Trezésira Diora - RPGs

Edera » Kartanon piha » Viina vie mukanaan

Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Jul 18, 2010, 15:13

// hitodama ja Zésira! 8) //

Nuori siniharmahtava koirasusi kulki korvat hörössä kartanon ränsistyneessä puutarhassa. Puskien oksat sojottivat eri suuntiin ja ruoho oli pitkää. Se kutitti mukavasti mahaa, mutta lisäsi kyllä ehdottomasti punkkiriskiä.
Amnis huokaisi hiljaa ja vilkuili ympärilleen. Se ei oikein osannut päättää mistä aloittaisi tutkimuksensa. Uteliaisuus sen oli kartanolle tuonut. Puiden välistä näkyvä vaalea rakennus oli kuin lumonnut sen. Kutsunut poikaa tutkimaan kartanon saloja.
Amnis oli päättänyt jättää parhaat palat viimeisiksi ja aloittanut siten takapihasta. suihkulähde piti mukavaa liplattavaa ääntä ja uros asteli reippaasti sen luo.
Uros hypähti suihkulähdettä vasten nojaten siihen etujaloillaan.
Kieli lipoi vettä, joka oli yllättävän raikasta ottaen huomioon miten ränsistynyt paikka muuten oli.
uros laskeutui alas ja istahti heinikon sekaan. Tylsää. Takapihalla ei ollut mitään mielenkiintoista. Vaan tulisi pian olemaan. Sitä itserakas otus ei vain vielä tiennyt.

Tummansiniset silmät etsivät korkeaa paikkaa, josta alueen hahmottaisi paremmin. Puskan päälle se ei pääsisi ja suihkulähde oli yhtä haastava.
Olisi sitä paitsi nolo räpiköidä pusikossa, jos joku sattuisi paikalle.
Voi, kun kukaan ei ollut viihdyttämässä Amnista. Nuorukainen kaipasi seuraa ja elämää. Edin kuoleman jälkeen ei ollut tapahtunut paljoakaan. Olihan Amnis tavannut erään kaunokaisen, mutta pojalla oli mennyt pupu pöksyyn ja se oli livistänyt paikalta. Ja oli vielä sanonut menevänsä kuntoilemaan. Melkoinen hätävale. Olisi koirasuden nyt parempaan pystyttävä. Ehkä se saisi uuden tilaisuuden joskus. Kuntoilua se ei nimittäin todellakaan harrastanut. Ei ollut sen laji. Amnis oli huippukunnossa ilman liikuntaa. Se oli kyllä totta. Uros oli laiska, joten vaikka se ei liikkunut turhia se ei myöskään syönyt paljoa. Se oli liian laiska saalistamaan usein.
No eipä tavoilla väliä vaan tuloksilla. nehän eniten merkitsivät. Jotkut hikoilivat saavuttaakseen ihannepainon, mutta hän otti rennosti ja pienensi annoksiaan. Tai ei koirasusi oikeastaan laihduttanut. Mutta eipä Amnis laiskuuttaankaan myöntänyt. Sillä oli synnynnäinen kyky pysyä hoikkana ja komeana.

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Jul 19, 2010, 13:57

Kuten mainituksi jo tuli, alkaisivat tapahtumat vanhan kartanon pihamaalla varmasti varsin pian saada suhteellisen mielenkiintoisia ulottuvuuksia. Amnis ei nimittäin hiippaillut alueella yksin, vaan rakennuksen ovella piileskeli myös toinen koiraeläin. Kyseinen naaras, Trezésira Diora, piteli tiukasti hampaissaan painavaa, kilisevää nyyttiä, sekä vilkuili oviaukon varjoista hermostuneena ympärilleen. Valitettavasti raitaturkki ei tarkkaavaisuudestaan huolimatta havainnut lainkaan sinertävää urosta, joka maastoutui hänestä katsoen suoraan itsekseen pulputtavan suihkulähteen taakse, mistä syystä nuorikko uskoi virheellisesti olevansa ainoa elävä olento kartanon puistikossa. Tottuneesti hän lähti loikkimaan kuistin yli ja siitä suoraan vehreälle nurmelle, missä hän painautui kyyryyn ja jatkoi ripein askelin kohti villiintyneiden pensaikkojen sokkeloa. Sinne päästyään hän olisi varmasti turvassa Ederan vartiokaartilaisten äkäisiltä katseilta - mutta ei välttämättä Amnikselta, joka saattoii hyvinkin panna merkille mokoman oudosti käyttäytyvän hiipparin.

Vaan mitä ihmettä Zésira, tuo laumaton lahkolainen, oikein mahtoi Ederan tarkkaan vartioiduilla alueilla tehdä? Noh, mitäpä muutakaan, kuin verottaa viinikellarin antimia niin tehokkaasti, kuin nuori ruumiinsa vain pystyi vetämään. Moista touhua oli kestänyt jo parin viikon ajan, sillä ryyppäämällä kartanon sijasta puutarhan uumenissa oli naaras onnistunut välttymään tulemasta huomatuksi. Muutama ederalainen oli hänet kyllä vilaukselta nähnyt, mutta kaikilla heillä oli omat syynsä olla puuttumatta raitaturkin tekemisiin: osan Zésira tunsi henkilökohtaisesti, toisia ei jaksanut liiaksi kiinnostaa ja loput olivat vain tavallisia laumalaisia, jotka eivät olleet vastuussa alueiden vahtimisesta. Niinpä naaras oli saanut juoda menetyksen tuomaa yksinäisyyttään pois kaikessa rauhassa.

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Jul 20, 2010, 10:29

Kartanon suunnalta kuului pientä kilinää. Amnis laskeutui heinikon sekaan ja yritti tiirailla kuka liikkuja oli.
Esiin ilmestyi ruskeasävyinen hiippaileva naaras. Toinen kantoi niitä kiliseviä asioita. Mutta miksi toinen hiipparoi aivan kuin salaa. Amnis ei ollut tietoinen Ederan tarkasta vartioinnista ja se oli itse astellut paikalle reippain askelin.
"Hei, sinä siellä!"
Amnis nousi seisomaan ja katseli naarasta, joka näytti lähestyvän pensaiden muodostamaa sokkeloa.
Uros lähti uteliaana toisen perään pysytellen pienen välimatkan päässä, mutta niin, että näki toisen koko ajan.
"Minä olen Amnis," uros sanoi pienesti virnuillen.
Naaras ei ollut yhtään hullumpi. Voi mikä tuuri koirasudelle oli jälleen suotu.
"Mitä sinä kannat?"
Uros oli hyvin halukas tietämään mitä nuo kilisevät asiat olivat.
Amnis ei ollut lyhyen elämänsä aikana kohdannut juuri mitään kummallista tai mielenkiintoista. Se ei ollut koskaan löytänyt mitään esineitä ja hyödyllisiä asioita. Toki kylässä oli ollut kaikenlaista jännää, mutta ei kuitenkaan mitään sellaista, mitä uros olisi halunnut itselleen.
Tuosta jännästä kartanosta voisi löytyä, vaikka mitä. Amnis nappaisi mukaansa kaiken hyödyllisen. Kellarin antimista se ei tiennyt mitään, eikä se tiennyt sitä, että juuri siellä tuo kaunis neito oli käynyt. Tosin, jos Amnis pääsisi käsiksi iloliemeen, se ei ikinä kerkeäisi kartanolle asti. Kokemattomaan käyttäjään juoma vaikutti varmasti paljon voimakkaammin kuin kokeneeseen. Amnista moinen tuskin haittaisi. Sehän pääsisi vähemmällä. Ei tarvitsisi juoda niin paljon, mutta tunteet nousisivat nopeammin kattoon.

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Jul 26, 2010, 14:55

Zésira uskoi jo olevansa pääsemäisillään turvaan, kun varomattoman äänekäs tervehdys tuntui saavan hänen verensä seisahtumaan. Naaras käännähti ketterästi ympäri ja ryhtyi korviaan luimistellen tähyilemään maisemaa huutelijan tavoittamisen toivossa, vaikka toivominen melko turhaksi osoittautuikin, sillä muukalainenhan käyskenteli keskellä pihamaata! Miten tuollainen muka oli saattanut päästä noin lähelle ilman, että nuorikko oli tätä huomannut? Noh, alkoholin huomiokykyä heikentävillä vaikutuksilla oli varmasti osuutensa asiaan, mutta sitä oli kai tässä vaiheessa enää turha märehtiä.
Sen sijaan Zésira päätti keskittyä tuijottamaan jäätävästi Amnikseksi esittäytyvää urosta, jonka sinisävytteisen ulkomuodon takia raitaturkki pelkäsi ensin törmänneensä yhteen Susiklaanin jäsenistä. Vieraan astellessa yhä lähemmäksi paikoilleen jämähtänyttä hiippailijaa tajusi Zés pelkonsa olevan kuitenkin turhaa: Amnis ei tarkkaan ottaen näyttänyt ihan täysiveriseltä sudelta, mistä syystä tämä tuskin saattoi kuulua kartanon omistavaan susisukuunkaan.
"Oletko sinä Ederasta?" tuli naaras kuitenkin töykeän vaativaan sävyyn udelleeksi siltä varalta, että uros sekaverisyydestään huolimatta olisi vaikkapa vartiokaartilainen. Sellaiselle hän ei kyllä kertoisi mistään mitään, eikä ainakaan vastaisi tämän esittämään kysymykseen hänen kilisevistä kantamuksistaan.

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Jul 26, 2010, 18:47

Naaras näytti säikähtävän oikein kunnolla. Toinen loikkasi suoraan urosta kohti niin ketterästi, että Amniksen silmät pysyivät vaivoin liikkeen mukana. Ja nuorukainen oli sentään selvin päin.
"En, en kuulu mihinkään laumaan. Mitä sinä kannat mukanasi?"
Uros asteli hieman lähemmäs ja yritti nuuhkia ruskeasävyisen naaraan kantamuksia. Kovin mielenkiintoisilta ne näyttivät ja Amnis halusi ehdottomasti tietää mistä naaras oli ne saanut ja mitä niissä oli.
"Mistä sait nuo?"
Ei Amnis yleensä hölösuu ollut, mutta se oli niin käsittämättömän utelias, että kuolisi jos ei saisi selvitettyä naaraan esineiden mystisyyttä.
"Sinä et taida kuulua Ederaan. Ainakaan hiippailusi perusteella," uros sanoi leveästi virnistellen. Amnis ihmetteli yhä naaraan käytöstä. Miksi toinen niin hiippaili? Eihän kukaan ollut huomannut edes Amnista, vaikka se oli aivan näkyvästi käppäillyt paikalle ja ruvennut tutkia kartanon ympäristöä.
Jo oli touhua. Naiset ne osasivat tehdä kaiken aina niin vaikeasti. Amnis oli hyvin viisas ja käyttäytyi sen mukaisesti. Kovin typerän näköistä moinen, hiippailu. Nuorukaisen mielipide muuttuisi varmasti sukkelasti, kunhan Amnis kuulisi Ederan rajoja vartioivista vartiokaartilaisista.
Uros ei halunnut saada kuonoonsa, sen takia ettei osannut varoa. Johan siitä tulisi naurunalainen, jos joku näkisi miten Amnis käyttäytyisi verta vuotaessaan. Ja sen ulkonäköhän kärsisi. Ruskeasävyiselle naaraalle saisi käydä aivan mitä vain. Toinen voisi vaikka hämätä sillä välin, kun Amnis pötkisi pakoon. Siis jos joku ei toivottu tulisi paikalle pahaan aikaan.

