Trezésira Diora - RPGs

Djala » Lehtimetsä » Hjéresat vs. Puolikuu - YP

Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by mysticaldragon on Jan 2, 2010, 19:46

[Jännittävää]

Päivä oli vähitellen kallistumassa iltaan, vaikka alemmas karkaava aurinko valaisikin vielä maisemaa lämpimän sävyisellä valollaan, loihtien kumman lämpimältä vaikuttavan lopun viileähkölle iltapäivälle. Aurinko ja sen omalaatuiset hienoudet jäivät kuitenkin kokonaan näkemättä Rubukselta, joka parhaillaan istuskeli hiljaisen lehtimetsän pienehköllä aukiolla kuuntelemassa nuorempien sukulaistensa pölinää.
Tämä oli varmaan ensimmäinen kerta, kun näinkään moni Puolenkuun klaanilainen oli kokoontunut yhteen vaihtamaan kuulumisia ja tietoa - silti Rubus ei voinut väittää olevansa erityisen iloinen. Cobaea oli kuollut, eikä kukaan ollut kuullut yhtään mitään Belliksestä ja Pinerasta ties miten pitkään aikaan: uros oli siis sisaruksistaan ainoa näinkään pitkälle pötkinyt, eikä se voinut mitään sille, että tunsi olevansa suhteellisen vanha. Asiaa ei ainakaan auttanut se tosiasia, että ruskeaturkki oli tätä nykyä isoisäkin, ei niin, että sillä olisi ollut mitään Ambran perhettä vastaan, päinvastoin. Hyvä vain, kun nulikat kasvoivat ja hankkivat elämän, ja sitä paitsi Omeletti vaikutti olevan aivan kunnollinen.

Tosin Rubuksen tapauksessa vanhuudessa oli kyse lähinnä päänsisäisestä pulmasta, sokeudestaan huolimatta massava koira kun päihitti yhä useimmat tielleen sattuneet vastustajat ongelmitta - ehei, todellinen ongelma oli varsinaisen vanhuuden johdannainen, kysymys, jota uros ei missään nimessä tahtonut tai jaksanut ajatella, mutta jota ei noin vain voinut tuupata syrjään. Oliko Puolikuulla mitään merkitystä, vai heittäisivätkö kaikki läsnäolevat loppuelämänsä hukkaan. Olisi tarvittu vain pari lahkolaista listittäväksi ja Rubus olisi voinut vaikka vannoa, että kaikki, mitä Puolikuu teki, oli täysin oikeutettua.
Tappaessaan lahkolaisia sitä vasta tunsi elävänsä, muahahahaa.

Suhteellisen kiinnostuneena sokea koira keskittyi kuuntelemaan Cobaean tyttären, tämä oli tainnut esitellä itsensä Quantaksi, varsin vaiherikkaalta kuulostavaa kertomusta erään lahkolaisen puolikasvoituksesta.


[Alkujärjestys: minä, Lara, Pipsu (älkäähän vielä kiilailko)

Latsin sanoja lainaten: "kaks viestiä sekalaista pölinää porukoissa (Koeth käy sanomassa Hjesseille et nyt mennään) ja sit Hjesset hyökkää ja alkaa tappelu."

Ai niin. Tänään ja huomenna normi YP -käytäntö, sen jälkeen jatkuu pelinä, jossa 2pv vastausaikaa/vuoro]

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Jan 2, 2010, 19:51

QUANTA 

Quanta ei ollut koskaan nähnyt näin paljon sukulaisiaan kerralla. Tai oli, mutta eri sukulaisia kuin perhe. Niin paljon uusia naamoja! Tämä oli jännittävää. Koirasusi tunnisti monet, ja Vendettan se oli jo kylässä tavannutkin. Narttu oli saapunut paikalle yhdessä Ardanten kanssa. Eihän se nyt vielä ollut voinut laskea velipoikaa riehumaan yksinään ympäriinsä.

Ja se sai niin paljon huomiota! Kaikki kuuntelivat kiltisti nartun jokseenkin liioiteltua, lapsekkaan innokasta kertomusta siitä, kuinka se oli puutarhakuokallaan puolikasvoittanut ensimmäisen lahkolaisensa. Olkoonkin, että Ardante oli auttanut vähän, mutta Quanta oli ollut se, joka oli käsitellyt kuokkaa.

Narttu esitteli kuokkaansa varsin suurieleisesti muulle väestölle, välittämättä siitä, kiinnostiko ketään oikeasti. Se oli juhlan kunniaksi hakenut vihreän kypäränsäkin piilostaan ja kanniskeli nyt kapistusta päässään. Todella hienoa, tosiaan.

------------------------------

KOETH

Mustaturkkinen uros kuuli vaimeaa puhetta. Se tiesi kyllä määrätyn päämääränsä, mutta jokin tässä keskustelussa sai sen seisahtumaan hetkeksi puiden luomiin varjoihin ja kuuntelemaan tarkemmin. Uros ei kuullut paljoakaan, mutta erotti vaimeasti edes yhden vaimean sanan: puolikasvoitus. Se henkäisi hiljaa, pinnallisesti. Jos tämä oli sitä, mitä se oletti, tilanne oli äärimmäisen mehukas.
Hiljaa, hyvin varovasti, Koeth hiipi lähemmäs pysytellen taidokkaasti näkymättömissä.

Pienestä, lehvien väliin muodostuvasta rakosesta Koeth näki ne. Puolikuulaisia, siitä uros oli varma. Se ei ollut koskaan nähnyt klaanin jäseniä, mutta kuvaukset, joita se oli kuullut, täsmäsivät. Lisäksi oli tämä aiemmin mainittu puolikasvoitus. Kyllä, se oli aivan varma löydöstään.
’Loistavaa!’
Uroksen jäänsiniset silmät kapenivat viiruiksi kun se lipaisi ovelana huuliaan. Sillä oli suunnitelma. Loistava suunnitelma, joka onnistuessaan tekisi lopun suuresta osasta koko tuota saastaista puolikuukuvioista olennoista.

Aivan yhtä hiljaa kuin uros oli saapunutkin, se kaarsi kauemmas ryhmästä. Ei olisi kovinkaan terveellistä jäädä kiinni nyt. Päästyään tarpeeksi kauas, se pisti juoksuksi. Hjéresatin kokous oli lähistöllä, ja Koeth halusi ehtiä sinne kertomaan löydöstään. Joukko lähtisi varmasti mukaan.

Eipä aikaakaan, kun mustaturkkinen koirasusi saavutti oman joukkionsa. Se ravasi ryhmän luo ryhdikkäänä, silmissään ovela kiilto. Kapealta naamalta paistoi, että sillä oli jotain kerrottavaa Tartarokselle, jota uros lähestyi nöyrästi hieman kyyryssä, tuuhea häntä roikkuen, varovasti heiluen. Tartaros oli sentään johtaja. Oli käyttäydyttävä sen mukaisesti.

------------------------------

ISTER

Jostain kumman syystä Ister oli taas kerran joutunut kokoukseen. Se ei oikein jaksanut edes ymmärtää, miksi se noudatti Herran kutsua tämän roskasakin pariin. Tympeää. Se ei pitänyt juuri kenestäkään täällä, kokoukset olivat turhaa jauhamista. Puolikasvoinen uros oli levinnyt istumaan sopivasti syrjälle, ettei kiinnittäisi muiden ryhmäläisten huomiota turhan paljoa. Ei kiinnostanut liikaa.

Metsän suunnasta kuului kahinaa ja lihava Ister tuhahti tympeästi Koethin ravatessa esiin metsän siimeksestä. Muodikkaasti myöhässä, mielistelevä ääliö.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by pipsu on Jan 2, 2010, 20:08

TARTAROS

Hjéresatin kokous, vihdoinkin. Kauan olikin uros piilossa ollut, seutuja tutkinut, tarkkaillut ja ryhmäläisiään tavannut. Ehkä hieman pitkäveteistä hommaa, mutta aina hänet palkittiin, tavalla tai toisella. Piti olla kärsivällinen ja tehdä, mitä Herra toivoi. Ja nyt Herra oli koonnut joukon yhteen, vaikkei ollutkaan vielä kertonut, mitä tuleman piti. Jotain tärkeää kuitenkin. Uros istui jälleen hieman korkeammalla, sillä tottakai se halusi nähdä kaikki, jotka paikalle olivat vaivaantuneet. Keltainen katse oli tarkka ja valpas, arvovaltainen ja voimakas, sillä Tartaros tiesi olevansa johtaja. Ja se nautti siitä, nautti jokaisella kerralla, kun katsoi ryhmäänsä pieni ylpeyskin katseessaan loistaen. Kokoa ryhmä oli saanut sitten alun, kun hän oli ensimmäisen jäsenen, Miradan, löytänyt. Paljon oli tapahtunut sen jälkeen. Tartaros hymyili viekkaasti, rykäisi, ja avasi kuononsa:
"Tervetuloa, kaikki", se aloitti puheensa arvovaltaisella, matalla ja kantavalla äänellään. Kaikkien tulisi kääntää huomionsa häneen nyt, sillä kokous oli aloitettava. Juuri olikin mustaharjas jatkamassa, kun se havaitsi mattimyöhäisen saapuvan paikalle. Sehän oli Koeth, Miseryn poika, joka näytti varsin alistuneelta, mutta äärimäisen viekkaalta. Ilmeisesti mustalla uroksella oli kerrottavaa. Arpikaula kohotti hieman kulmaansa, nousten, laskeutuen Koethin eteen. Se seisoi toisen edessä, vaiteliaana, rauhallisena, lausahtaen vain matalasti yhden sanan: "Puhu."

----

PUOLIKUU

Corann oli saapunut yksin, ja lyöttäytynyt tutuimman sisarensa, Eyelan seuraan heti paikalle päästyään. Oli outoa olla näin monen puolikuulaisen, sukulaisen, kanssa samaan aikaan. Mustasiipi katseli hieman tympääntyneenä sisareensa Quantaan, joka kovin vuolaasti kertoi puolikasvoituksesta Ardante veljen kanssa. Corann tuhahti. Kukaan ei ollut ottanut kuuleviin korviinsa uroksen kertomusta, kun hän oli tappanut muuan lahkolaisen, Noirna Aaveenkesyttäjän! Vihreäsilmä tuhahtikin itsepäisesti, katsoen vierellä istuvaan sisareensa.
"On se kumma, kun toiset pääsevät heti huomion keskelle!" nuorukainen tuhahti toiselle. Kaikessa kiukkuisuudessaan uros kuitenkin saattoi antaa huomiotaan muuallekin, tervehtien ja heilauttaen häntäänsä vieraille ja vähän tutuimmillekin. Kuitenkaan huomiota ei herättänyt hiljainen kulkija kauempana, joka oli ryhmän huomannut. Tämä tuntui vain tavalliselta kokoontumiselta suvun kesken, vaikka tästä tulisi kehittymään jotain ainutlaatuista.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ticarri on Jan 2, 2010, 20:16

Kafir oli kuuliaisesti lähtenyt liikkeellee Herran niin sanoessaan ja nyt susi istui kokouksessa. Viime kerrasta oli vierähtänyt tovi, mutta Kafir ei olisi pistänyt pahakseen, jos kokouksia olisi ollut hieman vähemmän.
Paikalla oli paljon porukkaa ja Mustaharjas luuli ettei kukaan enää tulisi, että kaikki olisivat paikalla. Mutta paikalle saapui vielä yksi olento. Toinen oli aivan musta ja Kafirista tuntui, että nimi olisi pitänyt muistaa.
Punasilmän katse ja keskittyminen siirtyi kuitenkin Tartarokseen, uljaaseen johtajaan.
Toinen toivotti kaikki tervetulleiksi ja Kafir nyökkäsi, vaikka olikin melko varma ettei toinen huomannut. Alku kuitenkin jäi hieman vajaaksi Tartaroksen laskeutuessa alas mustan uroksen luo.
Kafirin mielenkiinto katosi ja se tyytyi katselemaan muita paikalla olevia.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ish on Jan 2, 2010, 20:19

// Pipsu oli unohtanut laittaa minut listaan, mutta täältä saavun \\

Eyela oli ihme kyllä löytänyt tiensä paikalle ilman kommelluksia, ja kuunteli nyt toisten kertomuksia sulkakorva hörössä, luoden hiukan mietteliäitä, pohtivia katseita sisaruksiinsa ja muihin sukulaisiinsa. Corann oli kertonut tarinan siitä, kuinka oli surmannut Noirna Aaveenkesyttäjän, saamatta suurempaa huomiota osakseen, mutta nyt hänen toinen siskonsa Quanta rehvasteli uroteollaan suureen ääneen. Eyela muljautti silmiään huvittuneena toisten kiistelystä ja huomiosta kilpailusta, tuhahtaen veljensä perässä.
"Älä välitä hänestä", sanoi sulkakorva hiukan kiukkuiselle veljelleen, tökäten tätä kylkeen. "Kerjää vain huomiota, kuten aina."
Eyelan katse kierteli sukulaisissa yksi kerrallaan. Nuorikko tunsi itsensä kovin huonoksi tässä arvokkaassa seurassa, ollessaan itse vielä kovin kokematon.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by wolf on Jan 2, 2010, 20:25

[[Btw jos tähän väliin saa sanoa niin ois kiva jos kaikki laittais ton hahmonsa nimen aina, nekin joilta on mukana vaan yks hahmo ettei vaan mitään ylimääräisiä epäselvyyksiä tule. Vai mitä.. pelin johto, jos teitä sillä nimellä saa kutsua :'D, sanoo? Meneekö liian vaikeeks tai jotain?]]

Mikaru

Valkoturkki oli myös saapunut paikalle Herran ohjaamana. Ei se edes tiennyt, miksi kävi täällä, mutta kenties syy oli siinä, ettei se halunnut muiden luulevan hänen kavaltaneen joukon. Ei olisi ollut kiva päästä hengestään vain siksi, ettei enää halunnutkaan olla mukana jossain ryhmässä mikä ei oikeastaan Mikarun silmissä ollut tehnyt mitään Lahkon aseman parantamiseksi, kuten viimekertaisessa kokouksessa oli puhuttu.
Samalla uros oli raijannut mukaansa Clianthan, jonka oli vähän aikaa sitten värvännyt Lahkoon. Silmäpuoli neito oli kävellyt kiltisti sen perässä kokouspaikalle samalla kun uros oli kertoillut hieman millaista edellisessä kokouksessa oli ollut. Nyt molemmat istuivat lähellä Tartaroksen olinpaikkaa odottaen jotain, mistä Mikaru ei ainakaan tiennyt. Pian uros käänsikin katseensa johtajaan tuon alkaessa puhumaan. Samaan aikaan kuitenkin paikalle saapui vielä eräs, nimittäin Koeth Musta. Mikarun mielessä välähti muistikuva heidän ensitapaamisestaan, minkä uros kuitenkin työnsi takaisin mielensä perälle.
"Hän on Koeth Musta, Misery Mustan poika", Mikaru kuiskasi Clianthalle nyökäten kohti Mustarastasta. Taisi tulla mielenkiintoinen keskustelu kun itse Lahkon saarelle tuojan poika oli myöhässä.
Kermamerkkinen höristi korviaan kuullakseen Tartaroksen ja Koethin keskustelun.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by neftichan on Jan 2, 2010, 20:27

Rhiannon - puolikuu

Viherturkkinen naaras, oli juuri parantunut edellisestä taistelustaan, siskonsa Canehin ansioista. Nyt tämä kaksikko matkasi tapaamaan muita puolikuulaisia. Rhiannonia jännitti hirveästi, ksoka eihän hän muistanut ede kuka oma isä tai äiti oli. Olisi aika noloa kun ei tuntisi näitä vaikka näkisi. Onneksi Caneh oli mukana kertomassa ketä kaikkia sukulaiset olivat. Kun he saapuivta paikalle väkeä oli jo paljon saapunut, he taisivat olla aika viimeisiä.
"Caneh ketä kaikkia nämä ovat. Kuka on isäni?"
Rhiannon kuiskasi hiljaa Canehille, koska ei halunnut muiden kuulevan. Vihreään armoriin pukeutunut kertoi juuri kuinka oli puolikasvoittanut Lahkolaisen. Hieno homma, Rhiannon ajatteli. Hän itse oli juuri tappanut yhden nuista haitallisista olennoista, mutta paras kai oli olla sanomatta viellä mitään, kun ei edes tiennyt mitä sukua kukin oli. Rhiannonilla oli kovat halut nähdä jo isänsä ja äitinsä. Sekä muut sisarukset.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by hitodama on Jan 2, 2010, 20:29

ARDANTE

Tapansa mukaan vaitonaisena ja huomaamattomana istui Ardante koko vihreään sotisopaansa sonnustautuneen Quantan vierellä, kun tämä selosti vain aivan hitusen liioitelluin juonenkääntein heidän hienoa puolikasvoitusoperaatiotaan. Uros oli vain tyytyväinen, kun sisko hoiti puhumispuolen käytännössä yksin, sillä moinen touhu ei ollut luppakorvaisen uroksen heiniä alkuunkaan. Hän tyytyi mieluusti nyökyttelemään päätään ja katselemaan koko suurta sukuaan vaivihkaa kulmiensa alta.
Vaikka tällaisen erikoislaatuisen kokoontumisen olisi pitänyt olla ilon päivä, ei ilmeettömänä pysyttelevä Arda voinut olla tuntematta itseään melko haikeaksi. Äiti ei ollut paikalla, eikä tulisi toisten kertomien juttujen mukaan enää koskaan olemaankaan. Toki Cobaea oli valmentanut jälkeläisensä tätä päivää varten, eikä Ardante ollut muutoinkaan tavannut emoaan pitkiin aikoihin, mutta asian lopullisuus oli silti melko masentavaa.


MIRADA

Sanguinaria Mirada oli saapunut kokoukseen jo hyvissä ajoin tyttärensä Trezésiran Dioran kanssa. Nyt punaturkkinen naaras istuskeli tylsistyneen, joskin mahdollisimman arvovaltaisen näköisenä koolle kerääntyneen joukkion etuosassa. Hän oli asettautunut hieman sivuttain niin, että näki mahdollisimman hyvin niin johtajansa kuin muun ryhmänkin ilman, että hänen oli tarvis vääntelehtiä paikallaan ihan miten sattui.
Kokouksen viimein varsinaisesti alkaessa kääntyi Mirada Tartarosta kohden ja valmistautui kuulemaan kokoon kutsumisen syyn, mutta koko homma lässähti heti alkuunsa jonkun mattimyöhäisen rynnätessä paikalle. Naaras suuntasi selvästi äkämystyneen katseensa tulijaan, jonka tunnisti hyvin pian Koethiksi. Mustalla uroksella näytti kaiken kukkuraksi olevan jotakin asiaa johtajalle, mikä sai Miradan tuhahtamaan äänekkäästi. Mokomakin pyrkyri.


ZÉSIRA

Zésira oli istuutunut mahdollisimman huomaamattomalle paikalle muun joukkion keskelle, sillä hän ei äidistään poiketen nauttinut mitenkään erityisesti muiden pällisteltävänä olemisesta. Hän katseli muita paikallaolijoita suhteellisen välinpitämättömästi, suoden ainoastaan Isterille pienen nyökkäyksen tervehdyksenä, kunnes kokouksen alkaessa paikalle saapui vielä aiemmastakin tapaamisesta tuttu Koeth Musta. Kyseisen uroksen käytös sai käännettyä Zésiran mielenkiinnon puolelleen, ja tämän astellessa puhumaan Tartaroksen kanssa tarkkaili naaras kaksikkoa silmä kovana. Mitä noin tärkeää asiaa Mustalla saattoi olla mukanaan?

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by tahmis on Jan 2, 2010, 20:34

Caneh

Vieläkin hieman haavoittuneen siskonsa Rhiannonin kanssa paikalle saapunut kermaposki tunsi sisimpänsä ihan mahdottoman onnelliseksi ja lämpöiseksi koko perheen ollessa paikalla. Nartun paksu häntä viuhtoi lehtistä maata rauhallisesti, ja kasvoillaan loisti mitä lempein hymy. Erityisesti huomiotaan koirasusi soi niille, jotka jo entuudestaan tunsi, mutta keskittyi myös tutustumaan uusiin kasvoihin.
"Täällä on niin paljon väkeä, en tunne itsekään kaikkia. Isämme on tuo tuolla, Rubus", narttu nyökkäsi sokean johtajan puoleen Rialle vastatakseen.
Paikalta kermaposki kaappasi silmiinsä myös serkkunsa Eyelan, joka olikin kasvanut viimenäkemästä hienoisesti. Hetkeksi puolikuulainen koetti tavoittaa toisen katseen suodakseen sulkakorvaiselle tervehtivän nyökkäyksen, vaikka toinen vaikuttikin olevan melko keskittynyt viereisen uroksen seuraan.


Cliantha

Befalaslainen oli saapunut valkoturkkisen Mikarun ohjaamana kokoukseen. Sille oli jokseenkin raskasta juuri silmänsä menettämisestä parannuttuaan käydä yhtään minnekkään, mutta kai tämä nyt oli niitä yksiä velvollisuuksia, mitä lahkolaisena tuli tehdä. Kiltisti ja tottakai vänisemättä se olikin saapunut paikalle, ja siinä istuskellessaan toisten lahkolaisten ympäröimänä susi tunsikin olonsa jokseenkin jännittyneeksi ja vahvemmaksi. Olikin ollut ihan hyvä juttu tulla paikalle.
Nyökäten Cliantha otti vastaan tietoa kermajalkaiselta urokselta, ja katsoi tähän Koethiin, jonka nimen oli juuri saanut tietoonsa. Aiemmin Mikaru olikin kertoillut jotain Misery Mustasta, oli ollut vaikuttava henki siinä. Tämä Koethin mahtoi sitten olla aika loistava lahkolainen, jos oli isältään mitään perinyt. Ulkomuotoa ainakin, mustaksi kun molempia kutsuttiin.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by mysticaldragon on Jan 2, 2010, 21:02

Vendetta kuunteli sekin Quantan kertomusta, hymyillen puoliksi itsekseen ovelaan tapaansa. Oli hienoa kuulla, että serkku - tämän veljeä Ardantea unohtamatta, vaikuttipa nuori uros olevan yhä yhtä hiljainen kuin viimeksikin - oli selvinnyt tänne asti. Nahkasuojatkin näyttivät yhä olevan tallessa, toivottavasti niistä ja kuokasta olisi hyötyä jatkossakin. Vaikka ei Ven epäillytkään sukulaistensa selviytymistä, sen täytyi myöntää itselleen, että puolikuumerkin kantaminen ei ainakaan lisännyt elinikää, näkihän sen jo isäpappa Rubuksen ikäluokasta.
Ven vilkaisi vierellään olevaan Omelettiin omistavasti, näyttäen selkeästi tyytyväiseltä. Kukaan ei ollut sanonut pahaa sanaa tästä, eikä varmasti sanoisikaan, mikäli se nartusta riippuisi.

Arviolta puolivuotias Luciano istuskeli vanhempiensa lähettyvillä, kuunnellen suuret korvat höröllään ja suu lievästi auki sukulaistensa kertomusta. Se ei ollut aivan varma, mitä puolikasvoitus täsmälleen tarkoitti, mutta sen täytyi olla jotain hienoa, koska niin tehtiin lahkolaisille. Lahkolaiset tuntuivat siitä kiehtovilta ja hyvin jännittäviltä, äitikin aina kertoi kaikkea siistiä! Itsekseen se pohdiskeli, mahtaisiko joskus törmätä johonkuhun puolikasvoon, samalla kun huomaamattaan unohti kuunnella tarkasti ja vilkuili sen sijaan kaikkia kiintoisia tyyppejä, jotka olivat paikalla. Sukulaisia kaikki, Luc päätteli pienessä mielessään, miettien ankarasti, miten monta lahkolaista nämä olivat puolikasvoittaneet tai listineet. Äiti kun sanoi aina, että lahkolaisten kuuluikin kuolla. Millaistahan kuoleminen oli?

[Tucin osuuksia vielä samalla]

Lovrenc, sukukokouksen toinen nuorimman sukupolven edustajista, istui veljensä vierellä hypereloisan oloisena. Se ei olisi millään malttanut pysytellä siististi paikallaan vaan vaihteli painoaan puolelta toiselle ja katseli uteliaana kaikkia vieraampia sukulaisia. Jokainen hyvin esitetty tarina upposi keltaiseen pentuun täydellä vaikutuksella ja harmaat silmät toljottivat kerrassaan palvovasti vihreäkypäräistä narttua. Puolikasvoitus kuulosti uudelta ja ehdottoman jännältä. Miltähän sellaisen kokenut mahtoi näyttää? Ja voi miten paljon sillä olikaan siistejä sukulaisia! Uros käänteli katsettaan veljensä puoleen velmusti virnuillen. Voi kun hekin olisivat jo aikuisia!

Faaraokoira Omeletti oli pentujensa tavoin ensi kertaa tutustumassa kunnolla puolisonsa sukuun. Paikalla näyttänyt olevan muiden puolisoita, mutta aika lyhytikäistä kansaa nämä tuntuivat olevankin ja jutut olivat sellaisia, että Omeletti ei tiennyt miten suhtautua. Se yhtä aikaa ihaili, mutta myös katsoi karsaasti tällaista väkivaltaista perhekuntaa. Sillä itsellään ei ollut mitään hienoa juttua millä mässäillä, vaikka pennuilleen se yrittikin kaikkea jännää syöttää. Uros vilkuilikin vähän väliä juttujen vaikutusta nuorimmaisiin. Tämän tapaamisen jälkeen varmasti haluaisivat vielä entistäkin enemmän treenata ties mitä kahelia, ihme että korvat ja häntä olivat vielä tallella.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Jan 2, 2010, 21:10

[[No njaa, eipä noita nimiä niin tarttee esiin laittaa jos ne tulee viestissä selkeästi esille. Eiköhän kukin osaa ne sieltäkin lukea. Itse kuitenkin laitan, noin niinkuin itseänikin selventääkseni.

Tartaros se jos nyt nuo taistoon johtais ja pannaan rytisemään : )]]

QUANTA

Quanta oli saanut uljaan kertomuksensa loppuun. Se antoi katseensa kiertää yleisössä selvästi tyytyväisenä itseensä. Harmi vain, etteivät muut näyttäneet kovin innostuneilta. Varsinkin Corann näytti kovin nyrpeältä. Mutta Quanta tiesi, ettei se ollut vaarallista. Sehän oli nahistellut kaikesta mahdollisesta sisarustensa kanssa jo pikkupentuna.
”Missähän Idony on?”
Narttu pohdiskeli ääneen kallistaen päätään. Olisihan se ollut hauskaa saada koko sisarussarja kasaan yhdellä kertaa.

Paikalla oli myös varsin erikoista porukkaa. Outo koirauros, ilmeisesti Vendettan puoliso, ja kaksi keskenkasvuista friikin näköistä kakaraa. Pariskunnan jälkeläisiä. Nopeasti serkku olikin pentuja pukannut! Vastahan se äsken oli, kun Quanta ja Ardante olivat törmänneet Veniin kylässä… Tai siltä ainakin tuntui.

--------------

KOETH

Koeth seurasi katseellaan, kun Tartaros astui sen seuraan. Uros seisahtui kauniisti paikoilleen, odottaen jonkinlaista käskyä ruskeaturkkisen suunnalta. Pian sellainen tulikin, yksiselitteisenä ja napakkana.
”Puolikuu.”
Arpikuonoinen henkäisi. Se oli odottanut tätä hetkeä niin kauan. Koeth ryhdistäytyi hieman sanojen välillä, hymyili Tartarokselle vinosti. Uros vilkaisi pikaisesti ympärilleen tarkastaakseen joukon lukumäärän.
”Pitävät kokousta lähistöllä. Noin meidän ryhmäämme vastaava porukka, osa vaikutti kovin nuorilta.”
Nyt uros oli saanut asiansa sanottua. Se nyökkäsi kohti Tartarosta kehottaen tätä toimintaan.
”Voisitte johtaa meidät sinne, Tartaros. Opastaa meidät sinne jälkiäni pitkin. Meillä on yllätysetu puolellamme.”
Nyt saattoi vain toivoa, että Tartaros lähtisi mukaan tähän toimintaan.

--------------

ISTER

Koirasusi ei juurikaan kiinnostunut muiden toimista. Se pyöritteli ainokaista silmäänsä turhautuneena, kunnes Koeth pääsi ääneen ja lausui muutaman varsin ratkaisevan sanan. Silloin lihavan uroksen hieman joka suuntaan levinnyt laiska olemus ryhdistäytyi, keltaiseen silmään syttyi jopa kiinnostunut kiilto ja se kuunteli.
Hitto vieköön, puolikuulaisia!
”No tosiaankin.”
Ister mumisi itsekseen. Uros siirsi katseensa Tartarokseen. Jos tyyppi ei ottaisi ohjia käpäliinsä ja opastaisi porukkaa paikalle lahtaamaan puolikuujengiä, Ister lähtisi kyllä vaikka yksinään. Se oli sentään kokenut näissä asioissa.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by pipsu on Jan 2, 2010, 21:23

Corann tuhahti tiukasti. Eyelan tökkäisy sai sen vain hymähtämään heikosti, mutta muuten nuorukainen keskittyi angstaamaan omissa ajatuksissaan. Hän oli tehnyt uroiteon, hänkin ansaitsisi huomiota ja tilaisuuden kertoa! Mutta ei, Quantan suurisuinen läpätys ja Ardanten myöntely veivät kaiken tilan. Mustasiipi murahti vaimeasti, mutisi jotain harmistuneena, mutta onneksi siitä ei selvää saanut.
Kovin ulkopuolinen olo oli muutenkin. Vihreät silmät yrittivät tutkia muita, mutta kaikki oli niin vierasta. Valitettavasti. Korvia luimuun painaen katseli uros lehtimetsän pimentoon, sen hämyisyyteen, jumittaen omissa ajatuksissaan.
Sekin mietti hieman emoa, joka ei enää koskaan palaisi. Harmittihan se.

--

Se hetki, kun Koeth sanoi avainsanan Tartaroksen kuullen, oli melko vapauttava. Tuntui, kun alfauroksen pupillit olisivat pienentyneet oitis, kun sana Puolikuu lausuttiin ilmaan. Se naurahtikin, ironisen käheästi, ja ovela virne leikitteli kasvoilla. Mustarastaan uutinen oli oivallinen! Heti suunnitelma muotoutui päässä, jo ennen, kuin tuo musta uros ehti edes ehdotuksiaan latelemaan ruskean ajatuksiin. Arpikaula käänsi katseensa muihin, jotka varmasti olivat kuulleet, mitä Koeth oli kertonut. Ryhdikkäänä, ylväänä, kohotti arpikaula päätään, kajauttaen huudon, jonka varmasti jokainen kokoontunut kuulisi:
"Kuulitteko, mitä Koeth kertoi? Puolikuulaiset ovat kokoontuneet lähistölle! Tässä on tilaisuutemme! Hyökkäämme yllätyksen turvin, Herran ja koko Lahkon puolesta!"
Voitonriemu ja heräilevä kiivaus saivat uroksen suorastaan värisemään jännityksestä. Se halusi niin kovin upottaa hampaansa avuttoman puolikuulaisen ihoon!
"Me olemme etulyöntiasemassa, sillä monet puolikuulaisista ovat kuulemma kokemattomia ja nuoria. Mitä siis sanotte? Teemme sen koko Lahkon, ja ennenkaikkea Herran, puolesta! Mennään!"
Ytimekkäästi kerrottu, jonka jälkeen Tartaros kääntyi. Se lähti ensimmäisenä seuraamaan Mustarastaan jättämiä jälkiä, mutta ennenkuin arpikaula oli ohittanut toisen, se tokaisi lyhyesti: "Hyvää työtä."

>Yritin tämän liikkeellesaannin hoitaa näin aika reippaisesti :3<

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ticarri on Jan 2, 2010, 21:27

Kafir hengähti jännittyneesti kuullessaan Tartaroksen sanat. Susi oli kuulluut Puolikuulaisista ja tämä hetki tosiaan oli suuri tilaisuus. Herra se ei koskaan erehtynyt.
Susi heilautteli häntäänsä malttamattomana. Tämä oli tilaisuus loistaa. Hjéresat pistäisi varmasti parastaan ja Kafir ei aikonut jäädä siitä pois.
Uros kuunteli Tartaroksen puheen loppuun ja kuullessaan käskyn lähteä susi pyrähti juoksuun.
Kafir piti kuitenkin huolen, että liikkui ääneti ja sen verran hitaasti ettei olisi aivan Tartaroksen perässä. Se olisi ollut röyhkeää. Arvokkaimmat ensin ja Kafir ei heihin kuulunut.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ish on Jan 2, 2010, 21:31

Eyela hymyili rohkaisevasti veljelleen, kääntäen sitten katseensa jälleen kiertämään joukkoa puolikuulaisia. Vihersilmät paikansivat punertavan serkun, löytäen tämä katseen. Jo ikää kerännyt nuorikko hymyili lämpimästi vanhemmalle serkkutytölleen, nyökäten pienesti tämän suuntaan.
Sulkakorva liikahti, kun Quanta mainitsi Idonyn nimen. Niin, sisaruksista yksi uupui, Eyelan lapsuuden lempileikkitoveri. Pahat ajatukset eivät kuitenkaan kyenneet valloittamaan nuoren mieltä, ei edes vaikka äidin menetys vielä syvällä kaiversikin.

// Käväistään Pipsun kanssa saunassa, brb \\

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by wolf on Jan 2, 2010, 21:39

Kuten varmasti kaikki muutkin, myös Mikaru toki kuuli Koethin sanat ja pomppasi pystyyn heti kuullessaan sanan "Puolikuu". Se ei itse ollut ikinä törmännyt kyseisen klaanin edustajiin, mutta oli kyllä kuullut niistä paljonkin. Uroksen sisäinen minä tahtoi jo taistelemaan, vaikka se tiesikin velvollisuudekseen saada Cliantha jonnekkin odottamaan taistelun loppua. Toisaalta saattoi olla melko vaikeaa saada narttu jättämään Mikaru sen kaiken hoitamisen jälkeen, eikä uros siksi edes kehdannut sitä kysyä. Voisi jäädä sivummalle vaikka tai Mikaru voisi paeta paikalta jos tilanne näyttäisi uhkaavalta. Ja oli se kenties suht kokemattomalle nartulle melko hyväkin kokemus.
Niinpä Mikaru katsahti Clianthaan, heilautti häntäänsä ja kysyi: "Mennäänkö?" Jäämättä kuitenkaan odottamaan loistokukan vastausta, Mikaru asteli jo muutaman askeleen Tartaroksen perässä, odottaen Clianthan tulevan kiltisti perässä.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by neftichan on Jan 2, 2010, 21:50

Rhiannon - puolikuu

Canehin osoittaessa ruskeaa urosta, Rhiannon ihaili tätä heti, isäpäs oli hieno näky. Kukahan näistä sitten äiti oli oikein. Kukaan ei istunut uroksen kyljessä, joten se saattoi olla lähes kuka vain.
"Kuka äiti on?"
Rhiannon jatkoi kuiskaamalla taas canehile, ja kävi läpi katseellaan koko porukan. Kukaan ei tullut mieleen muistoja, joita tuskin edes oli. Rhiannon hausi mennä juttelemaan isälleen, mutta se tuntui jotnekin oudolta. Tottakai isänsä hänet tuntisi vaikka tämä oli ollut kadoksissa saarelta kauan, mutta hän ei tuntenut isää. Kumminkin Rhiannon ei voinnut vastusta kiusausta ja nuosi seisomaan, ja käveli Rybuksen lähettyville nöyränä.
"Hei isä, miten olet voinnut?"
Tässä vaiheessa viherturkki vasta huomasi, että isänsä hän on sokea. Tuokin asia oli hänen mielestään pyyhkiytynyt.
"Minä tässä Rhiannon"
Naaras päätti lisätä, että isä tietäisi kenen kanssa puhuu, äänihän hänellä oli saattanut muutta tänä aikana, kun hän oli poissa saarelta. Rhiannon toivoi isänsä muistavan hänet.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by hitodama on Jan 2, 2010, 21:52

ARDANTE

Quantan saadessa sotatarinansa päätökseen käänsi Ardante katseensa hetkeksi siskoa kohden ja hymyili vaimeasti. Hyvin kerrottu, arvon neiti - jos nyt ei aivan täysin ilman liioittelua, niin ainakin innostavasti ja mielenkiintoisesti. Tosiasiassahan koko tappelu oli ollut vain sekavan verinen mättö, jota uros ei ainakaan olisi turhan tarkkaan tykännyt edes muistella, mutta eihän sellaista nyt voinut sukulaisille kertoa. Ei ainakaan, jos se suku sattui koostumaan Puolenkuun klaanilaisista.
"Ei ole näkynyt sitä", luppakorvainen vastasi lapojaan kohauttaen Quantan kysymykseen. Samassa Ardanten katse lähti jälleen vaeltamaan paikallaolijoiden keskellä kuin varmistamassa, ettei Idony tosiaankaan piileskellyt jossakin nurkassa. Ei, ei näkynyt, mutta uroksen silmät pysähtyivät tarkkailemaan Vendetan ja tämän erikoisennäköisen puolison jälkikasvua. Arda ei ollut aikuisiällään muita pentuja nähnyt, ja häntä olisikin kovasti kiinnostanut vaihtaa muutama sana näiden natiaisten kanssa. Jokin nuorissa (tai Othellon tapaan nuorekkaissa) lajitovereissa vain sai Ardanten käyttäytymään huomattavasti rennommin, kuin mikä aikuisten seurassa tuntui muutoin luontevalta.


