjavaturkkinen asteli peremmälle ja näki vilaukselta niin ikään kirjavaturkkisen Keefen astelemassa yläkertaan ja päätti seurata perässä. Tasanteelle päästyään paikansivatkin silmät jonkun tuntemattoman uroksen, isän sekä veljen. Ja ehtipä narttu vielä kuulla Keefen kysymyksenkin, minkä seurauksena pysyi itse vaiti astellessaan veljensä viereen ja jäädessään katsomaan isäänsä. Uteliaana valkoturkki kuitenkin vilkaisi huoneeseen ja kaikenmaailman koristukset saivat sen mielen kutkuttelemaan innosta.

---

Niin ikään oli myös toinen pääosin valkeaturkkinen susi astelemassa kohti kotilaumansa kartanoa. Tämä koiraeläin tosin oli sukupuoleltaan uros, mutta väliäkös sillä kun kutsu ikääntymisseremoniaan oli joka tapauksessa tullut. Ja oikeastaan kutsu oli tullut varsin hyvään aikaan, kun uros oli suunnilleen päässyt yli Clianthan kuolemasta ja elämä oli taas (joten kuten) raiteillaan. Tällä kyseisellä sudella ei vain ollut mitään hienoja aseita muuten komean ulkomuotonsa koristuksena, mutta eihän se toki haitannut, päinvastoin. Juhlariennoissa sellaiset voisivat olla enimmäkseen haitaksi, vaikka toisaalta susiherra oli jo hyvän aikaa kaavaillut jonkin näköisen aseen hankintaa.
Hiljaa hyvä tulee, kuten sanonta kuuluu ja niin oli Mikarukin käyttänyt runsaasti aikaa siistiytymiseen. Sen turkki suorastaan kiilsi, eikä missään näkynyt merkkiäkään siitä normaalista masennuksesta, mikä yleensä melkeinpä hehkui uroksen olemuksesta. Sen se oli sentään onnistunut loihtimaan pois.
Uros asteli kartanoon sisälle ja yläkertaan nähdessään jonkun toisen katoavan sinne. Se asteli portaat ylös yksi kerrallaan mahdollisimman arvokkaan näköisenä ja pysähtyi lopulta tasanteelle nähdessään siinä seisovat neljä koiraeläintä.
"Eikö tuonne saakkaan mennä?" Mikaru kysyi hieman närkästynyt sävy äänessään, nyökäten päätään kohti huonetta.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by hitodama X on Apr 19, 2010, 15:54

// Joudumme nyt valitettavasti näemmä skippaamaan Mitsun ja kuvittelemaan, että Rayen hilluu jossakin taustalla mukana. Mitsu tulee sitten johonkin väliin joskus mukaan, jos tulee.
Koetetaan nyt pelin päästessä kunnolla käyntiin pitää sitten oikeasti kiinni siitä vastausaikarajasta, jottei kamalaksi jumimiseksi mene! =) //

Zephyrin nähdessä ensimmäisten pentujen saapuvan kohti huonetta levisi aiempaakin leveämpi virnistys hänen huulilleen.
"Hei vaan", hän tervehti Serafia ja Zenithiä, joista viimeisimmälle uros soi tämän oman esimerkin mukaisesti lisäksi pikaisen nyökkäyksen.
Kaksikon sujahtaessa sisään huoneeseen käänsi sinimaskinen katseensa heidän peräänsä. Hän tahtoi nääs nauttia täysin siemauksin lastensa äimistyneistä ilmeistä, jotka saivat uroksen tuntemaan, että kaikki aiempi kuuraaminen ja koristelu olivat olleet todellakin vaivan arvoisia.
Zephyrin huomion ollessa suunnattuna juhlahuoneeseen jäi hänen sisäänheittäjänvirkansa kuitenkin pahasti hunningolle, sillä kuin tyhjästä ehtivät jo niin Reiketsukan kuin Keefekin ilmestyä tukkimaan oviaukkoa. Huomatessaan tapahtuneen käänsi susi huomionsa nopeasti takaisin tulijoiden puoleen ja nyökäytti itsevarmasti kuonoaan.
"Jep, oikea paikka on, ja sinne olisi tarkoitus mennä", hän vastasi aurinkoisesti, vaikka panikin harmikseen merkille, että vahingon korjaaminen alkoi olla jo varsin vaikeaa. Porukkaa valui paikalle koko ajan lisää, ja kun Mikaru veti jo hieman närkästyneen sävyn utelevaan ääneensä, päätti Zephyr jättää sanallisen viestinnän omaan arvoonsa ja näyttää itse mallia.
"Äh, saa tietenkin, sitähän varten täällä ollaan", hukka totesi kipaistessaan nopeasti sisään huoneeseen. Samalla hän viittoili kuonollaan muita tulemaan perässä ja oli hiljaa mielessään kiitollinen siitä, ettei Azza ollut vielä paikalla näkemässä moista sählinkiä.

Zephyrin ohjattua porukan peremmälle kävi hän seisomaan kirjoituspöydän vierelle. Hän odotti hetken aikaa, että kaikki saisivat asettauduttua paikoilleen ja tutustuttua koreaan huoneeseen kaikessa rauhassa.
"Kröhöm", uros aikansa varrottuaan köhäisi, sillä vieraat lienivät jo halukkaita kuulemaan mistä tässä koko jutussa oikein oli kyse. Valmiina pitämään lyhyen puheen suoristi harmaa hukka ryhtiään ja suuntasi odotuksesta sädehtivän katseensa kohti yleisöä.
"Mukava nähdä, että olette päässeet paikalle. Monikaan teistä ei kuitenkaan taida tietää, miksi me varsinaisesti olemme tällä tavoin koolla." Ovela vilkaisu kohti pentukatrasta.
"Totuushan on, että nuorimmat nyt paikalla olevista susista ovat ehättäneet jo kunnianarvoiseen yhden vuoden ikään. Siinä iässä on paljon aihetta juhlaan, sillä se on tässä suvussa tavannut tuoda mukanaan niin uudenlaista vapautta kuin vastuutakin. Vastuuta toki lauman hyväksi toimimisesta, mutta myös omasta itsestään silloin, kun toteutetaan niitä uusia vapauksia ja kuljetaan kauempana kotoa, kuin koskaan aikaisemmin", Zephyr jatkoi juhlallisesti ja piti lyhyen jännitystä venyttävän tuon, ennen kuin häntäänsä heiluttaen jatkoi pentueelle suunnaten:
"Olette siis, te kaikki viisi, nyt virallisesti luettavissa täysi-ikäisiksi hukkasiksi. Täysinoppineita ette toki vielä ole, mutta opiskelunne kotona on tullut päätökseensä, ja voitte siten lähteä hankkimaan oppeja ja kokemuksia Ederan rajojen ulkopuolelta. Elämä kun on se kaikkein paras koulu, tapaavat viisaammatkin sanoa."

---

Serafi ei ehtinyt pitkään hämmästellä huonetta yksikseen, sillä aivan hänen kannoillaan juhlavaan tilaan saapui hänen veljensä Zenith. Vaikka naaras olikin käyttäytynyt etenkin pentuna kyseistä urosta kohtaan joskus varsin ikävästi, soi hän nyt tälle sievän, innostuneen hymyn. Edes Serafi kun ei viitsinyt tällaisena juhlahetkenä olla turhan nuivaa seuraa, vaikka Zenith olikin vain pelkkä veli, jonka miellyttämisestä ei nuorikko hyötynyt sen suuremmin yhtään mitään.
Lopun porukan valuessa huoneeseen huomasi vaaleaturkkinen hukka, ettei hän taitaisi tarvita komeaksi kiillotettua heittotikariaan vähään aikaan. Niinpä hän kävi sujauttamassa aseen yhdelle tilan reunamilla seisovista tuoleista samalla, kun muut hakivat paikkaansa kukilta tuoksuvassa kämpässä.

Zephyrin alkaessa puhua asettautui Serafi sirosti istumaan yhden ikkunan vierelle ja kietaisi häntänsä lämpimäksi puuhkaksi tassujensa päälle. Jostakin syystä Azallac ei näyttänyt olevan paikalla, mikä kieltämättä kummastutti nuorta naarasta melkoisesti. Pian isän juttu kävi kuitenkin niin kiinnostavaksi, että äidin läsnäolon pohdiskeleminen tuntui melko typerältä.
Kun harmaaturkkinen uros viimein lupasi jälkeläisilleen näiden olevan vapaita kulkemaan kotilaumansa rajojen ulkopuolella, ei Serafi saanut pidäteltyä neitimäisen ilahtunutta kikatushihkaisuaan. Tätähän tässä oltiinkin jo odoteltu enemmän kuin tarpeeksi!

// Nyt Tucci siis minun jälkeeni. //

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tucci on Apr 20, 2010, 22:37

Parikin kerrosta alempana, kellarin hämärissä, oli kaksi susinaarasta jo jonkin aikaa käyskennellyt valmistelemassa viimeistä varustusta iltaa varten. Vanha laatikko alkoi olla täytetty ja siniharjaksinen susi kumartui katselemaan sen sisältöä. Vierellään olevan naaraan epäilevälle kuononnyrpistykselle Azallac virnisti tyytyväisesti, tervemielinen suhtautuminenhan tuo oli viinaksia kohtaan. Osittain senkin takia Azallac oli valinnut nuoren Pihkan avukseen hommassa, harmaa susi oli erinomaisen kuuliainen eikä omannut paljoa mielipiteitä. Iältään tuo ei ollut paljoakaan Azallacin omaa jälkikasvua vanhempi, mutta eivätköhän he hyvin kuljettaisi lastinsa aina yläkertaan saakka.
Azallac puolestaan oli mielellään ottanut täyden vapauden juomien valitsemiseen, vaikka epäilemättä se olisi sujunut Zephyriltä vieläkin vikkelämmin. Naaras huolehti tietyn laatu-&vahvuussensuurin toteutumisesta, vaikkei se toki lukukyvyttömänä koiraeläimenä pystynyt tarkkoja analyysejä tekemään. Oma, onneksi harvanlainen, kokemus ja hajuaisti olivat Azallacin konstit.

Susi nyökähti itsekseen ja vilkaisi seuralaiseensa elehtien tuon tarttumaan laatikon toisen laidan kahvaan. Hetken harkinnan jälkeen lähti Azallac sitten johtamaan kaksikkoa ahtaisiin kellariportaisiin. Niistä selvittyään heillä ei ollutkaan enää suurempia vaikeuksia saada laatikkoa kuljetetuksi aina ylös saakka ja portaissa kulkiessaan saattoivat sudet jo kuullakin Zephyrin puheen. Taidettaisiin saapua varsin täsmällisesti juuri puheen päätteeksi, ellei ukko aikonut loputtomiin jorista.

Yläkerran tasanteella kohennettuaan otteensa he astelivat arvovaltaisen oloisina, tai ainakin Azallac teki niin Pihkan lähinnä keskittyessä tehtäväänsä, sisään juhlatilaan. Zephyrkin oli lopettanut puheensa juuri ja Azallac ohjasi Pihkan kanssa laatikon Zephyrin ja itsensä väliin. Kilinää ei laatikosta liiemmin päässyt kuulumaan eikä mitään sen puoleen näkymäänkään; Azza oli viskaissut sekaan vanhan rievun. Se toimi tässä vaiheessa vielä hyvin peitteenä äänenvaimennuksen lisäksi ja voisi olla illan myötä tarpeen muutenkin, mistäs sitä tiesi mitä tapahtuisi. Huolehtiva äiti otti kaiken huomioon.
Huojentuneena saattoi kumpikin irroittaa otteensa laatikosta ja Pihka pakitti nopeasti sivuun hampaitaan hienovaraisesti lipoen ja syrjäsilmällä vilkuillen huoneeseen. Azallac hymähti tyytyväisen näköisenä Zephyrille ja nyökähti, kaikki oli sujunut mainiosti tähän saakka ja puhekin oli kuulostanut oivalta.
Kun naaras oli nopeasti saanut itsensä koottua kääntyi sekin pentueensa suuntaan.
"Toivottavasti tulette huomaamaan täällä opitut asiat hyödyllisiksi ja löytämään sen oman paikkanne elämässä ainakin jotakuinkin ehjin nahoin.
Älkääkä unohtako meitä vanhuksia tai toisianne, olemme olleet hyvä tiimi tähänkin saakka eikä oman elämän alkaminen tarkoita sitä, etteikö voisi vaikeana hetkenä tulla kysymään apua tai jakamaan murheitaan kuten ennen vanhaan", susinaaras puhui pienoinen pilke silmäkulmassaan. Samalla se saattoi hivenen haikeana muistella omaa mennyttään. Azallac toivoi omille pennuilleen parempia välejä keskenään kuin mitä sen omassa sisarparvessa oli vallinnut.

"Mutta kuten Zephyr puhuikin jo elämän koulusta, niin enpä minäkään ala oppituntia tästä aiheesta pitämään. Toivottavasti pidätte illasta ja tervetuloa niin teille kutsuvieraillekin!" naaras päätti oman 'pakollisen' puheosuutensa ja katsoi nyt paikalle tulleita suvun ulkopuolisia susia nyökähtäen vastaanottavaisesti.

---

Harmaavärityksinen, nuori Pihka oli siirtynyt kunnolla sivumpaan tuntiessaan olevansa läsnäolijoiden pohjasakkaa, vaikka kuinka juhlat olivatkin. Eihän sitä sopinut viedä tilaa juhlakaluilta, jotka viimeisiä yhteisiä sanoja kuuntelivat vanhemmiltaan. Itse tilaisuutta kohtaan naaras oli kyllä avoimen utelias, sen oma pentuaika oli niin kovasti poikennut tällaisesta.
Pihkaa myös rauhoitti huomata, että läsnä oli vain susia.
Andriaanassa vasta joitakin viikkoja elänyt Pihka ei ollut vielä sopeutunut koirien ja koirasusien tasavertaiseen elämiseen susien rinnalla, saatika sitten paljoa muuhunkaan. Kaikenlaiset harjakset, räikeät värit ja korut ja aseet alkoivat olla jo helpommin nieltävää nyt kun naaras oli hetken kartanon liepeillä viihtynyt. Ero vanhaan susilaumaan oli ulkonäön suhteen huima, heidän pieni sisäsiittoinen perhekuntansa oli ollut Andriaanan menoon verrattuna kuin yksi klooniarmeija.

Lämpimät, pihkanväriset silmät hellittivät puhujista, joita naaras oli kuunnellut uteliaana ja keskittyneenä, vaikka sanoista suuri osa oli tarkoitettu nuorelle viisikolle. Katse kääntyikin nyt sopivan hetken koitettua vilkuilemaan tarkemmin muita läsnäolijoita. Vieraita kaikki olivat, nimellisesti ainakin.
Zephyriäkään ei Pihka oikeastaan tuntenut vaan oli ollut lähinnä Azallacin apuna ja kirjavalta alfantyttäreltä siten kuullut Zephyristäkin.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by leno on Apr 22, 2010, 18:25

Suurimmasta äimistyksestä toivuttuaan Zenithin täytti ilo ja jännitys, hassu kihelmöinti vatsan pohjalla. Koko tilanne oli suorastaan ilmeellinen. Nähtävästi myös Serafi jakoi veljensä tunteet, sen kertoi tuo innostunut hymy jonka naaras veljelleen soi. Harmaankirjava hymyili siskolleen takaisin vähintään yhtä innostuneesti ja antoi häntänsä vispata pari kertaa terhakasti. Sen uros tajusi kuitenkin lopettaa pian, ettei olisi erehdyksissä hutkinut harmaata häntäänsä mihinkään koristeisiin.
Lisää henkilöitä virtasi huoneeseen, joiden joukossa muiden sisarusten lisäksi oli Zenithille tuntemattomia kasvoja. Se lukitsi niihin vuorotellen nopeasti katseensa, mutta huomasi nopeasti ennakkoluulonsa turhiksi; niin valkea kuin tummempikin olivat selkeästi susia. Hyvä. Tuskin kartanoon olisikaan päästetty vilisemään kasapäin likaisia puoliverisiä.

Zephyrin rykäisy ja ryhdin kohennus ilmaisivat, että sinimaskisella oli jotakin sanottavanaan koko seurueelle. Serafin esimerkkiä seuraten Zenith asettautui istumaan mallikkaasti sopivaksi katsomalleen paikalle lähelle seinää korvat höröllä. Puheen aloittaminen ilman äidin läsnäoloa sai nuoren hieman hämilleen, mutta harmaa kuvitteli tälle paljastuvan selityksensä myöhemmin ja keskittyi kuuntelemaan, mitä isällään oli sanottavana. Vanhemman vihreiden silmien vilkaisu pentuihinsa päin sai Zenithin aatteet lopullisesti pois emonsa puuttumisesta.
Puheen edetessä valjastetun ilme muuttui keskittyneestä yhä innostuneemmaksi, ja leveä, hampaat paljastava hymy loistikin jo Zenithin kasvoilla kun sisaruksille myönnettiin lupa liikkua vapaasti saaren alueilla. Myös Serafi kuulosti ilahtuneelta uutisista. Tietysti Edera oli hukan koti ja turva, mutta ajatus vieraista maista ja itsenäisyydestä eivät voineet olla herättämättä pientä tutkimusmatkailijaa Zenithin sydämessä.

Nopeasti puheen päätyttyä syy äidin poissaoloon selvisi, kun Azallac saapui huoneeseen tuoden mukanaan merkillisen laatikon ja vielä yhden vieraan suden. Zenith kallisti päätään. Laatikko näytti raskaalta, muttei pitänyt mitään ääntä. Miksi se oli raahattu paikalle? Tuskin puhujankorokkeeksi, hukka mietti, mutta pitäisikö se sisällään kenties jotakin lahjaa itsenäisyyden kunniaksi? Harmaa ei vain keksinyt, minkälaista lahjusta voisi pitääkään tuollaisessa laatikossa.
Azallac jatkoi puhetta vielä omalla, lyhykäisellä osuudellaan, joka sai Zenithin suupielet lämpimään hymyyn. Se toivoi samaa kuin äitinsäkin – jos itsenäistyminen tarkoitti täysiä perhesiteiden lopullista katkeamisia, Zenith ei olisi halunnut itsenäistyä lainkaan.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tintti on Apr 25, 2010, 17:12

Reiketsukan odotti kärsivällisen ylväästi Zephyrin sanoja, joka oli kutsunut uroksen paikalle pikaisesti pihalta käsin. Tottakai uros tahtoi tulla paikalle, oikea susien näyttämö. Pienen hetken Rei oli todella ylpeä susiverestään, kunnes muisti rakkautensa koiraan. Tuo rakkaus vihlaisi Reitä taas, olihan rakkaus kadonnut. Pienesti uros ravisti päätään, nyt ei ollut aika ajatella Shamia. Yksi, se oli jo miltei päässyt eroon Shamin menetyksestä, ja kaksi kukaan ei jaksaisi katsoa mököttävää susihukkaa!
Hetken päästä Rein vierelle ilmestyi joku. Tuo joku taisi olla pentukatraaseen kuuluva Keefe, Rei oli hankkinut hieman tietoja kyselemällä, ettei aivan tyhmäksi itseään juhlassa saattaisi. Kohta taakse ilmestyi narttu, kenen nimeä Rei ei muistanut. Joku, kenen kanssa uros oli pihalla jutellut, oli osoittanut tuota narttua ja sanonut, että tuokin olisi Zepyrin tytär. Reiketsukan nyökkäsi Zephyrin sanoille, ja kipitti sisälle. Taakse ilmestyi vielä lisää porukkaa, joku tuntematon uros, jonka närkästynyt äänensävy sai Reiketsukanin melkein kivahtamaan tuolle jotakin nasevaa. Piti olla kärsivällinen ja odottaa, ja sitä tuo tuntematon tallaaja ei tainnut vielä tietää. Asutessaan hyvin koristeltuun huoneeseen, henkäisi Rei ihastuksesta. Vain pienen hetken ehti uros tutkailla ympäristöään, kunnes kuuli Zephyrin rykäisyn. Uroksen aloitellessa puhettaan, Reiketsukan istuutui kuuntelemaan. Puheen keskeytti ilmeisesti pentueen äiti, Azallac? Rein mieleen ei ollut jäänyt nimeä. Narttu kantoi jotakin, joka herätti uroksen mielenkiinnon. Mitä se oli?

