Ikaros - RPGs

Edera » Kartano » Tui tui pelkuri.

Tui tui pelkuri.
Post by raura on Jan 2, 2011, 13:56

/Hito kera Ikaroksen ja Serafin tänne ~

Mustat kynnet kävivät raapien läpi Ederan kartanon puisia rappusia ja koskettivat sen jälkeen sateelta suojassa olevia tasolankkuja. Irku niminen sekarotuinen kävi ravaten läpi narisevat puulankut ennen kuin liki loikaten liikehti kohti terassin puukaiteista reunaa. Kulman suunnalle astellessaan tummaturkkinen naaras kohotti tassunsa alimmalle kaiteelle ja kohotti itsensä ylöspäin nähdäkseen kunnolla ja esteettä. Tietenkin näkymän piti olla esteetön, eihän siitä muuten mitään tulisi. Ederan kartanon ympäristö nyt oli sen verran kuuluisa että karkeaturkkisen naaraan täytyisi sen jokaisen kulman painaa mieleensä jotta sen tulisi elonsakin aikana ainakin lievästi muistamaan. Voi kuinka joku samanlaumainen olisi häntä turhaksi haukkunut jos neiti olisi mennyt paljastamaan ettei ederan kartanoa ollut lävitse käynyt. Joten nyt oli hyvää aikaa tarkastella ensin pihamaata ennen kuin käytäisiin sisään.

Taivas oli tumma ja sateinen eikä vaaleinkaan pilviharso voinut minnekään väistyä päästääkseen vähän aurinkoa sisään. Sade piiskasi varsin roimasti nurmea ja kastellut se olisi tämänkin naaraan läpikotaisin ellei tuo olisi päässyt katon alle inhasta säästä. Nytkin sekarotuinen tunsi turkkinsa litistyneen kehoaan vasten ja pisaroiden tippuvan sapelin muotoisesta hännästä. Irku aivasti, hieraisten sitten poskeaan puiseen kaiteeseen.
Voi että kun piti tällaista säätä kartanon tutkimisen kera olla. Ilman märkää ja kylmää oloa oltaisiin varsin helposti saatu selvä kuva kartanon ympäristöstä mutta nyt piti tyytyä vain pelkkään yksipuoliseen näkymään kartanon etupuolelta. Sateeseen hän ei viitsinyt nyt ominpäin heti lähteä kun oli jo niskaan tippuvasta vesilastista tarpeekseen saanut. 'Ei enää vähään aikaan.' Narttu tuumasi murjottavasti taivaalle vilkuillen ja laskeutui alas. Turkki kävi lävitse kokonaisvaltaisen ravistuksen pirskottaen vettäkin ties minne.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Jan 6, 2011, 16:01

Ulkona ei tosiaankaan juuri koiraeläimiä liikkunut, mistä varmasti oli kiittäminen mitä suurimmilta osin tuota solkenaan taivaista tippuvaa sadetta. Kaksi vettynyttä sutta pihamaalla kuitenkin juoksenteli - tosin hekin näyttivät olevan suuntaamassa paraikaa kohti Ederan tukikohtana tunnettua kartanoa.
"Ei siellä mitään ala satamaan, joku muistaakseni sanoi. No eipä alkanut tosiaan ei, muuten vaan ollaan nyt läpimärkiä molemmat!" parivaljakon vaaleaturkkinen osapuoli valitti korviaan luimien ja omistamaansa heittotikaria hampaidensa välissä ärtyneesti pureskellen.
"Ei voi oikeasti olla noin kamalaa. Ja saatiinhan me sentään saalistakin, eikä ihan mitä tahansa tavallista jänistä edes", ensimmäisen hukan takana hölkkäävä harmaaturkki vastasi ja heilutteli kantamaansa erikoista eläintä edes takaisin. Kyseessä oli saukko, jonka kaksikko oli onnistunut nappaamaan metsässä virtaavan pikkuruisen puron lähistöltä hieman ennen sateen alkamista.

Susiserkusten, Serafin ja Ikaroksen, päästessä kartanon edustalle huomasi vaaleaturkkinen naaras kuistilla pönöttävän koiran ensimmäiseksi. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään kyseiselle piskille, vaan loikkasi vain vaitonaisena terassille ja pudisteli turkkiaan niin, että pisarat lentelivät iloisesti ympäriinsä. Kuvioinneiltaan tummasävytteisempi Ikaros sentään osasi olla hieman eloisampi toveri, ja vaikka kyseessä tosiaan olikin vain pelkkä koira, nosti hän verannalle kivutessaan saaliinsa ylpeästi tämän nähtäville.
"Katsos rakki tätä. Oletko ikinä ennen nähnyt moista?" uros rehenteli. Tosiasiassa Serafi tikareineen olivat oikeastaan surmatyön tehneet, mutta se ei harmaata hukkaa näyttänyt kiusaavan.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Jan 13, 2011, 18:44

Perusteellisen ravistelun jälkeen tummaturkkinen naaras napsautti kitaansa kuin puolihaukoituksessa - mikä sellaiseksi kyllä jäikin kun näkökenttään tosiaan ilmestyi jotain kiinnostavampaa. Alas kaatavassa sateessa oli hankala kuulla sitä mitä nuo kaksi sutta olivat sanoneet joten nyt vasta oli naaras heidät huomannut. Ja pelkästään näkökykynsä ansiosta. Toiset olivat suunnanneet kulkunsa kohti kartanon portaita joilla seropi jalat omintakeisesti hiukan harallaan seisoi. Pää ei ollut jäänyt pystyyn koiralle ominaiseen tapaan vaan se taipui eteenpäin katseen suuntautuessa noihin.
Irku ei itsessään sen kummemmin tuijottanut noihin susiin, vaan siihen mitä niillä oli suussaan. Molemmat asiat olivat niin kiinnostavan näköisiä ja tuntui kuin naaras olisi epäillen katsoen tuijottanut ruokaa jota nälkäisenä ei olisi saanut syödä. Kummastuneen mielikuvan hän noille esitti jo valmiiksi, suuntaen uteliaita katseita Serafin aseeseen ja Ikaroksen saukkoon. Sitten pikaisesti huulille pääsi eloisa ja salakavala virnistys.
Noniin, jälleen olivat unohtuneet kohteliaisuuden rippeet kupin pohjalle naaraan hiukan astuessa sivuun kun Serafi ravisti turkkiaan ja sen jälkeen suuntasi otsa rypyssä ja suu virneessä katseensa Ikarokseen. '' Mahti saalis kyl sulla on. Tuolla ihanalla aseellako saitte sen ? '' Hän esitti kysymyksensä ehkä hiukan tungettelevaan sävyyn viitaten kyllä että oli tuon komean tikarin huomannut. Mieluusti olisi naaras jopa vähän tutkinut sitäkin - mutta ensimmäiseksi hän yritti päästä lesoilemaan pätemisellään. Pikkuvirne suli naamalle kun naaras astahti eteenpäin ja pää kohoten lausahti:'' Saukoksi sit voi sitä kutsuu jos ette tienny.'' Omahyväinen pilke käväisi kasvoilla. No, hänhän vain oli hyvä - yksinkertaisesti.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Jan 23, 2011, 14:11

Koiran ryhtyessä puhumaan suostui nyrpeä Serafi viimein huomioimaan tämän olemassaoloa edes sen verran, että käänsi ylimielisyyttä huokuvan katseensa tätä kohden. Vaikka Irku oli todellisuudessa vain hieman vaaleaturkkista sutta pienikokoisempi, katsoi naaras tätä kuononvartaan pitkin siihen sävyyn, kuin toinen olisi ollut vain mitätön pölyhiukkanen.
"Tällä. Entä sitten?" nuorikko tuhahti ja käänsi sitten päätään niin, ettei koira saisi katseltua sen enempää hänen kaunista asettaan. Ties vaikka se kuluisi tuollaisten friikkien eriparisilmien tuijotuksesta.

Ikaros ei piitannut serkkutyttönsä kylmäkiskoisuudesta, vaan jätti tämän tyystin huomiotta ja keskittyi leveilemään saaliillaan narttukoiralle.
"Jep, saukkohan se", uros myönsi pudottaessaan elottoman puikulan kuistin lahoille laudoille makaamaan. Tosiasiassa hukka ei ollut aikaisemmin kyseisen vesieläimen nimeä kuullut, mutta sitä nyt tuskin oli tarpeen sen kummemmin mainostaa.
"Ovat muuten harvinaisia täällä päin. Tämä saattoi hyvinkin olla viimein yksilö koko Andriaanalla", hukka pian jatkoi liioittelevaan sävyynsä. Samassa hän kävi saaliinsa vierelle istumaan, vaivautumatta sen kummemmin kuivaamaan turkkiaan: eivätköhän vesipisarat siitä itsestäänkin ajan kanssa valuneet pois.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Jan 30, 2011, 21:31

Karkeaturkkinen narttu vilkaisi huvittuneen oloisena Serafiin joka tuntui hänen mielestään kasvattavan omaa pitkää nenänvarttaan parisenkymmentä senttiä eteenpäin ylimielisyyttään osoittaessaan. Tosiaan niin, eräillä oli ongelmia jotka näkyivät muille. Se oli seropin mielipide tästä asiasta. Itse asiassa milloinkahan naaras olisi sitä vähää asiasta välittänyt että kuinka hänet mahdettiin ottaa vastaan. Omalla käytöksellä oli helppo vetää toisilta herneet nenään aika nopeasti että jos ei kelvannut, niin ei kelvannut. Siispä Irku lausahti kuin ohimennen ja sivuuttaen toisen eleet. '' Siksipä juuri.'' Sitten hän käänsi katseensa Ikarokseen huomioimatta toista narttua ollenkaan. Mutta vaikka seropi kuinka esitti, hän kyllä palaisi halusta vielä vilkaista uudemmankin kerran tuota asetta hiukan käytännöllisemmässäkin tilanteessa. Ajatus houkutteli perin pohjin.

Ikaros oli juuri sopivasti lausahtanut myöntävästi ja naaras nyökkäsi vielä viimeiseksi käytyään lävitse saukon ruumiin kuitenkaan sen koommin vilkaisematta vielä urokseen. Irku kuitenkin nosti katseensa kuultuaan mitä toinen sanoi ja eloisilla silmillä kävi nyt lävitse uroksen kasvot. Hetkeksi katse kiinnittyi noihin korvissa killuviin koruihin ja oli miltei ihme ettei naaras lausunut hiljaa puolimietteissään:'Kas kas.' Naaras kuitenkin palasi tähän asiaan ja ylpeilevästi sanoi. '' Varmasti, ja vaikka oonki aika hyvä metsästäjä niin en oo noita nähny. Rannikolla niitä oli vaikka muille jakaa mutta me tehtiinki niistä jekkuja ihmisille. '' Hän naurahti muistellessaan elämänkertaansa ovelan näköisesti ja mainitsi vielä hiukan pökköä pesään lyöden. '' Tuskinpa ootte sellaista sirkusta nähny. ''

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Feb 15, 2011, 21:22

Serafi ei reagoinut sen suuremmin keskenään rupattelevan kaksikon puheisiin, mutta Ikaros sen sijaan kallisti kiinnostuneena vankkatekoista päätään Irkulle tämän puhuessa. Toki uros huomasi leveilevän vivahteen, joka paistoi varsin selkeästi tumman koiran sanoista, mutta sen enempää asiaa murehtimatta hän päätti jättää sen kuitenkin omaan arvoonsa - hänen ajatuksensa nimittäin suuntasivat jo kohti uusia uria naaraan juttujen johdattelemina.
"Ai olet mantereelta tänne hilautunut?" hukka varmisti ja tuki päätelmänsä siihen, kuinka Irku oli maininnut olleensa tekemisissä ihmisten kanssa.
"Eipä me olla sellaista nähty, kun ollaan täällä synnytty ja kasvettu. Tällä kartsalla katsos. Nimeni on muuten Ikaros, ja tuo on Serafi. Neiti on Ederan nykyisen johtajan tytär", uros jatkoi. Viimeisimmän toteamuksensa kohdalla hän kohotti kulmiaan ja virnisti leveästi juttukumppanilleen, pyrkien yhtä aikaa niin lesoilemaan serkkunsa asemalla kuin myös selittelemään tämän nirppanokkaista käytöstäkin. Kai sitä nyt moisilla prinsessoilla oli nimittäin vähän varaakin katsella alamaisiaan pitkin kuonon vartta.