MIRADA

Kun kukaan ei tuntunut kiinnittävän turhan paljoa huomiota Miradan nyrpistelyihin, alentui hänkin kuuntelemaan mitä hienoherra Mustarastaalla nyt sitten oikein oli sanottavanaan. Kieltämättä naaras yllättyi Koethin puheista, niiden saadessa jopa hänet hetkessä unohtamaan ärtymyksensä uutisten tuojaa kohtaan. Vai että puolikuulaisia? Tämä kokoontuminen taitaisikin saada nyt varsin yllättävän käänteen.
Tartaroksen komentaessa mahtipontisesti joukkonsa liikkeelle nousi Mirada ryhdikkäänä seisomaan ja tunsi, kuinka pitkästä aikaa kunnon taistelua enteilevä innostus sai hänet valtaansa. Vaikkei entinen taistelukoira ollut enää mikään nuorukainen, luotti hän vuosien aikana hiottuihin taitoihinsa sen verran, ettei tulisi todellakaan jättäytymään taka-alalle näin hienossa tilaisuudessa. Saisivat puolikuulaiset nähdä oikein kunnolla, miksi häntä oltiin aikoinaan kutsuttu omistajansa Dienten ylpeydeksi.
Valmiina taistoon lähti Mirada julmasti virnistäen Tartaroksen perään, kun tämä alkoi jäljittää puolikuulaisten olinpaikkaa Koethin jälkien perusteella.


ZÉSIRA

Zésira kuunteli korvat tarkkaavaisesti pystyssä isänsä ja Koethin välistä keskustelua, joka olisi saanut hänet varmasti haukkomaan henkeään, ellei suussaan oleva ruoska olisi sitä kovin tehokkaasti estänyt. Oliko Herra mahtanut järjestää asiat niin, että juuri tämän takia Hjéresat olikin kokoontunut tällä kertaa kallioiden sijasta metsässä? Varmasti asian täytyi olla niin.
Tarmokkaasti, joskin sisäisesti jonkin verran jännittyneenä nousi Zésira ylös paikaltaan ja asteli joukon jatkoksi, kun Tartaros lähti johdattamaan joukkoaan kohti suurta taistelua. Olihan nuori naaras toki elämänsä aikana tapellut kerran ja toisenkin, mutta mitään tällaista hän ei ollut aiemmin kokenut. Eiköhän Herra kuitenkin omistaan huolen pitäisi, tuli mitä tuli.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by tahmis on Jan 2, 2010, 22:03

Caneh

Caneh pysyi paikallaan ja lähinnä tarkkaili toisten tekemisiä sen sijaan, että olisi lähtenyt kummemmin puuttumaan muiden puheisiin tai tekemisiin. Rhiannonin kysymykseen äidistä kermaposki ei lähtenyt vastaamaan, sillä toinen pakenikin isän luo siinä saman tien.
Hetken narukaula seurasi, kuinka Ria kävi puhumaan tuolle. Oli se varmasti aika jännää tutustua omaan isäänsä muistinmenetyksen jälkeen.


Cliantha

Puolikuun tullessa esille, tummaturkki värähti. Se oli juuri menettänyt silmänsä taistellessaan lahkonvastaista Fawnia vastaan, eikä ihan mielellään uhraisi toistakin silmäänsä. Aukko oli nyt peitetty jokseenkin kuluneennäköisellä liinalla, joka kiertyi tukevasti mustan harjaksen alta nartun niskaan, pysyen melko hyvin silmälappuna paikallaan.
Mikarun sitten noustessa ja lähtiessä toisten perään, nousi narttu itsekin tottakai. Ei se voinut tänne yksinkään jäädä, ja olisi mitä häpeällisintä paeta velvollisuuksistaan vain siksi, että pelotti. Susi juoksahti uroksen vierelle ja seurasi nätisti tämän rinnalla kohti puolikuulaisia.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by mysticaldragon on Jan 2, 2010, 22:26

Rubus käänsi päätään kuullessaan tutun äänen. Rhiannoniksi se tosin tunnisti tulijan lähinnä hajun perusteella, vaikka siitä taisikin olla useampi vuosi, kun se oli tyttärensä tavannut. Tai nähnyt, mutta se oli kokonaan toinen asia nyt.
"Hei, Rhia", uros lausahti nyökäten kevyesti, pitäen ilmeensä kuitenkin varsin helposti peruslukemilla. Se ei ollut koskaan mitenkään loistanut tällaisissa tilanteissa, oli paljon helpompaa nirhiä vaikka laumallinen lahkolaisia kun keskustella sievästi kuulumisista jonkun läheisen kanssa, jonka nykyisestä tilanteesta ei tiennyt mitään.
"Tavallisesti, luulisin. Entäpä mitä sinulle?" ruskeaturkki kysäisi sävyisästi. Se ei ehkä ollut hyvä moisessa, mutta ei se estänyt yrittämästä. Uh oh.

[Tucin osuus alkaa]

"Tosi siistiä!" Lovrenc hihkaisi veljelleen, vaikka äänensä olikin huomattavan kirkas ja kantava. Lähellä istuva Omeletti tuntui punertuvan korvistaan vaikkei tällä kertaa vilkaissutkaan jätkiin.
"Kauheen paljon sukulaisia meillä. Ja kato noita aseita!" keltainen uros vielä ääntelehti kärsimättömän kuuloisesti.

[ja loppuu]

Ven pisti merkille uroonsa punehtumisen, mutta ei sanonut mitään, kunhan katsahti vaihteeksi jälkikasvuunsa, näyttäen kieltämättä sangen ylpeältä. Oivia poikia, molemmat! Kasvaisivat varmasti hienoiksi sotureiksi, vaikka Omeletti ei ehkä ilahtuisi sen sanomisesta ääneen.
Luciano siirsi silmänsä veljeensä, loksauttaen auki unohtuneen suunsa kiinni ja heilauttaen häntäänsä.
"Joo!" sekin huomautti, ei ehkä ihan yhtä kuuluvasti kuin Lovrenc, muttei todellakaan hiljaa. Suuret korvat läpsyen se vielä nyökytteli tämän sanoille vakaata, samaa mielipidettään.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Jan 2, 2010, 22:39

QUANTA

Aika tympeää, ettei kukaan sen suuremmin lähtenyt mukaan nartun Idony-pohdintoihin. Vähän jotain vilkuilua se huomasi ja Ardante kommentoikin, mutta muutoin oli hiljaa. Hassun ulkomuodon omaavat penskat mölisivät jotain joukon laidoilla. Joku vihreäturkkinen (tässä kohden Quantan oli pakko katsoa uudelleen, ei kai kenenkään turkki voinut olla vihreä? Erikoista!) läpisi Rubukseksi nimetyn kanssa jotain joutavaa.
Narttu liikehti levottomasti paikoillaan. Mitä se tekisi? Nyt, kun suurimmat uutiset oli kerrottu, alkoi olla aika tylsää.

----------------

KOETH

Koeth astahti varsin huomaavaisesti hieman sivummalle, kun Tartaros todellakin innostui jutusta. Se vilkaisi muuta porukkaa innostunut hymy naamallaan, hetken aikaa tarkkasilmäinen saattoi kuvitella nähneensä voitonriemun pilkahduksenkin uroksen silmissä. Se oli saanut haluamansa ja pönkittänyt asemaansa Tartaroksen silmissä.
”Herralle!”
Julisti mustaturkkinenkin heti johtajansa perään kuuluvalla äänellään. Tartaros vielä kehaisikin sitä, Koeth soi toiselle peräti molempiin suupieliin asti ulottuvan hymyntapaisen.
Valmiina taistoon se luikahti ruskeaturkin perään, kohti puolikuulaisleiriä. Sinne ei olisi pitkä matka.

--------------------

ISTER

Loistavaa, nythän tässä oltiin menossa! Urahtaen, varsin kömpelösti liikkuen ihraisa uros kampesi ruhonsa pystyyn ja noukki maahan isketyn keihään suuhunsa.
”Lahkolle.”
Totesi Isterkin, joskin keihään vaimentamalla äänellä. Uroksella oli paljon kokemusta puolikuulaisista, eikä se epäröinyt tätä tappelua laisinkaan. Olivathan ne vieneet siltä naaman, silmän ja kaksi takajalan varvasta, mutta ei se mitään! Ister oli kuitenkin yleensä ollut ihan vahvoilla niissä taistoissa.
Niin koirasusi liittyi itsekin letkaan lyllertävine askelineen.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by pipsu on Jan 2, 2010, 22:51

Joukko lähestyi. Hengitys tuntui huumaavalta hiljaisessa metsässä, kiivaus kohisi suonissa. Hjéresatin ryhmä vaelsi kuin lauma aaveita metsässä, Koethin jälkiä seuraten, lähemmäs Puolikuun klaania, jotka olivat kokoontuneet lähistölle. Kun matka lyheni, hajut saapuivat ja kohtasivat kulkijat, eikä Mustarastaan sanoissa ollut epäilyksen häivähdystä. Tartaros virnisti miltein psykopaattisesti, ennenkuin hieman vakavoitui, säilyttäen kuitenkin viekkaan hymynkaltaisen kuonollaan, katseen siirtyessä takana seuraavaan joukkoon.
"Yllätyshyökkäys lienee varmin keino", uros opasti, hiljaisesti, jottei Puolikuu heitä vielä äkkäisi.
"Levittäydytään. Olemme voimakkaampia laajemmalla alueella kuin pienenä ryöppäänä. Taistelkaa, toverit, älkääkä pelätkö. Herra on meidän kanssamme!"

Taistelu alkakoon! Hiiviskely muuttukoon juoksuksi, varovaisuus tuhoksi, sillä hetki oli tässä. Sudenristeytys syöksähti eteenpäin, sen jalat kantoivat sitä eteenpäin. Tämä olisi Herralle!

---

Corann haukotteli maireasti. Juhlat olivat hieman tylsät, sillä ei ollut enää ärsyyntymiseenkään syytä, Quantan lopetettua dramatisointinsa ja satuilun. Mustasiipi paikallaan istuessaan liikahteli hieman, mutta lopulta se puuskahtaen kipusi jaloilleen ja heilautti laiskasti häntäänsä.
"Tätäkö tämä on, juoruilua?" poika kysyi tympeästi Eyelalta, nakellessaan vähän niskaansa.
"Olisi edes jonkinlaista toimintaa, ettei pystyyn nukahda."

Nuorukainen otti muutaman askeleen kauemmaksi sisarestaan. Sen olisi pitänyt miettiä kahteen kertaan, mitä toivoi ääneen. Nuoren miehen tuli nimittäin valpastua, sillä se kuuli ääniä. Vihreät silmät tiirasivat pimeyteen, ja koko eläimen olemus valpastui. Näkikö hän koiraeläimen? Ei, oliko niitä kaksikin? Mustasiiven silmät laajenivat. Kokonainen joukkohan niitä oli, eikä lainkaan ystävällisen näköisiä! Nokkelan ajatuksenjuoksun omistama eläin painoi korvansa tiukkaan luimuun, käänsi katseensa ja karjaisi voimakkaasti:
"Rubus! Kaikki! Kimppuumme taidetaan hyökätä! Eivät nuo ainakaan teelle näytä olevan tulossa!"
Paniikki, paniikki.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ticarri on Jan 2, 2010, 23:01

// Kurjuuden kurjuus joudun jättämään leikin kesken. Yhyy. Juuri kun hetki oli hienoimmillaan. Kafir hiilluu paikalla vaan ja huomenna sitten pistän sen jonkun kurkkuun. Anteeksi kamalasti. : ( //

Kafir hiipi hiljaa ryhmän mukana ja lähti saartamaan Puolikuulaisia, kuten tartaros oli opastanut. Kafir valisti oikean kohdan ja kohteen ja Tartaroksen pinkaistessa juoksuun syöksyi Kafir harja hulmuten keskelle Puolikuita yrittäen aiheuttaa sekasortoa ja paniikkia, jotta varsinkin nuoret lamaantuisivat. Todennäköisesti turha vaiva, mutta susi halusi saada niljakkeet hengiltä Herran tähden.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ish on Jan 2, 2010, 23:13

Eyelan aiemmin virkeänä harhaillut katse alkoi saada uneliasta pintaa, ja tylsistynyt katse kääntyikin vierellä puuskivaan Coranniin.
"Sukujuhlat ovat tällaisia", nuorikko sanoi tietäväisesti, vaikkei koskaan ollutkaan moisissa ennen ollut. "Vaihdetaan kuulumisia ja kerrotaan vanhoja tarinoita."
Haukotus sai nuoren leuat raksumaan, ja väsyneesti nuokahti nuorikon pää astetta alemmaksi. Turvallisuuden tunteeseen turtuneena ei sulkakorva huomannut vieraita silmäpareja ennen kuin ääni kajahti hänen vierestään. Corannin vahva ääni sai väsyneet silmät rävähtämään auki ja nuoren, siron nartun pomppaamaan ketterästi jaloilleen, haravoiden katseellaan ympäristöään, etsien vaaran lähdettä. Vihersilmät pysähtyivät järkyttyneinä tuijottamaan eteensä. Niitä oli paljon.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by wolf on Jan 2, 2010, 23:21

Tartaroksen käskystä hajaantua ympäriinsä, Mikaru kiersi ensin lyhyen matkan poispäin muista, varmistellen jatkuvasti Clianthan seuraavan perässään. Sitten uros hyppäsi Puolikuiden kimppuun sivulta. Eivät ainakaan sitä kautta pakenisi, siitä valkoturkki pitäisi huolen. Kevyesti loikaten uros hyppäsi esiin piilostaan Puolikuiden sukukokouksen keskelle virnistäen itsekseen. Kuka uskaltaisi käydä sen kimppuun, niin? Anti tulla vain, täällä eräs nätti susiuros kyllä jakelisi iskuja Herran ja Lahkon puolesta niin paljon kuin nuo kestäisivät. Samalla Mikaru yritti paikantaa muita Herran palvelijoita, jos vaikka joku olisi nyt jo onnistunut joutumaan pulaan ja pitäisi auttaa.
Kohta Mikaru huomasi jossain lähellä omaa olinpaikkaansa kaksi muita huomattavasti pienempää, erikoisen näköistä pentua ja loikkasi niitä kohti. Mahtaisi olla kova pala jopa Puolikuun klaanille menettää kaksi uutta nuorta lupausta Herralle.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by neftichan on Jan 2, 2010, 23:22

Isä selvästi tunnisti hänet, vaikka hieman vaisun oloisesti vastasi.
"Oikein hyvin olen voinnut, sain juuri ensimmäisen Lahkolaisenkin tapettua..."
Rhiannon kerkesi vain sanoa, kunnes Corannin kommentti sai sen kääntämään päänsä hyökkääjiin. Tämä ei tarkoittaisi hyvää, ja vihdoinki hän oli päässyt tapaamaan sukulaisiaan. Tämän saisi nuo kurjat häiriköt tuntea nahoissaan. Rhiannon veti aseensa selässään olevasta valjaista, ja oli valmis hiemna näyttämään noille hyökkääjille. Samalla se myös meni siskonsa Canehin luo. Ikinä rakkaalle siskolle ei saisi tapahtua mitään, koska tuntui kun se olisi hänen ainoa perhe. Vaikka hänellä oli muita sisaruksia ja isäkin, mutta unohdettuaan kaikki muut, ei oikein sitten tuntunut nuo perheeltä. Ja Caneh oli ollut hänen kanssaa koko sen ajan lähes, kun hän palasi saarelle. Se sai myös Rhiannonin säpsähtämään kun huomasi valkean uroksen syöksyvän kohti pentuja. Mikä raukka, näiden oli pakko olla Lahkolaisia.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by hitodama on Jan 2, 2010, 23:27

ARDANTE

Ardante katseli ja kuunteli pää kallellaan Lovrencen ja Lucianon innostuneita puheita sekä toivoi hetki hetkeltä enemmän, että olisi vain kehdannut kävellä pentujen luokse kertomaan näille vaikkapa jonkin jännän tarinan. Tai olisi voinut esitellä heille edes jotakin siistiä asetta, mutta eipä tuntoaistittomalla koirasudella sellaistakaan omistuksessaan ollut. Niinpä hän jatkoi tylsämielisen vaitonaista tuijottamistaan, kunnes huomasi Corannin yllättäen siirtyvän muutaman askeleen verran sivummalle. Uroksen katse kääntyi moittivana kohti Quantaa: katso nyt, onnistuit leveilylläsi suututtamaan Mustasiiven noin pahasti.
Samassa Corannin huuto kuitenkin repäisi Ardanten huomion pois siskostaan ja sai uroksen vetäisemään henkeään kuuluvasti.
"Hyökätä?!" luppakorvainen toisti, kun ensimmäiset lahkolaiset olivat jo niin lähellä, että maisemaa tähyilemään nopeasti noussut Ardante erotti heidät puiden lomasta. Paljoakaan hän ei ehtinyt miettiä, mutta yksi oli selvää: pian olisi täysi sota päällä.

Samassa ensimmäisenä paikalle ehättänyt tyyppi syöksyikin jo puolikuulaisseurueen sivustaan, ja näyttipä vielä iskevän silmänsä välittömästi Lovrenceen ja Lucianoon. Ardanten sydän tuntui kiipeävän kurkkuun, mutta kenties jonkin vaiston ajamana hän sai itsensä liikkeelle. Leuat iskuvalmiiksi avattuina uros lähti juoksemaan vaaleaturkkisen suden ja pentujen väliin; mikäli vieras tahtoisi tapella, saisi luvan ensin tyytyä ikäiseensä seuraan.


MIRADA & ZÉSIRA

Mirada antoi kauan nukuksissa olleen verenhimonsa nousta vapaasti täyteen mittaansa samalla, kun hän hiipi johtajansa perässä kohti usean koiraeläimen hajun täyttämää metsäaukiota. Hän ei juurikaan suonut ajatuksiaan ympärillään käveleviin hjéresatlaisiin, hädin tuskin edes huomasi tytärtään, joka siirtyi kulkemaan äitinsä vierellä. Ei sillä, että Zésiraa olisi varsinaisesti pelottanut, sillä hän tuskin edes osasi tuntea kyseistä tunnetta, mutta hän kyllä tunsi Miradan taistelutaidot ja osasi vastaavasti arvioida realistisesti omiaan. Vaikka olikin kasvanut ja vahvistunut viimeaikoina melkoisesti, oli Zésira kuitenkin vasta nuorukainen, jonka oli viisainta yksinäisen taistelemisen sijasta käyttää voimiaan emonsa apuna.

Tartaroksen antaessa levittäytymiskäskyn lähtivät Mirada ja Zésira kuin yhtenä olentona hiipimään ääneti kohti määränpäätä, kaartaen puolikuuporukan oikealle laidalle. Pian vaitonainen eteneminen oli kuitenkin historiaa, ja naaraskaksikko syöksyi raivokkaasti kohti vihollisiaan Miradan lähes mielipuoliseksi käyneen virneen saattelemana.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by tahmis on Jan 2, 2010, 23:32

Caneh

Kermaposki nousi oitis jaloilleen tajutessaan, mitä nuori puolikuulaisuros oli juuri huudahtanut, eikä varmasti vain leikillään. Nartun sisällä kuohahteli pahaenteisesti sen tarkkaillessa lahkolaisia pienen hetken, jona ne syöksähtelivät puolikuulaisten ympäriltä esille. Saastaiset rauhanrikkojat, eivät antaneet edes kokoontua rauhassa ja viettää hyvää aikaa perheen kanssa. Hetken paikallaan vihaansa kasattuaan Caneh otti ja syöksyi mustaharjaksista urosta kohden, joka oli ensimmäisenä lähtenyt mukaan tähän hulluuteen. "Ette varmasti!"
Koirasuden jalat hakkasivat maata sen juostessa pitkin askelin kohti porukan johtajaa, vaikkakaan ei itse tätä niin arvovaltaiseksi tyypiksi tajunnut. Korsto mikä korsto, narukaulan silmässä olivat yhtä mätiä joka iikka. Lainkaan jarruttamatta punertava hyppäsi tarratakseen tuon mustaharjaisen kaulaan, ja vaikka ei siinä olisi onnistunutkaan, olisi varmasti jollain tapaa urokseen törmännyt.


Cliantha

Hiljaisena, ujosti sekä Hjéssejohtajan, että Mikarun käskyjä totellen narttu hajaantui kermajalkaisen suuntaan ja pysytteli mahdollisimman lähellä toista. Lahkolaisjoukkion keskellä befalaslainen näki tuon puolikuulaisjoukon, ja tosissaan, narttuahan pelotti tällainen. Vaikka näin porukkana lahkolaiset olisivat varmasti vahvempia, ei susi itse tuntenut oloaan mitenkään mahtavaksi, vaan yhtä surkeaksi ja silmäpuolikkaaksi kuin kaksi viikkoa sitten saadessaan Fawnin hampaan silmäänsä. Tummaturkki ei vieläkään ollut täysin tottunut tällaiseen näkörajoitukseen, mutta muiden niin tehdessä, sekin koki pakokseen käydä hyökkäykseen. Melko kömpelösti ja vastentahtoisesti se astuikin piilostaan, suunnaten melko samaan suuntaan kuin Mikarukin, vaikkakin vailla kohdetta johon hyökätä. Mieluummin olisi hyökkäämättä ollenkaan.

][ Clianthaa saa joku tulla viskomaan ihan kunnolla, että avuton ällöpää sais vähän sisua itseensä : D! ][

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by mysticaldragon on Jan 3, 2010, 0:17

Rubus oli juuri vastaamaisillaan Rhiannonille, kun Coranin huuto tavoitti sen korvat, samoin kuin lähestyvän askelpaljouden äänet. Salamannopeasti ruskeaturkki valpastui ja nousi ylös, yrittäen kuulonsa ja hajuaistinsa avulla saada jonkinlaisen kuvan lähestyvien hyökkääjien määrästä. Tuskin oli epäilystäkään siitä, etteivätkö tulijat olisi olleet lahkolaisia - kuka muu olisi joukolla hyökännyt Puolikuun kimppuun? - mutta moisille ajatuksille ei sokea koira uhrannut montaa sekuntia.
Äkkiseltään se ei tunnistanut ketään hyökkääjistä, ei ennen kuin paikansi eräät tietyt raskaat askelet ja höyryveturina hönkivän hengityksen. Rubus vei syvään henkeä, venytteli niskaansa ja antoi ilkeimmän ja omahyväisimmän virneensä venyä kasvoilleen, astellen pelkoa tuntematta tai näyttämättä parempaan kohtaan, jonka Isterin rynnivä juokseminen todennäköisimmin saavuttaisi. Oli turha hätiköidä, kuka tahansa massiivisen uroksen kimppuun käyvä lahkolainen tekisi kuitenkin todennäköisesti elämänsä suurimman virheen. Ehkä viimeisenkin.

Ven kiepahti sekin lahkolaisten suuntaan, valmistaen itsensä saman tien henkisesti tulevaan taisteluun. Lahkolaisten totaaliseen listimiseen elämäänsä muutenkin käyttävänä se ei tuntenut yllätystä kovinkaan kauan. Aina piti olla valmiina, oli tilanne mikä hyvänsä.
Lucianoa ja Lovrencia kohti hypähtäneen lahkolaisen matkan katkaistakseen Vendetta hypähti tämän tielle, paljastaen hampaansa. Ehei, ei sen pentuja, hyvä vihollinen. Jostain paikalle ilmestyi kuitenkin myös nuorempi puolikuu - Ardante, narttu muisteli - ja Ven katsahti lahkolaisen sijaan Omelettiin, kaipa luppakorva-serkku pärjäisi itsekin. Luc ja Lov menivät moisen edelle.
"Uljas", se lausahti ja hymyili pahaa lupaavaan, iloiseen tapaansa, "vie pikkuiset pois. Minä hoidan tämän."

[tuc]
Faaraokoira oli nopeasti valppaana tilanteen suhteen ja singahti aluksi Venin rinnalle pentujen eteen, sitten nyökähti jännittyneenä. Toki se veisi pennut pois, juosta se osasi ja kyllä noista pennuista ulkopuolinenkin näki että olivat isänsä geenejä tarpeeksi perineet pikku juoksulenkkiä varten. Ei vaaraa siis jos tukiporukkaa riittäisi turvaisaan lähtöön.
"Okei, hoida homma Ven!" uros henkäisi kannustavasti ja heilautti häntäänsä, se luotti sankarinaisensa kykyihin. Sen jälkeen Omeletti käännähti pentujensa puoleen ja päätti luottaa reippaaseen tyyliin, pojat eivät vaikuttaneet pelosta tutisevilta hermokimpuilta, päinvastoin kumpikin tuntui hehkuvan luonnotonta innostusta.
"Nyt mentiin, Luc, Lov! Tämä ei ole teidän tappelunne vielä", uros kannusti ja vilkaisi Veniin nopsakkaan.
[/tuc]
Ven katsahti jälkikasvuunsa, hymyillen edelleen tappajavirnettään.
"Olkaahan kiltisti", se sanoi ja vastasi vielä merkitsevästi Omeletin katseeseen. Se luotti kyllä siihen, että tämä pitäisi veljekset turvassa.
"Joo!" Luciano ja Lovrenc sanoivat yhteen ääneen katsellen äitiinsä haltioituneina, seuraten kuitenkin Omelettia. Ovelasti kolmikko livahti jonnekin näkymättömiin, toivottavasti kauas.

Varmistettuaan, että taisteluun sopimattomat perheenjäsenet olivat näin turvassa, ruskeaturkki käännähti katsomaan hyökkääjiä. Sen hymy syveni pahaenteiseksi virneeksi.

[Jjoo anteeksi, tiimipeliosuuden hiominen vei hiukan enemmän aikaa]

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Jan 3, 2010, 0:23

QUANTA

Toimintaa tulikin kuin tilauksesta. Corannin mölinä herätti nartun huomion, ja se säpsähti nopeasti taisteluvalmiuteen. Koirasusi kiskaisi kuokan kylkipanssaristaan, jonka lenksuun se oli aseen ehtinyt jo pujottaa. Se näki jonkun puolikasvokuvion vilahduksen joukossa.
”Lahkolaisia!”
Narttu karjaisi niskakarvat pystyssä, vaikka se oli varmasti äärettömän tarpeetonta. Liekö tuota kukaan moisessa tilanteessa edes huomaisi.

Muut syöksyivät suin päin taistoon, joten niin teki Quantakin. Se bongasi lähistölle rynnivän homehapsisen Clianthan, jota kohden loikkasi pyrkien lähemmäs lahkolaista, valmiina tökkimään tätä kuokallaan ja rusikoimaan panssaroidulla kehollaan.

----------

KOETH

Puolisusi liikkui kepeästi muun joukon jatkeena. Sen sirot tassut eivät juurikaan ääntä aiheuttaneet edes sen juostessa. Koeth siirtyi sekin omalle paikalleen puolikuulaisjoukon ympärille. Sen sydän pamppaili jännittyneenä, veri kohisi korvissa. Ja sitten, ihan äkkiä, uros olikin keskellä taistelua, vihollistensa seassa.
Se haki sinisillä silmillään kohdetta itselleen. Sellainen löytyikin nopeasti – koirasusi hyökkäsi leuat ammollaan kohti Eyelaa, tavoitellen nartun niskaa hampaisiinsa.

-------

ISTER

Ister oli hengästynyt jo ennen taistelupaikalle pääsyä. Uros jymisteli hidastuvaan tahtiin muun porukan perässä, huohotti kuolan valuessa keihään vuoksi raolleen jääneestä suusta. Se ei ollut vahvimmillaan tilanteissa, joissa piti kyetä liikkumaan nopeasti paikasta toiseen. Paikoillaan pysyvä taistelu oli enemmän uroksen heiniä.

Yksisilmäisen oli hankala arvioida välimatkoja, eikä aikaakaan, kun se huomasi olevansa yllättäen muiden mukana sodassa. Täällä haisi tutulta. Hyvin nopeasti se paikansi Rubuksen taistelun keskeltä. Ister ei edes tajunnut, että uros oli siirtynyt vallan tyrkylle sitä varten. Nopeasti lihava uros päätti, että siinä oli sen kohde ja vyörähteli vauhdikkaasti kohti ruskeaturkkista vihollistaan valmiina iskemään keihäänsä Rubuksen rintakehään.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by pipsu on Jan 3, 2010, 0:37

Tartaros juoksi eteenpäin, pelotta. Tätähän hän oli odottanut niin kauan! Hengitys huohotti terävästi, ja askeleet pitenivät kuljettaessaan urosta yhä edemmäs. Se käänsi katseensa Puolikuun johtoon, todeten kuitenkin, että kyseinen eläin oli varattu; lihavin ryhmästä vyöryi tuota kohden, eikä Tartaros aikonut tuhlata aikaansa katsellen sitä sivusta. Hän ei myöskään aikonut jäädä sivuun vaan taistella, kuten kunnon Hjéresatilaisen kuuluikin toimia! Siispä tuon petolliset, keltaiset silmät nappasivat katseeseensa punaruskean puolikuulaisen, joka uhmakkaasti äyskähtäen lähti hyökkäämään sitä kohden. Onneksi taistelu ei ollut täysin eläimen aisteja turruttanut, vaan päinvastoin tarkentanut entisestään. Nopeasti Tartaros seisahtui, loikaten hieman sivuun, jottei puolikuuroisto heti hampaitaan hänen kurkkuunsa iskisi. Korvat tiukkaan luimuun käännettynä rähähti uros matalasti.
"Hyvä yritys", Tartaros ehti sanaista, muttei odotellut sen enempää. Ensimmäinen väistö oli ollut moukkamaista tuuria, eikä seisoskeluun ollut aikaa. Siksi mustaharjas syöksähti tätä puolikuulaista, leuat ammollaan, yrittäen tassullaan läimäistä toista kivuliaasti kasvoihin saadakseen eläimen keskittymisen herpaantumaan, jotta se voisi hampaillaan tarrata koiraeläimen kurkkuun.

--

Corann oli valmis tajuttuaan tilanteen huudettuaan: lahkolaiset tosiaan hyökkäsivät! Karvat pörrössä uros laski päätään, tuijottaen pelotta lähestyvää komppanjaa. Tottakai nuori eläin sen sisässä värisi, mutta puolikuulaisen veri kohisi sen suonissa. Tätä päivää varten Mustasiipi oli valmistautunut! Uros oli juuri syöksymässä taisteluun, kun huomasi erään lahkolaisista erkaantuvan joukosta. Nopeasti vihreät silmät havaitsivat, minne eläin oli liitämässä: suoraan Eyelan kimppuun! Hätkähtäen nuorukainen käännähti ja syöksyi lähellä olevan siskonsa luokse, kääntyen kohti mustaa koiraeläintä, pää matalalla, hampaat irvessä.
"Uskallapas!" Mustasiipi ärjäisi kuono tiukassa irveessä, syöksähtäen itse mustaa kohden, yrittäen hampaillaan saada osuman uroksen kehosta. Se tiesi, että Eyela oli kokematon ja säikkykin vielä, joten tietenkin mustamaski teki kaikkensa puolustakseen sisartaan!

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ish on Jan 3, 2010, 0:58

Eyela tuntui jäätyneen paikoilleen. Äkillinen tajuamisen tunne oli turruttanut parivuotisen nuorikon mielen, joka jankkasi samaa asiaa: heidän kimppuunsa hyökättiin. Eyelalla ei ollut sotatilan vaatimaa taistelukokemusta, eihän se koskaan ollut taistellut tosissaan. Vihreät silmät saivat itsensä liikkeelle vaivoin, nähden lahkolaisten syöksyvän piiloistaan kohti häntä ja hänen sukuaan. Turhan hitaasti lämpeni nuorikon mieli taisteluvalmiuteen, lihasten jännittyessä siron varren ympärillä ja irvistyksen kohotessa sulkakorvaisen kasvoille, niskakarvojen noustessa pystyyn. Hämmennys ja pelko kuitenkin valtasivat jälleen jyräten nuoren taistelutahdon, kun musta, nopealiikkeinen lahkolaisuros syöksyi nuorikkoa kohden, hampaat irvessä, valmiina tappamaan kokemattoman taistelijan siihen paikkaan.
Eyela sävähti hereille pelonsekaisesta horroksestaan, kun veli loikkasi hampaat irvessä häntä suojelemaan. Veljen rohkea huuto sai Eyelan veren liikkeelle ja ärähtäen narttu loikkasi veljensä rinnalle.
"Tehdään se yhdessä, Corann!" narttu ärisi, laskien päänsä matalalle, seuraten kokeneemman veljensä esimerkkiä.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by wolf on Jan 3, 2010, 1:16

"Cliantha, ole varovainen!" Mikaru huudahti takanaan tulevalle nartulle lahkokielellä, virnistäen. Saastaiset Puolikuulaiset eivät ymmärtäneet Herran palvelijoiden kieltä ja se oli yksi syy, miksi Mikaru tunsi itsensä heitä ylempiarvoisemmaksi.
Uroksen mahtava suunnitelma tappaa kaksi pentua kariutui kahteen puolikuulaiseen, joista toinen oli ilmeisesti pentujen äiti. Samassa paikalle hyppelehti suurikokoinen koirasusi, jota Mikaru joutui väistämään. Tuon sanat osuivat pahasti uroksen pääkoppaan.
"Luuletko pärjääväsi minulle?" Mikaru kysyi puolikuulaiselta virnistäen taas. Vaikka tuo olikin hyvin suurikokoinen, Mikaru oli silti hieman isompi, vaikkakin huomattavasti sirorakenteisempi. Toisaalta taas sirous merkitsi suurempaa nopeutta ja lahkolaisen silmissä puolikuumerkkiä kantava uros näytti muutenkin tyhmältä. Siinäpä ottaisi sitten turpiinsa, kyllä se Mikarulle kelpasi. Uros syöksähti kohti toisen kylkeä, väistellen samalla muita ympärillä hyöriviä puolikuulaisia ja lahkolaisia.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by neftichan on Jan 3, 2010, 1:19

Oli mahtavaa katsoa kun Caneh hyökkäsi Lahkolaisen kimppuun. Tästä kun aina sai niin kiltin kuvan, mutta nähtävästi tosi toimissa, se oli kuin he muutkin puolikuulaiset. Sitä tosiaan oli ilo katsoa. Silti Rhiannon oli myös huolissaan siskostaan, joka oli kertonut ettei ollut tapellut paljoa.

Helpottavaa oli huomata kun tuo oudon näköinen uros sai kerättyä pennut turvaan. Olisi ollut kurjaa menettää nuo uudet puolikuulaiset. Nyt saattoikin keskittyä etsimään itsellene sopivaa kohdetta. Suurimmalla osalla olikin jo kohde tiedossa, mutta Rhiannon etsi katsellaan sopivaa uhria, ihan hänen lähettyvillään kun ei ollut ketään. Puristaen asettaan tiukemmin hampaissaan, se päätti, että paras olisi seurata miten sisko pärjäisi taistelussa, eiköhän nuita piaan tulisi hänenkin kanssaan haastamaan riitaa, jos kaipaisi selkäänsä. Ikävä kyllä Canehin hyökkäys oli mennyt ohi. Rhiannon päätti auttaa siskoaan. Rhiannon otti vauhtia ja loikkasi kohden mustaharjaksista Lahkolaista, jonka kimpuun Caneh oli ensin käynnyt. Rhiannon yritti viikatteellaan saada lyötyä Lahkolaista kylkeen.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by hitodama on Jan 3, 2010, 1:38

ARDANTE

Ardante ei jäänyt tuijottamaan mitä Vendetta ja tämän mies pentukaksikolleen tekivät, mutta hän uskoi ja toivoi, että mikäli heillä olisi vähääkään älyä, raijaisivat he nuorukaiset kauas täältä. Eivät tuon ikäiset pennut olleet vielä valmiita taistelemaan tosissaan. Luppakorvainen itse päätti keskittyä valkoturkkisen lahkolaisen pitämiseen loitolla, ja hänen onnekseen kyseinen uros näyttikin menettävän kiinnostuksensa pentuihin varsin nopeasti. Ilmeisen ärtyneenä Mikaru kävi sitten uhoamaan jotakin pärjäämiseen liittyvää hetkeksi paikoilleen pysähtyneelle Ardantelle, mutta luppakorvainen ei katsonut tarpeelliseksi vastata viholliselleen sanoihin mitään. Pianhan se nähtäisiin kuka pärjäsi ketäkin vastaan.