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by hitodama X on May 4, 2010, 13:58

// Murahdan nyt kyllä rumasti joutuessani skippaamaan näin suuren osan porukasta, mutta jotta peli etenisi, skippaanpahan silti. //

Zephyrin lopetellessa yksinpuheluaan asteli Azallac nuoren toverinsa kanssa viimein sisään juhlahuoneeseen. Ellei jo puolisonsa näkeminen olisi nostattanut lämmintä hymyä sinimaskisen uroksen huulille, olisi sen tehnyt viimeistään naaraskaksikon välissään kantama laatikko, jonka sisällöstä harmaaturkki oli kyllä perillä. Hän oli ollut alkujaankin sitä mieltä, etteivät juhlat olleet juhlat ensinkään ilman alkoholia, joten kieltämättä uros oli erittäin hyvillään siitä, että Azallac ja hän olivat päässeet yhteisymmärrykseen juomien sisällyttämisestä tilaisuuteen. Toki jutussa oli mukana myös pieni juju: kun pentukatras sai tutustua viiniin vanhempiensa silmien alla, säästyisi porukka luultavasti myöhemmin suurimmilta katastrofeilta, joita kyseinen aine olisi siihen tutustumattomille voinut aiheuttaa.

Azallacin jatkaessa puhetta siirtyi Zephyr vaivihkaisesti viinilaatikon vierelle. Hetken verran hänellä oli aikaa antaa pienen haikeuden kivuta mieleensä, mutta naaraan toivotellessa vieraita tervetulleiksi, oli harmaaturkki jo ehtinyt taas kasata itsensä.
"Tervetuloa minunkin puolestani", hän jatkoi puolisonsa jäljessä.
"Olette nyt kaikki vapaita nauttimaan kuivien puheiden sijasta niin tästä" - nyökkäys kohti kirjoituspöydälle aseteltuja peurankappaleita - "kuin tästäkin, kunhan muistatte mitä "kohtuus" tarkoittaa." Viimeisten sanojensa päätteeksi iski hukka veikeästi silmäänsä ja kurottautui vetäisemään hampaillaan vanhan rievun pois viinipullojen päältä. Laatikon sisällön paljastuttua antoi Zephyr yleisölle hetken aikaa mieltää näkemäänsä, ennen kuin hän istuutui paikoilleen ja nosti yhden pullon eteensä.
"Olkaa hyvät ja käykää kiinni!" uros kehotti virnistellen ja alkoi kiskoa kokenein ottein korkkia pois pullon suulta. Hetken nitkuttamisen jälkeen vanha korkkiaines antoi periksi ja lähti pienen poks-äänen saattelemana paikoiltaan, jolloin hukka siirsi putelin varoen laatikon vierelle ja nosti uuden pullon korkattavaksi. Näin hän jatkoi jonkin aikaa, jotta vieraat saisivat nauttia kukin valmiiksi avatusta pullosta, vailla tarvetta käydä itse nakertamaan korkkia irti.

--

Azallacin astellessa huoneeseen kääntyi Serafin huomio välittömästi tätä ja etenkin tämän jonkun toisen suden kanssa kantamaa laatikkoa kohden. Vaikka nuorikko oli juuri kuullut niin kovasti halajamansa uutisen uudesta liikkumavapaudesta, olisi hän vaihtanut sen milloin tahansa tietoon siitä, mitä tuo mystinen laatikko sisälsi. Jotkut kun vain eivät koskaan osanneet olla tyytyväisiä siihen, mitä heillä oli.
Kun Zephyrin jälkeen vielä Azzakin kävi lurittelemaan koreita sanojaan juhlakansalle, alkoi Serafi käydä silminnähden kärsimättömäksi. Keväänvihreät silmänsä tapittivat kiinteästi puulaatikon päälle vedettyä kangasta, kuin naaras olisi uskonut voivansa polttaa katseellaan reiän tuohon kuluneeseen riepuun. Hänestä tuntui äärimmäisen raivostuttavalta se, kuinka vanhempiensa mielestä vaikutti olevan niin kamalan kivaa järjestää heille salaisuuksia ja arvoituksia toistensa perään: ensin koko tämä mystinen tilaisuus, ja nyt tuo omituinen loota sisältöineen.

Viimein päästiin kuitenkin siihen asti, että Zephyr antoi porukalle luvan käydä pöydällä lojuvaan lihaan käsiksi. Koska laatikon sisällön paljastaminen vaikutti olevan selvästi seuraavana vuorossa, nousi Serafi korviaan ärtyneestä odotuksesta luimistellen seisomaan, jotta näkisi heti tilaisuuden tullen mistä oli kyse. Kun isä sitten kiskaisi rievun sivuun, henkäisi naaras vähintäänkin hämmästyneesti. Pentuna katrasta oltiin kielletty visusti seikkailemasta turhaan kellarissa, ja siitä syystä valkoturkki oli ensimmäisen tilaisuuden tullen toki kyseiseen loukkoon pujahtanut ja päässyt pullorivejä ainakin katseen varassa tutkailemaan. Nyt kuitenkin vaikutti siltä, että aikuisuuden koittaessa oli pullojen ja niiden sisältämän oudon aineen muukin tutkaileminen tullut yllättäen sallituksi.

Yhä jokseenkin ymmällään sipsutti Serafi pää kallellaan vanhempiensa vierelle ja suuntasi katseensa korkkeja irrottavaan isäänsä.
"Saamme siis ottaa näitä?" naaras uteli epäuskoisesti. Kun Zephyr nyökkäsi, käytti nuorikko kuitenkin tilaisuuden empimättä hyväkseen ja kaappasi yhden avatun pullon hampaisiinsa. Hätäisyyksissään hän onnistui läikyttämään viiniä lattialle, mutta jäämättä sitä murehtimaan lähti hän varoen astelemaan takasin paikoilleen. Liha sai nyt odottaa - ensin oli ehdottomasti aika ottaa selvää tästä punaisesta, pilaantuneesta vedestä.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tucci on May 5, 2010, 18:11

Azallac nyökähti myöntävästi Zephyrin puheen päätökselle ja hymähti leveästi katsellen miehensä työskentelyä pullojen kanssa. Itse koki susi tehneensä jo tarpeeksi työtä noita kantaessaan ja valitessaan, suussa tuntui vieläkin raskas urakka.
Eikä naaras voinut kieltää, etteikö sitä hivenen kammottanut tällainen suoranainen tyrkyttäminen, mutta eihän sillä toisaalta ollut hajuakaan aineen pahimmista ominaisuuksista. Lähinnä iljetti kartanolla kännipäissään örveltävät laumalaiset ja etenkin vieraslaumalaiset, joiden ulosraahaaminen kävi toisinaan jo sen verran työstä että alfan tytär mieluummin haki vartiokaartilaisen paikalle.
Itse se ei toki omia testikäyttöjään niin kauheina muistanut, muuta kuin seuraavan heräämisen osalta. Olisipa hyvä alku näillekin pikkuisille suuressa, itsenäisessä maailmassa.

Kirjava naaras osoitti sekin vapaamuotoisemman osuuden alkamista liikehtiessään kankeasta puhujan asennostaan hiljalleen Zephyrin puoleen toisen jo tovin ladottua pulloja valmiustilaan, hieraisten kuonollaan pullonavaajaksi muuttunutta puolisoaan kaulasta.
"Onnea uljaalle isälle, olette saattaneet maailmaan upean jälkikasvun", susi toivotti hiljaa, mutta virallista esittävään sävyyn Zephyrin korvan juurelta ja suoristautui jälleen, huomio pysytellen sinimaskisessa uroksessa. Kieltämättä kiinnosti nähdä omien pentujen ensisuhtautuminen alkoholin makuun, mutta toisaalta se hetki olisi kenties miellyttävämpi ilman oman äidin herkeämättä tapittavaa toljotusta.

---

Pihka puolestaan oli kuunnellut puheita loppuun saakka uteliaana ja hymähti Zephyrin mieltälämmittävälle lopetukselle. Naaras ei kuitenkaan uskaltautunut vielä liikkua minnekään, se koki parhaimmaksi antaa ylempiarvoisten juhlakalujen liikehtiä ensin haluamansa tarjonnan luokse. Lisäksi tuntui turvallisemmalta seurata itse sivusta etenkin noin epäilyttävän näköisten litkujen litkimistä.
Pihka ei ollut koskaan aiemmin nähnyt pulloja, mutta Azallac oli niukkasanaisesti kellarissa selittänyt kapineitten perimmäisen idean. Vaan miksi kukaan haluaisi juoda muuta kuin raikasta vettä luonnosta? Pihka tunsi yhä suurta epäluottamusta ja katkeruutta ihmisiä kohtaan, vaikka kieltämättä sen ihaileman Ederan majoittuminen kartanorakennukseen oli jo tunnetilaa lievittänyt melkoisesti.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by leno on May 8, 2010, 19:50

Zenith ei ollut korvaansakaan hetkauttanut luvalle käydä kiinni lihaherkkuihin, sen keskittyminen oli tähdätty vain mystisen laatikon sisältöön, joka Zephyrin sanojen mukaan paljastuisi pian. Serafi oli noussut malttamattomana jo seisomaan, ja vaikka nuoren uroksenkin olisi kovasti tehnyt mieli, se malttoi mielensä ja vain kurotteli kaulaansa kiinnostuneena laatikon suuntaan. Yllättynyt henkäys pääsi Serafin suusta, kun isä sitten viimein paljasti odotetun yllätyksen. Pulloja. Koko loota oli täytetty rivillisillä pitkiä, kapeakaulaisia pulloja, joissa näkyi olevan jotakin nestettä sisällään. Tietenkin pullot olivat kartanon asukille ennestään tuttuja, mutta erikoinen litku oli Zenithille aivan uusi tuttavuus. Tässäkö kaikki? Muiden käyttäytymisen perusteella neste oli kai jotakin suurenmoista taikajuomaa.
Serafin reaktiosta Zenith päätteli siskonsa olevan hieman enemmän perillä tämän lahjuksen tarkoituksesta, joten harmaa katsoi hämmentyneenä kulmat kurtussa siskoonsa kuin vastausta vaatien. Valitettavasti valkoturkkinen oli kuitenkin ehtinyt jo sipsutella putelien tykö, ja uroksen kysyvän katseen näki vain Serafin selkä.

Zenith oli kertakaikkisen hölmistynyt. Toisin kuin siskonsa, se oli kieltoja noudattaen pysytellyt poissa kartanon paljonpuhutusta kellarista, eikä näin ollen osannut yhdistää pulloja siihen. Korviaan hieman luimistellen nuorukainen vilkuili muihinkin paikallaolijoihin toivoen, että epätoivoinen katse soisi sille vastauksia, mutta turhaan.
Ihmejuomien julistamisen oli pitänyt vanhempien eleistä päätellen olla riemullinen tapahtuma, joten holhoojat tuskin olisivat halunneet tapahtuman synnyttävän vain hätääntyneitä reaktioita jälkikasvun kasvoilla. Siispä Zenith kokosi itsensä ja ryhtinsä. Serafin kaapattua oman pullon hampaisiinsa myös uros kipitti varovasti lukuisten avattujen pullojen äärelle, joiden määrä kasvoi jatkuvasti Zephyrin korkatessa uusia. Valjastettu kiitti hiljaisesti vanhempiaan enemmän tai vähemmän tekaistu hymy huulillaan ennen kuin valitsi itselleen oman pullon ja palasi takaisin paikoilleen. Nuori ei uskaltanut maistaa vielä saamaansa ainetta. Pullonsuun haju oli pistävä ja erikoinen.

#...Hetkonen, mitä alkomahoolijuomaa kakaroille ylipäätään tarjottiin? :’D Olen elänyt koko ajan siinä uskossa että kyseessä olisi punaviini, mutta huomasin vasta nyt etten pikaisesti plärättyäni löytänyt asiasta tarkentavaa mainintaa. #

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tucci on May 8, 2010, 20:21

// saapa itse valkkailla mitä tulee napanneeksi, pulloja kerta on usean kappaletta, joita on valittu kokoelma suorastaan, kaikki eivät siis ole yhtä samaa merkkiä.
Tai näin ainakin itse ajattelisin, saa vähän vapautta asiaan.

Mutta ajatellen että kyseessä on kartano niin pitäisin tosiaan erilaisia viinejä todennäköisimpinä juomina tässä pelissä, että mitään tujuja viinaksia on turha vetää mukaan. //

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tintti on May 11, 2010, 15:05

Reiketsukanin koko huomio kiinnittyi nyt tuohon outoon laatikkoon, joka oli hajuton ja äänetön. Uroksen mielenkiinnosta tosin kertoi vain ja ainoastaan se, että tuon korvat törröttivät pystyssä, vaikka uros istuikin rentona. Hyvinkin aikusmaisesti Rei odotti, mitä tulemanpiti, eikä hätkyillyt kuten malttamaton Serafi. Ja kun lupa lihankimppuun käymisesta tuli, katsahti uros vain kyseiseen suuntaan. Rätti vedettiin vihdoinkin tieltä, ja tietäväinen hymy valtasi soturin huulet. Olisihan se pitänyt arvata. Reiketsukan nousi seisomaan, käveli korille ja otti yhden pullon. Viini mukanaan uros kiikutti sen aurinkoiselle ikkunapaikalle, ja meni hakemaan syötävää. Näiden eväiden kera uros istuutui alas, melko lähelle kaikkia, jos joku tahtoisi tulla vaikka juttelemaan.

//lyhyt, ja sorry kesto. Kaikkea ollut aivan liikaa.//

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by maya on May 15, 2010, 12:26

Kun Keefe oli astunut sisään huoneeseen, se oli bongannut katseellaan sisaruksensa ja hivuttautunut näiden läheisyyteen kuuntelemaan isän puhetta. Tuntui hassulta ajatella, että viimeinkin sisarusjoukko oli astunut täysi-ikäisyyteen ja saisi kuljeskella missä tahansa. Sitähän tässä oli odoteltu! Lämmin innostuneisuuden ja odotuksen päättymisestä siinnyt tunne valtasi hukan mielen.
Vaikka puheita oli totuttu kuuntelemaan ja odottelemaan salaisuuksien paljastamista, Azallacin ja jonkun harmaan suden huoneeseen tuoma salaperäinen laatikko sai Keefen rypistämään kulmiaan. Mitähän kirstu mahtoi sisältää? Uros vilkuili vaivihkaa ympärilleen saadakseen jotain vinkkiä huoneen kanssaolijoiden ilmeistä, mutta kaikki vaikuttivat yhtä uteliailta ja tietämättömiltä kuin vaaleaturkkinen itsekin.

Salaisuuden verhoa kuitenkin kirjaimellisesti raotettiin, kun Zephyr kiskaisi sivuun peitteen laatikolta. Keefen korvat kohosivat kummastuksesta. Laatikossa oli siis ollut nesteen täyttämiä pulloja. Susi vilkaisi nopeasti pöydän päällä olevan lihan suuntaan, muttei jaksanut osoittaa sitä kohtaan kummempaa kiinnostusta, joten käänsi katseensa oitis takaisin salaperäisiin pulloihin. Porukka alkoi siirtyä hakemaan niistä omansa, eikä Keefe tahtonut jäädää pekkaa pahemmaksi joten ponkaisi seisomaan ja lähti kulkemaan itsekin pulloja kohti, coolin välinpitämättömästi tietenkin. Korkkeja aukovalle Zephyrille ja tämän läheisyydessä oleskelevalle Azallacille Keefe nyökkäsi ennen kuin nappasi itselleen oman pullonsa ja poistui kauemmas. Keefen katse käväisi ikkunan luona olevassa ruskeassa uroksessa, jonka nuori susi oli ohimennen tavannut oviaukolla. Vaaleaturkkinen tunsi itsensä vielä hiukan liian noobiksi kummalliselta haisevan pullonsa kanssa mennäkseen vieraan hukan luokse, joten se tyytyi turvallisempaan vaihtoehtoon ja istahti Zenithin vierelle. Keefe laski pullon varovasti lattialle ja virnisti veljelleen.
"Aika salaperäistä, vai mitä?"

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by wolf on May 18, 2010, 16:15

Kärsimätön oli pentueen toinenkin tyttölapsi Fleshey ja sen näki jo käyttäytymisestäkin kun häntä vispasi ties millaista vauhtia lattiaa pitkin ja paino vaihteli etutassuilla kärsimättömästi. Erityisesti Azallacin alkaessa puhumaan vielä isän jälkeen kantautui neidin suusta pieni huokaus. Onneksi sentään puheenvuoro oli lyhyt ja sen jälkeen päästiinkin varsin mielenkiintoiseen asiaan - nimittäin juuri sisään tulleeseen laatikkoon. Kun laatikon päältä sitten vihdoin repäistiin kangas pois sai sen sisältö Flesheyn huokaisemaan innostuksesta. Vai että oli nyt se aika kun tuohon outoon kiellettyyn aineeseen sai koskea? Nuorikko asteli varovasti laatikon luokse Zephyrin availlessa pulloja ja nuuhkaisi ensin yhtä, hymyili sitten vanhemmilleen ja haukkasi pullon hampaisiinsa ja katsahti ympärilleen. Keefekään ei ollut uskaltanut mennä kuin Zenithin luokse, eikä sen puoleen Serafikaan ollut kenenkään vieraan luokse mennyt, joten Flesheykin asteli vain varovasti siskonsa luokse laskien oman pullonsa siskoaan vastapäätä.
"Eikö ole jännittävää!" Fleshey sihahti yrittäen pitää äänen tason matalana innostuksestaan huolimatta.

--

Mikarunkin mielenkiinto kiinnittyi toki tuohon sisään kannettuun laatikkoon, eikä sen mielenkiinto enää pahemmin keskittynyt muuhun kuin miettimiseen mitä sen sisällä mahtoi olla. Kohta sitten liina jo otettiinkin pois laatikon päältä ja Mikarun huulille nousi pieni hymy. Tokihan se tiesi mitä tuo aine pulloissa oli ja miten se toimintaan vaikuttaisi. Susi nousi viehkeästi pystyyn, asteli pullojen luokse ja kumarsi hieman päätään.
"Hienot tarjoilut olette ainakin saaneet aikaiseksi", Mikaru totesi hymyillen lyhyen kohteliaisuuden, nappasi yhden pullon mukaansa ja asteli takaisin edelliselle paikalleen.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by hitodama X on May 19, 2010, 11:31

Zephyrin saadessa korkkausurakkansa hiljalleen päätökseen, tunsi hän yllättäen puolisonsa hellän hieraisun kaulallaan. Ilkikurisina tuikkivat silmät kääntyivät pikaisesti kohti Azallacia, kun hukka veti vielä yhden korkin pois paikoiltaan ja sylkäisi sen jonnekin kirjoituspöydän taakse piiloon.
"No niin totta vie olenkin", uros vastasi puoliksi leikillään ja röyhisti ylpeänä rintaansa.
"Onneksi arvon äiti auttoi välillä ihan pikkuisen", hän vielä jatkoi aiempaa vaimeammalla äänellä. Päätään kallistaen katseli uros toista hetken verran paikoiltaan, ennen kuin tökkäsi kuononsa suoran kiinni naaraan kirsuun.
"Ei tästä olisi muuten tullut yhtään mitään", harmaaturkki vielä kuiskasi veikeästi virnistäen.

