Trezésira Diora - RPGs

Edera » Kartanon piha » Ruutuhyppelyä [Vapaa peli]

Ruutuhyppelyä [Vapaa peli]
Post by blueaye on 1 Jan, 2013, 10:50

[Eli vapaa peli. Kaikki ovat tervetulleita!]

Päivä alkoi hämärtymään iltaan. Aurinko oli alkanut laskea, mutta menisi vielä parisen tuntia, että tulisi pimeä. Vain pari höttöistä pilveä purjehti vaaleansinisellä taivaalla, karttaen tarkasti aurinkoa. Tuuli havisutti puiden lehtiä, napaten aina välillä pari lehteä mukaansa. Kartanon pihalla oli hiljaista, vain pari oravaa leikki hippaa. Rauhallinen iltapäivä tosiaankin.

Rauhallisessa iltapäivässä istui Mooniksi ristitty ederalais narttu. Melkein koko musta turkki heilui hentoisessa tuulessa ja Moonin vihreät silmät haravoivat pihaa tarkasti. Tummaturkki istui suihkulähteen vieressä ja sai pieniä vesipisaroita selkäänsä. Se ei haitannut nuorta neitoa, tuski tuo sitä huomasikaan. Lahkolaissyntyinen neito tuhahti ja nousi seisomaan, ravistellen turkkiaan. Moon lähti kiertämään suihkulähteen lähiympäristöä ja potkiskeli vaivihkaa pikkukiviä. Rauhallinen iltapäivä ei oikein sopinut mustan naaraan pirtaan.

Re: Ruutuhyppelyä [Vapaa peli]
Post by hitodama on 1 Jan, 2013, 14:16

Kartanon läheisyyteen oli eksynyt kaikkia todennäköisyyden lakeja uhmaten myös muuan Ederaan kuulumaton elikko. Silkan tuurin lisäksi Trezésira Dioraksi kutsutulla koirasudella oli kuitenkin mukanaan myös kokemusta alueella liikkumisesta (ja etenkin siellä piileskelemisestä) sekä Herran johdatus, jonka naaras ainakin uskoi olevan itselleen hyödyksi.

Vaan oli miten oli, oli raitaturkkinen ruoskankantaja onnistunut välttämään vartiokaartilaisten partiot ja livahtamaan aina kartanon pihan liepeille asti. Vasta astuessaan korealle etuovelle johtavalle vanhalle polunpätkälle näki hän ensimmäisen lajitoverin hyvään aikaan, mikä sai nuorikon seisahtumaan mietteliäänä aloilleen. Mustaturkkinen muukalainen oli selvästikin susi ja siten taatusti myös ederalainen, mutta samalla tästä huokui myös pitkäaikainen kuuluminen Herran palvelijoihin. Tästä ristiriidasta juurensa juontavan huvituksen avittamana nostatti yleensä niin kovin ilmeetön Zésira pienen, toispuoleisen hymynpuolikkaan kasvoilleen: ei sillä että hän olisi varta vasten etsinyt itselleen hankaluuksia, mutta kieltämättä olisi kiintoisa nähdä laittoiko sulkakoristeinen naaras Lahkon Ederan edellyttämän rotuvihan edelle vai toisin päin.

Re: Ruutuhyppelyä [Vapaa peli]
Post by blueaye on 2 Jan, 2013, 18:36

Moon potkiskeli kiviä ja katsoi maahan. Vieras haju sai mustaturkin nostamaan katseensa. Narttu katsoi ympärilleen, kunnes havaitsi vieraan koiraeläimen kauempana. Moon tutkaili tuota hetken kauempaa. Narttu, hajusta päätellen. Myös Moon aisti toisessa lahkolaisen, jotan korunilkka lähti hölkkäämään hitaasti punertavaa kohti.
"Tervehdys." Moon tervehti neutraalilla äänensävyllä. Toinen ei ollut susi, vaan Koirasusi. Se sai Moonin heiman varautuneeksi ja nartun niskakarvat hieman pörhentymään. Toinen ei ollut Ederalainen. "Koska pikkuneiti ei varmastikkaan ole Ederasta, sinun täytyisi poistua hyvin nopeasti." Moon huomatti kylmemmin ja katsoi toista vihreät silmät välähtäen.

Re: Ruutuhyppelyä [Vapaa peli]
Post by hitodama on 2 Jan, 2013, 21:56

Zésira tyytyi vain tarkkailemaan kivillä leikittelevää muukalaista, kunnes tämä huomasi hänet ja lähti lyhyen harkinnan jälkeen tekemään jonkinlaista tuttavuutta. Raitaturkki ei tiennyt mitä oikein olisi kanssakäymiseltä odottanut, mutta ainakaan ensimmäisenä ilmoille kajahtava lahkokielinen tervehdys ei ollut aloitus sieltä huonoimmasta päästä. Vastaukseksi tähän sai muukalainen koirasudelta nyökkäyksen, joka oli eleenä vähintään yhtä neutraali kuin hukan äänensävykin.