Mikarun hyökätessä lähti Ardantekin taas liikkeelle. Hän ei kantanut huolta puolustuksestaan, vaan antoi toisen koettaa käydä halunsa mukaisesti kiinni hänen kylkeensä - eipä hän kuitenkaan tuntisi ainakaan kipua hyökkäyksestä. Vastaavasti hän koetti kuitenkin itse saada hampaansa isketyksi suden kaulaan, mahdollisesti kuristaa tämän sitten tajuttomaksi, jos tarve vaatisi.


MIRADA & ZÉSIRA

Harmikseen keskelle porukkaa syöksynyt Mirada joutui toteamaan, että kukaan ei tainnut pitää häntä huomioimisen arvoisena vastustajana. Tieto ei toki saanut naarasta lannistumaan, vaan päin vastoin sai hänen taisteluraivon sytyttämät liekkinsä kasvamaan aiempaakin mittavampaan roihuun. Punaturkki lakaisi nopeasti maiseman katseellaan, ja päätti hetken mielijohteesta käydä omituisen Tartarosta lähestyvän viherturkin kimppuun. Johtajalla oli jo vastustajansa, joten kyllä Mirada voisi aivan hyvin pitää hauskaa tämän toisen tapauksen kanssa!

Muristen taistelukoira lähti juoksemaan Rhiannonia kohden, lähestyen tätä takaa päin ja yrittäen tarrata hampaansa tämän reiteen tai häntään kiskoakseen tämän sitten väljemmille vesille. Eihän siitä nyt mitään tulisi, jos kaikki yhdessä ja samassa lössissä koittaisivat toisiaan nirhata.

Zésira kulki uskollisesti äitinsä vierellä ja katsahti jäätävän rauhallisesti jokaista, joka olisi voinut olla uhka hänelle tai Miradalle. Nuorukaisen kantama ruoska ei kuitenkaan näyttänyt vielä saavan osakseen toimintaa, joten Miradan tavoin hän lähti pian kohti vihertäväturkkista puolikuulaista. Ehkäpä tämä tarjoaisi vastuksen niin äidille kuin tyttärellekin.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by tahmis on Jan 3, 2010, 2:12

][ Anteeksi, anteeksi D: olin just vastaamassa kunnes Acer pisti ruudun siniseks. ][

Cliantha

Narttu pysähtyi tietämättä minne olisi käynyt, kun ei uskaltanut suoraa päätä käydä ketään uhkaamaankaan. Kuka ties miten taitavaa porukkaa täällä mahtoi olla. Pennusta asti koulutettu tappamaan Clianthan kaltaisia uskovaisia.
Susi ehti kuulla Mikarun sanat ennenkuin se huomasi vihreisiin härpäkkeisiin pukeutuneen puolikuulaisen, joka oli lähtenyt hyvin uhkaavanlaisesti juoksemaan sitä kohti. Hetken tummaturkki seisoi paikallaan ja lähti sitten pakoon, mutta liian myöhään, sillä tunsi jonkun pamauttavan sitä kipeästi kylkeen.
"Aiiihh!"
Puolisilmä huusi ja pysähtyi hetkeksi kivusta, yrittäen sitten pakoon uudelleen.


Caneh

Pahus! Onnekseen mustaharjas onnistui väistämään puolikuulaisen aloittavan hyökkäyksen. Koirasutta itseään tämä ärsytti mahdottomasti. Se laskeutui loikkansa jälkeen jaloilleen ja käännähti oitis takaisin kohdettaan tarkkailemaan, mutta ei kerinnyt kuin kuulla pari kehaisevaa sanaa, kun uroksen tassut iskeytyivät kermaposkisiin kasvoihin.
Caneh painoi silmänsä visusti kiinni ja kärsi kovasti pienen hetken, jämähtäen paikalleen pienesti valittaen. "Saastaa koko iikka", se ähisi kivun seasta ja puisti sitten päätään ja aukaisi silmänsä, pystymättä kuitenkaan heti näkemään muuta kuin valkoista.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by mysticaldragon on Jan 3, 2010, 18:01

[Toinen yp-päivä alkaa]

Vendetta tähyili ympärilleen, etsien mahdollista uhria ja varmistaen, ettei kukaan sukulainen ollut aivan henkihieverissä. Taistelun tihenevä ilmapiiri ei sitä häirinnyt lainkaan, vaan pikemminkin sai nartun tuntemaan olonsa varsin eläväksi. Pelottomuus oli tässä tapauksessa tosin hieman uhkarohkeaa, mutta Ven muistutti isäänsä myös itsesuojeluvaiston puutteen osalta. Se ei ollut pitkän iän kannalta kovin kiva ominaisuus, mutta todella ärsyttävää taistelutilanteissa vastustajia ajatellen.
Ruskeaturkin katse pysähtyi kuitenkin äkisti erääseen tuttuakin tutumpaan hahmoon, joka parhaillaan näytti yrittävän tehdä isäpappa Rubuksesta selvää keihäällään. Onnellinen, joskin varsin murhanhimoinen nauru karkasi väkisinkin Venin huulilta sen keplotellessa kirveensä hampaisiinsa. Silmät Isteriin lukittautuneina kuin mikäkin ohjusjärjestelmä, koirasusi rynnisti varmoin askelin kohti tätä. Oli epäkohteliasta puuttua toisten taisteluihin, mutta herra Ihramaha oli jotain hyvin poikkeuksellista.

Rubus puolestaan seisoi paikoillaan odottamassa, kuunnellen ja arvioiden tilannetta ja mahdollisuuksiaan. Ister oli ilmeisesti huomannut sen ja tarttunut tarjottuun tilaisuuteen, mutta tällä olisi kuitenkin ärsyttävä keihäänsä - tietty metallinen häivähdys hajussa paljasti sen, jos ei muu - ja ruskeaturkki joutui altavastaajan asemaan, kun ei nähnyt vihollistaan saati asetta. Tavallisesti se olisi vain antanut hyökkääjän iskeä ensin, vaikka siinä olikin omat riskinsä, se ainakin paljasti toisen sijainnin. Keihään kanssa moinen ei kuitenkaan toiminut, vaan tietäisi nopeaa ja tylsää kuolemaa, ja todennäköisesti Isterkin oli oletettavasti oppinut aseensa arvon, eikä päästäisi siitä irti kovin helposti. Miten ärsyttävää.
Heittäen ikävän taktikoinnin syrjään Rubus vain odotti hampaansa paljastaen, kunnes Ister oli aivan lähellä, ja liikahti sivuttain pois keihään tieltä, välttäen niukin naukin täydellisen tappion. Keihäs viilsi uroksen olkapäätä, mutta ei tarpeeksi syvään - ärähtäen koira yritti iskeä hampaansa vastustajansa kaulaan.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Jan 3, 2010, 18:18

QUANTA

Narttu tunsi ikävästi hampaissaan sen, kuinka kuokka kopsahti vasten vihollisen kylkeä. Se ei kuitenkaan ehtinyt jäädä murehtimaan kivuntynkää leukaperissään – lahkolaisluuserihan koetti karkuun! Ärähtäen kypäräpäinen loikkasi vastustajansa perään. Kuka idiootti tuli mukaan taisteluun, jos ei aikonut taistella?
Quanta pyrki nopeasti Clianthan rinnalle, tarkoituksenaan mätkäistä tätä kaulansyrjään aseellaan.

--------

KOETH

Uroksen isku meni mönkään, kun toinen puolikuulainen ilmestyi puolustamaan narttua. Se iski jarrun pohjaan ja onnistui väistämään yhteystörmäyksen taisteluun liittyneen uroksen kanssa loikaten samalla hetkellä sivuun. Corannin hampaat osuivat kuitenkin sen pitkäkarvaisen hännän ympärille, ja väistöliikkeestä tuli melkoisen tympeä. Omasta hitaudestaan ärsyyntyneenä Koeth koetti potkaista hännässään roikkuvaa Corannia napakasti takajalallaan saadakseen uroksen irrottamaan otteensa.

----------

ISTER

Mikä voitonriemun tunne siitä syntyikään, kun uros huomasi keihään repäisevän vekin Rubuksen ruskean turkin sekaan. Moiset tuntemukset tosin olivat taistelukentällä äärettömän haitallisia. Herpaannuttivat keskittymiskykyä ja niin edelleen.
Koirasusi, joka ei muutenkaan ollut järin vikkelä liikkeissään, koetti väistää vastustajansa puraisun, mutta jäi nalkkiin. Ihraisesta niskasta sai mainion otteen yhden läskimakkaran painuessa Rubuksen hampaiden väliin.
”Ei helv… mut siut mie halusinki nähä.”
Koirasusi huohotti. Puhe kulki melko hankalasti hengästyneenä ja keihäs suussa.
”Kuka se ol se huuleton narttu? Kerro.”
Ister naurahti kuivakkaasti tiedustellessaan tappamansa puolikuulaisen nimeä. Samalla se koetti tökkiä Rubusta keihäällään kylkeen, pää kuitenkin kykeni edelleen liikkumaan. Vendettan lähestymistä puolikasvoinen ei edes huomannut, lähestyi mokoma hanakalasta kulmasta sokealle silmälle.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by pipsu on Jan 3, 2010, 18:32

Corann hätkähti hiemaan, kun Eyela rohkaisi mielensä, ja loikkasi sen rinnalle. Vastaamaan Mustasiipi ei kuitenkaan ehtinyt, sillä musta lahkolainen ei varmasti pitänyt rupattelutuokiosta. Vilkaistuaan sisareensa hyökkäsikin puolikuulaisnuorukainen eteenpäin, saaden hampaillaan kiinni varsin pitkäkarvaisesta osasta, nimittäin hännästä. Parempi tuo kai kuin ei mitään, ainakin vihersilmä voisi yrittää pitää toista hetken aloillaan, jotta Eyela voisi hyökätä. Toivottavasti toinen toimisi nopeasti! Korvat tiukassa luimussa, matalasti muristen yritti mustamaski pitää vihollista paikoillaan, mutta valitettavasti koiraeläimen takasääri ei ollut samaa mieltä suunnitelman kanssa. Lahkolainen potkaisi, ja osuikin ikävästi Corannin poskeen, jolloin tämän oli irrotettava otteensa harmistuneesti vingahtaen. Hitto! Uros ravisti kasvojaan, käänsi sitten katseensa takaisin viholliseen ja ponkaisi takajaloillaan suureen loikkaan. Etutassut edellä se yritti kellistää vastustajan maahan, saadakseen otteen tuon kovin sirosta kaulasta, tai edes lavasta.

--

Tartaros oli osunut. Vaan oliko tuo ihmekään, kokenut taistelija oli kuitenkin kyseessä, tai näin itsevarma risteytys ainakin itse ajatteli. Keltaiuset silmät kiillellen ja kavenneina kuin kissalla ei harjasselkä jäänyt odottelemaan. Se loikkasi vastustajansa luokse, joka puisteli päätään kuin sokea - voimakas isku käpälällä oli tehnyt tehtävänsä. Leuat ammollaan syöksähti Tartarpos viohollisensa kimppuun, koittaen iskeä leukansa valtavalla voimalla puolikuulaisen henkitorveen. Se oli hänen valttikorttinsa - kun uros kerran iskisi, hän ei irti päästäisi. Jos tämän tuholaisen saisi nopeasti hoidettua alta, voisi uros siirtyä auttamaan muita ryhmäläisiään.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ticarri on Jan 3, 2010, 18:41

Kafir katseli sekasortoista tilannetta ja yritti ahkeraan miettiä ketä ryntäisi auttamaan.
Punaisiin silmiin osui sama musta uros kuin, joka oli kertonut Tartarokselle Puolikuulaisista. Nimikin muistui mieleen, Koeth.
Toisen tilanne näytti tukalalta. Kimpussa kaksi Puolikuulaista.
Kafir ampaisi juoksuun ja tarpeeksi lähelle päästyään loikkasi ja yritti iskeä hampaansa lähimpänä olevaan Eyelaan. Susi yritti tarttua Eyelaa niskasta läheltä päätä, jotta toinen ei voisi aivan niin helposti purra takaisin.
Koeth näytti ainakin sillä hetkellä pärjäävän hyvin, mutta ruskeaa urosta susi ei aikonut päästää silmistään jottei saisi tätä pian niskaansa.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ish on Jan 3, 2010, 18:50

Eyelan rohkeus oli häilyvää, mutta nyt velvollisuudentunto ja pelko veljen puolesta ajoivat nuorikkoa eteenpäin. Musta lahkolaisuros oli väistänyt Corannia, mutta veljen oli onnistunut tarrata tuon koiraeläimen häntään. Missä tahansa muussa maailman tilanteessa sulakkorva olisi ollut huvittunut, mutta nyt ei ollut aikaa turhalle naureskelulle, velipoika tuskin kykenisi pitelemään lahkolaista kauaa. Taistelukokemuksen puutteesta kärsivä nuorikko unohti pelkonsa, syöksähtäen koko siron kehonsa nopeudella kohden mustan lahkolaisuroksen kaulanseutua, huulien vetäytyessä pois hampaiden yltä ja leukojen avautuessa valmistautuen pureutumaan kaulan lihaan.
Hyökkäys kuitenkin keskeytyi karusti, kun jostain ilmestyi kuin tyhjästä toinen lahkolaishahmo, joka hyökkäsi Eyelaa kohden tämän sivulta, hampaat irvessä valmiina murtamaan hänen luunsa ja vuodattamaan verensä. Hätäpäissään Eyela käännähti ilmassa, jättäen hyökkäyksen sikseen ja keskittyen nyt puolustukseen, saaden uudemman lahkolaishyökkääjän hampaat raapaisemaan ikävät, syvät haavat nartun niskaan. Inahdus oli karata nuorikon huulilta, mutta sulkakorvan onnistui kovettaa itsensä ja laskeutua tasaisesti syöksystään. Ehkä tämä tilanne oli hänelle liikaa.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by wolf on Jan 3, 2010, 19:05

Puolikuulaisen hyökkäys kohti Mikarua tuli niin äkkiä, ettei uros pahemmin ehtinyt väistää, vaikka pääsikin juuri ja juuri toisen hampaiden ulottumattomiin, jotka kuitenkin raapaisivat uroksen olkaa. Samassa Mikaru näki silmäkulmastaan jonkun vihreään sonnustautuneen ahdistelevan Clianthaa ja jättikin oman vastuksensa taakseen loikaten tuota kuokkaa pitelevää puolikuulaista kohti. Sen Clianthaa oli turha kuvitella saavansa hengiltä, siitä Mikaru piti huolen. Nuorikon paetessa Mikarun selän taakse valkoturkki perääntyi muutaman askeleen muristen uhkaavasti sekä omalle varsinaiselle vastukselleen, että Clianthan puolikuulle. Turha oli yrittää päästä tästä edemmäs, saastat!

[[Tähän väliin voisin vaikka todeta että Ardante ja Quanta vois molemmat taistella Mikarua vastaan nyt kun sen pitää Clianthaa kuitenkin suojella ja Tahma joutui lähtemään. Tiedä siitä tuleeko takaisin tämän illan aikana.]]

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by neftichan on Jan 3, 2010, 19:07

//Pipsu olisi ollut kiva jos olisit myös minun edellisen pelitykseni lukennut : )//

Caneh oli saannut ikävä kyllä vaurion, joka suututti kovasti Rhiannonia. Tuo mustaharjas tulisi tappaa, kukaan ei hänen siskoaan vahingoittaisi ilman seuraamuksi, mutta suunnitelmiin tuli nopeasti muutos.

Ei kulunnut kauaakaan kun punaturkkinen naaras olikin jo syöksymässä häntä kohdi. Rhiannon kääntyi nopeasti täysin ympäri, ja onnistui siinä samassa vahingossa jopa väistämään tuon iskun. Joka toisaalta oli hyvä sen jälkeen mitä tapahtui juuri hänen tappamansa Lahkolaisen kanssa. Vastus oli ollut niin kova, että melkein Rhiannon itsekkin oli päässyt hengestään.
"Vai sinä olet seuraava..."
Rhiannon aloitti toteamuksella, ja yritti hyökätä punaturkkista päin, ja viiltää tätä viikatteella kurkulle. Toinen joka jäi katsomaan sivummelle, epäilytti kovasti. Pärjäisikö hän kahdelle, harvoin oli tullut taisteltua kahden kanssa yhtä aikaa. Kumminkaan mustaharjas ei tehnyt elettä hyökätäkseen, joten Rhiannon keskittyi nyt tuohon punaturkkiseen.
"Minusta on aina mukava tietää kenet tapan. Kerrotko nimesi hyvällä punaturkki"
Naaras kerkesi ärährää hyökkäyksensä jälkeen. Hänellä oli jäännyt sen Lahkolaisen nimi tietämättä, jonka runnoi kuoliaaksi, se harmitti kovasti puolikuulaista.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by hitodama on Jan 3, 2010, 19:27

ARDANTE

Ardante oli jo lähes varma omasta onnistumisestaan, kunnes hänen vastustajansa näyttikin yllättäen lähtevän takapakkia karkuun. Kyseinen teko tuli puolikuulaiselle täytenä yllätyksenä, ja hetken uros näyttikin vain seisovan hölmistyneenä paikoillaan lahkolaisen menoa seuraten. Kun Ardante tajusi valkoturkin suuntaavan kohti Quantaa ja tämän vastusta, sai hän kuitenkin pudotettua itsensä takaisin tilanteen tasalle - ei Quanta voisi aseistaan ja suojistaan huolimatta yksin kahta vastaan tapella! Niinpä lähti Arda jyräämään koko massansa suomalla voimalla jälleen kerran kohti Mikarua. Kyllä oli muuten raukkamainen kaveri, kun kerran itsekin näytti omaavan jonkinlaisen suojatin mukanaan, mutta silti oli heti ensimmäisenä ollut puolikuulaisten pentuja lahtaamassa. Ihmeellisiä olivat lahkolaiset.

Päästyään taas toiminnan ytimeen käsiksi ei Ardante hidastanut vauhtiaan, vaan jatkoi täyttä höyryä kohti Mikarua, tarkoituksenaan kaataa tämä törmäyksen avulla maahan makaamaan. Viimeksikin he olivat Quantan kanssa onnistuneet kaatuneen vastuksen voittamaan, joten miksei se onnistuisi tälläkin kertaa?


MIRADA & ZÉSIRA

Mirada oli juuri nappaamaisillaan kiinni viherturkkisen toverin hännästä, kun kyseinen naaras päättikin pyörähtää ympäri ja saada näin taistelukoiran leuat louskaisemaan tyhjää. Epäonnistuminen sai raivoisan murinan kumpuamaan punaturkkisen kurkusta.

Rhiannonin kääntyessä sai Mirada myös tämän varsin vaarallisen näköisen aseistuksen näkyviin juuri ja juuri ajoissa. Yrityksestään huolimatta ei viherturkki saanut teräänsä upotettua lahkolaisen kaulaan, mutta sen verran nopea toinen oli liikkeissään, että verisen viillon se sai Miradan rintaan tehtyä. Naarmu ei ollut vaarallisen syvä, mutta teki kyllä kipeää.
"Mineä sine et tule tappaman, joten nimelänikän et mitän tee, raukka", taistelukoira vastasi väistettyään vastustajalleen, sylkäisten sanojensa päätteeksi halveksuvasti tätä kohden. Kyseinen ele oli kuitenkin pelkän mahtailun lisäksi hämäys, jonka jälkeen Mirada koetti välittömästi iskeä voimakkaalla etutassullaan Rhiannonin kuonoa, jotta tämä pudottaisi typerän aseensa.

Zésira seurasi äitinsä ja vihertäväturkkisen puolikuulaisen tappelua yhä sivusta, mutta valmistautuen käymään Miradan avuksi hän kiristi otettaan ruoskansa puisesta varresta. Tilaisuuden tullen hän voisi koettaa kietoa ruoskan Rhiannonin jalkojen ympärille tämän kampittamiseksi - vielä ei kuitenkaan ollut sen aika, joten silmä kovana nuorukainen jatkoi tarkkailemistaan.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by mysticaldragon on Jan 3, 2010, 19:34

Ven kiirehti askeleitaan nähdessään Isterin valmistautuvan iskemään niskassaan roikkuvaa Rubusta keihäällään. Ihraläjä oli epäreilu paskiainen, eikä narttu erityisemmin ilahtunut ajatuksesta, että tämä listisi sen toisenkin vanhemman. Ehei, pari sukulaista ja äiti oli tarpeeksi, moinen Läskipallo ei taatusti ansainnut yhtään enempää.
Vendetta antoi kirveensä pudota maahan, loikaten Isterin kimppuun tämän sokealta puolelta. Suoranaisen hyökkäyksen sijaan sillä oli kuitenkin muuta mielessään, ja napsahtaen koirasuden voimakkaat leuat puristuivat keihään varren ympärille. Narttu runttasi kaikki käpälänsä maahan, vetäen voimakkaasti keihästä itseään kohti. Yrittäkööt Ister siinä huitoa ihan rauhassa, painavaa kirvestä pitkään ympäriinsä ronttaillut Ven ei niin vain irti päästäisikään.

Isterin sanat iskivät ikävänä pistona Rubuksen mieleen. Moinen rehvakkuus saattoi tarkoittaa vain-
Näkörajoitteiselta urokselta Venin lähestyminen ei jäänyt suinkaan huomaamatta ja kuullessaan hampaiden kolahtavan vasten puuta se ymmäri nopeaan, mitä narttu oli tehnyt. Huokaisten itsekseen koira päästi irti Isterin niskaläskeistä, perääntyen muutaman askelen, pois tämän ulottuvilta. Sitä ärsytti Ihramahan olemuksen ja vihjailevien sanojen lisäksi myös se tosiseikka, että sokeus todellakin rajoitti pahasti aseistautuneiden vihollisten tapauksessa. Rubus luimisti korviaan, kuonon painuessa ruttuun vihamielisesti.
"Cobaea. Sisareni", se ärähti aavistaen varsin selkeästi, mihin Ister kysymyksellään oli tähdännyt. Oli kyllä varsin rohkeaa, että toinen oli uskaltanut hyökätä Puolikuun kokoukseen tietäen ainakin kahden erityisesti sitä vihaavan olevan todennäköisesti paikalla. Rohkeaa tai tyhmää, ehkä Ister kuvitteli suuren joukon suovan jonkinlaista turvaa. Äärimmäisen itsevarma Rubus ei osannut suhtautua vakavasti ajatukseen, että lahkolaisilla olisi mitään mahdollisuuksia. Se ei ollut erityisen viisasta, mutta ainakin piti huolen siitä, että sokea koira ei antaisi tuumaakaan periksi.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Jan 3, 2010, 19:53

QUANTA

Nartun kuokka repäisi Clianthan niskaakin, ja koirasusi virnisti sadistisesti. Se oli tosi hyvä tässä! Sen riemu loppui kuitenkin lyhyeen, kun joku valkeaturkkinen lahkolainen tunki väliin. Hieman häkeltyneenä narttu iski jarrut pohjaan ja paljasti hapaansa uudelle tulokkaalle.
Se näki silmäkulmastaan Ardanten lähestyvän ja antoi veljelleen tilaa toimia. Hyvä vain, jos sai vähän lisävoimia.

------

KOETH

Uros pääsi irti puolikuulaisen otteesta ja loikkasi oitis kauemmas turvaan. Eihän se toki halunnut, että Corann saisi uudelleen siitä kiinni! Arvon Mustasiipi hyökkäsikin Koethin perään, mutta tällä kertaa uros oli valmiina ja väisti.
Se huomasi saaneensa apua, mikä oli hyvä. Vaikka Koeth uskoikin voivansa pärjätä kahdelle nuoremmalleen, olisi siinä ollut paljon hommaa. Helpompaa keskittyä vain yhteen.
Vikkelästi uros kiepahti kohti vastustajaansa koettaen tarrata kiinni puolikuulaisen kaulasta.

-----

ISTER

Uroksen järkytykseksi se tunsi jonkin tarraavan kiinni keihääseensä kesken hyvän sohimisen. Koirasusi jähmettyi hetkeksi niille sijoilleen, koetti nyt enemmänkin kiskoa keihästä irti vastustajansa suusta kuin iskeä Rubusta. Hyökkääjän haju oli tuttu. Se hullu narttu, Vendetta.
”Kaks yhtä vasttaan. Raukkamaista.”
Ister ärisi samalla, kun Rubus irrotti otteensa sen niskasta. Ven oli vahva kiskomaan keihäästä, mutta Ister ei itsekään halunnut päästää irti. Entä jos asetta käytettäisiin sitä vastaan? Rikottaisiin? Heitettäisiin pois? Pahempaa kuin pentunsa menettäminen! Voi, kun Cafremin olisikin voinut vaihtaa uljaaseen aseeseen…

”Hauska kuulla.”
Puolikasvoinen vastasi Rubukselle.
”Se oliki sit… kolmas. Narttuu ei lasketa.”
Ister naurahti kähähtäen ja irrotti otteensa keihäästä samalla, kun pyörähti yllättävän nopeasti (joskin äärettömän kömpelösti) kohti Rubusta. Se luotti siihen, ettei Vendetta käyttäisi asetta, jota ei ollut tottunut käyttämään. Ja Rubuksen se tappaisi, vaikka joutuisi sitten itse kuolemaan! Niin kauan se oli sokeaa urosta vihannut kasvojensa vuoksi.
Kuolaiset leuat tavoittelivat Rubuksen kaulaa samalla, kun Ister koetti massallaan työntää tämän kumoon.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by pipsu on Jan 3, 2010, 20:03

Tartaros ei ollutkaan havainnut, että sen kimppuun oli käydä toinenkin puolikuulainen, mutta Mirada onneksi tuli heiudän yhteisen tyttärensä kanssa pitämään tapauksen kiireellisenä. Onneksi, koska jos koirasusi olisi nyt tehnyt virheen, olisi harmittanut kovin. Onneksi Tartaroksen isku kuitenkin onnistui täydellisesti.
Sen vahvat leuat tarrasivat punertavan puolikuulaisen kaulaan, ja voitonriemu sekoittui sadistiseen himoon listiä. Voimakkaasti tuo purikin, ja otteessa sätkivä elukka ei kauaa saanut mahdollisuuksia, kun hampaiden tiukasta otteesta kuului epämääräinen naksahdus. Se riitti, sillä kamppailun päätteeksi maahan lysähti hävinnyt, kaulastaan verta valuva puolikuulainen, Tartaroksen jäädessä katsomaan nujerrettua voittajana. Kevyesti huohottaen kohotti risteytys voitonhymyn kuonolleen, lipaisten sitten huuliaan ja antaen katseensa siirtyä etsimään Rubusta. Siellähän toinen oli, Isterin luona. Lihava tapaus näytti kuitenkin olevan alakynnessä, sillä puolikuulaisia oli peräti kaksi. Vaikka Isterissä olikin ihraa kolmelle miehelle, ei hän kolmea urosta taistelussa kuitenkaan vastaisi. Siksi keltakatse syöksähtikin kohti heitä, korvat luimussa kohti narttua, joka oli Isterin keihään hamunnut itselleen. Jyhkeä susieläin syöksähti toista kohden leuat ammollaan, tassullaan yritti huitaista tuon kuonoa, jotta puolikuulaisen ote Isterin keihäästä kirpoaisi.
"Täällä taidetaan tarvita lisävahvistusta", mustaharjas ärähti matalasti.

> Tahmis antoi luvan Canehin listimiseen autohittaillen~<

---

Corannin isku ei onnistunut. Pahus! Se oli syöksynyt vallan hienosti toista kohden, mutta musta olikin varautunut tähän. Siksi lahkolainen osasi väistää näppärästi, tehden vastahyökkäyksen, iskien omat hampaansa mustamaskin kaulaan. Nuorukainen päästi suustaan rähähdyksen, ja korvat tiukassa luimussa se yritti kestää kivun, jonka toisen pureminen aiheutti. Se vilkaisi tässä välissä nopeasti Eyelaan, haluten tietää onko toinen kunnossa, mutta oma henki oli vaarassa, ja siihen tuli nyt ennemmin keskittyä.
"Saatanan lahkolainen!" puolikuulainen äyskähti, ja yritti tassuillaan huitoa Koethin kasvoja, haluten kynsäistä toisen naamaa poikein kunnolla, jotta tämä irrottaisi otteensa hänestä. Muuten kävisi huonosti.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ticarri on Jan 3, 2010, 20:13

Kafir virnuili tyytyväisenä saadessaan iskunsa läpi. Hampaat olivat viiltäneet Eyelaa, mutta kunnon otetta susi ei saanut. Vikkelä Puolikuu livisti alta.
Uros katsoi nuorta naarasta, joka oli varsin tasaisen laskun saanut.
Se ei juuri Lahkolaista kiinnostanut. Epämääräisestä laskeutumisesta olisi ollut kyllä hyötyä. Toinen olisi menettänyt tasapainonsa ja joutunut keskittymään siihen, jolloin Kafir olisi voinut rauhassa iskeä hampaansa syvälle toisen lihaan. Haave ajattelua. Asia ei Kafirin kokemuksesta huolimatta toteutuisi ilman mutkia, jos toteutuisi ollenkaan. Nuori naaras tuskin luovuttaisi kovin helpolla.
Kafir keskittyi uudelleen ja hyökkäsi uudelleen yrittäen tarttua Eyelaa kuonosta. Tavoitteena oli saada toisen naama huonoon kuntoon, jotta naaras varmasti muistaisi hetken ikuisesti.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ish on Jan 3, 2010, 20:24

Eyelalla ei olisi ollut aikaa ajatella muuta kuin hengissä pysymistä, mutta sivusilmällä nuorikko näki, kuinka musta lahkolainen oli saanut otteen Corannista. Vihreäsilmäinen loi avuttoman katseen veljeensä, luimistaen sitten korvansa ja irvistäen sieviin kasvoihin nähden ruman, vihaisen irvistyksen. Häntä kärkkynyt lahkolainen hyökkäsi jälleen kohden, ja vauhdilla hyökkäsikin. Nuorikko odotti kärsivällisesti, yrittäen pitää itsensä rauhallisena, kunnes uros oli aivan hänen edessään, väistäen sitten aivan viime tipassa pois hampaiden tieltä. Hampaat loivat syviä uria kultaturkkisen kuonoon, mutta sentään nuorikko pääsi alta pois. Vikkelin, kevyin liikkein singahti narttu niin lujaa kuin pääsi kohden Corannia ja tuota häiriköivää mustaa urosta. Mikäli veli ei pääsisi moisesta eroon omin avuin, voisi Eyela edes yrittää vaikuttaa asiaan. Tietoisena, että häntä hiillostanut lahkolainen luultavasti pian hyökkäisi jälleen, kiihdytti Eyela vauhtiaan, selvitäkseen edes hengissä tästä nujakasta.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by wolf on Jan 3, 2010, 20:29

Vaikka Mikaru olikin tiennyt joutuvansa pulaan kahden puolikuulaisen hyökkäyksen alla, se silti ehti katsahtaa ympärilleen nopeasti. Ilkeä virne levisi uroksen kuonolle tuon nähdessä kuinka joku veltto puolikuu valahti Tartaroksen hampaista, ilmeisesti kuolleena. Samassa valkoturkin alkuperäinen vastus rynnisti sitä päin, ilmeisesti tarkoituksenaan jyrätä uros tieltään. Olihan se hyvä tuollaisella ruumiinrakenteella, mutta oli Mikarullakin vahvuutensa. Kevyesti se hypähti pois ruskeankirjavan puolikuulaisen tieltä ja katsahti Clianthaan ennen kuin hyökkäsi kohti kuokalla aseistautunutta narttua, tarkoituksenaan iskeä tuon kaulaan. Siitä olisi hyvä sitten uhata tuota toista ties millä verellä leikkimisellä, jos se uskaltaisi edelleen jatkaa tappelua.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by neftichan on Jan 3, 2010, 20:32

Harmillisesti isku oli tehnyt vain pienen viillon, mutta olihan se jo jotakin. Vaikka olsii tietty ollut mukavaa upotta ase lihakseen ja kunnolla riuhtaista, mutta ei tällä kertaa ehkä seuraava kerta osuisi kunnolla. Silti suuren hämmästyksen rhiannonissa sai tuon kumma puhetapa. Rhiannon ei voinnut mitän, mutta vakavan tappalun keskellä sen oli pikkuisen naurahdettava, tuon murre kun kuulosti niin hassulta.
"Vai et sinä nimeäsi kerro, kuolemana sitli tulet kerrot nimesi tai et"
Rhianon ärisi naaralle vihaisesti. Samalla iskua tulikin jo Rhiannonia kohden, eikä tämä ehtinyt väistää lainkaan, ja isku isui tämän kuonoon. Sen voimasta Rhiannon lensi nurin, mutta asetta se ei voisi päästää vaikka sattuisi kuinka paljon. Rhiannon oli aika surkea taistelemaan ilman asettaan, mutta hyvin taitava aseen kanssa, koska siihen hän oli saannut koulutusta. Rhiannon pinkaisi nopeasti ylös, ja katsoi vihaisesti lyöjäänsä. Kuonoa kihelmöi ilkeästi iskun jäljiltä. Hyökkähyshän oli paras puolustus, joten olisi paras yrittää uudestaan. Rhiannon yritti sivuloikalalaan hämätä vastustajaa ja iskeä aseensa terällä tuota kylkeen samalla kun itse pääsi hieman etäämmälle vihollisestaan. Samalla saaden aikaa tarkistaa Canehin tilanteen.

Kumminkaan näky jonka Rhiannon näki ei ollut mitä tämä olisi odottanut. Rhiannonin sydän hyppäsi kurkkuun, ja kyyneleet alkoivat virrata poskia pitkin. Juuri sillä hetkellä Tartaros heitti elottoman näköisen Canehin suustaan.
"EEIIII!"
Rhiannon huusi suureen ääneen, että varmasti jokainen kuuli. Raivoissaan ja kyyneleet virtaavana tämä ilman mitään järkeä hyökkäsi suoraan kohti Tartarosta tarkoituksena lyödä tätä ihan minne vain aseellaan saattoi yltää. Tässä oli omat vastukset täysin unohtunut, ja kaikki muukin viherturkilta.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by hitodama on Jan 3, 2010, 20:50

ARDANTE

Ardante ei ehtinyt jarruttaa, kun Mikaru loikki ärsyttävän ketterästi pois hänen hyökkäyksensä tieltä. Sen sijaan, että puolikuulainen olisi tämän jälkeen kääntynyt ja kuluttanut rutkasti aikaa valkoturkin jahtaamiseen, päätti hän turvautua samaan taktiikkaan, mikä hänen vastustajallaankin oli mielessä. Niinpä Arda antoi juoksuvauhtinsa pysyä yhä huipussaan, mutta hän käänsi suuntaansa sen verran, että jyräyksensä kohteeksi tuli tällä kertaa vaille suojaa jäänyt Cliantha. Uroksen tarkoituksena oli liiskata tummaturkkinen naaras maahan, ja mikäli hyvä tilaisuus tulisi, napata tästä sen jälkeen hampailla mahdollisimman tiukasti kiinni.


MIRADA & ZÉSIRA

Tällä kertaa Miradan isku osui koko valtaisalla voimallaan, mikä sai viherturkin lentämään komeassa kaaressa vasten tannerta. Aseestaan ei naaras näemmä päästänyt irti, mutta jo kunnon osuman saaminen perille sai verenhimoisen virneen välähtämään voitonriemuisena taistelukoiran kasvoilla.
"Siinä sinelle viiltelystäsi", Mirada ilkkui, kun vastustajansa kipusi takaisin seisaalleen. Rhiannonin hyökätessä lähti punaturkkikin jälleen vastustajaansa päin, mutta ennen kuin puolikuulainen ehti iskeä aseellaan Miradaa tai Mirada hampaillaan puolikuulaista, keskeytti vastustajan kiljunta koko homman.

