Trezésira Diora - RPGs

Edera » Kartano » Hoitoa sotaveteraaneille

Hoitoa sotaveteraaneille
Post by hitodama on May 25, 2010, 15:31

Kylmä tuuli pyyhki melkoisella voimalla Ederan ikivanhaa kartanoa ympäröivää puistikkoa ja lennätteli kasvustosta irti repimiään lehtiä sinne tänne. Eräs suuri vaahteranlehti päätti puuskan kannattelemana lehahti suoraa päätä erään pensaan alla piileskelevän koirasuden kasvoille, mikä sai kyseisen naaraan älähtämään vaimeasti säikähdyksestä. Normaalisti ruskeaturkkinen nuorikko, Trezésira Diora, ei olisi moista typeryyttä pelästynyt, mutta nyt kaikki tuntui muutenkin olevan hänen elämässään tyystin pois raiteiltaan - hän oli vasta muutamaa päivää aikaisemmin ollut osallisena sodassa, joka oli vaatinut hänen isänsä hengen. Zésira oli koettanut elää menetyksensä kanssa, jatkaa työtään lahkolaisena tavalliseen tapaansa, mutta ei hän ollut kyennyt. Niinpä naaras oli ottanut suunnan kohti ainoaa tuntemaansa paikkaa, joka tarjosi kävijälleen mahdollisuuden unohtaa kaiken kamalan ja jättää julman maailman hetkeksi taakseen: Ederan viinikellaria.

Zésira oli hiippaillut kartanon läheisyydessä ennenkin (tosin silloin emonsa seurassa) ja oppinut kokemuksesta parhaan tavan päästä vanhaan rakennukseen sisälle. Raitaturkki oli useita tunteja aikaisemmin käpertynyt pensaikkoon, josta oli suora näköyhteys kartanon etuovelle, jonka jälkeen hän oli alkanut odottaa yön saapumista. Nyt, kun pimeys oli laskeutunut eikä vartiokaartilaisiakaan näyttänyt olevan lähettyvillä, päätti naaras viimein syöksyä ulos piilostaan. Hän pyyhkäisi ikävän vaahteranlehden pois kasvoiltaan ja nappasi ruoskansa hampaisiinsa, ennen kuin hölkkäsi mahdollisimman äänettömin askelin puiselle kuistille. Nuorikko kurkisti varoen sisään pölyiseen rakennukseen, mutta hänen onnekseen kaikkialla tuntui olevan hiljaista. Niinpä koirasusi jatkoi matkaansa kohti alakertaan johtavia rappusia siinä toivossa, että hän todellakin pääsisi kellariin täysin ilman huomatuksi tulemista.

// Laraa! //

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by lara on May 25, 2010, 16:26

Tällaisella säällä Ister oli kiitollinen Ederan kartanon olemassaolosta. Uros oli taas kerran viettänyt aikaansa haavojaan parannellen, ja haavoja sillä kyllä riittikin! Taistelu Rubuksen kanssa ei ollut aiemminkaan ollut kovin hienotunteista, ja tällä kertaa Isterillä oli ruhossaan runsain mitoin eri kokoisia haavoja, jonka lisäksi sen takajalka reistaili. Parin päivän aikana uros oli kuitenkin saanut itsensä siihen kuntoon, että se oli määrätty pitämään huolta kartanon sisätilojen turvallisuudesta, jos se kerran ei muuhun kyennyt.

Lihava uros oli havainnut vieraan saapuneen kartanoon, ja vastahakoisesti se nousi ylös makuupaikaltaan. Lattialankut narahtivat valtavan kokoisen koirasuden ruhon alla, kun se nosti keihään hiljaa suuhunsa ja lähti ontumaan eteisaulan suuntaan. Hetkeksi Ister seisahtui käytävään ja haisteli ilmaa. Kartanossa löyhkäsi aina koiraeläin, mutta nyt hajuun sekoittui myös tuttu vivahde. Tämän nartun kanssa puolikasvoinen oli viettänyt aikaansa ennenkin. Oli kuitenkin melko röyhkeää tuolla tavoin tunkeutua Ederan kartanoon ilman lupaa, ja Ister päättikin koettaa hieman pelotella Zésiraa. Eihän se käynyt laatuun, että talon marssittiin noin vain lupia kyselemättä.

Mustaturkkinen koirasusi liikkui nartun perään niin nopeasti kuin suinkin kykeni rikkonaisen jalkansa kanssa linkkaamaan. Se osasi onnekseen suunnistaa kartanossa varsin näpsäkästi, ja tie viinikellariin oli tuttu joka suunnalta. Ei siis aikaakaan, kun se oli päässyt näköetäisyydelle Zésirasta. Koirasusi rykäisi niin kovaan ääneen, että narttu varmasti kuulisi ja kohensi hieman ryhtiäänkin näyttääkseen vakuuttavammalta.
”Luvattomilla teillä, vai miten?”
Ister tiedusteli ankaraan sävyyn ja kurtisti kulmiaankin naaraalle.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by hitodama on May 26, 2010, 13:36

Kova, puuskittainen tuuli sai vanhan kartanon narahtelemaan liitoksissaan, mistä syystä Zésira ei pannut alkuunkaan merkille Isterin etenemisen aiheuttamaa melua. Oman osansa soppaan lisäsi tosin varmasti myös naaraan rankasti pamppaileva sydän, jonka ääni tuntui täyttävän hänen korvansa ääriään myöten. Vaikka nuorikolla oli ollut runsain mitoin aikaa keksiä kartanolla olemiselleen selityksiä siltä varalta, että joku vieras hänet yllättäisi, tuntuivat kaikki selittelyt tässä vaiheessa enemmän tai vähemmän läpinäkyviltä. Jotain eksymiseen liittyvää kellarissa soperrellessaan onnistuisi koirasusi varmasti vain suututtamaan vartijoita entisestään.

Juuri, kun Zésira oli astelemaisillaan pimeään kellariin katoavaan portaikkoon, kuuli hän selkeän rykäisyn takaansa. Käännähtäessään pikaisesti ääntä kohden naaras oli varma, että pelkäämänsä tilanne oli juuri toteutumassa, vaikka asia ei aivan niin ollutkaan: tulija ei nimittäin ollut mitenkään turhan vierasta sorttia.
'Ister!' ruoskankantaja oli uroksen tunnistaessaan älähtämäisillään, kunnes pani yllättäen merkille tämän kasvojen vakavan ja suorastaan ärtyneen ilmeen. Moinen sai nuorikon ymmälleen, sillä hän ei ollut osannut lainkaan odottaa moista paheksuntaa lahkolaistoverinsa taholta.
"Minä..." sai raitaturkki vain ähkäistyä vastaukseksi. Vaikka kasvojensa ilme oli tavanomaisen kivettyneenoloista laatuaan, oli Zésira todellisuudessa lähes hädissään. Ister tiesi nuorempansa käyneen kartanolla aikaisemminkin, joten tälle olisi täysin turha yrittää sepittää mitään eksymiseen viittaavaakaan. Mutta mitä naaras sitten voisi sanoa?
"Tulin vain käymään... Pikaisesti", lahkolainen yritti jatkaa tietämättä vielä oikein itsekään, mihin sanansa tulisivat tilannetta johtamaan. Ister kun osasi näyttää hyvinkin siltä, että olisi halukas heittämään tunkeilijan pihalle piittaamatta yhtään siitä, mitä tällä oli kerrottavanaan.
"Tiedän, ettet saisi päästää ketään tänne, mutta... Lähden kyllä ihan pian, minun täytyy vain käydä ensin, tuota..." Vaikkei Zésira varsinaista asiaansa saanutkaan kakistettua ulos, kertoivat kuin itsestään kohti kellaria hakeutuvat silmänsä varmasti riittävän selvästi toiselle, millä asioilla naaras oikein oli liikkeellä.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by lara on May 26, 2010, 20:03

