Ikaros - RPGs

Edera » Kartano » Nyt ryskyin murtuu pakkovalta

Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by tucci on Oct 31, 2011, 21:18

[[ Ederan johdon kokoontuminen ja vartiokaartin asian kuuleminen. Mukaan peliin seuranhakupuolella sovitut klaanilaiset ja kaartilaiset. Vastauksien deadline 48h/2vrk - jos missaat vuorosi niin odota rauhassa seuraavaa kierrosta ellei hahmollasi ole aivan elintärkeän hektistä sanottavaa. Ja pyydän todellakin aktiivisuutta + että kerrotaan jos tiedetään että on menoja

Otetaan alkuun virallinen sisääntulo salonkiin asettumisine kaikkineen. Hyötykäytin julmasti Serafin ja Irenin kokouksen järkkäämisessä.
Ekan viestinsä kaartilaiset ovat keskenään aulassa odottamassa vuoroaan. Susiklaanilaiset voivat suoraan marssia sisään ja asettua aloilleen ekalla kierroksella. Seuraavan kierroksen alussa Azallac kertoo noille jotain perusjuttuja ja antaa sitten Serafille luvan päästää kaartilaiset sisään ja sulkea ovet.
Peliintulojärjestys vapaa. ]]

Ederan alfa Azallacille oli aamusella esitetty pyyntö johdon kokoontumisesta tärkeän asian vuoksi. Itse asiasta naaras ei vielä tiennyt enempää, mutta pyynnön esittäjien perusteella se liittyisi vartiokaartiin.
Loppu aamu olikin mennyt valmisteluissa ja nyt oltiin jo lähestymässä keskipäivää kun kokous viimein alkaisi. Naaras oli saanut järjestelyapureikseen upseerioppilaansa Irenin ja tyttärensä Serafin. Azallac toivoi Irenin saaneen kutsuttua sen toiveen mukaisesti ainakin Anatren paikalle. Serafilta oli myös tullut melko vankkaa tietoa Ikaroksen sijainnista, joten toivon mukaan tapaamiseen löytyisi edes tuo yksi niin sanottu neutraalisusiklaanilainen todistajaksi.
Divian oli jättämässä upseerinvirkansa eikä tulisi tähänkään kokoontumiseen joten Iren olisi nyt tarvittaessa edustamassa toisen upseerin ääntä. Samalla hoituisi sopivasti myös Irenin tulevan asemamuutoksen tiedottaminen suvulle - Azallac ei ollut vielä hiiskunut koulutusprojektistaan muille.

Puheenvuoroa halunneet kaartilaiset Azallac oli käskenyt neuvottavaksi aulaan odottamaan pyyntöä tulla sisään.
Kokoontumisen alfa oli päättänyt sijoittaa salonkiin, siellä oli sopivasti tilaa heille kaikille. Se asettautui istumaan huoneen vastakkaiseen päähän jotta saattoi nähdä vaivatta kummatkin ovet. Niistä aulaan vievälle susi oli pyytänyt Serafin ohjaamaan kokoukseentulijat sisälle ja ilmoittamaan ulkopuolisille yksityistilaisuudesta.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by hitodama on Oct 31, 2011, 23:24

Salongin pääovien välissä olevasta rakosesta aulaa katsellaan tutkaileva Serafi näytti tänään harvinaisen totiselta. Hän ei ollut alkuunkaan varma miten olisi suhtautunut tähän pikaisesti järjestettyyn kokoukseen, jonka aihe tuntui olevan jopa itselleen Azallacille hämärän peitossa. Naaras ei pitänyt tuntemattomien asioiden kohtaamisesta, eikä myöskään kahden laumansa sisäisen ryhmän - ulko-ovien lähistöllä odottavan vartiokaartin ja salonkiin linnoittautuvan klaanin - välisestä kuilusta, jonka saattoi tyhmempikin aistia väreilevän ilmassa. Toisaalta kummallinen tilanne kutkutti kyllä nuorikon mieltä ja ruokki hänen muutoinkin vilkasta mielikuvitustaan, eikä hän pannut myöskään pahakseen johtajaäidiltä saamaansa portsarin tehtävää. Mieltään polttelevat ristiriidat väistyivät kuitenkin hetkeksi, kun paikalle kutsuttu Ikaros asteli sisään kartanon kuistilta ja jäi hetkeksi vilkuilemaan paikalla olevia kaartilaisia kulmat ihmettelevässä kurtussa. Naaraan paljonpuhuva kröhäisy kiinnitti kuitenkin harmaan hukan huomion puoleensa ja tämä lähti askeltamaan kohti määrättyä tapaamispaikkaa.
"Tänne vissiin oli tarkoitus tulla?" uros varmisti hivuttauduttuaan serkkunsa ohi salonkiin ja pannessa merkille Ederan johtajan, joka näytti asettautuneen peremmälle huoneeseen. Myöskään Ikaroksella ei ollut harmainta hajua kokouksen aiheesta, joten jopa hän suhtautui poikkeukselliseen tilanteeseen jokseenkin varovaisesti. Kieltämättä kun mielensä taka-alalla poltteli ajatus siitä, että mitä jos johto oli saanut tietoonsa vaikkapa jotakin epäedullista siitä, millaisten huvitusten parissa hän oli viimeaikoina vapaa-aikaansa viettänyt. Ryyppääminen ja rellestys tuskin miellyttäisivät kunniantuntoisempia klaanilaisia hippustakaan.

Myös suvun sinimaskisen jäsenen Zephyrin pinna oli sangen tiukalla, vaikka hän sentään tiesi tasan tarkkaan miksi porukka oli kutsuttu paikalle. Hän oli yrittänyt levätä viimeisimmän yön aikana, mutta ajatuksensa olivat olleet niin kiinni nyt alulle laitetussa kokouksessa, ettei hukka ollut lopulta nukkunut silmällistäkään. Niinpä kasvoiltaan loisti kireyden lisäksi myös selvä väsymys hänen loikoessaan odottamassa yhdellä aulan kovista sohvista, että hänet vartiokaartitovereineen kutsuttaisiin sisään salonkiin.
Ikaroksen astuessa rakennukseen jaksoi vanhempi susi hädin tuskin suoda huomiota tämän läsnäololle, ja ilman minkäänlaisia tervehdyksiä Shalan ja Divianin poika jatkoikin matkaansa kohti kokouspaikkaa. Tämän kadottua näkyvistä Zephyr huokaisi raskaasti ja toivoi vain, että koko tapaaminen olisi mahdollisimman pian ohitse.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by ish on Nov 1, 2011, 0:13

Tämä oli jo jotain!
Nuori susiklaanilainen asteli kissamaisen letkeään tapaansa kohti Ederan kartanon salonkia, aikomuksenaan osallistua ensimmäiseen virallisempaan tilaisuuteensa tulevana Ederan upseerina. Nartulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä kokous koski, mutta se selviäisi varmasti aikanaan. Iren oli samaan aikaan sekä riemuissaan, että hieman jännittynyt. Nuorikko tunsi oman arvonsa, tiesi pystyvänsä kaikkeen, mikä milloinkaan häntä voisi vastustaa, mutta olihan uusi tilanne silti melko kutkuttava. Irenin unelma oli toteutumassa, viimein, vaikka unelma olikin saanutkin hieman uusia piirteitä. Tavallaan Iren kuitenkin seurasi emonsa jalanjälkiä: olihan Iriankin alunperin ylennetty juurikin upseeriksi, mutta Shalan poismenon jälkeen ansainnut hetkellisen paikkansa alfana.
Koko elämänsä pientä katkeruutta Azallacia kohtaan tuntenut nuori susineito oli nyt vanhennuttuaan oppinut arvostamaan hieman vieraaksi itselleen jääneen tätinsä valtakautta, ja oli nöyrän kiitollinen toisen hänelle osoittamasta luottamuksesta. Tämä itsessään jo nosti Azallacin arvoa Irenin silmissä huimasti.

Salonkia kohti käydessään kultakiharainen ohitti vartiokaartin edustajat, nyökäten näille jäyhän asialliseen tyyliinsa. Nuorikko astui salonkiin vakavana, tyynen rauhallisena ja arvokkaana, juuri sellaisena, jollaiseksi hänen molemmat vanhempansa olivat ikänsä häntä kasvattaneet. Kireys ja jännitys ei näkynyt nuoren suden kasvoilta tämän tervehtiessä lyhyesti paikalla olevia, osoittaen nyökkäyksen ja kumarruksen välimuodon Azallacin suuntaan huoneen toiselle laidalle.
Nuorikko otti paikkansa Azallacin kanssa samalta seinustalta, tunkeilematta kuitenkaan liian lähelle laumansa pääjehua ja vanhempaa klaanilaistaan.
"Lähetin sanan Anatrelle, mutta henkilökohtaisesti en tavoittanut häntä", Iren selosti hiljaisella äänellä Azallacille, istuutuen alas säntillisesti tassunsa vieretysten perfektionistisesti asettaen. Sopi vain toivoa, että nuori upseeri oli saanut Irenin sanan korviinsa ja saisi tiedon neuvonpidosta, jonka aihe vielä oli ainakin tietämättömissä.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by lara on Nov 1, 2011, 18:12

Anatre oli viettänyt koko aamun rajavartiotehtävissä, kuten se nuoren uroksen virkaintoisuudella teki likimain päivittäin. Lopulta Irenin käskyttämä ähetti oli saanut suden kiinni, ja harmaaturkki oli suunnannut samoin tein kohti kartanoa. Tätä kokousta se oli alitajuisesti odottanut jo pidemmän tovin, vaikkei Anatrekaan tasan tarkkaan tiennyt, mistä oli kyse. Lauman sisällä oli kuitenkin kuohunut jo pidemmän aikaa, ja uros halusi saada tilanteeseen jonkinlaista selvyyttä ja järjestystä, oli homman nimi sitten mikä tahansa.

Täyttä laukkaa metsästä kaahattuaan Anatre oli hieman hengästynyt astellessaan ripein raviaskelin kartanon portaita. Tottuneesti se asteli sisään koiranhajuiseen rakennukseen ja luovi tiensä kohti salonkia, jossa äänistä ja hajuista päätellen olikin jo jonkin verran porukkaa. Uroksen astuessa huoneeseen, se tervehti itseään alempiarvoisia läsnäolijoita häntä itsevarmasti koholla, mutta kun sen silmät tavoittivat itse alfan, luimisti uros hieman korviaan, painoi ryhtiään ja laski häntänsä alas.
"Toivottavasti en ole kovin pahasti myöhässä."
Se lausahti anteeksipyytävään sävyyn lähestyessään Azallacia.
"Olin rajalla vartiointitehtävissä, mutta tulin paikalle niin pian kuin suinkin pääsin."
Anatre asettautui istumaan alfan lähettyville juuri niin ryhdikkäänä kuin kunnon upseerin kuuluikin.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by narri on Nov 1, 2011, 19:55

Karma oli sopimuksen mukaisesti ilmaantunut paikalle ja odotti nyt kera muiden Kaartilaisten, että saisi kutsun astella esittämään asiaansa salongin puolelle. Narttu oli istahtanut syrjemmälle odottelemaan, ryhdikkäänä ja mietteliään oloisena. Tämä toki tiesi salongissaolijoita paremmin koko tohinan aiheen, olihan takkuturkki ollut mukana sopimassa asiaa Kaartin kesken, mutta nyt tositilanteessa susi ei voinut olla tuntematta pienoista jännitystä ja hermostuneisuutta. Ulospäin Karma ei tunteitaan kuitenkaan näyttänyt, vaan odotteli liikahtamattakaan paikaltaan, koska alkaisi tapahtua. Pian alkoi virrata - no virrata ja virrata - paikalle Klaanin edustajistoa, kolmin. kappaleinhan näitä vain tuli. Klaanilaisten ohittaessa Kaartin edustajat Karma näytti asiaankuuluvan kohteliaalta.

Vaikka narttu ulospäin näyttikin tyyneltä, tuo olisi mieluummin vaikka astellut ees taas. Susi ei pitänyt odottelusta, mutta johtoa ei sopinut todellakaan hoputtaa. Lyhyen huoahduksen takkuturkki päästi, kun vilkaisi salongin ovelle. Toivottavasti johtoporras saisi asiat keskenään nyt nopeaan lutviutumaan, niin pääsisi show alkamaan kunnolla uutisten muodossa.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by kapa on Nov 1, 2011, 20:29

Lucas istui aulan varjoisessa nurkassa tyynen ryhdikkäänä ja seurasi katseellaan kuinka yksi jos toinenkin susiklaanilainen kulki ohitse sisään salonkiin. Uroon oranssit ja terävät silmät tarkkailivat tilannetta, pistäen paikallaolijoiden pienimmätkin eleet merkille. Lucas oli kaikin puolin huomaamaton pysytellessään taka-alalla - vielä.

