Trezésira Diora - RPGs

Yhteiset alueet » Laiturit » Myrskyisen saaren salat

Myrskyisen saaren salat
Post by hitodama on Nov 18, 2009, 20:59

Oli melkoisen harmaa ilma, kun kylmä tihkusade lankesi ikävän kosteana huntuna Andriaanan saaren eteläosien ylle. Merikin näytti tavanomaisen sinivihreytensä sijasta tummalta ja synkältä, kuin se olisi ärtyneenä vartonut mitä tahansa syytä nostattaa itsensä täyteen myrskyyn. Vaikkeivät aallot vielä kovin merkittäviä olleet, olivat merilinnut jo tajunneet jättää saalistusalueensa rauhaan ja paeta pesiinsä torkkumaan. Samanlaista tulevaa aavistelevaa viisautta ei sen sijaan eräs alueella asteleva koiraeläin tuntunut omaavan lainkaan.

Trezésira Dioran pitkä, musta harjas oli liimautunut ikävästi hänen kasvojensa peitoksi, siinä missä jalkojensa hapsumainen karva oli kietonut itseensä jokaisen vastaan tulleen risun ja lehden. Naaras ei pitänyt alkuunkaan tästä kosteasta säästä ja sen vaikutuksista hänen turkkiinsa, mutta mitäpä hän olisi voinut asialle tehdä? Säät olivat ja menivät, eikä tavanomainen koiraeläin voinut kuin kestää ja kulkea pää pystyssä eteenpäin. Juuri niin nuorikko oli päättänyt tehdäkin, hänen astellessaan jokseenkin itsepäisen uhmaava ilme kasvoillaan kohti ihmisten kauan sitten rakentamia laitureita. Raitaturkki ei ollut koskaan käynyt kylän tässä osassa, joten hänen yleensä kovin ilmeettömistä silmistään paistoi jopa jonkinasteinen uteliaisuus. Hänen äitinsä oli kuulemma rantautunut Andriaanalle aikoinaan juuri täällä, näiden samaisten laitureiden luona. Ehkäpä Mirada sattuisi olemaan täällä nytkin? Ei emostaan eksynyt nuorukainen siihen kovin syvästi luottanut, mutta päätti kuitenkin tarkastaa alueen moisen mahdollisuuden varalta.

// kawaii ja hahmonsa Squid. //

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by kawaii on Nov 18, 2009, 21:20

| Täällä! n_n |

Squid irvisti pienoisen veneen pohjalta. Se oli pelastusvene, johon oli ikävä ihmisen haju tarrautunut, eikä se suostunut peittymään meren suolaisen tuoksun alle. Tuo hoksasi saaren, ja pienoinen irvistys alkoi hiipua. Ehkäpäs saarella olisi elämää? Kyllähän tuolla saarella pitäisi olla elämää, kun kerta siellä oli laituri!

Kohtsillään tuo lahkolaisuros hyppäsi veneestä sulavasti puulaiturille, ja tunsi kosteuden.
"Ompas täällä inhottava ilma!"
Squid huudahti, ei varsinaisesti kenellekään, ehkä itselleen. Tuo hoksasi laitureita kohti tulevan nuoren koirasusinartun.
"Hei, kukas sinä olet?"

| Lyhkänen, blah --'' |

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by hitodama on Nov 18, 2009, 21:41

Hetkisen verran sai Zésira kulkea omassa ylhäisessä yksinäisyydessään uutta maisemaa tutkien, ennen kuin uuden tulokkaan vene lipui vetten halki kohti osittain lahonneita laitureita. Naaras tutki pikaisesti jokaisen kolkan, johon katseensa vain ylsi, mutta mitään mielenkiintoista hän ei tuntunut löytävän. Tuota samaa vanhaa ihmisten jättämää kamaa lojui joka puolella, ja kyseisiä tavaroita oli naaras tutkaillut ihan tarpeeksi jo kylässä ja jopa Ederan kartanossakin. Tiedä sitten johtuiko se vain synkästä ilmasta vai mistä, mutta täällä päin tavarat näyttivät lisäksi olevan huomattavasti huonommassa kunnossa, kuin vaikkapa vanhan kartanon sisuksissa.

Pian tihkusateen äänettömyyteen kuitenkin tunkeutui mereltä päin kuuluva huudahdus, joka sai Zésiran hätkähtämään. Nuorikko pysähtyi paikoilleen ja kääntyi kohti jostakin yhtäkkiä paikalle pelmahtanutta muukalaista, joka näytti seisovan yhdellä laitureista ja huutelevan häntä kohden.
"Olisi kohteliasta esittäytyä itse ennen kuin utelee muiden nimiä" naaras huikkasi takaisin varsin tylyn äänensävyn kera. Hänen leukansa puristuivat kuin turvaa hakien aseena käyttämänsä ruoskan puista vartta vasten samalla, kun hän varsin ilmeettömänä keskittyi tekemään silmämääräistä arviota tulokkaan mahdollisesta vaarallisuudesta. Ainakin uros oli suhteellisen kookas ja kaikesta päätellen puhdasverinen susi, joten ihan heti ei Zésira ollut valmis luopumaan suojauksestaan toisen edessä. Ties mikä tappelupukari mahtoi olla kyseessä.

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by kawaii on Nov 18, 2009, 21:59

"Oh, anteeksi, olimpas epäkohtelias!"
Squid saneli, herttaisesti, juu-u.
"Squid, mitään varsinaista lempinimeä en omista, ehen. Ja saanko nyt kuulla nuoren nimen?"
Squid kysyi, iloiseen tapaan. Tuo hymyili iloisesti, rohkaisevasti.
"Mutta älä huoli, en minä sinua syö"
Tuo naurahti, iloisesti, leppoisasti.
"Mutta kuules..."
Tuo aloitti, hiljaisempaan tahtiin, ja askelsi lähemmäs, sumuverhoon suin päin sitä sukellettiin, kohti tuntemattoman siluettia.
"Onko täällä koinsyömällä saarella muita koiraeläimiä, kuin me kaksi? Ihmisiä varmaan.. tai on ainakin ollut, rakennelmista päätellen."
Squid mumisi, ja tuo alkoi saada enemmän selvää Zésiran piirteistä.