Vaan sittenpä toinen muuttui jo seuraavan lauseensa aikana niin periederalaiseksi, ettei Zésira voinut kuin kohottaa kysyvästi toista kulmaansa. Ilmeen takana piili tosin myös ihmetys toisen tekemää sanavalintaa kohtaan: iältään ei raitaturkki uskonut olevansa yhtään sutta nuorempi, eikä kooltaankaan kovin merkittävästi. Toki mustaturkki oli säältään tunkeilijaa korkeampi, mutta vastaavasti tämä näytti Zésiraa paljon kevytrakenteisemmalta.
"Tiedän kyllä Ederan säännöt. Olen käynyt täällä ennenkin", ruoskankantaja oudon puhuttelumuodon sivuuttaen vastasi, eikä antanut vieläkään tunteidensa näkyä kasvoiltaan millään tapaa.
"Kuka sinä olet?" hän lisäksi päätään hienoisesti kallistaen uteli.

Re: Ruutuhyppelyä [Vapaa peli]
Post by blueaye on 4 Jan, 2013, 8:05

Moon sai nyökkäyksen tervehdykseksi. Vaikea oli tilanne mustaturkkisella. Häätääkkö lahkolainen vai antaakko Ederan maalla kulkea? Siinäpä vasta pulma. Moon siis päätti vain 'pyytää' toista häipymään. Eipähän ainakaan luulisi saavansa Herran vihoja niskaansa näin.
"Koska olet Lahkossa, en sinua häädä. Silti velvollisuuteni on pyytää sinua häipymään, kuten juuri äsken neuvoin." Moon sanoi yhä kylmällä äänellä, katsoen ruoskankantajaa viiltävästi.
"Moon." Mustaturkkinen vastasi kysymykseen lyhyesti ja ytimekkäästi. Toinen saisi kyllä esittäytyä ihan itse.

Re: Ruutuhyppelyä [Vapaa peli]
Post by hitodama on 6 Jan, 2013, 15:09

Zésiran toinenkin kulma kohosi siinä vaiheessa, kun mustaturkkinen hukka toisti aikaisemman kehotuksensa vain hieman toisia sanoja käyttäen. Olikohan toinen vähän huonokuuloinen vai mistä mahtoi olla kysymys?
"Ja kuten minä äsken sanoin", nuorikko siis jatkoi ja puhui varmuuden vuoksi hippusen tavallista hitaammin, "tunnen kyllä Ederan säännöt. Tiedän ettei vieraita saisi olla täällä." Kun asia nyt oli ehkä sitten tullut selväksi, suostui hukka kertomaan oman nimensä. Kyseisen lahkokielisen termin kuuleminen puolestaan sai raitaturkin ilmeen palaamaan tavanomaisen kivikasvoiselle tasolle.
"'Kauneus'. Kuinka sopivaa", Zésira tokaisi neutraalisti ja vilkaisi vielä pikaisesti toisen ulkomuodon lävitse. Naaras tosiaan oli siro ja sileäturkkinen, eittämättä monen mielestä juuri sitä, mitä nimi antoi ymmärtää. Aivan toisin kuin lyhytturkkinen ja penseä koirasusi itse.

Esittelemättä toistaiseksi itseään lähti Zésira sitten astelemaan kohti edempänä pihalla olevaa suihkulähdettä, aikomuksenaan yksinkertaisesti kävellä uuden tuttavansa ohitse. Hänen oli hieman jano, ja suihkulähteen vesi kelpasi siinä missä satunnaisen metsälätäkön litkukin.

Re: Ruutuhyppelyä [Vapaa peli]
Post by blueaye on Yesterday at 21:44

Moon muljautti hieman silmiään. Neitonen ei tahtoisi tapella vielä puolikuntoisella kyljellä ja väsyneillä jaloilla. Karhun kaataminen Mikaru nimisen kanssa oli ottanut veronsa nartusta.
"No miksi sitten olet täällä?" Moon kysyi varsin kylmästi tällä kertaa. "Jos kerta tiedän ettei vieraita saisi täällä olla niin miksi sitten sinä olet täällä?" Mustaturkkinen vielä selvensi kysymystään, katsoen raitaturkkia vaativasti ja kylmästi. Moon oli henkeen ja vereen Ederalainen, mutta myös lahkolainen. Eittämättä hankala paikka.
"Ihan vain Moon riittää." Mustaturkki ilmoitti ja lausui Moonin hieman hitaammin, että toinen tajuaisi miten se lahkoksi äännetään. Kauneus nimeä ei rannekenilkka ollut käyttänyt moneen vuoteen. Kun vielä Moonille nimetön narttu sitten asteli Moonin ohi juomaan, oli neiti hiemän pöyristynyt. Kehtasi toinen nyt noin vain astella.
"En kuullut vielä vieraan nimeä." Narttu huomautti myrkkyä tihkuvalla äänensävyllä, painottaen vieraan-kohtaa hyvin paljon.

Re: Ruutuhyppelyä [Vapaa peli]
Post by hitodama on Yesterday at 22:16

Zésira huokaisi vaimeasti itsekseen, kun tummaturkkinen susi jatkoi yhä jankkaamalla noista iänikuisista säännöistään. Vaikka olikin lahkolainen, oli Edera ilmeisesti saanut aivopestyä toisen niin, ettei muulle ollut tämän päässä tilaa. Raukkaparka, toivottavasti Herra kaikessa viisaudessaan tekisi asialle jotakin.
"Siksi etten minä välitä", raitaturkki kärsivällisen ilmeettömästi siis kertoi ja toivoi, että hukka ymmärtäisi tällaisenkin vaihtoehdon, jos sen tarpeeksi selkein sanankääntein selitti.
"Enkä tosin toisaalta myöskään metsästä tai tee mitään muutakaan Ederan varoja kuluttavaa, joten mitä haittaa täälläolostani on? Ei mitään", hän vielä päätään kallistaen jatkoi.

