Trezésira Diora - RPGs

Djala » Hiekkaranta » Laivasota, näytös I

Laivasota, näytös I
Post by tucci on Apr 14, 2012, 21:36

(( Zizukan kirjoittama prologi, tapahtumapaikka Carmiksen mailla ))

Carmiksen nuotiopaikka soveltui parhaiten paikaksi, jossa voisi pitää myöhäisiä, useamman koiraeläimen, kokouksia. Aukealla mahtui loistavasti lähes kaksikymmentä koiraa ja muutamalle olisi ollut vielä tilaa, jättäen tarpeeksi hajurakoa toisiin paikallaolijoihin. Lisäksi aukealta näky hyvin mahdolliset ei-toivotut tulijat.
Hämärtyvä ilta oli mitä kaunein hetkeen. Taivas oli lähes pilvetön ja aurinko viipyili vielä jossain kaukaisuudessa valaisten sammalaisen aukean hämyisästi. Nouseva puolikuu häämötti juuri puiden latvojen yläpuolella aivan kuin ennusmerkkinä. Hyönteiseet inisivät muutaman linnun visertäessä iltakonserttoaan Carmiksen lehtimesässä, jossa koivut nojasivat toisiinsa ja pajut, haavat ja lepät vaativat oman tilansa.

Puolikuun klaanin vanhin elossa oleva jäsen, Bellis Tarinankertoja, seisoi kahdeksantoista muun koiraeläimen edessä välittämättä nivelissään tuntuvasta kolotuksesta, joka johtui liian pitkästä paikallaan seisomisesta. Hän oli ottanut klaanin johtoaseman kysymättä keneltäkään lupaa ja säilytti asemansa pelkästään vanhuudesta johtuvalla auktoriteetilla. Lisäksi narttu osoittautui häijyluonteiseksi, jos joku uskaltautui nousemaan sitä vastaan.
Puolikuun klaanin jäsenet olivat ryhmittäytyneet puoliympyrän muotoon. Koirasudet ja koirat olivat asettuneet aloilleen perhekunnittain: sisarukset seisoivat yhtenä ryhmänä vanhempiensa vieresssä.
Vanha puolikuu silmäili pirteää ja nuorta joukkiota arvioivasti. Kaikki näyttivät olevan kaikin puolin terveitä eikä kellään ollut pahempia vaurioita tai puuttuvia raajoja. Nuorimmat puolikuista olivat ehkä vähän vajaat kaksi vuotta ja vanhimmat puolestaan neljän molemmin puolin. Lisäksi puolikuiden seurassa oli mukana Leocadia-niminen vinttikoiranarttu, djalainen Rivel sekä isokorvainen Uljas (Bellis kieltäytyi kutsumasta keltaista koiraa muuksi kuin Uljaaksi. Siihen oli syynsä).

”Olemme nähneet toisemme. Olemme nyt klaani, emmekä repaleinen roskajoukko. Kaikki tuntevat toisensa ja tietävät, ketkä puuttuvat joukostamme”, Bellis aloitti kovalla äänellä vaimentaen nuoremman polven silkalla iällään ja olemukselaan. Narttu silmäisi jälleen kerran sukulaislapsensa läpi hiljentäen katseellaan meluisimmat yksilöt.

”Pian tapahtuu Carmiksessa muutos. Johtaja vaihtuu ja alkaa hyvä aika Puolikuulle. Saamme Carmiksen alueen itsellemme saaliseläimineen”, Tarinankertoja jatkoi tasaista tahtia kuuluvalla äänellä.
”Pysykäämme kuitenkin uskollisena tehtävällemme ja verikostolle, unohtamatta heitä, jotka ovat jo sen puolesta kuolleet. Emme ole Ederan susia. Olemme Puolikuu, joka puollustaa heikompiaan ja ajaa Lahkon pois tältä saarelta. Olemme he, jotka kostavat vääryydelle.”
”Ottamalla Carmiksen haltuumme annamme yhden uuden turvapaikan niille koiraeläimille, jotka haluavat taistella pahuutta ja Lahkoa vastaan”, Bellis puhui ylevään ja erittäin propagandamaiseen sävyyn Puolikuun jalosta ja pyyteettömästi tehtävästä. Todella pyyteetöntä, oletettavasti suurin osa näistä puolikuista toimi pelkästään koston tähden ja silkasta halusta tappaa. Tarinankertoja ei moittinut heitä. Mitä useampi nuorista puolikuista nautti tehtävästään, johon olivat syntyneet, sen parempi. Narttu ei tahtonut yhtään riippakiveä klaaniinsa, joka kieltäytyi vastustamasta Lahkoa. Yksi häpeätahra oli pois kuvioista, eikä Bellis tahtonut uutta tilalle kauniiseen klaaniinsa.

Bellis katseli hetken aikaa muiden puolikuiden reaktiota.
”Lähden tapaamaan Fiorea, mutta ensiksi järjestämme harhautuksen”, koiravanhus sanoi.
”Osa teistä lähtee kohti Lahkon valtaamaa laivaa. Tappakaa niin monta kuin pystytte. Te muut, kerätkää niin monta Carmislaista mukaanne ja tulkaa tänne samaiselle paikalle mahdollisimman nopeasti.”
Puolikuu arvioi vielä nopeasti sukulaislastensa kyvykkyyttä tunkeutua laivalle ja päätti sitten käskyttää kaikkiaan yhdeksän puolikuuta tähän tehtävään.
”Antares, Ardante, Idony. Dianthus, Kekouan. Quanta, Que, Gioconda ja Jeremiel. Lähtekää te laivalle. Juoskaa nopeasti, juoskaa hyvin. Tappakaa nii monta kuin pystytte. Haluan teidät kaikki takaisin mahdollisimman pian vartioimaan Carmiksen rajoja”, Tarinankertoja luotteli lähtijöiden nimet.
”Te muut, tiedätte mitä tehdä. Uriel ja Ganriel, tulette mukaani, ohjeistan teidät myöhemmin. Rivel, juokse hakemaan kylästä pala sinistä kangasta”, Bellis käskytti muita ja lähti kävelemään kohti metsää. Sillä oli tapaaminen Fioren kanssa, joka johtaisi aivain uuden ajan alkuun.

(( Itse tämä peli alkaa seuraavasta viestistä. Kirjoittakaa kukin puolikuulainen tänne yksi viesti, jossa hahmo lähtee uimaan kohti laivaa. Saman tien voitte mennä pelaamaan laivalla olevaan peliin toisen viestin. Sillä ei ole väliä jos pelaajat menevät tänne topickiin eri järjestyksessä kuin laivaan, laivan topick vasta määrittelee siellä olevan pelijärjestyksen. Viesteillä ei ole deadlinerajaa, mutta tulen kyllä hakkaamaan piiskalla jos joku meinaa viikkoja jumittaa. Me halutaan hahmot kuoliaaksi ja Carmiksen juonet käyntiin. ))

Alkuyö oli nukuttu ja nyt aamun usvassa kulki tuo Belliksen määräämä joukkio Djalan metsien halki. Sukulaisrykelmällä ei ollut ketään tiettyä johtajaa ja nuo kulkivat lähinnä sekavana rykelmänä. Alueen alfoja ei sopinut havahduttaa joten hämärä aamuyö oli ollut paras hetki pitkälle vaellukselle. Puolikuulaiset eivät kaivanneet nyt muita vastaansa kuin lahkolaisia.
Onneksi lahkolaiset olivat olleet niin tyhmiä, että olivat perustaneet itsellensä tukikohdan, josta niiden olisi erittäin vaikeaa paeta yllätyshyökkäystä. Idony oli kyennyt antamaan tietoja kivikkosaaresta ja laivan ulkomuodosta, koska oli taannoin vieraillut siellä. Samalla käynnillä sille oli myös selvinnyt, että jonkinlaista vartiotoimintaakin oli kehissä laivalla. Ei silti mitään todesta otettavaa jos Idonyakin vastassa oli ollut vain yksi lahkolainen.