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by hitodama on Nov 19, 2009, 0:20

Vieraan hunajaisella äänellä lausutut pahoittelut eivät saaneet Zésiraa rentoutumaan tippaakaan. Saattoihan se toki olla, että susi oli juuri niin huoleton ja leppoisa tapaus kuin mitä antoi ymmärtääkin, mutta sen varaan ei naaras uskaltanut liikaa laskea. Ei hänellä ollut kuitenkaan mitään syytä tyystin epäkohteliaaksi ja mykäksi heittäytyä, joten Squidin esittäydyttyä päätti nuorikkokin vastaavasti lausua oman nimensä julki.
"Trezésira Diora", hän totesi puhtaan lahkolaisittain sanansa lausuen ja pitäen yhä jäätävän katseensa tiukasti susiuroksessa, joka lähti saman tien lähestymään nuorempaansa. Zésira sen sijaan ei hievahtanutkaan paikoiltaan, vaan kaivoi pikemminkin kyntensä tiukemmin kosteudesta mutaiseksi muuttuneeseen maaperään.
"Tämä 'koinsyömä saari' on Andriaana. Taisit vasta saapua tänne?" raitaturkkinen vastasi sävyttömästi ja nyökäten kohti laituria, jolla Squid oli vasta seisonut. Vaan millä ihmeellä uros oli mahtanut tulla vetten poikki ilman, että näytti kastuneen kovinkaan pahoin? Sitä ei venettä havaitsematon naaras osannut ymmärtää.
"Ja muita koiraeläimiä on, ihmisiä ei. Enää", Zésira jatkoi lyhyen tauon jälkeen. Hän ei itse ollut koskaan ihmistä edes tavannut, joten mokomien kaksijalkaisten puuttuminen ei tuntunut hänestä suureltakaan menetykseltä. Eläkööt hänen puolestaan vain siellä kuuluisalla mantereella, kunhan antoivat andriaanalaisten elää rauhassa omaa elämäänsä.

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by kawaii on Nov 19, 2009, 16:55

Olihan Squid kastunut, tietenkin. Kolea ilma tunkeutui tuon turkin sisäpuolelle, uroksella oli kylmä ja jano ja nälkä ja tuo toinen osapuoli, lahkolaisnarttu oli kovinkin kylmähkönä! Urosta suututti, mikä nyt oli arvattavissa.

"Jaa syntyperältään lahkolainen, vai?"
Squid laverteli lahkokielellä, antaen silmiensä vaeltaa ympäri laituria.

"No, jahas. Entä onko täällä ruokaa?"
Squid kysyi, taas tavallisella kielellä.
'Hirveä nälkä, inhottava sää, ja kaikkea muutakin kauheaa.. miksei aurinko voisi jo pilkottaa taivaalta?!'
Squid ajatuksissaan huusi, mikä ei tietenkään tuon oloa helpottanut.
'Eipä ole mukava tämä saari, ei näin aluksi katsottuna.'
Squid mietti hiljaa ajatuksissaan, ja myös pari muutakin kysymystä tuon mielessä velloi. Oliko täällä laumoja, oliko kuinka paljon koiraeläimiä, oliko täällä muita lahkolaisia, ja niin edespäin.

"Onkos neitillä muuten mitään lempinimeä, vai kutsunko sinua koko ajan neitiksi, nuoreksi tai sitten lahkolaiseksi. Tai, no, lahkolaiseksi en varmaan kutsu, kun jos seurassa on muita, jotka eivät lahkoa kannata, niin hupsista, taitaapi olla jo jonkin sortin tappelu, jos kutsuisi."
Squid hölisi, tylsistyneenä.

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by hitodama on Nov 19, 2009, 22:39

Squidin vaihtaessa puheensa lahkokieliseksi kallisti Zésira aavistuksen yllättyneenä päätään. Naaras kyllä tiesi, että hänen nimensä oli oikein oiva testi vieraiden mahdollisen vakaumuksen testaamiseksi, mutta tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun kukaan sen avulla lahkolaiseksi todella paljastui. Tieto sai nuorikon katselemaan sutta nyt hivenen suvaitsevaisemmin silmin - olihan tämä sentään jopa potentiaalinen ehdokas raitaturkin isän aikoinaan perustamaan Hjéresat-ryhmään.
"Kyllä, syntyjään hyvinkin. Entä sinä?" naaras tiedusteli vettynyttä harjastaan pois silmiensä päältä heilauttaen. Mistäpä sitä tiesi, jos toinen kuuluisi vaikka oikeaan lahkolaissukuun, jonka Squid voisi hakea mantereelta Tartaroksen joukkojen tueksi. Vaimeasti Zésira hymähti moiselle ajatukselle, muttei muutoin juurikaan vaihdellut mitäänsanomattoman ilmeettömien kasvojensa asentoa.

Pian Squid kuitenkin vaihtoi puheenaihetta, mikä sai Zésiran kääntämään hitaasti katseensa kohti uroksen taakse jääneitä laitureita.
"Noiden puujuttujen alta voisi jotain jyrsijöitä löytyä", naaras totesi lapojaan kohauttaen. Ei hän asiaa varmaksi tiennyt, mutta tajusi ainakin sen, ettei mitään hiiriä ja rottia suurempia olentoja näiltä main löytynyt. Lähimmät kauriit taisivat jäädä Ederan metsien tienoille, eivätkä jäniksetkään ihmisten talojen luokse uskaltautuneet.
"Voimme katsoa, jos tahdot. Olet kai nälkäinen matkan jälkeen?" nuorikko ehdotti, ottaen samalla askeleen pari kohti laitureita. Voisi olla ihan mielekästä jutustella jyrsijöitä etsiskellessä sen sijaan, että kaksikko vain tönöttäisi tässä keskellä ei mitään.
"Ja voit sanoa Zésiraksi", koirasusi vielä lupasi Squidin viimeisiin uteluihin viitaten.

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by kawaii on Nov 19, 2009, 23:00

"Liityin."
Squid sanoi, muttei muuta vaivautunut lahkokielen kautta sanomaan. Olihan se ihan kivaa jutella sillä tavalla, mutta ei täällä ketään ollut, eikä Squid nyt mitään salaisuuksia ollut paljastamassa, ehei.

