Ikaros - RPGs

Edera » Metsä » Ei uskoa huomiseen

Ei uskoa huomiseen
Post by saranna on Nov 17, 2011, 17:33

\,,/ hitodamaa ja IkkeSerahvia tänne. \,,/

Auringon valaisema lehtimetsä oli eloisa. Linnut lauloivat puissa ja ilma oli lempeän lämmin. Tällainen sää oli omiaan nostattamaan eräiden mieltä, mutta aivan kaikkia se ei onnistunut piristämään. Eräs likimain täysin sokea koira tunsi ilon sijaan mielessään voimakasta toivottomuutta ja alaa valtaavaa turhautuneisuutta, joka ei kuitenkaan ollut tarpeeksi väkevä kannustaakseen Cassieta purkamaan tunteitaan johonkin. Sitä harmitti ja kadutti. Kuinka kauan se oli jo etsinyt, löytämättä merkkiäkään etsimästään? Kuinka kauan se oli vaeltanut saadakseen luokseen taas lämmön ja turvan? Se oli kadottanut ajantajunsa, ja sen ohella myös menettänyt käsityksensä siitä, missä se edes oli. Djalan lehtimetsässä, se oletti, muttei epävarmassa mielessään ollut asiasta lainkaan varma, ja tuo tiedottomuus ahdisti sitä ennestään. Collie tiesi, ettei sen laumattomana ja koirana sopinut joutua Ederan maille, mutta se ei yksinkertaisesti tiennyt, missä raja kulki. Kukaan ei ollut kertomassa sille, että se oli jo ylittänyt Djalan lehtimetsän rajan ja saapunut tuon vieraille yleensä aggressiivisen susilauman tiluksille.

Mustan, valkean ja ruskeankirjava collie eteni metsässä tunnustelevin, varovaisin askelin. Vaikka valoa oli riittämiin, se ei erottanut kuin sumeita siluetteja, jotka tuntuivat sekoittuvan toisiinsa ja tekivät sen näkökentästä yhtä puuroutunutta sekasortoa. Sen verran aurinko kuitenkin auttoi, että Cassie onnistui olemaan törmäämättä puihin, kuten se oli Befalasin pimeässä metsässä harhailtuaan tuon tuostakin tehnyt. Nytkin sen kyljet tai kuono miltei hipaisivat satunnaisen puun runkoa, ennen kuin se tajusi siirtyä sivummas. Myös maassa lojuvat oksat ja muu irtaimisto olivat tuon tuostakin kompastuttaa laihtuneen ja takkuturkkisen eläimen, mutta sinnikkäästi se jatkoi matkaansa. Eipä se sitä tiennyt, että jatkamisen sijaan sen olisi ollut parempi kääntyä ympäri ja palata tulosuuntaansa.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by hitodama on Nov 18, 2011, 16:05

// Ja me saavumma! //

Kaunis päivä saati ympäristö eivät jaksaneet ilahduttaa myöskään erästä susikaksikkoa, joka collien harmiksi eteni samaan suuntaan tämän kanssa. Serafi ja Ikaros tunsivat alueen kuin omat tassunsa eivätkä jaksaneet nähdä valoisassa lehtimetsässä mitään erityisen nättiä, vaan molemmat olivat kävellessään uppoutuneet syvälle omiin ajatuksiinsa. Ikaros mietti vastikään menehtynyttä susivanhusta, Dewiä, jolle pidetty hautausseremonia toi hänen mieleensä muistoja pentuajoistaan, jolloin multiin laskettavana tosin oli ollut hänen oma äitinsä. Uros ei tuntenut mitenkään erityisen suurta tuskaa muisteloidensa takia, mutta näytti harmaaturkki häntä tuntevien silmiin kuitenkin tavanomaista totisemmalta ja toivoi samalla kovasti, että keksisi mahdollisimman pian hänelle ja serkulleen jotakin tekemistä. Serafikin kun oli vallan nuivaa seuraa pallotellessaan mielessään vain edes takaisin ajatuksia heidän nuoremman serkkunsa Irenin orastavasta upseerinurasta, jonka valkoturkki olisi torpedoinut enemmän kuin mielellään. Hänen mielestään kun oli loputtoman väärin, että se ruikunruskea säkkärätukka tulisi nousemaan häntä korkeammalle lauman arvoasteikossa.

Ikaroksen riemuksi molempien vaitonainen pohdiskelu viimein keskeytyi, kun edestäpäin alkoi kuulua askelluksesta kielivää rasahtelua. Sudet vilkaisivat sanatonna toisiinsa ja lähtivät etsiskelemään muukalaista hiljaa hiippailemalla, toivoen saavansa tämän näköpiiriinsä ennen kuin itse tulisivat huomatuiksi. Pian he näkivätkin pensaiden takaa kolmivärisen koiran koikkelehtimassa keskellä metsää sen verran huteran oloisesti, että näky sai harmaan susiuroksen naurahtamaan.
"Mitäs sinä olet mennyt naukkailemaan, kun et meinaa pystyssä pysyä?" Ikaros irvaili kompastelevalle naaraalle ja lähti Serafi kannoillaan lähestymään vierasta vallan itsevarmaan sävyyn.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by saranna on Nov 18, 2011, 18:41

Tuntemus jonkun - tai pikemmin joidenkin - kulkemisesta lähistöllä tavoitti Cassien mielen aivan liian myöhään. Se nimittäin hoksasi saavansa seuraa vasta hetkeä ennen kuin harmaansävyisen susiuroksen naurahdus halkoi ilmaa. Collien jo ennestään luimussa olleet kovat painuivat salamana yhä voimakkaammin vasten sen niskaa, kun koira pysähtyi ja yritti hätäisesti saada mitäänsanomattomaan näkökenttäänsä jotain vihiä siitä, mistä suunnasta sitä lähestyttiin. Kuulo- ja hajuaisti eivät tilapäisesti sitä auttaneet laumattoman häkeltyneen ja ennen kaikkea hyvin pelokkaan olotilan takia. Äskeinen turhaantuneisuus luisui pääosin pois sen mielestä epävarmuuden ja arkuuden tieltä, eikä jäänyt antamaan collielle pienintäkään voimavaraa vastaan haromiseen.