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Jul 28, 2010, 20:14

Vaikka Amnis myönsi olevansa laumaton ja siten täysin vaaraton Zésiralle, ei naaras suostunut edelleenkään helpottamaan toisen uteliaisuutta kantamustensa suhteen. Sen sijaan tuima katseensa ryhtyi haravoimaan maisemaa uudelleen siltä varalta, että siniturkkisen uroksen varomaton jutustelu ja keskellä pihaa patsasteleminen olivat vetäneet joidenkin oikeita hankaluuksia aiheuttavien tyyppien huomion puoleensa. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, mikä tuntui nuorikosta suorastaan uskomattomalta - yleensä kaartilaisia ja klaanilaisia kun vilisi kartanon läheisyydessä vaikka pienen armeijan tarpeisiin.

Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa jäädä päivittelemään kaksikon hyvää tuuria, mistä syystä Zésira palauttikin katseensa pikaisesti kohti Amnista, jahka tämä oli saanut viimeisimmän arvailu- ja uteluryöppynsä päätökseen.
"En kuulu ja jos et kuulu sinäkään, pidät suusi soukemmalla. Vartiokaarti voi kuulla puheesi", raitaturkki sihahti ärtyneenä, joskin myös hätäisen hermostuneena. Viimeisimmästä kielivät varsin selvästi hänen korvansa, jotka kääntyilivät pienimpienkin äänien perässä suunnalle jos toiselle.
"Tule mukaan ja lopeta tuo kyseleminen", naaras jatkoi nopeasti ajateltuaan, että mikäli hän jättäisi tuon nuoren toopen tänne, saattaisi tämä laulella pikkulinnun tavoin ederalaisille Zésirasta jäädessään itse kiinni. Niinpä lieni viisainta viedä uros pois näkyviltä.

Käännähtäen taas vikkelästi ympäri jatkoi Zésira pullot kilisten kulkuaan suunnalle, jolle oli ennen Amniksen keskeytystäkin ollut menossa: kohti puutarhan sokkeloisia pensastoja. Hän toivoi siniturkin tulevan perässä, muttei varsinaisesti nähnyt tarpeelliseksi vahtia tämän tekemisiä. Jos ei urosta nimittäin ajaisi eteenpäin hänen järkensä, sen tekisi varmasti uteliaisuus, jota mokoma ilmeisesti omasi varsin paljon pienessä mielessään.

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Jul 28, 2010, 20:45

Amnis alkoi kieltämättä olla hyvin kärsimätön. Se halusi saada tiedon korviinsa nyt eikä kohta. Mokoma narttu ei vain suostunut kertomaan mitä kantoi mukanaan ja miksi hiippaili pitkin pusikoita.
Ja sitten toinen jauhoi vartiokaartista. Sana kuulosti hivenen tutulta ja pienen mietiskelyn jälkeen uros tajusi miksi. Vartiokaartista oli puhuttu kotona. Porukka joka vahti Ederan alueita. Senkin Amnis muisti, että he olivat hyvin tarkkoja eivätkä pitäneet vieraista. Eipä heitäkään ollut näkynyt. Mokomat laiskurit. Hyvää tuuriaan uros ei osannut kiittää.
Into palasi kuitenkin koirasuden naamalle ruskeasävyisen naaraan pyytäessä uroksen mukaan.
Sehän passasi.
"En tiedä nimeäsi vielä," uros sanoi hivenen ylpeänä, ettei ollut esittänyt kysymystä.
Naaras lähti kulkemaan suuntaan mihin oli aiemminkin menossa ja Amnis seurasi iloisesti hyräillen perässä. Häntä heilui puolelta toiselle. Naaraan olisi pakko paljasta kantamuksensa, muuten Amnis voisi huutaa niin kovaa, että joku vartiokaartilainen eksyisi taatusti paikalle. Khäh khäh. Kuinka nero Amnis olikaan.
Uroksella olisi ollut paljon kysyttävää, mutta naaras tuskin vastaisi ennen kuin olisi päässyt pois riskialueelta. Harmi, Amnis oli malttamaton ja se liikutteli varpaitaan samalla, kun kulki eteenpäin, jottei olisi aivan tylsistynyt.

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Jul 29, 2010, 15:18

Ennen kuin kaksikko pääsi kunnolla matkaan, päätti Amnis heittää ilmoille vielä viimeisen kysymyksensä - vaikkei se varsinaisesti kysymyksen muotoon oltukaan aseteltu, mikä jo sinänsä ärsytti Zésiraa melkoisesti. Naaras itse kun ei ollut mikään kaksinen sanojen käyttelijä, eikä hänellä itsellään olisi tullut mieleenkään kiertää asetettua kieltoa tuohon tyyliin.
"Trezésira Diora", raitaturkki vastasi lähtiessään ravaamaan pensaston uumeniin. Hän olisi toki voinut kieltäytyä vastaamasta, mutta se olisi todennäköisesti vain hidastanut uroksen etenemistä entisestään.
"Zésira", nuorikko vielä jatkoi päästessään yhä turvallisemmille vesille ja alkaessaan tuntea olonsa siitä syystä hieman vähemmän kireäksi. Ei häntä kukaan oikeasti kutsunut koko nimellä, joten tuskin sinisen uroksenkaan oli tarve, vaikka tämä toistaiseksi hyvin ärsyttävältä tyypiltä naaraasta tuntuikin.

Mitä syvemmälle pensaiden sokkeloihin kaksikko pääsi, sitä korkeammalle Zésira uskalsi päänsä kohottaa ja antaa hengityksensä kulkea vapaammin (huolimatta jopa Amniksen kamalasta hyräilystä). Naaraan päästessä vihoviimeisen mutkan luokse sai hän jopa huokaista helpotuksesta nähdessään, että piilopaikkansa oli koskemattomana paikoillaan umpikujaan päättyvän pensaskäytävän nurkassa. Siellä lojui hänen jäljiltään joitakin tyhjiä pulloja, saaliiksi päätyneen jäniseläimen luita sekä naaraan aseenaan käyttämä ruoska, jonka menettäminen ederalaisille olisi ollut järisyttävä menetys. Onneksi yksikään kyseiseen laumaan kuuluva koiraeläin ei kuitenkaan ollut viimeisten viikkojen aikana tänne sattunut, eikä todennäköisesti sattuisi tänäänkään.
"No niin", nuorikko totesi päästyään "pesänsä" luokse ja laskiessaan kilisevän nyyttinsä muiden tavaroiden sekaan. Pysähtyessään paikoilleen hän käänsi katseensa kohti siniturkkista urosta, joka varmasti paloi halusta esittää jälleen liudan uusia kysymyksiä. Nyt ilmeetön Zésira saattaisi niihin jopa vastatakin.

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Jul 29, 2010, 16:30

Amnis virnisteli omahyväisesti ruskeasävyisen naaraan viimein vastatessa nuorukaisen esittämään kysymykseen. Uros oli ovelasti kiertänyt toisen kiellon ja nyt se loisti itsevarmuutta. Se hehkutti mielessään kuinka etevä oli. Etevistä etevin.
Naaraan nimi olikin jo hankalampi muistaa.
”Tre mikä?” uros kysyi ihmeissään. Eihän tuollaista nimeä kukaan muistanut.
Onneksi naaras esitteli myös lempinimensä.
”Onneksi sinulla on tuo lyhenne. Se on paljon kauniimpikin. En minä edes muista sitä ensimmäistä,” uros lörpötteli ja painoi Zésiran lyhennetyn nimen mieleensä.
Zésira lähti ravaamaan eteenpäin ja Amnis jolkotteli rennon tyytyväisenä perässä.
Melkoiseen sokkeloon kaksikko suuntasikin. Olipas hyvä, että oli opas sattunut mukaan. Amnis ei yksin löytäisi edes pois.

Amnis pisti silmälle Zésiran rentoutuvan hiljalleen. Olo tuntui kyllä hieman suojaiselta, mutta samalla kaksikko ei näkisi, jos joku lähestyisi. Amniksesta ei siinä tilanteessa olisi hyötyä, mutta Zésira voisi varsin topakkana neitinä pelastaa heidät tilanteesta.
Kaksikko päätyikin umpikujaan ja hetken Amnis oli hyvin pettynyt. Mitä kivaa umpikujassa nyt oli. Ankea paikka.
Pian koirasusi kuitenkin hoksasi maassa lojuvan narumaisen…. Narun. Maassa oli myös jännän näköisiä esineitä.
”Mikä tuo naru on? Ja mitä nämä ovat?” uros kysyi törkäten lähintä pulloa tassullaan.
Kummallisia asioita, mutta kaikkein tärkein.
”Miksi sinä täällä lymyät ja mitä sinä niin piilottelet?” uros kysyi tiiviisti toista tuijottaen.
Zésiran olisi aika kertoa jo. Tai muuten Amnis purisi toista nilkkaan. Harmi vain, että uros menisi aivan kalpeaksi ja voimattomaksi siinä tilanteessa.
Uros oli myös kokonaan unohtanut, että jutteli naaraan kanssa. Zésiran lumoamiseen tarvittaisiin kyllä jo ihme ja sellaista ei näkynyt lähettyvillä. Ehkäpä Amnis löytäisi toisen joskus toistekin kartanon liepeiltä ja silloin uros hurmaisi naaraalta jalat alta.
Velmu virne nousi koirasuden huulille.

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Aug 5, 2010, 1:39

Zésira pyöräytti itsekseen silmiään Amnikselle, joka ei selvästikään oikein ollut sisäistänyt hänen koko nimeään. Vaikka sellainen - etenkin asian myöntäminen - jonkinlaista junttimaisuutta naaraan mielestä osoittikin, jakoi se hänelle myös erään tärkeän informaatiohippusen: siniturkki ei voinut olla lahkolainen. Herran palvelija olisi välittömästi tunnistanut kielen, josta nimi oli peräisin, sekä ymmärtänyt myös sen tarkoituksen. Uros ei kuitenkaan osoittanut merkkejä kummastakaan.
"Hmmh", tyytyi raitaturkki puhahtamaan vastaukseksi nimilyhennelmänsä kehaisuun. Samalla hän kuitenkin mietti, voisiko hän jotenkin hyötyä Lahkon kannalta tuosta huolettomasta nuorukaisesta. Käännyttää tai uhrata ehkä? Oli masentavaa tajuta, ettei naaras tainnut jaksaa edes yrittää vaihtoehdoista kumpaakaan. Häntä ei yksinkertaisesti innostanut mikään Lahkoon tai etenkään Hjéresatiin liittyvä - hänen mielenkiintonsa kohteet olivat juuri nyt paljon nestemäisempää laatua.

Kaksikon päästyä turvaan ja Zésiran annettua Amnikselle tilaisuus vuodattaa kysymyksensä päivänvaloon joutui naaras odotuksistaan huolimatta hämmästymään siitä, kuinka paljon uros saattoi lyhyessä ajassa häneltä udella. Kysymysmäärä sai raitaturkin luimistamaan korviaan ja katselemaan toista varsin viileään sävyyn.
"Se on ruoska ja ne ovat viinipulloja", nuorikko vastasi suorastaan mekaanisen vivahteettomalla äänellä. Hän ei nähnyt mitään syytä selitellä asioita sen tarkemmin, kun kerran sitä sentään ei oltu häneltä (toistaiseksi) vaadittu.
"Ja piileskelen, koska en halua vartiokaartilaisia kimppuuni. Luulin sen tulleen jo selväksi." Viimeiset sanat lausuttuaan kävi naaras istumaan ja taitteli hampaillaan auki nyytin, jota hän oli kartanolta asti mukanaan raahannut. Kankaan laskosten alta paljastui kolme pulloa, joissa oli yksi ero maassa lojuviin tovereihinsa verrattuna: niiden sisältöä ei oltu vielä tyhjennetty erään nimeltämainitsemattoman koirasuden vatsaan.
"Mitä sinä sen sijaan täältä haet?" Zésira kysäisi innottomasti vieritellessään yhtä pulloista etutassullaan lähemmäs itseään.