Kun puhe kääntyi Serafiin itseensä, käännähti kyseinen naaras viimein kohti kauemmas verannalle jäänyttä parivaljakkoa. Pari vihaista salamaa tuntui singahtavan hänen silmistään kohti Ikarosta, joka puhui noin vain ilman lupia hänen syntyperästään jollekin satunnaisille piskeille, ennen kuin hän sai jälleen hillittyä itsensä.
"Ikaros, tuo se... Saukko sisälle. Minun on nälkä enkä tahdo enää värjötellä täällä kylmässä", nuorikko tyytyi määräämään kopeasti ja lähti itse toisia vartomatta astelemaan kartanon raollaan olevista ovista peremmälle. Ikaros urahti jokseenkin myöntävään sävyyn valkoturkille ja heilautti Irkua katsoen päätään kohti oviaukkoa, kutsuen hänetkin siten seurassaan mukaan aterialle.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Feb 19, 2011, 20:53

''Mantereelta joo.'' Naaras nyökkäsi pariin otteeseen vastatakseen toisen kysymykseen. Hän avasi taas silmänsä kun oli ne nyökkäyksen aikana sulkenut ja katsoi Ikarokseen juuri Serafia huomioimatta kun ei tuo nätinpi narttu häntä enää huomioinut. Nyt Irkulle tuli mieleen se asia ettei hän ollut kuullut toisten nimiä. Eihän hän ollut omaakaan nimeään toisille sanonut mutta se jäi ikäänkuin taka-alalle. Hän oli tosiaankin jättänyt ne hyvät tavat jo pentukoppaan vaikka ne kävivätkin joskus harvoin häntä muistuttamassa. Mutta hänhän eli nyt yksin, eikä kaivannut sellaisia elämäänsä ainakaan silloin kun ne eivät olleet välttämättömät. Olisi naaras kysynytkin toisten nimiä jos olisi vain ehtinyt sillä uros jo seuraavaksi puhuikin. Irkua hiukan ihmetytti se, miten koiraeläimet olivat pystyneet asumaan tällaisessa saarennyppylässä ilman ihmisten parissa sivistymistä. Se oli naaraan mielestä vähän omituista, ettei tiennyt miltä ihminen näytti ja kuinka kaksijalkaisten kanssa toimittaisiin. Mutta tämä naaras toimisi ilomielin oppaana ihmisten maailmassa. Näköjään ei tämäkään paikka ollut ihan uivelo koska täällä oli ihmisten rakentamia juttuja. Se piristi naarasta koska hän tiesi että ainakin kartanolta löytäisi vaikka mitä hienoa. Seuraavaksi tummaturkki kiinnitti huomiota toisten nimiin, nyökäten ainakin jos ei muuta niin Ikarokseen päin. Toisen nimi muistutti hänen omaansa ja se sai hänet virnistämään. Hän lausahti nimensä heti toisten sanojen jälkeen että päästäisiin siitäkin. '' Minä olen Irku. '' Hän osoitti samalla sirolla etutassullaan rintamustaan. Se tuli kuin luonnostaan. '' Aha, ihan Alfan pentuja.. '' Naaras lausahti puolitiehen ennenkuin naurahti Ikaroksen ylpeilemiselle kohottaen itsekin kulmiaan hymynsä lomassa. Kyllä - aivan, kyllä hän ymmärsi. Naaras vilkaisi Serafiinkin joka ei näköjään ollut aivan kuuro vaikka olikin yrittänyt olla noteeraamatta ainakin Irkua. Naaras ei naurahtanut, hymyili vain ja kun puhe naaraalla kävi taas saukossa - tämäkin käänsi siihen katseensa.
Kun Serafi jatkoi puhettaan, Irkukin kävi näin ohimennen huomaamaan sen kuinka tämän kartanon kuistilla tosiaankin oli kylmä kun turkki oli kastunut, tuuli ulvoi ja satoi kuin saavista kaataen. Naaras vilkaisi uudestaan sivulleen sateeseen ja hymähti tuolle sateelle. Mutta ei häneltä jäänyt huomaamatta Ikaroksen kutsuminen kartanolle. Oitis tummaturkkisen naaraan kasvoille pääsi ihan oikeasti iloinen hymy kun hän tosiaankin huomasi että hänet oli ihan sisäänkin kutsuttu. Aika nätiltähän hän näyttikin vaikka turkki oli märkä ja ja karkea. Ja niinpä Irku nousikin neljälle jalalleen ja sipsutti noiden perässä avonaisia ovia kohden. Naaras vilkaisi vielä suhteellisen komeisiin puisiin oviin kun kulki niiden muodostamasta raosta.
'' Jos nyt ootte täällä kartsalla asunu nii mitä kaikkee täältä voi sit löytää ? '' Hän kysyi vallan uteliaana, ihankuin olisi pakahtunut onnesta ajatella mitä kaikkea täältä tosiaan voisi löytää.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Feb 27, 2011, 14:38

Ikaros kohotti yllättyneesti kulmiaan kuullessaan Irkun nimen, jonka samankaltaisuuden omansa kanssa hänkin pani leveästi virnistäen merkille. Johan oli hassu yhteensattuma!
"Haha, Irku ja Ikaros! Oltaisiin kuule helskatin hyvä pari", harmaaturkki irvi silmäänsä naaraalle vinkaten. Uroksen suku olisi varmasti ollut asiasta huomattavan toista mieltä, mutta eipä Ikaroskaan mitenkään tosissaan sanojensa kanssa ollut - hän nyt vain laski leikkiä kaikesta, mitä mieleensä sattui tulemaan, kuten aina muulloinkin.

Kaikeksi onneksi Serafi ei kuullut moista pöyristyttävää leikinlaskua, vaan hän oli jo ehtinyt luikahtaa sisälle ja keskittyä suuren aulan haravoimiseen katseellaan. Ketään muita ei näyttänyt olevan paikalla, joten itsekseen tuhahtaen naaras suuntasi kohti antiikkista sohvaa, joka joskus kauan sitten lieni toiminut peremmälle pääsyä vartovien ihmisten odottelupaikkana. Irkun ja saukkoa suussaan jälleen roikottavan Ikaroksen tullessa myös sisälle loikkasi vaaleaturkkinen nuorikko sirosti makaamaan sohvalle, laski tikarin etujalkojensa väliin ja jäi vaitonaisena suutaan mutristellen tuijottelemaan hänen mielestään tyystin kutsumattomana mukaan raahautunutta koiraa.
"No ei täällä nyt mitään löytämisen arvosta enää ole, kaikki on tongittu ja pemistetty jo sataan kertaan ympäri", saukon matalalle sivupöydälle hetimmiten pudottanut Ikaros kertoi Irkulle.
"Mutta tekemistä kyllä riittää, ei siinä mitään. Esimerkiksi noi portaatkin tossa: monet vaan kulkee niitä ylös ja alas joka päivä, mutta onhan se nyt paljon kiintoisampaa kokeilla, kuinka monennelta portaalta pääsee hyppäämään alas lattialle. Säästyy askeleita", uros jatkoi ja käänsi sitten katseensa kohti narttukoiraa. Turkooseissa silmissään paistoi nyt aivan tietty, yllyttävä pilke, joka sai Serafin voihkaisemaan kuuluvasti. Se ei kuitenkaan estänyt serkkuaan sanomasta juuri sitä, mitä hän oli aikonutkin:
"Uskallatko kokeilla?"

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Mar 3, 2011, 20:51

''Helvetin hyvä pari. '' Naaras tirskui isompaan ääneen nostattaen niin hymyä kuin itsetuntoaankin. Toisen sanat saattoivat ihan pienellä tapaa tuntua ihan lämmittäviltäkin mutta Irku sivuutti sen. Hänenkin mielestään tämä oli vain pelkkää leikinlaskua josta ei näköjään edes huvi ollut kaukana.

Kartanon sisälle päästyään naaras tunsi sydämmensä alkavan läpättää lyöden hiukan ylimääräisiäkin mukaan ja jättäen jonkun vielä laskuistakin pois. Hän henkäisi äänettä mutta sitäkin vaikuttavammin yrittäessään koota ajatuksiaan tästä huoneesta. Kauniit olivat sisätilat vaikka mantereella ikänsä asunut naaras ei ollutkaan osannut vertaavaa kokea. Oli aivan turhaa piikitellä paikkaa siitä että se oli näköjään vanha, kulahtanut ja umehtuneelle haiseva. Tälle naaraalle jopa tämä huone sai hymyn korviin ja liikkeet kunnioittavan näköisiksi. Että oli hienoa! Tummaturkkinen naaras ei huomannut vähään aikaan mitään muuta kuin kaiken tässä suuressa aulassa. Jopa ovet kiinnittivät naaraan huomion ainakin hetkeksi. Mutta onneksi Irku omaksui tuon hienouden nopeasti, ettei tarvinnut vallan liikaa hämmästellä. Terrierisukuinen vilkaisi Ikarokseen tuon sanoessa jotain oleellista tästä kartanosta, sellaista mikä kiinnitti naaraan huomion tavallista paremmin. Uroksen kertoma ei pitänyt kyllä paikkaansa. Milloinkaan ei tällainen paikka olisi aivan täydellisesti louhittu tällaiselle koiralle. Naaras voisi käydä vaikka kaiken uudestaan lävitse jos niin vaadittiin.
Koira askelsi huoneessa luoden silmäyksiä seiniin ja oviin Kerran utelias katse kävi ikkunassakin mutta se ikkuna oli liian pölyinen ja likaisen näköinen jotta siitä olisi kunnolla nähnyt sadetta. Mutta kenties sen voisi joskus puhdistaa. Oli koira kuunnellut urosta toisen puhuessa, mutta kun puhe kääntyi aulan portaisiin, käänsi tuo uudelleen katseensa tuohon. Naaras siristi silmiään ja vilkaisi pirulliseen sävyyn Ikarokseen kun kuuli mitä toinen sanoi ja huomasi toisen vilkaisevan häneen. Toisen ilme oli niin helposti tunnistettava että se jo itsessään houkutteli naaraan heti noille portaille.
'' Sitä saa mitä tilaa. '' Naaras huikkasi itsevarmana ja lähti sapelinmuotoinen häntä kohoten kohti portaita. Rohkein askelin hän kulki portaita lävitse samalla katsoen virne kasvoillaan paljonko pudotusta tuli lisää askelten lomassa.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Mar 5, 2011, 12:50

Serafi tuijotti ympäristöään ihastelevaa koiraa niin tarkasti, että keväänvihreiden silmiensä olisi voinut kuvitella poraavan pian reiän tämän selkämykseen. Mulkoilunsa nimittäin muuttui vielä aiempaakin intensiivisemmäksi naaraan tajutessa toisen näyttävän nyt pahemman kerran siltä, kuin tämä ei olisi koskaan aikaisemmin käynyt kartanon sisäosissa. Moinen outous toki herätti nuorikossa kysymyksen siitä, mahtoiko koko piski olla edes ederalainen alkuunkaan! Olisi kuitenkin tuntunut äärimmäisen alentavalta kysyä asiasta suoraan enää tässä vaiheessa, kun kerran kaikki laumajutut oli aikaisemmin sivuutettu sen varjolla, että ainakaan valkoturkilla ei ollut tullut mieleenkään epäillä jonkun vieraslaumalaisen päässeen pujahtamaan vartiokaartilaisten ohitse kartanon pihalle. Niinpä hän päätti jäädä kaikessa hiljaisuudessa vartomaan parempaa tilaisuutta asian vaivihkaiselle selvittelemiselle.

Ikaros ei sen sijaan tuhlannut aikaa turhien pohdiskelemiselle, vaan kävi suin päin kiinni tilaisuuteen haastaa uusi tuttavansa metkaan kilpaan. Kaikeksi onneksi narttu näytti vieläpä innostuvan uroksen yllytyksestä, mikä sai harmaaturkin suorastaan hykertelemään tyytyväisyydestä. Kerrankin joku, joka oikeasti ymmärsi hauskuudesta jotakin!
"Hei kuule, odota!" hukka kivahti toisen lähtiessä jo kiipeämään pitkin pääportaikkoa.
"Laitetaan kuule veto käyntiin, niin tulee vielä jännempää. Se, joka hyppää korkeammalta, saa syödä itsekseen ton saukon toisen takakoiven ja hännän ihan kokonaan", uros ehdotti ravatessaan kynnet lattiaa vasten rapisten Irkun perään ja alkaessaan toisen tavoin loikkia portaita pitkin yhä ylemmäksi. Hänen ei ollut kuitenkaan tarvis jäädä mittailemaan korkeuksia, sillä hän oli harrastanut tätä lajia sen verran monesti aikaisemminkin, että tiesi kyllä varsin tarkkaan mille korkeudelle kannatti aluksi suunnata.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Mar 9, 2011, 18:16

Se oli eräänlainen hihnan nykäisy naaraalle kun toinen pyysi häntä odottamaan. Sen verran harvoin oli narttu kuullut moista pyyntöä että tuli ensiksi ajatelleeksi että halusiko tuo ollenkaan pitää hauskaa. No olihan se aika normaalia Irkulle että hän oli suinpäin lähtenyt pinkomaan kohti rappusia. Mutta kenties ei ollut ihan niin päin sillä oli toinen vallan innostuneelta kuulostanut. Hän vilkaisi kulmat koholla urokseen ja keskeytti portailla kiipeilemisensä jääden sitten kuuntelemaan toista. Epäilynhäivähdys katosi naaraan mielestä sutjakkaa tahtia kun toisen sanat paljastuivatkin vedonlyönniksi. Ei tuo voinut olla virnistämättä ennen sanomisiaan. '' Joo, kiinni veti kuoma, toivotan makurikkaita kokemuksii! '' Hän nauroi välittämättä siitä että tunsi aivankuin joku olisi tuijottanut häntä. Ehkä se oli vain harhakuvitelmaa ja mitäs niistä kun tassuilla oli vinkeämpää menoa. Narttu antoi isomman päästä ensiksi edelle saadakseen hiukan tuntumaa varmasti näin ensinäkemältä kohdalle josta kannatti parhaiten hypätä. Ei sillä että naaras olisi kummemmin varonut uhkaa joka saattaisi olla liian kova ylitettäväksi. Ties mitä jaloille tapahtuisi jos suoraan korkealta niille hyppäisi. Ensin saattaisi tulla kova pamahdus ja sitten vielä kovempaa huutoa. Mutta ne ajatukset naaras sivuutti toteamalla itsekseen että kyllä hänellä oli kikkoja selvittämään mitkä portaat tahansa.
Vilkaisten urokseen virne naamallaan, naaras kysyi kuin ohimennen: '' No, montako yritystä meil sit on ? '' Ihan yhtä matkaa seurasi narttu toista, taittokorvat pomppoillen. Sehän olisi ollut pelkkää epäröintiä ja pelkuruutta jäädä jonnekin askelmalle asiaa kysymään eikä naaras omistanut kumpaakaan luonteenpiirrettä persoonassaan. Kenties Serafi sai vain ihmetellä tämän naaraan typeryyttä olla osoittamassa kaapin paikkaa Ikarokselle. Tai ainakin kovaa yritystä sellaisesta sillä eihän sitä tiedetty mihin tämä päättyisi.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Mar 18, 2011, 22:43

Serafin punomat kierot suunnitelmat Irkun laumalaisuuden tai sen puutteen paljastamiseksi jäivät siihen paikkaan, kun Ikaros ryhtyi käymään kauppaa heidän - tai oikeastaan Serafin! - hienolla saukolla. Hetken valkoturkkinen naaras näytti menettäneen puhekykynsä kokonaan silkasta järkytyksestä, sillä tällaista hän ei tasan ollut suunnitellut joutuessaan kahlaamaan ja rämpimään ties missä rankkasateen viruttamissa puskikoissa ruskean puikulaelikon perässä.
"Se on muuten minun saaliini ja sitä ei syö kukaan, ellen minä niin päätä!" nuorikko hetken kuluttua kivahti kuonoaan ilkeästi nyrpistäen ja julman tuijotuksensa serkkupoikaansa siirtäen.

