Trezésira Diora - RPGs

Post by hitodama on 25 Jan 2013 at 21:37

Kun ihan tavallisia asioita pysähtyy miettimään tarpeeksi tarkasti, tule niistä usein hyvinkin mielenkiintoisia. Tämän oli Trezésira Diora jälleen kerran saanut havaita, kun hän nyt pitkin Djalan metsiä kuljeskellessaan kertasi hiljaa mielessään elämänsä viimeaikaisia tapahtumia. Niin hassua kuin se olikin, näytti kaikki nimittäin työntäneen häntä ihan tietylle suunnalle: laumakokoontuminen, keskustelut Isterin kanssa ja ainainen tappelu ederalaisia vastaan olivat yhdessä saaneet hänet vakuuttuneeksi siitä, että lahkolaisvelvollisuuksiensa lisäksi nuorikko kaipasi elämäänsä ihan tietynlaista aktiviteettia. Jotain, missä hän pääsisi todistamaan kyvykkyyttään ja samalla ehkä vielä potkimaan naapurisusia persuksille hyvän asian puolesta. Tässä asiassa häntä taasen saattoi auttaa ainoastaan laumansa Djalan johtaja, Hysmi.

Niinpä ederalaisten kanssa vastikään kahakoinut ja siitä yhäkin hitusen resuinen raitaturkki kulki nenä maata viistäen tummasilmäisen uroksen jälkiä pitkin, sekä koetti saavuttaa tätä parhaansa mukaan. Ladon hän oli aikaisemmin toki jo katsastanut, mutta eihän parhainkaan johtaja voinut aina yhdessä paikassa olla, joten Zésira uskoi löytävänsä Hysmin kenties saalistamasta tai jonkin muun tärkeän aktiviteetin parista. Pitäisi vain toivoa, että tuoreella johtajalla olisi tarpeeksi aikaa alaisensa asian kuuntelemiselle.

Post by Tucci on 24 Mar 2013 at 17:19

Hysmi puolestaan oli kovin hämmentynyt, miten sen elämä oli yhtäkkiä ajautunut pelkäksi Lahkon eteen puurtamiseksi. Tällaista se olisi ehkä viimeisimpänä ajatellut nuorena. Silloin se oli nähnyt myös lauman kaappaamisen ja johtamisen kovin erilaisena. Että kaikki asiat olisivat olleet valmiiksi tarjottimella ja olisi saanut elää ylellistä elämää muiden palvellessa itseä.

Tässä sitä nytkin juostiin oman, sekä Minnelin, ruuan perässä. Saalis vain oli tainnut jo ottaa liian suuren kirin ja lopulta Hysmi luovutti ja raskaasti hengitellen lähti talsimaan takaisinpäin.
Siinä kulkiessaan se joutui luonnollisestikin törmäyskurssille seuraajansa kanssa. Hysmi rauhoitteli nopeasti hengityksensä ja otti vähän edustavamman olemuksen, jatkaen sitten tasaisella kävelytahdilla vastaantulijan suuntaan.
"Hei!" uros tervehti mittaillen mielestään sopivan tuttavallisen äänensävyn siihen nähden, että muisti nartun olevan laumalainen sekä nähneensä tuon ainakin kerran Lahkonkin tapaamisissa.

