Trezésira Diora - RPGs

Lahko » Saari » Z-sukupolvi

Z-sukupolvi
Post by hitodama on Mar 3, 2011, 0:07

Djalan ja sittemmin myös Lahkon omistaman saaren rannalla oli karu, tuulinen ilma - mikä tosin ei eronnut millään tavalla edellisen tai luultavasti seuraavankaan päivän säästä, sillä kivikkoisella saaripahasella tuuli aina. Sen oli huomannut jopa Trezésira Diora, joka oli notkunut vasta muutaman päivän ajan laivasaaren ympäristössä. Nytkin kylmä puhuri sai naaraan lyhytturkkisen ruumiin värisemään, kun hän rannan korkeilta kiviltä käsin katseli ilmeettömin, jäisin silmin kohti pääsaarta. Hänen olisi kovasti tehnyt mieli lähteä kauempana häämöttävään metsään hankkimaan kunnon saalista, mutta samalla lahkolainen myös tiedosti, ettei hän voinut sitä tehdä: aiempi uintimatka tänne suunnalle oli liki vaatinut hänen henkensä, eikä hän ollut vielä siinä kunnossa, että olisi jaksanut yrittää moista hulluutta uudestaan. Tällä kertaa Herrakaan tuskin olisi enää pitänyt hänen päätään pinnalla.

Turhautuneesti huokaisten Zésira laski katseensa kohti tassujensa alla lainehtivaa merivettä. Taitaisi olla taas aika ryhtyä treenaamaan iänikuista kalastusta, mikäli meinasi saada tänään edes jotakin syödäkseen.

// Mezzi & Zecor! //

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Mar 3, 2011, 17:45

Zecor läähätti ja puuskutti saadessaan tassunsa viimein kovalle maalle. Liukkaat kivet saivat askeleen haparoimaan, mutta hetken aikaa tasapainoa haettuaan pääsi uros lopulta kunnialla pienelle saarelle. Se oli päättänyt tutkia Djalan alueita perusteellisemmin kuin koskaan, ja vaikka se oli kuullut huhun, että saari kuului nykyään lahkolaisille, oli uros päättänyt ottaa sen riskin. Se oli hionut jo puolustuksen valmiiksi ja kertoisi vastaantuleville, ettei tiennyt saaren olevan lahkolainen. Heikko puolustus se oli, mutta uros toivoi sen tehoavan. Sehän halusi vain vilkaista saarta.
Uros ravisteli turkistaan ylimääräiset vedet pois ja otti muutaman askeleen kuivemmalle maalle. Se kohotti ilmeettömät kasvonsa ylös tarkkaillakseen saarta ja sen katse osuikin, pieneen liikehdinkään hieman kauempana. Rannan tuntumassa näkyi olevan toinenkin koiraeläin, ruskeasävyinen. Zecor ei ollut varma, oliko se jo huomattu, joten olisi turha lähteä piilottelemaan pusikoihin joita ei edes aivan lähellä näkynyt. Hieman raskain askelin lähti uros kohti vierasta koiraeläintä hengästyneenä, mutta kasvot ilmeettöminä. Pientä uupumusta tosin oli havaittavissa rankan uintimatkan jäljiltä.
Hetken susi jo katui retkeään, mutta kun sitä kerran oli tänne asti tultu, niin periksi ei annettaisi.

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Mar 4, 2011, 21:16

Zésira seisoi niin lähellä vettä, että vellovien aaltojen kohina peitti alleen kauemmas saarelle rantautuneen koiraeläimen mukanaan tuomat äänet toistaiseksi tyystin. Niinpä naaras ehti hyvän aikaa etsiskellä katseellaan paikkaa, josta olisi voinut kalastusta varten laskeutua vieläkin alemmaksi ja samalla likemmäksi merta, ennen kuin hän viimein kääntyi noukkimaan ruoskaansa takaansa ja sai yllätyksekseen muukalaisen näköpiiriinsä. Suoraan häntä kohden kävelevä kirjava susi sai raitaturkin jähmettymään paikoilleen, vaikkei hän toisen saapumista mitenkään pelokkaaseen sävyyn katsellutkaan. Oikeastaan hän ei katsonut toista yhtään mihinkään sävyyn, vaan hailakansävyiset silmänsä olivat yhtä ilmeettömät, kuin jos hän olisi tuijottanut niillä yhtä rannan kivenlohkareista.
"Kuka olet?" nuorikko uteli violettiharjaksiselta tämän päästessä kuuloetäisyyden päähän ryhtiään kohentavasta koirasudesta. Äänensä ei ollut mitenkään turhan lämmin, mutta ei toisaalta myöskään torjuva tai uhkaava: hän halusi selvästikin vain tietää suoraan ja tasan tarkkaan sen, mitä oli toiselta kysynytkin, kätkemättä sanoihinsa mitään turhia piilovihjauksia tai muita kikkailuja.