Uros katseli narttua tuima ilme naamallaan, vaikka oli varsin huvittunut siitä, millaisen reaktion toisessa sai aikaan. Siitä oli hupaisaa katsella, kuinka Zésira takelteli sanoissaan ja koetti selvittää tilannetta epämääräisillä selityksillä. Ederan kartanolla ei kukaan "vain käynyt pikaisesti", saati sitten suorittanut tuota vierailuaan kellarissa. Ainakaan yksin.
"Pöllimässä pari pulloa kartanon viineistä?"
Ister lopetti mustaharjaisen selittelyt ja katseli narttua kuononvarttaan pitkin varsin itsetietoisen oloisena.
"Niitä hyvä kun riittääp oman lauman juotaviksi, ja sitten pitäs siulle tarjoilla..."
Se mutisi astahtaessaan pari askelta lähemmäs Zésiraa, joka selvästikin uskoi nyt, että Ister voisi keihäänsä kanssa häätää nartun kartanolta, vaikka lahkolainen olikin.

Joka tapauksessa uros oli saanut jo tarpeekseen tilanteesta, olihan narttu hieman säikähtänyt, kuten koirasusi oli halunnutkin. Isterin varsin ankara olemus rentoutui silmin nähden, se kallisti hieman rujoa päätään ja virnisti vinosti nartulle.
”Vaan miun seurassani olevat saavat aina ottaa osasa kellarin antimista iliman häiriötä.”
Se vihjaisi. Tottahan tämä ei tietenkään ollut. Isterillä tai kenellä muullakaan ei ollut oikeutta jaella Ederan viinikellarin tuotteita muiden käyttöön. Mutta uroksella oli monen vuoden kokemus vieraiden laumojen narttujen ja viinikellarin hyödyntämisestä, joten Zésira ei tekisi poikkeusta tälläkään kertaa.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by hitodama on May 26, 2010, 20:42

Kun Ister lausui ikävän taidokkaasti juuri Zésiran ajattelemat sanat julki, kurtisti naaras kulmiaan suorastaan ihmeissään. Hän itse ei ollut mikään mestari lukemaan toisia pelkkien eleiden tai äänensävyjen perusteella, joten ei hän myöskään tajunnut olleensa noin kamalan läpinäkyvä toisen edessä.
Vaan koska tummaturkkinen uros oli osunut tyystin oikeaan, ei Zésira rohjennut käydä enää inttämään nolosti vastaan. Ei hän tosin aikeitaan myöntänytkään, sillä Isterin ottaessa pari askelta lähemmäksi tunkeilijaa vaikutti kookas uros jo suorastaan uhkaavalta. Jos nuorikko olisi paljastanut tälle suunnitelmansa pullovarkaudesta, olisi tämä ainakin varmuudella heittänyt raitaturkin väkivalloin ulos koko Ederan alueelta. Hetken naaras jopa harkitsi laittavansa toiselle hanttiin, jolloin hän korviaan luimistaen kiristi hampaidensa otetta ruoskansa puisesta varresta. Hän uskoi kyllä pärjäävänsä mahdollisessa tappelussa jotenkin, sillä toisin kuin puolikasvoinen koirasusi, oli nuorikko selvinnyt Hjéresatin sodasta lähes tyystin ilman fyysisiä vammoja.

Mutta juuri Zésira yrittäessä virittää itseään henkisesti taisteluvalmiuteen, kääntyi tilanne kertaheitolla päälaelleen. Vaikka jopa kokematon nuorikko huomasi Isterin yllättävän rentoutumisen, ei hän ollut yksinkertaisesti uskoa silmiään. Niinpä hän katselikin toista kenties vielä aiempaakin jännittyneemmin silmin.
"...ai?" nuorikko totesi hetken hiljaisuuden jälkeen kysyvään sävyyn. Hän ei ollut alkuunkaan varma siitä, mitä uros sanoillaan tarkoitti, joten suorasukaiseen tapaansa hän päätti udella toiselta hieman tarkennusta jutun uuteen juoneen.
"Olenko minä nyt sitten sinun seurassasi?" Vaikka täysin totiseen sävyyn esitetty kysymys sinällään kuulosti jopa raitaturkin omiin korviin melko naurettavalta, ei hän äkkiseltään keksinyt muutakaan tapaa tilanteen selkeyttämiseksi.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by lara on May 27, 2010, 12:37

Zésira ei selvästikään ollut tottunut tällaisiin nopeasti muuttuviin tilanteisiin, narttu kun meni jokseenkin sekaisin. Isteriä huvitti suuresti toisen haparointi, ja se pyöräytteli silmäänsä nartun typerälle kysymykselle. Oli raitaturkkinen sitten kenen tahansa ison kihon jälkeläinen, niin ei sitä ainakaan kaikkein terävimmästä puusta oltu veistetty.
”No kuule mitäpä veikkaat?”
Se hörähti jo jokseenkin hyväntahtoisesti naljailevaan sävyyn. Eihän se toki halunnut narttua enää stressata. Toinen kun oli välistä näyttänyt jopa siltä, että olisi käynyt Isterin kimppuun ruoskansa kanssa.

