Ikaros - RPGs

Edera » Kartanon piha » Viilennystä helteeseen

Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Sept 7, 2010, 19:22

// Vapaa online-peli, johon saa osallistua kuka tahansa, kunhan ei jumita meininkiä! Tapahtumat sijoittuvat aikaan vähän ennen Djalan kaappausoperaatiota. //

Oli suorastaan helteisen kuuma päivä, eikä Ederan kartanoa ympäröivältä pihamaalta löytynyt edes kovin merkittäviä varjoja viileyttä kaipaaville olennoille. Suurin osa maita asuttavista koiraeläimistä olikin näin ollen vetäytynyt joko kartanon tai kauempana häämöttävän metsän suojiin, mutta yksi nuori hukka oli kuumuutta uhmaten jäänyt pensaiden ympäröimään puistikkoon. Kyseinen naaras, Serafiksi isänsä nimeämä, seisoksi houkuttelevana pulputtavan suihkulähteen vierellä ja tuijotteli keskittyneen näköisenä eteensä. Katseensa ei tosin ollut suinkaan suunnattu viileään veteen, vaan kauempana aukiolla nököttävään oksaan. Syy puunkappaleen tuijottelemiseen selvisi varsin nopeasti, kun valkoturkki yhtäkkiä lähti liikkeelle ja muutaman juoksuaskeleen jälkeen sinkosi kiiltelevän heittotikarinsa kohti maalitaulua, jonka virkaa risu toimitti. Tikari vilahti halki ilman ja osui kiitettävällä voimalla maaliinsa, mikä sai Serafin hykertelemään tyytyväisenä. Eipä hän ollut turhaan treenannut taitojaan silloinkin, kun useat muut vain laiskottelivat sisätiloissa - aivan, kuten juuri tänäänkin.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Sept 7, 2010, 19:33

//Vaalanen tulee//

Oli erikoisen lämminpäivä näin syksylle, tosin se ei haitannut nuoren suden mieltä. Olisihan kivaa tehdä jotakin jonkun kanssa tänään. Jospa vaikka Dean...Susi naaras punastui heiman kasvoiltaan. Hän kun oli ihastunut tuohon hurmuriin ihan täysin. Tosin he eivät luultavasti olleet yhdessä. Ainakin niin Vaala oli ymmärtänyt asian. Voisihan asiaan kysyä varmuuden. Dean luultavasti löytyisi kartanolta tai sen pihasta. Pihaan saapuessaan Vaala huomasi vaalean suden, joka hyökkäsi kohti oksaa tikari suussaan. Hienosti tuo susi oli saannut osuman niinkin pieneen kohteeseen. Ehkä kysyinen hukka olisi nähnyt Deanin ja toinen vaikutti olevan naaras joten eiköhän vaala rohkenisi puhua toiselle.
"Hei"
Vaala aloitti varovaisesti lähemmäksi päästyään, mutta pysyteli silti hieman kaukana vaaleaturkista.

//Nyyh tää venyy ja venyy. Ens kerralla lyhyempi lupaan!//

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Sept 7, 2010, 19:42

// Aloitusviestit nyt ovat aina vähän pitkiä, kun pitää kuvailla pelin lähtötilannetta jotenkin. =D Nou hätä siis. =D //

Serafin lähtiessä kipittämään kohti kauemmas lentänyttä aseistustaan huomasi hän yllättäen tummaturkkisen koiraeläimen, joka tuli sivummalta suoraan häntä kohden. Valkoturkki pysähtyi niille sijoilleen ja jäi kulmiaan kysyvästi kohottaen tutkailemaan tulijaa katseellaan.
"Hei", Serafi vastasi muukalaisen tervehdykseen, jahka tämä pääsi puhe-etäisyyden päähän nuorikosta. Naaraspuolinen susi toinen näytti olevan, ihan nättikin kaiketi, mutta sen syvällisemmin ei susiklaanilainen ollut kiinnostunut toista analysoimaan, ennen kuin tietäisi tästä erään perustavaa laatua olevan asia:
"Oletko ederalaisia? Täällä kun eivät muut saa kuljeksia", nuorikko uteli hieman nenäkkääseen sävyyn ja kohotti häntänsä itsevarmasti ylös. Kaikesta saattoi päätellä, että hän itse oli ainakin tuon maineikkaan lauman jäsen.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Sept 7, 2010, 19:45

Vaala odotti jännittyneenä mitä vaalea vastaisi. Susi oli selvästi nuormepi kuin hän itse, mutta silti mustaa sutta jännitti kovasti tilanne, mennä puhumaan täysin vieraalle. Olihan toinen silti samasta laumasta, se hieman helpotti asiaa. Piaan toinen vastasikin ja esitti kysymyksen hieman nenäkkäseen sävyyn. Vaala otti varmuuden vuoksi askeleen taakse, ja piti häntänsä alhaalla, Vaala alistui mieluusti jopa nuoremman edessä, koska oli niin epävarma tilanteesta.
"Olen Ederalainen, ei hätää. Olet taitava käyttämään tuota tikaria. Mistä olet oppinut?"

//Hah nyt tuli ainakin lyhyt!//

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Sept 7, 2010, 19:52

Serafi virnisti tyytyväisesti pannessaan merkille tavan, jolla vieras näytti hyväksyvän alemman asemansa valkoturkkiin nähden ilman sen suurempia mutinoita. Kerrankin tuli vastaan tuollainen lajitoveri, joka tajusi jotain arvojärjestysasioiden päälle! Vaikkei tummaturkki tosin vielä välttämättä tiennyt puhuttelevansa Ederan johtajasuvun vesaa, mutta moisen puutteen voisi onneksi korjata kovin helposti.
"Ai no hyvä", hukka vastasi toisen lauma-asioita koskevaan toteamukseen ja käänsi sitten katseensa kohti tikaria, jonka muukalainen niinikään otti puheeksi.
"Vanhemmiltani. He tietävät kaiken heittoaseista. Äitini on Ederan johtajan tytär", naaras selitti, kuin sukulaisuus johtajaan olisi automaattisesti merkinnyt kyvykkyyttä kaikilla elämän osa-alueilla. Niin nuorikko eittämättä kuvittelikin - siitä kieli hänen koko olemuksensa, josta päätellen hän oli hyvinkin ylpeä omista juuristaan.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Sept 7, 2010, 19:59

Ederan johtajan tytär. Sanat painuivat Vaalan päähän kuin kirveellä olisi löyty. Silloinhan tämän nuoren suden äiti oli Deanin sisko! Mahtavaa tavata lisää hänen sukulaisiaa, nähtävästi heitä oli siis hieman ennemmän. Dean tosin ei ollut puhunut muuta kuin omista sisaruksistaan. Mahtoiko uros edes tietää siskon tyttärestään.
"Meinaat siis, että tunnet Deanin. Hän ilmeisesti on äitisi veli? Vai mitä?"
Vaala kysyi yllättävän rohkeaan sävyyn.
"Dean kun kertoi, että on johtajan poika"
Dean oli myös sanonnut, että vaikka olikin Alfan poika hän oli alhaisessa asessa laumassa. Se oli kummallista pienessä laumassa eläneelle Vaalle. Ilmeisesti silti Edera oli hyvin iso. Vaala vain ei ollut viellä perillä kaikesta. Kohtalaisen uusi kun oli saarella.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Sept 7, 2010, 20:08

Serafi kurtisti kulmiaan, kun vieras otti puheeksi Deanan, nuorikon enon. Valkoturkki oli kyllä nähnyt kyseisen uroksen muutamaan otteeseen etäältä, muttei ollut koskaan varsinaisesti jutellut tälle. Siksi hänestä tuntui hieman hassulta tulla yhdistetyksi kyseiseen siniturkkiin ja vieläpä näin yllättäen jonkun satunnaisen laumalaisen toimesta.
"Tunnen toki", Serafi vastasi, vaikka tunteminen olikin ehkä hieman turhan vahva ilmaisu, "ja kyllä, hän on äitini Azallacin veli. Minun enoni." Sanojensa päätteeksi naaras nuolaisi huuliaan ja näytti selvästi pohtivan toisen tietojen takana piileviä asioita kuumeisesti.
"Sinä siis tunnet Deanin jostakin, vai?" Serafi päätteli päätään kallistaen ja kuulosti kerrassaan ovelalta. Ei suinkaan tuolla tummaturkilla ollut jotakin sellaista peliä Deanan kanssa, josta Susiklaanilla olisi siveellisyyden nimissä pitänyt olla tietoa?

