Ikaros - RPGs

Edera » Metsä » Tulevaisuuden toivot

Tulevaisuuden toivot
Post by lara on Apr 4, 2012, 12:28

Kun nousee alle parivuotiaana Ederan upseeriksi, ei jää paljon aikaa vapaa-ajalle. Perfektionistisena työnarkomaanina Anatre ei ollut edes pahoillaan tästä - se katsoi olevansa eniten hyödyksi palvelemalla laumaansa, eikä voinut sietää laiskottelevia laumatovereitaan. Veivät vain tilaa kartanolla ja hukkasivat voimavaroja, turhakkeet.

Tälläkään hetkellä aurinko ei ollut kuin heikko kajastus taivaanrannassa, kun susi luikahti ulos kartanon porteista ja suuntasi askeleensa metsään. Harmaaturkkinen ravasi pitkin, jolkottavin sudenaskelin. Se ei tiennyt, kuinka pitkä tästä reissusta tulisi - uros oli lähetetty tutkimaan metsään pesiytynyttä kettupopulaatiota, jonka joku oli sattumalta nähnyt. Ei siis ollut syytä hukata voimiaan turhanpäiväiseen sinkoiluun.
Ketut olivat pahimpia epäsusia, mitä Anatre tiesi. Ne olivat outoja, pieniä ja omituisen hajuisia rääpäleitä, jotka eivät hyvällä tahdollakaan voineet kuulua koiraeläimiin. Ällöttäviä. Niitä ei saisi päästää edes harkitsemaan laumaan liittymistä.

Kartanolta pois pääseminen tuntui huojentavalta. Anatre oli viime aikoina asunut rakennuksessa yötä päivää, hoitamassa lauman sisäisiä ongelmia. Tämä työtehtävä tuntui suorastaan lomalta siihen verrattuna, vaikka yöunet nyt jäivätkin lyhyiksi.

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by hitodama on Apr 4, 2012, 12:40

Vaikka Anatre ei ollutkaan ainoa varhaisaamussa jolkotteleva susiklaanilainen, oli toinen liikkeellä oleva uros kovin erilainen tapaus sinisävytteiseen upseerinalkuun verrattuna. Kyseessä sattui olemaan toisen velipoika Ikaros, jota kukaan täysjärkinen tuskin oli edes harkinnut ylennettäväksi siinä vaiheessa, kun Anatre oli työputken alkuun päästetty. Harmaasävytteinen piikkiturkki ei nimittäin ollut tälläkään kertaa noussut aikaisin minkään kunniakkaan laumaan liittyvän tehtävän takia, vaan hän oli päin vastoin vasta palaamassa kartanolle nukkumaan yön epämääräisten huvitusten jälkeen. Vakiotoverinsa Serafi oli jäänyt vielä sille tielleen, mutta siitä ei suurikokoinen uros jaksanut turhaan murehtia - serkku pitäisi kyllä huolen itsestään ja palaisi Ederan sydämeen ennemmin tai myöhemmin.

Puolinukuksissa eteenpäin tallustelevan Ikaroksen matka kuitenkin keskeytyi, kun tuuli kantoi ulottuvilleen tutun hajun, jota hän ei ollut kuitenkaan toviin haistanut. Vaikka päänsä oli jokseenkin tokkurassa, tunnisti hän veljensä ominaistuoksun ja kohotti päänsä tähyilemään ympärilleen toisen löytämisen toivossa. Hetken maisemaa tarkkailtuaan kuulikin hukka reippaat, määrätietoiset askeleet, jotka eivät voineet kuulua kenellekään muulle kuin Anatrelle. Sen kummempia asiaa harkitsematta uros käännähti ympäri ja lähti hölkkäämään suoraan toisen suunnalle.
"Hoi, veikkonen! Mihin olet menossa?" Ikaros huudahti kuuluvasti, kun hän hetken kuluttua uskoi näkevänsä upseerin vilahtavan jossakin puiden lomassa.

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by lara on Apr 4, 2012, 12:47

Niin ikään Anatre havaitsi Ikaroksen lähimailla, mutta ehti toivoa toisen olevan menossa kartanolle, eikä joutavan sen suurempiin juttelutilaisuuksiin. Kartanon hälyn jälkeen susi ei muuta kaivannutkaan kuin rauhallista ketunhäätökierrosta. Rauhallinen kierroksesta tulisikin, koska pienistä ketuista ei takuula olisi vastusta Ederan uljaalle upseerille.
Turha toivo, pian Ikaros päräytti varsin pirteän oloisena näköetäisyydelle. Anatre seisahtui paikoilleen alistuen kohtaloonsa. Jos vanhat merkit pitäisivät paikkansa, ei Ikarosta saisi pois kulumallakaan, kun tämä yrittäisi etsiä jotain huvitusta aamuunsa.

"Huomenta."
Harmaaturkkinen tervehti veljeään reippaammin, kuin aikainen ajankohta olisi oikeastaan vaatinut.
"Töitä minä vain. Joku kettupesue metsän itälaidalla, ei pitäisi olla kovin vaativa tehtävä."
Anatre tiivisti aamuyön ohjelmansa varsin näppärästi. Se ei kysynyt, haluaisiko Ikaros kenties tulla mukaan auttamaan, vaan toivoi pääsevänsä jatkamaan matkaa mahdollisimman pian ihan yksinään. Yleensä Ikaros ei mitään hommia tehnytkään, ellei ollut aivan pakko. Samanlaisia olivat kaikki muutkin tästä pesueesta.