Samaten jatkoi Mooniksi tunnustautunut nimensä toistamista, mutta tällä kertaa juomaan asteleva Zésira ei ymmärtänyt alkuunkaan suden tarkoitusta. Syntyperäisenä lahkolaisena raitaturkki äänsi lahkokieltä paremmin kuin yleiskieltä, joten hän oli mielestään varmasti toistanut sanan aivan oikein; kauneus, eli lahkokielellä moon. Niinpä djalalainen päätti olla vastaamatta tokaisuun mitään ja palasi puhumaan vasta nostaessaan etutassunsa hiljakseen lirisevän suihkulähteen reunalle.
"Et niin", Zésira myönsi ja laski ruoskansa samaiselle reunalle, lähelle toista jalkaansa.
"En nimittäin kertonut sitä."

Post by Blueaye on 13 Jan 2013 at 19:19

Yhteispäätös oli siis se, että Edera oli aivopesijä. Moon höristi korviaan hieman ja puntaroi päässään seuralaisensa vastausta. Niin, no se. Jos toinen ei kuluttaisi muuta kuin maata Ederan mailla ollessaan, ei tuon lahkolaisen läsnäolo mikään niin suuri asia tainnut olla. Neito siis tyytyi hymähtämään, pitämään häntäsä selkälinjan yläpuolella ja tarkkailemaan toisen liikkeitä katseellaan.
"Silti sinun olisi parasta poistua ennen yötä. Kaikki eivät todellakaan ole yhtä ystävällisiä kuin minä." Moon vielä huomautti tunkeilijalle, jota nyt voisi kutsua varmaan vieraaksi tai joksikin.

"Siinä tapauksessa voisit sen kertoa." Moon huomautti vieraalle, joka oli juuri noussut suihkulähteen reunalle. Mustaturkki kääntyi katsomaan vierasta tarkemmin, pistäen merkille korun ja ruoskan. Koru voisi merkitä toisen kuulumista Djalaan ja ruoskasta Moonilla ei ollut hajuakaan. Mihin sitä voisi käyttää? Ei se nartun mielestä haavoja tekisi.

Post by Sassa on 13 Jan 2013 at 21:27

#Wild Vartiokaartilainen appeared#

Fala oli palaamassa partiokierrokseltaan kylän suunnalta takaisin kartanon pihamaalle. Päivä oli ollut suhteellisen rauhallinen, eikä häädettäviä ollut juuri nimeksikään. Muutaman ketun se oli päässyt ajamaan rajalle, mutta muuten päivä oli ollut rauhallinen. Harmi, ettei Rakkaa näkynyt. Fala olisi kovin mielellään vertaillut päivää arka paran.

Falan tumman puhuva turkki maastoutui hyvin ympäristöönsä, vaikka ilta ei ollut kunnolla ehtinyt hämärtämään. Lähestyessään kartanoa sen korvat hypähtivät pystyyn ja silmät kapenivat viiruiksi. Se kuuli tuota outoa puhetta, jota se oli aikaisemmin kerran kaksi kuullut. Jos Fala ei olisi paremmaksi tiennyt, olisi se väittänyt sitä joksikin ulkomaiseksi kieleksi, mutta lahkolaisiin se oli aikaisemminkin törmännyt. Lahkolaisuudesta viis, mutta tuo toinen ruskea eläin ei todellakaan ollut susi, ja tuo tummempi yksilö vielä leikki kaveria! Fala laskelmoi tilannetta, kuinka oli mahdollista, että koiranverinen oli päässyt näinkin lähelle kartanoa!
Varmasti Rakan syytä!

Hetkeäkään epäröimättä lähti tumma susi juoksuun. Kylläpä naaras saisi tästä kerrottavaa johdolle! Se pääsisi vielä keploteltua itsensä alfan ja johdon läheisyyteen päästen entistä paremmille paikoille paljastaessaan maanpettureita, vieläpä lahkolaisia sellaisia, Ederan laumasta.
Susi loikkasi suu ammollaan kohti Zèsiraa, toinen ei koskisi suihkulähteen veteen! Fala pyrki saamaan otteen Zesiran niskasta ja kaatamaan tuon nurin suihkulähteen reunalta. Otetta tai ei, halusi susi sitten ainakin omalla painollaan ja tassuillaan tyrkätä tunkeilijan kauemmas.

Mooniin harmasilmäinen soi vain halveksuvan katseen. Johto saakoot päättää mitä tuolle tekevät, se ei ollut Falan tassuissa.

Post by hitodama on 13 Jan 2013 at 22:13

// No niin, äksöniä! > //

Zésiran olisi tehnyt kovasti mieli toistaa tiedän-sana jo ties kuinka monennen kerran, mutta tajuten Moonin kuitenkin ajattelevan ehkä jossakin mahtailunsa takana uskontoverinsa parasta, päätti raitaturkki niellä alentuvat tokaisunsa. Ei hän sentään varoituksista kiittelemäänkään tosin ruvennut, mutta antoi sentään sen verran periksi, että suostui paljastamaan oman nimensä kun sitä melko suoraan häneltä kysyttiin.
"Trézesira Diora", lahkolainen siis kertoi ja oli juuri jatkamaisillaan millaista lyhennettä siitä olisi soveliasta halutessaan käyttää, kun kauempaa pihamaalta alkoi kuulua askelia.

