Ikaros - RPGs

Edera » Kartanon piha » Vanhoja tuttuja

Vanhoja tuttuja
Post by mayelia on 2 Jan, 2013, 19:36

Rakka palaili kartanolta. Se oli käynyt työvuoronsa jälkeen viemässä saaliiksi saamansa kanalinnun emolleen sairastuvalle ja nähnyt ohimennen siskoaan. Huolestuneita katseita kaksikko oli vaihtanut, sairastuvan meno ei vaikuttanut kovin toiveikkaalta. Äitikin oli niin kovin heikkona.

Suuri uros veti raikasta henkeä keuhkoihinsa heti kun niin kykeni tekemään. Sairas lemu joka kartanolla leijaili oli omiaan pistämään Rakan vatsan sekaisin, ja jokainen hengenveto sisätiloissa ahdisti sitä suunnattomasti. Nyt, kun se oli päässyt ulos, se saattaisi viettää loppuillan ennen pimeän laskeutumista vaikka metsästäen. Pitihän sitä uuden kaartilaisen syödäkin. Huomasi kyllä, että uusi työ vaati veronsa, sillä Rakan ruokahalu oli kasvanut suuresti sen aloitettua kaartilaisen hommat. Vaikka rajojen partiointi ei ollut kovin fyysisesti uuvuttavaa, sai se silti energian kulumaan nyt helpommin kun homma oli täyspäiväistä.

Niinpä hetken henkäiltyään Rakka päätti suunnata kartanon rehottavalle pihalle tamppautuneita käytettyjä polkuja pitkin metsään.

Re: Vanhoja tuttuja
Post by hitodama on 2 Jan, 2013, 20:54

Ikaroksella oli tylsää. Hän maata retkotti lähes raadon lailla kyljellään erään puskan vieressä ja tuijotti selvästi hyvin tyytymättömin katsein eteensä. Miksi kaikki Ederassa oli tällä hetkellä niin kuolluta - likipitäen kirjaimellisesti? Missään ei tapahtunut mitään jännää ja kartano oli saastutettu sairastavien ruhoilla niin pahasti, ettei siellä viihtynyt nenänsä menettänyt rottakaan. Ryypätäkään ei yksin lystännyt, ja uroksen vakiotoveri Serafi oli taas yhdellä "partiokierroksellaan", joiden tarkoitus oli saada lauman johtajisto uskomaan hänen aikuistuneen samaan tapaan, kuin nätti mutta kerrassaan ärsyttävä Iren oli tehnyt. Turhaa teatteria harmaan uroksen mielestä, mutta häntäpä ei ikinä johtoportaaseen kohoaminen ollutkaan kiinnostanut. Mieluummin hän sitten vaikka makasi tähän tapaan toimettomana, kuin leikki vartiokaartilaista ajamalla oravia pois Ederan rajoilta.

Turhautunut susiklaanilainen näytti kuitenkin viimein saavan edes jotakin toimintaa elämäänsä, kun kartanon suunnalta alkoi kuulua askelia. Pensasaitojen väliin pujahtanut Ikaros ei ensin nähnyt kuka oli tulossa, mutta muukalaisen osuessa jo likipitäen kohdalle nousi tunnistamisesta kielivä virne hänen huulilleen.
"Ruikkuhäntä!" uros tervehti vaivautumatta edes nostamaan päätään nurmelta. Vaikka Rakalle keksimänsä kutsumanimi, tai oikeastaan yksi useista nimen eri variaatioista, oli kerrassaan ilkeämielinen, lausui nuorukainen sen haluamatta haastaa sen ihmeemmin riitaa. Ikaros nyt vain oli suorapuheinen itsensä.
"Teikää ei olekaan vähään toviin näkynyt. Jos oisin muistanut miettiä teikän olemassaoloa, niin olisin voinut luulla että makaat sairastuvalla muiden paiseita kasvavien raatojen kanssa."