Koiran vielä pälyillessä päätään liikuttamatta, mutta katse vauhkona, ympäristöään, sai juuri vaimennut naurahdus seurakseen puhetta, joka viimein kertoi, missä suunnassa lähestyjät olivat. Perin juurin säikähtäneen näköisenä paimenkoira kohdisti kuononsa tähän suuntaan, ennen kuin ehti edes tajuta äskettäin sanottua. Nanosekunissa sanat kuitenkin selkenivät sen päässä, ja jo epämiellyttävältä kuulostaneen naurahduksen pelästyttämä Cassie oli entistä enemmän suunniltaan. Tuo kommentti ei kuulostanut alkuunkaan mukavalta, ja muutenkin traumatisoitunut elukka osasi jo päätellä, että tästä ei tulisi mukava tapaaminen.
Mitään raukka ei osannut uroksen sanoihin vastata, tuijottaessaan vain häkeltyneenä etäisellä katseellaan kohti noita kahta sumeaa pistettä sen näkökentässä.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by hitodama on Nov 19, 2011, 1:19

Koiran alkaessa pälyillä vauhkona ympärilleen kurtistivat molemmat sudet kulmiaan ja vilkaisivat jälleen kohti toisiaan, jolloin kiinnostunut hymynpoikanen pujahti jo Serafinkin huulille. Vieraan käytös ei ollut nyt kyllä ihan normaalia, ja molempien nuorukaisten teki mieli ottaa selvää siitä, mikä nartussa oikein oli vikana. Pelokkaan käytöksensä lisäksi tämä vaikutti ainakin vallan vaitonaiselta tuttavuudelta.
"Noh, piski? Ei kai se nauttimasi juoma, sieni tai kukkanen sinusta sentään kuuroa ja mykkää tehnyt?" Ikaros jutteli melkeinpä maanittelevasti, kun ei saanut toisesta irti minkäänlaista vastausta. Samalla hän jatkoi Serafin kanssa määrätietoista etenemistään, jolloin kaksikko pääsi jo sen verran lähelle kolmiväristä rotukoiraa, että valkea naaras kiinnitti huomionsa tämän silmiin.
"Ei se ole mitään ilolientä latkinut, se ei näe. Katso nyt sen silmiäkin, Ikaros", nuorikko sanaili huomattavasti urosta halveksuvampaan sävyyn huomatessaan koiran silmissä aivan tietynlaisen kiillon. Seikka ei ollut järin selkeästi nähtävissä ja Serafi uskoikin toisen aistivan silmillään ainakin jotakin, mutta iän takia näkönsä kanssa kamppaillutta Dewiä seurattuaan sudet kuitenkin tiesivät vallan hyvin miltä epäterveet silmät näyttivät. Kaiken lisäksi vieraan haparoiva kulkeminen sopi harvinaisen hyvin yksiin näkövammaisuusteorian kanssa.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by saranna on Nov 19, 2011, 20:15

Maanittelevien, mutta kuitenkin niin epämiellyttävien sanojen ansiosta pelon ote Cassiesta tuntui voimistuvan, saaden sen jalkavarret tärisemään voimattomasti, mutta havaittavasti. Koira jännitti lihaksensa yrittäen saada tärinän loppumaan, mutta täydellisen lakkaamisen sijaan vapina vain vaimeni hiukan. Traumat tuntuivat iskevän päälle lailla yleisen syyttäjän tehden koiran olon entistä hankalammaksi. Hyvä, ettei se paniikkikohtausta saanut siltä seisomalta. Cassielle ei ollut jäänyt aikaa palautua Wynnen käytöksen aiheuttamista negatiivisista muistijäljistä, ja nyt tämä. Olivatko kaikki kanssakoiraeläimet äitiä ja veljeä lukuunottamatta oikeasti aivan hulluja?

Collie veti päätään hieman taaemmas kuullessaan vielä susikaksikon vaaleamman osapuolen ivaavat sanat. Ne saivat sen harmittelemaan näkönsä tilaa ja tuntemaan jopa kateutta siitä, että toisilla silmät toimivat. Kuinka epäreilua elo olikaan?
"Antakaa olla...", koira sanoi voimattomasti pelon kuivattamalla kurkullaan kähisten. Samalla se otti yhden askelen sivummas, kauemmas susikaksikosta, mutta ei uskaltanut kääntää päätään näiden suunnalta. Ties vaikka kävisivät saman tien kimppuun kun silmä hetkeksikään vältti.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by hitodama on Nov 20, 2011, 14:06

Lopulta koira sai sanaisen arkkunsa avatuksi, mutta eipä tämän suusta siitä huolimatta mitään järin merkittävää päässyt ilmoille. Etenkään Ikaros ei tuntunut edes huomaavan tämän piipitystä, sillä serkkunsa kehotuksen mukaisesti hän oli suunnannut katseensa tiukasti nartun silmiin, joissa kieltämättä vaikutti olevan jotakin vikaa.
"Katos katos, Serafihan taitaa olla oikeassa. Vammainenhan tämä onkin", uros totesi, kuin pelokas piski itse ei olisi ollut ollenkaan paikalla kuulemassa kuinka hänestä puhuttiin. Ilmeisesti toinen oli kuitenkin vallan tietoinen niin susien läsnäolosta kuin myös näiden uhkaavan itsevarmoista asenteista, vaikkei kumpikaan serkuksista toistaiseksi ollut edes tehnyt mitään oikeasti vaarasta varoittavaa. Asiantilan muuttuminen oli tosin vain ajan kysymys, sillä pelkäämällä collie yllytti hukkia antamaan tämän pelolle rutkasti todellisia syitä.
"Tiedätkös, voisi olla ihan jännä kokeilla voiko tuollaista parantaa jotenkin. Kun jos me elämme yhtä ikivanhoiksi kuin Dew, voi meidänkin näkökykymme olla jossain vaiheessa tulilinjalla. Jos oppisimme tuntemaan parannuskeinon ennen sitä, voisimme saada silmämme pelastetuiksi", Serafi vastasi kiertäessään vikkelästi perääntymistä yrittävän koiran toiselle puolen. Kahteen pekkaan ei toki kovin pitävää piiritystä saanut aikaiseksi, mutta eipä valkoturkki tosissaan uskonut koiran pääsevän heiltä siitä huolimatta pakoon. Metsässä kun oli puolisokeana vähän mahdotonta pötkiä tehokkaasti karkuun.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by saranna on Nov 21, 2011, 19:34