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Mar 5, 2011, 13:30

Ruskea naaras oli vähäilmeinen ja yhtä kivikasvoinen kuin Zecor. Kummankaan kasvoilta ei paljastunut juuri minkäänlaisia tunteita, ei edes silloin, kuin naaras esitti suoran kysymyksen.
”Olen Zecor, Djalasta”, uros sanoi kohteliaasti, mutta värittömästi. Naaras voisi olla lahkolainen. Zecor päätti ottaa varovaisen lähestymistavan eikä suotta ärsyttää toista. Olihan se tavallaan luvattomasti saarella, joka ei enää ollut Djalan.
Susi asteli lähemmäs vierasta naarasta, mutta seisahtui parin metrin päähän, jotta ei vaikuttaisi liian tungettelevalta.
Naaraan ruoska kiinnitti Zecorin huomion ja se katselikin asetta hivenen uteliaasti. Ei kuitenkaan kysyäkseen mitään. Kyllähän se näki, mikä ase oli kyseessä. Ja varmasti naaras osasi sitä myös käyttää. Uros olisi heikoilla, jos tilanne kärjistyisi kahakkaan asti, sillä vaikka sudella oli miekka, ei se osannut käyttää sitä lainkaan. Ja ruoskalla osui kauemmaskin. Tosin harvoin Zecor ketään ryhtyi ärsyttämään ja se osasi poistua paikalta tarpeeksi ajoissa välttääkseen konfliktit. Harvemmin sen kohtelias ilmeetön käyttäytyminen edes suututti ketään.

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Mar 5, 2011, 17:10

Zésiran saadessa vastauksensa nyökäytti hän hitaasti kuonoaan Zecoriksi esittäytyneelle urokselle. Kun nyt toista yhtään tarkemmin katseli, ei tämän djalalaisuus ollut oikeastaan edes mikään ihme, sillä sen verran erilaisia lävistyksiä sudelta näytti yltään löytyvän. Puhumattakaan tietysti vielä komeasta miekasta, joka toi raitaturkin mieleen elävästi toisen Djalan johtajan mukanaan kantaman kapistuksen.
"Trezésira Diora", naaras esitteli vastaavasti itsensä ja näytti tämän jälkeen tuijottavan hetkisen verran kirjavaa hukkaa huomattavan tarkasti. Vaan vaikka nuorikko kuinka yritti, ei hän saanut toisen olemuksesta mitään merkkiä Herran läsnäolosta.
"Tai Zésira. Djalasta myös", hän jatkoi luovuttaen ja tullen siihen tulokseen, ettei toinen totta tosiaan tainnut Lahkoon kuulua. Mutta mitäpä ihmettä uros sitten mahtoi tehdä Herran kansalaisten asuttamalla saarella? Kysymys oli sen verran mieltäpolttelevaa laatua, että se sai muutoin yhä neutraalin ilmeettömänä pysyttelevän naaraan kurtistamaan hienoisesti kulmiaan ja kallistamaan päätään.
"Et ole lahkolainen", hän totesi lopulta ääneenkin. Lausahduksen sävy ei ollut syyttävä, eikä raitaturkki selvästi ollut aikeissa esimerkiksi ajaa muukalaista asianlaidan takia suorin tein matkoihinsa, mutta tiettyä kiinnostuneisuutta sanoistaan kieltämättä löytyi. Tämä seikka vaikutti merkitsevän hänelle huomattavasti enemmän, kuin aiemmin utelun kohteena ollut henkilöllisyys.

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Mar 8, 2011, 21:47

”Mukava tavata Trezésira Diora”, uros sanoi kohteliaasti. Se lausui mielellään naaran koko nimen, vaikka lyhenteen käyttäminen olisi varmasti nopeampaa ja siihen susikin tulisi varmasti tulevaisuudessa turvautumaan.
Kirjava katsoi raidallista naarasta, joka käyttäytyi ilmeettömästi ja neutraalisti. Jokin tuntui kuitenkin kiinnittävän naaraan huomion. Toinen kallisti päätään ja esittikin kysymyksen. Zecorilla ei ollut tietoa kuinka toinen asian päätteli, mutta se nyökkäsi kevyesti.
”En niin. Sinä ilmeisesti olet”, susi sanoi keltaisen katseensa Zésiraan luoden. Naaras ei vaikuttanut siltä, että olisi ainakaan heti häätämässä Zecoria pois, joten susi uskalsi hengähtää ja asettua rentoon asentoon. Zésiran nimi pisti hyvällä tavalla sen korvaan ja susi hymyili pienesti. Se oli tavannut kaksi Z kirjaimella alkavaa koirasutta peräkkäin. Huvittavinta asiassa oli se, että uroksen omakin nimi alkoi kyseisellä kirjaimella.
”Laumatovereita siis. En olekaan heihin usein törmännyt”, uros tokaisi saarta ja laivaa vilkuillen. Laivaankin se olisi mielellään mennyt, mutta siellä olisi varmasti oikein kuhissut lahkolaisia ja se olisi voinut käydä terveyden päälle varsin ikävällä tavalla, joten oli kaiketi paras jättäytyä ulos ja siirtyä mantereelle suhteellisen nopeasti. Tietysti uros ensin juttelisi Zésiran kanssa ennen kuin raidallinen viimein ryhtyisi häätämään urosta pois. Jos rupeaisi ollenkaan.