Kääntäessään katseensa saapujaa kohden, tajusi Zésira lujaan iskostetun koulutuksensa ja kokemuksensa nojalla saman tien mistä oli kysymys. Kohti juoksevan naaraan laji, sininen nauha ja päättäväinen ilme kertoivat nopeammin kuin mikään esittely ikinä, että tässä nyt oli viimein yksi niistä vartiokaartilaisista, joiden epämiellyttävän seuran raitaturkki oli tähän mennessä onnistunut välttämään. Tuhlaamatta itsekään aikaa hämmästelemiseen tai kyselemiseen kumartui lahkolainen siis kohti suihkulähteen reunaa, kahmaisi ruoskan varren takaisin leukojensa väliin ja ponnisti sitten itsensä kiireesti kaikin voimin taaksepäin. Hampaat irvessä kohti loikkiva kaartilaissaasta oli nimittäin sen verran nopea, ettei Zésira päässyt tämän tieltä pois muutoin kuin heittäytymällä selälleen ja silläkin keinoin vain juuri ja juuri; se saattoi olla kuvitelmaa, mutta hän oli tuntevinaan toisen aiheuttaman ilmavirran kiitävän ohitseen, ennen kuin maankamara tömähti vasten ruskeaa turkkia.

Vaikka uskoi ettei kaartilainen saisi heti juoksuvauhtiaan käännetyksi toiseen suuntaan, kiepahti Zésira niin nopeasti kuin vain kykeni takaisin jaloilleen, jottei jäisi täysin avuttomaksi suden eittämättä uusiessa hyökkäyksensä. Samalla hän lähetti tapaan, jonka vain lahkolaiset kykenivät ymmärtämään, äänettömän taistelukutsun suoraan Moonin mieleen. Nytpä viimeistään nähtäisiin, oliko toinen uskollisempi Ederalle vai Herralle.

Post by Blueaye on 14 Jan 2013 at 02:43

[Mietinkin jo missä kaartilaiset hyppivät. :> ]

Moon nyökkäsi toisen esittäytimiselle. Nimi oli suhteellisen vaikea, niin Moonille kuin pelaajalle, mutta eiköhän se siitä, jotenkin. Moon lausui nimen mielessään monesti. Mustatukki uppouti hetkeksi ajatuksiinsa ja tuolta meni tovi jos toinenkin tajuta mitä seuraavaksi tapahtui.

Kun kaartilainen hyökkäsi Trezesiran kimppuun, Moonin itsevarmuus ja ryhdikkyys painuivat lyttyyn. Neito luimisti korviaan ja häntä laskeutui. Moon olisi pulassa jos tuo kaartilainen olisi nähnyt kaiken, mutta mustaturkki olisi myös pulassa jos ei auttaisi lahkokamuaan. Kumpi oli Moonille tärkeämpi, Edera vai Lahko? Ederaan hän oli kuulunut koko ikänsä, kuten myös lahkoon. Mutta Ederassa ei ollut koiria tai koirasusia. Ja jos Moon jotain vihasi niin koiria. Mutta Lahkokin oli tärkeä osa häntä. Moon ei tiennyt mitä tehdä. Narttu seurasi vihreillä silmillään tapahtumaan hieman kauempana ja puntaroi lahkoa ja ederaa mielessään.

Kun Trezira lähti pakenemaan ja Moon sai tuolta taistelukutsun, oli Mustaturkki kahden vaiheilla, kuilun reunalla. Niinpä nartun niskakarvat pörhistyivät, kuonopäällys rypistyi ja murina kantautui syvältä tuon kurkusta. Narttu lähti matkaan, pinkoi minkä jaloista pääsi. Mutta Moon oli tehnyt päätöksensä. Hän vihasi koiria nyt ja aina, joten Edera oli tälle tärkeämpi. Niinpä narttu nelisti kohti kaartilaista, mutta kaartoi viimehetkellä kohti Trezesiraa, yrittäen saada tuon niskasta tukevan otteen.

Post by Sassa on 14 Jan 2013 at 04:44

#Ei huolta, täältä he tulevat ; )#

Pettynyt sihahdus pääsi kaartilaisen hampaiden välistä iskun mennessä ohitse. Lähellä se oli käynyt, mutta huti oli aina huti. Fala ei ehtinyt kääntämään hyökkäyssuuntaansa vaikka kuinka yritti, Zèsira oli ehtinyt takaisin neljälle jalalleen. Eipä kukaan tätä hommaa helpoksi ollutkaan väittänyt, ja saisipahan tämäkin tylsä päivä yllättävän käänteen. Silti hukka ihmetteli kovin, miten toinen oli päässyt näin lähelle kartanoa. Toki kaartilaisten lukumäärä oli vähäisempi kuin yleensä, mutta ei tällasia pitäisi päästä tapahtumaan!
Moon ei kuitenkaan ollut sen ongelma, eikä tämä ollut lainkaan pahoillaan tuon ketkuiluista. Fala voisi kannella toisesta johdolle, pönkittää omaa asemaansa laumassa entisestään!