Post by hitodama on 25 Mar 2013 at 22:41

Hysmi taisi havaita Zésiran ennen kuin raitaturkki itse huomasi saavuttaneensa johtajansa, sillä seuraamiensa jälkien tuoreusasteen perusteella naaras ei osannut odottaa törmäävänsä urokseen ihan näin pian. Kun hukka kuitenkin käveli häntä vastaan, päätteli Zésira tämän kenties huomanneen tulleensa seuratuksi ja jääneen ottamaan selvää jäljittäjän henkilöllisyydestä. Ainakin sellainen nimittäin kuulosti hyvinkin siltä, mitä viisas laumanjohtaja voisi tehdä.
"Hei, johtaja", mustaharjas vastasi Hysmin tervehdykseen ja jäi ryhdikkäästi paikoilleen seisomaan. Ikäväkseen hän ei osannut tehdä vaarattomia aikeitaan selväksi käyttämällä toisen tavoin erityisen ystävällismielistä sävyä äänensä koristeena, joten kivikasvoisen nuorikon oli suoriuduttava tehtävästä perinteisemmällä tavalla: kertomalla suoraan mitä hän oikein halusi.
"Etsin juuri teitä. Tahtoisin nimittäin tietää mikä on tällä hetkellä Djalan tilanne, mmh, työväen suhteen", Zésira parempaa sanaa äkkiseltään keksimättä uteli. Hänen aikeistaan olisi nääs saanut aivan väärän kuvan, jos hän olisi nimittänyt paikkoja vaikkapa arvoasemiksi, sillä tahtoihan nuorikko ensisijaisesti juuri tehdä työtä Djalan eteen. Jos sillä siinä sivussa ansaitsisi kunniaa tai jotakin etuoikeuksia niin hyvä, mutta ne eivät olleet hänen tekojensa suoranaisia vaikuttimia.
"Viestinviejien, vartijoiden tai mitä nyt tarvitsisimmekaan", hän lopuksi vielä tarkensi.

Post by Tucci on 11 Sep 2013 at 20:52

Hysmi ei ollut mikään eloisin kaveri, vaan antoi suosiolla naaraan kertoa asiansa kun oli jo alun pitäen vaikuttanut sellaiselta, että jotain oli mielen päällä.
"Miellyttävää kuulla, että löytyy kiinnostusta laumamme aseman edistämiseen ja turvaamiseen", uros aloitti vilpittömästi miellyttävyyttä tarkoittaen. Asia oli alkanut jo jonkin verran painaa sen mieltä - se ei ollut löytänyt oikein muita innokkaita ja luotettavia lauman eteen työskentelijöitä kuin Flenjen. Viestinviejätkin olivat siinä ja siinä, kun kyseessä oli puolikasvoitettu susi jälkeläisineen. Ei uskottavimpia Carmikseen lähetettäviä. He taisivat olla muutenkin jättämässä paikkansa pian.

"Ja kun vartijankin tehtävän mainitsit, niin voinen olettaa sinun osaavan taistella tarpeen tullen?" Hysmi teki aavistuksen kysyvän olettamuksensa. Ja olettihan se ylipäätään sitäkin, että naaras tosiaan oli itseään tarjoamassa työhön eikä muuten vain kysellyt raporttia lauman tilanteesta.
"Puolustautumiskykyisistä lauman alueiden vahdeista on ollut pulaa, ja mielelläni ottaisin siihen työhön väkeä"

Post by hitodama on 11 Sep 2013 at 22:04

Vaikka Zésira pysyttelikin tylsän kivikasvoisena johtajansa puhuessa, oli hän ajatuksissaan kuitenkin oikein tyytyväinen siitä, että hänen innokkuutensa kuului olevan urokselle mieleen. Kiitoksia vain palveluskoiran geeneille tästäkin hyvästä.

