Trezésira Diora - RPGs

Edera » Kartano » Parane pian

Parane pian
Post by lara on Mar 29, 2009, 1:57

[[Tukee!]]

Viikkohan siinä oli mennyt, kuten Yadaneth oli arvioinutkin. Viikko sienihuuruista rämpimistä pitkin metsää. Haavoja, jotka repeilivät auki ja vuosivat verta. Saastuivat ja mätivät kaikesta hoidosta huolimatta. Mutta viimein kaksikko oli tullut kartanolle. Ister, joka ei ollut siinäkään vaiheessa tajunnut mistään mitään, oli onnistunut rämpimään sisään kartanolle Yadanethin tukemana ja ontunut johonkin alakerran pienemmistä huoneista. Nurkkaan oli kasattu läjä tyynyjä, ja niiden päälle Ister oli viimein lysähtänyt reissussa rähjääntyneisiin siteisiin käärittynä. Se oli kieltämättä kurja näky siteineen ja haavoineen, haisi pahalta ja oli pihalla kaikesta jatkuvasti. Sen musta turkki oli kiilloton ja keltaisessa silmässä oudon utuinen katse. Jos sattui tuntemaan uroksen yhtään paremmin, huomasi, että se oli jopa laihtunut, vaikka oli se valtavan lihava edelleen.
Mutta joka tapauksessa, kartanolla oltiin. Ister tunsi viimein olevansa turvassa ja makasi tyynyillään väsyneempänä kuin pitkiin aikoihin.

Re: Parane pian
Post by tucci on Mar 29, 2009, 2:08

Viikko oli rasittanut Yadanethiakin. Sillä onneksi oli todella pitkä pinna, mutta narttu veteli sen verran kevyellä ruokavaliolla että sen lihakset vinkuivat viikon tukikeppinä olemisesta. Ruokaa se ei ollut jaksanut paljoa itselleen saalistaa vaan oli laittanut sienihuuruisen potilaansa edelle. Laihtuminen oli Yadanethilla huolestuttavampaa kuin ihraisalla koirasudella, mutta nytpä olisi helpotusta tiedossa. Ister ei tarvitsisi enää kokoaikaista kyttäämistä.
Yadaneth piti sen verran vähän Ederan kartanosta että se suunnitteli pysyvänsä mahdollisimman paljon poissa. Nytkin se hetken lattialla maattuaan nousi pystyyn ja asteli vielä kerran tarkastamaan uroksen siteet ja haavat. Naaras jätti kasvikorinsa Isterin pään lähettyville sivuun. Sieltä saisi helpotusta jos kivut yltyisivät. Ei sieniä enää, Yadaneth oli jo täynnä huuruista Isteriä. Ja oikeiden sienien etsimistä. Nyt pitäisi etsiä terveellisimpiä aineksia. Ja kun uros oli kartanon sisällä paranemassa, myös vesi olisi kannettava. Keijukainen ei jäänyt enempää aikailemaan, se ei halunnut nyhjätä kartanon sisällä.
"Menen nyt. Nähdään myöhemmin", koiranarttu lausahti ystävälliseen sävyyn kookkaalle toverilleen.

Se katseli vielä hetken tyynyjen päälle asettautunutta urosta, huiskautti häntäänsä ja lähti.
Ihan heti ei ollut takaisin kiire joten Yadaneth suunnitteli hankkivansa mahdollisimman loistokkaat tuliaiset.

Re: Parane pian
Post by lara on Mar 29, 2009, 2:17

Ister nyökkäsi Yadanethille tämän ilmoittaessa poistuvansa. Saisipa uros nukkua rauhassa. Sininauhaisen keihään se asetti toisen käpälänsä alle ja painoi päänsä tyynylle huokaisten hiljaa. Silmät kiinni ja nukkumaan. Ei mennyt aikaakaan, kun uros jo nukahti.

Se nukkui syvään kauan aikaa. Uros ei herännyt Yadanethin liikehdintään tai kartanon muiden asukkien elämään. Sen kärsinyt keho vaati aikaa korjaantuakseen, ja uni oli parasta lääkettä siihen. Samalla sai selvitettyä päänsä viikon sienitripeistä. Tuskin Ister enää koskaan joutuisi sieniä napsimaan, mikä olisi vain hyvä. Tämä reissu oli riittänyt.

Kun uros kenties vuorokauden kuluttua heräsi, sen pää tuntui huomattavasti selkeämmältä. Se kohotti päätään tarkkaillakseen ympäristöään paremmin. Kartano. Helpottunut tunne levisi koirasuden sisälle. Se oli kotona! Turvassa.
Seuraavaksi se huomasi lattialla odottavan astian, jossa oli vettä. Siinä oli myös näivettyneitä rehuja ja pienehkö kanalintu. Uros hivutti itseään lähemmäs vesiastiaa ja latki sen tyhjäksi sammuttaen janonsa. Sitten se veti linnun jalkoihinsa ja alkoi tehdä siitä selvää sen suurempia ajattelematta. Kivusta ja kipeästä olosta oli tullut niin tuttu tunne, ettei se enää jaksanut rekisteröidä moista seikkaa aivoissaan. Sillä ei ollut mitään hajua siitä, miten se oli kartanolle päätynyt. Uros muisti vain Yadanethin ja oli nyt tässä.
Narttua ei näkynyt. Oli kai hoitamassa omia asioitaan. Samapa tuo, täällä uros oli turvassa vaikka sitten yksinkin.

[[hito jos nyt]]

Re: Parane pian
Post by hitodama on Mar 30, 2009, 12:44

Yksin ei Isterin sentään ollut pitkään tarvis olla, sitä oli turha kärsineen uroksen pelätä. Kartanon tienoilla liikkui nimittäin toinenkin koirasusi, joskin järkyttävän paljon puolikasvourosta pienempi sellainen. Ei ollut Trezésira Dioraa vielä nääs iällä pilattu, alle yksivuotias pentu kun periaatteessa vasta oli. Ei sillä, että naaras olisi mikään tavanomainen penikka etenkään mieleltään ollut, mutta varsin keskenkasvuiselta hän joka tapauksessa näytti.
Ilmeettömin kasvoin, mutta varovaisin askelin asteli mustaraitainen kartanon sisälle, kylmien silmiensä vilkuillessa epäluuloisina ympärilleen. Miradaa, hänen äitiään, ei näkynyt missään. Viimeyönä oli nuorikko punaturkista kartanolla eronnut, jättänyt emonsa tutkimaan rakennuksen pölyisiä salaisuuksia. Zésiran oli ollut tarkoitus käydä vain hieman jaloittelemassa ja palata aamun koittaessa takaisin, mutta retki oli hieman venähtänyt hänen päästyään Djalan rannan eteläosaan. Pieni uintimatka oli tuntunut kokeilemisen arvoiselta ajatukselta, ja varsin miellyttävä kokemus meressä pulikoiminen olikin ollut. Jotenkin kummassa oli aika siinä hommassa päässyt hurahtamaan niin, että nyt hipoi aurinko jälleen jo puiden latvoja, aikomuksenaan painua parin tunnin kuluttua yöpuulle.

Korviaan luimistellen Zésira kirosi typeryyttään tajutessaan, että Mirada oli saattanut tosiaankin jo lähteä niinikään pois koko kartanosta. Asiasta varmistuakseen lähti nuorikko kuitenkin hiippailemaan pitkin vanhan rakennuksen käytäviä, hänen kuullessaan lopulta jonkin sortin ääntä yhdestä alakerran huoneista. Hermostuneesti ruoskansa vartta hampaillaan puristaen asteli naaras huoneen ovelle, kurkistaen aukosta mahdollisimman varoen sisään.
Näky, joka nuorikkoa kohtasi, sai hänet lähes kauhistumaan. Vieras ei ollut todellakaan Mirada, vaan kenties joku ederalainen, joka tahtoisi teurastaa tunkeilijan itselleen iltapalaksi. Vaan vieläkin enemmän häntä hirvittivät vierasta järkälettä peittävät haavat ja siteet, toisen ollessa ilmeisesti hyvin pahasti loukkaantunut. Kamalaa. Ällöttävää suorastaan.

Juuri, kun naaras oli vetämäisillään päänsä nopeasti pois ovenraosta, sekoittui ajatusten soppaan kuitenkin vielä yksi tärkeä havainto. Hänhän taisi sittenkin tuntea tuon ylilihavan urosparan!
"Ister", nuorikko lausui aavistuksen hämmästyneenä, astuessaan hitaasti askeleen verran sisään huoneeseen. Hän oli nähnyt puolisuden Hjéresatin kokouksessa, siitä oli mustaharjaksinen nyt täysin varma. Ei tuollaista näkyä ihan heti unohtanut, vaikka toinen näyttikin nyt varsin erilaiselta, kuin vasta muutama viikko sitten.

Re: Parane pian
Post by lara on Mar 30, 2009, 15:08

Höyhenet jos mitkä olivat rasittavia lintujen kanssa. Ne irtosivat paljon epäsiistimmin kuin karvan peittämä nahka, ja sotkivat kaikki paikat inhottavalla tavalla. Etenkin nyt, kun uros ei oikein osannut käyttää kipeää ruumistaan kovin taidokkaasti saaliinsa auki repimiseen, tulos oli varsin sotkuinen. Onneksi se oli tajunnut pitää linnun lattian puolella, niin eivät sen tyynyt sottaantuneet kovin pahasti.
Harmi vain, etteivät Ederan kartanon muut asukit varmastikaan juuri pitäisi siitä, että herra vartiokaartilainen sotki lattiat ruokaillessaan sisätiloissa. Eivätkä märkivät, toisinaan vielä aukeilevatkin haavat jättäneet tyynyjä kovin puhtaiksi nekään.

Uros söi lintuaan kovin keskittyneesti, eikä huomannut lainkaan, että sitä tarkkailtiin oven suunnalta. Tietysti yksisilmäisen näkökenttä nyt oli muutenkin rajallinen, mutta olisi sen pitänyt kuulla ja haistaa tunkeilija (tosin uros kyllä haisi itse niin pahalle, että ei ihmekään).
Se hätkähti yllättyneenä kuullessaan vieraan äänen lausuvan nimensä ääneen, ja jätti lihansa hetkeksi rauhaan. Keltainen silmä koetti etsiä äänen aiheuttajaa näköpiiriinsä samalla, kun uros murisi vaimeasti varoittaakseen tulijaa. Se tiesi olevansa äärimmäisen helposti tapettavissa tässä tilassa, ja kun samassa huoneessa ei ollu muita ederalaisia ja vartiointi olisi aina voinut vaikka pettää, tulija saattoi olla kuka tahansa. Vaikka Rubus. Kostaisi mieluusti sukulaisensa kuoleman, se oli varma.

Tulija oli kuitenkin huomattavasti Isteriä itseään nuorempi narttu, jota se ei ensin tunnistanut. Pienen aivotyöskentelyn jälkeen se kuitenkin muisti nähneensä nartun luolilla joku aika takaperin. Lahkolainen, joten vaaraa tuskin olisi. Vaikka ruoska nartun hampaissa ei erityisen luottamusta herättävältä näyttänytkään. Harjaeliön nimeä se ei kuitenkaan kyennyt enää muistamaan, se oli ollut jotain ihan ihmeellistä. Pienen harkinnan jälkeen se kuitenkin päätti vastata tulijalle.
"Narttu."
Ister sanoi varsin mitäänsanomattomaan sävyyn jääden silmäilemään tulokasta epäluuloisena. Mitä tuokin nyt täältä halusi?

Re: Parane pian
Post by hitodama on Mar 30, 2009, 21:14

Vähintään yhtä epäluuloisesti Zésira silmäili takaisin urosta, joka ei sinänsä ollut kyllä tarkemmin katsottuna yhtään minkään sortin ilo silmälle. Ei sillä, että naaras nyt olisi liiaksi yleensä piitannut ulkonäöllisistä seikoista, mutta vahvistihan se kuuluisa poikkeus tuonkin säännön - ja kantoihan hän sentään kaulallaan täysin turhanaikaista kaulakoruakin, jolla ei ollut mitään muuta virkaa, kuin miellyttää nuorikon silmää.
"Trezésira Diora", auttoi mustaraitainen toisen muistia, ääntäen nimensä kauniin lahkolaisittain. Pelkäksi "nartuksi" kutsutuksi tuleminen ei ollut mitenkään kovin miellyttävää.
"Hjéresatin kokouksesta", nuorikko jatkoi neutraalilla äänellä. Eihän hän osannut sanoa varmasti mahtoiko toinen alkuunkaan muistaa hänen läsnäoloaan kokouksessa, sen verran hiljaa ja huomaamattomana hän oli koettanut tilaisuudessa pysytellä.

Tuijotettuaan tarpeeksi kauan Isterin riivittyjä kasvoja, kääntyi Zésiran katse kohti tämän ateriaa. Kaikesta päätellen uros oli vain väliaikaisesti yksin, sillä tuskin toinen oli tuossa kunnossa saanut tervettä lintua itse teurastettua. Naaras toivoi hartaasti, ettei uroksen tuntematon seuralainen juuri nyt astelisi sisään kartanoon ja onnistuisi saartamaan Zésiraa johonkin huoneen nurkkaan. Se olisi mitä suurimmissa määrin epätoivottava tilanne.
"Oletko nähnyt, tuota..." oli ruskeaturkki aikeissa kysyä, joutuen kuitenkin hetkisen verran epäröimään. Äiti ei varmasti pitäisi siitä, että tyttärensä mainitsisi nimensä puolituntemattomalle urokselle, mutta minkäs teit. Pakko oli pakko.
"...Sanguinaria Miradaa? Täällä kartanolla?" Kyseiseltä naaraalta periytyneet jääsilmät kääntyivät ilmeettöminä takaisin Isteriä kohden, koettaen kuitenkin olla katsomatta toista turhan tarkasti.

Re: Parane pian
Post by lara on Mar 30, 2009, 21:32

Koirasusi tuhahti toisen muistutellessa vielä kokouksestakin. Joo, kyllähän se nyt kokouksen muisti. Ihan tyhmänäkö tuo nulikka sitä piti? Urosta ärsytti kesken jäänyt ateria ja nartun käytös. Puhui vielä lahkokieltäkin, ihan kuin olisi joku parempikin tyyppi. Ister itse ei Herran kieleen suostunut vaihtamaan. Se kun puhui murteella yleiskieltäkin, niin lahkokieli se vasta karkean ja harjaantumattoman kuuloista olikin. Narttu oli syntyjään lahkolainen, niin ei ihmekään, että sujui somasti tuo kielillä puhuminen.

Tuijotus häiritsi.
"Joo voin kyllä kerttoo, mistä sieki saat tämmösen jos kerran noin kiinnosttaa."
Se ärähti Zésiralle ja syventyi sitten järsimään lintuaan. Olihan siinä kyllä toljottamistakin, kun oli haavaa ja sidettä ja tyylikäs puolikasvokin, mutta oli epäkohteliasta tuijottaa. Ilmeisesti ei penikkaa oltu oikein osattu kasvattaa kunnolla kun tuollainen ääliö oli.
Sitä paitsi punaturkki kaipasi Miradaa. Ister mälläsi lihanpalaa suussaan tympeä ilme naamallaan ja nielaisi.
"En oo. Eikä sillä nartulla oo mittään asiaa tulla tänne nuskimaan, jos niikseen tullee. Se ei kuulu laumaan, niin että pysykööt vaa vaikka siellä luolilla."
Koirasusi luimisti ainokaista korvaansa ja hymähti.
"Et taija olla ederalainen siekään."
Harmi, ettei Ister voinut hoitaa velvollisuuksiaan. Eikä se kyllä alkaisi ketään muuta vartijaa paikallekaan huutamaan, se olisi ollut noloa. Joten olkoot.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Mar 30, 2009, 22:08

Zésira ei turhia kavahtanut Isterin ärinöitä, mutta käänsi kyllä katseensa lopulta kohteliaasti pois, koska se varsin selvästi tuntui toista kerran häiritsevän.
"Puolikuulta, kaiketi?", naaras ennemminkin totesi, kuin varsinaisesti vastausta odottaen kysyi. Kyllä hänkin sentään jotain tiesi, vaikka vielä kovin nuori olikin. Sen siitä sai, kun ei ollut elonsa aikana juuri muuta tehnytkään, kun opetellut milloin mitäkin asiaa lähinnä lahkoalisuuteen liittyen. Ja kieltämättä Puolikuu kuului siihen hommaan melkoisen kiinteästi.
Ja eipä ollut Miradaakaan sitten näkynyt, kuten mustaharjaksinen tosin oli arvellutkin. Luultavasti toinen oli lähtenyt jonnekin jo tunteja sitten, vaikkei nuorikolla tosin ollut hajuakaan minne.
"En olekaan", naaras vastasi itseään koskevaan toteamukseen, jättäen äitinsä tyylikkäästi pois keskustelusta. Turha taistelijan asioita tässä oli ruveta sen enempää jauhamaan.

Yhä katseensa pois vastahakoisesta keskustelukumppanistaan pitäen pysähtyi Zésira hetkeksi miettimään tilannettaan. Niin, hänhän oli kieltämättä kaivannut tilaisuutta päästä juttusille jonkun hjéresatlainen kanssa, mutta olisiko tällä nimenomaisella tapauksella mitään järjellistä sanottavaa? Tai toisaalta suostuisiko uros edes puhumaan hänelle? Isterillä kun näytti jo valmiiksi olevan mukavan kielteinen asenne koirasusinuorukaista kohtaan.
Päättäen kuitenkin ottaa riskin otti Zés pari hidasta askeleen päästäkseen sisemmäs huoneeseen, suunnaten ovensuusta päästyään vastakkaiselle seinustalle, kuin missä kärsinyt lahkolaistoveri makasi.
"Jos vain saan kysyä... Kumpi voitti?" nuorikko koetti aloitella jonkin sortin keskustelua, katsahtaen merkitsevästi uroksen haavoihin. Tyhmäkin tajusi, että toinen oli jonkin sortin taistelussa vastikään ollut.

Re: Parane pian
Post by lara on Mar 30, 2009, 22:16

Kellertävät hampaat järsivät lihaa irti linnun luista. Uros ei viitsinyt vastata puolikuuehdotukseen, turhahan se oli lähteä nartun tietoja oikeiksi osoittelemaan. Erehtyisi vielä luulemaan itseään hyväksikin tyypiksi tuo toinen. Innostuisi tiedoistaan ja alkaisi päteä oikein urakalla.

Vaikka Zésira kiltisti myönsi, ettei kuulunut laumaan, se ei selvästikään tajunnut poistua. Eikö mitä, narttuhan tuli lähemmäs! Ister vilkuili sitä kulmiensa alta. Tässä kunnossa nartuille ei edes ollut kovin käyttöä... Paitsi haavojen puhdistukseen.
Mustaharjaksisen kysymys sai lihavan uroksen naurahtamaan kepeästi. Se oli virhe, sillä korahtavana ilmoille purkautunut nauruntapainen koski sen raadeltuun kurkkuun ja sai uroksen irvistämään kivusta. Okei, ei enää naureskelua. Uros pysyi hetken aikaa hiljaa, ja yritti sitten uudestaan aiempaa hillitymmin.
"Se toinen on kuollu, tyttö hyvä."
Isterin naamalle nousi vino, varsin omahyväinen hymy. Ehkä näillä haavoilla ei ollut vielä syytä ylenpalttiseen leveilyyn, mutta ei se malttanut olla mainitsemattakaan.
"Puolikuust. Kolmas sellanen miulle."

Re: Parane pian
Post by hitodama on Mar 30, 2009, 22:35

Vaikkei Zésiran ilme osoittanut mitään muuttumisen merkkejä Isterin ensin remahtaessa nauruun ja sittemmin irvistäessä varsin tuskaisen näköisesti, joutuivat ajatuksensa hetken pohtimaan sitä kipua ja särkyä, joka toista varmasti vaivasi. Ei naaras sääliä tuntenut, ei hän ollut sellaiseen kykeneväinen, mutta olihan se ikävää nähdä toinen Herran kansalainen tuossa kunnossa. Mahtaisiko parantuakaan enää sellaiseen kuntoon, että voisi olla kunnolla Herralle hyödyksi.
"...uhrattu?" varmisti ruskeaturkki uroksen päästyä leveilemään puolikuulaisen teurastamisella. Ja no, olihan tuollainen kieltämättä melkoisen kunnioitettava saavutus, josta sietikin mainita. Kuulopuheiden mukaan mokomat terroristit eivät olleet ihan mitään kevyesti otettavia pilipaliveikkosia.
"Olet ollut kai sitten jo kauan Herran palvelija? Kun olet niin monta tuhonnut?" nuorikko jatkoi tiedusteluaan, kääntäen nyt varoen taas katseensa toista kohden. Tuntui nääs hieman typerältä puhella seinille, vaivatkoon katsekontakti puolikasvoista sitten kuinka paljon tahansa.

Koska Ister ei selvin sanoin näyttänyt ainakaan vielä häätävän tunkeilijaa pois, asettautui Zésira istumaan seinänsä vierelle. Vaikka tuntui kovin orvolta luopua aseensa tuomasta turvasta, laski naaras sen huolellisesti jalkojensa juureen. Ilman suussa olevaa puunkarahkaa oli helpompi puhua, ja olihan ele toki melkoisen kohteliaskin. Jonkin tasoinen osoitus luottamuksesta.

Re: Parane pian
Post by lara on Mar 30, 2009, 22:48

Isten nyökäytti päätään.
"Tietty. Paras kuolema sellasille."
Aika huijari se kyllä oli, koska Cobaea oli kuollut ilman hienoja rukouksia. Siinä vaiheessa urokselle oli ollut vain tärkeintä tappaa narttu, se oli luullut itsekin kuolevansa saman tien. Mutta kuollut joka tapauksessa, ei kukaan niistä pikkuseikoista välittänyt, jos ei maininnut. Eikä kukaan saisi koskaan tietääkään.
Koirasusi näykkäisi hieman lihaa linnustaan. Sen täytyi syödä harvinaisen pieniä paloja ja pureskella huolella, muuten syöminen koskisi liikaa. Oli aika erikoista syödä niin siivosti. Ister oli tottunut vain vetämään sapuskat naamaansa ja sillä selvä.
"Tarpeeks kauan. Siitä asti ku tulin."
Aikaahan oli turha laskea. Oli siitä kuitenkin joku tovi, kun oli paljon hienoja sotavammoja tullut hankittua ja kolme kaunista lasta kaupan päälle.