Hämmästyneenä käänsivät niin Mirada kuin Zésirakin katseensa kohti Tartarosta, jota kohti Rhiannon näytti yllättäen jälleen silmittömässä raivossaan säntäävän. Molemmat näkivät maahan valuneen puolikuulaisen, jonka hengen johtaja oli kaiketi riistänyt ja jonka näkeminen kuolleena ilmeisesti oli saanut viherturkin suunniltaan. Miradaa ei moinen perhedraama kiinnostanut, vaan päättäen pitää kiinni vastustajastaan lähti hän taas vastaavasti Rhiannonin perään. Hänen tarkoituksenaan oli taas kerran yrittää iskeä hampaansa tämän häntään tai reiteen, yrittäen siten saada tämän viimein jättämään Tartaroksen rauhaan ja keskittymään kunnolla omaan tappeluunsa.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by tahmis on Jan 3, 2010, 21:01

Tummaturkki ei pysynyt ollenkaan perässä siitä, mitä sen ympärillä tapahtui. Valkoinen turkki oli lehahtanut sen ja puolikuulaisen väliin nartun saatua iskuja kylkeen sekä niskaansa. Molempiin sattui kiitettävästi, mutta ei lainkaan niin paljon kuin pari viikkoa takaperin Clianthan menettäessä silmänsä. Oli hankalaa nähdä ja hahmottaa asioita vain yhdellä silmällä, eikä tielle puskeva paksu otsaharjaskaan auttanut asiaa befalaslaisen yrittäessä paeta puolikuulaisilta.
Pakotie loppui kesken, kun näkökenttään kaarsi luppakorvainen olento, ilmeisesti puolikuulainen tämäkin. Susi polkaisi tassunsa maahan voimalla, siirtyen näin jonkun verran alta pois, mutta silti uroksen onnistui liiskata loistokukka kumoon maahan. Jo äsken tällejä saanut kylki iskeytyi kivuliaasti maahan, saaden lahkolaisen ynähtämään kivusta. Samassa tuo puolikuu olikin iskenyt hampaansa suteen ronskisti ja tukevasti, satuttaen Clianthaa vain entisestään.
"A-aagh, Mikaruu!" Avuton lahkolaisalokas huusi apua maahan painuneena.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by mysticaldragon on Jan 3, 2010, 21:04

"Kukakohan on raukkamainen, senkin saasta", Ven ärähti tukahtuneesti keihään ympärille tiukasti puristuneiden hampaidensa lomasta. Niinpä. Kukakohan olikaan se pennuntappaja, joka kävi keihään kanssa sokeiden ja rampojen vihollisten kimppuun? Ehei, Isterin sanat eivät erityisemmin horjuttaneet nartun taistelutahtoa, enemmänkin vain kasvattivat sitä. Viha lihavaa koiraeläintä kohtaan muuttui pienestä tulesta valtavaksi roihuksi ruskeaturkin sisällä, kun se joutui kuuntelemaan mokoman idiootin vähättelevää puhetta sukulaisistaan.
Kauan moista ei kuitenkaan tarvinnut onneksi sietää Isterin päästäessä irti ja hyökätessä kohti Rubusta. Luottaen siihen, että isäpappa kyllä pärjäisi, Ven käänsi päätään etsiäkseen kirveensä katseellaan, kun se samassa jo huomasi uuden vihollisen karkaavan kimppuunsa. Suosiolla narttu antoi keihään pudota suustaan, outo ase oli vain haitta ja hidaste, hypähtäen täpärästi kauemmas ja väistäen näin itselleen tuntemattoman lahkolaisen iskun. Kauaa ei Vendetta kuitenkaan tuhlannut turhaan seisoskeluun tai häämäännykseen, tämä kun ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, kun se oli taisteluun joutunut.
Virnistäen se vain paljasti hampaansa ja syöksyi pelkoa tuntematta kohti vastustajaa, joka ei paitsi ollut vain suurikokoinen, ei sekään näyttänyt kovin ensikertalaiselta - kerrankin kunnon vastus, siis. Narttu ei edes yrittänyt upottaa hampaitaan toiseen vaan tuupata tämän pois tasapainosta ja napata samalla maassa lojuvan kirveensä, noin niin kuin pois vihollisen ulottuvilta, jos ei muuten.

Rubus naksautti hampaitaan, päästäen kurkustaan uhkaavan murinan. Sen oli pakko myöntää olevansa hitusen yllättynyt, että Ister oli saanut sisko Viirusilmän hengiltä, tämä kun ei ollut mikään helpoin pala ollut koskaan. Toisaalta Ister oli kiero paskiainen, joka oli juuri hankkinut itselleen pari lisäsyytä valmiiksi julistettuun kuolemantuomioon - moisella ihraläjällä ei ollut mitään oikeutta tappaa toisten sisaruksia saati edes mainita ruskeaturkin edesmennyttä puolisoa! Oli silti varsin ihailtavaa, miten sitkeästi toinen kerjäsi tulla tapetuksi.
Ärähtäen Rubus antoi toisen hampaiden iskeytyä kaulaansa, välittämättä sen järkevyydestä saati mistään muustakaan. Tuntiessaan toisen yrittävän jonkinlaista tuuppausta uros vain kiersi ruumistaan hiukan sivuun, pois tieltä, yrittäen lisätä kaatumisliikkeen voimaa omalla painollaan. Yrittäkööt läski siinä pysyä pystyssä, ilman keihästään Ister oli vain nössö ääliö, jota Rubus ei voinut mitenkään pitää erityisen pahana vastuksena edes nykyisessä näkörajoitteisessa olotilassaan.
Nyt tehtäisiinkin Ister-silppua.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Jan 3, 2010, 21:24

QUANTA

Narttu ei ehtinyt väistää valkeaa lahkolaista, vaan uroksen hampaat lasahtivat sen niskan ympärille kipeästi. Koirasusi älähti tukahtuneesti, senhän oli pidettävä kuokastaan yhä huolta. Kaula oli ainoa alue, jota se ei ollut tajunnut suojata kunnolla.
Quanta ei kuitenkaan aikonut jäädä surkuttelemaan tilannetta. Lahkolainen ei ollut niin painava tai narttua itseään suurikokoisempi, että se loppujen lopuksi olisi ollut kovinkaan vaarallinen vastus. Voimalla koirasusi heittäytyi kohti Mikarua, tarkoituksenaan liiskata tuo alleen maahan. Ardante kyllä hoitaisi sen nartun.

------

KOETH

Äristen uros tiukensi otettaan uhrinsa kaulasta. Se oli nyt varsin loistavassa asemassa. Vaan sitten Corann yllätti. Koeth ehti juuri ja juuri tajuta kasvojansa lähestyvät käpälät ja puristaa silmänsä kiinni vain hetkeä ennen kuin tassujen kynnet repivät sen kasvoja molemmilta puolilta vetäen syviä arpia silmien päälle.
Kivusta ulahtaen koirasusi päästi irti. Sen pää oli tulessa. Sen silmät paloivat! Verta norui mustaturkkisen suuhun sen ravistellessa päätään kauhuissaan.
”Minun silmäni!”
Koirasusi karjaisi katkerana tietämättä vielä, kuinka sen silmille loppujen lopuksi oli edes käynyt. Kipu ja tilapäinen näkökyvyttömyys haittasivat melkoisesti, eikä uros huomannut lähestyvää Eyelaa alkuunkaan.

------

ISTER

Isterhän oli vallan iskussa tänään, kun se uudemman kerran onnistui saamaan aikaan reikiä Rubuksen nahkaan. Harmi kyllä isku osui omaan nilkkaan, kun sokea uros keksi alkaa käyttää tilannetta hyväkseen. Ister, jonka tasapaino ei valtavan massan vuoksi muutenkaan parhaasta päästä ollut, horjahti rajusti ja lähti kaatumaan kyljelleen. Kaatuessaan se kuitenkin piti edelleen kiinni Rubuksen kaulasta tarkoituksenaan vetää uros mukanaan, jos ei muuta. Siitä, miten järkevää oli kiskoa suurikokoinen puolikuulainen päälleen, ei tarvitse puhua.

Kaikessa rytinässä puolikasvoinen ei ehtinyt edes tajuta Tartaroksen liittymistä taistoon. Jos se olisi oivaltanut, olisi Ister varmastikin loukkaantunut siitä, ettei sen uskottu pärjäävän kahdelle puolikuulaiselle. Vaikka tottahan tuo olikin, se oli surkea vastus Rubukselle ja Vendettalle, kun kaksikko työskenteli yhdessä.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by pipsu on Jan 3, 2010, 21:38

Tartaros ei valitettavasti osunut puolikuulaiseen, mutta sai sentään herätettyä toisen huomion. Verisiä huuliaan lipaisten oli mustaharjas syöksymässä nartun kimppuun, kun huomasi toisenkin paholaisen syöksyvän itseään kohti. Perhana, eivätkö vastustajat osaa pysyä yhdessä vastustajassa, kaikkien kumppuunko tuossa piti syöksyä! Risteytys irvisti toiselle, ärähti niin, että kuola roiskahti sen suusta. Järkevintä oli kuitenkin vain väistää viherturkkista, joka holtittomasti saapui huitoen aseellaan. Samalla alkuperäinen vastustaja yritti tavoitella kirvestään, mikä sekään ei tuntunut mahtavalta ajatukselta. Siksipä Tartaros syöksähtikin kohti kirvestä, väistäen näin samalla Rhiannonia ottamalla hieman välimatkaa toisesta, ja yritti vahvoilla leuoillaan saada otetta kirveestä, jotta saisi sen viskattua taistojen sortoon. Oli helpompi taistella aseetonta vastaan, kun itsekin luotti vain leukojensa mahtavaan puruvoimaan. Samalla keltasilmä toivoi, että Mirada oli havainnut vastustajansa pakenemisen. Tuliluontoinen punainen tulisi varmasti rökittämään vihreän, kuten oli aiemmin suunnitellutkin. Tässä oli kuitenkin tapettavia naisia Tartaroksella jo joka anturalle.

---

Jes! Corannin korvat nousivat hetkellisesti höröön, kun hampaat sen kaulan ympäriltä väistyivät ja ulahdus kaikui mustamaskin korvissa vastustajan vaikeroidessa. Nuorukainen oli kuin olikin osunut tassullaan ja saanut aikaiseksi varsin pahaa jälkeä. Maahan tömähtänyt puolikuulainen kipusi nopeasti jaloilleen, huohottaen pienesti. Veri valui sen kaulaa pitkin, ja kipi oli erittäin ilkeä: se sykki, sydämenlyönnit saattoi tuntea kaularangassa. Mustasiipi luimisti korviaan, eikä antanut hyvän hetken mennä sivuun pohdiskelun takia. Se ei itseasiassa edes havainnut Eyelan lähestymistä, sillä niin keskittynyt omaan panokseensa oli. Nuorukainen ponkaisi eteenpäin, leuat avoinna, yrittäen kiepsahtaa niin, että saisi otteensa lahkolaisen kaulasta, kohdalta, johon tuo toinen ei ihan heti osuisi, ja minne tassutkaan eivät yltäisi. Siksi tuo halusikin tähdätä hampaansa sivusuunnassa ikäänkuin vastustajan posken viereen.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ticarri on Jan 3, 2010, 21:43

Kafir katsoi tuhahtaen Eyelan perään. Mokoma karkuun luikkija. Olipahan saanut ainakin kuonolleen.
Kafir mutisi jotain itsekseen ja vilkaisi ympärilleen.
Silmiään muljauttaen ja päätään pyöritellen susi siirsi katseensa Eyelan, Koethin ja Corannin suuntaan. Kolmikolla oli täysi meno päällä.
Kafir kurtisti kulmiaan ja päätti nyt kuitenkin painua Puolikuulaisen perään.
Susi otti isoja harppauksia Eyelaa kohti.
Mokoma pelleily saisi loppua. Koko Puolikuusakki oli aivan vellihousua. Tai eihän Kafir tuntenut yhtäkään, mutta jos kaikki olisivat niin kuin Eyela niin sakki oli tuhoon tuomittu.

// Minä tästä häippäisen saunaan. Hyvät pelihetket kaikille! //

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ish on Jan 3, 2010, 21:50

Eyelan taktisesti varsin järkevä pinkaisu menetti merkityksensä, kun Corann onnistui pääsemään irti Koethista omin neuvoin, aiheuttaen vieläpä melkoisesti vauriota tuolle lahkolaiskuvotukselle. Nuorikko jarrutti äkisti, huomatessaan Corannin hyökkäävän jälleen kohden vastustajaansa ja pärjäävän kaikin puolin mainiosti. Niinpä Eyela käänsikin huomionsa peräänsä harppovaa sutta kohden, ottaen vakaan asennon, valmistautuen jälleen väistämään toisen iskua. Ehkä hän olikin raukkamainen, mutta väsyttäminenkin olisi parempi tapa osoittaa arvonsa kuin antaa itsensä kuolla houkkana ensimmäisessä taistelussaan. Kun ei ollut taitoa, oli käytettävä järkeä, sitäkin vähää minkä Eyela itse omisti. Niinpä Eyela singahtikin nyt kohden Kafiria, nopeaa siksak-kuviota hyväksi käyttäen, näyttäen hurjalta, jopa typerältä hyökkäykseltä, mutta tarkoituksenaan vain mahdollisesti raapaista vastustajaa ja singahtaa läheltä ohi, parhaimmillaan väistää täysin toisen hampaiden ja kynsien viillot. Eyelan täytyi vain toivoa, että saisi Kafirin mielenkiinnon pysymään yllä, ettei uros päättäisikin antaa auttavaa tassua Corannia vastaan taistelevalle lahkolaistoverilleen.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by wolf on Jan 3, 2010, 21:58

Mikarulle suunnattu avunpyyntö kaikui tyhjänä uroksen korvissa, kunnes tuo tajusi kenen suusta se kuului. Viha leiskahti uroksen pään sisällä ja tuon hampaat puristuivat yhä kovempaa Quantan niskan ympärille. Samalla narttu ilmeisesti yritti liiskata valkoturkin alleen, mikä tuottikin melko kiperän tilanteen. Koska ruumiinrakenteensa vuoksi Mikarun ei ollut kauhean hyvä liiskaantua puolikuulaisen alle vaikka itsekin suurikokoinen siroudestaan huolimatta olikin, se lähti peruuttamaan yhä hampaat toisen niskan ympäri puristettuina. Uroksen tarkoituksena oli saada toinen kaatumaan maahan liiskausyrityksensä ohella niin, että tuo itse voisi rientää auttamaan Clianthaa. Samalla Mikaru tutkaili taistelukenttää, havaitsi Isterin menettävän keihäänsä, Tartaroksen poimivan maasta jonkin kirveen näköisen sekä Koethin kahden puolikuun kanssa silmistä vuotaen verta.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by neftichan on Jan 3, 2010, 22:00

Rhiannonin raivokas isku oli mennyt ohi, Tartaroksen huomattua hänen aikeensa. Se harmitti kovasti puolikuulaista.

Rhiannon ei huomannut lainkaan, että hänen oma vastustajansa tuli hänen perässä. Ei sitä edes kiinnostanut, se halusi vain kostaa tuolle kurjalle Lahkolais paskiaiselle. Repiä sen sisuskalut hitaasti ulos mahasta sen viellä kituessa ja huutaessa armoa. Kumminkin Mirada sai Rhiannonin nyt pois Tartaroksen kimpusta, tarttumalla tätä hännästä. Rhiannon kääntyi pikasesti kohti punaturkkia ja yritti potkaista tätä silmään, että ote hännästä irtoaisi.
"Kuole nopeasti saasta, haluan päästä repimään tuota paskiaista"
Onneksi sentään joku kävi senkin lieron kimppuun, eikä Rhianon tiennyt edes, että kyseessä oli myös hänen toinen siskonsa Ambra. Samalla Rhiannon vilkaisi siskonsa raatoa, ja kyyneleet silmissä raivokkaasti se tällä kertaa yritti huitaista punaturkkia kokovoimallaan.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by hitodama on Jan 3, 2010, 22:15

ARDANTE

Vaikka Ardanten olisi luultavasti kuulunut tuntea suurta riemua onnistumisestaan, oli hänestä jollakin tavalla jopa ikävää iskeä hampaansa kovin avuttomalta vaikuttavaan tummaturkkiin. Uros koetti kuitenkin muistuttaa itselleen, että naaras oli julma lahkolainen siinä missä muutkin hyökkääjät - itsepä mokomat olivat tätä kerjänneet. Niinpä hän koetti parhaansa mukaan kovettaa mielensä Clianthan huutaessa apua kumppaniltaan. Sen verran sydäntä puolikuulaisella kuitenkin oli, että hän päätti olla tappamatta tätä kyseistä yksilöä tähän paikkaan. Mistä sitä tiesi, jos naaras vaikka oli pakotettu lahkolaiseksi ja kiskottu väkisin tuohon hullujen hyökkäykseen mukaan.

Ei Ardante päätöksestään huolimatta voinut vain päästää tummaturkkia menemään, joten sen sijaan hän koetti asettautua koko painavalla ruhollaan rusentamaan naarasta maata vasten samalla, kun kuristaisi hampaillaan tämän kurkkua. Jahka lahkolainen menisi hapenpuutteesta tajuttomaksi, voisi uros jättää tämän makaamaan taistelukentälle.


MIRADA & ZÉSIRA

Mirada sai kuin saikin pidettyä viherturkin erossa Tartaroksesta, mutta varsin pian puolikuulainen päätti napakan potkun avulla vapauttaa häntänsä taistelukoiran otteesta. Rhiannonin isku osui punaturkkia kasvoihin ja aukaisi kynsillä yhden naaraan vanhoista arvista sekä sai hänet irrottamaan otteensa, mutta ei sentään osunut puolikuulaisen suunnitelman mukaan Miradaa silmään. Perääntymään se päätään pudistelevan taistelijan kuitenkin sai.

Miradan ottaessa osumaa asettui Zésira viimein iskuvalmiuteen ruoskansa kanssa. Hän ei tiennyt mihin Rhiannon oli hänen äitiään osunut, joten valmiina pitämään mahdollisesti jopa silmänsä menettäneen naaraan puolia nuorukainen heilautti ruoskansa vihollistaan kohden. Hänen tarkoituksenaan oli saada ruoska kietoutumaan puolikuulaisen pitkävartisen aseen ympärille, jottei sitä saisi enää heiluteltua miten sattui.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by tahmis on Jan 3, 2010, 22:24

Hätäisenä Cliantha katseli ympärilleen niin hyvin kuin ainoalla silmällään saattoi maassa maatessaan. Suden jalat koettivat sutia sitä pystyyn, mutta tämä ei tuntunut tehoavan puolikuulaisen otteessa alkuunkaan, vaan pian uros lähti hyvin kivuliaasti rusentamaan mustaharjaksista alleen. Loistokukka ei liikahtanutkaan enää, se pelkäsi satuttavansa itseään vain enemmän jos koetti päästä alta pois. Kurkkuakin kiristettiin hirvittävästi, eikä Cliantha pian saanut henkeä vedetyksi. Kähisten se yskähteli epätoivoisesti koettaessaan saada ilmaa keuhkoihinsa ja keuhkoistaan ulos.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by mysticaldragon on Jan 3, 2010, 22:27

Vendetta soi vain vähän huomiota vastustajansa kimppuun yrittävälle sisarelleen, keskittyen sen sijaan täysin viholliseensa ja tämän liikkeisiin, ymmärtäen varsin täsmällisesti, että pienikin virhe taitavalta vaikuttavan vastustajan kanssa voisi koitua varsin ikäväksi. Ei niin, että se olisi moista osannut pelätä, mutta kaipa pelkkä tiedostaminen oli joissakin tapauksissa tarpeeksi.
Lahkolainen osoittautuikin paitsi liikkeissään nopeaksi myös riittävän viisaaksi hoksatakseen Venin tavoitteet. Lievästi ärtyen narttu muutti aivan viimeisellä hetkellä suunnitelmaansa ja yrittikin kirveensä sijaan iskeä hampaansa toisen kaulaan tai mahdollisesti etujalkaan. Vaikka lahkolainen saikin kirveen hampaisiinsa, painava esine saattaisi hidastaa sen liikkeitä muutaman kohtalokkaan sekunnin, mikä puolestaan olisi enemmän kuin tarpeeksi verenhimoiselle puolikuulle.
Isteriä kohtaan tunnettu viha oli jo jäänyt taka-alalle ja nyt Veniä kismitti lähinnä vihollisen yritykset viskoa sen ase jonnekin kauemmas. Ja ehkä aivan hiukkasen myös se, että nyt narttu ei saisi listiä Isteriä itse, mutta pääosin koiraeläin oli kuitenkin virittäytynyt parhaimpaan listimisvireeseensä, mikä oli arvattavasti tällä hetkellä tarpeellisempaa.

Rubus ei antanut onnistumisen riemun kiskoa ajatuksiaan hetkeksikään muualle, toisin kuin eräs lihava lahkolainen, se kyllä ymmärsi varsin hyvin moisen voivan olla varsin kohtalokasta. Ei se silti tarkoittanut, etteikö uros olisi tuntenut vahingoniloa. Kaikki paha, mitä Isterille tapahtui, lämmitti sen mieltä hyvin ilkeällä tavalla. Mukava pikkuasia kuten sääli ei missään nimessä venynyt kattamaan Ihrakasan kaltaisia ällötyksiä.
Ruskeaturkki antoi Isterin kiskoa itsensä mukaan kaatuvaan liikkeeseen, näin se vältti luultavasti varsin ikävältä tuntuvan kaulansa repimisen, mutta ei suinkaan lähtenyt suosiolla mukaan. Kovettaen lihaksensa ja yrittäen tiivistää painonsa mahdollisimman pienelle alueelle sen massiivinen ruumis mätkähti kohti Isteriä kuin varpaalle putoava punnus. Samalla se vielä yritti kääntää päänsä parempaan asentoon, jotta saisi liiskattua toisen kaulan pahentaakseen ylimääräisen läskin aiheuttamaa hengenahdistusta.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Jan 3, 2010, 22:38

QUANTA

Ei varmaan ollut kenellekään yllätys, ettei Quantalle ollut kovinkaan helppoa pysyä pystyssä, kun Mikaru alkoi pakitella ja taktikoida. Narttu sekosi askelissaan, ei saanut enää toisen kaatamiseen tarkoitettua liikettä pysähtymään ja valahti itse ikävästi maahan. Etupäänsä narttu kuitenkin sai pidettyä jotenkin pystyssä ihan jo niskaansa suojatakseen. Olisihan se ollut kovin ikävää aiheuttaa pahaa vahinkoa kaulalle itse kaatuilemalla. Vaikka kieltämättä happi kulki melko heikosti nyt.

-------

KOETH

Uroksen päässä heitti ja pahasti. Se hoippui taistelukentällä koettaessaan pysyä pystyssä. Ei se kyennyt keskittymään mihinkään, kun sen pää hitto vieköön paloi. Koeth haukkoi henkeä koettaen saada kivun menemään pois varsin heikoin tuloksin.
Taka-alalla piinasi ajatus siitä, että sen silmät olivat nyt mennyttä. Ettei se näkisi enää koskaan yhtään mitään.

Koeth kuuli jonkun lähestyvän, muttei ehtinyt reagoida. Corann onnistui iskemään juuri siihen mihin oli aikonutkin, hampaat upposivat tuuheaan kaulukseen. Koirasusi ulahti kivusta uudemman kerran ja horjahti rajusti. Pahaan paikkaan oli poika iskenyt. Koeth koetti potkia vastustajaansa varsin kehnoin tuloksin ja repäistä itseään irti. Taktisia kaatumisia se ei uskaltanut koettaa. Uros ei tiennyt, olisiko se enää päässyt ylös, jos olisi kaatunut.

-------

ISTER

Ilma pusertui ulos uroksen keuhkoista Rubuksen ruhon pudotessa sen päälle. Koirasusi ärähti hengästyneesti ja aloitti saman tien varsin villin reuhtomisen ja pyörimisen. Valtaisan kokonsa vuoksi se muistutti maassa kieriessään lähinnä lihavaa shetlanninponia, joka koettaa päästä ympäri piehtaroidessaan onnistuen siinä varsin heikosti. Se sohi etujaloillaan Rubuksen suuntaan koettaen vahingoittaa toista edes jotenkin.
Uros potki takajaloillaan ja jostain ihran alta löytyvillä vatsalihaksillaan vauhtia pyörimiseensä, tavoitteenaan päästä edes sen verran paljon ympäri, että saisi näkevän silmänsä päällimmäiseksi. Mahdollisesti itsensä jopa kokonaan vapauteen.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by pipsu on Jan 3, 2010, 22:48

Tartaros onnistui saamaan kirveen leukoihinsa - ja hitto vieköön, se muuten painoi. Onneksi risteytykselle oli kuitenkin suotu varsin vahva niska, sillä päänalueella koko eläimen suurin voimavara oli. Sen leuat olivat kuin valkohailla, ja vaikka eläin tietenkin omisti voimaa myös jaloissaan, ei se kynsimisellä niin valtasaa tuhoa saanut kuin leukansa yhteen painamalla. Nytkin Tartaros pureutui kiinni kirveen varteen, ja viskasi moisen menemään mahdollisimman kauas taistelun sykkeeseen. Perin tyytyväinen keltasilmä oli heitostaan, mutta valitettavasti se oli nyt myöhässä aikataulustaan, juuri niin kuin puolikuulaisnarttu oli toivonutkin. Tartaros heitti päätään kauemmas, estäen näin kaulansa joutumisen puruleluksi, mutta valitettavasti etutassulle kävi kehnommin. Nartun pisteliäät hampaat pureutuivat sen ympärillä, ja saivat uroksen rähähtämään kiukkuisena. Korvat tiukassa luimussa nousi uros takajalkojensa varaan, yrittäen vapaalla etutassullaan iskeä tämän pahaisen pois kimpustaan, ennenkuin siihen sattuisi pahemmin. Kaatuminen tai etutassun menetys ei kuulostanut mukavalta idealta!

---

Corann syöksyi, ja sen hampaat tavoittivat mustan turkin. Leuat tarrasivat tiukasti, ja veren huumaava maku tulvahti suuhun, sillä ote, jonka mustamaski lahkolaisesta sai, oli varsin napakka. Voitonriemuissaan muristen vihersilmä tiukensi otteensa niin hyvin kuin kykeni vastustajan sätkiessä, pyrkiessä vapaaksi pisteliäiden hampaiden otteesta. Tuon tassut heiluivat, yrittivät potkia Mustasiipeä tiehensä, mutta onneksi puolikuulaisnuori oli valinnut paikkansa mainiosti. Nyt olisi tehokasta, jos hän saisi vastustajansa maahan. Siksipä Corann siirsikin painonsa etukropalleen, suorastaan potkaisi itseään eteenpäin takasillaan. Se yritti painaa toisen etujalkansa lahkolaisen vereytyneille kasvoille, toisen taas uroksen kyljelle, ja näin kaataa vieraan maan kovaan syleilyyn, alistaen tämän tehokkaasti. Corann halusi päästä niskan päälle.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ish on Jan 3, 2010, 23:05

// Toivottavasti tämä ei aiheuta ongelmaa kenellekään, mutta tästä Mezzi pääsee helposti peliin mukaan mikäli vielä palaa kuvioihin ja saadaan pidettyä peli ns. sujuvana. \\

Eyelan syöksyn vauhti kiihtyi, ja suhahtaen narttu sujahti tumman harjaspäisen lahkolaisen ohitse, sulavana kuin luoti, saaden jälleen osumaa toisen terävistä hampaista. Takajalkojen voima kuitenkin lennähdytti nuorikon reilusti ohitse lahkolaisesta vastustajastaan, jopa niin vauhdikkaasti, että nuorikolla oli vaikeuksia pysyä tasapainossa jalkojen jälleen koskiessa maata. Saatuaan jalkansa järjestykseen, kääntyi huimaa vauhtia liikkuva sirorakenteinen narttu kallistuen tasapainoisesti kuin lentokone, käännähtäen nyt jälleen kohden vastustajaansa, valmiina käymään uuteen syöksyyn. Veren kohistessa korvissa kiihdytti narttu toista kohden, tietämättä mitä enää tekisi. Vihreiden silmien poukkoillessa ympäristön hulinassa ratkaisua etsien, osui nartun katseen tielle pienenhkö kivenlohkare. Epätoivoissaan loikkasi narttu kiveä kohden, nappasi sen suuhunsa ja kaarsi jälleen ketterästi vastustajaansa kohden, tähdäten kivellä harjaspään otsaan. Vihreät silmät sulkeutuivat törmäyksen lähestyessä, mutta vauhti ei hiipunut piiruakaan.
Kops. Kivi osui kolahtaen mustan suden otsaan, ja lohkare kirposi nuorikon hampaiden tiukasta otteesta, mutta Eyela jatkoi liitoaan yhä. Kun narttu viimein sai vauhtinsa hidastumaan, kurkisti nuorikko hengästyneenä olkansa ylitse. Kafir näytti menettäneen tajuntansa toistaiseksi.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by wolf on Jan 3, 2010, 23:14

Mikarun taktikoitu kaatumishyökkäys onnistui oletettua paremmin ja yhä pitäen hampaitaan tiukasti Quantan kaulan ympärillä se pakotti nartun kokonaan maahan, tai ainakin yritti sitä. Yhä edelleen tuollaisessa asennossa narttu oli silti vahva ja Mikarun piti samalla varoa ilmaa sohivaa puutarhakuokkaa, ettei sen oma elämä päättyisi sellaiseen. Etenkin silmiään se varoi, eihän olisi kivaa olla puolisokea tai sokea koko loppuelämäänsä. Samalla uros vilkuili edelleen ympärilleen ja huomioi erityisesti ympäriinsä näkyvät veriroiskeet. Tämän huomion tehdessään uros myös tunsi omaan suuhunsa hitaasti valuvan veren, joka ei suinkaan ollut sen omaa. Rautainen maku tuli puolikuulaisen kaulasta, jossa Mikaru yhä oli kiinni.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by neftichan on Jan 3, 2010, 23:20

Miradasta huomasi sen olevan kokenut taistelija, mutta se ei raivopäistä narttua mitenkään huolestuttanut enään. Potku onneksi oli osunnut kohteeseen, ja häntä pääsi vapauteen. Rhiannonin keskittyminen nyt taisteluun ei ollut mitään kehuttavaa, häneltä jäi kokonaan huomaamatta hyvin tärkeä liike. Sillä ruoska lähestyi ikävästi hänen asettaan, ja sai tuosta otteen. Rhiannon ei kumminkaan aseestaan luopuisi mistään hinnasta vaan piti tiukasti kiinni ja veti vastaan, että saisi ruoskan irti aseestaan. Rhiannon vilkuili kumminkin silmäkulmastaan samalla Tartaroksen tilannetta. Raivo ja suru ohjailivat puolikuu narttua täysin. Järki oli päättänyt jättää tämän asumuksensa hetkeksi.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by hitodama on Jan 3, 2010, 23:35

ARDANTE

Clianthan pyristelyllä ei ollut sen ensimmäistäkään vaikutusta Ardanteen, sillä eipä hän naaraan tassujen melko epätoivoisia potkaisuja ja kynsien raapaisuja edes tuntenut. Muutamaan kohtaan uroksen kyljissä sai lahkolainen pieniä verinaarmuja aiheutettua ennen kuin tajusi, että oli kenties vain perempi maata paikoillaan ja alistua kohtaloonsa. Eipä eräs valkoturkkinen uroskaan näyttänyt nimittäin olevan tulossa suojattiaan pelastamaan.
Pitäytyen suunnitelmassaan jatkoi Ardante vihollisensa kuristamista toivoen, että tältä olisi taju kankaalla mahdollisimman pian.


ZÉSIRA

Pitkään jatkunut tilanteen tarkkailu kannatti, sillä Zésira onnistui iskemään juuri oikeaan saumaan. Nahkainen ruoskansa takertui tiukasti Rhiannonin aseen varren ympärille, estäen puolikuulaista siten huitomasta Miradaa aseensa terävillä päillä. Zésira kiristi otetta omasta aseestaan ja koetti parhaansa mukaan kiskoa viherturkkisen asetta tämän hampaista. Rhiannon oli kuitenkin Zésiraa vanhempi ja varmasti myös vahvempi, joten homma ei oikein ottanut onnistuakseen toivotulla tavalla. Senpä takia mustaharjaksinen nuorukainen päästi hämäävästi ruoskansa otteen höltymään häviävän pieneksi hetkeksi, mutta kiskaisikin taas sen jälkeen kaikin voimin siinä toivossa, että onnistuisi horjuttamaan vihollisensa pois tasapainosta.


MIRADA

Toivuttuaan hyvin osuneen potkun vaikutuksista tuli Mirada tilanteen nähdessään siihen tulokseen, että oli ehkä sittenkin onnistunut varsin hyvin tyttärensä koulutuksessa. Taistelukoira oli juuri syöksymäisillään Zésiran avuksi, kunnes huomasi sivusilmällään jonkin Rhiannonin ja Zésiran köydenvetoa hälyttävämmän tapahtuman: Koeth Musta näytti olevan pahasti pulassa.

Päättäen jättää tyttärensä hetkeksi pärjäämään yksin säntäsikin Mirada aavistuksen vastahakoisesti, mutta ymmärtäen tekonsa koituvan ryhmän parhaaksi, Koethin avuksi. Hän suuntasi avonaisen kitansa kohti Mustaa höykyttävän puolikuulaisuroksen niskan ja pään liitoskohtaa, tarkoituksenaan kiskoa tämä vaikka väkisin irti tummaturkista.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by tahmis on Jan 3, 2010, 23:44

Happi alkoi tosiaan käydä vähiin nartun joutuessa säälittävästi makaamaan kurkkunsa puristettuna kiinni. Loistokukan rintakehä kohoili nopeasti suden yrittäessä puskea ilmaa ulos ja sisään, mutta liian vähän happea jos ollenkaan Cliantha loppujen lopuksi sai. Näkökenttä lähti harhailemaan pakoteille tummaturkin silmästä, ja hetken kuluttua se sulkikin silmänsä ja menetti tajuntansa.

][ Adios, minun peli loppui nyt hetkeksi tähän kun hukka on tajuton! Ei saa tappaa :C ][

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by mysticaldragon on Jan 3, 2010, 23:46

Vendetan harmiksi kirves lennähti kuin lennähtikin toistaiseksi sen ulottumattomiin, mutta onneksi aseen onnistui ostaa ne kallisarvoiset lisäsekunnit, joita narttu oli toivonutkin. Ven ei hukannut hetkeäkään iskiessään kiinni vihollisensa etutassuun. Tartaroksen harmiksi sillä ei kuitenkaan ollut aikomustakaan irroittaa otettaan kun kerran oli vihollisestaan kiinni saanut, vaan ruskeaturkki puristi leukojaan yhteen niin kovaa kuin suinkin saattoi, muuttaen liikkeensä hetkessä nopeasta liikkeestä jähmeäksi painoksi, yrittäen harata mahdollisimman paljon lahkolaisen liikkeitä vastaan.
Välttääkseen toisen kynsien osumisen johonkin huonoon kohtaan, kuten silmiin, Ven vain painoi niskaansa voimakkaasti alemmas ja ponkaisi lihaksikkaan kehonsa päin vastustajaansa, yrittäen saada tämän kaatumaan omaa otettaan irroittamatta, nyt kun toisen painokin oli pelkillä takajaloilla.

Isterin päälle mätkähtäminen ei siihen valmistautunutta Rubusta haitannut, päinvastoin, toisen ote irtosi kuin irtosikin viimein sen kaulasta ja uros oli vapaa. Läskikasa aloitti kuitenkin raivoisan kierimurtelemisen ja sohi kintuillaan varsin sattumanvaraisesti, mikä ei ollut erityisen vaarallista tai vahingoittavaa, mutta ärsytti ruskeaturkkia tietyllä tavalla entisestään, koska se ei nähnyt toista eikä näin voinut väistääkään. Murahtaen harmistuneesti se kierähti pois toisen ulottuvilta, yrittäen saada selkää kuvaa tilanteesta lähinnä kuuloaistinsa perusteella. Ainakaan sokea uros ei missään nimessä voinut hukata raskaasti hengittävää ja liikkuessaan enemmän kuin paljon meteliä pitävää Isteriä.
Rubus pysyi kuitenkin paikoillaan vain pienen hetken, ennen kuin syöksähti hampaat välähtäen kohti vastustajaansa, tähdäten jälleen tämän kaulaan, lähinnä koska tiesi kylkien läskin repimisen olevan varsin turhauttavaa puuhaa. Kiitos toisen puuskutuksen, sen oli vielä helppo päätellä, missä toisen pää parhaillaan sijaitsi.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Jan 4, 2010, 0:03

QUANTA

Nartulla ei ollut aikomustakaan joutua kokonaan alakynteen. Se oli selvinnyt pahimmasta säikähdyksestä, eikä nuoresta iästään huolimatta ollut mikään lihakseton ruippana – olihan se sentään puoliksi susi ja puoliksi voimakasta rotusekoitusta. Narttu painoi voimalla vastaan, vaikka sen hengitys vaikeutuikin ikävästi. Saatuaan takajalat alleen se keräsi voimansa ja ponkaisi voimalla eteenpäin tarkoituksenaan karistaa lahkolainen niskastaan. Moista riippakiveä ei enää tarvittaisi.