Ei ollut Falalla minkäänlaista tietoa tästä lahkolaisten välisestä viestimisestä. Susihukka itse oli jäänyt arvioimaan tuon koiranverisen asetta, se oli kummallinen ja sitä sopisi varoa. Ei tuolla välttämättä ketään heti ensimmäisenä tapettu, mutta soisi taistelussa etulyöntiaseman oikein käytettynä. Tummaturkkinen susi oli valmistautunut uuteen hyökkäykseen, se oli jo juoksemassa raitaselän kimppuun uudemman kerran, kun kuuli Moonin lähtevän liikkeelle. Kaartilainen oli olettanut toisen käyvän itsensä kimppuun ja paljasti nyt hampaansa toiselle, kyllä tämä kahdelle pärjäisi mennen tullen!
Mutta kun Moon kaarsi tunkeilijan kimppuun, levisi Falan huulille ivallinen hymy. Ei se juuri lahkolaisista perustanut, saati tietänyt noiden tavoista, mutta kyllä se uskontojen päälle ymmärsi jonkin verran. Uskonnot kun tuntuivat olevan vahvempia kuin laumojen väliset rajat, mutta ei! Tämä Moon oli valmis hyökkäämään niin sanotusti omansa kimppuun. Fala ei osannut sanoa, oliko tuo vain yhtä suurta näytelmää vai yrittikö Moon pelastaa oman turkkinsa.

Kaartilainen ei lähtenytkään uuteen hyökkäykseen vaan jäi seuraamaan tätä hupinäytelmää hetkeksi sivummalle.
"Hmh, ei ole kaksinen lahkolaisten usko."
Pilkalliseen sävyyn narttu virnuili vieläkin leveämmin. Fala todella ajatteli lahkoa uskon asiana, mutta oli silti kuullut lahkolaisten yhtenäisyydestä. Eräs lahkoon kuuluva olikin kuvaillut tätä uskontoa "suurena perheenä." Eihän perheenjäsenet hyökänneet toistensa kimppuun.

Post by hitodama on 14 Jan 2013 at 20:35

Onnekseen Zésira oli arvioinut oikein, eikä vartiokaartilainen päässyt saman tien hyökkäämään uudemman kerran vastustajansa kimppuun. Sen sijaan tämä tuntui jääneen arvioimaan raitaturkkia ja tämän aseistusta katseellaan, joten lahkolainen päästi puisen varren ympärille kierretyn pitkän nahkanauhan putoamaan käyttövalmiuteen, jotta ruoskassa jotakin katsomista olisikin. Vieläkin lähemmin hän voisi kyllä siimaa esitellä, mikäli hukka tahtoisi vaikka kokeilla miltä siihen tuntuisi kuristua.

Jännittynyt tilanne lähti jälleen vyörymään eteenpäin, kun taemmaksi jättäytynyt Moon reagoi Herran kautta kulkeneeseen avunpyyntöön ja lähti juoksemaan kohti ederalaisvartijaa. Koettaen käyttää tilaisuutta hyväkseen teki Zésira samoin ja yritti päästä heilauttamaan ruoskan kaartilaisen etujalkojen ympärille, mutta suunnitelma jäi kesken tapahtumakulun muuttaessa yhtäkkiä suuntaansa. Moon nimittäin vaihtoi kohdettaan ja sai otteen raitaturkin lihaksikkaasta niskasta, mikä kirvoitti tukahtuneen älähdyksen naaraan irvistykseen kohoavilta huulilta.
"Herranpetturi", Zésira tuhahti halveksuvasti, mutta ei kuitenkaan erityisen yllättyneesti. Olihan toinen jo aikaisemminkin osoittanut merkkejä tämänsuuntaisesta ajattelusta, muttei djalalainen olisi silti uskonut suden menevän näin pitkälle. Olihan se kuitenkin sulaa hulluutta uhmata avoimesti voimaa, joka saattoi pakottaa sinut tekemään ihan mitä ikinä tahtoikaan! Lisäksi Herra oli lahkolaisille pysyvä asia, josta ei erottu edes kuoleman jälkeen - mitä mikään lauma olisi ollut siihen verrattuna?

Puolustaakseen itseään joutui siis Zésirakin käymään ilmeisesti kiinni uskontoveriinsa, mikä ei tässä vaiheessa kyllä aiheuttanut enää minkäänlaisia tunnontuskia. Niinpä nuorikko veti asettaan sivulle ja heilautti sen terävän luupiikin sitten voimakkaasti kohti niskaansa takertunutta Moonia.

Post by Blueaye on 15 Jan 2013 at 16:21

Moon tiesi hyvin mitä Herra hänelle voisi tehdä ja toivoikin, että voisi joskus tämän hyvittää tuolle. Samalla neito taktikoi tarkasti liikkeitään mitä aikoisi tehdä. Kun mustaturkki sitten sai Zésiran niskasta otteen, tuo luimisti korviaan, niin kaartilaisen kuin Zésiran sanoille. Edera oli toiminut Moonin suojana pennusta asti, taisiis Ederan maat olivat. Moon ei sitä itse tiennyt, mutta tämä oli selvinnyt pentuna hengissä, vain ja ainoastaan Herran avulla. Herra oli mustaturkkia opastanut nukkumaan luolassa, syömään heinäsirkkoja ja muita.

Kun Zésiran ruoskan piikki osui mustaturkkia rintaan, tuo tajusi hetkessä kaksi asiaa. Piikki sattui ja upposi syvälle, ja nyt neito tajusi mitä tekisi. Herra oli sen hänelle kertonut, valaissut asioita. Moon ärähti kivusta ja päästi irti perääntyen hampaat irvessä kauemmas. Tuo vilkaisi kaartilaista kylmästi ja viiltävästi, kääntäen sitten nopeasti katseensa Zésiraan. Mustaturkki kerkeäisi pyytää anteeksi myöhemmin. Moon oli nyt varma valinnastaan, vaikka äsken olikin hätiköinyt. Moon katsoi siis kaartilaista kylmästi murissen.