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Aug 5, 2010, 11:31

Zésira ei vaikuttanut kovinkaan innostunelta, joten Amniskin tyytyi hiljentymään hetkeksi. Tämän naikkosen kanssa olisikin oltava tarkka ja hyvin kärsivällinen.
"Varsin mielenkiintoinen tuo ruoska. Saanko katsoa lähemmin?" uros sanoi ja hivuttautui lähemmäs ruoskaa, toisen omaisuutta. Urokselle oli aivan yksi lysti, vaikka ruoska olikin Zésiran oma. Esine vain oli hyvin mielenkiintoinen ja uros halusi ehdottomasti tutustua siihen tarkemmin.
Viinipulloista uros ei ollut juuri kuullut.
"No mitäs nuo viinipullot pitävät sisällään?"
Amnis tökkäsi pulloa tassullaan ja se kierähti pienesti. Hyvin mielenkiintoista. Amnis halusi tutustua myös pulloihin. Ja Zésiran mielipiteellä ei olisi siinä asiassa mitään väliä. Voisihan uros aina hakea oman pullon ja tutustua sen sisältöön yksinkin.
"Jos et anna minun tutkia pulloa ja saada selville mitä se on, haen oman pullon ja kerrot, että piileksit kartanon pihalla," uros sanoi rintaansa pöyhistäen. Että se oli jälleen keksinyt ovelan vedon. Neitosen olisi pakko antaa Amnikselle periksi.
"Tuli tuli, mutta kai sinä nyt voisit silti ryhdikkäästi kävellä. Tuollainen ruskea läntti nyt näkyy metrien päähän seisoit suorassa tai kyyryssä," uros sanoi häntäänsä vilkkaasti heilutellen.
"Olisi kovin sääli, jos noin kaunis neito joutuisi pulaan," uros sanoi hunajaisesti hymyillen ja hieman Zésiran puoleen kumartuen.
Se tosiaan olisi sääli. Amnis oli innokas tutustumaan toiseen hieman tarkemmin. Ja pullojen etsimisessä vois vierähtää tovi. Lisäksi laiskanpuoleinen koirasusi otti mielummin toiselta pullon kuin etsisi oman. Pöh.

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Aug 6, 2010, 2:25

Vaikka Amnis suolsi ilmoille niin kysymyksiä, uhkauksia kuin mielipiteitäkin niin tiheään tahtiin, ettei vähäpuheinen Zésira ollut saada omaa ääntään tungetuksi mihinkään väliin, sai naaras kuitenkin ruoskaa koskevaan ehdotukseen kivahdettua vastauksen hyvin nopeasti. Aihe oli yksinkertaisesti liian tärkeä jätettäväksi kommentoimatta, mutta toisaalta vastauksen miettimiseen ei tarvinnut myöskään tuhlata aikaa nanosekuntia enempää.
"Et", raitaturkki kielsi tiukan lopulliseen sävyyn ja siristi uhkaavasti silmiään, kun siniturkki hivuttautui lähemmäs naaraan aseistusta. Ruoskaan ei ollut röyhkeällä uroksella koskemista, mikäli henkensä vain oli hänelle yhtään niin kallis, kuin mitä suuri egonsa antoi aihetta olettaa.

Loput Amniksen lausahduksista sen sijaan saivat tulla ulos keskeyttämättömänä pötkönä, Zésiran ehtiessä ainoastaan mulkoilla toista epäuskoiseen sävyyn tämän puhuessa. Kuinka tyhmä täytyi oikeasti koiraeläimen olla, ettei tajunnut mitä viinipullo sisälsi? Tai että luuli voivansa mennä noin vain hakemaan puteleita kellarista kertoessaan siinä ohimennen ederalaisille siitä, keneltä oli alkujaan pullokätköstä kuullut? Siinä missä Zésira saattaisi selvitä moisesta tilanteesta suhteidensa avulla jopa melko kivuttomasti, joutuisi Ederaa selvästi tuntematon Amnis taatusti pötkimään pakoon häntä koipien välissä.
"Oletko oikeasti noin idiootti vai esitätkö vain?" kysyikin Zésira täysin totisella naamalla, jahka uros oli viimein saanut leipäläpensä tukituksi. Samalla hän vaihtoi asentoaan niin, että pääsi hitusen kauemmaksi häntä kohti imelään sävyyn kumartelevasta nuorukaisesta.
"Mutta oli miten oli, ota yksi pullo itsellesi, jos haluat. Ihan sama minulle. Sittenpähän saat nähdä, mitä se sisältää", naaras jatkoi varsin pikaisesti lapojaan kohauttaen ja oman pullonsa puoleen kääntyen. Hänellä ei ollut mitään halua lähteä tivaamaan uudelleen toisen Ederassa seikkailemisen taustoja, kun tämä kerran ei nähnyt asiakseen ensimmäisellä kerrallakaan kysymykseen vastata, saati sitten käydä kommentoimaan joitakin uroksen yhdentekevistä puheista. Joku "kaunis neitokin" oli Zésiran mielestä nimittäin niin turha sanahelinää, ettei sellainen ansainnut osakseen edes pientä tuhahdusta.
Lieräyttäen pullonsa nyt aivan etutassujensa väliin kävi Zésira ensin nostamaan kapistusta pystyyn, ja sen jälkeen jauhamaan sen suuta tukkivaa korkkiainesta hampaillaan. Eihän tuollaista kaveria selvin päin olisi nääs kestänyt kukaan.

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Aug 7, 2010, 12:34

Amnis perääntyi kyllä, kun Zésira kielsi sitä koskemasta ruoskaan. Toinen vaikutti melko huonotuuliselta, joten olisi kaiketi parempi olla ärsyttämättä toista. Ruoskaan koskeminen olisi varmasti saanut aikaan voimakkaan reaktion ja Amnis halusi pitää itsensä ilman sivalluksen merkkejä.

Koirasusi mulkaisi Zésiraa pahansuovasti toisen ilmeisesti pitäessä urosta aivan junttina. Amnishan ei tietenkään ollut juntti. Uroksen olisi todistettava se myös Zésiralle. Uroksen harmiksi moinen tehtävä voisi olla vaikea, kun Zésira oli saanut jo hyvinkin vahvan ja huonon esikuvan.
”Sinulle tekisi hyvää, jos hymyilisit joskus,” uros murahti ja mulkoili Zésiraa.
Uroksella ei kuitenkaan ollut aikomusta lähteä varsinkaan, kun Zésira viimein luovutti yhden pullon urokselle.
Ehkäpä toinen yritti myrkyttää uroksen? Tosin pullo oli alun perin naaraan, joten tuskin se oli mahdollista. Muutenhan naaras oli ensin aikonut myrkyttää itsensä. Tai sitten Zésira oli hyvin epätoivoinen.
Amnis vilkuili naaraalta mallia ja haparoi itselleen yhden pullon. Se oli liukas eikä aluksi meinannut pysyä hyppysissä. Amnis ei kuitenkaan luovuttanut, vaikka pullo sen hermoja kovasti verottikin.
Tilaisuus oli liian hyvä hukattavaksi.
Uros alkoi samalla tavalla kuin Zésirakin järsimään pullon korkkia ja sylkäisten aina välillä purua suustaan. Kuka hemmetti oli keksinyt moisen murun tukkimaan pullon suun? Hirveä homma päästä käsiksi nesteeseen, mitä se nyt olikaan.

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Aug 17, 2010, 18:49

Kun Amnis tajusi jättää yhden kehotuksen voimalla Zésiran ruoskan rauhaan, soi naaras siniturkille ensimmäisen positiivisen ajatuksenpoikasen koko kireäsävytteisen tapaamisen aikana. Ainakin uros taisi ymmärtää omaa parastaan, jos ei mitään muuta.

Vaan kun loukkauksen kohteeksi joutunut nuorukainen kävi mulkoilemaan ilkeästi raitaturkkista lajitoveriaan, nousi Zésiran huulille jopa kuivakka, toispuoleinen virne. Ilmettä oli kuitenkin vaikea pitää Amniksen hymyilemiskehotuksen tottelemisena, sillä siitä puuttui kaikki se lämpö ja ilo, mitä hymyilijän kasvoilta olisi yleensä saattanut kuvitella löytävänsä. Virne oli yhtä jäätävä ja sävytön, kuin nuorikon hailakat silmätkin.
"Ja sinulle tekisi hyvää kokeilla olla esittämättä jatkuvasti turhia kysymyksiä", heitti lahkolainen takaisin ja oli jo jättämäisillään asian siihen, kunnes käänsikin vielä katseensa kohti urosta ja jatkoi hippuriikkisen loukkaantuneella äänellä:
"Sekä olla nimittelemättä toisia ruskeiksi länteiksi." Vaikkei naaras ollut mitenkään ulkonäkökeskeistä tyyppiä, oli läntiksi kutsuminen tuntunut hänestä kieltämättä hieman ikävältä.

Käännyttyään pullonsa puoleen ja käytyä järsimään sen korkkia muusiksi, pysytteli Zésira jälleen vaiti, kunnes pullontukkeesta oli jäljellä enää olemattomia rippeitä. Tuhotyö oli käynyt varsin nopeasti, sillä nuorikko oli harjoitellut siitä suoriutumista viimeisten viikkojen aikana turhankin tiuhaan tahtiin.
"Kas näin", koirasusi totesi ja heilautti pitkää otsaharjastaan sivummalle, jottei se tulisi tielle juomahommien aikana. Turhia odottelematta kävikin naaras sen jälkeen kallistelemaan putelia niin, että saattoi hörppiä sen sisuksista virtaavaa kitkerää nestettä hyvällä halulla sisuksiinsa. Väkevä aine ei saanut siihen tottunutta Zésiraa edes irvistämään, vaan hän ohitti ikävän maun siihen sen suuremmin reagoimatta.

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Aug 22, 2010, 19:19

Amnis mulkoili Zésiraa hieman ylimielisesti. Toinen kehtasi urokselle sanoa, mitä sen pitäisi jättää tekemättä tai tehdä. Uros heilautti närkästyneenä häntäänsä.
”Minä tutkin ympäristöä ja saan enemmän aikaa siihen, kun sinä mietit vastauksia, joihin juuri ja juuri osaat vastata,” uros sanoi silmiään siristäen ja toista tuimasti katsoen.
”No anteeksi arvon neiti, mutta ruskea sinä nyt satut olemaan,” uros sanoi sivuuttaen sen, että oli toista läntiksi kutsunut keskittyen sanaan ruskea.
Zésira ei vaikuttanut tyypiltä, joka jaksaisi kauaa yhtä asiaa pohtia. Toki Amnis saattoi olla täysin väärässäkin, vaikkei se sitä myöntäisikään.

Amnis nakersi korkkia innokkaasti ja uros saikin sen melko pian rikki. Melkoisen kitkerän hajusta aineitta lorahti nurmikolle ja uros katseli sitä ennen kuin hieman kallisti pulloa jolloin ainetta ei enää valuisi hukkaan.
Uros laittoi kielensä alle ja lorautti pienen tilkan ulos pullosta.
Koirasusi joutui kuitenkin toteamaan aineen hyvinkin pahanmakuiseksi. Valtava irvistys kohosi uroksen naamalle kunnes Amnis sai leveän hymyn aikaiseksi.
”Tosi hyvää,” uros sanoi ja lipoi nestettä lisää. Vaikka uros olikin hyvin vastahakoinen ja juoma oli karseaa, se ei antaisi Zésiralle aihetta haukkua itseään heikoksi. Amnis siis joi naama peruslukemilla ja yritti totutella makunystyröitään uuteen juomaan, jota se oli päässyt naisseurassa maistamaan.
Melkoinen saavutus sinänsä.
”Miksi sinä oikein juot näitä niin paljon?” uros kysyi kulmiaan kohottaen ja pienen tauon pitäen.