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by hitodama on Apr 4, 2012, 13:01

Ikaroksen edetessä yhä lähemmäksi kohdettaan varmistui hän viimeistäänkin nyt tykkänään siitä, että tervehdykseen asiallisesti vastaava Anatrehan se siellä metsän siimeksessä tosiaan puikkelehti. Nostaen vauhtiaan harmaaturkki loikki vauhdilla eteenpäin ja otti aloilleen seisahtuneen veljensä kiinni.
"Huomenta tai eilistä tai mitä vaan", uros tokaisi asettautuessaan velmusti virnuillen toisen vierelle. Vaikka olisi kyllä halutessaan osannut käyttäytyä itseään ylempiarvoisen suden edessä edes jotensakin kunnioittavaksi, ei hän ollut ikinä katsonut asiakseen pokkuroida kahden veljensä kanssa ollessaan. Osittain kyse oli vain laiskuudesta, mutta oli mukana kieltämättä annos ärsytyshaluakin.
"Kettuja? Juuri kun koirista päästiin niin sitten tulee tuollaisia", Ikaros jatkoi lyhyesti naurahtaen kuullessaan, millä asioilla Anatre oikein liikkui. Aiemmista nukkumisaikeistaan huolimatta ei piikkitukka nää edes harkinnut jatkavansa noin vain matkaa, kun kerrankin vaikutti olevan jotakin mielekästä työtoimintaa luvassa!
"Onko tarkoitus eliminoida vai vain ajaa pois? Tai siis onko lupa tappaa jos ne ei lähde suosiolla?" hukka jatkoi silmät kiiluen siihen malliin, ettei ollut todellakaan vaikea arvata millaista vastausta hän kysymykseensä toivoi.

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by lara on Apr 4, 2012, 13:08

Kuten arvata saattoi, innostui Ikaros missiosta vähän turhankin paljon. Anatre irvisti veljelleen turhautuneena. Jos toinen ei viitsinyt käyttäytyä The Upseerin edessä, ei Anatrenkaan tarvinnut. Toisaalta se ei myöskään odottanut kovin kunniallista käytöstä sisaruksiltaan, verisukulaisia kun oltiin, piti Anatre ihan ymmärrettävänä, ettei nuoren upseerin edessä jaksettu olla kovin kunnioittavia. Eipä silti, siinä vaiheessa kun susi jotain käskisi ja sisarukset alkaisivat nillittää vastaan, sanoisi se kyllä vähän kovemmin takaisin.

"Sanopa muuta."
Anatre puuskahti ja astahti eteenpäin reipasta käyntiä. Jos Ikaros kerran aikoi tuhlata sen aikaa lörpöttelemällä, tehkööt sen vauhdista.
"Upseeri määrittelee itse voimankäyttönsä tarpeet."
Susi totesi hieman leveillen - se sai päättää itse hyvin paljon asioistaan näiden tehtävien suhteen. Jos ketut eivät ensimmäisestä pyynnöstä poistuisi, teurastaisi Anatre ne varmasti. Ihan vain esimerkiksi muille, se vakuutti itselleen. Ei siksi, että se vain sattui inhoamaan moisia pikkueläjiä niin paljon, ettei halunnut sellaisia Ederan alueelle.
"Jos tarve vaatii, niistä tulee varoittavia esimerkkejä."

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by hitodama on Apr 4, 2012, 13:22

Anatren lähtiessä uudelleen astelemaan eteenpäin teki Ikaros samoin, eikä piitannut tuon taivaallisesta velipoikansa hampaiden vilauttelemisesta. Ei hän uskonut uhittelemisen etenevän miksikään tämän vakavammaksi, ja vaikka kaikki todennäköisyyden lait olisivat kääntyneet päälaelleen ja veli käynyt toisensa kimppuun, olisi sekin ollut harmaan mielestä vain kerrassaan kiintoisaa koettavaa. Jännyyttä vaikutti olevan tosin muutenkin luvassa, joten leveään ja oikeastaan turhankin innokkaaseen virneeseen kasvonsa kääntävä susi päätti toistaiseksi tehdä kiltisti yhteistyötä upseerin kanssa keskinäisen tappelun lietsomisen sijaan.
"Kuulostaa hyvältä. Maailma tarvitsee esimerkkejä, etenkin jos joku niistä pääsee karkuun levittämään sanaa", uros murisi itsekseen hykerrellen. Se saattoi jo suurin piirtein tuntea vastaan pyristelevän kettupahasen leukojensa välissä, mutta koska siihen oli kuitenkin ilmeisesti vielä jonkin verran aikaa, katsoi hän asiakseen pitää keskustelu yllä.
"Miten se koira-asia muuten on ylipäätään edennyt? Onko kaikki rakit jo saatu häädettyä hiiteen?" harmaaturkki uteli Anatrea vilkaisten.