Rantaa lähestyttäessä alkoi aurinko jo paistaa enemmän, mutta rannalla joka tapauksessa oli hetken ajan vielä enemmän usvaa kuin metsässä oli ollut. Hyvä hetki uida kaikessa rauhassa kivikkoiselle saarelle.

Que Jr. oli joukkion nuorinta väkeä ja innoissaan reissusta. Sitä ei tosin nartun olemuksesta ulospäin ihan yhtä huimana nähnyt kuin mitä se sisällään tunsi. Jykevärakenteinen koirasusi kun oli perusluonteeltaan juro ja kiukkuinen ja nytkin kulki ilme kovin tuimana. Heilahteleva häntä ja reipas ryhti kuitenkin. Matka Djalan maiden halki ei sekään tuntunut missään kun tiedossa oli jotain todella kivaa, oltiinpahan vähän verrytelty nyt.
Uintimatkaa puolikuulainen ei tosin niin innoissaan odotellut, mutta onneksi oli tämä usva vielä niin ehdittäisiin toivon mukaan nousta kohteessa maihin ennen kuin olisi viholliset niskassa.
Ruskea koirasusi vilkuili rannassa kahdeksaan muuhun ja nyökähti päättäväisenä lähtiessään kahlaamaan mereen.

Re: Laivasota, näytös I
Post by mira on Apr 14, 2012, 22:00

Kekouan oli tervehtymään päin, ja siinä askeltaessaan eteenpäin uros ei tuntenut enää lainkaan kipua - liekö Zoraydan hoito ja aika auttaneet asiaa, mutta silti uros oli nyt valmiina teurastamaan, se toivoi koko sydämestään, että Acrydis olisi laivalla, se halusi päästä repimään Acrydiksen kaulan auki.
Usvassa vihertävä katsahti Antareeseen, veljeensä, ja sitten se katsoi taas eteenpäin. Que oli jo vedessä, ja Kekouan päätti lähteä seuraamaan serkkuaan - suolavesi kirveli haavoissa, mutta Kekouanin naamalla oli kiihkeä, verenhimoinen hymy. Se kahlasi veteen, ja lopulta pohja katosi, ja uros lähti uimaan eteenpäin, aallot osuivat rintaan ja Kekouan ei pitänyt uimisesta. Silti, uros ui eteenpäin, koska ajatus lahkolaisten teurastamisesta kutkutti urosta.

.: Näin laadukasta! :.

Re: Laivasota, näytös I
Post by ticarri on Apr 14, 2012, 22:03

Dianthus juoksi eteenpäin reippaasti, mieli kirkkaana ja tyhjänä ylimääräisestä. Uros tunsi sisällään virtaavan odotuksen ja innostuksen tulevasta. Olisi aika tehdä isku joka haavoittaisi Lahkoa pahemmin kuin yksikään aiempi. He iskivät suoraan päämajaan täytenä yllätyksenä, lahkolaisilla ei ollut pienintäkään epäilystä pian koittavasta teurastuksesta.
Uros oli tyytyväinen Belliksen pitämästä kokouksesta mikä oli tullut tarpeelliseen paikkaan. Suku oli ollut aivan liian hajallaan eikä vanhimmat olleet tunteneet nuorimpia. Nyt kaikki tunsivat kaikki ja saattoivat olla hyvillään suvun tuoreimmista lisäyksistä. Dianthus oli kuitenkin pahoillaan Leocadian puolesta, sillä tiukkaluontoinen naaras tuskin oli kovin innoissaan että joutui jättämään parhaimman osuuden välistä. Naaras olisi varmasti kyennyt hoitamana oman osuutensa, mutta toisaalta, Dian oli iloinen että Belliksellä ole hoikan naaraan varalle muuta. Uros ei halunnut uuden ystävänsä loukkaantuvan.

Aurinko kurkisteli horisontin takaa joukkion siirtyessä rannalle. Uros nosti pistävän päättäväisen katseensa laivaan ja ryhtyi voimakkain elein kahlaamaan rantaveteen kohti päämäärää.
Viileä vesi kasteli juoksusta lämmenneen kehon ja hengitys kohosi ilmaan usvaisena höyrynä.
Laiva näkyi haaleasti sumun läpi.

Re: Laivasota, näytös I
Post by .hitodama on Apr 15, 2012, 12:54

// Koska täten on levitetty kaikille tietous kuolleista puolikuulaisista, on myös Rhiannonin puuttuminen nyt siis tiedossa. Jos kyseisen hahmon perheen pelaajat haluatte, niin sopikaa toki yhä keskenänne mahdollisista selvittelypeleistä jossa Hadeksen Mirach voinee kertoa tarkemmin mitä tietää äitinsä kuolemasta. Ihan vain näin niin kuin jos joku ei sitä tullut vielä ajatelleeksi. //

Ardante juosta jolkotti ilmeettömänä kuin kivi sukulaistensa rinnalla, mutta päänsä sisällä velloi mitä moninaisin mietteiden, pelkojen ja toiveiden summa. Suvun kesken järjestetty kokoontuminen oli toisaalta ollut yhdistävä mutta samalla myös repivä kokemus, sillä riveistä oli puuttunut joitakin luppakorvaisen jätin omista sisaruksista, joiden kuoleman ajatteleminenkin oli saada hänen hengityksensä salpautumaan. Jostakin esiin kaivautunut Bellis-vanhus oli kuitenkin tarjonnut tunteikkaalle urokselle muuta ajateltavaa lähettämällä tämän muiden muassa tekemään selvää edes jokusesta tapahtumista vastuussa olevasta lahkolaisesta, mikä sekin oli tosin herättänyt aluksi uimataidottomassa puolikuulaisessa epävarmuutta ja levottomuutta. Matkan aikana hän kuitenkin oli tajunnut tehtävänsä merkityksen. Laivalta kun ei ollut hyvä päästää ketään ennen aikojaan hakemaan muita Herran palvelijoita apujoukoiksi, ja toisaalta jonkun oli oltava ottamassa vastaan ristiretkeltä palaavia puolikuulaisia, jotka saattaisivat olla huonossakin kunnossa. Jopa siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että kaikki menisi pieleen ja kukaan ei selviäisi ulos laivalta... Noh, vaikkei Ardante ollut klaaninsa nopein juoksija, oli hän tuntovammaisuutensa ansiosta luultavasti kestävin ja saisi vietyä suruviestin eteenpäin vaikka se sitten kuluttaisi hänen omat voimansa peruuttamattomasti loppuun.

Kun ruskeankirjava joukko sitten saapui aamun koitossa hiekkarannalle, pysäytti Ardante vastentahtoisesti omat juoksuaskeleensa ja jäi katsomaan sydän syrjällään sukulaistensa perään. Ei ollut helppo jäädä vain yksin odottamaan miten toisille kävisi.
"Sotaonnea", uros murahti kaikille yhteisesti, mutta suuntasi katseensa erityisesti lempisisareensa Quantaan, joka hetken kuluttua loittoni muiden muassa merelle. Luppakorva jäi yksin miettimään kuolevaisuuden käsitettä ja sitä, miten hävettävän vähän hän oli tähän mennessä tullut ajatelleeksi kasvattinulikkansa Pohjantähden tulevaisuutta. Ardante päätti heti täältä päästessään lähtevänsä liittämään nartun johonkin laumaan, jotta tällä olisi paikka johon paeta, mikäli "Ari-isälleen" joskus kävisi jotakin.