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Sept 7, 2010, 20:14

"Hienoa, nimittäin minä juuri olin etsimässä häntä. Oletko nähnyt häntä tänään kartanolla?"
Vaala kysyi hiljaiseen ja ystävälliseen sävyyn.
"Mikä on nimesi jos saa kysyä"
Naaras oli ihan kokonaan unohtanut kysäistä toisen nimeä, olihan sitä helpompi puhutella nimellä.
"Tunnen. Dean on...Dean on ystäväni!"
Vaala piti lauseen välissä miettiä hetki, että mikä Dean oli hänelle. Toki naaras oli kiinnostunut uroksesta, muttei ollut uroksen tunteista ihan varma viellä. Deanhan oli koko maailman mahtavin uros susi jota Vaala tunsi. Ajatuskin Deanista sai jalat melkein muttumaan makarooniksi.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Sept 7, 2010, 20:37

"En ole nähnyt häntä vähään aikaan", joutui Serafi vieraan pettymykseksi päätään pudistellen myöntämään. Toki siniturkki saattoi oleilla jossakin päin Ederan maita, kuten todennäköistä olikin, mutta kartanolla tuota ei ainakaan ollut tänään näkynyt.
"Ja eikö sitä paitsi olisi kohteliaampaa esittäytyä itse, ennen kuin kyselee toisilta nimiä? Etenkään johtajasukuun kuuluvilta", naaras jatkoi kuonoaan ylimielisesti kohottaen. Hän ei nähnyt mitään syytä siihen, miksi hänen olisi täytynyt esitellä itsensä ennen häntä alempiarvoisempaa laumalaista. Tosin tummaturkin tekemä moka asian suhteen tarjosi valkoturkille tilaisuuden päästä keskustelussa kivasti niskan päälle, kuten hän tilannetta pikaisesti pohdittuaan tajusi.
"Mutta annan virheesi anteeksi, jos kerrot vähän tarkemmin Deanasta ja sinusta... Teidän 'ystävyydestänne'", päätti nuorikko ovelasti virnuillen vaatia.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Sept 7, 2010, 20:47

"Harmi"
Musta susi hieman pettyi, saattaisihan olla, että Dean olisi muuhallakin.
"Niin anteeksi unohdin kokonaan, olen Vaala"
Vaalea harjaksinen esittäytyi sitten. Tuolla pennulla oli hieman suuret kuvitelmat, mutta Vaala ei anatanut sen häiritä. Kyseessä silti oli Deanin sukulainen, joten hän halusi tutustua toiseen. Nartun viimeinen lause tosin sai jopa Vaalan ajattelemään, että toinen oli rasittava kakara, mutta sitli tyynesti naaras vastasi.
"No eipä mitään erikoista. Tapasimme kartanon terassilla, ja sen jälkeen onkin sattunut vaikka mitä. Tipuimme luolaan, saalistimme, uimme meressä"
Vaala vastasi tyynesti, ja huomasi samalla Serafin olkapäillä olevat kuviot. Samanlaiset kun Deanilla, mutta vaaleammat.
"Taitaa suvussanne kulkea tuo kuvio olkapäällä. Tai ainakin Deanillakkin on sellainen"
Vaala sanoi hiljaisella äänellää ja katsoi hieman kuviota.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Sept 7, 2010, 20:59

Serafi ei kommentoinut Deanan menemisiä enää sen kummemmin, mutta päätti voivansa kyllä esitellä itsensä nyt, kun toinen sen valkoturkin kehotuksesta teki ensimmäisenä.
"Mukava tutustua, Vaala", naaras aloitti valkoisella valheella kuorrutetuin sanoin, "minun nimeni on Serafi." Esittäytymisensä päätteeksi soi naaras tummaturkille mielestään oikeinkin merkittävän kunnianosoituksen nyökäyttämällä päänsä pikaiseen kumarrukseen.
"Ai sellaistako vain?" nuorikko pian jatkoi Vaalan päästyä selostamaan tarkemmin suhteestaan Deanaan. Vaikka luolaan tippuminen oli varmasti kiintoisa kokemus, oli teini-ikäinen hukka odottanut jotakin huomattavasti... Mehukkaampia paljastuksia. Oli näemmä mennyt hyvä kiristysyritys ihan hukkaan.

Vaalan alkaessa jutella Serafin etulapoja koristavista kuvioista päätti kuvioiden kantaja viimein lähteä paikoiltaan sen verran, että kipaisi hakemassa tikarinsa takaisin oksankarahkan luota. Matkaa ei ollut kuin muutaman metrin verran, joten saatuaan aseen hampaisiinsa saattoi naaras vastata luontevasti toisen kysymykseen ilman kiusallisia taukoja.
"Niin tekee. Tosin minun kuvioni tulee molemmilta puolin sukua. Isäni nimittäin kertoi, että hänen veljelläänkin on vähän tällainen kaksihaarainen kuvio, kuin minulla on tuo toinen näistä."

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Sept 7, 2010, 21:06

//Nähtävästi pelasit viellä ; ) Minäkin viellä yhden sitten en enään tänään//

"Mukava tutustua sinuun Serafi"
Vaala sanoi kohteliaasti ja oli iloinen siittä, että Serafikin oli ollut hyvin kohtelias. Oli pennulla ainakin jotakin käytöstapoja, vaikka nuori olikin.
"Vain? Olihan siinä vaikka mitä"
Vaala sanoi kummaksuen ja päätään kallistaen. Olikohan Serafi odottanut, että kuulisi kaikki hyvin yksityis kohtaisesti? Vaala ei tykännyt puhua omista asioistaan, joten tämä saisi mieluusti jäädä näin. Toko tuossa pää seikat olivatkin.
"Mielenkiintoista"
Vaala sanoi ja tutki kuviota tarkemmin viellä.
"Olisi toki mukavaa tavata muukin perheestäsi. Oletko ainoa lapsi?"
Vaala kysyi ystävällisesti. Naaras toki ymmärsi jos toinen ei halusi puhua omista asioistaan, mutta jotenkin naaras oli saannut sellaisen kuvan, että Serafi mieluusti kertoi perheestään.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Sept 7, 2010, 21:20

// Jeap. =) Laitanpa nyt ehtiessäni vielä tämän yhden, ja jätetään sitten tältä erää tähän. //

Serafi kohautti varsin välinpitämättömästi lapojaan Vaalan puolustellessa huimaa seikkailukertomustaan.
"No niin kai sitten", nuorikko myönsi, vaikka tylsyyttä huutava äänensävynsä viestittikin hänen olevan yhä eri mieltä. Jos tummaturkki tosiaan piti luolan tonkimista ja suolaisessa meressä lillumista "vaikka minä", niin vähäänpä taisi tämä tyytyä. Valkoturkki ainakin tiesi jo tässä vaiheessa, että aikuistuttuaan hän tulisi pitämään urosten kanssa hauskaa ihan toisella tavalla.

Noukittuaan tikarin hampaisiinsa asteli Serafi aseineen takaisin lähtöpaikalleen ja asettautui niin, että Vaala sai ihastella hänen turkkinsa sinertäviä kuvioita mahdollisimman hyvin. Pian naaras kuitenkin kyllästyi keikistelemiseen ja laski aseensa maahan samalla, kun kävi itse sirosti istumaan nurmelle.
"En toki, meitä on yhteensä viisi. Ja muutama serkku tietysti", klaanilainen totesi heleästi naurahtaen. Nauru ei kuitenkaan ollut (kerrankin) ivallista, vaan pikemminkin ystävällismielisen huvittunutta. Vähänpä Vaala näytti nimittäin Susiklaanista juttujensa perusteella tietävän.
"Meidän suku on iso ja kaikki ovat puhtaita susia. Eikö Deana kertonut siitä?"