Squid hymyili vinosti tuon toteamukselle, jyrsijöistä, tuo ei pitänyt niiden mausta, mutta eipä kyllä kaloistakaan. Ja, viimeisiksi mainitut oli haisevia, kamalia, limaisia ja niljakkaita. Kerta kaikkiaan sietämättömiä. Ja niillä oli todella kauheat silmät, sellaiset mulkosilmät! Yh, kuinka kauheaa.

"Se olisi... mukavaa"
Squid haki viimeistä sanaa hetken, ei tuo halunnut loukata toista. Ei nyt, kun tuo tiesi toisen olevan Lahkosta tietoinen, ja sitä kannattava. Tuo asteli Zésiran perään, sirohkoja tassujaan varovasti liikuttaen. Squid ei pitänyt limaisesta puusta uroksen tassujen alla, se toi liikaa mieleen kalan, jota se oli koittanut saada veneestä käsin. Olihan se jotain pikkusinttejä saanutkin, vaan ei mitään isompaa. Ja sitä paitsi, kalat olivat yhä kamalia.

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by hitodama on Nov 21, 2009, 23:05

Kuullessaan Squidin tulleen Lahkon riveihin liittymisen kautta nyökäytti Zésira hyväksyvästi kuonoaan. Hieman häntä toki harmitti se, ettei uroksen uskonnon takana ollutkaan mitään suurta ja mahtavaa lahkolaissukua, mutta mitäpäs sillekään mahtoi. Ei tässä maailmassa muutenkaan tainnut voida tehdä paljon millekään yhtään mitään, joutui nuorikko toteamaan mielessään, kun sateen kostuttama harjaksensa yritti taas kerran tunkea väkisin hänen silmiinsä. Yhtä kohtalon kieroon tahtoon alistumista kaikki tyyni. Vaikka Zésira uskoikin kohtalon olevan kutakuinkin sama asia, kuin Herran tahto, joutui hän väistämättäkin tällä hetkellä pohtimaan mahtoiko hänen rakas ja kunnioitettu Herransa olla tämän viheliäsen tihkusateenkin takana. Tuskin sentään, sillä mitä hyötyä Hänelle olisi ollut palvelijoidensa olojen turhasta kurjistamisesta?

Zésiran lähtiessä askeltamaan itsevarmoin askelin kohti laitureita seurasi Squid perässä, vaikkei uros nuorikon mielestä vaikuttanutkaan olevan mitenkään turhan innostunut hiirijahdista. Naaras päätti olla välittämättä liian paljon suden haluttomuudesta, sillä ei se hänen asiansa loppujen lopuksi ollut. Saisi toinen hänen puolestaan nääntyä nälkäänsäkin, jos ei pienriista kelvannut.
"Miksi sinä tulit tänne? Andriaanalle?" Zésira kysyi päästyään puurakenteiden luokse, jottei kaksikon välille olisi sentään kovin korkeaa vaitonaisuuden muuria päässyt keskustelun katkeamisen johdosta kasvamaan.

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by kawaii on Nov 21, 2009, 23:39

Uros käänsi korvansa Zésiraa kohti, tuon kysymyksensä kysyessä. Tuo mietti hetken, kertoakko vaiko ei, mutta sitten päätti, ettei siitä varmaan haittaakaan olisi. Uros pudisteli päätään nuoren kysymykselle, ja naurahti.
"En minä omasta halustani tänne tullut. Kai siksi, että merivirrat minut tänne toi. On se tuuli sen verran kiva juttu, että päätti viskoa pikku paattini tänne."
Tuo naureskeli, kun katsoi pelastusveneensä suuntaan. Hetkonen. Hetkonen. Hetkonen! Missä se vene oli? Tuo pysähtyi, se oli ainut keino päästä pois tältä saarelta! Paitsi tietenkin uiminen, mutta se ei nyt tullut kysymykseenkään, siinähän voisi vaikka joku inhottava kala koskettaa Squidin jalkaa, yäh.
'Missä ihmeessä se vene on?'
Squid kerkesi ajattelemaan, mutta sitten tuo huomasi tummalla merellä haaleanruskean pisteen. Sinne meni Squidin pikku paatti! Tuo huokaisi, mutta antoi asian sitten olla. Ei asialle mitään voinut.

Kumminkin, kohta uroksemme hypähti alas laiturilta, notkeasti, ja pehmeästi otti harmailla - miinus toinen takajalka, joka oli ruskea - tassuillaan vastaan maan kamaran. Tuo haisteli hetken ilmaa, ja kyllä. Rotat ja hiiret haisivat tuon harmaaseen kirsuun, ja nälkäinen vatsa tuntui huutavan ilosta. Squidin mieli taas, no, eipä se huutanut onnesta. Tuo haki oransseilla silmillään harmaata, ruskeaa taikka mustaa pilkahdusta, jossain tapauksessa tosin valkoista. Mutta ei mitään vihreää, ei. Eikä sinistä, se menisi yliluonnollisen puolelle! Tuo antoi kauan piilossa olleiden viettiensä vallata mielensä, pienoisen hymyn noustessa tuon kasvoille. Kyllähän se olisi ehkä kivaa. Ja no, pienennettäisiin rottakantaa täälläkin!

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by hitodama on Nov 22, 2009, 0:33

Zésira kääntyi katsomaan haaleilla silmillään Squidia tämän kertoessa lyhyesti matkastaan Andriaanalle. Nuorikko ei epäonnekseen ollut ihan täysin varma siitä, mikä mahtoi olla tuo suden mainitsema "paatti", mutta kaiketi se oli jotenkin onnistunut kuljettamaan uroksen merten ylitse. Kyseinen seikka selittikin kätevästi naaraan aiemmin pikaisesti pohtiman jutun Squidin säilymisestä suhteellisen kuivana matkan aikana: tokihan harmaanruskea hukka oli toverinsa tavoin vettynyt sateesta, mutta jos toinen olisi tehnyt matkaansa uimalla, olisi tämän turkki suorastaan valunut suolaista merivettä.
Zésira oli juuri kysymäisillään tarkemmin Squidilta tämän matkalle lähtemiseen johtaneista syistä, kun kyseinen uros alkoi vilkuilla jokseenkin hätääntyneenä kohti tummaa merta. Toisen esimerkkiä seuraten teki naaras samoin, ja loikattuaan toisen vierelle laiturin päälle huomasi hänkin rusehtavan kappaleen, joka näytti ajelehtivan kohti horisonttia. Tuo taisi nyt olla sitten se paatti.
"Taisit jäädä tänne sitten", nuorikko totesi päätään kallistaen. Ei hän tosin ollut varsinaisesti missään vaiheessa olettanut Squidin lähtevän pois, sillä Andriaanalle tulleet koiraeläimet tapasivat saarella yleensä myös pysyä.