Lucas oli nukkunut huonosti, mutta sitä ei voinut kovin hyvin vetreän uroon ulkomuodosta huomata. Päinvastoin, uros oli tarkkaavaisempi kuin koskaan. Tulisista silmistä saattoi nähdä, että Lucas totisesti halusi olla täällä. Urosta ei jännittänyt eikä kyllästyttänyt. Odottaminen tuntui odottamisen arvoiselta, sillä tummaturkkinen uskoi, että tämän jälkeen asiat vartiokaartissa ja ylipäänsä Ederassa olisivat jälleen hyvin tai ainakin paremmin.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by tucci on Nov 2, 2011, 15:16

Azallac nyökkäili sisääntuleville sukulaisilleen ja katsahti Ireniin kuunnellen huolella tuon hiljaisen selostuksen.
"Selvä", naaras lausahti yksinkertaisesti ja sisällään toivoi parasta että sana olisi tavoittanut Anatren ja tuo ehtisi mahdollisimman pian.
Upseerin sitten tultua Azallac saattoi tyytyväisenä nyökähtää Serafille merkin sulkea ovet ja kääntää sitten katseensa Anatreen.
"Hyvä että pääsit tulemaan", susi totesi antamatta enempää huomiota asialle. Se odotteli vielä kaikkien pääsyä paikoilleen.

"Sain aamulla kuulla muutaman kaartilaisen haluavan kertoa meille jotain laumaa olennaisesti koskettavaa asiaa. Sitä ennen ilmoitan muita vähintäänkin yhtä tärkeitä seikkoja, jotka teidän on hyvä saada kuulla", Azallac aloitti. Se ei puhunut mitenkään erityisen virallisenkankeasti äänensävyltään, koska läsnä oli kuitenkin pelkkiä sitä itseään nuorempia sukulaisia, mutta halusi säilyttää puhetyylissään arvovaltansa. Lisäksi osa aiheista olisi hyvin vakavia ainakin Azallacin itsensä mielestä, sitä se ei tiennyt miten hyvin nuoriso oli perehtynyt sukunsa vanhempaan jäsenistöön.
"Dew on kuollut", naaras aloitti asiaankuuluvan kunnioittavaan ja arvostavaan, silti surumieliseen sävyyn. Dew oli kirkkaasti vanhimpana ollut hyvin arvostettu jäsen heidän sukunsa sisällä.
"Toivoisin mahdollisimman monen osallistuvan lähempänä iltaa klaanimme vanhimman hautaamiseen", susi lausahti. Vanhuuden lopulta voittaman naaraan ruumis oli vielä samassa tilassa kuin kuolon hetkelläkin, milloin tuo hetki oli tarkalleen ollutkaan. Azallac ainakin halusi hyvästellä isoäitinsä kunnioittavassa seremoniassa, tapahtuisi se sitten yksin tai yhdessä muiden kanssa.

"Lisäksi Divian on ilmoittanut jättävänsä upseerintehtävänsä. Opastan Irenistä seuraajan hänen paikalleen", naaras ilmoitti pidettyään sitä ennen vielä hetken hiljaisuuden Dewn kuolinuutiselleen. Sinänsähän oli hieman erikoista ja ristikkäistä ilmaista Iren Divianin seuraajana. Divianin poika Anatre kun oli Irenin äidiltä Irianilta jääneellä paikalla.
"Jos vartiokaartilaisten asia on hyvinkin tärkeä, Iren edustaa tässäkin kokouksessa toisen upseerin ääntä", susi lausahti tehdäkseen tuon säännön kaiken varalta selväksi.
"Muuta olennaisen tärkeää tiedotettavaa minulla ei ole, joten puolestamme voisimme kuulla nyt kaartilaisten asian. Näistä esille tulleista aiheista voimme puhua myöhemmin lisää", Azallac lausahti ja katsahti sovitusti Serafin suuntaan nyökähtäen tuolle jälleen merkin käydä avaamassa ovet ja kutsumassa vieraat sisään.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by hitodama on Nov 2, 2011, 21:33

Serafi nyökytti myöntävästi päätään Ikarokselle merkkinä siitä, että tämä oli todellakin tullut oikeaan paikkaan. Pian muitakin kutsuttuja alkoi saapua, jolloin ovivahtina toimiva valkoturkki nytkäytti kuonoaan myös itse kullekin serkulleen. Viimeisimpänä saapuva Anatre sai peremmälle jo käyneen veljensä pyöräyttämään itsekseen silmiään, mutta muutoin hän ei jaksanut velipojan nöyristeleviin selittelyihin reagoida.
Merkin saatuaan kiskoi Serafi raskaat pariovet kiinni ja sipsutti sitten sirosti Ikaroksen vierelle, josta uros johdatti heidät kiusallaankin aivan Anatren lähettyville istumaan. Olkoonkin upseeri tai mikä tahansa, ei harmaaturkki katsonut asiakseen jättää turhan paljon kunnioittavaa hajurakoa samasta pentueesta lähtöisin olevaan urokseen, kun kyseessä näytti kuitenkin olevan pelkkä lähisuvun keskeinen tapaaminen.

Azallacin alkaessa selostaa kokouksen syitä kuuntelivat niin Serafi kuin Ikaroskin asiallisina kirjavan naaraan puheita, kunnes tämä päästi ilmoille ensimmäisen jymyuutisensa. Dew oli kieltämättä ollut ikivanha niin kauan kuin kumpikaan nuorukaisista muisti, mutta silti tuon etäisen johtohahmon poismeno tuntui vallan yllättävältä ja sai Serafin ynähtämään asiaankuuluvan järkyttyneenä ja jopa Ikaroksenkin kohottamaan kulmiaan. Hautajaiskutsun aikana serkukset vilkaisivat vaivihkaa toisiaan ja pääsivät pelkän katseen avulla yhteisymmärrykseen siitä, miten he asian suhteen toimisivat.
"Me ainakin saavumme paikalle", Serafi vakuutti vaimeaan ääneen lyhyen hiljaisuuden päätteeksi ja alkoi jo mielessään laskelmoida sitä, miten suvun valtasuhteet tulisivat tämän ansiosta muuttumaan.

Vaan ensimmäiset muutokset, joilla saattoi olla tekemistä vanhuksen kuoleman kanssa tai sitten ei, kävivätkin ilmi jo seuraavasta ilmoitusasiasta, joka jätti tietyllä tapaa jopa Dewn kuoleman varjoonsa. Ikarosta hämmästytti isänsä yhtäkkinen vetäytyminen asemastaan ja Serafia taasen kismitti mitä suurimmissa määrin se, kuinka Iren kaikista maailman vaihtoehdoista valittiin tämän seuraajaksi. Miten äiti saattoi! Yltiöinnokkaan Anatren ylentämisen nyt vielä käsitti, mutta Iren ei ollut koskaan ollut Serafin silmissä mitenkään erikoinen tapaus - ja olihan hän vielä johtajan omia pentuja hippusen nuorempikin. Kasvonsa säilyttääkseen piti Serafi ilmeensä kuitenkin tyystin peruslukemilla, eikä antanut vihan ja kateuden tulla esiin kuin korkeintaan äänensä hyytävässä sävyssä, jolla hän pian sisään päästämiään kaartilaisia kutsui.
"Ederan johtajiston puheille pyrkivät vartiokaartin jäsenet voivat nyt saapua esittämään asiansa", nuorikko ilmoitti asiallisin sanankääntein, jahka oli saanut kammettua ovet jälleen auki.

Zephyr oli jo melkein vaipua unten maille, kun klaanilaiset päättivät ryhtyä puimaan ties mitä asioita suljettujen ovien takana. Lopulta tyttärensä tuli kuitenkin päästämään kaartilaisetkin peremmälle, jolloin uros ei voinut olla panematta merkille Serafin jäätävää äänensävyä. Hänellä oli ikävä tunne, ettei yleensä vallan hurmaavasti käyttäytyvän nuorikon asenne luvannut tulevan kokouksen kannalta hyvää.
"Karma", sinimaski kuiskutti loikatessaan hieman kankeasti alas sohvalta ja lähtiessään askeltamaan kohti salonkia, "tahdotko kertoa oman asiasi ennen vai jälkeen sen meidän pääpuheenaiheemme?" Sanoillaan hukka viittasi naaraan käymään tappeluun, jonka jäljet näkyivät vieläkin tämän runnellussa kehossa ja jotka johtokin varmasti huomaisi saman tien, kun he pääsisivät sisään suureen juhlahuoneeseen.

// Anteeksi hervoton pituus, mutta kun kolme hahmoa on kuitenkin kolme hahmoa! //

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by ish on Nov 3, 2011, 10:09

Irenin sana näytti menneen perille, sillä pian myös Anatre saapui salonkiin, ja Serafi päätyi sulkemaan ovet Azallacin kehoituksesta. Iren istui ryhdikkäänä paikallaan, ja oli alfan aika puhua, ja kertoa, mitä varten tänään oltiin kokoonnuttu. Vartiokaartin asia oli toki painava, mutta todellisen järkytyksen Iren koki, kun Azallac kertoi, että isoisoäiti Dew oli kuollut. Iren kuitenkin piti hyvin kasvonsa, ja vain toinen nuoren suden kulmista nousi ilmaisemaan hänen kokemaansa yllätystä. Iren ei ollut koskaan ollut erityisen läheinen, mutta emonsa tavoin yksi Irenin esikuvista. Olihan Dew toki ollut ikivanha, ainakin siltä oli aina tuntunut, muttei Iren ollut kuitenkaan koskaan ajatellut, että vanha susi koskaan kuolisi, kuten kukaan muukaan hänen läheisensä tai sukulaisensa.
"Minä olen myös paikalla", Iren totesi neutraalisti, vaikka uutinen olikin kohahduttanut nuoren upseerikokelaan mieltä.

Uutiset eivät kuitenkaan loppuneet siihen, vaan muutokset lauman sisäisessä hierarkiassa jatkuivat. Iren joutui pidättämään kasvoiltaan vinon, tyytyväisen hymyn, jonka Azallacin jatkouutiset olivat nostattaa hänen huulilleen. Nuorikko kuitenkin pitäytyi hillittynä itsenään, sillä liiallinen ylpeys voisi vielä kaataa kaiken. Hän saattaisi kuitenkin jo tänään päästä ensimmäisen kerran tosissaan töihin, ja töitähän tämä upseerius tulisi ennen kaikkea olemaan. Narttu muisti hämärästi pentuajoiltaan emonsa jatkuvan kiireen ja omistautumisen työlleen, ja sama tulisi olemaan hänelläkin edessään. Rajavartiointia, laumaan liittämisiä, satunnaisia ongelmatilanteita...
Serafi aukaisi ovet ja kutsui Vartiokaartin edustajat sisään. Iren veti hiljaisesti ilmaa keuhkoihinsa, ja puhalsi sitten hitaasti ulos. Tästä se lähti.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by lara on Nov 5, 2011, 12:41

Anatre seuraili vaitonaisena viimeistenkin liittymistä joukkoon. Pian päästiinkin jo itse asiaan, eivätkä Azallacin uutiset olleet hyviä. Susi luimisti korviaan ja painoi kunnioittaen päänsä kuullessaan Dewin kuolemasta. Pentuna kaikki olivat inhonneet omanarvontuntoista kuivakkaa käppänää, mutta myöhemmin myös Anatre oli oppinut arvostamaan vanhaa sutta. Se oli kuitenkin ollut mukana kaikessa, ja harva tuskin muisti kartanoa ilman Dewtä.
"Osallistun myös tilaisuuteen."
Se totesi vaimeasti, kun muutkin näyttivät niin tekevän.

Divianin perääntyminen upseerinpaikalta ei kuitenkaan yllättänyt Anatrea. Isä ei loppujen lopuksi ollut koskaan vaikuttanut kovin fanaattiselta ederalaiselta kuin aidot susiklaanilaiset parhaimmillaan. Kun alfa ilmoitti Irenin jatkajaksi, katsahti Anatre narttuun hieman yllättyneenä. Vaikka loppujen lopuksi valinta oli melko ilmeinen - ei Ikaroksesta ainakaan olisi ikinä ollut upseeriksi. Saati sitten Faynorista.