Ilmeisesti narttu sitten oli tullut jäädäkseen. Laittoi aseensakin syrjään. Aika jännä sinänsä, että kummallakin huoneessa oleskelevalla oli mukana epäkäytännöllisesti kanniskeltava kepukkamainen ase. Isterin keihäs oli luonnollisesti miljoona kertaa hienompi ja parempi ase kuin Zésiran omituinen ruoska, jos urokselta itseltään kysyttäisiin.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Mar 30, 2009, 23:03

Pieni, tyytyväisyydestä kielivä hymynpoikanen käväisi Zésiran huulilla, tämän hymähtäessä hyväksyvästi.
"Totta. Herra on varmasti hyvin tyytyväinen", naaras totesi kiertäessään lyhytkarvaisen häntänsä jalkojensa ympärille. Ei hänellä ollut mitään syytä Isterin sanoja kyseenalaistaa, joten eipä nuorikko havainnut alkuunkaan tuota vakuuttavasti esitettyä valhetta. Kunhan ihmetteli, miksei Mirada puheidensa perusteella juuri osannut arvostaa Isteriä, joka vaikutti olevan mitä mainioin lahkolainen.
"Tulit? Andriaanalle?" jatkoi mustaharjaksinen jälleen hieman kysyvällä äänensävyllä. Päänsä kallistui huomaamattaan hieman sivulle, kiinnostusasteensa kasvaessa taas entisestään. Uros tuli ulkomaailmasta, oli asunut muuallakin, kuin Andriaanalla. Vau.
"Kerro minulle, millaista muualla on", nuorikko pyysi, tai melkeinpä komensi. Hän oli kovin innokas kuulemaan tuosta kuuluisasta ulkomaailmasta, jota hän ei ollut koskaan nähnyt. Olihan hän Miradalta erinäisiä tiedonjyväsiä toki jo onnistunut poimimaan, mutta vanhempaa naarasta harvoin kiinnosti jutella tyttärensä kanssa pitkään niin turhanpäiväisistä asioista. Pelkkien kertomusten perusteella oli lisäksi vaikea kunnon mielipidettä muodostaa, mutta olihan sekin tyhjää parempi vaihtoehto. Ainakin nuorikko toivoi nyt saavansa kuulla asioista toisen näkökulman, jota verrata äitinsä sanoihin.

Re: Parane pian
Post by lara on Mar 30, 2009, 23:18

Uros kohotti kilmiaan nartun tarkentaessa sen saapumista. Se ei ollut osannut ajatellakaan, että jonkun mielestä olisi jotenkin erikoista tulla saaren ulkopuolelta. Jotenkin oli aina tuntunut niin selvältä, että porukka tuli ulkopuolelta, jokunen harva tyyppi ehkä syntyi saarella. Ei sen kummempaa.
"Nii."
Lihava uros nyökkäsi sotkuisia huuliaan nuoleskellen. Se silmäili nuorempaansa kuin arvioiden tämän kelpoisuutta kuulijaksi. Ei narttu erityisemmin Isterin silmää miellyttänyt, mutta oli ainakin kauniimpi kuin äitinsä.
"Mitäs siel. Riippuu vähä, et missä päin on. Jos on metässä, nii ei siinä kovin eroo tähän oo. Mut kaupungis on kaikki autot ja junat ja muut turhat, mitä pitää varroo. Ja helpompi saaha ruokkaa, jos tietää mistä ettiä. Ihmiset on vähän hölmöjä, mut ei niistä haittaa oo, jos ossaa varroo. Eipä sen erikoisempaa."
Ister selitti verkkaiseen tahtiin. Kaikessa oli omat hyvät ja huonot puolensa. Saarella oli siitä hauskaa, että uros oli nopeasti saavuttanut varsin hyvän aseman laumassaan. Ei se ollut mantereella onnistunut.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Mar 30, 2009, 23:34

Oli kyllä myönnettävä, ettei Isterin tutkiva katse tuntunut mitenkään järin mukavalta, mutta reippaana tyttönä koetti Zésira pysytellä mahdollisimman vakuuttavana paikoillaan. Tuntui vähän samalta, kun kanssakäymisissä naaraan isän Tartaroksen kanssa. Koko elämänsä oli nuorikko koettanut kaikin tavoin miellyttää tuota esikuvanaan toimivaa puolisutta, näyttää tämän silmissä mahdollisimman hyvältä. Ja sepäs ei ollut mitenkään turhan helppo tehtävä se. Eikä mustaharjaksinen edes ollut ollenkaan varma siitä, miten oli siinä onnistunut. Isästä oli niin vaikea ottaa kunnolla selkoa.
"Ihmisethän rakentavat kaikenlaisia juttuja, niin kuin tämä talon?" naaras varmisti silmäillessään pikaisesti nuhruista huonetta. Vaikka useat Isterin mainitsemista käsitteistä olivatkin Zésiralle varsin hämärän peitossa, kaikki junat ja autot sun muut, ei hän viitsinyt niihin liiaksi takertua. Olisi vain antanut itsestään tyhmän kuvan.
"Olitko sinä jonkun ihmisen... Omistama?" naaras jatkoi kääntyessään taas keskustelukumppaniaan kohden. Miradalla oli ollut aikoinaan ihmisomistaja, sen verran mustaraitainen taistelijan menneisyydestä tiesi. Nuorikko sen sijaan ei osannut oikein edes mieltää miltä ihmiset, nuo kaksijalkaiset kummajaiset, mahtoivat näyttää. Joku olisi tosin voinut kyseisiä otuksia hänelle esitellä vaikka kartanon seinillä riippuvista tauluista, mutta sellaista mahdollisuutta ei Zésira itse ollut ymmärtänyt ehdottaa.

Re: Parane pian
Post by lara on Mar 30, 2009, 23:45

"Joo. On ne hyviä kaikessa tämmösessä."
Ister nyökytteli ja järsäisi taas lintuaan.
"Mut niillä on joku pakkomielle kasvattaa mettää reviirilleen ja tehä kaikesta ongelma. Sit ne heittää hyvvää ruokaa pois. Sit jos sitä menee hakemaan käyttöön, niin suuttuuvat. Et ei kovin fiksulta vaikuta."
Uros selosti omia käsityksiään. Se muisti kyllä hyvin kaikki rosvoretket ihmisten roskiksille ja pihamaille. Olipa se joskus vienyt Miseryn kanssa jäniksenkin pihalla olleesta häkistä.
"En!"
Puolikasvo värähti selvästikin inhoten Zésiran edes ehdottaessa moista.
"Mikää sellanen ääliö ku ihmine ei todellakaa vois olla miulle johtaja. Niide lemmikit oli niitä, jotka ei selvinny vapaina. Niille vietii ruoka eteen ja taluteltii narussa ympäriisä että eivät karanneet. Niist tuli tyhmiä ja lihavia raukkoja, jotka ei selviis päivääkää yksi."
Uros tuhahti halveksuen. Se ei nähnyt mitään syytä palvella ihmistä, kun omin avuinkin selvisi mitä mainioimmin. Sellainen oli luusereille, jotka eivät osanneet pitää itsestään huolta.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Mar 31, 2009, 0:05

Hieman suutaan mutristaen Zésira kuunteli Isterin kertomuksia, yrittäen parhaansa mukaan painaa ne muistiinsa ja kenties sisäistääkin vielä osan toisen sanoista. Mutta millä ihmeen ilveellä ihmiset saattoivat rakentaa jotakin niin hienoa, kuin vaikkapa tämä kartano? Moinen ei kertakaikkiaan onnistunut selittymään millään nuorikon entuudestaan tuntemalla tavalla, eikä hän jälleenkään rohjennut kysyä tarkempia tietoja puolikasvoiselta. Harmitti oikeasti, kun ei tiennyt mistään tällaisista mielenkiintoisista asioista entuudestaan yhtään mitään. Oli vähän vaikea keskustella, kun ei voinut kuin vain ladella kysymyksiä toisensa perään.
"Ne ovat varmasti taitavia metsästäjiä, jos niillä on varaa sellaiseen", pohti nuorikko melkeinpä itsekseen, viitaten sanoillaan ihmisten ravinnon tuhlaamiseen. Ei kai kukaan mitään huonoja osia syönytkään, jos kerran oli mahdollista valita. Mahtoi olla aika hehkeää olla ihminen.

Isterin seuraavat sanat kaksijalkaisista saivat Zésiran kuitenkin kohottamaan toista kulmaansa ja pudistelemaan hitaasti päätään. Mitä ihmettä toinen selitti? Mirada ei todellakaan istunut siihen kuvaukseen, jonka uros oli juuri ihmisten kumppaneista antanut, ja kyseinen naaras oli tällä hetkellä ainoa ihmisten parissa enemmänkin elänyt, jonka mustaharjaksinen tunsi.
"Eei..." nuorikko totesikin hieman epävarmasti, katsellen toista epäileväisesti kulmiensa alta. Jos nyt asiaa lisäksi yhtään mietti, niin kumpi tässä oli enemmän "lihava raukka"; Ister vai Mirada?
"Ei se niin ole. Ei kaikista kai tule sellaisia?" koetti ruskea oikaista. Ehkä tässä oli nyt vain tullut jokin virhe tai jotain vastaavaa.

Re: Parane pian
Post by lara on Mar 31, 2009, 0:14

Koirasusi tuhahti taas. Narttupa oli kyllä hölmö, kun kaikkea tuollaista luuli! Eikö sille kukaan ollut aiemmin ihmisistä kertonut? Omituista.
"Ei ne ossaa metästää ollenkaa. Ne ostaa ruokasa valmiiks tapettuna ja paloteltuna. Siihe ei kovin kummosesti taitoo tarvita."
Isteristä oli ihanaa päteä tiedoillaan tällä tavalla. Tuntui hirmuisen viisaalta makoilla tyynykasassa ja kertoilla turhia asioita jollekin tuollaiselle typerykselle kuin mustaharjainen naaras sen edessä. Asioita, jotka urokselle itselleen olivat itsestään selvyyksiä.

Koirasusi haukotteli leveästi nartun alkaessa väittää vastaan. Se maiskautti kieltään varsin näyttävästi. Kohta olisi lintu loppu ja jäljellä vain Yadanethin kipua lievittäviä rehuja. Tylsää.
"Tullee. Ja jos ei, nii aika hyvä säkä käyny sitte."
Tuo pärjääminen kyllä taisi Isterin mielikuvissa olla melko riippuvainen koosta. Pienet citypiskit eivät pärjäisi missään hetkeäkään, mutta joku isompi sakemanni voisikin porskuttaa hetken.
"Vaan on se silti parempi olla iliman ihmistä."
Ister lisäsi ja napsi linnunrippeet suihinsa. Luita se ei viitsinyt alkaa järsiä, sen verran pienet ja turhat ne olivat. Se koetti tökkiä kuonollaan törkykasaa kauemmas. Melko huonosti se siinä onnistui, kun ei uskaltanut tyynyiltään liikkua. No, ehkä Zésirasta voisi olla hyötyäkin jossain vaiheessa. Saisi narttu kiikuttaa roskat pihalle mennessään.

[[AAA siis Ister + narttu + Novan illan imelät musiikit...........

http://i222.photobucket.com/albums/dd13/larchzie/Yleis2/Illallisseuraa_LLLL.jpg

Hävettää.]]

Re: Parane pian
Post by hitodama on Mar 31, 2009, 0:35

Zésira ei yhtään pitänyt toisen tuhahtelusta ja muutoinkin varsin itseriittoisesta olemuksesta. Mistä nuorikko muka olisi voinut tietää asioista, kun ei niistä kukaan mitään kertonut? Paitsi Ister nyt, mutta muuten. Ja kaiken lisäksi toinen tuntui jälleen puhuvan jotakin, mikä sai naaraan kallistamaan päätään kummastuneena.
"Kai sen saaliin silti joku tappaa. Tuskin niidenkään ruoka kuitenkaan on 'valmiiksi tapettua ja paloiteltua' ennen, kuin joku sen tappaa ja paloittelee" ruskeaturkkinen totesi ja joutui taistelemaan pitääkseen näsäviisaan sävyn poissa äänestään. Sitä paitsi uroksen kuvailema käytäntöhän kuulosti samalta, mitä Zés oli kuullut käytettävän joissakin koiraeläinlaumoissakin: saalistusryhmä hoitaa metsästyksen, ja tavallinen laumakansa vain syö ja pyöristyy onnellisena. Tai hoitaa jotakin muita tehtäviä, kuten vaikka rajojen vartiointia. Niin että mikä tässä nyt oli sitten niin kamalaa ja halveksuttavaa ja muuta mukavaa?

Joku olisi toki voinut muistuttaa Isteriä esimerkiksi Afuelin piskuisesta johtajasta, joka aikoinaan poppoonsa kanssa oli lyönyt hienosti koko Lahkon matalaksi, ja kysyä sitten uudelleen koon liittymisestä luonnossa selviytymiseen. Zésira ei kuitenkaan tiennyt oliko valkoturkkisten johtaja kotoisin ihmisten parista vai ei, joten ei sanonut mitään. Ehkä Miradalla sitten tosiaan oli vain käynyt hyvä säkä, kuten puolikasvo asian ilmaisi.
"Niin varmaan sitten", naaras totesi värittömästi, joskin tarkkaavaisin silmin katsottuna hivenen ärtyneenä.
"Onko siellä muualla paljon lahkolaisia?" Zés jatkoi uteluaan melkoisen nopeasti, päättäen ihmisaiheen olevan nyt loppuun käsitelty. Se tulisi kyllä myöhemmin vaatimaan vielä sulattelemista, mutta nyt ei ollut sen aika.

// .....oih. Eih. Voih. Kamaluus. Mut... Hahaha repesin kyllä somasti. X'D //

Re: Parane pian
Post by lara on Mar 31, 2009, 0:47

Ister mietti hetken, ennen kuin se sai kaikki asiat päässään siihen järjestykseen, kuin halusi nartun ne kuulevan. Niin no, ei kai tuo voinut tietää niistä isoista aitauksista missä tapettavat elukat asuivat ennen kuin ne tapettiin. Ja taloista ja muista.
"Tappaap hyvinki, mut sekää ei mitenkää turhan vaikeeta oo. Ihmiset katsos, ne pitää saalistaa sulettuna joko isossa talossa tai aijassa. Sit ne ottaa jonku ja tappaa sen. Sitä ei voi sanoo metästämiseks ollenkaa, se on... eri asia."
Puolikasvo ei keksinyt enää mitään sopivan kuvaavaa sanaa loppuun. Mutta varmaan Zésira tajuaisi metsästämisen ja tuollaisen aitahomman erot. Metsästäessä saaliilla oli mahdollisuus paeta ja siinä piti oikeasti osata jotain, ihmiset vain ottivat mitä halusivat.

"Tiiä häntä."
Uros olisi kohauttanut olkiaan, ellei sen kaltainen toimenpide olisi koskenut liikaa.
"Mie en ainakaa tavannu yhtää. Tai tapasin, mut ei ne kovin itestää huuelleet. Täällä ehti olla pari päivvää saarella, nii heti tul joku Herraa kauppaamaa. Pikkasen eri meininki kyl."
Koirasusi nyökkäsi pienoisesti. Olihan se aikoinaan Miseryn tavannut, mutta Lahko ei ollut tullut puheeksi missään vaiheessa. Vasta saarella Ister oli lahkolaiseksi liittynyt, eikä tiennyt, oliko se hyvä vai huono asia. Puolikuusta oli haittaa, mutta toisaalta oli se enemmän mukana kaikessa toiminnassa nyt. No, ei voinut tietää. Eikä puolikasvo oikeastaan halunnutkaan.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Mar 31, 2009, 1:06

Ärtymys lauhtui ihmeen nopeasti, kun Ister jaksoi selittää juttua yhäkin perinpohjaisemmin nuoremmalleen, osoittamatta lisäksi enää niin ilmeisiä ylemmyydentunteen merkkejä. Mutta vaikka ihmisten käytäntö oli uroksen mielestä mitä ilmeisimmin oikeaa saalistusta paljon vähemmän vaivaa ja siten myös arvostusta osakseen saava ruoanhankintatapa, ei Zés voinut olla ihastelematta ihmisten kekseliäisyyttä. Oli varmasti helppo elää, kun tiesi tasan tarkkaan mistä ruokaa sai ja miten paljon sitä oli vielä saatavilla. Ei sillä, että nuorikko itse olisi koskaan joutunut pitkään nälkää näkemään, mutta olihan saalistamisessa aina oma epävarmuutensa. Aitasysteemi kuulosti suoraan sanottuna melko järkevältä.
"Erikoista", naaras kuitenkin vain totesi pohdiskelevaan sävyyn. Hän ei tahtonut käydä kinaamaan mielipideasioista sellaisen kanssa, jolla oli häntä huomattavasti suurempi tietovarasto asioista.

Lahkon tila ulkomaailmassa sen sijaan ei enää nostattanut kovin suurta hämmennystä Zésiran kasvoille. Jotenkin hän oli osannut arvata, ettei sielläkään kaikki voisi olla hienompaa ja parempaa, kuin Andriaanalla.
"Eivätkö he tiedä Herrasta vai eivätkö vain halua palvella Häntä?" nuorikko tiedusteli kulmiaan kurtistaen. Ehkä eniten elonsa aikana häntä mietityttänyt asia oli juuri se, miksi joku ei tahtonut liittyä Lahkoon. Se oli Herran alaisuuteen syntyneelle jotakin täysin käsittämätöntä, mutta... Nyt, kun hän katsoi Isterin runnottua ruumista edessään, alkoi jokin puoli asiasta myös hänelle pikkuhiljaa valottua.

Re: Parane pian
Post by lara on Mar 31, 2009, 1:19

Ister alkoi kyllästyä kysymyksiin, joihin se ei osannut vastata. Sillä ei ollut mitään käsitystä Lahkosta mantereella, niin että ei se ainakaan siellä seuduilla missä uros oli liikkunut, mitenkään erityisen tunnettu ryhmä ollut.
"No kas ku en tullu kysyneeks."
Uroksen äänensävy muuttui närkästyneeksi.
"Mää ite ottamaan selvää. Siinähä selvii muutki asiat samalla."
Se neuvoi. Tosin olihan tuossa jopa joku järkikin, saisi itse kokea kaiken mantereen jännityksen ja muodostaa omat mielikuvansa asioista. Se, miten mantereelle pääsi, olikin sitten vähän kinkkisempi juttu, kun oli meri välissä.

Ister käänsi varovasti päätään koettaen nähdä, miltä sen haavat tänään näyttivät. Harmi, ettei se oikein voinut vääntyillä siteidensä, auki revityn kaulansa ja kipujensa kanssa. Sen ruho oli liian mittava suppealla näkökentällä tutkailtavaksi, ja huokaisten uros luopui yrityksestään. Kaipa Yadaneth voisi hoitaa haavat jahka tulisi.
"No. Onko se yks petturipentu jo tapettu?"
Koirasusi kysäisi, kun asiat kerran Lahkoon olivat kääntyneet. Tartaroksen vetämässä kokouksessa oli tullut puhetta Miradan kakaroista, joista toinen (jolla niin ikään oli ollut kummallinen nimi) oli sitten petturiksi paljastunut. Joutaisihan tuostakin aiheesta rupattelemaan, kun kerran tässä oltiin. Isterille ei tullut juurikaan mieleen, ettei Zésira ehkä haluaisi jutella tällaisia sisarestaan. Sille itselleen kun juttu oli yks ja hailee.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Apr 2, 2009, 2:00

Hieman pettyneesti Zésira tuhahti Isterin muuttuneelle äänensävylle, mutta ei viitsinyt siitä itse ottaa sen enempää nokkiinsa. Ei hän riitaa halunnut tieten tahtoen lietsoa, joten oli kaiketi fiksua jättää asia sikseen. Olisi kyllä ollut kiinnostava kuulla asioista enemmän, mutta ei toki väkisin, jos ei kerran toiselle puheenaihe kelvannut.
"Ehkä menenkin, jonakin päivänä", naaras totesi kääntäen hetkellisesti katseensa pois uroksesta. Mistä sitä ikinä tietäisi, mihin Herra hänet elämän aikana tulisi komentamaan. Olihan isäkin lähetetty Andriaanalle, joten miksei tyttärensä voitaisi käskeä vastaavasti sieltä pois? Matkanteko olisi varmasti enemmän kuin hankalaa, olihan nuorikko saanut ensimmäisen kunnon kokemuksensa uimisestakin vasta muutama tunti sitten, mutta se ei ollutkaan juuri nyt mitenkään ajankohtaista. Ei hän vielä olisi pitkiin aikoihin mihinkään lähdössä.

Lyhyen hiljaisuuden jälkeen kääntyi keskustelu kuitenkin sellaisille urille, joita ei Zésira ollut alkuunkaan osannut ennakoida. Silmänsä kääntyivät nopeasti takaisin kohti Isteriä, ilmeensä pysytellessä kuitenkin yhä kovin mitäänsanomattomana.
"Teófila?" naaras tarkensi, päästäen hitusen verran epäröintiä livahtamaan ääneensä.
"En ole ainakaan kuullut sellaisesta", vastasi mustaharjaksinen varsin nopeasti, mutta sanojensa jälkeen huultaan purren. Kuinka kylmästi hän puhuikaan ainoan siskonsa murhaamisesta. Tuntui kovin... Tai ei, ei se tuntunut oikeastaan yhtään miltään. Ja sehän tässä huolettikin.
Jäänsininen katse luikahti jälleen pois keskustelukumppanista, paeten tällä kertaa tutkimaan nuorikon tassujen edessä makaavaa ruoskaa. Lyhyt tauko, ennen kuin naaras jälleen avasi suunsa.
"Onko sinulla sisaruksia? Tai muuta perhettä?" Jostakin syystä teki Zésin puhe muodonmuutoksen ja vaihtui yleiskielelle, joka kuulosti hänen lausumanaan kuin jonkun toisen puheelta. Siitä puuttuivat lahkokielen soljuvuus ja herkät vivahde-erot, sanojen kuulostaessa tönköiltä ja väkisin opetelluilta.

Re: Parane pian
Post by lara on Apr 2, 2009, 2:31

Ister virnisti vinosti nartun sanoille.
"Tuu sit kerttoo miulekkii mite selvisit tosta merestä hengis. Ei nimittäi oo mikkää ihan pikkune lätäkkö."
Uros itse oli ollut ihan kuollut, kun se oli rantautunut, vaikka osan matkasta se olikin saanut lusmuilla laivassa. Aika onnekasta, että rasva kellui, niin Isterillä oli hienot kellukkeet omasta takaa. Takaisin se tuskin kuitenkaan koskaan lähtisi, hukkuminen ei kuulostanut mitenkään erityisen mukavalta tavalta kuolla. Tätä menoa se kyllä löytäisi mielenkiintoisempiakin kuolintapoja ihan vain saarella pyörimällä.

"Jaas."
Uros sanoi ikään kuin jotain miettienkin.
"No, se varmaan pääsee sit aika hyvään asemaan, kuka sen tappaa. Eipä silti, aika turha homma tollane. Eiköhän se oo pääassii että ollaan samalla puolella, vaikka jottai albiinonulikkaa pitäski vastustaa. Jos myö ollaan koko ajan vaan riidoissa omiemme kans, nii eihän tässä tuu mistää mittää."
Puolikasvo pohdiskeli ääneen. Puolikuulaiset eivät sentään omiaan lahdanneet, niillä oli hyvät suhteet toisiinsa. Ister oli saanut yhden jos toisenkin peräänsä vain tappamalla jonkun sukuun kuuluvan.