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by lara on Apr 4, 2012, 13:28

"Älä toki innostu liikaa."
Anatre huomautti kohottaen jokseenkin tympeästi kulmiaan aivan liian sotahullulle veljelleen.
"En tiedä, ovatko ketut siellä vielä, saati sitten löydänkö niitä. Voihan juttu olla täysin perätönkin, mutta pitää se tarkistaa."
Susi katsoi asiakseen latistaa tunnelmaa. Se valitsi sanoihinsa huolella varsin yksiköllisen vuodon - Ikaros ei saisi kuvitella, että se oli kutsuttu mukaan. Anatre vaihtoi kävelynsä kevyeen hölkkään, toinen saisi pysyä perässä.
"Koirat, pha."
Anatre luimisti korviaan nyrpistäen kuonoaan.
"Osa lähti niiden kiihkoilijoiden mukaan, osa on yhä Ederassa. Eiköhän niille jotain keksitä, että saadaan lauma tasoittumaan."

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by hitodama on Apr 4, 2012, 13:42

Ikaros jatkoi suurpiirteisellä linjallaan ja jätti tarkoituksella Anatren rauhoittelut huomiotta, mutta piti ainakin sen verran kiinni aiemmasta päätöksestään, ettei ryhtynyt suoranaisesti vänkäämään aiheesta. Sittenhän se nähtäisiin kun paikalle päästäisiin, vaikkakin oli vaikea kuvitella miten niin voimakkaasti haisevia eläimiä kuin kettuja edes voisi olla löytämättä, jos ne muutaman viimeisen päivän aikana olivat metsässä punkanneet. Itsensä sulkemista ulos koko kuviosta ei Ikaros sen sijaan edes oikeastikaan huomannut, sillä vauhdin kasvattaminen juoksuksi vaati juuri siinä vaiheessa hänen väsyneiden aivojensa koko liikenevän kapasiteetin käyttöönsä.
"Kuulin, että jotkut muka pitivät puhdistusta huonona tai ainakin hätiköitynä ideana. En kyllä yhtään ymmärrä mistä siinäkin on kyse. Mitä me tähänkään mennessä ollaan muka niillä rakeilla tehty? Ei tasan mitään, tai mitään lauman kannalta hyödyllistä ainakaan", harmaaturkki sanaili melko neutraaliin sävyyn vastaukseksi. Hänelle kun sinänsä oli se ja sama olivatko kapiset piskit heidän laumassaan vai sen ulkopuolella, samaa ihmisten luomaa lemmikkijoukkoa ne kuitenkin olivat. Eihän sellaisia saanut sekoitetuksi susiin millään ilveellä, vaikka samassa laumassa olisivatkin kuvitelleet olevansa.

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by lara on Apr 23, 2012, 12:23

"Valittamisen aihetta lienee lähinnä koiraverisillä."
Susi totesi yks'kantaan, varsin tympeästi eteensä tuijottaen. Ikaros laukoi itsestäänselvyyksiä, joihin Anatrella ei ollut intressejä vastata. Tietysti joku valitti. Tietysti koirat kapinoisivat. Mitä muuta voisi olettaa?
"No jaa, onhan niitä palvellut muutamia vartiokaartissa ihan ansiokkaasti."
Anatre antoi vastahakoisesti myönnytyksensä koirille.
"Joskaan ei korvaamattomasti - kaarti voitaisiin täyttää pelkillä klaanilaisilla, jos löytäisimme tarpeeksi monta uutteraa ja lojaalia jäsentä vakituisiin hommiin ja jatkuvasti käytettäviksi."
Harmaaturkkinen loi veljeensä varsin paljonpuhuvan katseen. Uutteruus ja lojaalius kaartin asioissa ei kuulunut ainakaan Ikaroksen, eikä Anatren harmiksi kovin monen muunkaan klaanilaisen hyveisiin.

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by hitodama on Apr 25, 2012, 21:04

Juostessa oli ihan kiva keskittyä juoksemiseen, joten Ikaros ei tuhlannut ääntään Anatren tylsistyneeseen sävyyn lausuttuihin tokaisuihin vastaamiseen. Vasta toisen käydessä tökkimään veljeään sanallisesti kylkeen remahti harmaaturkki hyeenamaisen kovaääniseen nauruun.
"Kuka haluaa olla jatkuvasti käytettävissä? Vapaa se on kuule se mikä tekee elämästä elämisen arvoista", hukka röhötti, eikä ollut toisen sanoista moksiskaan. Hän kyllä tajusi ettei elänyt ehkä ihan sellaista elämää, kuin mitä klaanin vanhemmat ja tiukkapipoisemmat jäsenet olisivat toivoneet, mutta minkäs sille mahtoi? Omapa oli elonsa, ja uroksen mielestä hän sai tehdä sillä varsin pitkälti juuri mitä lystäsi.

Samassa susikaksikko vilisti kuitenkin erään tietyn pensaan ohitse, ja näkyä säikähtäneenä lähti kyseisestä puskasta jokin pienikokoinen koiraeläin pakosalle. Kyseessä saattoi olla yksi jo mainituista ketuista tai sitten ei, mutta ruskeansävyinen vilahdus oli aivan riittävä yllyke saamaan Ikaroksen jarruttamaan hurjasti ja kääntämään äkisti juoksunsa otuksen perään.
"Vaikka okei kyllä kunnon ajojahtikin piristää aina välillä!" uros murahti, painoi korvat tiukasti vasten niskaa ja lähti verenhimoisesti virnuten laukkaamaan ehkäketun perään.