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Sept 5, 2010, 15:34

Zésiran mieli synkkeni synkkenemistään, kun Amnis sivalteli häntä sanan säilällä suorastaan kiperän osuvasti. Minkäs naaras sille mahtoi, ettei hän tahtonut (tai oikeastaan osannut) lörpötellä ja jutustella samaan järkyttävään tahtiin, kuin vaikkapa emonsa? Hän oli muutenkin aina ihaillut enemmän isäänsä, joka oli puhunut etenkin pennuilleen vain silloin, kun siihen oli ollut oikeasti tarvetta.
"Ja vaikutat siten jatkuvasti tietämättömältä pennulta, mikä eittämättä oletkin", raitaturkki jupisi vastaukseksi kylmän välinpitämättömällä äänellä. Kohti omia tassujaan pakeneva katseensa kuitenkin kieli, etteivät siniturkin sanat hänen puhekykyjensä vähäisestä laadusta ja vaatimattoman ruskeasta turkistaan olleet suinkaan menneet häneltä ohi korvien. Päinvastoin ne jäivät muhimaan koirasuden mieleen kasvattamaan sitä taakkaa, joka hänet pulloon oli alun alkujaan saanut tarttumaan.

Vasta saatuaan ensimmäiset ryypyt pullostaan sai Zésira mielensä asettumaan taas lähemmäs tavanomaisen vakaita uriaan. Nostettuaan putelinsa takaisin pystyyn vilkuili naaras tarkkaavaisesti Amniksen ensikosketusta alkoholin kanssa, mikä oli saada hänet jopa virnistämään. Uroksen kasvoilla käväisevästä irvistyksestä hän nimittäin tunnisti itsensä - joskin se Zésira, joka oli aikoinaan ensimmäistä kertaa Isterin seurassa viiniä maistanut, tuntui kadonneen jonnekin alkoholin ja sodan ja ties minkä sekaan.
"Valehtelet", nuorikko totesi tietäväisen itsevarmasti, kun Amnis kävi kehumaan juomaansa. Vaan eipä lientä maun takia juotukaan, kuten lahkolainen päätti uroksen kehotuksesta pian paljastaa.
"Se saa unohtamaan asioita, joita ei haluaisi muistaa", naaras kertoi ja kaatoi sanojen painikkeeksi yhä vain lisää viiniä suuhunsa.
"Ja minulla on paljon asioita, joista en välittäisi tietää yhtään mitään."

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Sept 5, 2010, 17:41

Amnis vilkuili Zésiraa eikö ollut kovin hyvillään naaraan sanoista. Toisaalta, uros oli ehkä hivenen loukannut naarasta ensin. Asia ei sinänsä häirinnyt Amnista piirun vertaa, mutta Zésira lausui totuuden ja siitä uros ei pitänyt. Se oli toistaiseksi tietämätön pentu, vaikka vakuuttelikin itselleen ja muille muuta.
”Toistaiseksi, mutta minä kehityn nopeasti”, uros sanoi ja hymyili silmäänsä vinkaten.
Amnikselta ei jäänyt huomaamatta Zésiran katseen painuminen. Itsekeskeinen uros ei kuitenkaan juuri välittänyt loukkasivatko sen sanat, vai eivät.
”Onhan sinulla raitoja, et ole pelkästään ruskea”, uros mumisi ja vilkaisi Zésiraa neutraalin ilmeettömästi.

Amnis vilkaisi Zésiraa ja lipaisi huuliaan. Kitkerä maku velloi sen suussa ja kärvensi mahalaukkua. Miten naaras kykeni juomaan ainetta ilman tuskia? Uros röyhtäisi pienesti ja heilautti häntäänsä.
”Ehkä”, uros sanoi ilkikurisesti hymyillen. Uros kallisti pulloaan ja hörppäsi pienesti juomaansa. Se maistui yhtä kitkerältä kuin äskenkin ja ainut maku tai haju mitä viinaa muistutti, oli haisunäätä.
”Jännää. Mitä sinä et halua muistaa?” uros kysyi ottaen hieman suuremman kulauksen. Jos juoma sai unohtamaan, halusi Amnis ehdottomasti kokea sen vaikkei sillä erityisemmin ollut mitään unohtamisen arvoista. Paitsi Edin kuolema.

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Sept 7, 2010, 13:58

Zésira oli aikeissa todeta jotakin varsin kielteistä Amniksen "nopeasta kehittymisestä", mutta hitaana sanojen muodostajana ei hän ehtinyt ajatuksiaan lausua julki ennen uroksen seuraavaa toteamusta. Naaraan jäänsiniset silmät kääntyivät takaisin kohti Amnista ja jäivät mittailemaan tätä jokseenkin varuillaan. Mahtoiko lahkolainen vain kuvitella, vai oliko uros juuri yrittänyt pahoitella aiempia törkypuheitaan jotenkin? Ei Zésira ainakaan muuta syytä raidoista mainitsemiselle keksinyt, mutta koska hän tiesi itsekin olevansa surkea puheiden piilomerkitysten ymmärtämisessä, päätti hän kaiken varalta olla uskomatta sokeasti siniturkin yllättävään ystävällistymiseen. Sen verran hän kuitenkin mahdollisesta rauhantarjouksesta antoi vastalahjaksi, että nielaisikin aikomansa tulikivenkatkuiset sanat takaisin sisäänsä ja antoi sitten kaksikon lapsellisen väittelyn loppua siihen paikkaan.

Lipiteltyään taas kulauksen jos toisenkin punertavaa nestettä kurkustaan alas nuolaisi Zésira suupielensä puhtaiksi ja jäi tuijottamaan pulloaan lasittuneella katseella, kuin olisi suunnannut puheensa kyseiselle esineelle, eikä suinkaan aina vain yhtä uteliaalle Amnikselle.
"En paljon mitään. Isääni. Siskoani. Hjéresatia", naaras luetteli tukahtuneella äänellä ja painoi korvansa tiukasti vasten niska. Asiasta keskusteleminen ei selvästi ollut hänelle mitään herkkua, mutta syystä tai toisesta päätti hän siitä huolimatta taakkansa siniturkkiselle jakaa.
"Sitä, miten he ovat kuolleet. Kaikki tuhoutunut. Ja kuinka minä en osannut tehdä asialle yhtään mitään." Todellisuudessa Zésiran sisaren kohtalosta ei kenelläkään ollut varmaa tietoa, mutta masentuneella mielellä oli helppo uskoa kaiken menneen pahimmalla mahdollisella tavalla - uskoa kaikkien niiden hylänneen raitaturkin oman onnensa nojaan, joihin hän joskus oli luottanut.

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Sept 8, 2010, 14:21

Amnis oli yllättynyt Zésiran vaikenemisesta ja tulkitsi asian tietysti omaksi voitokseen, vaikka varsinaista väittelyä ei kaksikon välille ollutkaan kehittynyt. Naaras oli kuitenkin ensimmäisenä perääntynyt ja varmasti huomannut oman tappionsa. Eihän asialle voinut olla muuta selitystä.
Mutta toisaalta uros oli muustakin syystä hyvillään naaraan luovuttamisesta. Jos Zésira ei olisi jättänyt aihetta kesken, olisi Amnis saattanut aivan vahingossa kokea karvaan makuisen häviön ja se ei olisi ollut mukavaa kummallekaan.

Amnis lipoi huuliaan ja yritti totutella viinin makuun. Ei liemi maistunut enää ollenkaan niin pahalta kuin aluksi ja Amnis alkoi uskoa, että juoma saattaisi joskus maistua jopa hyvältä.
”Mikäs se Hjé… Hjéresat on?” uros kysyi muisteltuaan hetken vaikeasti lausuttavaa sanaa. Ihme kieltä naaras puhu. Nimikin oli jo niin vaikea, ettei muuta kuin lempinimi pysynyt patalaiskan Amniksen pääkopassa.
”Miten he sitten kuolivat?” uros uteli ja mietti samalla omia asioitaan.
Uros ei tuntenut tarvetta jakaa Zésiralle omia tietojaan vastalahjana ikään kuin vaan, jotta uros ehkä helpottaisi omaa tunnettaan. Eihän Edin kuolema ollut Amniksen syy.
”Minulla on kuollut isä ja äiti siinä samassa. Ensin isä tappoi äidin ja sitten siskoni tappoi isän. Eihän se kivaa ollut, mutta niin”, uros kertoi ilme värähtämättä. Ilme tosin pysyi neutraalina, koska eihän urokselta kuollut kuin isä ja sen asian uros oli melko hyvin yksinään käsitellyt. Urokselle valehteleminen kun vain oli niin luonnollinen asia.
Reippaasti uros hörppäsi lisää pullostaan, jotta saisi itsensä enemmän tai vähemmän sekavaan tilaan. Ehkäpä Zésirakin hieman rentoutuisi, kun saisi juotua hieman viiniä.
Uros virnuili ovelasti.

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Sept 21, 2010, 19:28

Amniksen udellessa tarkempia tietoja Hjéresatista tunsi Zésira pikaisen pistoksen omassatunnossaan siitä, että oli mennyt mainitsemaan ryhmän jollekin, jota hänellä ei toistaiseksi ollut aikomustakaan siihen liittää. Nopeasti viini kuitenkin liotti syyllisyyden matkoihinsa: mitäpä koko salailulla oli enää merkitystä? Ryhmän uusin johtaja Koeth kun ei ollut antanut käskyä suun supussa pitämisestä, vaan sen oli tehnyt ryhmän edellinen pomo Tartaros, joka ei ollut enää tässä maailmassa alaisiaan rankaisemassa.
"Se tarkoittaa puhdistamista. Isäni perusti sen, jotta voisi siihen kuuluvien avulla tehdä Andriaanasta kaikille paremman paikan elää", naaras paljasti värittömällä äänellä. Jonkun mielestä hänen sanansa olivat varmasti silkkaa valhetta alusta loppuun, mutta siitä huolimatta naaras olisi selvinnyt valheenpaljastustestistä ilman minkäänlaisia ongelmia: hän ei nimittäin uskonut valehtelevansa, vaan puhui omasta mielestään täyttä totta.

Sen sijaan omaistensa kuolintavoista jutteleminen oli edellistä aihetta hankalampi juttu, joten ennen vastaustaan Zésira kohotti jälleen pullon huulilleen ja joi monta pitkää kulausta "nestemäistä rohkeutta". Sillä välin Amnis ehtikin kertoa omista menetyksistään, jotka saivat raitaturkkisen naaraan kääntämään kysyvän katseensa kohti urosta.
"...ai?" hän totesi irrotettuaan otteensa pullon suusta. Nuorikosta tuntui uskomattomalta, että tuo ärsyttävä uros saattoi suhtautua perheessään tapahtuneisiin raakuuksiin noin välinpitämättömästi, siinä missä taistelijalahkolaiseksi koulutettu Zésira oli hajonnut omasta menetyksestään totaalisesti. Se tuntui suorastaan... Epäreilulta. Mitä Zésira muka oli tehnyt ansaitakseen sisintään riipivän tuskan taakakseen, jos sellainen kerran ei käynytkään kaikkien kimppuun kamalien tapahtumien takia?
"Mitä väliä sillä on, miten he kuolivat? Kuolleet mitkä kuolleet, eikä sille mitään enää voi. En voi minä nyt enkä voinut silloin sodassakaan", Zésira lopulta lyhyen hiljaisuuden jälkeen vastasi omiin sukulaisiinsa liittyen. Hiljalleen pidemmiksi käyvät lausevalintansa kielivät siitä, että alkoholin vaikutukset alkoivat mitä ilmeisimmin tehdä tuloaan.

