Ikaros - RPGs

Post by hitodama on 29 Aug 2013 at 18:41

// ...anteeksi otsikosta, syytän Ikarosta. u__u Wolf ja Fleshey. //

Joskus eivät asiat menneet niin kuin niiden olisi toivonut menevän - eivät todellakaan! Sen oli saanut monien muiden ederalaisten muassa Ikaroskin viimeisten viikkojen aikana huomata. Hienon susilauman uljas kartano oli muuttunut kuolemalta löyhkääväksi sairastuvaksi, porukkaa lakosi kuin heinää ja kaikki oli muutenkin merkillisen tautiepidemian takia yhtä kurjuuden ylistyslaulua. Ja ellei siinä ollut vielä tarpeeksi, leikki harmaan uroksen lempiserkku jotain ihmeen mallilaumalaista heilastelemalla tylsimys-Lawin kanssa ja pitämällä huolta jostain ihmeen ojasta kaivetusta ottopenikasta.

Kaiken kaikkiaan tämä tarkoitti siis sitä, ettei Ikaros voinut kuin pohtia päivät pääksytysten kuolisiko hän ensin tylsyyteen vai tulisiko hulluksi toimettomuuden takia.

Näitä asioita tuumaillen maata retkotti susiklaanilainen tällä hetkellä keskellä ränsistyneen kylän raittia ja potkiskeli puhtaaksi kaluamansa kanalinnun luita laiskasti etutassuillaan sinne tänne. Hukka harkitsi saisiko mitään hupia siitä, mikäli hän teroittaisi yhden luista ja iskisi pitkästä aikaa uuden lävistyksen jonnekin päin naamaansa, mutta jos sen halusi tehdä kunnolla, tarvittiin siihenkin joku avustajaksi. Miksei mistään kivasta oikeasti tullut mitään ilman seuralaista?!

Post by Wolf on 30 Aug 2013 at 20:52

[[ Otsikko on krhm hyvin kaunis. ]]

Itse kullakin susiklaanilaisella tuntui olevan huono päivä, sillä myös toinen Ederan prinsessoista oli käärmeissään. Taannoinen välikohtaus kartanolla oli yhä sen mielessä, ja vaikka naaras ei hetkeäkään epäillyt, että olisi toiminut väärin, ärsytti se silti. Kaiken tautiepidemian keskellä kun tapahtui tällaista, tuntui, että koko lauma hajosi tassuihin. Vaikka eihän se varsinaisesti Flesheyn ongelma ollut, muttakun sairastumisen takia äiti ei voinut laumaa hoitaa eikä uutta alfaa oltu nimetty, ei oikein jäänyt muita vaihtoehtoja kuin huolestua. Vaikkei Fleshey ehkä ihan yhtä elitisti ollutkaan kuin vaikkapa siskonsa, ei se silti halunnut päästää koko laumaa kaatumaan vain moisen taudin takia, jonka voisi hyvin kukistaa sinnikkyydellä! Fleshey ei ainakaan siihen kuolisi, niin se oli päättänyt. Vaikka tosiasiassahan päätös ei tainnut kyllä neidon itsensä olla.

Niinpä oli kyseinen valkoturkkinen susiklaanineito marssinut kuono pystyssä pois kuolevalta haisevasta kartanosta ulos tuulettumaan, ja matkallaan päätynyt kylään. Taas. Sitä ärsytti, koska lauman alueet olivat nykyisellään niin kovin pienet. Kylästäkin oli jokainen talo tutkittu ainakin tuhat ja sata kertaa, eikä metsässä ollut muuta kiinnostavaa kuin saalis. Ja kartanon alue oli täynnä kuolevia. Olihan naaras toki kerran käynyt Djalan alueilla, mutta yksin siellä ollessaan ei kyllä uskaltanut pidemmälle lähteä tutkimaan. Ehkä jos joku tuttu olisi ollut mukana. Mutta ei, tylsiä kaikki.

Mietteissään Fleshey vain käveli katse välillä kohti taivasta ja välillä maahan luotuna. Koska olotila ei sillä hetkellä ollut erityisen valpas, meinasi naaras kirjaimellisesti kävellä päin harmaaturkkista serkkuaan. Hämmennyksissään yhtäkkisestä toisen eteen ilmestymisestä teki Fleshey vain äkillisen pysähtymisen, tömpsähti maahan istumaan ja jäi sanattomana tuijottamaan toista. Elämää! Oikeaa, tervettä elämää!

[[ Ps. oletan että Fleshey tietää että Azza on sairas, vaikka se ei julkista tietoa olekkaan? ]]

Post by hitodama on 31 Aug 2013 at 15:14

// Joo, eiköhän niin voida olettaa. //

Toisin kuin serkkunsa, oli Ikaroksen jokainen aisti suorastaan ylivirittynyt äärimmilleen, jotta tämä varmasti huomaisi pienimmänkin mahdollisuuden hankkia itselleen jotain mielekästä tekemistä, mikäli sellaista vain sattuisi lähimaille eksymään. Näin ollen hukan korvat kääntyivät välittömästi kohti askelluksen aiheuttamia ääniä, kun omissa maailmoissaan leijaileva Fleshey saapui samalle tienpätkälle harmaaturkin kanssa. Mitään ei uros kuitenkaan sanonut, sillä vaikkei hän sitä itse olisi myöntänytkään, oli jokunen murunen Susiklaanin tapaopeista juuttunut jopa hänen kalloonsa; näin ollen hän oletti saapujan ominaisuudessa liikkeellä olevan kirjavaturkin tervehtivän häntä ensimmäisenä.