Re: Vanhoja tuttuja
Post by mayelia on 2 Jan, 2013, 22:43

Rakka kuljeskeli rauhassa raitista ilmaa henkäillen ja tuttuja polkuja tallaten. Oli kovin mukavaa silmäillä kotoisaa reheöitynyttä kartanon edustaa ja tietää, että oli nyt tärkeä osa sen puolustamista. Kuinka mahtavaa se olikaan! Rakka oli salaa ylpeä itsestään, ja äidinkin silmistä oli näkynyt ylpeä kiilto kun tämä oli kuullut poikansa saavutuksesta. Toistaiseksi kaikki kaartilaiset joita uros oli vuorojenjakohetkinä tapaillut olivat jättäneet sen hännän kommentoimatta. Se jos mikä oli helpotus. Eikä edes sitä inhottavaa harmaaturkkia ollut näkynyt--

Tuttu ääni ja tuttu pilkkanimi saivat Rakan pysähtymään nopeammin kuin tämä olisi kävellyt päin seinää. Hetken hukka oli kuin kangistunut, mutta kun ääni jatkoi, käänsi Rakka päätään nähden puskien alla loikoilevan Ikaroksen joka oli ollut täysin Rakan katseilta piilossa. Välittömästi Rakka jysäytti hampaansa toisiaan vasten estääkseen naamansa elehtimisen ja vastasi susiklaanilaisen katseeseen. Olihan se sentään kutakuinkin samoissa asemissa, eikö? Varsinkin, kun tuo laiskiainen ei tehnyt mitään laumansa eteen mutta Rakka sen sijaan partioi tuon tuosta! Olihan sen pakko merkitä sitä että Rakka oli hyvä ja että se oli tavallaan ansainnut asemansa!

Siitä huolimatta, että Rakka yritti peittää sisälleen kauhunsa ja inhonsa ja vihansa joita Ikaroksen näkeminen ja kuuleminen aiheuttivat saivat tämän sanat sairastuvasta Rakan olon entistä kurjemmaksi. Oikean silmän alus nytkähti.
"Olen ollut kiireinen", Rakka sanoi, vaikka ei tahtonut selitellä menemisiään ja näkymättömyyksiään Ikarokselle. "Zephyr pyysi minut vartiokaartiin", hukka sanoi valiten sanansa juuri siten miten ne sanoi. Pitihän sitä korostaa että se oli oikein pyydetty mukaan ja että Zephyr oli nähnyt sen lahjakkuuden ja tahtonut Rakan suojelemaan Ederaa!

Häntäänsä Rakka ei tiennyt miten päin olisi pidellyt: joka päin tuntui niin kovin vaikealta. Jalkojen välissä se ei sitä tahtonut pidellä, ei se halunnut olla alempana kuin Ikaros, mutta liian ylhäälläkään se ei sitä tahtonut kantaa koska sitten Ikaros pilkkaisi siitä vielä lisää. Vaikeaa oli nuoren uroksen elämä.

Re: Vanhoja tuttuja
Post by hitodama on 6 Jan, 2013, 12:17

Maata vasten painautunut Ikaros ei ensialkuun ollut huomannut ollenkaan vanhan tuttavansa ulkonäössä tapahtunutta muutosta, sinisen nauhan ilmestymistä etujalkaan, mutta kun Rakka tästä erikseen huomautti, nousi klaanilainen viimein turkkiaan ravistellen istumaan ja suuntasi kulmiaan kohotellen silmänsä vartiokaartimerkkiin.
"Hah, totta vie! Vanhan käppänän täytyy olla jo aika epätoivoinen työvoimansa suhteen, jos Arka-Parkakin pääsee tekemään sille hanttihommia", nuorukainen itsekseen naureskellen irvi. Toverinsa ikäväksi Ikaros ei nimittäin ollut koskaan pitänyt kaartilaisia tai näiden tekemiä töitä kovin suuressa arvossa. Hänelle oli ihan sama jos jokunen rakki heidän metsissään vaelteli, sillä mokomat tarjosivat mielestään vain (usein hieman kyseenalaista) hupia tylsistyneille susille.

Tähän liittyen nousikin eräs asia Ikaroksen mieleen, ja hän käänsi selvästi innostuen katseensa tuijottamaan estotta suoraan Rakan silmiin.
"Hei, oletko päässyt vielä listimään ketään? Tai edes yrittämään? Teikäläisen ketteryyden huomioon ottaen kun tarvii varmaan toivoa, että tänne tunkeilee vain kolmijalkaisia koiria, jotta saat ne kiinni", hän puolitosissaan jatkoi ja viittasi sanoillaan jälleen hävyttömästi toisen häntään. Eihän tuollainen nysä voinut nimittäin millään tarjota samanlaista tukea kesken hurjan takaa-ajon, kuin kunnolla tasapainotettu peräsin.