Squidin loikatessa takaisin kostealle hiekalle jäi Zésira seisomaan osin lahonneelle laiturille, ja tutki hetken katseellaan muiden samanlaisten rakennelmien muodostamaa rivistöä aitiopaikaltaan. Ehkäpä ne oli aikoinaan rakennettukin juuri siksi, että mereltä tulevat "paatit" voisivat laskea matkustajansa maihin niiden avustukselta. Ainakin ne olisivat nuoren koirasuden mielestä soveltuneet siihen tarkoitukseen melko hienosti.
Asia ei kuitenkaan jaksanut häntä kauaa kiinnostaa, ja varsin pian hän kääntyikin taas uuden tuttavansa puoleen, joka tosin näytti keskittyvän rottien etsiskelyyn varsin lahjakkaasti.
"Squid? Aiotko liittyä johonkin laumaan nyt, kun kerran et kotiisi enää pääse?" Zésira tiedusteli käydessään istumaan laiturin natisevien lautojen päälle. Asettauduttuaan aloilleen hän laski myös suussa keikkuneen ruoskansa eteensä, mikä oli jo jonkinasteinen osoitus siitä, ettei hän enää pitänyt susiurosta suurenakaan uhkana itselleen.

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by kawaii on Nov 22, 2009, 13:45

Uros naurahti kuivahkosti, tuon huomautuksesta saarelle jäännistä.
"Niin."
Tuo totesi, ja käänteli pystykorviaan, suuntaan sekä toiseen. Kun nuorikko sitten taas aloitti puhumisen, tuo kuunteli, kääntäen korvansa kohti Zésiraa.
"Saa nähdä. Minä en pidä siitä, että minua komenneltaisiin. Mutta jos tiedät jonkin mukavan, kivan lauman, jossa ei tarvi tehdä töitä koko ajan, niin kerro toki."
uros kehotti, tokihan tuota kiinnosti, mitä tuo laumalla oli tarkoittanut. Tietenkin tuo tahtoi laumaan, jos siitä jotain hyötyi!
"Oletko sinä jossain laumassa, vai oman tiensä kulkija?"
Squid kysyi, kääntäen katseensa mereltä Zésiraan. Tuo olisi juteltaessa unohtanut rottajahdin ihan kokonaan, ellei tuon mahalaukku olisi huutanut täytettä.
'Onko täällä laumoja siis enemmänkin kuin yksi? Tai no, aika vaikeaahan se olisi, monta koiraeläintä yhden tai kahden johtajan kaitsinnassa.'
Tuon ajatuksissa vilahti hoksaus, mutta eipä tuo päättänyt ilmaista ajatuksiaan ääneen.

Eipä aikaakaan, kun Squid jo käänsi katseensa laitureiden alle. Sieltä kuului vikinää ja rapinaa. Jees, rottia, hiiriä, päästäisiä, ja ties mitä muita öttömömmiäisiä! Ja niin, jos aallot olisivat vaikka heittäneet jotain kivaa roinaa haaksirikkoutuneesta laivasta, vaikkapa jokin kiva juttu. Tai jokin puukko. Mitään miekkaa tuo ei uskonut sieltä löytyvän, ei. Se oltaisiin jo löydetty, olisi se sen verran silmiinpistävä juttu. Mutta, nyt metsästettiin pikku otuksia, ei miekkoja.
Kohta uros lätsähti mahalleen, ja lähti ryömimään kohti rapinaa. Ja kohta tuo isokokoinen harmaaruskea otus oli iskenyt hampaansa harmaaseen hiireen, mutta tuo jäi miettimään, kasattaisiinko otukset sitten yhteen läjään ja syötäisiin sitten, vai syötäisiinkö ne heti?

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by hitodama on Nov 24, 2009, 21:19

Zésira kallisti mietteliäänä päätään Squidin tiedustellessa Andriaanan laumoista. Naaras ei epäonnekseen voinut väittää kovin paljoa saaren eri laumoista tietävänsä, sillä hänen vanhempiensa mielestä heidän ei jostain syystä ollut hyvä moisiin liittyä. Zésiralle ei ollut koskaan täysin selvinnyt miksi näin oli, mutta hiljaa mielessään hän epäili asialla olevan jotakin tekemistä isänsä Tartaroksen johtamishalun kanssa. Kyseinen uros ei kyllä olisi minkään alfan komenneltavaksi suostunut, ja ei kaiketi tahtonut sitten perheensäkään olevan muiden kuin itsensä käskytettävänä.
"En ole laumassa", nuorikko hetken pohtimisen jälkeen vastasikin. Asiassa ei ollut hänen mielestään mitään hävettävää, sillä hän oli tottunut pitämään laumattomuutta aivan normaalina asiana.
"Tiedän kuitenkin, että laumoihin liitytään täällä turkin värin perusteella. Sinä et taitaisi päästä kuin Ederaan, jossa kyllä kuulemma pidetään laumalaisille aika kovaa kuria", naaras jatkoi lapojaan kohauttaen. Edera oli hänelle saaren viidestä laumasta kaikkein tutuin, sillä kyseinen joukkio omasi riveissään yllättävän paljon lahkolaisia.

Squidin syöksyessä laiturin alle ravisteli Zésira omaa turkkiaan hitusen kuivemmaksi, ja kävi sitten makaamaan puurakennelman päälle. Etutassunsa hän asetteli tukevasti ruoskansa ylle, ennen kuin kumartui kurkkimaan laiturin reunalta susiuroksen toimia. Naaras seurasi tarkkaan, kuinka toinen lyhyen väijymisen jälkeen nappasi yhden vikisevän siimahännän suuhunsa ja teki sen elämästä nopeasti lopun. Näytti yllättävän helpolta saalistukselta.
"Kuule, tiedän kuitenkin jotakin parempaa, kuin tavalliset laumat", naaras lausui pidettyään taukoa uroksen metsästystuokion ajan, jottei olisi häirinnyt tämän toimia.
"Jokainen kunnon lahkolainen kuuluu siihen. Se on ryhmä, jonka nimi on Hjéresat", Zésira kertoi äänellä, josta selvästi kuulsi hänen halveksuntansa ryhmään kuulumattomia koiraeläimiä kohtaan.