Narttua kiinnosti uroksen suku, ja se kohotti hieman kummeksuen kulmiaan. Mitä varten toista sen suku kiinnosti?
"Olhan noita. Joskus. Ei sitä tiiä onko enää hengissäkää vai mitä niille on käyny, mut kuitennii."
Ister ei ollut kaivannut perhettään sen jälkeen, kun oli lähtenyt omille teilleen. Se viihtyi yksin, kun sai tehdä mitä halusi ja harrastaa irtosuhteita sun muuta jännää. Mihinpä noita sisaruksia tarvitsi, kun kuitenkin kuolisivat joskus.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Apr 2, 2009, 11:12

Zésira ei ollut täysin varma olivatko Isterin sanat pelkkää vinoilua, eikä hän oikeastaan ollut varma tahtoiko tietääkään. Naaraskin kuitenkin nostatti hetkoseksi huulilleen toispuoleisen, kylmän hymyn, joka ei yltänyt jäisiin silmiin saakka pienimmissäkään määrin.
"Sovitaan, että tulen", mustaharjaksinen lupasi. Mikäs siinä, jos puolikasvoinen, liikalihava ja nyt varsin ruhjottu uros vain olisi silloin enää hengissä. Mitä naaras uskalsi muuten varsin vahvasti epäillä. Eiköhän jostakin löytyisi vielä se neljäskin puolikuulainen, joka olisi ilomielin valmis korjaamaan sukuaan runnoneen lahkolaisen pois päiväjärjestyksestä.

Isterin sitten pohdiskellessa ääneen Zésiran perheen toimintatapoja - tai ainakin nuorikosta se siltä kuulosti - luimistuivat raitaturkin korvat vasten niskaa. Hän ei suoraan sanottuna tahtonut keskustella asiasta uroksen kanssa ihan näin syvällisesti, vaikka olikin aiemmin ehkä niin luullut. Häntä kiinnosti kyllä yhäkin kuulla muiden lahkolaisten mielipiteitä Hjéresatista, mutta ei negatiivisten asioiden kuunteleminen ikinä ollut kovin kaksista hommaa.
"Hän petti Herran. Hän ei ole enää samalla puolella kenenkään lahkolaisen kanssa", naaras puolusteli yhä ruoskaansa tuijotellen. Teó ei ollut edes ehtinyt nähdä tuota hänen hienoa asettaan. Sen kanssa voisi sisartaan heikompi Zés jopa Teófilalle taistelussakin pärjätä.

Ja kuuluipa Isterilläkin sitä sukua sitten olevan, vaikkeivät uroksen välit kaiketi kovin lämpimät sisaruksiinsa olleetkaan. Hitaasti nousivat Zésiran silmät vilkaisemaan kohti puolikasvoista, kulmiensa ollessa kurtistuneet mietteliäisyyden merkiksi. Ei kai uros menisi kertomaan nuorikon vanhemmille, mitä he oikein olivat tässä nyt puhuneet? Etenkään Tartaroksen silmissä ei naaras tahtonut näyttää siltä, kuin olisi tuntenut Teófilaa kohtaan jotakin muuta, kuin kostonhalua. Jotakin esimerkiksi anteeksiantoon viittaavaa.
"Uhraisitko sinä heidät, jos vaikka eivät suostuisi kääntymään lahkolaisiksi?" uteli nuorukainen hitaasti, ollen selvästi varuillaan puheidensa suhteen.

Re: Parane pian
Post by lara on Apr 2, 2009, 21:23

Uros tuhahti nartun sanoille.
"Vaikee uskoo, et kukkaan Lahkoon syntyny vois pettää Herran silleen, et siitä oikeesti ois jottain haittaaki."
Se nuoleskeli huuliaan ja koetti korjata isoa ruhoaan mukavampaan asentoon tyynypedillään. Huonosti onnistui, liikkuminen rasitti sen jäykkiä lihaksia ja koski haavoihin saaden uroksen irvistämään ja hengittämään hieman raskaammin.
"Golubesta tuski on haittaa. Ootsie nähny sitä? Et varmaan. Mie oon. Sillon ku Misery eli. Se totteli kaikkia sen käskyjä niinku hyvin koulutetun apurin kuuluuki. Mut ei se ossaa ite ajatella."
Ister virnisti keltaiset hampaat välkkyen. Se ei ollut koskaan arvostanut Golubea kovinkaan paljoa, mutta ei se kyllä osannut Tartarostakaan ihailla. Kumpikaan ei osannut lahjoa ja rohkaista porukkaa niin, että Ister olisi siitä vakuuttunut. Se kuitenkin keikkui mukana miten parhaiten taisi. Vanhalle ystävälleen Miserylle uros ehkä olikin ollut uskollinen, mutta mikään tuntematon oppipojannulikka ei vakuuttanut.

No jopas pikkunarttu heitti hankalia kysymyksiä. Sellaisia, joita puolikasvo ei ollut koskaan itse miettinyt.
"Riippuu tilanteesta."
Se totesi lyhyesti. Mikäli sille itselleen ei olisi uhraamatta jättämisestä mitään haittaa, ei se moista toimenpidettä viitsisi suorittaa. Mikäli oma asema tai henki olisi uhattuna, sehän uhraisi vaikka omat pentunsa. Zésiran seurassa se uskalsi puhuakin melko harkitsematta, se ei nähnyt itseään nuorempaa ja pienempää narttua minään uhkana. Mikäli ongelmia ilmenisi, Ister luotti siihen, että vala Herralle suojaisi sitä pahimmalta. Olihan se sentään tappanut puolikuulaisia ja muutenkin hyödykäs palvelija, tuskin Herra sitä ihan heti antaisi tappaa. Siihen oli hyvä uskoa, toi kummasti varmuutta elämään.
Eikä se enää halunnut narttua poiskaan ajaa. Kartanolla pitäisi olla kauan, ja yksinäistä aikaa kyllä riittäisi. Isterkin oli pohjimmiltaan kuitenkin ihan sosiaalinen persoona, vaikka melko negatiivisessa mielessä usein itseään esille toikin.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Apr 4, 2009, 1:39

Varsin nopeasti Zésira huomasi, että Isterin sanoihin oli yllättävän vaikea keksiä minkään sortin vastalauseita. Ei sillä, että nuorikko olisi ollut uroksen kanssa turhan paljon samaa mieltä asioista, mutta tällaisia juttuja vain oli niin hankala perustella. Juttuja, jotka oli vain opetettu oikeiksi, sen kummempia syitä selittelemättä.
"Hän ei tahdo palvella Herraa", naaras kuitenkin yhä puolusteli melko ponnettomasti. Ei hän ollut oikeastaan edes täysin varma siitä, oliko Teófila Herraa vai pelkästään Tartarosta vastaan, mutta ei sillä ollut niin suuresti väliäkään. Mustaharjaksiselle kyseessä kun oli melkoisen sama asia.

Kun puheeseen luikahti mukaan pari tuttua nimeä, käänsi Zésira kuitenkin uudelleen herännyttä kiinnostusta hehkuvan katseensa Isteriä kohden. Uros tunsi niin Goluben kuin jo edesmenneen Miserynkin, mikä tuntui nuorikosta yhtä aikaa jollakin tavoin karmivalta kuin kiehtovaltakin. Nopeasti naaras pudisteli päätään vastaukseksi sille, oliko hän itse albiinourosta tavannut, ja toivoi toisen jatkavan juttuaan.
Kiltisti pysytteli nuorikko vaiti puolikasvoisen puhuessa, ollen hiljaa vielä hyvän aikaa toisen jo vaiettuakin. Mustaraitainen näytti jälleen miettivän asioita, huulensakin päätyessä taas hermostuneen pureskelun kohteeksi. Naaras ei myöskään enää jatkanut kyselyään uroksen sukulaisista, sillä tämä aihe vaikutti koskettavan häntä itseään vieläkin enemmän.
"Sinä siis tunnet Goluben ja Misery Mustankin? Entä Mustan pojan? Hänhän oli myös silloin kokouksessa", nuorikko lopulta jatkoi tiedusteluaan. Oli sinänsä hullua, että vaikka Zésira tunsi useita lahkolaisia nimeltä, ei hän varsinaisesti tiennyt heistä mitään muuta. Ellei Miradan kärkkäitä mielipiteitä sitten otettu lukuun.
"Ja tunnet kai sen erään naaraankin, jonka vieressä istuit silloin. Red... Se-lig?" uteli naaras lausuen vierasperäisen nimen melkoisen takeltelevasti.

Re: Parane pian
Post by lara on Apr 4, 2009, 1:52

"Eiköhän jokane kuitenki palvele jotenki. Ei siltä voi välttyy. Se on niin... no niin."
Koirasusi ei oikein saanut ajatuksesta kiinni. Ei se itsekään mikään Herran superpalvelija ollut, mutta hopsan hei, jotenkin se aina ajautui tilanteisiin, joissa se huomasi toimivansa Lahkon eduksi. Ei siltä päässyt karkuun, se oli aika karu fakta.

Ister oli aika khuul, kun se tunsi feimejä lahkolaisia. Se tunsi itsensä hirmuisen hyväksi tyypiksi ja oli ylpeä asemastaan.
"Tietty."
Se nyökkäsi.
"Miseryn kanssa pitkän aikkaaki tunnettii. Mut en mie sitä sen poikaa ollu koskaa nähnykkää, en ees kuullu mokomasta. Mitä ny kuullu joskus tossa vähä aika sitte."
Oli ollut aika yllätys, että tuollainen ihmelapsi oli jostain löytynyt. Ister oli oikeastaan pitänyt Koethista kokouksen perusteella. Ainakin arpinaamaisella äpärällä oli omia mielipiteitä, sitä uros arvosti.
Kun Redseligistä tuli puhe, lihavan uroksen naamalle nousi varsin paljonpuhuva vino virnistys.
"Redselig joo. Tunnen aika... hyvinki."
Mitä nyt yhteisiä lapsosia pari kappaletta ja muuta jännää. Ei niillä kahdella muuten mitään yhteistä ollutkaan. Karmiini oli kuitenkin syventänyt niiden välistä suhdetta melkoisesti. Yhteinen ongelma kumpaisellekin.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Apr 4, 2009, 2:23

Hitaasti nosti Zésira luimuun painuneet korvansa takaisin pystyyn ja oli jo aikeissa avata suunsa, mutta päättikin viimehetkellä pitää sanat sisällään. Uros ei selvästi ymmärtänyt jutun pointtia, eikä nuorikko tuntenut osaavansa sitä kovin vakuuttavasti selittää. Hänelle kun kuitenkin oli erittäin tärkeä asia juuri se, minkä Ister näytti jättäneen täysin huomiotta; kyllä, Lahkoon kuuluva tulisi pakon alla Herraa palvelemaan, mutta Teófila ei niin halunnut tehdä. Sitä ei siskonsa ymmärtänyt, ei sitten alkuunsa. Herra oli asunut nuorikon mielessä aina niin kovin tiiviisti, ettei hän yksinkertaisesti kyennyt kuvittelemaan elämää ilman Häntä. Siten hän ei myöskään käsittänyt miten oli edes mahdollista kaivata eloa ilman Lahkoa. Se oli yksi merkittävimmistä arvoituksista, joka mustaharjaksisen päässä oli hänen elämänsä aikana pyörinyt.

Jälleen hiljentyi Zésira kuuntelemaan Isterin puheita, joskaan tällä kertaa ei naaras jaksanut pysytellä itsekään täysin vaiti.
"Kuulin, että Koeth Musta asui mantereella ja tuli takaisin Andriaanalle vasta jokin aika sitten." Kätevää, kun Tartaros oli sattunut olemaan ensimmäinen, joka Mustarastaan oli silloin tavannut. Ties mitä olisi tapahtunut, jos mokoma olisi ehtinyt ensiksi Goluben puheille. Vaikka olihan asialla toinenkin puoli, jota päätti naaras keskustelukumppanilleenkin valottaa.
"Äitini mielestä Koeth ei ole kuitenkaan Hjéresatin kannalta luotettava", nuorikko totesi päätään kallistaen, jolloin otsaharjaksensa valahti ikävästi peittämään toisenkin jäänsinisistä silmistä. Nopeasti naaras kuitenkin pudisteli mokoman haittatekijän sivummalle.
"Ja se Redselig, mistä te tunnette toisenne sitten? Ah, ja niin... Mistä sinä tunnet Misery Mustan?" Elämän suuret kysymykset jatkoivat sateluaan, eikä raitaselkäinen malttanut niitä enää pantata sisällään, kun kerran näinkin hyvään keskusteluvireeseen nyt oltiin päästy.

Re: Parane pian
Post by lara on Apr 4, 2009, 2:35

"Hyvin mahollista. Eihän se ois täällä saarella piilossa pysynykkää."
Ister nyökytteli. Sen verran paljon huhut kuitenkin kiersivät, jos oikeissa piireissä osasi liikkua. Isterkin oli kuullut Koethista aika pian. Redselig kun oli sattunut näppärästi törmäänään urokseen ja tunnistanut hepun sukujuuret ulkonäön perusteella.
"Vaan ihan järkevältähä tuo vaikutti. Enemmän siitä on hyöttyy ku niistä, ketä vaan oli hiljjaa siellä nurkissa. Vaikka oisha sillä ihan pätevä syy alkkaa kehitellä jotain omaaki. Ei tollasista ikiniä tiiä."
Yllättävän asiallista keskustelua jopa Isteriltä. Harvemmin se nartun seurassa tyytyi vain juttelemaan mukavia, varsinkaan ilman viittauksia mihinkään intiimimpään. Mukiloituna ja puolikuntoisena oli huono yrittää mitään, joten oli pakko jättää väliin. Ja olihan tuo Zésira vähän nuorikin.

Voi, miten kovasti piti ryhtyä taas ajattelemaan menneisyyttä kun narttu kaipasi kaikenmoisia vastauksia. Ister ei kuitenkaan pitänyt kysymyksiä mitenkään häiritsevinä, ja jaksoi vastatakin niihin.
"No Redselig, siihen mie vaan joskus törmäsin ja oli siinä kaikkee. Misery ny tuli vasttaan ensin joskus tuol meren takana. Sit täällä iha sattumalta. Aika jännä muute, miten tänne jotai tuollasia vanhoja kavereita tullee. Siis kun eihän tää mikää kovin julkine paikka oo."
Varmaan melkoinen pettymys, kun Ister ei osannut kertoa mitään hienoja tutustumistarinoita. Kaikki vaan olivat tulleet vastaan ja jääneet juttusille, ei siinä sen kummempaa.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Apr 10, 2009, 0:14

Nopeasti, joskin melko huomaamattomasti räpäytti Zésira silmiään hänen laittaessaan erityisesti merkille erään Isterin sanoista. Hetken miettimistuokionkaan jälkeen ei nuorikko keksinyt sille selitystä, joten huuliaan nuolaisten hän päätti sen kummempia kiertelemättä asiasta kysyä.
"Piilossa? Miksi Misery Musta olisi tahtonut piilottaa jälkikasvunsa?" Sinänsä koko kysymys oli varsin nurinkurinen, sillä piilossahan oli Zésirakin lähes koko pienen ikänsä elänyt. Naaras ei kuitenkaan osannut verrata tapausta itseensä, sillä se oli hänen mielestään aivan liian erilainen häneen itseensä verrattuna. Todellisuudessahan tilanteet hyvin erilaisia olivatkin, mutta tosin toisenlaisista syistä, kuin mitä naaras osasi pienessä mielessään kuvitella.
"Ja niin, sehän siinä juuri onkin. Ei voi tietää varmasti mitä se aikoo", nuorikko tokaisi vielä jatkoksi uroksen seuraaville sanoille. Juuri epätietoisuus uroksen mielenliikkeistä teki Mustarastaasta epäluotettavan liittolaisen, uskoi naaras äitinsä puheista ymmärtäneensä.

Jälleen kuunteli Zésira varsin vaitonaisena Isterin turinoita Miseryn ja Redseligin tapaamisesta. Ei mitään järin huimia juttuja, se oli naaraankin myönnettävä, mutta ainakin yhdestä asiasta hän oli täysin varma.
"Ei se ole mitään sattumaan, vaan Herran johdatusta", naaras julisti kuonoaan hitusen kohottaen. Aika outoa, ettei itsekin Herran nimiin toimiva puolikasvo ollut tullut ajatelleeksi tuota kaikkein ilmeisintä vaihtoehtoa, joka näytti nuoremmalle raitaselälle olevan täysin itsestään selvä.

Re: Parane pian
Post by lara on Apr 10, 2009, 0:30

"Äh siis."
Ister murahti turhautuneena.
"Tarkotin et oishan tuosta kuultu jo aiemmin jos se ois täällä eläny koko ikäsä. Nythä se on aika uus juttu koko nulikka."
Se selitti. Zésira otti kaiken vähän turhan kirjaimellisesti, eikä uros juuri välittänyt omien sanojensa selittelystä. Sellainen tuntui niin turhalta. Vaan joku fiksumpi ehkä olisi valinnut parempia termejä juttuihinsa kuin Ister, joka nyt ei yleensä kovin välittänyt, mitä sanoi.
Toisaalta lihava uros kyllä ymmärsi mainiosti senkin, että joku halusi pitää jälkikasvunsa salassa. Ei sekään koko maailmalle kolmea pentuaan ollut julistamassa. Sellainen olisi tuntunut vain kiusalliselta.

Ister pudisti päätään nartun sanoille.
"No en mie jaksa uskkoo, et joku Herra ois voinu vaikuttaa tollasee ku siihe aikaan en ollu mokomasta kuullukkaa. Ja Misery oli tääl ennen minnuu."
Koirasusi ei muutenkaan oikein tiennyt, mihin kaikkeen se uskoi Herran pystyvän. Siihen se luotti, että lahkolaisuus suojaisi sitä muiden lahkolaisten hampailta, mutta muusta se ei ollut kovinkaan varma. Tosin oli se saanut huomata, että kokoontumisiin sun muihin kutsuttaessa viesti kulki jotain hyvin epänormaalia kautta. Ja saattoihan Herralla olla näppinsä pelissä myös uroksen lukuisissa taisteluvoitoissa. Siihen Ister ei kyllä halunnut uskoa, koska totta kai se itse oli paras keihäsmies eikä minkään Herran douppaama feikki.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Apr 10, 2009, 1:20

Vaikka Ister melko taidokkaasti kumosikin Zésiran tekemän väärinymmärryksen, ei nuorikko suostunut täysin luopumaan vasta heränneistä ajatuksistaan. Hän oli vanhempiensa jutuista käsittänyt, että Koeth oli syntynyt Andriaanalla, mutta lähtenyt mantereelle ja palannut sitten taas myöhemmin kotisaarelleen. Taatusti koko kuvioon liittyi jotain hämärää jo siitäkin syystä, ettei Rastas ollut nykyisin Goluben paikalla Lahkon johdosta. Naaras vain ei kyennyt tarkemmin sanomaan mitä se voisi olla.
"Luulisi, että Koeth olisi silti noussut johtajaksi Misery Mustan jälkeen, olkoonkin kuinka uusi hyvänsä. Kun eihän Golube ole Mustalle edes sukua", nuorikko lausui ajatuksensa julki, jatkaen näin juuri syntyneen salaliittoteoriansa pyörittelyä. Hänellä ei käynyt edes mielessä, ettei Ister kenties tuntenutkaan samanlaista paloa asian spekulointiin, kuin helposti Lahkon asioista innostuva nuorukainen.

Ja eipä Zésira suostunut jättämään huomiotta toistakaan puheenaihetta, josta keskusteleminen sen sijaan ei tuntunut kuitenkaan hänestä yhtä mielenkiintoiselta. Lapojaan kohauttaen naaras käänsikin katseensa hetkellisesti kohti pieniä linnunluita, jotka olivat jääneet lojumaan lattialle Isterin ruokailun jäljiltä.
"Voithan sinä olla sukua jollekin lahkolaiselle. Olen kuullut, että se voi periytyä sillä lailla, että on herkempi Herran asioille, vaikkei ihan Lahkoon vielä kuuluisikaan", mustaharjaksinen selitti itsevarmasti.
"Kyllä Hän pystyy sellaisia aivan varmasti kutsumaan."

Re: Parane pian
Post by lara on Apr 10, 2009, 1:28

Tyynyillään makoileva uros vain pyöritteli silmiään nartun selostukselle. Tai siis silmäänsä, lasipalloa oli vähän vaikea varmaan mihinkään pyöräytellä.
"Usotsie, ettei kaikki halluu ees mihkää johtoon? Oikkeesti, sellasiaki on."
Se totesi laiskasti. Toisille oli vaan helpompaa olla alempana kuin siinä kaikista suurista päätöksistä tekevässä porukassa. Mutta oli silti hyvä olla hieman paremmassa asemassa kuin kaikki tavikset. Sai etuoikeuksia ja kunnioitusta osakseen. Mutta ihan huipulla olisi turhan raskasta.

"Tuskin. Siut on vaan kasvatettu tähä lahkohommaan mukaa nii mitenpä sie voisit muutakaa tajuta."
Puolikasvoinen kallisti päätään silmäänsä siristäen. Sen jalka alkoi puutua ikävästi ja kylkeäkin kutitti. Ister koetti hieman taivuttaa ruhoaan rapsuttaakseen kylkeään onnistuen yrityksessään surkeasti. Kömpelön, ihraisan otuksen oli muutenkin hankalaa taipua moisiin asentoihin, niin eihän siitä tullut mitään tyynykasassa makoillen ja vakavasti vammautuneena. Puolikasvo irvisti, kun ruhjeita alkoi kivistää. Olisipa Yadaneth täällä, niin voisi pyytää rapsuttamaan! Mutta kun ei niin ei.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Apr 10, 2009, 18:38

Hetken Zésira vain tuijotti silmiään pyörittelevää urosta kuin arvioiden, oliko toinen ihan oikeasti tosissaan. Samalla nuorikko kuitenkin pohti myös miten saisi jatkettua juttua ilman, että antaisi itsestään kuvaa pelkkänä inttäjänä. Harmikseen naaras kun ei omannut puoltakaan siitä luontaisesta sanankäyttötaidosta, joka emolleen oli suotu. Osakseen asiaan vaikutti varmasti ainakin se, ettei nuorukainen yleensä edes puhunut juuri mitään. Tämä tilanne oli siten jo siltäkin osin melkoisen poikkeuksellinen.
"On kai, mutta uskotko sinä sitten, että Koeth Musta ei nimenomaan tahdo Lahkon johtajaksi?" Zés tiedusteli vakavana, joskin aavistuksen piikittelevään sävyyn. Mitä nuorukainen oli mustaturkkista urosta kokouksessa päässyt tarkkailemaan, ei tämä todellakaan vaikuttanut sellaiselta tapaukselta, joka tulisi vain tyytymään tavallisen rivilahkolaisen asemaan. Ja Lahkossa kun ei pahemmin mitään kakkosmiesten virkoja jaeltu, oli johtajuus todennäköisin tavoitevaihtoehto.

Vaan Isterin käydessä tökkimään kepillä jäätä Zésiran kasvatuksen suhteen, siristyivät nuorikon jäiset silmät ohuiksi viiruiksi.
"Mitä sinä muka tiedät minun kasvatuksestani?" naaras mutisi selvästi taas kerran ärtyneenä.
"Ja sitä paitsi sillähän minä nimenomaan tiedän mihin kaikkeen Herra pystyy, toisin kuin ilmeisesti eräät", mustaharjaksinen jatkoi tuhahtaen. Kuinka puolikasvo kehtasikin yhä käydä epäilemään Herran mahtia noin suorasukaisesti? Olihan ilmiselvä juttu kaiken muun hyvän lisäksi, että juuri Herran ansiosta toinen oli enää edes elossa! Sen verran pahoilta uroksen lukuisat haavat nimittäin näyttivät, että Zésiran mielestä toisen verrattain hyvä kunto oli suoranainen ihme.