Kun mitään ei kuitenkaan ottanut kuuluakseen, käänsi Ikaros viimein kysyvän katseensa kohti Flesheytä vain huomatakseen, että mokoma oli kävelemässä suoraan häntä päin kuin sokea ikään. Uros mutristi kasvonsa ilmeeseen, jonka perusteella hän piti toisen käytöstä vähintäänkin selvänä merkkinä hulluudesta, kunnes naaras viimein tajusi missä oli - ja putosi suorilta jaloilta istualleen! Ele ei saanut Ikarosta ainakaan perumaan tekemäänsä päätelmää sukulaisen mielenterveydestä, minkä hän antoi edelleen näkyä peittelemättömänä kasvoiltaan samalla, kun hän nousi istumaan nenäkkäin Flesheyn kanssa.
"Pöö", uros mörähti kuuluvasti levittäessään silmänsä apposen ammolleen ja tunkiessaan pärstänsä niin lähelle toista kuin vain taisi. Tämä oli selvästi hänen käsityksensä mielenvikaisten kanssa kommunikoimisesta.

Post by Wolf on 31 Aug 2013 at 16:28

Vihdoin hämmennyksestään toivuttuaan tajusi Fleshey nyt istuvansa maassa ilmiselvän elävän serkkunsa edessä. Vastaanotto ei kuitenkaan ollut juurikaan sen hienovaraisempi kuin naaraan paikalle saapuminenkaan ja Ikaroksen tunkiessa naamansa ihan lähelle ja vielä "tervehtiessä" erittäinkin epäkohteliaasti, tuhahti naaras hyvin kuuluvasti. Tapaaminen ei tuntunut alkavan hyvin, ja vaikkei Fleshey vielä tätä sukulaistaan erityisesti tuntenut, osasi se silti ennustaa ettei homma välttämättä kehittyisi yhtään paremmaksi.

"No hei vain", Fleshey tuhahti äänekkäästi mielipiteensä moiseen kommunikointiin. Sen teki mieli lisätä jotain alentavaa kuten "mikä vajakki sinä olet" tai "kuuluuko sukuun tuollaisia typeryksiä", mutta sai pidäteltyä itseään. Vaikka nyt alfan tyttärenä se kyllä tunsi olevansa arvoasteikossa edes hieman tätä toista korkeammalla, ei se ihan karkeuksia kehdannut alkaa latelemaan. Jospa vaikka tapaamisen saisi vielä käännettyä hyvään suuntaan.

Post by hitodama on 2 Sep 2013 at 23:22

Kun sai pöhköllä käytöksellään kirvoitettua Flesheystä irti niin puhetta kuin ylenkatseisia tuhahduksiakin, veti Ikaros itseensä tyytyväisenä päänsä pois serkun naamalta ja virnisti niin leveästi, että purukalusto vain välkkyi.
"Ohoh, löytyihän se ääni sieltä", uros kaiken kukkuraksi vielä tokaisi samalla, kun hän pudottautui takaisin makuulleen ja jatkoi luunkappaleiden hipelöimistä. Huvittuneen katseensa susi piti kuitenkin kirjavaturkissa, sillä mitä iloa kanssakäymisessä muka oli, ellei siinä samalla saanut tarkkailla toisten (Ikaroksen ollessa kyseessä yleensä aika pöllämystyneitä) kasvonilmeitä?
"Jos siskosi perässä juoksentelet, niin se ei ole täällä. Leikkinee perhettä jossakin kartanon pihan pusikoista", harmaa kuitenkin jo astetta asiallisemmin jatkoi. Flesheyn alkuhämmästyksestä päätellen tämä ei nimittäin ainakaan Ikarosta ollut etsiskellyt, joten uros arveli tämän kenties olevan jonkun lähisukulaisensa kannoilla. Ja noh, tilanteen ollessa se mitä oli, taisivat Serafi ja Zephyr olla naaraan viimeiset liikuskelukykyiset perheenjäsenet, joten vaihtoehtojen suhteen ei ainakaan runsaudenpulaa päässyt syntymään.

Post by Wolf on 15 Sep 2013 at 12:28

Fleshey tuhahti hyvin kuuluvasti ja arvostelevasti Ikaroksen levähtäessä takaisin maahan makaamaan. Itse naaras ei liikahtanut senttiäkään, mutta piti kyllä varmasti katseensa yhtä tiukasti serkussaan kuin serkku hänessä.
"Siskoni?" Fleshey tuhahti uudestaan, taas hyvin kuuluvasti. Se ei voinut käsittää miksi kukaan, oikeasti, kukaan etsisi Serafia, ainakaan seuraksi. Periaatteessa Flesheyllä ei ollut varsinaisesti mitään siskoa vastaan, mutta kun perheessä oli kaksi tytärtä, joista toinen oli oikea isän lellikki ja toinen jäi vallan ilman huomiota (ainakin siskoonsa verrattuna), kyllä se hieman hiersi välejä. Ainakin Flesheyn mielestä. Etenkin kun toinen oli luonteeltaankin välillä oikea ärsyttävä prinsessa. Vaikka olihan se kiva, että sisaruskatraasta edes prinsessa-sisko oli vielä hyvässä kunnossa.
"Miksi minä Serafia etsisin", kirjavaturkkinen tokaisi.
"En minä etsi mitään tai ketään, ei täältä löydy muuta kuin tylsyyttä", naaras sanoi pettyneenä ja nyrpisti kuonoaan.
"Olisipa edes jotain jännitystä!"