Cassieta todella suututti, että naarassuden sanoista päätellen Ikarokseksi ristitty harmaaturkki meni sitä vammaiseksi haukkumaan, mutta se oli aivan liian arka sanoakseen sitä. Niinpä se vain sävähti kuin sitä oltaisiin lyöty ja käänsi katseensa edustaansa. Jos se olisi nähnyt yhtään paremmin, se olisi syöksynyt eteenpäin ja koettanut juosta tiehensä, mutta se tiesi sen turhaksi. Se oli nälkiintynyt ja heikentynyt, varmasti paljon heikompi kuin susikaksikko jo ilmankin tuota itseään riivaavaa yhden aistin heikkoutta. Niinpä sen oli vain pakko alistua kohtaloonsa, ja toivoa, että sudet jättäisivät sen rauhaan jossain vaiheessa - jos edes aikoivat päästää sitä hengissä pois. Vaikka hukat eivät nälvimisen lisäksi olleet tehneet muuta collielle, sille ominainen pessimistisyys pyrki pintaan ja sai sen ajattelemaan pahinta.

Serafin tehdessä oma elkeensä tummaturkin pitämiseksi alallaan siirtymällä sen tielle, Cassie oli entistäkin varmempi, että menneisyys rupeaisi toistamaan itseään - ja pahemmin kuin koskaan aiemmin. Ennen sillä oli ollut vastassaan vain yksi hyökkääjä, nyt niitä pirulaisia oli kaksi. Naarassuden siirtymisen jälkeen collie otti reflegsinomaisesti muutaman askeleen taaemmas, jotta olisi saanut susista kummankin näkökenttäänsä. Se ei pitänyt lainkaan ajatuksesta, että paholaiset olivat sen kummallakin puolella, tehden mahdottomaksi sen, että näiden liikkeitä olisi voinut seurata ennalta.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by hitodama on Nov 22, 2011, 1:03

Serafi tirskahti itsekseen nähdessään, kuinka serkkunsa suorasukaiset sanat iskeytyivät fyysisen lyönnin lailla sätkyyn koiraan. Voi, jos toinen näin helposta hätkähteli, tulisi tälle vielä vallan tukalat oltavat jahka hukat pääsisivät vauhtiin! Sillä kuten valkoturkkisen suden sanoista oli pääteltävissä, alkoi mieleensä muodostua vallan kiintoisia kokeita collien silmiin liittyen. Rotukoira itse voisi pitää testejä lähinnä tuskallisina, mutta se nyt oli pieni hinta siitä, jos ederalaiskaksikko niiden avulla keksisi parannuskeinon sokeuteen - ja vaikka he eivät sitä sentään tekisikään, saisivat he ainakin pitää hauskaa toisen kustannuksella. Ellei yksi seikka sitten asettuisi esteeksi.
"Mutta hei kuule, mitä jos tuo on meikäläisiä? Ederasta?" Ikaros tuli hieman synkkänä ajatelleeksi, muttei kuitenkaan kysynyt asiasta suoraan vieraalta koiralta. Tokkopa tämä olisi hänelle nimittäin edes mitään vastannut.
"En usko. Kyllä siitä olisi kiertänyt juttua, jos lauman olisi jostain syystä otettu vammainen piski. Se on vieraslaumalaisia, joten samapa tuo. Pidä sitä aloillaan, niin päästään aloittamaan", Serafi vastasi ja asteli peruuttamista yrittävän nartun perään. Harmaaturkkinen uros vei jutun kuitenkin astetta pidemmälle ja lähti saamansa komennon mukaisesti loikkimaan vauhdilla suoraan koiraa päin, aikomuksenaan töytäistä tämä etutassuillaan suoraan maahan.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by saranna on Nov 23, 2011, 17:10

Hieman viiveellä tummaturkki tajusi, kuinka uhkaava kalskahdus Serafin sanoissa oikeastaan olikaan. Menettäisikö se nyt sen vähänkin, mikä sen näkökyvystä oli jäljellä? Täydellinen sokeus kuulosti pelottavalta ja sai hälytyskellot kilkkaamaan laumattoman päässä entistäkin kovaäänisemmin saaden jo sen ajatuksetkin tökkimään. Se ei jaksanut enää edes kunnolla tiedostaa, mistä susikaksikko keskusteli, ainoa ajatus oli juosta. Mutta se tiesi, ettei pakoreittiä ollut. Jos se pääsisikin juoksuun, sen matka katkeaisi kuin kanan lento - luultavasti vieläpä varsin nopeasti. Takasuunnasta se ei edes pääsisi enää karkuun, vaalea susi oli kiirehtinyt tukkimaan sen tien. Kääntäessään katseensa äkkiä Ikarokseen, saattoi koira kauhukseen huomata tämän syöksyvän suoraan sitä kohti. Collie yritti loikata sivuun, nyt kun sillä suunnalla ei näyttänyt olevan ketään, mutta löysi itsensä vallan nopeasti maasta makaamasta. Ikaroksen töytäisy oli osunut sen toiseen takajalkaan ja katkaissut sen paon jo tässä vaiheessa. Maahan osuessaan koira irvisti lähinnä epätoivoisen tuskaisesti, yrittäen vaistonvaraisesti kohottautua samoin tein.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by hitodama on Nov 23, 2011, 18:31