Re: Parane pian
Post by lara on Apr 11, 2009, 17:50

Ister puhahti kyllästyneeseen sävyyn. Sitä eivät Lahkon asiat ihan näin paljoa kiinnostaneet. Uros ei uskonut, että se, oliko johdossa Koeth, Golube vai Tartaros kovinkaan sen elämään vaikuttaisi.
"Mie en uso mittään vielä. Mut jos haluu nii haluu, kai Tartaros ny yhen nousukkaan hoitellee?"
Uros kostutti huuliaan kielellänsä. Se kallisti päätään nartulle. Luulisi, että tuo ei näkisi mitään ongelmaa jonkun köyhän Koethin suhteen, kun tunsi Tartaroksen kuitenkin varmasti paremmin kuin moni muu.

Ilme uroksen naamalla muuttui lievästi huvittuneeksi, kun se huomasi suututtaneensa nartun.
"Sitä sanotaan päättelyksi, narttu."
Ister vihjaisi.
"Mieti ny. Mite joku Tartaros ei ois kasvattanu penskaasa mahdollisimma täydelliseks lahkolaiseks? Siulla on ollu Herra aina, nii et sie voi tiettää mitä on elämä iliman Herraa."
Koirasusi nyökkäsi sanojensa päätteeksi.

Sen takajalkaa oli alkanut kivistää ikävästi. Korissa lojui jokseenkin kuivahkoja ja nahistuneita kasveja, jotka Yadaneth oli jättänyt urokselle kipua lievittämään. Ister kurottautui kohti koria, ja sai vain vaivoi kalasteltua sen hampaisiinsa. Toimenpide sai kivun välähtämään taas muissakin sen haavoissa. Uros veti kopan luokseen ja kaivoi sieltä kasan rehuja pistellen ne poskeensa. Jokseenkin hankalia pureskella näin kuivina, tarttuivat kitalakseen. Onnistui kuitenkin.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Apr 17, 2009, 1:04

Zésiralla oli hyvin varma ja yksioikoinen vastaus Isterin ensimmäiseen kysymykseen, juuri itsevarmuuden vieläpä kuvastuessa selvästi nuorikon kasvoilta.
"Tietenkin hoitelee." Siitä ei ollut naaraalla epäilystäkään. Koeth voisi kuitenkin halutessaan aiheuttaa ylimääräistä harmia, joka hankaloittaisi Hjéresatin pyrkimyksiä huomattavasti. Ja se ei olisi tietenkään mikään hyvä juttu.
Puolikasvouroksen päättelyille mustaharjaksinen sen sijaan tuhahti kuuluvasti, kääntäen katseensakin lopulta pois toisesta. No okei, ehkä hänen kotiolonsa olivat aika helposti arvattavista, mutta tarvitsiko niistä nyt silti ääneen keskustella?
"En minä haluakaan tietää elämästä ilman Herraa", mikä ei oikeastaan ollut edes totta, "enkä ymmärrä, miksi kukaan muukaan haluaisi", jatkoi naaras totuudenmukaisemmin.
"Ja sitä paitsi Tartaros kasvatti minut hyvin." Piste. Äänensävynsä kertoi kyllä, ettei naaras katsonut tarpeelliseksi puida tätä asiaa yhtään enempää. Se ei kuulunut urokselle pätkän vertaa.

Pakostakin karkasi nuoren koirasuden katse kuitenkin taas takaisin kohti Isteriä, kun tämä näytti hamuavan edessään olevaa koria syystä tai toisesta luokseen. Varsin ilmeettömänä Zésira seurasi toisen toimia, kunnes tajusi tämän pistelevän jonkin sortin rehuja poskeensa. Siis... Mitä?
"Syötkö sinä... Kasveja?" nuorikko kysyi korviaan luimistaen. Olihan toinen vasta tuhonnut kokonaisen linnunkin suihinsa, joten ei kai uroksen noin nälkä voinut sentään olla? Johan oli eriskummallista käytöstä.

Re: Parane pian
Post by lara on Apr 17, 2009, 23:21

Ister irvisti nartun sanoille vinosti.
"Mie alan kyllä pikkuhiljaa ymmärtääkki."
Sanoja höysti kuitenkin pieni huvittunut sävy.
Aika kovan hinnan uros oli kuitenkin Herran palvelemisesta maksanut. Se oli menettänyt puolet naamastaan, toisen silmänsä ja kaksi varvasta. Lisäksi Rubus oli miltei tappanut sen kertaalleen. Oli ollut vähintäänkin noloa, kun Yelenha oli tullut pelastamaan Isterin. Onneksi uros saattoi luottaa siihen, ettei narttu vuotaisi tietoja eteenpäin. Se jos mikä olisikin noloa.

"Mmmh, joo?"
Uros kohotti kulmaansa nartun ihmettelyille. Sille Yadanethin rohdoskasvit, toukat ja sienet alkoivat olla niin tuttua kamaa, ettei se oikein muistanutkaan, että joku ei moisiin ehkä ollut tottunut.
"En mie nyt muute mittää rehuja kyl pistelis, vaa nää on sellasia mitkä lievittää kipuu ja sillee. Yada tuo aina käyvessään."
Puolikasvo jutteli. Olisi se kyllä varmaan syönyt kasvit ihan vaikka huvikseenkin, jos ei parempaa tekemistä olisi ollut. Syöminen oli sentään jotain toimintaa tässä varsin paikoillaan jumittavassa arjessa.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Apr 24, 2009, 23:00

Ihan vain osoittaakseen hetkellisesti mieltään ja kertoakseen mielipiteensä keskustelun sävystä, pysytteli Zésira tiukasti vaiti Isterin sanojen jäljiltä. Mielessään hän tosin hetken ehti pohdiskella uroksen mielipidettä, ennen kuin tuli siihen tulokseen, ettei toisen itsensä telominen liittynyt mitenkään varsinaisesti lahkolaisuuteen. Se oli ehkä syy syntyneille tappeluille, mutta ei sille, että toinen oli ottanut noin pahasti turpiinsa. Olisi treenannut enemmän ja hankkiutunut vaikkapa eroon melkoisen mojovasta ihrakerroksestaan, niin johan olisi voinut taisteleminenkin sujua. Ei tässä kukaan nättinä pysynyt, jos vain löhöili kartanon pehmeillä sohvilla päivät pitkät laiskistumassa.
Asia taisikin siis suorastaan olla niin päin, että Isterin loukkaantuminen oli Herran muistutus siitä, ettei Hän jaellut apuaan tyystin ilman työtä. Niin sen täytyi olla.

Kasvit kuitenkin kiinnostivat nuorikkoa sen verran, että hän oli valmis työntämään mietteensä niiden tieltä sivummalle. Eivät hänen vanhempansa kaikessa kaikkitietävyydessään vaan olleet kovinkaan tällaisia asioita jälkikasvulleen kertoneet.
"Miten niin lievittää kipua? Siis jotkut lehdet?" naaras tiedusteli entistäkin epäileväisempänä. Kuulosti ihan mahdottomalta kyllä tuollainen.
"Ja Yada... Onko se joku ederalainen?" nuorikko jatkoi ja vilkaisi melkeinpä tiedostamattaan kohti oviaukkoa. Ehkäpä sellainen tyyppi ei olisi kovin suopea kartanossa majailevalle tunkeilijalle. Eikä Zésira ollut muutenkaan varma tahtoisiko tavat koiraeläintä, joka syötti vahingoittuneelle lajitoverilleen nahistuneita kasveja.

Re: Parane pian
Post by lara on Apr 27, 2009, 22:33

Uros olisi kohauttanut olkiaan, ellei se olisi varmasti sattunut aivan hirveästi näillä ruhjeilla. Eihän se kasveista tiennyt mitään. Mitä nyt vain oli oppinut tottelemaan Yadaa silloin, kun narttu käski jotain syödä.
"Ka enpä tuota tiiä. Vaan niin ne kuitenki tekee. En mie ny tollasia ihan turhaan söis."
Ister irvisti keltaiset hampaansa paljastaen.
"Mut kaikki rehut ei taija ihan kelvata, mut jotkut. Ja sienet ja sellaset. Siun pittää varmaan käydä eka jossain tappelemas ja kokkeilla sit ite miltä se tuntuu."
Irvistys muuttui toispuoleiseksi virneeksi, joka kallistui uroksen revitylle naamanpuoliskolle.
"Yada... eeei. Sellane pikkane narttu. Aika turha muute, mut kyl se tämmösiin hommiin kelepaa."
Lihava uros nyökkäsi. Toisinaan Yadaneth oli hyvin, hyvin ärsyttävä tapaus kaikkine keijuhömpötyksineen ja elämänohjeineen. Oli siitä kuitenkin sen verran paljon hyötyäkin ollut, että Ister halusi pitää sinisiipisen pikkunartun tyytyväisenä. Ilman sitä uros olisi varmasti kuollut kaikkiin tulehduksiin märkivissä haavoissaan, elleivät sitten nälkä ja jano olisi vieneet sitä aiemmin.

Keltainen silmä unohtui katselemaan Zésiraa tarkemminkin. Oikeastaan varmaan ihan käytännöllinen narttu olisi tuollainen.
"Et sie oo koskaan aatellu Ederaan liittyy?"
Se kysäisi ohimennen. Joku ruoskanheiluttaja voisi olla ihan kätsä Ederan riveissä. Saisi Isterkin Roilta kunnioitusta kun moisen nartun mukaan hankkisi.

Re: Parane pian
Post by hitodama on May 2, 2009, 0:49

Zésira kurkotti vaivihkaa päätään kohti Isterin kasvikoria, jotta olisi saanut hieman paremmin vilkuiltua sen sisältöä, joka kieltämättä vaikutti kovin erikoiselta. Kuulosti kyllä ihan loogiselta, etteivät ihan kaikki kukkaset mitään omituisia voimia omanneet, mutta mistä sitten saattoi erottaa voimalliset ja voimattomat toisistaan? Ihan tavallisilta rehuilta nuo nuorikon silmään näyttivät, joskin jo hitusen nahistuneilta sellaisilta. Ei huvittanut kyllä maistiaisia pyytää.
Uroksen virneen kera lausuttu loppukommentti asian suhteen sai naaraan kuitenkin kohottamaan katseensa toiseen ja luimistamaan korvansa jälleen vasten niskaa.
"Kokeilla tappelemista?" mustaraitainen tuhahti jokseenkin halveksuvasti ja epäuskoisesti. Eipä tainnut puolikasvoinen hänen vanhempiaan sittenkään niin hyvin tuntea, kuin mitä oli antanut ihastuttavine päättelyineen ymmärtää.
"Minä en ole muuta tehnytkään, kuin tapellut", naaras jatkoi värittömällä äänellä. Vaikkei jatkuvissa taisteluharjoituksissaan varsinaisesti ollutkaan koskaan ollut kyse elämästä ja kuolemasta, oli nuorukainen ainakin tutustunut kipuun paremmin kuin hyvin.

Lyhyeksi hetkeksi palasi Zésira mielessään niihin lukemattomiin kertoihin, kun hän oli saanut turpiin sisareltaan kallioiden anteeksiantamattomalla pinnalla. Joskus naaraasta oli todellakin tuntunut, että aina Miradan saatua tarpeekseen jälkikasvunsa sanallisesta opettamisesta oli tämä laittanut heidät ottelemaan toisiaan vastaan. Ja se oli tapahtunut varsin usein menneiden kuukausien aikana.
Vasta Isterin mainitessa jotain Ederasta suli lasittunut ilme pois nuorikon kasvoilta, tämän kallistaessa hitusen päätään toiselle.
"En. Ei ole ollut syytä", hän vastasi yksinkertaisesti. Ja eivät hänen vanhempansa antaisi hänen sellaista edes tehdä. Heillä oli Hjéresat, eivätkä he tarvinneet minkään lauman suojaa ympärilleen.

Re: Parane pian
Post by lara on May 2, 2009, 1:37

Uros nauroi haukahdellen nartun sanoille.
"Joo nii varmaan."
Se virnuili nuorempaansa katsellen. Ei näkynyt arpia tai mitään. Ei Zésira siis mikään oikeasti ollut tapellut, jotain nössönujakointia ehkä harjoitellut.
"Siulla ei joko oo ollu kovin kaksiset vastustajat tai sit ne ei oo ollu tarpeeks tosissaa."
Ister nyökytteli. Se itse oli oikea sotavammojen asiantuntija. Kannattaisi kokeilla tappelemista joidenkin oikeasti isojen kihojen kanssa niin siitä riemu repeäisi. Oma hurmionsa siinäkin aina.

"Pfft."
Lihava uros puhahti ja luimisti hieman korviaan nartun sanoille. Vai ei muka syytä.
"Siis jos miun pitäs päättää nii kyl mie keksisin montaki syytä liittyy Ederaa."
Se ilmoitti. Ister tykkäsi nartuista, viinasta ja suojasta. Joo, ja hienosta vartiokaartilaisen asemastaan. Se jos mikä veti naisia puoleensa!
Befalas oli nolo lauma, alfat olivat kaikki jotain jeesushihhuleita. Afuelilaiset hullujat ja Djalan johdossa oli narttuja. Eivät nartut johtoon kelvanneet jestas!

Re: Parane pian
Post by hitodama on May 2, 2009, 2:03

Hampaitaan kiristellen Zésira tuijotti Isteriä varsin murhaavasti, antaen toisen kaikesta huolimatta hekotella sanansa rauhassa loppuun. Tassunsa kuitenkin painautui tiukemmin lattialla lepäävän ruoskan päälle kuin toivoen, että nuorikko saisi edes pienen syyn esitellä aseen käyttötaitoa urokselle. Vaikka totuushan oli, ettei hän toisen kimppuun tulisi käymään juuri missään tilanteessa, sillä olivathan he loppujen lopuksi samalla puolella. Niin, ja Ister oli jo valmiiksi puolikuollut, joten tappelu ei olisi ollut järin kunniakas.
"Eli koska en ole tuossa kunnossa, kuin sinä nyt, en ole elämäni aikana tapellut tarpeeksi?" nuorikko totesi hampaidensa välistä melko hitain sanankääntein.
"Sinä tunnet kai Sanguinaria Miradan? Voitko väittää, ettei hän olisi kaksinen vastustaja?" Ei sillä, että nuorikko olisi tietenkään äitiään koskaan voittanut, mutta ainakin oli yrittänyt parhaansa. Entinen taistelukoira vain omasi aivan liian paljon kokemusta taskussaan, jotta alle vuoden ikäinen penikka olisi hänelle mitään mahtanut.

Jos Zésira olisi voinut kuulla Isterin ajatukset, olisi hän kyennyt toiselle toteamaan, ettei itse välittänyt nartuista, viinasta tai homeisen talon suojasta pätkääkään. Mitä muuta Ederalla muka olisi sitten ollut tarjolla? Tuskin mitään, mitä naaras ei olisi muualta löytänyt.
"No minä en keksi, eikä sinun tarvitse päättää. Hyvä juttu, eikö?" nuorikko totesi tuhahtaen.
"Ei millään laumalla ole mitään, mitä minä tarvitsisin itselleni."

Re: Parane pian
Post by lara on May 2, 2009, 2:35

Uros luimisti korviaan nartun ryhtyessä rasittavaksi.
"No vaikka!"
Se irvisti. Narttu oli aika tylsämielinen kaveri oikeastaan. Otti kaiken heti itseensä ja suuttui kaikesta.
"Se oli kunnon vastus, koska mie en turhan helpolla hävii kuitenkaa. Tiekkö, suo on aika paha paikka käyttää keihästä ku sitä ei voi heittää mihkää. Hävii vaa sinne liejuun."
Ajatukset eksyivät takaisin mutaiselle suolle. Siellä oli nyt se outo hautakumpu, jonka joku oli käynyt kasaamassa...

Sitten oli Isterin aika suutahtaa. No piti joku Mirada vielä repiä mukaan keskusteluun niin! Isteriä ärsytti se, miten helposti ruma punainen narttu sen sai halutessaan selätettyä. Mutta ei sitä nyt koko maailman tarvinnut tietää. Uroksen teki mieli antaa piiskaa penskalle, mutta tässä kunnossa se ei omin avuin pääsisi ylös, ainakaan kovin helposti. Olihan se muutenkin paljon vakuuttavamman näköinen seistessään suorassa kuin levinneenä lattialle läskiseksi läjäksi.
"No ei sekää omiaan tappas, nii ei sitä lasketa."
Puolikasvo kuitenkin tuhahti.

Ei kelvannut Ederan hieno kartano eivätkä viinavarastot. Tosin tokkopa narttu niistä tiesikään. Vaikka koko saarihan juomista aina jaksoi jauhaa. Harva huhuilta välttyi.
"Oikeesti miun pitäs häätää siut pois täältä. Tai tappaa."
Uros mietti kulmiaan kurtistaen. Harmi vaan kun rampana oli vähän vaikeaa moisia toteuttaa.

Re: Parane pian
Post by hitodama on May 2, 2009, 3:11

Siinäpä sitten luimisteltiin puolin ja toisin, kun näyttipä Isterkin lopulta hiiltyvän taas kerran nuorempansa sanailuihin. Zésira keksi yllättäen varsin montakin nasevaa vastausta toisen suokertomukseen, mutta tiiviisti naaras piti sanat sisällään ja tyytyi vain mulkoilemaan urosta emoltaan periytyneillä jääsilmillä. Ei nuorikko olettanutkaan, että toinen ilman vastusta oli itsensä antanut tuohon kuntoon hakata, vaikka ilmeisesti uros näytti niin uskovan.
"Ei pidä luottaa aseeseensa liikaa", nuorikko mutisi vaimeasti, lainaten sanat suoraan Miradalta. Punaturkki halveksui tyttärensä aseistusta, vaikka oli itse ruoskan hänelle hankkinutkin. Jollain tasolla hän tosin taisi halveksua tytärtään ihan yleensäkin, ja Zésira myös jollakin tasolla taisi sen tietää. Hän vain ei tahtonut ajatella moista.

Isterin toteamus Miradasta sai kuitenkin Zésiran suupielen nytkähtämään johonkin virnettä muistuttavaan eleeseen, ilmeen kuitenkin kadotessa yhtä nopeasti, kuin oli näkyviin ilmestynytkin.
"Ei vai?" nuorikko tuhahti. Oliko puolikasvoinen jo unohtanut, kuinka naaraan sisko oli julistettu tapettavaksi vasta jokin aika sitten? Zés itse oli nähnyt, kuinka Tartaros ja Mirada olivat yrittäneet jälkeläisensä uhrata, eikä hänellä ollut epäilystäkään siitä, etteikö kaksikko olisi siihen halutessaan pystynyt. Sitä ei mustaraitainen tiennyt, millä he tekonsa Herralle olisivat perustelleet, mutta se ei taas ollutkaan hänen asiansa.

Häätöuhkailut saivat sen sijaan Zésiran tuijotuksen viimein heltiämään, kääntymään kohti etutassunsa lattiaa vasten painamaa ruoskaa. Hän oli tainnut viimein käydä liian ikäväksi seuralaiseksi jopa väliaikaisesti rampautuneelle rumilukselle. Aika... Ikävää sinänsä, sillä se ei ollut oikeastaan ollut nuorikon tarkoitus alkuunkaan. Mutta mitäs toinen oli puhunut niin ärsyttäviä! Pitihän sitä nyt saada itseään puolustaa.
"Et sinä tuossa kunnossa saa tapettua ketään. Jos kävelen kaksi askelta oven ulkopuolelle, et voi keihästäkään käyttää." Vaikkei naaras tiennytkään toisen aseistuksen sijaintia, tuskin olisi uros keihästään noin haavoittuvaisena kauaksi hylännyt. Sitä siis piti muistaa varoa.
"Mutta jos oikeasti haluat jäädä yksin, niin ei kai siinä sitten mitään." Vielä ei Zésira kuitenkaan paikoiltaan hievahtanut, tahtoen ensin olla varma toisen kannan pitävyydestä. Häntä nimittäin ei olisi suoraan sanottuna huvittanut lähteä kohtaaman Miradaa ja tämän suuttumusta karannutta tytärtään kohtaan, mutta kai sekin olisi pakko kuitenkin vielä tehdä.

Re: Parane pian
Post by lara on May 3, 2009, 17:18

Keltaisen silmän katse siirtyi puiseen keihääseen. Uroksen naamalla välähti varsin isällinen ilme kun se katseli kaunista asettaan. Hienolla nauhallakin oli sen koristellut. Vartiokaartilaisen nauhalla.
"Se on kuule hyvä ase."
Lihava uros nyökytteli.
"Parempi ku tää... puukko vaikka. Tällä tee yhttään mittään jos tulee oikeesti tarvis."
Puolikasvo vilkaisi tympeästi jalkansa ympärille kiedottua tikaria. Hyvä asehan se varmasti olisi ollut, jos Ister sitä osaisi käyttää. Mutta koska uroksessa itsessään ei toki vikaa voinut olla, niin sen täytyi löytyä aseesta.

Miradat koirasusi jätti vallan mieluusti kommentoimatta kokonaan. Aihe oli varsin epämieluisa, joten se siitä sitten.
Zésiran sanoille uros naurahti kuivakkaasti.
"Ka niinpä en saakkaa. Taijan olla aika huono vartiokaartilainen nyt."
Ister väänsi suupieliään alaspäin ikään kuin sitä oikeasti harmittaisi moinen tilanne.
"Vaan huonoja ne on näkkyy muutki, ku eivät oo sinuu aikasemmin äkänneet. Vieneet tietysti kellarista pulloja johki jemmaan ja ovat kaikki ny ryyppäämässä. Enkä mie pääse ees mukkaan!"
Nyt urosta alkoi oikeasti harmittaa, kun se tajusi, että kaikkea kivaa saattoi tapahtua sillä välin kun se paranteli itseään kartanolla. Olihan se ihan kivaa kun sai vaan lusmuilla kaikki päivät ja ruokaa kannettiin eteen, jos ei liikkumisen mahdottomuutta ja kipuja otettu mukaan, mutta varjopuolensa kaikella.

Re: Parane pian
Post by hitodama on May 3, 2009, 17:53

Ister kuului olevan varsin ylpeä keihäästään, eikä Zésira lainkaan ihmetellyt moista. Oma ruoskansa oli nuorikolle tämän maailman materiasta tärkein esine, se oli hänen turvansa kaikkea ulkopuolista vastaan. Vaikka olikin kantanut asettaan vasta muutaman kuukauden ajan, tunsi naaras itsensä ilman sitä varsin alastomaksi.
Hitaasti kohotti Zés alas painuneen katseensa kuitenkin takaisin Isteriin, kun tämä kommentoi jalkansa ympärille kiedottua teräasetta sen sijaan varsin negatiiviseen sävyyn. Raitaselkä oli aiemmin vain vaivoin edes koko puukkoa noteerannut, ja pysähtyikin hetkeksi tutkailemaan sitä katseellaan.
"Miksi sitten pidät sitä mukana... Jos saan kysyä?" uteli naaras puristaen itsestään jopa pienen kohteliaisuuden sanojensa päätteeksi. Kuten jo mainittua, ei hän tahtonut riidellä toisen kanssa, ja mikäli sopuisa kanssakäyminen jotain turhaa kohteliaisuutta vaati, niin mikäs siinä sitten. Joskus oli vain pakko koettaa sopeutua tilanteeseen, vaikka sellainen luonnon päälle kävikin.