Post by hitodama on 15 Sep 2013 at 23:38

Kun Fleshey ei sittenkään kuulunut olevan etsiskelemässä rakasta sisartaan, kohautti Ikaros välinpitämättömästi lapojaan ja tehosti elettä myös lyhyellä pään kallistamisella. Samapa tuo, vaikka hänen olettamuksensa oli mennyt vikaan; pelkkä summittainen arvaushan se vain oli ollutkin.
"Hankkisit itsellesi kavereita, serkku armas", uros sen sijaan viisasteli, kun valkoturkki kävi päivittelemään kertakaikkisen tylsistynyttä olotilaansa. Hukkaa ei näyttänyt ilmeisesti haittaavan tippaakaan se, että periaatteessa toinen olisi voinut kai kehottaa häntä tekemään ihan samoin, sillä yksinhän hänkin täällä vain kurjuudelleen kumarteli. Luunkappaleista kun ei oikein ollut seuralaisiksi.
"Tiedäthän, sellaisia tyyppejä joiden kanssa ryypätä, reissata ja rakastella. Veikkaanpa, ettet taatusti ole nimittäin tehnyt niistä vielä ainuttakaan, vai miten on?" Ikaros itselleen ominaisen ronskein sanankääntein jatkoi. Kysymyksenomaisen tokaisunsa päätteeksi hän tuli lisäksi potkaisseeksi yhden luistaan kohti Flesheytä. Eleestä sai sen vaikutelman, kuin ilkikurisesti virnuava piikkiturkki olisi potkaissut pallon niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin äänekkäästi tuhisevalle serkulleen.

Post by Wolf on 16 Sep 2013 at 20:42

Fleshey hymähti Ikaroksen viisastelulle kavereista. Olihan hänellä kavereita, ihan tarpeeksi! Vasta vähän aikaa sitten se oli tavannut Fegrinin ja sitä ennen Athenen. Molemmat oikein kunnollisia susia, tai niin Fleshey ainakin luuli. Athene kun ei ihan täysi susi ollut, ja tätä nykyä sitäkin kuolleempi, vaikkei ederalainen ollutkaan asiasta kuullut. Ilmeisesti myös serkun ajatukset jollain tapaa tavoittivat Flesheyn mielen, sillä se keksi mitä parhaimman vastauksen serkkunsa nälvimiseen.
"Vaan missäs sinun kaverisi ovat?" Fleshey kysäisi ennen kuin ehti punastua harmaaturkkisen sanoista. Kaikeksi onneksi turkki peitti kyllä suurimman nolostuksen aiheen, mutta siitä huolimatta Fleshey käänteli korviaan hiukan hermostuneena. Tottapuhuen se ei ollut tosiaan kertaakaan ryypiskellyt, vaikka omissa juhlissa silloin tulikin vähän alkoholijuomia maisteltua. Silloin kyseessä oli kuitenkin ollut hienostunut tilaisuus, eikä myöhemmin ollut ollut oikein tilaisuuksia moiseen toimintaan. Rakastelun kanssa oli käytännössä sama juttu - Flesheyn ainoat kokemukset moisesta pentujentekotoiminnasta rajoittuivat isän aikoinaan pitämään oppituntiin kyseisestä hommasta.

Mutta reissannut se kyllä oli! Ainakin jonkun verran, eikä sitä voinut kiistää.
"Kyllähän minä olen reissannut. Olen käynyt Djalassa ja tunnen erään befalaslaisen", Fleshey kertoi hyvinkin innokkaasti, jättäen tietyt yksityiskohdat pois. Kuten sen, että Djalassa se oli ollut niin lähellä rajaa, että ehtisi milloin vain juosta takaisin omille mailleen. Tai sen, että tämä kyseinen befalaslainen oli kojoottikoira, ja vahingossa eksynyt Ederan niitylle, jolla he olivat tavanneet. Ei nimittäin ehkä ollut hyvästä kertoa, että oli veljeillyt muun kuin susiverisen kanssa, vaikka sillä hetkellä Fleshey ei ollut vielä aivan niin paatunut kuin nykyään, saati että olisi oikeastaan edes tajunnut, mikä kojoottikoira oikein oli.
Ikaroksen potkaiseman luunpalan nappasi Fleshey närkästyneenä suuhunsa ja sylkäisi kauemmas, ennen kuin rojahti mukamas huolettoman oloisena sekin makaamaan kylänraitille.
"Sitäpaitsi oletko itsekään niin kokenut, kuin annat ymmärtää", kirjavaturkki epäili.

Post by hitodama on 17 Sep 2013 at 17:50

Fleshey otti ja iskikin suoraan Ikaroksen lörpötelmän epäloogisuuteen huomauttamalla, ettei serkku harmaakaan näyttänyt kovin suuressa kansansuosiossa paistattelevan. Tämä sai uroksen kohottamaan kulmiaan ja katselemaan ympärilleen kuin yhtäkkisesti kadonneita kavereitaan etsien. Lopuksi katseensa palasi kuitenkin taas kaluttuun luukasaan, jolloin hukan ilme muuttui liioitellun oivaltavaksi.
"Hupsista, taisinpa epähuomiossa pistää ne poskeeni", Ikaros edelleen leveästi virnuillen väitti. Onneksi luut tosin haisivat vielä ihan selvästi ne omistaneelle linnulle, sillä muutoin joku suden vähän paremmin tuntenut olisi voinut jopa epäillä hänen puhuvan täyttä totta.

Vaan hetken kuluttua sai Ikaros itse vaihteeksi syyn osoittaa hienoista halveksuntaa, kun kirjava sukulaistyttö kävi puolustelemaan elämänkokemuksensa laajuutta kertomalla paikoista ja henkilöistä, joihin hän oli ehättänyt tutustua. Hymistelemisen sijaan uros kuitenkin pärisytti äänekkäästi huuliaan ja heilautti väheksyvästi etutassuaan kertoakseen mahdollisimman selvästi, mitä mieltä hän Flesheyn hurjista seikkailuista oikein oli.
"Voi kuule kun tietäisit, likka!" uros naurahti miettiessään puolestaan omia kommervenkkejään.
"Kaikkia juttuja ei toki ihan päivänvalossa voi edes kertoa, mutta on meikäläinen sentään talsinut tämän saaripahasen pari kertaa päästä päähän ja haastanut riitaa taatusti jokaiseen laumaan kuuluvien tyyppien kanssa. Puhumattakaan siitä, että olen juhlinut ihan kaikenlajisten koiraeläinten kanssa: susien, piskien ja sekaveristen raukkojenkin. Kerran yritin jopa naida yhtä kettua, mutta se päättyi itse asiassa aika onnettomasti", Ikaros leveili, antamatta eleidensä tuoda yhtään ilmi sitä, kuinka paljon puheistaan oli totta ja kuinka paljon silkkaa kukkua.