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Mar 18, 2011, 22:17

Zésira nyökäytti jo toistamiseen kuonoaan Zecorin vielä ladellessa hänelle kohteliaisuuksiaan tutustumisen miellyttävyyteen liittyen. Mitään ei naaras kuitenkaan tähän enää nähnyt tarpeelliseksi vastata, sillä vaikka hän oli aikoinaan käynyt nöyrästi läpi äitinsä loputtomat käytöstapaluennot, puski hänen luontainen vähäpuheisuutensa tällä hetkellä niiden ylitse. Raitaturkki muistutti harvinaisen paljon sitä olentoa, joka hän oli ollut pentuna ja jonka ei oltu uskottu omaavan minkäänlaisia tunteita pääkopassaan. Kiitos siitä kuului Herralle, joka oli ujuttautunut taas kerran harvinaisen voimakkaasti naaraan mieleen ja tukahduttanut läsnäolollaan hänen sairaisiin mittasuhteisiin kivunneen viinanhimonsa.
"Olen", Zésira vastasi uskontoonsa liittyvään toteamukseen. Hän ei nähnyt tarpeelliseksi peitellä seikkaa jo senkin takia, että he olivat alueella, jossa Lahkon jäsenellä oli kaikki oikeudet majailla - toisin kuin pelkällä djalalaisella, mikä kirjava uros kaikesta päätellen oli.
"Ei mikään ihme näillä main", nuorikko jatkoikin heidän laumatoveruuteensa liittyen.
"Djalan raja kun päättyy nykyään tuonne hiekkarannalle. Tämä on Lahkon aluetta, tämä saari." Lausahduksellaan naaras koetti tunnustella mahdollisuutta siihen, että susi olisi kenties eksynyt vahingossa Djalan vanhoille maille. Hänelle kun ei tullut mieleenkään tämän saapuneen paikalle pelkkää uteliaisuuttaan, kurkkimaan ympärilleen ilman mitään varsinaista syytä.

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Mar 26, 2011, 17:26

Zecor nyökäytteli pienesti päätään Zésiran varmistaessa lahkolaisuuttaan. Kovin moni muu aivan turhaa Lahkon saarella tallusteli, mutta nuori susi oli halunnut tutustua saareen, vaikka ei lahkolaisten oikeuksia varsinaisesti halunnutkaan loukata. Kuuliaisesti se totteli käskyjä ja lähtisi oitis, jos raidallinen naaras niin käskisi. Toistaiseksi uros oli saanut katsella saarta rauhassa ja se oli mielissään tilaisuudesta jonka oli saanut.
Zecorista valehtelu omista kulkemisistaan ei enää tuntunut lainkaan tarpeellisilta. Zésira ei vaikuttanut lainkaan vihamieliseltä ja Zecor oletti kykenevänsä pakenemaan, jos toinen sittenkin ryhtyisi aggressiivisempiin toimiin. Niinpä se päätti kertoa totuuden omasta halustaan tutkia Andriaana perin pohjin.
”Niin, niin on. Melkoisen hyvät edut te saarella saattekin. Tätä ei ihan heti vallata”, uros sanoi katsellen saarta ja kauempana kyhjöttävää laivaa.
Kenties oli aivan älyttömän kuuloista tunkeutua saarelle ilman lupaa ja ilman aikeita liittyä Lahkoon, mutta tehty mikä tehty. Ei Zecor katunut pientä retkeään.
Kirjava käänsi katseensa Zésiraan katsellen naarasta hyvin ilmeettömästi, mutta rauhanomaisesti. Hänellä ei tosiaankaan ollut tarkoituksenaan ärsyttää naarasta, jonka vartalo kieli voimasta ja kestävyydestä.


// Anteeksi kamala hitauteni. : ( //

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Mar 27, 2011, 18:28

// Eipä mitään! ^^ //

Kirjavan uroksen sanat saivat Zésiran kurtistamaan hienoisesti kulmiaan, sillä ne eivät oikeastaan tuoneet lainkaan valoa siihen asiaan, mihin lahkolainen sitä olisi suonut lankeavan. Tässä se taas nähtiin: suora kysyminen oli aina monin verroin tehokkaampaa, kuin hienovarainen uteleminen.
"Ei. Ilmeisesti joku on joskus yrittänyt, mutta se päättyi harvinaisen lyhyeen", nuorikko tokaisi. Hän oli tosiaan kuullut muilta Herran palvelijoilta ohimennen juttua, jonka mukaan joku öykkäri oli ainakin kertaalleen käynyt haastamassa riita muuan laivaa vartioimassa olleen lahkolaisen kanssa. Tämä oli kuitenkin viskattu takaisin meren huomaan, mistä moinen lieni uinut takaisin pääsaaren puolelle tai hukkunut sitä yrittäessään.
"Mutta kuule", Zésira jatkoi jälleen astetta kiinnostuneempaan sävyyn, samanlaiseen kuin hänen pohtiessaan aikaisemmin Zecorin lahkolaisuutta. Näin ollen ei ollutkaan järin yllättävää, mitä aihetta hänen seuraava juttunsa koski.
"Mitä haet täältä? Tulit saarelle, vaikka et ole lahkolainen ja tiedät alueen kuuluvan meille. Halutko liittyä joukkoomme?" Hän todella tahtoi saada selvyyden tähän seikkaan, sillä olihan se jo jokaisen Herraansa kunnioittavan lahkolaisen velvollisuus, jos ei muuta. Saattoipa tässä olla jopa tilaisuus saada jälleen yksi uusi käännynnäinen Lahkon alati kasvavaan joukkoon.