Moon vilkaisi nopeasti vielä Zésiraa, kunnes veti syvään henkeä ja otti taas spurtin, kohti Trezésiraa. Mustaturkki käytti samaa taktiikkaa kuin äsken, kääntyen viimehetkellä kohti kaartilaista ja yrittäen ottaa tuon niskasta otteen. Oli totta, että joku viisas olisi huomannut Moonin varoittaneen kaartilaista murinalla, olihan narttu silti Ederalainenkin.
"Herran puolesta." Moon mutisi.

Post by Sassa on 15 Jan 2013 at 23:23

Falalla ei ollut minkäänlaista käsitystä mitä kaksikko puhui, ilmeisesti Zèsira oli haukkunut jollain tapaa Moonia, olisi Falakin samassa tilanteessa. Se seurasi leveä hymy naamallaan lahkolaisten kahakkaa, sen puolesta saisivat vaikka tappaa toisensa jos niin oli käydäkseen. Tästähän puuttui enää suupalaset, joita voisi nauttia samalla kun seuraa näytöstä.

Moon otti iskua, rintaan vieläpä. Nyt Fala huomasikin terän tuon ruoskan toisessa päässä, ehkäpä se kiittäisi vielä Moonia tästä. Zèsira siis tuudittautui täysin ruoskan avustukseen, eikä käyttänyt hampaita taisteluun. Häätämisestä tulisi helpompaa kuin mikä kunhan naaras vain välttäisi tuota ruoskaa. Iskun kohdistaminen taakse voisi olla vaikeampaa, joten Fala voisi käyttää kyseistä informaatiota hyväkseen.

Nyt harmaasilmä havahtui arvioivasta ajatusmaailmastaan, oliko Moon tullut toisiin ajatuksiin vakaumuksensa kanssa? Hukalla oli tunne, ettei se saisikaan seurata taistelua täysin sivusta vaan joutuisi ottamaan osaa. Se ei luottanut pätkän vertaa Mooniin.
Ja niinhän siinä kävi, että mustaturkkinen naaras hyökkäsi Falan kimppuun. Susi virnisti ivallisesti, se oli osannut odottaa tätä käännettä.
"Älä luule että menisin samaan juoneen kahdesti."
Se ehti naurahtaa, ennen kuin väisti varsin vaivattomasti Moonin hyökkäyksen hyppäämällä pois tieltä.

Zèsiralle se ei kuitenkaan jättänyt aikaa palautumiseen. Samalla hypyllä, jolla Fala väisti Moonia, hyökkäsi tuo kohti Zèsiraa. Se ei halunnut joutua liian lähelle tuota piikkiä, koska kiinni pitäminen asetti sen vain alttiiksi ja väistämisen mahdottomaksi. Sen sijaan se pyrki saamaan otetta raitaturkin takajalasta, vatsasta tai kyljestä.

Post by hitodama on 20 Jan 2013 at 23:25

Zésiran piikki upposi syvemmälle kuin yhdenkään normaalin koiraeläimen hammas ikinä, mutta ilmeisesti iskukulma oli kuitenkin sen verran huono, ettei terä porautunut mihinkään niin elintärkeään, että se olisi aiheuttanut kipua suurempaa haittaa sudelle. Raitaturkki ei kuitenkaan ehtinyt edes harmistumaan seikasta, kun vastustajansa yhtäkkiä irrottikin otteensa hänen niskastaan ja lähti taas liikkeelle, jolloin naaraan oli keskityttävä kiskaisemaan piikki ehjänä ulos sen tekemästä haavasta.

Moonin kaikotessa kauemmaksi Zésirasta ei djalalainen omannut aikomustakaan luottaa enää toisen arvostelukykyyn, joten hän valmistautui torjumaan tummaturkkisen suden uutta hyökkäystä. Tällä kertaa kahta rintamaa ristiin pelaava hukka kävi kuitenkin laumatoverinsa kimppuun! Tapahtuman ilmeisesti ennakoinut vartiokaartilainen ei kuitenkaan langennut ansaan vaan puikahti Moonin ohitse vain vaihtaakseen paikkaa tämän kanssa ja käydäkseen siten vuorostaan itse Zésiran kimppuun. Raitaturkki ei enää pysynyt laskuissa siitä kuka milloinkin häntä yritti tappaa, joten epäonnekseen hän reagoi tapahtumiin liian hitaasti ja päästi Falan hampaat pureutumaan takareiteensä. Suden leukojen ote oli voimakas ja sai nuorikon painamaan korviaan yhä alemmaksi ja puristamaan tiukasti ruoskaansa, jottei hän olisi parahtanut kivusta.

Tietämättä tulisiko Moon nyt hänen avukseen vai kävisikö uudelleen kimppuun, joutui Zésira luottamaan omaan osaamiseensa pinteestä pelastautuakseen. Niinpä hän yritti riuhtoa jalkaansa irti lähinnä suojautuakseen siltä, ettei susi saisi hamuttua parempaa otetta ja pääsisi tuhoamaan hänen jänteitään. Samalla hän teki parhaansa kääntyäkseen niin, että saisi survaistua jo yhden ederalaisen verestä punertuneen luupiikin kaartilaiseen, vaikka koko huitominen tässä tilanteessa varsin epätoivoiselta vaikuttikin.