Serafi sipsutti nopeasti kauemmaksi tapahtumien keskipisteestä, kun Ikaros näytti aikovan jyrätä collien alleen ja kun koira yritti logiikan lakeja noudattaen päästä karkuun. Suuri susiuros oli kuitenkin nopeampi - tai kenties tämän raajojen ulottuvuus vain yllätti nartun - ja sai vastustajansa kaatumaan maahan, vaikkei hän nyt aivan täydellisesti osunutkaan. Osittainenkin onnistuminen sai kuitenkin hukan murahtamaan itsetyytyväiseen sävyyn.
"Pidä vaan sinä hetki hauskaa sen kanssa, minä käyn hakemassa vähän tarvikkeita", huikkasi valkoturkki serkulleen, ennen kuin lähti ilmava turkki hulmuten ravaamaan syvemmälle metsään. Ikaros ei antanut keskittymisensä karata Serafin puhellessa mihinkään, vaan hän piti innosta laajentuneet silmänsä naulittuina koiraan, joka kokemastaan takaiskusta huolimatta yritti ilmeisesti yhä pötkiä pakoon. Sen salliminen ei kuitenkaan susien omien suunnitelmien takia käynyt päinsä, joten jännittäen uudemman kerran jalkansa pomppi vankkatekoinen susi jälleen collieta kohden.
"Paikka! Vai mitä teille piskeille nyt onkaan tapana sanoa tällaisissa tilanteissa?" uros murahti hypätessään tällä kertaa aiempaa korkeammalle, sillä aikomuksenaan oli päästä koiran päälle ja litistää tämä silkalla ruumiinpainollaan aloilleen vasten tannerta.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by saranna on Nov 23, 2011, 19:19

Cassie säikähti jo ties kuinka monetta kertaa kuullessaan valkean naarassuden lähtevän hakemaan tarvikkeita. Mitä hittoa nuo oikein aikoivat sille tehdä? Siitä koira ei olisi tahtonut ottaa selvää alkuunkaan, joten kohottautui vauhdilla ylös. Se ei kuitenkaan ehtinyt ottaa edes askelta, kun paikalle jääneen urossuden murahdus kiiri sen korviin edeltäen loikkaa, joka onnistui täydellisesti harmaaturkin suunnitelmien mukaan.

Ikaroksen elopainon iskeytyessä koiran ylle, rämähti Cassiopeia uudelleen maankamaraan. Sen toinen etujalka taittui ranteesta kaatumisen yhteydessä, ja vihlonta sai tummaturkin vinkaisemaan hätäännystään ja kipuaan. Se ei yrittänytkään nousta uudelleen ylös, keskittyen hetkeksi vain liikauttamaan jalkaansa tarkistaakseen, ettei se vain ollut murtunut. Rahtunen onnea sillä taisikin olla mukanaan, sillä se totesi tassunsa liikkuvan normaaliin tapaan, joskin pieniä kipuaaltoja pitkin sen kehoa lähetellen. Luultavasti se kuitenkaan ei ollut edes nyrjähtänyt.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by hitodama on Nov 23, 2011, 23:19

Ikaroksen mäjähtäessä koiran päälle ja litistäessä tämän alleen kuului narttu vinkaisevan varsin tuskaisesti, mutta se ei urosta sen ihmeemmin liikuttanut. Kieltämättä hänen olisi ehkä tehnyt mieli udella mihin toista olisi sattunut, jotta olisi voinut käyttää tietoa hyväkseen ja murjoa vahingoittunutta kohtaa kenties vähän lisää, mutta näissä asemissa runnominen oli kuitenkin sen verran vaikeaa, että hukka päätti antaa asian olla. Nyt oli parempi keskittyä painamaan vastus vain tiiviisti vasten maata.
"Kuule turkispuuhka, ellei Serafilla olisi jotain omia suunnitelmiaan silmiesi varalle, keksisin minäkin kaikkea vallan kiintoisaa kanssasi tehtäväksi. Tiedätkö mitä tarkoitan, narttu?" Vahvistaakseen entisestään kaksimieliseksi käyvän äänensävynsä välittämää viestiä koetti harmaaturkki nuolaista allensa survotun koiran niskaa samalla, kun hän antoi painonsa laskeutua yhä suuremmilta osin tämän selkään. Kieltämättä asetelma oli sen verran herkullinen, että ellei Ikarosta olisi todellakin kiinnostanut tietää mitä serkkunsa aikoi, olisi hän hyvinkin saattanut käyttää rakinretaletta tyydyttämään miehisiä himojaan.
"Mikä sinun nimesi muuten on? Tai kyllähän minä voin sinulle uuden nimenkin keksiä, mutta sinuna kertoisin ehkä kuitenkin sen nimen, kun minä näin nätisti pyydän", uros jatkoi käskevään sävyyn.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by saranna on Nov 24, 2011, 18:41

Alistetun koiran yli pyyhkäisi inhotuksen aalto Ikaroksen kieltämättä hyvin kaksimielisesti tulkittavien sanojen ja eleiden myötä. Se vihasi tätä tilannetta, vihasi ihan tosissaan noita susia, mutta ei kyennyt tekemään mitään auttaakseen itseään. Huomattavasti painavampi ja lihaksikkaampi susi oli painanut sen maahan, eikä se pystynyt liikahtamaankaan. Ja Cassie kyllä tiesi sen. Silti se yritti jännittää lihaksensa ja nousta ylös, mutta yritys ei tuottanut minkäänlaista tulosta. Vaikkei se yllätys ollutkaan, epätoivo alkoi iskeä sen mieleen yhä vain voimakkaammin ja sai surkean koiran silmät kostumaan kyynelistä.