Re: Vanhoja tuttuja
Post by mayelia on 6 Jan, 2013, 12:45

Rakan oli toden teolla puristettava hampaansa yhteen, jotta se olisi kestänyt ilmehtimättä Ikaroksen sanat. Se ei halunnut tuottaa nuoremmalleen sitä tyydytystä että loukkaantuisi tai pahoittaisi mielensä tämän typeryyksistä. Rakan myös teki mieli puolustaa itseään, mutta se ei ehättänyt edes avata suutaan kun Ikaros jo jatkoi. Klaanilaisen sanat sen kuin jatkoivat hukan satuttamista, niin että lopulta harmaaturkki ei enää tiennyt miten päin olisi.
"En", se sanoi kuivalla, hyvin etäisellä äänellä Ikaroksen 'kysymyksiin', päättäen että sen oli paras lähteä paikalta ennen kuin toinen enempää jatkaisi. "Minulla on kierros tekemättä", se urahti vaikka ei sitä olisi kiinnostanut selitellä poistumisiaan. Susiklaanilaisia ei kuitenkaan sopinut ärsyttää, olihan kaartilaisten tehtävä kuitenkin suojella näitä. Hukka kääntyikin jatkaakseen matkaansa kohti metsää. Se voisi saman tien tehdä ylimääräisen vuoron jotta sen ei heti tarvitsisi osuttautua jälleen naamakkain Ikaroksen kanssa.

Re: Vanhoja tuttuja
Post by hitodama on 6 Jan, 2013, 15:47

Ikaros ei huomannut ollenkaan Rakan peiteltyä murhemieltä, ja vaikka olisi huomannutkin, ei uros siitä olisi piitannut tuon taivaallista - ei ainakaan siinä mielessä, että olisi katunut sanomisiaan. Nauranut kenties toisen herkkähipiäisyydelle, jos jotakin. Vaan turhan ilmeiden tuijottamisen sijaan sai klaanilainen muutenkin muuta mietittävää, kun vartija ilmoitti olevansa lähdössä työkeikalle.
"Ei se mitään, minä tulen messiin!" piikkiturkki toverinsa ikäväksi ilmoitti. Kun hän nyt kerran oli seuraa löytänyt, ei hukka nimittäin aikonut siitä aivan näin vähällä luopua. Ja mistä sitä ikinä tiesi, saattaisivatpa he löytää sitä paitsi matkalla ties mitä jännää tekemistä!
"Mikä suunta? Jos mennään mettään, voin nimittäin näyttää mitä tehtiin yksi kerta velipojan kanssa samanlaisella keikalla. Pikkuotukset onkin varmaan putsannut ne luurangot jo aika komeiksi", Ikaros selvästi tarmoa puhkuen sepusti samalla, kun hän kirjaimellisesti loikkasi pystyyn ja liimasi itsensä Arkansuksen kylkeen.

Re: Vanhoja tuttuja
Post by mayelia on 6 Jan, 2013, 16:16

Rakka oli tyytyväisenä itseensä mutta kuitenkin murhemielin Ikaroksen sanojen johdosta jo lähdössä kävelemään eteenpäin, uskoen päässeensä kiusaajastaan eroon, kun tämä ilmoittikin tulevansa mukaan. Ensimmäisenä humahti Rakan läpi epätoivo, kun se ajatteli joutuvansa kestämään pahaista laiskaa susiklaanilaista vielä pidempään. Seuraavaksi humahti uupumus ja väsymys, sehän joutuisi tekemään kaksin verroin töitä, ei se voinut myöntää valehdelleensa! Lisäksi uroksen täytti vielä inho ja ärtymys Ikaroksen loikatessa ylös ja aivan Rakan kylkeen.

Mitään sanomatta, vain vaitonaisesti urahtaen, Rakka lähti toiselle päivän partiokierrokselleen. Se tunsi suonen jyskyttävän ohimollaan, mutta hampaitaan kiristellen kesti Ikaroksen ääntä ja olemusta.

Re: Vanhoja tuttuja
Post by hitodama on 6 Jan, 2013, 16:38

Kyllähän se nyt oltiin tiedetty ettei Rakka mikään puhemies ollut, mutta suoranainen vaikeneminen (mitään murinoita nyt ei laskenut kukaan) oli jo epäkohteliasta! Ei Ikaros toki yleensä käytöstavoista piitannut, mutta kun niiden kustannuksella sai kerrankin pitää hauskaa, niin mikäs siinä sitten.
"Hei huhuu!" huikkasi uros siis niin läheltä laumatoverinsa korvaa kuin vain kykeni.
"Oletko huonokuuloinen vai vain törppö, Luiruhäntä? Kysyin että mihin mennään, ja sellaseen on yleensä tapana vastata. Ellet sitten välttämättä halua että minä päätän." Viimeisin ehdotuksensa sai hukan virnistämään siihen tyyliin, ettei ollut vaikea uskoa siitä seuraavan ties millaisia hankaluuksia, jos hänet päästäisi partioretkellä ohjaksiin.

