Trezésira Diora - RPGs

Djala » Hiekkaranta » Hukutettua elämää etsimässä

Hukutettua elämää etsimässä
Post by hitodama on Feb 11, 2011, 19:29

Ilta-aurinko värjäsi korkealla liihottelevia pilviä punertavalla sävyllä ja langetti samalla vielä viimeisiä lämpimiä säteitä Djalan pitkälle rantakaistaleelle, jonka vaaleaan hiekkaan oli painautunut jono yksinäisiä tassunjälkiä. Jos yhtään pysähtyi katselemaan kyseisten jälkien suuntaa, saattoi helposti huomata niiden jättäjän kulkeneen jokseenkin mutkittelevin, suorastaan haparoivin askelin eteenpäin. Lopulta tuo epävarma jälkijono pysähtyi aivan hiljakseen aaltoilevan meren rantaan, minkäs muunkaan kuin itse tekijänsä jalkojen tietämille.

Tuo koirasusi, joka katseli nyt lasittunein silmin kohti lyhyen uintimatkan takana häämöttävää laivasaarta, huokaisi hiljaa itsekseen. Hän ei suinkaan ollut tullut paikalle sattumalta, vaan Herransa johdattelemana, mutta tuosta varsin luotettavasta tahosta huolimatta tuntui sulalta hulluudelta lähteä pulikoimaan noin vain keskelle aallokkoa. Olihan naaras, Trezésira Diora, kuitenkin vielä harvinaisen heikossa kunnossa taannoisen ryyppyputkensa ja siitä seuranneen hakatuksi tulemisen jäljiltä. Vaan Herra vaati mitä Herra vaati, ja nuorikko tiesi voivansa vastustella tämän tahtoa vain tiettyyn pisteeseen asti. Ainakin toistaiseksi hän kykeni kuitenkin vielä katselemaan maisemaa ilmeettömänä paikoiltaan ja pohtimaan, olisiko hänellä mitään mahdollisuutta selvitä uintimatkasta hengissä - oli Herran voima sitten häntä tukemassa tai ei.

// Tucci med alfat. //

Re: Hukutettua elämää etsimässä
Post by tucci on Feb 11, 2011, 20:34

Kaksi koiranarttua käveli toisella puolella rannan ja metsikön rajaa vieretysten ja näennäisen hiljaisuuden vallitessa. Päidensä sisällä kaksosilla ei koskaan ollut sen sijaan hiljaista - nytkin he antoivat mielensä virrata kuin yhtenä ja nauttia toisen läsnäolosta. Jostakusta kenties tuollainen yhteys olisi ollut kadehdittavaa, mutta Yelenha ja Serenha olivat jo pariin otteeseen saaneet maistaa sen varjopuolia ja se myös näkyi noiden ulkomuodoista.
Andriaanan saari tarjosi heille sentään yhden aidosti mainion syyn elää - oman lauman, mikä hiveli vallanhimoisen kaksikon mieltä.

Djalan alfoilla pyyhki hyvin, liittyjiä oli tullut vilkkaaseen tahtiin eikä Edera ollut käynyt vastaiskuun.
Nyt he kävelivät ihan huvin vuoksi rannikolla. Lahkolaisille virallisesti luvatun laivan toimintaa oli kiintoisaa seurata, vaikka toisaalta se antoi ärsyttävästi lahkolaisille myös virallisen oikeuden Djalan alueilla kulkemiseen - eiväthän nuo muutoin pääsisi laivalleen. No, onneksi sopimus oli myös djalalaisten etu eivätkä laumalaiset olleet vielä valittaneet mitään.

Rannalla näyttikin kulkevan joku. Kaukaa katsottuna koiraeläin ainakin näytti vieraalta ja ilmeisesti katseli laivaa. Lahkolaisia? Yksisilmäiset sisarukset koettivat kumpikin kovasti zoomailla katsellaan lisäinfoa, mutta kiintoisinta oli toki aina mennä ottamaan selvää toden teolla.
Niinpä nuo nytkin lähtivät kävelemään lähemmäs rantaviivaa ja kohden ilta-auringossa tummana näkyvää muukalaista.