Jotain voimavaroja koiralle kuitenkin oli ilmeisesti jäänyt, sen päätyessä käymään sanalliseen vastarintaan susiuroksen tiedustellessa sen nimeä.
"Minun nimeni ei sinulle kuulu", Cassie lausahti äänellä, jossa oli sekä päättäväisyyttä että epätoivoa. Koira oli kyllä erittäin tietoinen siitä, että sen olisi ollut kannattavaa toimia kuten tuo Ikarokseksi nimetty saasta sitä komensi, mutta inho ja viha sai sen tiuskaisemaan sanansa ennen kuin se ehti harkita vaihtoehtojen viisautta. Eipä kuitenkaan lienisi vaikeakaan tehtävä sitä nimeä koirasta lopulta irti nyhtää.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by hitodama on Nov 25, 2011, 14:10

Ikaros oli vallan hyvillään tuntiessaan, kuinka koira yritti työntää sutta pois päältään, vaikka turhaahan moinen pyristely oli. Selvä ylivalta sai uroksen vain tuntemaan itsensä entistä vahvemmin tilanteen herraksi, jolla oli varaa jopa hieman löysäillä sanojensa suhteen.
"Tsot tsot, kyllä se minun nähdäkseni tässä tilanteessa vähän kuuluisi. Mutta samapa tuo, ole sitten vaikka... Karvareuhka. Vaan kuule, jos nuo epätoimivat silmäsi ovat sinulle kalliit, niin Serafin edessä ei sitten kannata enää pullikoida. Se likka nimittäin panee sinut kärsimään, jos annat sille pienintäkään syytä", harmaaturkki varoitti ja lisäsi vielä mielessään, että serkkunsa voisi kyllä laittaa koiran kieriskelemään tuskissaan ilman mitään yllykkeitäkin.

Hetken kuluttua metsästä alkoi kantautua juoksuaskelia, ja tuulispään lailla edestakaisin sinkoillut Serafi palasi hivenen hengästyneenä rikospaikalle. Suunsa oli täynnä mitä erilaisimpia kantamuksia, joihin kuului hänen heittotikarinsa lisäksi ainakin suuremman lehden sisään kääräistyjä kasveja. Vaikkei valkoturkki mikään yrttituntija ollutkaan, tiesi hän tavallisimmista kasveista sen verran, kuin kuka tahansa muukin niiden kanssa kosketuksiin joskus joutunut.
"No niin, nyt päästään aloittamaan. Rakki, pidähän kuule silmäsi auki, niin... Ikaros, oletko sinä itkettänyt sitä?" kantamuksensa kaksikon eteen pudottanut Serafi kommentoi huomatessaan koiran kyynelistä kostuneet silmät.
"Olet kyllä ihan kamala", naaras vielä tokaisi, mikä sai serkkunsa vain nauramaan matalasti. Sen enempiä enää aikailematta ryhtyi Serafi sitten valikoimaan tuomisistaan ensimmäistä testikappaletta, joksi päätyi toisen kasvin taitellun lehden väliin aseteltu nokkonen. Polttava kasvi ei tavallisesti aiheuttanut turkin peittämille koiraeläimille järin suurta vahinkoa, mutta vaalea susi suuntasikin pitelemänsä nokkosen kohti collien kasvoja: silmiä, kirsua ja huulia kun ei pelastava turkki ollut suojaamassa.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by saranna on Nov 25, 2011, 15:19

\,,/ Hei täähän on erihauskaa kun mie en tiedä miten päin olisin: sadistisesti sillai muahahhaha vai vähän jopa yhyy. 8') Mutta siis, piti sanoa, että hittaillakin saa sitten. \,,/

Collie oli miltei helpottunut siitä, ettei Ikaros vaivautunut kutsumaan sitä sen pahemmalla nimellä, kuin Karvareuhka. Kovin lohduttava tieto tämä ei kuitenkaan ollut harmaan muiden sanojen ohella, sillä Serafinkaan kamaluutta Cassie ei uskaltanut kyseenalaistaa. Hulluja oli maailma täynnä, ja koiraparalla tuntui olevan aina huono tuuri, kun se aina niihin törmäsi.
Pienen hetken verran rakki jopa toivoi, että sudet sittenkin tappaisivat sen tähän, ettei sen tarvitsisi miettiä aina vain lisääntyviä traumojaan ja pelätä jokaista ottamaansa askelta; väkisinkin sitä kaikkien negatiivisten kokemusten jälkeen alkoi toivoa poispääsyä ja pelastusta. Tuo toive kuitenkin kuihtui koiran mielestä varsin pian sen itsekin säikähtäessä itsetuhoisia ajatuksiaan.

Lähestyvät juoksuaskeleet eivät jääneet Cassieltakaan kuuloetäisyyden tuolle puolen. Se tiesi, että Serafihan se sieltä saapuisi, ja yritti vaientaa onnetonta toivonpilkahdusta mielestään. Ritari Rohkeita, jotka sen kaltaisia mitättömyyksiä kävivät pelastamaan pulasta, ei ollut olemassakaan. Eikä sellaista sen vuoksi nytkään tullut; tulija oli collien odotusten mukaisesti Serafi. Kauhulla Ikaroksen alle litistynyt koira odotti, mitä naarassusi tulisikaan sen silmien kanssa tekemään.
Tekojen vuoron sitten lopulta tullessa, ei Cassie kyennyt kyynelnesteen jo ennestään huonontamalta näöltään erottamaan kuin sumeasti jonkun lähestyvän sen kasvoja. Se kohotti päätään ja koetti välttää tuon jonkun osumista itseensä, mutta kovin pätevää väistöliikettä se ei saanut aikaiseksi.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by hitodama on Nov 27, 2011, 1:51