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Sept 8, 2010, 7:20

Vaala istahti Serafia vasta päätä noin metrin etäisydelle. Eihän kumminkaan ollut soveliasta istua melkein toisen päälle. Muutenkin Vaalalle puhuminen oli helpompaa kun sai pienen turva välin.
"Serkkujakin, varmaan mahtavaa kun on paljon sukulaisia"
Suvun täytyi olla iso. Olihan Roi, ja hänen puoliso. Dean ja neljä muuta, ja heillä puolisot ja omat sukunsa sitten kahdella niistä oli viellä pentuja.
"Ei kertonut. Dean kertoi olevansa alfan poika, mutta silti hän ei ollut korkeassa asemassa. Ihmettelin sitä kovasti. Niinpä hän kertoi, että hänen sukunsa on iso. Lähinnä hän puhui Roista, Kullasta ja Irianista. Tuosta susi asiasta en ole varma mainitsiko hän."
Vaala sanoi ja korjaili vähän kaunista harjaansa parempaan asentoon tassullaan.
"Minä tulen laumasta joka oli hyvi pieni. Mekin kaikki olimme susia, tosin meidän laumana kuului vain kuusi sutta. Sihen verrattuna Edera varmasti on iso"
Vaala uskalsi jopa avautua hieman itsestään jotakin. Tosin eihän tuo ollut hänen ensimmäinen muistonsa.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Sept 8, 2010, 23:10

Serafi kallisti hitaasti päätään ja näytti hetken varsin mietteliäältä, kunnes totesi suureen sukuunsa liittyen:
"No jaa, kaipa tuo menettelee." Ei naaras oikein osannut olla mitään tiettyä mieltä sukulaistensa määrästä, sillä eipä hänellä ollut mitään mihin verrata.
"Ja niin, en mä oikeastaan yhtään ihmettele, jos ei se maininnut ainakaan sitä lajiasiaa. Kun onhan se aika itsestään selvää kuitenkin, ettei lauman johtosukuun mitään koiria tai ainakaan sekaverisiä haluta mukaan", nuorikko pian jatkoi vinosti Vaalalle virnistäen. Koska toinen oli kuitenkin kunnon ederalainen susi, uskoi valkoturkki vankasti toisen ymmärtävän moista lajirasismia ilman sen suurempia perusteluja. Hänelle kun ei ollut koskaan tullut mieleenkään, etteivät kaikki hukat ehkä suhtautuneet muihin lajeihin yhtä kielteisesti, kuin mitä hänen klaanilaisillaan oli tapana.

Kun sen sijaan Vaalan oma kotilauma tuli puheeksi, näytti Serafi toiselle varsin yllättynyttä naamaa.
"...voiko kuudesta sudesta muka puhua kokonaisena laumana?" valkoturkki uteli epäuskoisena, mutta toisaalta myös hitusen säälivän oloisena - kuin suurkaupungista kotoisin oleva teini olisi tuijotellut maalta kotoisin olevaa maanmiestään arvostelevasti nenänvarttaan pitkin.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Sept 11, 2010, 15:42

//No niin minulla ei ole kiirettä Vaalan pois ottamisella kun se vapautui yhdestä pelistä//

Vaala hieman kummaksui toisen lajirasismia. Toki myös Vaala tiesi susien olevan hienonpia, mutta silti jokaista elämää oli arvostettava saman arvoisesti. Serafilla selvästi oli jyrkkä mielipide asiasta, joten Vaala päätti, että turhaan hän kommentoisi asiaa omalla mielipiteellään.

Serafin yllättynyt naama oli aika huvittavaa katsottavaa, mutta ei silti Vaala hennonut nauraa neidille. Olihan toinen elännyt aina tällä saarella.
"Susi laumat ovat yleensä pieniä, mutta minusta siinä laumassa oli ihan hyvä olla, toisaalta en kaipaa takaisin, koska minulla oli huonoja ystäviä. Dean sai minut ymmärtämään sen"
Vaala sanoi alun hymyillen, mutta kun ajatteli "ystäviään" niin naama meni pikemminkin mutruun. Toisaalta Vaala kadutti taas kun oli mennyt sanomana jotain tuommoista. Serafi varmasti kysyisi jotakin. Toisaalta, vaikka se ihmeelliseltä kuulostaa, niin Serafin seurassa saattoi Vaala olla aika rennosti. Vaala uskoi sen johtuvan siittä, että toinen oli niin nuori.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Sept 13, 2010, 16:54

// Kiva kuulla. ^^ //

Serafikaan ei jatkanut sen enempää koirien tai koirasusien alempiarvoisuudesta, vaikka olisi kieltämättä voinut vängätä asiasta ties kuinka pitkään, jos vain olisi tiennyt Vaalan suvaitsevammansuuntaisesta asenteesta. Näin ei kuitenkaan ollut, joten nuorikko saattoi jatkaa lajitoverinsa kotilauman arvostelemista.
"En ole kyllä koskaan kuullut silti niin pienestä laumasta", hukka yhä vähätteli tuhahtaen, vaikka mielenkiintonsa olikin oikeastaan jo kiinnittymässä taas uuteen kohteeseen tummaturkin sanojen myötä.
"Mutta ei siitä sen enempää", hän totesikin ja antoi silmiensä kaventua ohuiksi viiruiksi, "kerro sen sijaan, mitä tarkoitat huonoilla ystävillä? Millä lailla ne olivat huonoja?" Valkoturkki muistutti huomattavan paljon nenäkästä toimittajaa tuijottaessaan juttukumppaniaan pistävän tarkasti ja tuntuessaan kaivavan ilolla esiin jokaisen jutunpoikasen, josta saattoi repiä ilmoille jonkin kiintoisan tarina. Kaiken lisäksi hän näytti yksinkertaisesti kieltäytyneen uskomasta sitä kovin ilmeistä tosiasiaa, jonka mukaan Vaala ei vaikuttanut olevan järin innostunut jakamaan jokaista elämänsä yksityiskohtaa nuorempansa kanssa.

// Mitäs sanoisit, jos toisin pelissä mukaan käväisemään Serafin serkku Ikaroksen, jonka juuri sain ottaa viimeinkin pelattavaksi? =D //

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Sept 13, 2010, 17:06

//Juu Ikke voi hyvin tulla mukaan : D//

"No nyt olet kuullut pienestäkin laumasta."
Vaala totesi ja ajatukset viellä kävivät harhailemassa vanhassa laumassa, joss hän musta susi oli tavallaan viihtynyt hyvin, ja tavallaan kärsiny paljon. Hänestä oli tullut armoton hissukka juuri tuossa laumassa. Tosin Serafin kanssa juttu näytti hyvin luistavan. Olihan toinen sentään Deanin sukua, joten hän varmasti oli myös mukava, vaikka vaikutti nenäkäältä.
Piaan kuten Vaala oli arvellutkin Serafi halusi tietää hieman tarkemmin hänne ystävistään. Paras olisi tietty kertoa, että Serafi osaisi varoa semmoisia tyyppejä.
"Tuota no silloin kun elin mantereella ja minulla oli kaksi hyvää ystävää. Tai luulin heidän olevan ystäviäni, mutta Dean kertoi, että he vain satuttivat minua tahallaan. Tykkään kovin uroksista, ja olen aina halunnut löytää oman puolison. Moni uros kiinnostuikin minusta, mutta aina nämä ystäväni liehittelivät uroksen pois luotani ja saivat ne kiinnostumaan itsestään. Kun uros oli kyllin kiinnostunut ystävistäni he lemppasivat uroksen, eikä urokset ikinä palanneet minunkaan luokse. Siksi olen aina ollut yksin."
Vaala selitti haikean kuuloisesti koko tarinan ja huokaisi lopuksi.
"Onneksi enään ne eivät ole täällä"
Vaala lisäsi helpottuneena.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Sept 19, 2010, 16:29

Serafi kallisteli hitaasti päätään ja kuunteli äärimmäisen tarkasti Vaalan tarinaa kotilaumansa epämiellyttävistä tuttavuuksista. Valitettavasti nuorukainen ei kuitenkaan tajunnut ajatella juttua varoittavana esimerkkinä, vaan hänen ajatuksissaan tummaturkin petollisten toverien puuhat kuulostivat päinvastoin mitä mielenkiintoisimmilta ajanvietemahdollisuuksilta.
"Ai sellaista", valkoturkki kuitenkin kirkkain silmin päivitteli, kun Vaala viimein vaikeni.
"Mahtoi olla kamalaa. Mutta niin, onneksi Ederassa ei ole taatusti ketään sellaista, joka tekisi ystävälleen noin." Niin, eipä varmasti ei.

Samassa kartanon kuistille ilmestyi rakennuksen sisätiloista vielä kolmaskin hukka, joka lähti turhia arkailematta saman tien jolkuttelemaan kohti naaraskaksikkoa. Kyseisen uroksen kasvojaan koristi leveä virne, mutta siitä huolimatta korvansa olivat painuneina syvään luimuun, mikä näytti kieltämättä kovin ristiriitaiselta jokaisen koiraeläinten elekieltä yhtään tuntevan silmiin.
"Hittojako te siellä helteessä patsastelette?" harmaaturkki karjaisi pian pihalle päästyään, mikä sai ainakin Serafin kääntymään kulmiaan kohotellen kohti tulokasta. Hän ei kuitenkaan ehtinyt sanoin ilmaista sitä, että hän itse asiassa tunnisti uroksen, ennen kuin tämä jo jatkoi huutelemistaan.
"Meinaan, että aika tökeröä työllistää vartiokaartia vahtimassa tota vanhaa tönöä tuossa, jos sen sisällä ei edes tällaisella säällä viihdy. Saman tien voitais kaupata koko kartano jollekin laumattomille rakeille, hmm?"