Uros asteli rennoin askelin lähemmäs.
”No, jatka ny ihmeessä sinne kellariin. Sinnehän sie olit menossa.”
Se kehotti melkeinpä käskevän oloisesti. Ei kukaan kartanolle tullut, ellei viinaksia halunnut maistella. Sitä ei Ister uskonut Zésirastakaan, joka oli jo kuitenkin viinien makuun viime kerralla päässyt. Viimeaikaisten tapahtumien jälkeen olisi lihava uros voinut itsekin haluta hieman nollata tilannetta, vaikka sitten ihmisten keittelemien tuotteiden avulla. Sen verran jopa siltä herui ymmärrystä nartulle.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by hitodama on May 27, 2010, 16:54

Isterin pyöritellessä silmiään ja hörähdellessä huvittuneeseen sävyyn oli jopa Zésiran enää vaikea uskoa toisen heittävän häntä pihalle rakennuksen suojista. Sitä ei nuorikko vain osannut edelleenkään ymmärtää, että miksi tummaturkki sitten aluksi oli niin kamalan uhkaavaan sävyyn käyttäytynyt. Kenties kyse lieni siitä kuuluisasta huumorista, jonka tajua ainakaan Miradan mukaan ei tyttärelleen oltu suotu pienimmän pisarankaan vertaa.
Uskaltaen hetken tilannetta tuumailtuaan laskea hitusen suojaustaan nosti Zésira korvansa takaisin pystyyn ja nyökäytti Isterin kysymykselle hitaasti kuonoaan. Ainakin fyysisessä mielessä nuorikko nimittäin oli juuri nyt uroksen seurassa, joten kaiketi "kyllä" oli sitten oikea vastaus tähän mystiseen arvoitukseen.

Zésiran onneksi tilanne selkiytyi entisestään, kun puolikasvoinen koirasusi lähti lönkyttelemään kohti kellarin rappusia ja komensi nuorempansa koikkelehtimaan samalle suunnalle.
"Olin, niin", raitaturkki vastasi vaimeasti, ikään kuin tarkoitusperiään häpeillen, ennen kuin noudatti Isterin neuvoa ja kääntyi kohti portaita.
"Eihän kartanolla ole nyt muita? Tai ainakaan sellaisia, jotka olisivat tulossa tänne?" tajusi naaras udella samalla, kun hän lähti varoen askeltamaan kellarin uumeniin.
Jos ulkona oli myräkän takia ollut tavanomaista hämärämpää, tuntui viinikellari Zésiran mielestä olevan vielä kymmenkertaisesti pihamaatakin synkempi. Hän kuitenkin luotti muistikuvaansa siitä, ettei kerroksessa ollut hyllyjen lisäksi juuri muuta, kuin muutamia suuria puulaatikoita. Kompastumisvaaraa ei siis olemattomasta näkyvyydestä huolimatta juuri olisi - ellei joku sitten ollut käynyt riehumassa ja heittelemässä pulloja pitkin lattioita. Silloin erilaiset lasinsirut tekisivät loukkaantumisesta suorastaan todennäköistä.
Päästessään portaiden alapäähän asteli Zésira pikaisesti sivummalle, jotta Ister pääsisi niin ikään esteettä laskeutumaan pois rappusilta.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by lara on Jun 11, 2010, 19:24

Ister antoi nartun mennä kellariin edeltä osin jo siksi, että jos joku pelmahtaisi paikalle, näkisi tulija viimeiseksi uroksen leveän takamuksen, eikä suinkaan laumaan kuulumattoman nartun selkämystä.
"Ainaha tääl joku on, mut se todennäkösyys, et joku sattus tänne sammaan aikkaan on... melko pieni."
Se totesi. Ei vaan Zésiralle ollut viimeksi moiset mietteet tulleet mieleen, että joku voisi yllättää kaksikon ryypiskelemästä. Hidas narttu.

Lihava uros astahti jokseenkin vaivaisen oloisesti alas viimeiseltä portaalta varoen takajalkaansa huolellisesti. Se kääntyi astettamaan keihäänsä seinän viereen, hieman varjoisaan kohtaan niin, ettei kukaan näkisi sitä kovinkaan helposti.
"Eti sie juotavaa."
Puolikasvoinen komensi ja ontui itse kohti tuttua nurkkausta, johon se oli aikoinaan jemmannut kuluneen rievun. Sen päällä olisi mukavampaa maata kuin kylmällä ja kostealla lattialla. Ister veti tomuisen viltin esiin ja levitteli sitä hieman syrjemmälle hyllyjen väliin. Hyvällä lykyllä Zésirakin mahtuisi sille makaamaan, joskin narttu joutuisi painautumaan melko lähelle Isteriä, jos haluaisi osansa huovalta.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by hitodama on Jun 27, 2010, 18:35

Isterin lupailema "melko pieni todennäköisyys" siitä, ettei muita ederalaisia olisi tänä samaisena iltana hakeutumassa kellarin suojaan, kuulosti Zésiran korviin ikävän epävarmalta tilanteelta. Vaan riski oli kaiketi vain kestettävä, mikäli tahtoi kartanon juomista päästä nauttimaan - ja koska juuri sitä naaras oli tullut tekemään, päätti hän tehdä parhaansa tilanteen sietämiseksi.
Lisää sietokyvyn koettelemista oli kuitenkin luvassa, kun Ister laski keihäänsä nojaamaan kellarin seinustalle. Kaikkien maailman kohteliaisuussääntöjen mukaan Zésiran oli toimittava samoin, kuten hän toki hetken aikailtuaan tekikin, vaikka oman aseen hylkääminen hänessä suurta turvattomuuden tunnetta aiheuttikin.

Saadessaan käskyn käydä hakemassa kaksikolle juotavaa, otti Zésira komennuksen vastaan päätään nyökäyttämällä ja lähtemällä pujottelemaan vauhdilla hyllyrivien sekaan. Vaikkei naaraalla ollut mitään tietoa erilaisten juomien mausta tai muista ominaisuuksista, mittaili hän hetken ajan puteleita hyvinkin kriittisin silmin. Lopulta hän nosti lattialle kaksi samanlaista, hyvin yksinkertaisesti muotoiltua pulloa, joissa vaikutti niiden koosta päätellen olevan varsin runsain määrin ihanaa unohduksen tuovaa nestettä. Ihan vähäinen määrä ei tässä tilanteessa nimittäin taatusti riittäisi mihinkään.

Saatuaan jokseenkin vaivalloisesti otteen molemmista pulloista lähti Zésira takaisin kohti kellarin rappusia, mutta Ister ei hänen hämmästyksekseen ollutkaan niiden vierellä odottamassa. Sen sijaan uros oli siirtynyt makaileman syrjemmälle, ja vaikka tilanne nuorikkoa hieman ihmetyttikin, ravasi hän kuuliaisen noutajan tavoin toisen eteen ja laski tuomisensa lattialle.
"Jäämme sitten kellariin, vai?" naaras enemmän totesi, kuin varsinaisesti kysyi. Jotenkin hän oli olettanut heidän siirtyvän yhteen kartanon maanpäällisistä huoneista, kuten viimeksikin, mutta kyllä kellarikin hänelle kelpasi.
Ollen selvästi varsin innokas saamaan juomingit aluilleen, siirtyi Zésira enempiä pohtimatta tai turhia arkailematta istumaan viltille Isterin vierelle ja hamusi toisen pulloista etutassujensa väliin. Tilaa rievun päällä ei kieltämättä ollut turhan paljon, mutta tuskin se juoman vaikutusta mihinkään vähentäisi.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by lara on Jul 20, 2010, 10:00

Narttukin sai viimein valittua pullot, jotka kaksikko voisi tyhjentää. Selvästikään toinen ei ollut aivan tottunut Isterin kanssa ryypiskelyyn, kun kyseli, jäisikö kaksikko kellariin. Uros vilkaisi Zésiraa hieman kummeksuen viltiltään.
"Tääl on juomat lähempänä eikä tänne pitäs kovinkaan usein tulla muita."
Perusteli puolikasvoinen valintaansa. Se ei ainakaan jaksaisi lähteä jostain yläkerran makuuhuoneista tänne alas hakemaan lisää juomaa aina, kun siltä tuntui. Pehmeämpiin tiloihin voisi siirtyä sitten, jos moiselle todella olisi tarvetta.