Re: Vanhoja tuttuja
Post by mayelia on 7 Jan, 2013, 8:58

Rakan teki mieli painua maanrakoon. Voi miksi, miksi kaikista susista juuri sen oli täytynyt syntyä ruipelohäntäisenä? Ehkä oli sittenkin ollut huono idea liittyä vartiokaartiin, eihän se ollut saanut arvostusta keneltäkään tähän mennessä, kaikki olivat katsoneet sitä kuononvartta pitkin. Ainakin Rakan silmiin niin oli käynyt.

Kun Ikaros alkoi huhuilla hukan korvanjuuressa luimisti Rakka korviaan liian voimakkaan äänen johdosta. Ja myös ihan ärtymyksestäkin. Se yritti sulkea ulkopuolelle Ikaroksen äänen ja sanat ja yritti luoda itselleen jonkinlaisen kuplan, johon pääsisi vain sen oma mieli ja rajalliset aistihavainnot. Eihän se tietenkään onnistunut.
"Polkua pitkin rajalle", urahti Rakka, kun ei tahtonut olla Ikaroksen vietävänä. Se pohti ja puntaroi hetken, mutta päätti sitten että kiusaajalle kyllä tohti vähän valehdellakin. "Pitää tarkistaa yksi kohta", se jatkoi möreästi ja vaitonaisesti, toivoakseen pesevänsä tassunsa pidemmältä partioinnilta. Ehkä se pääsisi rajalla kääntymisen jälkeen eroon Ikaroksesta. Toivottavasti. Tai ehkä matkalla sattuisi jotain muuta mielenkiintoista joka veisi kiusaajan pois sen kimpusta.

Re: Vanhoja tuttuja
Post by hitodama on 8 Jan, 2013, 18:07

Ikaros repi yllättävän paljon iloa jopa Rakan korvien luimistamisesta, sillä se todisti hänen päässeen tunkeutumaan edes hetkellisesti toisen jäyhän ulkokuoren lävitse, tehneen läsnäolonsa tiettäväksi. Ulospäin tyytyväisyys ilmeni möreänä naurahduksena, kun mustakuvioinen hukka antoi viimein kaartilaiselle hitusen tilaa hengittää ja vetäytyi säällisen päähän tämän kasvoista.
"Yksi kohta vain?" klaanilainen puolestaan huomioi, kun Rakka painostuksen kohteeksi jouduttuaan kertoi mihin he olivat menossa.
"Oletko saanut jotain sisäpiirintietoa siellä olevista rajarikkureista vai häh? Ha, sepäs sopisikin minulle! Haluatko muuten kuulla tarkemmin, mitä me Anatren kanssa tehtiin niille tunkeilijoille, kapisille ketuille, jotka saatiin silloin kerran kiinni? Voisit vaikka oppia jotain kunnon häätötyöstä", Ikaros estottomasti pälpätellen jatkoi ja vinkkasi lätinänsä lopuksi silmäänsä toiselle. Veljesten käsitys "häätämisestä" kun oli ainakin sen reissun puitteissa ollut hienosti sanottuna hieman erikoinen.

Post by Majelia on 11 Jan 2013 at 16:44

Rakka saattoi hengittää vapaammin heti, kun Ikaros oli lähtenyt aivan sen naaman vierestä. Toisen läsnäolo oli hyvin ahdistavaa, ja jatkuva möykky uroksen kurkussa vaikeutti jo muutenkin hengittämistä. Ei siihen olisi vielä susiklaanilaisen välitöntä läsnäoloa tarvittu ilmaa pilaamaan. Rakka yritti olla katsomatta harmaaturkkista kiusaajaansa, vaikka pitkin tätä vaistomaisesti syrjäkarein silmällä.

Ilmeisesti Rakan kertomus yhden kohdan tarkistamisesta ei ollut niin uskottava kuin uros oli toivonut, kun Ikaros alkoi udella enemmänkin. Ja selittämään jälleen omiaan. Rakkaa ahdisti valtavasti Ikaroksen hölöttäminen, jo tämän pelkkä ääni sai hukan olemuksen äärimmäisen pingottuneeksi. Sen olisi tehnyt mieli paeta tilanteesta, juosta pois ja käpertyä johonkin koloon murehtimaan omiaan. Se kuitenkin tiesi, että siten se olisi tarjonnut vielä enemmän naurun aihetta Ikarokselle. Jokainen vaihtoehto tuntui umpikujalta ja ahdistavalta painajaiselta, eikä Rakka tiennyt miten päin olisi. Eteenpäin sen vain oli jatkettava, rajalla oli käytävä ja paikka tarkistettava.