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Sept 22, 2010, 8:20

"No en sitä silloin hoksannut. Onneksi täällä tosiaan ei ole sellaisia tapauksia"
Vaala sanoi hiljaisella äänellään, ja hymyili pienesti. Varmasti kaikki Deanin sukulaiset oli pohjimmiltaan kivoja tapauksia. Vaikkei hän nyt ollutkaan tavannut kuin yhden.

Samalla paikalle ampaisi sisältä viellä yksi susi. Varsin oli toisen erikoinen elkeiltään, ja kyseessä oli viellä kaiken lisäksi uros. Vaalan häntä taas kapusi alaspäin, ja se otti arvelluttavasti yhden askeleen taaksepäin kuin automaattisesti. Kyseessä oli hieman Serafin kaltainen valmis sanainen tyyppi. Hieman itseasiassa uros muistutti Serafia. Olisikohan tuo Serafin veli. Kumminkaan Vaala ei uskaltanut kysyä, koska oli mennyt ihan lukkoon. Vaalaa nolotti kun sille vielläkin oli vaikeaa jutella uros seurassa. Niinpä Vaala päätti jättää vastaamisen kokonaan Serafin harteille. Todella kiintoisaan toki olisi ollut kysellä asioita tuolta urokseltakin. Mustasusi kumminkin luotti siihen, että vastaukset tulisivat kuin itsestään.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Sept 22, 2010, 22:49

Saadessaan suunvuoron rääväsuiselta serkultaan, kallisti Serafi moittivasti päätään ennen kuin vastasi tuolle naaraita yhä lähestyvälle harmaaturkille:
"Siisti suusi, Ikaros! Täällä on vieraita!" Äänensävy oli käskevä, sillä nuorikko tahtoi esitellä urokseen ulottuvaa käskyvaltaansa Vaalalle. Tarkastaessaan vaivihkaisesti miten näytöksensä tummaturkkiin vaikutti, pani Serafi uuden tuttavansa olemuksesta nopeasti merkille jotain kovin erikoista: blonditukkahan näytti suorastaan pelokkaalta.
"Älä välitä. Kaikki miehet vain eivät osaa käyttäytyä yhtä hyvin, kuin me", naaras lohdutti silmiään pyöräyttäen, vaikka mielensä askartelikin samaan aikaan varsin ikävien juonten kimpussa. Häneen kun iski vastustamaton halu nähdä miten ujo ja puolisoa itselleen kovasti kaipaava Vaala suhtautuisi nähdessään, että jopa häntä huomattavasti nuoremmalla valkoturkilla meni sillä saralla varsin mainiosti.

Ikaroksen päästessä muiden luokse seisahtui hän suihkulähteen vierelle ja antoi katseensa tutkailla estottomin elkein hänelle tyystin tuntemattoman Vaalan ulkomuotoa.
"Vai vieraita. Alapa sitten esittäytyä, niin ei olla enää kukaan vieraita toisillemme, kun kerran eräs hölösuu jo minun nimenikin huuteli julki", harmaaturkki kehotti yhä epämääräisen häiritsevään sävyyn virnuillen. Samalla Serafi hivuttautui serkkunsa vierelle, suorastaan aivan tämän kylkeen kiinni, aikomuksenaan uskotella Vaalalle olevansa harmaaturkille jotakin aivan muuta, kuin verisukulainen.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Sept 23, 2010, 19:39

Vaala kuunteli jännittyneenä molempien puhelua. Tosiaan nuo vaikuttivat kovin läheisiltä. Musta turkkinen oli lähes jo varma, että kyseessä oli sisarukset, ja meinasikin uskaltaa kysyä, mutta ei kumminkaan saannut sanaa suustaan. Serafin sanat piristivät hieman Vaalan mieltä, kun se sanoi miehistä. Sekä oli myös hassua kuinka nuori susi puhui noin.

Piaan uros halusikin tietää kermaharjaisen nimiä. Vaala meni ihan punaiseksi ja vaivaantuneeksi. Sen oli muutenkin vaikeaa puhua uroksille, niin toinen viellä oli noin suorasanainen, se teki tästä viellä vaikeampaa.
"Olen Vaala. Hauska tavata"
Vaala sanoi hiljaisella äänellään ja ei uskaltanut kuin katsella maahan. Kun Vaala lopulta uskalsi sinne päin vilkaista se huomasi Serafin olevan Ikaroksen kyljessä kiinni. Ehkä ei kyseessä sittenkään ollut sisarukset, koska he vaikuttivat noin läheisiltä. Vaala keräsi rohekuttaa ja päätti kysyä uteliaisuutta.
"Luulin teitä sisaruksiksi aluksi. Taisin kumminkin erehtyä"
Vaala sanoi hiljaiseen sävyyn ja vähän uskalsi jopa katsoa toisiin päin. Lähinnä Serafiin.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Sept 27, 2010, 23:44

Vaalan esittäydyttyä oli Ikaros jo kommentoimaisillaan jotakin lähes kaksimielistä tapaamisen hauskuuteen liittyen (sillä olihan hänestä toki aina mukava tutustua noin kauniisiin naaraisiin), kun Serafi otti ja liimautui yllättäen hänen kylkeensä kiinni. Uros ei tiennyt missä mahdettiin nyt mennä, mutta seikka ei näkynyt hänen käytöksestään päällepäin mitenkään. Hän kun oli tottunut serkkunsa erikoisiin tempauksiin, jotka vaativat häneltä yleensä vain uimista virran mukana.
"Oikein hauskapa hyvinkin", Ikaros siis vain vastasi lähes kohteliaasti ja jäi innolla odottamaan jutun selkenemistä.

Serafi tarkkaili vaivihkaisesti Vaalan reagointia ja oli kieltämättä erittäin hyvillään näkemästään. Tummaturkin viimeisimmistä sanoista päätellen tämä oli jopa oivaltanut sen, mitä nuorempansa oli käytöksellään yrittänyt viestittää.
"Oi hih, niin taisit. Emme ole mitään sinne päinkään", Serafi vastasi teinimäisesti kikattaen ja Vaalaa kohti suloisesti virnistellen.
"Olemme... Ystäviä", naaras selitti ja painotti viimeistä sanaa niin läpinäkyvästi, kuin vain taisi.
"Vaala sen sijaan", hän vielä jatkoi, joskin tällä kertaa vihjailevat sanansa Ikarokselle osoittaen, "on Deanan ystävä. He ovat uineet jopa meressä yhdessä. Minusta meidänkin pitäisi joskus kokeilla."

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Sept 29, 2010, 7:50

Oli onni, ettei Ikaros sanonnut enään ennempää mitään outoa. Vaala kun oli jo nyt lähes sydänkohtauksen partaalla, kun sitä jännitti niin. Onneksi Serafi alkoi taas piaan puhua niin mustaturkkinen saattoi keskittyä siihen, ja sai näin olonsa hieman helpommaksi. He eivät siis ilmeisesti olleet edes sukua, kun Serafi ilmaisi asian niin. Harmi se, olisi ollut ihan mukavaa tavata muitakin Deanin sukulaisia.
"Mukavaa kun olette ystäviä"
Vaala sanoi hiljaa, vaikka epäilikin, että kaksikko voisi olla muutakin. Vaala hätkähti ihan kun Serafi piaan mainitsi hänen nimensä. Jännityksellä naaras susi odotti, mitä nuoremmalla oikein oli sanottavaa hänestä. Vaala nolostui entisestään, ja punaisuus muistutti jo paloautoa. Vaala kyllä tiesi mitä Serafi tarkoitti sanalla ystävä.
"Ei..me...ollaan ihan vain ystäviä"
Vaala änkytti hiljaa ja koitti piiloutua tuuhean harjaksensa taakse. Eikä Vaala myöskään hoksannut pistää merkille sitä, että Serafi oli kutsunut Deania, Deanaksi. Ei siksi kysellyt mitään.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Oct 2, 2010, 23:21

Serafin sanojen myötä iski ymmärrys nopeasti Ikaroksen tajuntaan, mistä syystä virne hänen kasvoillaan leveni entisestään ja paljasti hetkellisesti jopa osan hänen hampaistaan. Vai että tällaista peliä tällä kertaa - kyllä se vain hänelle passasi.
"Et kuule arvaakaan kuinka mukavaa", uros vastasi naurahtaen Vaalalle ja käänsi kuononsa nyhjäämään vierelleen asettuneen serkkunsa poskea.