"Katsotaanpas."
Tottuneesti Ister keplotteli toisen pullon lähelleen, ja alkoi nykertää korkkia hajalle. Sotkuista ja kuolaista se oli edelleen, mutta pian pullo toden totta aukeni. Lihava uros kuolasi hieman korkinmuruja lattialle huopansa viereen ja kallisti pulloa niin, että saattoi latkia siitä hieman suuhunsa. Nopeasti koirasuden valkea alaleuka värjäytyi viinistä punaiseksi, ja tippuipa ainetta sen tassuillekin. Juoma oli kitkerää, mutta eihän tämä koskaan ensi alkuun kovin hyvää ollut. Siitä se kuitenkin myöhemmin paranisi.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by hitodama on Jul 26, 2010, 13:50

Zésira kuunteli Isterin vastausta ja kallisteli samalla pohtivaiseen sävyyn päätään.
"Mm, aivan", hän myönsi tullessaan siihen tulokseen, että kaiketi uroksen perustelut olivat ihan järkeviä. Ei naaras niinkään juotavan hakumatkasta piitannut, mutta mikäli kellarissa pysytteleminen olisi paras tapa pysyä piilossa muilta ederalaisilta, olisi kaksikon tietysti viisainta sinne jäädä. Typerää olisi ollut uhmata kohtaloa vain vähemmän haisevan ja valoisamman ryyppy-ympäristön toivossa.

Isterin alkaessa (ilmeisesti kuolan voimalla) irrottaa korkkia paikoiltaan, seurasi Zésira toimitusta hetkisen sivusilmällään, ennen kuin rohkeni itse lähteä kokeilemaan samaa hommaa oman pullonsa kanssa. Toki hän oli jo kertaalleen selviytynyt tästä samaisesta tehtävästä, mutta muistikuvat kyseisestä puolisen vuotta vanhasta tapahtumasta olivat niin hataria, ettei niistä ollut juuri apua.
Lopulta korkki oli kuitenkin murentunut niin pieniksi palasiksi, että nuorikko saattoi toverinsa tavoin ryhtyä kallistelemaan punertavaa nestettä ulos pullosta. Touhu oli sotkuista ja kömpelön näköistä, mutta kun viini viimein virtasi naaraan suuhun, tuntui kaikki vaiva sen arvoiselta. Ei toki sillä, että juoman maku olisi ollut miellyttävä sen ensimmäiselläkään tavalla, mutta kitkerä maku oli kaikesta huolimatta lupaus aineen tulevista vaikutuksista.
"Kiitos, kun et ajanut minua pois", Zésira tokaisi sävyttömästi annettuaan pullon palata takaisin pystyasentoon ensihörppyjen jäljiltä.
"En tiedä kartanon lisäksi muutakaan paikkaa, mistä tällaisia aineita saisi. Ja minä..." Lyhyen epäröimisen aikana nuorikko vilkaisi pikaisesti kohti Isteriä ja luimisti korviaan, kuin osaamatta ilmaista tuskaansa millään muullakaan tavoin.
"Minä tarvitsen tätä juuri nyt."

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by lara on Aug 10, 2010, 18:22

Ister oli vetäistä korkinpalasten sotkemaa punaista juomaansa väärään kurkkuun, kun Zésira alkoi kiitellä sitä. Uros ei ollut tottunut moiseen, ja melkoisen kolahduksen saattelemana pullo pompsahti pois sen suusta ja jäi pystyasentoon kellarin lattialle. Hieman nestettä valui ulos ja pitkin pullon sileää kylkeä kaksikon kansoittamalle rievulle asti.
Rujo uros käänsi jokseenkin vaivautuneena katseensa narttua kohden, mutta nopeasti se kasasi itsensä ja naurahti kuivakkaasti.
"Kaikhan sitä joskus."
Uros totesi kokemuksen syvällä rintaäänellä. Se itse useamminkin ja hieman kevyemmistä syistä kuin lahkolaisnarttu tänään.
"Eikä miulla ylleensä oo tapana narttuja ulos häätää."
Se virnisti hieman enemmän omaan, kevyen likaiseen tapaansa. 'Kauniita narttuja' se ei kuitenkaan sanonut, sillä edes puolikasvoisen koirasuden mittapuulla Zésiraa ei voinut hyvällä tahdollakaan sanoa kauniiksi. Samaa käytännöllisen urheilullista taistelumallistoa kuin äitinsäkin, ja sellainen ei Isteriin vedonnut. Muuten kuin käytännöllisistä syistä.

Lihava uros kallisti taas pulloaan juoden ahnaasti. Kitkerä juoma poltti kurkussa ja tuntui ikävältä, mutta se nieli litkun urheasti. Useampien kertojen kokemuksella Ister tiesi, miten aine nousisi nopeiten päähän ja miten paljon sen tarvitsi juoda sitä tullakseen edes jonkinasteiseen humalaan. Ister oli kuitenkin huomattavasti Zésiraa suurempi, ihraisempi ja kokeneempi juomamestari, joten nartun tuskin tarvitsisi ihan samoihin lukemiin päästä.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by hitodama on Aug 18, 2010, 19:54

Isterin vedellessä melkein juomaa nenäänsä tunsi Zésira itsekin kiusaantuvansa melkoisesti sanojensa osakseen saamasta huomiosta. Hän oli lausunut kiitoksensa ilman sen kummempia ajatuksia, niiden kummuttua vain suoraan hänen äitinsä opetuksista käytöstapojen suhteen. Vaikkei Miradaa saattanut parhaalla tahdollakaan nimittää miksikään mallikasvattajaksi, oli hän nimittäin pitänyt huolen siitä, että pentunsa tiesivät edes muutamia peruskäsitteitä kohteliaisuudesta. Ilmeisesti moiset asiat eivät kuitenkaan olleet Isterille niin itsestään selviä, kuin mitä raitaturkkiselle äiti-tytär -parille.
"Ai jaa", Zésira tyytyikin vastaamaan vasta tummaturkin naaraita koskevan kommentin jälkeen, jottei olisi jäänyt turhaan vatvomaan vaivautunutta tunnelmaa lietsonutta kiittelyjuttua.
"Tuleeko tänne sitten useinkin narttuja, jotka tahtovat käydä viinikellarissa?" nuorikko jatkoi ja piti tiukasti katseensa pullossaan. Hän oli aikuistunut viimeisen vuodenpuolikkaan aikana sen verran, että kykeni jo panemaan merkille toverinsa irstaaseen vivahtavan äänensävyn, muttei hän siitä huolimatta osannut siihen mitenkään erityisesti suhtautua tai reagoida. Niinpä hän omaa epävarmuuttaan peittääkseen kävi jälleen kerran juomansa kimppuun ja antoi viinin valua varsin vuolaana suuhunsa.
Kuten viimekertaiset juomingit olivat todistaneet, ei Zésira ollut järin taitava alkoholin kohtuullisessa käyttämisessä. Tällä kertaa kyse ei ollut kuitenkaan tietämättömyydestä, vaan suorasukaisesta halusta saada viini nousemaan päähän niin pian ja niin suurella voimalla, kuin vain oli mahdollista.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by lara on Sept 8, 2010, 20:31