Ikaros oli ehtinyt kivuta parhaaksi lähtöpaikaksi arvioimalleen portaalle ja hän oli juuri aikeissa vastata jotakin Irkulle, joka kuului ottavan riemukkaasti vedon vastaan, kun Serafi alkoi kiljua typeriä omistusoikeuksiaan ilmoille.
"Äh älä kimitä, kyllä siitä riittää sinullekin silti ihan hyvin! Saat vaikka koko lopun elukan ja hyppykisan häviäjä jää kokonaan ilman ruokaa", uros lupasi ja naputti puista porrasta muutaman kerran kärsimättömästi kynnellään. Olisi nyt neiti johtajantytär vain pitänyt leipäläpensä kiinni, kun kerran oli jotakin mykkäkoulua aikaisemmin tainnut ryhtyä pitämään.
"Mutta niin, palatakseni kisan sääntöihin..." harmaa jatkoi kääntyen nyt takaisin Irkun puoleen ja siirtyen vastauksissaan suoraan tämän viimeiseksi esittämän kysymyksen pariin.
"Jos otetaan vaan niin, että se häviää joka ei enää uskalla tai voi hypätä korkeammalta kuin toinen?" Tehtyään ehdotuksensa alkoi uros saman tien asetella itseään lähtövalmiuteen ja jatkoikin sitten: "Annas kun näytän mallia." Ja niin ponnisti Ikaros itsensä ilmaan vain tömähtääkseen hetkeä myöhemmin äänekkäästi vasten kartanon pölyistä lattiaa. Ensimmäinen hyppy ei ollut ollut vielä suunnattoman uskalias, joten vain vähän täräyksestä kärsineitä tassujaan pudistellen käännähti hukka pian ympäri.
"Tälleen näin! Ja nyt sun pitää hypätä vähintään yhtä porrasta korkeammalta, ja mun taas yhtä korkeammalta sun portaaseen nähden", susi ohjeisti.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Apr 2, 2011, 10:09

Nyt pystyi suoraan sanomaan sen että Irkua ärsytti. Tuo Ederalainen narttu kävi hyvin sellaisesta, jolle tämä koira voisi vähän rähähtääkin. Moinen susi oli muka omistavinaan kaiken. Ja vaikka toinen kuului Ederan johtosukuun, niin moinen ei ollut muuta kuin rehvastelua omalla perimällä. Se oli seropin mielestä mitä turhamaisinta sontaa. Joten naaras pysähtyi, tuhahtaen kun edellä kulkenut susi stoppasi. Sitten hän siirsi katseensa sohvalla makoilevaan naaraaseen. Neidin teki mieli huutaa jotain nasevaa naaraalle, mutta sen sijaan hän vain myötäili yhdellä kivalla lauseella Ikaroksen puheita. '' Niinpä, kyllä siit sulle lihomiseks asti riittää! '' Pienesti tirskahtaen, kujeilevasti vilkuilevat silmät suuntautuivat taas eteenpäin. Ikaros oli näköjään puhunut taas, ja vaikkei naaras kuullutkaan kaikkea, hän Koiran kulmat kohosivat ja jännittyneen näköinen sapelihäntä heilahteli. Varsin kiinnostava aihe tuossa kyllä oli, ei sen puoleen ettei naarasta olisi ensin kiinnostanut. Hän oli vain huonon tilannetajun.
''Selvä selvä komentööri..'' Tuo vitsaili virne karkeakarvaisella naamallaan. Joten toisen näyttäessä sitten mallia, jäi tämä naaras katselemaan ja arvelemaan toisen hyppyä. Ikaros pölläytti kyllä kunnon pölypilven hyppynsä jälkeen eikä ollut epäselvää että mikä Ederan kartanossa oikein hyppi portaita. Irku oli repsahtaa nauruun vain pelkän äänen ja pölyn jälkeen, mutta sen sijaan hän näyttikin vähän hölmönleveää virnettään. Napsautettuaan niskaansa, narttukoira loikkasi ainakin kolme askelta korkeammalle, vilkaisi sitten alas ja loikkasi kaiteiden alta ponnistamatta. Mitä sitä turhia yrittää korkeammalle kun oli leikki vasta alkanut. Irku 'sukelsi' ilmassa etujalkojaan eteen taivuttaen ja laskeutui tassuilleen. Moinen pölläytti taas uuden pölypilven ja toi ääntä lisää toimintaan. Nartun tassuja kivisti lattiaan iskeytymisen jälkeen, ja tuo loikkasi eteenpäin jalkojaan ravistaen.
Mutta onnistuminen sai tuon naurahtamaan silmien kohdistuessa urokseen. '' Teidän vuoronne.'' Hän puhui hiljaa, äänessään huvittuneisuutta. Naaras ravisti turkkiaan karistaakseen siitä pölyt.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Apr 13, 2011, 14:32

Serkkuaan irvivää Ikarosta Serafi tyytyi mulkoilemaan tavanomaisen häjysti, mutta kun myös Irku päätti heittäytyä nenäkkääksi, kohdisti naaras oikein erityisen murhaavan katseensa tähän. Tuollaisilla piskinrääpäleillä ei ollut pienintäkään oikeutta puhua johtajan tyttärelle noin epäkunnioittavaan sävyyn! Valkoturkilla oli täysi työ hillitä itsensä, jottei hän olisi rähähtänyt samoin tein toiselle takaisin jotakin erittäin epäsoveliasta. Ei sillä, että hän olisi pelännyt toista loukkaavansa tai mitään, mutta kostona pelkkä äriseminen ei vain tuntunut ollenkaan riittävältä.

Serafin jäädessä yhä aloilleen juonimaan seurasi Ikaros paljon kiinnostuneempana sitä, kuinka loikkansa sai kilpakumppaninsa naurahtelemaan huvittuneesti. Uros vastasi ilakointiin omalla hörötyksellään ja heilautti kohotettua häntäänsäkin pariin otteeseen, ennen kuin jäi vaitonaisena seuraamaan toisen hyppyä. Koiran tömähtäessä lattialle repesi hukka jälleen nauruun ja painoi samalla silmänsä sirrille, sillä pomppimisen nostattama pöly tunki ikävästi näköelinten tielle.
"Nyt aletaankin päästä ihan kunnon asiaan!" Ikaros julisti äänekkäästi lähtiessään naaraan kehotuksesta kapuamaan jälleen portaiden yläpäähän. Pienen etsimisen jälkeen hän löysi tasanteen, jolta toinen oli hypännyt, ja kiipesi itse sitten vielä pari porrasta ylemmäksi.
"Itkekää vain jalat, mutta nyt ei ulina auta..." susi hykerteli asetellessaan itseään uuteen hyppyyn, joka tulisi tosiaan olemaan koiville jo melkoista kestettävää.

Samaan aikaan Serafi valui ääneti alas sohvalta, poimi tikarin jälleen hampaisiinsa ja lähti kevyesti hiippailemaan kohti pöytää, jolle kuollut saukko oli hylätty. Hän pitäisi kyllä huolen edes siitä, ettei tuo kapinen piski pääsisi upottamaan hampaitaan hänen ateriaansa.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Jun 6, 2011, 18:10

// Pelkään tässä että kuristat minut kun en ole vastannut vaikka olet kärsivällisesti odottanut, anteeksi kamalasti ._.

Irkun sisintä oli kutkuttanut, kun Serafi oli vastannut hänen nenäkkyyteen oikealla tavalla. Seropin kasvoja koristikin hyvin omalaatuinen virne, hänen herkutellessaan susinaaraan ilmeellä. Ah, kun eräillä ei ollut huumorintajua. Ei sillä, että tämä piski olisi odottanutkaan johtajan ipanalle mitään sellaista luonteenpiirrettä. Hän oli jo kauan sitten maalaillut mielessään johtajien mielensisällön, kauan ennenkuin oli edes haistanutkaan tätä ensimmäistä korkea-arvoista. Näköjään oli niin, että ainakin pari ennakkoluuloa oli kolahtanut oikeaan maaliin. Mutta eipä naaras jäänyt kuitenkaan seurailemaan, lähtisikö vaalea narttu kostamaan jollakin tapaa. Impulsiivista mieltä ei enää moinen kiinnostanut.

Kaksikko hörötteli sitten kimpassa, tosin tämän terrierisukuisen nauru oli paljon kimakampaa ja terävämpää. Ei se kuitenkaan mitään haitannut kun molemmilla näytti olevan hauskaa.
Irku yski hetken hypättyään ensimmäisen kerran, ja vilkaisi Ikarokseen omat silmänsäkin sirrillään. Jes jes, ei ollut toinen jänistämässä. Naarasta ei harmittanut mikään muu kuin se, että hypyn jälkeen suusta ja nenästä sisälle lentänyt pöly ei ollut herkkua. Naaraan silmät vetistivät hetken, mutta touhu jatkui. Hän askelsi sivummalle, käännähti ympäri ja seurasi häntä pystyssä Ikaroksen askeltamista ylöspäin, seuraavan hypyn ollessa jo lähimain.
''Kyl sää uskallat, ei auta vapina!. '' Irku nauroi, ja lähti jo itsekin loikkimaan portaita pitkin ylös. Naaraan mielialan näki leveästä hymystä, sirrillään olevista vetistävistä silmistä ja pystystä hännästä, joka heilui kuin televisioantenni kovassa tuulessa. Niin hauskaa nartulla oli, ettei ollut laisinkaan aikaa kuluttaa sitä vaalean naaraan seuraamiseen, jolla näytti olevan tosissaan jotain mielessä.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Jun 13, 2011, 15:24

// Naah, minä ketään tässä kuristamaan rupea. ='D Mutta Serafin nappaan kylläkin irti pelistä, sillä sitä toisaalla tarvitsen. Ikaros saakoon kuitenkin viihtyä täällä vielä tovin. //

Idioottien nauttiessa idioottimaisista huvituksistaan jatkoi Serafi vaivihkaista hipsutteluaan niin, että kohta hän olikin jo saukonraadon äärellä. Hieman sovittelemista se vaati, mutta hetken kuluttua hän sai kuitenkin elikosta sellaisen otteen, että tikarinsa pysyi samaan aikaan sullottuna hampaiden väliin.
"Leikhikhää te vain, mutta fen teette ainakhin ilman ruokhaa!" naaras lopulta julisti. Äänensä oli aavistuksen tukahtunut kaiken suuhun tungetun kaman ansiosta, mutta jo hänen päättäväinen olemuksensa riitti varmasti kertomaan, mistä oli kyse.
"Tuvha khoittaa tunkhea ofingoille - khummankhaan!" valkoturkki vielä kivahti, ennen kuin lähti häntä korkealla liehuen ravaamaan portaikon taakse kaartuvaan käytävään. Hänen jo kadottuaan näkyvistä kajahti ilmoille vielä voimakas pamahdus, kun prinsessa sulki erään huoneen oven perässään ja linnoittautui sen suojiin nauttimaan yksin hienosta luksusherkustaan.