Post by Wolf on 22 Sep 2013 at 18:46

Vielä tähän mennessä ainakin Ikarokseen verrattuna melko hillitysti käyttäytynyt Fleshey rentoutui serkun letkeästä toteamuksesta jopa siinäkin määrin, että naurahti hieman. Serkusten huumorintaju ei ehkä ihan täysin kohdannut, mutta ehkäpä tästä tapaamisesta saisi silti jotain hauskaa irti. Naaras sulatti kuonolleen pirteän hymyn.

Ikaroksen kuitenkin selvästi vähätellessä Flesheyn kokemuksia, painoi naaras korvansa luimuun ja hymy hävisi. Eihän se nyt tietenkään voinut olla yhtälailla kokenut kuin Ikaros, jolla nyt vain sattui asemansa (tai sen puutteen) takia olemaan huomattavasti enemmän vapauksia. Tokihan he molemmat olivat susiklaanilaisia, mutta väkisinkin äidin johtoasema pakotti miettimään hieman tarkemmin, mihin sitä kuononsa oikein tunki.
"Alfan tyttärenä on paha riekkua ympäriinsä kaikkien mahdollisten vastaantulevien kanssa", Fleshey tokaisi muistuttaen Ikarokselle, ettei välttämättä ollut voinut ihan kaikkea haluaamaansa edes kokeilla.
"Sitäpaitsi minä olen tavannut kojoottikoiran, tuskinpa sentään itse olet", kirjava susi tokaisi ikäänkuin yhden erilajisen tapaaminen olisi suurikin saavutus. Mutta olihan se, eikai kojoottikoiria juurikaan Andriaanalla ollut, niin että Fleshey oli hyvin onnistunut poimimaan joukosta sen yhden erilaisen kuin kaikki muut.

Post by hitodama on 15 Nov 2013 at 21:11

Serkusten keskustelun perusteella alkoi hiljalleen näyttää siltä, ettei maailmassa ollut juuri mitään sellaista, mikä ei olisi saanut Ikarosta nauramaan. Näin teki nimittäin jopa Flesheyn täysin asiallinen perustelu siitä, miten alfan jälkikasvun ei voinut odottaa juoksentelevan ihan päättömien kananpoikien tavoin ympäri saarta levittämässä pahennusta, kuten uros itse tapasi ilmeisesti tehdä.
"Voi miten kulunut tekosyy! Tietäisitkin montako kertaa olen kuullut tuon saman Serafin suusta", hän räkätti piittaamatta yhtään siitä, kuinka moinen irviminen sai hetkeksi jo rentoutuneen Flesheyn jälleen vakavoitumaan.

Vaan seuraavaksipa tuli kirjava naaras viimein sanoneeksi jotain, mikä serkkupojan päihittämisen lisäksi sai tämän kiinnostumaan puheenaiheesta melkoisesti.
"Älä, olet vai?" harmaaturkki varmisti kääntäessään kysyvän katseensa kohti Flesheytä.
"No hitto okei, piste siitä sinulle! Olisi niin pitänyt itsekin olla paikalla, kun joku semmonen joitain kuukausia sitten tukki kuulemma tuonne rajan tuntumaan. Tiedätkö muuten mitä se väitti? Yritti uskotella vartiokaartilaisille olevansa tulossa hyvästelemään ystäväänsä, hahah!" päätyi Ikaros kuulemiensa huhupuheiden perusteella kertomaan.
"Ihan niin kuin joku Ederassa oikeasti haalisi sellaista porukkaa kaveripiiriinsä!"

Post by Wolf on 17 Nov 2013 at 11:11

Fleshey ei juurikaan enää jaksanut kimpaantua Ikaroksen irvailusta, vaan jätti uroksen äänensävyn täysin omaan arvoonsa. Mutta kantansa hän kyllä osasi perustella, ja niin hän tekikin.
"Hah, kyllä sinäkin vähän miettisit tekemisiäsi, jos saattaisit olla seuraava alfa tai upseeri", Fleshey totesi tuhahtaen. Serafissa nyt tuskin oli alfa-ainesta, mutta äidin sairastuttua todennäköiseksi uudeksi alfaksi oli lähinnä kaksi vaihtoehtoa: joko jompikumpi upseereista tai sen hetkisen alfan jälkeläinen. Tällä hetkellä upseerina toimiva Iren tuntui todennäköisemmältä vaihtoehdolta mutta toisaalta, näinä aikoina mikään ei voisi olla varmaa. Sitäpaitsi Iren selvästi odotti pentuja, ellei jopa ollut jo synnyttänyt. Eikä juuri synnyttänyt alfa tuntunut kovin vakuuttavalta, vaikka Iren siihen olisi varmasti pystynytkin.