// Heha, okei! Sano vaan sitten reippaasti, mikäli tunnun hahmoineni menevän liiallisuuksiin asti. =') //

Tajutessaan jonkin olevan tulossa koetti collie kääntää päätään sivulle, mikä sai vastaavasti Serafin kiskaisemaan kuonoaan kauemmaksi. Hän ei tahtonut saada nokkosista omalle naamalleen, joten hänen lieni syytä olla varsin varovainen. Onneksi susia oli kuitenkin kaksi yhtä pahaista koiraa vastaan.
"Ikaros, pidä sen päätä paikalla. Kokeillaan ensin, jos näkökyky kaipaakin vain vähän aktivoimista toimiakseen kunnolla", naaras komensi, mikä sai serkkunsa kurottamaan leukansa kohti alleen likistetyn collien niskavilloja. Siitä, aivan pään ja niskan liitoskohdan lähettyviltä, hän nappasi hampaillaan kunnon otteen, vaikka pitikin oikeastaan vain kiinni koiran karvoista. Uros kun tiesi, että turkista kiskominen saattoi omalla tavallaan olla jopa tuskallisempaa, kuin ihoon asti pureutuminen, johon oli yllättävän helppo turtua.
"Se on menoa nyt, Karvareuhka", ehti harmaa naurahtaa odottavaan sävyyn, ennen kuin Serafi lähti jälleen lähestymään uhriaan. Toivoen koiran pysyvän nyt tiiviimmin aloillaan, huitaisi nuorikko pitkät nokkosenvarret kohti kolmivärisen kasvoja kerran, toisen ja kolmannenkin varmistuakseen siitä, että poltinkarvat osuisivat varmasti johonkin turkin suojaa vailla olevaan paikkaan.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by saranna on Nov 28, 2011, 19:22

Serafin perääntyminen collien voimattoman väistöliikkeen johdosta sai laumattoman suorastaan hivenen yllättyneeksi, mutta ennen kaikkea entistä pelokkaammaksi. Valkoturkki oli selvästi varovainen käsittelemänsä asian suhteen, joten sen piti olla jotain hyvinkin ikävää. Se koetti haistella ilmaa saadaksen vainun siitä, mitä susi piteli, muttei ehtinyt tajuta tuoksua shokin osaksi lamaannuttamilla aivoillaan ennen kuin Serafin sanat halkoivat ilmaa ja se sai muuta ajateltavaa.

Koira tiesi, että sen oli turha yrittää väistää Ikaroksen leukoja ja urossusi saikin onnistuneesti otteen sen takaraivon ja niskan tietämiltä. Harmaaturkkisen karvoja pitelevä ote aiheutti epämukavaa tukistuksentunnetta, mutta siitä koituva kipu oli pelkoon verrattaessa vain hyvin vähäinen rasite Cassien hermoille. Se näki tuskastuttavan huonosti Serafin lähestymisen, mutta ymmärsi sulkea silmänsä, kun susi huitaisi jotain sitä kohti. Nokkonen osui ensiksi sen silmäluomiin, ja silloin laumaton tajusi, mitä kasvia susi sitä kohti oikein syöksi. Seuraavaksi polttelu tavoitti sen kirsun, osuen koiran kuononpäähän peräti kaksi kertaa. Nipistelevä tunne sai sen haukkaamaan terävästi henkeä, kiinni puristettujen silmien vuodattaessa kyynelnestettä nokkosten ärsyttäminä ja Cassien itkuisen mielialan vuoksi. Se ei uskonut, että sudet keksisivät mitään, millä pelastaa sen silmät. Ei se uskonut edes tipan vertaa, että nämä tahtoivat niin tehdä. Sen mielestä Ikaros ja Serafi halusivat vain pelleillä se kustannuksella, kuten likimain kaikki.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by hitodama on Nov 30, 2011, 15:40

Surullista kyllä, Cassie osui harvinaisen oikeaan susikaksikon aikeiden suhteen: heitä todella kiinnosti leikitellä koiran kustannuksella ihan vain siksi, että he kykenivät niin tekemään. Toki olisi melkoista bonusta jos he äkkäisivät samalla jotain näkökyvyn parantamiseen liittyvää, mutta se oli pelkkä sivuseikka. Huvitus oli itseään kuolemattomina pitäville nuorukaisille elämän suola.

Nokkospuskan iskeydyttyä muutamaan otteeseen vasten collien kasvoja heitti Serafi kasvinipun syrjään. Hän oli kuitenkin puristanut suojaksi käärittyä lehteä sen verran tiukasti hampaillaan, että sen pinta lieni repeytynyt, eikä naaras halunnut ottaa sitä riskiä, että hän saisi polttavaa ainetta omillekin suupielilleen.
"Ainakin se sai jotakin aikaiseksi", valkoturkki naurahti kääntyessään tutkimaan Ikaroksen aloillaan pitelemän nartun kasvoja. Kyyneleet virtasivat entistä vuolaammin tämän poskille, mutta koska koira - ymmärrettävistä syistä johtuen - puristi silmäluomiaan kiinni, ei mahdollista muutosta tämän näössä oikein päässyt arvioimaan. Niinpä susinaaras nosti kolmipiikkisen heittotikarinsa maasta hampaisiinsa ja asteli muutaman metrin päähän kahdesta muusta koiraeläimestä.
"Hei, sinä..."
"Karvareuhka", Ikaros valaisi sopivaa kutsumanimeä pohtimaan jääneelle serkulleen.
"No vaikka se. Karvareuhka, katso tänne päin! Jos osaat sanoa mitä pitelen suussani, uskon näkösi parantuneeksi ja käsken Ikarosta päästämään sinut vapaaksi", Serafi lupasi vallan jalomieliseen sävyyn, jonka harmaa uros kuitenkin tiesi kieroksi kuin käärmeen kieli.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by saranna on Dec 3, 2011, 14:37