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by lara on May 4, 2012, 12:22

Anatre puhahti veljensä sanoille halveksuvasti. Lapsellista, niin lapsellista.
"Vapaista kykenee nauttimaan enemmän, jos joskus tekee oikeitakin töitä."
Se totesi tylyyn sävyynsä. Tälläkin kertaa Ikaroksen läsnäolo varmasti vain sotkisi kuvioita, mutta ei susi toisesta eroonkaan päässyt.

"Ei!"
Ehti harmaaturkkinen älähtää, ennen kuin seuralaisensa syöksyi sen suuremmin asiaa miettimättä pensaasa livahtaneen eläimen perään.
Hittolanen, sehän saattoi olla jokin aivan täysin viaton kulkija, ja nyt se saisi Ikaroksen niskaansa. Itsekseen kiroten Anatre syöksyi veljensä perään koettaen tavoittaa tämän mielellään ennen, kuin tämä iskisi hampaansa kovinkin suurta vahinkoa aiheuttaen kettuun, tai mikä sitten ikinä olikaan kyseessä.

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by hitodama on May 7, 2012, 23:06

Ikaros vain jatkoi naureskeluaan samaa tahtia, kun Anatre katsoi asiakseen heitellä ilmoille moitteita veljensä elämäntavoista. Jestas sentään! Olihan toinen aina käyttäytynyt enemmän tai vähemmän kuin olisi omannut kävyn takamuksessaan - poikittain - mutta tuollainen kokopäiväinen tiukkapipoilu jo tässä iässä alkoi olla vallan absurdia. Ihme ettei toinen ollut kasvattanut jo harmaata partaakin itselleen.

Onneksi kaksikko sai kuitenkin muuta tekemistä kiistelyn tilalle, kun Ikaros sinkosi itsensä täysin siemauksin ajojahdin huumaan. Hän kuuli jotenkin etäisesti Anatren kieltävän haukahduksen, mutta se oli täysin yhdentekevää henkensä edestä pakenevan pikkuotuksen jahtaamisen rinnalla. Mokoma elikko pujotteli vallan ketterästi metsän aluskasvillisuuden seassa, mutta eipä harmaa susi tästä kuitenkaan jälkeen jäänyt kyetessään kokonsa turvin jyräämään useimpien esteiden yli tai läpi suuremmitta ongelmitta. Itse asiassa hän jopa saavutti kohdettaan niin, että saattoi lopulta läimäistä tätä takapäähän etutassullaan ja saada raukkaparan suistumaan kokonaan pois tasapainosta.
"Ha! Kettu se on!" uros ärjäisi voitonriemuisesti repolaisen kieriessä kivusta vinkuen vasten maata. Kyseessä oli harvinaisen resuisen näköinen koiraeläin, jonka korvat olivat pahoin lovilla ja jonka turkki oli sen näköinen, että armeliainta olisi ollut ajella koko takkukasa pois ja antaa uuden kasvaa tilalle. Niin vähä ei kuitenkaan saanut Ikaroksen sääliä heräämään, sillä hän oli siihen aivan liian kiireinen loikkiessaan oranssiturkin vierelle, painaessaan etutassunsa tiukasti tämän kaulan päälle ja jäädessään sitten katselemaan, oliko velipoika tulossa kehumaan häntä saaliin löytämisestä.

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by lara on May 8, 2012, 11:57

Ikaroksen onneksi tällä kertaa kyseessä tosiaan oli kettu, sen Anatrekin tajusi juostessaan hieman veljeään hitaammin ajojahdissa olevan kaksikon perässä. Susi kiihdytti laukkaansa saadakseen muut kiinni. Pitkillä koivillaan se pysyikin hyvin perällä, ja siinä vaiheessa kun Ikaros mäjäytti ketun nurin, pääsi Anatrekin kuromaan välimatkaa umpeen.

Susi seisahtui maahan kaadetun kettupolon ja veljensä viereen. Se oli nostanut häntänsä dominoivasti ilmaan ja piti niskakarvojaankin hieman pystyssä. Kettu saisi todellakin tietää, ketkä tämän maan haltijoita oikein olivat.
"Nämä ovat Ederan maita, kettu."
Anatre ilmoitti tuijottaen inhoten varsin sairaalloisen oloista kettua, josta arvatenkin saisi itseensä varsin näppärän syöpäläiskokoelman, jos moisen kanssa enemmän aikaa viettäisi.
"Ikaros, höllää sen verran että se pystyy puhumaan."
Susi kuulosti vakavalta niin sanoessaan. Samalla se loi veljeensä varsin merkitsevän katseen; älä päästä kettua pakoon, käytä voimakeinoja jos on pakko, purista siitä se tieto ulos.
"Onko tietä täällä enemmänkin?"

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by hitodama on May 9, 2012, 1:21

Heti käännettyään katseensa pois ketusta sai Ikaros huomata veljensä pysyneen vallan mainiosti vauhdissa mukana ja olevan itse asiassa jo astelemassa häntä ylväästi koholla paikalle. Myös virnuilevan suden mustakarvainen huiskutin keikkui varsin korkealla, mutta hänen olemuksestaan ei huokunut ollenkaan sellaista arvovaltaa, kuin sinikuvioisesta veljestään. Hullun lailla virnuileva piikkiturkki vaikutti enemmänkin verenhimoisella tavalla mielipuoliselta. Kiihtymyksestään huolimatta uros tajusi ottaa vastaan saamansa käskyn ja siirtää tassunsa otetta varovaisesti hieman alemmaksi, kohti ketun rintakehää kurkun sijasta. Tästä käsin hän saisi murrettua otukselta pari kylkiluuta vain siirtämällä nopeasti painoaan tassulta toiselle, mikäli repolainen päättäisi käydä hankalaksi.