// Mezzi, kun puolikuulaiset ovat menneet, niin otetaan parin tovin aikaskippaus ja tuodaan sitten Zecor & Zésira paikalle. Muistaakseni sovimme silloin joskus, että kaksikko on tavannut vastikään jossain ja olisi menossa ihan muuten vain laivalle, kunnes asiat alkavatkin mennä pieleen. //

Re: Laivasota, näytös I
Post by lr on Apr 15, 2012, 13:16

Antareksen ajatukset olivat hieman sekaiset, mutta suuri kostonhimo oli kuohahtanut nuorukaisen sisällä. Huonot uutiset Charasta ja Rhiannonista olivat saaneet nuoren puolikuulaisen erittäin vihaiseksi. Taistelutahto oli kasvanut valtavaksi ja Antares tuskin malttoi odottaa, että pääsee teurastamaan koko Lahkon. Kenellekkään ei annettaisi armoa.
Ennen veteenastumista, huomasi Antares veljensä vilkaisevan tätä. Antares katsoi Kekouania takaisin silmiin. Nyt olisi aika tehdä selvää siskon ja äidin tappajista.

Niinpä Antares lähti kahlaamaan kohti laivaa ja pian kahlaaminen jo muuttui uimiseksi. Välillä katse kiersi muissa puolikuulaisissa. Uros toivoi sydämensä pohjasta, että kaikki omat selviäisivät suurimmilta vaurioilta. Nyt sai kyllä Lahko turpiinsa.

Re: Laivasota, näytös I
Post by maya on Apr 15, 2012, 20:05

Kahdeksan sukulaisensa kanssa juostessaan Idony oli tuntenut jotain ilottoman tyytyväisyyden tapaista. Se oli ylpeä, kun oli kyennyt tiedoillaan lahkolaisten roskalaivasta kyennyt merkittävästi osallistumaan näinkin mittavaan ja ehdottoman kunniakkaaseen operaatioon. Omituiset, jostain syystä epämääräisesti huonolta omatunnolta haiskahtavat pistokset olivat hiukan kiusanneet Idonya Carmiksen metsän kokoontumisessa, ja se oli vain iloinen, että nyt tilanteesta oltiin päästy pois ja oli tekojen aika. Se, että taisteluun lähteneestä joukosta kukaan ei ollut osoittanut pelkuruuden merkkejä, sai keltaturkkisen puolisuden olon määrätietoisemmaksi ja askeleen kimmoisammaksi.

Idony hidasti vauhtinsa rannalle saapuessaan tasatakseen hengitystään sekunnin verran ja kerätäkseen samaisen ajan verran voimia uintimatkaan. Nartusta tuntui kiusalliselta heittää vilkaisuja muuhun puolikuulaisjoukkoon, etenkin Ardanteen. Viime tapaaminen oli päättynyt melko nihkeään eroamiseen, eikä Idonyn tehnyt sitä mieli muistella juuri nyt. Niinpä katse tiukasti merta kohti suunnattuna narttu hölkytteli loiskien veteen, eikä ilmaissut ulospäin mitenkään kuulleensa veljensä sotaonnitoivotusta. Välinpitämättömyydestä seurasi taas uusi omantunnonpistos, mutta Idony päätti olla välittämättä siitäkin.
Muun joukon kanssa koirasusi lähti lipumaan vedessä kohti määränpäätä.

Re: Laivasota, näytös I
Post by tahmis on Apr 17, 2012, 6:51

Vähän alle kahden vuoden ikään ennättänyt nuorikin puolikuulainen oli saanut Tarinankertojan käskyn lähteä tälle veriselle venereisulle. Koirasusi oli jonkin aikaa ennen suvun koollepanoa tavannut Belliksen vähemmän virallisissa merkeissä, ja sen ensitapaamisen myötä oli Gioconda ryhtynyt arvostamaan klaaninsa vanhinta. Ehdottomasti mitään vastaanpanemista koiran valtaannoustulle ei sirppiotsaisella ollut ja se saattoi tuntea olonsa harvinaisen ylpeäksi kuultuaan nimensä kutsuttavan tätä harhautusta varten. Jo ennen lähtöä olikin koirasusi kyennyt nukkumaan tai muuten lepäämään hyvin niukasti jännityksen ja jonkinlaisen sairaan verenhimoisen kiihkon pauhatessa sen sisällä, riivaten ja miellyttäen nuorta puolikuuta halki odotuksen, ja lähtöstartin pamahdettua, nyt sukulaistensa kanssa kohti lahkolaisten tukikohtaa juostessaan, voi miten hulluksi se tunsikaan tulevansa pyrkiessään pitämään saman tahdin kuin ehkä jonkin verran raskasrakenteisammat klaanilaisensa. Oli päästävä perille nyt heti!

Enemmän tai vähemmän tietoisesti kulki Gioconda siskonsa Quen lähettyvillä koko matkan ajan ja lopulta seurasi mitään sanomatta tätä mereen. Kovin usein ei ollut koirasusi tuohon suolaisuuteen hakeutunut, mutta täysin uimataitoinen ja valtavalla poltteella pakattu naaras ei suonut ajatustakaan vedelle. Saari ja sen kylkeen ajautunut laiva oli jo aivan Gicon ulottuvilla. Nuorikko oli saanut valtavan liian kauan odottaa saavansa upottaa koulutetut hampaansa kurjan lahkolaisen lihaan, eikä se malttanut odottaa.

Re: Laivasota, näytös I
Post by lara on Apr 17, 2012, 21:45

Quanta oli suorastaan innoissaan tästä tilaisuudesta. Bileet lahkisten kanssa, mikäs sen hauskempaa! Puolikuu oli aina ollut voittamaton kuin digimon, niin se vain oli, ja olisi muuten tälläkin kertaa. Juhlan kunniaksi se oli kuitenkin sonnustautunut vihreään armoriinsa aina epämääräistä kypäräänsä myöten. Olisipa lahkolaisilla ihmettelemistä moisessa varustuksessa, puutarhakuokasta nyt puhumattakaan.

Varsin vakavana se kuitenkin kuunteli briiffauksen Bellikseltä, osoitti nyökytellen ymmärtäneensä ohjeet mainiosti. Kuten kaikki muutkin, se asteli mereen varsin määrätietoisena. Hetken sitä mietitytti nahkapanssarin kohtalo suolavedessä, mutta taistelu vei voiton hienostelusta. Eipä aikaakaan, kun se rantautui muiden kanssa saarelle pilaamaan pahaa aavistamattomien lahkolaisten laivahengailut.

Re: Laivasota, näytös I
Post by ish on Apr 19, 2012, 9:50

Jeremiel pysytteli laivaa kohti matkaavan joukon hännän huippuna, pitäen silmällä ympäristöä ja nuorempia klaanilaisiaan. Porukan vanhimpana Jeremiel koki tehtäväkseen katsoa, että jokainen nuori puolikuu pääsisi hengissä laivalta, mutta hän ei kuitenkaan aikonut alkaa paapomaan suskulaisiaan. Tulevan aiheuttama odottava väreily ilmassa sai Jeren suupielet nousemaan tyytyväiseen ja raukeaan hymyyn: tänään katkottaisiin luita, puolitettaisiin kasvoja ja lahdattaisiin lahkolaisia niin paljon, kuin vain ehdittäisiin!

Jere kahlasi veteen nuorempiensa perässä, tarkistaen vielä selustan ja jättäen Ardanten seisomaan yksinään rannalle. Pitkin ja rauhallisin vedoin narttu lähti uimaan laivaa kohden, eikä mennyt kovin kauaa, kun luppakorvaisen tassut jälleen löysivät maata alleen.

Re: Laivasota, näytös I
Post by ticarri on Apr 24, 2012, 19:09

// Joo eli nyt siis Zéssi/ Ardante/ Zecor osuus. //

Kirjava nuorukainen kulki eteenpäin kevyt hymy huulillaan. Zecor oli hetki sitten kohdannut vanhan tutun, Zésiran utuisella hiekkarannalla. Aamu oli vasta alkamassa ja lahkolaiskaksikko oli päättänyt hyvissä ajoin käydä laivalla. Zésiralle laiva oli tuttu varmasti monellakin tapaa, mutta Zecor pääsi vasta nyt Lahkoon liittyneenä ihailemaan ihmisten rakennelmaa myös lähempää. Olihan hän saarella vieraillut aiemminkin, muttei laivan sisälle ollut uskaltanut livahtaa silloin vielä Lahkoon kuulumattomana.
”Miten olet voinut? Viime tapaamisesta kun on aikaa”, uros kysyi kohteliaan ystävällisesti raidalliselta naaraalta, josta oli muodostunut urokselle ainoa ystävä tällä saarella. Raitaturkki itse tosin taisi ajatella aivan erilailla uroksesta, mutta Zecor ei aikonut vaientaa lämpöisiä tunteitaan, jotka tuntuivat välillä kovasti ystävyyttä syvemmiltä.