Kaarti kutsuttiin paikalle ja Anatre suuntasi keskittymisensä kaartilaisiin. Se odotti mielenkiinnolla, mitä tuleman piti.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by narri on Nov 5, 2011, 17:34

Karma ei liikahtanut paikaltaan, ennen kuin ovien taakse sulkeutuneet klaanilaiset olivat saaneet asiat keskenään selviksi ja yksi tuli pyytämään Kaartin edustajiston sisään - vallan hyytävästi suorastaan, melkoinen jääprinsessa. Narttui kuitenkin nousi, mutta ennen kuin tämä ehti ottaa askeltakaan kohti salonkia Zephyr esitti kysymyksen, jota takkuturkki oli mielessään pyöritellyt jo aikaisemmin.
"Pääpuheenaiheen jälkeen", susi vastasi vaimealla äänellä. Parempi kertoa pääaihe ensin, sillä Karman asia tietyllä tapaa perustui pääasiaan. Sitä paitsi ei välttämättä kuulostaisi kovin hyvältä alkaa laukoa heti epäilyksiä koiria kohtaan, ilman mitään vankkaa pohjaa - sen lisäksi se asia ei ollut niin suuri, että vaatisi moista kokousta. Sellaisen kuvan voisi antaa aloittamalla pikkuasioilla.

Karma ei tuntenut oloaan mukavaksi astuessaan sisälle salonkiin häntä matalalla, näyttäen kaikin puolin kohteliaalta ja ylipäänsä siltä, että oli juuri astunut huoneeseen, joka oli täynnä itseään korkea-arvoisempia henkilöitä.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by kapa on Nov 6, 2011, 13:04

Lucas nosti katseensa lattiasta Serafi-nimiseen naaraaseen, joka oli jäätävällä äänellään tullut pyytämään kaartilaiset vihdoin salonkiin. Mustaturkkinen nousi rauhaisasti ja lähti astelemaan eteenpäin pyrkien työtovereidensa lähettyville. Oranssit silmät tavoittelivat molepien katseita ja Lucas nyökkäsi itsevarmasti - kuin rohkaisten sekä itseään että muita. Uros kuunteli Karman ja Zephyrin välisen lyhyen keskustelun, joka päättyi ratkaisuun, jonkalaista Lucaskin oli ajatellut.
"Zephyr, aloitatko sinä?"
Lucas kysyi matalalla, hyvin hiljaisella äänellä. Uros oli oppinut sinuttelemaan työtovereitaan, sillä oli tullut siihen tulokseen, että se oli huomattavasti luontevampaa. Mutta edelleen sinuttelun ansaitsi vain työtoverit - ja Iren, muita Lucas kohteli etäisen kohteliaasti teititellen.
Astellessaan salonkiin Lucas kohotti ryhtinsä jälleen ja soi nöyrän katsauksen jokaiselle läsnäolevalle - sekä pienen kumarruseleen katsahtaessaan lopuksi Azallaciin. Uroon olemus oli nöyrä ja tyyni, mutta oranssit silmät leiskuivat.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by tucci on Nov 6, 2011, 22:36

Azallac nyökkäsi tyytyväisenä Dewn hautaamiseen lupautuneille. Loput keskustelut siitä aiheesta tällä porukalla saatettiin siis jättää itse tilaisuuteen, nyt heillä olisi omat huolensa.

Susinaaras katseli tyynen ilmeettömänä ja ylväässä asennossaan istuen oville. Normaalisti se olisi osannut lukea tyttärensä hyistä äänensävyä edes jonkin verran, mutta nyt vatsanpohjassa muljahti kun kirsuun tuli puolison tuttu haju. Heilläkin Zephyrin kanssa tosiaan oli selvittämättömiä asioitaan, mitkä oli haudattava tämän tilaisuuden ajaksi syrjään. Azallac ei alfan roolissaan halunnut johtaa tunnepohjalla, vaan järjen kautta. Varmuuden vuoksi se kuitenkin kiinnitti tiiviimmin huomiota Zephyrin mukana sisään tuleviin kaartin jäseniin, ruhjottuu Karmaan ja hyvin huolitellusti käyttäytyvään Lucakseen.
Naaras soi pienen hyväksyvän päännyökäyksen ja odotti kolmikon sisäänpääsyä, vilkaisten sitten varmuuden vuoksi vielä ovista huolehtivan Serafinkin suuntaan.
"Kertokaa asianne", Azallac kehotti yksinkertaiseen, kohteliaaseen sävyyn ja kaartilaisia katsellen, vilkaisten nyt Zephyriinkin vaivautuneisuuden tuikahduksesta huolimatta.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by hitodama on Nov 6, 2011, 23:26

Serafi seisoi ryhdikkäänä ovenpielessä kaartilaisten astellessa keskenään kuiskutellen sisään, eikä hän voinut olla mulkoilematta kolmikkoa vallan happamaan sävyyn. Syy moiseen ilmehdintään ei toki ollut vartiokaartilaisissa, vaan uraputken alkuun yhtäkkiä päässeessä Irenissä, mutta sitä tuskin saattoivat kokousta vaatineet hukkaset arvata.
Kolmikon päästyä peremmälle portsarina - joksi pääseminen tuntuikin nyt kunnian sijasta lähinnä alentavalta - toimiva naaras kiskoi ovet jälleen kiinni ehkä jopa liioitellun voimallisesti, ainakin jos salongin halki kiirivistä kolahduksista saattoi mitään päätellä. Aloillaan vartoneen Ikaroksen viereen pujahtavasta valkoturkista kumea ääni yhdistettynä Azallacin asiallisiin sanoihin sai tilaisuuden tuntumaan jokseenkin painostavalta, kuin kaartilaiset olisi nyt suljettu lopullisesti nälkäisten leijonien luolaan. Hyvä niin, sillä se sopi mainiosti Serafin ärtyneeseen mielentilaan.

Askeltaessaan työtovereidensa rinnalla kohti salia nyökäytti Zephyr myöntävästi päätään ensin Karmalle ja sitten myös Lucasille. Hän oli jo tottunut joutuvansa toimimaan vartiokaartin puhetorvena eikä edes harkinnut kieltäytyvänsä kunniasta nyt, kun kerran oli joka tapauksessa astelemassa samaan kokoushuoneeseen puolisonsa kanssa. Mieluummin hän uskoi keskittyvänsä puhumiseen kuin tilanteen kiusallisuuden miettimiseen.
Kun ovet suljettiin salonkiin päässeiden kaartilaisten perässä, seisahtui Zephyr Karman ja Lucasin väliin sekä suuntasi katseensa suoraan kohti Azallacia. Harmaan suden olemus oli väsynyt ja vailla suoranaista uhmaa, muttei siitä löytynyt myöskään samaa ehdotonta nöyryyttä, kuin millä korrektimmin käyttäytyvät kaartilaiset osasivat johtajistoon suhtautua.
"Vaikka asioitamme esittämään olemme saapuneet ainoastaan me kolme, on meillä koko muun vartiokaartin tuki takanamme. Sanamme edustavat näin ollen koko Ederaa suojelevan kaartin yksimielistä ääntä", joukon vanhin aloitti kantavalla ja itsevarmalla äänellä. Zephyr oli pyöritellyt koko viimeisimmän yön sanoja mielessään, joten vaikkei hän yleensä ymmärtänyt muodollisten sanankäänteiden päälle paljoakaan, soljuivat viralliset lausahdukset nyt ulos varsin luontevasti.
"Kokouspyyntöömme on useampiakin syitä, mutta näistä painavin ja ensiksi esiin tuomamme liittyy vartiokaartin johtajana toimivaan koirasuteen, Isteriin. Sen lisäksi, että koemme hänen kohtelevan alaisiaan epäasiallisesti ja käyttävän asemaansa muutoinkin väärin perustein hyväkseen, on meillä syytä epäillä hänen toimineen ja toimivan kenties vastakin tavoilla, jotka ovat erittäin kielteisiä koko laumamme hyvinvoinnin ja maineen kannalta. Lucas, kertoisitko meille näkemästäsi?" Viimeisimmän kehotuksenomaisen kysymyksen aikana riuhtaisi hukka Azallaciin poraamansa katseen kohti oranssimerkkistä nuorukaista, joka oli ollut itse todistamassa kaartilaisten keräämien huhujen todenperäisyyttä.

Isänsä alkaessa puhua tuijotti Serafi tätä varsin tiukkailmeisenä, kunnes kokouskutsun syy alkoi käydä selville. Työoloistaanko kaartilaiset olivat vain tulleetkin valittamaan? Kulmaansa kohottaen valkoturkki käänsi katseensa kohti Ikarosta, joka vastasi hänelle huomattavan tylsistyneellä ilmeellä ja toivoi, että olisi jättänyt saapumatta koko tympeään tapaamiseen.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by ish on Nov 7, 2011, 1:19

Vartiokaartin edustajat astelivat sisään, eikä keneltäkään huoneessa olijalta varmasti jäänyt huomaamatta Serafin hyinen olemus, joka sai ovetkin paukkumaan. Iren joutui tekemään suuresti töitä, ettei olisi antanut syystä tai toisesta kiukkuisen Serafin käytöksen saada halveksuvaa mulkausta uuden upseerin taholta. Luulisi klaanilaisen osaavan käyttäytyä edukseen tällaisessa tilaisuudessa. Nuorikon ilmekään ei kuitenkaan värähtänytkään, vaan katse kohdistui saapuviin kaartilaisiin, joiden mukana tuli myös Lucas. Iren ei tiennyt, mitä uroksella ja muulla kaartilla oli kerrottavanaan, mutta se varmasti selviäisi pian.

Azallacin annettua luvan, aloitti Zephyr kokouksen aiheet. Iren kuunteli kärsivällisesti ja tarkasti vanhemman uroksen puheita, pyrkien pedanttisesti täydellisyyteen heti tulevan upseeriutensa ensi hetkistä saakka. Nuorikko ei erityisemmin hämmästynyt Isterin johtajuustaitoja arvostelevasta asenteesta, olihan hän nähnyt sekä isänsä että Lucaksen väsymyksen työn vuoksi. Kultakutri jäi kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan Lucaksen jatkoselvitystä, sillä nuorukainen ei ollut puhunut ainakaan tuoreelle, vielä ainakin toistaiseksi salaiselle rakastetulleen mitään näkemästään. Tämä jos mikä oli omiaan herättämään nuoren upseerikokelaan mielenkiinnon, jo henkilökohtaisellakin tasolla. Tosin, ei Lucaskaan tiennyt hänen tulevasta arvoasemastaan, joka oli tullut nuorikolle itselleenkin melkoisena yllätyksenä.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by tintti on Nov 7, 2011, 16:10

//Kartanon kuva ei suostu toimimaan, joten en tiedä, onko salongin vieressä fiksusti huonetta. Joten muokkaan sitten Takimin paikkaa, jos siellä ei olekkaan mitään hyvää salakuuntelupaikkaa.//

Takim oli enemmän kettu, kuin koirasusi. Nartun korvat nappasivat vain ja ainoastaan tiedon, mitä hän tarvitsi. Ja kun tieto johdon sekä kaartin välisestä kokouksesta tuli, teli tuliturkki nopean päätöksen. Nyt olisi aika tehdä jotakin, mikä muuttaisi koko Ederaa suuntaan tai toiseen. Takim tahtoi tietää, mitä kokouksessa käsiteltiin. Ovela ilme miltei paistoi neidon kasvoilta tuon valmistellessa itselleen mukavaa salakuuntelupaikkaa. Edessä oli kirja, jota hän voisi esittää lukevansa.

Paikka, jossa Takim salakuunteli, oli sanolgin vieressä. Seinässä oli juuri täydellisesti jonkin näköinen kolonen, josta näki juuri ja juuri sisälle, ja jos painoi korvan kiinni, kykenisi kuuntelemaan. Niinpä punertava oli ottanut lokoisan asennon ja painanut korvansa reikään. Silmät katselivat muina miehinä kirjaa.

Kokous alkoi. Zephyr selitti asiansa ja siirsi puheenvuoron Lucakselle. Takim tunsi pettymysta vatsassaan, tämä kokous tuskin toisi hänelle sen kummemmin hyviä valttikortteja heidän olojensa parantamiseen. Toki oli mukava kuulla ensimmäisenä riviläisenä Irenin, lellityn pikku kakaran, nouseminen upseeriksi. Edera oli säälittävä lauma.

//ja tosiaan musta ei tartte välittää, kirjotan toisen viestin joskus Eli hyppikää vaan yli//

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by lara on Nov 10, 2011, 18:20

Vihdoin viimein homma lähti rullaamaan. Anatre piti ytimekkäistä aloituksista, asioita oli ihan tyhjänpäiväistä vatvoa, jos mitään ei aiottu koskaan tehdä...
Zephyr pääsi samoin tein asiaan, ja susi kuunteli kiinnostuneena. Siitä oli aika huvittavaa, että alfan puoliso oli mukana jossain vartiokaaritouhuissa - eikä edes johtajana. Uros itse ei olisi tyytynyt niin alhaiseen paikkaan, vaan olisi kaikin puolin pyrkinyt ylemmäs. Anatre tosin ei vielä uskaltanut edes haaveilla nousemisesta, upseerinpaikka oli sille jo todella paljon nuorella iällä. Kunnianhimoa uroksella kuitenkin riitti vaikka muille jakaa.