Kun Hysmi sitten ryhtyi pohtimaan raitaturkin kykyä selvitä kamppailutilanteesta hengissä - tai mikä vielä parempaa, voittajana - nyökäytti lahkolainen hitaan painokkaasti kuonoaan. Tai noh, ainakin hän toivoi eleestään huokuvan vaikutelman olevan kuvaillunlainen, mutta kyllä sen takaa todellisuudessa löytyi ripaus empimistäkin. Taistelutaidot olivat nimittäin sen verran laaja käsite, että niihin liittyviin kysymyksiin vastaaminen oli aina vähän konstikasta. Kyllähän Zésira monet itsensä kokoiset viholliset päihittäisi ja antaisi vähän isommille susillekin kelpo vastuksen, mutta esimerkiksi Hysmin kokoluokkaan kuuluvat köriläät olivatkin sitten jo vähän toinen juttu. Niinpä, jahka johtaja sai puhuttua suunsa puhtaaksi, päätti naaras antaa tämän punnita menneiden tekojen nojalla olisiko hänestä vahdinpestiin vai ei. Mutta first things first.
"Siispä minä ilmoitan olevani vastaavasti halukas siihen työhön. Vahtimaan Djalan rajoja", Zésira mahdollisimman topakasti vahvisti, ennen kuin ryhtyi selostamaan harmaaturkille ansioluetteloaan.
"Minut on koulutettu pentuna taistelemaan aseilla ja ilman aseita, ja puolustamaan omiani loppuun asti. Tähän saakka olen toiminut lähinnä Herran asian hyväksi, ja siinä olen saanut kokemusta niin ederalaisista kuin carmislaisistakin vastustajista. Uskon siis, että työpanoksestani olisi Djalalle enemmän hyötyä kuin haittaa", naaras selosti ja jäi sitten vaitonaisena kuuntelemaan, olisiko Hysmi samaa mieltä.

Post by Tucci on 3 Nov 2013 at 20:34

"Mainiota, mainiota", Hysmi totesi uskaltamatta olla liian innoissaan. Se ei ollut liian optimistinen, että olisi osannut pelkkiä sanoja innolla niellä ja pierrä sitten ilon sateenkaaria. Näyttäköön ensin taitonsa käytännössä ja saakoon kehuja ja kunniaa sen jälkeen.
"Haluan tosiaan vakaasti vahvistaa niin Djalan kuin Lahkonkin asemia tällä saarella ja vaikutat oikein sopivalta tekemään yhteistyötä sen tavoitteen eteen", uros jaaritteli johtajamaisen puisevasti. Eipä sille kuitenkaan ollut enää lainkaan epäselvää, etteikö se ottaisi Zésiraa kyseiseen asemaan ja sen myös kuuli myönteisestä äänensävystäkin.
"Onnea vahdin virkaasi siis. Jos satut tietämään muita virkoihin sopivia djalalaisia, niin minulle voi välittää viestiä"

Post by hitodama on 15 Nov 2013 at 20:16

Kuuluivat alaisen aikaisemmat tekemiset Hysmille kelpaavan, joten ottaen myöntelevät sanat tyynesti vastaan nyökäytti Zésira urokselle kuonoaan.
"Lupaan tehdä parhaani. Ja pidän silmäni auki muiden vahvojen djalalaisten varalta", raitaturkki puolestaan vannoi.

Vaan koska kumpikaan lahkolaisista ei ollut sitä kaikkein puheliainta sorttia, eikä Zésira etenkään edes turhasta small talkista ollut koskaan piitannut, päätti hän viralliset asiat hoidettuaan jättää Hysmin hoitamaan omia askareitaan. Niitä kun tällä eittämättä riitti, kiitos kunnianhimoisten suunnitelmiensa.
"Näkemiin siis, johtaja. Etsin teidät taas, jos siihen tulee tarvetta", naaras sen suuremmitta seremonioitta hyvästeli, ennen kuin astui pois toisen edestä ja käänsi nokkansa kohti lehtimetsän uumenia. Suunnakseen koirasusi otti tietenkin yhden lauman lukuisista rajaseuduista, sillä sielläpä hänen tuoreet työtehtävänsä häntä odottelivat.

// Done! //

Post by Tucci on 16 Nov 2013 at 15:49

Hysmi nyökähti.
"Näkemiin", se sanahti erittäin yksinkertaisesti itsekin ja jäi sitten muistelemaan mitä olikaan ollut tekemässä ennen tätä tapaamista. Minnel, niin. Nuoren uroon elämä oli mennyt kunnon holhoamismeininkeihin nyt, siltä alfantyökin tietyllä tapaa tuntui. Ei sillä etteikö Hysmi olisi aina ollut todella pikkuvanha ja nytkin valmis tällaiseen vastuulliseen työhön.