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Mar 30, 2011, 17:57

Zecor nyökkäsi Zésiralle. Niin, saari oli erinomainen tukikohta. Merivirta oli liian voimakas, että suuri joukko olisi jaksanut kauaa saarta piirittää. Itsemurha koko yrityskin olisi ollut, ei kukaan järkevä edes yrittäisi. Niinpä valtausta yrittäneen oli täytynyt olla jokseenkin vinksahtanut kaveri.
”En oikeastaan mitään ja en ole liittymässä. Ei minulla teitä vastaan mitään ole, mutta minusta ei ole palvelemaan ketään, eikä minulla ole siihen haluakaan”, uros sanoi kohteliaasti haluamatta sen suuremmin sorsia kuin ylistääkään Lahkoa. Hän ei ruvennut kritisoimaan Lahkoa, koska uroksen sisar joukkoon kuului, mutta ei Zecor nähnyt Lahkossa juuri ylistettävää. Hän ei oikein tiennyt miten asiaan pitäisi suhtautua.
”Pyydän anteeksi tungetteluani, mutta olin vain utelias näkemään saaren. Haluan tuntea kotiseutuni tarkasti ja saarella en ole juurikaan vieraillut. En halua aiheuttaa teille harmia ja tarkoitus vierailulle on puhtaasti uteliaisuuteni ympäristöäni kohtaan”, uros sanoi rauhallisesti naarasta katsoen. Harmia vierailusta ei lahkolaisille koituisi, mutta jos sitä jollekin koituisi niin urokselle itselleen.
”Lahkolainen kun olet, voisitko kertoa minulle oman näkemyksesi ryhmittymästänne. Sisareni kuuluu joukkoihinne ja isäni, mutta en ole koskaan saanut kuulla millainen Lahko todella on. Useimmat tuttavani ovat teitä vastaan.”
Hiljaa huokaisten uros jatkoi:
”Kuulisin mielelläni totuuden.”

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Mar 31, 2011, 13:59

Lopulta Zésira sai vastauksensa, mutta kieltämättä se ei ollut ihan niin miellyttävää kuultavaa, kuin hän oli syvällä mielessään toivonut. Ei ollut uros nimittäin halukas Herran palvelijaksi ryhtymään, mikä sai raitaturkin kallistaman hitaasti päätään sivulle niin, että harjaksensa valahti tavallistakin pahemmin hänen silmiensä peitoksi.
"Hmmm..." naaras hymisi pohdiskelevaan sävyyn, kun Zecor pyrki vielä selittelemään saarelle saapumisensa syitä. Kieltämättä kirjavaturkki esitti asiansa niin kohteliaasti ja nöyrästi eikä ollut edes halukas loukkaamaan lahkolaisia tunkeilullaan, ettei Zésira oikein osannut nähdä tämän uteliaisuutta mitenkään turhan kamalana asiana. Hieman vaivaannuttavana ehkä, sillä hetken naaraasta tuntui siltä, kuin hän olisi ollut toiselle jonkinlainen turistinähtävyys, jota sopi tulla pällistelemään jopa kaukaa merten takaa saakka. Onneksi miekankantaja kuitenkin käänsi pian keskustelun suunnalle, joka sai nuorikon ravistelemaan harjaksen pois silmiltään ja katsomaan keskittyneesti suoraan toisen vähäilmeisiin kasvoihin.
"Totuuden..?" Zésira toisti. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän päätti lähteä astelemaan rantakiviltä samaiselle tasamaalle, jolla Zecorkin seisoskeli. Samalla hän jatkoi puhettaan.
"Ei ole olemassa yhtä sellaista - meillä kaikilla on oma totuutemme. Ja minun totuuteni on Herran totuus", naaras totesi ilmeettömänä, mutta sisäisesti hieman epävarmana siitä, osasiko hän puhua kunnolla yleiskielellä näin vaikeista asioista.
"Herra on osa minua ja minä olen osa Herraa, kuten on kaikkien muidenkin lahkolaisten kohdalla. Joillakin vahvemmin, toisilla heikommin. Minä tunnen koko ajan Hänen läsnäolonsa ja tiedän, että Hän on kanssani, vaikka tapahtuisi mitä. Voin myös aistia muut Herran kansalaiset ja tuntea olevani yhtä heidän kanssaan. Se yhteys on paljon syvempi kuin minkään lauman tai perheen välinen side voi koskaan olla." Ellei sitten otettu lukuun Djalan johtajien eriskummallista telepatiayhteyttä, josta tosin kukaan sisaruskaksikon ulkopuolinen tuskin tiesi mitään.
"En näe yhtään syytä vastustaa jotakin sellaista."