Zésira alkoi mennä kiusallisen syvälle aiheeseen. Ister luimisti vaivaantuneena korviaan, se ei ollut missään määrin velvollinen tilittämään tekemisistään raitaturkkiselle nartulle.
"Kaikkihan tääl halluisivat käydä."
Se totesi ylimalkaisesti.
"On vaan asia erikseen, pääseekö ne tänne asti."
Lihava koirasusi virnisti kellertävät hampaat paljastuen. Tatisesti tilanteesta selvittyään se keskittyi hörppimään kitkerää juomaansa. Pitäisi saada se nopeasti loppumaan, jotta päästäisiin haluttuun tulokseen.

Puolikasvoinen lipaisi yliroiskuneita viinipisaroita pullonsa jo muutenkin kuolaiselta kaulalta.
"No... mitäpä teikäläinen on tässä välissä ehtint?"
Se tiedusteli vähän niinkuin pitääkseen keskustelua yllä. Ja nartut muutenkin pitivät siitä, että niitä huomioitiin. Ister ei ollut oikeastaan kiinnostunut siitä, että Zésira oli oletettavasti angstaillut muutaman viime päivän, mutta samapa se.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by hitodama on Sept 21, 2010, 20:05

Vaikkei Zésira yleisesti ottaen ollut järin kostonhimoista sorttia, tunsi hän saaneensa jonkinlaisen takaisinmaksun Isterin likaisten sanojen aiheuttamasta ahdingosta huomatessaan, kuinka samainen vartiokaartilainen luimisteli korviaan hänen utelujensa vuoksi. Alunperin nuorikko ei tosin ollut tarkoittanut kysymystään mitenkään turhan tunkeilevaksi, vaan oli vertaillut mielessään lähinnä sitä, kuinka uroksella taisi olla seuraa aina kun hän sitä halusi, kun taas raitaturkki itse oli viimeaikoina ollut niin tavattoman yksinäinen.
"Ainakin ederalaiset pääsevät", Zésira hieman kateellisena intti, muttei oikeastaan odottanut keskustelun jatkuvan sen pidemmälle. Jopa hän tajusi, etteivät toisen seuralaisasiat kuuluneet hänelle millään muotoa, ellei uros niistä itse halunnut kertoa.

Lyhyen hiljaisen hetken aikana hörppi Zésira vauhdilla lisää viiniä suuhunsa, joten Isterin sytytellessä keskustelua taas käyntiin oli naaras ehtinyt saada jo liki puolet pullon sisuksista sisäänsä. Määrä oli melkoinen, kun otti huomioon hänen olemattoman vähäisen tottumuksensa alkoholiin.
"Hautasin Tartaroksen Mustarastaan kanssa, kun muut olivat lähteneet", nuorikko vastasi sävyttömästi ja piti katseensa tassujensa välissä nököttävässä pullossa.
"En paljon muuta. Miettinyt asioita." Vaiettuaan raitaturkki vilkaisi pikaisesti kohti vierellään makaavaa Isteriä ja nuolaisi sitten huuliaan, ennen kuin rohkeni jatkaa.
"Tulin esimerkiksi ajatelleeksi, että mitä jos Tartaroksen ja Hjéresatin koko idea Herran kannalta oli... Olikin saada Mustarastas johtajaksi? Ei Tartaros olisi häntä nimittäin ilman mitään syytä päästänyt paikalleen. Jos Herra halusikin vain koko ajan, että Miseryn poika saisi hyvän aseman Andriaanalla, ja nyt niin on käynyt. Hänellä on johdossaan jo suuri osa Lahkosta, ja ehkä loputkin... Ehkä joskus koko saaren Lahko." Sanat ryöppysivät ulos varsin epätavanomaisen vapaasti siihen nähden, kuinka pidättyväinen olento Zésira yleensä oli. Viini alkoi siis hiljalleen vaikuttaa.
"Sinähän tunsit Misery Mustan hyvin, sanoit joskus niin. Oliko hän niin hyvä johtaja, että Herra olisi voinut suunnitella hänen poikaansa varten sellaista?" Lopuksi naaras käänsi katseensa pidemmäksi aikaa kohti Isteriä ja näytti lähes anovalta - kuin hän olisi kaivannut toiselta varmistusta siitä, ettei hän ollut menettänyt järkeään ajatellessaan moisen olevan edes mahdollista.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by lara on Nov 15, 2010, 0:13

Puolikasvoinen kohotti kulmaansa nartun inttämiselle.
"Oothan sieki päässy."
Se totesi vinosti virnistäen. Ei ollut mitään syytä moiseen kateelliseen väninään, ihme kun ei narttu osannut sitä nähdä.

Zésira ajatteli kovasti asioita, eikä Ister olisi juuri nyt jaksanut keskittää aivojaan moisten suurten kysymysten ajattelemiseen. Lihava uros kohautti olkiaan niin, että koko sen löysä ruho höllähti liikkeen voimasta.
"Ehkä. Herrasta ei voi tiettää."
Se totesi varsin puolueettomasti ja siemaisi pullostaan. Isteriä ei pahemmin kiinnostanut, oliko Zésira juuri menettänyt isänsä vai ei.
"Mut sitähän täällä kaikki lopulta halluu, koko saaren. Myös Herra. Ja jos Herrasta se nulikka on sopiva siihen hommaan, et ottaa saaren itelleen, niin sit on. Sit myö vaan katotaan, osuko se oikkeesseen."
Koirasusi selitti oman näkökantansa tilanteeseen. Harjaisa neiti halusi kovasti tietää Miserystä, ja Ister tuijotti Zésiran varsin pyytäviä kasvoja hetken aikaa totaalisen jäätyneenä.
"No... sillon ku mie sen tunsin parhaiten, nii eihän se ollu mittään tän saaren meininkeihin verrattuna. Mut oli sil jo sillon porukkaa ympärillään."
Mustaturkkinen kertoi hieman vaivautuneena joutuessaan muistelemaan menneitä. Äkkiä se joi taas lisää pullostaan.
"Ja saihan se kaiken alkuun täälki. Ei tää Lahko ois niin iso ilman sitä. Voihan se olla, et se vaan teki väärän valinnan, ku otti Goluben jatkamaan, mut eihän noista tiiä. Joku syyhän siinäkin on, et Koeth ylipäätään löys tän saaren."