Uros hymähti tyytyväisenä ja kohotti katseensa udun keskellä näkyvään valkeaan laivaan, joka lepäsi rauhallisena pienellä saarellaan. Siellä tapahtuvaa teurastusta uros ei kyennyt näin kaukaa erottamaan eivätkä äänetkään kantautuneet rantaan asti. Huonompi seikka sikäli, sillä kaksikko olisi varmasti paennut hiekkarannalta saman tien, jos olisi osannut aavistaa mikä heitä laivalla ja oikeastaan jo rannalla odotti.

Re: Laivasota, näytös I
Post by .hitodama on Apr 25, 2012, 20:47

Sukulaistensa mentyä jäi Ardante hyväksi toviksi istuksimaan ihan omassa rauhassaan rannalle, kunnes jostakin hänen sivustastaan alkoi yllättäen kuulua askellusta ja vaimeaa jutustelua. Uros nousi seisomaan ja jäi synkkänä odottamaan, ketkä maailma oli päättänyt tänne näin mahdottoman huonona hetkenä kuljettaa.

Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin oli Zésira kuin Herran johdatuksesta jäänyt yöksi pääsaaren puolelle, sillä heti ensitöikseen aamusella hän oli tavannut ystävänsä - vaikka naaras itse ei varmaankaan kyseistä sanaa olisi osannut sudesta käyttää - Zecorin ja saanut tämän tulemaan mukanaan laivalle. Vaikka nyt kävellessään kirjavan hukan vierellä oli raitaturkki yhtä ilmeetön kuin aina muulloinkin, oli hän sisimmässään ihan hyvillään toisen seurasta. Zecor kun oli niitä harvoja koiraeläimiä, jotka eivät vaikuttaneet pyrkivän mahdollisimman nopeasti pois puunaamaisen lahkolaisen seurasta.
"Ei minulla mitään, mutta Djalasta en ole ihan varma. Näin nimittäin jotakin, mistä en oikein tiedä mitä ajattelisin", koirasusi selosti totuudenmukaisesti ruoskaansa hampaissaan pidellen.
"Tapasin johtajamme heidän ollessa..."

Kahden koiraeläimen astuessa esiin ei Ardante ollut uskoa silmiään, sillä kauhukseen hän tajusi tunnistavansa parivaljakon toisen osapuolen yhdeksi niistä lahkolaisista, jotka olivat muinoin hyökänneet koko Puolenkuun klaanin kimppuun. Samalla hetkellä myös Zésira havaitsi rannalla seisovan jätin, jätti lauseensa kesken ja jähmettyi niille sijoilleen.
"Puolikuulainen", naaras henkäisi tukahtuneesti ja käänsi nopeasti katseensa kohti laivasaarta. Tuntemukset, joita syntyperäinen lahkolainen muiden Herran palvelijoiden olemuksista aisti, saivat hänet pudottamaan ruoskansa ja näyttämään kauhistuneemmalta, kuin varmasti koskaan aikaisemmin elonsa aikana. Ardante sen sijaan piti kiinni tehtävästään, ja vaikka lahkolaiset tulivatkin väärältä suunnalta, lähti hän jyräämään suoraan kaksikkoa kohden. Mokomia ei saisi päästää laivalle sotkemaan yllätyshyökkäystä!

Re: Laivasota, näytös I
Post by ticarri on Apr 26, 2012, 12:58

Zecor höristeli korviaan ja olisi varmasti ilmehtinyt hämmentyneenä, jos se olisi ollut hänelle vain jollakin tapaa ominaista. Uros kuitenkin huokaisi hiljaa ja oli esittämässä jatkokysymystä, kun Zésira äkisti pysähtyi ja uros itsekin huomasi kauempana seisovan järkyttävän ison ruskean koirasuden. Kirjava nuorukainen ei omannut kovinkaan laajaa kokemusta puolikuulaisista, joten eipä hän osannut tätä yksilö klaaniin liittää, mutta Zésiran tukahtunut henkäisy sai uroksen seisahtumaan ja katsomaan lievästi järkyttyneenä ruskeaa urosta.
Muutoin susi piti kasvonsa yhtä ilmeettöminä kuin muutoinkin.

Jos puolikuulainen ei olisi kohdistanut katsettaan heihin ja lähtenyt ilmeisesti tappo mielessä kaksikkoa kohden olisi Zecor varmasti kehottanut kaksikkoa vain livistämään äkkiä puiden sekaan. Nyt suden aivot löivät kuitenkin ensikertaa tyhjää ja kesti muutaman sekunnin verran ennen kuin uros sai jalkansa liikkeelle.
"Juokse", kuului käskevä komento raidakkaalle naaraalle ja uros yritti tuupata toista liikkeelle. Puolikuulainen läheni kuitenkin huimaa vauhtia ja uros pelkäsi, ettei kaksikko kerkeäisi kääntämään nokkaansa ajoissa, tai mikä pahinta, ettei Zésira edes haluaisi paeta. Jääräpäiseltä naaraalta se tuskin olisi ollut ihme. Lisäksi Zecor ei tuntenut sitä mitä naaras tunsi. Laivan tapahtumat olivat nuorukaiselta piilossa ja hän valmistautuikin lähinnä ottamaan iskut vastaan. Miekkaa susi ei napannut hampaisiinsa, sillä ei kokenut olevansa esineen kanssa vielä yhtä sujut, kuin omien hampaidensa.

Re: Laivasota, näytös I
Post by .hitodama on Apr 30, 2012, 12:41

Zésira ei vaikuttanut edes tajuavan puolikuulaisen lähestymistä, vaan hän näytti jähmettyneen silkasta kauhusta paikoilleen. Toisten lahkolaisten tuska ja epätoivo hyökyi murskaavana hänen ylitseen ja toi kamalalla tavalla elävästi hänen mieleensä sodan, jossa naaras oli menettänyt oman isänsä. Silloin hän oli kuitenkin ollut edes itse paikan päällä ja tehnyt kaiken voitavansa, nähnyt toisten taistelun omilla silmillään. Nyt raitaturkki ei voinut kuin kuunnella mykkänä järkytyksestä sisintään, joka vavahteli Herran kansalaisten jaetusta piinasta.

Vasta Zecorin karjaistessa selvän käskynsä ilmoille tajusi Zésira, ettei hän paikoillaan nököttämällä saanut mitään aikaiseksi. Epäonnekseen naaras ei tosin mieltänyt juoksukomentoa pakenemisyritykseksi, vaan kuin lumouksesta tosimaailmaan pudoten ravisteli hän nopeasti päätään ja lähti juoksemaan suoraan kohti merta, kohti laivasaarta. Ardante, joka oli jo suhteellisen lähellä lahkolaiskaksikkoa, murahti ärtyneesti tietäessään, ettei enää saisi muutettua kurssiaan ja pidettyä samalla itseään tasapainossa. Niinpä hän laski päänsä alas ja suuntasi jyräiskunsa kohti susiurosta, tarkoituksenaan sysätä tämä voimalla maahan ja käydä vasta sen jälkeen pitämässä huolta siitä, ettei tämän toveri ehtisi päästä veteen saakka.