Kauaa Fleshey ei kuitenkaan ehtinyt susiklaanin tulevia tapahtumia miettiä, kun Ikaros tarttui hänen sanoihinsa koirakojootista. Fleshey nyökkäsi serkkupojan varmistukselle ja kohensi hieman ryhtiään tuon sanoja kuunnellessaan. Pikkuhiljaa Ikaroksen sanat kuitenkin kulkeutuivat sellaiseen suuntaan, että pieni okaisu taisi olla tarpeen.
"Hah, vai että ystäväänsä! Kaikkea sitä kuuleekin", Fleshey naurahti pilkalliseen äänensävyyn.
"Se varmaan luuli, että meistä tuli ystävät kun häädin sen pois meidän niityltä! Siis silloin kun niitty vielä oli meidän. Se kutsui minut jopa vierailulle Befalakseen omaan kotikoloonsa!" kirjavaturkkinen jatkoi kertoen auliisti tarinaansa hieman värittäen siitä, kuinka oli tavannut Kajon ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa.
"Siis voitko kuvitella, koloonsa! On niilläkin elämä, asua jossain likaisessa mäyränkolossa kunnon asumuksen sijaan", susiklaanilainen totesi vielä, tarkoittaen "kunnon asumuksella" tietenkin kartanoa.
"Mutta miten niin hyvästelemään?" Fleshey kysäisi vielä yrittäen kuulostaa mahdollisimman viattomalta. Sitä kyllä kiinnosti entisen ystävänsä, tai no tuttavansa, hyvästelyt. Eikai toinen vain ollut kuollut? Tai suuttunut siitä, että Fleshey ei ollutkaan käynyt tervehtimässä häntä?

Post by hitodama on 18 Nov 2013 at 00:53

Ikaros jatkoi hekottamistaan ja pyyhkäisi väitteet oman suhtautumistapansa arvoasteikkosidonnaisuudesta sivuun ronskilla tassunheilautuksella.
"Niin varmaan", uros kaikessa yksinkertaisuudessaan örähti. Harmaaturkki oli nääs aivan varma siitä, että vaikka joku olisi antanut hänelle alfanpestin hoidettavaksi, ei hän olisi moisista titteleistä turhia alkanut stressaamaan.

Mutta ne asiat sikseen; pöhköt vieraslaumalaiset olivat Ikaroksen mielestä paljon hauskempi puheenaihe. Etenkin, kun Fleshey toi ilmi sen mahdollisuuden, että Ederan rajalta käännytetty kojoottikoira saattoi tietysti olla se yksi ja sama yksilö, jonka serkkulikkakin oli aikaisemmin tullut tavanneeksi.
"Tshähäh, olisit nyt ihmeessä mennyt rääpäleen koloa katsomaan! Ties vaikka koko hökötys olisi hups heijaa ottanut ja sortunut omistajansa niskaan, kun ihan vähän olisit tökännyt jotain kattoa kannattelevaa sontapaakkua", hukka kuvitteli, ennen kuin toisen pyynnöstä vakavoitui toviksi muistellakseen miten hyvästien jättäminen oli vartiokaartilaisten kertomiin juoruihin liittynyt. Se ei ymmärrettävästikään ollut tuntunut Ikaroksesta tarinan kiinnostavimmalta pointilta, joten hänen oli hetken todellakin hierottava aivonystyröitään saadakseen yhtään mitään ilmoille.
"Jaa, kai se oli uikuttanut olevansa lähdössä perheineen jonnekin. Vissiin siihen jotkut turpakäräjätkin liittyi, mutten nyt osaa kyllä muistaa miten. Kai se itse tai joku muu sekasikiöperheestään oli saanut nenilleen sen verran pahasti, että ne oli koko revohka lähdössä litomaan", uros parhaansa mukaan tapaili.

Post by Wolf on 19 Apr 2014 at 00:39

Fleshey jätti täysin omaan arvoonsa Ikaroksen toteamukset alfailuun liittyvistä hommista - ei sitä sellaiset nyt enää kiinnostanut, kun Ikaros oli maininnut paljon kiinnostavamman aiheen. Höristäen korviaan Fleshey kuunteli Ikaroksen kerrontaa vaikka yritti samalla näyttää selvästi inhoavalta. Oikeasti se oli pitänyt Kajoa ihan mukavana, mutta ei sitä voinut serkulle sanoa, sehän olisi todennäköisesti möläyttänyt moisen tiedon ulos suuresta suustaan kaikista pahimmalla hetkellä.

"No olisi ehkä pitänyt. Olisinpahan nähnyt millaisissa vanhanaikaisissa tuollaiset koiraotukset asuvat!" Fleshey naurahti kepeästi Ikaroksen vitsille, mutta tunsi kuitenkin pienen omantunnon piston puhuessaan.

Sitten Fleshey sai hetken odottaa Ikaroksen vastausta siitä, miksi ihmeessä Kajo oli tullut hyvästelemään. Se kuunteli toista tarkasti, mutta yritti samalla näyttää rennolta kuin homma oikeasti olisi ihan vain mitätöntä ihmettelyä. Sisimmässään se kuitenkin kauhistui - kuulosti nimittäin siltä, että joko Kajo tai joku Kajolle hyvin tärkeä henkilö oli pahemminkin saanut turpiinsa. Ehkäpä siis ihan hyvä, että kojoottikoira oli lähtenyt saarelta, eihän tällainen elämäntyyli kaikille sopinut. Saarella oli ties mitä vaarallisia juttuja, kuten uhittelevat koirasudet ja lahkolaiset.

"No huhhuh, toivottavasti saikin turpiinsa ja kunnolla. Sietääkin jos tuollaisia pelkureita, että heti lähtevät karkuun jos vähän joku tulee uhkailemaan", Fleshey totesi mukamas letkeän oloisesti ja naurahti vielä päälle pilkallisesti.

