Cinderpaw's stories
These are the chapters about her I've been writing for a roleplay. They are written in Finnish, but you can find an English summary of them in the "backstory" part of Cinderspot's page.
Author's Notes
This was an example story, so it's short, not really eventful, and doesn't have any xp as a reward.
Around the nursery
Tuhkapentu avasi silmänsä, ja katseli ympärilleen. Oli vielä aamu, ja muut pentutarhan pennut olivat vielä nukkumassa, samoin Kaikusielua lukuun ottamatta kaikki kuningattaret. Hopeanharmaa naaras istuskeli vähän matkan päässä pennuistaan ja suki turkkiaan silmät suljettuina. Tuhkapentu nousi seisomaan ja ravisteli nukkumisesta sekaisin mennyttä pehmeää pentuturkkiaan. Vaikka kilpikonnakuvioinen pentu ei sitä heti huomannutkaan, kauempana istuva Kaikusielu avasi siniset silmänsä ja katsoi lempeästi pentua, joka ravistellessaan päätään kellahti vahingossa takamukselleen.
“Huomenta Tuhkapentu”, Kaikusielu kehräsi ja asettui makuulleen, ennen kuin jatkoi:
“Miten sinä näin aikaisin olet hereillä?”
Tummaturkkinen pentu nosti katseensa kuningatarta kohti ja nousi takaisin jaloilleen.
“Kaikusielu!” Tuhkapentu huudahti ja loikkasi pienen pennunloikkansa verran kohti harmaata naarasta, ja kipitti sitten loppumatkan tämän luokse.
“Shh, hiljempaa, ethän halua herättää muita”, kuningatar hymyili samalla kun Tuhkapentu kiipesi hänen selkäänsä pitkin pienillä pennuntassuilaan.
“Tuhkapentu”, kuului toinen ääni pentutarhasta, ja samalla kun pentu käänsi kullankeltaiset silmänsä kohti puhujaa, tämä jatkoi:
“Ethän kiipeile toisten päällä ilman lupaa”.
“Emo!” naukaisi kilpikonnakuvioinen pentu ja hyppäsi silmänräpäyksessä alas Kaikusielun päältä suunnaten kohti mustaturkkista naarasta ja tämän rakkaudentäyteisiä sinisiä silmiä. Juuri herännyt kuningatar, Pikimusta, kallisti päätään ja väräytti valkoista korvaansa ennen kuin kahmaisi kohti syöksyvän pentunsa tassullaan kylkeensä - ilman kynsiä tietenkin. Tuhkapentu rimpuloi irti emonsa otteesta ja esitti ärtynyttä, vaikkakin tosiasiassa hän oli vain iloinen että emo oli hereillä. Esittäminen ei kuitenkaan kestänyt kauaa, ennen kuin naaraspentu meni takaisin emonsa viereen ja kiehnäsi itseään tutun tuoksuiseen mustaan karvaan. Pikimusta nuolaisi pentunsa päälakea hellästi, mutta ei saanut kauaa helliä pentuaan sillä vieressä nukkuneen Lummepennun haukotukset saivat Tuhkapennun innostumaan nopeasti. Lummepentu ehti juuri ja juuri avata turkooseina kiiltävät silmänsä ennen kuin häntä kohti törmäsi pieni kilpikonnakuvioinen pallo.
“Ai!” kolli naukaisi, mutta huomatessaan vieressään pomppivan innostuneen Tuhkapennun, hän innostui hieman itsekin. Ennen kuin Tuhkapentu osasi odottaa, oli harmaanruskea kolli jo taklannut hänet maahan.
“Varovasti siellä”, kuului Kaikusielun pehmeä ääni.
“Joo joo”, vastasi Lummepentu virnistäen. Ennen kuin pennut ehtivät kuitenkaan jatkaa painimista, Pikimusta tönäisi heidät hellästi erilleen. Tuhkapentu oli jo valmistautumassa hyppäämään takaisin kaverinsa niskaan, mutta musta naaras keskeytti hänet laittamalla hännänpäänsä aivan pennun kuonon eteen.
“Muut pennut ovat vielä nukkumassa”, sanoi Tuhkapennun emo ystävällisellä mutta jämäkällä äänensävyllä.
“Menkäähän mieluummin ulos leikkimään, ja koittakaa olla törmäilemättä muihin. Siellä on satanut luntakin”.
Tuhkapennun kullankeltaiset silmät laajenivat, ja hän käänsi äkkiä katseensa toiseen hereillä olevaan pentuun. Sanoja ei tarvinnut vaihtaa, sillä Lummepentu oli itsekin jo kääntynyt innostuneesti katsomaan Tuhkapentua. Kuningattaret kehräsivät hyväntuulisina kun kaksikko lähti pinkomaan ulos pentutarhasta päästäen innostuneita pentukiljaisujansa.