Cassie ei luottanut Serafin sanoihin alkuunkaan, vaikka puhesävy olikin erehdyttävä. Collie oli yksinkertaisesti liian epäluuloinen ja luottamuspulainen, jotta se olisi edes hetken vertaa tosissaan uskonut valkoturkin tarkoittavan, mitä sanoi. Siitä huolimatta se avasi silmänsä, ja niitä muutamia kertoja räpyteltyään kohdisti onnettoman katseensa naarassuteen. Näköaisti ei kuitenkaan ollut parantunut himpun vertaa, mikä ei ollut tummaturkille millään tasolla yllätys. Se ei saanut mitään selvää edes Serafista - se näki vain sumean, vaalean täplän muutaman metrin päässä itsestään - eikä erottanut alkuunkaan että tällä ylipäätään oli jotain leuoissaan.
Cassie sulki taas silmänsä vaivautumatta ilmaisemaan niiden näön huonoutta muulla, kuin hiljaisuudellaan. Se tiesi, että olisi änkyttänyt jos olisi koettanut puhua, eikä sitä tämän vuoksi huvittanut yrittää. Eikä sanoja taidettu tässä tilanteessa edes tarvita.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by hitodama on Dec 6, 2011, 20:41

Collie avasi saamansa käskyn mukaisesti silmänsä ja Serafi tiiraili tämän sielunpeilejä itse asiassa jopa jokseenkin kiinnostuneena. Mikään ei kuitenkaan tuntunut muuttuneen, mistä kieli myös alistunut tapa, jolla Karvareuhka piilotti jälleen katseensa sanomatta yhtään mitään. Epäonnistuminen kirvoitti teatraalisen huokauksen valkoisen hukan huulilta.
"Tsk, tsk. Ei kai auta muu kuin keksiä jotain muuta", naaras tokaisi ja asteli taas kaksikon eteen, tällä kertaa tikaria yhä hampaissaan pidellen.
"Ehkä sillä on jotakin tekemistä tuon jatkuvan vetistelemisen kanssa. Kyyneleet pitäisi saada loppumaan", Serafi jatkoi tutkaillessaan lähemmin koiran itkun tahrimia kasvoja. Ikaros ei ihan ymmärtää mitä serkkunsa oikein ajoi takaa, mikä sai hänen kulmansa kurtistumaan hämmennyksestä.
"Ei sitä nyt varmaan nauramaankaan saada, kun tällä lailla käyttäydytään. Ellei sitten juoteta sitä ihan pöhnään ja--"
"Ei, ei se ole tarpeen. Kokeillaan vuodattaa kyyneleet kuiviin", susinaaras selvensi. Harmaaturkki ei edelleenkään ollut varma mitä oli tulossa, mutta siitä huolimatta hän koetti asetella itsensä entistä tiiviimmin piinatun piskin päälle ja hamuta yhä enemmän niskaturkkia hampaisiinsa.
"Pysy paikallasi, mikäli haluat pitää rikkonaiset silmät päässäsi", Serafi vielä varoitti, ennen kuin työnsi koristellun tikarin pisimmän kärjen kohti kolmivärisen rakin kasvoja. Tarkoituksenaan oli tökätä terä vasemman silmän sisänurkkaan, lähelle kyynelkanavaa, ja tehdä siihen pieni mutta kivulias viilto.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by saranna on Dec 31, 2011, 22:29

\,,/ Sorisori kamalasti jumi! \,,/

Cassie ei voinut muuta kuin siirtää sumean katseensa susikaksikkoon näiden keskustellessa sanoin, jotka kuulostivat sen korvaan erittäin uhkaavilta. Sen puuroutuneet ajatukset eivät enää jaksaneet edes miettiä auttavaa oljenkortta yhtään mistään - se oli melko hento, rimpuilu ei auttaisi, eikä se tottavie tahtonut suututtaa susia. Koira nielaisi äänekkäästi ja sulki silmänsä, joutuen kuitenkin avaamaan ne varsin pian Ikaroksen litistäessä sitä yhä voimakkaammin vasten maata ja repiessä sen turkkia ennestään.
Kaikin puolin alistuneena neuvoton tummaturkki katsoi Serafin hahmoa kohden, havaiten kuinka tämä lähestyi, mutta kykenemättä aivan täysin hahmottamaan kuinka lähellä tämä lopulta oli. Varsin pian se sai huomata, että niin lähellä, jotta tämä kykeni käsittelemään sen silmää aseellaan.

Vaistomaisesti koira yritti painaa silmäluomensa kiinni jonkun terävän painuessa kiinni itse näköelimeen, mutta reaktio oli aivan liian myöhäinen. Viilto aiheutti suunnatonta kirvelyä ja poltetta saadessaan kyyneltenerityksen suorastaan maksimoitumaan, ainakin hetkittäisesti. Cassien silmä tuntui muuraantuvan umpeen nesteen kuivuessa sen silmäluomiin ja -ripsiin. Collie koetti painaa päätään saadakseen kyyneleet valumaan poskelleen tai maahan, mutta se ei moisessa onnistunut urossuden pitäessä edelleen sen päätä paikallaan. Kirvely ja polte tuntui ainoastaan pahenevan sekuntien juostessa, silmien epätoivoisen räpyttelyn ainoastaan huonontaessa asiaa. Laumattoman suupielet raottuivat vääntyessään taakse ja rotukoiran kurkusta kantautui itkuinen pihahdus.