Post by hitodama on 19 Apr 2014 at 22:07

Kun myös Fleshey näytti pääsevän toisten tapojen haukkumisen hauskuudesta jyvälle, räkätti Ikaros hurjana kuulemalleen ja iski samalla itselleen tahtia hakkaamalla etutassuaan vasten maata.
"Thahaha, käy kuule tsekkaamassa nurmikentällä jotain haisevaa kaninkoloa, kun eiköhän sellainen aja ihan saman asian", harmaaturkki jatkoi, eikä näyttänyt piittaavan pennin vertaa siitä, että mainistemansa ruohoaukea kuului tätä nykyä Ederan sijasta kilpailevalle naapurilauma Djalalle. Uros itse nääs liikkui liki tyystin huoletta missä tykkäsi, vaikka olisi tosin myönnettävä hänenkin harkitsevan pariin kertaan toimiaan, mikäli joku oikeasti varteenotettavalta vaikuttava kaveri olisi rajaloukkausta todistamassa. Näin kuitenkin oli harvoin päässyt käymään, kiitos muiden laumojen verrattain kehittymättömän vartiotoiminnan.

Ja aina vain lisää nauramisen aihetta osasi Ikaros nyhtää serkkunsa seuraavistakin sanoista, joskin tässä vaiheessa huvittuneisuutensa ei enää yltänyt aiempiin huippulukemiin, vaan sai hänet ainoastaan hörähtelemään möreällä äänellään. Samalla hän tuli jälleen kerran vilkaisseeksi susikaksikon välissä nököttäviä luunkappaleita, jolloin silmänsä välähtivät aivan erityiseen sävyyn, joka kenellekään urosta hyvin tuntevalle olisi kertonut hänen saaneen juuri jonkin kerrassaan mainion idean.
"No joo. Mutta kuule, kirjava serkkuseni, et suinkaan sinä taida minkään sortin pelkuri olla?" Ikaros yllyttävään sävyyn uteli ja käänsi katseensa takaisin kohti Flesheytä.
"Katsos kun minä tässä tuumasin aikaisemmin, että viimekertaisista lävistyshommistani on jo ihan pirun paljon liikaa aikaa. Vaan kun katsoo noita sinun neitseellisen tyhjiä korvalärpättimiäsi, niin pakostakin tässä tulee mieleen, että jos läntättäisiinkin komea luukoriste minun sijasta sinun korvaasi! Mitäs tykkäisit?" susi ilkikurisesti virnistellen ehdotti.

Post by Wolf on 20 Apr 2014 at 15:15

Fleshey tyrskähti Ikaroksen toteamukselle nurmikentän haisevista kaninkoloista. Yhä se yritti näyttää mahdollisimman letkeältä ja luonnolliselta, aivan kuin olisi voinutkin tehdä sen. Vaikka ei se viitsinyt mennä Djalan maille, nimittäin alfan tytär yritti ainakin kunnioittaa omaa asemaansa ja laumojen rajoja. Vaikka sen omasta mielestä nurmikenttä kyllä yhä kuului Ederalle, olihan se kuitenkin ollut Ederan alueita koko Flesheyn pienen elämän. Tai no, melkein koko elämän, nykyäänhän Djala oli sen valloittanut takaisin. Eikä sillä, että Flesheytä edes olisi ihan hirveästi haitannut rajoja rikkoa, mutta se ei halunnut niskaansa kasaa vihaisia lahkolaisia vieraslaumalaisia.

Pian jo Ikaroksen silmissä välkähti jonkinlainen keksimisen ilme, ja vaikka Fleshey ei moista aiemmin ollutkaan nähnyt, osasi se jollain ajatuksentasolla arvata, että nyt oli tulossa jotain erittäin mielenkiintoista settiä. Sitä se ei kuitenkaan osannut arvata, että kyse tulisi olemaan siitä itsestään. Ikaroksen lausuessa sanansa Fleshey hätkähti. Eihän se mikään pelkuri ollut!
"Pyh, no en todellakaan!" susi ennätti sanomaan ennen kuin Ikaros totesi ideansa ääneen asti. Naaras hätkähti uudestaan, mutta naamioi hätkähdyksensä parhaansa mukaan vain liikahdukseksi. Sitä alkoi epäilyttää oliko serkkupoika nyt oikeasti ihan tosissaan asian suhteen.
"Tuota, minusta tuntuu, että nuo sopivat varmaan paremmin sinulle", Fleshey totesi yrittäen kuulostaa kuitenkin siltä, ettei sitä pelottanut moinen asia ollenkaan. Vaikka oli aika ikävän kuuloista, että korva lävistettäisiin jollakin terävällä.
"Katsos kun, minä en niin ole killuttimien ja kaiken kiiltävän perään kuten siskoni. Minulle riittää nämä", naaras totesi vielä yrittäen siten vakuutella Ikarosta, ettei sitä pelottanut vaan että se muuten vain ei halunnut uusia korvakoruja. Samalla se näytti jaloissaan olevia metalliholkkeja, joissa heittoveitset lepäsivät.

Post by hitodama on 24 Apr 2014 at 15:31

Kuten Ikaros oli toivonut ja olettanutkin, todisti Fleshey olevansa aito susiklaanilainen kieltämällä heti suurella tarmolla pelänneensä ilmeisesti koskaan yhtään mitään. Mutta kun jutun koko juoni sitten paljastui naaraalle, ei tämä enää ollutkaan ihan täydellisen vietävissä, vaan ryhtyi keksimään parhaansa mukaan syitä olla lävistyttämättä korviaan likaisilla luunkappaleilla. Tämä ei tosin serkkupoikansa innostusta riittänyt sammuttamaan.
"Ähähähä älä nyt rupea jänistämään!" uros ilkamoi ja katsoi aiheen ilmeisesti niin kiintoisaksi, että suvaitsi lopultakin nousta seisomaan. Pitäen katseensa yhä suorastaan häiritsevän kiinteästi Flesheyn korvissa lähti hän myös hivuttautumaan hitain askelin kohti nuorikkoa.
"Saahan ne aina vedettyä pois, jos kyllästyminen iskee. Kerran tässä kuule vain eletään, joten laitetaan nyt edes yksi. Se on nopea juttu, nips naps vaan ja siinä se!" Ikaros painosti.