--------

KOETH

Tilassa, jossa maailmaan ei mahtunut kovinkaan paljoa ylimääräistä informaatiota, oli uroksen hankalaa puolustautua Corannin hyökkäykseltä. Kun puolikuulainen ponkaisi voimalla eteen, ei Koeth voinut juuri muuta kuin kaatua, olihan sen tasapainon tila melko huono tällä hetkellä joka tapauksessa. Uros kuitenkin koetti parhaansa mukaan suojata päätään nyt, kun se kipuili voimakkaasti, eikä Corann onnistunut tällä kertaa yhtä hyvin tassunsa kanssa. Se kopsaisi Koethia leukaan sen suurempaa vahinkoa aiheuttamatta uroksen kallistaessa päätään hieman taaksepäin.
Samaan aikaan uros, joka oli saapuvasta avusta täysin tietämätön, koetti käyttää kaatumisen aiheuttamaa liikevoimaa hyväkseen pyörähtämällä selkänsä kautta ympäri toiselle kyljelleen, jolloin vihollinen joko päästäisi irti tai lähtisi mukaan liikkeeseen.

---------------

ISTER

Olipa vallan vapauttava tunne, kun jotain isoa ja painavaa vyörähti pois päältä ja vielä irrotti puristavan otteensa kaulasta saman tien. Rubuksen siirtyessä syrjemmälle, sai Ister viimein pyöräytettyä ruhonsa ympäri. Raskaasti huohottaen, jokainen lihas kivistäen se pakotti itsensä nousemaan, vaikka äkillinen nousu sai huimaamaan. Veri kohisi korvissa ja sydän hakkasi sellaista tahtia, että uros pelkäsi kuolevansa siihen paikkaan. Se oli kertaalleen jo ollut vähällä päästä hengestään tällaisessa tilanteessa. Nii-in, lihavuus oli kovin epäkäytännöllistä.

Sokealle urokselle tilanne ei selvästikään tuottanut juurikaan fyysisiä ongelmia, sillä tuo hyökkäsi jälleen. Ister, joka kuitenkin jossain määrin oivalsi, mitä hengissä selviytyminen edellytti, koetti laimeasti väistää. Se nytkähti eteenpäin ja Rubuksen hampaat osuivat kaulan sijaan sen olkapäähän. Jostain puolikasvo repi sen verran energiaa, että jaksoi koettaa taipua tönkösti hyökkääjän suuntaan ja upottaa itsekin hampaansa toisen lihaan. Ilman keihästään ja uupuneena Ister joka tapauksessa oli melko onnetonta taisteluseuraa kokenutta vastustajaa vastaan.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by pipsu on Jan 4, 2010, 0:10

Tartaroksen tassussa roikkuva pannahinen ei vaan päästänyt irti. Päinvastoin tuo onnistui ovelasti käyttämään hyväkseen uroksen tasapainotonta tilaa, kahdella takajalalla kun risteytys oli. Narttu painoi urosta vasten, ja rähähtäen joutui Tartaros tajuamaan, että sen tasapaino horjuisi ja pahasti. Näin kävikin: takaset nousivat maanpinnasta, ja voimakkaasti tömähtäen puolisusi kaatui maata vasten. Kipu tassussa oli sietämätön, ja valtava aggressio velloi taistelijan päässä. Se ei jäänyt avuttomana makaamaan vaan tiesi, että puolikuulainen pyrkisi saamaan hänen kurkkunsa hampaisiinsa, ja siksi uros yrittikin nopeasti heilauttaa yläkroppansa ylös, pyrkien nappaamaan itse kiinni toisesta leuoillaan, vaikka tuo pahasti alistettuna maahan nyt olikin.

---

Corann onnistui kaatamaan mustan vastustajansa, mutta valitettavasti tilanne ei mennyt juuri niin kuin vihersilmä oli toivonut. Sen sijaan, että musta olisi jäänyt paikoilleen maahan kyljelleen, jatkui liikerata selän kautta ympäri. Corann oli aikeissa pitää otteensa mainiossa asemassa, mutta sitten se sattui vilkaisemaan hieman sivummalle. Silmät laajenivat, kun mustamaski havaitsi punaisena lähestyvän vastustajan, joka näytti varsin kokeneelta ja voimakkaalta yksilöltä. Nopea ajatuksenkulku oli hyödyksi, ja puolikuulainen tajusi irrottamisen olevan enemmän etujensa mukaista. Siispä leuat irtosivat otteestaan, ja nopeasti nuorukainen ponkaisi vauhtia maasta (tai vastustajastaan), saadakseen itsensä vähän kauemmaksi hyökkääjästä ja vastustajastaan. Niska painettuna alas, valtavan kiukkuinen irvistys kasvoillaan Mustasiipi kääntyi kaksikon puoleen, valmiina taistelemaan vaikka molempia vastaan yhtäaikaa, vaikka mahdollisuudet selviämiseen olisivatkin tällöin pienet. Kaulaankin särki.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ish on Jan 4, 2010, 0:18

Eyelan hetkellinen jäätyminen ei kauaa kestänyt: vaikka nuorikko oli ainakin toistaiseksi päässyt eroon ensimmäisestä vitsauksestaan, sai taistelun tiimellyksessä olla jatkuvasti varoillaan. Vihreät silmät etsivät sopivaa kohdetta, jonka kimppuun hyökätä. Juuri kun nuorikko ajatteli lähteä Rhiannonin avuksi, huomasi kultaturkki punaisen nartun kääntyvän ja syöksyvän jotain kohti vauhdilla. Kun Eyela käänsi katseensa toisen menosuuntaan, huomasi nuorikko kauhuissaan, että Corann, joka äsken oli kaatanut mustan uroksen, oli nyt joutunut kirvoittamaan otteensa ja valmistautui nyt ottamaan vastaan punaisen nartun hyökkäyksen. Eyela punnitsi nopeasti mahdollisuuksiaan, huomaten sitten mustan uroksen, jonka Corann oli joutunut jättämään täysin huomiotta, ja joka milloin vain voisi iskeä hampaansa hänen rakkaan veljensä kurkkuun.
Irvistäen niin vakuuttavasti kuin vain osasi, korvat niskaan kiinni painaen ja ärähtäen maskuliinisesti singahti nuorikko jälleen kohti mustaa lahkolaisurosta, kiihdyttäen tahtinsa niin nopeaksi kuin vain vahvoilta takajaloiltaan pääsi. Pelko oli nyt jo unohtunut nuorikon mielestä: kerranhan se kuolema vain kirpaisisi. Niinpä nuorikko ponnisti takajaloillaan kohden ylös kompuroivaa mustaa urosta, hampaat valmiina iskeytymään toisen niskaan.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by wolf on Jan 4, 2010, 0:29

Puolikuulaisen reaktio yllätti Mikarun täysin, sillä uros oli olettanut tuon omaksi parhaakseen noudattavan Mikarun suunnitelmia - vaan ei, sillä olikin täysin omat. Tästä johtuen Mikaru lennähtikin noin metrin taaemmas ja samalla neulanterävät hampaat irtosivat Quantan kaulasta, johon kuitenkin oli jäänyt ihan kiitettävä verta vuotava haava. Nyt kun uros oli joka tapauksessa jo joutunut päästämään suojiin sonnustautuneesta puolikuulaisesta irti, se päätti jatkaa edellisen vastuksensa kanssa. Katsahtaessaan Clianthaa kohti Mikarun sisällä leimahti taas viha. Uskalsikin koskea Clianthaan, senkin iljetysällötyspuolikuu! Muutamalla pitkähköllä loikalla Mikaru oli Clianthan ja Ardanten luona ja kohdisti seuraavaksi hampaidensa otteen tuohon toiseen puolikuuhun. Sama se mihin osuisi, kuhan nyt johonkin onnistuisi jotain haavoja aiheuttamaan.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by neftichan on Jan 4, 2010, 0:31

Rhiannon ei saannut kiusallista ruoskaa irti aseestaan vaikka kuinka yritti kiskoa tätä irti, myöskin Miradan ovela harhautus sai sen hieman horjahtamaan, mutta äkkiä puolikuulainen kokosi itsensä, ja saikin oivan tuuman. Viellä parempi juttu oli huomata kokeneemman oloisen naaraan poistuvan auttamana raukka toveriaan. Miksi vetää vastaan ja yrittää saada repimällä aseensa pois, ei muuta kuin suoraan kimppuun edestä päin. Rhiannon yhtäkkiä lopettikin kiskomisen ja tulikin suoraan kohden ruoskan haltijaa aseensa terä uhkaavasti edellä. Tarkoituksena oli tämän naaman alueelle osuminen.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by hitodama on Jan 4, 2010, 0:50

ARDANTE

Viimein Ardanten hampaissa oleva tummaturkki valahti veltoksi, ja jottei naaras sentään kuolisi hapenpuutteeseensa, päästi uros varsin pikaisesti irti tämän kurkusta. Nyt vihollinen olisi kyllä ollut aivan älyttömän helppo ottaa ihan hengiltäkin asti, mutta niin raukkamaiseksi ei luppakorvainen aikonut missään nimessä heittäytyä. Muutenhan hän olisi ollut yhtä paha, kuin lahkolaisetkin.

Juuri, kun Ardante oli aikeissa kääntyä katsomaan mitä Quantalle kuului, syöksyi valkoturkkinen lahkolainen taas viimein puolikuulaisurosta kohti. Luppakorvainen ei ehtinyt tehdä mitään, ennen kuin Mikaru olikin jo iskenyt hampaansa jonnekin hänen lapansa tienoille. Ardante ärähti harmistuksesta, mutta kun iskun aiheuttamaa kipua ei tuntenut, oli sitä mahdotonta kovin pitkään harmitella. Niinpä hänkin kurottautui varsin pian vastavuoroisesti iskemään hampaansa jonnekin päin lahkolaisen päätä ja kasvoja.


MIRADA

Vaikkei Mirada saanut toiveidensa mukaisesti iskettyä hampaitaan Coranniin, sai hän kuitenkin ajettua tämän pois Koethin kimpusta.
"Ylös siitä", naaras ärähti Mustalle päästyään tämän viereen ja jäätyään hetkeksi siihen lähes suojelevasti seisomaan. Taistelija piti tiukasti silmällä heitä varsin pahasti mulkoilevaa puolikuulaisurosta, joka näytti olevan valmis tappelemaan vaikka niin Miradaa kuin Koethiakin vastaan yksin. Kyseinen tapahtuma olisi ollut varmasti varsin kiintoisa todistettava, mutta pyytelemättä Mustarastasta mukaansa kävi punaturkkinen taistelija kuitenkin yksin hyökkäykseen. Muutaman hämäävän siksak-askeleen jälkeen hän avasi leukansa yrittääkseen iskeä ne suoraan nuoren uroksen kuonoon tai muualle päähän, jopa korvaan mahdollisesti.

ZÉSIRA

Zésira ei saanut millään Rhiannonin leukojen otetta kirpoamaan, ei vaikka hän kuinka tempoi ruoskaansa suuntaan jos toiseen. Pian puolikuulainen näytti lisäksi kyllästyvän mokomaan tanssiin ja käyvän hyökkäykseen, vaikka aseensa oli yhä lahkolaisen ruoskaan kiedottuna. Zésira yllättyi liikkeestä, mutta ei antanut itsensä jäädä suojattomaksi: hän kohotti oman aseensa kasvojensa eteen, minkä ansiosta puolikuulaisen ase kalahti ruoskan luista pistintä vasten ja isku ohjautui sen verran sivuun, ettei nuorukainen päätynyt tyystin teurastetuksi. Ruoskan nahkaosakin oli hötäkässä päässyt menettämään otteensa, ja koska se ei enää kahlinnut taisteluparia toisiinsa, otti Zésira nopeasti vastustajaansa jonkin verran etäisyyttä. Toisen ase näytti pitkine varsineen olevan hurjan kova vastus.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by mysticaldragon on Jan 4, 2010, 0:53

Sen sijaan, että olisi irroittanut hampaansa, vaikka toisen kaataminen onnistuikin, säilytti Vendetta rutistavan otteensa Tartaroksen etujalasta. Se painoi yhä päätään alemmas pitäen näin toisen mahdollisimman vaikeassa asennossa, yrittäen samalla liiskata vastustajaansa vasten maata omalla ruumiillaan. Vaikka Ven olikin naaraspuolinen, ei sen taistelujen koulima, varsin massava keho jäänyt paljoa vastustajan koosta. Ruskeaturkki ei välittänyt niskaansa iskeytyvistä hampaista, toinen ei saanut kovinkaan kunnollista otetta tuosta kulmasta eikä pystynyt kovin hengenvaarallista vahinkoa aiheuttamaan, vaikka se älähtikin tuskaisasti.
Verenmaku suussaan voimiestuen puolikuu koetti heiluttamalla hieman päätään suorastaan porata hampaansa toisen jalkaan, ilmeisesti vakaana aikomuksenaan päästää irti vasta, kun liha ja luu sanoisivat viimein periksi ja koko kinttu katkeaisi, tai ainakin muuttuisi varsin käyttökelvottomaksi. Se jos mikä haittaisi lahkolaisen liikkeitä.

Isterin onnistui vaivaisesti väistää iskun tappavin osuus, ja hiukan pettyneenä Rubus tyytyi raastamaan kohtaa, jonka se tunnisti olkapääksi. Laimeaa vastahyökkäystä koira ei yrittänytkään väistää, ja toisen hampaat iskeytyivät sen kylkeen. Heittäen kivun tunteen pois tieltä kuin vanhan rukkasen se keskittyi vain ja ainoastaan hyökkäämään, sulkien kaiken muun paitsi Läskipallon vahingoittamisen pois mielestään. Väkivaltainen murina tukahtui läskiin ja turkkiin, mutta ärtyneenä uros ei suinkaan päästänyt irti, vaan upotti hampaansa syvemmälle.
Kammeten toisen etujalkansa vasten Isteriä kuin mitäkin polkumattoa, Rubus keskittyi repimään kaikin voimin mahdollisimman suurta palaa irti vastustajansa olkapäästä.
Repikööt siitä, aivan.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Jan 4, 2010, 1:04

QUANTA

Narttu tunti otteen heltiävän niskastaan, mutta voi mikä kivuntunne sen nyt valtasikaan! Koirasuden teki mieli itkeä, mennä omaan piiloonsa toipumaan, mutta se ei voinut. Taistelu oli vielä kesken. Quanta koetti työntää kivun taka-alalle, kuten sitä oli opetettu. Heikosti onnistui, mutta ainakin se sai hieman kasattua itseään.

Mutta mihin valkeaturkkinen lahkolainen oli kadonnut? Nopeasti narttu paikansi toisen, pirulainen hyökkäämässä veljen kimppuun.
”Ardante!”
Quanta karjaisi varoitukseksi niin, että oli vähällä pudottaa kuokkansa. Se syöksyi aseensa kanssa veljensä avuksi.

-------------

KOETH

Uros pääsi irti. Se mätkähti huojentuneena kyljelleen maahan, veti henkeä silmät yhä kiinni puristettuina. Koirasusi kuuli jonkun olevan vieressään. Se tunnisti äänen. Tuo oli se narttu, Mirada.
”Minun silmäni… Minä en näe!”
Arpinaamainen uros parahti nartulle, mutta totteli kuuliaisesti tuon kehotusta nousta pystyyn. Maahan makaamalla ei mitään voittaisi kuitenkaan.
Vaikkakin näkökyvyttömänä ja tuskissaan, lihakset vapisten, Koeth hoippui pystyyn miten parhaiten taisi. Se koetti olla valpas. Kuunnella ja haistaa ympäristön. Naamalle valunut veri vain sotki melkoisesti hajuaistia ja taistelutanner oli äänekäs paikka. Se kuitenkin aisti jonkun olevan tulossa ja heittäytyi umpimähkäisesti pois tieltä pyrkien vain säilymään hengissä. Juuri parahiksi ehtiäkseen pois Eyelan tieltä. Löydettyään taas kaikki neljä jalkaansa Koeth tanssi kauemmas kuunnellen vauhkona ympäristön ääniä. Se ei tiennyt, miten sokeana taisteltiin, eikä halunnut lähteä hyökkäämään tietämättä sen enempää siitä, minne päin oli hyökkäilemässä.

---------

ISTER

Se osui taas! Olkoonkin, että vastustaja oli niin ikään pureutunut sen olkapäähän ja seisoi paikoillaan. Kun Rubus alkoi repiä sen olkapäätä, kiristi Ister otettaan ja koetti aluksi repiä itsekin toisen kylkeä. Ei kovin tuottoisaa. Siispä se päästi irti ja koetti myötäillä hieman Rubuksen leukaperien vetosuuntaa, eihän Ister suinkaan halunnut menettää olkansa komeaa kuviointia. Onneksi se oli joustavaa mallia, vaikka kipu olikin sumentaa tajunnan yhdistettynä tähän helvetilliseen hengästykseen.
Koirasudella oli kuitenkin vielä tikarinsa. Se kohotti toista etujalkaansa, ujutti tikarin hampaisiinsa ja iski voimalla aseensa kohti puolikuulaisen lapaa.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by pipsu on Jan 4, 2010, 1:16

Tartaros oli ansassa. Se yritti haukkoa hampaillaan otetta vihollisestaan, mutta turhaan. Iskut olivat vain hipaisuja, ja puolikuulaisen painollaan aiheuttama asento oli muutenkin varsin ongelmallinen. Jo hieman väsynyt ja kovissa kivuissa oleva uros ei kyennyt kuin ärsjymään voimakkaasti tuskaansa. Siitä tuntui, että sen tassua revittäisiin suorastaan irti oikeasta paikastaan. Veri roiskahteli maahan, koko ruumis tuntui olevan valtavien kipujen alistama, vaikka hampaat purivatkin pelkkää etukäpälää. Kovasti harjasselkä yritti riuhtoa itseään vapaaksi ja purra vertavuotavia haavoja puolikuulaisen kroppaan, sillä muuhun se ei nyt kyennyt.

---

Corann odotti, mitä tuleman piti. Se ei aikonut olla ensimmäinen hyökkääjä, koska ei varsinaisesti tiennyt, mitä kohden hyökätä. Onnekseen se kuitenkin huomasi tehneensä erittäin pahaa jälkeä mustalle, ja oli siitä perin mielissään, ennenkaikkea, kun toinen valitti näkökykynsä menneen. Olisiko Mustasiipi onnistunut sokeuttamaan toisen? Puolikuulainen oli syöksähtämässä mielessään avuttoman vastustajansa kimppuun, mutta uusin tulokas, punainen paholainen, siirsikin nappulaansa ensiksi pelilaudalla. Tuo loikkasi pujotellen nuorukaista kohden, ja Corannin täytyi valtavalla nopeudella muuttaa suunnitelmat päänsä sisässä uudenlaiseen muotoon. Vihersilmä odotti aloillaan, hermostuneesti pingottuneena, ja kun punaisen suunta oli suoraan hänen kimppuunsa, loikkasi nuorukainen kaikella voimallaan pois lahkolaisen alta. Valitettavasti nopeutta ei ollut tarpeeksi, sillä juovainen onnistui osumaan kivuliaasti Mustasiiven lapaan, ja tämä rämähti kumolleen maahan väistönsä päätteeksi. Sähähdys kirposi mustamaskin huulilta, veren noroessa tuoreimmasta haavasta, ja mahdollisimman nopeasti kapusi klaanilainen jaloilleen. Se painoi päänsä, syöksähti ilman suurempaa suunnitelmaa eteenpäin. Juostuaan hetken suoraan kohti uutta, punaista vihollistaan lähtikin nuorukainen kaartamaan ympyrälle kuin paimenkoira, singahtaen toisen kimppuun takajaloillaan ponkaisten, yrittäen napata kiinni toisen niskasta.

> Tältä osin Pipsu kuittaa, nukkumaanmenoaika. <

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ish on Jan 4, 2010, 1:21

Eyela älähti lähes olemattoman hiljaa kömmähtäessään etupolviensa varaan mustan lahkolaisuroksen väistettyä silkan tuurin voimin hänen iskunsa. Urahtaen narttu käännähti kohden poispäin tanssahtelevaa urosta, joka poukkoili minne sattuu ja näytti olevan kaikinpuolin hukassa. Huvittunut hymy kohosi Eyelan kasvoille: nyt he olisivat tasoissa, uros oli nimittäin ilmeisestikin sokaistunut Corannin hyökkäyksen johdosta. Nuori puolikuulaisneito ei kuitenkaan jahkaillut, vaan syöksyi heti mustan lahkolaisen kimppuun, loikaten pitkän loikan viistosti vasemmalle, jotta pääsisi käsiksi urokseen sivulta päin, valmiina tarttumaan minne vain hampaansa kiinni saisi, tähdäten kuitenkin toisen kaulaan.

// Ish myös päättää pelinsä tältä yöltä, samassa veneessä Pipsun kanssa kun olen \\

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by wolf on Jan 4, 2010, 1:33

Kaikki mitä seuraavaksi tapahtui, vilahti Mikarun silmissä kuin salama, eikä se oikeastaan ollut varma pitikö tehdä niin, kuin se lopulta päätti tehdä. Koska Ardante selvästi ei ollut aikonut tappaa Clianthaa ja takaapäin lähestyvä puutarhakuokka yhdessä saivat Mikarun täysin sekaisin, se päästi irti nuoren puolikuun lavasta päästäkseen karkuun sekä puutarhakuokkaa että nopeasti lähestyviä hampaita. Quantan aseen väistö toimi hyvin, mutta toisen puolikuun hampaat raapaisivat Mikarun poskea tehden siihen inhottavat verta vuotavat haavat. Valkoinen turkki kastui verestä.
Samalla Mikaru havaitsi Koethin tilanteen, tuon hyöriessä sokeana ympäriinsä, samoin kuin Miradan, joka oli hyökkäämässä jonkun puolikuun kimppuun. Eräs ruskeaturkkinen, varmaan samaa ikäsarjaa näiden kahden kanssa, joita vastaan Mikaru oli taistellut, oli hyökkäämässä sokaistunutta Koethia kohti ja Mikaru koki velvollisuudekseen auttaa tuota, jos se ei itse pystynyt itseään suojelemaan. Hetken uros kuitenkin epäröi jättää Clianthan, mutta riensi sitten lopulta hänkin Koethin luokse. Todennäköisesti puolikuut seuraisivat häntä, sillä eihän Clianthasta tajuttomana mitään haittaa ollut (ja tuskin olisi hereilläkään yhtään sen enempää).
Pitkä loikka kantoi kermajalan Koethin ja puolikuun väliin, eikä se voinut kuin odottaa iskua, joka tulikin melko heti. Puolikuun klaanilaisen hampaat iskeytyivät uroksen kylkeen ja tuo paiskautui iskun voimasta vasten juuri seisomaan noussutta Koethia, jonka tietoisuus tilanteesta oli enemmän tai vähemmän ajantasainen.

[[Jep, eiköhän minultakin tämä tässä ole tältä illalta. Tuskin sitä kannattaa enää uutta kierrosta aloittaa, jollei sitten Mys ja Lax tahdo vielä yhdet roolit kirjoitella. Eiköhä taistelu suht jouhevasti mene loppuun sillä kahen päivän deadline tyylillä.]]

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by neftichan on Jan 4, 2010, 1:45

Rhiannonin suunnitelma päästä irti toisen aseesta oli onnistunut. Vaikka oli ollut vaarallista hyökätä suoraan edestä vastustajan kimppuun. Rhiannonni onneksi Vandetta oli päässyt mukavaan otteeseen. Hyvä repisi vain tuon luuserin hengiltä, vaikkakin Rhiannon itse haluasi olla se joka tuon teurastaa. Oma vastus oli ottanut hieman etäisyyttä puolikuulaisesta. Kumminkaan Rhiannon suuren surunsa keskellä ei antanut tuon hengähtää hetkeäkään vain kävi raivopäisesti takaisin tuon kimppuun, ja taas huitoen tällä kertaa kohti niskaa.

//Minäkään en "tänään" enään vastaa, tämähän jatkuu nyt sitten normaalilla tyylillä, paitsi kahdenpäivän vastaus aika//

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by hitodama on Jan 4, 2010, 1:54

ARDANTE

Quanta-polon varoitus tuli sen verran myöhään, ettei se ehtinyt Ardantea millään tavoin auttaa. Uros kuitenkin kuuli sisarensa äänen ja oli jossakin taisteluun keskittyneen mielensä sopukoissa hyvillään siitä, että sisko oli pysynyt kaiken tämän sotkun keskelläkin edes sellaisessa kunnossa, että sai muita varoiteltua tulevista hyökkäyksistä. Jos Quanta olisi nääs ollut vaikkapa hengenvaarallisesti haavoittunut, tämä ei taatusti olisi tuhlannut happeaan muiden kuin itsensä ajattelemiseen.

Ardante uskoi kerrankin olleensa tarpeeksi nopea, sillä ennen Mikarun taktista perääntymistä puolikuulainen sai hampaillaan iskettyä muutaman ikävän haavan tämän kasvoihin. Valkoturkin sitten lähtiessä huitelemaan jonnekin ties minne jäi Ardante paikoilleen seisomaan huomatessaan, että Quanta oli tulossa kuokkineen häntä kohti.
"Oletko kunnossa?", hän tivasi kuin vaistomaisesti, samalla kuitenkin jo uutta vastustajaa hänelle ja siskolleen katseellaan hakien. Kun nyt tappelun makuun oltiin päästy, pitäisihän sitä meiningeissä mukana pysytellä viimeiseen asti.


MIRADA

"Minä en näe..." Mirada irvi hiljaa itsekseen ennen Corannin kimppuun käymistä. Pakostakin hänen mieleensä palasi ikivanha tapaaminen Koethin isän Miseryn kanssa. Misery oli tuolloin ollut sokea kuin myyrä, eikä punaturkkinen voinut väittää olevansa ihan kamalan pahoillaan, jos sama kohtalo oli tullut Mustarastaankin osaksi.

Hyökkäys puolikuulaisen kimppuun osoittautui suhteellisen toimivaksi, kun uros kaatui verta vuotaen maahan. Pian vastustaja oli kuitenkin jo jälleen jalkeilla, ja tällä kertaa oli Miradan vuoro odottaa mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Punaturkki seurasi tarkkaan puolikuulaisen liikkeitä tämän kaartaessa jotain ihmeellistä ympyrää, minkä ansiosta naaras oli varsin hyvin valmistautunut uroksen sitten viimein käydessä hänen kimppuunsa. Mirada ei väistänyt tai paennut, vaan hän päinvastoin syöksyi otsa edellä kaikin voimin päin Corannia juuri, kun tämä oli noussut takajalkojensa varaan. Uros saattaisi saada halajamansa otteen naaraan niskasta, mutta se tuskin olisi kovin kestävää sorttia, jos tämä Miradan suunnitelmien mukaan lentäisi jo seuraavassa hetkessä pitkin tannerta.


ZÉSIRA

Zésira alkoi hiljalleen hengästyä lähes järkensä menettäneen vastustajansa kovatahtisista iskuista, joiden takia lahkolainen ei voinut tehdä juuri muuta kuin perääntyä askel askeleen jälkeen. Apu ei olisi ollut nyt pahitteeksi, mutta muillakin hjéresatlaisilla taisi olla omat ongelmansa hoidettavanaan.

Viimein Rhiannon onnistui ainakin osittain hurjan aseensa huitomisessa, sillä toinen teristä osui Zésiran kaulan sivuun ja sai nuorukaisen parahtamaan kivusta. Isku ei ollut sentään kaulavaltimon syvyydelle uponnut, mutta sai kuitenkin veren virtaamaan pienemmistä suonista vuolaana pitkin naaraan rinnuksia. Haava teki järjettömän kipeää, mutta koettaen pysyä urheana Zésira heilautti ruoskansa jälleen uuteen iskuun - tällä kertaa kohteena ei ollut Rhiannonin ase, vaan kyseisen naaraan etujalat. Puolikuulainen oli saatava kaatumaan, jotta Zésira pääsisi edes hetkeksi keräämään omia voimiaan.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by mysticaldragon on Jan 4, 2010, 1:58

[Pipsulta anteeksi paljon autohittaus nyt, yritänpä kuitenkin saada tämän loppumaan hieman nopeammin, ettei ihan mahdottomuuksiin veny]

Tultuaan siihen tulokseen, että oli raadellut tarpeeksi - Tartaroksen toinen etujalka oli muuttunut puremakohdasta varsin löllöksi ja mössöiseksi, luu oli varmaan murskaantunut osittain - Vendetta repäisi käpälää vielä viimeisen kerran, ennen kuin päätti siirtyä hyökkäyksessään seuraavaan vaiheeseen. Hellittämättä painoaan toisen päältä se irroitti otteensa tämän runnellusta kintusta, iskien salamannopeasti vahvat leukansa kiinni toisen kurkkuun välittämättä lainkaan vastustajansa rimpuilusta. Se oli turhaa nyt, kun puolikuunarttu oli jo päässyt kunnolla veren ja tappamisen makuun. Korjaten asentoaan suotuisammaksi Ven kierähti enemmän jaloilleen, pakottaen kuitenkin Tartaroksen yhä pysymään maassa. Rimpuilemisella toinen vain repisi kurkkunsa auki, rimpuilematta viimeistään tukehtuisi hengiltä ja joka tapauksessa toinen etujalka rampautettuna tämä ei kovin nopeasti voisi hyökätä saati paeta. Oli selvää, että lahkolaisen tulevaisuus vaikutti lipsuvan pikkuhiljaa varsin elottomaan suuntaan.

Isterin olkapään lihan antaessa hieman periksi Rubus korjasi hampaidensa otettan hieman paremmaksi, päästämättä silti irti. Harmi vain se ei ollut tietoinen Isterin salaisesta aseesta, ei niin, että uros olisi sen varovaisempi varmaankaan ollut, vaikka olisikin tiennyt. Kipu oli vähättelevä sana puhuttaessa siitä, mitä ruskeaturkki tunsi Isterin veitsen upotessa melkein koko teränsä mitalta jonnekin sen lavan tienoille, ja se olisikin viimeistään nyt huutanut tuskasta, ellei olisi purrut toisen olkapään lihaa niin kovaa. Koska Rubus oli kuitenkin nyt vakaasti päättänyt repiä palan lahkolaista mukaansa, sehän myös repisi - otettaan hellittämättä, kanavoiden kaiken kivun nostattaman raivonsa siihen mitä parhaillaan teki.
Lopulta Isterin olkapää antoikin jonkin verran periksi, ja Rubus hypähti kauemmas, sylkäisten irti lähteneen lihapalan maahan. Sen hengitys oli nyt hieman raskaampaa, ei siksi, että se olisi väsynyt vaan siksi, että siihen sattui huomattavasti enemmän. Hampaat paljaina se oli kuitenkin valmis Isterin mahdolliseen uuteen hyökkäykseen, vaikka varoikin laittamasta liikaa painoa toiselle etujalalleen.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Jan 4, 2010, 22:03

[[Wolf, älä autohittaa ; ) Tuolla aiemmassa pätkässä Tartaros ei vielä ollut saanut kirvestä suuhunsa, kun jo kerroit sen ottaneen aseen maassa. Nytkään ei ole varmaa, etteikö Eyela olisi ehtinyt esim. väistää Mikarua, Koeth pyöriä sokeasti alta pois ja koko törmäystilanne olisi jäänyt syntymättä.]]

QUANTA

Narttu puri hampaansa yhteen saapuessaan Ardanten luo. Se koetti näyttää siltä, ettei kipu niskassa olisi mitään, onnistuen yrityksessään varsin heikosti. Koirasusi hengitti kivuliaasti.
”Ei tässä mitään.”
Se virnisti veljelleen. Tai yritti virnistää, ilme muistutti lähinnä irvistystä.
”Mutta luulen, etteivät muut voi kovin hyvin, ellemme mene auttamaan.”
Viherturkkisella varsinkin näytti olevan tilanne päällä. Eyela ja Corann työskentelivät jo valmiiksi yhdessä lahkolaisporukkaa vastaan, joten sinne narttu ei lähtisi sotkemaan enempää. Mutta tämä vihreäturkkinen, Rhiannonkohan se oli, voisi arvostaakin apua.
Nahkeasti niskansa kipujen vuoksi liikkuen Quanta juoksi kohti taistelevaa paria, valmiina asettumaan sukulaisensa rinnalle kuokka tanassa.

---------

KOETH

Uros toki tiesi, ettei ollut järkevää jäädä seisomaan paikoilleen tässä tilanteessa. Se pyöri ympyrää itsensä ympäri ja hiimaili pienellä alueella ympäri taisteluareenaa koettaen parhaansa mukaan paikantaa muuta joukkoa niin, ettei joutuisi hyökkäysten tielle, saati sitten törmäisi kehenkään.
Mutta mikään ei selvästikään estänyt ketään törmäämästä siihen. Mikaru läjähti Koethin kylkeen voimalla, ja ärähtäen uros putosi maahan kyljelleen. Se tunnisti Mikarun hajusta.
”Idiootti!”
Mustaturkkinen ärähti kaatajalleen sätkiessään taas kerran maassa ruohonjuuritasolla. Ei se kaivannut holhousta, ei varsinkaan miltään Mikarun kaltaisilta imbesilleiltä, jotka tulivat sotkemaan sen kuviot. Sama se, vaikka toinen olisi ottanut puolikuulaisen hyökkäyksen itseensä. Uros halusi pystyyn ja näkönsä takaisin, ei muiden suojelua.
Silmien haavoista tullut veri alkoi kuivua kiinni puristettujen silmien päälle ikäväksi, tahmaiseksi kuoreksi.

------

ISTER

Uros hukutti tikarinsa varteen kivunhuudon, joka pyrki pinnalle sen olkapään tehdessä kuolemaa. Koirasusi horjahti poispäin Rubuksesta vetäen samalla vallan väkivaltaisesti veren tahraaman tikarin pois toisen lihasta.
Ister hoippui puuskuttaen pari askelta taaksepäin ja painoi päänsä pitäen kuitenkin ruskeaturkkisen puolikuulaisen näkökentässään varsin tiiviisti. Tikari olikin mitä mainioin ase tässä taistelussa! Lihava uros ei toki jättänyt tilaisuutta käyttämättä, vaan omista kivuistaan, sydämen ylikuormituksesta ja keuhkojen vinkunasta välittämättä se hyökkäsi (tällä kertaa melko ponnettomasti) kohti Rubusta, koettaen tällä kertaa iskeä hieman sivulta toisen kaulaan tikarillaan.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by pipsu on Jan 4, 2010, 23:29

Ei_tässä_näin_pitänyt_käydä.
Tartarps sätki. Sen hengitys oli rohisevaa ja takkuista, ja keltaiset silmät muljahtelivat kivun ja kiukkuisuuden johdosta. Leuat aukenivat ja sulkeutuivat, mutta happea ei tullut yhtään sen enempää. Valitettavasti jalan lunastuskuntoon raadellut narttu oli saanut etulyöntiaseman ja napakan otteen Tartaroksen kurkusta. Uros yritti lyödä toista, sätkiä itseään irti, mutta sen asemat olivat heikot. Kipu viilsi valtavasti, se tuntui päässä asti, ja näkökenttä alkoi saada uuden, sumean kalvon. Tartaros kähisi, mutta totesi mielessään, ettei rimpuilu auttanut. Sen asento oli turhan huono ja ainoa tukijalka käyttökelvottomaksi raadeltu, eikä uros voinut potkaista itseään puolikuulaisen kouristavasta otteesta.
Keltakatse yritti saada katseeseensa tyttärensä. Taistelu oli kuitenkin lähinnä tummaa, verensekaista sumua, eikä huutoa tullut, vaikka uros yritti muodostaa sanoja karjaistavaksi ilmaan.
Tässäkö sen loppu olisi?