Re: Laivasota, näytös I
Post by ticarri on May 1, 2012, 12:34

Zecor alkoi menettää otetta rautaisista hermoistaan viimeistään siinä vaiheessa kun Zésira ei osoittanut minkäänlaista kykyä liikkua. Naaras seisoi kauhusta kankeana paikoillaan ja puolikuulainen sen kuin jatkoi jyräystään. Kuolemahan tässä pian kohtaloksi koituisi.
Käsky kuitenkin upposi naaraaseen, joskin aivan väärällä tavalla. Koirasusi lähti rynnimään vettä kohti, kohti laivaa ja sinnehän kaksikon ei pitäisi paeta. Pitäisi kääntää kelkka sinne mistä oltiin tultukin.
”Zésira!” kirjava karjaisi koko voimallaan ennen kuin sai massavan uroksen kylkeensä.

Zecor horjahti voimalla kumoon puolikuulaisen jyrätessä esteet pois tieltään. Ilma pakeni keuhkoista ja sudella meni hetki ennen tajutakseen miten päin maassa edes makasi. Uros haukkoi happea ja vilkuili ympärilleen yrittäen paikantaa missä jätti sillä hetkellä jyräsi.
Tajunnan palatessa jälleen maan pinnalla uros ponkaisi itsensä pystyyn parahtaen kuitenkin pistävän kivun vuoksi. Kylkeen koski ja hengittäminen tuntui tuskalliselta. Siitä huolimatta susi lähti liikkeelle, hän ei antaisi puolikuulaisen runnoa raidallista toveriaan.

Re: Laivasota, näytös I
Post by .hitodama on May 7, 2012, 19:30

Zésira oli suorastaan kuuro nimensä huutamiselle, sillä Herra huusi vieläkin lujempaa hänen sisässään. Kuitenkin, kun luppakorvainen puolikuulainen saavutti liian pitkäksi ajaksi paikoilleen jämähtäneen Zecorin ja jysähti tätä vasten pelottavan rusahduksen saattelemana, rikkoutui raitaturkkisen naaraan lumous ja hän jarrutti jyrkästi tajutessaan, että toverilleen oli käynyt äänestä päätellen enemmän tai vähemmän pahasti. Kääntyessään katsomaan taakseen nuorikko näki susiuroksen retkottamassa maassa ja kammottavan hetken ajan hän luuli jääneensä täysin yksin: Zecor oli kuollut, Herra hylännyt. Mutta ei, Herra oli ainoastaan vaimentanut äänet palvelijansa mielestä jättääkseen tälle vapauden valita vapaasti seuraavan siirtonsa, sillä samassa kirjava uros ryhtyikin nousemaan ylös ja osoitti näin olevansa hengissä. Se sai koirasuden tajuamaan, että heidän olisi laitettava tämä vahtikoiraksi jätetty puolikuulainen lihoiksi, ennen kuin matka voisi jatkua.

Ardante jatkoi juoksuaan vielä hetken törmäyksen jälkeenkin, sillä kun uros kerran oli vauhtiin päässyt, ei hän saanut edes itse itseään noin vain pysähtymään. Lopulta hän kaarsi kuitenkin takaisin kohti lahkolaisia vain nähdäkseen, että rajusta rysäyksestä huolimatta kaksikon urospuolinen edustaja kampesi itseään pystyyn ja naaraskin juoksi takaisin rannalle, kohti maahan pudonnutta asettaan. Myös Ardante lähti jälleen matkaan, tällä kertaa kohti vaarallisemmassa kunnossa yhä olevaa Zésiraa. Raitaturkki oli puolikuulaista nopeampi juoksija, joten hän ehätti syöksymään ruoskansa luokse ja nappaamaan sen leukojensa väliin, mutta samassa jättimäinen uros jo olikin hänen vierellään, vieläkin jättimäisempi tassu kohotettuna ilmaan. Peläten toisen tähtäävän hänen päähänsä Zésira käänsi aseensa luupiikin kohti hyökkääjää, mutta Ardanten tassu iskikin murskaavalla voimalla maahan painautuneen lahkolaisen jalalle. Luun murtuessa lävisti käsittämätön kipu naaraan tajunnan ja sai hänet huutamaan sekä pudottamaan vasta poimimansa ruoskan takaisin hietikolle.

Re: Laivasota, näytös I
Post by ticarri on May 14, 2012, 16:02

Kookas puolikuulainen ei tuntunut hidastavan tahtiaan saati väsyvän koostaan huolimatta. Tämä kohotti tassunsa kohti Zésiraa ja Zecor ehtikin parkaista hätääntyneenä ennen kuin isku tämähti vasten raidallisen naaraan jalkaa. Rusahdus oli ilkeän kuuloinen eikä Zecor voinut olla luimistamatta korviaan rynniessään kohti puolikuulaista. Uros oli nopea ja voimakas, vaikka ei vetänytkään vertoja puolikuulaiselle. Yrittää kuitenkin piti, jotta Zésira saisi terveet jalkansa alleen.
”Hei sinä, punkero!” uros karjui, vaikkei moinen ollut sudelle lainkaan ominaista. Hänen oli kuitenkin saatava toisen huomio itseensä ja yleensä haukkuminen tepsi tehokkaasti.

Kirjava uros hyppäsi ja yritti loikata puolikuulaisen selkään, jotta saisi mahdollisesti horjutettua toisen tasapainoa. Samalla Zecor yritti iskeä hampaansa luppakorvaisen paksuun niskaan saadakseen varmasti otteensa pitämään.

Re: Laivasota, näytös I
Post by .hitodama on May 15, 2012, 19:18

Hetkeen Zésira ei kyennyt kuin huutamaan tuskasta ja vetämään raajansa refleksinomaisesti vasten itseään kuin peläten, että puolikuulainen tekisi saman tien selvää kaikista neljästä koivesta. Pian adrenaliinista ja muista hormoneista koostuva aalto kuitenkin tulvahti lahkolaisen aivoihin ja sai säryn hellittämään, sai sen turtumaan jotta koirasusi juoksisi pakoon tai puolustautuisi vihollisen kynsiin pyörtymisen sijasta. Siitä huolimatta kipu vääristi yhä naaraan kasvoja, kun hän katsahti nopeasti kohtaa, jossa jalkansa oli äsken ollut. Tuntuikin jotenkin hullulta että luu olisi katkennut pelkästään luppakorvan painosta, joten raitaturkki ei ihmeemmin yllättynyt nähdessään hiekasta törröttävän kiven, jonka reunaa vasten koipensa oli puristunut. Murikka oli nyt punainen jokusesta veripisarasta, joka ihon hiertyessä rikki oli sen pinnalle hankautunut.

Zésiran koettaessa huumaantuneena kerätä itseään takaisin kasaan astahti Ardante nopeasti pois rampautetun lahkolaisen luota ja kääntyi katsomaan toisen mokoman tilaa. Hän ei ehtinyt kuin murahtaa ilmeettömästi uroksen laukoessa heikkoja herjoja häntä kohden, ennen kuin tämä olikin jo loikannut ilmaan tarkoituksenaan päästä puolikuulaisen selkään. Luppakorvainen ei tiennyt tulisiko se olemaan hyvä vai huono asia, mutta yhdestä hän oli kuitenkin varma jo ennen kuin se tapahtui: hän kaatuisi. Kirjava susiuros oli sen verran suurikokoinen vastus, että tämän paino riittäisi kyllä horjuttamaan hänen tasapainoaan, mikä tuntoaistittoman otuksen kohdalla oli aina varsin kriittistä. Hänen refleksinsä eivät korjanneet hänen asentoaan automaattisesti asennon muuttuessa, joten niin kuin Ardante oli ennakoinutkin, rysähti hän suorastaan holtittomalla tavalla maahan Zecorin tömähtäessä vasten hänen niskaansa. Jättikokoinen puolisusi ei tuntenut ihoonsa pureutuneita hampaita, joten niistä täysin piittaamatta uros ryhtyi saman tien kiemurtelemaan itseään parempaan asentoon ja hakemaan ulottuvilleen mitä tahansa osaa vihollisestaan. Mitä tahansa, mihin voisi iskeä hampaat kiinni ja kostaa tällainen typerä ilmahyökkäily!