Post by Wolf on 1 May 2014 at 22:24

[[ örph anteeksi kesto, vähän nämä vappuriennot iskeneet päälle eheh... ]]

Fleshey epäröi yhä hurjasti, että oliko tuollaisten lävistyksien laittaminen nyt niin järkevää sitten kuitenkaan. Nehän voisivat vaikka tulehduttaa koko korvan, tai ties mitä kaikkea, eikä Flesheytä muutenkaan oikein innostanut satuttaa itseään tahallaan. Mutta serkulle oli vaikea sanoa ei, etenkin jos vihjailtiin jotain sen tyylistä, että serkkutyttö olisi jänishousu!

"Jos minun korvani tulehtuu tuon takia tai sairastun, se on sitten sinun vastuullasi!" Fleshey tokaisi suostuen siten ehkä yhteen niistä harvoista teoista, joita se tulisi elämänsä aikana katumaan.
"Autatko?" Fleshey kysyi kääntäen toisen korvansa esiin Ikarokseen päin. Samalla kirjavaturkkinen valmistautui pistävään kipuun ja hätkähti pienesti jo pelkkää ajatusta.

Post by hitodama on 2 May 2014 at 20:44

// Ei haittaa, sitä sattuu! //

Ikarosta melkein tärisytti innostuksesta hänen odottaessaan, josko Fleshey alun vastusteluistaan huolimatta taipuisi hänen mahti-ideansa kannalle. Ja tällä kertaa vartominen myös tuotti tulosta, sillä painostus tehosi ja naaras suostui - vähän vastentahtoisesti ehkä, mutta se nyt oli mitätön sivuseikka - koristamaan korvansa samaan tyyliin serkkunsa kanssa.
"Diili! Jos sairastut ja kuolet niin meikäläinen pitää huolen siitä, että saat päheimmät monttubileet mitä Ederassa on kuunaan nähty", löi uros sopimuksen pikaisesti lukkoon. Hän olisi kenties voinut valita sanansa hieman kannustavamminkin, muttei kerta kaikkiaan tullut vain ajatelleeksi moista nyt, kun hivuttava tylsyyskuolema oltiin viimehetkellä vältetty ja päästiin tekemään jotain jännittävää!
"Valkkaa vaan tuosta läjästä luu joka terotetaan sopivaksi, niin minä hoidan loput", harmaaturkki jatkoi ja asteli nyt aiempaa reteämmin ihan serkkunsa vierelle, jotta hän pääsisi käsiksi esille tarjottuun korvanlehteen. Hetken Ikaros jaksoi tutkailla työmaata päätään puolelta toiselle kallistellen, ennen kuin hän sitten valitsi mielestään sopivimman paikan lävistykselle ja ojensi kitansa sitä kohti.
"Nyt lähtee!" hän varoitti riemukkaalla äänellä, ennen kuin yritti iskeä toisen puolen kulmahampaansa napakasti kiinni Flesheyn korvaan.

Post by Wolf on 4 May 2014 at 19:18

Ikaroksen sanat eivät toimineet erityisen rohkaisevina Flesheyn nyt jo kasvavaa lävistyspelkoa kohtaan. Sen veljet olivat jo kuolleet sairauden kourissa, eikä se halunnut itse kuolla jonkun typerän korvalävistyksen takia, jonka Ikaros sen houkutteli ottamaan. Niinpä se yksin mielessään päätti luopua tulevasta lävistyksestä heti kun serkkupoika olisi kadonnut näköpiiristä. Sitten pitäisi vain pysytellä poissa harmaaturkkisen näköpiiristä, kunnes voisi kertoa, että korva oli tulehtunut ja lävistys oli pitänyt ottaa pois, ja että se haittasi hirveästi saalistusta eikä Fleshey siksi halunnut kokeilla hommaa uudestaan. Suunnitelma kuulosti täydelliseltä.

Fleshey katsahti nopeasti Ikarokseen uroksen kehottaessa serkkuaan valitsemaan sopivan luukorun. Se kumartui eteenpäin ja laski tassunsa yhden luupalan päälle vetääkseen sen lähemmäs, kun yhtäkkiä tunsi serkun terävät hampaat korvalehdessään.
"Aih!" susi parahti, astui luukasan päälle toisella jalallaan ja parahti uudestaan terävien luukappaleiden osuessa polkuanturoihin. Automaattisena reaktiona kipuun vetäisi naaras päätään poispäin Ikaroksesta tajuamatta itse lainkaan, että jos Ikaros ei avaisi suutaan ja päästäisi hampaillaan irti korvasta, se olisi sitten menoa palalle korvalehdestä.

Post by hitodama on 5 May 2014 at 20:32

Tietämättä mitään serkkunsa aatteista luopua uudesta koristuksestaan heti tilaisuuden saadessaan, keskittyi Ikaros omaan osuuteensa ja noteerasi oikean luukorun valinnankin vain vilkaisemalla tapahtumaa pikaisesti silmäkulmastaan. Ja sitten se olikin jo menoa! Hampaat kalahtivat yhteen ja pureutuivat helposti läpi ohuen korvalehden, mikä sai lävistettävänä olevan Flesheyn reagoimaan varsin voimakkaasti. Aikaisemmin joitakin lävistystöitä muille koiraeläimille tehneenä Ikaros osasi tosin odottaa jotain tällaista, joten heti naaraan alkaessa tempoa itseään kauemmaksi irrotti hän otteensa ja loikkasi itsekin etäämmälle toisesta, antaen näin sukulaiselleen tilaa rauhoittua.
"Haha, valmista tuli, valmista tuli!" uros ilakoi häntäänsä heiluttaen ja leveästi tyytyväisyydestä virnistellen.