Serafi antoi Ikaroksen käydä leikkiin mukaan ja hipelöidä vapaasti hänen kasvojaan, mutta katseensa lipui pian taas jo kohti Vaalaa sen sijaan, että hän olisi keskittynyt uroksen tekemisiin. Jälleen valkoturkki päästi lyhyen kikatuksen ja heilautti häntäänsä nopeasti puolelta toiselle.
"Niin aivan, niinhän minä sanoin. Ystäviä", nuorikko toisti viatonta näytellen vastaukseksi ja vinkkasi tummaturkille silmäänsä.
"Vain hyvät ystävät uivat keskenään meressä ja tekevät muuta sellaista, mistä kerroit. Mieti nyt sinäkin, Ikaros", naaras komensi, mikä sai harmaan uroksen hymähtämään, "mieti miten ihanalta se kuulostaa. Kostea, lämmin meri ympärilläsi... Se kuinka vesi saa turkin painautumaan vasten kehoa..." nuorikko kuvaili hävyttömän kaksimieliseen sävyyn, jolloin Ikaros nosti päänsä ylös toverinsa turkista ja avasi sanaisen arkkunsa.
"Älä yllytä minua, nainen. Ellet sitten oleta, että otetaan Vaalakin mukaan ja lähdetään saman tien sinne uimaan."

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Oct 6, 2010, 18:14

//Vaalan kiusaajat! : D//

Vaala ressu oli ihan punainen nolostuksesta ja ei oikein tiennyt mitenpäin olisi. Vaala ei oikein tiennyt mitä sanoisi. Oli myös hyvin vierasta kun nuo nuorukaiset saivat hänet ihan sekaisin.
"Taidatte nyt hyvät nuoret mennä liian pitkälle. Me vain uimme ja kalastimme. Täytyyhän meidän syödä. Me ihan oikeasti olemme vain ystäviä"
Vaala yritti änkyttää tarkeeksi selkeästi, vaikkakin äänessä oli jopa jotain topakkuuttakin mukana.
"Teidän on syytä hoitaa nuo asiat kahdestaan, minun siispä on paras poistua paikalta"
Vaala yritti selitää ja oli jo valmis poistumaan takavasemmalle, kun tilanne meni niin tukalaksi. Jotekin tilanne ei ollut ollenkaan normaali Vaalalle, eikä hän tiennyt mitä pitäisi tehdä.

//Sori lyhyys!//

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Oct 6, 2010, 22:57

// Kamalia pahiksia ovat kyllä he, voih. =')
Ja ei mitään pahoitteluja lyhyydestä, kun lyhytviestiseksi peli kerran on sovittukin. n__n Saa pelata vaikka parilla lauseella, jos siltä tuntuu. //

Vaikka Vaala kuinka yritti toppuutella nuorempiaan, sai Serafi tummaturkin sanoista vain lisää vettä myllyynsä.
"Niin syöminen, sitä ei pidä tietenkään unohtaa!" hän kiljahti innokkaasti. Vakuuttelut ystävyydestä naaras tosin sivuutti jälleen kerran kokonaan, eikä suonut niille minkäänlaista painoarvoa.
"Sellaisissa puuhissa tulee kovin nälkä. Tai Ikaroksen ainakin tulee. Et uskoisi paljonko ruokaa tuohon uppoaa kunnon urheilutuokion jälkeen", nuorikko jatkoi kikattaen. Ikaroksen itsensä moinen paljastus sai tosin kurtistamaan paheksuvasti kulmiaan.
"No kenenköhän täällä nyt olisi vaihteeksi tarpeen vähän siistiä suutaan", uros murahti loukkaantunutta näytellen.

Kun Vaala-parka vaikutti lopulta saaneen tarpeekseen omalaatuisten lajitovereidensa seurasta, käänsivät molemmat serkukset katseensa kohti lähtöaikeista kertovaa naarasta. Leveä virne palasi taas kerran Ikaroksen kasvoille, kun hän otti askeleen lähemmäksi tummaturkkia.
"Älä nyt toki mene yhtään mihinkään, kun minäkin pääsin vasta paikalle. Usko pois, että olisin tullut aikaisemmin uhmaamaan tätä hullua auringonpaahdetta, jos olisin tiennyt täällä olevan tuollaista seuraa tarjolla." Uroksen ottaessa toista askeltaan näytti hänen silmiinsä ujuttautuvan erikoinen kiilto, joka ei tuntunut lupaavan mitään hyvää.
"Suorastaan vaadin, että jäät edes juomaan muutaman kulauksen suihkulähteestä kanssamme. Muutenhan kuivut kuin korppu tähän helteeseen."

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Oct 8, 2010, 20:32

//On ne ihan herveitä ; D//

Vaala ei oikein tiennyt edelleenkään juoksisiko karkuun vai jopa ojentaisi nuorempaa ja keroisi, eteei yksityisasioita sopi puhua kaikille ääneen. Toisaalta mustasta sudesta untui siltä, ettei se juuri nyt pystyisi kumpaankaan. Onneksi kumminkin yllätävä taho torui Serafia, nimittäin Ikaros. Eipä olisi uskonut, että tuon nuoren herran suusta olisi kuullut tuommoista, sen jälkeen millaisen ensivaikutelman uros oli anatanut itsestään. Mielessään vaaleaharjaksinen kiitti Ikarosta, vaikkei sitä nyt viitsinyt äänen sanoa. Olihan ajattelu muutenkin helpompaa kuin puhuminen.

Ikaroksen ottaessa askeleen lähemmäksi Vaala automaattisesti peruutti häntä alhaalla yhden askeleen taaksepäin. Ikaros halusi, että helmiharja jäisi juomaan, niinpä se oli pakko jäädä.
"Jos kerran vaadit"
Vaala totesi ja olihan tässä kuumuudessa pakko juoda, ettei pyörtyisi mihinkään. Sitten ei näkisi Deaniakaan enään koskaan. Vaala ihmetteli kun hänen ajatuksensa vain pyöri tuossa sinuturkkisessa uroksessa.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Oct 9, 2010, 19:05

Ikaroksen hymy leveni jälleen hampaat paljastavaksi virneeksi ja häntänsä kohosi korkealle selän päälle omistajansa asemaa osoittamaan, kun Vaala peruutti arasti taaksepäin hänen edessään. Kaikeksi onneksi tummaturkki ei kuitenkaan pyrähtänyt pakosalle vaan lupasi totella urosta, sillä jos toinen olisi lähtenyt juoksemaan, olisi dominoivan asemansa huumaama piikkitukka sännännyt epäilemättä perään. Hetken hän tuntuikin katsovan toista samaan tapaan kuin käärme, joka vain odottaa saaliinsa liikahtavan ja antavan siten itselleen syyn hyökätä.

Serafi huomasi serkkunsa käytöksen ja tunsi tilanteen alkavan luisua harmittomasta hauskanpidosta suorastaan vaarallisille urille. Vaala oli kuitenkin ederalainen ja vieläpä Susiklaaniin kuuluvan Deanan toveri, joten tätä ei voinut seurauksitta vahingoittaa, vaikka tämän ja Ikaroksen välinen kamppailu olisi taatusti mitä kiintoisinta seurattavaa ollutkin.
"No eiköhän juoda sitten. Ei se toki kuumuutta poista, mutta saa olon tuntumaan vähän mukavammalta", nuorikko totesi keveästi ja sipsutti Ikaroksen ja Vaalan väliin tientukkeeksi, mikä sai serkkunsa intensiivisen tuijotuksen viimein herpaantumaan.
"Mrrh, niin", uros urahti vastaukseksi ja kääntyi kävelemään kohti vierellä olevaa suihkulähdettä, kuin mitään ihmeempää ei olisi tapahtunut. Serafi sen sijaan nyökäytti kuonoaan kohti lähdettä ja kutsui siten Vaalan liittymään seuraan, kuten tämä oli jo ehtinyt luvata tekevänsä.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Oct 12, 2010, 20:15