Porukan alkaessa valua suuremmissakin määrin koti pulloja käänsi Zephyr huomionsa takaisin juhlakansaan, jottei olisi vallan tylyltä vaikuttanut. Uros hymyili ja nyökkäili aurinkoisesti kaikille, mutta pysytteli vaiti aina siihen saakka, kunnes Mikaru kävi kehumaan tarjoilujen laatua.
"Kaikesta kiitos Ederalle ja sen tarjoamille resursseille", harmaaturkki vastasi lähes vaatimattomasti, vaikka toisen kehaisu hiveli häntä toki myös ihan henkilökohtaisellakin tasolla.
Väen taas hälvettyä pullolaatikon luota nousi Zephyr seisomaan ja vilkaisi suhteellisen koskemattomaksi vielä jäänyttä lihatarjoilua.
"Sattuisiko olemaan nälkä?" hän uteli Azallacilta, joka ei uroksen tietojen mukaan ollut mitenkään järin innostunut juhlan ryyppypuolesta. Ehkä tämäkin kuitenkin muhevan aterian seurassa suostuisi viiniä hieman maistamaan.

---

Serafin päästyä paikoilleen pullonsa kanssa, jäi hän hetkeksi tarkkailemaan ympärillään käyvää kuhinaa. Suurin osa juhlaväestä näytti olevan naaraan tavoin kiinnostunut lähinnä alkoholista, mikä ei toki häntä kovin kaksisesti yllättänyt. Olisihan se pitänyt arvata, että pennuilta niin visusti kielletty aine oli suorastaan pääroolissa tällaisissa aikuisten hienoissa juhlissa.
Pian päätti vaaleaturkki kuitenkin keskittyä taas omaan puteliinsa. Jännityksestä kihisten hän nuolaisi pullon suuta ja sai näin ensikosketuksensa kitkerään liemeen. Eihän juoma hyvältä maistunut, mutta sitä vastoin niin uudelta ja mielenkiintoiselta, ettei epäilyttävä maku haitannut yhtään.

Enempää ei hän kuitenkaan ehtinyt tutkimustaan tehdä, kun Fleshey päätti pamautta itsensä istumaan siskonsa eteen. Hieman yllättyneenä, mutta kuitenkin jollakin tapaa hyvillään saamastaan seurasta, käänsi nuorikko veikeästi virnuilevat kasvonsa kohti toista - kyseinen ilme näytti periytynen isältä tyttärelle tyystin muuttumattomana.
"Mielenkiintoista pikemminkin", Serafi vastasi päätään kallistaen ja pikaisesti taas ympäristöään vilkaisten. Samassa hänen silmiinsä tarttuikin jotakin kiintoisaa.
"Kuule", hän jatkoi aiempaa vaimeammalla äänellä Flesheylle, "tunnetko tuota äidin kanssa tullutta tyyppiä? Se näyttää aika uudelta tulokkaalta", naaras uteli ja nyökkäsi kohti paikoillaan nököttävää Pihkaa, joka ei vaikuttanut paljoakaan juhlinnan kohteita vanhemmalta. Kieltämättä Serafia kiinnosti jonkin verran tutustua tuohon harmaasävytteiseen naaraaseen, sillä pentueella oli toistaiseksi hyvin niukalti tuttavia perheen ulkopuolelta. Sitä se tiivis klaanielämä teetti.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tucci on May 22, 2010, 13:06

Azallac nauroi lämpimästi Zephyrille ja yhtä lailla hehkuvaisena sekin vilkuili ympärilleen ja otti Mikarun kehut vastaan samaan malliin, nyökähtäen Zephyrin sanoja tukeakseen. Olihan tässä vaivaa nähty sen verran, että positiivisen palautteen kuuleminen oli paikallaan. Oli myös aina hyväksi tehdä tuttavuutta laumalaistensa kanssa joten ulkopuolisten kutsuminen perhejuhlaan oli Azallacistakin ollut oiva idea. Pennuille yhtä lailla teki hyvää päästä tutustumaan muihinkin kuin omaan perheeseensä ja pariin vakiovartiokaartilaiseen.
Pullot tekivät kauppansa, mutta Azallac käänsi huomionsa Zephyriin kuten oli suunnitellutkin ja hymähti.
"Emmeköhän mekin ole juhla-ateriamme ansainneet", susi myönsi nöyrän lammasmaisesti ja heilautti häntäänsä.
"...ota vain pullokin", naaras puhahti hiljempaan ja selkeästi hivenen vastahakoisempaan sävyyn ja siirtyi viinitarjonnan ääreltä lihojen luokse ottaen reilummankokoisen palan mehevää peuranreittä hampaisiinsa ja siirtyen sen kanssa sivumpaan.

---

Pihka tarkkaili vaivihkaa muiden touhuja; kaikki tuntuivat kanniskelevan innokkaan uteliaina pulloja mukaansa. Nuoresta, harmaasta sudesta noista avatuista kapineista lähtevä haju oli karmea, mutta toisaalta oli epäkohteliasta jättää kokonaan koskemattomiksi vaivalla tuodut juhlaherkut. Eikä paha haju aina kaikkea kertonut, olihan sitä hädän edessä tullut itsekin syötyä vaikka mitä ja juotuakin kieltämättä pahanmakuisia vesiä.
Ehkä sitä sitten pitäisi ottaa itsellekin pullo, edes osoittaakseen jotain kunnioitusta juhlien järjestäjiä kohtaan.
Ja nyt kun muut olivat näyttäneet jo ottavan osansa, kokosi tämäkin susi viimein rohkeutensa ja lähti kävelemään avattujen pullojen luokse, koettaen vaivihkaa valikoida kaikista miedoimmalta lemuavimman.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by leno on May 26, 2010, 22:08

Epäluuloisesti ympärilleen pälyilevälle Zenithille veljen tassutteleminen sen suuntaan oli positiivinen yllätys. Koko ensimmäisen elinvuotensa tiiviisti perheensä parissa viettäneelle nuorelle kartanoon saapuneiden vieraiden seura oli vielä aika jännittävä ja ehkä vähän pelottavakin juttu, eikä uros olisi varma mitä tekisi, jos Keefen sijaan joku uusi kasvo olisi jolkutellut sen luo mukavia rupattelemaan.
Saamastaan seurasta huojentuneena Zenith heilautti keveästi häntäänsä. Sen sijaan kysymykseensä ja vekkuliin virneeseensä valkea veli sai valjastetulta vastaukseksi ensiksi vain hitaan ja hartaan nyökkäyksen. Salaperäinen oli juuri oikea sana kuvailemaan tätä hämmentävää tapahtumaa. Vaikka harmaankirjava tapasi olla vaitonaisemmanpuoleinen perheensä piireissä, ei se voinut tällaisessa tilanteessa pitää suutaan. Kummajuomaa oli parempi ihmetellä yhdessä, ja sitä paitsi, olihan kyseessä kuitenkin tuttu ja turvallinen velikulta.
”Juhlallisuuksista päätellen tämä on kai todella jotakin ihmejuomaa tai suurherkkua”, Zenith totesi ja vilkuili samalla ympärilleen enemmän kuin Keefeen päin. Se kumartui ensin nuuhkaistakseen pullonsa suuta ja sitten nuolaistakseen sitä nopeasti. Zenithin ilme kertoi sen, mitä hukka ei tohtinut sanoa ääneen: täytyi olla todella outo kutsuakseen mokomaa suurherkuksi. Vaikka uros ei ollut pahemmin edes itse liemeen ollut kosketuksissa, se maistui vahvana jo pelkästään pullonsuulla ja kutkutti nenää. Ties miltä sitten itse kulaus mahtaisi maistua.
”Miltä sinun juomasi maistuu?” vaihtoi valjastettu taktisesti puheenaiheen Keefen pulloon. Velipoika saisi kunnian näyttää esimerkkiä ja ottaa ensimmäisen kulauksen.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tintti on May 27, 2010, 7:59

//Ihan tällee kysymyksenä, miten ihmeessä noi noita juomia juo? Eihän ne voi niitä tassuihinsa ottaa ja huulille kohottaa?//

Reiketsukan katseli ympärilleen tarkkaavaisena haukaten samalla lihapalan suuhunsa. Pentukatras pysyi tiiviisti yhdessä, ei tullut juttelemaan. Perheen päät, Zephyr ja Azallac, tyytyivät toistensa seuraan. Joten jäljelle jäi vain tuo vaalea uros, ja laatiokka raahannut narttu. Jostakin syystä Reiketsukan päätti mennä mieluiten uroksen luo, sillä nartut muistuttivat liikaa Shamista. Niinpä soturi nousi, keräsi kimpsunsa ja kampsunsa ja käveli Mikarun luo.
"Heipä hei. Minä olen Reiketsukan Heishi."
Uros meinasi lisätä että Ederan laumasta, mutta sehän oli ilmiselvää. Rei hymyili toiselle avoimesti, ja katsahti lihaansa.
"Haluatkos sinäkin?"

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by hitodama X on May 27, 2010, 11:42

// Tintti, ihan miten parhaaksi näkevät. =) Yleensä ovat piskit tainneet pitää pulloa pystyssä lattiaa vasten ja tukea sitä molemmin puolin etutassuillaan, ja sitten kallistella pulloa varovasti niin, että edes osa juomasta valuu suuhun tai kielelle lattian sijasta. Joskus olen nähnyt myös pelejä, joissa keittiön suunnalta on haettu kuppi, johon juomaa on ensin kaadettu. //

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by maya on May 31, 2010, 17:45

Keefe kallisti päätään ja mutristi hiukan suutaan. Zenithin käyttämä ilmaus suuherkusta ei käynyt aivan yksiin pullosta löyhyvän kitkerän hajun kanssa, mutta ehkä maku olisi hajua herkumpaa.
"Ihmejuomaa ehkä. Ehkä se antaa voimia tai älyä tai jotain", Keefe mietti, vaikka kyllä se itseään piti jo ihan voimakkaana ja älykkäänä sutena. Ehkä juoma kuitenkin vielä lisäisi ruumiin ja hengen voimaa. Siinä tapauksessa ei ollut ihmekään, että juoman esilleottotilaisuus oli näinkin juhlava.
Uros seurasi tarkkaan veljen reaktioita tämän suorittaessa lyhyttä tutkimusta oman pullonsa parissa. Ilmeet eivät ainakaan suuria lupailleet. Ehkä omituinen neste olikin jokin tyhmyystesti, jossa juomaa varomattomasti maistelleet saisivat myrkytyksen tai jotain muuta kamalaa. Tuntui vähän omituiselta ajatella, että omat vanhemmat tarjoaisivat lapsilleen ja kutsuvieraille myrkkyä, mutta Keefe oli lyhyen elonsa aikana kohdannut monia yllätyksiä.
Keefe päätti kuitenkin maistaa kaikesta huolimatta Zenithin tiedustelun ja oman uteliaisuuden tähden. Niin, miltä juoma maistuikaan? Susi kurkisti varovasti ympärilleen ja kumartui sitten pullonsa ylle. Haju oli aika kamala ja kunnon kulauksen saaminen pullosta tuntui hankalalta tehtävältä, mutta Keefe ei olisi ollut Keefe, mikäli se ei olisi yrittänyt. Uros painoi kitansa pullonsuun ylle ja kallisti pulloa mahdollisimman varovasti. Lämmin, jotenkin suuta polttava kitkerä neste valui kielelle ja kurkusta alas. Keefe kippasi pullon takaisin pystyasentoon ja kohotti päänsä yllättyneenä takaisin ylös.
"Hyi", se sanoi ja maiskutteli kieltään. Neste maistui suussa yhä ja aiheutti jotain outoja lämmöntunteita.
"Maistuu tosi oudolta. Semmoiselta... oudolta. Ei ainakaan suuherkkua. Kokeile sinäkin." Keefe katsahti Zenithiin odottavasti. Oli tosiaan hyvä, ettei nuori hukka ollut testaillut juomaansa kenenkään kokeneemman tyypin kanssa.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by wolf on Jun 2, 2010, 14:16

Serafin mainitessa mielenkiintoisuudesta jännittävyyden sijaan, Flesheyn vain kohautti pienesti olkiaan ja kumartui pullonsa puoleen. Vaan eipä sekään ehtinyt tehdä oikein muuta kuin lipaista pullon suusta varovasti ja irvistää pahan ja kitkerän maun tunkeutuessa suuhun, kun sisko jatkoi jo jotain. Flesheyn nosti katsettaan pullostaan ja katsahti siihen suuntaan, mihin Serafi oli nyökännyt. Ei, ei se tainnut kyllä tuntea tuota nuorta pääosin harmaata sutta.
"En tunne häntä, mutta olen kyllä tainnut kuulla hänen nimensä. Se taisi olla.. Pahka tai Pihla. Tai joku sellainen", juuri vuoden täyttänyt nuorikko mietti.
"Pihka. Se hänen nimensä oli. Olen melko varma", neiti totesi kasvojen ilmeen kirkastuessa. Päässä pyöri täsmälleen sama asia kuin siskolla: tutustuminen. Se tahtoi uusia ystäviä klaanin ja perheen ulkopuolelta.
"Tulisitko minun kanssani juttelemaan hänelle?" Fleshey hymyili Serafille nousten seisomaan jättäen pullonsa lattialle. Juuri sillä hetkellä sitä kiinnosti uusi tuttavuus pullossa olevaa nestettä enemmän, se kun oli maistunut niin kovin pahalta vaikka oikeastaan sitä ei vielä ollutkaan paljon neidin suuhun päätynyt.

--

Mikaru katseli hetken ympärilleen ennen kuin siirsi katseensa juuri hakemaansa pulloon, muttei ehtinyt kuin lipaista varovasti sen suuta ennen kuin eräs uros asteli sen luokse.
"Hei. Minun nimeni on Mikaru", uros vastasi hymyillen ja kumartaen pienesti. Oli hyvä tehdä hieno ensivaikutus.
"Mielelläni, kun noin nätisti tarjotaan", Mikaru totesi Reiketsukanin kysymykseen. Varovasti uros puraisi pienen palan toisen lihasta ja nielaisi sen. Nams olipas tosiaan komeuden lisäksi panostettu makuun ja ilmeisesti nämä oli pyydetty samana päivänä, sen verran tuoreelta liha maistui. Sen sijaan tämän juhlajuoman kanssa valkoturkki tahtoi olla hieman varovaisempi, alkoholin kanssa kun ei turhan varovainen voinut ikinä olla. Vaikkei kyseinen juoma nyt niin tuttua urokselle ollutkaan, kyllä se tiesi kuitenkin.

Vaan hupsista mitenkäs olivat varsinaiset juhlakalut unohtuneet, kaipa heitäkin piti edes käydä onnittelemassa!
"Tahtoisitko tulla mukaani onnittelemaan näitä nuorikkoja, Reiketsukan Heishi?" Mikaru kysyi. Sen jälkeen voisi sitten jäädä juttelemaan keskenään, mutta kyllä nyt aluksi ainakin olisi ihan kohteliasta ottaa huomioon myös varsinaiset juhlan aiheet. Uros myös otti oikeudeksi sinutella toista heti näin alkuunsa, kun kerran tällaisessa juhlassa oltiin ja virallisuus tuntui muutenkin melko turhalta nyt enää.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by hitodama X on Jun 5, 2010, 16:22

Zephyrillä oli täysi työ pitää ilmeensä peruslukemilla, kun Azallac antoi puolisolleen luvan napata pullon mukaan pirskeisiin. Jotenkin naaraan myöntyminen vain tuntui harmaaturkista jonkinlaiselta henkilökohtaiselta voitolta: ehkäpä uros oli viimein saanut Azzan vakuuttuneeksi siitä, ettei aina ollut ollenkaan pakko näyttää niin virallista ja tylsää naamaa. Pieni irrottelu oli kyllä luvallista kelle tahansa, jopa alfan tyttärelle.
"Selvä", uros kuitenkin vain tokaisi neutraalisti, jottei olisi vaikuttanut sentään liian innokkaalta asian suhteen.

Azallacin lähtiessä noutamaan kaksikolle syötävää, kävi Zephyr toisen käskyä noudattaen valikoimaan heille sopivaa juotavaa. Myönnytyksenä naaraalle koetti sinimaskinen hukka valita useiden putelien joukosta melko miedolta vaikuttavan yksilön, joka ei haisisi kovin kitkerälle. Löydettyään kyseiseen kriteeriin istuvan pullon, kaappasi uros lasiesineen hampaidensa väliin ja lähti kiikuttamaan sitä varoen kohti paikkaa, johon Azza oli lihanpaloineen asettautunut.
"No niin", susi huokaisi laskettuaan pullon kirjavaturkkisen rakkansa eteen.
"Eiköhän juoda malja hyvin kasvatetulle pentueelle ja meidän tulevalle vapaa-ajallemme?" Zephyr ehdotti ja heilautti silmille valuvaa otsaharjastaan sivummalle. Kaksikon keskinäinen aika oli kieltämättä ollut viimeisen vuoden ajan jokseenkin kortilla, mutta pentujen pelmahtaessa nyt Andrianaa tutkimaan, saisivat vanhempansa varmasti runsaasti tilaisuuksia tilanteen korjaamiseksi.

---

Serafi käänsi katseensa taas takaisin kohti Flesheytä, kun tämä kertoi kuulleensa harmaaturkkisen naaraan nimen jossakin. Siskon ensimmäinen arvelu nimityksestä oli kuitenkin niin huvittava, että se sai enkelipennut tirskahtamaan kuuluvasti.
"Ei kenenkään nimi voi olla Pahka!" hän tokaisi Flesheyn jatkaessa tuumailujaan. Mahtaisivat olla melkoiset vanhemmat, jos siunaisivat jälkeläistään sellaisella nimellä - tai sitten pennun täytyisi olla melkoisen ruma tapaus. Eikä kauempana pulloa valikoiva naaras ollut mitenkään ruma. Vähän maalaismaisen näköinen ehkä värikkäisiin ja erikoisesti kuvioituihin turkkeihin tottuneen Serafin silmissä, mutta muuten ihan kelvolta vaikuttava tapaus. Niinpä Flesheyn saatettua nimiarvuuttelunsa päätökseen, otti sisarensa hänen seuraavan ehdotuksensa tutustumiseen liittyen myönteisellä asenteella vastaan.
"Pyydetään sitä tänne istumaan", nuorikko vastasi ja nousi seisomaan. Toisin kuin Flesheyn, ei Serafin kiinnostus pulloja kohtaan ollut kuitenkaan laimennut alkuunkaan, mistä syystä hän suuntasi katseensa pikaisesti kohti keskenään keskustelevia veljiään.
"Keefe, Zenith!" naaras haukahti käskevästi uroksille.
"Vahtikaa hetki, ettei kukaan vie meidän pulloja", hän ohjeisti, ennen kuin lähti sipsuttamaan kohti Pihkaa.