"En", se vastasi jähmeästi. Koko sen olemus oli poikkeuksellisen kankea ja sen askeleet olivat normaalia äänekkäämmät sen yrittäessä pidätellä sisällään tunteiden vellovaa lähmäläjää.

// Amo vois tulla pelastamaan Rakan höhö >"D //

Post by hitodama on 14 Jan 2013 at 17:58

// Haha joo, tänne vaan! > //

Rakka sen kun jatkoi tylsäilyään eikä halunnut ilmeisesti kuulla Ikaroksen hienoa tarinaa, mutta sekös vain heitti lisää vettä myllyyn ja varmisti, että hukka ainakin kertoisi jutun viimeistä piirtoa myöten toiselle.
"Ei kuule haittaa, kerron silti", uros ääneenkin totesi ja myhäili hetken itsekseen muistellessaan, millaisen hävityksenkauhistuksen he olivat veljensä kanssa aiheuttaneet.
"Katsos kun velipoikahan on oikeen upseerismies ja oli saanut siksi kuulla, että meidän metässä asuu joku säännöistä piittaamaton kettujengi. No, me sitten lähdettiin katsomaan niitä ja löydettiin ensin yksi, joka saatiin kertomaan missä loput on. Ei se tietysti tehnyt sitä vapaaehtoisesti, mutta minä rusensin siltä kylkiluut sisään ja purin sen tassun veriseksi möhjöksi, niin johan alkoi repolaiselle laulaminen maittaa", harmaa klaanilainen julmasti nauraen paljasti ja jäi sitten seuraamaan millä mielellä Rakka kuulemaansa suhtautui. Tuskin toinen sentään mikään kettujen ylin ystävä olisi, mutta mikäli tämä osoittaisi vähänkään merkkejä jutusta kauhistumiselle, saisi rakas toverinsa jälleen yhden uuden aiheen Arka-Paran nälvimiselle.

Post by Majelia on 14 Jan 2013 at 20:57

Rakka oli arvannut, että sen kieltämisellä ei ollut varsinaisesti vaikutusta Ikaroksen tekemisiin saati sanomisiin. Uutukaisen kaartilaisen onneksi Ikaros ei kuitenkaan näyttänyt enää muistavan epäillä rajakohdan tarkistamista, joten hukka saattoi todeta valkoisen valheen menneen läpi. Eihän se varsinaisesti edes ollut valehdellut, joten Ikaroksen sanoihin ja valheisiin nähden Rakka pysyi varsin puhtaana kaikista syytöksistä. Omissa silmissään, siis.

Hukalla oli jälleen leuoissaan kiristelemistä, kun Ikaros inhasti kertoi tapahtumista veljensä kanssa. Rakka ei voinut olla kuuntelematta tämän selityksiä vaikka olisi tahtonutkin, sillä totta kai tuollainen tarina tarttui korvaan ja sai suden huomion. Jokseenkin hyvin hämmentyneen ja ristiriitaisen sellaisen. Hukka ei tiennyt kuinka sen olisi pitänyt reagoida tuollaiseen uutiseen. Se itse oli saanut sättimisiä jo siitä kun oli saastaista koirasutta, nuorta sellaista, hätyytellyt hieman ankarammalla äänellä, joten luonnollisesti sitä nyt hyvin suuresti karmi kuulla itse upseerin tekosista.

Rakan mieli oli niin pyörällä että se ei oikein osannut reagoida Ikaroksen kertomisiin.

- - -

Ei ollut eräs koirasusineitokainen tietoinen siitä, että aivan lähistöllä käppäili vartiokaartilainen ja susiklaanilainen. Se kyllä tiedosti varsin hyvin olevansa Ederan mailla, ihan tieten tahtoen se oli sinne tunkeutunutkin! Tyhmät sudet, mitäpä veivät sen kodin! Pitäisi vähän pottuja maksella takaisin, niin. Amoreira pohti jo innoissaan, kun oli näinkin pitkälle päässyt metsässä kenenkään ehkä jopa huomaamatta sitä, että se voisi vaikka saman tien livahtaa kartanoon ja vähän sabotoida paikkoja! Ehkä se voisi vaikka näyttää itse alfalle taivaan merkit! Hah! Siinä olisikin jutun juurta koko saarelle!