Zésirakin nostatti suupielensä hetkeksi pieneen virneeseen Isterin irvailujen myötä. Pullojuttua hän ei suoraan sanottuna ihan käsittänyt, sillä melkoisen vieras käsite se hänelle oli. Jonkin verran nuorikolla oli hajua alkoholin vaikutuksesta erinäisten elikoiden mielentilaan, mutta ei hän koskaan ollut kuullut aineen lasisista säilytysastioista sen enempää.
"Eikö se, em, Yada voisi tuoda sinulle sitten pulloja?" huomasi naaras ääneen pohtivansa. Kun jos kyseinen naaras kerran muunkin ruokkimisen ja lääkinnän näytti hoitavan, niin kai tämä olisi voinut muutaman tavaran toiselle kellaristakin rahdata? Kuulosti ainakin ihan järkevältä niin.
Vaan samassa tuli Zésira myös ajatelleeksi pientä vaihtokauppaa, jolla hän varmasti saisi majoittua kartanossa vielä jonkin aikaa.
"Tai jos minä toisin..?" kysyi mustaharjaksinen melko varovaisesti. Tuntui hieman karmivalta lähteä jälleen yksin kartanon uumeniin hiippailemaan, mutta kyllä hän siitä selviäisi. Mitä tahansa, jos hänen ei tarvitsisi vielä kohdata äitinsä raivoa.

Re: Parane pian
Post by lara on May 3, 2009, 20:16

"Aaa jooo. Mie sain sen Miseryltä joskus."
Ister selitti päätään nyökäyttäen. Eihän nyt ystävältä saatua lahjaa voinut hukkaan heittää, joten uros kanniskeli asetta mukanaan.
"Ja no voihan siitä olla jotai hyötyyki. Nykysi kaikilla on asseet, nii jos toi keihäs jostai syystä ei ookkaa hollilla nii ei niitä vasttaan hampailla pärjää."
Siitähän koirasudella oli kokemusta liiaksikin. Tosin silloin joskus, kun sen naama oli revitty, ei Rubuksella ollut mitään aseita ollut. Naamaepisodi oli kuitenkin ollut suurin syy aseen saamiseen.

Ajatus Yadasta pulloja kiikuttamassa sai Isterin virnistämään leveästi.
"Se ei oikkeen... arvosta niitä juomia."
Ister muisti kyllä hyvin sen kerran, kun se oli yrittänyt tarjota keijusiivellekin juomia. Narttu oli saanut hullun hepulin litkuista.
Loppujen lopuksi raitaturkkinen narttu näytti kiinnostuvan itsekin pulloista. Ister, joka ei toki voinut moisesta tarjouksesta kieltäytyä, innostui asiasta silmin nähtävästi.
"Ka tuo! Kellariin päässee keittiön kautta, jos et tienny. Siel on. Ja jos siel on joku systeemi, nii tuo itelleski. Samast on vähä hankala juua."
Ister ohjeisti ja katsoi sitten narttua varsin vaativa ilme naamallaan. Menisi jo hop hop!

Re: Parane pian
Post by hitodama on May 4, 2009, 0:42

Hetken Zésira näytti varsin pohtivalta, mutta nyökäytti sitten hyväksyvästi kuonoaan.
"No sitten", naaras myönsi. Kai tikarilla oli muistoarvoa tai jotakin muuta, mitä nuorukainen ei osannut oikein ymmärtää. Ilmeisesti Ister ja Misery olivat sitten olleet varsin läheisiäkin, kun kerran Musta oli puolikasvoiselle aseenkin lahjoittanut. Mielenkiintoista sinänsä.
Kansan aserikkauteen ei naaras sen sijaan sanellut sen enempää kommenttia, sillä hänellä ei suoraan sanottuna ollut vielä hirmuisesti kokemusta perheensä ulkopuolisesta populasta. Mielessään Zés kävi kuitenkin nopeasti lävitse henkilöt, jotka oli Hjéresatin kokouksessa tavannut, sekä pari muuta tyyppiä sen ulkopuolelta. Vaikka nuorikko omasi varsin mainion kasvomuistin, ei hän osannut nimetä Isterin ja itsensä lisäksi ketään asetta kantavaa. (Divianin ketjua ei mustaraitainen aseistukseksi osannut mieltää.) Kaiketi he sitten liikkuivat uroksen kanssa jokseenkin eri piireissä. Ehkä ederalaisilla tai puolikuulaisilla sitten oli aseistusta enemmänkin saatavillaan?

Zésira tajusi kuitenkin vetäneensä oikeasta narusta nähdessään, kuinka Ister suorastaan innostui pullonhakemisideasta. Vaikka tunsikin pientä hermostuneisuutta kartanon uumeniin sukeltamisesta, nousi naaras mahdollisimman itsevarman näköisesti seisomaan.
"Siellä on kai niitä pulloja aika paljon?" nuorikko ikään kuin ohimennen kysäisi, koska ei suoraan tahtonut tiedustella jotakin niinkin typerää, kuin näiden "pullojen" ulkoisia tuntomerkkejä. Jos niitä kuitenkin olisi paljon ja niissä olisi jotakin nestettä, ne tuskin olisivat kovin vaikeita löydettäviä.

Poimien ruoskan hampaidensa väliin - sitä ilman hän ei ainakaan menisi mihinkään - ja vilkaisten vielä kerran puolikasvoista urosta, lähti Zésira sitten kipittämään suuntaan, jossa muisti keittiöksi kutsutun huoneen olevan. He olivat Miradan kanssa aiemmin tutkineet kartanoa hieman lähemminkin, joten naaras uskoi löytävänsä tien melko helposti.
Pienen harhailun jälkeen mustaharjaksinen päätyikin oikeaan paikkaan ja lähti kapuamaan sydän jyskyttäen pimeään kellariin. Tuskin täällä kuitenkaan ketään olisi, sillä kaiketi joku rakennuksessa ollut olisi jo ehtinyt kuulla kaksikon puheet ja tullut hakemaan seuraa tai edes ajamaan vihollisen pois.
Ja koska Ederan kartanon kellari sattui olemaan kaiken järjen mukaan alkuperäiseltä tarkoitukseltaan viinikellari, ei Zésiralle tuottanut juurikaan vaikeuksia tunnistaa pulloja paikan harvojen esineiden joukosta. Sen sijaan nuorikko alas päästyään hämmästyi siitä, kuinka paljon nestesäilöjä oikein olikaan! Hylly toisensa jälkeen, monta kerroksellista jokaisessa hyllykössä. Friikki paikka.

Nopeasti Zésira tuli myös siihen tulokseen, ettei hän voisi kantaa yhtä aikaa pulloja ja ruoskaa suussaan, joten hän tarvitsi Isterin sanojen mukaan "jonkin systeemin" niiden kuljettamiseen. Pienen etsintätuokion jälkeen naaras löysi erään hyllyn takaa vihertävän huovan, jonka päälle kantoi varoen muutaman lasisen putelin. Huolellisesti nuorikko taitteli huovan sisältöineen nyytiksi ja noukki sen ruoskansa seuraksi hampaisiinsa, lähtien pikaisesti kiipeämään portaita taas ylös.
Vaikka kantamusten kanssa kulkeminen olikin varsin vaivalloista, saapui Zésira suhteellisen nopeasti takaisin lähtöpaikkaansa. Nyytin sisältä kantautuva kilinä riitti varmasti kertomaan paljon sen sisällöstä jo ennen, kuin naaras ehti asetella homeista huopaa Isterin nenän eteen.
"Näitä varmaan tarkoitit?" hän varmisti leviteltyään saaliinsa lattialle, pidellen ruoskaa kuitenkin yhä suussaan. Toivottavasti kelpasi herra vartiomiehelle.

Re: Parane pian
Post by lara on May 4, 2009, 1:19

"Joo."
Ister nyökkäsi lyhyesti vastaukseksi nartun pullokyselyille. Se toivoi nyt, että toinen lähtisi pian matkaan. Jotain piristystä tähän arkeen! Jos ne sienet olivat tepsineet, niin kai alkoholistakin voisi olla jotain parannusta taustalla vaikuttavaan, joskin kasvien vaimentamaan kipuun? Paras olisi toimia!
Ja niin Zésira sitten lähtikin ja Ister jäi kiltisti odottamaan.

Aikaa kului ihan liikaa Isterin mittapuulla ja uros ehti tylsistyä. Se kaivoi jostain lähistöltään aiemmin syömänsä elukan luun ja alkoi järsiä sitä saadakseen edes jonkinlaista toimintaa elämäänsä. Melkoisen kuivakkaa.

Viimein käytävältä alkoi kuulua lupaavaa kolinaa ja kilahtelua. Koirasusi höristi korviaan aktivoituen oitis kuuntelemaan pulloja. Ah, olihan tässä odoteltukin! Mustaharjainen narttu asteli huoneeseen mukanaan epämääräinen kangasnyytti, joka kilahteli kovasti. Keltaisen silmän katse seurasi nyssäkkää varsin kiinteästi niin kauan, että se oli turvallisesti maassa ja avattuna. Somia pullojahan sieltä löytyi.
"Just noita."
Ister virnisti tyytyväisenä ja kurottautui varoen vierittämään yhden pullon itselleen. Se tuki kapinetta leveisiin tassuihinsa samalla, kun hampaitaan ja kuonoaan käyttäen nosti sen pystyyn ja otti pullon suun hampaidensa väliin. Ister ei ollut koskaan oppinut vetämään korkkia siististi ulos pullosta, vaan järsi sitä usein niin kauan, että koko systeemi hajosi pullon ympärille ja sisään. Niin se teki nytkin.

Re: Parane pian
Post by hitodama on May 4, 2009, 1:36

Tyytyväinen hymy kiipesi Zésiran huulille tämän huomatessa Isterin olevan varsin tyytyväinen hänen tuomisiinsa. Tehtävä suoritettu onnistuneesti, sir.
"Hyvä sitten", naaras totesi ja koetti pitää äänensä peruslukemilla, vaikka lyhyesti heilahtava häntä riittikin kavaltamaan hänen ilahtuneisuutensa. Harvoin hän oli nimittäin missään onnistunut niin, että olisi saanut ketään näyttämään niin onnelliselta, kuin miltä runneltu puolikasvoinen nyt vaikutti. Mirada ja Tartaros olivat molemmat varsin vaikeasti miellytettäviä henkilöitä, eikä muiden tyytyväisenä pitäminen ollut koskaan käynyt tarpeelliseksi nuorikolle. Niin, paitsi Herran toki, mutta se oli asia erikseen.

Uroksen alkaessa jäytää pullon suun tukkivaa juttua, asteli Zésira toisen toimia silmällä pitäen neliskanttisen huovan sille reunalle, joka oli vastapäätä oviaukkoon nähden. Enää ei nuorikko katsonut tarpeelliseksi vetäytyä seinän viereen "piiloon", vaan istuutui jo hieman tuttavallisemman etäisyyden päähän Isteristä. Ei toinen varmastikaan vaaralliseksi kävisi - ja vaikka yrittäisikin, ei tuossa kunnossa naaraalle kovin kaksisesti pärjäisi.
"Et varmaan nyt häädä minua ihan heti täältä pois? Tai kerro muille ederalaisille tai mitään?" naaras mutisi katsellen ruoskaansa, jonka oli jälleen laskenut jalkojensa juureen. Äh kun tuntui nololta varmistella moisia, mutta minkäs teit. Ei ollut kivaa, jos koko pulloepisodi olisikin ollut täysin turhaa työtä.
Pian kulkeutui hailakoiden silmien katse kuitenkin myös lattialla lepääviin pulloihin. Aiemmin Ister oli sanonut, että naaras saisi ottaa itselleenkin moisen kapistuksen. Voisikohan hän ihan oikeasti? Jos vain ihan vähän maistaisi? Ei kai äiti voisi sellaista huomata?
Kahden vaiheilla jäi nuorikko seuraamaan uroksen korkinmurentamista, joka näytti varsin epäsiistiltä puuhalta. Hmm hmm, vaikeaa oli elämä taas kerran. Kaikkia kamalia päätöksiä oli aina tehtävänä.

Re: Parane pian
Post by lara on May 4, 2009, 17:46

Aikansa pullonsuuta ronklattuaan uros sai kuin saikin korkin hajalle. Koko pullo oli melkoisen kuolainen ja paloja ui sen sisällä, mutta samapa tuo. Ainakin sieltä pääsi nyt nestettä ulos ja sehän se oli pääasia. Ister sylkäisi limaiset korkinpalat maahan hieman syrjemmälle. Joku vastuuntuntoinen ederalainen voisi rauhassa siivota ne sieltä jos siltä tuntuisi.
Puolikasvo kohotti katseensa Zésiraan nartun varmistellessa tilanteen kehittymistä.
"Mitä turhia."
Ister hymähti. Jottei se kuulostaisi liian pehmenneeltä nuoren nartun suhteen, sen piti vielä lisätä:
"Ei sitä tiiä vaikka loppus juomat kesken."
Vaikka siitä nyt tuskin olisi vaaraa. Ei koira, edes niin iso ja lihava kuin Ister, tarvinnut kovinkaan paljoa humaltuakseen.

Ister ei pulloa kovin kauaa jaksanut tassuissaan pyöritellä vaan se kallisti sitä varovasti ja valutti nestettä suuhunsa. Maistui ällöttävältä ja kitkerältä suussa, mutta pian siihen tottuisi eikä lopulta edes huomaisi koko makua. Eipä se turhaan jäänyt maistelemaan vaan nielaisi suullisen saman tien.
Zésira itse istui ja katseli pulloja. Ister kurtisti kulmiaan nartun käytökselle. Ei se nyt yksin halunnut täällä juoda!
"No ota ny siekkii."
Se sanoi varsin käskevään sävyyn ja nyökkäsi puteleita kohti. Hop hop.

Re: Parane pian
Post by hitodama on May 4, 2009, 21:09

Isterin korkin järsiminen oli oikeastaan mitä ällöttävintä seurattavaa, mutta jostain syystä ei Zésira tuntunut saavan katsettaan irti uroksen puuhista. Koko pullo näytti uivan kuolassa, murentuneita korkinpaloja oli lennellyt sinne sun tänne, eikä vähiten itse juoman sekaan... Kenties nuorikolla oli jotakin piileviä masokistisia taipumuksia, olisi joku voinut todeta nähdessään tämän lasiseksi jämähtäneen katseen, jonka takaa pääsi aavistuksen verran pilkottamaan tarkoin peitelty inhon tunne.
Vasta puolikasvoisen kääntäessä yksisilmäisen katseensa naarasta kohden sai tämäkin revittyä itsensä takaisin maanpinnalle.
"Hyvä", hän vastasi yksinkertaisesti ja palasi tuijottelemaan lattialla olevaa pullokasaa. Ei hän tuntenut kovin merkittäväksi syytä, jonka takia sai kartanolla majoittua, kunhan vain niin saisi tehdä. Vaikka sitten joutuisi toimimaan toisen henkilökohtaisena tarjoilijana tai jotakin muuta yhtä miellyttävää.

Oman pullon korkkaaminen tuntui kuitenkin yhä vaikealta, vaikka Ister käskien koettikin Zésiraa hommassa kannustaa. Kieltäytyminen olisi kuitenkin saattanut hänet takaisin vastahankaisen laumattoman epäedulliseen asemaan, joten se ei sitten tainnut tulla enää kysymykseen. Vaimeasti ähkäisten kurottautui nuorikko puteleita kohden ja valikoi niistä hampaisiinsa sen, jonka päälle oli lentänyt vähiten limaista korkkiainesta.
Seuraten ilmeisesti paljon itseään kokeneemman toverinsa esimerkkiä asettautui Zésirakin sitten vatsalleen ja alkoi jäytää pullontuketta murusiksi. Melko ihmeelliseltä nikertämiseltä homma näytti, mutta lopulta nesteen voimakas haju pääsi luikertelemaan ulos säiliöstä. Naaraas tosin teki kyseisestä tuoksusta aivan omat päätelmänsä, jotka toisessa tapauksessa olisivatkin olleet varsin loogisia.
"Tässä on jotain vikaa", naaras totesi pidellessään pulloa etutassujensa välissä, "haisee jotenkin... Pilaantuneelta."

Re: Parane pian
Post by lara on May 4, 2009, 22:10

Ister valutti nestettä jo toistamiseen suuhunsa. Se nielaisi sen huuliaan nuoleskellen. Narttukin oli jo rohkaistunut juomien suhteen ja saanut näköjään jotain aikaiseksikin. Vaan eipä näyttänyt juoma kelpaavan. Tuli jotenkin Yadaneth mieleen. Kun uros oli koettanut tarjota sille viinaksia, oli keijunarttu ilmoittanut sen olevan pilaantunutta verta. Huvittavaa.
"Höpsis."
Sanoi puolikasvoinen läskiläjä huolettomasti.
"Ei se mittään vettä ookkaa. Sen kuulluu haista sille. Juo vaa."
Ister kehotti ja hörppäsi sanojensa vahvistukseksi hitusen omastakin pullostaan. Katsos nyt, ei tähän kuollut!

Re: Parane pian
Post by hitodama on May 4, 2009, 22:36

Zésira ei näyttänyt juurikaan sen varmemmalta, vaikka Ister kuinka vakuutteli pahalle haisevan liemen tuoksujen asiaankuuluvuutta. Siis ei kai kukaan oikeasti halunnut juoda jotain tällaista? Ei voinut olla terveellistäkään mitenkään, ei sitten millään.
Epäileväisesti naaras seurasikin, kuinka uros lipitteli punertavaa juomaa kitusiinsa. Mitähän Herrakin tällaisesta ajatteli?
Hetken vielä mielensä kanssa painittuaan mustaharjaksinen kuitenkin kallisti varovaisesti pulloaan niin, että outo neste pysyi vain vaivoin säiliönsä sisässä. Vielä viimeinen kulmienkurtistus, ennen kuin nuorukainen kostutti kielensä viiniin. Kyseinen toimenpide kuitenkin sai aikaan paljon huulien nuoleskelua ja nenän nyrpistelyä ensikertalainen suunnalta.
"Se maistuukin pilaantuneelta", Zésira totesi synkkänä. Ei kai Ister vain jotenkin yrittänyt vedättää häntä?
"Kuuluuko sen siis ihan oikeasti olla tällaista?" Mieleen putkahti kuitenkin myös jatkokysymys, joka ei näennäisesti liittynyt aiempaan kovin läheisesti. Yhteytensä niillä kuitenkin oli, ainakin nuorikon mielessä.
"Onko tämä ihmisten tekemää tai jotain?" Koska ihmiset tunnetusti tekivät kummia asioita, kuten jo aiemmin oli tullut keskustelussa todettua. Ja ihmisten osallisuudella kuulosti muutenkin olevan helppo selittää kaikenlaisia kummallisuuksia.

Re: Parane pian
Post by lara on May 4, 2009, 22:52

Kaikeksi onneksi Ister itse oli sen verran tottunut alkoholisti, ettei sillä ollut mitään ongelmaa. Toisaalta se kyllä pisteli mieluusti poskeensa hieman mädän lihankin. Helppoa ruokaa ei toki sopinut heittää hukkaan.
Pullosta oli vaikeaa juoda, sotkuistakin. Ei koiraeläinten suuta oltu suunniteltu tällaista varten. Nestettä valui Isterin leualta sen naaman valkealle osalle ja lopulta sen paksulle kaulallekin siteiden sekaan.

"Aa joo, ei se maku kovin hyvä ookkaa. Mut siis uso pois, ku vähän juot nii heti paranee! Ei sitä kohta ees maista."
Uros lupaili. Se kyllä tiesi alkoholin koostumuksen salat, joten kannatti nartun uskoa sitä. Zésiran kysellessä ihmisistä Ister naurahti jälleen kerran. Ei elämä, miten pöljä elukka!
"No tietty on. Ei tää ny mitää Herran suomaa hupia oo tietenkään."
Se naureskeli. Hassu ajatuskin, että hienot juomat jostain muualta kuin ihmisiltä tulisivat.

Re: Parane pian
Post by hitodama on May 4, 2009, 23:21

Varsin hämmästyneenä Zésira kohotti kulmiaan Isterin sanoille, joiden mukaan litkun maku parani ajan myötä. Nuorikko ei tosiaankaan ollut varma pitäisikö moista humpuukia uskoa vai ei, mutta ainakin se sai hänet uteliaaksi. Pitihän moinen ihme edes kerran elämässä kokea.
"Erikoista. Mutta ei kai siinä sitten mitään", naaras vastasi itselleen hyvin epätyypillisen huolettomaan sävyyn, kohauttaen vieläpä lapojaan sanojensa tueksi.
Rohkeutensa keräten nuorikko huokaisi syvään, ennen kuin kurottautui jälleen lipaisemaan tummaa nestettä kielellään. Vielä ei ainakaan maistunut yhtään paremmalta, mutta ehkä jo muutaman nuolaisun jälkeen. Ja vaikka viini tuntuikin suorastaan kirvelevän suussa, latki naaras urhoollisesti muutaman pienen kulauksen sisuksiinsa, kunnes pysähtyi vetämään henkeä. Vatsanpohjassa kipristi, mutta se saattoi olla vain pienen jännityksen aikaansaama reaktio, vailla sen suurempaa tekoa itse nesteen kanssa.

Enää ei jaksanut edes Zésira hermostua siitä, kuinka Ister jälleen sai aiheen naureskella hänen tietämättömyydelleen. Nolotti kyllä, mutta ei sitä tarvinnut toisen iloksi näytellä.
"Ihmiset tekevät outoja juttuja", naaras vain totesikin aiempia ajatuksiaan julki tuoden. Mistä hän nyt olisi voinut moista tietää, kun ei ollut koskaan aiemmin mitään ihmisten valmistamaa edes uskonut syövänsä tai ainakaan juovansa? Uutuusjuttuja tällaiset hälle olivat.
Pian valutti naaras taas hieman lisää viintä kielelleen, varoen kastelemasta pahanhajuisella liemellä komeita jalkakarvojaan. Se tästä nyt olisi puuttunutkin, että hän itsekin olisi alkanut haista samalta, kuin pullon sisus.
Kuvittelikohan hän vain, vai maistuiko aine jo hippusen paremmalta?

Re: Parane pian
Post by lara on May 4, 2009, 23:33

Niin se rohkaistui seuralainenkin eikä Isterin tarvinnut yksin juomiaan hörppiä. Se kallistikin uudemman kerran pulloaan ja kulautti kunnolla. Lämpimänä viini virtasi alas sen sisuksiin ja uros alkoi pikkuhiljaa jopa tuntea, kuinka se nousi hiljalleen päähän.
Nousuhumala oli paras vaihe, kun oli vielä jonkin verran tolkuissaan mutta silti juttua riitti ja nauratti. Joskin Ister saattoi tietyssä vaiheessa humalatilaansa olla seurasta riippuen myös väkivaltainen tai kiimainen. Tällaisena jyrän alle jääneenä siitä tuskin olisi kuitenkaan vaaraa.

"Hienoja juttuja!"
Ister korjasi.
"Näitä hienoja nesteitä ja tän hienon kartanon. Asseitaki."
Koirasusi kyllä piti kovasti kaikista asioista, joista sille itselleen oli jotain hyötyä, vaikka se ihmisten nössöä elintapaa kovasti halveksuikin. Eipä silti, jos Ister olisi itse kyennyt, niin ihan varmasti se olisi elellyt ihan samalla tavalla. Mutta eihän sitä muille tarvinnut kertoa.