Post by Wolf on 7 May 2014 at 00:04

Kipu ei suinkaan lakannut heti kun Ikaros oli hampaansa serkkunsa korvasta irrottanut, vaan se jatkui yhä. Kaikeksi onneksi Ikaros kuitenkin tajusi loikata hieman kauemmas kun Fleshey panikoi korvansa ja siitä valuvan veren kanssa ja yritti epätoivoisesti nuolla korvalehteään puhtaaksi ja tökkiä sitä tassuillaan.
"Auta! Minä vuodan verta!" Fleshey huudahti pieni pakokauhu äänestään kuultaen, vaikka oikeasti korvalehdestä ei kyllä hurjan paljoa verta vuotanut. Mutta se vain tuntui niin oudolta ja sattui eikä ollut kivaa, koko idea olikin ihan tyhmä! Siinä missä Ikaros heilutteli häntäänsä puolelta toiselle iloisena, Flesheyn oma oli painautunut tiukasti maata vasten eikä edes hännänpää heilahtanut pientäkään liikettä.

Post by hitodama on 8 May 2014 at 19:44

Siinä missä Ikaros piti pientä kavahtamista lävistettäessä ihan ymmärrettävänä, alkoi hänestä nopeasti kuitenkin näyttää siltä, että Flesheyn tapauksessa kyse ei ollutkaan mistään pikkuruisesta säikähtämisestä. Naaraan alkaessa hoivata korvaansa ja voivotella muutaman veripisaran vuodattamista hihitti serkkunsa ensin hiljaa itsekseen, muttei lopulta saanut enää hillityksi huvittuneisuuttaan, vaan remahti äänekkääseen röhönauruun.
"Buahahaha höhöhö, sinähän olet vielä pahempi prinsessa Hienohelma kuin Serafi!" uros pilkkasi ja viuhtoi yhä häntäänsä vallattomasti puolelta toiselle.
"Et kai väitä ettet ole ennen mitään verinaarmuja saanut? Ahhhahahah, älä viitsi, ei tuollaista kehtaa edes verenvuodoksi vielä sanoa!" itse noin miljoonassa pienessä ja muutamassa vähän isommassakin kahakassa riehunut hukka jatkoi. Oli itse asiassa suoranainen ihme, ettei hänen kehoonsa ollut jäänyt aikain saatossa mitään kovin näkyviä arpia, sillä haavoitta hän ei todellakaan ollut elostaan onnistunut selviämään - toisin kuin ilmeisesti Fleshey.

Post by Wolf on 10 May 2014 at 20:45

Ikaros alkoi hihitellä Flesheylle, ja sekös vasta naaraspuolista haittasikin. Yhtäkkiä korvaan ei enää sattunut ollenkaan ja Fleshey nousi nopeasti istumaan ja höristi korvansa urheasti ylöspäin. Se kurtisti kulmiaan ja paljasti pikaisesti hampaitaan ärähtäen.
"Minä en ole kuin siskoni!" Fleshey huudahti painottaen kieltosanaa niin, että serkulle ei voisi jäädä epäselväksi mitä kirjavaturkki halusi sanoa.
"Sitäpaitsi olen minä ollut tappeluissa. Mutten ole satuttanut itseäni tahalleen", kirjava tuhahti vielä varmemmaksi vakuudeksi. Se ei halunnut, että sen kuviteltaisiin olevan ihan aloittelija tällaisissa jutuissa. Vaikka no, ei se hirveästi ollut tapellut koskaan, mutta se nyt oli sivuseikka.
"Meinataanko me laittaa tuo korvis", naaras kysyi kuin ohimennen osoittaen tassullaan valitsemaansa luupalaa kohti. Mitä nopeammin koko homma olisi ohi, sen parempi.

Post by hitodama on 13 May 2014 at 22:19

Fleshey ei suhtautunut serkkunsa pilkantekoon lainkaan suopeasti, joten heti siihen kyetessään puristi Ikaros väkisin suunsa kiinni ja jatkoi höröttämistä ainoastaan mielessään. Ei sillä, että hän muuten olisi pelännyt loukkaamasta kirjavaturkkisen sukulaisensa tunteita, mutta lävistysoperaatio oli vielä ihan kesken, eikä uros tahtonut toisen lähtevän lätkimään kesken kaiken.
"Joopa joo, et tietenkään", harmaa hukka siis naama melkein peruslukemilla myötäili. Samalla hän tosin totesi aatoksissaan, että siskoonsa verrattu Serafi olisi kivahtanut taatusti jotain hyvinkin samantyylistä, kuin Fleshey äsken. Kenties molemmat neidit siis havaitsivat toisissaan vain ne ärsyttävät luonteenpiirteet, joiden läsnäolon he omassa persoonassaan visusti kielsivät.

Kun Fleshey näytti nyt kerran kiukustumisensa keskellä unohtaneen tuskansa ja järkytyksensä, voitiin operaatio Korvakorua yhtä hyvin jatkaa. Niinpä Ikaros nyökytti päättäväisesti kuonoaan asiasta huomauttavalle naaraalle ja loikki saman tien tämän valitseman luunpalan luokse.
"Jea, isketään paikoilleen vaan", harmaaturkki tokaisi poimiessaan luun varovasti hampaisiinsa. Sen sijaan, että olisi hetimmiten survonut koristeen paikoilleen, jolkutteli hukka kuitenkin läheisen talon seinää reunustavan kivirivistön luokse ja laski kantamuksensa erään laakean lohkareen päälle.
"Ensin tämä pitää kuitenkin teroittaa", hän selvensi ja nosti puolestaan toisen kiven ylös sekä pudotti sen saman tien suoraan luun päälle. Varsinaisen teroittamisen sijasta Ikaros yrittikin oikeastaan saada luuta lohkeamaan niin, että sen toiseen päähän muodostuisi terävä piikki, joka olisi helppo saada sujahtamaan korvanlehteen tehdystä reiästä lävitse.