Ikaros oli niin keskittynyt oman hyppyasentonsa hakemiseen, ettei hän tajunnut serkkunsa tekosia, kunnes tämä niitä ääneen ryhtyi kaksikolle julistamaan. Naaraan päätös sai harmaaturkin näyttämään hetken vallan hölmistyneeltä, eikä hän ehtinyt sanoa tälle sanaakaan, ennen kuin hukkaneiti olikin jo kadonnut suljettujen ovien taakse.
"Tsöh, jäätiin sitten vissiin ilman palkintoa. Mutta ihan sama, ei tätä touhua sen takia nyt kesken voi jättää!" tokaisi uros viimein kääntyessään niin ikään portaikkoon kivunneen Irkun puoleen.
"Ei kun jatketaan sitten vaan!" hän vielä haukahti, ennen kuin loikkasi huimassa kaaressa alas. Matkaa oli jo sen verran paljon, ettei laskeutuminen sujunut enää järin tyylipuhtaasti, vaan isku sai raskaan suden etujalat luistamaan alta. Kynnet jättivät rujot raapimajäljet lattiaan, ennen kuin uroksen leuka kolahti kipeästi maahan ja sai hänet kellahtamaan lopulta kyljelleen.
"Ai perhana näitä lautoja! Olisi kunnon maata johon laskeutua eikä tällaisia helvetin silopintaa!" harmaaturkki manasi äänekkäästi.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Jun 14, 2011, 17:32

Irkukin saatiin reagoimaan muuhunkin kuin fanityyliseen tuijotukseen Ikaroksen hypystä, kun Serafi puhui kuin pumpulitukko suussa isoon ääneen. Mokoma kaakattaja. Narttukoira käänsi päätään ja asetteli kasvoillensa tyylipuhtaan idioottiilmeen. Suu auki ja erivärisilmät kiiluen, hän seurasi sitä, kun tuo susinaaras piteli suussaan sitä samaista saalista, josta hänen - voittajan, oli tarkoitus saada osansa. Mutta naaraan ei auttanut kuin murahtaa turhautuneena. Suunnattuaan katseensa taas Ikarokseen, joka varmasti oli myös saman huomannut, naaras päästi irti mielihalustaan käydä ryöstöretkellä. Hän hymähti, muttei urokselle. Eipä tätä leikkiä tosiaan voinut jättää kesken. Siitä puheen ollen, taas alkoi tapahtua.
Sekarotuinen pompautti etujalkansa seuraavalle askelmalle toisen porraskaiteen pylvään viereen ja odotti innokkaasti ja ilkikurisesti virnistäen, miten kävisi kun toinen hyppäisi näin korkealta. Kun susi hyppäsi alas, naaras siirtyi toisen paikalle, siitä vähän ylöspäin, ja nojasi lapaluullaan pylvääseen. Hän saikin nähdä niin mielenkiintoisen kohtauksen, että oli menettää pokkansa. Nauru kupli jo kurkussa, mutta Irku piilotti sen yhtäkkiseen yskänkohtaukseen ja aivasteluun. Hän käänsi päätään, ja sai kuulla tuon kiroavan isoon ääneen. Eihän se ihme ollut, kyllä sellaisen jysähdyksen täytyi sattua vähän hampaisiin ja jalkoihin muutenkin. Irku heitti lystikkäästi tuolle. '' Lattia tais kyllästyä meiän riehuntaan! Kävikö sulle pahasti ? '' Tuli melkein vahingossa. Irku heitti sen kuitenkin niin huolettomasti, että ero huolestuneeseen sävyyn oli valtava. '' Mutta tuu pois alta, mä uskon että jysähän kellariin ku hyppään! '' Tuo huusi, isompaan ääneen. Naaras painoi kyntensä portaan reunaa vasten, ja heilutteli peräpäätään valmistuessaan. Nyt voisi kyllä tosissaan sattua.

//Selvä homma : )

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Jun 17, 2011, 16:00

Ikaros kieriskeli hetken pölyisellä lattialla sen verran tuskaisena, ettei hän tullut edes huomioineeksi Irkun heikosti yskähtelyksi naamioitua huvittuneisuutta. Kun pahin kipu alkoi alkujärkytyksen mentyä hiljalleen haihtua, kiepsahti uros kuitenkin takaisin vatsalleen ja naputti raajojen toimivuutta testatakseen kynsiään rytmikkäästi vasten lattiaa.
"Nääh, mikä ei tapa, vahvistaa", uros tokaisi koiralle havainnoituaan, että oli vielä kutakuinkin yhtenä palana.
"Kieleen taisin itseäni purra eikä näillä koivilla kyllä hetkeen saalista juosta kiinni, mutta mitäpä pienistä. Luovutusvoittoa et tasan näin helpolla saa!" hukka vielä uhosi, ennen kuin kömpi vaivalloisesti takaisin pystyyn. Etujalkojen luut tuntuivat suorastaan nitisevän liitoksissaan, mutta hammasta purren sai Ikaros kuitenkin hilattua itsensä pois laskeutumispaikalta, kuten Irku käskytti hänet tekemän.
"Katokkin, ettet riko sitten niitä viinipulloja mennessäs!" Ikaros tukahtuneesti naurahtaen vastasi ja raahautui portaikon alapäähän katsomaan, miten koiratoverin hypyn kanssa oikein kävisi. Huvikseen hän ei enää portaita lähtenyt kiipeämään ylös, vaan tekisi sen vasta pakon edessä, eli mikäli Irku selviäisi tästä kierroksesta niin hyvin, että olisi valmis pudottautumaan vieläkin hullummista korkeuksista alas.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Jun 24, 2011, 10:43

Irku jätti hetkeksi hyppyaikeensa siihen, kun hän katseli uteliaana, nojaten yhä pylvääseen, kuinka toinen näytti hetken ajan varsin tuskalliselta. Mutta mielessään koira oli varsin iloinen, toisen todettua lopuksi, että ei ollut itseään hirveästi särkenyt. Irku virnisti, kohottaen toista suupieltään. Hän mutisi jotain no hyvän tapaista, kun toinen ilmoitti huolettomaan sävyyn pienistä vammoista. Irkun mielestä Ikaros oli selvinnyt ihan helpoilla pikku vammoilla. Hetken ajateltuaan naaras olisi voinut tehdä kilpailun myös noista haavojen hankkimisesta. Mutta hän oli kyllin viisas pitäessään itsensä sanomasta sitä. Ties mitä olisi muuten voinut tapahtua, eikä narttukoira ollut valmis jättämään tulevaisuudessakaan mitään huveja ohi suunsa hankkimiensa vammojen takia. Ja nytkin toisen uhoaminen sai taas uhkarohkeuden pintaan tällä nartulla.
Se mistä toinen puhui, näytti hetken aikaa kiinnostavan seropia enemmän, kuin tämän hypyn toteuttaminen. Hän seisahti ja katseli kysyvänä urokseen päin. '' Mitä viinipulloja ? Sun täytyy kyl näyttää niitä tän kisan jälkeen!'' Naaras huusi vinkeän korkealta, ja heilutteli sapelinmuotoista häntäänsä.
''Mutta nyt tulee hyppy!'' Hän julisti, tyytyväisenä siitä että uros oli jo siirtynyt pois alta. Irku oli nimittäin valmis käyttämään kierimistemppuaan, jonka oli ainakin tarkoitus vähentää lattiaan iskeytymisen voimaa. Loikaten alaspäin kuin saalistaan vartioinut puuma, naaras ojensi jalkojaan ja iskeytyessään maahan, hän kaatoi itsensä ja kierähti pari kertaa kohti seinää. Siltikin kipu oli varsin ikävää. Narttu painoi hampaansa yhteen ja kihisi kirosanoja silmät kiinni. Hän oli ollut kevyempi maahan iskeytyjä, mikä oli osaltaan helpottanut kipuilua - mutta ei naaras kaavaillut lähtevänsä uuteen hyppyyn vieläkin korkeammalta.
Avatessaan viimein silmänsä, hän kuitenkin nosti kasvoilleen riemukkaan ja kiihtyneen virneen ja käkättävän naurun. '' Vitsit oli hauskaa!''

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Jun 25, 2011, 22:13

Ikaroksen kasvoilla väikkyvä tuska katosi kuin taikaiskusta, kun Irku paljasti tietämättömyytensä Ederan maankuulujen viinivarastojen suhteen.
"Etkö tosiaan tiedä? Olet kuule missannut paljon, jos et niihin ole vielä tutustunut!" uros naurahti ja heilautti piikkiturkkista häntäänsä laajassa kaaressa. Pian oli kuitenkin aika antaa toiselle hyppyrauha, ja hukka jäi seuraamaan silmä kovana, kuinka toverilleen mahtaisi käydä. Irku kyllä putosi kuten mikä tai kuka tahansa otus, mutta tämän laskeutuminen sai kieltämättä harmaaturkin naaman venähtämään ihmetyksestä.
"Mitä-- Mitä sä oikein teit?!" portaikon juurella huilinut Ikaros äimisteli heti, kun naaraan huima pyörähtelyliike vain loppui. Hän ei ollut ikinä nähnyt moista, vaikka varsin mittavan taistelu- ja itsepuolustuskoulutuksen olikin sukunsa ansiosta käynyt lävitse. Kaiketi kukaan häntä opettaneistakaan ei kuitenkaan ollut tuollaista temppua sitten taitanut.
"Pyörit kuin mikäkin väkkyrä! Ihme ettei pääsi pudonnut pois niskoiltaan... Mutta hiton hauskalta näytti kyllä joo!" Ikaros jatkoi lähtiessään (yhä jokseenkin ontuen, mutta kivusta piittaamatta) katsomaan, oliko höröttävä koira selvinnyt ehjin nahoin pudotuksesta.
"Ryypyn ansaitset tuosta hyvästä."

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Jun 28, 2011, 18:43

Maaten selällään seinän vieressä, Irku hengähti syvään ja alkoi samantein testailla jalkojaan. Jokainen jalka osoitti kipuilua, mutta hyvin pientä sellaista. Naaras oli loppujen lopuksi selvinnyt vähäisillä kolhuilla vinkeän kierintänsä ansiosta. Toinen kyynärpää oli kipein kohta, sillä se oli kolahtanut lattiaan ennen naaraan ponnistusta kohti seinää. Mutta mitään vakavaa ei ollut sattunut. Se antoi yhä enemmän ylpeydenaiheita.
Koira höristi tummia taittokorviaan suuremman suden alkaessa ihmettelemään hänen liikettään. Irku ehti nostaa päänsä ja ruumiinsa vatsalleen pienesti ähähtäen. Hän katsahti uudestaan tuohon kuin ihmettelisi yhtä paljon toista kuin toinen häntäkin. Sitten naaras virnisti, puhuen. '' Ai tää vai, se on vaan tärähdyksenvaimennusta. Saattaa säästää joskus hengen tai pari jalkaa murtumast ! '' Tuo naurahti, pyrkiessään ylös. Pyörimisen jälkeen olo oli kyllä kumman hutera, miltei huvittava. Irku sähelsi hetken aikaa, ennenkuin pääsi seisomaan turvallisesti neljällä jalalla. Hän huojahti pariin otteeseen ja tunsi perhosia vatsassaan. Kuin olisi pyörinyt hullua väkkärää pari tuntia vain huvikseeen.
Irku virnisti, ja suuntasi huomionsa toiseen hiukan hitaasti. Hän katseli toista, ja vastasi venyttäen sanojaan. '' No tooki, jos vain ohjastat mut sinne. '' Tämä narttu ei kyllä sanoisi, ettei ollut koskaan maistanut mitään alkoholipitoista. Hän ei yksinkertaisesti tiennyt, mitä oli tuossa viinikellarissa. Mutta takuulla siellä jotain jännää oli.
Huimauksen selvittyä naaras tunnusteli itseään, eikä tuntenut oloaan kovinkaan kummaksi, pienesti vain kirveli. '' Et uskokaan kuinka paljon otti mahasta kun pyörin. '' Irku katsahti Ikarokseen pilke silmäkulmassaan.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Jul 4, 2011, 14:06

Vaikkei asiassa sinänsä mitään huvittavaa ollutkaan, hörähteli Ikaros matalasti Irkun sanoille tärähdystä vaimentavasta kierähdyksestään. Vaikka moinen kikkailu melkoiselta temppuilulta näyttikin, ymmärsi hukka sen arvon paremmin kuin hyvin ja pohtikin, kuinka paljon omat koipensakin olisivat sen avulla mahtaneet säästyä vaurioilta.
"Sinun pitäisi keksiä sille joku siisti nimi. Tärähdyksenvaimennustekniikka kun kuulostaa hemmetin kuivalta noin siistille liikkeelle", uros yhä hiljakseen höristen ehdotti astellessaan vaivalloisesti Irkun luokse. Hukan päästessä paikalle kapusi naaras juuri jaloilleen, ja näytti Ikaroksen mielestä huojuvan käytöksensä puolesta jo valmiiksi siltä, kuin olisi muutaman kulauksen alkomahoolia kurkkuunsa kumonnut.
"Ohjaan tietty. Sinne pääsee yhdessä sivuhuoneessa olevasta pienemmästä portaikosta, tuolta noin", harmaaturkki kuitenkin ohjeisti ja nyökytteli päätään kohti avonaista ovea, jonka taakse jäävät portaat lienivät olleen aikoinaan lähinnä palvelusväen käytössä. Nyt ne kuitenkin saivat toimittaa kulkuväylän virkaa koiraeläimille, joista ainakin vankkatekoisempi lähti onnahtelemaan innoissaan kohti kellarin iloja.
"Pian ottaakin mahan lisäksi päästäkin, kun oikein päästään juhlimisen makuun, höhö! Oletko kuinka paljon muuten tottunut kerralla juomaan?" Ikaros vielä mennessään sanaili.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Jul 5, 2011, 18:20

Naaras jäi hetkeksi miettimään suden sanoja. Toisen ehdotus kuulosti tosiaan aika lailla kannatuksen arvoiselta. Irku oli kuitenkin kylliksi pyörällä päästään ja hän jätti sen ajatuksen taka-alalle, hörähtäen samaan sävyyn urokselle, '' Niinpä nii, mutta oma nimi sen tempun eessä kuulostaa vieläki mauttomammalta !'' Tuo heilautti päätään ja häntäänsä pysyäkseen pystyssä ja oli kikattaa isosti ääneen. Häntä yhtäkkiä huvitti aivan valtavasti sekä sähläilynsä että pieni vitsinsä. Ja se menohan vain kovenisi edetessä.
Naaras jäi odottelemaan Ikaroksen ohjeita ja selostuksia paikan sijainnista. Erivärisilmät suuntautuivat raollaan olevalle ovelle ja naaras mittaili niin sen sijaintia kuin ulkonäköäkin. Ei oltu nyt menossa mihinkään ylelliseen samettien ja hienojen tapettien verhoamaan huoneeseen, sen näki jo vanhasta ovesta. Mutta se asia ei taittokorvaista häirinnyt. Hän ei ollut nirso, kun rakennuksista oli kysymys. Eikä se ollut ihme jos rikkinäinen lasinpalanenkin kiinnosti.
Pienikokoisempi lähti seuraamaan tuota isompaa, ja hekotti toisen puheille, vetäen niistä omat johtopäätöksensä. Tämä naaras uppoutui ajatukseen varsin konkreettisella tavalla. Hänen korviinsa kun tuo päähän ottaminen oli kuulostanut varsin kivuliaalta puuhalta. Höh, tyhmiäkö ne olivat jos päätään kellarissa seinään hakkasivat niin että päähän otti ?
Tajuttuaan sen ajatuksen varsin hölmöksi, naaras imaisi itseensä tiedon että kellarissa oli tarkoitus juoda. Hänelle jäi kyllä vielä auki että mitä juotiin. Sitten hän yhtäkkiä huomasi, että Ikaros oli kysynyt häneltä jotain. '' Joo, helskatin paljon. '' Naaras rehenteli tietämyksellään. '' Kuis ite ? '' Pitihän sitä nyt tietää että paljonko toinen joi. Sitä saattoi samalla saada vähän lisää tietoa. Ja jos ei niin kyllä naaras saisi toisen kyllä ensin niitä juotavia maistamaan, saadakseen esimerkin.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Jul 17, 2011, 19:57