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Apr 1, 2011, 14:36

Zecor katseli Zésiraa.
”Niin. En halua antaa kuvaa, että pitäisi tapaamiani persoonia epäluotettavia, mutta kovin moni kertoo Lahkosta oman mielipiteensä ja usein se ei kerro totuutta. Joku lisää mukaan katkeruutta ja pahuutta, kun toiset kaunistelevat asiaa liikaa”, susi yritti selventää sanavalintojaan. Äiti oli ollut kovin vihoissaan Lahkolle heidän viimeksi tavatessaan, vaikka Henellä ei siihen varsinaista syytä ollutkaan. Bergikin oli lahkolaisia vastaan. Zecor ei oikein voinut eikä halunnut olla, koska samalla se olisi ollut isäänsä ja sisartaan vastaan. Susi hyväksyi kaikki uskonhaarat, mutta yksilön toimet eivät kulkeneet käsikädessä uskonnon kanssa. Jokainen teki omat valintansa itse.
Zecor kuunteli vaiti ja nyökkäsi lopulta.
”Ei syitä varmasti olekaan juuri mainitsemaasi seikkaa kohtaan. Kovin moni tuntuu pelkäävän ja inhoavan uhrauksianne. Minun käsityksen mukana uhraatte kuitenkin useimmiten eläimiä, jos olen ymmärtänyt oikein”, susi sanoi rauhallisesti pieni kiinnostuksen pilke silmissään. Uros ei kuitenkaan ollut kiinnostunut liittymismielessä, vaikka sen suhtautuminen olikin melkoisen positiivista, vaan ihan silkasta tiedonjanosta. Susi halusi kuulla miten rehellinen ja suora lahkolainen asian koki.
”Ette kuitenkaan ole liian sidoksissa toisiinne, että teillä on silti oma yksityisyytenne, vaikka Herranne onkin mielenne taustalla?”
Tämä seikka urosta eniten inhotti. Se halusi pitää yksinäisen elämäntyylinsä. Uros ei halunnut palvella ketään, paitsi laumaansa, eikä hän myöskään halunnut Herraa päänsä sisään. Herra tuskin olisi järin häiritsevä, mutta suoralta kädeltä ei uros Lahkoon liittyisi.

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Apr 2, 2011, 12:10

Zésira nyökäytti lyhyesti kuonoaan Zecorin selitykselle siitä, kuinka jokaisella tavallisella taatelintallaajallakin tuntui yleensä olevan vahva mielipide Lahkon toiminnasta. Tottahan se oli, että asiasta kiihkolla vaahtoavien seurassa kannatti käyttää omaa järkeään sen suhteen, paljonko jutuista tyystin todeksi uskoi.
"Olet ymmärtänyt oikein", raitaturkki tokaisi kuitenkin vasta uhrauksiin liittyen, sillä aiempaan aiheeseen hänellä ei ollut mitään tärkeää lisättävää.
"Uhrausta voisi verrata ravinnon hankkimiseen: kuka tappaa jyrsijöitä ja kaloja, kuka peuran. Joku taas riistää lajitoverin hengen ja pitää sitä ihan oikeutettuna, kun taas muut katsovat sellaista kieroon, teki sen sitten uhrausta varten tai ruokaa saadakseen", Zésira kertoi ilmeenkään värähtämättä, sillä hänelle aihe oli totta tosiaan yhtä luonnollinen, kuin saalistaminen "tavallisille" koiraeläimille. Sitä nuorikko ei tosin välittänyt mainita, että hän itse kuului siihen joukkoon, joka olisi mieluusti riistänyt vaikka lajitoverinsa hengen Herran niin käskiessä.

Viimeisimmän aiheen tullessa puheeksi pysähtyi Zésira jälleen paikoilleen, sillä hän oli päässyt kapuamaan alas suurikokoisilta rantakiviltä. Seisoessaan nyt tasamaalla urossuden edessä tunsi naaras itsensä ikävällä tavalla varsin pieneksi ja surkeaksi, sillä vaikkei hän enää totaalisen piestyltä näyttänytkään, oli hän menneiden elämäntapojen ansiosta sisäisesti vielä melkoisen heikossa kunnossa. Näin ollen yksi kaipaava silmäys karkasikin suuren kivilohkareen päälle jääneeseen ruoskaan samalla, kun raitaturkki jatkoi valistustoimenpiteitään.
"Emme me näe toistemme päiden sisään tai mitään. Uudet tulokkaat eivät käsittääkseni edes pysty aistimaan toisten lahkolaisuutta. Eivät, vaikka puhuisivat jo yhteistä kieltämmekin."

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Apr 2, 2011, 17:43

Zecor nyökäytti pienesti päätään. Niin olihan uros lajitoveri uhrauksistakin kuullut, mutta suurimmaksi osaksi lahkolaiset siis tappoivat eläimiä, mikä sopi paremmin Zecorin korviin. Uros kuitenkin ymmärsi, että valinta oli aina henkilökohtainen eikä lahkolaisia voinut niputtaa yhteen tai edes kahteen nippuun. Heilläkin oli yksilöllisyytensä ja persoonalliset tapansa. Toiset popsivat lajitovereita toiset riistaa. Oli siis aivan turha vetää pultteja asian suhteen.
”Niin teillä on kielenne. Ja mukava kuulla, että teillä on yksityisyytenne, jos satun joskus liittymään. Voiko isäni lahkolaisuus vaikuttaa minuun jollakin tapaa?” uros kysyi uteliaisuuden pilke silmissään.
Uros ei ollut perehtynyt Lahkon periytymisasioihin, mutta se halusi tietää voisiko Leaderin lahkolaisuus vaikuttaa häneen. Sillä ei sinänsä olisi väliä. Kirjava uros ei oikein tiennyt viitsikö harkita liittymistä vai ei. Nyt susi ei päätöstään vaivautuisi tekemään. Se halusi pohtia asiaa ja jutella perheensä kanssa Lahkosta. Uros haluaisi löytää äitinsä ja keskustella tämän kanssa. Susi halusi pitää välit hyvinä ja lahkolaisuus olisi voinut pilata ne. Uros tosin ei tiennyt äitinsä juuri liittyneen Lahkoon.