Susi luimisti korviaan jutun edetessä. Ei kai tätä kokousta oikeasti oltu kutsuttu kasaan ihan vain siksi, että porukka pääsi kitisemään huonosta kaartinjohtajasta. Hohhoi, tekisivät kuten oikeissa susilaumoissa, ja haastaisivat sen johtajan... nössöt.
Vaikka sen Anatre kyllä allekirjoitti täysin, ettei nykyinen kaartinjohtaja kaikessa likaisessa kuvottavuudessaan ollut senkään mieleen. Mieluiten susi olisi potkinut mokoman rasvaisen niljakkeen ulos koko Ederasta pilaamasta lauman uljautta. Kuten kyllä kaikki muutkin koirat ja koirasudet. Niistä ei ollut mitään muuta kuin harmia.
Puheen edetessä homma alkoi kuulostaa mielenkiintoisemmalta, ja susi kiinnittikin huomionsa seuraavaksi puheenvuoron saavaan Lucakseen. Sitä todella kiinnosti tietää, mitä maatamullistavaa tämä oli nähnyt.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by narri on Nov 12, 2011, 18:45

( okei, sanoin, että vastaisin, mutta skippaansa nyt silti, en vaan saa yhtä lausetta enempää aikaiseksi. anteeksi. )

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by kapa on Nov 12, 2011, 19:06

(( Ookoo. ))

Lucas seurasi tarkkaan Zephyrin puhetta, joka kuulosti jopa perfektionistiluonteen korvaan hyvin vakuuttavalta. Uros ei voinut ymmärtää nuorten susiklaanilaisten happamia ilmeitä, mutta ei ensinnäkään näyttänyt millään lailla suhtautumistaan niihin, eikä toisekseen antanut niiden häiritä tärkeän kokouksen kulkua. Kun Zephyr sitten antoi puheenvuoron Lucakselle, uros nyökkäsi ja käänsi katseensa Zephyristä takaisin muuhun yleisöön.

”Isterillä ja Djalan alfalla Yelenhalla on suhde. Heidän välinsä ovat mitä ilmeisimmin sekä toverilliset että intiimit, minkä itse olen Djalan lehtimetsässä ollut todistamassa. Zephyrillä on tähän varmasti tärkeää lisättävää?”
Lucas puhui kantavan vakaalla, tummalla äänellään, pitäen lyhyehkön tauon lauseidensa välissä juuri ennen kuin siirsi huomion jälleen Zephyriin. Uros silmäili vuoroin jokaista huoneen läsnäolijaa, nöyrästi, mutta itsevarmasti. Lopettaessaan puheenvuoronsa uros käänsi katseensa Zephyriin, odottaen tuon kertovan Isterin tietovuodoista. Uros oli tyyneyden ruumiillistuma, eikä tummaturkkista näyttänyt hermostuttavan lainkaan. Lucasta jännitti ainoastaan se, uskoisiko johtajisto ainoisiin olemassa oleviin todisteisiin ollenkaan, mutta tietenkään uroosta ei sitäkään voinut millään tavalla havaita. Uros oli valmistautunut vastaamaan kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin, joita saatettaisiin esittää.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by tucci on Nov 14, 2011, 1:13

Zephyrin uhmakas tuijotus ei tuntunut Azallacista alkusekunteina hyvältä, mutta sitten suden itsetunto ja kieltämättä ärtymyskin nousivat ja alfa katsoi puhettaan aloittelevaan puolisoonsa takaisin lainkaan väistelemättä.

Ilmeisesti asia oli hyvinkin painokas ja virallinen kun esille nostettiin koko kaartin olevan jutun takana.
Jos paikalla ei olisi ollut puolisovalaa ja klaanin valaa vannonut Zephyr, Azallac olisi varmaan epäillyt yhtenä vaihtoehtona jonkin sortin kapinaa Ederan johtoa vastaan ja koettanut varmistaa läsnä olevien sukulaistensa valmiudet mahdolliseen vaaraan. Zephyrin kanssa olevasta riitatilasta huolimatta Azallac oli kuitenkin järkähtämättömän uskollinen kaksikon liitolle eikä kyennyt kuvittelemaankaan mitään petosvaihtoehtoa puolisonsa osalta, joten se saattoi sulkea kaartin petturoinnin spekuloinneistaan.

Naaras kuunteli Zephyrin osuuden loppuun ilmekään värähtämättä, puntaroiden jokaista kuulemaansa sanaa huolella. Aihe oli hyvin samansuuntainen, mistä kaksikko oli keskenään aiemmin tapellut, mutta saanut nähtävästi nyt paljon suuremmat puitteet.
Azallacin ei ollut lainkaan vaikea uskoa Isterin kohtelevan alaisiaan epäasiallisesti tai käyttäytyvän epäkunnioittavasti laumaansa ja sen alueita kohtaan. Naaras ei olisi ikimaailmassa valikoinut Isteriä johtajaksi ja sen olisi kieltämättä ollut kiintoisa saada nyt Divian kuulemaan valitukset 'suojatistaan'. Toisaalta tilanne oli kuin Azallacin haaveunista, miten se oli toivonutkaan päätösvaltaa ilman Dewn ja Divianin taustahiillostusta!

Muistot pilvilinnoista poksahtivat hetkessä nuoren kaartilaisen, Lucaksen, mainitessa Djalan alfan. Azallac ei kyennyt estämään tyrmistyksen käväisyä naamallaan, etenkään kun juttu jatkui vähintään yhtä järkyttävänä kuin ensimmäinen lause jo oli. Tuota ei Azallackaan olisi voinut kuvitella Isteristä, vaikka toisaalta pari sopikin etovalla tavalla hyvin yhteen. Kaksi rumaa, vastenmielistä ja koiranveristä.

Kaartilaisten puheenvuorojen asettelu tuntui hyvin suunnitellulta, mutta alfa ei silti halunnut noiden talloskelevan varpaitaan miten mielivät.
"Jatka toki", susi sanoi ehkä hivenen hiljaisella ja melko haudanvakavalla äänellä Zephyrin suuntaan. Jos asiaa oli kerta lisääkin vielä niin kaiketi kaikki piti sitten kuunnella loppuun saakka ennen kuin saattoi esittää kysymyksiä tai mielipiteitään.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by hitodama on Nov 14, 2011, 2:42

Niin Serafin kuin Ikaroksenkin tylsistyminen vaihtui kiinnostukseksi siinä vaiheessa, kun nuorempi kaartilainen Lucas päästettiin ääneen. Tämän tiedot Isterin salasuhteesta olivat suoraan sanottuna meheviä ja saivat etenkin kieroilun päälle ymmärtävän Serafin ihon suorastaan kihelmöimään. Okei, juttu oli ällöttävä kuin mikä, mutta samalla ehkä jännittävin mitä koko Ederassa oli nuorukaisten elinaikana tapahtunut. Naaras tiesi kaartinjohtajan olevan tiedon vuotamisen ansiosta erittäin pahassa pulassa, eikä tämä taatusti saisi pitää asemaansa hallussaan enää kovin pitkään. Arvojärjestysmuutokset eivät siis tulisi päättymään vielä Dewiin ja Ireniin liittyvien tapahtumien jälkeenkään.

Vaikkei antanut sen näkyä olemuksestaan, tunsi Zephyr vatsansa kipristyvän ikävästi puheensa saadessa nuorukaisten suunnalta aluksi osakseen lähinnä välinpitämättömältä vaikuttavaa mulkoilua. Tilanne tuntui kurjalta jo senkin takia, että harmaaturkki ymmärsi tympääntyneitä ilmeitä varsin hyvin: hänestä itsestäänkin olisi ollut helpompaa tällaisen ruikuttamisen sijaan vain järjestää suoraviivainen vallankumous ja lynkata turha puolisusi joukkovoiman avulla, mutta valitettavasti sellainen oli Ederassa tuomittu epäonnistumaan - tai olisi ollut sitä ainakin Isteriä tukeneiden Dewin ja Divianin keikkuessa vallankahvassa. Eivätkä muutenkaan kaikki kaartilaiset olleet olleet järin kiinnostuneita suorasta toiminnasta tai edes siitä hienovaraisesta urkinnasta, johon he lopulta olivat turvautuneet, joten kunnon kapina olisi loppujen lopuksi aiheuttanut vain turhaa eripuraa lauman jäsenten välille.
"Niin, valitettavasti sen sekaverisen suhde Djalan johtajaan ei ole vaikuttanut ainoastaan hänen omaan maineeseensa, vaan todelliset seuraukset löytyvät paljon syvemmältä", Zephyr jatkoi niin ikään vallan vakavana saadessaan puheenvuoron takaisin oman osuutensa hyvin hoitaneelta Lucakselta. Enää ei uros saanut kuitenkaan katsettaan kääntymään suoraan kohti Azallacia, vaan silmänsä jäivät kiertelemään nuorempien klaanilaisten pariin. Tässähän näkisivät, kuinka "tylsää" asiaa he olivat saapuneet esittämään.
"Seuraavat asiat sain tietooni eräältä Yelenhan lähipiiriin kuuluvalta henkilöltä, joka tuntee myös kaartinjohtajamme Isterin. Hän toivoi voivansa pysytellä nimettömänä välttyäkseen kummankin mainitun vihalta ja mahdollisilta kostoaikeilta, mutta saan hänet tänne kyllä todistamaan, mikäli se koetaan täysin välttämättömäksi. Se voi kuitenkin viedä muutaman päivän aikaa, joten mikäli vain kykenette, toivon teidän kaikkien luottavan minun sanaani yhtälailla kuin Lucaksen silmiinkin." Lyhyen tauon aikana susiuros huomasi pulssinsa kiihtyvän, sillä tässä tämä nyt oli: hetki, jota hän oli puolisonsa kanssa käydystä kiistasta saakka odottanut kuin kuuta nousevaa. Isterin tuhon hetki.
"Yelenha Verimerkin ja Isterin suhde on kestänyt jo hyvin pitkään, kenties useampien vuosien ajan. Tänä aikana kaartinjohtaja on välittänyt Djalan johtajalle tietoja, joiden takia muun muassa menetimme tärkeän metsästysalueemme, nurmikentän, djalalaisille. Varmaa on, että se petturikoirasusi kertoi Ederan johtajasukuun kuuluvien nuorukaisten olemassaolosta kumppanilleen, mutta heidän läheisen suhteensa tietäen en pitäisi mahdottomana, että hän olisi ollut mukana myös varsinaisen kaappauksen suunnittelussa."

Jutun yhä edetessä näkyi tarina saavan aina vain rumempia piirteitä, jotka vetivät jo Serafinkin naaman taas vakavaksi. Isänsä vaiettua käänsi valkoturkki katseensa nopeasti kohti Azallacia nähdäkseen, miten johtaja ihan uudelle tasolle nousseeseen uutiseen reagoisi. Ikaros sen sijaan levitti kuivakan, vinon hymyn suupielilleen ja käänsi huomionsa Ireniin, joka oli aikoinaan ollut toinen kaappauksen uhreiksi joutuneista pennuista. Vaikkei omannut mitään erityistä nuorempaa serkkuaan vastaan, kiinnosti häntä nähdä nostattaisiko puheenaihe tässä esiin kaunaa, katkeruutta tai suoranaista tuskaa - mitä tahansa sellaista tunnetta, joiden tutkiskelu oli lähellä harmaaturkin sydäntä.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by ish on Nov 14, 2011, 10:59

Asiat tosiaan muuttuivat mielenkiintoisemmiksi kertaheitolla, kun Lucas päästettiin ääneen. Uroksen kerrottua asiansa melko sujuvan lyhyellä tyylillään, ei Iren voinut estää pientä inhon väristystä kulkemasta selkäpiitään pitkin. Narttu muisti hämärästi Yelenha Verimerkin, eikä voinut sanoa pitävänsä rastisilmäistä narttua minään muuna, kuin saarta saastuttavana ongelmajätteenä, ja sitten vielä Ister siihen päälle ihroineen... Hyi olkoon. Tähän mennessä nuorikon oli kuitenkin onnistunut pitää kasvonsa moitteettoman tyyninä, ja suunsa supussa, vaikka haaleista silmistä olikin erotettavissa sekä pieni yllätys että inho. Iren ei ollut koskaan pitänyt Isteristä, päinvastoin, mutta että se läskikasa olisi alentunut jo tuollaiseenkin?