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Sept 29, 2010, 14:32

Amnis kuunteli uteliaana. Paremman paikan elää?
”Mitä se sitten tarkalleen ottaen tekee? Se ryhmä”, uros kysyi häntäänsä heilauttaen ja toista kulmat kurtussa katsoen. Siis yrittikö joku tosiaan tehdä saaresta paremman paikan? Andriaanassahan oli hyvä elää.
”Mitä vikaa Andriaanassa muka on?” uros kysyi, vaikka olihan se innokas kokeilemaan kaikkea uutta ja tuntematonta. Saaren muutos ei siis varsinaisesti haittaisi urosta, päinvastoin. Mitään vikaa Andriaanassa uros ei kylläkään nähnyt.
Tummaturkki katsoi edessään olevaa naarasta ja kallisti pullon hörpätäkseen hieman lisää ilolientä. Kovin iloiseksi Amnis ei itseään tuntenut, mutta hyvin vapautuneeksi kylläkin.
Siniset silmät katsoivat Zésiraa uroksen aivojen raksuttaessa. Kuka toinen oikeasti oli? Ruskeaturkin isä oli yrittänyt tehdä saaresta paremman. Ei tämä siis voinut aivan mitätön olla.
Nuorukaisen ymmärrys alkoi hieman rakoilla. Asia tuntui hyvin monimutkaiselta, kuka toinen oli? Viinan vaikutus alkoi kieltämättä näkyä Amniksessa sillä se tuijotti Zésiraa ilmeettömästi kieli suusta ulkona ja lievästi roikkuen.


Amniksen teki mieli nauraa ääneen. Zésira oli niellyt täysin sen syöttämän pajun pätkän, eikä naaras tuntunut edes epäilevän. Uros huokaisi hiljaa ja katsoi toista ilmeettömin silmin. Turha viattomuus olisi varmasti paljastanut uroksen. Turha teatraalisuus saattoi pilata hyvän juonen. Tosin alkoholin vaikutuksen alaisena Amnis saattaisi hyvin unohtaa mitä oli valehdellut. Harmillinen tilannen urokselle.
Amnis huokaisi hämmästyksestä ja korjasi asentoaan selkäsäryn kasvaessa. Uros oli melkoisella mutkalla.
”Sodassa, varmasti kunniallinen kuolema”, uros sanoi tosissaan ja katsoi Zésiraa silmät suurina.
Uros kurotti pulloaan kohti ja nappasi sen hampaidensa väliin. Amnis kallisti pulloa ja antoi voimakkaan nesteen valua kurkustaan alas vatsalaukkuun. Pitkään uros joikin ja laskettuaan pullon uros röyhtäisi äänekkäästi.
Se hymyili tyytyväisen laiskasti ja katsoi Zésiraa pieni pilke silmäkulmassa.

// Ää anteeksi kesto, olin unohtanut vastata ja lisäksi oli kamala rumba koeviikon kanssa. //

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Oct 3, 2010, 23:49

// Lol minä itsehän tätä olen jumittanut välillä niin rajusti, että älä turhaan sinä pyytele anteeksi. =') //

Zésira jatkoi selostusta samalla värittömällä ja suorastaan välinpitämättömällä äänellään, kun Amnis uteli yhä edelleen lisää tietoa Hjéresatin toiminnasta.
"En tiedä tekeekö se enää yhtään mitään ikinä. En minä tiedä", naaras totesi päätään hitaasti pudistellen, jolloin harjaksensa valui peittämään tehokkaasti hänen kasvojaan. Raitaturkki ei vaivautunut pyyhkäisemään sitä sivuun - ei edes mulkaistessaan sen takaa siniturkkista urosta jokseenkin halveksuvasti.
"Olet niin pentu, ettet kaiketi tajua kuinka monella tavalla täällä voi tulla tapetuksi. Ei auta vaikka kuinka yrittäisi pysytellä näkymättömissä tai valmistaa itseään pahimman varalle... Aina löytyy joku, joka on sinua ovelampi ja nopeampi ja vahvempi ja haluaa välttämättä repiä pääsi irti ruumiistasi", raitaturkki kuvaili jäätävästi.
"Sen isäni tahtoi muuttaa. Tehdä asiat sellaisiksi, että kaikki voisivat olla samalla puolella keskenään ja keskittyä tärkeämpiin asioihin, kuin ikuiseen kamppailemiseen selviytymisestä."

Jälleen oli aika tuhota tilkka jos toinenkin viiniä, ja hetken kuluttua saikin Zésira huomata pullonsa alkavan olla varsin tyhjä. Viimeisimpiä pisaroita ei koiraeläimen keinoin ollut putelista kovin helppo saada ulos, joten tuntematta sääliä lasiastiaa kohtaan kieräytti naaras sen sivuun ja nousi ylös lähteäkseen hakemaan itselleen uutta samanlaista. Tasapainoaistinsa ei tosin tykännyt moisesta heilumisesta lainkaan, mistä syystä nuorikko jäi hetkeksi seisomaan paikoilleen - muuten hän kun olisi voinut helposti tuiskahtaa nenälleen pusikkoon.
"Kunniallinen... Mitä kunniallista siinä muka on, kerropa se kuule minulle. Mitä kunniallista on kuolla jonkun tappamista rakastavan saastan hampaisiin, mitäh?" naaras intti alkaessaan hitaasti askeltaa kohti viimeistä täysinäistä pulloa, joka sijaitsi ikävästi aivan Amniksen vieressä. Jos raitaturkki vain olisi tullut huomioineeksi uroksen epäilyttävästi tuikahtelevat silmät, olisi hän saattanut jopa harkita tämän lähistölle menemistä uudemman kerran. Katseensa oli kuitenkin kiinnittynyt niin kiinteästi houkuttelevana odottavaan pulloon, että Amniksen ilmeilyt jäivät häneltä tyystin huomiotta.

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Oct 15, 2010, 18:37

Amnis kuunteli jo hivenen herpaantuneena Zésiran kertomusta. Aihe oli alkanut jo hivenen käydä pitkästyttäväksi ja Amniksesta oli aika vaihtaa puheenaihetta.
Ja Zésiran avatessa jälleen suunsa ei Amnis kyennyt kuin loukkaantumaan. Itserakas pentu ei sietänyt, jos sitä vähäteltiin varsinkin kun se halusi olla paljon enemmän kuin tyhmä pentu, ja se oli, ainakin omasta mielestään. Harmi vain, että muut näkivät sen lävitse ja huomasivat, ettei se ollut toistaiseksi viisas saati vanha. Asia korjaantuisi varmasti joskus, mutta kärsimätön uros ei millään olisi halunnut odottaa niin kauaa.
”Mm. Ei minun päätäni ole ainakaan kukaan halunnut repiä irti”, uros sanoi samalla, kun sen mieleen juolahti muisto Edistä ja siitä kuinka toinen oli kuollut. Amnis oli kokenut omat tappionsa isän menetyksen yhteydessä. Sen naamassa oli yhä ruvet hirviömäisen nartun tassun iskusta, mutta onneksi turkki peitti nee suurimmaksi osaksi ja uros oli täysin varma, ettei siitä jäisi arpia. Mutta Zésira saattoi yhä huomata jäljet, jos vain yhtään keskittyisi uroksen naamavärkkiin.

Zésira nousi ylös hakemaan ilmeisesti uutta pulloa. Amnis vilkaisi ympärilleen ja huomasi ullon olevan yllättävän lähellä urosta itseään. Velmu virne levisi uroksen huulille, kun se käänsi katseensa taas naaraaseen.
”Ei se, mutta eikö ole kunniallista kuolla puolustamansa asian tähden?” uros kysyi, vaikkei se vielä aivan vakuuttunut ollut Zésiran isän toimista. Mutta raitaturkkinen oli saanut varsin hyvän kuvan Lahkosta uroksen päähän, vaikka kiinnostunut uros ei toistaiseksi ollut. Se oli liian laiska ja itsekeskeinen palvelemaan ketään tai mitään.
Zésira oli yhä lähempänä ja siniturkki käänsi jälleen katseensa naaraaseen.

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Oct 21, 2010, 20:48

Zésira huokaisi syvään kuunnellessaan Amniksen puolusteluja, jotka olivat naaraan korviin ainoastaan typerää ja merkityksetöntä sanahelinää.
"Kuten todettua, sinä olet pentu", naaras totesi painokkaasti, "mikä tarkoittaa, ettet ole elänyt vielä pitkään. Tule parin vuoden päästä väittämään uudestaan, että kaikki tapaamasi andriaanalaiset ovat kivoja ja ystävällisiä toisiaan kohtaan, jos silloin vieläkin uskot niin." Nuorikon sanoista olisi voinut uskoa, että hän olisi ollut hyvinkin paljon sinisävytteistä lajitoveriaan vanhempi, vaikka heidän välisensä ikäero olikin todellisuudessa kutakuinkin yhden vuoden luokkaa. Zésira vain oli ehtinyt nähdä ja kokea jo sen verran paljon ikäviä asioita, että hän toden totta myös tunsi itsensä nykyistä paljon vanhemmaksi ja väsyneemmäksi.
"Sitä paitsi", naaras yllättäen jatkoi muistettuaan, mitä Amnis oli aikaisemmin sanonut, "olihan teilläkin se perhejuttu. Isäsi tappoi äitisi ja... Niin pois päin. Luulisi sellaisen jälkeen jo käsittävän, ettei maailma ole mikään kiva paikka."

Pyrkiessään askeltamaan kohti täysinäistä pulloa luimisti Zésira korvansa vasten niskaa huomatessaan, kuinka hankala oli kulkea edes muutaman metrin matkaa ilman, että askeleet harhautuisivat tyystin väärille teille. Aivan ennen perille pääsyään hän oli jopa horjahtaa kumoon Amniksen edustalle, mutta juuri ja juuri hän sai itsensä pidetyksi pystyssä. Samassa katseensa kuitenkin kulkeutui viimein kohti uroksen kasvoja, jolloin naaras näki toisen huulilla leikittelevän veijarimaisen hymyyn.
"On... Kai", lahkolainen vastasi toisen aiemmin esittämään väitteeseen liittyen. Äänestään kuulsi selvästi se, kuinka hämilleen Amniksen kaksimielinen virnuili hänet veti - moista Zésira kun ei olisi välttämättä osannut odottaa olennolta, jota hän oli vielä hetki sitten pitänyt täytenä kakarana. Tuollainen ilveily oli kuitenkin kaukana lapsenomaisesta käytöksestä.
"Ihan tiedoksi, että olen vain hakemassa tuota pulloa", raitaturkki hetken kuluttua yritti vakuttaa, vaikka puheensa olikin vain kuiskauksenomaista mutinaa. Kaiken lisäksi hän tuntui juurtuneen paikoilleen, kykenemättä siirtämään jääsilmiään pois Amniksen kasvoilta.