> Tartto pitää sitten jättää eloon, koska haluan sen kuolinkourissaan juttelevan vielä Zésiran kanssa! Kuolee vammoihinsa itsekseen tämän jälkeen. <

---

Kesken hyökkäyksen punainen salama oli lähtenyt sinkoamaan nuorukaista kohti, mikä ei kuulunut suunnitelmaan. Uros puristi korvansa tiukkaan luimuun, ja nopeasti se kävi mielessään, mitä tuleman nyt piti. Hyökkäystä ei kuitenkaan voinut enää muuttaa. Kun takajalat olivat juuri irtoamaisillaan maasta, koiran ruho yritti puskea koiran maahan, horjuttaa tämän tasapainoa. Tässä toinen onnistuikin, joskaan ei niin hyvin, kuin oli toivonut. Mustasiiven ote lipsui, mutta se sai kuitenkin kiinni niskasta hampaillaan. Kynnet yrittivät pureutua punaisen kroppaan, jottei uroksen ote toisesta vain irtoaisi. Koirasusi olisi mielellään heittäytynyt toisen selän päälle, niskassa roikkuen, jolloin se voisi olla toisessa kiinni kuin lännenratsussa ikään. Se voisi purra taistelukoiran niskaa verille, ja yrittää saada otollisempaa paikkaa, mihin purukaluston iskeä.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ish on Jan 4, 2010, 23:40

// Näyttäisi siltä, että Wolfille jäi minun hahmojen autohittaus päälle kun yhdessä pelissä annoin luvan autohitata Fawnia : ) Pyydän kuitenkin, että surkea taistelija Eyela saisi taistella oman tasoistaan vastusta vastaan (ts. toistaiseksi sokeutuneen Koethia), kun suurempaa vahinkoa ei kuitenkaan kenellekään ole syntymässä.\\

Eyelan hyökkäys mustaturkista lahkolaisurosta kohtaan päätyi jälleen fiaskoon: valkea kermajalka oli ilmestynyt tyhjästä hänen eteensä, ilmeisestikin suojelemaan tummaa toveriaan, ja terävät puolikuulaisen hampaat kolahtivat rajusti valkean kylkeen. Hämmentyneenä ja ärtyneenä nuorikko yritti töytäistä valkeaa kasvoihin, loikaten kuitenkin jo ensimmäisen iskun jälkeen kohden mustaa Koethia, joka oli kaatunut valkean uroksen töytäisyn voimasta. Nuorikkoa ei kiinnostanut valkean kanssa voimien mittely, se mieluummin keskittyi omantasoiseensa vastustajaan, mutta pelkäsi valkean päättävän yrittää estää häntä. Niinpä narttu käytti hyväkseen ainoaa valttiaan: ketteryyttään. Sirorakenteinen kultaturkki yritti kääntyä loikkansa aikana sen verran, että näkisi sekä mustan uroksen, että valkean suden, joka oli pilannut hänen mahdollisuutensa otella reilusti.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by wolf on Jan 5, 2010, 3:03

[[Jep Lax, asia bueno, älä hirtä minua! Vaikka tosin Tarttis autohittaus oli vahinko koska luulin sen jo saaneen kirveen kunnes Pipsun seuraavassa roolissa tajusin ettei se ollutkaan saanut. En sitten sitä alkanut selittelemään kun en ajatellut asia kuitenkaan mitenkään maailmaa kaatava tappelun kannalta oleva. Tässä toisessa taas en ehkä niinkään syyttäis Ishin mainitsemaa seikkaa (vaikka voihan se olla että alitajuisesti se johtui osittain siitäkin) vaan silkkaa huomioimattomuuttani ja sitä että tilanne oli (ainakin omasta mielestäni) melko monimutkainen autohittauksen kannalta enkä tienny mikä sitten ois sallittua ja mikä ei. Piiskatkaa minua nyyh ; ( ]]

Koethin reaktiosta päätellen tuo ei ollutkaan erityisen iloinen saamastaan avusta, eikä Mikaru toisaalta yhtään ihmetellytkään asiaa. Olihan uros juuri ollut päässyt pystyyn, kun se taas kaatui valkoturkin takia ja vaikka Mikaru olikin sitä auttanut, nyt puolikuulla oli taas suuremmat mahdollisuudet päästä maassa olevan Mustarastaan kimppuun, eikä valkoturkkinen ollut ajatellut sitä lainkaan. Joka tapauksessa puolikuun seuraavista reaktioista päätellen se halusikin taistella mielummin Koethin kanssa, joka kuitenkin oli huomattavasti Mikarua puolustuskyvyttömämpi eikä välttämättä olisi hyökännyt ruskeaturkkisen kimppuun. Mikarulla taas olisi ollut siihen erinomaiset mahdollisuudet. Mahdollisuuksistaan huolimatta uros ei suonut enempää apua Koethille, joka sitä ei ilmeisesti lainkaan halunnut. Sillä ei ollut varaa suututtaa koirasutta, joka mitä todennäköisimmin joku päivä tulisi olemaan Lahkon johtaja. Niinpä uros jäi hetkeksi sivuun seisomaan ja katsoi ympärilleen taistelutantereella. Sen silmät osuivat Clianthaan, jonka kimpussa ei enää ollut ketään ja hetken uroksen sydän sykähti tuon pelästyessä puolikuiden sittenkin tappaneen nartun. Muutamisen raviaskelta kantoi kermajalkaisen valkoturkin Clianthan luokse ja siniset silmät tarkkailivat loistokukkaa hetken. Helpotuksen huokaus purkautui Mikarun suusta Clianthan taas hengittäessä hengitysteiden ollessa vapaat ja uros otti varovasti tummaturkkista niskasta kiinni ja lähti raijaamaan sitä kauemmas taistelutantereelta. Kun Cliantha olisi saatu turvaan, Mikaru voisi palata auttamaan Hjéresoita.
Ja niin se tekikin, jääden taas katsomaan, kuka mahdollisesti tarvitsisi apua tai odottamaan jos joku puolikuu hyökkäisi sen kimppuun.

[[Ja ihan vain epäselvyyksien välttämiseksi Tahmahan oli tosiaan antanut luvan Clianthan autohittaamiseen ja Mikarun pelastamiseen : )) ]]

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by neftichan on Jan 5, 2010, 12:12

Rhiannon hymähti omahyväisesti kun huomasi, että oli osannut tuohon. Mahtavaa vihdoinkin. Rhiannon ehti ajatella. Puolikuulainen oli jo syöksymässä uuteen iskuun, mutta tällä kertaa Lahkolaisella oli tuuria, ja tämän suunnitelma onnistui ja Rhiannon kompastui ruoskaan, mutta ei siinnä viellä kaikki. Oma aseensa myös oli vaarallinen, jos tämän kanssa ei ollut varovainen. Aseen terä joka osoiti kantajaansa kohdi viilsi naarmun kylkeen tämän kaaduttua. Rhiannon parkaisi kivusta. Se oli aikaisemmin tuntenut oman aseensa kivun useaan kertaan, kun oli treenannut sen käyttöä. Siitä kumminkin oli aikaa jo. Tässä välissä Lahkolainne sai haluamansa hengähdystauon, ja hulun kiilto silmissä vihertävä turkki käänsi katseensa Tartarokseen. Tartaroksen tila oli mitä herkullisimmän näköinen. Rhiannon nauroi tuolle ääneen. Ihan oikein sille. Kuolisi vain hyvin tuskallisesti. Vandetta oli tehnyt loistavaa työtä.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ticarri on Jan 5, 2010, 19:04

// Niin onkos tässä nyt se kahden vuorukauden vastausaika vai ei? Minä kun niin luulin, mutta näköjään jäin välistä. Mitenkäs tämä systeemi nyt sitten menee? //

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Jan 5, 2010, 19:14

[[Kyllä, kaksi vuorokautta on kullakin aikaa vastata peliin. Pitäkää huoli pelivuoroista!
Varmaan sotki itse kunkin ajatusta järjestyksestä, kun pelattiin sunnuntaina vielä jokunen kiekka ilman Mezziä. Mutta voit, Mezzi, tulla tälle kierrokselle mukaan haluamaasi väliin tai sitten liittyä mukaan seuraavalla kierroksella aiemmalle paikallesi Pipsun jälkeen. Miten nyt haluat. Siitä sitten jatkuu ihan normaalisti meininki.]]

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ticarri on Jan 5, 2010, 20:53

// Selväpä se. Niin se varmaan sotki kun häippäisin aiemmin. Minä voin odotella omaa vuoroa niin eivät ainakaan muut vahingossa mene sekaisin. Kiitos selvennyksestä Lara. //

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by hitodama on Jan 5, 2010, 23:40

ARDANTE

Vaikka Ardante näki sisartaan hetken vilkuiltuaan, ettei tämä ollut ihan niin hyvässä kunnossa kuin antoi ymmärtää, päätti uros pysytellä asiasta vaiti. Samassa hänen katseensa kulkeutui kohti hänen omaa lapaansa, joka vuoti sekin melko lahjakkaasti verta ilmoille. Luppakorvainen irvisti ja kurtisti kulmiaan harmistuneena: puremahaava saattoi olla ties kuinka syvä ja vakava, mutta sitä ei pelkällä tuijottamisella saanut selville. Hankalaa oli taas kerran tunnottoman elämä.

Jäämättä voivottelemaan omaa tilaansa sen pidemmäksi aikaa lähti Ardante pian ravaamaan takaisin taisteluun syöksyneen Quantan perään. Uros kuitenkin pysähtyi kesken matkan paikoilleen saadessaan maahan paiskatun Canehin ruumiin silmiinsä. Arda oli missannut naaraan teurastamisen tyystin, joten tämän raadellun kehon yllättävä näkeminen tuntui olevan suora isku vasten kasvoja.
Vaikka jokin järkevä osa puolikuulaisen ajatuksissa sanoikin Canehin olevan jo tyystin mennyttä, säntäsi hän kuitenkin serkkunsa ruumiin vierelle siinä toivossa, että tässä jotenkin ihmeen kautta henki vielä pihisisi. Nopea tutkimus osoitti toivon kuitenkin olevan turhaa.
Yksi heistä oli kuollut. Yksi puolikuulaisista oli murhattu.


MIRADA

Mirada osua jymäytti itsensä kohti Corannia, mutta jokin meni koko hommassa tyystin taistelukoiran arvioiden vastaisesti. Puolikuulainen ei lentänytkään iskun voimasta pitkin metsiä, vaan heittäytyi jollakin ihmeen konstilla hampaat naaraan niskaa puristaen puoliksi tämän selän päälle roikkumaan.
Yllättäen päälleen pudonnut paino oli saada Miradan kaatumaan, mutta ärtymyksestä huudahtaen punaturkki sai muutaman asentoaan korjaavan askeleen avulla pidettyä itsensä pystyssä.
"Saatanan nulikka!" lahkolainen karjaisi nuorelle urokselle suunnattoman raivon vallassa. Hän ei todellakaan kantaisi jotakin puolikuukakaraa selässään sekuntiakaan kauempaa, kuin olisi tarve! Niinpä naaras laittoikin alulle sellaisen pyristelemisen ja loikkimisen, että siinä olisi ollut kokeneemmallakin rodeoratsulla katsomista. Parhaansa mukaan hän yritti myös kurottaa hampaansa nappaamaan kiinni loisestaan, jotta saisi tämän revittyä tavalla tai toisella irti itsestään.


ZÉSIRA

Zésiran läimäyttäessä ruoskansa Rhiannonin jalkoihin sai lahkolainen onnekseen nähdä tämän kaatuvan, ja lisäbonuksena vieläpä telovan itsensä typerään aseeseensa. Nuorukainen kiskaisi nopeasti ruoskansa pois puolikuulaisen ulottuvilta ja oli juuri valmistautumassa iskemään aseensa luupiikin päin tämän näköä, kun monta keskittymistä pahoin häiritsevää asiaa tapahtui kutakuinkin samaan aikaa. Ensinnäkin omituisen vihreisiin asusteisiin pukeutunut puolikuulainen päätti juosta toverinsa tueksi, mikä oli jo enemmän kuin tarpeeksi saamaan Zésiran perääntymään. Hän ei voisi pärjätä millään kahta tuollaista vastaan, kun kerran yhdenkin kanssa teki jo tiukkaa! Toisekseen Rhiannonin julma nauru sai nuorikon kääntämään katseensa kohti Tartarosta. Naaras näki heti, että jokin oli nyt pahasti pielessä.

Päättäen jättää oman taistelunsa sikseen pakeni Zésira paikalta juuri, kun Quanta kuokkineen asteli näyttämölle. Puolikuulaiset saattaisivat toki lähteä yksissä tuumin hänen peräänsä, mutta se olisi sitten sen ajan murhe. Ensin naaraan olisi pakko saada selville oliko hänen isänsä tilanne oikeasti niin tukala, kuin miltä se hänen mielestään näytti.
Saadakseen isänsä kurkkua raatelevan Vendetan päästämään otteensa suuntasi Zésira tarpeeksi lähelle päästessään ruoskansa pistimen päin puolikuulaisen reittä. Samalla hän toivoi erittäin syvästi, ettei hänen apunsa tulisi jo liian myöhään.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by mysticaldragon on Jan 6, 2010, 16:44

[Tämä selvä. hito ovelasti puuttuikin jo, onneksi]

Vendetta puristi Tartaroksen kurkkua hampaillaan yhä tiukemmin, tuntien varsin sadistista mielihyvää uhrinsa epätoivoisen kiemurtelun johdosta. Muahahahaa, mikäs sen nöyryyttävämpää ja osuvampaa isolle pahalle lahkolaiselle kuin kuolla räpistelevänä hyönteisenä hämähäkin verkkossa, nyt ei kenenkään Herrakaan tätä auttaisi. Mahtoi muuten olla auvoisa herra palveltavaksi, kun vaikutti hylkäävän palvelijansa aina näiden joutuessa pahaan pinteeseen, vaikka eihän se ruskeaturkkista narttua erityisemmin haitannut, olipahan helpompaa. Se ei ottanut kantaa minkään ylemmän tahon olemassaoloon saati tekemisiin, setvikööt kiinnostuneet moiset asiat keskenään. Maalliset tappamishommat olivat enemmän koirasuden alaa.

Äkkiä jokin silmäkulmasta havaittava, nopeasti lähestyvä kiinnitti Vendetan huomion ja se käännähti hieman, pitäen kuitenkin yhä Tartarosta julmasti otteessaan. Toinen lahkolainen aikoi ilmeisesti ruoskamaisen aseensa kanssa auttaa uhriksi muuttunutta lahkolaisurosta. Ruskeaturkkiselle puolikuulle ei jäänyt kovin montaa ylimääräistä hetkeä tehdä päätöksensä ja toimia. Ärtyneenä se joutui päästämään Tartaroksen irti väistäkseen reiteensä suunnatun iskun, repäisten kuitenkin kuin kostoksi tämän kaulaa, saaden aikaan tyydyttävän rusahduksen. Hieno pelastamisyritys, mutta turhaan - kurkku revittynä lahkolainen voitti enää vain muutaman lisähetken ja kituvan kuoleman.
Veriset hampaat paljastuivat tavanomaiseen virneeseen nartun perääntyessä muutaman askelen, valmiina vastaamaan punaisen lahkolaisnartun mahdolliseen hyökkäykseen samalla, kun etsi syrjäsilmällä aikaisemmin kauemmas viskattua kirvestään. Miksihän lahkolaiset jaksoivat vastustella loputtomiin, kun kerta kuoleminen tiesi pääsylippua näiden ah-niin-rakastetun Herran luo? Ihmeellistä porukkaa.

Rubus veti syvään henkeä, keskittyen olennaiseen ja pakottaen itsensä unohtamaan lapaansa raastavan kivun. Se ei ollut niin vaikeaa kuin olisi olettanut, olihan vastassa kuitenkin Läskikasa, joka oli ruskeaturkin kaikkein eniten inhoama vihamies, ja sitä paitsi sillä itsellään oli ikävä kyllä varsin paljon kokemusta omien vammojensa huomiotta jättämisestä. Rubus ei kokenut olevansa vieläkään alakynnessä (milloin se tosin muka olisikaan?), mutta Isterillä oli yhä tuo kirottu veitsensä, ja vaikka sen terä ei ollutkaan mikään tapposapeli, olisi se aivan yhtä mukava saada kurkkuunsa.
Isterin hyökätessä uros pysyi aloillaan aivan viimeiseen hetkeen, kuten se oli keihäänkin kanssa tehnyt, ennen kuin liikahti nopeasti kauemmas, pois veitsen ja sen käyttäjän ulottuvilta. Tällä kertaa koira ei saanut naarmuakaan, mutta se johtui enemmän Isterin väsyneestä huitomisyrityksestä kuin mistään muusta. Rubus ei itse hyökännyt heti uudestaan, lähinnä siksi, että vaikutti varsin paljon siltä, että Läskiläjä romahtaisi kohta rasituksesta maahan, jos säntäilisi vielä muutaman kerran ympäriinsä. Sitäkin oli helppo arvioida pelkän hengityksen perusteella, onnea vain.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Jan 7, 2010, 14:46

QUANTA

Nartun pettymykseksi ruoskaa heilutellut lahkolainen ei jäänyt enää nauttimaan verikarkeloista, vaan lähti seikkailemaan toiselle puolelle taistelukenttää. Koirasusi ei enää viitsinyt lähteä sen perään. Antoi mennä, jos oli mennäkseen. Kyllä muut sen pysäyttäisivät.
Mutta vihreäturkkinen sukulainen sen sijaan vaikutti pahasti seonneelta. Quanta vilkaisi itsekseen nauravaa Rhiannonia epäillen ja jätti tuon sitten oman onnensa nojaan hipsien mieluummin takaisin veljensä luo. Omituinen tyyppi, ei Quanta tuollaisten kanssa haluaisi olla tekemisissä.

-------

KOETH

Koirasusi sätki hetken aikaa maassa, mutta löysi sitten taas jalkansa. Se kampesi itsensä pystyyn hieman hengästyneenä kaikesta tästä riehumisesta. Nopeasti uros pyrki taas ottamaan tilanteen hallintaansa. Mistä kuului ääniä, kenet se haistoi ja niin edelleen. Mikaru ilmeisesti teki lähtöä, mutta lähistöllä oli muitakin… se narttu, jonka kanssa uros oli aiemmin tapellut.
Koeth paikallisti Eyelan melko heikosti, mutta onnistui kuitenkin kääntymään nartun suuntaan. Vaikkei se juuri tiennyt, mitä edessä oli, se paljasti valkeat hampaansa irvistykseen. Jos narttu tulisi päälle, niin sittenpä tulisi. Sellaista oli taisteleminen.

--------

ISTER

Hyökkäys veitsen kanssa oli paitsi ponneton, myös turha. Uros ei enää osunut Rubukseen, eikä se jaksanut sen puoleen taistellakaan. Kun puolikuulainen ei hyökännyt takaisin, perääntyi Ister huohottaen muutaman askeleen. Sen korvissa humisi ja sen oli kuuma. Janotti, suussa maistui tahmainen veri. Koirasusi ei kuitenkaan uskaltanut laskea Rubusta silmistään, tiedä mitä tuo olisi tehnyt, jos olisi antanut mahdollisuuden. Näin ollen se oli toistaiseksi varsin tietämätön Tartaroksen kurjasta kohtalosta ja muiden taistelijoiden ikävistä vammoista. Eipä sitä kyllä olisi pahemmin kiinnostanutkaan, mutta taistelun kulun kannaltahan nuo olivat melko lailla oleellisia asioita.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by pipsu on Jan 7, 2010, 16:43

Tartaroksen sätkiminen alkoi olla pientä. Voi, jos sillä olikin ollut aremmat asemat, jajos sen eturaaja ei roikkuisi likipitäen katkaistuna, se olisi saanut itsensä pelastettua kurjalta kohtalolta. Se polisi kaatanut vastustajansa, teurastanut tämän siihen paikkaan, mutta nyt niin ei ollut käynyt. Silmät painuivat kiinni, leuat olivat ammollaan, ja koko kropassa välkkyi kipu. Valtava, mieletön kipu, joka likipitäen sai jo toivomaan kuolemaa. Mutta Tartaros ei sitä toivonut. Se olisi halunnut elää, mutta sudenristeytys tiesi, ettei se tästä nousisi. Jos sille ihme kävisikin ja henki jäisi, se kuolisi nopeasti mahdollisiin tulehduksiin ja nälkään, sillä jalka tulisi koskaan liikkumista kestämään.
Ruskea oli jo toivottamassa itsensä tervetulleeksi Herran syleilyyn, kun jotain tapahtui. Valtava kipu suorastaan lävitsi sen kurkun, ja sai aikaan voimakkaan, tuskallisen karjaisun, joka vavisutti koko taistelutannerta. Kivuliaasti eläin kaatui maahan. Koko kroppa lamaantui valtavasta kipuaallosta, eikä uros tehnyt elettäkään yrittääkseen pystyyn. Se haukkoi happea, mutta huonoin tuloksin.
Tähänkö hänen matkansa päättyisi? Kaikki muistot tulvahtivat kituvan uroksen mieleen, ja vain vaivoin tuo sai pakotettua pienen hymyn kuonolleen kärsimyksensä ahdingossa. Ihan perhanan hyvän elämän uros oli elänytkin, se hänen oli myönnettävä. Mutta päämääräänsä hän ei koskaan saavuttanut.
Anna anteeksi.. Herra.. Annan oman ruumiini korvaukseksi pettymyksestä.
Tartaros oli tietämätön, että puolikuulainen oli päästänyt irti tämän oman tyttären tekojen toimista. Uros vaan makasi aloillaan, veren peittämänä, samaista ainetta vuotavana, odotellen kivuliasta kuolemaansa.

---

Rodeoreissuksi tämä oli varsin.. pomppuisa. Vaikka kuinka yritti pitää kiinni punaisesta nahasta, oli kyyti niin rajua ja epätasaista, että mahdotontahan se oli. Kovasti nuori puolikuulainen yritti pitää kynsilläänkin kiinni taistelukoiran kyljistä, mutta nopeasti tuon tasapaino petti. Uikahtaen lennähti Mustasiipi alas koiran kyydistä, tömähtäen maahan. Se sähähti, koitti nopeasti nousta jaloilleen, vaikka silmissä humisikin pyörityksen jäljiltä. Läähättäen pystykorva valmisti itsensä uudelleen taisteluvalmiuteen, mutta näkikin sitten jotain mielenkiintoista: suuri, ruskea harjasselkä, joka oli lahkolaiset johtanut taisteluun, makasi verta valuvana taistelutantereella. Vihersilmä luimisti korvansa, ja väsyneenä huohottavana virnisti ovelasti.
"Johtajanne taitaa olla mennyttä", se tuikkasi viirulliselle vastustajalleen pistävästi. Eihän Mustasiipi toki tiennyt, oliko toinen johtaja, mutta sen oli yritettävä. Niskakarvat pörhistyivät uudelleen, uroksen seistessä jämäkästi taisteluvalmiudessa pää matalalla.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ish on Jan 7, 2010, 17:21

// Pelaisiko Mezzi nyt sitten tähän väliin, vai mitenhäh? : D Meh is sooooo out. \\

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Jan 7, 2010, 18:27

[[Ish joo, Mezzi tulee nytten tähän välikköön : )]]

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ticarri on Jan 8, 2010, 17:21

// Täältä saavun. : ) //

Tummat varpaat nytkähtelivät ja musta kirsu värisi Kafirin alkaessa palaamaan tajuihinsa. Urokselle oli hyvin epäselvää mitä oli tapahtunut ja milloin.
Olinpaikkansa Kafir kuitenkin metelin ansiosta muisti.
Susi raotti luomiaan, jotta kykenisi punaisilla silmillään tiirailemaan ympäristöä.
Muistikuvat lähenevästä Puolikuusta muistui mieleen. Isku päähän. Tajunnan menetys.
Palaset alkoivat loksahdella suden mielessä päänsäryn yltyessä.
Suden silmiin osui kuitenkin kauempana hortoileva Koeth. Musta ei kuitenkaan ollut ilman seuraa vaan Kafiria riivannut Eyela oli aivan toisen lähettyvillä.

Mustaharjas kömpi vaivailloisesti pystyyn ja venytteli raajojaan.
Lihakset olivat levänneet, mutta susi ei ollut varma kestäisikö sen pää tulevaa höykyytystä.
Vamma ei itsessään ollut kovin vakava. Veri oli peittänyt uroksen tummat kasvot, mutta susi arveli haavan olevan tarpeeksi pieni, jotta voisi painua takaisin aktiivisesti sotaan mukaan.

Kafir suuntasi punaisen katseensa Eyelaan ja Koethiin, ponnisti itsensä vauhtiin ja lähti syöksymään kaksikkoa kohti.
Ja aivan niin kuin susi oli arvellutkin, päänsärky yltyi uhmakkaasti, mutta susi työnsi sen päättäväisesti mielensä perukoille.
Juuri sillä hetkellä ei ollut aikaa keskittyä epäolennaiseen.

Kafir lähestyi Eyelaa takaata jotta naaras ei huomaisi sutta aivan niin helposti.
Puolikuulainen kuitenkin kääntyi ja nyt Kafir lähestyi tätä sivulta. Suuntaa ei susi kuitenkaan enää viitsinyt vaihtaa.
Tarpeeksi lähelle päästyään Kafir ponkaisi itsensä suureen loikkaan ja yritti iskeä hampaansa Eyelan niskaan, lähelle kalloa. Silloin toisella olisi todennäköisesti enemmän vaikeuksia tarttua Kafiriin.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ish on Jan 8, 2010, 17:33

Eyelan käännähtäessä epävarmasti ilmassa, pelkäsi narttu valkean suden hyökkäävän hänen kimppuunsa, mutta hänen onnekseen valkea uros päätti jättää leikin sikseen ja lähteä kanniskelemaan tummaa narttutoveriaan pois sotatantereelta. Niinpä käännähti nuorikko laskeuduttuaan kömpelösti kaikille neljälle jalalleen kohden mustaa, toistaiseksi sokeutunutta urosta, jähmettyen hetkeksi paikalleen miettimään. Toinen oli päässyt jaloilleen ja selvästi paikantanut hänet ja toisen itsevarma, karu olemus sai nuoren puolikuulaisen epäröimään. Etäisesti Eyela saattoi nähdä silmäkulmastaan Corannin, joka seisoi vastatusten punaisen raidaselän kanssa. Itsensä karaisten, korvat luimuun niskaa vasten painaen syöksyi nuori sulkakorva hampaat irvessä kohden mustaa urosta, tuntien pelon sykkivän kuitenkin syvällä sisällään. Syyllisyys pelkuruutensa tähden muuttui vihaksi itseä kohtaan ja ristiriitaisin ajatuksin, yrittäen kohdistaa kaiken tuntemansa vihan tähän lahkolaiseen, loikkasi nuorikko mustaa urosta kohden viistosti vasemmalta, täysin tietämättömänä muun taisteluareenan tapahtumista, myös Kafirin äkillisestä heräämisestä.

Sulkakorvan huonoksi onneksi Kafir onnistuikin yrityksessään lähes täydellisesti, saaden tukevan otteen nuoren puolikuulaisen niskanahasta, mutta ainakin toistaiseksi otteen ei ollut onnistunut kiertyä koirasuden niskan ympärille; muutoin olisi kullanvärinen ruho löytynyt taistelutantereelta alta aika yksikön.
Eyelan toisen hyökkäys oli täysin yllättänyt, eikä nuorikko hetkeen tajunnutkaan mitä tapahtui, inahti vain tuskaisesti kun hampaat pureutuivat sen lihaan ja kun sen vauhti pysähtyi yllättäen pääsi nuoren suusta tarkoitukseton, yllättynyt kivunsekainen ulahdus. Kääntäessään vihreät silmänsä uutta, vähemmän heikkoa vastustaan kohden, saattoi narttu silmäkulmastaan heikosti erottaa mustan harjaksen: kyseessä oli samainen uros, jonka hän oli aiemmin jättänyt tajuttomana makaamaan. Epätoivoisesti nuorikko yritti hyökkiä kohti toista, ihan sama minne hän osuisi, kunhan osuisi. Samaan aikaan yritti nuorikko pyristellä itseään vapaaksi kaikella voimalla mikä sen sirosta kehosta löytyi.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by wolf on Jan 9, 2010, 2:03

Muutaman hetken Mikaru vielä tarkkaili taistelukenttää yrittäen miettiä pitäisikö jotakuta auttaa. Cliantha nyt kuitenkin oli poissa pelistä ja paikalla oli kolme vastustajatonta puolikuuta. Kaksi, joita vastaan uros oli aiemmin taistellut ja yksi jonka turkki oli.. vihreä? Kyllä, vihreä se oli vaikka valkoturkkinen ei voinutkaan uskoa näkemäänsä. Kyllä se ymmärsi punaiset ja jopa siniset tai sinertävät koiraeläimet, mutta vihreää turkkia se ei ollut koskaan nähnyt kenelläkään. Uros sulki hetkeksi silmänsä, ravisti päätään ja katsoi taas. Ei, hän ei ollut kuvitellut. Joka tapauksessa nyt ei ollut aikaa miettiä sellaisia ja niinpä uros lähtikin astelemaan näitä kolmea kohti, tarkoituksenaan kuitenkin vain noiden kahden kanssa tappeleminen. Siitä oli vastenmielistä tapella jonkun niinkin erikoisen värisen kuin vihreän koiran kanssa. Jo ajatuskin sai Mikarun nyrpistämään nenäänsä.

Muutaman askelen jälkeen Mikaru muutti kävelynsä kevyeksi hölkäksi ja ravasi lopun matkan noiden kolmen puolikuulaisen luokse. Se oli hyvinkin innokas tappelemaan noiden kanssa, vaikka olikin jo nyt kiitettävästi veren peitossa - sekä omansa että muiden. Joka tapauksessa ilkikurinen virnistys nousi sinisilmäisen kasvoille ja kyseiset mainitut silmät leiskuivat sitä riemua, minkä Mikaru sai puolikuulaisten listimisestä. Vaikka eihän se vielä ollut yhtäkään tappanut, mutta jo satuttaminen tuotti iloa. Uroksessa oli muuttunut paljon Herran joukkoon liityttyään: aiemmin se ei olisi voinut kuvitellakkaan tappavansa muuta kuin ruoakseen ja vahingoittamaan tarpeellisen määrän oman henkensä suojelemiseksi, mutta nyt kaikki oli toisin. Eikä se edes ollut läheskään ainoa Mikarussa muuttunut asia. Sitä uros ei kuitenkaan miettinyt nyt, vaan sen jokainen mielen sopukka keskittyi edessä oleviin puolikuihin.
"Suokaa anteeksi pikainen poistumiseni äsken, velvollisuudet kutsuivat", Mikaru totesi ja loikkasi suoraan sanojensa perään kohti vihreään sonnustautunutta puolikuulaista, pyrkien saamaan otteen jostakin tuon vartalon osasta, mitä suojat eivät peittäneet.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by neftichan on Jan 10, 2010, 11:17

Eihän Rhiannonilla ollut hätää, mutta ei apu ikinä ollut pois suljettua, jos sitä sukulaiselta sai, Rhiannon huomasi nyt vasta lähelleen tulleen puolikuulaisen, jota ei tuntenut. Se antoikin naaraalle aikaa nousta ylös ja jatkaa murhaamistaan. Sen murhan himo ei ollut mennyt mihinkään pienen haavan takia. Myöskin Rhiannonia huvitti kovasti kun vastustajansa huomasi sen paskiaisen tilan olevan huonona. Lahkolaisetkin ilmeisesti harmittelivat toistensa kuolemaa. Piaan Quantakin häipyi, ilmeisesti luovutti vastustajan paettua. Rhiannon halusi seuraavaksi nähdä kunika tuo Lahkolainen kuolisi, se lähti vastustajansa perään, mutta ei hyökännyt, se katsoi vain tuimasti tuota lähes kuollutta Lahkolais urosta. Tilanne näyttikin jo hetken aika rauhalliselta, mutta viellä kaksi Lahkolaista näkyi hyökkäävään kun Rhinnon tarkisti tilannetta. Valkoinen oli tulossa puolikuulaisia päin, ja yksi oli jo sulkapäisen kimpussa. Rhiannon katsoi viellä tartarosta jonka tuskallisen kuoleman se halusi nähdä tarkasti, mutta silti se ei haluaisi, että kukaan muu sukulainen kuolee. Joten se pinkaisi nopasti Eyelan luo, ja yritti aseelaan huitaista Kafiria takareiteen. Ehkä kipu saisi tuon päästämään kurjat hampaansa pois sukulaisesta. Rhiannonin keskittyminen ei kyllä taas ollut hyvää, välillä se vilkuili taakseen Tartaroksen tilannetta hymyillen.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by hitodama on Jan 11, 2010, 22:11

ARDANTE

Hetkeen ei Ardante osannut kuin tuijottaa Canehin veristä, elotonta ruumista ja toistaa päässään yhtä ainokaista kysymystä.
'Miksi? Miksi tässä piti käydä näin?' Uros ei ollut koskaan voinut väittää olevansa mitenkään kovin innoissaan tällaisista listimisjutuista, vaikka klaaninsa opit oli jo pentuna omaksunutkin. Hän itse saattoi kyllä tapella ja vahingoittaa vihollisiaan pahastikin, mutta että tappaa... Puolikuulainen ei ollut ennen ajatellut asiaa kovin tarkasti, mutta seisoessaan nyt murhatun serkkunsa vierellä hän tuli siihen tulokseen, ettei ehkä olisi kykeneväinen aiheuttamaan itse samanlaista tuhoa toisille. Mahdollisesti edes lahkolaisille.

Quantan astellessa taistelukentän poikki veljensä vierelle käänsi Ardante selvästi järkyttyneen katseensa tätä kohti.
"Hän on kuollut", uros kertoi jokseenkin epäuskoisesti ja hitaasti puolelta toiselle päätään pudistellen.
Samassa luppakorvaisen ajatuksen karkasivat kuitenkin aivan toisaalle, kun kaksikkoa vastaan aiemmin taistellut Mikaru päätti käydä jälleen nuorten puolikuulaisten kimppuun. Ardante ei ehtinyt sanallisesti varoittaa sisartaan, mutta nopeasti kohti vihollista kääntyvä katseensa varmasti riitti kertomaan, että jotakin hälyttävää oli tulossa suoraan heitä päin - ja varsin nopeaa tahtia.


MIRADA

Mirada ei tuntenut kaiken raivonsa keskellä juuri lainkaan sitä, kuinka selässään roikkuvan Corannin kynnet raapivat verisiä naarmuja naaraan kylkiin ja hampaat lävistivät ikävästi hänen niskanahkansa. Ainoastaan uroksen karistamisella oli merkitystä, ja puolikuulaisen lopulta viimein lentäessä alas ratsunsa selästä tulvahtikin onnistumisesta aiheutuva voitontunne taistelukoiran lävitse. Edes Mustasiiven sanat eivät riittäneet kyseistä huumaa hälventämään, sillä Mirada ei nähnyt takanaan olevaa Tartarosta eikä ollut pannut merkille edes tämän voimallista tuskanhuutoa, joka oli sulautunut naaraan mielessä vain osaksi taistelun aiheuttamaa metakkaa.
"Se on siten hänen ongelmansa", punaturkki tiuskaisi julmasti virnistäen ja suomatta ajatustakaan sille, että Corannin puheissa olisi jotakin perää.

Keskittyen johtajansa tilan tarkistamisen sijaan täysin omaan taisteluunsa kävikin Mirada jo saman tien taas uuteen iskuun. Häntä ei kiinnostanut enää taktikoida mitään erikoisia hyökkäyskuvioita sun muita, vaan naaras tahtoi ennen kaikkea nähdä vastustajansa kärsivän. Niinpä punaturkki syöksyikin jälleen kerran hampaat irvessä kohti puolikuulaista, mutta tällä kertaa hän otti kohteekseen uroksen kaulan. Kurkun auki repiminen olisi mitä miellyttävin loppu tälle tappelulle.


ZÉSIRA

Vaikka Zésira koetti laittaa kaiken nopeutensa ja taitonsa peliin, ehti ruskeaturkkinen puolikuulainen sittenkin luikahtaa pois hänen pistonsa alta. Hyvä juttu oli kuitenkin se, että tämä päästi samalla irti Tartaroksesta - huono taas se, että samassa kyseinen hjéresat-johtaja päästi niin kammottavan karjaisun, että se oli saada hänen tyttärensä veren hyytymään suoniinsa. Myöhemmin tapahtumaa muistellessaan Zésira tulisi olemaan varma, että kyseinen huuto oli varmasti kamalin ääni, jonka hän oli koskaan kuullut ja jonka tulisi koskaan kuulemaankaan.