Ei kuitenkaan vienyt kauaakaan, kun naaras havaitsi susikaksikon. Se itse asiassa talsi suoraan niiden kuonojen eteen.
"No mutta kas päivää, komistukset", se lirkutti saman tien. Tiedä vaikka nämä olisivat olleet kepeämpää sorttia. Vartiokaartiin kuuluvaksi se ei Rakkaa tajunnut eikä liiemmin osannut tehdä mitään arvioita Ikaroksestakaan.

Post by hitodama on 14 Jan 2013 at 21:13

Noh, eipä näyttänyt Rakka vielä sentään yökkäilevän tai mitään, joten piti kai sitten kertoa lisää! Ei sillä että Ikaros olisi välittänyt, sillä mielellään hän elämänsä hienoja kohokohtia toisille jakeli, jotta nämäkin pääsisivät niistä osallisiksi.
"No sitten me pätkittiin tietysti suoraan sinne pesälle, ja --"

Ja mitä? No hassu kellanvihertäväkuvioinen koirasusi tietysti! Ikarokselle ennestään tuntematon naaras nimittäin käveli suoraan hukkakaksikkoa vastaan kuin ei mitään, eikä ilmeisesti joko tiennyt tai piitannut paraikaa suorittamastaan rajarikkomuksesta. Ehkä tämä voitiin tosin suoda tulokkaalle anteeksi, sillä veikeästä äänensävystään päätellen tästä voisi irrota oikeinkin hauskaa seuraa.
"No terve likka! Tulepa kuule sinäkin kuuntelemaan kun kerron tässä juuri hyvälle ystävälleni yhtä tositarinaa. Olen juuri pääsemäisilläni parhaaseen kohtaan, ja se on ehdottomasti kuulemisen arvoinen", suurikokoinen susi tervehti ainakin yhtä välittömästi, kuin Amoreira itsekin.

Post by Majelia on 14 Jan 2013 at 21:27

Rakka parka oli luullut että Ikaros ei olisi enää jatkanut, mutta sitten tämä alkoikin selostaa jotakin pesästä ja... Ja mitä, tosiaan. Susikaksikon eteen tallusteli naaras, koirasusi vieläpä, ja tämä havainto sai välittömästi Rakan niskakarvat pörhistymään. Hukka oli juuri ärähtämässä, että raja oli vastakkaisessa suunnassa ja että suunta piti ottaa sinne päin, kun Ikaros alkoikin lirkutella takaisin koirasudelle. Siinä samassa Rakan valtasi valtava epätoivo. Ei kai enää tätä? Ei kai taas tätä tilannetta? Eikö kukaan ottanut häätötehtäviä tosissaan? Fala ei ollut ollut ilahtunut Rakan koirasudenpenikan häätötavasta, ja nyt Ikaros vaikutti sanojensa perusteella siltä että oli ottamassa tämän sekasikiön ilomielin vastaan. Rakalla oli hyvin, hyvin epätodellinen olo, kun se seurasi sivusta Ikaroksen, ederalaisen suden ja susiklaanilaisen, sepostelua. Se itse ei vaivautunut sanomaan mitään, eikä varmaan olisi edes pystynytkään hämmästykseltään. Tällainenhan oli likimain verrattavissa maanpetokseen!

- - -

Toisin kuin Rakka Amoreira oli varsin ilahtunut saamastaan vastaanotosta. Ederalaiset olivat aina niin kovin vakavia ja tylsiä eivätkä päästäneet sitä mailleen, mutta tämä yksilö näytti olevan poikkeus. Hieman sai jännän näköinen susi miinuspisteitä kun ei saman tien kehunut kauniiksi kun Amoreirakin oli niin hyväsydämisesti kaksikkoa komeaksi haukkunut.
"Hmm", sanoi Amoreira, tietämättä jaksoiko se kuunnella sepustuksia, kun se halusi saman tien päästä koettamaan kynsiään tuon uroon kaadossa. Ehkä kahdenkin. Mikä sattuma! Tiedä vaikka sitä todella onnistaisi kaksinverron! Tiedä miten hauska ilta siitäkin tulisi. Amoreira ei voinut olla hykertelemättä itsekseen. "Voi kuule hyvä herraseni, et usko millaisia tarinoita minulta löytyy", se kehaisi silmäillen urosta naamallaan vakioilmeensä uroksia nähdessään. "Voisin vaikka näyttääkin, hmm, mitä osaan, jos", se henkäisi astellessaan keinuvin askelin eteenpäin, "olette sen arvoinen."