Re: Parane pian
Post by hitodama on May 5, 2009, 0:06

Zésira ei rohjennut aivan uroksen tavoin nestettä hörppiä, vaan pikemminkin nuoleskeli pullonsuuta melko verkkaiseen tahtiin. Ei sillä, että hän olisi tarvinnut humaltuakseen varmasti puoltakaan siitä määrästä, mitä Isterin massakas keho ja tottumus aineeseen vaativat kyseisen tilan saavuttamiseksi.
Mutta mikä hulluinta, alkoi viini toden totta hiljalleen maistua hieman paremmalta! Tai ainakaan se ei enää kirvellyt yhtä paljon, mikä oli jo voitto sinänsä. Ei naaras voinut väittää yhäkään liemestä varsinaisesti pitävänsä, mutta jokseenkin hassuja juttuja se näytti saavan aikaan. Vatsan kipristely muuttui mukavaksi lämmöksi, eikä ennakkoluuloisuuskaan uutta kokemusta kohtaan puskenut enää pinnalle niin voimakkaana.

"No hienoja ehkä sitten", naaras myönsi päätään nyökäyttäen ja pitäen jälleen lyhyen tauon juomisessaan. Ihmeen hyvin hän oli onnistunut pitämään itsensä siistinä, eikä nestettä ollut valunut kuin hieman puiselle lattialle. Suupielet toki täytyi vähän väliä nuolla puhtaiksi, mutta se oli pieni hinta siitä, ettei näyttänyt ihan niin sottaiselta, kuin eräs runnottu puolikasvo.
"Ihme, ettei ihmiset vieneet näitä kaikkia mukanaan, kun lähtivät. Mutta onhan se meille ainakin hyvä", nuorikko pohti - ja hymyili lyhyesti. Ilme ei näyttänyt oikein istuvan Zésiran kasvoille, mutta siinä se nyt kuitenkin oli. Ei ivaavana tai halveksuvana, vaan ihan puhtaana virnistyksenä.

Re: Parane pian
Post by lara on May 5, 2009, 0:23

Hienot vaaleat, joskin hieman kellertäviksi sottaantuneet siteet alkoivat näyttää lähinnä siltä kuin uroksen haavat olisivat vuotaneet läpi. Kangas oli viinistä punaista ja haisi kamalalta, joskaan ei sitä tässä vaiheessa haistanut. Huomenna uros varmasti vaatisi Yadanethiä vaihtamaan siteet, sattui se miten paljon tahansa. Krapulaisena ei viinin löyhkä mitenkään herkulliselta tuntunut.

"No siis kato."
Aloitti Ister, jolla toki oli jonkinlainen vastaus kaikkeen.
"Mieti mikä homma kaiken tämmöse roudaamisessa ois ollu mantereelle. Tääl on ihan helevetisti tavaraa joka puolella. Ja sit jos joku oiski palannu tänne, nii oispa ainaki jottain oottamassa. Mutta onneks eivät palaa, koska myö nyt asutaan täällä."
Se esitelmöi. Jos uros olisi ollut ihminen, se olisi varmasti pitänyt etusormea pystyssä ja huitonut käsillään puhuessaan.
"Vaan en kyl pistäs pahakseni vaikka joku keksiski miten näitä tehhään. Ei voi ikuisesti varastotkaan kestää."

Re: Parane pian
Post by hitodama on May 5, 2009, 1:03

Alkaessaan taas latkia nestettä suihinsa tuli Zésira nuuhkaisseeksi pulloa hieman lähemmin ja sai ilokseen huomata, että maun lisäksi myös pilaantunut tuoksu oli lähes kadonnut matkoihinsa. Nuorikko ei osannut alkuunkaan selittää oudon ilmiön syytä, mutta totesi mielessään Isterin olleen täysin oikeassa. Ja niinpä hän jatkoi punaisen juoman lipittelyä varsin tyytyväisenä.
Samalla naaras toki kuunteli tarkkaavaisena - tai niin tarkkaavaisena, kuin alkava humalatila vain salli - uroksen turinoita ja nyökytteli jälleen olevansa samaa mieltä. Mitenköhän toinen mahtoikin tietää noin paljon kaikesta?
"Totta. Ja kun kai ne voi tehdä sitten siellä mantereella taas lisää kaikkea, mitä ikinä tarviikaan. Vaikka loputtomasti!" hihkaisi nuorikko häntäänsä heilauttaen. Mahtoi ihmisillä olla lokoisat oltavat, jos kaikki asuivat tällaisissa kartanoissa ja vain päivät pitkät lipittelivät kivoja juomiaan. Tai jotain.
"No kyllä ne nyt vielä aika kauan kestää. Näitä pulloja oli siellä kellarissa ihan hirmuisesti, minä näin kyllä. Ei niin paljon voi kukaan edes juoda", Zésira jatkoi ja tirskahti järkyttävän neitimäisellä tavalla. No, kyllä varastot olisivatkin kestäneet varmasti vaikka maailman ääriin, jos jokainen paikalle eksynyt olisi kilahtanut huppeliin yhtä vähästä, kuin raitaselkäinen nuorukainen.

Re: Parane pian
Post by lara on May 5, 2009, 22:14

Ister hörppäsi taas.
"Sinää sen sanoit."
Se nyökytteli. Jännä juttu humaltumisessa oli myös se, että kun humalan aste kohosi, sitä mukaa alkoi myös puhua yhä enemmän ja enemmän kirjakielellä ihan huomaamattaan. Mistä lie johtui, mutta niin se vain aina kävi.
"Koska siellä ihmisillä on paaaljon enemmän kaikkea tarpeellista."
Uros jatkoi ja kallisti taas pulloaan. Ohoi kun sitä pitikin nyt enemmän kallistaa ja humalassa juominen oli kamalan vaikeaa. Nestettä roiskui jo tyynyillekin.
"Mutta mieti kun kaikki nää tulee sinne ja kaikki vaan juo ja juo ja muut laumat tulee niin joskus ne loppuu vielä. Mutta minä toivon että ei minun elinaikana koska sitten ei ole enää juhlan aika."
Onneksi Ister oli aika riskialtis tapaus läskeineen ja taisteluineen, että sitä ongelmaa se tuskin ehtisi nähdä.

Re: Parane pian
Post by hitodama on May 13, 2009, 22:48

Päätään kallistaen Zésira räpytteli silmiään muutamaan otteeseen, kuin ei olisi aivan osannut sisäistää kaikkia Isterin lausumista sanoista. Ja jos nyt ihan totta puhuttiin, niin ei nuorukainen ehkä aivan kärryillä pysynytkään.
"En minä ainakaan keksi mitään tarpeellisia juttuja, joita ei täällä jossain jo olisi", naaras totesi kuonoaan nyökäyttäen ja pullonsuuta pikaisesti nuolaisten.
"Ihmisiltähän on siis jo aseet ja suojaa ja... Tätä juttua." Alkoholia, kertoivat nuorikon pullon pintaa raapaisevat kynnet, kun ei tuo yleiskielinen sana jaksanut juuri nyt mieleen muistua.
"Eihän sitä muuta tarvi. Mutta ehkä ihmiset sitten tarvitsee itse, tai jotain", Zés päätteli lapojaan kohauttaen. Koko ihmisjuttu oli hänelle kaikista selityksistä huolimatta yhä kovin hatara käsite, mutta juuri nyt se ei tuntunut häntä häiritsevän. Muutenkin naaraan tavanomainen ryppyotsaisuus näytti kivasti hukkuneen jonnekin iloliemen uumeniin, mikä sai puheen luistamaan paljon normaalia vapautuneemmin. Oli sinänsä ihan kivaakin, kun ei tuntunut tarpeelliselta miettiä jokaisen sanan ja lauseen mahdollisia seuraamuksia.

Viimein kallisti Zésirakin uroksen mallin mukaisesti pulloa vähän reippaammin, latki punaista nestettä parhaansa mukaan suuhunsa. Osa valui väistämättäkin lattialle ja etutassuille, eikä putelista ollut edes mikään helppo pidellä kiinni, minkä takia koko kapistus olikin livetä nuorikon otteesta. Lasiesineen kaulaan tarttuvat hampaat kuitenkin pelastivat tilanteen, eikä koko arvokas viinilasti päässyt lentelemään pitkin maastoja.
"Shinun pitää vartioida tarkemmin, ettei tule ketään shellaishia tänne. Paitshi minä, koshka minä olen..." suhisi naaras pullo suussaan, jääden kuitenkin pohtimaan kulmiaan kurtistaen vajaaksi jäänyttä lausettaan.
"Kiva?" tirskahti mustaharjaksinen lopulta häntäänsä heilauttaen. Eipä ollut koskaan aiemmin tullut tarvetta moiseen itsekehuskeluun, joten jopa humalassa moinen tuntui aika hassulta. Vaan pitihän sitä kuitenkin kyetä itseään sen verran mainostamaan, että pääsisi ehkä joskus toistekin kivalle kartsalle viettämään kivoja hetkiä kivan vahtimiehen kanssa.

Re: Parane pian
Post by lara on May 15, 2009, 23:38

"Voi kuule, ihmiset ovaat erikoisia otuksia."
Ister selitti nyökäyttäen tietäväisenä. Se hörppäsi pullostaan sanojensa vahvistukseksi ja sotki taas vähän lisää rinnustaansa viiniin.
"Vaan eipä tarvii meidän moisista huolehtia, kun ei niitä täällä oo."
Puolikasvoisen oli vielä pakko vähän jatkaa aiheesta kun kerran oli siihen taas siirryttykin.

Vai että kiva. Ister virnisti nartulle pullonsa takaa ja nyökkäsi suurieleisesti.
"Minun puolestani kaikki kivat ja... nätit nartut saa tulla tänne milloin vaan minua katsomaan."
Se lupasi ja hörppäsi pullostaan. Sillä sekunnilla se oli kuitenkin vetää juomansa väärään kurkkuun, kun humalan hidastamilla aivoillaan tajusi, mitä oli sanonut. Toivottavasti Zésira nyt ei ihan väärin käsittäisi! Narttuhan oli vasta kakara, ei Ister tuollaisilta pennuilta mitään sellaista halunnut. Ainakaan vielä. Eikä punaturkki edes ollut niin nätti kuin muutamat sen tuntemat, mutta ihan jees kuitenkin. Parempi kuin äitinsä.

Nopeasti uros pyrki paikkaamaan tilannetta kiskomalla esiin jonkun vanhan vartiotarinansa.
"Tieedätkö kerran minä olin täällä vartioimasha ja sitten tänne yritti tulla yksi susi sisään ilman lupia."
Ister aloitti. Sen pitäisi kyllä vähän siistiä tarinaa kellariseikkailujen ja öh epäonnisten taisteluiden osalta, mutta hyvä siitä tulisi.
"Sitten minä menin ulos ja shanoin että ei tarvitse kuule tänne yrittää tulla jos ei aashiaa ole. Sepä ei uskonut niin minä sitten päätin että jos ei hyvällä niin pahalla sitten, ja ajoin shen pois keihäälläni."
Hieno sankaritarina tittidii.

Re: Parane pian
Post by hitodama on May 16, 2009, 4:08

"Ei huolehdita ei!" Zésira huikkasi itsevarmasti samalla, kun koetti saada kaadettua lisää nestettä pullon sisuksista suuhunsa. Se ei sinänsä ollut mikään helppo temppu, sillä putelia piti viinin vähetessä kallistaa yhä enemmän, että sisältönsä pääsi ulos vankilastaan. Samalla oli kuitenkin taituroitava niin, ettei koko litku hulahtanut ulos yhdellä kerralla, mikä olisi ollut hyvin huono juttu. Tai no, olihan kaksikolla vielä edessään pullo jos toinenkin, mutta uuden korkkaaminen olisi tässä tilassa ainakin nuorikolle tuottanut jo varsin merkittäviä ongelmia.
"Mutta sitten kun minä menen mantereelle, minä otan niistä selvää ihan kaiken! Niistä ja niiden keksinnöistä. Siitä, miten tätä juomaa tehdään, ja kerron sitten sinullekin, kun tulen takaisin." Oli paljon mahdollista, että suuret lupaukset olisivat aamuun mennessä kadonneet tuhkana taivaille, mutta ainakin tällä hetkellä nuorikko tarkoitti jokaista uhoa täynnä olevaa sanaansa.

Isterin seuraava lausahdus saikin sitten jo ihmisjutut jäämään taka-alalle, Zésiran kasvojen vetäytyessä naurettavan leveään virneeseen, ennen kuin hän purskahti kovaääniseen nauruun. Oli vähän siinä ja siinä, miten nuori naaras jutun ymmärsi, mutta ei hän toki aivan idiootti ollut (vaikka nyt kovasti siltä näyttikin). Hieman sopimattoman kaiun omaava lausahdus vain sattui kuulostamaan hänestä mitä huvittavimmalta monestakin syystä: hän kun ei itse pitänyt itseään mitenkään "nättinä narttuna", eikä myöskään kyennyt ollenkaan kuvittelemaan itseään edes hetkellisessä suhteessa yhdenkään uroksen kanssa. Mirada oli kyllä pitänyt sanallisen uhkailun keinoin huolen siitä, ettei tulisi isoäidiksi ainakaan tämän elämän aikana.
"Pitää muistaa ssanoa, jos näen jotain nättejä narrttuja jossain", sai raitaselkäinen sanottua, kun lopultakin sai taltutettua naurunsa pieneksi hihittelyksi.

Jälleen kävi naaraan kieli latkimaan kivaa juomaa suihinsa, kun Ister alkoi turinoida jostakin vartiokeikasta jotakin. Alkuosa meni Zésiralta hieman ohi korvien, keskittymiskykynsä ollessa suuntautuneena lähinnä hankalasti käyttäytyvään pulloon, mutta lopun keihäsosuus sai hänet kääntämään katseensa takaisin urosta kohti.
"Ja sshitten keihäs teki sssiitä PLITS" - äänekäs tassunisku vasten puulattiaa - "möhjöä!" Okei, uros oli sanonut ajaneensa tunkeilijan pois, mutta moinen kuulosti kamalan tylsältä. Ei juttu ollut mitään ilman verisiä ruumiita!
"Tiesssitkö muuten, että kun jänishtä kuristaa ruossskalla, sen silmät voi pullissstua ulos pääshtä? Minä olen nähhnyt!" Tai sitten nuorikko oli kuvitellut näkevänsä, mikä oli viinipullollisen jälkeen ihan yksi ja sama asia.

Re: Parane pian
Post by lara on May 18, 2009, 20:50

Ister nyökäytti päätään varovasti, kaulan siteet ja ruhjeet eivät oikein antaneet tehdä rajuja liikkeitä, vaikka miten humalassa olisikin.
"Se on oikein!"
Uros myönteli.
"Sinun pitää vain tarkkailla milloin on paras sää lähteä ylittämään merta nyt."
Puolikasvo opasti. Se paljon tällaisista asioista joo tajusikin, mutta kivahan se oli päästä pätemään. Vaikka se kyllä edelleen vakaasti jossain mielensä perukoilla uskoi, että narttu hukkuisi merimatkallaan, mutta kännissä oltiin totta kai optimistisia minkä tahansa suhteen.

Hitto, Zésira kehtasi nauraa Isterille. Uros oli ensin vallan hämmästynyt reaktiosta, mutta pian sen naamalla oli lähinnä loukkaantunut ilme. Nauraminen oli tosi ilkeää! Seuraneidin kuitenkin luvatessa sanoa näteistä nartuista, koirasusi sai sekin hymyiltyä vinosti takaisin.
"Sano ihmeessä! Etenkin nyt kun minulla on todella tylshää täällä nyt kun ei voi mihinkään mennä."
Ister valitteli. Tilanne, jossa se voisi loikoilla tyynyillään muutaman nätin nartun ympäröimänä ja joku kantaisi kaiken tarpeellisen eteen olisi uroksesta itsestään varmasti mitä miellyttävin. Harmi, että sellaista tuskin koskaan tulisi tapahtumaan, mutta ainahan sitä sai haaveilla.

Penikka innostui khuulista keihästarinasta huomattavasti enemmän kuin koirasusi itse oli osannut kuvitellakaan. Hyvä niin, eipä ainakaan ollut mikään turha diivapentu tämä. Ister hörähti nartun esitykselle huvittuneena. No niin tosiaan.
"Oikeesti?"
Keltainen silmä tuijotti narttua kiinnostuneena, joskin alkoholin voimasta toisinaan väärille teille eksyen.
"Sinun pitää hakea joskush jänis tänne niin voit näyttää minullekin."
Puolikasvoinen ehdotti. Se ei ollut koskaan moista ihmettä päässyt todistamaan, kun ei ruoskaa käyttää osannut. Kuulosti kuitenkin äärettömän siistiltä.

Re: Parane pian
Post by hitodama on May 22, 2009, 22:39

Zésira suuntasi jälleen hieman harottavan katseensa kohti Isteriä ja katsoi urosta hieman kummeksuen. Hetken kuluttua kasvoille vaihtui kuitenkin päättäväisyydestä kielivä ilme, naaraan kohottaessa ryhtiään niin hyvin kuin makuultaan taisi.
"Ishter hyvä, minua eivät luonnonvoimat essstä!" naaras julisti harjastaan heilauttaen. Sellainen nopea liike tuntui päässä varsin kummalta, mutta hetken tauon jälkeen oli nuorikko valmis jatkamaan.
"Oli myrsskhy tai mikä tahansa, minähän sen lätäkön yli menen. Minä en mitään suothuisia ssäitä odottele!" Aivan sama jos siellä nyt vähän tuulisi tai jotain, kyllähän raitaselkäinen siitä selviäisi! Kaikki hänen tuntemansa koiraeläimet olivat aikoinaan Andriaanallekin uineet, joten kyllä hän sieltä aina pois kykenisi pulikoimaan.

Oman räkättämisensä keskeltä ei Zés juuri toverinsa loukkaantumisia ehtinyt huomata, hänen kiinnittäessä vajavaisen huomiokykynsä urokseen vasta tämän taas puhuessa.
"Ssanon sanon. Kerron, että täällä olisi sellainen isho ja komea vahtimiess, joka tarjoaa näteillhe neideille kivoja juomia." Sanojensa päätteeksi pyrskähti naaras vielä hetkellisen naurukohtauksen alaisuuteen, saaden kuitenkin nopeasti taas itsensä hillittyä. Tämäkin tosin vain siksi, että suu kaipasi sisuksiinsa lisää juomaa, jota nuorikon oli käytävä kuuliaisesti latkimaan.

Vaan mikä onnettomuus häntä kohtasikaan! Muutaman kulauksen jälkeen ei pullo valuttanut juojan saataville enää pisaraakaan, Zésiran jäädessä hetkeksi tuijottamaan kapistusta suu mutrussa. Viini oli loppunut.
"Jänish? Niin jänish! Tuon ja näytän vaikka heti, mutta ensssin otan vähän lisää tätä", kommentoi naaras Isterille, kun pääsi taas tilanteen tasalle. Naaraan katse suuntautui kohti pulloja ja kieli kävi nuolaisemassa huulia, kun humalatilan haitoista tietämätön nuorikko ponkaisi nopeasti seisomaan. Tasapainoaisti heitti kivasti kärrynpyörää ja epämääräisen kiljahduksen saattelemana kaatui mustaharjaksinen saman tien kyljelleen puolikasvouroksen vierelle.
"Ahaaa..." kuului raitaturkkinen pian pohtivan, eikä näyttänyt ihan hahmottavan missä oli lattia ja missä oli katto.
"Ehkä... Ehhkä haenkin shitten huomenna sen jänön", joutui koirasusi pian myöntämään. Kävely voisi olla melkoisen mahdotonta juuri nyt.

Re: Parane pian
Post by lara on Jun 1, 2009, 0:54

Ister toki kiltisti nyökytteli Zésiran suunnitelmille.
"Ei sinne voi kyllä olla niin pitkä matka, kun kukaan tänne tullut ei ole koskaan hukkunut."
Se pohti varsin älykkäästi. Olihan tuo ihan totta kyllä, ei saarelta varmaan yhtänä mereen hukkunutta piskiä löytynyt.

Uros nauroi nartun mukana ja hörppäsi pullostaankin. Harmi vaan, ettei sillä tässä kunnossa olisi näteille neideille muuta tarjottavaa kuin niitä kivoja juomia. No, ehkä tapaaminen voitaisiin hoitaa uudestaan, jahka uros olisi paremmassa kunnossa.
Pullon pohja alkoi hiljalleen häämöttää, ja Ister kurtisti moiselle kulmiaan. Harmin paikka, mutta uros ei tiennyt, viitsisikö se aloittaa toista pulloa. Nykyään se tiesi aika hyvin omat rajansa, eikä se halunnut oksennella huomenna ympäriinsä tässä kunnossa. Se kaikki menisi sen pedille kuitenkin.

Zésira nyt joka tapauksessa oli kännissä kuin käki. Se oli jokseenkin hupaisaa seurattavaa. Tuollainen nuori ääliö ensi kertaa juomassa ja heti meni överiksi.
"Se on oikein!"
Puolikasvoinen kannusti narttua, kun tämä päätti ottaa vielä toisenkin pullon. Ehkä Ister voisi jakaa sen punaturkkisen kanssa. Zésira ei kuitenkaan onnistunut oikein hankkeessaan, vaan huiskahti melkoisella vauhdilla ilman halki kohti Isteriä. Uros valmistautui jo varsin epämiellyttävään yhteentörmäykseen, mutta kaikeksi onneksi narttu mätkähti vain sen vierelle. Koirasusi remahti varsin kovaääniseen nauruun, olihan Zésira ollut aika huvittava äsken.
"She voi olla ihan hyvä."
Tuossa kunnossa narttu tappaisi itsensä jo kuistin portaissa. Taittaisi niskansa vielä.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Jun 3, 2009, 14:44

"Vhain shurkimuksset hukkuvat!" Zésira julisti tietämättä itsekään, mistä oli moisen ajatuksen päähänsä saanut. Se tuntui kuitenkin kovin loogiselta, ja johti väistämättä seuraavaan mietteeseen: "Ei, ei kun on ihan shurkeaa ylinpäätään kuolla! Herraa tai ei, kuoleminen ei..." Lyhyt mietintätauko ja yritys kohdistaa katsetta kohti Isteriä. Ei muuten onnistunut järin hyvin se.
"...kannata."
Vaikkei sanoissa enää ollut päätä eikä häntää, kuulosti naaras hyvin itsevarmalta, virneensäkin halkoessa leveänä nuorikon kasvoja. Tuntui kivalta olla fiksu ja puhua fiskuja asioita. Miksiköhän ihmeessä hän ennen oli ollut niin vaitonainen, kun lörpöttely kerran tuntui näinkin mieltäylentävältä hommalta?