Kettu vaikutti kuitenkin kaikkea muuta kuin vaikeuksia kerjäävältä yksilöltä. Silmänsä pelosta kiinni painaen otus kiemurteli suurempiensa painostavien katseiden alla ja uikutti paniikissa niin, ettei ollut saada selvää sanaa suustaan.
"A-a-a-antakaa anteeksi, e-e-en minä pahalla..." isokorva mongersi Ikaroksen annettua tämän vetää hetken henkeä.
"E-e-ei mei- minusta ole mitään haittaa, ol-olen vain läpikulkumatkalla." Ketun huulilta karannut lipsahduksenpuolikas sai vangitsijansa silmät välähtämään vaarallisesti ja susi painoi kuononsa liki kiinni maata vasten painetun otuksen pärstään.
"Meistä! Teitä syöpäläisiä on siis lisää, myönnä pois!" Ikaros karjui, muttei saanut surkeaa eläintä sanomaan sen enempää. Niinpä hän käänsi katseensa kohti Anatrea, eikä hänen kysyvästä ilmeestään juuri voinut erehtyä: saanhan murjoa sitä niin kauan, että se puhuu?

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by lara on May 21, 2012, 13:50

Susien rotuoppi oli mennyt hyvin Anatren päähän. Sitä ei kiinnostanut pätkääkään, mitä ruma kettu joutui Ikaroksen kynsissä kokemaan. Uros vain katseli tyynenä ja hiljaisena vierestä, tuntien lähinnä inhonsekaista halveksuntaa saastaista olentoa kohtaan. Kuolla se ansaitsisi, muttei ihan vielä.
"Valehtelee."
Totesi harmaaturkki lyhyesti veljelleen nyökäyttäen samalla päätään vastaukseksi toisen kysyvälle ilmeelle. Ikaros saisi todellakin tehdä ketulle mitä haluaisi, kunhan vain ei tappaisi sitä ennen kuin hyöty olisi saatu irti.

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by hitodama on May 23, 2012, 13:37

Puhdas verenhimo välkähti Ikaroksen silmissä, kun Anatre nyökäytti hyväksyvästi kuonoaan veljensä kasvoilta paistavaan kysymykseen liittyen. Kettu ei harmikseen tai onnekseen tätä kuitenkaan nähnyt, vaan mokoma jatkoi pakenemista silmäluomiensa taakse, joten harmaan suden rujo survaisu vasten olennon kylkiluita tuli repolaiselle ikävänä yllätyksenä. Parin kylkiluun raksahtaessa poikki reväytti kettu viimein silmänsä kauhusta auki, päästi silkasta tuskasta kertovan ulvaisun ja yritti vaistomaisesti huitoa kiusaajaansa taivasta kohden kääntyneillä tassuillaan kauemmaksi. Pienet käpälät olivat Ikarokselle kuitenkin kuin lankakerä kissanpennulle, joten hetken hamuamisen jälkeen sai hän jahdattua yhden tassuista hampaisiinsa ja puri niin, että koipi muuttui kertaheitolla käyttökelvottomaksi kasaksi luunsirpaleita, verta ja karvaa. Ketun huuto muuttui hysteeriseksi ja kesti tasan niin kauan, että otus oli ulvonut kaiken ilman ulos keuhkoistaan ja saattoi enää huohottaa tehottomasti kylkiluiden kipeästi raapimilla keuhkoillaan.
"Äl-äl-älkää... Minun on pa-pakko... Jatkaa..." otus lopulta murtui nyyhkyttämään.
"Carmikseen... Vi-viedä perheeni... Carmikseen... Lupasin, mi-minä lupasin..." Femorin perustamisen tieltä yhteiset alueet jättänyt kettu takelteli ja käänsi kaipaavana katseensa kohti suuntaa, jossa tiesi puolisonsa ja parin jälkeläisensä olevan odottamassa isää palaavaksi metsästysretkeltä.

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by lara on May 24, 2012, 14:25

Anatre katseli ilmeenkään värähtämättä veljensä kidutustoimenpiteitä. Ketun rääkynä oli lähinnä ärsyttävää - miksi sen piti huutaa, kun siitä ei ollut mitään iloa? Olisi hitto vieköön kertonut kerralla kaiken, eikä vaivannut Ederan susia omalla mitättömyydellään.
Huoh, loppuisi jo tämäkin farssi.
"Carmikseen."
Anatre totesi venytellen, muka harkiten vaihtoehtoa. Loppujen lopuksi se ja Ikaros varmasti tappaisivat koko pesueen, mutta sitähän ei ketulle kerrottaisi.
"Hyvä on. Vie meidät perheesi luokse, niin me saatamme teidät rajalle ja saatte mennä. Yritä karkuun tai valehtele, ja veljeni toistaa äskeisen käsittelyn."
Susi saneli selkeät ehdot järjestelmällisesti kovin värittömällä äänellä. Se vilkaisi pikaisesti Ikarosta ja toivoi veljensä olevan samoilla linjoilla tämän asian suhteen. Kettu johdattaisi sudet pesälleen, jossa koko pesue teurastettaisiin varmuuden vuoksi saman ties. Jos yksi kettu oli jo tuollainen valehtelija, ei jälkeläisissäkään voinut olla mitään hyvää. Ja isäkettu kuolisi joka tapauksessa hyvin pian vammoihinsa, elleivät sudet sitä lopettaisi. Oman ajatusmallinsa ansiosta Anatre saattoi pitää itseään jopa armeliaana.