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by kawaii on Nov 25, 2009, 17:24

Uros tiputti hiiren, jotta voisi vapaasti naureskella, kun nuori mainitsi, että tuo tuskin Ederaan pääsisi. Kumminkin, kun nuorikko mainitsi lauman, tai mikälie olikaan, johon jokikinen kunnon laumalainen kuului, tuo vakavoitui.
'Olenko huono lahkolainen? Ei, en voi olla! Tai no, vastahan sitä tässä liityttiin, mutta en halua olla huono! En halua olla huono!'
ääni tuon pään sisällä huusi, mutta ajatuksiaan tuo ei lausunut ääneen.
"Zésira, kerro toki tuosta Hjéresat-jutusta lisää."
tuo kehotti, lahkokieltä vääntäen. Ei se vaikeaa ollut, hiukan vain outoa. Olihan tuo uusi lahkolainen. Se kai selitti kaiken. Kunhan uros vain harjoittelisi, se olisi kuin hänen toinen äidinkieli!
"Mitenhän tuohon mainitsemaasi Hjéresatiin voisi liittyä?"
uros kysyi.
"Onko siitä jotain etuja minulle, vaikka epäilen, että on."
tuo naureskeli lahkoksi, esittäen myös hiukan epäsuoran kysymyksen. Nopeasti tuo lahkoa puhui, mutta ei se täydellistä vääntämistä ollut. Olisi tuo mieluiten ollut parempikin, Squidin mielestä hän kun ei ollut vielä hionut sitä huippuun - joka tosin tottakin oli.
"Kuinka sinä olet liittynyt Hjéresatiin?"
uros kysyi kiinnostuneena. Tokihan tuo halusi tietää sen, miten tuo nuorempi koirasusi oli päätynyt Hjéresatiin.

Kohta uros päätti, että ne kasattaisiin kasaan. Ei tuo vaivautunut kysymään siitä mielipidettä Zésiralta, vaan potkaisi hiiren vain hiukan syrjempään.
'Mahdoton nälkä. Inhottavaa. Yh, pitäisi kai hankkia pari rottaa lisää. Tai no, tuohan on hiiri eikä rotta. Mutta ihan sama!'
Squidin mieli huusi, turhauttavaa. Tuo olisi vain halunnut tietää lisää Hjéresatista.

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by hitodama on Dec 5, 2009, 18:28

Zésira seurasi yhä tavanomaisen ilmeettömänä, mutta sisäisesti kuitenkin hyvin kiinnostuneena sitä, millaisen reaktion Hjéresatin mainitseminen Squidissa mahtoi saada aikaan. Hetken hiljaisuuden jälkeen uros päätti ilmeisesti olevansa kiinnostunut asiasta ja vyörytti ilmoille varsinaisen kysymysten ryöpyn, mikä sai raitaturkkisen naaraan hymyilemään kuivasti. Ilmeisesti toinen oli tarttunut syöttiin.
"Minä synnyin Hjéresatiin" nuorukainen aloitti toisen hiljennyttyä, ja vastasi ensiksi sanoillaan Squidin viimeisimmäksi jääneeseen kysymykseen. Suden tavoin vaihtoi Zésirakin puheensa jälleen lahkokieliseksi - kyseisen vaihdoksen hän teki vieläpä enemmän kuin mielellään. Lahkokieli oli hänelle oikeastaan jopa yleiskieltä ominaisempi, ja sen käyttäminen sai naaraan aavistuksen töksähtelevän puheen kuulostamaan paljon tavanomaista soljuvammalta ja koreammalta.
"Voin siten liittää sinutkin siihen mukaan, Squid" koirasusi jatkoi päätään hitaasti kallistaen. Vaikka jäänsiniset silmänsä olivat peittynet osin tumman harjaksen taakse, saattoi tarkkakatseinen huomata niissä pilkkeen, joka kehotti urosta käyttäytymään kunnolla, mikäli mieli päästä osalliseksi Hjéresatin tarkkaan varjelluista salaisuuksista.

Squidin potkaistessa tuoreen saaliinsa kauemmaksi kurtisti Zésira kulmiaan ihmettelevästi, ehkä jopa hivenen paheksuvasti. Ei hän tajunnut toisen aikovan pyytää ensimmäisen jyrsijän seuraksi lisää saalista, toimenpiteen näyttäessä hänestä siltä, kuin uros olisi listinyt elikoita vain huvin vuoksi. Naaras ei kuitenkaan maininnut asiasta mitään, vaan päätti pysytellä puheidensa kanssa tiellä, jolle oli alun alkujaan lähtenytkin.
"Kysyit Hjéresatin eduista, vai kuinka? Noh, ainakin Herra on oleva sinuun tyytyväinen, sillä tarkoituksemme on kohottaa Hänen asemaansa tällä saarella. Saada Lahko toimimaan aiempaa paremmin, tehokkaammin", naaras jatkoi esitelmäänsä äänellä, joka suorastaan huokui hänen ryhmää kohtaan tuntemaansa kunnioitusta.
"Kaikki tämän saaren merkittävät lahkolaiset kuuluvat Hjéresatiin ja tietävät, että se on Lahkon kannalta paras mahdollinen valinta. Jopa toinen Ederan upseereista on joukossamme."

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by kawaii on Dec 5, 2009, 19:17

Squid nyökkäsi. Jopa Ederan upseeri? Aika raju ryhmä.
"Minä olisin kiinnostunut liittymisestä Hjéresatiin."
Squid liverteli Lahkoksi, puhe oli hiukan vaikeampaa, muttei ylitsepääsemätöntä. Sitä paitsi, toinen näytti pitävän siitä enemmän. Se auttoi Squidia, saada toinen edes hiukan rentoutumaan. Hankkimaan etuja. Kyllä vain, tuo oli aina valmis hommaamaan itselleen etuja! Ja kyllähän Squid tahtoi merkittävä lahkolainen olla, kyllä vain. Ja halusihan se olla jonkin kumman lauman upseerin kaltainen.
"... jos se sinulle sopii."
Squid jatkoi.