"Niin ainakin se virkistää"
Vaala yritti höpöttää jotain väliin, ettei aivan hiljaa olisi. Mustaa sutta arvelutti kovasti Ikaroksen käytös. Serafiin tämä jotenkin turvasi, ja pitikin tuosta. Vaala oli suoraan sanottonu helpottunut kun Serafi kirmasi heidän väliin. Vaalea harjas sanoi äänettömän kiitoksensa Serafille, jos tämä vain huomasi. Kumminkin niin, ettei Ikaros tätä näkisi. Vaala jolkutteli tiukasti Serafin vierellä suihkulähdettä kohti. Koko ajan mustaturkin asento oli hyvin alistuva. Häntä ei noussut kertaakaan pystyyn ja pää pysyi alakumarassa. Vaala asettui suihkulähteen reunaa vasten ja odotti, että ensin Ikaros ja Serafi alkaisivat juomaan, että Vaala itsekkin uskaltaisi.
"Mikä on suosikki paikkanne saarella"
Vaala yritti jotain kysyä, ettei olisi niin hermostunut tilateesta.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Oct 17, 2010, 20:28

Serafi koetti pitää yhtä aikaa silmällä niin serkkuaan kuin Vaalaakin, mistä syystä oli lähinnä pelkästään hyvän tuurin ansiota, että juuri tummaturkin vaivihkaisesti viestittämän kiitoksen kohdalla sattui nuorikko katsomaan juuri blonditukkaista naarasta kohden. Ele sai Serafin vhymyilemään toverillisesti samalla, kun hänen vatsaansa suorastaan kutkutti ajatus siitä, kuinka hyviin väleihin hän oli Vaalan kanssa onnistunut lyhyessä ajassa pääsemään. Hän ei ollut vielä varma miten syntyneestä suhteesta voisi hyötyä, mutta ei siitä varmasti haittaakaan voinut olla.

Ikaroksen jo käytyä hörppimään viileää vettä suihinsa loikkelehti Serafikin pian suihkulähteen luokse ja alkoi lipittää nestettä sirosti kielellään. Vaalan ilmoille heittämä keskustelunavaus sai nuorikon kuitenkin kohottamaan mietteliäänä päätään ja suuntaamaan katseensa kohti kartanoa.
"Hmm, aika hyvä kysymys..." valkoturkki pohdiskeli hitain sanankääntein, ennen kuin vettä huuliltaan nuoleskeleva Ikaros ennätti ilmaisemaan oman mielipiteensä.
"Ai miten niin? Sehän on nimittäin ihan selvä juttu: kartsan kellari tietysti!" uros julisti ja käännähti nopeasti kohti Vaalaa.
"Oletko käynyt siellä? On nimittäin tasan tarkkaan visitoimisen arvoinen mesta."

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Oct 18, 2010, 15:30

Vaala oli hyvillään siittä, että kiitokset olivat menneet oikeaan osoitteeseen. Vaala katsoi aluksi kun toiset alkoivat juomaan, ennen kuin itse uskaltaisi, vaikka jano olikin jo kova. Vaala laski kaulaansa niin, että ylsi veteen ja alkoi nopein lipasuin juoda vettä, samalla kuin odotti kaksikon vastaavan mustaturkin kysymykseen. Serafin miettiessä Ikaros avasikin jo suunsa, ja ilmoitti oman mielipiteensä asiasta.
"Vai niin, en ole käynnyt siellä vielä."
Vaala totesi vaisusti asiaa, ja mietti samalla mikä oikein Ikarosta saattoi siellä noin kiinnostaa. Vanha tunkkainen kellari, ei kuulostanut oikein paikalta, jossa nuori susi viihtyisi.
"Miksi kellari on niin mieleesi?"
Vaaleaharjaksinen kysyi vaisulla äänellä, ja uskalsi jopa katsoa hetken Ikarosta, joka oli onneksi hyvän välimatkan päässä. Musta susi käännähti seuraavaksi kohti serafia ja mietti olisiko tämä saannut jonkun paikan mieleensä. Tuskin Serafin lempipaikka olisi kellari.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Oct 21, 2010, 21:21

Ikaros nauraa hörähti muutaman kerran vastaukseksi Vaalan udellessa kellarin sisältämistä iloista. Ilmeensä muuttui lisäksi jokseenkin salaperäiseksi - aivan kuin hän olisi tiennyt jonkin suurenkin salaisuuden tuohon tunkkaiseen varastotilaan liittyen.
"Onpahan vaan. Käy kuule itse katsomassa joskus, niin tajuat varmasti. Tai niin noh, ei sitä tajuamista voi varmaksi kai väittää, kun ei se kaikille näytä aukenevan yhtä helposti." Viimeisimpien sanojensa kohdalla käänsi uros velmun katseensa kohti Serafia, joka oli yllättäen muuttunut jokseenkin happamaksi. Totuus nimittäin oli, että vaikka Serafi oli käynyt joskus pentuna kellarin uumenissa, ei hän ollut tuolloin huomannut siellä piileviä viinivarantoja alkuunkaan. Ikaros sen sijaan oli ehtinyt jo alkoholijuomia jopa testailla - tosin hän ei ihan kaikkea ensimmäisestä ryyppyretkestään edes muistanut. Kivaa hänellä oli kuitenkin ollut, vaikka hän ei suostunutkaan kertomaan edes armaalle serkulleen tarkemmin kyseisen yön tapahtumista.

Serafia toden totta kismittivät Ikaroksen ikuiset vihjailut jostakin kellarin mystisistä salaisuuksista, joten hän päätti nopeasti riistää huomion takaisin itselleen, jahka siihen vain tarjoutui mahdollisuus.
"Minun lempipaikkani sen sijaan", nuorikko aloitti kuuluvasti ja kääntyi kohti Vaalaa, "on... Noh, kartano on tietty hienoin juttu koko saarella, mutta muuten ehkä vesiputous. Se on carmislaisten mailla." Vaikka naaras ei ollut eläessään käynyt Carmiksessa saakka, oli hän ollut tarkkana sukunsa pitämillä oppitunneilla, joten hän tunsi Andriaanan tärkeimmät alueet varsin hyvin. Näin ollen hän oletti vesiputouksen olevan varsin kiintoisa paikka.
"Entäs sinusta sitten, Vaala? Oletko kiertänyt paljonkin eri paikoissa katsomassa miltä ne näyttävät?" päätti nuorikko vielä keskustelun alkuunpanijalta udella.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Oct 23, 2010, 8:46

"Täytyy varmaankin käydä katsomassa joskus"
Vaala sanoi hieman epäröivällä äänellä. Mitähän noin erikoista siellä mahtaa olla. Ehkäpä Deanin kanssa hän voisi mennä, tai Dean jo varmaan tietääkin. Vaala mietiskeli asiaa. Tosiaan Dean tuli taas mustan suden mieleen, hieman jo oli ikävä, vaikka eihän varmasti voinnut tietää Deanin tilannetta. Hehän olivat vain ystäviä? Ei sillalailla ystäviä kun Ikaros ja Serafi oli. Vai oliko? Naaras suden ajatukset karkailivat ihan minne sattuu. Kunnes tämä kasteli naamansa viileään veteen, jotta saisi ajatukset taas takaisin tähän tilanteeseen.

Serafikin alkoi pohtia lempipaikkaansa. Vesiputous kuulosti houkuttelevalta paikalta, sinne voisi mennä joskus.
"Hmm..tällä saarella en tunne paljon muita paikkoja kun Ederan alueet. Eniten rakastin elää maassa nimeltä Norja, ainakin siksi ihmiset sitä kutsuvat. Ihanan villlissä erämäässä, ja vuonojen laidoilla"
Vaala sanoi hymyillen, ja muisteli entistä laumaansa, vaikka siellä oli ollut kurjaa niin silti jotku asiat oli mukavia.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Oct 31, 2010, 12:14

Ikaros höristi korviaan ja kallisti nopeasti päätään, kun Vaala ilmoitti halustaan käydä joskus tutustumassa kellarin hämäriin nurkkiin.
"Voin tulla mukaan esittelemään paikkoja", harmaaturkki vastasi ja vinkkasi näkyvästi silmäänsä. Kas siitäpä vasta kiintoisa reissu tulisi, jos hän tuollaisen nätin blondin kanssa niihin tiloihin pääsisi pujahtamaan...

Kuullessaan serkkunsa äänen käyvän taas kerran imelän kaksimieliseksi luimisti Serafi korviaan ja siristi silmänsä ohuiksi viiruiksi. Hän näytti kerrassaan vakuuttavasti mustasukkaiselta tyttöystävältä, sillä esitystä pönkitti myös todellinen harmistuksensa uroksen käytöstä kohtaan: oliko tuo mennyt jo unohtamaan millaista paria he Vaalan edessä oikein esittivät? Ei tuollainen flirttailu käynyt tässä roolissa ollenkaan päinsä!
"Etkä voi", valkoturkki tuhahti siihen sävyyn, että asiasta ei neuvoteltaisi sen enempää.
Päästäkseen kiusallisesta aiheesta eroon päätti nuorikko keskittyä pikaisesti taas tummaturkkisen naaraan esille nostamaan lempipaikkakeskusteluun.
"Norja, hmm... Onko se mantereella?" hukka uteli, ennen kuin jatkoi lyhyesti naurahtaen:
"Ja mikä ihme muka on vuono?"