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by hitodama on Jun 3, 2012, 22:28

Ikaros naurahti kumeasti velipojan muka harkitessa kovinkin tarkkaan miten ketun kanssa toimittaisiin, mutta repolainen itse oli jo kivusta ja pelosta niin suunniltaan ettei osannut nähdä olevansa joutumassa ansaan, josta ei ulospääsyä ollut. Niinpä tämän tuskaisissa silmissä välähtikin silkka toivo Anatren luvatessa, että sudet ainoastaan tulisivat saattamaan tunkeilijat laumansa rajoille ilman sen suurempia jatkotoimenpiteitä.
"To-todellako? Voi, totta kai!" oranssiturkki henkäisi epäuskoisena, mutta ilmeisen halukkaana kuitenkin luottamaan kaiken kääntyvän parhain päin.
"Jep, niin totta kuin nimeni on Pikkuhukka", Ikaros vastasi pelottavan vakuuttavasti nostaessaan tassunsa pois vankinsa päältä ja päästäessä tämän siten kierähtämään takaisin jaloilleen. Nopea asennon muuttaminen sai hyvän annoksen verta menettäneen kirppukasan ensin liki pökertymään, mutta hetken tasapainoa haettuaan käänsi kettu jälleen nokkansa kohti kauempana odottavaa perhettään ja lähti nilkuttamaan eteenpäin.
"Matka e-ei ole pitkä, mutta rajalle pääsemisessä voi ke-kestää vähän aikaa. Minun... Pe-pentuni ovat vielä... Niin kovin nuoria", elikko puheli vain jotain sanoakseen. Tämän vierellä asteleva harmaa hukka vilkaisi vaivihkaisesti veljeään ja pyöräytti tälle silmiään. Ihan kuin tässä nyt jotain lapsenkaitsijoita ruvettaisiin leikkimään, jestas sentään.

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by lara on Jun 26, 2012, 1:11

"Emmehän me nyt aivan sydämettömiä ole."
Totesi Anatre ketulle siirappisen rohkaisevasti hymyillen. Jokseenkin tympääntyneesti se silmäili runnotun elikkoparan kompuroimista. Luojan kiitos pennut olisivat siedettävän kävelymatkan päässä, tämä yksilö kuukahtaisi alta aikayksikön, jos joutuisi kävelemään liian kauas.
Ketun selän takana heitti veljensä suuntaan huvittuneen kulmakohon - vai että Pikkuhukka...

Anatrea tympi ketun perässä laahustaminen.
Juokse, typerä kettu, juokse! Ei Ederan upseerilla ja tämän veljellä ollut koko päivää aikaa odottaa surkean kettulauman teurastamista.
"Keskitä voimasi kävelyyn."
Susi totesi. Se ei juuri nyt kaivannut tyhjänpäiväistä lörpöttelyä.

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by hitodama on Aug 19, 2012, 14:06

Saatuaan epäsuoran käskyn pitää nokkansa ummessa keskittyi kettu toden totta oikean polun hakemiseen, eikä Ikaroskaan katsonut tarpeelliseksi hidastaa asioita enempää turhanpäiväisellä jorinalla. Niinpä koiraeläinkolmikko eteni jonkin matkaa hyvinkin hiljaisissa tunnelmissa, kunnes pensaiden kätköistä alkoi kuulua leikkivien ketunpentujen kimakkaa vingahtelua. Repolaisperheen isä hymyili voipuneesti ja huusi molempia poikiaan nimiltä, jolloin niin nämä kuin niiden emokin asteli esiin pensaikosta. Nuorimmat eivät tajunneet pelätä isänsä mukanaan tuomia "henkivartijoita" ollenkaan, mutta murjotun ketun puoliso sentään seisahtui säikähtäneesti aloilleen heti sudet huomattuaan.
"Älä pe-pelkää, rakas. He saattavat meidät turvallisesti Carmikseen, e-ei muuta", uros koetti vakuuttaa, mikä sai Ikaroksen naurahtamaan kertakaikkisen huvittuneena.
"Niin, lupasimme huolehtia teikäläisistä oikein tarkasti. Aloitetaanko saman tien, velikulta?" harmaaturkki huikkasi uhkaavaan sävyyn Anatrelle.

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by lara on Sept 17, 2012, 11:03