Ikaros ei vaivautunut jäämään väittelemään nimeämisjutun kannattavuudesta, kun kerran hauskempaakin tekemistä olisi kellarin suunnalta piakkoin luvassa - muutoin hän olisi voinut kyllä inttää moisesta asiasta vaikka maailman tappiin asti, jos sille päälle olisi sattunut.
"Omapa on temppusi. Minä kyllä nimeäisin silti, jos minun olisi, sano mitä sanot", hän vain hörähti lapojaan kohauttaen ja jatkoi matkaansa kohti kohtalokasta ovea. Pian hän ja kannoillaan kulkeva koira saapuivatkin kellarin suulle, jolloin uros lähti sen kummemmitta juhlallisuuksitta laskeutumaan kellarin pimeyteen johtavia kiviportaita pitkin alas. Jo ensimmäisillä askelilla tassujensa alle tuntui eksyvän ties millaista tahmaa ja likaa, sillä viinikellari ei totta tosiaan ollut kartanon puhtoisimpia kolkkia, mutta tilan karuun viehätykseen tottunut hukka ei siitä piitannut.
"Niin usein kuin ehtii ja niin paljon kuin löytää", hän mennessään vastasi Irkulle ja heilautti tälle tyytyväisenä häntäänsä. Oli kerrassaan kiva saada messiin kaveri, joka itsekin oli tottunut lipittelemään enemmän kuin pari hassua tilkkaa kaatumatta kanveesiin - tai niinhän Ikaros nartun puheiden perusteella luuli.
"Entä oletko pelannut ikinä mitään juomapelejä? Minä tiedän ainakin yhden hyvän ja yksinkertaisen, jota voi pelata näin kahdestaankin. Olen pelannut sitä Serafin kanssa niin monta kertaa, etten edes muista enää", hän vielä jatkoi laskiessaan tassunsa portailta vähintäänkin yhtä sottaiselle lattialle, jonne uros sitten jäi toverinsa laskeutumista vartomaan.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Aug 4, 2011, 10:54

Irku tuijotti kiinnostuneena tuota kellarin suuta, josta ei juuri valoa silmiin huokunut. Hetken ajan aukko tuntui upottavalta tyhjyydeltä, ennenkuin naaras vähän tottui tummuuteen, ja erotti portaat. Hänen niskaansa kihelmöi, ja kasvoille oli tatuoitunut jännittynyt ja odottava virnistys. Naaras herkutteli ajatuksella, mitä mahtoi tuosta kellarista löytyä. Mielikuvitus ei oikein riittänyt kuvittelemaan, mutta se vain lisäsi mielenkiintoa. Napautellen lyhytkyntisiä varpaitaan vanhaan kivilattiaan, naaras loi katseita ympärilleen, ihailulla kuorrutettuna. Mutta silti, kun isompi koiraeläin lähti laskeutumaan pitkin portaita, oli naaras heti matkassa mukana. Vaikka pientä tilaa kellarin ja aulan välillä olisikin voitu ihailla kauemmin, paljon mielenkiintoisempaa oli matkata suoraan siihen huoneeseen, jossa tultaisiin viettämään nyt vähän pidemmänkin aikaa.
Tassunsa heti pölyyn ja muuhun likaan tahmaten, naaras laskeutui niin sutjakasti alaspäin pitkin kivisiä portaita kuin vain kykeni. Hän piti kuitenkin pienen välin tuohon isompaan urokseen, ettei olisi vallan kannoille astunut. Ja lika varpaiden välissä oli sangen vähäpätöinen seikka nuorelle naaraalle. Irku nosteli korviaan Ikaroksen puhuessa jotain, ja naurahti pienesti. '' Joo, nii on mainingit. '' Naaras lausui vain jotain sanoakseen. Hänen mieleensä ei itse asiassa tullut suuremmin mitään, jolla voisi jatkaa tätä juomajuttua. Mutta sen sijaan Ikaros näytti keksineen siihen lisää köyttä.
'' Joo, mut melko vähän. Mut kerro vaikka siitä sun pelistä. Mul ei tuu oikein mieleen mitään peliä. '' Tosiasiassa naaraalla ei ollut hajuakaan, minkälaisia nämä juominkipelit oikein olivat. Eriväristen silmien totuttua pimeyteen, naaras katseli ympärilleen, hahmottaen melko helposti suorakaiteen muotoisen tilan. Paljon puisia hyllyjä, kuten myös puisia tynnyreitä. Hyllyissä oli paljon erilaisia pulloja. Irkun silmät suurenivat hetkeksi. Hän oli nähnyt tuollaisia pari kertaa ennenkin. Pieni vihje tarjosi naaraalle taas lisää viisastumisen aiheita. Kun portaat oli menty, naaras asteli hetken aikaa pitkin lattiaa, katsellen. '' On kyl helvetin paljon pulloja. '' Hän istahti, makeasti hetken aikaa nauraen. Takamus likaantui heti, ja karkeakarvainen tunsi nojaavansa johonkin puiseen. Yksi hyllyistä näemmä.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Aug 10, 2011, 19:08

Irkun päästessä susitoverinsa tavoin kellariin jatkoi Ikaros saman tien matkaansa ja lähti koikkelehtimaan kohti puolilahoja hyllyrivistöjä.
"Jea, mikäs siinä. Selitän sitten kun aloitetaan, niin on helpompaa", uros lupasi juomapeleihin liittyen. Hän odotti niin suurella innolla juhlien alkua, ettei tullut edelleenkään huomioineeksi ollenkaan sitä, kuinka naaraan käytös puhui jatkuvasti hänen mahtailujaan vastaan. Edes toisen viimeisin toteamus ei saanut urosta epäileväiseksi, vaikka se lyhyen naurahduksen hänen huuliltaan kirvoittikin.
"Ööö no joo? Sanoinhan, että täällä olisi viinipulloja. Mistä muusta kuvittelit meidän muka juomista saavan?" harmaaturkki hörisi alkaessaan selailla silmiensä korkeudella olevia puteleita katseellaan. Pitkään hän ei jaksanut tylsää valintatyötä kuitenkaan tehdä, vaan nappasi rusehtava, pitkulaisen pullon tottuneen varovaisesti hampaisiinsa ja lähti jolkuttelemaan kohti paikkaa, johon Irku näkyi takamuksensa laskeneen.
"Shiihen juomapeliin liittyishi oikeashtaan tämän pullon pyörittelemishtä ja vaikka mitä", hukka sihisi pullo suussaan, "mutta vedetään me mutkat shuorikshi ja unohdetaan tylshät välivaiheet. Juttu menee shiish niin, että enshin ashetetaan panokshekshi tietty määrä kulaukshia, vaikkapa kolme. Shitten toinen kekshii toishelle tehtävän tai käshkee tätä vaikka paljashtamaan itsheshtään jotakin. Josh tehtävä tulee shuoritetukshi, joutuu kekshijä juomaan panokshen määräämän määrän juomaa, mutta josh juttu epäonnishtuu, joutuu tehtävää tehnyt juomaan." Sääntöjen selostamisen aikana ehti Ikaros päästä ryyppytoverinsa luokse ja iskeä viimeisen lauseen päätteeksi pullonkin jo lattialle seisomaan. Huuliaan odotuksesta nuoleskellen hän kävi Irkun tavoin istumaan ja jäi sitten tuijottelemaan naarasta taas kerran mitä haastavimpaan sävyyn.
"Ymmärsitkö ja uskallatko kokeilla?"

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Aug 21, 2011, 19:51

'' Se oli pelkkä kehu. '' Irku nauroi, tällä kertaa tosin uskottavastikin. Se ei tuottanut ongelmaa, olihan naaras jo tietonsa noiden pullojen sisällyksestä saanut. Aivan sama, vaikka lopputulos sitten yllättäisikin. Naaraan piti kestää se, mitä hän oli mennyt hölmöilemään, eikä voinut enää perääntyä munaamatta itseään aivan täysin. Tosin, ei naaras kyllä viihtymistään epäillytkään.
Uskaltautuessaan nojaamaan paremmin puuhyllykköön, seurasi hän kirkkaalla katseellaan toisen valintatyötä. Odotuksesta jännittynyt virne palasi naaraan kasvoille, kun hän tiiviisti etutassujaan painaen odotti innoissaan homman alkua. Naaras näytti siltä, kuin olisi vuositolkulla odottanut pullossa olleen nesteen juomista. Ja kun toinen alkoi puhua, pullo suussaan, Irku ei voinut olla tirskahtamatta. Ei ollut hassunpi ääni ei, eikä narttu tiennyt, että tuollainen sammallus kuuluisi myöhemmin varsin voimakkaasti naaraan suusta. Hän nyökkäsi myöntyen, kun puhe oli välivaihteiden unohtamisesta. Se juttu kävi takkuturkille mainiosti.
Ihme kyllä, sai naaras kuunneltua toisen selostuksen tarkoin, ja samalla seurattua rusehtavan pullon sisällön loiskumista. Jääden ihailemaan lattialle laskettua pulloa, naaras kosketti sitä etutassullaan vähäsen. Sitten katse nousi ja hän näki toisen haastavan ilmeen. Se toi virneen nartun kasvoille, ja hän läimäytti tassunsa maahan, nojautui eteenpäin ja oli muka irvistävinään. '' Ei tarvii ees kysyy, uskallanko ja kyllä ymmärsin!'' Teeskennellystä irvistyksestä huomasi heti virneen, ja myöhemmin naaraan suu levisikin pelkästään siihen.
'' Aloitetaanko ? ''

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Aug 22, 2011, 19:42

Ikaros ei välittänyt reagoida sen suuremmin niin Irkun itsensä puolustelemiseen kuin tämän hetken päästä raikaaviin tirskahduksiinkaan, vaikka etenkin viimeisin olisi taas kerran saattanut saada tarkkakatseisemman olennon epäilemään koiran pullojen tuntemusta. Olihan se nyt nimittäin selvää, ettei putelin kokoista esinettä keikuteltu suussa ilman, että se vaikuttaisi puheen sujuvuuteen jotenkin. Vaan kuten todettua, harmaa susi ei moisista piitannut.
"Aloitetaan!" uros sen sijaan ärähti ja irvisti itsekin vastineeksi hampaita väläyttelevälle toverilleen, kunnes käänsi toisen tavoin suupielensä leveään hymyyn.
"Minä määrään ensimmäisenä panokseksi kolme kulausta ja... Ei, odotas, pullo pitää avata ensin." Huomattuaan korkin olevan vielä paikoillaan tuki Ikaros lasisäilön tassujensa väliin ja iski etuhampaansa aikain saatossa tiukasti paikoilleen jämähtäneeseen korkkiainekseen. Hieman ärinää, korkin järsimistä ja murujen levittelemistä se vaati, mutta lopulta susi sai vedettyä tukkeen irti mojovan plopsahduksen saattelemana. Reteästi hän sylkäisi suuhunsa jääneen korkin jonnekin portaiden juurelle päin ja käänsi huomionsa takaisin Irkuun.
"No niin. Aloitan helpolla ja kysyn kysymyksen. Mikä ihme sinut on saanut liittymään Ederaan, vaikka koko lauman johto koostuu susista ja susia johto siten myös arvostaa?" Samassa harmaaturkki kurtisti kulmiaan ja muisti jatkaa:
"Niin siis jos edes kuulut Ederaan?"