Pahempaa oli vielä luvassa, sillä kun Zephyr pääsi ääneen, sai Iren henkilökohtaisen syyn tuntea sekä inhoaan että vihaansa Isteriä vastaan. Nartun silmissä leimahti viha, kun Zephyr heitti ilmoille epäilyksensä uroksen osallistumisesta aluekaappaukseen ja siihen liittyneeseen kidnappaukseen. Alle puolivuotiaana veljensä kanssa Djalaan kidnapatuksi joutunut Iren muisti tilanteen harvinaisen hyvin, ja nuorikon leukaperät kiristyivätkin pidätellyistä sanoista, jotka eivät todellakaan olisi olleet kaunista kuultavaa. Kultakutri kuitenkin hillitsi itsensä vaivalloisesti, ja silmien raivoisan palon lisäksi nuorikon korvat taipuivat hieman niskaan päin. Iren käänsi myös katseensa Azallaciin, nähdäkseen, kuinka tämä uutinen vaikuttaisi alfaan itseensä.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by lara on Nov 17, 2011, 22:45

[[miks kukaan ei oo hyppiny mun yli! vitsit no ehdin sit rooliakin haha.]]


Anatren tuntemukset vaihtelivat Zephyrin kertomuksen aikana aina tyrmistyksestä vihansekaiseen inhoon, jonka tieto Isterin petturuudesta sai aikaan. Aivan huomaamatta upseerin niskakarvat pörhistyivät hieman, ja se joutui toden teolla käyttämään tahdonvoimaansa siihen, että piti naamansa kohtalaisen eleettömänä. Aivan täydelliseen suoritukseen nuori susi ei kyennyt, mutta yritys oli hyvä.
"Olisi pitänyt arvata..."
Se sihahti hiljaa itsekseen, kun ei aivan onnistunut pitämään kuonoaan kiinni muiden edessä. Lipsahduksensa hoksattuaan se luimisti korviaan ja siirtyi katsomaan Azallacia odottaen. Tämä oli suuri uutinen, johon täytyi reagoida pikaisesti. Susi itse luotti kaartilaisten sanaan, mutta kaipasiko alfa vielä muita todisteita? Anatre olisi kyllä sallinut vaikka senkin, että koirasudet olisi savustettu Ederasta ulos vilpillisin keinoin. Ne häpeäpilkut vain pilasivat lauman maineen.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by narri on Nov 18, 2011, 11:35

( siksi ettei sitä kehdattu tehdä !!1! eiku ei ehitty. )

Karma kuunteli kaartitovereidensa selostukset hiljaa, joskin tarkasti vaikka tiesikin etukäteen tämän kaiken. Silti tuo ei voinut torjua inhottavaa tunnetta kuullessaan uudelleen Isterin etovasta suhteesta. No sellaista asiaa ei oikein kunnolla voinut sisäistää, saati sitten tottua siihen, että joku todellakin olisi suostunut moiseen. Tosin jos susi olisi tiennyt koirasuden partnerin olevan itsekin lähes yhtä rujo, ei tuo olisi ihmetellyt. Siinä tapauksessa Karma olisi vain ajatellut, että naikkonen tyytyi Isteriin vain, koska ei muutakaan ollut tarjolla.
Takkuturkki kuitenkin hätisteli häiritsevät ajatukset syrjempään keskittyen jälleen kokoukseen, ei olisi erityisen hienoa hukkua ajatuksiinsa, etenkään kun aikanaan varmasti Karmaakin pyydettäisiin taholta tai toiselta aukaisemaan suunsa.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by kapa on Nov 18, 2011, 17:58

(( Minä olisin hyppinyt, jollei olisi tarvinnut odottaa tämän päivän klo 10:59:ään asti. Enkä ehtinyt ohittaa narriakaan, koska ei ollut aikaa tulla koneelle ennenkuin nyt! ))

Lucas pysyi ilmeettömänä, vaikka sen sisällä velloi monenlaisiakin tunteita. Zephyrin puhe sai myös Lucaksen tuntemaan vihaa, vaikka vartiokaartilainen olikin tiennyt asiat jo etukäteen. Johtajistolle ääneen kerrottuna ne kuitenkin saivat jälleen karvat pystyyn.
Lucas pisti merkille Ikaroksen vinon hymyn, joka oli osoitettu Irenin suuntaan. Tuo ele sai uroon tuntemaan yhä suurempaa vihaa, sillä Lucas itse ei voinut edes sietää ajatusta kidnapatusta Irenistä ilman, että hyvin negatiivisia tuntemuksia olisi noussut pintaan. Lucas tunsi kuinka testosteroni virtasi hänen sisällään, ja uroon tekikin aivan hetkellisesti mieli hyökätä Ikaroksen kimppuun. Uros kuitenkin - tietenkin - hillitsi itsensä, eikä kenenkään huoneessa olijan ollut mahdollista havaita Lucaksen tuntemuksia. Uros oli siirtänyt katseensa lattiaan, ja jäi nyt muiden esimerkkiä seuraten odottamaan Azallacin reaktiota.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by tucci on Nov 19, 2011, 2:23

Azallac olisi halunnut hoputtaa Zephyriä jättämään turhat jaarittelut taustoista sikseen. Se luotti yhäkin puolisoonsa täysin eikä tarvinnut lisätodisteluita tuon sanoille. Sen Azallac kuitenkin tiedosti hyvin, että etenkään Anatre ja Iren eivät omistaneet samanlaista läheistä luottamussidettä Zephyriin kuin naaras itse, ja asiakin oli sen verran tärkeä että se oli hoidettava virallisen kaavan mukaan.
Jo Lucaksen sanat olivat olleet järkyttäviä ja Azallacille oli niiden myötä muodostunut sisällään vankka kanta siitä, millä alueilla Ister ei tästedes saisi läskejään majoittaa. Tai ainakaan pomotella yhtään ketään.

Zephyrin sanat naulailivat yksi kerrallaan loputkin naulat Isterin Edera-uran hauta-arkkuun. Azallacinkin karvat pörhistyivät ja ilme tuimeni monta astetta murahduksensekaisen pihahduksen noustessa kurkusta. Sitä kiukutti omalta osaltaan etenkin se, että susi oli itse ollut seuraamassa miten Ister oli Divianin ylistämänä nostettu asemaansa. Ja että tuo oli jo silloinkin koko ajan vehtaillut vihollislauman alfan kanssa! Ties mitä muitakin asioita oli saattanut vuotaa vihollisten korviin! Vuosia!
Korvat luimistuen Azallac ei hetkeen oikein tiennyt minne sen olisi pitänyt katsoa - nyt olisi pitänyt olla paikalla itse syypää johon olisi voinut murhakatseen kohdistaa. Lisäksi Azzan oli hetki koottava itseään ettei olisi päästänyt suustaan mitään erittäin epäkorrektia.

"Vaikea edes löytää sanoja kuvaamaan tuon kaiken törkeyttä jos jokainen kohta on täysin totta! En voisi paljoa pahempaa laumapetosta kuvitellakaan. Järkyttävää ajatella että kaikki nämä ajat se saastainen koirasusi on pettänyt koko Ederaa! Niin kaartissa kuin sen johdossakin", susinaaras raivosi pahimmat kuohunsa ja hengähti sitten syvään kooten itseään ja tuntien suuttumuksen yhä kuohuvan sisällään. Kaikki loksahteli niin epämiellyttävän hyvin paikalleen. Kyllä, joku oli varmasti juorunnut siitä, että Ederassa oli tärkeitä muksuja, eivät djalalaiset olisi muuten määrätietoisesti tulleet rajoja uhmaamaan ja kidnappaamaan Ciaria sekä Ireniä.


"Kenellekään läsnäolijalle ei varmastikaan ole epäselvää, että meillä ei ole enää kaartinjohtajaa", naaras murahti hyisen painokkaaseen sävyyn. Tähän faktaan se ei lähtenyt kyselemään upseerien mielipiteitä, vaikka jatkotoimenpiteet Isterin suhteen he kyllä miettisivät huolella keskenään. Se neuvonpito ei osaltaan kuulunut enää vartiokaartilaisille joten Azallac säästeli sanojaan Isterin tuomitsemisesta. Kuten myös tulevan kaartinjohtajan pohdinnan.
"Olen erittäin kiitollinen teille näiden tietojen esille saamisesta", naaras jatkoi sanansa kaartilaisille kohdistaen ja jättäen tahallisesti lisäkysymykset tietojenhankinnasta sivuun haluamatta edes tietää lisää kyseisistä tilanteista.
"Jos teillä ei ole enempää kerrottavaa, voitte puolestani lähteä, mutta nyt olisi hyvä tilaisuus sanoa muukin mahdollinen sanottava johdon ollessa kokoontuneena"

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by hitodama on Nov 20, 2011, 1:36

Serafi seuraili kiinnostuneena äitinsä ilmehdintää ja sanailua, jonka sävy sai nuorikon miettimään, oliko hän koskaan aikaisemmin nähnyt tätä noin vihaisena. Tuskinpa, sillä vaikka alfa varmasti piti kaikkein tulikivenkatkuisimmat mölyt mahassaan, salamoi tämän olemuksesta sellaista raivoa, joka olisi heikkohermoisempaa varmasti jopa pelottanut. Oli todellakin Isterin onni, ettei hän sattunut olemaan paikalla kokoushuoneessa, sillä silloin olisivat diplomatian keinot voineet jäädä vallan nopeasti unholaan.

Ikaroskin aikansa tylsän hyvin itsensä hallitsevaa Ireniä pälyiltyään käänsi huomionsa kohti alfanaarasta, mutta katseensa suunnasta huolimatta mietteensä kääntyivät nopeasti pois tämän puheista. Hän muisteli isänsä olleen aina varsin hyvää pataa nyt häpeään saatetun kaartinjohtajan kanssa, ja seikka sai hänet miettimään, voisiko sillä olla jotakin hämäräperäistä yhteyttä Divianin yllättävään vetäytymiseen upseerinvirasta. Ei uroksella tosin ollut hajuakaan mitä, mutta jos hän vain isäänsä sattuisi jossain vaiheessa törmäämään, haluaisi hän kyllä ehdottomasti udella asioiden tolasta tältä hieman tarkemmin.

Nähdessään vihan kasvavan Azallacin kasvoilla tunsi Zephyr ensimmäistä kertaa pienen omantunnonpistoksen jyrkästä ja ehkä jopa hieman liioittelevasta tavasta, jolla hän oli päättänyt kohu-uutisensa tuoda julki. Samalla hän oli kuitenkin vallan huojentunut siitä, että naaras uskoi hänen sanaansa ilman sen suurempia todisteluita, sillä hukan mainitseman koiraeläimen tuominen todistajaksi olisi saattanut hänet äärimmäisen kiusalliseen ja ehkä jopa vaaralliseen tilanteeseen. Harmaaturkki kun ei luottanut järin suuresti Ileyan halukkuuteen pitää heidän keskinäiset puuhansa salassa, mikäli tämä vain keksisi jonkin tavan hyötyä siitä, että Ederan johtaja saisi tietää tulleensa puolisonsa pettämäksi.
"Uskoisin, että Karmalla on vielä kerrottavaa. Ei sentään mitään tämän nyt julki tulleen asian kaltaista, mutta kuitenkin jotakin, mikä voisi olla hyvä tuoda johtajiston tietoisuuteen", susi vielä paljasti johtajan vaiettua. Saatuaan oman osuutensa nyt käytännössä päätökseensä näytti ja kuulosti Zephyr vielä aiempaakin voipuneemmalta ja toivoi siksi syvästi, että kirjava työtoverinsa esittäisi oman tarinansa mahdollisimman tiivistetysti. Uros halusi päästä lepäämään tietoisena siitä, ettei hyllyvä ihravuori voisi enää tulla potkimaan häntä työskentelemään tauotta.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by ish on Nov 20, 2011, 12:54

Irenin ja muiden odotus alfan reaktiosta päättyi, ja Irenin ryhti tuntui kohoavan vielä hieman entistäkin suoremmaksi. Nuori narttu arvosti ja ihaili alfaansa ja sukulaistaan, nykyään vieläpä aivan eri tasolla kuin Iriania aikanaan, muttei ollut koskaan päässyt näkemään toisen vihaa. Kuten Azallac, myös Iren olisi mieluusti käyttänyt muutamaa rumaakin sanaa petoksen syvyydestä, mutta sen sijaan nuorikko keskittyi kuuntelemaan Azallacin sanoja. Alfanartun vahva reaktio oli Irenille mieluinen: Ister tuskin pääsisi pälkähästä tässä tapauksessa. Irenin itsensä mielestä Isterin käytös itsessään korreloi jo suoraan ajatukseen siitä, keneen laumassa enää saattoi todella luottaa? Ister oli ollut Ederan jäsenenä ilmeisen kauan, toiminut kaartissa ja nyt jopa kaartin johdossa ilman, että kukaan oli saanut vihiä hänen toimistaan. Kuka muu vehkeili heidän selkänsä takana?