Re: Laivasota, näytös I
Post by ticarri on May 15, 2012, 20:34

Zecor ei hyökkäykseltään kerinnyt pahemmin vilkuilla Zésiran suuntaan, mutta ainakin huuto tuntui hiljenevän ja jonkinlaista liikehdintää oli sivusilmällä aistittavissa.
Kirjava susi pyrki kuitenkin keskittymään nyt juroon puolikuulaiseen joka ei tuntunut sen pahemmin ärsyyntyvän kuin mitään muutakaan. Ainoastaan koirasusi kääntyi aavistuksen, mutta alta pakenemiseen ei ollut aikaa.

Suureksi hämmästykseksi Zecor sai kun saikin otteen Puolikuun niskasta ja nyt hampaitaan vimmatusti yhteen purren kookas uros yritti hakea jaloilleen vastinetta keltaturkin ryömiessä ihmeen vimmalla pystyyn.
Puolikuulainen ei tuntunut välittävän lahkolaisen hampaista, ei edes huomioinut niitä. Tämä oli häkellyttävää ja reaktiota ihmetellessään jokseenkin kokematon Zecor ei kerinnyt väistää ennen kuin valtava koirasusi sai otteen hänen hännästään voimakkailla leuoillaan. Häntä ei ollut ruumiinosana mitenkään tärkeä, eikä Zecor juurikaan hätääntynyt, helpottui enemmänkin, ettei uros saanut otetta esimerkiksi jalasta. Kylkeä kuitenkin pisti järjettömästi eikä hengityksen kiihtyminen auttanut lainkaan. Jokainen hengenveto koski ikävästi vaikka tapahtuman tiimellys ja adrenaliini olivatkin osaltaan tuskaa lievittäneet.
Zecor murisi varoittavasti ja irrotti otteensa puolikuulaisesta hakien samalla tukevan jalansijan. Sen löydettyään yritti uros hieman hätiköiden iskeä hampaansa jonnekin kellertävän uroksen kasvoihin, joskaan ei ollut lainkaan varma onnistumisestaan. Häntäänkin nimittäin koski järjettömällä tavalla ja mikäli toinen vain kiskoisi häntä mukanaan, ei uros kyennyt tekemään juuri mitään.

Re: Laivasota, näytös I
Post by .hitodama on May 16, 2012, 1:18

Ardante sai jalkansa alleen kieppuessaan vauhdikkaasti hietikolla ja koettaessaan hamuta vihollista hampaisiinsa. Uros ei tiennyt mitään verinoroista, jotka lähtivät virtaamaan pitkin hänen niskaansa lahkolaisen tekemistä haavoista, eikä hän niin ikään ollut yhtään varma mihin viimein sai leukansa louskautetuksi. Hän kuitenkin haistoi, maistoi ja näki karvaa sekä painoi leukansa kiinni samalla, kun ryhtyi nousemaan jokseenkin huojuvasti seisomaan.
Päästyään ylös puolikuulainen hahmotti ympäristöään jo paremmin ja tajusi, että piteli paraikaa kiinni susiuroksen hännästä. Huomio ei kieltämättä ollut paras mahdollinen, sillä hännän jääminen puristuksiin ei juurikaan estänyt toista käymästä vastahyökkäykseen, minkä luppakorvainen saikin havaita hukan purukaluston tullessa epämiellyttävän nopeasti päin hänen naamaansa. Silmiensä puolesta pelästyvä Ardante veti pikaisesti päätään kauemmaksi irrottamatta kuitenkaan otettaan vastustajan hännästä, minkä hän toivoi pakottavan lahkolaissaastan jättämään hänen kasvonsa rauhaan.

Tällä välin Zésira oli päässyt niin ikään jaloilleen ja saanut ruoskansa jälleen hampaisiinsa. Sydän pamppaillen hän katseli, kuinka kaksi suurikokoista urosta painiskeli yhtenä myttynä rannalla, eikä uskaltanut tunkea aseineen väliin peläten voivansa satuttaa vahingossa Zecoria. Kun kaksikko sitten nousi ylös näki raitaturkki tilaisuutensa viimein tulleen, sillä puolikuulainen vaikutti keskittyneen melkoisella antaumuksella toisen uroksen hännän murjomiseen, eikä piitannut rampautetusta naaraasta mitään. Nilkuttaen kolmella jalalla niin nopeasti kuin pääsi hilautui Zésira lähemmäksi tapahtumien keskipistettä ja heilautti ruoskansa ilman halki saaden sen kietoutumaan luppakorvajätin takajalkaan. Lahkolainen kiskaisi, mikä sai puolikuulaisen menettämään jälleen tasapainonsa ja tuiskahtamaan hietikolle. Paha kyllä hän puristi samassa myös kouristuksenomaisesti leukansa yhteen kaikella voimallaan yhtään ajattelematta sitä, miten lähinnä luusta ja karvasta koostuvan hännän moisessa menossa kävisi.

Re: Laivasota, näytös I
Post by ticarri on May 16, 2012, 20:11

Puolikuu kiskoi päätään valitettavasti kauemmas Zecorista eikä uros liiemmin ylettänyt iskemään hampaitaan kohteeseensa. Kipu hännässä tosin kasvoi entisestään ja kimeä uikutus karkasi kirjavan nuorukaisen huulilta hänen peruuttaessaan saadakseen häntäänsä jälleen liikkumavaraa.
Lahkolainen joutui liiaksi keskittymään omana kohtaloonsa ja kirvelevään kipuunsa niin ettei Zecorille pahemmin jäänyt aikaa tarkkailla mitä raidallinen toveri teki. Ilmeisesti hengissä naaras oli ja toivottavasti jo kaukana rannalta. Zecor ei tosin ollut varma selviäisikö itse pois tästä tilanteesta jos Zésira ei ollut tarjoamassa apuaan, mutta rampa naaras tuskin olisi kyennyt mitään tekemään. Kyllä hän varmaan pakoon pääsisi, kunhan saisi itsensä irti. Massiivinen puolikuulainen kun ei vaikuttanut kamalan nopealta.

Äkkinäinen nykäisy sai Zecorin parkaisemaan ja haukkomaan henkeään kun puolikuulainen rysähti maahan vetäen Zecoria mukanaan. Susi oli kuitenkin liian massava, jotta olisi lähtenyt liikkeeseen täysin mukaan. Aavistuksen uros liukui mukana ja takajalat pettivät liikkeen suuntautuessa peräpäähän. Lopulta liikerata kuitenkin seisahtui hännän nikamien rusahtaessa poikki muutamasta eri kohdasta. Nahka repeytyi ja Zecor humahti kasvot edellä hiekkaan vinkuessaan tiimellyksen lomassa. Häntää poltteli, tai sitä puolikasta mikä siitä oli tallella, eikä uros ollut varma mitä kaikkea oli siinä mukana menettänyt. Hännänraato vuosi verta ja uros pusersi itsensä pystyyn silkan adrenaliinin avulla yrittäen samalla hahmottaa tilannetta. Zésira seisoi jossakin kauempana.
”Juokse!” uros ärjäisi ja lähti kohti naarasta aikeinaan tuuppia itsepäisen naaraan liikkeelle vaikka väkisin. Lisäksi hän varmaan joutuisi avittamaan koirasuden kulkua rikkoutuneen jalan vuoksi. Tietysti hän voisi myös antaa raidalliselle etumatkaa ja itse viivyttää puolikuulaista.