Re: Hukutettua elämää etsimässä
Post by hitodama on Feb 11, 2011, 22:15

Zésiran hukkumiskuoleman todennäköisyyttä laskelmoivat ajatukset pysähtyivät hitaasti niille sijoilleen, kun jostakin hänen takaansa alkoi kuulua useamman jalkaparin tuottaman askelluksen ääniä. Oikeastaan raitaturkkinen naaras ei ollut ollenkaan innostunut seurasta, mutta koska omasi vielä joitakin itsesuojeluvaiston rippeitä jäljellä, kääntyi hän hetken asiaa jahkailtuaan kuitenkin ympäri. Lähestyvien hahmojen takaa paistava aurinko tosin rajoitti näkyvyyttä niin tehokkaasti, että lahkolainen katui nopeasti liikettään joutuessaan siristelemään voimakkaasti silmiään, jottei olisi menettänyt näkökykyään tyystin. Edes tulijoista hän ei siten erottanut paljonkaan muuta, kuin että nuo kaksi ilmeisen suurikokoista koiraeläintä olivat tulossa suoraan häntä kohden, kaikesta päätellen jonkinlainen kanssakäyminen mielessään.

Päätettyään, ettei olisi seurusteluhaluttomuudestaan huolimatta myöskään jaksavainen varsinaisesti välttelemään ketään, huokaisi Zésira toistamiseen itsekseen ja kohottautui astetta aiempaa suoraryhtisempään asentoon. Kovin koreaksi se ei hänen mukiloitua ulkomuotoaan muuttanut, mutta antoi kuitenkin ymmärtää, ettei naaras ollut sentään muuttunut sisimmiltään täysin pysyvästi siksi itsensä unohtaneeksi juoppolalliksi, joka hän oli jonkin aikaa ollut.
"Tiedättekö minkä lauman aluetta tuo pienempi saari ja tämä ranta on?" raitaturkki uteli sävyttömällä, hieman käheällä äänellä. Vaikka hän oli koko ikänsä Andriaanalla asunut, eivät tällaiset lauma-asiat olleet koskaan tulleet hänelle järin tutuiksi, sillä ne eivät olleet koskettaneet häntä tai hänen perhettään mitenkään. Nyt koko perhettä ei kuitenkaan oikeastaan enää ollut, joten sen tapojen lieni aika jäädä unholaan.

Re: Hukutettua elämää etsimässä
Post by tucci on Feb 11, 2011, 22:30

Yelenha ja Serenha eivät ehtineet suitaan avata tai miettiä mukavaa tyyliä tapaamiselle kun vieras tiedusteli omia asioitaan. Ainakin kaksikko oli nyt tehdä omia analyysejaan nähdessään raitaturkkisen koirasuden paremmin. Eipä näyttänyt olevan terävimmässä kunnossa, mille siskokset virnistivät yhtäaikaa ja tismalleen samanlaisella eleellä. Eipä niillä silti ollut kiinnostusta alkaa pilkata toista, sellaisen koirat tajusivat tyylittömäksi ja ala-arvoiseksi kun vieras ilmeisesti yritti keskustella ihan asiallisesti.

"Tämä ranta on meidän hallussamme. Eli Djalan", Yelenha lausahti varsin itseriittoiseen sävyyn ja häntä egottavasti korkeuksissa. Eipä jäänyt epäselväksi että se todella tarkoitti 'meillä' itseään ja Serenhaa alueen alfoina.
"Tuo saari laivoineen puolestaan on Golube Lunastajan kautta luvattu Lahkolle", samainen punasilmäinen narttu jatkoi, monta astetta latteampaan, mutta silti arvovaltaiseen sävyyn. Yelenha ei pitänyt Lahkosta eikä Golubestakaan, mutta se johtui kierosta arvostuksesta ja kateudesta. Yelenhalla ja Serenhalla oli ikuinen mielten yhteytensä, mutta Herra oli ehättänyt heidän edelleen ja sitoi kaikki alamaisensa samanlaiseen yhteyteen. Koko porukka oli verkostoa...