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by hitodama on Nov 16, 2010, 22:47

Kieltämättä Isterin lyhyt lausahdus alkoi saada Zésirankin viimein tajuamaan, ettei hänellä kaiketi ollut syytä inttää yksinäisyydestään toiselle: olihan uros sentään laskenut hänet kellariin, mikä oli asemaansa uhmaavalta vartiokaartilaiselta jopa varsin paljon tehty. Ei häneltä voinut sen enempiä odottaa. Naaras ei kuitenkaan tuntenut pienintäkään halua osoittaa toiselle huomanneensa itsekin oman lapsellisen käytöksensä, joten jättäen aiheen sikseen päätti hän pysytellä tyystin vaiti.

Jälleen kohosi pullo Zésiran huulille, kun Ister koetti parhaansa mukaan suoda vastauksia kovin syvällisiä kysymyksiä pohtineelle nuorikolle. Varsinaisesti toisen sanat eivät auttaneet naarasta setvimään ajatusmaailmaansa suuntaan eikä toiseen, sen verran ympäripyöreitä ne nimittäin olivat, mutta silti uroksen ajatusten kuuleminen oli jotenkin lohdullista. Ainakin ne saivat raitaturkin tuntemaan, ettei hän ollut ainoa Herran päämääriä ymmärtämätön lahkolainen.
"Siinähän katsotaan ja odotetaan sitten. Kun ei kai muutakaan voida", Zésira tokaisi päästäessään pullon lierähtämään takaisin pystyasentoon. Pyytävä katseensakin katosi puoliksi suljettujen silmäluomien taakse, kun naaras pysähtyi vetämään hitaasti henkeä ja puhaltamaan sen pitkänä huokauksena ulos.
"Välillä vain toivon, että tietäisin tarkemmin mitä ne kaikki syyt ovat. Syy siihen ja syy tähän, syy tuohon", nuorikko jatkoi lähes itsekseen. Samassa huulilleen kuitenkin kapusi vino, ironiaa tihkuva hymy - ilme, joka oli jälleen yksi selvä merkki alkoholin vaikutuksista - ja hailakat silmänsä kääntyivät jälleen kohti Isteriä.
"Mutta en tällä hetkellä, en oikeastaan. Nyt toivon vain, että saisin jotakin muuta ajateltavaa. Tai osaisin jotenkin olla ajattelematta varsinaisesti yhtään mitään."

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by lara on Dec 5, 2010, 15:30

Ister katseli narttua varsin tiiviisti ainokaisella silmällään. Näkökyky alkoi muutenkin olla vähän huono nyt, kun alkoholi vaikutti. Kaikki näytti sumealta, ja ehkä senkin takia Zésira alkoi näyttää suorastaan miellyttävältä.
"Nii, oha se tiysti piinaavvaa vaan ootella ja kahtoa."
Lihava uros myönteli, sillä se oli varmasti kaikkein tehokkainta tällä hetkellä, yrittää edes esittää tuntevansa jotain sympatiaa narttua kohtaan.
Kun Zésira sitten toivoi muuta ajateltavaa, Ister tiesi heti, mitä tarjota. Uros katsoi narttua alhaaltapäin suoraan silmiin ja loihti leveälle, rujolle naamalleen kaikkein miellyttävimmän hymynsä.
"Ehkä mie voisin auttaa sinnuu saamaan hetkeks muuta mietittävää."
Ister totesi hiljaisella, varsin viettelevällä äänellä samalla, kun koetti hellästi sipaista kuonollaan Zésiran rintaa.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by hitodama on Dec 6, 2010, 0:19

Zésiraa ei kiinnostanut enää jatkaa lahkolaisuuden vaikeuksien märehtimistä, joten hän tyytyi vain hymähtämään ja kohauttamaan lapojaan Isterin varsin yhdentekevälle myötäilylle. Sen sijaan uroksen lähtiessä hakemaan katsekontaktia nuorempansa kanssa, joutui omiin maailmoihinsa hetkeksi karannut naaraskin tiputtautumaan takaisin tilanteen tasalla ja kääntämään aavistuksen harittavat silmänsä toista kohden. Nättiä ei toisen riivitystä naamataulusta saanut tekemälläkään, ei edes alkoholin armollisella avustuksella, mutta ei uroksen rujous ollut nuorikkoa koskaan muutenkaan häirinnyt. Uutta oli kuitenkin se, ettei noita kasvoja nyt koristava leveä virne saanut Zésiraa kääntämään katsettaan pois tai kavahtamaan - sen sijaan hän vain kallisti päättään kysyvään sävyyn. Naaras tajusi kyllä mihin toisen elehdintä ja pian lausutut sanatkin viittasivat, mutta sitä oli yksinkertaisesti kovin vaikea uskoa todeksi. Miksi ihmeessä puolta vanhempi uros olisi kiinnostunut rumasta raitaturkista siinä mielessä? Yhtäkään masentuneensävyiselle mielelleen kelpaavaa selitystä ei Zésira keksinyt, mutta Isterin teot puhuivat puolestaan: puolikasvoisen käydessä törkkimään naaraan rinnuksia oli hänen pakko myöntää, ettei kaiketi ollut ihan kokonaan kuvitellut toisen vihjailua.
"Ehkä", lahkolainen totesi varautuneesti, mutta vetäytymättä kuitenkaan pois. Hän ei selvästi osannut oikein päättää mitä hänen tulisi tehdä, sillä tilanne oli nuorikolle kertakaikkisen uppo-outo. Sen siitä sai, kun oli puolet elämästään saanut kuulla erään tietyn punaturkin pelotteluja siitä, mitä hän tyttärelleen tekisi jos tämä menisi jälkikasvua itselleen hankkimaan.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by lara on Dec 13, 2010, 20:18

Selvästikään nuorempi narttu ei ollut kovinkaan tottunut siihen, että urokset olisivat kiinnostuneita siitä. Siispä Isterin täytyi viedä tilannetta eteenpäin aivan yksinään, mutta onneksi uroksella itsellään oli huimasti kokemusta naaraista.
"Mmmh..."
Puolikasvoinen mumisi sivellessään Zésiran kaulansivua kuonollaan hyvin varovasti, kokeillen. Koirasusi ei tokikaan halunnut pelotella narttua liiallisella innokkuudella, vaan ennemminkin saada tämän rauhoittumaan varmoilla mutta rauhallisilla otteillaan.
Uros eteni kuononsa kanssa varovasti kohti nartun poskea tarkoituksenaan lipaista tätä kevyesti ja näykkäistä hellästi korvasta.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by hitodama on Dec 14, 2010, 22:00