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Oct 29, 2010, 19:29

Amnis katsoi Zésiraa nyrpeästi. Kuka toinen oli toisia sanomaan pennuiksi?
”Et itsekään ole kovin vanha. Ja en ole väittänyt että kaikki olisivat mukavia, mutta ei kukaan ole ilmaissut halua repiä päätäni irti”, uros sanoi näsäviisaasti ja tuijotti Zésiraa hivenen kiukkuisena.
Kyllähän uros tiesi etteivät kaikki olleet mukavia, mutta Andriaana oli uroksesta ihan hyvä paikka elää ilman puhdistuksia.
”Vaikka isäsi olisi onnistunut. Olisiko kukaan voinut taata, että erimielisyyksiä ei syntyisi? Ei. Ikinä ei voi luvata eikä taata mitään. Elämä Andriaanalla ei siis olisi välttämättä muuttunut pysyvästi hyväksi”, uros sanoi tiukasti oman mielipiteensä ilmaisten. Ei koirasusi oikeastaan ollut kiinnostunut asiasta, mutta sillä oli toki mielipiteensä ja pieni tarve saada Zésiran sanat kumottua.
”Ainiin olihan minulla se, totta. Sehän nyt oli vain yksi tapaus. Ei se kuvaa koko maailmaa”, uros julisti iloisesti aihetta enempää surren. Tai mitä suremista valheella edes oli. Vaikka Edi olikin oikeasti kuollut ja Amnis suri isäänsä, ei se ikinä näyttäisi tai kertoisi asian oikeaa laitaa Zésiralle. Ei sen takia, että toinen oli aivan vieras ja loppuen lopuksi hyvin haluton tietämään Amniksen asioista yhtään mitään.
Amnis hymyili kenties vieläkin ilkikurisemmin nähdessään Zésiran hämillisyyden ja toisen hieman takeltelevat sanat. Uros kohotti kulmiaan ja venytti hymynsä äärirajoille. Tummaturkin ilme oli vihjaileva ja hivenen kiusoitteleva.
”Ai odotit minun luulevan muuta?” uros kysyi virnuillen yhä. Amnis tulkitsi naaraan sanat niin, että naaraan mielessä oli käväissyt jokin muukin ajatus, ja että raitaturkki joutui vakuuttelemaan jopa itselleen, ettei toistaiseksi sortuisi nuorempaansa. Amnis oli oikein tyytyväinen ja sen kasvoilta kyllä osasi lukea, mitä uros toivoi naaraan ajattelevan tai luulevan.
Se katsoi tiiviisti Zésiraa huomatessaan naaraan ikään kuin juurtuneen paikoilleen. Uros ei kääntäisi katsettaan ensimmäisenä.

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Nov 4, 2010, 21:55

// Heiii pelaa muuten jossain vaiheessa Kafir ulos sieltä sen ja Miradan pelistä, kun minua häiritsee kun se peli on tavallaan yhä "käynnissä". ='D //

Zésira kohotti kysyvään sävyyn kulmaansa Amnikselle, joka kovasti yritti yhä todistella, ettei ollut tavannut ainoatakaan hänen päänsä repimisestä haaveilevaa olentoa.
'Minä taidan sitten olla ensimmäinen', totesi naaras mielessään ja kuvitteli, kuinka raivostuttava siniturkki viimein vaikenisi kaulansa katketessa tuntemattomasta syystä kahtia. Ääneen ei nuorikko ajatusta kuitenkaan lausunut, vaan tyytyi sen sijaan kommentoimaan toisen seuraavia väitöksiä.
"Älä puhele tuohon sävyyn asioista, joista et tiedä oikeasti yhtään mitään", lahkolainen varoitti korviaan hivenen luimistaen.
"Isäni ryhmä oli yhtenäinen tavalla, jota kukaan ulkopuolinen ei voi ikinä käsittää." Ja tottahan naaras tavallaan puhuikin: Lahko yhdisti jäseniään hyvin konkreettisin sitein, eivätkä ryhmään kuuluvat yleensä edes kyenneet päästämään toisia päiviltään, vaikka olisivat tahtoneetkin. Poikkeuksia oli toki vuosien varrella sattunut, mutta ne olivat harvoja, yksittäisiä erikoistapauksia.

Lähtiessään askeltamaan kohti vihoviimeistä pulloaan joutui Zésira keskittymään etenemiseensä niin antaumuksellisesti, ettei hän saanut vastatuksi Amniksen viimeiseen lausahdukseen äänekästä tuhahdusta erityisemmällä tavalla. Ei sillä, että asian vatvominen olisi naarasta enää kiinnostanutkaan, sillä itsepäisen uroksen päähän taisi olla tyystin turha yrittää takoa järkeä. Jos tämä tahtoi uskoa kanssaeläjistään pelkkää hyvää, sai tämä aivan vapaasti raitaturkin puolesta niin tehdä. Kunhan ei vain tuputtaisi lapsellisia uskomuksiaan tämän enempää juttukumppanilleen.
Vaan kun Amnis kävi vihjailemaan Zésiran olevan toisen virnuilevasta seurasta jotenkin syvemmältikin kiinnostunut, keitti naaraalla viimein ylitse. Selvin päin häntä eivät moiset ärsykkeet olisi saaneet raivostumaan, mutta tällä hetkellä hänen mielensä olikin jo melko vahvasti alkoholin vaikutuksen alaisena.
"No en odottanut enkä totta helvetissä ainakaan toivonut!" naaras räjähti ja repäisi katseensa irti toisen kasvoilta, sekä jatkoi askellustaan pullon äärelle. Putelin luo päästyään nappasi raitaturkki esineen äkäisesti hampaisiinsa, mutta äkkinäinen liike sai hänen tasapainonsa viimein horjumaan niin paljon, että hän kaatua mätkähti istumaan suoraan Amniksen vierelle.

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Nov 14, 2010, 20:44

// Ei voi olla näin lahopää!! Ää aivan unohdin sen. Voi kettu! Juu menen sen saman tien pelaamaan sen ulos. Hukkaan varmaan joku päivä oman pääni enkä muista minne sen jätin. 8) Tarkoitus oli herra ulos pelata ja muistaakseni pelasinkin, mutta enpä sittenkään tainnut niin tehdä. ^^’’ //


Amnis katsoi Zésiraa kulmaansa kohottaen.
”Ei varmasti kykenekään”, uros sanoi jättäen aiheen sikseen. Turha raitaturkkia oli enempää ärsyttää, sillä toinen tuntui kiivastuvan suhteellisen helposti ja Amnis oli laiska ja lisäksi kykenemätön puolustamaan itseään, joten olisi hyvin kohtalokasta, jos Zésira pääsisi uroksen kurkkuun kiinni. Uros siis tyytyi olemaan hiljaa hampaitaan tuimasti kiristellen. Uros olisi niin mielellään jatkanut naaraan härnäämistä.

Amnis virnuili ilkikurisesti Zésiralle toisen tallustaessa pulloa kohden ja suuttuen oikein kunnolla uroksen sanoille. Amnis ei voinut kuin naurahtaa äänekkäästi ja katsoa toista huvittuneena.
Zésira nappasi pullonsa, mutta toinen oli tainnut litkiä juomaa sen verran liikaa, ettei tasapaino tykännyt naaraan äkkinäisestä liikkeestä.
Amnis siirtyi sulavan vikkelästi makuuasennosta istumaan Zésiran mätkähtäessä istumaan aivan uroksen vierelle. Naarasta toinen kulma koholla katsoen uros virnuili kevyesti.
”Tasapainossa ongelmia?” uros kysyi huvittuneena.
Zésira oli oikein viihdyttävä tapaus temperamenttisen luonteensa kanssa. Ties mitä kaikkea hauskaa naaraasta vielä irtoaisi.

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Nov 16, 2010, 23:43

// Heh, itse kukinhan sitä aina välillä lahopäiseksi heittäytyy. =3 //

Kyllähän Amniksesta vain viisauttakin näytti löytyvän, kun sitä tarpeeksi pitkään jaksoi kaivaa! Lieni nimittäin uroksen fiksuin teko vähään aikaan niellä ylpeytensä ja luopua väittelystä, sillä aihe olisi totta tosiaan hyvinkin saattanut saada Zésiran pian tulistumaan jopa vaarallisissa määrin. Nyt naaraskin saattoi kuitenkin jättää lahkojutut sikseen ilman sen kummempia seurauksia.

Vaan saatuaan itsensä kaatumaan Amniksen vierelle, näytti humalainen koirasusi hetken kovin hämmentyneeltä tasapainonsa temppuilemisen takia. Aiemmin leimahtanut kiukku kuitenkin palasi nopeasti, kun siniturkkinen uros repesi äänekkääseen nauruun, joka totta vie sai raitaturkin sapen kiehumaan. Vaikka olikin liian äkäinen sitä edes huomatakseen, nostatti nuorukaisen ivallinen käkätys Zésirassa kuitenkin pintaan myös muita tuntemuksia - nekin tosin varsin negatiivisia. Pinnan alla kytevä häpeä oli nolatuksi tulleen lahkolaisen mielessä sen verran suuri, että vihasta viiruiksi kavenneisiin silmiinsä kohosi väkisinkin pari kyynelpisaraa hailakoita sielunpeilejä kostuttamaan.
"ON!" Zésira ärjäisi pulloa vasten tiukasti pureutuneiden hampaidensa välistä, kun Amnis kävi utelemaan typeriä. Samassa naaras otti ja käynnisti varsin yllätyksellisen kostotoimenpiteen: hän kellahti kyljelleen makaamaan ja suuntasi voimakkaan potkun takajalallaan suoraan kohti Amniksen vartiottomaksi jäänyttä pulloa, tarkoituksenaan lennättää se sisältöineen päivineen hornan tuuttiin.
"Hups!"

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Nov 28, 2010, 19:16

Amnis katsoi kiukkuun leimahtavaa naarasta. Toisella oli tulinen luonne ja Amnis omalla tyhmyydellään oli sitä lisännyt. Tosin ei uroksen älyllinen taso ollut yhtään parantunut alkoholin ansiosta. Hieman jopa hämärtynyt.
”Täytyy myöntää, että olet aika suloinen ilmestys temperamenttisuudestasi huolimatta”, uros sanoi pehmeästi hymyillen ja sanojaan oikeasti tarkoittaen. Se kyllä osasi huomata naaraissa hyviä puolia ja arvostaa niitä. Vaikka uros kaikessa itsekkyydessään ei aina sitä näyttänyt tai pistänyt edes naaraiden hyvinvointia omansa edelle.
Zésiran katala temppu sai uroksen kiehumaan, mutta se hillitsi itsensä ja hymyili säyseästi. Eihän uros voisi nyt naaraalle huutaa.
Amnis nousi ylös ja astahti rusehtavan vierelle. Se katsoi toista tummansinisillä silmillään hyvin hurmaavasti.
”En suinkaan halunnut loukata kysymykselläni, mikä viittasi tasapainoosi. Se ei ollut tarkoitukseni”, uros sanoi painaen päätään hivenen alas ja katsoen toista lempeän rauhallisesti. Uros näki naaraan silmissä helmeilevät kyyneleet ja se asettui alemmas naaraan tasolle. Olihan neito käynyt oikein kyljelleen kostoa toteuttaessaan.
Amnis ei ollut varma olisiko sen pitänyt, mutta uros yritti kevyesti sipaista naaraan poskea.
Tummien silmien katse oli pahoitteleva, vaikka uros ei oikeastaan välittänyt mitä Zésira tunsi vaan ainoastaan se, että toinen leppyisi.

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Dec 14, 2010, 21:08

Zésiraa eivät Amniksen imelät kehut hetkauttaneet - tai niin naaras itselleen ainakin yritti uskotella. Nyt, kun alkoholi teki temppujaan hänen aivoissaan pääsivät nuorikon normaalisti tyystin pois sulkeutunet tunteet kuitenkin sen verran pintaan, että hän huomasi voimakkaan punan leviävän ympäri kasvojaan. Turkki peitti lähes kaiken tuosta näystä armollisesti alleen, mutta osa lahkolaisen lyhytkarvaisten korvien sisäosista jäi ikävästi vaille suojaa. Niinpä naaras yritti painaa korvia yhä tiiviimmin vasten niskaa ja pitää katseensa pois röyhkeän uroksen silmistä.
"Itse olet tyhmä ja tyhmältä myös näytät", Zésira koetti heittää takaisin, mutta sanansa olivat aiemmasta äksyilystä huolimatta ponnettomia ja ikään kuin tukahtuneita - hän ei selvästikään seisonut koko sydämellään niiden takana, sillä Amnis alkoi mitä ilmeisimmin hiljalleen päästä lipumaan hänen jäisen kuorensa ohitse.