Anatre seurasi hitaanpuoleista kettua jokseenkin turhautuneena. Liian hidasta! Pitäisi käskeä Ikarosta seuraavan kerran jättämään tapettavat sen verran liikuntakykyisiksi, ettei paikasta toiseen liikkumiseen menisi koko päivää aikaa.
Susi höristi korviaan ketunpennut kuullessaan ja haisteli liikkuessaan ilmaa. Pennut ja naaraskettu astelivat paikalle, ederalainen seisahtui aloilleen häntä korkealla, omaa erinomaisuuttaan uhkuen.
"Hetki vain."
Anatre lausui hiljaa Ikarokselle.
"Te olette tunkeutuneet laittomasti Ederan susilauman alueelle, hyväksikäyttäneet metsämme eläimiä ravintonanne ja nukkuneet meidän juurakoissamme."
Susi jylisi.
"Tällaisesta pitkäaikaisesta, tahallisesta rikkeestä meillä on tapana antaa varsin kova rangaistus muistutuksena siitä, ettei Ederan alueita hyväksikäytetä miten huvittaa.
Ederan upseerina minä tuomitsen sinut, kettu, puolisosi ja pentusi poistumaan alueelta välittömästi."
Itse tuomio ei kuulostanut läheskään niin pahalta, kuin se Anatren Ikarokselle välittämien katseiden ja eleiden höystämänä oli.
"Ikaros."
Susi kehotti hiljaa veljeään, samalla kun itse hyökkäsi kohti naaraskettua. Aikuiset olisivat nopeita pakenemaan ja ne tulisi tappaa nopeasti ensin.

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by hitodama on Sept 18, 2012, 15:36

Ikaroksen mitta alkoi selvästi olla täyttymässä, mistä syystä Anatren yhä hillitessä veljensä intoa näytti harmaaturkki joutuvan taistelemaan tovin itsensä kanssa kyetäkseen noudattamaan käskyä. Vaikka voittikin lopulta toistaiseksi murhanhimonsa, alkoivat ylipitkät kyntensä naputtaa kärsimättömästi maata upseerin kerratessa tehtyä rikettä ja siitä seuraavaa rangaistusta samalla, kun turkoosinvihreät silmänsä tuijottivat kutakin kettua suorastaan nälkäisinä.
"Me menemme kyllä, aivan vapaaehtoisesti--" aloitti pelosta tärisevä mutta urheaa pentujen vuoksi esittävä kettuäiti, kunnes kaikki kääntyi yhtäkkiä repolaisperheen kannalta päälaelleen ja hukat iskivätkin julmasti heihin hampaansa. Naaras ehti kiljahtaa lyhyen varoituksen pennuilleen ennen kuin sai Anatren kimppuunsa, siinä missä Ikaroksen viereen jäänyt uros ei ennättänyt tehdä sitäkään vähää ennen kuin hukan leuat jo pureutuivat lopullisen tiukasti tämän lapojen ympärille. Vaikka oli yleisesti ottaen kiinnostunut tuskan pitkittämisestä ja suoranaisesta kidutuksesta, ei piikkitukka jäänyt tällä kertaa tuhlaamaan aikaansa, vaan ravisteli muutaman kerran kettua puolelta toiselle ja painoi tämän sitten vasten maata. Uhrinsa ei kyennyt enää juuri edes ulisemaan - ei, ennen kuin Ikaros oli painanut etutassunsa kaikin voimin otuksen takaruumiin päälle ja ryhtyi repimään tätä kirjaimellisesti kahtia. Huuto oli korvia huumaava eikä katkennut heti edes siinä vaiheessa, kun susi pudotti kahdeksi veriseksi mytyksi muuttuneen eläinparan maahan ja säntäsi seuraavaksi kauhusta alleen laskeneen pennun kimppuun.

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by lara on Sept 25, 2012, 11:07

Suden voimakkaiden leukojen puristuksessa tapporavistus katkaisi hentoisen ketun niskan nopeasti. Anatre ei ehtinyt edes tahria turkkiaan vereen, kun se jo tipautti veltostuneen naarasketun suustaan ja kohotti katseensa silmäilläkseen veljensä tekemää tuhoa.
Anatre hengitti hieman raskaammin, adrenaliini virtasi.
Ikaros oli juuri parahiksi viimeistelemässä pentuja. Harmaaturkki astahti syrjään veriroiskeiden tieltä - Ikaros ei selvästikään osannut hoitaa asioita siivosti, vaan valitsi aina mahdollisimman sottaisen ja brutaalin vaihtoehdon.

Virnistäen uros vilkaisi veljeään. Ketuista ei olisi enää haittaa Ederan mailla.
"Tehtävä suoritettu."
Anatre tokaisi pirteästi.
"Olemme kuitenkin melko lähellä rajaa... emmeköhän jätä pienen muistutuksen rajarikkureille, vai mitä luulet?"
Suden silmät välähtivät ovelasti. Se kiilasi naaraan raadon etutassujensa väliin, tarrasi kiinni tämän kallosta ja riuhtaisi. Kuvottavasti rutisten pää irtosi ruumiista. Ketunpää suussaan Anatre etsi hetken sopivaa puuta, löysi sellaisen, jonka rungossa oli tynkämäinen oksa tarpeeksi matalalla ja loikkasi takajaloilleen puuta vasten. Susi runnoi pään kiinni oksantynkään ja hypähti kauemmas katselemaan työnsä tuloksia.
"Näyttää oikein hyvältä tuossa."