Isterin jatkaessa hipelöimistään alkoi Zésira ihmetyksekseen tuntea jotakin muutakin, kuin pelkästään toisen kuonon kosketuksen turkkinsa seassa. Tuo lämmin, kutkuttava tunne levisi uroksen kosketuskohdan kautta ympäri kehoa ja päätyi lopulta jonnekin vatsan tietämille, saaden kyseisen alueen kihelmöimään voimakkaasti. Tuntemus oli naaraalle uusi ja outo, ja pitipä viinin turruttama mieli sitä jopa vallan kiehtovana. Niinpä nuorikko antoi uroksen jatkaa puuhiaan, raitaturkin itsensä alkaessa hiljalleen hengittää kiivaammin ja kiihkeämmin.
Kun Ister kävi näykkäisemään nuorempansa korvaa, alkoi Zésirakin olla jo jotensakin fiiliksissä mukana. Vaikka naaras ei tiennyt alkuunkaan millaisia toimia toinen häneltä odotti, päätti hän heittäytyä spontaaniksi ja apinoida uroksen toimia parhaansa mukaan. Niinpä hän kiskaisikin korvansa irti toisen otteesta, ennen kuin koetti nuolaista varovaisesti hymyillen tämän suupieliä - ei-puolikasvoitetulta puolelta tietysti, sillä arpisen puolen lähempi tutkiskeleminen ei vaikuttanut mitenkään järin tunnelmaa nostattavalta puuhalta.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by lara on Dec 18, 2010, 23:45

Sillä hetkellä kun Zésira lipaisi uroksen naamaa, tiesi Ister voittaneensa.
Se itsekin lipaisi ohimennen naaraan kuononpäälistä, ja pukkasi sitten hellästi kehoittaen tätä rinnuksiin - voitaisiin nousta. Itse uros kampeutui ylös hitaasti ja hieman haparoiden, kiitos vain alkoholijuoman. Samalla se piti toki huolen myös siitä, että huomasi myös punaturkkisen nartun jollain tavalla ja hipelöikin tätä tottuneesti kuonollaan samaan aikaan.

[[Olen ylpeä tämän viestin pituudesta :'D]]

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by hitodama on Dec 21, 2010, 2:45

// Kannattaa ollakin! =D //

Huomatessaan toisen paljonpuhuvan tönäisyn ja tajutessaan hetken aprikoimisen jälkeen jopa sen merkityksen, nousi Zésira niin ikään seisaalleen. Toimitus tosin sujui vielä Isterin vastaavaakin huterammin ja oli saada nuorikon kompastumaan uroksen paljonnähneeseen makuuriepuun, mutta hetken räpeltämisen ja erittäin epäzésiramaisen naurahduksen jälkeen seisoi naaras lopulta suhteellisen tukevasti kaikilla neljällä koivella. Päästyään ylös hengitti hän entistäkin raskaammin silkasta hykerryttävästä jännityksestä, ja löysipä kuononsakin kuin itsestään tiensä hönkäilemään viininkatkuista ilmaa jonnekin lihavan koirasuden kaulansivun karvojen sekaan. Paljonkaan sen ylemmäksi ei raitaturkki nimittäin olisi halutessaankaan yltänyt, siitä piti kaksikon välinen kokoero huolen.

Samoihin aikoihin asteli kartanon ovista kuitenkin sisään muuan hukka, jonka huomion kellarista kantautuva lyhyt kikatus onnistui kiinnittämään puoleensa. Harmaaturkkinen uros, Zephyr nimeltään, lähti muitta mutkitta hiippailemaan kohti viinikellarin oviaukkoa - tarkoituksenaan ei varsinaisesti ollut liikkua salassa, mutta kartanossa kulkemiseen tottuneen suden askeleet olivat kuitenkin sen verran keveät, ettei niistä ajoittaisi kynnenraapaisuja enempää ääntä juuri syntynyt.
Päästyään päämääräänsä jäi Zephyr hämärään oviaukkoon seisomaan ja antoi katseensa totutella ikkunattoman tilan vähäiseen valomäärään, ennen kuin hän lyhyen hetken kuluttua huomasi mistä naurahtelu oli ollut peräisin.
'Jo nyt on helvetti...' manasi uros mielessään ja kohotti äimistyksen- ja inhonsekaisesti kulmiaan. Isteriä hän itse asiassa olikin ollut etsimässä, muttei varsinaisesti ollut kuvitellut yhyttävänsä tätä ihan tällaisista puuhista.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by lara on Dec 21, 2010, 20:56

Uros värisi odotuksesta nartun lähdettyä toden teolla mukaan juttuun. Se nautti Zésiran kosketuksesta ihraisella kaulallaan ja urahti matalasti nartun tullessa lähemmäs. Koirasusi näykkäisi narttu niskasta, kuljettaen kuonoaan varsin keskittyneesti tämän mustaraitaista turkkia pitkin kohti nuorempansa selkää.
Ister oli niin keskittynyt nuoren neidin viihdyttämiseen, ettei se lainkaan huomannut ovelle hiippaillutta sutta. Toki sen aistit olivat myös humalan sumentamat, mikä saattoi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, ettei uros pahemmin ympäröivästä maailmasta mitään tajunnut.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by hitodama on Dec 22, 2010, 13:29

Isterin lähtiessä liikuttelemaan kuonoaan pitkin Zésiran selkää, kohotti naaras kuononsa värisevän huokauksen kera kohti katonrajaa. Jos nuorikko vain olisi ollut yhtään enemmän tolkuissaan, olisi hän huomannut tuijottavansa vain hieman sivuun oviaukosta, jonka varjoissa harmaaturkkinen hahmo toisistaan nauttivaa kaksikkoa seurasi. Nyt raitaturkki oli kuitenkin aivan liian keskittynyt omaan nautinnolliseen olotilaansa, jotta hän olisi viinin sumentamalla katseellaan tajunnut huomioida kutsumattoman vieraan läsnäoloa. Kärsimättömänä huiskaisi naaras vain piiskamaisen häntänsä sivummalle, poistaen siten viimeisimmänkin esteenhivenen itsensä ja uljaan urhonsa väliltä.

Seurattuaan hetken alhaalla aukeavaa näytelmää kuin transsissa, tajusi Zephyr viimein olevansa tyystin haluton näkemään jutun luonnollista jatkoa. Tirkistelystään hän ei häpeää jaksanut tuntea, mutta ajatus Isteristä tuon puolta itseään nuoremman ja huomattavasti myös pienemmän naaraansa kanssa... Ei kiitos.
Voimakkaan puistatuksen myötä asteli harmaaturkki paremmin esiin piilostaan ja kröhäisi kurkkuaan kiinnittääkseen parivaljakon huomion itseensä.
"Krhm... Niin kiintoisaa kuin olisikin nähdä romahtaako tuo narttu altasi, niin pakko minun on kai tämä keskeyttää", hukka huikkasi teatraaliseen sävyyn.
"Ister, yksi kaartilainen loukkasi jalkansa ja minut käskettiin hakemaan sinut tuuraamaan. Että jos viitsisit mitenkään hilata itsesi ylös sieltä, niin minun ei tarvitsisi ehkä mennä kertomaan johtajistolle mitä täällä oikein tapahtuu", Zephyr jatkoi painottaen selkeästi sitä, kuinka voisi kyllä aivan mieluusti turvautua viimeisimpäänkin vaihtoehtoon, jos vain saisi siihen pienintäkään syytä.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by lara on Today at 0:13

Ister valui varsin halukkaaksi käyneen nartun kylkeä pitkin kohti tämän takapäätä. Se kuljetti kuonoaan pitkin Zésiran takajalkaa, näykkäisi vähän reiden takaosaa ---
Varsin kiihkoisan hetken keskeytti ikävän tuttu yskäisy oven suunnalta, ja Ister kavahti taaksepäin säikähtäneenä.