Matka pullolaatikon luokse ei ollut pitkä, joten varsin nopeasti saattoi Serafi seisahtua tuon hitusen vanhemman lajitoverinsa taakse ja suunnata hurmaavaan virneeseen venyneet kasvonsa tätä kohti.
"Hei?" nuorikko tervehti kysyvään, joskin samalla melko itsetietoiseen sävyyn.
"Haluaisitko tulla juomaan meidän kanssa?" Ehdotuksensa päätteeksi nyökäytti valkoturkki sirosti kuonoaan Flesheytä kohti, jotta Pihka tietäisi varmasti, keitä Serafi "meillä" oikein tarkoitti.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tucci on Jun 7, 2010, 22:08

Alfan tytär oli jumiuttanut kasvoilleen tyynen seesteisen ilmeen eikä Zephyrin kiikuttaman pullon katselukaan sitä paljoa nytkäyttänyt mihinkään suuntaan. Mutta no, jos muut kerta näkivät jotain juhlatunnelmaa noissa karmeissa litkuissa niin kai se oli hyvä yrittää hakea itselleenkin edes haparoiva mielikuva asiaankuuluvuudesta. Eikä Azallac onneksi ollut mikään huippuvaltias laumansa sisällä. Johtajan paikalla naaras olisi varmasti kiertänyt tällaiset pääkopan sekoittavat ainekset kaukaa. Azallac arvosti teräväkärkistä alfaa, joka johti laumaansa rautaisella otteella.
Kai siis tähän yksittäiseen irrotteluun oli varaa, naaras tuumasi kohdatessaan puolisonsa katseen ja sanat.

"Sille siis", susi lausahti myöntävästi, yrittäen hakea sanoihinsa sopivan nostatuksen. Ja niin, mitähän mahtoi tulevaisuus sisältää? Azallacille tuskin vapaa-aikaa sanan täydessä merkityksessä. Naaras haki päivänsä stressiin saakka täyteen velvollisuuksia jos ei niitä itsestään tulvinut. Pentujen itsenäistyminen vain tarkoittaisi erilaisten tehtävien etsimistä, vaikka olihan se totta että sitten jäi runsaasti oikeaa aikaa puolisoakin varten eikä vain vaativien silmäparien tarkasti kyyläämää sellaista.
Mutta enempiä empimättä tunsi susi ikäväksi velvollisuudekseen ottaa aloitushörpyn pullosta ja vielä kerran henkäistyään kuin tuomion edessä kumartui kallistamaan pulloa suutansa vasten. Onneksi oli laskettavissa sivistyneisyydeksi ottaa pieni, hienostunut kulaus, jollaiseksi Azallacin 'maljannosto' todellakin oli määriteltävissä.

---

Pulloja haistellut Pihka katseli hivenen toivottomankin oloisena kuinka Zephyr kävi ammattimaisen olosti katsomassa pullotarjonnan ja ottamassa yhden, joka nyt erilleen otettuna erottui selkeästi paria muuta miedompana. Nuori naaras kohta lämpimänoranssit silmänsä takaisin pulloja tarkastelemaan ja päästäkseen vain nopeasti pois pälkähästä tarttui hampaillaan yhteen lasisista pullonkauloista. Vaikealta suussapideltävältä se tuntui joten nopeasti Pihka laski kapineen takas lattialle ottaakseen siitä taas paremman otteen.
Samalla kuitenkin lähestyi joku sivustapäin ja hämmästyneen oloisena, ihan kuin olisi ollut yllättävääkin joutua sosiaaliseen kanssakäymiseen juhlissa, Pihka käänsi katseensa itseään nuorempaan naaraaseen ja näytti otetulta saamastaan kutsusta. Eipä tuohon olisi kehdannut edes kieltävästi vastata, etenkin kun kysyjä vaikutti varsin määrätietoiselta kaverilta.
"Oi, kiitos mielelläni", Pihka henkäisi katsoen aidon kiitollisen näköisenä kumpaakin vaaleaa naarasta. Sen jälkeen se otti uudelleen pullostaan kiinni kuljettaakseen sen mukanaan sinne missä nuo kaksi nyt olivatkaan juomassa.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tintti on Jun 13, 2010, 18:07

Reiketsukan katsoi Mikarua hymyillen ystävällisesti, uroksella oli häikäisevän siniset silmät. Uroksella oli mukavat lämpimät silmät, vaikka olivatkin siniset, kesätaivaan siniset. Mikarun turkki oli sileää, näytti taipuvan kärjistä hauskasti, ja tassut sekä häännän pää olivat kullertavan keltaiset. Oikein mukavavan ja lämpimän tuntuinen uros.
"Hauska tavata."
Uros vastasi, ja jatkoi syömistä. Kaksikko söi hetken hiljaisuuden vallitessa ja sitten Mikaru ehdottu juhlakalujen moikkaamista.
"Haen sitten samalla astian, josta juon, koska en mielelläni juo suoraan pullosta."
Ja niin kaksikko käveli lähimpänä olevien juhlakalujen, Keefen ja Zenithin luo.
"Onneksi olkoon teille. Olen Reiketsukan Heishi."

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by maya on Jun 17, 2010, 18:45

Keefe höristi korviaan ja käänsi katseensa uteliaana kuullessaan nimensä mainittavan. Serafi vaati vahtimaan pulloja, joissa susiuroksen katse viivähti nopeasti.
"Joo, me katsotaan", se huikkasi myöntymyksensä kummemmin ajattelematta. Tuskin kukaan pulloja tahtoisi kuitenkaan viedä, tuskin paha litku niiden sisällä niin kallisarvoista oli. Siskot lähtivät tepastelemaan pois juomiensa luota, ja poistuessaan Keefen välittömästä läheisyydestä vaaleaturkkinen antoi vartiotehtävän liukua pois mielestään. Zenith jos joku katsoisi pullojen perään.
Oma pullo tosiaan oli vähän jännempi kapistus, ja vaikka se sisälsikin kurjan makuista nestettä, oli maussa jotain kiehtovaa. Keefe nuuhkaisi pulloa kiinnostuneesti ja olisi kohta maistanutkin siitä uudemman kerran, ellei joku olisi taas häirinnyt. Susi käänsi päätään sen verran, että saattoi havaita jo aiemmin pikaisesti näkemänsä ruskea- ja valkoturkkisen suden.
"Ai, kiitos", Keefe kiitti onnitteluista ja vilkaisi hiukan kysyvästi Zenithiä. Ihmejuomista johtuneen hässäkän myötä uros oli jo melkein ehtinyt unohtaa, minkä takia juhlia oikeastaan vietettiin. Kun Keefe hoksasi olevansa yksi juhlan keskipisteistä, sen olemus muuttui nopeasti ryhdikkäämmäksi ja itsetietoisemmaksi.
"Hienoa, että olette päässeet tänne. Minä olen Keefe, ehkä jo tiesittekin. Oletteko viihtyneet?"
Keefe piti itsestäänselvyytenä, että muut laumalaiset olivat joskus kuulleet siitä, ja aina oli pakko päästä vähän rehentelemään kohteliaastikin jutellessa.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by hitodama X on Jun 23, 2010, 20:07

Zephyrin olisi kovasti tehnyt mieli jäädä tuijottamaan silmät tuikkien puolisonsa pullonkohottelua, mutta koska voitonriemuinen ilme olisi tällöin paistanut aivan turhan selkeästi hänen kasvoiltaan, katsoi hän parhaaksi kuitenkin suunnata huomionsa istumapaikan hakemiseen. Siinä vaiheessa, kun Azza oli ensikulauksensa nauttinut, olikin harmaaturkki jo asettautunut naaraan vierelle ja kiertänyt häntänsä vaivihkaisesti tämän mustavalkoista selkää vasten.
"Kappas, ethän sinä mennyt edes rikki siitä liemestä", uros kommentoi pisteliääseen, joskin samalla kovin hellään sävyyn. Sanoistaan huolimatta hän kyllä jollakin tasolla ymmärsi Azallacin halua pysytellä selvänä ja skarppina jopa tällaisessa juhlatilanteessa - eipä kai aidolta Susiklaanin kasvatilta muuta voinut oikein odottaakaan. Se ei kuitenkaan ollut mikään este asiasta vitsailemiselle.
"Mutta annas nyt kuule kun näytä, miten minä olen tottunut tästä juomasta nauttimaan", hukka vielä virnistäen tokaisi, ennen kuin hamusi pullon hampaillaan omien etutassujensa väliin. Putelia varsin tottunein ottein kallistellen kaatoi Zephyr reilusti puolisoaan runsaamman annoksen alkoholia kitusiinsa jo senkin syyn varjolla, että hänen kehonsa oli huomattavasti toista tottuneempi aineen vaikutuksiin. Uroksella ei siis ollut minkäänlaista pelkoa siitä, että hän tämän yhden pullon voimalla tulisi örveltämään umpihumalassa kaiken kansan keskellä.
"Ahh, näin siis", harmaaturkki huokaisi nautinnollisesti hörppynsä päätteeksi.
"Tulkoon penikat onnellisiksi ja me niin vapaiksi, kuin näissä puitteissa vain on mahdollista."

---

Serafi katseli näennäisesti ystävällismielisen kärsivällisenä Pihkan jonkinasteista hämmästystä, vaikka tilanne oikeastaan huvittikin nuorikkoa melkoisesti. Ihan kuin toiselle olisi tullut suurenakin yllätyksenä se, että joku tuli puhumaan hänelle näinkin väkirikkaassa juhlassa.
"Kiva. Mennään sitten tuonne, kun me jätettiin jo meidän pullot sinne", valkoturkki kaikesta huolimatta täysin pokkana totesi ja heilautti laajassa kaaressa häntäänsä, ennen kuin käännähti johdattamaan uutta tuttavaansa oikealle suunnalle.
Kun Serafi sai kasvonsa pois Pihkan näköpiiristä, virnisti hän Flesheylle merkitsevästi: eipä tuo maatiaisvärityksinen hukka ihan Ederan arvoisia prinsessoja vastannut, mutta eiköhän tuosta kuitenkin kelpo seuralainen vielä koulittaisi.

Päästyään taas takaisin hylättyjen pullojen luokse, istahti Serafi pikaisesti paikoilleen ja tutki putelit katseellaan lävitse. Kaikki vaikutti olevan kunnossa, joten ilmeisesti joko Keefe ja Zenith olivat hoitaneet hommansa tai sitten keltään ei ollut löytynyt kiinnostanut käydä naukkailemassa hörppyjä neitokaisten yksityispulloista.
"Oletko sä ikinä ennen muuten juonut mitään näitä kellarissa olevia juomia?" nuorikko uteli suorasukaisesti Pihkalta, jahka hän oli varmistunut pullojen koskemattomuudesta. Sanoihinsa sisältyi keskusteluyrityksen lisäksi hienovarainen viittaus siitä, että Serafi kyllä tiesi varsin hyvin mistä mystiset pullot oikein olivat kotoisin.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tucci on Jun 26, 2010, 23:10

Ollessaan melkoisen varma siitä, ettei kukaan jaksaisi enää niinkään kiinnittää huomiota 'fossiilipariskunnan' perään, irvisti Azallac avoimen katkerasti Zephyrin kommentille, antaen naamaltaan näkyä niin hyvin kuin mahdollista se makuelämys, joka kielellä ja kurkussa sillä hetkellä kihelmöi.
"Siitä vain", naaras lausahti Zephyrille takaisin uroksen uhotessa omista juomatottumuksistaan. Tuosta puolisonsa huimasta kyvystä ei Azallac tuntenut mitään ylpeyttä, mutta ääni kuulsi kuitenkin selkeästi toivetta siitä, että mieluummin uros saisi juoda koko pullon kuin tyrkytellä Azzalle pitkin iltaa.

Toisen hörppäilyä ei Azzan enää tehnyt mieli katsoa, vaan sillä välin se aloitteli ateriointia. Liha maistuikin erityisen maukkaalta, johtuikohan kenties äskeisen viinin karmivasta aromistosta.
Zephyrin seuraavissa toteamuksissa ei kuitenkaan mitään vikaa ollut ja Azza virnisti pienesti.
"Sitä tuskin enää muistaakaan miltä se vapaus maistui", susi naurahti. Totta puhuen naaras tunsi sanoissaan kerrassaan karmivaa totuutta. Jouduttuaan äitiyslomalle se oli skipannut äkkiharppauksella nuoruudesta aikuisuuteen; pennuthan Azallac oli saanut kuitenkin nuorena.
Sitä vapautta mikä oli siis ollut ennen pentuja, naaras tuskin saisi takaisin.

---

Pihka tunsi nopeaa helpotusta saatuaan pullonsa kommelluksitta uuteen määränpäähänsä. Vielä se ei uskaltautunut maistamaan litkua, vaan käänsi katseensa jälleen puhumispuolta hoitavaan susineitoseen.
"En. En ole ollut niin kauaa Ederassa, että olisin ehtinyt tutkia paljoa muutakaan tästä rakennuksesta", harmaa susi vastasi.
"Ensimmäinen kerta siis minullekin, eh. Oletteko te maistaneet jo?" Pihka päätti jutustella vielä lisää, ettei olisi varsin kehno keskustelukumppani. Olihan se itse asiassa viehättävää tavata lähestulkoon ikätovereitaan, niin moni vastaantullut oli jo varttunutta väkeä.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by leno on Jun 29, 2010, 20:25

#Pysykää nahoissanne XD"

Juhlaväki näytti alkavan sekoittua kuin kortit pakassa, vaikka Zenith oli kovasti asian eteen murehtinut. Ei, susi ei itse olisi tohtinut käydä tervehtimässä uusia kasvoja juhlissa, mutta onneksi oli menevämpiä veikkoja hoitamaan sen puolen. Serafin aloitteesta naaraspuoliset sisarukset olivat hakeneet vieraan narttusuden juttusilleen (ja samalla siirtäneet veljilleen pullojensa vahtimisvuoron, joka sujui uroilta moitteetta). Myös vieraat urokset olivat löytäneet tiensä toistensa puheille. Hiljainen puheensorina alkoi täyttää huonetta yltyen.
Lopulta tuli myös urospuolisten juhlakalujen vuoro käydä sosialisoimaan muidenkin kuin vain toistensa kanssa. Vieraat pinkkiharjas ja valkoturkki lipuivat nyt ihmeellisten pullojen mysteereihin keskittynyttä veljesparia.
Ruskeaturkkisen suden ensimmäiset sanat, onnittelut, eivät olleet sellaiset, joita Zenith olisi odottanut ensitervehdykseksi. Kuten veljensäkin, hämärät pullot olivat nimittäin vieneet senkin kaikki ajatukset viime minuutit, joten jo hetken aikaa Zenith luuli uuden tuttavuuden onnittelevan häntä litkun omistamisesta. Kun kysyvät ilmeet Keefen kanssa oli vaihdettu, näyttivät veljistä molemmat pääsevän taas tilanteen tasalle. Tänään juhlittiin pentueen puolesta.
Toisin kuin Zenith, Keefe sai nopeasti tilanteen haltuunsa muuttumalla silmänräpäyksessä omaksi arvokkaaksi itsekseen. Harmaankirjavan ainaisesti hyvä ryhti oli tietenkin topakoitunut entisestään, mutta samanveroista sanavalmiutta sillä ei ollut. Onneksi velikulta oli hoitamassa enimmän puhumispuolesta Zenithin hymyillessä typeränä taustalla.
”Zenith”, se sai esittäydyttyä pienen nyökkäyksen kera veljensä esittäytymisen jälkeen, ”ilo tavata.” Kupliva mielenkiinto kuohui hukan tyynen ja ryhdikkään pinnan alla. Reiketsukan Heishi ja tämän lumivalkoinen seuralaisensa olivat selvästi nuorikkoja vanhempia, ja saattaisivat tietää juhlaväelle tarjoillusta juomasta. Zenith olisi halunnut kysyä, tietäisivätkö ne asian tiimoilta enemmän, mutta piti suunsa.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tintti on Jun 30, 2010, 11:32

Reiketsukan hymyili Keefelle aurinkoisesti, ja istuutui kohta alas.
"Kyllä, olen kuullut sinusta. Ja minä ainakin olen viihtynyt, Mikarusta en tiedä. Vanhempanne ovat oikein mukavia, ja te nuoret, teistä tulee varmasti arvonne arvoisia susia."
Reiketsukan korosti hieman sanaa susi, jotta tulisi selväksi että hän itsekkin oli puhdas susi, ja arvosti sitä. Uros ei osannut muuta sanoa nuoirikon pienelle rehentelemiselle. Ehkä tuo oppisi joskus sitten oman arvon mukaiseksi sudeksi. Ei tuossa asemassa olevien kannattanut olla leuhkoja, jolleivat tahtoneet itselleen vihamiehiä lauman sisältä. Rei kuitenkin jätti nuo ajatukset mieleensä, ei pitänyt kertoa aina mielipiteitään, ainakaan nuorille. Kohta katraan leuhkin otus saapui paikalle, valkokultainen pikkuneiti.
"Hei, neiti Serafi. Onnea sinullekkin, miten sen nyt sanoisi, vapaudesta."
Sanojensa päätteeksi Reiketsukan virnisti, ja kumarsi nartulle pienesti päällään.
"Ja minä olen Reiketsukan Heishi, eli Rei. Ja sinä olet?"
Uros kysyi Pihkalta. Heitä alkoi olla paikassa jo mukavan verran, oli Zenith, Keefe, Serafi, Mikaru, Reiketsukan ja Fleshley.
"Minä olen maistannut useammin kuin kerran, suosittelen ottamaan varovasti. Juoma saa pään sekaisin, ja aivan liian sekaisin jos ei osaa olla varovainen. Mutta luulisin teidän kaikkien osaavan pitää itsestään huolta."
Reiketsukan sanoi taas kunnioittavan äänensävyn kera, vaikka nuo olivatkin nuoria, heillä oli silti arvovaltaa enemmän kuin monella lauman vanhuksella.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by maya on Jul 3, 2010, 20:26

Keefe myhäili tyytyväisenä Reiketsukanin paljastaessa kuulleensa tästä nuoresta uroksesta. Harmi, kun piti olla sisaruksia - susi ei voinut omia kaikkea kunniaa itselleen. Porukka oli taatusti tietoinen muistakin nuorista klaanilaista, joten ei ollut Keefe mikään erikoinen yksilö nyt, ei. Se kuitenkin nieli hienoisen katkeruutensa asiaa kohtaan ja nyökäytti hiukan päätään pinkkiharjaisen sanoille.
"Hyvä kuulla", se sanoi viihtymistoteamuksiin. "Eiköhän meistä ihan hyviä susia tule."
Keefe oli luottavainen asian suhteen. Olihan se itsekin jo aika arvokas tässä vaiheessa. Tällaisina hetkinä uros tunsi kovin suurta ylpeyttä hienoista sukujuuristaan.
Reiketsukan kiinnitti huomionsa siskoihin ja näiden seuraan liittyneeseen harmaaseen naarassuteen. Mitään jännää sieltä suunnalta ei tuntunut olevan tapahtumassa, joten Keefe alkoi taas vilkuilla Zenithiä ja pulloja. Outo juoma jotenkin houkutteli, mutta sen juominen oli sellainen operaatio, ettei näin isommassa porukassa tehnyt mieli törttöillä pullojen kanssa. Voi, mikä dilemma.
"Niin, joko sinä maistoit?" uros uteli veljeltään ja höristeli samalla korviaan Reiketsukanin suuntaan. Ruskeaturkkinen susi puhui vallan merkillisiä asioita. Huolta osattiin pitää joo, mutta oliko juoma sitten oikeasti niin julmaa tavaraa kuin alussa Keefe oli hiukan ounastellutkin?