Kaaduttuaan rähmälleen melkein Isterin kylkeen näytti viimeinenkin tajunnanripe kuitenkin jättänen Zésiran taakseen, eikä naaras voinut kuin naurahdella uroksen mukana tietämättä lainkaan, mikä edes oli näin hauskaa. Pää heitti kärrynpyörää ja lattia aaltoili hauskasti, mutta siltikin nuorikon ajatuksiin mahtui vain yksi ajatus: lisää viiniä oli saatava.
"Jhhosh ykssi pullo..." lahkolainen tapaili, ja mitään äskeisestä oppimattomana yritti loikata nopeasti jaloilleen. Tassut eivät menneet läheskään sinne, minne olisi pitänyt, ja kimeän kiljahduksen saattelemana putosi koiraeläin takaisin lattialle. Tällä kertaa päänsä kuitenkin kolahti armollisesti vasten lattialautoja, ja aivot päättivät sulkea putiikin tältä illalta. Uroksen vieressä velttona retkottaen alkoi yleensä niin hillitty naaras tuhista sammuneen syvää unta.

// Joo nyt riitti juomingit tuon osalta. ='D Harppaile ihan vapaasti seuraavaan aamuun tai johonkin vastaavaan, ei tuo tuosta enää vähään aikaan herää. //

Re: Parane pian
Post by lara on Jun 3, 2009, 15:08

[[Hieno tyttö kun heittää kunnon ensikännit sammumisineen kaikkineen : D Ister-sedän opetuslapsi. Joku Mirada ois varmaan riemuissaan jos se löytäs sen tosta nukkumasta... mmmh tästähän saisi hienoja sarjispätkiä vaikka millä mitalla]]

Narttuhan laukoi sellaisia viisauksia itsekin, ettei mitään rajaa. Vaan totta joka sana, Ister alkoi vähitellen pitää Zésiraa yllättävän fiksuna otuksena ikäisekseen.
"Tuota minäkin olen aina ajatellut."
Lihava koirasusi nyökytteli nartun suuntaan. Siksi se ei ollutkaan antanut itsensä kuolla taistelussa vielä tähänkään päivään mennessä. Olihan sitä kuitenkin olemassa paljon koettavaa ihan tässä elämässäkin vielä.

Ister piti melkoisen yllättävänä sitä, että Zésira kuitenkin halusi vielä hakea lisää viiniä, vaikka oli jo kertaalleen lyönyt maihin melko taidokkaasti. Koirasusi seuraili katseellaan nartun toimia, joutui taas hetken aikaa pelkäämään, että saisi toisen niskaansa, ja oli suunnattoman helpottunut, kun niin ei käynyt. Narttu kuitenkin jäi makaamaan maahan varsin elottoman oloisena.
"Ööö... Narttu?"
Ister kokeili, ja koetti saada silmänsä kuriin niin, että olisi nähnyt penskan hengittävän. Ei onnistunut, mutta sen verran raskaasti Zésira hengitti, että Ister kyllä kuuli tuon olevan vielä hengissä.
"No shiihen sitten shammuit."
Se irvitsi itsekseen. Eipä tässä nyt yksin viitsinyt enää juhlia. Koirasusi painoi sekin päänsä viinistä kosteille tyynyilleen ja alkoi nukkua humalaansa pois.

Edes Ederan kartanon likaiset ikkunat eivät riittäneet estämään auringonvalon pääsyä sisätiloihin. Ei voinut olla kovinkaan myöhä, mutta Ister heräsi inhottavaan janontunteeseen ja lievään pahoinvointiin. Irvistäen se raotti silmiään. Ei tässä mitään voinut. Viini haju sen siteissä ja tyynyillä sai uroksen voimaan pahoin ja sen oli nälkä. Ja jano. Suu tuntui tahmealta, kun kieltä maiskautti. Paha maku suussa kertoi paljon siitä, mitä eilen oli tullut tehtyä.

Lattialla aivan uroksen vieressä näkyi makaavan joku muukin. Ister kurtisti kulmiaan näylle. Se kyllä muisti, että oli juonut tuon nartun kanssa, mutta että se oli sitten tuohon päätynyt. Nopeasti koirasusi palautti mieleensä tilanteen, jossa juhlat olivat loppuneet aivan liian aikaisin. Se selvensi asioita melkoisesti.
Eipä tuosta kamalasti iloa ollut, Ister tarvitsisi jonkun huomattavasti eläväisemmän tyypin kiskomaan likaiset pehmukkeet pois ruhonsa alta, tuomaan vettä ja ruokaa sekä vaihtamaan siteet. Miksei Yadaneth voinut koskaan olla paikalla silloin, kun sitä olisi kaikkein kipeimmin kaivattu? Mokoma feikkikeijukainen ilmaantui aina vasta sitten, kun uhri oli joutunut kärsimään heikosta tilastaan pitkän aikaa ja oli kuolemaisillaan.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Jun 3, 2009, 16:56

// Hahahihi, en tiedä kummasta Mirada tekisi ensiksi silppua, Isteristä vai Zéssistä. XD //

Aika kului olemattomana humalaisen uinuessa, ja vasta Isterin alkaessa osoittaa jotakin heräilyn merkkejä ynähti Zésirakin merkiksi siitä, että oli kuin olikin selvinnyt hengissä hurjasta kokemuksesta. Jonkin aikaa naaras vielä tuhisi, mutta lopulta jyskytti hirvittävä päänsärky hänet hereille. Nuorikko ei kuitenkaan tahtonut missään nimessä avata silmiään saati ajatellakaan nousemista, joten hän koetti itsekseen hymisten kietoa itseään lämpimälle kerälle.
Asentoa vaihtaessa hänen tassunsa kuitenkin otti johonkin, jonka jokin kaukainen ajatus väitti tunnistavansa toiseksi koiraeläimeksi. Uni haihtui sen sileän tien, ja Zésiran räväyttäessä silmänsä epäterveellisesti auki joutui hän melkein kiljaisemaan kivusta, jonka näköelimiin tunkeutuva valo toi mukanaan. Naaras kuitenkin pakottautui suuntaamaan tuskasta säkenöivän katseensa kohti möykkyä, joka hetken siristelemisen jälkeen muuttui Isteriksi. Osa eilisen tapahtumista valui hatarina muistoina naaraan mieleen, osittain palautuneen näkökyvyn, mutta osittain myös heränneen hajuaistin saattelemana. Hän ei tiennyt haisiko huone, lattialla makaavat pullot vai hän itse niin kamalalta, mutta tuoksu sai yhtäkaikki hänet voimaan kovin pahoin. Mutta mikä tärkeintä, hän ei tainnut olla missään välittömässä vaarassa. Ei, ennen kuin äitinsä löytäisi hänet.

"Hei", kuiskasi Zésira hetken kuluttua rauhoittuneena Isterille samalla, kun ryömi jäykästi kauemmas toisesta, kohti jonkin matkan päähän jäänyttä ruoskaansa. Hän ei käsittänyt kuinka oli voinut jättää aseen pois ulottuviltaan, ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt. Mitä se juoma oli oikein tehnyt hänelle?
"Ulos", jatkoi naaras yksisanaista suhinaansa ja kaappasi aseen puisen varren hampaidensa väliin. Hän tulisi todellakin antamaan ylen, eikä hän todellakaan tulisi tekemääni sitä tässä. Siksipä hän lähtikin silmiään lähes kiinni pitäen hiipimään hitain askelin kohti avoimena odottavaa ulko-ovea. Mennessään ei naaras vilkaissutkaan kohti puolikasvourosta.

Jonkin ajan kuluttua asteli Zésira takaisin sisään ja näytti saaneen jo jonkin verran ryhtiään takaisin. Myrkyn poistaminen vatsasta, raitis ulkoilma ja suihkulähteestä nopeasti juotu vesi olivat tehneet terää. Hän ei kuitenkaan voinut jättää vielä Isteriä oman onnensa nojaan, ei sitten millään. Hänen oli ensin varmistettava yksi asia.
"Miten voit?" naaras kysyi päästessään uroksen huoneen ovelle. Ei, kyseessä ei ollut varsinaisesti juuri se kysymys, mikä hänen mieltään poltti, mutta ei sitä voinut noin vain läjäyttää esille. Ensin olisi hyvä hieman leikkiä kohteliasta, oli olo sitten kuinka kamala tahansa.
Zésiran katsellessa likaantuneisiin siteisiin kiedottua toveriaan, ei hänen huulillaan väikkynyt enää eilisestä tuttua hymyä. Tunteet olivat hänen kasvoiltaan kadonneet sinne, mistä olivat ikinä tulleetkaan. Vaikka silmänsä olivat verestävät ja harjaksensa sotkuinen, oli hän kuitenkin jälleen se sama tuima nuorukainen, kuin mitä ennen pulloon tarttumista.

Re: Parane pian
Post by lara on Jun 3, 2009, 17:20

Kas, alkoihan se narttukin lopulta heräillä. Koirasusi katseli varsin uteliaana toisen suuntaan. Sitä kiinnosti, mitkä olivat ensikertalaisen fiilikset näin aamutuimaan.
"Huomenta."
Se irvisti laimeasti. Ennen kuin uros ehti tiedustella nartun tilaa, toinen olikin jo seikkailemassa kohti ulkomaailmaa. Ihan hyvä kyllä vain, eipä ainakaan oksentaisi sisään. Ister oli varma, että se antaisi itsekin ylen, jos joku muu tekisin niin samoissa tiloissa sen kanssa.
Toivon mukaan Zésira kuitenkin tulisi takaisin vielä. Ister kaipaili vähän apuja.

Uroksen piristykseksi narttu astelikin takaisin tunkkaiseen ja haisevaan huoneeseen jokseenkin reipastuneen oloisesti.
"Paskasti."
Ister naurahti kuivakkaasti.
"Mut vissiin paremmin ku sie. Olit kyl eilen sen näkönenki, et vois tulla kiva aamu."
Koirasusi itse oli niin monta humalakertaa kokenut ja muidenkin sekoiluja katsellut, että tiesi kyllä, milloin aamulla laattailtaisiin ja milloin ei.
Sen naamalle nousi hieman vaivaantunut ilme. Harmitti kysyä apua joltain tuollaiselta nartulta, mutta eipä kai sitä muutakaan voinut.
"Luuletsie, et saisit tänne tuotuu vettä? Tai ruokkaa? Osaat sie vaihtaa näitä riepuja?"
Uros ei halunnut edes kuvitella, missä kunnossa likaiset, märkivät haavat tänään olisivat. Varmasti oikein herkullisen näköisiä, aivan. Se ei jaksanut oikein uskoa, että narttu saisi mitään metsästettyä tuossa kunnossa, mutta kyllähän sitä aina kannatti kysyä.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Jun 4, 2009, 13:23

Ilmeettömänä, joskin edelleen hieman huojuvana Zésira nyökkäsi Isterin vastaukselle tämän voinnista. Jos toisesta tuntui puoleksikaan siltä, miltä naaraasta itsestään, ei hän voinut väittää vastaan. Varsin paska olo kyllä oli.
"En minä tiennyt..." nuorikko mumisi melkeinpä itsekseen, kääntäen hetkeksi katseensa huonetta valaisevaan, likaiseen ikkunaan. Häntä harmitti tajuta, että Ister oli kaikesta päätellen ymmärtänyt etukäteen juoman aiheuttavan heille tällaisen olon. Eikö uroksella ollut sen vertaa tajua, että olisi estänyt melkein pentuikäistä toveriaan juomasta itseään kaatokänniin? Eipä vissiin sitten.

Murjotettuaan hetken vaitonaisena oli raitaselkäinen asettautumaisillaan istumaan, mutta Isterin pyytävä ääni pysäytti hänet paikoilleen. Niinpä Zésira tyytyi nojaamaan oven karmia vasten ja kääntämään muka vastahakoisesti katseensa kohti puolikasvoista.
"Vettä voin hakea, jos on siihen astia ja rievut vaihtaa, jos sinulla on uusia tilalle. Ruoasta en tiedä, mutta voin yrittää etsiä", naaras vastasi täysin totuudenmukaisesti. Hän tekisi kaiken pyydetyn vieläpä varsin mielellään, kunhan toinen vain lupaisi hänelle erään asian. Asian, jonka takia naaras oli tullut takaisin tunkkaiseen kartanoon.
"Sinun pitää kuitenkin luvata yksi juttu." Lyhyt tauko; liekö sen tarkoitus herättää toisen mielenkiinto vai antaa nuorikolle aikaa kerätä rohkeutta, sitä ei naaras itsekään varmasti tiennyt.
"Et saa ikinä kertoa äid-- Sanguinaria Miradalle tästä. Et ikinä. Vaikka se lupaisi tai tekisi mitä." Jos Mirada saisi pienintäkään vihiä kaksikon ryyppyjuhlista, olisi siinä hengenlähtö lähellä itse kullekin. Sen varmasti Isterkin ymmärsi.
"Lupaathan?" vannotti ruoskankantaja vaihtaen asian painoarvoa korostaakseen puheensa lahkokielelle. Tämä oli ihan oikeasti elämän ja kuoleman kysymys.

Re: Parane pian
Post by lara on Jun 4, 2009, 19:09

Ister naurahti kuivakkaasti nartun muminoille.
"Sen oppii arvioimaa aika hyvin, ku pari kertaa kokkeilee ja mennee yli."
Uros neuvoi kokemuksen syvällä rintaäänellä.
"Ja kato sit kun pari kerttaa otat uusiks nii ei se ees vaikuta tolla tavalla enää."
Se jatkoi. Eihän puolikasvo itsekään enää yhdestä pullollisesta kunnon krapulaa saanut - sellaisen pienen vain, joka meni ohi, kun sai vettä ja ruokaa. Tosin Ister oli Zésiraa huomattavasti massiivisempikin, mutta kuitenkin.

Lihava uros huokaisi laimeasti, kun narttukin myönsi sen tosiasian, ettei ruoan hankkiminen varmasti ihan helpointa olisi. Olikin pitänyt syödä se Yadanethin lintu eilen, sille olisi ollut tänään paljon enemmän käyttöä.
"Tääl on kippo... tuolla näköjää. Ja jos ei siel suunnalla lissää rättejä oo, nii sit vissii jostai keittiön suunnalta tai jostai pitäs löytyy lissää. Sieltä niitä yleensä haettaan. En kyl tiiä tarkemmin, kun en oo päässy oikein mukkaan tässä."
Ister nyökkäsi päällään nurkkaan, jossa lojui hieman risainen kuppo. Siinä pysyi kyllä vesi sen verran hyvin, että sisätiloihinkin sai tuotua edes vähäsen. Koirasuden harmiksi Zésira ei kuitenkaan lähtenyt heti matkaan, vaan jäi pyytelemään varmistuksia. Ister tuhahti ja pyöräytti ainokaista silmäänsä sen oloisena, että nyt narttu tyhmiä pyyteli. Kuvitteliko se oikeasti, että se antaisi Miradalle syyn hakata itsensä uudemman kerran vain siksi, että oli hitusen avittanut penskaa alkoholijuomiin tutustumisessa?
"No en. Nyt mee kuule jo. Ja tuo uus tyyny, jos sattuu vasttaan."

Re: Parane pian
Post by hitodama on Jun 8, 2009, 22:22

Isterin sanat uusintakierroksesta saivat epämiellyttävät väreet kulkemaan Zésiran selkää pitkin. Tällä hetkellä ajatus tuntui vähintäänkin typerältä; miksi kukaan joi tuota litkua, jos kerran tiesi sen epäedulliset vaikutukset? Vaikka totta kyllä, ei Ister näyttänyt olevan yhtä huonossa kunnossa naaraan kanssa, joten kai sitä sitten tosiaan kaikkeen ajan kanssa tottui. Nuorikko ei kuitenkaan uskonut, että hän tahtoisi alkuunkaan tottua tällaiseen pippaloimiseen.
"En tiedä, tuleeko ikinä kyllä uusiksi otettua..." mustaharjaksinen nurisi yhä jokseenkin, noh, krapulaisen kuuloisena. Sattui ja tuntui pahalta, joten ei tuntunut mitenkään kovin kivalta kuunnella vielä viisauksia raadellulta ihrakasalta. Ei sillä, etteikö naaras olisi jollain oudolla tavalla Isterin seurassa jopa viihtynyt, mutta juuri nyt se ei paljoa lohduttanut. Toveruus ei päänsärkyä parantanut.

Vaikkei sitä ulospäin näyttänytkään, kuunteli Zésira tarkasti Isterin jakelemat ohjeet yhden sun toisen tavaran sijaintipaikasta ja painoi ne tiiviisti mieleensä. Katsekin kulkeutui vaivihkaisesti kohti uroksen osoittamaa kippoa, ja tukahdutettu huokaisu pakeni ulos naaraan nenän kautta. Ei hän saisi tuota mitenkään pidettyä pystyssä niin, että siinä pysyisi jotain sisälläkin. Ei tässä tilassa.
Isterin kuitenkin lopulta luvatessa pitää tiedon heidän ryyppyretkestään poissa Miradan tiedosta, kääntyi Zésira jo huomattavasti myöntyväisempänä puolikasvoista kohden.
"Eiköhän tuossa... Sohvilla jotain tyynyjä ole", naaras totesi häntäänsä lyhyesti heilauttaen. Ja vaikka pahalta tuntuikin, laski raitaselkä ruoskansa huolellisesti seinän vierelle: se suussa ei tulisi kyllä tästä kantojuhtana toimimisesta yhtään mitään.

Aseensa hylättyään asteli Zésira nurkkaan, jossa oli kuin olikin vanhan kipon lisäksi melkein puhtaita sidetarpeita. Naaras nappasi pari riepua suuhunsa ja vei ne Isterin vierelle myöhempiä toimepiteitä odottamaan.
"Kokeile, jos saat yhtään otettua vanhoja siteitä irti, niin minä autan sitten laittamaan uudet", nuorikko komensi ja nappasi toisen lattialla lojuvista tyhjistä pulloista suuhunsa. Se mukanaan hän suuntasi kohti pihalla odottavaa lähdettä, ja perusteellisen huuhteluoperaation jälkeen oli pullo puolillaan puhtaasta vedestä. Hyvin varoen kiikutti naaras pullon nesteineen taas takaisin kartanoon ja laski sen huokaisten uroksen eteen. Yksi tehtävä suoritettu, noin miljoona ja kaksi hommaa jäljellä. Seuraavaksi käytäisiin törkyisten siteiden kimppuun.

Re: Parane pian
Post by lara on Jun 8, 2009, 23:25

"Mmm. Noin kaikki sannoo ku niil on krapula, mut ei ne sit kuitenkaa malta olla ottamatta."
Se virnisti keltaiset hampaat välkkyen. Ister oli itsekin ollut miljoona kertaa pahemmassa kunnossa, mutta sitten joku veikkonen kaivoi pullon esiin ja siihen oli pakko tarttua ja siitä oli pakko juoda. Minkäs teit, kun massa vei mukanaan! Eikä käynyt kieltäminen, etteikö humalatila olisi ollut mitä hupaisinta aikaa elämässä. Seuraukset vain oli kestettävä.

Lihava uros seuraili Zésiran puuhastelua malttamattomana. Jestas sentään, mene jo, narttu! Se halusi vettä ja se halusi ruokaa ja puhtaita siteitä ja tyynyjäkin se halusi. Niin että juokse ulos ja tuo sitä vettä hop hop.
Lopulta narttu sitten lähtikin, Ister nyökkäsi sille merkiksi, että oli kuullut kehotuksen. Se tiiraili punaturkkisen perään niin kauan, kuin vain pystyi ja jäi sitten yksin. Huokaisten uros alistui yksinäisyyteensä ja alkoi tutkia, saisiko se taivuttua jotenkin niin, että saisi pari riepua puretuksi pois.

Siinä ajassa, jonka Zésira oli poissa, se sai vaivoin näperreltyä yhden etujalkansa kyynärpäätä ympäröineen rätin joten kuten pois. Kaulaansa se ei tietenkään yltänyt, ja sen valtaisan keskiruhon ympäri kulkevaa pitkää liinaa tuskin kannatti edes lähteä yrittämään poistaa. Sellainen vaatisi seisomista, eikä Ister siihen kyennyt. Ei tässä kunnossa.
Zésira kiikutti sen eteen pullon, joka oli täytetty uudella nesteellä. Ister haisteli pullon suuta irvistäen.
"Toivottavasti täst on maku lähteny paremmin ku tää haju."
Ainahan pullojen kaulaan makua jäi, ei sille voinut mitään. Mutta parempaa tämäkin kuin ei mitään. Varovasti Ister latki vettä pullon suusta. Kylmä ja tuore ulkoa haettu vesi maistui vallan harvinaisen hyvältä.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Jun 10, 2009, 23:47

Hetken Zésira näytti jopa pohtivan Isterin sanasia viinin viehätyksestä, mutta kohautti kuitenkin hetken kuluttua lapojaan. Ei sillä, etteikö hän olisi puolikasvoista uskonut, mutta sitä vastoin hän epäili vahvasti, ettei itse saisi enää mahdollisuutta tekoaan uusia. Mirada ei jättäisi tytärtään silmistään ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen, jahka vain tämän taasen löytäisi. Eikä Zésira itse tahtonut kautta uskaltanut emoaan uhmata niin julmasti, että olisi tämän alituisesta seurasta suoranaisesti kieltäytynyt. Se olisi voinut olla varsin... Epäterveellistä. Ja lisäksi moinen teko olisi uhmannut myös Tartaroksen tahtoa, mikä taas olisi ollut jo poliittinen itsemurha. Sen verran jopa alle vuoden ikäinen penikkakin tajusi.

Isterin alkaessa tutkia Zésiran tälle kiikuttamaa pulloa seisoi nuorikko muutaman hetken verran toimettomana, pohtien miten saisi ikinä sidottua uusia siteitä toisen ylle. Ei hän ollut mihinkään hoitotoimenpiteisiin tottunut: hänet oli koulutettu voittamaan taistelunsa, ei parantelemaan runnotuksi tulleen haavoja.
"On lähtenyt", naaras vakuutti ja oli lisäämäisillään maininnan siitä, että oli itse jo nestettä maistanut, mutta sulkikin kesken kaiken suunsa. Tiedä sitten mikä siinä oli, mutta jotenkin tuntui hieman liian epämääräiseltä, että hän joi samasta pullosta itseään vuosikausia vanhemman uroksen kanssa. Jokin kyseisessä ajatuksessa vain sai kulmat rypistymään ja suupielet kiristymään epämiellyttävästi.

Mutta uroksen lipitellessä vettään lähti Zésira vielä käymään olohuoneen puolella, naaraan palatessa sieltä mukanaan yksi sohvalla lojuneista tyynyistä. Se haisi homeelle, kuten kaikki muukin kangasmateriaali tällä saarella, mutta oli muutoin melkeinpä hyvässä kunnossa. Senkin raitaselkäinen laski muiden tavaroiden tavoin Isterin eteen toivoen, ettei puolikasvo löytäisi siitä mitään sellaista valitettavaa, jonka takia hänen olisi määrä hakea uusi tyyny jostakin kauempaa. Jossakin meni sentään raja nuorikon palvelualttiudessakin.
"Jos otetaan näistä siteistä irti vielä tuo kaulasi ympärillä oleva, kun se on aika... Likainen. Ja sidotaan uudestaan sitten se ja tuo jalkasi", mustaharjainen ehdotti nyökäten viimeisen sanan kohdalla kohti sitä Isterin koipea, josta tämä oli saanut itse kangotettua vanhaa sidettä irti.

Re: Parane pian
Post by lara on Jun 11, 2009, 0:07

Ister sai jopa uuden tyynyn. Kylläpä palvelu kauniisti tänään pelasi! Juotuaan se sysäsi pullon syrjään ja repi vaivalloisesti tyynyn edestään pois. Se haisi pahalta. Viiniseltä. Tyyny oli osittain sen rinnan alla, mikä ei helpottanut urakkaa ollenkaan. Se kuitenkin onnistui, paiskasi likatyynyn menemään ja kiskoi Zésiran tuoman homeisen tyynyn tilalle.
Nyt oli parempi.