Post by Blueaye on 21 Jan 2013 at 17:40

Moon ärähti. Tuo jarrutti ja kääntyi katsomaan vihreillä silmillään kaartilaista, joka taitavasti hyökkäsi Zésiran kimppuun. Narttu kääntyi ja lähti saman tien nelistämään kohti kaartilaista, joka oli saanut otteen lahkokaverista. Mustaturkkin pääideana oli kääntää kaartilaisen huomio itseensä, jotta Trezésira pääsisi turvallisesti pakoon. Lopusta narttu ei ollut niin varma. Hän joko jäisi tänne ja kohtaisi seuraamukset ylpeydellä, tai piiloutuisi jonnekkin.

Moon yritti siis ottaa kiinni kaartilaisen niskasta ja mahdollisesti irroittaa tuon ote Zésiran jalasta. Jos se onnistuisi, olisi vain Zésiran päätös, mitä se tekisi. Moon ei pärjäisi yksin kaartilaiselle, sen verran mustaturkki tajusi itsekkin. Hän jäisi heti alakynteen.

Post by Sassa on 24 Jan 2013 at 15:32

Kuinka makea olikaan se maku, joka valtasi Falan suun tuon saadessa otteen Zésiran jalasta. Se voitonriemuikas tunne valtasi vartiokaartilaisen ja se puristi entistä kovempaa jalkaa leukojensa välistä. Voi jos se vain pääsisi repimään nuo jänteet poikki, sen jälkeen ei juoksisi tämä lahkolaislintunen mihinkään suuntaan! Saalis olisi helppo revittäväksi ja raadettavaksi, varoittavan esimerkinhän toisesta voisi tehdä. Mitäs oli tunkeutunut näinkin lähelle Ederan kartanoa. Se pistäisi tuon raitaselän pään seipään päähän ja pystyttäisi sen rajalle vielä.

Vaan olipa Fala jo ehtinyt unohtamaan Moonin, typerä tyttö. Olisi juossut vielä kun kerkesi, hyökkääminen vartiokaartilaisen kimppuun oli suurin erhe minkä toinen oli saattanut valita. Siihen päättyisi helposti toisen ederalaisuus, jos kaartilainen vain päättäisi mennä kielimään johdolle.
Ja miksipä ei, Falalle Edera merkitsi enemmän kuin yksikään lahko.
Harmaasilmä huomasi Moonin sivusilmällä ja näreissään se joutui päästämään Zésirasta irti, ehkäpä tummaturkki oli sen verran saanut vahinkoa aiheutettua, että tämä saisi tunkeilijan juoksemalla kiinni.

Komea hammasrivistö paljastui nyt Moonille ennen kuin tuo oli ehtinyt edes yrittää saada otetta kaartilaisen niskasta. Fala yritti nyt itse saada otteen Moonin niskasta tai kaulasta ja iskemään hennon nartun maahan kiinni. Tuollaisen amatöörin se päihittäisi hetkessä, hankkiudutaan ensin rivimiehistä eroon, sen jälkeen voitaisiin hoitaa kuningatar.

Post by hitodama on 25 Jan 2013 at 14:00

Onnekseen Zésira sai pyristelyllä, joka sai kaikessa kivuliaisuudessaan tosin hänen silmänsä puristumaan tuskastuneiksi viiruiksi, suojattua jalkansa tärkeimpiä kohtia vahingoittumiselta. Ruoska ei kuitenkaan päässyt tekemään omaa työtään, ennen kuin vartiokaartilainen joutui irrottamaan otteensa uuden uhkaajan ansiosta: Moon oli palannut, ja ilmeisesti tämä oli yhä lahkolaistoverinsa puolella. Raitaturkki ei tiennyt kuinka pitkään suden liittolaisuus tällä kertaa kestäisi, joten hän käytti tilaisuuden omaksi hyväkseen ja luikahti kauemmaksi toistensa kimppuun käyvästä kaksikosta, ennen kuin kummallakaan olisi uutta tilaisuutta rajoittaa hänen liikkumistaan.

Vaan päästyään jokusen metrin päähän kääntyi Zésira ympäri ja jäi toviksi seisomaan aloilleen. Hän piti aistinsa valppaina tilanteen uuden muuttumisen varalta, mutta ajatuksensa sen sijaan askartelivat moraalisen pulman parissa: mitä tehdä tappeluun joutuneelle kanssalahkolaiselle, joka oli omien ristiriitojensa vuoksi harvinaisen epäluotettava tapaus? Pikaisesti asiaa puntaroituaan naaras tuli siihen tulokseen, ettei hänellä ollut velvollisuutta avittaa Moonia pakoon, sillä eihän hän edes tiennyt tahtoiko toinen sellaista apua vai oliko tämä aikeissa olla typerä ja "kohdata laumansa rangaistuksen pystypäin" tai jotakin muuta sellaista, mikä eittämättä johtaisi hänen tuhoonsa. Niinpä Zésiran oli tyytyminen kompromissiratkaisuun.
"Djalassa sinua ei laitettaisi valitsemaan oletko uskollinen johtajalle vai Herralle!" raitaturkki huusi Moonille ja luotti siihen, että tämä ymmärtäisi tokaisun tarjoukseksi loikata vihollislauman puolelle. Mikäli hukka vain ensin selviäisi ederalaistoverinsa käsittelystä hengissä, tietysti.