// Sano, kun haluat Zésiran muille maille. Ei tämän pelin tarvitse olla mikään himo pitkä. : ) //

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Apr 3, 2011, 15:16

// Jea, sanon toki ja sano sinäkin, jos Zecoria toisaalla tarvit. =) Toistaiseksi Zésiralla ei kuitenkaan ole vielä kamala kiire minnekään. //

Zésiran katse palasi nopeasti ruoskasta takaisin Zecoriin, kun tämä totesi ainakin mahdolliseksi sen vaihtoehdon, että hän jonakin päivänä Lahkon riveihin liittyisi. Vaikka toisen ajatusmaailma oli naaraasta melko kummallinen - miksei uros vain liittynyt heihin saman tien? - näki hän kirjavaturkin nyt paljon fiksumpana olentona kuin sellaiset tapaukset, jotka olivat jyrkästi Lahkoa vastaan vaikka olivat kuulleet ummet ja lammet sen hyvistä puolista. Herra olisi voinut hyvinkin hyötyä noin selväjärkisestä olennosta riveissään.
"Se riippuu siitä, kuinka kauan isäsi on ollut lahkolainen", raitaturkki vastasi miekankantajan viimeisimmäksi jääneeseen kysymykseen, joka sai yllättäen pienen hymynpoikasen kohoamaan hänen huulilleen. Järin tunteelliseksi tai lämpimäksi ei naaraan ilmehdintää voinut parhaalla tahdollaankaan väittää, vaan se näytti hänen naamallaan oikeastaan jopa hieman sopimattomalta ja väärältä, ikään kuin päälleliimatulta.
"Jos hän oli sitä jo sinun saadessa alkusi... Noh, silloin Herra oikeastaan on jo sinussa. Odottaa, että teet itse päätöksesi liittyä Hänen joukkoihinsa. Luultavasti tiesi Herran palvelijana olisi myös paljon helpompi, kuin tavallisten liittyjien. Oppisit kielemme helposti ja voisit jopa kyetä aistimaan Herran läsnäolon toisissa", Zésira paljasti. Kieltämättä se olisi selittänyt paljon toisen uskonasioihin liittyvästä kiinnostuksesta, jos Herra tosiaan uinui jo tämän mielen sopukoissa, kuten toisen vanhemman kautta lahkolaisuutta perineille joskus kävi.

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Apr 3, 2011, 15:44

// Zecorilla ei ole kiire minnekään. : ) Toinen pelikin vapaana, jos tulee jotain. Mutta mukavaa, ettei Zéssilläkään vielä kiire. //

Zecorin hidastelu päätöksen kanssa saattoi tosiaan tuntua Zésirasta oudolta, mutta uros halusi tehdä koko elämäänsä vaikuttavat päätökset rauhassa. Lisäksi se halusi keskustella perheensä kanssa. Tiedä sitten miksi, uros oli tarpeeksi vanha tekemään päätöksensä itse. Kirjava alkoi kuitenkin kallistua kannalle, että Lahko oli hyvä asia, oli sitä vastaan kuinka moni tahansa. Susi ei nähnyt uskonnossa mitään väärää ja oikeastaan, kun hän tarkkaan mietti, alkoi Lahko tuntua jopa hivenen mielenkiintoiselta muullakin kannalta kuin vain uteliaisuuden.
Uroksen huulille nousi hetkeksi kevyt vino hymy, joka kuitenkin kaikkosi yhtä nopeasti kuin oli sinne ilmestynytkin.
”Muistaakseni hän kuului Lahkoon jo ennen syntymääni”, uros sanoi tuumivaan sävyyn Zésiraa katsellen. ”Olen siis jo puoliksi lahkolainen? Ainakin periaatteessa.”
Asiassa oli paljon miettimisen aihetta. Toisaalta nuorukainen olisi voinut liittyä, mutta emonsa reaktio vaivasi uroksen mieltä valtavasti. Hyväksyisikö Hene uroksen päätöksen? Heklankin päätös oli saanut perheen jo sekasorron partaalle ja Hene oli vannonut, ettei haluaisi enää koskaan nähdä pentuaan. Murtuisiko emo päätöksestä? Zecor ei osannut arvata, sillä tapahtuneesta oli kauan ja Henen mielipide olisi voinut lieventyä. Tiedottomuus ja murhe paistoi nuoren suden silmistä. Suuren päätöksen edessä ilmeetön kilpi tuntui rakoilevan, vaikka uros yrittikin saada ilmeettömän katseensa takaisin.
”Kuinka kärsivällinen Herranne on näissä asioissa?” susi kysyi kohottaen tunteiden kirjoman katseensa Zésiraan.