Selvät sävelet paikkailullekin oli. Puolikasvoinen nyökkäsi.
"Joo. Ei noit muita taija irti saahakkaan."
Eikä se edes olisi antanut ottaa pois takakoiven sidettä ilman sieniä ja muuta jännää. Varpaantyngät tarttuivat kiinni kankaaseen, sen irti repiminen tekisi pahasti kipeää.
Se kohotti päätään niin, että nartun olisi helpompi ottaa vanha side pois. Sekin haisi viiniltä ja oli likainen kuin mikä. Ihan hyvä saada vaihdeltua.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Jun 11, 2009, 1:07

Isterin paiskoessa pulloja ja tyynyjä ympäri kämppää, koetti Zésira vain pysytellä mahdollisimman hyvin poissa toisen tieltä. Hän ei tahtonut saada likarättejä sun muita inhotuksia päin näköä; jo niiden vaihtaminen tuntui pelkkänä ajatuksenakin tarpeeksi ikävältä. Vaan luvattu mikä luvattu, eikä naaraalla ollut tapana sanojaan syödä.
"Selvä", nuorikko myöntyikin lyhytsanaisesti uroksen hyväksyttyä hänen suunnitelmansa.
Sen kummempia enää aikailematta potki mustaraitainen yhden jo irroneen siteen kauemmas, ja kävi hieman kömpelösti sekä varsin vaivautuneesti kiertämään uutta käärettä uroksen etujalan ympärille. Kangas ei tuntunut asettuvan paikoilleen sitten millään, eikä operaatiota ainakaan helpottanut se, ettei Zésira tuntenut järin suurta houkutusta katsoa jalan haavoja kohden. Hänen vatsansa tuskin olisi kestänyt mätää pukkaavia rupiarpia juuri nyt.

Lopulta oli side joten kuten paikoillaan, ei kovin pysyvästi ehkä, mutta ainakin Zésiralle se riitti. Puhahtaen naaras nousi ylös ja katsoi pää kallellaan työnsä tulosta.
"Ehkä se... Mikä se oli, Yada? Niin se voi sitten kai laittaa nämä paremmin, jos on tarvetta." Pakko oli myöntää, että tarvetta luultavasti olisi. Mutta hälläväliä, ainakin naaras oli yrittänyt parhaansa! Ei sitä nyt vain kaikessa voinut mestaria olla.
"Sitten se kaula vielä", nuorikko jatkoi ja kääntyi korviaan luimistaen Isterin puoleen. Ellei kyseinen side olisi ollut niin kertakaikkisen törkyinen, olisi ruskeaturkki voinut ehdottaa vaihto-operaation keskeyttämistä, sillä siitä tulisi kieltämättä varsin mielenkiintoista.
Hammastaan purren asteli Zésira kuitenkin Isterin vierelle ja asetti varoen toisen etutassunsa tämän selälle. Kangas oli sidottu kiinni uroksen niskan puolelle, josta nuorikko lähti hitaasti solmua hampaillaan aukomaan. Oi kun oli rattoisaa.

Re: Parane pian
Post by lara on Jun 11, 2009, 1:22

Kaikeksi onneksi koipisteen asettelu ei juurikaan tehnyt kipeää. Zésira sitoi sen kovin löysälle. Pitäisipä kuitekin bakteerit loitolla ja estäisi haavan vuotamisen, jos se sattuisi aikeamaan.
"Eiköhän se laita."
Ister nyökkäsi. Yadaneth saisi hepulin kun näkisi, missä kunnossa paikat olivat, ja että sillä oli uusia, löysiä siteitä. Se oli kerran onnistunut pahoittamaan nartun mielen ryyppyreissullaan, ja vähän arvelutti, mitä nyt tapahtuisi. Tuskin keijusiipi sitä kuitenkaan oman onnensa nojaan viitsisi jättää. Oli se sen verran tunnollinen kaveri.

"Joo."
Ister myöntyi. Kaulahan se tässä pahin olikin. Narttu rämpi lähemmäs, pukkasi jalkansa Isterin ihraisen selän puolelle. Uros urahti vaimeasti, vähän teki kipeää tuollainen. Onneksi se oli kuitenkin vankkaa tekoa, niin ei kovin pahalta tuntunut.
"Saat sie sen?"
Se tiedusteli malttamattomana. Ronklaus tapahtui kovin hitaasti. Paksulla uroksella itsellään ei ollut mitään hajua siitä, miten sen rievut oli kiinnitetty. Kunhan vain kestivät.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Jun 11, 2009, 2:05

Isterin hoputtaminen ei ainakaan edistänyt hankalaa työtä millään tavalla, pikemminkin se sai Zésiran itsensäkin toivomaan enenevässä määrin koko homman olevan mahdollisimman pikaisesti ohi.
"Saan saan", naaras mutisi suu täynnä vaaleankellertävää kangasta.
Lopulta nuorikko kyllästyi näpertämään hienon solmun kanssa ja kiskaisi viimeisen kiinni olevan kohdan auki niin, että vanha kangas repesi mukavasti risahtaen auki. Zésira ei osannut arvella oliko Yada aikonut pestä siteet ja käyttää niitä vielä uudestaan, mutta juuri nyt se oli mustaharjaksiselle aivan yksi lysti. Kyllä tuo mystinen hoitaja varmasti jostakin uusia kangassuikaleita saisi hommattua; ja vaikka ei saisikaan, se ei ollut Zésiran ongelma sen ensimmäiselläkään tavalla.

Nopeasti naaras keri sotkuisen sidoksen irti Isterin kaulalta ja heitti sen kauemmas haisemaan. Samassa hänen katseensa kuitenkin nauliutui haavoihin, joita kangas oli peittänyt. Vaikkei tuijotus kestänyt loppujen lopuksi kauaakaan, ehti inhosta kielivä ilme välähtää nuorukaisen kasvoilla. Oli tosiaankin varsinainen ihme, että puolikasvo oli ylinpäätään enää hengissä.
"Nuo kaipaisivat kyllä puhdistusta, mutta en minä... Sellaista osaa", Zésira totesi laskiessaan katseensa puhtaisiin siteisiin, joista yhden noukki hitaasti hampaidensa väliin. Hän ei voinut olla ajattelematta, kuinka hirveän kipeää olikaan mahtanut tehdä, kun tuollaiset haavat oli ihoon isketty. Naaras itse tiesi kyllä varsin paljon kivusta ja särystä, mutta ei mistään tuollaisesta. Ei hän ikinä ollut haavoittunut kunnolla, ei vakavasti. Ei tuolla lailla.

Päätään lyhyesti pudistellen tipautti Zésira itsensä takaisin tähän hetkeen ja asteli jälleen Isterin vierelle, laski etujalkansa toisen selälle. Hetken harkinnan jälkeen päätti naaras kuitenkin siirtää tassunsa molemmin puolin urosta, mikä johti kaksikon suuren kokoeron huomioon ottaen varsin erikoisen näköiseen tilanteeseen. Vaikka puolikasvouros oli makuullaan, ei nuorikko ollut kyetä seisomaan toisen yllä kovinkaan luontevasti, saati kietomaan siteitä tämän kaulalle.
Koettaen olla ajattelematta asiaa piteli naaras kangassuikaleen päistä kiinni samalla, kun heilautti siitä muodostuneen silmukan Isterin pään ylitse.
"Sano jos on liian kireällä", kehotti mustaraitainen koettaessaan solmia siteen päitä toisen niskan takana.

Re: Parane pian
Post by lara on Jun 11, 2009, 2:53

Ister urahti, kun siteet sen kaulassa liikkuivat ikävästi nartun repiessä niitä vähänkin kovakouraisemmin. Sen kaulan isot haavat olivat tulehtuneet ikävästi, eivätkä ne kovin kivuttomia olleet muutenkaan. Melko pahasti Cobaea oli sitä saanut revittyä.
Lopulta narttu kuitenkin sai näperreltyä sen haavoisin kiinni jääneet rievut pois ja ne irtosivat suht helposti. Koirasusi näki silmäkulmastaan nartun soman ilmeen.
"Aika nätit, vai?"
Se virnisti vinosti.
"Harmi ku en pääse ite oikei näkkee."
Ister ei kyllä ollut varma, olisiko se edes halunnut nähdä. Sen verran pahalta haavat tuntuivat, että varmasti ne pahoilta näyttivätkin.
"Ei niitä putsata tarvii. Yada saa kattoo kuha joskus tullee."
Se vilkaisi levottomana ovelle päin. Yleensä narttu jo joskus näihin aikoihin oli tuomassa sille ruokaa ja muuta. Eipä vaan tänään näkynyt.

Uros ärähti vaimeasti, kun Zésira könysi sen leveän selän yli. Narttu jäi kovin lähelle Isterin selkää, se saattoi tuntea toisen lämmön turkkinsa lävitse... Ister irvisti, kun se tajusi alkavansa ajatella sopimattomia ajatuksia. Ei nyt.
Operaatio onneksi kiskoi sen ajatukset nopeasti oikeille raiteille. Uusi side haavoilla koski hitusen, vaikkei se kovin kireällä ollutkaan.
"Ei oo."
Ister kertoi auliisti.
"Kuha henki kulkkee."

Re: Parane pian
Post by hitodama on Jun 15, 2009, 13:28

Zésira lausui Isterin ajatukset vaimeasti ääneen, kohti uroksen haavoja enää kuitenkaan vilkuilematta.
"En usko, että ehkä haluaisit nähdä kovin tarkasti", naaras mutisi totisena. Ei hän tahtonut keljuilla tai mitään, vaan olisi ollut ehkäpä melkein huolissaan uroksen kunnosta, jos olisi sellaisia sääliin viittaavia tuntemuksia osannut tuntea.
Onneksi puolikasvoinenkin oli sitten sitä mieltä, että haavojen puhdistaminen olisi viisainta jättää jollekin hieman osaavammalle henkilölle. Hetken nuorikko tunsi jopa helpotusta asiasta, mutta huomasi sitten sivusilmällään uroksen ovelle suuntautuneen katseen. Niin, eihän raitaturkilla ollut hajuakaan siitä, koska tämä paljon puhuttu Yada mahtaisi pelmahtaa paikalle. Jostain syystä Zésiralla ei ollut juurikaan halua kohdata tuota ei-lahkolaista hoitajanarttua, ei ainakaan tässä tilanteessa. Krapulaisena kaikki tuntui muutenkin jo tarpeeksi ikävältä.

Jollakin konstilla Isterin kaulaa ympäröivä side saatiin sitten hilattua paikoilleen, ja hyväksyvän hyminän saattelemana Zésira koetti saada kankaan päät jonkinlaiseen solmuunkin. Lopputulos ei ollut kaksinen, mutta eiköhän suikale pysyisi mukana Isterin varsin, mm, vähäisessä liikehdinnässä.
Työhönsä tyytyväisenä nuorikko kiipesi pois potilaansa selän päältä, astellen sitten hieman kauemmaksi tarkastelemaan toisen sidoksia.
"Saavat luvan kelvata", naaras myönsi kuonoaan hitaasti nyökäyttäen. Samassa hän muisti vielä yhden lupaamistaan tehtävistä, ja luimisti aavistuksen korviaan.
"Kuule, en usko että saan siulle mitään hyvää saalista juuri nyt. Eikö se hoitajasi tuo sinulle ruokaa?" Tiedustelunsa lomassa mustaharjaksinen asteli armaan ruoskansa vierelle, valmiina koppaamaan sen taas leukojensa väliin. Oli niin orpo olo ilman asetta.

Re: Parane pian
Post by lara on Jun 15, 2009, 15:06

Ister hymähti irvistäen ilottomasti. Se oli kyllä ehtinyt nähdä yhtä ja toista tässä elämänsä aikana. Silmän, joka samentui ja lopulta sokeutui. Samaiselle silmälle kuuluneen tyhjän, rumaksi riivityn silmäkuopan. Naaman, joka oli revitty varsin nättiin kuntoon ja muuta hauskaa. Se oli itse puhkonut suolla puolikuulaisen silmät keihäällään ja repinyt nartun pahaan kuntoon. Mutta ei se niin kuvottavalta tuntunut kuin se, että nyt pahat vammat olivat siinä itsessään.

Lopulta siteet olivat paikoillaan ja narttu mönki pois uroksen päältäkin. Ister katseli Zésiraa sivusilmällä. Joo, eivät nämä ihan yhtä napakoilta tuntuneet kuin Yadanethin siteet, mutta olivatpa kuitenkin.
"Njoo. Saahan nuo sit laitettuu uusiks jos irtoovat."
Se nyökytteli melko pienieleisesti. Ei oikein viitsinyt alkaa mitään hurjaa heiluttelua päässä harrastamaan, kun kaula oli melkoisen kipeässä kunnossa.
Lihavan uroksen naamalle ilmestyi varsin harmistunut ilme, kun Zésira ilmoitti arvionsa ruoanhankintamahdollisuuksista. No, oli se kyllä tämän arvannutkin, mutta toivossa oli aina hyvä elää.
"Tuo se, mut se harrastaa enemmän kaikenlaisii rehuja ku lihhaa."
Ister irvisti. Eipä silti, kyllä se oli ihan tykännyt Yadan kasveista ja toukista ja muusta häröstä, mutta kunnon lihaa se kaipasi. Ei joku pieni lintu tai rusakko paljoa painanut.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Jun 16, 2009, 12:38

Melko vaitonaisena Zésira nyökäytti kuonoaan ja ynisi jotain myöntävää Isterin pohtiessa siteiden mahdollista uudelleensitomistarvetta. Tottahan hyvinkin pitkälti oli, että kankaat saattaisivat irrota paikoiltaan jo uroksen kääntyessä yhtään rivakammin, mutta otti se vain kummasti luonnon päälle asiaa toiselle myöntää. Vaikkei puolikasvo tosin tainnut muutenkaan antaa kovin suurta arvoa nuoren toverinsa kyvyille, oli asiasta keskusteleminen kuitenkin hyvin tukalaa yleensä niin itsestään varmalle naaraalle.
Vain jotain tehdäkseen mustaraitainen sitten nappasi lopulta ruoskansa takaisin leukoihinsa. Ihan liian kauan ase olikin jo ehtinyt lojua vartiotta kolkon seinän vierellä.

Vasta keskustelun kääntyessä Yadaan käänsi Zésira kuitenkin taas katseensa kohti puhekumppaniaan.
"Ai kuten niitä kasveja, mitä söit eilen?" naaras tiedusteli ja muisteli uroksen tosiaan järsineen jotakin rehuja, joiden väitti poistavan kipua. Siihen ei nuorikko yhäkään oikein luottanut, mutta ei nyt suoralta kädeltä ollut ajatusta valmis tyrmäämäänkään. Maailma kun tuntui olevan täynnä kaikkia ihmejuttuja, joista Lahkoon keskittynyt pentu ei vielä tiennyt mitään.
"Mutta niin..." naaras kuitenkin pian huokaisi, valmistautuen lausumaan ilmoille asian, josta he varmasti olivat molemmat samaa mieltä.
"Minun pitäisi varmaan lähteä, ennen kuin se Yada tulee takaisin. Pitäisi... Löytää äitikin taas. En yhtään tiedä minne hän on mennyt." Pahuksen Mirada, kun ei ollut osannut pysyä kiltisti kartanolla! Nyt tyttärensä pitäisi koluta koko saari lävitse vain, jotta saisi toiselta haukut omille teilleen karkaamisesta. Kiva ajatus oli joo.

Re: Parane pian
Post by lara on Jun 16, 2009, 13:17

Ister nyökkäsi tympääntyneen näköisenä.
"No ei kyl ihan, ne oli ihan oikkeeseen käyttöön, mut rehuja kuitenki. Ei kovin maukasta."
Oli aika kurjaa olla täällä vain muiden ruokahuollon ja muun hoitelun varassa, mutta minkäs teit. Joku sentään jaksoi hoitaa sitä. Olisi ollut aika huonosti jo asiat, jos kukaan ei olisi ollut kiinnostunut uroksen kunnosta, antanut vain mädäntyä sinne suolle.
Zésira kuitenkin alkoi vähän vihjailla lähtemisestään ja Ister virnisti sille melko lailla ilottomasti.
"Etkö sie ala olla vähän liian vanha kulkemaan vaa äitis kans?"
Turhaa sellainen. Jos tuon penskan sisko oli jo ihan pikkuisena karannut vanhemmiltaan, niin luulisi jo tuon ikäisenkin nartun yksin pärjäävän. Jos kerran oli jo emonsa hukannut, niin turha sitä oli etsimällä etsiä. Pitäisihän sitä jokaisen elää omaa elämäänsä, jestas sentään.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Jun 16, 2009, 13:31

"Ei taatusti", Zésira myönteli ja irvisteli sisäisesti jollekin kasvien syömiselle. Siis saaliseläinten hommaa oli moinen hänen mielestään, joten mahtoi olla kyllä oikein erityisen erikoinen otus se Isteriä hoitava neitokainen. Ei niin hyvässä mielessä, ainakaan nuorikon uskomuksen mukaan.

Uroksen seuraavat sanat sen sijaan saivat Zésiran taas kerran puolustuskannalla, ja naaras oli jo avaamaisillaan suunsa lausuakseen muutaman kärkkään sanan johtajan käskyjen tottelemisesta, mutta miltä se nyt olisi sitten kuulostanut? Seuraan äitiä, koska isä niin käski? Ei, Ister olisi vain nauranut moiselle. Joten hetken puolikasvoista kyräiltyään päätti naaras muotoilla asiansa hieman toisin.
"Isäni määräsi sisareni tapettavaksi, koska tämä ei suostunut pysymään perheensä kanssa", mustaraitainen totesi ilottomasti, "enkä minä tahdo kokea samaa kohtaloa." Tottahan se oli, vaikkei pelko uhratuksi tulemisesta varsinaisesti ollutkaan se suurin kannustin, miksi naaras Tartaroksen käskyä totteli. Nuorikko yksinkertaisesti kunnioitti johtajaansa liikaa, jotta olisi edes ajatellut toimivansa tämän tahtoa vastaan. Tartaros oli Zésiran naiivissa mielessä heti Herrasta seuraava, eikä se ollut mitenkään pieni juttu.

Re: Parane pian
Post by lara on Jun 16, 2009, 13:53

Ister tuhahti. Aika reilua porukkaa selvästi koko Zésiran suloinen perhe.
"Ei ne voi sinuu kuitenkaa koko elämääs mukanaan pittää."
Se murahti korviaan luimistaen. Olisi kamalaa olla pakotettuna perheeseensä tuolla tavoin. Onneksi uros itse oli tajunnut lähteä ajoissa pois ja karata meren taakse. Oli paljon parempi meininki täällä kuin jossain suvun kanssa homehtumassa.
"Vaan eipä silti, Puolikuu määräs miut tapettavaks, mut eipä oo viel kukkaan onnistunu."
Lihava uros virnisti. Läheltä kyllä oli liipannut pariin otteeseen, mutta oli se sentään hengissä yhä edelleen.

Re: Parane pian
Post by hitodama on Jun 16, 2009, 14:36

Zésira kohautti näennäisen välinpitämättömästi lapojaan, kuin asia ei olisi merkinnyt hänelle juuta eikä jaata. Todellisuushan oli vähän toinen, mutta niinhän se aina pakkasi olemaan.
"Ei, eivät kai. Mutta kunnes toisin käskevät, on minun parasta totella. En ole vielä tarpeeksi vahva tai mitään, että pärjäisin... Oikein ketään heistä vastaan", naaras myönsi vinosti itsekseen hymyillen. Voi kuinka hän olisikin tahtonut syntyä sellaiseksi kuin siskonsa, luonnostaan voimakkaaksi ja suurikokoiseksi, vakuuttavaksi taistelijaksi. Mutta ei, jonkin typerän oikun tähden hänestä oli täytynyt tulla juuri sellainen "hukkapentu", jotka kuuleman mukaan tapettiin heti alkuunsa siellä, missä Mirada itse oli syntynyt.

Puolikuujuttuun ei Zésira enää keksinyt mitään viisasta lisättävää, mutta nyökäytti kuitenkin päätään jälleen kerran hyväksyvästi kohti Isteriä. Toivottavasti Herra suojelisi rujoa urosta jatkossakin, sillä naaras ei suin surminkaan olisi jonain päivänä tahtonut tulla kuulemaan, kuinka puolikuulaiset olivat repineet puolikasvoisen viimeinkin kappaleiksi. Ister kun taisi olla Teófilan lisäksi ainoa olento, jonka seurassa Zésira oli koskaan sen suuremmin viihtynyt.
"Noh, toivottavasti paranet hyvin, Ister, ja toivottavasti tapaamme vielä joskus. Sitten, kun olet paremmassa kunnossa ja minä olen hieman vanhempi", naaras viimein hyvästeli asetellessaan ruoskaansa hieman paremmin suuhunsa.
Parin ovelle otetun askeleen jälkeen nuorikko kääntyi vielä vilkaisemaan kohti urosta, ja olisi varmasti hymyillyt toiselle, jos se olisi ollut selvin päin yhtään niin helppoa, kuin viinin vaikutuksen alaisena.
"Nähdään", huikkasi mustaharjaksinen vielä lahkokielellä, ennen kuin lähti askeltamaan ulos pölyisestä kartanosta. Teki hyvää kipeälle päälle päästä taas raittiiseen ilmaan, pois ihmisten muinoin rakentaman hökkelin varjoista.

// Nonni loppuhan sekin sitten. =D Kiitosta Zéssin kannalta öö opettavaisesta pelistä! <3 //

Re: Parane pian
Post by lara on Jun 16, 2009, 14:58

Ister olisi voinut suositella nartulle keihään hankkimista. Hyvä ase, tappavan tehokas jo kaukaa asti. Mutta taisipa toinen olla kovin kiinni ruoskassaan, niin ettei aseen vaihtaminen enää tulisi kysymykseenkään. Kahta suussa kannettavaa asetta ei oikein voinut kuljettaa mukana, menisi turhan hankalaksi moinen.

Zésiran hienot jäähyväispuhelut toivat Isterin mieleen väkisinkin lapsilta sopimatonta materiaalia. No kyllä sitten ehkä, kun narttu ei olisi enää mikään pentu ja uros pääsisi itsekin liikkeelle. Se virnisti vinosti lähinnä ajatuksilleen, mutta onnistui sentään pitämään perverssin ilmeen pois kasvoiltaan. Ehkei narttu oikein olisi tajunnut moista.
"Eiköhän myö."
Se nyökkäsi. Kuitenkin olisi kaikkia Lahkon juttuja, joissa pitäisi olla läsnä kumpaisenkin. Ellei jotain outoa tapahtuisi, mutta senpä näkisi sitten.
"Morjens."
Sekin vielä sanoi ennen kuin narttu kokonaan katosi. No niin, sinne meni sekin seura. Huokaisten Ister laski päänsä uudelle tyynylleen ja aloitti koomaamisen uudestaan. Varmaan saisi hetken odotella, ennen kuin kukaan tulisi sitä katsomaan.

[[HUHHUIJAA sepäs kyllä kesti! Mut viis sivua ollaan aika kunkkuja <3]]