Ohi menneen iskunsa takia oli Zésira vähällä menettää tasapainonsa, mutta koska Vendetta päätti olla suin päin hyökkäämästä uuden kiusaajansa kimppuun, jäi lahkolaiselle hänen onnekseen hetki aikaa asentonsa korjaamiseen. Päästyään taas jalkojensa herraksi nuorikko käänsi jäätävän katseensa kohti puolikuulaisnaarasta, muttei myöskään tehnyt elettäkään tappelun jatkamiseksi. Sen sijaan hän peruutti isänsä vierelle, lähes kiinni tämän kylkeen.
"Tartaros? Tartaros!" Zésira huusi tietämättä mitä muutakaan olisi voinut tehdä. Hän ei uskaltanut irrottaa silmiään Vendettasta, mutta katsomattakin hän tajusi isänsä olevan erittäin kriittisessä tilassa. Paniikki, jollaista naaras ei ollut koskaan aiemmin tuntenut, alkoi tehdä tuloaan hänen mieleensä.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Jan 18, 2010, 16:57

[[Mys skippautuu tältä kierrokselta joo, tulkoot seuraavalle mukaan]]

QUANTA

Narttu tuijotti sekin Canehin ruumista. Se ei ollut koskaan tuntenut sukulaistaan sen paremmin, joten kovin paljon tapahtuma ei sitä liikuttanut. Ahdistuksensekaisen suruntunteen se kuitenkin sai jollain tasolla aikaan, kuten lajitoverin kuolema aina. Quanta oli hetken ahdistunut jo siitä, että oli repinyt lahkolaisen naaman.
Se ei kommentoinut Ardanten sanoja mitenkään. Mitä se muka olisi sanonut?

Joukkoon liittyvä lahkolainen olisi voinut hyödyntää yllätysedun, muttei selvästikään sitä tahtonut. Narttu kuuli jonkun lähestyvän ja pyörähti ympäri veljensä esimerkkiä seuraten. Taistelutilanne siis seuraisi kuin seuraisikin äskeistä rauhanomaista hetkeä.
Quanta paljasti hampaansa lahkolaiselle, joka hyökkäsi sitä kohden. Narttu koetti hypätä syrjään, muttei aivan ehtinyt. Sen sijaan sen kylki jäi Mikarun hyökkäyksen tielle, joskin Quantan onneksi sen selkää ja kylkiä peittävä panssari suojasi mitä mainioimmin.

---------------

KOETH

Uros oletti aistivansa vastustajansa hyökkäävän sitä kohden. Se väisti hieman kömpelösti sivulle, ja hetken aikaa jopa kuvitteli onnistuneensa, kunnes havaitsi taas kerran saaneensa apua. Narttu oli jäänyt taistelemaan jonkun toisen lahkolaisen kanssa ja uros oli jälleen kerran yksin. Se ei halunnut sotkeutua taisteluun sen enempää, joten se koetti luovia tietään hieman kauemmas.

------------------

ISTER

Rubus ei hyökännyt ja uros oli siitä alitajuisesti kiitollinen, vaikkei asiaa toki itselleen myöntänytkään.
Hengähdystaukonsa aikana Ister ehti hieman silmäillä taistelukenttääkin. Lahkolaisilla ei näyttänyt menevän kovinkaan kaksisesti nyt. Tartaros makasi ilmeisesti maassa läjänä, jonka vieressä volisi Isterin entinen ryyppytoveri. Muut riehuivat miten parhaaksi taisivat. Ei kovin riemukasta.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by pipsu on Jan 22, 2010, 0:18

Tartaros makasi maassa, leuat ammollaan. Sen arvokkuus, voima ja loisteliaisuus olivat kaikki kadonneet. Jäljellä oli vain kuori, joka vuosi verta, aiheutti valtavaa tuskaa ja rapistui sodan keskellä. Avonaiset silmät tuijottivat tannerta, jossa lahkolaiset ja puolikuulaiset mittelivät voimiaan. Heikkona ajatuksissaan hymyillen katsoi entinen ryhmänsä johtaja muiden uutteraa työskentelyä. Niin, entinen. Kuinka kurja ajatus, suorastaan ironinen. Vastahan Tartaros oli tuonut ryhmänsä kunnian taisteluun, ja menehtyy itse sen keskellä.
Huuto, jonka Zésira karjui uroksen korvan juuressa, kuulosti saapuvan kaukaisuudestan. Vertavuotava risteytys käänsi katseensa tyttäreensä, joka näytti lähinnä sumealta, tuntemattomalta. Päätään eläin ei kyennyt liikuttamaan, kivuliasta se oli.
"Zésira..", uros kähäisi hiljaisesti. Puhuminen tuntui pahalta.

---

Corannin harmiksi harhautusyritys meni pahasti penkin alle. Irvistäen huolestuneena tuon piti nopeasti muodostaa suunnitelma päässään, jotta selviäisi katalan punaisen hyökkäyksestä. Valitettavasti suunnitteluaikaa oli vain kovin vähän. Toinen syöksyi kuin torpedo ja olisi varmasti mennyt tiiliseinänkin läpi, jos sellainen olisi tielle laskettu. Mustasiipi ei keksinyt muuta keinoa kuin paikaltaan puollustamisen. Se nousi takajaloilleen, alkaen huiskia etujaloillaan eteensä. Corann yritti iskeä toisen kasvoja, harhauttaa, satuttaa, mitä vaan, kunhan Mirada vain peruuttaisi loikkauksensa ja joutuisi muuttamaan suuntaansa.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ticarri on Jan 24, 2010, 18:57

Kafir siristi silmiään tyytyväisenä. Erittäin tyytyväisenä. Sen hampaat olivat tarttuneet Eyelaan, ei aivan täydellisesti, mutta toinen oli lujassa otteessa.
Eyela oli kuitenkin sisukas ja toinen yrittikin kovasti vahingoittaa Kafiria.
Kaksi iskua pääsi läpi, toinen osui kaulaan eikä ollut pientä naarmua suurempi, mutta toinen osui etujalkaan varsin ikävästi. Lahkolainen ei kuitenkaan päästänyt irti saati hellittänyt otettaan. Jalanhaava ei kuitenkaan ollut tappavan vakava.
Kafir ei kuitenkaan huomannut taakse ilmestynyttä vihertävää otusta, jolla oli lisäksi ase. Niinpä takareiteen osuva viilto tuli täytenä yllätyksenä päästäen pienen inahduksen lahkolaisen huulilta.
Uros käänsi hivenen päätään, jotta näki hyökkääjän, huomasi toisen keskittymisen olevan heikkoa, tähtäsi ja potkaisi voimalla yrittäen osua toista rintaan. Aseestaan ei Puolikuu hevillä luopuisi, mutta jos tilanne kävisi vaaralliseksi häipyisi Kafir paikalta.
Koethkin tuntui kadonneen, ainakaan Mustaa ei näkynyt missään Kafirin yrittäessä etsiä toista katseellaan. Ehkäpä hänenkin olisi aika lähteä.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ish on Jan 24, 2010, 19:38

Eyelan pyristely ei näyttänyt tuottavan tulosta, ja nuori koirasusi tunsikin sydämen hakkaavan rintaansa adrenaliinin sekoittuessa pelkoon. Mustan harjaspään leukojen tiukka ote voisi hyvinkin murtaa hänen niskansa, ja se jos mikä sai paniikin nousemaan nuoren puolikuulaisen mieleen. Eyela tuskin huomasi iskujensa osumista urokseen, toisen reaktiot olivat niin minimaalisia, ettei paniikkiin itsensä lietsonut puolikuulainen moista edes huomannut.
Nuori narttu joutui kuitenkin pian hillitsemään hieman paniikkiaan, kun tumma uros inahti pienesti ja käänsi päätään hieman vinosti taakse. Eyela huokaisi pienesti helpotuksesta: Rhiannon oli huomannut sen hädän ja saapunut auttamaan. Kulmiaan rypistäen pani nuorikko merkille, ettei vihertäväturkkinen sukulainen vaikuttanut olevan ihan tässä hetkessä. Kafirin ojentaessa jalkansa potkuun, heilautti Eyela itseään rajusti, polkaisten maasta vauhtia taaksepäin, toivoen horjuttavansa uroksen tasapainoa sen verran, että potku edes menisi huti.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by wolf on Jan 26, 2010, 19:31

Puolikuun klaanilainen ehti kuin ehtikin kääntyä osittain sivuun ja samalla Mikarukin pyrki jarruttamaan hyökkäystään. Sitä ei lainkaan huvittanut iskeä hampaitaan tuohon nahkaiseen suojapanssariin. Myöhäistähän se oli jo siinä vaiheessa ja uros törmäsi kivuliaasti kohti nartun kylkeä. Pää kuitenkin säästyi suuremmilta vammoilta Mikarun ehtiessä kääntää itsensä toista vastaan siten, että isku tuli enemmän lavan kohdalle. Vaikka Mikaru itsekin oli kookas susi, siroutensa vuoksi se jäi kuitenkin toiseksi kahta raskasrakenteisempaa puolikuulaista vastaan.
Tärähdys, joka syntyi Mikarun törmätessä Quantaan, sai uroksen hampaat kolahtamaan yhteen ja ilman purkautumaan keuhkoista. Jalat meinasivat pettää alta, mutta viime hetkellä valkoturkki sai kuin saikin vartalonsa taas hallintaansa ja kivusta huolimatta keskitti huomionsa taas puolikuulaiseen. Hyökätä se ei kuitenkaan aikonut ensin, vaan antoi nartun tai sen veljen tehdä hyökkäyksen ensin, olisipa ainakin helpompi puolustautua jos ei muuta.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by neftichan on Jan 26, 2010, 19:56

//Toivottavasti pikku hittaus ei haittaa kamalasti Mezzi, koska muuten tekstistä olisi tullut aika sisällyksetön//

Rhiannon virnisti kun oli onnistunut yllättämään Kafirin, joka oli sulkakorvan kimpussa. Ase teki mukavan haavan toisen reiteen. Silti Lahkolainen ei päästänyt irti Eyelasta. Vaan juuri kun Rhiannon kääntyi taas katsomana vastustajaansa sieltä oli jo potku tulossa kovaa kyyti kohti. Onneksi Eyelan nopeat refleksit pelastivat tilanteen. Ruskea puolikuulainen oli saannut kafirin hieman horjahtamaan, ja näin potku meni ohi Rhiannonista, joka oli ollut tosi hyvä juttu. Oli kai parasta yrittää keskittyä taisteluun.
"Kurja Lahkolainen, päästä hänet, tai saat maistaa asetta uudemman kerran"
Rhiannon murisi Kafirille, ja katsoi jo paikkaa iskeä, mutta antoi mahdollisuuden nyt Lahkolaiselle paeta. Silti oli oltava valppaana, ainoa jok tosin nyt keskeytti hänen ajatukset hetkeksi, oli valkoturkkinen Lahkolainen, joka oli mennyt kahden puolikuun luo, jotka olivat katsomassa Canehin ruumista. Taitaa olla nyt herra valkoinen mennyttä, nuo kaksi varmasti antavat sille selkään. Rhiannon kerkesi ajatella nopeasti, kunnes käänsi taas katseensa kohti Kafiria, nykyistä vastustajaa.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by hitodama on Jan 27, 2010, 23:13

ARDANTE

Ardanten kasvot vääntyivät ärtyneeseen irveeseen hänen seuratessa katseellaan, kuinka Quantaa kohti syöksynyt Mikaru tömähti enemmän tai vähemmän kivuliaan näköisesti vasten naaraan kylkisuojuksia. Lahkolaisen mönkään mennyt hyökkäys tarjosi puolikuulaisurokselle myös juuri sopivasti aikaa astella paremmin esiin siskonsa takaa ja asettautua varsin vakuuttavanoloiseen puolustusasentoon Quantan vierelle. Järkälemäinen luppakorva näytti todellakin siltä, ettei hän väistyisi vihollisensa tieltä ilman merkittävää voimankäyttöä.
"Mitä sinä meistä oikein haluat?" uros murahti Mikarua kulmiensa alta synkkänä katsellen. Ardante ei ymmärtänyt miksi tuo valkoturkki tuntui valinneen juuri heidät vastustajikseen. Ei tajunnut mokoma pysyä poissa edes silloin, kun kaksikko suri vasta edesmennyttä sukulaistaan.


MIRADA

Corann huitoi kiitettävällä tarmolla punaista koiraa kohden, ja sai kuin saikin kynsillään aikaan muutamia melko syviäkin viiltoja Miradan kasvoihin. Vaan polttava kipu oli kuin bensaa naaraan taistelutahdon liekeille, eivätkä haavat saaneet siten tappelemaan jalostettua eläintä perääntymään tai pysähtymään. Myöhemmin varomaton taistelutapa tulisi kyllä varmasti vielä kismittämään, sillä nuoruutensa päivät taakseen jättänyt kroppa ei parantunut enää niin nopeasti, kuin ennen. Nyt raitaturkki oli kuitenkin uppoutunut niin syvästi verenhimonsa vietäväksi, ettei hän jaksanut tulevasta maailmasta välittää. Sen sijaan hän jatkoi omaa hyökkäystään ja hamusi mustamerkkisen puolikuulaisen kurkkua ahnaasti hampaidensa väliin.


ZÉSIRA

Kun Zésira kuuli isänsä käheäksi käyneen äänen, oli hän ohikiitävän hetken verran vain suunnattoman helpottunut siitä, että uros oli elossa ja jopa tajuissaan. Jokin mielen perukoilla sijaitseva typeriä ajatuksia esittävä taho kuitenkin huomautti, että uroksen vaimeassa puheessa tuntui olevan jonkinlainen luonnoton kaiku - mikä tosin oli kai ihan normaalia, jos antoi toisten runnoa kurkkunsa muusiksi.

Koska Vendetta ei edelleenkään käynyt Zésiran kimppuun, päätti naaras tehdä jokseenkin uhkarohkean teon ja kääntyä poispäin vastustajastaan. Hän toivoi, että puolikuulainen tajuaisi siten jättää hänet rauhaan ja mennä ottamaan osaa johonkin astetta aktiivisempaan kahakkaan.
Lieni turhaa edes mainita, mihin raitaturkki nyt keskittymisensä siirsi.
"Tartaros-- Isä", nuorikko ähkäisi korviaan epätoivoisesti luimistaen samalla, kun kumartui yltä päältä omassa veressään olevan uroksen puoleen. Edes tällaisessa tilanteessa isä-nimitys ei tosin tuntunut sopivan Zésiran suuhun, mutta sopivampia sanavalintoja oli nyt vähän paha jäädä pohdiskelemaan.
"Sinut pitää saada pois täältä", naaras jatkoi lahkokielellä ja antoi katseensa kiertää pikaisesti pitkin taistelukenttää. Miten ihmeessä kukaan ei tajunnut tulla apuun, kun sentään koko porukan johtaja makasi haavoittuneena maassa?

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by mysticaldragon on Jan 29, 2010, 23:48

Vendetta tyytyi vain ärähtämään kimppuunsa käyneelle lahkolaisnartulle, sitä ei erityisemmin huvittanut hyökätä aseistautuneen vastustajan kimppuun etenkään nyt, kun se oli jo kuluttanut osan voimistaan yhden taitavan vihollisen nujertamiseen - ainakaan ilman kirvestään, jota ruskeaturkki koettikin pälyillä irroittamatta silti silmiään edessään olevasta vastustajasta.
Toisaalta varovaisuus taisi olla turhaa, ei tuo tuntematon auttajakaan näyttänyt hautovan taisteluaikeita, minkä Ven katsoi itseasiassa olevan sinänsä varsin typerää. Sen katse kohdistui hetkeksi uudestaan maassa vaivalloisesti korisevaan viholliseensa - oliko lahkolaisnarttu kutsunut tätä Tartarokseksi? - eikä se voinut olla tuntematta tiettynlaista julmaa voitonriemua.
Kuoleva uros ei varmasti selviäisi, ja sen sijaan, että huolehtisi kuolleista, toinen olisi voinut aivan käyttää tilaisuuden hyväkseen ja kostaa. Mihin oli maailma menossa, jos lahkolaisetkin nössöytyivät? Eihän tappaminen ollut edes hauskaa ilman kunnon vastarintaa - tosin ehkä nykyistä, varsin pitkälti sodaksi paisunutta tilannetta ei voinut pitää ainakaan osoituksena lahkolaisten huonontuneesta tilanteesta. Eipä puolikuu kyllä tiennyt Hjéresatista tai lahkon sisäisistä ristiriidoista sen enempää.

Lopulta Ven viimein löysi kauemmas kierineen aseensa, kiiruhtaen nostamaan sen hampaisiinsa, pitäen kuitenkin koko ajan silmällä ympäristöään ja varoen kääntämästä selkäänsä Zésiralle. Varsin vaivalloista, mutta kenties sen arvoista.

Rubus kuunteli Isterin vinkuvaa hengitystä, yrittäen kerrankin tarkoituksellisesti toimia järkevästi ja ajatella, mitä sen kannattaisi tehdä. Se oli kuitenkin toivottoman vaikeaa, kun lavassa oleva haava ja Läskikasan listimistä kerjäävä olemus vaativat sen huomiota osakseen, eikä ruskeaturkki muutenkaan ollut koskaan välittänyt sen suuremmin hienoista ja tarkkaan harkituista strategioista. Ainoa syy, miksi se ei vain loikannut Isterin kimppuun ja tehnyt tästä jauhelihaa oli tuo kirottu veitsi: lyhyt terä tai ei, Rubus ei voinut tietää, mihin toinen sillä tähtäsi ja suora osuma vaikkapa kaulaan olisi varsin ikävä. Toisin kuin keihästä, pientä asetta oli vielä nopeampi liikuttaakin, joten-
Hittoon ajattelu. Syöttäen kyllästymisellä vihaansa puolikuu hyökkäsi vielä kerran väsyneen vastustajansa kimppuun.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Jan 31, 2010, 22:09

[[Puolikuu voisi syystä tai toisesta alkaa hiljalleen poistua paikalta, niin saataisiin taistelu päätökseensä : ) Tartaros pitää varmaan kuitenkin kuopata jne, joten lahkojengi voisi olla se paikalle jäävä osapuoli.
Vendetta vaikka jos komentaa porukan pois.]]

QUANTA

Narttu horjahti Mikarun painosta, mutta onnistui tehokkaasti pitämään tasapainonsa. Se tanssi pois valkeaturkkisen lahkolaisen tieltä.
”Äh, se on lahkolainen. Ei ne tarvitse mitään syytä hyökätäkseen.”
Quanta tuhahti halveksuva ilme naamallaan Mikarua tuijottaen.
”Ja tämä on taistelu.”
Se vielä totesi, pitäen lahkolaista tarkoin silmällä. Narttu ei sekään käynyt hyökkäykseen. Eiköhän tässä ollut jo tarpeeksi porukkaa kuollut, sen puolesta taistelu voisi vaikka loppua.

----------------

KOETH

Koeth majoittautui syrjemmälle taistelukentän laitamille. Ei aivan piiloon toki, se olisi ollut luuserimaista. Sen verran syrjään kuitenkin, ettei kukaan heti käynyt sen päälle.

-----------------

ISTER

Rubus hyökkäsi jälleen, mutta Ister oli valmiina. Se koetti melko heikoin tuloksin väistää. Väsyneen uroksen ruho ei aivan liikkunut samaan tapaan kuin alkutaistelusta. Puolikuulaisen hampaat puristuivat sen ihraiseen kylkeen, josta kieltämättä sai mainion otteen ihramakkaran pusertuessa hampaiden väliin.
Ister ärähti kivusta ja iski tikarillaan kohti vastustajaansa ilman sen suurempaa päämäärää kuin Rubuksen keho.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by pipsu on Feb 4, 2010, 14:33

> HUPS olen hieman myöhässä. <

Tartaros rohisi. Sen hengitys oli raskasta, se takkuili, tuntui vaikealta. Uros piti katsettaan kohdistettuna tyttäreensä, joka tällä hetkellä näyttä varsin paljon sumeammalta kuin aiemmin. Keho sinnitteli elossa, vaikka valtava kipu sorti kuin sota ulkopuolisia. Uros makasi maassa, käänsi hieman sivusilmäänsä hitaasti katsomaan sortoon, mutta se ei erottanut tarkasti. Pelkkiä syksyviä varjoja, punaista verta tantereella. Uros köhäisi, mutta lopetti heti. Kivisti liikaa.
"Zés..", uros mutisi hiljaa, ja sen väsyneet silmät tuijottivat jälleen tyttäreen.
"En taida tästä enää nousta", uros totesi. Liikkuminen tuntui jo ajatustasolla pahalta: tässä paikoillaan oli oikein hyvä.

---

Corannin loistelias iskuyritys oli mennyt pieleen. Nuorukainen uikahti juuri ennen, kun sen kimppuun syöksyi punainen salama suoraan edestä. Toisen vahvat leuat iskeytyivät nuorukaiseen, ja panioikki leimahti puolikuulaisen läpi kuin heinäsirkkaparvi Egyptissä. Hampaiden aiheuttama kipu tulvahti oitis koko nuoren pojan kehoon, ja korvat painuivat taakse. Ei! Mustasiipi ei kuolisi näin! Se aloitti valtavan pyristelyn, kynsillään yritti raapia toisen pois, potkia kauemmaksi, ja samalla hampaat hakivat mitä tahansa uloketta, josta repiä vapauden nimissä.
Toivottavasti sota loppuisi, toivottavasti joku auttaisi PIAN!

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ticarri on Feb 4, 2010, 18:08

Lahkolainen koki suuren pettymyksen Eyelan horjuttaessa hänen tasapainoaan ja potkun mennessä ohi. Kafir ei kuitenkaan kaatunut, ei aivan ja susi valmistelikin iskuaan.
Viherturkki oli aivan mitätön, uhitteli vain. Kafir ei halunnut 'maistaa', mitä ilmasua kurja Puolikuu käytti, asetta enää kertaakaan, se halusi eroon mokomasta viherpiipertäjästä.
Ensin sen oli kuitenkin hoidettava Eyela, niinpä suri kaikella voimallaan koko kehoaan käyttäen heilautti päätään niin voimakkaasti, että Eyelan kannattaisi seurata, mukana tai jälki voisi olla hyvinkin ikävää.
Kafir kun painoa hentoa naarasta paljon enemmän, pienoinen virne levisi tummille kasvoille silmien katsoessa pilkallisesti Rhiannonia, hän kyllä väistäisi mokoman aseen, jos se olisi välttämätöntä.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ish on Feb 4, 2010, 21:41

Eyelan elämänjano oli suuri, ja pettymyksen ja pelon karvas maku huusikin nuoren kehossa, kun sitä riepotteleva uros ei suinkaan kaatunut tai edes horjunut erityisen pahasti nuorikon iskun voimasta. Sentään Rhiannoniin tähdätty potku oli mennyt huti, olipa saattanut pelastaa selvästikin täysin keskittymiskyvyttömän ja ehkä jopa itsensä turhaan vaarantavan klaanilaisensa naarmuilta. Eyela pyrki rimpuilemaan uroksen otteesta kaikin mahdollisin tavoin, saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi. Kauhulla nuorikko odotti, mitä musta lahkolainen seuraavaksi keksisi sen päänmenoksi. Anovasti nuorikko katsoi Rhiannonia, vaikka näytti melkolailla siltä, ettei vihertävällä ollut oikein tietoa tilanteen laadusta; puhui uhosi enemmän kuin oli kykenevä tekemään.
Kafirin heilauttaessaan päätään voimalla, jäi Eyela hämmentyneenä roikkumaan mukana, löysänä kuin räsynukke, onnistuen vain juuri ja juuri hillitsemään pelokkaan inahduksen. Puolikuulaisnuori tunsi jalkojensa irtoavan maasta uroksen voiman siivittämänä. Lennähtäessään yritti nuorikko kääntyä kesken ilmalennon, horjuttaakseen toisen otetta. Mitä sitten, jos hampaat raastoivat ihoa, kipu oli kestettävä jos halusi säilyä hengissä!

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by wolf on Feb 4, 2010, 23:56

Puolikuulaiset alkoivatkin juttelemaan hyökkäyksen sijasta. Tosin eipä Mikaru mitään tehohyökkäystä ollut odottanutkaan, itse kukin taisi olla jo väsynyt taistelusta ja ilmeisesti juuri kuollut puolikuu oli ollut läheinen näille kahdelle. Ja vaikka Mikaru olikin tappanut aiemmin, ei sekään kaivannut enää enempää ruumiita.
"Entä miksi te lahtaatte lahkolaisia? Mitä Lahko tai lahkolaiset ovat teille tehneet?" Mikaru kysyi puolikuulaisilta. Kenties ei ollut aivan sen hetken homma alkaa filosofoimaan Lahkon ja Puolikuun välisistä suhteista, mutta uros ei tahtonut enää hyökätä, sillä häviämisen mahdollisuus olisi ollut liian suuri. Sitäpaitsi se tahtoi itsekin tietää. Puolikuu ja sen lahkovastaisuus oli kyllä tiedossa, mutta Mikarulle ei ollut kukaan ikinä kertonut, mitä Lahko oli tehnyt Puolikuun klaanille niin, että he tahtoivat tappaa ja listiä niin monta Herran kannattajaa kuin suinkin.
Mikaru asetteli itsensä tukevaan asentoon, jotta pystyisi ottamaan helpommin vastaan mahdollisesti kohti tulevan hyökkäyksen. Ei noista vääräuskoisista ikinä tiennyt ja siksi piti olla koko ajan varuillaan, vaikka väliaikainen aselepo olikin. Kunpa Tartaros olisi jo käskenyt perääntyä. Tai puolikuulaisten johtaja. Mikaru tahtoi päästä huolehtimaan Clianthasta, eikä millään muulla ollut väliä. Sitäpaitsi Tartaroksenkaan kunto ei ollut viime vilkaisulla näyttänyt miltään kovin hyvältä, miksei uros jo käskenyt Hjéresoita perääntymään? Eihän Mikaru tietenkään tiennyt, että johtajan tila oli äitynyt niinkin pahaksi, että hyvä jos kykeni puhumaan.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by neftichan on Feb 5, 2010, 16:36

//Juu Rhiannon voisi ainakin lähteä jo kuoppaamaan piaan Canehin kun siihen on lupa Tahmalta, mutta ei ainakaan tässä viestissä viellä voi//

Kurja Lahkolaisen kuvatus ei nähtävästi suostunut Eyelaa päästämään. Rhiannon oli päättänyt auttaa tuota sulkapäistä eikä jättäisi sitä nyt kesken kaiken pulaan. Kafirin mulaisu ei todellakaan ollut mitkään mukava, ja se sai Rhiannonnin taas hyökkämään kimpuunsa. Rhiannon otti vauhtia, ja yritti huitaista aseellaan jälleen Kafiria kyljen tienoille, ettei kumminkaan osuisi Eyelaan, koska tuo näytti olevan jo kokenut liikaakin taistelu vahinkoa. Iskun jälkeen Rhiannon kääntyi katsomaan mahdollista vahinkoa, jota oli aiheuttanut. Samalla oli myös tarkistettava Eyelan kunto, toivottavasti toinen jaksaisi, koska Rhiannon ei halunnut, että yksikään enään kuolisi.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by hitodama on Feb 6, 2010, 19:06

ARDANTE

Quantan vastaus sai Ardanten tuhahtamaan myöntävästi, siinä missä Mikarun vastakysymys sen sijaan teki uroksen vain vielä aiempaakin ärtyneemmäksi. Ei kai valkoturkki sentään ihan tyhmä ollut? Kai tämä sentään itse tiesi, kuinka joukkionsa teki kaikkien ympärillään elävien olon turvattomaksi, pakottaen pelkäämään Herralle uhratuksi tulemista sun muuta hullua, mitä lahkolaisten yleisesti tiedettiin harrastavan. Sellaisia vastaan oli täysin järkevää käydä jokaisen, joka vain ikinä siihen pystyi.

Ardante ei kuitenkaan ehtinyt asetella ajatuksiaan lausumiskelpoiseen järjestykseen, ennen kuin huomasi silmäkulmastaan yhden veljistään päätyvän jonkun punaturkin kellistämäksi.
"Corann", luppakorvainen totesi pikaisesti siskolleen ja nyökäytti kuonoaan Mustasiipeä kohden, ennen kuin lähti turhia aikailematta säntäämään taisteluparia kohden. Hän luotti siihen, että mikäli Mikaru päättäisi vielä tehdä jotakin typerää, saisi Quanta kyllä pidettyä tämän aisoissa. Corann näytti sen sijaan kaipaavan nyt melko pikaista apua.

Jonkin aikaa Ardalta kesti pujotella taistelukentän toiselle laidalle, mutta samalla hän ehti kerätä melkoisen määrän voimaa ja vauhtia juoksuaskeliinsa. Jyräystehoonsa ja järkälemäiseen kokoonsa täysin luottaen puolikuulainen syöksyi kohti punaista lahkolaista toivoen, että tarpeeksi mojovan iskun saadessaan tämä irrottaisi otteensa Corannista.


MIRADA

Tuntiessaan leukojensa pureutuvan nuoren uroksen kaulaan kajahti raivoisa, tyytyväinen murahdus Miradan kurkusta. Liekö sitten taistelukoiran sisäsyntyistä voitonjanoa vai jopa Herran alulle panemaa murhanhimoa, mutta naaras tahtoi suorastaan järkensä menettäneen intohimolla vain nähdä vihollisensa kuolevan, tuntea tämän hengityksen ja sydämen sykkeen hupenevan olemattomiin. Hän ei tajunnut vastustajansa repivän ja raastavan häntä kynsillään, kuopaisevan jopa lähes hälyttävän syvät viillot hänen vatsaansa - hän ei tuntenut mitään muuta, kuin polttavaa ja pakottavaa halua upottaa hampaansa yhä syvemmälle vihollisensa lihaan.

Yhtäkkiä kaikki kuitenkin muuttui, kun jokin iso ja järjettömän voimakas tömähti suoraan Miradan kylkeä vasten. Ilman paetessa äkkiarvaamatta koiran keuhkoista heltyi hänen leukojensa puristusotekin niin paljon, että kuristamansa puolikuulainen pääsi nopeasti irti pinteestään. Hetkessä maa ja taivas tuntuivat menevän tyystin sekaisin, kun punaturkki kieri verisenä myttynä hänet taklanneen Ardanten kanssa pitkin punaiseksi värjäytynyttä ruohikkoa.


ZÉSIRA

Zésiran kuullessa isänsä vastauksen kääntyi hän jälleen Tartarosta kohden ja pudisteli epäuskoisena päätään. Nopeasti järki kuitenkin otti voiton tunteista ja sai naaraan vakuuttumaan siitä, että mikäli johtaja noin sanoi, oli sen oltava totta. Nuorikon tehtävänä oli nyt asian turhan kieltämisen sijaan tehdä kaikki, mitä tehtävissä vielä oli. Omia tuntemuksiaan hän voisi kyllä puida tai olla puimatta sitten joskus myöhemminkin.
"Mitä minun pitää tehdä?" hän tiedusteli isältään, koettaen pitää olemuksensa mahdollisimman vakaana ja urheana. Jonkinasteista värinää ei järkyttynyt lahkolainen kuitenkaan äänestään saanut tyystin pois kitketyksi.

// Pelaammeko muuten nyt Tahmiksen lopetettua niin, että Clianthakin menehtyy vammoihinsa tajuttomuutensa aikana / sen jälkeen? //

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by mysticaldragon on Feb 15, 2010, 22:55

[Ok, Lats. Yritän nyt saada Venin tekemään edes jotain - viikon jumituksen jälkeen? köh - mutta pistäkää kiitos tällä kierroksella joku lahkolainen vinkkaamaan, että Tartaros oli johtaja, jotta edes jotenkin loogisesti Puolikuu tai siis ainakin minun häviämisfobiaiset hahmoni voivat häipyä mäkeen
...
pakko myöntää, että kyllästyin jo pahemman kerran, vaihdan siis kirjoitustyylini astetta... sekavampaan, älkää välittäkö]

Lallatilaa. Ven tähyili ympäriinsä melkein naurettavan kokoinen kirves suussaan, pistäen kyllästynyt ilme naamalleen ilmestyen merkille, että taistelu oli parhaillaan saavuttanut sellaisen pisteen, joka oli kuvailtavissa ehkä jokseenkin laimeaksi. Niin osa lahkolaisista kuin ruskeaturkin enemmän tai vähemmän samansävyisistä sukulaisistakaan eivät enää näyttäneet suovan paljoakaan arvoa koko tapahtuman pääidealle eli vastapuolen yksimieliseen rusikoimiseen.
Narttu muuttui entistä harmistuneemmaksi, kun se sattui huomaamaan myös aina-yhtä-iloisen isäpappansa Rubuksen suovan täyden huomionsa yhä vain Ister-mister Ihraman tappamiseen. Se tarkoitti sitä, että a) vanhaa kurppaa ei kiinnostanut pätkääkään, mitä muussa maailmassa tapahtui, ja b) että tylsäksi lopahtanut kamppailu jatkuisi niin kauan, kunnes suurin osa porukoista olisi kuollut - ja ottaen huomioon nykyisen, hidastuvan tahdin, se taitaisi viedä vuosia. Eiiii näin, siis, jotain piti tehdä. Sitä paitsi Omeletti harhaili parhaillaan pitkin metsiä kahden jokseenkin hyperaktiivisen kersan kera ja Venille ei näyttänyt löytyvän enää uusia, ikiomia lahkolaisvastustajia.
Huokaisten teatraalisesti narttu pudotti vaivalla ylöspoimimansa kirveen takaisin maahan, kops, ja kohotti päänsä päästäen suustaan varsin koirasusimaisen, hyvin häiritsevän ja toisaalta varsin kiintoisan ulvonnan. Ihan noin niin kuin herättääkseen tyyppien huomion ja kertoakseen, että nyt riitti, ei muuten.

Supermies Rubus aavisti hienoilla meedioivoimil- ei kun siis Isterin hyllyvän ihran liikkeistä tämän uuden, tympeähkön sohaisun, ja kiepautti hienosti muun ruumiinsa vastakkaiseen suuntaan, jolloin veitsi vain nirhaisi sen kylkeä saamatta aikaan edes kunnon haavaa. Uros ei kuitenkaan irroittanut hampaitaan Isterin litisevän möhnäisestä kyljestä, ei ainakaan hetkiseen. Ven kuitenkin tuntui ulisevan jotain jossain, joten sille ei jäänyt paljon muita vaihtoehtoja - tai no, tietysti jäi, mutta kuitenkin - kuin avata yhteenpuristuneet leukansa ja perääntyä pari askelta höyryvetyri-Isteristä. Korvat kohotettuina kuin antennit ruskeaturkki alkoi kaikuluod- siis kuulostella, mitä hittoa muualla oli taas meneillään.
Jee.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Feb 18, 2010, 19:56

QUANTA

"No mietipä sitä."
Narttu puhahti lahkolaiselle silmiään pyöräytellen. Idiootti, jos ei tajunnut, miten monta hyvää syytä koko saaren vapailla asukeilla oli tappaa koko Lahko! Mokoma terroristiporukka. Ansaitsivat tämän.
Ardante lähti puolustamaan Corannia, ja Quanta jäi yksin. Sitä ei kuitenkaan huvittanut jäädä filosofoimaan valkeaturkkisen lahkolaisen kanssa, joten viimeisen halveksuvan silmäyksen urokseen luoden sekin lähti luovimaan kohti sisaruksiaan. Vaikkei siitä apua olisikaan, voisi ainakin hengailla menossa mukana.

Tutun kuuloinen ulina kuitenkin keskeytti nartun matkan, ja se pyörähti kohti Veniä. Narttu kallisti päätään ja otti pari askelta serkkunsa suuntaan. Olikohan tuolla joku idea?

----

KOETH

Koeth oli päässyt syrjään ja tunsi olonsa melkein turvalliseksi. Kipu silmien kohdalla oli turtunut laimeaksi tykytykseksi. Uros halusi puhdistaa haavansa, jotka olivat kireät kuivuneesta verestä. Se tuntui inhottavalta. Varovasti se huitoi silmiensä aluetta etutassullaan, ja veri irtosi kuivina, rusehtavina paakkuina sen turkista. Sen silmät tuntuivat pian enää rähmäisiltä, eivätkä yhtään niin kipeiltä. Ja uros sai silmiään raotettua hieman. Valoa! Ehkä se ei ollutkaan täysin sokea! Mustaturkkinen ravisteli päätään ja repi silmiään auki. Viimein se sai kuin saikin ne avonaisiksi, ja näki taas! Valo häikäisi ja hetken aikaa Koeth oli vielä sokea. Mutta tieto siitä, että se oikeasti näki edelleen, oli jotain huikeaa.

-------

ISTER

Uros epäonnistui, mutta epämääräisen ulinan vuoksi onnistui peräti pääsemään vapauteen. Niin ikään sekin perääntyi hetkeksi ja kuunteli. Olipas eksoottista meininkiä!
Oliko jotain radikaalimpaakin tapahtunut?

[[Joo, Cliantha voi varmaan kuolla niin.]]

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by pipsu on Feb 23, 2010, 19:30

Tartaroksen järki kulki hieman hitaanlaisesti. Kaikki ääni puuroutui sen pään sisässä, ja oli vaikea määrittää kenen ääni kuului kenellekin. Myös vastaaminen oli hidasta, koska järki ei juossut kovinkaan lennokasta tahtia.
Tartaros availi hetken leukojaan. Kipu oli niin valtavaa, että oli melkein tuntunut kadonneen. Kroppa alkoi turtua ennen viimeisiä hengenvetoja.
Miten ironista.
Uros oli vastaamassa, mutta puolikuulaisen keskeytysulvonta ehti edelle. Kuolevaa tekevä uros kähäisi, pakotti kivuliaan hymyn kuonolleen ennenkuin vastasi urhealle tyttärelleen:
"Kutsu.. kaikki.. koolle.."