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Apr 4, 2011, 21:23

Zésira päätyi taas kerran nyökäyttämään myöntyvästi päätään uroksen pohdinnoille, jotka osuivat tyystin oikeaan.
"Et vain periaatteessa, vaan ihan käytännössäkin", lahkolainen kuitenkin jatkoi.
"Vaikka Herra ei voi lähettää suoria viestejä Lahkoon kuulumattomien mieliin, voi hän antaa... Ideoita. Ehkä juuri Hänen kutsunsa sai sinut tulemaan tälle saarellekin", naaras selitti aiempaa hieman vaimeammin. Hän kun ei harmikseen ollut tyystin varma omista sanoistaan, sillä olihan nuorikko kuulunut Herran palvelijoihin koko olemassaolonsa ajan, eikä näin ollen omannut näistä jutuista omakohtaista kokemusta. Sen hän kuitenkin tiesi, että Herra pystyi mitä ihmeellisimpiin asioihin, joten ei vastaanottokykyisten "puolilahkolaisten" hienoinen ohjailukaan varmasti tyystin mahdotonta ollut.

Vaan kun tunteet alkoivat jyllätä Zecorin mielessä ja tämän katse muuttui niiden voimasta jokseenkin hämmentyneeksi, käänsi Zésira vastaavasti omat silmänsä kohti taivaanrantaa. Hänestä kun tuntui turhan vaivaannuttavalta seurata uroksen sisäistä kamppailua, eivätkä hukan seuraavat sanatkaan hänen oloaan ainakaan helpottaneet.
"Kärsivällisempi, kuin me usein ansaitsisimme", raitaturkki vastasi ja puhui tällä kertaa selvästi omien kokemustensa pohjalta.
"Hän tietää mikä meille on hyväksi ja odottaa, jos se on tarpeen. Mutta tarpeetonta vitkuttelua Hän ei hyväksy."

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Apr 5, 2011, 15:52

Uros nyökkäsi. Niin eihän siinä mitään sitten olisi, jos uros ihan käytännössäkin oli jo puoliksi lahkolainen. Ehkä uros piakkoin liittyisikin. Samalta seisomalta hän ei päätöstä halunnut tehdä. Ehkä seuraavalta tapaamaltaan lahkolaiselta se voisi pyytää haluamansa.
”Niin kuka tietää. Ajatus oli minun, mutta jos hän voi saada mieleeni moisen vaihtoehdon niin ei ajatus ainakaan kuulosta mahdottomalta”, susi sanoi. Uros ei lähtenyt aprikoimaan, oliko idea Hänen vai hänen. Saarella sitä nyt oltiin joten turha oli pohtia, että miksi siellä oltiin ja kenen ajatuksesta.

Zésira käänsi katseensa pois ja kirjava oli oikeastaan vaan hyvillään. Oli harmillista, että naaras oli nähnyt edes vilaukselta uroksen murtuma hetkeä ja itsensä hallinnan menettämistä. Susi peitti mielellään heikkoutensa.
”En ajatellut vitkutella. Olen melko varma päätöksestäni, että liityn. Mutta en tänään. Haluan ensin ajatella asiaa yön yli. Vaikka päätös ei olekaan vaikea, en periaatteesta halua tehdä hätiköityjä päätöksiä ellei tilanne vaadi nopeaa ratkaisua. Jos joskus vielä tapaamme olemmekin varmasti molemmat jo niin ikään samalla puolella”, uros sanoi kevyesti hymyillen. Hänen oli saanut ajatuksensa kuriin ja suden ilme oli jälleen yhtä ilmeetön kuin yleensäkin. Pientä hymyä lukuun ottamatta.
”Teidän niskassanne on Puolikuu. Heistä ei kuitenkaan ilmeisesti ole järjetöntä haittaa?”

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Apr 5, 2011, 17:29

Zésira oli jälleen samaa mieltä uroksen kanssa, mutta loputon nyökyttely alkoi tuntua jo sen verran typerältä, että naaras jätti jopa tuon pienen eleen jakelemisen sikseen. Kyllä Zecor ilman sitäkin varmasti tajusi keskustelukumppaninsa olevan samoilla linjoilla kanssaan, sillä olihan nimenomaan raitaturkki itse nostanut esiin ajatuksen Herran hienovaraisista neuvomisyrityksistä.