Re: Hukutettua elämää etsimässä
Post by hitodama on Feb 17, 2011, 21:19

Mitä kauemmin Zésira lähestyvää kaksikkoa tuijotteli, sitä enemmän hän huimasta vastavalosta huolimatta sai näistä selville. Parivaljakon koreat liehuletit eivät häntä liiemmin kiinnostaneet, mutta sen sijaan näiden varsin mittava taisteluvarustus sekä puhumaan pukahtavan osapuolen häiritsevä jalkamäärä vetivät nuorikon sisäisesti varsin varautuneelle mielelle. Kun hurjiin ulkomuotoihin yhdisti vielä tummaturkkien selkeän itsevarman käytöksen, saattoi tyhmempikin päätellä painotetun meidän-sanan omaavan ainakin jonkinsorttista painoarvoa takanaan.
"Olette siis Djalan johtajat", lahkolainen varmistikin toteavaan sävyyn tekemänsä päätelmän. Naaras oli juuri aikeissa ryhtyä pohtimaan alfojen halukkuutta mättää veret pihalle alueellaan keikkuvista tunkeilijoista, kunnes hän sai jotakin vieläkin kiintoisampaa mietittävää seuraavaksi ilmoille lausutuista sanoista.
"Goluben?" Zésira toisti ja luimisti hitusen korviaan, mikä olikin hänen ensimmäinen minkäänlaisista tuntemuksista kielivä eleensä meneillään olevan keskustelun aikana.
"Onko, asuuko, Golube siis tuolla laivalla?" nuorikko jatkoi rahtunen epäilystä äänessään. Tuntui hullulta, että auttamishaluiselta vaikuttanut Herra olisi johdattanut suojattiaan suoraan Lahkon johtajan eteen, sillä vaikkei Zésira enää nykyään ollutkaan oikeastaan turhan merkittävä henkilö lahkolaisjohtajan päätä havittelevan Hjéresatin kannalta, kuului hän kuitenkin yhä tuohon ryhmittymään. Ja ryhmän tärkein sääntöhän kuitenkin oli, että juuri Golubelle ei tullut paljastaa mitään koko joukkion olemassaolosta - ei vaikka mitä olisi tullut eteen.

Re: Hukutettua elämää etsimässä
Post by tucci on Feb 25, 2011, 22:54

"Kyllä", Serenha totesi vieraan tekemään johtopäätökseen latteaan, mutta päättäväiseen sävyyn.
"Serenha Käärmeensilmä ja Yelenha Verimerkki", koira totesi viralliseen sävyyn ja nyökäytti jälkimmäisen nimen kohdalla Yelenhan suuntaan.
Yelenha puolestaan virnisti pienesti raitaturkin lausahduksille Golubesta.
"Ei sentään. En ole kuullut Goluben kertaakaan käyneen laivalla sopimuksenteon jälkeen, kenties raukkaparkaa pelottaa ahdas purtilo", koira totesi kevyenrupattelevaan sävyyn.
"Sieltä et häntä takuulla löydä, vaikka toisaalta me emme kuulu Lahkon riveihin joten emme aivan ajantasalla ole. Tiedän kuitenkin sisaremme Ileyan heilastelleen puolisonsa Koeth Mustan kanssa jo pitkät ajat tuolla ihan vakituisesti", Yelenha kertoi olevinaan hyvin avuliaaseenkin sävyyn. Ei se tosiaan tiennyt Lahkon tilanteesta mitään, mutta kyllä se nyt sentään tajusi yhteydet Misery Mustan ja Koeth Mustan välillä. Ileya ainakin kuvitteli puolisonsa olevan joku sankari. Kermalettiset kaksoset eivät puolestaan tajunneet rakkautta ylipäätään kun olivat syntymästään saakka jumiutuneet keskittämään kaikki tunteensa pelkästään toisiinsa. Siskopuoli vaikuttikin lähinnä idiootilta.
Yelenha ja Serenha olivat kyllä huomanneet niiden saaneen pentujakin, mutteivät olleet tutustuneetkaan mokomiin, täteys ei kiehtonut kumpaistakaan erityisemmin ja Ileya kuitenkin kertoisi kaikki heidän törkyisät taustat ja mielenvikaisuudet natiaisilleen.

Re: Hukutettua elämää etsimässä
Post by hitodama on Yesterday at 14:54

Zésira käänsi katseensa niin itsensä kuin ilmeisesti sisarensakin esittelevään koiraeläimeen, ja nyökäytti tälle hitaasti kuonoaan. Kun naaras nyt asiaa muisteli, oli hän tainnut ainakin Yelenhan nimen joskus kuulla, mutta jostain syystä Serenha ei sytyttänyt mitään tunnistamisesta kieliviä lamppuja hänen päähänsä. Vaan samapa tuo: nyt hän oli molempien alfojen nimet kuullut, joten asiaa oli enää turha murehtia.