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Sept 8, 2011, 17:49

Taittokorvainen naaras lipoi kerran pari suupieliään, hajamielisesti kuin olisi keskittynyt hyvin moneen asiaan yhdellä kertaa. Hän nakkeli päätään, vielä kerran pienen irvistyksen alla pilkahtelevaa virnettään näyttäen kun toinen vastasi hänen pilailuunsa. Siitä, että jotakin samaa kaksikossa oli, ilostutti narttua kovin. Katse tuosta sudesta kääntyi kuitenkin nopeasti rusehtavaan pulloon kun naaras kuuli puhuttavan siitä. Hänkin, näin alkaja vaikka olikin, tajusi sen, että pullonkorkki oli sekä estämään nesteen ulospääsyn pullosta, että irroitettava, mikäli tahtoi maistaa sen sisältöä. Toinen naaraan etutassuista oli heti menossa hipelöimään pullon paksumpaa ja tilavampaa kohtaa, mutta hän päättikin vaihtaa vain asentoaan. Naaras oli vain utelias, mutta hän kärsisi hetken aikaa odottaa. Sitä paitsi, hänellä oli varsin suuri epäilys siitä, että hän saisi kyllä hipelöidä pullon lasista pintaa aivan tarpeeksi tälle päivää. Ikävä kyllä naaraan miettiessä omiaan, ja tietysti lasipulloa, mikä näkyi hajamielisestä, lasiin suuntautuvasta katseesta - hän ei ollut ottanut kuuleviin korviinsa uroksen sanoja.
Sanomatta mitään, tosin hölmöhkön virneen saattelemana naaras antoi Ikaroksen irroitella korkkia pullonsuusta. Korkkiainesta levisi lattialle, ja mahtoi suden suu varmaan tuntua kummalta. Mitään kovin mukavaa ei puuaineksen - mikäli se sitä oli - jyrsiminen varmaan ollut. Samassa oltiinkin jo aloittamispisteessä, ja korviaan hiukan nostellen jäi naaras katsomaan Ikarokseen.
Hiukan turhautunut äännähdys käväisi pääsi Irkulta, kun hän tuhahti ja mulkaisi Ikarosta. '' Mä kuulun kyl Ederaan, ainakin vielä. '' Sitten hän rauhoittui, ja alkoi miettimään. '' Hmm. '' Naaras piti pienen tauon, ennenkuin hän alkoi puhua pälättää. '' No tiiäthän, Ederalla on hallussaan tosi monta rakennusta, ja erityisesti niiden sisältöö. Mä oon kiinnostunu näiden rakennusten sisältämistä esineistä ja tavaroista. Mä oon aina ollu. Niihin ei kyllästy koskaan ! '' Virkeä virne käväisi naaraan kasvoilla hänen nauraessaan. Hän ei valehdellut, ja oli itsekin siitä vähän ylpeä, että sai kertoa mielenkiinnon kohteistaan. '' Ja sit se, että aiheutan mielelläni vähän hämminkiä, jotta saan potkua elämään. Se tekee elämän mielenkiitoseks. ''
Sanottuaan oleellisen, ainakin omasta mielestään, hän vilkaisi uteliaasti, ja vähän härnäävästikin toiseen. '' Joudut juomaan. '' Sitten naaraan ilme yhtäkkiä valkeni. '' Niin, munhan piti esittää se kysymys! '' Hän näytti hetken varsin yllättyneeltä, mutta kokosi itsensä ja kysyi jotain. '' Vaikka sä ootkin johtajasuvusta kotosin, niin viitsitkö sä liikauttaa persettäs oman suvun tähden. Onks se sulle pelkkää hälläväliä ? '' Naaras tulisi puhumaan mitä sylki suuhun tuo, vaikkei saisikaan mitään vaikeaa kysymystä aikaiseksi.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Sept 11, 2011, 19:03

Vaikka Ikaros tyytyikin vain hymähtämään möreästi vastaukseksi Irkun myöntäessä kuuluvansa Ederaan, oli uros sisimmissään jokseenkin huojentunut asiasta. Jos tässä vaiheessa olisi nääs käynyt selväksi, että hän oli johdattanut vieraslaumalaisen koiran kellariin juhlimaan, ei hänellä olisi välttämättä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ajaa mukavalta vaikuttanut narttuparka pellolle. Siihen olisivat vasta alkaneet ryyppäjäiset sitten jo päättyneetkin.

Asian tultua selväksi hiljentyi harmaa susi kuuntelemaan, kuinka kilpakumppani vastasi hänen kysymykseensä vallan kattavasti. Ilmeisesti piski oli tajunnut pelin idean ongelmitta, ja usutti vastustajansa saman tien pullon kimppuun.
"No niin näköjään joudun. Mutta hyvä vastaus kuule! Tänne kaivataankin tuollaisia tapauksia, jotka eivät välitä vaikka jotkut katsovat välillä nenänvarttaan pitkin", uros myönsi ja naurahti selvästi tyytyväisenä, ennen kuin alkoi hamuta pulloa hampaisiinsa. Samalla, kun Irku kysyi oman kysymyksensä, kallisti Ikaros putelia varovasti sivuttain ja valutti alkoholia kolmen sovitun kulauksen verran kitaansa, ennen kuin nosti pullon taas pystyyn ja ravisteli tutun väkevän maun säväyttämänä päätään.
"Huh, niin, miten se menikään? Niin suku", hän toisti ja jäi hetkeksi miettimään kulmat syvässä kurtussa vastaustaan.
"Ei, ei kai se ihan hälläväliä ole. Ei sillä, että minua kiinnostaisi huhkia töitä vain koska se olisi kunniakasta suvulle tai jotain muuta paskaa, mistä toinen veljeni aina saarnaa, mutta jos jotain hyödyllistä oikeasti pitää tehdä, niin kyllä minä sen teen", hän sanojaan itsekin maistellen selitti.
"Mutta turhaa työtä minä en tee!" hukka vielä tassuaan lattiaa vasten paukauttaen karjaisi, samalla tosin toverillisesti Irkulle yhä virnistäen ja pian huvittuneeseen sävyyn puhettaan jatkaen.
"Vastasin, joten juopa siis itsekin kolme kulausta ja kerro sitten mitä tekisit, jos... No jos Serafi olisi meidän mukanamme, ja minä käskisin tässä pelissä sinut pussaamaan sitä. Pussaisitko?"

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Oct 10, 2011, 19:46

Onneksi Irku oli päättänyt puhua totta Ederalaisuudestaan. Hän olisi yhtä hyvin voinut valehdellakin, eikä se olisi ollut välttämättä niin kovin miellyttävä asia. Mutta jos hän olisi itsepäisyydestään johtuen päättänyt pysyä kellarissa, olisi häätöaikomuksesta tullut verinen tappelu. Mutta luultavasti naaras olisi vain kärsinyt sen tappion, ja saanut vielä roppakaupalla lisää negatiivisia vaikutuksia seuraamaan tekojaan. Joten tämä totuus oli viisas temppu häneltä.

Irku hymyili imarreltuna. Hän tosiaankin oli sellainen, joka ei välittänyt pätkääkään, jos joku katsoi kieroon. Narttu oli sellainen, joka mielellään antoi takaisin ja nauroi räkäisesti päälle. Hän oli syntynyt kapinoimaan ja huiputtamaan muita. Tai no, tällaisessa murroksen iässä moni ajatteli varmaan samalla tavalla. '' Joo, se on aivan totta!'' Irku odotti pureskellen toista suupieltään, kun Ikaros kävi pullon kimpussa. Utelias ilme suuntautui suden kasvoihin, kun selvästi toinen ravisti päätään. Eipä Irku ollut suuremmin ihmetellytkään, milti viini mahtoi maistua. Väkeväähän se varmasti oli, jos sitä huvijuomaksi etsittiin.
Irku henkäisi hiljaa, kun hän sekä kuunteli, että kohotti etutassuaan hieraistaakseen kutiavaa kuononpieltään. Karkea karva meni sekaisin, muttei moinen tullut mieleenkään. Ja tuskinpa kukaan muukaan siitä välittäisi. Mutta kuultuaan lisää siitä mitä Ikaros puhui, Irku tunsi hiukan kateutta. Toisella oli sentään velvollisuuksia, ja vastuuta. Ja ei narttu väittänyt, etteikö sellainen olisi hänellekin maistunut. Ikaros oli juuri sellainen sopivanlainen, joka ei ollut mikään kunnian etsijä, muttei toisaalta mikään täysin välinpitämätönkään. Irku myhäili suden huutaessa, luoden kasvoilleen rehvakkaan ja pirteän virneen. '' En minäkään ! '' Hän sai karjastua heti toisen jälkeen.
Kun narttu huomasi, mihin pisteeseen oltiin pelissä päästy, hän hymähti katsahtaessaan pulloon. '' Kaipa sitten. '' Hän myöntyi, ja tarttui pulloon etutassullaan. Nostettuaan pullon huulilleen, Irku kallisti pulloa ja maistoi ensimmäistä kertaa nestettä, joka sai hänen kasvonsa kipristymään ja polttelevan tunteen nousemaan kurkkuun. Mutta Irku rohkaistui kulauttamaan vielä kaksi suuhunmahtuvaa kulausta, ennenkuin hän työnsi pullon pois. Hän ärähti, ravistellen päätä ja näytellen kieltään. '' Joo, kyl tää saa kielen tanssimaan. Aika jännä. '' Sitten Irku muisti vastata kysymykseen. '' En. Se o typerä ja itsekäs nirppanokka joka ei ymmärrä huvin päälle pätkääkään. '' Illistäen vielä lopuksi lauseensa jälkeen naaras uskoi tehneensä mielipiteensä varsin selvästi. Hän hohotti hetken aikaa ääneen, ennenkuin kysyi. '' Tuliko sulla muuten mieleenkään, että mä en ole ikinä ees kokeillu viinoja, tai juomapelejä ? Jos en olisi sanonu mitään niin olisiksä huomannu ? '' Kallistaen hiukan päätään, narttu katsahti Ikarokseen. Hän oli taas mennyt mukaan erittäin hauskaan seuraan.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Oct 14, 2011, 11:26

Ikaros hörähteli huvittuneena Irkun kommenteille, jotka saivat hänet yhä vahvemmin pitämään heitä hyvinkin samankaltaisina olentoina. Huomio oli varsin epätavallinen, sillä harvoinpa kukaan jakoi uroksen kanssa tämän hieman kieroa huumorintajua ja elämänasennetta - puhumattakaan siitä, että toinen sattui olemaan koira ja vieläpä narttu. Ellei hukalla olisi ollut jo Serafia varsin vakituisena huvittelukumppanina, olisi hän hyvinkin voinut harkita tutustuvansa eriparisilmäiseen neitokaiseen hieman syvemminkin.

Vaan valitettavasti yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ei oltu luotu kestämään, sillä Irkun maistellessa alkoholia ja kommentoidessa sen makua kurtisti uros kulmiaan jokseenkin epäileväisesti. Hänestä kun alkoi kuulostaa vallan siltä, kuin toinen ei olisi tiennyt miltä viinaksien tulee maistua! Se ei kuitenkaan käynyt järkeen sen kanssa, kuinka piski oli aiemmin kertonut harrastaneensa ryypiskelyä vähän enemmänkin. Seikka jäi kalvamaan harmaan suden mieltä, mutta juomapelin lähtiessä taas etenemään yritti hän olla siitä piittaamatta.
"Voi kuule, kyllä Serafikin huvitella osaa! Se nyt oli vaan tänään huonolla tuulella, kun joutui saalistamaan sateessa. Mutta noh, nirppanokkaisuudesta olet kyllä varmasti oikeassa", Ikaros kuonoaan nyökäyttäen vastasi, ennen kun sai kokea melkoisen järkytyksen toverinsa seuraavan paljastuksen ansiosta. Vai oli piski siis sittenkin niin kokematon ryyppymies kuin oli välillä vihjaillutkin?
"Sinä valehtelit siis aiemmin?" hukka tokaisi pahastuneeseen, ehkä jopa aavistuksen uhkaavaan sävyyn ja jätti tykkänään vastaamatta koiran omaan kysymykseen. Toki uros itse valehteli (lähinnä serkkunsa yllyttämänä tosin) mennen tullen useimmille vastaantulijoille jotakin, muttei hän silti sulattanut sitä, että sielunsisarekseen kuvittelemansa olento oli puhellut hänelle noin tökerösti palturia!
"No eipä siinä mitään, eipä siinä mitään", harmaa murahtaen jatkoi ja nousi kuivasti virnistäen seisomaan, "nyt ryypätään sitten senkin edestä. Juo tyttöseni, juo! Kaadapa kuule koko putelin sisältö kurkkuusi. Siinähän sitä kokemus karttuu."

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Oct 17, 2011, 17:38

Huvittunut virnistys oli kuolla nartun naamalle, kun hän otti kuuleviin korviinsa toisen uhkausta lähentelevän lauseen. Irku tuijotti epäuskoisesti sutta, luimistaen taittokorviaan sivulle päin. Aijai, että hän oli tehnyt typerästi. Vaikka aikaisemmin narttu oli luvannut itselleen, että pitäisi juomisosaamattomuutensa omana tietonaan siihen asti kunnes olisi saanut kokemusta, nyt oli sekin suunnitelma tärvelty, ja susi oli saanut syyn suuttua tälle. No ei ollut kyllä ihmekään, mutta oli hankalaa, kun tahtoi samalla lesoilla, olematta kokematon. Sellainen oli huono yhdistelmä, jos oli vielä huono pitämään salaisuuksia. Ja tietysti tämä hätkähdyttävä viinikokemus oli antanut sille lisää potkua.
Hänestä tuntui suorastaan pahalta se, että hän oli mennyt rikkomaan niin hyvin orastavan kaveruuden. Ikaros tuntui niin messevältä seuralta menevälle ja reippaalle naaraalle, mutta oli virhetikki mennä valehtelemaan sellaiselle, josta voisi olla vaikkapa se sielunveli. Oli varsin harvinaista nähdä tämä narttu nolostuneessa, ja surumielisessäkin ilmeessä, mutta hän näki nyt, ettei pääsisi tilanteesta pois vain leikkimällä kunniatonta räyhääjää. Joten hän hillitsi itseään tuomasta aggressiivista ja rehvastelevaa verenperimää taas esille, niin paljon kuin se olikin pulpahtaa pinnalle.
'' Hei, mutta en mä tarkottanu.. Mä en vaa halua olla mikää kokematon ja sivistymätön kakara. Ainakaa muitten silmissä. Se on iso häpeä. '' Kulmiensa rypistyksen ja häpeävän ilmeen kera hän tuijotti pulloon, jonka maku tuntui vielä kielellä, vaikkei se tehnyt oloa vielä pehmeäksi. Silti viini oli jo jonkin verran vaikuttanut narttuun, joka lasketteli jo totuudenmukaista kuvaa pelostaan. Hän kuitenkin tuhahti, turhaantuneen oloisena kun ajatteli, ettei susi varmastikaan uskoisi häntä enää kertaakaan.
Kun Ikaros taas puhui, toisen äänensävy oli jokseenkin muuttunut, mutta silti naaras tiedosti toisessa ärtymystä. Hän katsahti toiseen naama mutrulla. '' Ikäänkuin se sais asiat taas mallilleen, ettet sä yrittäis taas vittuilla mulle siitä, kun en oo muuta ku valehteleva raukkispiski. ''
Mutta ironisen sanailunsa jälkeen narttu tarrasi taas puteliin, ennenkuin toinen ehti. Hän toivoi saavansa siitä taas vähän piristettä, kun viimeaikainen keskustelu oli vetänyt kaiken pohjalukemiin. Kaataen juomaa taas kitaansa, Irku keskittyi tuntemaan terävää makua, josta hän alkoi päästä yhä enemmän käsille. Jos ei muuta, niin ainakin viini tulisi tänä iltana maistumaan.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Oct 28, 2011, 23:30

Ikaros ei oikein tiennyt olisiko hänen tehnyt mieli nauraa räkäisesti, äristä lisää vai antaa vain koko jutun olla, kun Irku kävi oikeastaan aika surkean näköisenä perustelemaan törppöä käytöstään. Tottahan rakki sinänsä puhui, ettei kokemattomana ollut kiva olla, mutta oliko asioista silti pakko ollut valehdella suoraan päin naamaa? Olisihan noin fiksun nartun nimittäin pitänyt tajuta, ettei myöskään huijatuksi tuleminen tuntunut ollenkaan miellyttävältä. Näin ollen nyt ei ollut sitten enää kenelläkään hauskaa!
"No tuollaiset häpeät pitää vaan hävetä pois", harmaa murahti mulkoillen toista silmät epäilyttävästi kiiluen. Uroksen turkoosiset sielunpeilit olivat aina varsin eloisat ja kiintoisat seurattavat, mutta etenkin hänen hurjistuessaan niiden tuikkeesta kuvastui hyvin selkeästi se, ettei omistajansa nupissa ollut ehkä ihan jokainen ruuvi ja mutteri kohdallaan - tai ainakaan ihan oikein asennettuna.