Re: Laivasota, näytös I
Post by .hitodama on May 19, 2012, 13:14

Ardanten jymähtäessä maahan kuului jostakin niin kammottava rutina, että hetken uros ehti jo kuvitella olevansa itse mennyttä. Hänellä ei ollut hajuakaan mikä oli mahtanut mennä rytäkässä rikki, mutta vihollisensa ryhtyessä ulisemaan tuskasta tuli puolikuulainen helpotuksekseen siihen tulokseen, että ilmeisesti vahinko ei ollutkaan tapahtunut hänelle. Luppakorva avasi vaistomaisesti kiinni painetut silmänsä, näki veren värittäneen hietikon punapilkulliseksi ja suden kieriskelleen irti vastustajansa välittömästä läheisyydestä. Aluksi näkymä tuntui täysin absurdilta, sillä Ardantehan piteli yhä toista hännästä kiinni - miten tämä siis saattoi olla yhtä aikaa tuolla ja täällä? Vasta sylkäistessään elottoman, riivityn hännänpalan suustaan uros tajusi mitä oikeastaan oli tapahtunut, eikä hän tosin ehättänyt sitäkään turhan pitkään hämmästellä.

Zésira luuli kääntäneensä taistelun lahkolaisten eduksi, kunnes puolikuulaisen tavoin myös Zecor kaatui maahan ja päästi sydäntäsärkevän ulahduksen, joka ei voinut kertoa kuin äärimmäisen suuresta tuskasta. Raitaturkin mieli synkkeni entisestään, mutta hän ei suostunut siitä huolimatta enää perääntymään. Naaras koetti kiskoa aseensa vapaaksi, mutta luppakorvajätti oli liian painava ja piti ruoskan painettuna tiukasti jalkansa ja hiekkarannan väliin. Zésira tempoi minkä kerkesi, mutta jopa häntäpuoleksi päätynyt susiuros pääsi jaloilleen ennen kuin ase oli hievahtanutkaan paikoiltaan.
"Tämä pitää tappaa!" nuorikko huusi taipumattomasti lahkokielellä toverilleen, joka yritti jälleen saada häntä pakenemaan paikalta. Ja koska ruoskaa ei kerran saanut irti puolikuulaisesta, oli sitä käytettävä siinä missä se oli mahdollista; niinpä raitaturkki käänsi aseen pistinpuolen esiin, väisti kömpelösti häntä lähestyvän Zecorin ja iski terän kaikin voimin vasten Ardanten reittä. Piikki pureutui syvälle, mutta Zésiran suureksi järkytykseksi uros ei reagoinut siihen yhtään mitenkään - ei huutanut, ei kavahtanut, ei väräyttänyt silmäluomiaankaan. Sitä vastoin jätti vain jatkoi tappelua kuin mitään ei olisi tapahtunut ja puristi leukansa naaraan toimivan etujalan ympärille sekä kiskaisi tämän vierelleen sannalle. Lahkolainen ynähti yllätyksestä ja tuskasta, muttei irrottanut otettaan aseensa varresta, minkä ansiosta pistin repeytyi ulos puolisuden lihasta melkoisen verenvuodon saattelemana.

// No niin, olisivatkohan nämä nyt ottaneet niin paljon turpiin, että olisi Vanesan aika saapua avuksi ja saada porukka pakenemaan? =3 //

Re: Laivasota, näytös I
Post by tucci on Jun 10, 2012, 22:57

Laivalla alkoivat äänet hiljentyä, kaikki kannella olleet lahkolaiset oli lopullisesti vaiennettu. Yksi vinttikoirasukuinen siro ja nuori narttu oli kuitenkin päässyt pakenemaan usean sattuman kautta. Äidiltään jäänyttä miekkaa hampaissaan puristaen musta lahkolainen räpiköi aaltojen seassa kohti Andriaanan rantaa.

Keskittäessään katseensa viimein itse hietikkoon Vanesa Musta hätkähti nähdessään taistelun olevan käynnissä täälläkin. Kaksi lahkolaista, joista raidikkaan Vanesa ainakin muisti nähneensä taannoin kokouksessa, taisteli yhtä kookasta ja tanakkaa puolikuulaista vastaan. Puolikuulaisuros näytti kaukaa katsottuna eniten vuotavan verta, mutta vaikutti olevan tappion sijaan kuitenkin ennemminkin pahoin ärsytetty superpeto. Vanesalle ei herännyt siis minkäänmuotoista taistelutahtoa, etenkin kun se tiesi että kohta olisi takaapäin tulossa laivalta palaava sotajoukko. Sydän pamppaillen narttu lähti juoksemaan lähemmäs rähinäkolmikkoa ja iski katanan hetkeksi hiekkaan voidakseen puhua.

"Meidän on päästävä pois täältä nopeasti! Laivalta tulee pian puolikuulaisia - ja paljon!" narttu huusi lahkoksi toisille ja tarrasi uudestaan miekkaan juosten vielä lähemmäs toisia. Äitinsä ja ihastuksensa kohtaloiden vuoksi koirasusi oli erittäin hysteerisessä tilassa, mutta se kokosi kuitenkin itseään sen verran, ettei tällä kertaa vaikuttanut ihan yhtä päämäärättömältä ja puhalluksella kumottavissa olevalta, kuten se oli laivan kannella varmasti vaikuttanut.

Re: Laivasota, näytös I
Post by ticarri on Jun 16, 2012, 15:20

Zecor ravisteli päätään Zésiran ryhtyessä uudestaan hyökkäykseen. Eikö naaraan itsepäisyys voinut olla edes aavistuksen verran lievempää. Kirjava susi kun alkoi hiljalleen vaipua epätoivoon puolikuulaisen vain rynniessä eteenpäin vaikka kaksi lahkolaista oli vastassa. Mikään ei tuntunut hidastavat kellertävää urosta saati pysäyttävän. Ruoskan luupiikin porautumineen reiteen näytti ikävältä ja varmasti myös tuntui siltä, mutta lahkolaisten hämmästykseksi puolikuulainen ei tuntunut reagoivan millään lailla.
”Ei meillä ole voimia tappaa sitä, yritä jo ymmärtää!” uros huusi epätoivoisesti juosten samalla kuitenkin raidallisen naaraan rinnalle. Kirjava susi yritti koko massallaan tyrkätä suuren puolikuulaisen kumoon, jotta he mahdollisesti saisivat pientä etumatkaa pakoa varten. Hän ei suostuisi menettämään Zésiraa lähtemällä, mutta jäämisestäkään ei ollut apua.
Etujalallaan hän yritti vielä tyrkkiä Zésiraa kauemmas vihollisesta kunnes liikkeen keskeytti huuto.
Susi siirsi katseensa mustaan naaraaseen, joka yhtälailla hänen kanssaan oli pakenemisen puolella. Zecor nyökäytti rivakasti päätään ja yritti pukata Zésiran liikkeelle.

Re: Laivasota, näytös I
Post by .hitodama on Jun 18, 2012, 17:08

// Seuraavalla kierroksella voivatkin sitten minun puolestani he jo lähteä paikalta. TUKA tulevatko puolikuulaiset vielä poiskin sodasta tämän peli kautta ja MEZZI haluatko aloittaa kaksikolle uuden pelin vaikka Djalan metsään, koska nämä todennäköisesti pyrkivät kohti Femoria saaren eteläkärjen kautta? =3 //

Zésiran kaatuessa ja venäyttäessä pahasti toimivan etujalkansakin ryhtyi Ardante vuorostaan nousemaan pystyyn, jolloin myös ruoska pääsi pois jalan ja tantereen muodostamasta puristusotteesta. Aseen toisen pään repimästä haavasta taasen vuosi yhä runsaammin verta, kun puolikuulainen sai jalat alleen ja kääntyi kulmat kurtussa katsomaan kohti merta, josta näytti itse asiassa uivan rannalle vielä yksi koiraeläin, joka tummanpuhuvasta ulkomuodostaan päätellen ei ollut kukaan hänen sukulaisistaan. Onneksi toiset lahkolaiset eivät kuitenkaan vaikuttaneet vielä havainneet apujoukkoja, sillä nämä olivat keskittyneet kiistelemään keskenään.