Välittömästi lihava uros käänsi ruman päänsä kohti kellarin ovea, ja tuijotti käsittämättömän ihmeissään ja raivoissaan Zephyriä. Tämään se tästä vielä puuttui! Koirasusi ei siihen hätään viinin turruttamilla aivoillaan keksinyt yhtään mitään nokkelaa vastaansanomistakaan, vaikka sen kieltämättä olisi tehnyt mieli sanoa jotain todella kipakkaa sudelle. Uros vilkaisi irvistäen Zésiraa tajuten itsekin, millaisessa liemessä se oli.
Uros astahti pari askelta ovelle päin ja muisti sitten, ettei narttua voisi kellariinkaan jättää.
"Sie poistut nyt."
Ister tokaisi yllättävän kylmään sävyyn raitaturkkiselle nartulle vilkaistan tätä olkansa yli. Luimistellen koirasusi koppasi suuhunsa keihään, joka oli odottanut omistajaansa oikein kiltisti seinustalla.
"Eivät parempaa aikaa sit keksineet..."
Uros mutisi Zephyrille selvästikin käärmeissään tapahtuneesta samalla kun koetti rämpiä rappuja ylös.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by hitodama on Today at 0:36

Zésira ynähti nautinnollisesti tuntiessaan Isterin hampaat reidellään, ennen kuin juttu tyssäsi yllättäen siihen paikkaan. Naaras ei päässyt aivan heti kärryille siitä, miksi puolikasvo kaikkosi yhtäkkiä hänen iholtaan, mutta harmaaturkkisen suden alkaessa puhella enemmänkin käänsi nuorikkokin katseensa viimein kohti oviaukkoa. Mistä tuo muukalainen oli tuonne ehtinyt ilmestyä?
lahkolainen toisen lähtöä hyvin sekavin tuntein. Hän ei selvästikään näyttänyt ymmärtävän mitä hänen pitäisi nyt tehdä, hyvä kun ymmärsi viinihuurujensa seasta edes mitä uros itse oli tekemässä. Vaan kun Ister sitten kääntyi murahtamaan kovin kylmäsävytteiset hyvästinsä, loksahti raitaturkin suu kirjaimellisesti auki. Hän ei saanut sanottua sanaakaan, vaan jäi vain tuijottamaan järkyttyneenä uroksen menoa.

Zephyriä ei lämpimän tunnelman pilaaminen kiusannut, vaan hän katseli oikeastaan ennemminkin huvittuneena, kuinka sai Isterin säikähtämään ja ärähtelemään raitaturkkiselle nartulle, joka näytti lähinnä puulla päähän lyödyltä.
'Koirasudet...' harmaaturkki totesi mielessään ja tuhahti halveksuvaan sävyyn.
"Jos löydän sinut vielä aamulla täältä sisältä, niin sitten ei kyllä hyvä heru. Ala laputtaa siis", hukka sen sijaan pukahti ihan ääneenkin alas jääneelle nuorikolle. Nyt hän ei kuitenkaan aikonut jäädä tätä häätämään, sillä suoraan sanottuna Zephyriä ei huvittanut olla Isterin tiellä, kun tämä ehtisi kavuta portaikon yläpäähän asti. Niinpä hän käännähtikin uhkaukset uhkailtuaan vikkelästi kannoillaan ja lähti itsekseen hykerrellen loikkimaan kohti ulkoilmaa, vaivautumatta vilkuilemaan turhan tarkkaan peräänsä. Eiköhän se herra kaartilainen sieltä tulisi, jos mielisi säilyttää kasvonsa johdon edessä.
Niinpä katosi pikavisiitin kartanoon tehnyt hukka pian takaisin yön hämäryyteen.

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by lara on Today at 1:00

Ister oli kompastua viimeiseen rappuun, mutta onnistui kuin onnistuikin hoippumaan tasapainonsa vielä kuntoonkin. Uros otti hetken aikaa tukea seinästä oviaukossa ennen kuin jatkoi taakseen katsomatta matkaansa Zephyrin perään. Varsin huojuvin raviaskelen tapaisin se vyöryi niin ikään kohti ovea ja ulkoilmaa, uskoen toki Zésiran tottelevan Zephyrin komentoa. Eikä se nyt Isterin asia tietysti ollutkaan, jäikö narttu sinne vai ei. Ei kartano enää kuulunut sen vartiopiiriin vaan ulkomaailma selvästikin.

[[Jei! Hieno peli oli 8D]]

Re: Hoitoa sotaveteraaneille
Post by hitodama on Today at 1:15

Molempien urosten kaikottua jäi Zésira kuuntelemaan ympäröivää hiljaisuutta, joka tuntui suorastaan soivan korvissa. Tilanteen alkaessa hiljalleen purkautua alkoivat naaraan jalat täristä syystä, jota hän ei jaksanut edes ryhtyä pohtimaan. Hän oli kuitenkin jäänyt yksin - taas - ja nyt tuo yksinäisyys vieläpä tuntui aikaisempaakin mustemmalta. Lyhyen hetken ajan hän nimittäin oli luullut olevansa seuralaisena jollekin edes jonkin arvoinen, mutta Isterin viimeisiksi sanoiksi jääneet tiuskaisut olivat romuttaneet nuo kuvitelmat kertaheitolla. Sydämeenhän moinen sattui, vaikka naaras sitä yrittikin olla itselleen myöntämättä.

Hetken ajatuksia keräiltyään nappasi Zésira Isterin hylkäämän viltin hampaisiinsa ja kiikutti sen viinihyllyköiden luokse voidakseen lastata muutaman pullon sen päälle. Kuorman ollessa valmis taitteli naaras nyytin kiinni ja lähti kantamaan sitä sekä ruoskaansa hampaissaan kohti ulkoilmaa. Hän ei uskaltanut harmaaturkkisen suden sanoja uhmata, muttei se tietenkään tarkoittanut, etteikö hän olisi voinut jatkaa juominkeja kartanon ulkopuolella.
Ja niin katosi viimeinenkin vierailija kellarista synkeään yöhön.

// No oli! <3 Tattista vaan! //