Kun siniturkki päätti vieläpä käydä Zésiran potkimasta pullosta piittaamatta pahoittelemaan aiempia sanomisiaan, oli Zésiran peli viimein menetetty. Niin kovasti kuin naaras uskoikin olevansa tyytyväinen ainoastaan ylhäisessä yksinäisyydessään, kaipasi hän sisimmissään mitä syvimmin juuri sellaista olentoa, joka kesti jopa hänen viinihuuruisen itsensä oikkuja kavahtamatta. Amnis veti juuri sellaista ystävällisen urhon roolia omista itsekkäistä syistään, mutta sitä ei Zésira epäonnekseen osannut nähdä. Niinpä hän antoi toisen hipaista vapaasti poskeaan samalla, kun nuorikko päästi ilmoille yhden surumielisen niiskauksen.
"Olet idiootti", hän vieläpä pihahti, ennen kuin koetti jopa omaksi yllätyksekseenkin tarttua uroksen kaulaa kiertävään naruun vetääkseen tämän lähemmäksi itseään.

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Dec 15, 2010, 18:35

Amnis yritti olla mahdollisimman hurmaava. Onneksi sillä oli jalo käsittelytaito naaraita kohtaan. isältä peritty. Vaikka itsekäs koirasusi harvoin halusi miellyttää ketään, oli sille suotu hyvät valehtelun ja näyttelijän lahjat. Halutessaan uros kykeni vetämään kovanaamaisen kylmäkallen roolia tai naaraille hurmaavaa prinssiä. Päämääränä uroksella ei tosin ollut se, että se hyväksyttäisiin vaan se, että se saisi lopulta palkintonsa aivan muissa merkeissä. Hyväksymistä uros piti automaattisena. Olihan uros mitä hurmaavin ja upein olento maanpäällä. Zésira tosin yritti kovasti väittää muuta, mutta uros oli tarkkakorvainen ja huomasi kyllä, ettei naaras ollut aivan kokonaan sanojensa takana. Alkoiko raitaturkin suojakuori todellakin pettää? Amnis ei voinut uskoa hyvää onneaan ja, että sen taidot olivat jo niin kehittyneet. Uros ei kuitenkaan antanut sisäisen myllerryksen näkyä naamalla ja se hymyili varsin rauhalliseen lempeään tapaan. Oikeastaan oli Amniksen onni, että kiukuspäissään naaras oli kaatanut kokemattoman juojan pullon. Huurupäissään tummaturkki olisi voinut puhua ohi suunsa. Olihan sen olo yhä kevyt ja voittamaton, mutta ajatus kulki suhteellisen selkeästi. Sen verran selkeästi, että teeskennelty, mutta hyvin piilossa oleva ystävällinen kuori pysyi yllä ja piilossa vastedeskin.

Amnis oli hyvin tyytyväinen Zésiran pysyessä paikallaan uroksen hipaistessa ruskeaa poskea. Nuorukaisen itsevarmuus vain jatkoi kohoamistaan. Melkoisen taidokas uroksesta oli kehittynyt. Se katsoi naarasta yhä hivenen pahoittelevasti, vaikka uroksen silmäkulmassa olikin pieni pilke. Koirasuden kasvot olivat lempeät ja Zésiran hiljainen haukkuminen eivät saaneet urosta värähtämäänkään. Surumielinen niiskaus ja ponnettomat sanat osoittivat vain sitä, että naaras alkoi hiljalleen leppyä. Amnis itsekin tosin yllättyi miten nopeasti. Naaras nappasi uroksen kaulassa olevasta narusta kiinni ja veti uroksen lähemmäs.
Amniksen huulille kohosi hymy ja tummat silmät katsoivat Zésiran jäisiä silmiä.
”Tiedän”, uros kuiskasi toisen korvaan asettuen naaraan vierelle. Amnis oli kylki kiinni raitaturkissa. Eihän se halunnut vaikuttaa pidättäytyvältä. Pehmeästi uros yritti koskettaa naaraan silmäkulmaa kirsullaan. Miten lempeä otus äkkipikaisen kuoren alta löytyikään!

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Dec 26, 2010, 11:05

Amnis ei vastustellut Zésiran nykimistä, mutta eipä naaras oikeastaan vastarintaa tämän taholta ollut odottanutkaan. Uroksen ollessa nyt ihan siinä lähietäisyydellä, kasasi raitaturkkikin omaa sinne tänne retkottavaa asentoaan hieman järjestäytyneempään kuosiin ja hivuttautui sitten niin lähelle siniturkkia, kuin vain kykeni. Pian hän tunsi myös toisen kosketuksen silmäkulmassaan, mikä sai Zésiran siristämään silmänsä kiinni niin, että niihin vaivihkaisesti ujuttautunut kyynelneste kerääntyi pariksi kristalliseksi karpaloksi, jotka vierähtivät naaraan poskille. Taas kerran hän niiskaisi vaimeasti.
"Älä mene pois", lahkolainen pyysi kykenemättömänä katsomaan Amnista silmiin. Niinpä hän piti silmäluomensa yhä suljettuina ja koetti upottaa kasvojaan jonnekin uroksen kaulanympärysturkin sekaan, kuin haluttomana näkemään tai kuulemaan enää mitään ympäröivästä maailmasta. Jopa avaamaton viinipullo oli jäänyt unohduksiin, mikä oli jo melkoinen tapaus kovaa vauhtia alkoholisoitumassa olevan naaraan mittapuulla.
"Älä mene", Zésira toisti murtuneella äänellään. Hän oli tullut elonsa aikana hylätyksi niin monen monituista kertaa, että todella pelkäsi Amniksen lähtevän yks kaks pakoon ja jättävän naaraan rypemään itsekseen omassa pohjattomassa yksinäisyydessään.

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Dec 26, 2010, 11:36

Amnis oli oikein hyvillään Zésiran toimista. Kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Tätä tilaisuutta uros ei päästäisi tassuistaan vaan ottaisi kaiken irti. Uros halusi olla mahdollisimman hyvä naaraiden seurassa ja kykeni ties millaisiin tekoihin näiden seurassa. Siniturkki halusi miellyttää heitä, olla heille hurmaava vastustamaton uros, jota naiset janosivat. Aivan niin asiat eivät vielä olleet, mutta Zésira oli kätevästi kaatunut koirasuden syliin.
Naaraan silmissä helmeilivät kyyneleet ja toinen niiskaisi jälleen vaimeasti. Uros hymisi rauhoittavasti ja katsoi lempeä ilme silmissään raitaturkkia.
”En mene”, uros sanoi hiljaa naaraan korvaan antaen toisen upottaa kasvonsa uroksen turkin sekaan.
Hellästi uros yritti laskea leukansa naaraan päälaelle ja hieraista toista kevyesti. Päänsä sisällä uros kihersi innosta ja jopa onnesta. Aivan mitätön ei Zésira uroksen silmissä ollut, vaikka Amnis halusikin vain hyötyä. Jollakin tapaa naaraan temperamentti, mutta silti sisällä oleva yksinäisyys ja haavoittuvaisuus olivat vaikuttaneet Amnikseen. Zésirassa oli potkua.
”En mene koskaan pois, olen vierelläsi niin kauan kuin haluat.”
Narukaula hymisi jälleen hiljaisella rauhoittavalla soinnulla yrittäen saada Zésiran rauhoittumaan. Neidolla ei ollut hätää Amniksen kaltaisen tekopyhän hurmurin kanssa. Uroshan teki lähestulkoon mitä vain, jotta Zésira pysyisi hyvällä tuulella ja luottaisi urokseen. Kaikesta huolimatta uros ei kuitenkaan ollut aivan selkärangaton. Se pysyisi naaraan vierellä ailahtelevasta luonteesta huolimatta.

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Dec 27, 2010, 2:02

Jos Zésira olisi ollut yhtään enempää tolkuissaan, olisi hän tajunnut olla uskomatta lipevän nuorukaisen vakuutteluihin pätkän vertaa, mutta nyt tämän sanat kuulostivat vain silkalta hunajalta hänen korvilleen. Ne nostattivat kaihoisan, surumielisen hymyn naaraan Amniksen turkkiin upotetuille kasvoille, saivat hänen sydämensä sykkimään lämmöstä. Hänen ei tarvinnut olla enää yksin.
"Ole sitten ikuisesti siinä", Zésira tuhisi tukahtuneesti. Tuntiessaan Amniksen painavan vielä kuononsakin suojelevasti hänen otsan päälle, uppoutui lahkolainen ensimmäistä kertaa kenties ikinä pimeyteen, joka tuntui kylmyyden ja uhkaavuuden sijasta turvalliselta ja rauhoittavalta. Tällä tosin oli omat seurauksensa, jotka eivät valitettavasti menneet ollenkaan yksiin sen kanssa, mitä uros lie urosmaisessa mielessään toivoi kaksikon välillä tapahtuvaksi. Varsin pian Zésira alkoi nimittäin hengittää raskaaseen, rauhalliseen tahtiin, joka kieli hänen mielensä rentoutuneen niin paljon, että se oli uskaltanut laitta putiikin kokonaan kiinni. Nuorikko oli yks kaks sammahtanut prinssinsä kyljelle.

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Dec 27, 2010, 20:50

Amnis hymyili pehmeästi, pitäen rooliaan täydellisesti yllä. Se oli oikein etevä näyttelijä ja tiesi sen hyvin itsekin. Se haki omaa etuaan, mutta tunsi koirasusi aivan ihka oikeita tunteitakin. Harvoin tosin tai ainakaan niin paljoa, että olisi näyttänyt ne.
”Lupaan sen”, uros sanoi hiljaisella äänellä. Se olisi hyvin mielellään Zésiran vierellä ikuisesti. Takasihan se aivan oman kullan kainaloon ja mitään muuta uros ei kaivannut. Tosin sitoutua uros ei halunnut, joten se saattaisi olla pieni pulma. No niin tuskin tulisi tapahtumaan. Zésira oli alkoholin vaikutuksen alaisena ja puhui pehmoisia, ja Amniskaan ei ollut aivan selvänä. Siniturkkiin takertuneena simahti Zésira uroksen kylkeä vasten Amniksen hymyillessä tyytyväisenä. Ainakin se oli saanut naaraan sulamaan, jos ei muuta. Uros huokaisi hiljaa, rauhallisesti ja laski päänsä Zésiran vierelle toista kevyesti nuuhkuttaen. Koirasusi voisi vaikka pitää vahtia, jotta väsynyt neito ei heräisi onnettomana tunkeilijoihin. Mitään hyötyä Amniksesta ei moisessa tilanteessa tosin olisi, mutta ainahan se voisi vahtia pitää.

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Dec 28, 2010, 12:52

Kului tunti jos toinenkin, ennen kuin alkoholi alkoi viimein liueta hiljakseen pois Zésiran suonista. Kyseinen ilmiö taasen johti siihen, ettei sammuneen uni jaksanut enää pitää otettaan, vaan naaraan tajunta päätti ryhtyä palailemaan takaisin hereillä olevien kirjoihin. Hetken levottoman nytkähtelemisen jälkeen nuorikko raottikin jo varovasti silmiään vain huomatakseen, että pimeys oli ehtinyt laskeutua vanhan puiston ylle. Yö oli saapunut.