Kohta kumminkin tuon maha kurisi taas, muistuttaen Squidia valtaisasta nälästä. Voi, kunpa joku toisi hänelle ison, valtavan urospeuran! Ei tarvitsisi mitään ällöttäviä jyrsijöitä popsia. Squid päätti toimia, hankkia nopeasti enemmänkin ruokaa. Tuo kävi makuulleen, ryömi taas kohti ateriaansa, ja pian tuo taittoi rotalta niskat. Päässä jyskytti. Herra kai tahtoi hänen liittyvän Hjéresatiin. Niin, tai uhrauksia! Ne olivat kyllä jääneet väliin tällä kertaa. Ei tuo ollut uhrannut mitään pitkään aikaan. Tai no, pitkään ja pitkään. Eihän tuo koskaan mitään ollut uhrannut. Kai pitäisi jotain uhrata jonakin päivänä vielä - olihan Squid kumminkin hyvä tappelemaan, iski kun uhri sitä vähiten odotti. Mokomakin katala lurjus, ilkeäkin - kun sille päälle sattui.

Kohta tuo olikin jo hiiriä lisää napsinut, sitten päätti hiukan syödä. Uros kävi kimppuun ahnaasti, veri roiskui, ja hampaat louskuttivat. Ahnas uros, kyllä oli. Eipä aikaakaan, kun tuo oli kasan jo syönyt, suurin nälkä oli hävinnyt.

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by hitodama on Dec 10, 2009, 19:55

Squidin ilmoittaessa olevansa halukas liittymään Hjéresatin riveihin nyökäytti Zésira hitaasti päätään. Uroksen metsästäessä nuorukainen pohti kaikessa rauhassa sitä, olisiko toisesta ryhmälle jotakin hyötyä - ja ennen kaikkea voisiko tähän luottaa. Ei susi ollut kuitenkaan toistaiseksi tehnyt mitään, mikä olisi saanut naaraan epäilemään tämän halua toimia Lahkon hyväksi, joten mikäpäs siinä sitten. Olisihan se aina parempi, että uros olisi heidän puolellaan kuin heitä vastaan.

Zésiran tehtyä päätöksensä antoi hän vielä Squidin keskittyä jyrsijöihinsä, ja hukan hätistellessä siimahäntiä ympäriinsä päätti yksi sännätä jopa aivan naaraan eteen. Hiiri ei havainnut lainkaan yllään kohoavan laiturin päällä odottavaa uhkaa, joten raitaturkki käytti tilaisuuden hyväkseen ja pudottautui äänettömästi suoraan pienen elikon päälle. Ei hiiri ehtinyt päästää kuin muutaman kauhistuneen vingahduksen, kun Zésira jo päätti sen elämän puremalla otuksen pään lähes irti. Julmaa, mutta hyvin tehokasta.

Nostettuaan minimaalisen saaliinsa suuhunsa asteli Zésira takaisin paikalleen laiturin päälle. Hän olisi toki voinut jäädä syömään alas Squidin kanssa, mutta naaras ei tahtonut suin surminkaan jättää ruoskaansa vartiotta. Niinpä hän syödä nikersi hiiren suihinsa samalla paikalla, josta oli tämän päälle hypännytkin.
"Siitä Hjéresatista...", nuorikko sitten aloitti viimein, kun oli pistellyt jyrsijän häntineen päivineen suihinsa.
"Etköhän sinä siihen voi liittyä. Ei ainakaan minulla ole mitään sitä vastaan", hän totesi lapojaan kohauttaen, ja hamuten samalla kauempana maanneen ruoskansa taas turvallisesti tassujensa alle.
"Sinun pitää vain pitää huolta siitä, että olet paikalla ryhmän kokouksissa, niin johtaja on tyytyväinen. Etkä myöskään kerro ryhmästä ihan kelle tahansa. Jos kerrot siitä jollekin, joka ei tahdokaan jostain syystä liittyä, sinun pitää tappaa hänet." Puheet toisten surmaamisesta olisivat varmasti kuulostaneet jonkun toisen nuoren naaraan lausumina melko omituisilta, mutta Zésira oli tottunut sellaisten asioiden käsittelemiseen jo pentuna ja lausui siten sanansa vakuuttavasti ja äänenkään värähtämättä.

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by kawaii on Dec 10, 2009, 21:58

Eikö toinen voisi kertoa jo? Uteliaisuus kutitteli Squidin mahanpohjasta. Jaa, no, sittenhän ne tapot voisi vaikka olla uhrauksia, kyllä. Tuo antoi hiirulaisen mennä, ei se kauas pääsisi. Sokeutunut, rampa raukka kohtasikin yllättäin loppunsa, ja Zésiran nopea teko saikin Squidin yllättymään.
'Ei pitäisi olla näin tyhmä, näin varomaton. Jos se olisin ollut minä, eipä olisi ollut hauskaa.'

Vihdoin Zésira puhui! Liittymisestä, vaitiolovelvollisuudesta, kokoukset ja tyytyväinen johtaja, ja niin edespäin. Aina välissä Squid nyökkäsi, että oli ymmärtänyt. Uros antoi Zésiran puhua loppuun, sitten tuo aloitti kysymyksensä.
"Vaikuttaako tämä jotenkin uhrauksiini, tämä liittyminen? Täytyykö minun yhä niitä tehdä, ja jos täytyy, niin täytyykö niille tehdä jotain muuta, niille uhreille?"
Squid kysyi sammaltaen lahkoksi, mutta sitten tuo aloitti taas. Olihan tuo päättänyt nyt tietää kaiken, mikä oli tietämisen arvoista - uroksen mielestä.
"Entäs miten minä niihin kokouksiin tulen, lampsinko vain, ja sanon että terve, Zésira värväsi minut ja että nyt minä olen sitten yksi teistä. Niin, ja missäs niitä kokouksia pidetään, ja milloin seuraava kokous tapahtuu? Entäs, mistä tunnistan johtajan, että tiedän hänelle tehdä kunniaa."
Squid kyseli, tietenkin. Tuo oli päättänyt ruokkia tiedonhaluaan. Yksi vastaus avasi uusia ovia. Ja tuo tahtoi tietää sen, mitä oli tiedettävä.