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by hitodama on Jan 8, 2012, 20:49

// Eeipä tuo mittään! //

Serafin teräase kaivautui collien silmäkulmaan ja sai valtoimenaan valuvat kyyneleet sekoittumaan jokuseen veripisaraan, jotka syntyneestä haavasta pääsivät ulos karkaamaan. Tehtyään tekosensa astahti valkoturkki taaksepäin ja jäi jälleen tutkailemaan koiraa arvioivalla katseellaan. Murheellisesta pihinästä päätellen susien käsittely sattui karvakasaan melkoisesti, mutta mitäpä sitä moisia pikkuasioita murehtimaan - tieteen eteen oli vain joskus tehtävä vähän uhrauksia.
"Hmm, ehkä riittää että käsittelemme vain yhden silmän tällä tavoin. Voimme sitten seurata käyttäytyykö toinen silmä jatkossa jotenkin poikkeavasti tähän ensimmäiseen verrattuna", naaras hetken tilannetta mittailtuaan tokaisi, mikä kirvoitti Ikaroksen huulilta ilmoille ainoastaan hieman tylsistyneensävyisen urahduksen. Hänestä kun alkoi tuntua siltä, että rakin pisteleminen poikki ja pinoon olisi ollut kiintoisampaa puuhaa, kuin tällainen hidas nyhvääminen.

Vaan pianpa tilanne saikin uusia ulottuvuuksia, kun aiempien kantamustensa äärelle jälleen kumartunut Serafi jähmettyi jännittyneenä paikoilleen ja käänsi korvansa tarkkaavaisena kohti ympärillä aukeavaa metsää. Kun nuorikko ei hetkeen liikahtanutkaan paikoiltaan, tajusi Ikaroskin lopulta jonkin olevan vinossa.
"Mifä nyf?" uros uteli hellittämättä otettaan uhrinsa niskasta.
"...tuolla on joku, kävelemässä tänne päin. Kuulen askeleita. Hitto vieköön, se on varmaan joku meidän laumasta", sähähti Serafi selvästi äärimmäisen ärtyneenä.
"Päästä se, pakko lähteä jos ei haluta jäädä kiinni. Ja sinä, Karvareuhka tai mikä ikinä lienetkään", vaalea hukka jatkoi käännähtäessään kohti päälletysten olevaa koiraeläinkaksikkoa ja poratessaan silmänsä varoittavasti näistä alimmaisen kasvoihin, "jos hiiskut meistä jollekin, niin me etsimme sinut tassuihimme ja jatkamme siitä mihin jäimme. Ja emme totta vie tapa sinua, ei, vaan teemme kokeita niin kauan että sielusi näivettyy kuoreensa ja vain yksinkertaisesti unohtaa olevansa elossa."

Julma uhkaus jäi susikaksikon viimeiseksi kidutusyritykseksi, sillä käskyn käytyä pudotti Ikaros collien maahan ja loikkasi muutamalla hypyllä serkkunsa vierelle. Kaksikon ei tarvinnut kuin katsoa toisiaan silmiin päästäkseen yhteisymmärrykseen siitä, että heidän oli tavalla tai toisella johdatettava tuntematon kulkija pois näiltä main, jottei tämä löytäisi kiusattua koiraa Susiklaanin nuorten vesojen hajujen keskeltä. Niinpä parivaljakko lähti ravaamaan metsään suomatta enää vilkaisuakaan Cassie-paran suuntaan.

// Ja näin kävi! Tattis pelistä. >=3 //

Re: Ei uskoa huomiseen
Post by saranna on Jan 11, 2012, 17:48

Silmään kohdistuva kipu sai piinatun koiran unohtamaan kokonaan susikaksikon. Se kuuli Serafin puheen, muttei tiedostanut sitä täysin, keskittyessään joksikin aikaa niin voimakkaasti vain hengittämään ja ajattelemaan jotain muuta, kuin kipua. Ei se siinä onnistunut, mutta yritys oli kova. Vasta hiljaisuuden laskeutuessa se ymmärsi alkaa taas havainnoimaan ympäristöään. Enemmän kuin vain huononäköisenä se ei kyennyt erottamaan, mikä oli saanut piinauksen loppumaan, mutta pessimistinä se ajatteli, että tämä oli vain osa leikkiä. Ettei mikään oikeasti häirinnyt sen kiusaajia, vaan nämä koettivat saada sen toivomaan kidutuksen päättymistä olemalla hetken tekemättä mitään.

Kerrankin saattoi collie kuitenkin havaita olevansa väärässä pessimistisine ajatuksineen. Sen aivot noukkivat vain muutaman sanan Serafin puheesta, mutta se ymmärsi, että sudet tottavie aikoivat lähteä ja jättää sen yksin. Se tuntui hyvin palkitsevalta ja helpottavalta, mutta "Karvareuhkan" olo ei silti huomattavasti parantunut. Se katsoi vaaleaturkkiseen naarassuteen toisella silmällään - viilletyn silmänsä se piti visusti kiinni - ja kuunteli tämän sanat kuin omistajaansa palveleva kotikoira. Cassiopeia raotti suutaan ja yritti sanoa jotain, mutta ainoa ääni, joka sen kurkusta kumpusi oli tukahtunut ynähdys. Tuossa äänähdyksessä oli kuitenkin alistuva ja myöntyvä sävähdys.

Seuraavaksi saattoi laumaton helpotuksekseen tuntea otteen niskastaan herkeävän ja epämukavan tukahduttavan lämmöntunteen ja painon katoavan yltään. Sen pää retkahti vasten nurmea ja se vetäytyi kippuraan, sulkien silmänsä ja yrittäen saada kauhun ylikierroksille kierittämä mielensä taas rauhoitettua. Hetkisen se lojui niillä sijoillaan, kunnes tajusi, että sen oli lähdettävä. Ties vaikka noita hulluja hukkia olisi täällä enemmänkin, ties mitä sille tehtäisiin jos se vain jäisi tähän. Niinpä itkuinen ja epätoivoinen koira lähti kulkemaan susien menosuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan, niin nopein askelin kuin vain kykeni. Toisen - edelleen kirvelevän - silmänsä se piti visusti ummessa eikä erottanut sitäkään vähää maailmasta ympärillään, minkä se kykeni yleensä havainnollistamaan.

\,,/ Jep, kiitos! Oli hauskaa. 8) \,,/