Azallacin sanat tekivät harvinaisen selväksi asioiden laidan, ja Iren nyökkäsi, osoittaen ymmärtäneensä kaiken, korvat tyytymättömästi hieman taakse päin painuneina ja haaleat silmät kipunoiden. Nuorikko tunsi suurta vihaa Isteriä kohtaan, mutta pyrki hillitsemään itseään parhaansa mukaan kokouksen aikana. Tällä hetkellä Ister sai kiittää onneaan, ettei sattunut olemaan tässä huoneessa, sillä Iren uskoi, ettei hän itse ollut ainoa jota olisi houkutellut viiltää sen mastodontin vatsa auki mahdollisimman tuskallisesti. Nuoren ja temperamenttisen nartun oli vaikea pitää kasvojaan peruslukemilla, ja se oli varmaa, että Azallacin ja Anatren kanssa neuvotellessa nuorikko varmasti aukaisi suunsa ja antaisi sanojensa tulla julki. Muiden nähden nuorikko ei kuitenkaan halunnut missään nimessä ylittää valtuuksiaan. Nyt ei kuitenkaan ollut vielä sen aika, ja nuorikon jäätävä olemus käänsikin huomionsa kohti Karmaa, jolle Zephyr siirsi puheenvuoron.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by lara on Nov 22, 2011, 16:11

Anatren kasvoille levisi varsin tyytyväinen hymynkare Azallacin ilmoittaessa Isterin tippuneen pois kaartinjohtajan paikalta. Tieto oli luonnollisestikin ollut arvattavissa, mutta alfan raivoisan olemuksen siivittämänä sanat saivat aivan uuden merkityksen. Johto jäisi varmasti vielä keskustelemaan koirasusiasiasta tämän kokouksen jälkeen, mutta siihen saatta Anatre pysytteli taka-alalla. Se ei halunnut vahingossakaan lipsauttaa mitään, mikä ei vielä sellaisenaan saisi päätyä kaartilaisten korviin. Kaartissa oli kuitenkin myös noita kuraverisiä, koiria ja muuta, ja ne saattoivat olla hyvinkin läheisiä työtovereita myös susikannalle.
Karmalla oli vieläkin asiaa. Kiukkunsa hetkellä Anatre ei edes huomannut närkästyä siitä, kuinka epäsujuvasti kokous kaartilaisten osalta eteni.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by narri on Nov 25, 2011, 12:00

( fff anteeksi myöhästys, mutta eilen en päässyt tekemään probolla mitään, kun ei vaan sivu latautunut, nytkin sai yrittää miljoona kertaa D: pahoittelen syvästi. )

Karma tunsi hetkellistä tyytyväisyyttä nähdessään - kuten kaikki paikallaolijat varmasti näkivät - alfan ilmiselvän suuttumuksen kelvotonta kaartinjohtajaa kohtaan. Ilmeensä narttu piti kuitenkin edelleen tyynenä, kuunnellen Azallacin sanoja tarkasti. Siinäpähän päästiin siitäkin riesasta. Alfa kuitenkin kehotti kaartia kertomaan loputkin asiansa ja Zephyrin luovuttaessa puheenvuoron Karmalle, tämä silmäili ohikiitävän hetken paikalle kerääntyneitä johdon jäseniä, ennen kuin käänsi keskittymisensä Azallaciin.
"Haluaisimme esittää huolemme myös koirien luotettavuudesta. Itse jouduin ilman mitään syytä tappeluun ederalaisen koiran kanssa, mikä tuskin ainakaan lisää luottamusta koiriin", narttu selitti tasaiseen, tyyneen sävyyn.
"Asia ei tietenkään ole yhtä suuri kuin äskeinen, mutta koimme tarpeelliseksi kuitenkin kertoa epäilykset. Ei muuta", Karma jatkoi, vaieten sitten odottamaan käskyä lähteä tai mitä nyt johto seuraavaksi katsoisikaan tarpeelliseksi tehdä.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by kapa on Nov 25, 2011, 20:26

(( Noo hyvä kuitenkin että tänään pääsit. ))

Lucas seurasi vuoronperään kunkin läsnäolijan reaktioita, joita Zephyrin viimeiset sanat olivat saaneet aikaan. Azallacin reaktio oli Lucaksen mielestä aivan odotettu, ja yllättävän - sekä arvostettavan - tyyni.
Lucas käänsi katseensa Karmaan, jonka oli vuoro olla äänessä seuraavaksi. Vartiokaartin ainut naarasvahviste saikin asiansa sanottua hyvin sutjakkaasti, joten tummaturkkinen uros alkoi henkisesti jo valmistautua lähtöön. Lucas oli melko tyytyväinen kokouksen kulkuun ja tunsi helpotusta siitä, että se alkoi olla ohi nyt. Samalla urosta hieman epäilytti tuleva elämänsä ja se, miten hän tulisi viettämään aikansa nyt kun ei välttämättä ollutkaan enää pelkkää työtä yötäpäivää. Nöyrän työnarkomaanin oli hankala keksiä itselleen vapaa-ajan virikkeitä.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by tucci on Nov 25, 2011, 23:25

Azallacilla oli hetken pieniä henkisiä vaikeuksia tehdä ajatuksissaan luonteva vaihdos aihepiiristä toiseen. Karman esille tuoma asia ei ollut mikään hyvä asia sekään, oli huolestuttavaa että saman lauman sisällä tehtiin aiheettomia hyökkäyksiä.
"Kiitos että kerroit tästä", naaras lausahti vilkuillen nopsakkaan vielä Karman turkin seassa pilkottavia jäänteitä ilmeisestikin kyseisestä taistelusta.
"Voi olla että kysyn sinulta myöhemmin erikseen lisää tuosta hyökänneestä ederalaisesta, mutta nyt jatkamme kokouksemme loppuun ja käsittelemme keskenämme tärkeimmät asiat, niin kertomanne Isteristä kuin koirienkin luotettavuudesta", susi jatkoi viralliseen sävyyn. Sillä olisi ollut muutamia piskiltä haiskahtia ikäviä juttuja itselläänkin kokemuksissaan, mutta oli tärkeintä nyt saada Ister-asia kuntoon välittömästi, kyseessä oli sen verran törkeä laumapetos.

"Voitte nyt poistua, kiitos vielä kerran näistä kaikista tiedoista", Azallac nyökähti pienesti sanojensa päätteeksi.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by hitodama on Nov 27, 2011, 1:37

Karman kertoessa vielä omakohtaisista ongelmistaan jonkun piskin kanssa kohotti Serafi vain kuivakasti toista suupieltään, eikä jaksanut antaa asialle sen suurempaa painoarvoa. Okei, oli tietysti asiallista tuoda lauman sisäiset konfliktit johtajiston tietoisuuteen, mutta Isteriin liittyvän uutisen rinnalla nahistelu vaikutti kuitenkin niin yhdentekevältä, ettei valkoturkki itse ainakaan jaksanut jäädä sitä tällä erää liiaksi pohtimaan.

Ikaros oli kuitenkin toista maata, ja hän suuntasikin pistävän tuijotuksensa suoraan kohti murjottua kaartilaisnaarasta. Uros kävi nopeasti läpi kaikki edes ulkomuodolta tuntemansa ederalaiskoirat, joista yksi kieltämättä nousi tämän tapauksen yhteydessä aivan erityisesti hänen mieleensä. Karman haavatkin näyttivät siltä, että ne voisivat aivan hyvin olla nuoren ja aseettomana kulkevan Irkun purukalustosta peräisin, mistä syystä hukka tunsi olevansa jopa melko varma epäilyksistään. Ei kukaan muu koira heidän laumassa ollut niin... Pöhkö, että olisi käynyt itseään ylemmän vartiokaartilaisen kimppuun syyttä suotta.

Kuten Zephyr oli äänettömästi toivonut, hoiti Karma oman osuutensa asiallisen vauhdikkaasti eikä jäänyt rupattelemaan turhia. Näin ollen ei kestänyt kauaakaan, kun kaarti sai Azallacilta luvan - tai ehkä pikemminkin vankan kehotuksen - poistua huoneesta ja jättää johtajisto pohtimaan kuulemaansa rauhassa.
"Kiitos myös teille siitä, että saitte kokouksen kasaan näin nopeasti", sinimaskinen susi vastasi ja kumarsi huomattavan syvään, vaikka vastaavasti sanoistaan jäi tällä kertaa uupumaan aiempi virallisenjäykkä sävy. Osaltaan asiaan vaikutti varmasti se, että uros piti riitaansa Azallacin kanssa aika pitkälti tällä kuitattuna: nyt he saattoivat nimittäin olla virallisestikin täysin samaa mieltä Isterin kelvottomuudesta.
Sen kummempia hyvästelemättä käännähti Zephyr sitten kannoillaan ja asteli ryhdikkäästi suurille parioville, sekä kampesi portsarin häivyttyä paikaltaan ukset omatoimisesti auki. Kaartitovereineen hän pujahti ulos salongista ja huokaisi pääportaikon eteen päästyään helpottuneena.
"Nyt emme voi muuta kuin odottaa ja katsoa, mitä tuleman pitää. Kiitos teille tuestanne, Karma ja Lucas. Vanha painuu nyt pehkuihin", hukka sanaili lähtiessään raahustamaan kohti yläkerran ylellisiä nukkumatiloja.

Vartiokaartilaisten häivyttyä nousi Serafi paikaltaan ja lähti sirosti askeltamaan kohti ovia, jotka hänen oli tarkoitus laittaa jälleen kiinni. Sitä hän ei tosin tiennyt, tulisiko tekemään sen salongin vai aulan puolelta, mikä riipi nuorikon sisintä paljon pahemmin, kuin mitä hän ulospäin suostui näyttämään.
"Suljenko meidät sisälle?" valkoturkki kysyi neutraaliin sävyyn äidiltään. Hän ei aikonut ainakaan avittaa alfaa kysymällä suoraan, pitäisikö hänen ja Ikaroksen häipyä paikalta, kuin minkäkin alhaisten matosten.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by ish on Nov 27, 2011, 22:00

Iren kuunteli myös Karman asian kärsivällisesti, vaikka syyhysikin jo päästä asioiden kimppuun pienemmällä kokoonpanolla. Isterin tekemä törkeä loukkaus ja petos pitäisi ottaa mahdollisimman pian käsittelyyn. Karman kertomus kuitenkin kiinnosti myös Irenia siinä määrin, että narttu muisteli kaikkia omia ikäviä kokemuksiaan koirien kanssa, vaikka monet heistä eivät ederalaisia olleetkaan. Dokuron hyökkäys nousi päällimmäisenä mieleen, eikä Iren epäillyt koirien olevan veriveljiään rehellisempiä.
Iren pitäytyi kuitenkin yhä hiljaa, kuunteli Azallacin loppupäätökset suuremmalle kokoukselle. Oli aika käsitellä asiat pienemmällä kokoonpanolla, se taas riippuisi täysin Azallacin päätöksestä. Iren valmistautui kuitenkin jo henkisesti yksityiskohtaisempaan ja avoimempaan keskusteluun aiheista, kunhan kaikki Vartiokaartilaiset ainakin olisivat ovien ulkopuolella. Myös Iren nyökkäsi vartiokaartilaisille, lähinnä vain kiitokseksi kohteliaisuuttaan.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by narri on Nov 30, 2011, 18:46

Azallacin luodessa nopean silmäyksen Karman vammoille narttu seisoi tyynenä paikallaan, nyökäten kunnioittavasti alfan kiittäessä ja jatkaessa. Varsinaisen poistumiskehotuksen kuullessaan susi kumarsi Zephyrin tapaan johtajiston suuntaan, lähtien sitten kera kaartitovereidensa kohti ovea. Uroksen ulkopuolella lausumille sanoille tämä hymyili kevyesti.
"Eivätköhän asiat parane. Minäkin lähden tästä lepäämään. Näkymisiin, molemmat."
Karma totesi, suunnaten kuitenkin kulkunsa kohti ulkoilmaa, jota tuo sillä hetkellä enemmän kaipasi.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by kapa on Nov 30, 2011, 19:13

"Kiitokset."
Lucas sanoi nöyrästi tummalla äänellään nousten samalla seisomaan. Uros kumarsi lyhyesti luoden viimeisen silmäyksen läsnäolijoihin ja lähti sitten viimeisimpänä vartiokaartilaisena ovista ulos aulaan. Lucas nyökkäsi toverillisesti Zephyrin sanoille ja soi hymyn työtovereilleen, jotka molempaiset lähtivät päinvastaisiin suuntiin. Uros itse asteli Karman perässä ulos kartanon pihalle. Lucas käveli rauhaisasti suihkulähteelle ja alkoi juoda. Kun uros oli sammuttanut janonsa, tuo kävi makuulleen maahan ja huoahti syvään. Nyt se oli ohi.