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by wolf on Jul 6, 2010, 18:23

Fleshey vain seurasi siskonsa perässä ja antoi tuon kutsua Pihkan heidän kanssaan juomaan ajatellessaan liian monen puhujan vain sekoittavan tuon harmaaturkkisen päätä. Kuitenkin takaisin paikalle päästyään yhtyi Flesheykin puheeseen.
"Sittenhän ollaan kaikki ensikertalaisia", neito totesi hymyillen leveästi. Toiseen kysymykseenkin se ehti vastata:
"Minä maistoin jo. Se oli.. kitkerää." Fleshey kertoi varsin vapautuneesti tälle uudelle tuttavuudelle mausta suussa tuon nesteen päädyttyä sinne. Kirjavaturkki ei tiennyt olisiko halunnut edes maistaa lisää ennen kun kuuli Reiketsukaniksi esittäytyneen uroksen kertovan sen vaikutuksista. Vai että sekoittaa pään? Sittenhän sitä oli suorastaan pakko kokeilla!

--

Mikaru oli ollut hiljaa ja antanut Reiketsukanin hoitaa puhumispuolen, kunnes tämä sitten totesi kysyvän oloisesti, ettei tiennyt valkoturkin viihtyvyydestä. Vasta silloin se avasi suunsa.
"Onnittelut minunkin puolestani. Olen viihtynyt varsin hyvin, kiitos kysymästä", uros totesi tuhahdettuaan hiljaa Reiketsukanin korostamisjutulle. Kermamerkkisestä ainakin huomasi jo pitkälle sanomattakin, että se oli täysiverinen susi eikä asiaan ollut kiistämistä.
"Nimeni on tosiaan Mikaru", uros totesi vielä sanojensa perään. Sitten se jäi taas vain kuuntelemaan hetkeksi. Reiketsukanin toteamus pentujen, tai jos heitä nyt pennuiksi enää pystyi sanomaan, huolenpidosta itsestään, tuntui hassulta. Sitä enemmän se kuulosti sellaiselta imartelulta, jota Mikaru harvoin harrasti itseään nuorempia kohtaan. Uroksen huulille nousi pieni hymy.
"Kehotan myös omasta puolestani olemaan varovainen sen juoman kanssa. Olkaa kohtuullisia", uros totesi sisäisten kylmänväristyksien kulkiessa pitkin sen selkää muistellessaan omaa ensimmäistä alkoholikokeiluaan. Ei ollut ollut mukavaa hommaa se.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by hitodama X on Jul 7, 2010, 1:14

Puolisonsa alkaessa natustaa peuranlihaa kitusiinsa vilkaisi Zephyr kohti muuta juhlakansaa, joka oli alkanut kuin varkain täyttää tilaa rauhallisella puheensorinallaan. Harmaaturkki oli kaikin tavoin tyytyväinen näkemäänsä tilanteeseen: jokainen vaikutti tulevan toimeen toistensa kanssa, mutta kuitenkaan kukaan ei ottanut ja liimautunut juhlien isäntäpariskunnan kylkeen kiinni. Sillä vaikka sinimaskinen uros kuinka sosiaalista kanssakäymistä rakastikin, nautti hän suunnattomasti myös saadessaan olla hetken ainoastaan Azallacin seurassa.

Pikaisestipa Zephyrin huomio kohti Azzaa taas kääntyikin, kun tämä otti uroksen sanat vapaudesta vastaan omalla lausahduksellaan, joka kaikessa osuvuudessaan kuulosti hukan korviin ehkä jopa hivenen sarkastiselta.
"Totta puhut", harmaa tuhahti takaisin ja pudisti vinosti virnistäen päätään. Vaikkei Zep ollut aivan yhtä sidottuna laumansa tehtäviin kuin puolisonsa, oli hänkin saanut reilun vuoden aikana aivan kyllikseen "naimakauppansa" mukanaan tuomista vartiointikeikoista sun muista hanttihommista, joita Susiklaanilaisten odotettiin Ederan hyväksi hoitavan. Ne tuskin tulisivat tulevaisuudessakaan vähenemään mihinkään, mutta ainakin suuren pentueen kouluttaminen siinä sivussa olisi pian taakse jäänyttä elämää.
"Ja jotta puhuisin yhtä totta", Zephyr hetken kuluttua jatkoi ja siirsi jaloissaan olevaa pulloa hitusen kauemmaksi, "on minun pakko mainita, että kaikkein mieluiten minä nyt skippaisin koko tämän juhlan ja lähtisin maistelemaan vapautta erään tietyn sinimustaharjaksisen naaraan kanssa." Viimeisten sanojensa aikana pujotteli uros kuononsa mainituksi tulleiden harjaskarvojen sekaan ja koetti nuolaista pikaisesti Azallacin niskaa. Ei ehkä kaikkein soveliainta käytöstä tilanteeseen nähden, mutta Zephyr nyt ei koskaan se kaikkein soveliain herrasmies ollutkaan ollut.

---

Serafi kuunteli pää kallellaan Pihkan sanoja ja oli jo vastaamassakin tämän kysymykseen, kunnes aiemmin niin vaitonaisena pysytellyt Fleshey tunki väliin. Vaikka valkoturkin olisi sisäisesti tehnyt mieli potkaista siskoaan niin kovin... Kokemattomalta ja lapselliselta kuulostavien lausahdusten ansiosta (Kitkerää? Mitä sitten, jos juoma oli kitkerää! Se tuskin oli se pointti, miksi lientä juotiin hienoissa juhlissa.), tyytyi hän piilottamaan tuntemuksensa sievän hymyn taakse. Valitettavasti kyseinen naamio ei kuitenkaan täysin katkaissut piikikästä terää hänen sanoistaan.
"Ehkä valitsit sitten väärän pullon, sisko. Minun juomani nimittäin maistuu lähinnä ylikypsälle hedelmälle. Jollekin erikoiselle, punaiselle hedelmälle", nuorikko kuvaili, vaikka suoraan puhuttaessa olisi hänkin todennut juoman olevan nimenomaan kitkerää.

Samassa aiemmin perheen poikien luona viihtynyt uroskaksikko käänsi huomionsa myös neitijoukkioon, mikä sai Serafin jättämään Pihkalle esiintymisen vähäksi aikaa sivuun ja vaihtamaan pikaisesti kohdetta. Reiketsukanin onnitellessa enkelipentua päästikin nuorikko pienen kikatuksen karkaamaan huuliltaan, ennen kuin hän kallisti päätään niin, että saattoi katsella pinkkiharjaksista sutta puoliksi sulkeutuneiden silmäluomiensa alta.
"Minä kiitän mitä nöyrimmin onnitteluista, Reiketsukan Heishi", valkoturkki leperteli ja räpäytti hitaasti silmiään. Raukeanoloinen katseensa haki piiriinsä myös toisen urossuden, joka yhdessä ensimmäisen kanssa kävi varoittelemaan porukkaa alkoholin vaaroista.
"Me kaikki arvostamme huolenpitoanne hyvin suuresti", naaras vastasi, mutta luimisti ystävällisestä äänensävystään huolimatta varoittavasti korviaan. Kaksikko talloi nyt hieman vääriä varpaita, kuten Serafi sanallisestikin pian ilmaisi.
"Mutta eivätköhän vanhempiemme varoitukset riitä sen lisäksi, että he uskovat meidän olevan tarpeeksi vanhoja ja vastuullisia juomasta nauttimaan." Hienoinen, joskin selkeä paino sanalla "he", sillä muiden mielipiteillähän ei tässä asiassa ollut oikeastaan sen suurempaa merkitystä.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tucci on Jul 8, 2010, 23:49

Azallac vilkaisi ympärilleen ja todettuaan juhlakansan löytäneen jutunjuurta ja tekemistä kiinnitti huomionsa jälleen pysyvänlaisesti puolisoonsa. Zephyrin sanoille se virnisti lähes väistämättäkin, tuntien hetken kaipuuta vanhoille kunnon veitsitunneille... ja muille kahdenkeskeisille muistoille.
"Mm-mh, mikä meitä täällä pidättelee?" naaras kysyi melkeinpä omaksi ihmetyksekseen pehmeän herttaisella äänellä ja antoi tuon aivan rauhassa myllertää sinimustassa harjaksessaan.
Hunajainen myötämielisyys taisi johtua siitä, että toki nyt Azallacista oli mieluisampaa olla piilossa siveästi kuin bilettää julkisesti.

---

Pihka puolestaan koetti pysyä perässä jutussa kun sen saatua vastauksensa Flesheyltä tuli puhetta naaraiden suunnalle urostenkin puolelta. Pikaisesti kohdisti susi huomionsa Reiksi esittäytyneeseen suteen, joka siltä nimeä kyseli.
"Pihka", harmaa susi esittäytyi ja hymyili nopeasti.
Rein seuraavat sanat puolestaan saivat naaraan kallistamaan korviaan nopeasti taaksepäin, vaikka ilmettään se yritti parhaansa mukaan hillitä. Vai että tuo oli sen juoman salaisuus. Onneksi asiaa helpotti se, että nämä juhlien pääsankarit olivat itsekin tyystin ensikertalaisia. Pihka ei jäisi pahasti alakynteen pelätessään juoman vaikutusta...
Naaras ei osannutkaan ottaa osaa meneillään olevaan keskusteluun, joten kumartui oman pullonsa ääreen. Tahtomattaankin se mielessään heitti nopeita hyvästejä elämälleen mahdollisen myrkytyskohtauksen varalta ja sen jälkeen vasta asetteli pullonkaulan huulilleen ja äärimmäisen varovasti kallisti pulloa, peläten tuon painavantuntuisen kapineen kaatuvan.
Ei se onneksi kaatunut, mutta nopeasti oli takaisin pystyasennossa maistajan itsensä irviessä ja lipoessa huuliaan. Silmät lähes vuosivat koetun makuelämyksen vuoksi.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tintti on Jul 12, 2010, 10:55

//Hupsista, en huomannutkaan että Leno ei pääse vastailemaan, vaan odottelin hänen vastausta : ( //

Reiketsukan Heishi nyökkäsi Keefen sanoille, kyllä hän luotti noihin arvokkaisiin nuorukaisiin. Mikaru puheli myös, vastaili ja myötäili Reiketsukanin sanoja. Sillä aikaa uros itse kohotti pullon huulilleen, ja otti siita aimo kulauksen välittämättä kitkerästä mausta. Soturin huulille ei edes levinnyt irvistystä maun takia. Reiketsukan kuunteli Serafin sanoja, eikä voinut peittää silmistään pientä inhon pilketta. Uros vihasi leuhkoja otuksia, etenkin itseään nuorempia. Tässä tilanteessa pahinta oli se, että Serafi ansaitsi olla leuhka, sillä omasi niinkin arvokkaan suvun. Kuitenkin nartun kohtelias vastaus ja lepertelyt osuivat urokseen täydellisesti. Nartun sanat saivat Reiketsukanin hymyilemään ja nyökkäämään kiitoksena. Osasi tuo leuhka pentu olla todella mukavakin.
"Tottakai uskon, että vanhempanne osaavat pitää huolta teistä. Mutta minä kuitenkin olen vanhempi kuin te, joten eihän vara venettä kaada, jos ymmärrät mitä tarkoitan."
Reiketsukan antoi samalla mitalla Serafille takaisin, painostaen sanaa minä yhtä ärsyttävällä tavalla kuin narttu aikaisemmin. Sitten uros loihti huulilleen aurinkoisen hymyn ja kuvainnollisesti käänsi selkänsä nuorukaiselle. Jos Serafi jotakin sanoisi, ei Reiketsukan siihen reagoisi, jollei se olisi maata vavahduttavaa tekstiä.
"Mutta, mitäs te nyt ajattilette tehdä, kun teille on avattu ovi vapauteen?"
Reiketsukan puheli muille.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by hitodama X on Jul 21, 2010, 20:16

// Pffft skip skip skipeti skip! //

Onnekseen Zephyr oli upottanut kasvonsa melko tiiviisti Azallacin niskaharjaksen uumeniin, sillä ilman sen suojaa olisi kaikki kansa nähnyt esteettä, kuinka kovasti hän hämmästyi - ja kieltämättä myös innostui - puolisonsa sanoista. Uros oli nääs uskonut, että Azza olisi tahtonut vahtia pentujaan viimeiseen asti nyt, kun nämä olivat päässeet käsiksi alkoholiin ja saattoivat sen innostamina saada päähänsä ties millaisia vekkuleita ideoita. Vaan toisaalta harmaaturkki luotti myös siihen, että naaras oli varmasti valikoinut ylös kantamansa pullot varsin tarkkaan: kenties laatikon pullot olivat jopa kaikki niin mietoa kamaa, ettei kirjava kumppaninsa uskonut ensikertalaisten saavan niillä itseään aivan tolkuttomaan tilaan.
"No kun sen nyt noin sanot, niin ei kai yhtään mikään", Zephyr hetken toinnuttuaan vastasi ja huiski häntäänsä huomattavan innokkaasti.
"Eivätköhän nämä tänne jäävät osaa ja halua juhlia ilman vanhusten kyyläävää tuijotustakin." Sanoillaan hukka viittasi lähinnä jälkeläisiinsä, sillä etenkään Reiketsukanin ja Mikarun ikää hän ei osannut ulkonäön perusteella kovin tarkkaan arvioida, mutta tuskin kyseiset uroksetkaan jäisivät isäntäparia kovin syvästi kaipaamaan. Mokomat kun näyttivät tulevan hyvin juttuun nuoremman sukupolvenkin kanssa.
Zephyrin ollessa ihan valmis jättämään juhlahuoneen taakseen, nousi hän venytellen seisomaan ja katseli kohti Azallacia suorastaan typerän leveästi virnuillen. Koko olemuksensa näytti mankuvan toiselta mahdollisimman pikaista lähtöä kahdenkeskisen rauhan riemuihin.

---

Pihkan kerrottua Reiketsukanin pyynnöstä nimensä ilmoille, vilkaisi Serafi merkitsevään sävyyn kohti Flesheytä. Ei tuore tuttavuus sitten tosiaan mikään Pahka ollutkaan, mikä lieni ihan hyvä asia: miten sellaista nimeä muka olisi voinut edes ääneen sanoa ilman naurunpyrskähdystä?
Naaraan huomio hakeutui kuitenkin pian taas takaisin Reiketsukaniin, joka enkelipennun varoittelusta huolimatta jatkoi yhä neuvojensa jakelemista.
"Vaan kas, nähdäkseni me emme ole kuitenkaan juuri nyt minkäänlaisessa veneessä", nuorikko vastasi vitsikkäästi. Mutta vaikka suloinen hymy jaksoi yhä väikkyä naamallaan, iski sanojensa sävystä esiin ikävän sarkastinen terä, jota naaras sille päälle sattuessaan vain harvoin jaksoi piilotella. Etenkin sellaisten tapausten kanssa, jotka kävivät hyppimään hänen jaloveriselle nenälleen.

Koska Reiketsukan ja Serafi eivät selvästikään tulleet toimeen aivan ylimpien ystävysten tavoin, käänsi naaras venehuomautuksensa jälkeen katseensa pois pinkkiharjaksesta. Hoitakoon muu pentue vastailut siihen, mitä heistä kukin nyt aikoi tehdä - Serafi itse tahtoi viimeinkin ottaa tarkemmin selvää pullosta, jonka erikoisia aromeja hän oli ehtinyt tutkailla aivan liian vähän.
Päättäväisesti nuorikko puristi putelin tassujensa väliin ja kallisti sitä hitaasti niin, että hän saattoi hörppiä yli tulvivaa punaista nestettä kielellään. Maku ei ollut yhtään sen parempi, kuin ensimmäisellä pikatestailukerrallakaan, mutta sekös tästä vain kiintoisampaa tekikin - sen lisäksi tietysti, että naaras tahtoi todistaa osaavansa juoda aikuisten juomia siinä missä kuka tahansa muukin.
"Ei se nyt niin vaaralliselta vaikuttanut", Serafi muutaman kulauksen naukkailtuaan totesi vaimeaan sävyyn Pihkalle, joka itsekin näytti vastikään juomaa maistelleensa.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tucci on Jul 23, 2010, 23:07

"Aivan niin", naaras lausahti vilkaisten vaivihkaa vielä jälkikasvuaan. Tämähän saattoi olla viimeinen kerta kun he näkivät kaikki koolla yhtä aikaa. Siltä kannalta oikeastaan tuntui mainiolta jättää muistikuvapotretti tällaiseksi kun kaikki olivat yhä selvinpäin ja hyväntuulisia.
"Mieluummin jätän tuon penturykelmän mieleeni tuon näköisinä kuin nyt enkä sen näköisinä mitä ne kohtapuoliin ovat ", Azallac totesi ääneenkin ja kokosi itsensä nopeasti. Se kohottautui ryhtiin ennen kuin lähti astelemaan juhlahuoneen halki.
Sitten kolkutti velvollisuus pääkoppaa, pitäisi kaiketi sanoa jotain.
"Hyvää illanjatkoa kaikille, ja toivottavasti ensimmäinen itsenäinen sellainen jää hyvänä muistona mieliin", kirjava susi päätti lausahtaa yleisesti, jäämättä paikoilleen odottamaan vastaustulvaa. Katse kääntyi sen sijaan Zephyriin, Azallacin tapauksessa ei sentään siirappisena, mutta keltaisista silmistä hohkaava teräksisen kiinteä ja läpitunkevan haukkamainen silmäys ajoi kyseisen otuksen kohdalla samaa asiaa.
Niine hyvineen Ederan senhetkisen alfan tytär poistui julkisten katseiden alta valaistukseltaan hämärämpään käytävään, jatkaakseen omaa vapausjuhlaansa toisaalla.