Kun Irku sitten nappasi saamansa käskyn mukaisesti pullon hampaisiinsa lähti Ikaros astelemaan korvat luimussa toveriaan kohden, eikä pysähtynyt ennen kuin oli kiertänyt tämän selustaan.
"Älä jäkätä, 'valehteleva raukkispiski', vaan juo! Koko pullo!" uros jatkoi katsellessaan, kuinka kitkerä neste valui hiljakseen nartun kurkusta alas. Susi kuitenkin tarkoitti sanojaan ja tahtoi nähdä toisen kittaavan nesteen vihoviimeistä pisaraa myöten sisuksiinsa, mistä syystä hän kohotti toisen pitkäkyntisistä etutassuistaan ylös ja koetti iskeä sen istuvan koiraparan hännälle. Hänhän pitelisi seropin vaikka väkisin aloillaan, jos ryyppyjuhlat sitä vaatisivat.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Oct 29, 2011, 13:05

Kun nyt oltiin sitten mokattu kunnolla, ei auttanut muuta kuin kärsiä seuraukset. Mutta niin vihamieliseltä ja nyrjähtäneeltä tuo turkoosisilmäinen susi kuulosti ja näytti, ettei narttu kestänyt pitää nolostunutta ilmettä naamallaan. Anteeksipyytävyys oli näköjään lopultakin liikaa naaraan luonteelle. Joten hän nyrjähti ja suuttui sitten itse. Hän silmäili toista kyräilevään sävyyn kulmiensa alta, antaen vihaisten eriparisilmiensä pureskella toista. Tilanne voisi muuttua pahaksikin, jos vain vedettäisiin oikeista naruista, ja narttu syytäisi syyt lopulta vain toisen niskaan, muristen ja vittuillen mitä ääneltään ehtisi. Hän oli niin impulsiivinen, että katuisi varmasti tekojaan myöhemmin. Mutta nyt moiselle ei ollut aikaa.

Katse pysyen häntä uhkaavastikin lähestyvässä sudessa, narttu rypisti huomaamattaan hiukan kuononselkäänsä. Se oli refleksi, ja niin ominaista häntä, että tiedostamattakin saattoivat ilmeet nyrjähtää. Narttu tuijotti tiiviisti Ikarosta, pysyen kuitenkin jääräpäisenä paikallaan kuin tatti, jännittäen tassujensa lihaksia. Sen seurauksena kynnet raapivat kivilattiaa, eikä siitä lähtenyt mitään mukavankuuloista ääntä. Sävähdys kulki nartun lävitse inhosta, jonka ääni herätti. Mutta sävähdyksen tuo susi pystyisi ymmärtämään väärinkin.

Irku ei ajatellut niin pitkälle, että sudella olisi ollut jokin tavoitekin, mutta sen hän sai kuitenkin tietoonsa. Eikä pullon hetkeksi alas laskeneella nartulla ollut oikeastaan mitä sitä vastaan, että hänen piti juoda koko pullo. Vaikka se käsky olikin luultavasti liian suuri.
Toisen hallintakeinona käyttämä hännälle astuminen oli kuitenkin varsin ilkeä temppu, ja narttu ärähti yllättyneenä. '' Piruako sä mun hännälle astut, rauhotu ja istu alas niin saat nähä mihin mä pystyn !'' Hän tuhahti, mulkoillessaan toista, aivankuin toinen olisi astunut hänen häntänsä päälle. Ja niin toinen oikeastaan olikin tehnyt. Mutta järkkymättömäksi muuttunut naaras ei hievahtanutkaan, kaappasi vain pullon tassuihinsa, ja murahti tuimasti juodessaan siitä taas vähän.
Lämmin neste oli alkanut jo vaikuttaa, eikä Irkun energiapurkaus päässyt esille tappelun muodossa. Viini tuntui niin miellyttävältä, vaikkakin yhä terävältä, että hän mieluummin rauhoittuisi. ''Mokoma päällepäsmäri. '' Tuo mutisi hiljaa, kun sai nielaistua ja ravisteltua päätään.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Oct 31, 2011, 14:37

Ikaros oli oikeastaan ihan tyytyväinen nähdessään Irkun surkean ilmeen muuttuvan suuttumuksesta kieliväksi nyrpistelyksi, sillä nyt hänellä tuskin oli enää mitään syytä edes harkita piskin säälittelemistä. Toki hyvin alkaneen tuttavuuden mönkään meno oli vähän surku, mutta enää sille ei uroksen mielestä voinut mitään - nyt täytyi vain osata ottaa tilanteesta ilo irti toisin keinoin. Vaikkei susi itse ollut ehtinyt nauttia vielä järin runsaasti alkoholia, vaikutti jo se pienikin määrä hänen mielikuvitukseensa siinä mielessä virkistävällä tavalla, että hänelle tuskin tulisi ongelmia keksiä millaisia nuo uudenlaiset huvittelukeinot voisivat olla.
"Voi, minä olen kuule vielä vallan rauhallinen", uros vakuutti karheasti ja veti suunsa leveään, ilkeään virneeseen koiran käydessä ärisemään häntäänsä tallovalle hukalle. Samassa myös harmaaturkki päätti vedellä vapaana olevan etutassunsa kynsiä pitkin kivilattiaa saadakseen aikaan samaa inhottavaa ääntä, jota narttukin oli jalkojensa jännittyessä tarkoituksettomasti tuottanut. Kirskunta sai uroksen valmiiksi luimussa olevat korvat painumaan yhä tiiviimmin vasten niskaa sekä häntää painavan tassunsa litistymään yhä suuremmalla voimalla alustaansa koko hukan eturuumiin painon nojautuessa yksinomaan sen varaan.

Koira jatkoi juomistaan, ja vaikka viiniä katosi koko ajan enenevässä määrin tämän sisuksiin, alkoi pelkkä ryyppäämään pakottaminen tuntua hiljalleen Ikaroksesta turhan hitaalta ja tylsältä toiminnalta. Niinpä Irkun laskiessa pullon valitusten kera otteestaan kumartui susi lähemmäs tämän selkää ja koetti sivellä kuonollaan tämän lyhyttä turkkia.
"Tämä päällepäsmäri haluaa jatkaa juomaleikkiä, tosin uudenlaisin panoksin. Katsos kun jos olet tosiaan tykkänään kokematon juomaveikko, joudut juomaan joka tapauksessa, jotta kokemuksesi karttuu. Saat vain päättää teetkö sen kiltisti itseksesi vai pakotettuna", uros saneli päättäväisesti.
"Ja tästä lähtien vain minä annan tehtäviä. Ja ensimmäinen kysymys kuuluukin sitten näin: jos et kerran Serafia suukottelisi, niin entäs minua sitten?"

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Nov 1, 2011, 18:32

Irku ei oikeastaan keksinyt mitään vastaansanomista toisen sanoille rauhallisuudestaan. Niinhän se oli, hukka nimittäin piti äänensä hiljaisena ja liikkeensä maltillisina. Se niin kovasti ärsytti koiraa, joka olisi mielellään suonut toisen suuttuvan hänelle sillä tavoin, että hän ei olisi vetäissyt itseään taas pussiin puhumisillaan. Mutta ihme ja kumma, mitään raivokasta ärinää ja sylkemistä ei näkynyt naaraasta tulevan. Hän tuhahti mitäänsanomattoman hiljaa, eikä edes yrittänyt vastata jotain nasevaa toiselle.
Taittokorvien tavoittaessa tuon kylmiä väreitä ruumiin läpi aiheuttavan kirskunnan, Irkukin luimisti korvansa niin alas kuin ne vain sai. Silmät suurenivat, ja narttu katseli sillä säikähtäneellä, ja tuskaisella katseella suden silmiin. Näköjään se ei sitten ollut kuitenkaan se pahin temppu, joilla hukka seropia kiusasi. Irku tunsi hitaasti lisääntyvää kipua ja puristusta häntänsä päällä, eikä hän voinut olla päästämättä kivusta kertovaa urahdusta toisen kuultavaksi. Jotenkin tuo kipu, ja pakotus sai naaraan kuitenkin virnistämään luihusti - vaikka kipu rikkoikin sitä vähän, luoden naaraan kasvoille tuskaisen virnistyksen. Hän oli jättänyt hetkeksi pullon rauhaan, koska painostus oli vienyt halun nesteen kittaamisesta ja olon parantamisesta. Ei kuitenkaan voitu väittää niinkään, ettei viinillä ollut jotakin myönteistä vaikutusta naaraaseen.
Hän yritti puhua, muttei ehtinytkään keksiä mitään jäykältä ja turtuneelta kieleltään, kun hän tunsi jotain selkäpuolellaan, joka herätti aivan toisenlaisia väreitä nartun jäntevässä kehossa. Ja ilmeestä päätellen ne eivät olleet mitään inhottavia. Hän virnisti leveästi, hiukan samea katse silmissään ja yritti vilkaista suteen. Mitä toinen oikein teki ?

'' Antaa tulla vaan, kiero nilkki. '' Naaras naurahti luimistunein korvin ja haasteeseen vastaavan, kieron ilmeen kera. Hänen mielialansa oli taas kokenut suuren heilahduksen suuntaan, jonka muuttumista ei näköjään jo hiukan humalassa voinut ennustaa. Mutta se ei estänyt häntä tuntemasta kipua, joka sai hänet puristamaan lattiaa vain kovemmin. Ja siitähän seurasi hiukan lisää kirskuntaa.
'' Kysymys on siitä, otaksä sen suukon vastaan multa.. Ja annatko häntäni olla rauhassa. '' Pehmeämmin, härnäävä sävy sanoissaan naaras katsahti Ikarokseen tarkemmin. Näin ohimennen sanoen, toinen näytti sekarotuisen mielestä hitsin komealta urokselta.
Kääntäen päänsä, naaras kohosi hiukan pystympään ja tavoitteli suden kuonoa, ilman mitään ujostumien elettä. Hän lipaisi hukan kirsua ja suupieltä pariin otteeseen, ennenkuin lopetti, ja istui taas. Jalat olivat nimittäin huojuneet kummallisesti, eikä se johtunut pelkästään alkoholista. Narttu ei nimittäin voinut seistä kunnolla häntänsä takia.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Nov 2, 2011, 1:51

Kuullessaan tuskan kirvoittavan matalan urahduksen koiran huulilta tunsi Ikaros niskavillojensa nousevan pystyyn kiihtymyksestä. Hänestä kipu, etenkin sen tuottaminen, oli nimittäin ollut aina vallan kiehtovaa puuhaa, jonka rajoja tosin pääsi surullisen harvoin kunnolla koettelemaan. Irkunkaan kanssa hän ei halustaan huolimatta voisi mennä järin pitkälle, sillä naaraan onneksi tämä kuului samaan laumaan hukan kanssa, eikä johtajisto olisi välttämättä katsonut hyvällä alaistensa kiduttamista. Eriparisilmäisen laji olisi varmasti ollut mukavan lieventävä asianhaara, mutta silti monien olisi voinut olla vaikea niellä moista toimintaa tyystin ilman vastaväitteitä.