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Oct 31, 2010, 19:59

"Luulen, että Dean tulee kanssani, jos pyydän"
Vaala sanoi vaisusti ja punastuneena. Eikä uskaltanut katsoa Ikaroksene päin. Kaikkea se ehdottikin. Ikaros oli kyllä semmoista tyyppiä, ettei Vaala uskaltaisi sen kanssa jäädä. Onneksi myös Serafi pelasti Vaalan tästä tukalasta tilanteesta. Tai ymmärsihän sen, että naaras toki ajatteli omaa etuaan, koska olihan Ikaros hänen poikaystävänsä, ja ei varmasti tykännyt, että tuo pelimies viesi toisia naisia kellariin. Myös puheen aiheen vaihto taas tähän väliin oli hyvä.
"Kyllä se on mantereella. Siellä yhden alueen nimi on Norja. Vuona taas on jyrkkien kallionseinämien välissä oleva järvi. Vesi vuonoissa on todella virkistävää, koska se on suoraan sulanut lumesta."
Vaala selvitti. Tosin vuonoa oli vaikea kuvitella, jos ei ollut nähnyt. Ne olivat silti yksi hienoimmista asioista. Vaikka olihan merenrantakin kaunis. Vaalaa jännitti, mitä Ikaros keksisi seuraavaksi hänen kiusakseen.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Nov 4, 2010, 23:53

Ikaros ei ollut aivan vielä valmis jättämään mehukasta aihetta sikseen, vaikka hän panikin merkille serkkunsa murhanhimoisen katseen, jolla tämä harmaaturkkia tiiraili.
"Hah, aivan varmasti tulee, jos se on mies tai mikään", uros näin ollen totesikin yhä kovin kaksimieliseen sävyyn. Enempää naljailtavaa hän ei harmikseen asiasta kuitenkaan osannut kehitellä, joten yhä itsekseen hykerrellen kääntyi hukka hetkeksi tapittamaan suihkulähteen väreilevää pintaa.

Serafi sen sijaan päätti käyttäytyä kuin ei olisi kuullutkaan koko kellarikeskustelua. Hän näytti ainoastaan keskittyvän kuvittelemaan hyvinkin tiiviisti sitä, miltä tuo mystinen vuono mahtoi oikein näyttää.
"Hmm, jaa. Mahtaa olla kylmää vettä sitten, jos se on kerran tullut lumesta", valkoturkki pohti päätään kallistaen. Todellisuudessa häntä hieman harmitti se, ettei Andriaanalla tainnut ainoatakaan vuonoa olla, eikä hän siten pääsisi sellaista itse näkemään. Siitä syystä hukka päätti pikaisesti, ettei hän oikeastaan edes tahtoisi sellaiseen tutustua.
"Sitä paitsi jos se on jossain jyrkkien kallioiden välissä, niin eihän sellaisen äärelle voi olla viisasta kiipeillä. Putoaa vain alas ja jää kylmettymään sinne sohjoon", nuorikko vielä jatkoi lapojaan kohauttaen.

Ikaros kyllästyi kovin nopeasti veden tuijottelemiseen, mutta toisaalta häntä ei kiinnostanut alkuunkaan osallistua naaraiden tylsään maantiedon oppituntiinkaan. Uros oli jo päästämäisillään tylsistyneen huokauksen, kunnes hän saikin päähänsä ajatuksen, jonka hän liikoja harkitsematta päätti pukea sanoiksi ja töräyttää ilmoille.
"Oliko siellä Norja-mestassa lahkolaisia?" harmaaturkki varsin äkkiarvaamatta kysyi käännähtäessään takaisin Vaalan puoleen.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Nov 6, 2010, 19:14

"Ei..Ei Dean ajattele mitään tuommoista!"
Vaala yritti kainosti selittää punastuneena. Ikaros oli noin nuoreksi kovin rääväsuinen tyyppi, ja vaalea harjas kyllä ymmärsi mitä tuo tarkoitti. Musta susikaan ei olisi enään keksinyt puolusteltavaa onneksi aihe vaihtui taas vuonoihin, josta susi keskusteli paljon mielummin.
"Kyllä se on kylmää, mutta siksi juuri se onkin hyvää, ja puhdasta"
Vaala selitti vielä lisää vedestä, ja ei katsonutkaan Ikarokseen päin. Parempi oli olla puhumatta tuon uroksen kanssa.
"Onhan ne vaarallisiakin, mutta joissakin kohti vuonoa kallion seinämä on helppolaskeuta, koska se ei ole jyrkkää. Olen myös kuullut, että moni on pudonnut."
Vaala selitti, ja pian taas Ikaros oli äänessä. Ja kyseli jostakin Lahkolaisista?
"No en ainakaan ole kuullut ikinä lahkolaisista. Millaisia he ovat?"
Vaala kysyi uteliaasti. Olikohan tällä saarella Lahkolaisia sitten? Naaras mietti, luultavasti Ikaros kertoisi tuosta lisää.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Nov 11, 2010, 23:23

Kun Ikaros ei enää sanellut mitään suurempaa kellariin liittyen, vaan tyytyi vain naureskelemaan hetken itsekseen Vaalan häpeileväiselle vastaukselle, totesi Serafi helpotuksekseen kyseisen aiheen viimein jääneen taakse. Ei sillä, että ympäristöjututkaan häntä tosin olisivat enää liiemmin puheenaiheina kiinnostaneet, sillä naaras ei yksinkertaisesti tykännyt jutustella asioista, joista juttukumppaninsa tiesi enemmän, kuin hän itse.
"Hmph, minä ainakin joisin silti mieluummin meidän lähteestä, kuin riskeeraisin henkeni jonkun lumiveden takia", nuorikko totesikin jokseenkin ylimieliseen sävyyn.
"Vaan ehkä sillä suunnalla sitten ovat tekemiset niin vähissä, että pitää repiä iloa jyrkillä kallioilla tasapainoilusta. Kai sitä jännitystä voi silläkin tapaa hankkia", naaras vielä jatkoi, ennen kuin käännähti kuuntelemaan uuden puheenaiheen keksineen Ikaroksen juttuja.

Ja Ikaroshan se suorastaan riemastui tajutessaan, ettei Vaala taitanut tuntea Lahkoa vielä laisinkaan! Tämä tarjosi urokselle oivallisen tilaisuuden päästä turisemaan pidemmänkin pätkän aiheesta, joka oli kiehtonut häntä niin kauan, kuin hän vain jaksoi muistaa.
"Ai et tiedä edes sitä? No kuules kun minä kerron", harmaaturkki lupasi ja alkoi naputtaa innostuneesti toisen etutassunsa kynsillä suihkulähteen kivistä pintaa.
"Lahkolaiset on sellaisia uskontohihhuleita, jotka palvovat jotain niiden Herraksi kutsuttua jumalaa. Ne tappaa joukkoihinsa kuulumatonta porukkaa ihan sitä mukaan, kun vain saavat sitä tassuihinsa. Uhraavat sille Herralle nimittäin. Mitä verisemmin ne sen tekee, sen parempi", susi paljasti juttuaan roimasti liioitellen.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Nov 12, 2010, 9:09

Vaalaa hieman huviti Serafin käytös. Mukavaahan oli, että Ederan laumaan kuuluva, piti Ederan vettä hyvänä. Tosin eihän hukka varmasti muuta ollut juonnutkaan. Vaala päätti olla vastaamatta mitään hymyili vain pienesti Serafille.

Ikaroskin oli ollut hetken hiljaa, mutta pian aihe selvästi vaihtui urokselle kiintoisaksi. Vaala kuunteli, mitä sieltä tulisi juttua. Olisihan se hyvä tietään kunn saarella asuu mikä Lahko on, jos kyseinen asia on täällä keskeinen. Vaala meni ihan sanottomaksi asiasta. Miten tuommoisia saattoi olla saarella? Eihän yleensä uskovaiset tappaneet? Puhuiko uros edes totta, mutta eipä Vaala ollut ennen kuullut Lahkosta mitään.
"Tuohan on kauheaa...Miten semmoisia uskovaisia tällä saarella oikein on? Ilmeisesti et itse kuulu Lahkoon"
Vaala oli ihan ihmeissään. Eikä tiennyt miten suhtautua tähän uuteen asiaan.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Nov 16, 2010, 23:10

Serafi tunsi hiljaa mielessään melkoista voitonriemua havaitessaan, ettei Vaala enää jatkanut typerien vuonojensa puolustelua. Kaiketi nuorikko oli onnistunut siis vakuuttamaan blondin siitä, että viisaimmat todella pääsivät vähemmällä eivätkä riskeeranneet henkeään hyisen juomaveden vuoksi. Mieleensä ei nimittäin tullut lainkaan eräs toinen sanonta, joka olisi saattanut sopia todellisuudessa tilanteeseen paljon paremmin: vaikeneminen oli kultaa. Turhapa toisen nimittäin olisi ollut inttämisen makuun päässeen nuorikon kanssa ryhtyä kinaamaan.