(( Kiitokset minunkin osaltani! ))

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by tucci on Nov 30, 2011, 20:36

(( Järjestys tästä eteenpäin Tucci, hitodama, Ish, Lara ))

Azallac nyökähteli pienesti lähtöä tekevien kaartilaisten kumarruksille. Zephyriin se vilkaisi hetkistä pidempään, tuntien olonsa melko vaikean hataraksi puolisonsa suhteen. Heidän solmunsa oli kaiketi tosiaan aukaistu nyt virallisella tasolla, muttei vielä kahdenkeskisesti. Azallac halusi Zephyrin mielellään rinnalleen illan hautajaisseremoniaan joten kai sitä pitäisi samalla silittää muutkin murheet suoriksi.

Tyttäreensä kirjava susi vilkaisi pienen hetken jopa kysyvän näköisenä.
"Sulje. Jatkamme klaanin kesken", naaras lausahti.

"Hyvä on. Käsiteltävää riittääkin näissä asioissa", Azallac aloitti hengähtäen syvään.
"Susiklaanilaisina teillä jokaisella on nyt oikeus puhua ja sanoa mielipiteenne", se selvensi vilkaisten erityisesti Ikaroksen ja Serafin suuntaan tässä vaiheessa.
"Isterin suhteen en voi tosin jakaa tässä tilanteessa muita vaihtoehtoja kuin kuolemantuomion. Rike laumaa kohtaan on ollut erittäin vakavaa luokkaa ja kestänyt liian kauan, jotta se uros voisi korvata tekojaan millään muulla rangaistuksella. Onko jollain sanottavaa tähän?"

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by hitodama on Nov 30, 2011, 20:54

Sisäisesti Serafi suorastaan kihersi voitonriemuisesta naurusta saadessaan Ikaroksen kanssa luvan jäädä yhä paikalle, mutta hän sai riemunsa kätevästi peiteltyä käännyttyään työntämään ovia jälleen kerran kiinni. Astellessaan sitten takaisin muiden seuraan näytti valkoturkki jälleen vain ylvään neutraalia naamaa, sekä istuutui sirosti lempiserkkunsa vierelle. Ikaros ei sen sijaan olisi niin piitannut, vaikka heidät oltaisiinkin heitetty pihalle, mutta mikäs tässä toisaalta oli istuskellessa. Päätösvalta asioista oli kuitenkin loppuviimein aika tiukasti alfan hallussa, ja nuoremmat hukat saattoivat kaiketi korkeintaan ilmaista mielipiteitään.

Azallacin sitten alkaessa kerrata asioita pienemmälle porukalle päästiin varsin nopeasti käsiksi itse asiaan: petturille langetettavaan rangaistukseen. Vaikka kuolemantuomio oli varmasti kaikista paikallaolijoista oikeutettu, oli se myös ainakin Serafin mielestä tietyllä tapaa yllättävä. Ainakaan hän kun ei tiennyt, että ketään muuta ederalaista - edes pahaista koirasutta - oltaisiin aiemmin määrätty luopumaan hengestään rikkeidensä takia. Valkoturkki ei kuitenkaan keksinyt mitään fiksua tapaa asian kommentoimiseen tässä välissä, joten hän nyökäytti vain vaitonaisena kuonoaan äidilleen. Ikaros oli sen sijaan kiinnostuneempi käytännön asioista.
"Kuka sen sitten tappaa ja miten?" harmaaturkki sinänsä ihan asiallisesti uteli, mutta silmistään kiilsi samaan aikaan jokseenkin häiritsevä pilke, joka kieli hänen olevan hyvinkin innoissaan asiasta. Eikä edes sinänsä petturin rankaisemisesta, vaan nimenomaan siitä, että joku aiottiin lahdata oikein johtajan luvan kanssa!

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by ish on Dec 1, 2011, 0:58

Vartiokaartilaisten poistuttua ja Serafin sulkiessa oven, oli nuoren upseerikokelaan haukkamaisen terävä katse hyisen kylmä. Kaikki tiesivät kyllä, mikä oli polttavin puheenaihe: Ister. Ja aiemmin kuultu uutinen tosiaan kiehutti nuorikkoa, mutta hyinen katse oli ainoa ele, joka kultakutrista ulos päin näkyi. Isterin rike oli vakava, vakavin laumansisäinen laittomuus, josta Iren oli koskaan kuullut. Lauman jäsenten ja lauman turvallisuutta oli uhattu, ja saatu sitä kautta haluamansa, ja kuinka paljon muita asioita Djalan tiedossa saattoi olla? Kaiken lisäksi vuotaja oli vielä kaartinjohtaja. Ei, Iren ei kaihdellut kuolemantuomiota ajatuksena, ei pätkääkään.
Ikaroksen kysymys sai Irenin kulmat kohoamaan aavistuksen. Nuorikko hillitsi niin kielensä kuin kasvonsakin siltä ajatukselta, että tokaisi urokselle jotain nasevaa. Sen sijaan narttu hillitsi kielensä ja pysyi asiallisena.
"Kaipa tärkeintä on se, että rikollinen saadaan hengiltä, eikä se miten se tehdään", narttu huomautti ja vilkaisi sitten kysyvästi alfaan päin. Iren ei halunnut ottaa stressiä, hän luotti mielummin rehellisyyteen ja avoimiin mielipiteisiin, sillä tavalla Azallac saisi hänestä kaikkein todellisimman kuvan.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by tucci on Dec 3, 2011, 23:32

// Kuvitellaanpa Anankin tukevan Isterin tappamista //

Vastalauseita kuolemantuomiolle ei ollut, mikä toki oli melko odotettua. Melko epäilyttävää olisi ollut, jos joku näistä olisi noussut puolustelemaan pahemman luokan petturia.
"Ehdottaisin vapaaehtoista ryhmää kaartilaisia", Azallac totesi Ikaroksen ja Irenin puheiden perään. Tappamistyyli oli sille samantekevä, tärkeintä tosiaan olisi ettei pullukka enää koskaan astelisi Ederan mailla.
"En halua vaarantaa enää yhdenkään laumalaisen, saati sukulaiseni henkeä Isterin vuoksi. Kaartilaiset tuntevat sen petturin parhaiten ja ovat kaikki kokeneita ja vankkoja", susi perusteli. Se halusi selkeän ylivoiman keihäänkantajaläskiä vastaan.

Paljoa enempää puitavaa Isterin suhteen ei täten päätöksien tekemisen kannalta ollut ja Azallac heltisi vielä hieman virallisesta puheenjohtajamaisesta olemuksestaan huokaisten raskaasti, vaikka toki pysytteli ehdottomassa ryhdissä.
"Todella uskomatonta. Mikä noita koiraverisiä oikein vaivaa?" naaras urahti muistellen Karmankin kertomaa. Lisäksi mielessä vilisi muitakin tapauksia...

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by tintti on Dec 4, 2011, 11:05

Takim keskittyi nyt kuuntelemaan Lucasta. Ääni oli tuttu, mutta kasvoja koirasusi ei saanut mieleensä, eikä hän tahtonut tuhlata yhtäkään sanaa siihen, että katsoisi puhujaa. Koirasuden leuat loksahtivat auki järkytyksestä. Ister oli maailman ällöttävin uros, ja Djalan alfa vähintäänkin yhtä sekopää. Nuo kaksi sopviat täydellisen yököttävästi yhteen.

Takim ei kiinnittänyt huomiota mihinkään muuhun, kuin kaarilaisten puheisiin. Johtajasuvulla tuskin oli enää mitään tärkeää santotavaa, paitsi jos tuomioita alettaisiin jakamaan. Tylsistyneenä punaturkki kuunteli Zephyrin lässytystä, ennenkuin uros meni aiheeseen. Sen jälkeen narttu koki taas järkytyksen. Ister kertonut Djalalle, että Irian oli saanyt äpäräpentuja! Takim oli silti laumauskollinen, joten tuo tunsi samantien vihaa Isteriä kohtaan. Miten joku saattoi tehdä noin?

Hetken aikaa ehti narttu keräillä itseään, ennenkuin kuuli taas puhetta. Joku siellä valitti kimppuunsa käyneestä Ederalaiskoirasta. Miten se nyt liityi mihinkään? Samassa vartiokaartilaisia alkoi askelten äänen mukaan poistia ja Takim oli taas keskittyvinään kirjaan. Jotkut kävelivät ohitse vilkaisemattakaan häneen. Pian ovet sulkeutuivat salongissa ja liikehdintä vartiokaartilaisten muodossa väheni.

Slaongissa puhe jatkui. Azzallac julisti mielipiteensä tuomiosta. Koirasusi tunsi vihlaisun vatsassaan. Tuotanoin, että oikein kuolemantuomio. Millaisenkohan rangaistuksen hän saisi salakuuntelusta? No, ei hän jäisi kiinni. Joku klaanilaisista, ilmeisesti se yhtä leuhka ja lellitty Serafi, kyseli kuka ja miten tappaisi. Uusi upseeri leikki kaikkitietävää ja näsäviisasta penikkaa, Takimin mielestä. Azzallac katkaisi keskustelun julkistamalla tekijät, mutta tavalla ei tainut olla väliä.

Takim oletti kokouksen olevan ohi ja tuo oli painamaisillaan päätä tassuilleen kyetäkseen ajattelemaan, kun korvat sieppasivat Azzallacin äänen. Alfa haukkui ilmiselvästi koiranverisiä, eli häntäkin. Viha kuohahti sisällä, hän oli luullut pitkään tuon nartun olevan ehkä jopa ystävä! Mutta ei! Koirasusi kiristeli hampaitaan ja jätti korvansa yhä kuuntelemaan.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by hitodama on Dec 4, 2011, 23:26

Saadessaan Ireniltä osakseen kohotettuja kulmia ja itsestään selviä tokaisuja, käänsi Ikaros silmänsä naarasta kohden ja katsahti vastaavasti tätä melko arvostelevaan sävyyn.
"Tietenkin se on tärkeintä, mutta pakko asioiden hoitamisesta käytännössäkin on päättää", uros heitti takaisin ja koetti kuulostaa todellakin mahdollisimman tiiviisti siltä, kuin intoilisi asiasta vain laumansa hyvinvoinnin takia. Silti kasvoiltaan oli havaittavissa hienoinen pettymys, kun Azallac määräsi surmatyöt kaartilaisten huoleksi. Toki päätös oli kaikella tapaa looginen, joten harmaaturkki ei voinut mitenkään väittää asiasta vastaan vaan ryhtyi vain pohtimaan mielessään sitä, voisiko hän mitenkään liittyä nopeasti vartiokaartin riveihin ja päästä sitä kautta osalliseksi huvituksiin.

Serafia kahden serkkunsa välinen sanailu huvitti, mutta hän vältti kuitenkin visusti vilkaisemastakaan kaksikkoa kohden ja piti katseensa suunnattuna Ederan alfanaaraaseen. Azallacin päästessä puheen virallisimman osuuden ylitse ja käydessä päivittelemään asioita ihan yleisesti, yhtyi tyttärensä kuoroon teatraalisella huokauksellaan.
"Kaipa ne ovat kaikki syntyjään sellaisia. Häilyväisiä. Kieltämättä on kovin ikävää, että lauman takia niitä epäluotettavia ihmisten lemmikkejä on siedettävä ympärillään", valkoturkki tuskaili päätään pudistellen, mikä sai Ikaroksenkin jälleen avaamaan suunsa.
"Luulen tietäväni kuka se Karman kimppuun käynyt piski saattaisi olla. Jos se on se, niin kyseinen narttu ainakin on kova valehtelemaan ihan päin naamaakin", uros juorusi jokseenkin synkkänä. Vaikka hän olikin saanut jo kostonsa, ärsytti häntä yhäkin muistella tilannetta, jossa Irku oli vedättänyt häntä niin kovin kirkkain silmin ja hyvää tyyppiä kernaasti esittäen.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by ish on Dec 5, 2011, 10:45

Iren huomasi kyllä Ikaroksen arvostelevan katseen, muttei välittänyt siitä. Tässä huoneessa, vaikka klaanilaisia olikin kyseessä, ei Ikaros ollut se, jota Iren arvosti tai ihaili. Irenin mielestä Ikaros oli ainakin tällä hetkellä melkoinen idiootti, kun edes vaivautui vastaamaan hänen kommenttiinsa. Koska kuitenkin oli kyse klaanin välisestä kokouksesta, ja Ikaros kuitenkin oli klaanilainen siinä missä serkkunsakin, ei Iren enää lähtenyt mukaan tuohon leikkiin. Nykyisellään ei välttämättä olisi lähtenyt edes kahden kesken. Iren taas oli tyytyväinen siihen, että kaartilaiset pääsivät asialle. Se tarkoittaisi, että jos isä tai Lucas olisi Isteriä lahtaavien joukkojen mukana, saisi hän itse varmasti kuulla yksityiskohdat tarkkaan niin halutessaan. Ja Iren halusi, sen verran kaunaa ehti kertyä näistä uutisista tuota ihrapalloa kohtaan.