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by hitodama on Dec 21, 2009, 13:12

Zésira käänsi katseensa nyt kysymysvaihteen päälle laittanutta Squidia kohden ja vastasi sen suurempia viivyttelemättä. Naaraalle kun Hjéresatin asiat olivat enemmän kuin vain hieman tuttuja, joten tavanomaisten säännösten ja muiden muisteleminen ei tuottanut hänelle minkäänlaisia ongelmia.
"Uhraaminen toimii samalla lailla, kuin ennenkin. Halutessaan voi Herralle rukoilemisen jälkeen tosin lausua muutaman kunnioittavan sanan johtajaa koskienkin, jos kokee sen tarpeelliseksi. Jotkut tekevät niin." Nuorikko itse ei katsonut isänsä ylistämisen olevan kovinkaan suuressa määrin tarpeen, sillä hän uskoi Tartaroksen kyllä tietävän muutenkin, kuinka tyttärensä häntä palvoi. Raitaturkki oli kuitenkin nähnyt äitinsä toisinaan viiltävän uhriensa kurkun rukoilemisen jälkeen auki, mikä kuulemma oli kunnianosoitus Tartarosta kohtaan. Kaiketi sillä oli jotakin tekemistä sen kanssa, että kyseinen puolisusi omasi omalla kaulallaan pari näkyvää arpea.

Squidin seuraavat kysymykset kokouksia koskien saivat Zésiran kurtistamaan hivenen kulmiaan. Naaras pohti hetken huolestuneena aikoiko uros tosiaan lampsia viralliseen kokoukseen tuollaisen asenteen kera. Jos tämä niin tekisi, saisi hukka kyllä monen ärtyneet katseet niskaansa. Kokoukset kun olivat varsin arvokkaita ja vaitonaisia tapahtumia.
"Ei nyt ihan noin. Paikalla olevat kyllä tietävät sinun kuuluvan ryhmään, jos kerran kokoukseen tulet. Kerrot vain nimesi, kun johtaja käskee", Zésira selitti aavistuksen kummeksuva sävy äänessään.
"Saat Herran kautta viestin kokouksen ajankohdasta ja paikasta, joten sitä on turha murehtia. Johtajamme sen sijaan..." Lause jäi hetkeksi kesken, kun naaraan oli pakko pysähtyä miettimään mistä Squid Tartaroksen tosiaan tunnistaisi. Taatusti Andriaanalla oli muitakin ruskeaturkkisia koirasusia, joten ulkonäkökuvauksen antaminen ei kaiketi olisi kovin hyödyllistä. Ehkäpä olisi siis parasta pysytellä kaikkein yksinkertaisimmassa tunnistuskeinossa: nimessä.
"Hänen nimensä on Tartaros. Minä olen hänen tyttärensä." Viimeisimmän toteamuksen Zésira lausui turhia leuhkimatta, mutta kuitenkin selvästi hyvin ylpeänä sukujuuristaan. Hänellä oli todellakin isä, jonka nimeä ei ollut tarvis hävetä.

// Uuden hjéssihahmon omistajan suosittelen sinua vilkaisemaan ja mahdollisesti jättämään jotain viestiäkin näihin topiceihin:
http://andriaana.proboards.com/index.cgi?board=seura&action=display&thread=302
http://andriaana.proboards.com/index.cgi?board=seura&action=display&thread=3388 //

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by kawaii on Dec 21, 2009, 15:32

Squid kuunteli kiltisti, korvat pystössä. Tuo keräsi tietoa, vai että johtajan tytär? Sitä ei olisi arvannut, ellei olisi kerrottu. Tuolla ei ollut enään kuin vain muutama kysymystä.
"Onkos johtajakin sitten punainen?"
Tuo kysyi väriä, ja katsoi Zésiraa. Oranssit silmät katsoivat avoimesti narttua, ja uros yritti sulatella kaikkea uutta tietoa. Juu, Herra kertoisi, jos olisi kokous, ja niin edes päin.
"Oletko nyt kertonut omasta mielestä kaiken tietämisen arvoisen?"
uros kysyi.
"Minä olen kysynyt jo omasta mielestäni kaiken kysyttävän. Tai eihän sitä tiedä. Tai voinhan minä jotain keksiäkin, mutta voin kysyä ne joltain muulta."
uros totesi rauhallisesti. Se halusi jo olla hjéresatilainen! Se halusi kaiken lisäksi myös värvätä muita lahkoon ja hjéresatiin, mutta eihän se itse ollut vielä edes kunnolla hjéresatissa.
"Pitääkö minun vannoa joku vala?"
Uros viimein kysyi kysymyksen. Sen se oli älynnyt vasta, mutta täytyi kysyä siltikin - mitä jos se alkaisi hölpöttämään jotain valaa, vaikka pitäisi tehdä jotain muuta! Karmeaa, sitä se olisi!

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by hitodama on Dec 21, 2009, 15:56

Zésira katseli Squidia vielä hetken kulmat mietteliäästi kurtussa, mutta käänsi viimein katseensa tihkusateessa kostuneisiin tassuihinsa. Kynnet olivat jokseenkin tuhruiset hiiren teurastamisen jäljiltä, joten alkaessaan taas vastata uroksen esittämiin kysymyksiin keskittyi naaras myös nuolemaan mustia kynsiään ja varpaitaan puhtaiksi. Olisihan sadekin ne kaiketi ajan myötä putsannut, mutta mieluummin nuorikko hoiti asian itse, kuin jätti sen arvaamattoman luonnonvoiman huoleksi.
"Ei. Hän on ruskeaturkkinen", nuorikko vastasi sävyttömästi. Häntä ei huvittanut liiemmin puhella siitä, mistä hän oli punertavan sävyn turkkiinsa sitten saanut. Zésira ei arvostanut äitiään puoleksikaan niin paljon, kuin Tartarosta.
"Ja kyllä, uskon kertoneeni kaiken tarpeellisen. Voit aina kääntyä Herran puoleen, jos jokin asia tulevaisuudessa askarruttaa mieltäsi", mustaharjaksinen vielä muistutti. Olihan Squid kuitenkin ollut lahkolainen jo jonkin aikaa, joten tuskin yhteyden saaminen Herraan olisi täysin mahdotonta. Uusille tulokkaille siinä oli kuulemma opettelemista, mutta ajan myötä tuo henkinen yhteys vain vahvistui vahvistumistaan.