Ikaroksen iloksi toiminta jatkui kuitenkin vähintään yhtä mielenkiintoisena, vaikka siirtyikin hänen komennostaan kohti uudenlaisia uria. Irku ei nimittäin kavahtanut uroksen kosketusta tai hänen ilmoille lausumaansa kysymykseen piilotettua tehtävää, vaan totteli jälleen kerran mukisematta. Alkoholilla oli varmasti osuutensa asiassa, mutta sitä ei kasvoja halkovan virneen kera irvistelevä harmaaturkki pysähtynyt mietiskelemään, vaan kurotti vain matalasti naurahdellen kuononsa toisen suudeltavaksi. Ja koska koira oli päättänyt toimia vapaaehtoisesti saamansa käskyn mukaisesti, palkitsi susi tämän nostamalla hitaasti tassunsa pois lyhytkarvaisen hännän päältä.
"Sinähän helppo nakki olitkin", Ikaros irvi ja jätti paikkansa Irkun takana vain astellakseen aivan tämän kylkeen kiinni.
"Ja nyt se jatko-osa: juominen. Sinä kun katsos todella vedät koko tuon pullon sisällön kurkustasi alas, joko hitaasti tai nopeasti. Jos et saa kaikkea loppua kerralla alas, saat uuden tehtävän. Ja voi että, lupaan kuule keksiä sen varalle jotain vallan mielenkiintoista", susi uhkasi jäädessään seisomaan naaraan vierelle. Hänestä toinen alkoi näyttää jo melkoisen juopuneelta, mikä ei tosin ollut kyllä mikään ihme, sillä ensikertalaiseksi koira oli juonut paljon ja nopeasti. Pullon viimeistelemisen jälkeen tämä pysyisi tuskin enää pitkään edes tolpillaan.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Nov 10, 2011, 22:06

Karkeakarvainen narttu oli varsin helpottunut tuntiessaan, kuinka se inhottava paine hänen häntänsä päällä lieveni, ja poistui lopulta kokonaan. Irku vilkaisi takamustaan ohimennen, nähdäkseen että mitä hännälle oli käynyt. Pelkkä aavistus siitä, että uros oli lopettanut hännän litistyksen, ei käynyt todesta, sillä häntää tykytti edelleen kipeästi. Joten nähtyään sen, että hän oli viimein vapaa, naaras liikautti häntäänsä varovasti, liimaten sen kiinni ruppiinsa, ettei se joutuisi taas kärsimään.
Hän virnisti vaimeasti, ja naurahti hiljaa, kun Ikaros väitti hänen olleen helppo nakki. Selvänä narttu olisi saattanut vetäistä jopa aivan päinvastaista roolia, kuullessaan moista - mutta nyt toisen puheet menivät kuin liian suuren ritilän läpi. Irku nimittäin unohti ne samantien.
Mutta jonkin unohtaminen ei tarkoittanut sitä, että narttu olisi aivan täysin kuuro toisen puheille. Hän höristi viiveellä korviaan ja katsahti haastavasti, tosin alkoholin lieventämällä ilmeellä toiseen. Irku hapuili taas etutassullaan pulloa, joka oli tyhjennyt alle puolenvälin melko pienessä ajassa. '' Joo.. Mä nhyt yritän juua tänh loppuun.. ''
Hän ei jaksanut ihmetellä melko nopeaa muutosta puheissaan ja koordinaatiossaan, joka huonontuneena sai nartun hiukan huojahtelemaan. Vakaampi asento kuitenkin helpotti juomista, eikä narttu siksi kaatanut pulloa, tai itseään tässä tehtävässä, jonka uros oli asettanut. Jos hän olisi tajunnut, olisi hän ollut huisin ylpeä siitä, miten hyvin näin ensikertalaisena kesti alkoholia. Ja nytkin narttu naurahti, vilkaisten vitsikkäänä urokseen. '' Kato nhy, ei oo enää paljonh jäljellä.. ''
Yhtäkkiä narttu kysyi suurempaan äänen, terävämmin ja tarkkaavaisemmin. '' Olekhsää vhielä vihane mulle..?'' Oli varsin omituista, että tahditon naaras oli muistanut kysyä toiselta tällaista, ja vielä näin humalassa - mutta kaiketi ajatus oli syöpynyt hänen mieleensä tavanomaista voimakkaammin.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Nov 21, 2011, 13:04

Ikaroksen ilkeä virne muuttui hetkellisesti jopa lähes ystävällismieliseksi, kun hän katseli häntänsä tilaa tutkailevaa Irkua. Muutos tosin johtui lähinnä siitä, että uros uskoi ja tahtoi uskotella tehneensä suurenkin palveluksen päästämällä koiran häntäparan pinteestä, vaikka tosiasiassahan tassun siirtäminen nyt oli vähintä mitä hän olisi nartun olon helpottamiseksi saattanut edes tehdä. Sitä ei alkoholihuurujen sumentaman Irkun tarvinnut hukan mielestä kuitenkaan tajuta.
"Ei ole paljon ei, jatka jatka vain", harmaaturkki kannusti halutessaan todellakin saada piskin imemään koko suuren pullollisen itseensä. Ja koska nyt oltiin jo selvästi voiton puolella, päätti Ikaros myös hieman joustaa aiemmin antamassaan säännössä nesteen kerralla kulauttelemisen suhteen. Sanoistaan päätellen eriparisilmä kun ei edes välttämättä enää tajunnut keskeyttäneensä juomista anellakseen anteeksiantoa susiseuralaiseltaan.
"Ehkä. Mutta kuule, jos tuo viini nyt justiinsa katoaa sinun kitaasi, niin saat kaiken anteeksi. Lupaan unohtaa koko typerän valheesi, koska sittenhän se ei enää oikeastaan valhetta edes ole, vaan totta. Sitten voit ihan hyvällä syyllä väittää itseäsi kunnon ryyppyveikoksi", Ikaros vastasi ja kävi hiljalleen jo jokseenkin kärsimättömäksi. Hänestä tuntui kuin olisi voinut luvata rakille vaikka kuun taivaalta, mikäli tämä vain pitäisi sammaltavat lätinät mahassaan ja keskittyisi viinin litkimiseen.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Today at 14:15

Yrittäessään olla havannoimatta aristavan häntänsä tilaa, narttu ei enää todellakaan tiedostanut Ikaroksen osuutta siihen. Hän vain piti huolen, ettei kipu enää jatkuisi ja pahimmassa tapauksessa murtaisi koko häntää. Silloin olisi kaikki hyvin. Joten nojaten taaksepäin niin että selkä pysyi tiiviisti vasten puista viinihyllykköä, narttu istui, yhäkin tosin huojuen. Kasvoille kohonnut puna ja sameat silmät osoittivat että Irku oli vetänyt jo kunnon annoksen väkevää pullon sisusta. Silti hän ei halunnut lopettaa, vaan vetäisi lasipullon lähemmäksen itseään ja sitä kallistamalla hörppi sisältöä, samalla kun Ikaros lasketteli ehtoja. Ei Irku huomannut toisen luistaneen aikaisemmin varsin jyrkistä säännöistään, eikä hänelle tullut mieleenkään kiusoitella asiasta. Ei narttu olisi välttämättä pystynytkään siihen.
Pullon sisus alkoi uhkaavasti vähetä nartun sitä litkiessä, hänen yrittäessä samalla pysyä pystyssä. Se oli mukava tunne, kun pää tuntui vanulla läpikotaisin pehmustetulta. Ajatukset pehmenivät ja muuttuivat hiljaisen mukavaksi solinaksi hänen mielessään. Uroksen antamista käskyistä oli tullut mitä ystävällismielisintä puhetta hänen korvilleen. Huomatessaan pullon tyhjenneen, naaras antoi sen kilahtaa maahan vierelleen ja huokaisi kasvot höpsönlaisessa hymyssä. Pää valui maata päin, mutta Irku yritti estää sitä levittämällä etujalkansa mahdollisimman vakaasti maahan.
'' Nno.. mitä nyth. ? '' Hän katsahti Ikarokseen kysyvä ilme naamallaan, ja oli valmis vielä nousemaan pystyynkin, vaikka se ei tulisi enää millään onnistumaan kunniallisesti. '' Josh shaan tänh pidettyä shisällä.. She on hyvhä. '' Hän urahti, tiedostaessaan jotenkin vaistonvaraisesti, että näin voimakas aine saattaisi ensikertalaisella näin rankasti ryypättynä vielä pyrkiä ylös. Sitä päättäväinen narttu ei kuitenkaan sallisi. Hänhän pitäisi päänsä, tai tässä tilanteessa vatsansa.

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Today at 16:37

Ikaroksen kiristyvien hermojen onneksi Irku joi ja joi ja joi, kunnes lopulta se viimeinenkin pisara näytti kadonneen liki tolkuttomassa tilassa olevan koiran sisuksiin. Jos urosta olisi kiinnostanut kehua toista - ja häntähän ei huiputetuksi tulemisen jälkeen huvittanut - hän olisi varmasti voinut myöntää, että narttua taisi todella olla melkoisen sitkeä tapaus. Harva ensikertalainen kun olisi välttämättä noin paljoa pystynyt kerralla juomaan, vaikka kuinka olisi pakotettu.
"No nyt kaikki on hyvin ja typeryytesi on annettu anteeksi, ei muuta", hukka vastasi naurahtaen jatko-ohjeita odottavalle Irkulle. Edes ylen antamisen uhka ei saanut häntä väistymään toverinsa rinnalta, vaan päin vastoin harmaaturkki hivuttautui vielä vähäsen lähemmäksi, kohotti toisen etutassunsa ja koetti painaa sen eriparisilmäisen yläselän päälle.
"Kyllä se liemi sisällä pysyy, jos nyt vaan otat rauhallisesti. Pane kuule maata ja sulje silmäsi, niin huominen tulee nopeammin kuin uskotkaan. Ja silloin sinulla vasta harvinaisen jännä olo tuleekin olemaan", voitonriemuisesti virnuileva Ikaros ohjeisti ja yritti painaa koiran vasten lattiaa.

// Varmaan voitaisiin hiljalleen alkaa laittelemaan peliä pakettiin, kun tämä on kuitenkin kestänyt jo kohta vuoden verran hehah? X'D Metkaa on toki ollut, ei siinä mitään, mutta aika aikaansa kutakin. //

Re: Tui tui pelkuri.
Post by raura on Today at 17:06

Melkein kiinni painuneet silmät eivät enää huomanneet sitä kuinka Ikaros astahti lähemmäksi, ja nosti tassunsa painaakseen nartun maahan makaamaan. Irku luimisti hiukan korviaan, mutta jo lähes tiedottomuuden tilassa hän alkoi nopeasti luisua kohti maata, etujalat liusuen pitkin kiviä. Eikä nartulla ollut voimia oikeastaan vastustelemaankaan. Niinpä hän kolautti lopuksi leukansa kipeästi kiviin, ja urahti, yrittäen availla kiinni lupsahtelevia silmiään. Se mitä susi sanoi, jäi melkein täydelliseksi mysteeriksi nuorelle ja tolkuttoman humalassa olevalle naaraalle, eikä naaras hakenutkaan enää tahdonvoimaa tietääkseen mitä Ikaros oli sanonut. Hän vain kuuli parisen sanaa nukkumisesta, ja se houkutteli häntä paljon. Joten tuo ei viitsinyt enää jatkaa tämän illan juttuja, vaikkei tietänytkään että tämän päivä oli kääntymäisillään kohta yöksi. Niin lupsakkaa aikaa kaksikolla oli ollut, ainakin aluksi. Se nyt oli kyseenalaista, tulisiko enää koskaan olemaan, mutta narttu ei moisesta takapakista enää välittäisi.
Pari kertaa värähtäen lattian kylmyydestä, kun se valtasi hänen vatsansa, narttu rypisti kuonoaan ja yritti vielä kun pystyi, sanomaan tuolle urokselle hyvästit. '' Nhähää.. jhosskus..'' Hän mutisi, ja painoi keräsi jokaisen ruumiinkappaleen täysin kiinni itseensä. Sitten narttu sammuikin kuin saunalyhty, ja nukkuisi varmasti keskeytymättä seuraavaan päivään asti. Hän ei tiennytkään minkälaista mahanväännettä hän joutuisi kestämään sitten aamulla, kun päätä pakottaisi ennätyksellistä tahtia.

// Joo, olihan se aika pitkäksi venynyt, täytyy myöntää 8 DD Mutta mukavaa oli, kiitos seurasta ! //

Re: Tui tui pelkuri.
Post by hitodama on Today at 17:46

Ikaroksen pakotuksenomaisen suostuttelun ajamana Irku alkoi valua kohti lattiaa, eikä susi katsonut tarpeelliseksi pitää sen suurempaa kiirettä, sillä toisesta ei näyttänyt olevan vastustelemaan enää yhtään. Lopulta koira lojuikin sitten pitkin pituuttaan kivilattialla, eikä jaksanut näemmä pitää edes silmiään auki. Yhä vakaasti tolpillaan pysyvä susi koki voittaneensa toisen täydellisesti.
"Nähään toki, rakki", harmaaturkki vastasi sammaltavalle nartulle ja nauraa hohotti vallan makeasti, kun toinen käpertyi kerälle ja sammahti niille sijoilleen. Hetken jonkinlaista outoa voitontanssia ttoverinsa ympärillä loikkelehdittuaan hukka harkitsi nöyryyttävänsä Irkua vielä viimeisen kerran ja nostavansa koipea tämän päälle, mutta viime hetkellä hän tuli toisiin aatoksiin. Kellari haisi muutenkin tarpeeksi pahalta, joten ehkä näihin tiloihin ei ollut tarpeen iskostaa enää enempää löyhkää, vaikka se kuinka hauskaa olisi ollutkin. Niinpä susi tyytyi potkaisemaan koiraa huolimattomasti ohi kävellessään, nappaamaan hyllystä itselleen uuden pullon ja lähtemään sitten kapuamaan takaisin kartanon maanpäällisiin osiin. Pitäisi vissiin etsiä Serafi ja koittaa lepytellä tätä jotenkin, sekä yrittää kinuta tältä palaa siitä pannahisen saukosta. Nälkä tällaisessa remuamisessa oli nääs totta vie tullut!

// Näinpä! n__n Kiitosta paljon itsellesikin peliseurasta! //