Ikaros tuijotti ahnaasti Vaalan ihmetyksensekaisia kasvoja, kun tämä kävi kauhistelemaan uroksen kertomusta - naaras nimittäin reagoi juuri niin huvittavasti, kuin hukka oli vain osannut toivoa.
"No en kuulu", harmaaturkki vastasi naurahtaen, kun toinen uteli hänen kuulumisestaan Lahkoon. Vaikkei uros sitä itse tiennytkään, omasi hän kuitenkin tietyn alttiuden Herran suhteen, kiitos vain isänsä Divianin vakaumuksen. Oli paljon mahdollista, että juuri tuon hataran yhteyden ansiosta piikkitukka tunsikin niin kovasti kiinnostusta niin tätä kuin muitakin huuhaaksi kuvittelemiaan uskontoja kohtaan.
"Ja kenpä nyt tuota tietää, mistä ne pirunpenikat tänne ovat eksyneet. Tulleet kai merten yli, niin kuin kaikki muutkin", Ikaros jatkoi ja käänsi lopulta pistävät silmänsä vaihteeksi Serafia kohden. Katsekontaktin yllyttämänä päätti vaaleaturkkikin liittyä takaisin keskusteluun mukaan.
"Tai sitten ne ovat olleet täällä aina. Kai tiedät, että pahuutta on kyllä kaikkialla aikaan tai paikkaan katsomatta, jos sitä vain osaa tarpeeksi etsiä?" naaras totesi Vaalalle jokseenkin varoittavaan, kauhukertomuksenomaiseen sävyyn.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Nov 19, 2010, 9:35

Tosiaan ei kuulostanut hyvältä. Vaala ei kyllä itse ollut törmännnyt viellä Lahkoon saarella, eikä edes mantereella onneksi. Tuo kyllä kuulosti todella pahalta asialta.
"Onko heitä paljon?"
Naaras kysyi vaisusti, eikä selvästi esittänyt kysymystä kummallekkaan, vaan musta susi naaras odotti, että toinen vain vastaisi.
"Kuuluuko Ederaan Lahkolaisia?"
Vaala uteli heti asiasta ennemmän. Parastahan oli tietää mahdollisimman paljon saaresta, ja eri henkilöiltä. Tämähän oli naaraas uusi koti nyt, joten kyllä tavat piti tulla tutuiksi. Dean toki oli jotakin kertonut jo asioista, mutta ei ihan kaikkea. Eikä se nyt niin haitannut, saihan hän kuulla tältä nuorelta parilta miten asia on. Jopa Vaala hetkeksi unohti pelätä Ikarosta. Samalla naaras myös mietti, että olisiko parempi lähteä etsimään Deania, mustaturkki halusi niin selvittää asiat uroksen kanssa, kun viimekerralla ei oikein tullut selvyyttä.

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Today at 17:50

Serafi ja Ikaros vilkaisivat vaivihkaisesti kohti toinen toistaan, kun Vaala jatkoi Lahkoon liittyvien asioiden utelemista. Totuus nimittäin oli, ettei kumpikaan nuorukaisista tiennyt kovin paljoa koko järjestöstä, ja esimerkiksi sen jäsenmäärä ulottui kauas heidän tietämyksensä ulkopuolelle. Moinen pikkuseikka ei kuitenkaan estänyt heitä jatkamasta juttuaan.
"Joka nurkassahan niitä kuhisee", Ikaros vakuutti tuntematta pienintäkään pistosta omassatunnossaan siitä, kuinka hän saattoi paraikaa puhua Vaala-paralle täyttä palturia, "aina Ederaa myöten. Katsos blondiseni, se niissä Herraa palvovissa hulluissa vaarallisinta onkin, että niitä ei pelkän ulkomuodon perusteella tunnisteta. Kuka vaan voi olla lahkolainen, ihan kuka tahansa." Viimeisimmän väitöksen takana oli sentään jo jotakin tietopohjaa, sillä toki Susiklaani oli nuorukaisilleen tällaiset perusasiat opettanut. Tarkoituksena tosin lieni ollut estää pentuja sotkemasta itseään hankaluuksiin outojen uskontojen kanssa sen sijaan, että nämä käyttäisivät saamiaan tietoja laumalaistensa turhaan pelottelemiseen.
"Ehkä sinun kannattaisi udella vähän tarkemmin siltä rakkaalta Deaniltasikin tästä jutusta", Ikaros vielä jatkoi ja alkoi jälleen takoa kynsiään vasten suihkulähdettä, tällä kertaa tosin eri rytmissä, kuin viimeksi.
"Kun mistä sen tietää, jos vaikka hän itse kuuluukin Lahkoon. Ei voi tietää, ei voi tietää."

Re: Viilennystä helteeseen
Post by neftichan on Today at 18:07

Mustaturkki kuulteli Ikarpsta, ja asiat todellakin kuulosti pahalta. Paras olisi tavata itse lahkoon kuuluva jäsen ja kuskustella tämän kanssa. Tietysti piti toivoa, ettei tämä uhraisi häntä. Blondi sanasta Vaala ei pitänyt yhtään, ei hän ollut mikään blondi.
"Dean on ystäväni....hänkin siis voi kuulua Lahkoon! Minun täytyy kyllä kysyä, jos Dean on lahkosta, niin sittenhän lahkolaiset voi olla myös kivoja"
Vaala sanoi iloisesti, ehkä kaikki ei sitten ollut pahoja, tai oliko Dean edes lahkolainen.
"No Minun täytyy nyt etsiä Dean. Oli hauska tavata, ja onnea teille. Tavataan taas"
Vaala totesi pariskunnalle, jonka ei tiennyt olevan oikeasti pari. Naaras susi kääntyi ja lähti kävelemään kohti metsään, luultavasti kun Dean ei siis ollut kartanolla.

//Juu kiitos pelistä : D Vaala poistuu //

Re: Viilennystä helteeseen
Post by hitodama X on Today at 18:26

// Kiitosta samoin, oli parhautta! =3 //

Ikaros kohotti epäuskoisena kulmiaan, kun Vaala teki nuoremman uroksen sanoista mitä eriskummallisimman päätelmän. Vai että lahkolaiset kivoja? Toisella ei selvästikään välähtänyt Ikaroksen yrittäneen vinkata, että Deana olisi voinut ainoastaan esittää mukavaa saadakseen toverinsa houkuteltua johonkin friikkeihin lahkohommiinsa mukaan.

Kaikeksi onneksi Ikaros ei kuitenkaan ehtinyt enää sanoa mitään, ennen kuin Vaala ilmoitti olevansa lähdössä. Niin, Deaniahan toinen oli alun alkujaankin kartanolta ollut hakemassa, muisti ystävällismielisen hymyn huulilleen nostattava Serafi.
"Nähdään", vaaleaturkkinen nuorikko huikkasi hunajaisesti toiselle ja heilutti tälle vieläpä häntäänsäkin. Kun Vaala hetken kuluttua katosi kartanon pihapiiristä, oli kaikki toverihenki kuitenkin nopeasti tiessään, kun molemmat serkukset repesivät äänekkääseen nauruun. Voi miten makoisaa olikaan ollut nähdä, kuinka jokainen heidän tummaturkille syöttämänsä pajunköysi oli mennyt sumeilematta lävitse!

Ilakoimisensa päätteeksi yltyivät Serafi ja Ikaros vielä roiskimaan vettä toistensa päälle, ennen kuin paahtava helle kävi viimein ylivoimaiseksi ja kumpaakaan ei enää huvittanut jatkaa moista riehumista. Serafin käytyä noukkimassa tikarinsa talteen - harjoittelut kun oli tältä erää harjoiteltu - hipsi kaksikko kartanon ylellisiin suojiin jatkamaan päiväänsä. Eivätköhän he sieltä taas jotakin uutta hupia itselleen keksisi.