---

Pihka seuraili uteliaana Reiketsukanin ja Serafin käymää keskusteluntynkää ja uskaltautui virnistämään pienesti Serafin sanottua sanansa, olisi mitä ilmeisimmin turvallisinta olla alfan pennunpennun puolella asioissa. Vaikka tuo aikuinen uros kenties oli vahvempi, harmaata sutta hyyti luuytimiä myöten sen ajatellessa mitä kaikkea Serafi voisikaan tehdä päättäessään jotain.
Nuori naaras pitikin katseensa enemmän Serafiin suunnattuna ja ollessan itse hiljaisempana osapuolena uskaltautui vielä maistelemaan lisää juomaansa. Kammottavaa se oli yhä, aromi tunki pitkin kirsua ja suuta kumpaistakin niin vahvana että susi yskäisi mahdollisimman pienesti. Nopeasti se kuitenkin viritteli tilanteeseen sopivan ilmeen Serafin osoitettua jälleen puheitaan enemmän Pihkan suuntaan.
"No ei... mutta kohtahan se nähdään", susi lausahti yhtä vaimealla äänellä harkittuaan hetken mitä oikein sanoisi.
Sisimmässään harmaa nuorukainen kyllä hytisi sen ajatellessa pään sekaisin menoa. Kuulosti pelottavalta.
"Ja eihän kukaan näitä joisi jos ne olisivat tosi vaarallista kamaa", Pihka totesi yrittäen kannustaa sillä lähinnä itseään.
Samalla se laittoi huomiolle juhlakalujen vanhempien poistumiselkeet ja loi kunnioittavan vilkaisun noihin kahteen Azallacin avattua suutaan ja sen jälkeen käänsi taas huomionsa lähempiin asioihin.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by leno on Jul 25, 2010, 2:18

Zenith oli itse nyökkäillyt ymmärtäväisesti vanhempien juhlavieraiden kehoituksille pysyttelemään varovaisina juomiensa kanssa, eikä ollut nyt perin mielissään joutuessaan kuuntelemaan Reiketsukanin ja Serafin ystävällissävyistä väittelyä, joka kätki alleen paljon ylenkatsontaa ja paheksuntaa kummaltakin osapuolelta. Ainoa, mitä uros tähän hätään kykeni tekemään oli liki huomaamaton korvien luimistelu toinen toistaan sähäkämmille ja sarkastisimmille vastaväitteille venemetaforista ja sen sellaisesta.
Harmaankirjavan oli vaikea päättää puolensa. Toisaalta se ihaili siskonsa itsevarmuutta käydä väittelyn mittelöön itseään vanhemman ja kokeneemman Rein kanssa (ja tietysti omaa siskoa oli kannustettava), mutta ajatus tukkanuottasten herättämisestä tällä juhlan hetkellä tuntui inhottavalta.

Vielä ajankohtaisemmaksi ja polttavammaksi kysymykseksi heräsi nuoren hukan mieliin kuitenkin nyt seikka, jonka kaikki muut olivat varmasti jo kauan aikaa sitten selvittäneet; kuinka puhutella vieraita. Se oli joutunut ikävään tienhaaraan, jossa se ei voinutkaan helposti valita kahden roolinsa väliltä esittäisikö oikein kovamielistä sutta vai vierähtäisikö alistuvasti selälleen pienimmästäkin saamastaan pahasta katseesta.Tietysti Zenith arvosti kokemusta sekä hienoa susien lajia jota Reiketsukan sekä Mikaru edustivat, joten kohteliaisuus oli paikallaan, mutta vieraat eivät olleet perheenjäseniä eivätkä näin ollen nuorta hukkaa ylempiarvoisiakaan, siispä turhiin nöyristelyihin ei kannattaisi sortua.
Lopulta se päätyi kompromissiin. Zenith voisi ottaa mallia sisaruksistaan ja olla ylpeä klaanilaisuudestaan, mutta koppavaksi oli turha heittäytyä. Päätös olikin hyvä saada tehtyä tässä eikä viidestoista päivä, sillä viimeistään nyt nuori harmaa joutuisi puhumaan vierailleen äskeistä enemmän pinkkiharjaksen udellessa juhlakaluilta näiden tulevaisuudensuunnitelmia. Harmi vain, että Zenith tiesti ainoastaan mihin sävyyn vastata, ei mitä vastata. Sillä kun ei ollut takataskussaan mitään suunnitelmia tulevaisuutta varten.
"Minä varmaan teen parhaani Susiklaanin hyväksi tulevaisuudessa, mitä se nyt tuleekaan edellyttämään", Zenith vastasi varovaisesti rintaansa pörhistäen onnistumatta kuitenkaan luomaan samantasoista arvokkuuden ja ylpeyden vaikutelmaa kuin muut sisaruksista. Tietysti hukan antamalla lauseella oli piilomerkityksensä. Arvovaltaa arvostavan nuorukaisen suurin toivehan tulevaisuudelle oli Susiklaanin arvojärjestyksessä nouseminen, mutta se kuului niihin aiheisiin, joista ei sovi julkisesti puhua.

Ympärilleen silmäistyään Zenith huomasi, että juhlaväestä oli itse kukin maistellut pään sekoittavia ihmejuomiaan, jopa nuoren oloista Pihkaa myöten, joka sekin näytti päässeen juomisen makuun. Harmaa oli hieman hävennyt joutuessaan Keefelle aikaisemmin myöntämään, ettei ollut vielä maistanut juomaansa, ja nyt viimein näytti siltä, että Zenith oli viimeisten joukossa. Pelkuri.
Muista mallia ottaen se kallisti pullonsuun huulilleen, ja kitkerän hajun tunkeutuessa sen sieraimiin se pidätti varmuuden vuoksi vielä hengitystäänkin siemaistessaan ensimmäisen, pitkän kulauksensa. Hengityksen pidättäminen oli silti valitettavan tehoton keino, kun läpitunkeva kitkeryys kutitti sen hengitysteitä ja poltteli kurkkua omituisella tavalla. Zenith ei kuitenkaan lopettanut, vaan veti vielä yhden syvän kulauksen juomaansa, ja aloittaessaan kolmatta se kuuli äitinsä lähtöilmoituksen. Vaistomaisesti se nosti päätään, mutta unohti nostaa pullonsa takaisin pystyasentoon ja punaista nestettä läikähti lattialle. Nopeasti ja hieman hätääntyen kultasilmä yritti korjata tilanteen tasapainottamalla putelinsa ja huiskauttamalla häntänsä tahran päälle, mutta nostaessaan katseensa takaisin ylös se huomasi vanhempiensa olevan jo poissa. Toivottavasti se ei vaikuttanut epäkohteliaalta kun ei ehtinyt hyvästellä äitiään ja isäänsä... ja toivottavastu kukaan ei nähnyt litkun läikkymistä.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tintti on Jul 25, 2010, 10:24

Reiketsukanin oli hyvin vaikea pitää oma sanallinen arkkunsa kiinni, ettei alkanut raivoamaan ja piikittelemään Serafille. Tuo narttu oli täydellinen esimerkki sellaisesta lellipennusta, joita niin moni ylempiarvoinen pentu oli. Ensimmäisenä uroksen mieleen tuli iki-ihana upseeri Irian. Inhon puistatus kulki läpi Reiketsukanin ajatuksien, mutta ei näkynyt ulos asti. Serafin ärsyttävät piikittelevät sanat menivät ohi korvien ulkoisesti, susi keskittyi nyt muiden kanssa juttelemiseen.
"Se on hyvä kuulla, Zenith."
Reiketsukan totesi ja kumarsi aavistuksen verran urokselle. Reiketsukan ei antunut äskeisen kohtauksen Serafin kanssa vaikuttaa ilmapiiriin. Vanhempien häipyessä paikalta, uros loi heihin kunnioittavan katseen.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by maya on Jul 26, 2010, 18:47

Pieni hymynkare oli väreillyt Keefen kuonolla sen kuunnellessa Serafin ja Reiketsukanin sananvaihtoa. Serafi oli juuri tuollainen, aina sanomassa viimeisen sanan. Pisteet siskolle, Reiketsukan ei enää lähtenyt mukaan leikkiin, mikä oli ihan hyvä juttu vain. Keefestä riitojen seuraaminen oli ikävystyttävää niin pitkään, kun pommiteltiin vain sanoilla puolin ja toisin. Tässä tilanteessa tosin ei olisi tullut kysymykseenkään, että Serafi ja Reiketsukan olisivat alkaneet nujakoida keskenään, pinkkiharjaisen uroksen häpeähän se vain olisi ja latistaisi juhlatunnelman alta aikayksikön.

Zenith otti ohjat hellästi kätösiinsä tulevaisuudensuunnitelmista juteltaessa. Veli käytti niin sanottua virallista kantaa, jolle Keefe nyökytteli myötäilevästi. Tietysti uros olisi jollain tavoin mukana lauman ja klaanin toimissa, mutta se ei vielä kunnolla jaksanut ajatella suuria vastuita. Nyt susi tahtoi vain levittää tietoa olemassaolostaan muille saarelaisille ja tulla tunnetuksi samanlaisena sankarina kuin sekin eräs vartiokaartilainen, jonka Keefe oli kauan sitten tavannut. Tapaamisen muistaminen sai aikaan hassun, kenties nostalgisen olon.
Nojoo. Uros keskittyi nykyhetkeen.
"Juu. Sitä samaa", Keefe viittasi Zenithin sanoihin reippaammalla äänensävyllä. "Suvun ja lauman asiat tässä luultavasti tarjoavat tekemistä. Katsotaan nyt. Järjestetään juhlia ja osallistutaan niihin." Hukka hymähti hyväntuulisesti ja tarkkaili terävästi muiden ilmeitä tarkistaakseen, että nämä olivat tajunneet vitsin.
Vaalea susi kohotti päätään uteliaana kuullessaan äidin sanat. Vanhemmat päättivät livahtaa tiehensä, mikä kyllä sopi Keefelle. Isoja susiahan tässä jo oltiin ja pärjättiin aivan hyvin ilman vanhempia. Toiseen suuntaan tiiraileminen jätti uroksen sokeaksi Zenithin läikyttämisepisodille, velipojan onneksi.
"Illanjatkoja", Keefe toivotti normaalilla puheäänellään, eli lausahdus jäi vain lähipiirin susien kuultavaksi. Silmäkulmastaan uros oli nähnyt Zenithin käyvän juomansa kimppuun, joten esimerkin innoittamana myös Keefe päätti uskaltautua törttöilyjenkin riskillä juoda litkuaan.
Susi kumartui pullonsa puoleen, kallisti sitä varovasti ja antoi nesteen jälleen valua suuhunsa ja samaa kyytiä kurkusta alas. Parin valtaisan kulauksen jälkeen Keefe lopetti, nosti päänsä ylös ja onnistui juuri ja juuri estämään kurkun poltteen aiheuttaman yskähdyksen tuomista julki. Keefe tahtoi osoittaa, ettei se ollut mikään mäntti pentu, joka ei kestänyt juoda outoja juomia. Eikä se todellakaan aikonut mennä sekaisin päästään, ehei, sanoivat Reiketsukan ja Mikaru mitä hyvänsä.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by hitodama X on Aug 2, 2010, 22:24

Zephyrillä oli pienoinen työ pidätellä nauruaan kuullessaan Azallacin toteamuksen pentujen nykyisestä tilasta mahdolliseen tulevaisuuteen verrattuna. Ei sillä, että sanoissa olisi varsinaisesti mitään huvittavaa ollut, mutta uros onnistuikin kehittelemään mielessään sen verran veikeitä mielikuvia asian tiimoilta, ettei vähemmästä väliä. Harvaa isää tosin olisi naurattanut ajatus jälkeläisistään örveltämässä kännipäissään, mutta eipä sinimaskinen mikään normivanhempi ollutkaan.
"Niin, niin. Ja emmeköhän me kuule ennemmin tai myöhemmin joltakin taholta mehukkaita juoruja siitä, jos täällä nyt jotakin näkemisen arvoista pääsee tapahtumaan", uros totesi toiveikkaaseen sävyyn.

Puolisonsa esimerkkiä noudattaen lähti Zephyr askeltamaan kohti oviaukkoa, kunnes veti yhtäkkisesti jarrut pohjaan. Hänhän oli jo mennyt avaamaan pullollisen hyvää viiniä, joten ei sitä sopinut noin vain jättää yksikseen homehtumaan. Azzan hyvästellessä juhlaväkeä pyörsikin harmaaturkki nappaamaan pullon hampaidensa väliin, ennen kuin suuntasi vielä viimeisen vilkaisun kohti huoneessa oleilevaa susipopulaa.
"Hymyillään kun tavataan, kakarat", uros huikkasi kiusoittelevaan sävyyn ja iski nuorukaisille veikeästi silmää. Vanhemmalle juhlaväelle hän tyytyi nyökäyttämään pikaisesti kuonoaan, ennen kuin lähti häntä villisti innosta viuhtoen kirjavaturkkisen naaraansa perään. Kenellekään tuskin jäi epäselväksi, että mikäli se Zephyristä yhtään oli kiinni, olisi pariskunnan todellinen juhlailta vasta alkamassa.

---

Serafin itsetuntoa hiveli suunnattomasti se, ettei Reiketsukan lähtenyt enää kaksikon keskinäistä väittelypeliä jatkamaan. Hänen olisi tehnyt mieli vilkuilla sisaruksiaan nähdäkseen, olivatko he laittaneet hänen voittonsa merkille, mutta hetken asiaa harkittuaan naaras päätti pidättäytyä moisesta huvituksesta. Olisihan se nyt arvokkaampaa olla lesoilematta turhia, vaikka siihen aihetta olisi ollutkin.
"No ei tietenkään joisi, aivan", hän sen sijaan keskittyi vastaamaan Pihkalle. Kyseinen naaras ei ihan vaikuttanut olevan yhtä innokas alkoholin nauttimisen suhteen kuin valkoturkki itse, mutta Serafi ei antanut sen vaivata mieltään. Kunhan Pihka vain ei kävisi saarnaamaan juoman vaaroista vanhempien urosten tavoin, olisi nuorikko tyytyväinen.
"Onhan mun vanhemmillakin oma pullo, joten ei nekään pelkää mitään typeriä--" Sanojensa aikana Serafi kohotti katseensa kohti puheeksi tullutta parivaljakkoa, joka juuri teki kaikesta päätellen lähtöä. Itse asiassa juuri Azallacin hyvästit saivat tyttärensä lauseen jäämään kesken, mikä saattoi sanojen viisastelevasta sävystä päätellen olla ihan hyväkin.
"Hyvää yötä!" naaras toivotti poistuvalle parille ja näyttipä vielä jo selin häneen päin kääntyneelle Zephyrille ilkikurisesti kieltään. Vai että kakarat, pyh!

Vanhempien aiheuttaman välikohtauksen päätyttyä käänsi Serafi katseensa hetkellisesti veljiinsä. Keefe oli hetki sitten tainnut sanoa jotakin juhlista, ja vaikkei siskonsa ollut varsinaisesti pannut merkille mitä, uskoi hän uroksen päästämän hymähdyksen perusteella sen olleen jotakin hauskaa.
"Malja juhlille!" naaras ehdotti haastavaan tyyliin, kun Keefe oli vasta saanut edelliset kulaukset kunnialla alas kurkustaan. Serafia nimittäin kiinnosti kovasti nähdä, josko joku heistä alkaisi muutaman ryypyn jälkeen osoittaa merkkejä siitä paljon puhutusta sekoamisesta. Ei tietenkään valkoturkki itse, mutta ehkä joku veljistä vaikkapa. (Suoraan sanottuna nuorikko ajatteli lähinnä Zenithiä.)
Näyttäen esimerkkiä kävi Serafi jälleen kallistelemaan pulloaan ja maistelemaan punaista nestettä, jonka maku alkoi hiljalleen jäädä uusien huomioiden varjoon. Neste esimerkiksi tuntui jännällä tavalla lämpimältä vatsassa; vähän kuin juoma olisi ollut kuumaa, vaikkei se sitä selvästikään ollut. Tunne oli valkean hukan mielestä kerrassaan viehättävä, eikä etenkään millään tavalla vaarallisuuteen viittaava.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tucci on Aug 5, 2010, 20:45

Serafin vedotessa vielä vanhempiensa juomiseen, Pihkan huulille näytti nousevan vilpitön hymynkare. Se olisikin varmasti sanonut jotain myöntävää toisen naaraan lausahdukseen, mutta Serafin pätkäistyä keskustelun kiinnittääkseen huomionsa lähtevään kaksikkoon jäi Pihkaltakin vastaamatta. Mielessään se kuitenkin tunsi jälleen uuden mielenkohotuksen; vaikkei Pihka vielä erityisen kiintynyt ollut uuteen laumaansa niin luotti se silti suorastaan sokeasti auktoriteetin viisauteen ja voimaan. Ja tosiaan, Serafin vanhemmat näyttivät häipyvän huoneesta niinikään pullon kanssa.
Eipä se pieni turvallisuudentunne kyllä juoman makuun auttanut eikä Pihka erityistä intoa tuntenut Serafin alkaessa hihkua maljaa.
"Juhlille...", susi mumisi lähes äänettömästi, eipä se halunnut kenenkään kuulevankaan äänensävyä, joka kuulosti enemmän siltä kuin naaras olisi halunnut tuhota edessään olevan pullon 'maljannoston' sijaan.
Kiltisti harmaa Pihka kuitenkin kumartui kallistamaan pulloaan. Nyt kun oli maisteltu pariin kertaan ennestään viiniä, osasi odottaa vastaantulevaa makuelämystä, vaikkei se vieläkään miellyttänyt millään muotoa. Hullu maailma tämä oli.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by leno on Aug 9, 2010, 21:48

Vanhempien valvova silmäpari poistui huoneesta, mutta juhlien tunnelma pysyi yhä omana rauhallisena itsenään. Vaan mikäli Mikarun ja Rein puheet pään sekoamisesta kävisivät toteen, meno susiseurueessa tulisi olemaan kaikkea muuta kuin rauhallista.
Sitä ei tosin Zenith vielä tiennyt, eikä totta puhuen ollut varma olisiko sen tullut enää uskoakaan juhlavieraiden varoituksia. Olihan nuorikko juonut jo aimo kulauksen - ja Keefe vielä enemmän äskeisen syvän hörppynsä jälkeen – ja silti kaikki mitä harmaa itse tunsi, oli vain polttelua vatsassa ja kutinaa kuonossa. Kaikki paikallaolijoista olivat jo nauttineet litkujaan, eikä yksikään vielä hyppinyt seinillä. Outoa.

Hyvästeltyään vanhempansa Serafi silmäisi kutakin pentueen urospuolista jäsentä kuin sanoakseen jotakin, ja sanottavaahan sieltä tulikin. Sisko nosti maljaa kuin julistaen juhlien alkavan todellisesti vasta nyt perheen päiden poistuttua paikalta. Zenithiä hieman inhotti ajatus joutua taas kamppailemaan ällötystä vastaan juomansa kanssa, mutta mukava oli silti siskon ele, johon uros pian toistikin hymyssä suin: ”Juhlille!”
Valjastettu oli aikeissa ottaa tällä kertaa vain ihan vähän juomaa, tai vain raukkamaisesti esittävänsä juovansa, sillä makuhermojen ja kitkerän alkoholin jälleentapaaminen ei ollut mikään houkuttelevin ajatus. Kuitenkin taitamattomana pullonkäsittelijänä Zenith onnistui jälleen möhlimään aikeensa, ja nestettä valui hukan suuhun odotettua enemmän. Ei onneksi lattialle tällä kertaa. (Mitäköhän edelliselle tahrallekin mahtoi kuulua siellä hännän alla?) Litku oli vähällä norota suden suupielistä ulos, mutta Zenith sai koko suullisen kunnialla kulautettua alas.
Taas sama aistimusten vuoristorata koetteli nuoren kaikkia aistielimiä eikä Zenith voinut olla nyrpistämättä hieman nenäänsä tuntemuksille. Yhtä hienostuneesti kuten aina ennenkin se kohottautui takaisin ryhtiinsä ja nuoli harmaat suupielensä huolellisesti puhtaiksi juoman punasta.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tintti on Aug 10, 2010, 8:30

Reiketsukan sanoi hyvästit pentueen vanhemmille ja tunsi pienen pistoksen katsoessa heidän onneaan. Hän ja Shami voisivat olla aivan samassa tilanteessa kuin nuo, mutta narttu oli hylännyt Reiketsukanin. Uros melkein huokaisi raskaasti, mutta muisti sitten seuransa, täällä ei alettu miettimään Shamia. Reiketsukan miettisi narttuaan yhdessä pullonsa kanssa ja kaukana täältä. Serafin ehdottaessa maljaa juhlille, Reiketsukan kohotti pullonsa, mutisi juhlille ja joi aimo kulauksen. Uros ei välittänyt juoman kitkeryydestä, ei polttavasta tunteesta kurkussa eikä vatsan lämpimyydestä. Reiketsukan kulautti kerta heitolla sisäänsä pullosta parikin kulausta.
"Minä jatkan nyt matkaani, onnea vielä kerran teille."
Reiketsukan nousi seisomaan, kiikutti vajaan pullonsa muiden pullojen sekaan ja nappasi täydemmän mukaansa. Siitä Reiketsukan sitten suunnisti kohti ovea, alas kartanon portaita ja ulos. Ulkona uros pinkaisi juoksuun päässään vain ajatuksia Shamista. Nopeasti uros oli kadonnut jonnekkin metsikköön.