Post by Blueaye on 3 Feb 2013 at 08:35

Moon älähti hiljaa, kun kaartilainen sai otteen niskasta. Narttu pyristeli, mutta painui pikkuhiljaa maata vasten. Vihreät silmät katsoivat kaartilaista viiltävästi, kun Moon yritti kierrähtää niin, että pystyisi potkaisemaan toista rintaan. Moon tosin epäili, ettei se kaartilaisen otetta irrottaisi, vaan tiukentaisi. Mustaturkilla ei olisi toivoakaan lähitaistelussa kaartilaista vastaan. Viimeinen toivo oli päästä irti ja jotenkin auttaa Zesira pakoon. Niinpä Moon pyristeli minkä kerkesi, kunnes keksi uuden suunnitelman lennosta. Suunnitelman toteutumisesta ei ollut tietoakaan. Silti koruranne lopetti rimpuilun ja seisoi hiljaa paikoillaan, kunnes sitten nopeasti yritti hampaansa iskeä kaartilaisen kaulaan.

Zesiran huuto sai Moonin katsahtamaan toista nopeasti. Lahkotoveri ei ollut siis luikkinut heti pakoon, vaan jäänyt, kenties puntaroimaan vaihtoehtoja. "Selvä! Nyt ala juosta, en tiedä kauaa saan pidäteltyä tätä. Moon lausui ja oli kääntänyt katseensa taas kaartilaiseen. Jos Zesira nyt pakenisi, olisi Moonilla silti pidäteltävä kaartilaista vielä hetki, että lahkotoveri olisi varmasti kerennyt ylittää rajan, ennen kuin Moon sitten voisi joko paeta tai antautua. Antautuminen kuullosti paremmalta, ehkä silloin johto armahtaisi häntä edes hieman. Ederasta erottaminen olisi kova isku. Näillä mailla oli narttu koko ikänsä elellyt, näillä mailla oli ystävät ja kenties veljetkin. Mikä pahinta, Ederan rajojen sisäpuolella sijaitsi myös perheen kuolinpaikka. Mutta lahkon pettäminen tekisi Moonin hulluksi.

Post by Sassa on 15 Feb 2013 at 12:28

Siinä missä Moon pyristeli irti otteesta, kiristi Fala leukojensa otetta kovemmin Moonissa. Tämä laumanpetturi ei tulisi pääsemäänkään niin helpolla jos se oli kaartilaisesta kiinni. Suden persettä ei kamalasti kutkuttanut pakoa suunnitteleva Zesira, todistipahan että lahkolaisen iljetyksellä oli edes vähän järjen rippeitä jäljellä.
Narttu ei välittänyt Moonin rimpuilusta vaan painoi toita tassuillaan kiinni maahan, samalla se silmäili raitaturkkia kauempana. Se näytti tekevän jonkinlaisen tarjouksen ahdingossa kärvistelevälle toverilleen, harmikseen Fala ei ymmärtänyt puheesta tuon taivaallista.
Narttu ei päästänyt Moonia iskemään kaulaansa vaan otti paremman otteen toisen niskasta tehden vastarinnasta entistäkin hankalampaa.

"Turpas kiinni siinä vai haluatko hengestäsi päästä?"
Fala rähjäsi Moonille pitäen katseen tiukasti vapaassa lahkolaisessa. Narttu uskoi edelleen, että toinen oli aikeissa pyrkiä käpälämäkeen, mutta susi piti varansa. Mistä sitä tietäisi auttaisiko tuo sittenkin herran palvelijaa.

Post by hitodama on 15 Feb 2013 at 16:00

Zésiran kuullessa Moonin vastauksen kohautti hän itsekseen lapojaan ja tuhahti jokseenkin halveksuvasti. Tiedä sitten syytä, mutta susi nimittäin puhui tilanteesta jotenkin siihen sävyyn, kuin tämä olisi juuri ollut uhrautumassa auttaakseen lahkolaistoverinsa karkuun. Naurettava ajatus siinä mielessä, että raitaturkki ei alkujaankaan olisi ollut yhtään minkäänlaisessa pulassa tai perääntymisen tarpeessa, ellei juuri Moon olisi yhtäkkiä kääntynyt häntä vastaan; kyllä Zésira nimittäin yhdestä kaartilaisesta aina olisi omin voimin selviytynyt.

Vaan koska ei jaksanut enää piitata tämän enempää ederalaisten keskinäisestä kahinasta ja koska oli jo tehnyt niin djalalaisena kuin lahkolaisenakin mielestään enemmän kuin tarpeeksi Moonin auttamiseksi, käänsi Zésira kehotuksen mukaisesti tappelevalle parivaljakolle selkänsä ja lähti päätään pudistellen hölkkäämään pois kartanon alueelta. Sudet, ei niiden mielenliikkeitä vain voinut tavallinen pulliainen ymmärtää.

// Kiitos peliseurasta, Zéssi poistui nyt hämmentämästä tapahtumia! =D //

Post by Sassa on 18 Mar 2013 at 23:18

#Otan Falan nyt pois koska juminut niin pitkään täällä. Bluaye laittakoot viestiä jos haluaa jatkaa jossain kohdassa tätä vielä! Kiitokset pelistä.#