----

Auttava Ardante saapui, ja toisen läjähtämisen ansiosta suuri punainen irrotti otteen puolikuulaisesta. Corann putosi maahan, painaen korvansa luimuun. Pahalta tuntui, kovaa oli taistelukoira pidellyt. Mustamerkki vilkaisi miten asiat olivat edenneet samalla, kun se kapusi irvistellen jaloilleen. Ei saisi jäädä makuulleen, tai voisi sattua vieläkin huonommin!
"Kiitos veli", Corann ehti kiitellä, vaikkei kääntänytkään katsettaan pois lahkolaisesta. Se oli kuitenkin hänen vastuksensa!
Mutta Mustasiipi kuuli hänkin perheenjäsenensä ulvonnan, ja nosti päänsä ylös. Sota oli ohi. Se vilkaisi Ardanteen, sitten etsi katseellaan Eyelan. Hei, sisko oli pulassa! Kipu unohtui samantien, sillä veli pinkaisi nopeasti siskonsa avuksi. Kiukun sumentamana tuo juoksi kohti lahkolaista, joka Eyelaa riepotti. Leuat pojossa tuo yritti tarrata toiseen sen verran kivuliaasti, että tämä päästäisi irti otteensa. Kun sisko olisi vapaa, et Corann alkaisi haastamaan riitaa enempää, vaan painelisi pois sotatantereelta siskonsa perässä. Varmasti Eyela oli kuullut perheen ulvonnan.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ticarri on Feb 23, 2010, 20:58

Matala nauru kohosi suden kurkusta Eyelan lentäessä mukana, Puolikuu sai suuren suden hieman horjahtamaan yrittäessään käätyä kesken ilmalennon. Kafir ei ollut varautunut siihen ja uros joutui päästämään irti Eyelan turkista. Vihertävän puolikuulaisen aseen uros sentään väisti. Niin kuin oli itselleen uhonnut.
Susi mulkaisi Rhiannonia pilkallisesti nyrpistäen nenäänsä.
Koko touhu kuitenkin keskeytyi ulvonnan halkoessa ilmaa, Kafir käänsi päänsä ulvojan suuntaan eikä nähnyt sivulta lähestyvää Corannia. Hampaat iskeytyivät kipeästi uroksen kylkeen, mutta lahkolainen repäisi itsensä voimakkaalla loikalla irti ja irvisti toiselle varsin uhkaavasti. Puolikuulaiset näyttivät kuitenkin tekevän lähtöä joten Kafir pakitti taaemmas ja vilkaisi ympärilleen etsien muita lahkolaisia. Johtaja makasi kauempana vierellään joku raidallinen naaras. Kafir lähti astelemaan heitä kohti, mutta ei mennyt liian lähelle, jos kaksikko vaikka halusi olla kaksistaan.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ish on Feb 23, 2010, 21:12

Eyelan käännähdysyritys oli tuottanut tulosta sen verran, että mustan lahkolaisuroksen hampaiden ote nuorikon niskasta heltyi. Otteen irrotessa saattoi nuorikko yhä kuulla korvissaan kaikuvan sukulaisen ulvonnan. Olisi aika lähteä. Ruskeankirjava puolikuulaisneito lennähti hyvän matkan päähän, kaikka raajat erisuuntaan laskeutumisessa sojottaen, jysähtäen näin ikävästi vatsalleen maahan. Hetken joutui kullanvärinen hengittämään hitaasti sisään ja ulos, isku oli lamaannuttanut nuoren pallean eikä henki tuntunut kulkevan. Kun ilma kuitenkin alkoi jälleen vaivalloisesti kulkea keuhkoissa, nousi sulkakorva ylös ja kohdisti katseensa veljeensä, joka oli urhoollisesti rientänyt apuun.
"Corann", nuorikko kuiskasi ääni hiljaisesta pelosta väristen, toivoen tilanteen etenevän nopeasti johonkin suuntaan.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by wolf on Feb 24, 2010, 11:54

Puolikuulaiset poistuivat syvällisestä keskustelusta varsin sutjakkaasti, eikä Mikaru ehtinyt tehdä mitään. Vaikka toisaalta ei kyllä huvittanutkaan. Olisi saanut taistelu loppua siihen paikkaan, eihän tässä enää ollut mitään ideaakaan. Muutenkin kaikki oli hajonnut ties minne ympäri aukeata eikä varmasti niin Puolikuut kuin Hjéresatkaan enää pitäneet tilannetta hallussaan.
Tähän tulikin vastaus varsin nopeasti, sillä ulvonta kantautui toki myös valkean suden korviin. Se kääntyi ja katseli ympärilleen paikantaen ulvonnan kuuluvan jonkun puolikuun suusta. Taistelu taisi siis olla ohitse, kuten Mikaru olikin toivonut hetki sitten. Hetken se katsoi ulvovaa puolikuulaista ja alkoi sitten silmäillä tarkemmin ympäri taistelukenttää. Tartaroksen tilanne sai sen säpsähtämään ja varovasti lähtikin uros astelemaan kohti Hjéresoiden johtajaa. Kaikki uroksen mielenkiinto oli nyt suunnattu Tartarokseen, vaikka ulvonta yhä kaikuikin sen korvissa. Aikoiko Puolikuu koota joukkonsa ja hyökätä yhdessä hjéresatilaisten kimppuun?
Lähellä olevan mustaturkkisen suden tapaan Mikarukin jäi hieman kauemmas Tartaroksesta ja tuon vieressä seisovasta nartusta. Katse kohdistui hetkeksi tuohon mustaturkkiin, kiersi sitten ympäri veren täplittämää taistelukenttää ja sen jälkeen taas johtajaan. Ei Tartaros mitenkään kamalan läheinen Mikarulle ollut, mutta olihan tuo kuitenkin tuntenut mustaharjaksisen henkilökohtaisesti vaikka tapaaminen lyhyeksi olikin jäänyt.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by neftichan on Feb 25, 2010, 9:14

Rhiannonin aseen heiluttelu ei tuottanut tälläkään kertaa tulosta, mutta pääasia oli, että Kafir oli nyt jättänyt Eyelan rauhaan, ja paikalle tuli myös toinenkin Puolikuulainen, joten tuskin Eyelalla olisi enään hätää. Ulvonnan kuulessaan narttu tiesi, että nyt tämä olisi varmasti ohi. Se käänsi käätään niin, että sai aseensa napsautettua telineeseen. Kaiki olivat lopettaneet taistelun, ja tuo Tartaroskin näytti mukavasti vetävän viimeisiä. Vihersilmä käveli rakkaan siskonsa ruumiin luokse, ja tämän silmät kostuvat jälleen, mutta hän ei aikonut itkeä taas. Rhiannon otti ruumiin senkäänsä, vaikka tuo ei ollut mikään helppo tehtävä, ja olihan ruumis aika painavakin. Hän halusi kumminkin haudata rakkaimman sukulaisensa paikkaan, jossa he tapasivat. Rhiannon vilkaisi puolikuulaisia tovereitaan, ja haukahti, että nämä tietäisivät hänen poistuneen Canehin kanssa. Niin narttu kääntyi ja lähti kuljettamaan Canehia niitylle viimeiseen lepopaikkaansa.

//Näin sitten Rhiannon poistuu hautuu hommiin//

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by hitodama on Feb 26, 2010, 17:25

ZÉSIRA

Zésirasta tuntui vahvasti siltä, kuin Tartarokselta olisi kulunut pieni ikuisuus vastauksen lausumisessa. Vaan uroksen sitten viimein saadessa pakotettua sanat ulos huuliltaan olivat ne lisäksi jo niin vaimeita, että hiljaa turkkinsa sisässä tärisevä naaras joutui kumartumaan alemmas saadakseen niistä selvää.
"Minä kutsun", Zésira lupasi kuonoaan lyhyesti nyökäyttäen. Pakottautuen irrottamaan katseensa isästään laski nuorikko ruoskansa varoen nurmelle, ennen kuin suuntasi silmänsä kohti taistelukenttää. Hän pani ensimmäisenä merkille omia joukkojaan niin ikään kokoon hamuavan Vendettan, jonka esimerkkiä noudattaen kohotti raitaturkkikin pian kuononsa kohti taivasta. Zésira ei muistanut koskaan ulvoneensa kovin suurella tarmolla, joten aluksi kuulosti kutsumahuutonsa melko epävireiseltä, mutta toimitti silti tehtävänsä. Oman lisänsä sen tehokkuuteen toi toki myös lahkolaisten yhteinen yhteys Herraan, jonka kautta naaras välitti myös joukkojen mieliin käskyn saapua johtajansa luokse.


MIRADA

Ardanten jyräysisku teki tehtävänsä niin hyvin, että Mirada jäi sen voimasta hetkeksi haukkomaan henkeään maahan. Täräys palautti hänet myös ikävän tehokkaasti takaisin maanpinnalle, minkä johdosta hän alkoi huomata ympäri kehoa sijaitsevat, kipua huutavat haavansa. Taistelukoira oli todellakin murjoutunut melko pahasti otettuaan yhteen yhden jos toisen vastustajan kanssa varomattoman suorasukaisin ottein.

Juuri, kun Mirada oli kampeamassa itseään takaisin pystyyn, kajahti ensin yksi ja sitten vielä toinenkin ulvonta ilmoille taistelukentän eri osista. Naaraan katse kääntyi välittömästi tutumpaa ulvojaa kohden, silmiensä tosin siirtyessä varsin nopeasti itse ulvojasta tämän jaloissa makaavaan hahmoon.
"Johtaja..." punaturkki henkäisi epäuskoisesti. Mitä ihmettä oli saattanut tapahtua? Oliko joku puolikuulaisista muka saanut hakattua Tartaroksen maahan? Pelkkä ajatuskin kuulosti naurettavan typerältä, joskin edessä aukeava näky teki siitä myös ikävällä tavalla todentuntuisen.

Välittämättä aiemmasta vastuksestaan tai tätä pelastamaan tulleesta luppakorvasta lähti Mirada kankein, vaivalloisin askelin kohti tytärtään sekä Hjéresatin johtajaa. Kipu ja verenhukka saivat naaraan askeltamaan hieman hoiperrellen, mutta päättäväisesti tämä onnistui kävelemään määränpäähänsä saakka.
"Mite tämä tarkoiitaa?" taistelukoira kysyi käheästi ja lähes vihaisesti seisahtuessaan Zésiran vierelle.


ARDANTE

Osuttuaan suoraan lahkolaisen kylkeen kiitettävällä voimalla lensi Ardante itsekin melkoisella jylinällä pitkin tannerta, eikä hän hetkeen tajunnut alkuunkaan missä päin oli maa ja missä taivas tai oliko hän onnistunut irrottamaan punaturkin otteen Corannista. Jonkin aikaa ajatuksia kasailtuaan hän kuitenkin sai seisomaan jo päässeen veljensä näköpiiriinsä, mikä sai luppakorvaisen hymyilemään huojentuneena.
"Ei... Kestä..." hän vastasi hengästyneenä.
Samassa alkoi kuitenkin kahden koiraeläimen ulvonta kajahdella pitkin metsää, mikä sai uroksen huomion kääntymään kohti ensimmäisenä kutsunsa aloittanutta Vendettaa. Ardante vääntäytyi pystyyn ja oli jo lähdössä serkkuaan kohden, kun kuuli taakseen jääneen punaturkin lausahtavan sanan, joka sai hänet jäämään vielä hetkeksi paikoilleen. Uros katsahti lahkolaista sekä paikkaa, jota tämä vaikutti niin kovin epäuskoisena tuijottelevan. Näkymä sai puolikuulaisen henkäisemään yllättyneenä, joskin myös varovaisen toiveikkaana.

Saattaakseen huomionsa muidenkin tietoon lähti Ardante entistä suuremmalla innolla hölkkäämään kohti Vendettaa sekä tämän lähettyville myöskin suuntaavaa Quantaa.
"Kuulkaa", uros kailotti jo ennen pysähtymistään naaraiden lähettyville, "uskoisin, että tuo kaatunut tuolla on lahkolaisten johtaja!"

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by mysticaldragon on Mar 6, 2010, 1:23

[hitodama, ekstraiso tuplakiitos johtaja -huomautuksesta! Nyt saan hahmoni revittyä mäkeen]

Vendetta katseli viileän rauhallisesti parhaillaan suhteellisen hitaasti lähemmäs raahautuvia sukulaisiaan, tuntien hetken jännittävää ylpeydensekaista itsevarmuutta sen johdosta, että oli yksinään onnistunut juuri komentamaan varsin suurta porukkaa. Komentaminen tosin oli ehkä hieman väärä sana kuvaamaan tilannetta, jossa suurin osa puolikuista vaikutti reagoineen ruskeaturkin ulvontaan lähinnä mielenkiinnosta ja päästäkseen eroon turhaksi käyneestä tappelusta. Jokaisella oli tietysti oma näkökulmansa...
Venin tappamisoperaation keskeyttäneen lahkolaisnartun aloittaessa ulvomisensa, tunsi narttu hetken lievää pettymystä, koska nyt todellakin koko tappelu oli mitä ilmeisimmin ohitse, jos lahkolaistenkin viesti oli sama. Moinen ajatus unohtui kuitenkin melkein heti, kun Ardanten sanat sattuivat osumaan koiraeläimen korviin. Eriparisilmien katse hakeutui takaisin Tartaroksen kuolevaan olemukseen. Johtaja... siinä oli järkeä lahkolaisuroksen ulkomuotoa ja muiden lahkolaisten suhtautumista tarkkaillen, mutta ei tämä koko lahkon johtaja ollut - ellei eräs arpinaamainen albiinohihhuli ollut potkaissut tyhjää tai jotain muuta vastaavaa. Mutta kai joku olisi siitäkin edes tiennyt? Vasta nyt Ven tuli ajatelleeksi, että kyseessä saattoi olla lahkon sisäisiä ristiriitoja tai muuta sellaista. Tosin nartun kannalta moisilla ei ollut väliä, vaikka harmittihan sitä, jos joku muu oli jo saanut tai saisi napattua Lunastajan hengen ennen sitä.
"Jos lahkolaissaastojen johtaja on nujerrettu, olemme voitolla. Lienisikö siis taktisen vetäytymisen aika", Vendetta huomautti kuuluvasti, etsien katseellaan Rubusta. Tappelu vaikutti olevan ohi, mutta eräällä vanhalla kääkällä oli aina ollut omat sääntönsä 'kuolemaan asti' ja niin edelleen. Koirasusi huomasi samalla Rhiannonin poistuvan takavasemmalle Canehin ruumiin kanssa, ja ymmärsi hyvin, ettei tilanne ollut vain voitokas. Se ei kuitenkaan osannut mieltää tunteitaan kovinkaan voimakkaaksi suruksi, vaan enemmänkin lisäsi vain yhden uuden nimen niiden henkilöiden listaan, joiden puolesta oli syytä kostaa. Varsin perinteikästä.

Rubus rytisti kuonoaan, taistelun äänet olivat vaimenneet ja koko touhu taisi olla muutenkin lopussa. Pah, miten turhaa! Kerrankin olisi ollut mahdollisuus nuijia vähän enemmän nöyryyttä lahkolaisiin... tosin eihän sitä tiennyt, jos vaikka he kaikki olisivat kuolleet ja lahkolaiset voittaneet. Olisipahan ollut ainakin sovelias loppu. Uros käännähti katsomaan - vaikka eihän se mitään tietysti nähnyt - Isteriä, päästäen suustaan turhautuneen ärähdyksen. Läskipallo se jaksoi kituuttaa, oli niin turhauttavaa jättää tämä eloon jälleen kerran.
Napsauttaen hampaasti kuuluvasti yhteen ruskeaturkki lähti askeliaan varoen kohti suuntaa, jossa oli kuullut Venin ulvovan, ja jossa kuului ja haisi liikuskelevan enimmäkseen oikean puolen porukkaa. Se sattui juuri sopivasti ehtimään riittävän lähelle kuullakseen sanat vetäytymisestä.
"Ei koskaan vetäytymistä", koira ärähti kohtalaisen ärtyneenä. Ister oli jäämässä eloon ja ilmeisesti varsin monta muuta lahkolaista, ja olisi pitänyt vielä perääntyä?! Miten... selkärangatonta!

Ven äkkäsi viimein paikalle ilmaantuneen isäukkonsa, eikä totisesti ollut yllättynyt tämän suhtautumisesta. Jotenkin niin klassista, mutta ei kovin käytännöllistä. Sitä paitsi narttu tunsi yhä tarvetta löytää puolisonsa ja jälkikasvunsa mahdollisimman pian.
"Sulje suusi, hyödytön vanhus", se huomautti kohtalaisen pilkallisesti, yrittäen osua sanoillaan oikeaan kohtaan, jotta onnistuisi tarkoituksessaan ja saisi provosoitua Rubuksen lähtemään. Puoliksi hymyillen, puoliksi irvistäen itsekseen narttu katsahti ympärilleen, poistuen sitten paikalta taakseen katsomatta.

Rubus painoi korvansa luimuun, ja koko sen olemus muuttui loukkaantuneen vihaiseksi. Jos kyseessä ei olisi ollut sen oma tytär, sanoja olisi todennäköisesti katunut loukkaustaan varsin syvästi.
"Hyödytön vanhus?" se murisi jollain tapaa järkyttyneestikin, pysyen hetken paikoillaan, ennen kuin tyytyi ärähtämään ja seuraamaan Vendetan jälkiä pois paikalta.

[JES siihen loppui tämä minun osaltani. Kiitos kaikille osallistuneille! Oli hieno peli, vaikka suhteellisen pitkäksi venyikin.]

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Mar 17, 2010, 14:18

[[Äh, oisitte vaan hyppineet yli!]]

QUANTA

Narttu ravisteli tahraista turkkiaan. Tämä tosiaan taisi olla ohi. Irvistäen se katsoi ympärilleen taistelukentällä. Melko rujon näköistä, jos ei muuten. Veri löyhkäsi voimakkaasti ja jokunen raato lojui maassa. Kaikkien turkit olivat veressä.
"Mennään sitten."
Se totesi hiljaa lähinnä Ardantelle, ja lähti Vendettan ja Rubuksen perään verkkaisin askelin. Lahkolaiset jääkööt paikalle palloilemaan, jos siltä tuntui.

----------

ISTER

Puolikuulaiskerho jäi pitämään omaa kokoustaan, mikä tavallaan ärsytti urosta suunnattomasti. Sillä ja Rubuksella oli ollut tappelu kesken! Koirasusi seisoi huohottaen paikoillaan ja tuijotti puolikuulaislaumaa.
Sitten myös lahkolaispuoli päätti ryhtyä keräämään joukkojaan, ja Ister päätti toki noudattaa kutsua. Itsekseen urahtaen se survaisi tikarin paikoilleen ja nosti keihään takaisin suuhunsa.
Yhä huohottaen se ontui Zésiran ja muiden luokse. Tartaros ei näköjään ollut kovin kaksisessa kunnossa.
Pikaisesti se vilkaisi muita lahkolaisia. Mirada varsinkin näytti hyvin hämmästyneeltä. Isterille tämä ei ollut kovinkaan suuri yllätys. Se tiesi, millaista jälkeä puolikuulaiset saattoivat tehdä sille päälle sattuessaan.

---------

KOETH

Uros kuuli sekin kutsun, ja toistaiseksi vielä hieman sumean näkökenttänsä turvin se lähti luovimaan kohti Tartaroksen ympärille kerääntynyttä joukkoa. Sen päässä humisi ja haavoja tykytti ikävästi. Mustaturkkisen liikerata ei ollutkaan kaikkein suorimmasta päästä, sitä huimasi. Hienosti se kuitenkin sai kerättyä itsensä toisten luo ja seisahtui hieman horjuen paikoilleen. Ensin sitä ihmetytti tällainen järjestely, mutta sitten se oivalsi varsin kuolevaiselta näyttävän Tartaroksen. Hiljaisena uros katseli varsin veristä johtajaa. Ei sitä erityisemmin surettanut, Koeth ei ollut koskaan pitänyt toisesta. Piti nyt kuitenkin olla menossa mukana.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by pipsu on Apr 7, 2010, 23:52

Corann katsoi pää kohonneena suuntaan, johon Puolikuulaisten mielenkiinto oli vääjäämättä suuntautunut. Nuorukainen havaitsi maassa makaavan, suuren koiaeläimen, jonka lojuminen taisi olla juhlien arvoinen asia. Nuorukainen haki katseellaan siskoaan, lievästi huohottaen kaikenlaisesta koitoksesta. Sisar oli kunnossa, ja Vendetan johdolla siirryttiin pois, kun vanha Rubuskin oli yllytetty matkaan. Quanta ei maskikasvoiselle veljelleen puhunut, ja tuhahtaen jäi Mustasiipi odottamaan Eyelaa, kulkiakseen tämä rinnallaan tiehensä taistelutantereelta.

---

Tartaros huohotti. Tai ennemminkin pihisi. Se näki ryhmäläisensä lähinnä tummina siluetteina, vääristyneinä kuvina, kun nuo saapuivat hänen ympärilleen. Mustaharjas avasi leukojaan ilman ääntä, yskäisten sitten kuivasti.
Miradan aksenttia uros ei voinut olla tunnistamatta kuolemaisillaankaan. Koiraeläin sulki silmiään, hengitti niin hyvin kuin kykeni, jotta voisi lausua toisille viimeiset sanansa.
"Puolikuulaiset.. voittivat.. tällä erää", Tartaros pihahti, ja verinoro tuntui vain suurenevan syvien haavojen alla.
"Pääsen Herran luokse... vaikka mielestäni.. hieman.. liian... v-varhain. Herraa ei kuitenkaan tule..... epäillä.."
Suu tuntui karhealta ja kuivalta. Kipu alkoi tuntua siedettävämmältä, suorastaan mukavalta. Kuin kaikki pehmenisi ympärillä suureksi, pumpulimaiseksi, pimeäksi massaksi. Ylös Tartaros ei edes yrittänyt nousta: se oli alistunut kohtalolleen, eikä uskotellut turhia itselleen.

"Koeth.. Pidä ryhmän tehtävää.. yllä..", Tartaros lopulta sanoi. Se avasi ammolleen keltaiset silmänsä ja haki katseellaan mustaa, jota ei kuitenkaan kyennyt erottamaan lähekkäin seisovien eläinten massasta. Mutta Tartaros tiesi, että Koeth oli siinä, jossakin lähellä.
"Ole parempi.. kuin minä", se vielä kähäisi. Tietenkin sutta harmitti epäonnistuminen, eikä se toivonut ryhmän kuolevan mukanaan. Kaikessa pyrkyrimäisyydessään hän kuitenkin arvosti Lahkoa, arvosti tehtäväänsä ja työskenteli sydämellään Herralleen.

"Haluan sanoa vielä.. sa-sanasen.. tyttärelleni..... k..kahden.."
Uros sulki silmiään uudestaan.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ticarri on Apr 8, 2010, 18:57

Kafir katseli punaisin hieman harmitunein silmin johtajaa, jota se ei edes tuntenut. Herra oli kuitenkin ohjannut hänet Tartaroksen ja ryhmän luo, joten uros kunnioitti johtajaansa.
Mitään järkevää ei susi kuitenkaan keksinyt, joten päätti Mustaharjas pysytellä vain hiljaa mumisten Tartarokselle oman vastauksensa. Eihän siitä mitään selvää saanut, mutta sillä ei ollut merkitystä. Koeht olisi tästedes johtaja ja hänen sanaansa Kafir kuuntelisi.
Tartaros ilmaisi hyvin selvästi, että haluaisi puhua tyttärensä kanssa kahden. Kafir ei vilkaissutkaan muita vaan asteli notkein askelin kauemmas, jotta ei varmastikaan kuulisi mitään. Uros ei pitänyt jäähyväisistä.
Susi istahti kauemmas päästyään ja tunsi taas kuinka sen tummaa päätä vihlaisi.
Uros ei ollut varma voisiko se jo lähteä, joten se jäi mieli tyhjänä istumaan ja odottamaan lähtisivätkö muutkin. Jos lähtisivät seuraisi hän esimerkkiä.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by wolf on Apr 12, 2010, 0:23

[[Mie hypin tässä välissä nyt Ishin yli kun Mikaru kuitenkin lähtee pelistä niin järjestyskään ei sekotu jos Ish tahtoo vielä oman vuoronsa pelailla.]]

Valkoturkki kuunteli tarkasti Tartaroksen vaivalloisesti lausumat sanat ja katsahti sitten Koethiin kuullessaan tuon olevan ryhmän seuraava johtaja. Olihan se varsin arvattavaakin ollut, vaikkei Mikaru välttämättä erityisen iloinen asiasta ollut. Niin nyt joka tapauksessa oli asian laita, ja Mikaru päätti jatkaa työtään yhtä lailla (lojaalisti) kuin Tartaroksenkin aikana.
Kohta mustaharjaksinen ilmaisikin haluavansa puhua kahden kesken tyttärensä kanssa ja Mikaru huokaisi helpotuksesta. Cliantha ei ollut vieläkään tullut takaisin taistelupaikalle vaikka varmasti olisi nähnyt taistelun jo loppuneen jos olisi tajuissaan ollut. Se sai uroksen mieleen nousemaan pahat aavistukset sen hiipiessä otollisen tilaisuuden tullen pois paikalta metsän suojiin Clianthaa etsimään.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by hitodama on Apr 12, 2010, 16:55

ARDANTE

Ardante oli erittäin huojentunut siitä, että Vendetta käskytti koko puolikuulaisjoukon jättämään taitelukentän taakseen. Uroksella ei ollut mitään halua enää jäädä ottamaan mittaa lahkolaisista, jotka kaikesta päätellen olivat hekin kärsineet sodasta tarpeekseen.
"Mennään", uros vain vastasi yksinkertaisesti Quantalle ja suuntasi vielä viimeisen katseen kohti koolle kerääntyvää vihollisjoukkoa. Onnekseen ei luppakorva ehtinyt huomata, ettei Cliantha, jonka uros luuli jättäneensä eloon, seisonut lainkaan tovereidensa rinnalla. Tieto naaraan kuolemasta olisi varmasti jäytänyt Ardan omaatuntoa melkoisen syvästi - mutta se mitä et tiedä, ei sinua satuta. Niinpä uros lähti hölkkäämään sukulaistensa rinnalla metsän uumeniin vain kiitollisena siitä, että kamala koettelemus oli viimeinkin ohitse.


ZÉSIRA

Zésiran ulvonta tuotti tulosta, kun jokainen vielä liikkumaan kykenevistä lahkolaisista suuntasi askeleensa kohti kutsun ilmoille kajauttanutta nuorukaista. Kun porukka näytti olevan kasassa (mitä nyt yksi tummaturkkinen naaras taisi puuttua, totesi Zésira joukkiota pikaisesti katsellessaan), käänsi naaras huomionsa takaisin kohti Tartarosta ja vaikeni.
Uroksen puhe vaikutti käyvän yhä vaivalloisemmaksi, mutta jostakin tuo Hjéresatin johtaja vain löysi voimia vielä viimeisiä alaisilleen suunnattuja sanoja varten. Puheistaan päätellen Tartaros vaikutti jollakin tasolla jo ehtineen hyväksyä sen, että joutui jättämään maailman näin äkkiseltään ja siirtymään palvelemaan Herraa jossakin toisessa ajassa ja paikassa. Tyttärelleen tämä tosiasia ei ollut kuitenkaan yhtä helposti nieltävää sorttia, ja vaikka mustaraitainen naaras päällisin puolin vaikutti melko tyyneltä, myllersivät hänen sisällään aivan uudenlaiset tunteet. Hän huomasi pelkäävänsä sitä, mitä tulevaisuus ilman isän olemassaoloa toisi tullessaan.

Tartaroksen julistaessa Koethin työnsä jatkajaksi kääntyivät Zésiran hailakat silmät hetkeksi kohti Mustarastasta, jonka kasvot olivat nyt rumien arpien runtelemat. Naaras ei osannut reagoida uutiseen sen suuremmin, sillä ei hän koskaan ollut oikeastaan odottanutkaan olevansa itse se, joka isänsä paikan joskus ottaisi. Hänelle ei ollut siten nyt mitään väliä, kuka johtajaksi nousi - hän ei kuitenkaan tulisi koskaan korvaamaan Tartarosta.
Kuolevan (entisen) johtajan pyytäessä jäädä kahden tyttärensä kanssa siirsi Zésira huomionsa takaisin isäänsä ja istuutui jäykästi tämän vierelle. Hän ei osannut sanoa mitään, vaan jäi vain vaitonaisena kuuntelemaan mitä ruskeaturkkisella puolisudella oli hänelle sanottavana.


MIRADA

Mirada kuunteli kiukkuisena Tartaroksen kohtaloonsa alistuvia sanoja, jotka sotivat kaikkea sitä vastaan, mitä naaras oli uroksesta koskaan uskonut. Punaturkilla ei ollut ikinä tullut mieleenkään, että johtaja tulisi vain kuolemaan jonkin satunnaisen vihollisen hampaissa, ei todellakaan. Hän oli toisissaan luottanut siihen, että koirasusi johtaisi Hjéresatin ja Lahkon kohti parempaa aikakautta. Nyt kaikki oli kuitenkin lopussa, turhaa. Tai niin Mirada ainakin uskoi, ennen kuin Tartaros antoi joukoilleen tiedon siitä, ettei ryhmä tulisikaan hajaantumaan johtajansa kuoltua, vaan ottamaan uuden johtajan - Koethin.
"Mite?!" taistelukoira henkäisi epäuskoisen raivoisasti ja porasi katseensa koko sen jäätävällä voimalla kohti Mustarastasta. Jokin osa naaraan mielestä huusi, että Koeth oli koko tämän tragedian takan, sillä hänhän Hjéresatin oli tähän taistoon saanut lähtemään. Ja nyt tuo mokoma äpärä tulisi vielä saamaan haluamansa ja pääsemään Hjéresatin johtajaksi!

Osoittamatta pienintäkään merkkiä alistumisesta uuden johtajansa käskyvallan alle kääntyi Mirada kannoillaan, kun Tartaros pyysi jäädä kahden Zésiran kanssa. Hiiteen Koeth, hiiteen loppumetreillä seonnut Tartaros ja hiiteen heidän tyttärensä. Jos jollakulla olisi valittamista naaraan asenteesta, olisi Miradalla kyllä voimaa lyödä takaisin: Tartaros kuolisi, joten tämän mielipiteellä nyt ei ollut enää mitään väliä. Zésiran hän sen sijaan voisi vaikka repiä omatoimisesti kappaleiksi, siinä missä Koeth oli äskeisessä taistelussa juuri jäänyt henkensä velkaa punaturkille. Kenelläkään idioottimaisesta kolmikosta ei siis ollut Miradan ajatusmaailman mukaan enää mitään valtaa hänen tekemistensä suhteen.

Vilkaisematta kertaakaan taakseen asteli (niin ruumiiltaan kuin ylpeydeltäänkin) pahoin loukkaantunut Sanguinaria Mirada pois taistelukentältä. Tämä sota oli hänen osaltaan tässä.

// Zésira siis minulta ainoa, joka jäi vielä paikalle. Pliiiis rytistetään tämä nyt vauhdilla loppuun, kun on peli kestänyt jo sen verran kauan, jookosta? ='D //

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by ticarri on Apr 12, 2010, 17:16

// Ei varmaankaan ketään häiritse, jos Kafir luikkii tuolta pois ilman, että varsinaisesti pelaan sen pois. Kirjoitinhan kuitenkin tuonne, että häippäsee, jos muut menevät ja plaa plaa. Eli herra menee nyt. Kiitokset kovasti kaikille! 8) Ja toivottavasti tämä välikommentti ei ketään haittaa. //

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by lara on Apr 12, 2010, 20:18

ISTER

Uros kuunteli Tartaroksen kuolonkorinaa. No, tämä oli sitten varmaan tässä. Se ei ollut koskaan halunnut tähän porukkaan mukaan, joten sitä ei tilanne erityisemin harmittanut. Hajoaisi jos oli hajotakseen. Olisipa yksi riippakivi vähemmän.
Ruskeaturkkinen uros kuitenkin päätti heittää tittelinsä Koethille, jota Isterkin vilkaisi hieman yllättyneenä. Eihän asia sinänsä sitä liikuttanut, mutta melko ihmeellistä silti.

Tartaros halusi kuolla näköjään tyttärensä kanssa, ja Miradan esimerkkiä noudattaen uros poistui tulevan raadon ääreltä. Sitä ei juurikaan kiinnostanut jäädä hautajaisiin, joten sekin ontui pois paikalta parantelemaan haavojaan. Nämä bileet olivat nyt ohi.

-----------

KOETH

Uros ei ollut uskoa korviaan, kun Tartaros siirsi vallan sen käpäliin. Hienosti se kuitenkin peitti hämmästyksensä ja esiintyi ympäröivälle porukalle itsevarmana ja coolina, aivan kuin olisi aina tiennyt olevansa seuraava.
Olihan se toivonut pääsevänsä Tartaroksen suosioon tällä hienolla puolikuulaisväijytyksellään, mutta tämä oli jo jotain aivan muuta. Kelpasi kyllä, ei siinä mitään!
"Minä pidän."
Uros lupasi varsin nöyräksi pakotettuun sävyyn Tartarokselle. Oli vaikeaa estää itseään vilkaisemasta voitonriemuisesti Miradan suuntaan, kun narttu osoitti pettymyksensä valintaan. Oli kai kuvitellut itsensä Koethin paikalle. Tai tyttärensä.

Tartaroksen pyyntöä noudattaen myös Koeth poistui hienostuneesti takavasemmalle, mutta jäi kuitenkin sopivasti hollille, jos Zésira kaipaisi apua hautaamisessa. Saisi vähän pointseja johtajanuran aluksi.

Re: Hjéresat vs. Puolikuu - YP
Post by hitodama on Jul 2, 2010, 14:39

Muiden lähdettyä paikalta pysytteli Zésira Tartaroksen vierellä niin kauan, kun tuossa ennen niin suurta voimaa uhkuneessa Hjéresat-johtajassa vain henki pihisi. Naaras teki parhaansa, jotta olisi saanut keskityttyä isänsä sanojen kuuntelemiseen, mutta painajaismaisen tilanteen ahdistavuus sai siitä huolimatta tarkat muistot kaksikon viimeisistä yhteisistä hetkistä vaipumaan seuraavien päivien aikana unholaan. Ehkä niin oli kuitenkin vain hyvä, sillä ei nuorikko tahtonut muistaa Tartarosta omassa veressään makaavana, arvonsa toiselle siirtäneenä entisenä, kuolevana johtajana.

Kun elonmerkit viimein kaikkosivat ruskeaturkkisesta uroksesta, istui Zésira vielä hetken vaitonaisena toisen vierellä. Hän oli yhtä ilmeetön kuin aina ennenkin, mutta sisällään vyöryi musertava yksinäisyyden tunne, joka oli liimata raitaturkin paikoilleen pidemmäksikin aikaa. Naaras kuitenkin tiedosti, ettei eräs nimenomainen mustaturkki ollut vielä poistunut kokonaan paikalta, mistä syystä hän tuokion kuluttua nousi huokaisten seisomaan.
"Tartaros on kuollut", nuorikko ilmoitti Koethia kohden kääntyessään. Nyt Mustarastas oli sitten virallisesti uusi johtaja.

Antaen Koethin auttaa itseään, valikoi Zésira isälleen hautapaikan lyhyen matkan päästä taistelutantereelta. Kuopan kaivaminen eteni kovin hiljaisissa tunnelmissa, eikä naaras avannut suutaan edes siinä vaiheessa, kun Tartaros oli saatu multiin ja urakka oli viimein ohitse. Hän vain nosti ruoskansa hampaisiinsa ja nyökäytti kunnioittavasti kuonoaan ensin isänsä haudalle jäänyttä kumpua kohden, ja sitten vielä toisen kerran Koethille, ennen kuin poistui pää painuksissa metsän uumeniin. Hän tarvitsi nyt aikaa ajatella - tai ehkä pikemminkin unohtaa.

// Anteeksi julmettu autohittailu, mutta tahdoin nyt oikeasti viimein Zésiran virallisesti ulos tästäkin pelistä. Tapahtumat nyt oli kuitenkin kutakuinkin sovittu etukäteen, joten tuskin tämän ratkaisun pitäisi ketään sen suuremmin loukata.
Kiitos pelistä! //