//Kitu-Kitu pelistä

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by maya on Aug 13, 2010, 15:51

Keefestä tuntui, että se oli ottanut vähän liian suuria kulauksia juomaansa, sillä litku maistui karvaana suussa ja lämmitti jopa hiukan epämiellyttävästi sisäelimiä ja tuntui leviävän joka paikkaan aina varpaita myöten. Susi olisi mieluusti pitänyt pienen tauon seuraavan hörpyn välille, mutta Serafi tuhosi moiset aikeet maljannostolla. Keefe tuhahti nenäänsä, mutta lausui sekin urhoollisesti "juhlille" ja muiden esimerkkien mukaisesti tarttui taas pulloon ja onnistui varovasti hörppäämään pienen määrän nestettä kitusiinsa. Keefe peitti inhoavan urahduksen maistaessaan taas litkun latten karvauden kielellään. Se ei edelleenkään tahtonut tehdä isoa show'ta kokemattomuudestaan pullojuomien kanssa.
Hiukan yllättäen Reiketsukan ilmoitti lähtevänsä. Keefe räpytteli silmiään ja nyökkäsi sitten hitaasti.
"Kiitos kiitos ja näkemiin", se hyvästeli ja toi hetkeksi unohtuneen hymyn taas kuonolleen, jäämättä katselemaan Reiketsukanin menoa. Porukkahan hupeni. Ehkä seuraavaksi katoaisi Mikaru tai tuo harmaa naaras, jonka nimeä Keefe ei tiennyt.

Uros tunsi olonsa oikeastaan aika hilpeäksi, vaikka suussa olikin yhä paha maku. Susi tunsi velvollisuudekseen sanoa jotain keveää.
"Ilta pitenee, tunnelma paranee", kuului tämä tärkeä lausahdus kera leveän hymyn. "Tiedättekö mitä. Minä käyn hakemassa syötävää."
Se nousi seisomaan ja vilkaisi vaivihkaisesti ympärilleen, jos joku olisi tahtonut tulla mukaan. Sitten se lähti kävelemään kevein askelin kohti tarjoilupöytää. Käveleminen tuntui jotenkin hassulta, jalat tuntuivat jotenkin puutuneilta, mutta mieli oli iloinen ja askel kutakuinkin täysin horjumaton, joten hyvä meininki oli!

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by hitodama X on Aug 18, 2010, 19:19

Kun Reiketsukankin alkoi tehdä yhtäkkisesti lähtöä, käänsi Serafi jälleen huomionsa kohti kyseistä urosta. Naaras hymyili uutta pulloa kahmivalle pinkkitukalle niin viehkosti kuin vain ikinä taisi, ja antoipa vielä tähän suunnatun katseensa suodattua sievästi silmäripsiensä lomitse.
"Rattoisaa illanjatkoa, Reiketsukan Heishi", nuorikko toivotti liioitellun imelästi, kuin ilmaistakseen omat epäilyksensä toisen tulevien yksinäisten hetkien hauskuusarvosta.

Reiketsukanin mentyä antoi Serafi katseensa kiertää pikaisesti jäljelle jääneessä juhlaväessä hänen arvioidessaan, kuka voisi olla seuraava lähtijä. Mitäpä jos esimerkiksi osa sisaruksistakin päättäisi jatkaa iltaansa muualla? Ajatus moisesta tylsyydestä sai naaraan nuolaisemaan huuliaan hitaan mietteliäästi: voisiko hän estää juhlien lässähtämisen millään keinoin?
Vastaus pulmaan tuli ruokaa hakemaan tassuttelevan Keefen muodossa. Veljen hetkellinen erkaneminen porukasta sai Serafin ajatukset liikkeelle, ja vaikkei naaras ollut vielä ihan varma mitä oli oikeastaan tekemässä, päätti hän kuitenkin yrittää.
"Minä tulen mukaan", valkoturkki julisti pompatessaan seisomaan ja vilkaistessaan pikaisesti Flesheytä ja Pihkaa pahoittelevaan sävyyn.
"Palaan ihan pian", hän lupasi, ennen kuin lähti viipottamaan askel ihan pikkuriikkisen haparoiden veljensä perään.

Saatuaan Keefen kiinni lihavarantojen lähistöllä hivuttautui Serafi veljensä vierelle ja vilkaisi vaivihkaisesti ympärilleen varmistuakseen siitä, ettei ketään ollut lähistöllä vakoilemassa.
"Hei kuule", naaras sitten kuiskasi toiselle, "me tarvitaan joku peli nyt. Mä haluan nähdä sekoaako joku oikeasti muka tuosta juomasta." Selitettyään alustavan ideansa juomaleikistä käänsi nuorikko katseensa kohti urosta nähdäkseen, lähtisikö toinen mukaan juttuun. Odottamatta vielä kuitenkaan varsinaista vastausta hän jatkoi nopeasti:
"Tiedätkö pullonpyörityksen? Kuulin, kun yhdet laumalaiset puhui joskus siitä. Yksi pyörittää pulloa ja saa määrätä sen tekemään mitä vaan, johon pullo jää osoittamaan. Vaikka juomaan kolme kulausta tai jotain." Lopulta naaras vaikeni ja jäi tuijottamaan Keefeä odottavasti. Jos toinen vain osoittaisi pientäkään merkkiä innostumisesta, sinkoaisi Serafi saman tien noutamaan täysinäistä pulloa porukan pelivälineeksi, kun kerran yhtään putelia ei oltu toistaiseksi ehditty tyhjentämään kokonaan.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tucci on Aug 21, 2010, 21:17

"Näkemiin", harmaa susi totesi lattean oloisesti muiden hyvästelyjen lomasta vilkaistessaan lähtevään Reiketsukaniin.

Keefen sanat tunnelman paranemisesta eivät nuoren ederalaisen mieltä nostattaneet, jostain syystä Pihka alkoi vain tuntea olonsa pienemmäksi ja heiveröisemmäksi. Vatsassa velloi ikävästi ja kurkkua poltteli, naaras päätti hakea apua hörppäämällä pullostaan hitusen. Järki ei leikannut sen vertaa että se olisi jaksanut ajatella litkun varmasti olevan syypää kihelmöivään ja puristuvaan fiilikseen. Viinin maku kaikessa karseudessaan vain poltteli mukavasti muut epämukavuuden tunteet pois tieltään.
Pihka kohautti jo hivenen poissaolevasti olkiaan Serafin ponkaistessa seisaalleen ja lähtiessä päättäväisen oloisena veljensä perään. Oranssit silmät toljottivat lattiaan lasittuneen oloisina.

Kun nyt puhekumppanikin oli siirtynyt toviksi sivuun naaras korvasi hiljaisuuden juomalla hieman lisää.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by maya on Aug 29, 2010, 16:00

Keefe veti henkeensä lihan tuoksua ja nyökkäsi itsekseen tyytyväisesti aromille. Lihaa ei ainakaan oltu valeltu sillä moskalla, mitä ruokajuomaksi kutsuttiin.
Tuntiessaan jonkun ilmestyessä vierelleen Keefe yllättyi hiukan ja katsoi luokseen tullutta Serafia jopa hilpeästi. Oli kivaa saada seuraa, edes tällaiselle maailman lyhyimmälle ruoanhakureissulle. Siskon salamyhkäinen olemus sai kuitenkin uroksen terästäytymään ja kuuntelemaan tarkkaavaisesti.
"Peli vai", Keefe toisti ja vilkaisi muuta joukkiota. "Ihan totta. Joo. Minäkin haluan nähdä, miten juoma vaikuttaa."
Susi piti ajatuksesta, että viattoman pelin varjolla porukka saataisiin salavihkaisesti sekaisin. Keefen suu kääntyi hitaasti mitä makoisimpaan virneeseen. Oma mielikuvitus pelin keksimiseen ei jostain syystä oikein raksuttanut juuri sillä hetkellä, mutta Serafilla olikin kiintoisa ehdotus. Totta puhuen uros ei ollut pullonpyörityksestä kuullut, mutta eihän se sitä myöntäisi edes sisarelleen. Onneksi pelin ohjeet seurasivat perässä, ja Keefen silmät välähtivät riemusta.
"Upeaa!" se henkäisi omaksi ihmetyksekseenkin turhan yli-innokkaan kuuluvasti, ja madalsi äkkiä ääntään. "Sillä jengi saadaan varmasti menemään sekaisin. Loistavaa, mennään takaisin muiden luo ja pyöritetään sitä pulloa."
Koska lihaa Keefe oli tullut hakemaan, lihaa se myös ottaisi mukaansa. Hukka nappasi pikaisesti suuhunsa lähimmän lihakimpaleen ja antoi Serafin hoitaa pullopuolet. Hopsan hei takaisin tie vei

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by hitodama X on Sept 6, 2010, 22:10

Serafi päästi innostuneen kikatuksen kun Keefe näytti olevan samoilla linjoilla sisarensa kanssa. Yksin muita olisi voinut nimittäin olla vaikea houkutella leikkiin mukaan, mutta kun mukana oli jo aluksi kaksi suhteellisen määräysvaltaista hukkaa, eivät muut varmasti edes tohtisi jättää huvitusta väliin.
"Tehdään niin!" naaras hihkaisi ja jätti uroksen lihakasojen äärelle, siinä missä itse suuntasi askeleensa päättäväisen ripeästi kohti pulloja. Onneksi Zephyr ei ollut mennyt avaamaan ihan jokaista putelia, joten nuorikko saattoi kahmaista hampaisiinsa yhden yksilön, jonka korkki oli koskematon ja piti siis nesteensä kiltisti yhä sisällään.

Saatuaan "saaliin" mukaansa loikkelehti Serafi innosta hehkuen takaisin porukan luokse, mutta jättäytyi tällä kertaa taktisesti naaras- ja urosporukan välimaastoon. Pullo tömähti kumeasti osuessaan lattiaan, mikä toimi varmasti mainiona huomionkiinnittimenä.
"Nyt me teemme niin", valkoturkki alkoi selittää ja antoi heti pelkällä olemuksellaan ymmärtää, ettei kenellekään jätetty vaihtoehtoa leikistä kieltäytymiselle, "että pelaamme yhtä peliä. Sen nimi on pullonpyöritys. Yksi pyöräyttää tätä pulloa ja saa määrätä, mitä sen pitää tehdä tai kertoa, johon pullon tuo... Tuo kapeampi osa jää osoittamaan. Seuraavaksi pyöritysvuoro siirtyy sille, johon pullo äsken osoitti." Jäämättä aikailemaan turhia asetti naaras etutassunsa putelin päälle ja katsahti kaikkia paikallaolijoita viekkaaseen sävyyn.
"Ensimmäinen, johon pullo osoittaa, joutuu joko juomaan neljä kulausta juomaansa yhdellä kerralla tai antamaan suukon jollekin toiselle huoneessa olevalle sudelle. Saa itse päättää, kumman tekee." Kun julma tehtävä oli paljastettu, kiepautti Serafi pullon liikkeelle. Se pyöri ympäri, ympäri, ympäri, kunnes alkoi hidastaa uhkaavasti vauhtiaan...

// Ronskisti sitten vaan joku kahmii tehtävän hahmolleen ilman, että ruvettaisiin pelkäämään mitään autohittejä tai muiden mahdollisuuksien viemistä. Seuraavalla pyöräytyksellä tulee aina uusi mahdollisuus, joten nou hätä, kaikki halukkaat saavat kyllä tilaisuutensa osallistua peliin - kunhan homma vain etenee sillä vauhdilla, ettei tässä olla vielä ensi kesänäkin pyörittelemässä! //

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by tucci on Sept 9, 2010, 23:11

// Olen nyt täysi tylsimys, mutta vetoan rankkoihin kirjotuksiin ja vien Pihkelin pois kun aion muutenkin heittää hahmon Andrista ja tämä peli ei minua ole enää viikkoihin mitenkään hyödyttänyt. Koettakaas loput ryhdistäytyä bileiden hurjiin tähtihetkiin niin vapaus koittais kunnialla teilleki//

Oranssien silmien lasittunut toljotus lakkasi vasta kun Serafi tömäytti pullon lattiaan. Ohjeiden kuunteleminen tuntui yllättävän haastavalta tehtävältä jo itsessään ja Serafin määrätessä tehtävävaihtoehdot tunsi susi poskiansa kuumottavan. Leikkiähän tämä oli, mutta Pihkaa ei huvittanut tehdä kumpaakaan. Siitä tuntui että aine oli tosiaan vaikuttanut jotenkin.
Pullo pyöri silmissä. Vai oliko siinä useampikin pullo? Ei, oli niitä yksi. Ja nyt se yksi pullo osoitti Pihkaa. Ainakin Pihka oletti että sitä tuo kapea pullonkaula sen suunnalla tarkoitti. Sitten susi muisti Serafin maininneenkin kapeammasta osasta jotain, mikä varmisti epäilyn.
Naaras voihkaisi, ääneen vieläpä, mikä sille oli jo todella epäluonteenomaista. Neljä vai neljätoistako kulausta juomaa se oli ollut? Pihka ei uskaltanut kysäistä tehtävänantoa uudestaan. Toisen tehtävän se muisti ja syrjäkarein vilkuili porukkaa. Suukottelu tällä tavalla tuntui yhtä friikiltä kuin tällaisten juomien juominen. Pihka muisti mielistelleensä vanhempiansa nuoleskelemalla kun oli halunnut vähän huomiota tai yrittänyt sovittaa pieniä kurittomuuksia.

Harmaa susi nousi seisomaan, horjahtaen oitis pahasti etuviistoon ja vain vaivoin säilyttäen tasapainonsa. Mokailuaan Pihka yritti korjata hennolla naurulla. Onnekseen se huomasi kompurointinsa lähentäneen sitä Keefeä kohti, vaikka eipä neiti kyllä muistanut kyseisen herran nimeäkään. Se teki sentään tehtävästä helpomman, ei tarvitsisi muistella niin kummemmin... Pihka ei vain tiennyt osaisiko se kävellä enää hallitusti Keefenkään luo kun äsken oli niin törppöillyt.
Naaras keskittyi täysin pikaiseen tehtävänsuoritukseen ja lukitsi korvansa kaikelta muulta ja oikeastaan silmänsäkin; Keefen sijaan se keskittyi omaan osuuteensa. Suukkonenkin oli nopeanlainen, ainakin se tuntui siltä Pihkasta itsestään naaraan kurottaessa lipaisemaan itseään hieman nuorempaa urosta.

Pakittaessaan sitten taaksepäin äärimmäisen lyhyin ja varovaisin askelin Pihka oli entistä varmempi ettei se tykännyt olotilastaan. Ei, itsevarmuutta ei juoma ollut ainakaan tuonut. Tai mistäs sitä tiesi, ilman juomaa Pihka tuskin olisi uskaltanut tehdä päätöstä paikalta pois painumisesta.
"S-seuraava", harmaa naaras aloitti haparoiden
"Käy juomassa kaikkien muiden pulloista", Pihka totesi ja läiskäisi tassullaan pulloa, joka aluksi tömisteli varsin epätasaisella kolinalla lattiaa vasten ja vasta sen jälkeen alkoi tasaisen kauniisti pyörähdellä. Pihka ei kuitenkaan jäänyt odottelemaan.
"Minä lähden nyt, anteeksi... on vähän huono olo, ehkä tuo juoma sittenkin tekee jotain...", susi älähti tuskin kuultavasti ja varoi katsomasta pulloa tai Keefeä ja lähti sitten huoneesta, hienoisesti hoippuen ja silmissä vilisten.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by leno on Sept 13, 2010, 19:47

Kun syömisiä hakemaan mennyt sisaruskaksikko palasi takaisin karkeloivien seuraan, sai harva juhlaväki kuulla Serafin ja Keefen loistoidean pullonpyöritysleikistä. Säännöt eivät kuulostaneet perin vaikealta, ja pullon läiskiminen vuorotellen pyörimään kuulosti ihan hyvältä ajanvietteeltä. Kenties talon ulkopuolinen juhlaväkikään ei saisi tilaisuutta tuntea oloaan vaivautuneeksi, kun oli jotakin tekemistä käsillä. Tassuilla, oikeastaan.
Säännöt eivät sitten olleetkaan niin yksinkertaiset, ja Serafin selittäessä jutun todellista juonta, muljahti Zenithin ilme vähän ikävämpään suuntaan. Se ei olisi halunnut juoda enää kulaustakaan pullostaan, sillä sen vaikutukset alkoivat jo kihelmöidä varpaanpäissä ja vatsanpohjalla. Susihukkanen olisi mieluusti jättänyt selvittämättä, kuinka pitkälle tämän ”juomahulluuden” voi viedä, mutta pusuttelu ei sekään ollut mikään kiva vaihtoehto. Sisarukset olivat varmaan pentuina jaelleet toisilleen jokusen lempeän ja leikkimielisen muiskun, mutta ne ajat olivat jo ohi. Ja vaikka kuinka puhdasverisiä juhlavieraat olivatkaan, puhtoisuuttaan vaalivaa Zenithiä ehkä vähän inhotti ajatus muiskauttaa ventovierasta. Kiusallista.

Kun pullo lähti Serafin tassuniskusta liikkeelle, Zenith rukoili mielessään sen osuvan jonkun toisen kohdalle. Ja niin se osuikin – nuori vieras susi oli tänään onnekkaalla päällä. Mielenkiinnolla kirjavanharmaa seurasi, kuinka Keefe sai pikaisen suudelman tältä. Ilmeisesti peli ei ollut nartunkaan mieleen, sillä pulloa pyöräytettyään tuo ilmoittikin jo lähdöstään.
”Toivottavasti olosi paranee”, toivotti Zenith pikaisesti neidille katsellen harmaan, hoipertelevan otuksen perään. Pihkan poislähdöstä se päätteli, että hassun juoman vaikutuksiin kuului kihelmöinnin lisäksi myös huono olo.