Maaten vielä hetken paikoillaan keskittyi Zésira tunnustelemaan omaa olotilaansa, jolloin hän sai ihmetyksekseen havaita päänsä olevan suhteellisen kivuttomassa kunnossa. Vaan kun hän nyt viimeisiä muistissaan olevia tapahtumia kelaili, niin eipä hän tosin ollut edes tainnut juoda aivan niin paljon, kuin mitä hänellä oli viimeaikoina ollut tapana - tästä kai oli kiittäminen päänsäryn ja pahoinvoinnin vähäistä määrää. Vaan mikä hänet sitten oli saanut lopettamaan ryyppäämisensä? Sitä ei naaras muistanut, ennen kuin hän alkoi taas havainnoida maailmaa oman itsensä ulkopuolella ja huomasi, että aivan hänen kyljessään kiinni oli joku toinen koiraeläin!
Säikähtäen selvästi havaintoaan pomppasi Zésira saman tien istumaan ja suuntasi äimistyksestä levinneet silmänsä kohti siniturkkista urosta, joka alkoi niin ikään palailla hiljakseen takaisin raitaturkin mieleen. Se tosin ei ollut mikään järin miellyttävä kokemus.
"Mitä sinä siinä luulet tekeväsi?" lahkolainen tiuskaisi piittaamatta pätkääkään siitä, oliko Amnis edes hereillä vai ei.

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Dec 28, 2010, 19:41

Amnis oli itsekin torkahtanut Zésiraa vahtiessa. Kukaan tunkeilija ei ollut onneksi paikalle eksynyt ja kaksikko oli saanut pötkötellä vierekkäin jo tovin. Amnis oli hyvin iloinen ja tyytyväinen jo pelkästään siihen, että oli saanut vain makoilla Zésiran vierellä. Uros ei ollut ollenkaan pettynyt taitoihinsa ja sen itsevarmuus kohosi entisestään.
Amnis alkoi hiljalleen heräillä ja uros raotti tummia silmiään hitusen. Samassa lämmin Zésira katosi uroksen viereltä ja koirasuden leuka mätkähti maahan. Uros nosti unisen katseensa naaraaseen.
”En luule mitään. Vahdin untasi ja olin vierelläsi niin kuin halusit. Oikein vaadit sitä”, uros sanoi naarasta muka hämillään katsoen. Koirasusi veti kasvoilleen hämmentyneen kulmat koholla olevan ilmeen.
”Mitä nyt, Zésira?” uros kysyi hellästi. Se nousi hiljalleen istumaan venytellen jäykistyneitä raajojaan naarasta kysyvästi silmäillen. Ruusunen ei ollutkaan enää niin hempeä ja itkuinen kuten nukahtaessaan. Ja Amnis muka kaksinaamainen. Raitaturkki oli kyllä ainakin kolme kertaa kierompi. Ensin oli niin kaivannut ritaria ja Amnis oli kiltisti täyttänyt vaatimukset, ja nyt naaras kummasteli uroksen paikkaa neidon vierellä. Johan oli.

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Dec 29, 2010, 23:38

Zésira kuunteli jäykkänä vastaheränneen Amniksen selitystä, joka ei hempeästä sävystään huolimatta saanut naarasta yhtään sen paremmalle tuulelle. Sen sijaan hän luimisti tuimasti korviaan ja tuijotti toista samalla kivikasvoisella ilmeettömyydellä, joka aina selväpäisenä hänen kasvojaan koristi.
"Älä valehtele", nuorikko murahti silmiään räväyttämättä. Vaikka äkillinen paluu kylmäkiskoiseksi jääprinsessaksi uroksen mielestä tuntuikin varmasti kovin häijyltä ja suorastaan kaksinaamaiselta, ei se sitä tosiasiassa varsinaisesti ollut: Zésira kun ei muistanut aiemmista känniväninöistään yhtään mitään. Näin ollen hän ei uskonut hetkeäkään, että olisi missään tilanteessa pyytänyt siniturkkista velmusilmää pysymään vierellään.
"Minä en sinunlaisiltasi pyytäisi ikinä yhtään mitään. Minä en tarvitse yhtään mitään", raitaturkki jatkoi kuonoaan itsevarmana kohottaen ja samalla seisomaan nousten. Vaikkei hänen luottamuksensa omaa itseään kohtaan tällä hetkellä muutoin järin hääppöinen ollutkaan, oli hän tästä nimenomaisesta asiasta selvästikin sataprosenttisen vakuuttunut.

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Dec 31, 2010, 18:32

Amnis oli kovin pettynyt. Sen prinssiosuus oli lopuillaan ja uros yritti kovasti pelastaa tilannetta.
”En valehtele. Huomaisit kyllä jos valehtelisin”, uros sanoi topakkaan sävyyn katsoen naarasta tiukasti. Se halusi saada Zésiran uskomaan.
”Et välttämättä muista sitä, koska olit juonut jo melko hyvin, mutta ehkä halusitkin vain hetken aikaa tukahduttaa suruasi minuun.”
Tummansiniset silmät katsoivat Zésiraa kulmien kohotessa pieneen kurttuun. Amnis huokaisi hiljaa.
”Ehkä et vain osaa myöntää sitä itsellesi, mutta olen varma että haluaisit elämääsi jonkun johon voit luottaa”, uros sanoi nousten istumaan ja ravistellen naruilla koristettua kaulaansa. Uros oli melko pettynyt itseensä. Se ei kyennyt vakuuttamaan Zésiraa, vaikka olisi niin halunnut. Voimakastahtoinen naaras oli jälleen oma itsensä. Tyhjä ja kylmä kuori, jonka sisus oli piilotettu jonnekin kauas syvyyksiin. Amnis ei niitä koskaan löytäisi, mutta kenties joku saisi Zésiran sulamaan, vaikka naaras olisikin selvänä.

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Jan 8, 2011, 15:47

Zésira ei voinut uskoa korviaan, kun Amnis jatkoi aiempien tapahtumien kertausta ja analysoimista - tapahtumien, jotka olisivat naaraan mielestä voineet yhtä hyvin olla peräisin suoraan jostakin toisesta maailmasta. Hän ei yksinkertaisesti osannut käsittää, kuinka edes siniturkin kaltaisella röyhkimyksellä saattoi olla otsaa väittää hänelle mitään noin naurettavia asioita!
"Ei minulla ole mitään aihetta suremiselle", raitaturkki tuhahti urosta nyt jo oikeastaan halveksuvasti katsellen. Alkoi nimittäin vaikuttaa pahasti siltä, ettei tämä ollut ainoastaan tyhmä, vaan kenties jopa pahemman kerran mielenvikainen. Ja sellaisia ei Sanguinaria Miradalta kasvatuksensa saanut olento jaksanut tiellään turhan kauaa katsella.
"Ja kuten sanoin, en minä tarvitse elämääni mitään, enkä myöskään halua. Minulla on jo tahoni, joihin voin luottaa missä tilanteessa hyvänsä." Sanojensa päätteeksi kääntyi seisomaan noussut nuorikko kannoillaan ja kaappasi hampaisiinsa ruoskan, jota hän ei edes pahimmissa kännisotkuissaan olisi koskaan jättänyt kovin kauaksi omasta olinpaikastaan.
"Vaan minusta tuntuu, että sinun olisi nyt aika häipyä", Zésira urahti käännähtäessään tuimana takaisin kohti Amnista. Ilmeensä kertoi selvästi, että mikäli toinen ei nyt ottaisi jalkoja pikaisesti alleen, edesauttaisi naaras tuota toimenpidettä varmasti hyvinkin mielellään.

Re: Viina vie mukanaan
Post by ticarri on Jan 8, 2011, 15:58

Zésira oli tosiaan tainnut hörppi alkoholia niin paljon, ettei muistanut mitään. Amnis oli suoraan sanottuna harmistunut ja ennen kaikkea pettynyt itseensä. Sillä oli vielä hiomista naistaitojensa kanssa. Mutta aina voisi harjoitella ja Zésira oli ollut erinomainen tuttavuus ja kokemuksen antaja. Naaraalla tosiaan oli temperamenttia ja voimaa, harmi vain ettei sellaisia naaraita kellistetty kovin helposti.
”Ei varmastikaan, ei varmastikaan”, uros sanoi päätään nyökytellen ja naarasta silmäillen. Nuorukainen oli kovin myrtynyt ja se näkyi hiukkasen uroksen kasvoista. Mieliala oli matala.
Zésiran mainitsema taho sai Amniksen kuitenkin piristymään ja uros olikin hyvin utelias tätä kyseistä tahoa kohtaan.
”Millainen taho?” uros kysyi vaikka tekikin lähtöä naaraan niin kovin mellastaessa ja ruoskansakin napatessa jälleen ulottuvilleen.
Raitaturkki oikein kehotti urosta poistumaan ja uros ottikin muutaman askeleen poispäin. Kyseinen taho vaivasi sen mieltä. Koirasusi oli utelias. Mutta toisaalta, naaras tuskin paljastaisi tätä tahoa urokselle, joten oli turha odotella tiedon murusia.
”Ehkäpä. Näkemiin Zésira, voi hyvin”, uros sanoi vino virne huulillaan lähtien askeltamaan tulosuuntaansa kohden. Kovin oli mielenkiintoinen tapaaminen ja puitavaa riittäisi varmasti pitkäksi aikaa. Pian uros olikin Zésiran onneksi kadonnut puutarhan pusikoihin. Amniksella ei ollut mitään halua tuntea ruoskaniskua nahassaan. Johan sen ulkonäkö menisi aivan pilalle ja olisi hyvin noloa, jos raitaturkki näkisi Amniksen nyyhkivän maassa verta kammoksuen. Ruoskanisku tuskin olisi hellä, kun Zésira oli kyseessä.



// Kiitos mahtavan riemukkaasta ja mielenkiintoisesta pelistä armahin hito! :'DD //

Re: Viina vie mukanaan
Post by hitodama on Jan 8, 2011, 16:24

Zésiraa ei Amniksen myrtynyt olemus liikuttanut, mutta tämän takertuessa naaraan ohimennen mainitsemaan luotettavaan tahoon meni nuorikko hetkeksi tyystin hiljaiseksi. Pitäisikö hänen lopultakin kertoa urokselle Lahkosta, sen Herrasta? Mutta niin nurinkurista kuin se olikin, tunsi raitaturkki mielessään ikävän mustasukkaisuuden pistoksen hänen ajatellessaan Herran ottavan Amniksen kaltaisen aivokuolleen uroksen suojelukseensa. Ei Amnis ansainnut Herraa, eikä Zésira halunnut jakaa Häntä siniturkin kanssa!
"Sellainen taho, josta kaltaisesi penikan on parempi pysytellä erossa", Zésira näin ollen jupisikin, vaikka tunsi samaan aikaan mielessään, ettei Herra ollut moiseen ratkaisuun täysin tyytyväinen. Hänelle kun kyllä olisivat uudet palvelijat kelvanneet, vaikkeivät nykyiset alaisensa samaa mieltä olisikaan olleet.

Vaan kun Amnis tajusi Zésiran kehotuksen mukaisesti ryhtyä tekemään lähtöä, työnsi naaras lahkolaisuuteen liittyvät mietteensä syrjään ja keskittyi näyttämään sen verran uhkaavalta, ettei toinen tulisi vahingossakaan toisiin aatoksiin. Kaikesta päätellen tämä tepsi, sillä uros heitti pian hyvästinsä ja lähti askeltamaan yön pimentämän pensassokkelon uumeniin.
"Voi hyvin vaan ihan keskenäsi..." naaras murahti itsekseen jaksamatta pohdiskella, oliko loukkaaviksi tarkoitetuissa sanoissaan oikeastaan päätä tai häntää.
Jäätyään yksin viskasi Zésira ruoskansa takaisin maahan ja kävi sen sijaan kiinni pulloon, joka aiemmin oli näemmä jäänyt jopa korkkaamattomaksi. Noh, nopeastipa moinen puute tuli korjatuksi, kun naaras kampesi korkin pois paikoiltaan ja jäi upottamaan ikävästi selvennyttä mieltään taas kerran viinin ihastuttaviin huuruihin.

// Jeh kiitos tosiaan pelistä, oli ihan parhautta! <3 //