Kun virallisempi puhe oli tosiaan poissa alta, saattoi alfanarttukin arvostella koirasusia. Iren kuunteli serkuksiensa mietteet, ja nyökkäsi näille hyväksyvästi. Jos Ikaros ei äsken ollutkaan osoittanut suurempaa älykkyyttä, oli uros kuitenkin selkeästi tietoinen asioista, ja sai Irenin kunnioituksen sitä kautta.
"Myös minä olen joutunut peräti koiran hyökkäyksen kohteeksi omalla kartanollamme", Iren huomautti muiden perään viileään tyyliinsä. "Kyseessä ei tosin ollut ederalainen, mutta huolestuttavaa on, miten ihmeessä sen koiran onnistui päästä Vartiokaartin ohi vandalisoimaan laumamme elinympäristöä. Olen samaa mieltä Serafin kanssa siitä, että koiranveriset ovat syntyjään mitä ovat. Ihmisten käden kosketus on tehnyt heistä arvaamattomia ja epäluotettavia."
Iren itsehän ei tiennyt mitään ihmisistä, kuten ei varmaan kukaan tässä huoneessa. Ihmiset olivat kuitenkin välttämätön paha, kuten koirasudet ja koiratkin. Sekaveriset saastat, Edera olisi parempi ilman heitä, jos Irenilta kysyttäisiin.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by lara on Dec 6, 2011, 0:58

Anatre ei voinut muuta kuin myönnellä muiden mielipiteitä. Se oli kauan odottanut sitä hetkeä, kun laumassa todella voitaisiin käydä koiraverisiä vastaan.
"Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että ryhmän vartiokaartilaisia voisi laittaa isterjahtiin. Pitäisikö meidän tosin pyytää tuomaan se tänne? Vaikka sitten puolustuskyvyttömäksi tehtynä. Olisi hyvä näyttää muille sekaverisille, kuinka pettureiden käy."
Susi ehdotti. Se, miten kaartilaiset saisivat Isterin raahattua kartanolle, olikin eri asia.

Harmaaturkkinen katsahti Ireniin tämän lausuessa viimeisimmän kommenttinsa ja hymähti sitten antaen katseensa kiertää muissa klaanilaisissa.
"Vartiokaartissa on paljon koiria ja koirasusia. Ehkä ne laskevat koirat alueellemme vain veljeyden tunnosta. En yhtään ihmettelisi, että siinä porukassa olisi enemmänkin kuin yksi petturi, sen verran epäluotettavaa sakkia tuollaiset ovat."
Se tuhahti inhoten. Oli varmasti hyvä laittaa lisää vettä myllyyn, jotta Ederasta saataisiin mahdollisimman tiivis susilauma.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by tucci on Dec 8, 2011, 14:04

Azallac pohti Anatren ehdotusta, yrittäen myös visioida tuon raahausosuuden. Mielessä välähti Divianin ketju, joka olisi tehtävään omiaan. Divian itsessään ei kuitenkaan houkuttanut lainkaan joten naaras ei sanonut ääneen mitään ketjusta.
"Totta. Voisi opastaa kaartilaiset tekemään niin, ellei se osoittaudu täysin mahdottomaksi", susi lausahti pitäen idean toteuttamista täten ihan varteenotettavana vaihtoehtona. Siitä olisi sitä paitsi mukava kuulla sen pulleron tuska ja onnettomat sepitykset.

Koirista ja koirasusista riitti itse kullakin puhetta.
"Minä erotin yhden koirasuden Ederasta. Se oli tunkeutunut yksityiseen huoneeseeni eikä suostunut käskystäkään lähtemään pois, vaikka olikin mitä laihin ja pienin rumilus", Azallac muisteli omalta osaltaan inhoten.

"Se on kyllä huolestuttavaa", susi lausahti Anatren kaartianalyysille.
"Seuraavan kaartinjohtajan on ainakin oltava ehdottoman luotettava ja uskollinen niin laumalle kuin klaanillemmekin", Azallac totesi. 'Ja susi', se lisäili mielessään, mikä kuulsi jo äänensävystä ja asiayhteydestäkin kyllä hyvin.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by hitodama on Dec 10, 2011, 17:27

Ikaroksen pettynyt ilme kirkastui selvästi, kun Anatre toi esiin mahdollisuuden Isterin rahtaamisesta johtajiston eteen tuomittavaksi. Kerrankin rautakangen nielleellä velipojalla oli hyviä ideoita! Näin muutkin kuin kaartilaiset saisivat osallistua huvituksiin, joita moni ei tosin olisi ehkä huvituksiksi mieltänyt, mutta jotka harmaaturkin mielestä olivat sitä juuri parhaimmillaan.
"Kannatan! Siltä voisi teloa vaikka jalan tai pari, jottei se saasta voi yrittää mitään epätoivoista pakenemista tai hyökkäystä", uros kannusti niin innoissaan, että Serafi katsoi asiakseen hillitä tätä tönäisemällä serkkuaan vaivihkaa kylkeen.

Valkoturkki itse pääsi jälleen osallistumaan asioihin keskustelun muuttuessa käytännössä juoruiluksi ja yleiseksi koirien ja koirasusien parjaamiseksi, joka tosin kaikkien hukkien mielestä lieni vallan asiallista jutustelua. Ensin hän nyökytteli ymmärtäväistä esittäen kuonoaan Irenelle ja sitten vielä hienoiseen liioitteluun sortuvalle Anatrelle, jonka pointti oli kuitenkin selvä: oli koiranverisiä vartiokaartissa kuinka paljon tai vähän hyvänsä, oli niitä liikaa. Kaiken lisäksi johtajan tytär oli ehdottomasti samaa mieltä äitinsä lausumattomaksi jääneestä johtopäätöksestä tulevan kaartinjohtajan lajiin liittyen. Luotettavuus ja puhdasverisyys kulkivat selvästi käsi kädessä, joten he eivät todellakaan toistaisi jo tehtyjä virheitä antamalla luonnottomille sekasikiöille uutta mahdollisuutta todistaa kelvottomuuttaan.
"Onneksi vartiokaartiin kuuluu runsaasti luottamuksenarvoisiakin laumalaisia, joiden joukosta jonkun nostamista johtoon voisi olla syytä harkita", Serafi tokaisi Azallacin vaiettua.
"Tietysti johtajalla olisi syytä olla myös taistelukokemusta ja kykyä organisoida vartiokaartin toimintaa. Karismasta ja iästäkään tuskin olisi haittaa", valkoturkki vielä jatkoi ja kertasi mielessään kriteerit täyttäviä vartijoita. Pari kolme paikkaan sopivaa sutta oli kyllä tarjolla, mutta nuorikko päätti jättää mahdollisen nimien latelemisen kuitenkin jonkun toisen huoleksi.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by ish on Dec 13, 2011, 11:40

// Anteeksi kesto! \\

Iren nyökkäili sukulaistensa kommenteille osoittaen näin olevansa samaa mieltä aiheesta. Pieni pidätellyn inhon pilkahdus käväisi silmissä, kun nuori upseerioppilas joutui keskustelemaan koirasusien ja koirien kaltaisista saastoista ja niiden vaikutuksista heidän laumaansa. Koirasudet tosiaan ansaitsivat nähdä, miten pettureille kävi, ettei mahdollisia ongelmatapauksia tulisi enää lisää. Eikä Iren olisi pannut pahakseen, vaikka mokomat sekasikiöt olisivat kadonneet laumasta tyystin.

Anatren tekemä huomio sai Irenin huulet kiristymään. Vartiokaartissa tosiaan oli koirasusia ja koiria, ehkä veri oli sittenkin vettä sakeampaa ja nämä olivat juurikin laskeneet vieraslaumalaisia heidän alueilleen. Serafin perään Iren nyökkäsi jälleen, totta oli, että luotettavia vaihtoehtoja oli monia Isterin paikalle. Puhtaita susia, joiden lojaalius oli selkeästi heidän puolellaan.
"Valinta täytyy tehdä tarkasti, sillä kaartin johtaminen vaatii myös erilaista silmää", Iren huomautti. "Mielestäni myös kaartiin kuuluvia koiranverisiä tulisi pitää hiukan silmällä. Tulevan kaartin johtajan on oltava tehtävänsä tasalla ja tietoinen kaartin toiminnasta myös yksilötasolla."
Eikä läheskään niin laiska kuin Ister, totesi nuorikko vielä mielessään, mutta jätti tuollaiset kommentit pois, olettaen asian olevan itsestäänselvyys.

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by tucci on Dec 24, 2011, 13:07

//Rymsytiryms joulun kunniaksi lopetan tämän pelin tadaa! Voitte pelailla päätösviestit jos haluatte, ei ole pakko eikä myöskään tarvitse kunnioittaa pelijärjestystä enää. Hyviä jouluja!//

"Valinta tullaan hoitamaan tunnollisesti, pidän siitä huolen", naaras lausahti nyökähtäen. Mielellään valinta tehtäisiin vaikka sitten kun Divian olisi aivan virallisesti eronnut ja Iren vallassa, mutta Azallac ei halunnut aiheuttaa kränää sanomallaan salaisia mietteitään ääneen. Olihan paikalla kuitenkin noita Divianin jälkeläisiäkin.
"Sitä ennen hoidan omatoimisesti järjestyksen takaisin kaartiin ja huolehdin, ettei mitään tämänkaltaista pääsisi enää tapahtumaan", susi totesi päättäväisesti, vilkaisten Anatren suuntaan hetkistä pidempään. Tuolle ainoalle täysivaltaiselle upseerille se tekisi täten lisätöitä, mutta Anatrella alkoikin olla kokemusta jo sen verran takana, että tuo kyllä selviäisi. Kaartinjohtamisesta Azallacilla itsellään oli jo kokemustaustaa joten se halusi tehdä asiat kunnolla ja itse - silloin tulisi ainakin omalta kannalta luotettavia tuloksia ilman hämäriä välitassuja.

"Tulemme varmaan kokoontumaan piakkoin uudelleen, kenties myös isommalla väellä. Silloin on tiedossa ainakin kaksi asemaannimittämistä. Tämä neuvonpito voi olla tältä erää tässä, on paras viedä kaartille ja laumalaisille tieto Isteriin liittyvästä tehtävänannosta mahdollisimman nopeasti. Voitte välittää tarkempaa sanaa käsitellyistä asioista suvun keskuudessa", naaras opasti ja nousi sitten lähtien kävelemään oville.

- - -

Azallac kokosi välittömästi kartanolla läsnä olevia kaartilaisia ja klaanilaisia, joiden mukana oli naaraan pieneksi harmiksi myös Diviankin, kuulemaan Isterin petoksista ja kuolemantuomiosta. Kaartilaisille se antoi vapaat tassut teloitusryhmän muodostamiseen ja toivoi ripeyttä tehtävän suorittamiseen.

// Vaikka vähän lame näin offina kertoilla, mutta niillekin jotka eivät tienneet - Divian (Kuutamon luvalla) välittää Isterille sanan tapahtumista ja Isterin onnistuu paeta Djalan&Lahkon maiden suojiin, jonne siis teloitusryhmän ei luonnollisestikaan ole oikeutta/turvallista marssia. Jos kaartilaiset haluavat sopia keitä tähän teloitusryhmään kuuluu niin voitte siitä jutella vaikka yksillä tai vartiokaartin topickissa seuranhaun puolella. Innokas ryhmähän voi pelatakin jonkun kuvitteellisen pelin missä toteavat ettei Isteriä löydy yhtään mistään tai saavat kuulla jonkun nähneen Isterin kulkemassa Djalan puolelle tmv.//

Re: Nyt ryskyin murtuu pakkovalta
Post by tintti on Jan 1, 2012, 14:27

Takim alkoi kiehumaan entistä enemmän kuullessaan johdon haukkuvan yhä ronskimmin koirasusia. Punaturkki irvisti ja mulkoili sisällä olevia pienestä raosta. Murina karkasi kurkusta pienenä.
Sisällä olevat alkoivat katoilla. Takim syöksyi pois paikaltaan aina ulos asti, väistäen täpärästi jonkun salongista tulevan. Sudenpuolikas mulkoili hyisesti tuota sen pienen hetken, kun pinkoi pihalle.