Kun Zenith taasen siirsi katseensa pulloon, se kauhukseen huomasi sen kapean kärjen osoittavan omia valkoisia etuvarpaitaan.
”Oho!” uros äännähti spontaanisti, kuin ei olisi kyennyt pidättelemään tuota sanaa suustaan. Vilkuili se kuinka paljon tahansa ympärilleen, yksikään läsnäolijoista ei tuntunut yhtään sen suudeltavammalta.
”Noh”, Zenith aloitti olkiaan kohauttaen, ”onhan tässä juomaa vielä jäljellä.” Hölmö hymy huulillaan se kallisti pullonsa suulleen ja otti ensimmäisen kulauksensa. Mahdollisimman pieniä hörppyjä susi koetti ottaa. Tähän asti se oli ottanut vain yhden huikan kerrallaan, joten jo kolmannen kulauksen kohdalla juominen alkoi tehdä todella ikävää. Kunnialla Zenith silti neljä hörppyä alas sai, vaan joutui puristamaan silmänsä hetkeksi tiukasti kiinni piilottaakseen katkeran maun vetistämät silmänsä.
Koottuaan itsensä Zenith pudisti nopeasti päätään ja läimäisi pullon jälleen vinhaan pyörinään.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by maya on Sept 16, 2010, 17:04

Keefe palasi takaisin omalle paikalleen, laski lihan siististi viereensä ja istui alas. Muun porukan mukana se kuunteli vielä Serafin ohjeistukset ja myhäili samalla tyytyväisenä. Olo oli jotenkin hassu ja hupsu, mikä varmaan vaikutti siihen, että Keefe miltei kiemurteli innosta ajatellessaan, mitä kaikkea jännää peli voisikaan saada juhlajengissä aikaiseksi!
Kun pullo lähti pyörimään, seurasivat suden vihreät silmät sen menoa jännityksellä. Jos pullo nyt sattuisi pysähtymään omalle kohdalle, niin... No, eivät tehtävät nyt niin vaativia olleet. Neljä kulausta oli paljon tuota kauhujuomaa, mutta tosisusi selviäisi siitä kyllä. Ja pusu... Jaa, no. Kuten sanottua, tosisusi selviäisi kyllä.

Pullon vauhti hidastui ja lopulta pullonkaula pysähtyi osoittamaan tuntematonta susineitosta. Juhlakansa katseli Pihka parkaa, joka ei ainakaan tarttunut pulloon vaan kompuroi jaloilleen. Keefen yllätys oli suuri, kun naaras tuli suoraan sitä kohti antamaan pikaisen suukkosen. Vaalea susi jäätyi hetkeksi hämmästyneenä tuijottamaan luotaan pois peruuttavaa Pihkaa, kunnes hitaasti levenevä virne lähti leviämään hukan kuonolle. Pihka ei kuitenkaan tätä ilmettä nähnyt, sillä tämä ilmoitti äkisti lähdöstään eikä jäänyt turhia taivastelemaan.
"Morjens", toivotti Keefe naaraalle lähtiäisiksi edelleen liki korviin asti ulottuva virne naamallaan. Suden sisällä hakkasivat voitonriemun rummut. Pihka oli valinnut muiden joukosta juuri sen pusuteltavaksi! Ha HAA! Vaikka uros koetti näyttää välinpitämättömältä, kuin kohtaus olisi ollut ihan arkipäiväinen juttu, tunsi se kasvojaan ja sisälmyksiään silti kuumottavan. Onneksi oli turkki päällä niin ei kukaan moisia huomannut.

Olotila oli juuri sen verran voitonhuumainen, että Keefeltä meni miltei ohi vuoron siirtyminen Zenithille. Veikka päätti kaataa pullosta kurkkuunsa, ja Keefe naurahti spontaanisti tehtävän toteuttamiselle.
"Antaa palaa!" se kannusti ja nyökkäsi hyväksyvästi, kun Zenith oli urhoollisesti saanut litkut nielaistua silmänsä kiinni pusertaen. Ja kuin huomaamatta oli pullonpyörityspullo lähtinyt uudestaan pyörimään ja pysähtynyt osoittamaan Keefeä itseään. Uros tuijotti pysähtynyttä pulloa tajuamatta hetkeen, mistä oli kyse. Kohta se kuitenkin muisti ja naurahti uudelleen.
"Pusut taitaa jäädä seuraavalle kiekolle", se sanoi vekkulimaisesti ja kumartui juomansa puoleen. Yksi, kaksi, kolme kulausta solahtivat suusta ja kurkusta alas ällistyttävän helposti, mutta keho tuntui haraavan neljättä vastaan. Susi ei kuitenkaan lannistunut vaan onnistui kumoamaan neljännenkin juoma-annoksen, jonka jälkeen se päästi sihauksen ja puristi silmänsä kiinni Zenithin tavoin.
"Ssseuraava!" se onnistui sanomaan ja paiskasi pullon pyörimään. Juoma tuntui leviävän kaikkialle sisuksissa, ja Keefe painoi hampaansa tiukasti yhteen, jottei olisi pullauttanut litkuja mahastaan. Hyy!

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by hitodama X on Oct 2, 2010, 22:50

// Mrrr teen kyllä jotain rumaa Wolfille jos joskus vielä saan sen kiinni, mutta tällä erää en voi kaiketi kuin viimein skippailla häntä ja yrittää vetää homma eteenpäin. //

Serafi seurasi innosta vääntelehtien, kuinka pullo jäi sojottamaan kohti Pihkaa, joka vaikutti kieltämättä melko huonovointisen oloiselta. Horjuvasta menosta huolimatta sai tämä kuitenkin rämmittyä itsensä Keefen luo ja mojautettua hennon suukon tämän poskelle, mikä sai valkoturkkisen naaraan suorastaan vingahtamaan tilanteen herkullisuudesta. Nuorikko itse ei tullut sitä huomioineeksi, mutta viini oli jo alkanut vaikuttaa häneen sen verran, ettei hän nähnyt tarpeelliseksi peitellä moisia tunteenilmauksia ollenkaan.
Kierroksen jatkuessa Pihka lähti kalppimaan, mutta Serafi ei ehtinyt heittää tälle edes hyvästejä, sillä pelin seuraaminen oli hänestä niin paljon kiintoisampaa. Pullon valitessa tällä kertaa Zenithin uhrikseen oli Serafi jo mainitsemaisillaan tämän rikkovan sääntöjä, sillä velipojanhan olisi pitänyt kuunnella tehtävänanto Pihkalta, mutta viimehetkellä valkoturkki päätti antaa asian olla. Ihan sama miten pelattiin, kunhan viiniä kului ja tunnelma leijui katossa!

Niin Zenithin kuin Keefenkin valitessa vuorollaan juoman maistelemisen, jatkoi Serafi kannustavaa hihkumistaan ja seurasi urosten kamppailua peittelemättömän innokkaasti. Kun pullo viimein jäi hänen itsensä kohdalle loikkasi nuorikko pystyyn ja vilkuili veljiään pirullisesti virnuillen.
"Entten tentten teelikamentten..." hän oli arpovinaan, vaikka olikin mielessään tehnyt jo valintansa ennen, kuin oikeastaan lähti sipsuttamaan kohti Zenithiä. Askeleensa hienoisesta haparoimisesta huolimatta pääsi hän kunnialla keltasilmäisen veljensä vierelle.
"Sori, mutta pullon määräys on määräys", valkoturkki perusteli, vaikkei ollut tippaakaan pahoillaan päästessään kiusaamaan toista. Jäämättä odottelemaan vastalauseita kumartui naaras veljeään kohti ja pyrki antamaan suoraan toisen huulille suudelman, joka oli kaukana pelkästä sisarustenvälisestä ystävyyssuukosta.

Tehtävän suoritettuaan käännähti Serafi kikattaen ympäri ja potkaisi paikalleen loikkiessaan pullon uuteen vauhtiin.
"Uusi kierros ja uusi tehtävä!" hän julisti häntä hieman epätahtiin puolelta toiselle heilahdellen.
"Taas neljä kulausta, tai sitten kerrotte mikä on kaikkein ankarimmin kielletty juttu, minkä olette joskus tehneet. Eikä sitten mitään valehtelua!" Jäädessään odottelemaan mehevää paljastustulvaa kaappasi nuorikko pullonsa hampaiden väliin ja kaatoi parisen kulausta kurkkuunsa, vaikkei sitä tehtäväksi ollutkaan saanut. Pullo vain vaikutti salakavalasti hakeutuvan hänen huulilleen ilman, että hän oikestaan tuli sitä edes ajatelleeksi.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by maya on Oct 9, 2010, 20:58

Keefen keskittymiskyky tuntui heikenneen salaperäisesti, ja Serafin siirtyminen Zenithin vierelle meni melkein kokonaan ohitse. Siskon ronski suukkonen ei kuitenkaan onneksi jäänyt suden tajunnan ulkopuolelle.
"Wohoo!" se äännähti ja naureskeli makeasti perään. Kaikki oli tavattoman hassua ja kiinnostavaa. Keefen häntä heilahteli lattiaa vasten. Kieltämättä peli oli jännittävä, mutta lisäjännitys ei tuntunut ollenkaan pahalta. Hukan teki mieli jaloitella hieman, mutta Serafi loikiskeli takaisin paikoilleen ja pyöräytti pullon uudestaan liikkeelle, joten paikalla piti pysyä.
Hetken pyörittyään pysähtyi pullo jälleen osoittamaan Keefeä, joka tyrskähti huvittuneesti.
"Minä taas", se totesi ja silmäili virnistellen muuta porukkaa. Kysymys oli helppo, eikä Keefe katsonut tarpeelliseksi sen väistämistä uusilla kulauksilla.
"Hmm. Höö. En... tiedä mitä... oon vaellellllut täällä ympäriinsä silloin kun ei saisi", susi paljasti hirmuisen tempauksensa ja tyrskähti taas. "Kelpaako?"
Se nousi ylös ja otti pari haparoivaa askelta pullon luokse ja paiskasi sen taas pyörimään. Pullo ehti pyörähtää vain pari kierrosta, kun Keefe muistikin pelin säännöt.
"Seis, seis!" se sanoi ja pamautti käpälänsä pullon liikeradalle niin, että pyörintä lakkasi. Tasapaino oli pettää, joten susi laski äkkiä etujalkansa takaisin maahan, naama hölmössä virneessä. "Pitää kai antaa tehtävä. Sseuraava... seuraava heijoo juo kaikkien pulloista niin kuin se yksi sanoi."
Sitten uros löi pullon uudelleen viuhumaan viuuh viuuu, peruutti takaisin paikalleen ja valahti makaamaan lattialle hihitellen hiljaa mennessään. Lattiatasolta käsin se tarkkaili pelin etenemistä, häntä heilahteli edelleen hitaasti puolelta toiselle. Lattiakin tuntui keinuvan samalla tavalla, ja seinät ja katto myös.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by hitodama X on Oct 16, 2010, 15:09

Serafi jäi leveästi virnuillen tujottelemaan kohti Keefeä, kun pullo otti ja pysähtyi suoraan tätä kohden. Naaraan ilme kuitenkin muuttui nopeasti tyytymättömäksi mutristeluksi, kun veli päätti toteuttaa saamansa tehtävän varsin tylsällä tavalla.
"No höh, kelpaa kai, jos et tosiaan ole tehnyt yhtään mitään tuon siistimpää", valkoturkki myönsi, vaikka jäikin pohtimaan hetkeksi valehtelun mahdollisuutta. Kenties uros nimittäin pelkäsi, että tieto paljon muhevammista paljastuksista olisi kantautunut vanhempien sukulaisten korviin, mistä taas olisi voinut seurata ikäviä rangaistuksia sääntöjä rikkoneille tahoille. Se ei sen sijaan tullut nuorikolla mieleenkään, että kenties kaikki eivät vain olleet hänen itsensä kaltaisia tihutyöläisiä, joiden teki jatkuvasti mieli koetella säännösten rajoja mitä kekseliäimmillä tavoilla.

Pullo lähti uudelleen liikkeelle, mutta samassa Keefe jo keskeyttikin leikin siihen paikkaan, mikä sai Serafin katseen suuntautumaan taas kyseistä urosta kohti.
"Äh, ei kai se ole niin tarkkaa?" naaras tuhahti kärsimättömästi. Vaan kaikeksi onneksi velipoika keksi nopeasti uuden (tai noh, uuden ja uuden) tehtävän ja peli saattoi jatkua. Hiljalleen alkoi kuitenkin näyttää siltä, että itse juomaleikin aloittajat tulisivat paljon tehokkaammin juotetuiksi kuin mitä aluksi oli ollut tarkoitus, sillä putelin korkkipuoli pysähtyi jälleen Serafia kohden. Asia ei tosin näyttänyt vaivaavan nuorikkoa, jonka päästä pelin alkuperäinen tavoite vaikutti liuenneen jo melko tehokkaasti pellolle.
"Minä juon siis!" valkoturkki julisti loikatessaan huojuen pystyyn ja lähtiessään kiertämään toisten juomavarannoilla. Koska porukka oli liikehtinyt tuon tuostakin paikoiltaan, lojui osa pulloistakin jo hieman erillään omistajistaan, mistä syystä Serafi ei ollut edes varma keiden kaikkien puteleja kävi imeksimässä. Siitä huolimatta hän kiersi suurimman osan pulloista lävitse - jonkun ehkä kahteenkin kertaan - ja kulautti jokaisesta hieman viiniä suuhunsa.
"Oookeih", valkoturkki totesi haparoidessaan viimein kohti pyöritykseen tarkoitettua pulloa. Askeleensa olivat käymässä toden totta huteriksi, minkä hän jollain tasolla itsekin huomasi.
"Ssseuraava ehkä... Seuraavan pithää lähteä auttamaan minut nukkumaan. Minusta nimittäin tunthuu vähän siltä, että en pysy yksin enää pystyssä", naaras totesi tilanteelleen maireasti naureskellen.
"Eii olisi ushkonut, mutta vissiin toi juoma ssittenkin teki vähän jotain hassua. Mutta ei se vaarallista silti ole, ei kun kivaa vaan!" hän vielä jatkoi törkätessään pullon vauhtiin ja keikahtaessaan itse istumaan sen vierelle. Oma paikkansa kun vaikutti olevan vähän turhan kaukana turvallista etenemistä ajatellen.

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by maya on Oct 24, 2010, 15:49

Keefe ei paljoa enää jaksanut keskittyä siihen, mitä sen ympärillä tapahtui, ja vain muodon vuoksi hymähti jotain Serafin kommentille. Olo oli suorastaan törkeän omituinen kun kunnolla ajatteli. Vasta nyt Keefellä alkoi leikata, että juoma tosiaan taisi tehdä juttuja päälle ja ajatuksille. Johan nyt! Hyväntuulisuus ei silti ollut kadonnut minnekään, vaikka järkeä ei tuntunut olevan päässä enää minkään vertaa.
Sen verran uros kuitenkin tajusi jo, että Serafi oli lähtenyt maistelemaan muiden pulloista. Keefe naureskeli avoimesti toisen juomiskierrokselle, siskokaan kun ei tuntunut ihan täysillä käyvän.
"Hyvä, hyvä!" hukkanen kannusti Serafin siirtyessä pullolta toiselle, askeleen muuttuessa aina vain haparoivammaksi. Naaras ei sentään missään vaiheessa kumolleen lentänyt, vaan sai onnekkaasti viininmaistelukierroksensa päätteeksi pyöräytettyä pullon uudestaan liikkeelle ja istahdettua maahan.
"Joo aika hassua", myönsi Keefekin sisarensa sanoille. "Mie- meidän piti saada koko MUUu porukka iihan sekasin mutta taidettiin... taidettiin mennähä itse. Ja - no jo on KUMMA!"
Pullo oli jälleen kerran pysähtynyt osoittamaan vaaleaa urosta itseään. Keefe tuhahti tälle epätodennäköisyydelle hämmentyneenä.
"Joku on käshitellyt tota pulloa. Huijausta. Mutta tehtävä on tehttävä."
Susi kohottautui erittäin epäsulavasti jaloilleen ja oli kaatua samoin tein ylös päästyään, mutta onnistui juuri ja juuri säilyttämään tasapainonsa. Se naurahti epävarmasti ja hiippasi huojuen Serafin luo.
"Nyt unten mmaille, siskokulta", uros lausui juhlavasti silmät harittaen ja auttoi Serafin jaloilleen ja sitten he lähtivät juhlahuoneesta veke ja Keefe oli varma, että palaisi takaisin muun juhlaväen joukkoon (siksi se ei hyvästellyt ketään), mutta jotenkin selittämättömästi jäi sille tielleen eikä jatkanut ryypiskelyä, vaan sammui jonnekin. Loppu.

[[Menivät!]]

Re: Huominen on aina tulevaisuutta
Post by hitodama X on Oct 31, 2010, 12:51

Jaksaen juuri ja juuri pysytellä enää edes istuvillaan revähti Serafi taas maireaan nauruun Keefen huomauttaessa jotakin siitä, kuinka juomaleikin vetäjille olikaan päässyt käymään.
"Joo, on ssse jännä juttu! Mutta eiii sse haittaa, tää on niin hauskaa nimittäin!" naaras vastasi toettuaan sen verran, että saattoi höröttämiseltään mitään sanella.
"Pitää kokeilla joskus uudessstaankin. Järjestetään joskus heiii sellaset bileet, että että kutsutaan noi... Ketä ne on? Niin ssserkut, serkutkin mukaan!" Ottaessaan katraan runsaan serkkumäärän puheeksi tuli Serafin mieleen toki lähinnä Ikaros, jonka seurassa hän hillui muutoinkin nykyään hyvin suuren osan ajastaan. Vaikka naaraan ajatustoiminta alkoi olla jo hyvin rajallista, läjähti hänen mieleensä salaman lailla samassa oivallus eräästä asiasta: Ikaros oli jo ehtinyt kokeilla näiden pullojen maatamullistavia vaikutuksia! Uros kun oli ilkeästi vihjaillut jo parin kuukauden ajan jostakin kellarin hauskoista aktiviteeteista, joita hän oli käynyt veljensä kanssa testaamassa, mutta hän ei ollut suostunut kertomaan asiasta sen tarkemmin. Hah, mutta nytpä tiesi Serafikin sitten oikein omakohtaisesti, millaista touhua toinen oli tarkoittanut!

Jäätyään pohdiskelemaan silmät lasittuneina Ikarosta havahtui Serafi takaisin nykyhetkeen vasta tuntiessaan Keefen hivuttautuvan hänen lähistölleen.
"Ai, ai okeiii", valkoturkki myönteli ja kapusi toiseen nojaten seisovilleen sekä lähti uroksen tuella kulkeutumaan kohti oviaukon ulkopuolella avautuvaa käytävää.
"Mutta ei me vvielä nukuta sitten, kun mun pitää kertoa sulle jotakin. Kun kun siis jos et oikeesti ole tehnyt mitään sen jännempää ikinä, kun vaan hillunut ilman lupaa jossain köyhässä keittiössä, niin mä kerron sulle kyllä mitä kaikkea voisit tehdä. Mä oon tehnyt ihan kaikkea, katsossss. Annas kun selitän..." Hiljalleen alkoi nuoren naaraan viinihuuruinen ääni haipua kuulumattomiin, kun sisaruskaksikko loittoni juhlahuoneen humusta kartanon muihin osiin jatkamaan iltaa. Oli ehkä vain hyvä, ettei kumpikaan todennäköisesti täysin muistaisi seuraavana päivänä kaikkea sitä, mitä tänä aikuistumisen päivänä tulikaan sepustettua ja hommattua.

// Joo pois lähtivät he nyt. LENO ja Wolf, jos joskus vielä foorumin puolelle eksytte, niin pelatkaa nyt hyvät ihmiset hahmonne edes muutamalla lauseella pellolle tästä pelistä! Muuta elämää en hahmoille uskalla toistaiseksi toivoa, mutta sanotaan nyt kuitenkin velvollisuudentunnosta, että sen jälkeen olette vapaita hahmoillanne normipelailun aloittamaan. //