Tieto laivan asukeista tuntui kuitenkin lahkolaisnuorikosta huomattavasti kiinnostavammalta, ja luimuun kallistuneet korvansa nousivat hitaasti takaisin pystyyn Yelenhan päästessä selittämään tilannetta. Sitä ei Zésira osannut edes arvella, miten Koeth oli asettunut asumaan Goluben virallisesti omistamalle alukselle, mutta asia oli joka tapauksessa raitaturkin kannalta erittäin hyvä. Mustarastas oli nykyisin hänen johtajansa, joten tällä ei olisi mitään syytä käännyttää häntä pois, jos hän vain kertoisi itsensä Herran johdattaneen hänet laivasaaren maisemiin.
Mutta pienellä saaripahasella tuskin oli liiemmälti ravintoa, jota saadakseen siis pitäisi tulla takaisin pääsaaren puolelle - Djalan alueelle. Zésira oli saanut tarpeekseen toisten mailla loisimisesta Ederassa pitkään majoituttuaan, joten jos hän aikoi jäädä yhtään pidemmäksi aikaa laivan ympäristöön toipumaan, oli hänellä yksi tärkeä asia tehtävänään.
"Hyvä tietää", hän tokaisi jokseenkin kiitoksenomaiseen sävyyn, ennen kuin nuolaisi empivästi huuliaan ja käänsi katseensa kohti hiekalla lojuvaa ruoskaansa.
"Minä... Minun nimeni on Trezésira Diora. Jos muistan oikein, kaikilla djalalaisilla pitää olla jotain koruja tai vastaavia." Näin todetessaan haali naaras aseensa etutassulla lähemmäksi itseään, pyrkien täten tuomaan kapistuksen olemassaolon myös alfakaksikon tietoisuuteen.
"Minulla on kaulakoru ja ase. Haluan liittyä laumaanne", lahkolainen totesi arkisen sävyttömästi, mutta sisäisesti sanojensa voimasta väristen. Hän toivoi kovasti, ettei hätäisesti tehty päätös osoittautuisi ennen pitkää vääräksi.

Re: Hukutettua elämää etsimässä
Post by tucci on Today at 1:05

Yelenha ja Serenha seurailivat odottavan oloisina raitaturkin jokaista sanaa. Nuo eivät kumpikaan luopuneet pienoisesta varautuneisuudestaan, kummallakin oli huonoja kokemuksia lahkolaisista yhteistyösopimuksesta huolimatta. Lauman sisällä olevat sellaiset kyllä käyttäytyivät kaikki hyvin joten Trezésira Dioraksi esittäytyneen koirasuden alkaessa johdatella puheenaihetta djalamaiseen suuntaan kaksikko näytti kiinnostuneelta ja hyväksyvältä. Ei nartussa heidän silmiinsä sinänsä vikaa näyttänyt olevan, neiti näytti rakenteellisesti hyvin vahvalta eikä järjeltäänkään tuntunut olevan ihan tyhmimmästä päästä.
"Se käy toki, Trezésira Diora. Tervetuloa laumaan meidän puolestamme", Yelenha totesi.
"Haluatko tietää Djalasta vielä jotain?" se kysäisi muodolliseen ja velvollisuudenomaiseen sävyyn. Serenha pysytteli hiljaisena vieressä, katsellen pikkusaaren ja laivan suuntaan melko kiinnostumattoman näköisenä. Sisar hoiti kuivat puheosuudet yhäkin mukavalla virkaintoisuudella ja Serenha todellakin jätti ne osuudet mieluusti Yelenhalle.

Re: Hukutettua elämää etsimässä
Post by hitodama on Today at 11:01

Laumaan liittyminen kävi kokonaisuudessaan niin nopeasti ja helposti, ettei Zésira voinut kuin ihmetellä hetken mielessään sitä, miksi ihmeessä kaikki andriaanalaiset eivät kuuluneet johonkin saaren lukuisista laumoista. Samassa hänen mieleensä puikahti kuitenkin kuva äidistään, joka oli oikea malliesimerkki sellaisista typeristä jääräpäistä, joilla oli jotakin perustavanlaatuisia ongelmia muiden käskytettävänä olemisen kanssa. Sellaisten mukanaolo olisi vain tuhonnut yhtään tiiviimmän joukkion yhteishenkeä, joten loppujen lopuksi lieni kaikkien kannalta vain hyvä, että moiset tajusivat pysytellä poissa.