Vaikka kuulikin Zecorin vetoavat sanat ja ymmärsi jossakin syvällä sisimmässään niiden olevan totta, ei Zésira tuntenut voivansa jättää taistelua kesken kuin mikäkin pelkuri.
"Sitten kuolemme sitä yrittäessämme!" yltyikin raitaturkki kiihkoilemaan, kun toverinsa työnsi kaukaisuuksia tuijottelemaan jämähtäneen luppakorvan takaisin kumoon. Naaras olisi todellakin jäänyt vailla katumuksen hiventä uhraamaan itsensä, ellei aaltojen lomasta olisi samassa kömpinyt ylös vettynyt, musta tiskirätti, jonka vakautta tavoittelevasta olemuksesta huokui kaikesta huolimatta pelottavan selvänä se, mitä laivalla oli tapahtunut: Herran palvelijat olivat hävinneet. Kaiken kukkuraksi Zésira tunnisti sanaa tuhosta levittämään saapuneen koiraeläimen Koeth Mustan tyttäreksi, ylemmäkseen, joka antoi heille nyt selvän käskyn pelastaa sen mitä pelastettavissa oli - itsensä.
"Minä... En voi kävellä yksin", lahkolainen lopulta murahti tukahtuneesti ja painoi raivon sekä pettymyksen kyynelistä kostuvat silmänsä tiukasti kiinni. Tappio viilsi hänen sieluaan pahemmin kuin kuolema konsanaan.

Ardanten lennettyä liki selälleen hiekalle oli ruoska irronnut hänen jalastaan, joten puolikuulaisen vielä koettaessa selvittää missä oli maa ja missä taivas, nousi asettaan puristava Zésira istumaan. Tuska viilteli sietämättömänä hänen molempia etujalkojaan, joten sen enempiä lupia kyselemättä tökkäisi hän kepukan kiinni vierellään olevan Zecorin valjaisiin ja nappasi sitten itsekin niistä kiinni hampaillaan, aikeenaan kiskoa itsensä edes osittain uroksen selkään.

Re: Laivasota, näytös I
Post by tucci on Jun 20, 2012, 0:06

Vanesa seuraili hermostuneena ja ympärilleen levottomasti vilkuillen miten lahkolaiset suhtautuivat sen puheisiin. Oli erittäin vaikeaa pitää itsensä kasassa tietäessään mitä laivalla tapahtui juuri nyt, mutta Vanesa ei halunnut silti ihan kaikkien kuolevan. Se ei voinut pelastaa äitiään, mutta ei sen tarvitsisi jättää silti näitä kahta rannallaolijaa kuoleman omiksi.

Koirasusi luimisti hetkeksi huolestuneena korviaan huomatessaan naaraspuolisen lahkolaisen olevan jo puolirampa. Ehtisivätkö he kaikki kolme pakoon? Vanesa keräsi rohkeutensa ja miekka ojossa meni Zecorin ja Zésiran sekä puolikuulaisen väliin yrittäen samalla potkia räpiköivän vihollisen silmiin ja naamaan hiekkaa hidastaakseen entisestään tuon nousua.

Vanesa jatkoi kulkuaan lahkolaiskaksikon vierellä pyrkien tarkkaavaisena turvaamaan noiden selustan. Kunhan he pääsisivät turvallisesti pois maisemista niin sitten siro koirasusi ottaisi jalat alleen ja lähtisi hakemaan isäänsä.

// Ajattelin nyt tehdä niin että kannelta tulee vain Idony ja joku toinen, jotka ensimmäisinä saapujina tulevat Ardantea katsomaan ja lähtevät yhdessä poistumaan metsän suuntaan - tämä topick päättyisi siihen. Loput saavat sitten tyytyä laivalla lopettamiseen. Kuulostaako ok:lta? //

Re: Laivasota, näytös I
Post by ticarri on Jun 21, 2012, 12:38

// hito joo, jos Tucci antaa luvan kolmanteen peliin? //

Vasta musta koirasusi sai Zésiran tajuamaan asian todellisen laidan ja sen että kolmikon oli parasta pinkoa pakoon. Zecor huokaisikin helpottuneena kun Zésira aikoi tehdä selvää lähtöä pyrkiessään nousemaan.
”Anna minä autan”, uros kähisi ja siirtyi oitis raidallisen naaraan rinnalle jolloin Zésira jo tarttuikin hänen valjaisiinsa kiinni. Uusi paino toisella kyljellä vihlaisi kivuliaasti murtunutta kylkiluuta, mutta kirjava susi puri hampaitaan ja pyrki pitämään itsensä kasassa kummankin pakenemisen tähden.
Musta naaras kävi sen sijaan vihollisen kimppuun viivyttääkseen tätä ja Zecor ei voinutkaan kuin suoda kiitollisen katseen asetta pitelevään naaraaseen.
Uros kyykistyi aavistuksen jotta Zésira saisi itsensä paremmin kyytiin ja lähti lopulta kävelemään eteenpäin niin reipasta tahtia kuin uskoi Zésiran kestävän.


Kaksikon kulkeminen tulisi olemaan hidasta ja raskasta, mutta uros ei aikonut luovuttaa ja nieleskellen hän katseli valjaissaan roikkuvan naaraan vointia. Parantuminen veisi pitkän ajan, mutta Zésita oli sisukas. Naaras vain pitäisi saada raahattua turvaan, minne tämä haluaisikaan, oli Zecor valmis kantamaan toisen perille asti.

Re: Laivasota, näytös I
Post by .hitodama on Aug 19, 2012, 13:25

Ardanten koettaessa kömpiä pystyyn ryöppysi jostakin yhtäkkiä hänen naamalleen huomattavan häiritsevä kasa hiekkaa, jonka tunkeutuminen silmiin ja nenään sai koirasuden yskimään möreästi ja heiluttamaan päätään puolelta toiselle. Vaikkei voinut tuntea pikkuruisia hiukkasia naamallaan, tajusi hän niiden voivan pahimmillaan vaikka tehdä hänet sokeaksi tai ties mitä muuta, joten puolikuulainen katsoi tärkeämmäksi pitää huolta yhä jäljellä olevista aisteistaan kuin ryhtyä ahdistelemaan ylivoiman omaavia lahkolaisia, joten Herran palvelijat pääsivät pötkimään pakoon luppakorvaisen jätin sitä estämättä.

Zésiran möngittyä vankkatekoisen, joskin loukkaantuneen, susiuroksen selkään, lähti joukkio mönkimään varsin epäarvokkaasti pois paikalta. Raitaturkki joutui yhä puremaan hammasta ja pusertamaan silmäluomia toisiaan vasten kyetäkseen alistumaan tilanteeseen, eikä hän siten kiinnittänyt toviin mitään huomiota siihen mihin he olivat menossa. Vasta meren kuohunan vaiettua ja lahkolaisten päästyä puiden suojaan uskalsi Zésira avata suunsa varmana siitä, ettei äänensä murenisi kappaleiksi.
"Etelään... Zecor, vie minut kylän kautta etelän kallioille. Siellä on eräs, joka voi auttaa meitä molempia", nuorikko tokaisi ja jätti taktisesti mainitsematta, että kyseessä oli hänen äitinsä, sillä edes hän itse ei tahtonut vielä ajatella kyseisen taistelukoiran kohtaamista sen tarkemmin.

Perääntyvän joukkion jo kadottua näköpiiristä sai Ardantekin enimmät hiekat hierottua pois silmistään. Mielensä olisi toki tehnyt lähteä jäljittämään heikossa hapessa olevia lahkolaisia, mutta uskollisesti uros käänsi kuitenkin huomionsa kohti laivasaarta ja jäi odottamaan sukulaistensa paluuta. Jahka nämä lopulta pulikoisivat takaisin pääsaarelle, lähtisi luppakorva näiden muassa levittämään uutista tuhosta ja hävityksestä, jonka he toivottavasti olisivat jättäneet jälkeensä.

// Lol moi minä lopetan nyt tähän! //