Post by hitodama on 14 Jan 2013 at 21:45

Nyt alkoivat Rakan voimakkaat tuntemukset tihkua jo tämän kivikuoren lävitsekin, sillä Ikaros käänsi virnuilevan katseensa tätä kohden ja tuntui tietävän tasan tarkkaan, mitä kaartilaisella oli mielessä. Kyseessä saattoi tosin olla myös aavistus, tai sitten uroksella olikin kaiken hulluutensa takana sen verran järkeä, että hän ymmärsi miten kuka tahansa kunnon ederalainen olisi tilanteeseen suhtautunut.
"Mitäs siinä äimistelet, rajaa kohdenhan me ollaan menossa! Mitä järkeä tässä olisi jotain äristä, jos räpsyripsi kerran lähtee messiin suosiolla?" klaanilainen selitti eikä edes yrittänyt peitellä suunnitelmaansa keimailevasti käyttäytyvältä koirasudelta. Tämä nimittäin vaikutti jollain hassulla tavalla olevan sen verran samalla aallonpituudella Ikaroksen itsensä kanssa, että uros uskoi toisen liittyvän kaikesta huolimatta heidän seuraansa.

Suunnitelmansa selitettyään käänsi harmaa hukka huomionsa takaisin naaraaseen, joka kävi suorin tein ehdottelemaan vallan jänniä juttuja!
"Hah, usko pois, pääset sinäkin kyllä ääneen. Ja ehkä vähän muuhunkin, mutta katsotaan sitä sitten, jos likka suostuu kertomaan nimensä. Meikäläinen on nääs Ikaros ja tämä tuppisuu tunnetaan aika hyvin Arka-Parkana, eikä Luiruhäntäkään ole ennenkuulumaton kutsumanimi. Tajuat varmaan mistä se juontaa juurensa", susiuros sanaili ja katseli täysin estottomasti itseään suorastaan tyrkyttävää vieraslaumalaista.

Post by Majelia on 1 Feb 2013 at 21:43

// Äh nyt kyllä on luvattomasti venähtänyt huups :: D //

Ikaroksen selittely rajaa kohden menosta ja ärisemättä olemisesta sai epämiellyttävän tutun tunteen Rakalle. Falakin oli pitänyt Rakkaa epäonnistuneena hylkiönä ja ollut sitä mieltä että uroksen lähestymistapa oli perin juurin väärä. Hukka väräytti korvaansa äkämystyneenä ja käänsi katseensa pois päin lähtien itse talsimaan rajan suuntaan. Ikaroksen jatkaessa koirasuden liehittelyä ja esittäytyessään tälle Rakka yritti sulkea korvansa. Se ei kuitenkaan täysin toiminut, kun Ikaros alkoi esitellä uroksen haukkumanimiä, mikä sai tämän kurkkuun kohoamaan turhautuneen ja ärsyyntyneen kimpaleen. Harmaaturkki ei vaivautunut katsomaan kaksikon suuntaan, vaan käveli päättäväisen näköisenä eteenpäin. Se olisi halunnut jo eroon inhottavasta susiklaanilaisesta!

- - -

Amoreira kohautti jokseenkin närkästyneenä kulmiaan, kun toinen susista puhutteli sitä ihan kuin se olisi ollut joku jolle olisi voinut sanoa että pitäisi olla hiljaa. Esittäytyessään Ikarokseksi hukka kuitenkin lupaili jotain muutakin pelkkää nimenvaihtoa vastaan. Kappas! Tämä kaksikko oli selvästi kovin helppoa kauraa kaataa. Ja mitä olivatkaan puheet Ederan koirasusivihasta? Hah! Amoreira se kaateli menemään niitäkin kuin heinää!

Ikaros kehui toveriaan Arka-Paraksi ja Luiruhännäksi, ja eteenpäin talsineen perään katsoessaan Amoreira todella huomasi syyn moiseen nimeen. Naaras naurahti, mutta kääntyi sitten katsomaan jälleen Ikarosta. Ei sitä jaksanut kiinnostaa tuollainen tylsä tyyppi joka vain käänsi selkänsä sille!
"Olen Amo", se esittäytyi viitsimättä kertoa koko nimeään. Uroksen katse oli imarteleva ja sai naaraan tuntemaan olonsa varsin toivotuksi. "Mitä sinunlaisesi komistus tekee tuollaisen tylsän luiruhännän kanssa?" se kysäisi huokaisten. "Varsinkin, kun sinulla olisi paljon parempaakin seuraa tarjolla", naaras hymisi silmäillen Ikarosta silmäripsiensä takaa.