Ei sillä, että Zésirakaan olisi tosin toistaiseksi osannut ajatella Djalaa minään muuna, kuin hänen tulevaisuudessa hyödyntämiensä metsästysmaiden haltijana, mutta ainakaan hän ei ryhtynyt hyppelemään alfakaksikon nenille. Sen sijaan hän jopa nyökäytti kuononsa pieneen, kohteliaaseen kumarrukseen, mikä sai takkuuntuneen harjaksensa valahtamaan osittain hänen silmilleen.
"Kiitos", naaras lausahti nyt aiempaa suoremmin sanoin. Hiljaisesta äänensävystä saattoi päätellä, ettei lausuttu kohteliausuus ollut nuorikolle mikään kaikkein tutuin ja käytetyin fraasi.
Tarjous lisäinformaatiosta sai Zésiran kohottamaan päänsä taas ylös ja ravistamaan harjastaan sivummalle, mikä näytti suuresti kieltäytymisestä viestivältä pään pudistelemiselta - jota se kaiketi alitajuisesti tai Herran vaikutuksesta olikin.
"Ei minun tarvitse. Ei nyt. Minua odotetaan tuolla", naaras tokaisi kääntäessään katseensa kohti hiljaisena vartovaa laivasaarta. Ylemmän tahon käsky lähteä liikkeelle tuntui koko ajan selvemmältä, eikä naaras tästä syystä näyttänyt enää saavan edes silmiään irti määränpäästään.

Re: Hukutettua elämää etsimässä
Post by tucci on Today at 16:27

Sisarukset nyökähtivät pienesti kumpainenkin nartun kiittelylle, joka kieltämättä viesti tottumattomuutta toiseen. Mutta sehän saattoi ollakin hyvin mahdollista jos ei ollut aiemmin laumaan kuulunut, Yelenha pohti mielessään. Eipä se itsekään liiemmin kenellekään nöyrtyillyt millään muotoa. Ainakaan sydämestään. Serenha tuskin edes näyttelisi sellaista.
Uuden laumalaisen kieltäytyminen pidennetystä juttutuokiosta ei haitannut kaksosia yhtään. Serenha oli itse asiassa siitä kiitollinen, tässä oli jo ollut ihan tarpeeksi sosiaalista tilannetta. Mieluummin se olisi tapellut, mutta he olivat Yelenhan kanssa vältelleet kahakoita maineen ja sotavammojensa vuoksi. Jalan menetys oli vaatinut pitkän toipumisajan jotta tulehduksilta ja vaikka miltä verenhukilta oltiin vältytty.
"Ei kai sitten muuta kuin näkemiin", Yelenha Verimerkki lausahtikin hyväksyvään sävyyn koirasudelle. Senkun uiskentelisi vain. Koira nyökäytti päätään pienesti ja siskokset enempiä puhumatta lähtivät kävelemään eteenpäin rantaviivaa pitkin. Heillä ei ollut aikeita katsella kun toinen lähtisi taistelemaan aaltoja vasten.

//siinäpä seeee!//

Re: Hukutettua elämää etsimässä
Post by hitodama on Today at 17:16

Zésira alkoi olla niin syvästi äänettömän kutsunsa pauloissa, ettei edes hyvästellyt uusia johtajiaan sen kummemmin, vaan ainoastaan hymähti ja nyökäytti pikaisesti kuonoaan näiden lähtiessä jatkamaan matkaansa. Moinen tuskin antoi nuorikosta kovin kaksista kuvaa, mutta eivätpä sellaiset asiat häntä liiaksi edes normaalioloissa jaksaneet kiinnostaa. Eihän sillä ollut loppupeleissä mitään väliä, mitä muut eläväiset hänestä olivat mieltä, kunhan vain Herra oli tyytyväinen.
Jäätyään yksin poimi Zésira pian aseensa puisen varren hampaidensa väliin ja lähti kahlaamaan kylmään, suolaiseen veteen. Pelko uintimatkan epäonnistumisesta ei ollut kadonnut mihinkään, mutta Herran käsky kaikui nyt sitäkin voimakkaampana hänen mielessään. Niinpä hänellä ei ollut juuri muuta vaihtoehtoa, kuin luottaa Lahkon kaikkivoipaan isään ja lähteä uimaan laskevan auringon punaamalle merelle.

// Näin ne hommat hoituvat jee! //