Squidin tiedustellessa vielä jotakin valasta nousi Zésira seisomaan ravistellakseen vettä valuvaa turkkiaan edes aavistuksen kuivemmaksi. Pisarat sinkoilivat villisti ympäriinsä, kunnes naaras viimein totesi koko homman olevan oikeastaan täysin turhaa. Pettyneenä, joskin ulkoiseesti aina vain jäykän tyynenä hän käänsi jäiset silmänsä taas kerran kohti susiurosta. Jostakin syystä tämä näytti vaihtaneen puheensa yleiskieleksi, mutta Zésira ei tahtonut kyseiseen muutokseen enää alentua.
"Ei valoja. Mutta se ei tarkoita, etteikö uskollisuutesi olisi oltava täydellinen, jotta voisit olla joukossamme. Johtajamme rankaisee pettureita armotta."

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by kawaii on Dec 21, 2009, 16:24

Uros nyökkäsi. Jaa, ei ollut isä punainen. No, ei se liittynyt edes aiheeseen kunnolla. Joten unohdettaisiin se, Zésira ei näyttänyt pitävän aiheesta.
Sittempä Zésira mainitsi, että hän voisi kysyä herralta.
"Minulla on ollut ongelmia kääntyä Herran puoleen. En tiedä kyllä, mutta olen vasta liittynyt. Kai se kuuluu asiaan."
Squid hymyili vinosti, ja katsoi Zésiraa.
Sitten puhuttiin valoista. Ei valoja, selvä.
"Minun on vaikea pettää johtajaa, jonka tiedän tekevän oikein."
Uros hymyili, kun toinen teki selväksi, että petturuus oli pahasta.
"Ja jos itse olisin johtaja, empä itsekään hyväksyisi petturuutta. Ankara rangaistus on ilmeisesti tappaminen?"
Squid mongersi arvionsa, ja katsoi Zesiraa.
"Minusta se on hyvä valinta. Petturit eivät ansaitse muuta."
Uros irvisteli, tuo ei tosiaankaan näyttänyt pitävän pettureista.

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by hitodama on Dec 26, 2009, 16:45

Zésira ei tuntenut osaavansa vastata mitenkään kovin asiantuntevasti Squidin mainitsemaan ongelmaan, sillä naaraalle yhteys Herraan oli muodostunut käytännössä jo ennen hänen syntymäänsä. Sen siitä sai, kun molemmat vanhemmat olivat melkoisen kovia lahkolaisia.
"Kai", nuorikko vain vastasi totisena ja kohautti lapojaan. Tuskin Herra ketään noin vain jättäisi vaille huomiota, ja koska uros oli jo kieltäkin alkanut oppia, tulisi yhteyskin varmasti pian entistä selkeämmin esille. Piti vain olla kärsivällinen; mystisten jumalolentojen kanssa ei auttanut pitää turhaa kiirettä.

Squidin pohtiessa ääneen Hjéresatin johtajan toimintatapoja, nosti Zésira kaikessa hiljaisuudessa ruoskansa taas kerran leukojensa väliin. Hän tunsi tehneensä täällä kaiken voitavansa, joten hän saattoi yhtä hyvin jatkaa matkaansa - turha smalltalk ei kuulunut nuoren naaraan tapoihin sen ensimmäiselläkään tavalla.
"Tappaminen. Herralle uhrattuna, tietenkin", raitaturkki lausui varmistaen Squidin olettamuksen oikeaksi. Lopuksi hän vielä nyökäytti hyväksyvästi kuonoaan suden mielipiteille, jotka kaikkien onneksi menivät oikein hyvin yksiin Tartaroksen johtamisperiaatteiden kanssa. Pettureille ei armoa tai toista tilaisuutta tarjottu.

Tehden lähtöä loikkasi Zésira alas laiturin natisevien lautojen päältä ja suuntasi vielä viimeisen ilmeettömän, melkeinpä kylmän katseen kohti Squidia.
"Minä jatkan nyt matkaani. Ole ylpeydeksi ryhmällemme, Squid, äläkä etenkään saata meitä häpeään. Osoita, että tein oikein ottaessani sinut mukaan", raitaturkki lausui painokkaasti. Zésira oli lyhyen elämänsä aikana ehtinyt liittää jo muutaman koiraeläimen Hjéresatiin, mutta yksikään heistä ei ollut tehnyt vielä naaraan tietojen mukaan mitään kovin ihmeellistä ryhmän kannalta. Toivoa sopi, että Squid olisi positiivinen poikkeus säännöissä.
"Tapaamisiin", naaras vielä hyvästeli, ennen kuin lähti askeltamaan tihkusateen halki kohti kylää. Varsin pian hän sulautui yhdeksi harmaan maiseman kanssa ja katosi viimein kokonaan vanhojen talojen sekaan.

// Kiitosta peliseurasta! =) Toivottavasti oli miellyttävä rantautumispelitys. //

Re: Myrskyisen saaren salat
Post by kawaii on Dec 28, 2009, 21:46

| Kiitokset ittelles, että kestit meitiä : DD |

Squid nyökytteli. Uros oli itsevarmuutta täynnä, harmi vain, että nälkä ei ollut kunnolla vieläkään lähtenyt. Tuo kuunteli hyväksyvästi ryhmän toimintatapoja.
Sitten näytti Zésira tekevän lähtöä.
"Minulla ei ole mitään halua asettaa Hjéresatia häpeään. Jos se joskus joutuu häpeään, se ei ole minun vikani! Tekisin kaikkeni, että se häpeätahra tapettaisiin, kyllä."
Uroksemme uhosi.
"Näkemiin, Zésira."
Tuo hyvästeli nuoren koirasuden. Uros kohottautui pitkien jalkojensa varaan, ja lähti kohti merta. Hetkessä tuo pulahti kylmään veteen, puhdistautuen nuin jyrsijöiden verestä. Merivesi oli kylmää, mutta ei uroksemme halunnut olla verinen uudella maapläntillä. Kohta uroksemme oli puhdistautunut, kuivatteli vielä, lähti itsekin kylää kohti. Sulautuipa rannasta katsoen harmaaruskea uros myös sumuun.