Post by hitodama on 5 Feb 2013 at 21:01

// Noo sitä sattuu itse kullekin välillä. =D //

Höh, Rakka ei nyt yhtään ollut messissä tämän touhun suhteen, vaan lähti vain kävelemään taaksensa vilkuilematta eteenpäin! Tyhmä ei selvästikään tajunnut edes naaraista mitään... Paitsi että se ehkä tämän ongelma olikin! Ikijäykkä vartiokaartilainen oli selvästi vain hyvän pokan tarpeessa.
"Kuules Amo, minä liikun siinä seurassa missä on milloinkin hauskinta, ja juuri nyt sinun persauksesi ei valitettavasti ole listani kärkipäässä", uros tokaisi ainoaksi jääneelle puhekumppanilleen viitsimättä yhtään silotella mielipiteitään. Hänellä kyllä riitti nääs narttuseuraa, joten vaikkei lisä ikinä pahitteeksi ollutkaan, ei harmaaturkki kokenut itseään erityisen puutteenalaiseksi elämän sillä osa-alueella.
"Mutta kuule, tule messiin ja auta vähän opettamaan kukista ja mehiläisistä Ruikkuhännälle! Olen varma että senkin mutrunaama kirkastuu, kun se saa tietää mistä on jäänyt elämässään paitsi", yritti Ikaros Amoreiraa innostaen ehdottaa. Samalla hän otti kärsimättömästi jokusia askelia karkaavan kaartilaisen kulkemaa polkua kohden, sillä jos toinen ehtisi saada liikaa etumatkaa, menisi tässä ihan mainio huvittumistilaisuus sivu suun!

Post by Majelia on 5 Feb 2013 at 23:08

Rakka vain tallusteli eteenpäin. Se ei edes viitsinyt kuunnella Ikaroksen sanoja, vaikka ikävästi sen korviin yltikin haukkumanimi Ruikkuhäntä. Myrtyneenä se vain jatkoi.

- - -

Amoreira taasen kuunteli pää sirosti kallellaan ja kasvoillaan hieman ylpistynyt ilme Ikaroksen sanoja. Se ei ollut lainkaan huvittunut hukan puheista, vaan päästi äänekkään, loukkaantuneen hmph-äännähdyksen.
"Enpä usko", sanoi naaras nyt yllättäen varsin kyllästyneenä. Ei se sentään mikään halpa, helppo huora ollut, jos tämä Ikaros-susi niin luuli! Tummaturkki silmäili urosta päästä varpaisiin hyvin arvostelevalla ilmeellä ja käännähti kannoillaan astellakseen pois Ederan mailta. Kovin tylsää sakkia täällä! Häädettiin vain mailta eikä kukaan edes lähtenyt leikkiin mukaan! Ja sehän ei tuollaiseen tympeään äreään myreään ruipelohäntään koskisi!

Post by hitodama on 6 Feb 2013 at 22:51

Ikaroksen innosta kiiluvat silmät näyttivät suorastaan sammuvan, kun kukaan ei nyt tänään oikeasti tuntunut lähtevän mukaan hänen hauskoihin ideoihinsa. Hupia arvostavalta olennolta vaikuttanut Amokin osoittautui tosipaikan tullen pelkäksi nirppanokaksi, jonka hienostelu sai harmaan uroksenkin kääntämään suunsa myrtyneeseen mutristukseen.
"Ei pitäisi kuule tarjota jos ei ole valmis antamaan!" susi murahti tälle sättivästi ja vilkaisi sitten taas Rakan perään. Pah, kaartilainen oli jo pääsemäisillään pois kuuloetäisyydeltä, joten tilanne näytti todella kuivuneen kasaan. Niinpä ei kai voinut enää muuta kuin repiä riemun irti siitä, missä sitä vielä olisi edes hippunen tarjolla.
"Tiedätkö, nyt minua ei sitten yhtään huvitakaan enää katsella sinua täällä. Alapa likka siis juosta, jos henkesi on sinulle kallis!" Ikaros näin ollen jatkoi, avasi suunsa pelottavaan irvistykseen ja lähti yks kaks laukkaamaan Amoreiran perään. Hän totta vie jahtaisi tuota heitukkaa edes halki koko Ederan maiden kiitokseksi siitä, kuinka mokoma oli mennyt pilaamaan hänen iltapäivänsä!

// Nyt taisi Rakka tosiaan päästä onnekseen Ikarokselta karkuun. =D //