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by hitodama on Sept 25, 2012, 15:11

Ikaros sai ensimmäisen pennun helposti kiinni ja nitisti tämän yhtä vaivattomasti kuin isänsäkin, jonka jälkeen hukka syöksyi vielä viimeisen elossa olevan ketunkin kimppuun. Paniikki oli saanut raukan jalkoihin sen verran eloa, että uros sai säntäillä lyhyen tovin itkevän repolaisen perässä ennen tämän kampittamista ja maahan painamista. Litistäessään nuoren otuksen kurkun massiivisen etutassunsa alle pysähtyi äkisti purkautuneesta jännityksestä tärisevä Ikaros viimein vetämään henkeä ja katselemaan veristä maisemaa, jonka keskellä seisoi pystyssä ainoastaan hänen veljensä, jolla taisi olla vielä jotakin kiintoisaa mielessä.
"Mitä meinaat?" piikkiturkki uteli käheästi ja jäi katselemaan, kuinka Anatre repi tappamansa ketun pään irti ja teki siitä oikein oivan koristeen. Siinähän sitä olisi rajan tälle puolen eksyvillä carmislaisilla tuijottamista!
"Hah, todellakin jätämme! Hyvä idea, rakas veli", Ikaros intoili nostaessaan tassunsa pois ketunpennun päältä. Vinkuvasta yskäisystään päätellen rääpäle oli vielä elossa, mutta hapenpuutteen tainnuttamana se ei onnekseen tainnut juuri tajuta kohtaloaan, kun harmaa susi survoi pienen ruumiin niin ikään oksan nokkaan roikkumaan. Ja piankos kaksi viimeistäkin oranssiturkkia tekivät ensimmäisille seuraa, kun aivan uudenlaisen työinnon valtaan joutunut Ikaros koristeli lähimmät puut otusten ruumiinosilla. Näky oli kokonaisuudessaan varmasti yksi irvokkaimmista, mitä Andriaanan saarella oltiin aikoihin tavattu.

"Huh, johan siinä olikin tekemistä", Ikaros huokaisi selvästi tyytyväisenä, jahka työt oltiin viimein saatu päätökseen.
"Ei sillä tosin, että valittaisin, hitot! Tällaisia töitä hoitelisi kyllä useamminkin. Et olisi sattumalta kuullut muista tunkeilijoista, herra isoherra kun olet?"

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by lara on Sept 28, 2012, 14:25

Kettukoristeiset puut olivat kieltämättä melko komeaa katsottavaa.
"Luulisi tuon saavan edes muutaman alueelle tunkeutujan pakenemaan häntä koipien välissä omille alueilleen. Ei nimittäin tee mieli jakaa noiden kohtaloa!"
Anatre totesi varsin tyytyväinen hampaat paljastava virne naamallaan. Ketut olivat joo ansainneet kohtalonsa, ja saman tuomion tulisivat saamaan muut ällöttävät syöpäläisiä kantavat elukat, jotka reviirille tunkeutuisivat.

Tehtävä näytti innostaneen myös aina niin kovin työntekoa pakoilevan Ikaroksenkin.
"Eiköhän jätetä osa hommista muille kaartilaisille."
Anatre totesi hieman virnistäen.
"Ota kuitenkin ihmeessä enemmän tehtäviä vastaan tulevaisuudessa. Toteutustavan kun voit itse valita."
Susi vinkkasi. Se ei uskonut hetkeäkään, että Ikaroksesta kovin aktiivista klaanin eteen työskentelijää saisi aikaiseksi, mutta ainahan sitä kannatti vähän persauksille potkia.
"Eiköhän ole aika palata kartanolle."

[[Dör pelataanks nää vaikka lähtemään vaan sinne kartsalle tästä yhdessä ja lopetetaan siihen?]]

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by hitodama on Oct 9, 2012, 15:48

Anatre ei lupaillut enempää äksöniä tälle päivälle, mikä sai Ikaroksen intoa puhkuvan olemuksen lösähtämään pettymyksestä. Pitkään hän ei kuitenkaan jaksanut murjottaa, vaan oli seuraavassa hetkessä jo miettimässä veljensä mainitsemia tulevia vahtikeikkoja.
"Hmm, puhut kenties asiaa. Taidanpa nimittäin todella jokusen homman ottaakin!" susi ihan tosissaan pohdiskeli. Hänellä kun ei ollut koskaan ollut mitään ongelmia mielipiteidensä muokkaamisessa, ja koska hän oli selvästi ollut väärässä ainakin tämäntyyppisten töiden suhteen, niin turhapa sitä oli käydä piilottelemaan. Vaan nyt oli kaikesta huolimatta aika kääntää nokka kohti kotia.
"Joo, mennään vaan. Jos vaikka kellarin kautta hyvin tehdyn työn kunniaksi?" muisti harmaa hukka silmät ilkikurisesti tuikkien ehdottaa samalla, kun ryhtyi hölkkäämään rauhalliseen tahtiin kartanon suunnalle. Ei hän tosissaan uskonut saavansa Anatresta ryyppykaveria itselleen, mutta ainahan sitä kannatti yrittää!

// Jep, näin teimme! =D Tattis peliseurasta! //

Re: Tulevaisuuden toivot
Post by lara on Oct 16, 2012, 12:15

Susi hymyili veljensä intoilulle salaa itsekseen. Oli ehkä syytä antaa toisen luulla, että kaikki rajaongelmatehtävät olivat yhtä hauskoja kuin tämänkertainen kettuongelman ratkaiseminen. Yleensä sai osalleen vain hukkareissuja tai jotain pikkukinojen ratkomisia.
"Sen kierroksen saat hoitaa aivan keskenäsi, veli hyvä. Päivä on nuori, ja Ederan upseerin odotetaan toimivan laumansa hyväksi aina iltaan asti."
Anatre totesi.
Se ei ollut koskaan juurikaan välittänyt ryypiskelystä, mutta menkööt Ikaros keskenään.

[[Jee hyvä peli loppu.]]