Vasta Zecorin ryhtyessä jälleen setvimään haluaan ajatella asioita tarkkaan ennen lopullista päätöksentekoa, osallistui Zésira taas juttuun kääntämällä katseensa kokeilevasti takaisin kohti urosta. Tämä ei vaikuttanut enää yhtä tuskaiselta kuin aikaisemmin, vaan näytti jopa hymyilevän kepeästi, mistä päätellen susi oli päässyt yhteisymmärrykseen sisimpänsä kanssa.
"Mikäs siinä", naaras vastasi lapojaan kohauttaen. Kieltämättä hän olisi mieluusti ollut itse se, joka toisen Lahkoon liittää, mutta minkäs sitä toisen päätökselle mahtoi. Täytyi kaiketi tyytyä toivomaan, että Herra osasi arvostaa myös sitä valmistelutyötä, jonka Zésira oli uroksen kanssa tehnyt.
"Puolikuu suhteen se on kai vähän tuurista kiinni, paljonko haittaa niistä on. Ja omasta käytöksestä myös", nuorikko jatkoi aiheen vaihtuessa.
"Puolikuulaisia nimittäin ei ole kamalan paljon, ja jos ei kuuluttele lahkolaisuuttaan liian näkyvästi, eivät ne vähätkään voi mitenkään tietää sinun kuuluvan meihin. Mutta jos ne saavat tietää jonkun olevan Herran palvelija, ne ovat oikeasti vaarallisia. Ovat tappaneet... Hyvin merkittäviäkin lahkolaisia", Zésira kertoi eikä voinut mitään sille, kuinka isänsä teurastus pyrki nousemaan hänen mieleensä. Sinnikkäästi naaras kuitenkin yritti tunkea muistoja siitä kamalasta tilanteesta loitommalle ja jatkoikin siitä syystä saman tien puhettaan.
"Osaatko puolustaa itseäsi tuolla?" koirasusi uteli ja käänsi katseensa kohti teräasetta, joka Zecor valjasviritelmässään kantoi.

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Apr 5, 2011, 19:52

Zecor hymähti hiljaa vastaukseksi. Uros piti uudesta tuttavastaan, vaikka täysin tuntemattomia kaksikko toisilleen olikin. Zésira oli älykäs eikä saanut Zecoria ahdistumaan yltäkylläisyydestä tyrkyttämisestä tai keskustelun töksähtelystä.
Puolikuulaisia koskeva tieto tosissaan kiinnosti urosta ja se kuunteli keskittyneesti.
”Totta, lahkolaisia ei yhdistä mikään, mutta puolikuilla on merkkinsä. Ei pidä siis kailotella omaa uskomustaan. Merkittävistä henkilöistä puheen ollen, Lahkolla kaiketi on jokin johtohahmo Herran lisäksi? Joku joka pitää kuria.” Tuskin niinkin suuri ryhmittymä kuin Lahko pysyi ruodussa ilman maanpäällistä johtajaa, vaikka susi ei Herran voimaa epäillytkään. Sille oli pienenä opetettu eri asioista eri jumalista, joten eiköhän Herrakin ollut ihan todellinen.
”Häpeäkseni joudun kertomaan, etten osaa. Sain sen vastikään. Olen yrittänyt etsiä itselleni väliaikaista opettajaa tai neuvojaa, jolla olisi kokemusta teräaseista, jotta oppisin edes alkeet. Osaan toki kantaa sitä ja silpoa sillä summanmutikassa, mutta se ei oikein riitä. Nyt minulla on vieläkin parempi syy opetella käyttämään sitä”, uros sanoi. Puolikuulaisten kanssa ei turhia riskejä pitäisi ottaa ja aseesta voisi olla suuresti hyötyä tappelutilanteissa. Zecor piti mielellään itsensä hengissä vielä jokusen vuoden.

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Apr 6, 2011, 15:54

Zecorin pyytäessä saada kuultavakseen Lahkon johtohenkilöiden nimiä joutui Zésira kurtistamaan kulmiaan jokseenkin epätietoiseenkin sävyyn. Lahkon maallisen johtajan paikka oli kieltämättä tällä hetkellä hieman hakusessa, sillä Golube Lunastaja... No, tästä ei ollut koko Zésiran elinaikana ollut oikein pitämään kuria Herran palvelijoiden keskuudessa, kuten uros oli asian ilmaissut. Tuskin sellaisesta johtajasta oli mitään järkeä puhua sanallakaan, vaikka albiinolla yhä tuo asema nimellisesti olikin hallussaan.
"Kannattaa ainakin pitää Koeth Mustan nimi mielessä", naaras päätyikin hetken aprikoimisen jälkeen vastaamaan, "kuulet hänestä varmasti vielä sitten, kun meihin liityt."

Zésiran onneksi hänen mietteensä saivat kuin saivatkin uuden suunnan, kun jutut Puolikuusta jäivät taakse ja Zecor ryhtyi kertomaan sen sijaan miekkailutaidoistaan - tai oikeastaan niiden olemattomuudesta.
"Opettele siis. Se voi hyvinkin pelastaa henkesi joskus", nuorikko vakuutti urokselle. Samassa toisen sanat opettajasta saivat naaraan ajatukset liikkumaan suunnalle, joka sai hänen sydämensä hakkaamaan jännittyneesti.
"Haluaisitko kokeilla asettasi... Minua vastaan? En tiedä paljon miekoista, mutta taistelemisesta muuten kyllä", naaras hetken kuluttua epäröiden ehdotti. Vaikka hän itse olikin juuri nyt kovin heikossa hapessa ja viimekertaisen tappelun jäljet kirvelivät vielä tuoreina mielessä, oli susiuros vasta-alkaja teränsä kanssa ja varmasti myös vielä väsynyt uintimatkastaan saarelle, joten puntit lienisivät vähintäänkin tasan.

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Apr 6, 2011, 16:26

Koeth Mustan nimi ei alkajaisiksi sanonut mitään sudelle, mutta kaiketi liittymisen jälkeen hänestäkin kuuluisi jotakin tähdellistä.
”Kiitos, pidän hänet mielessäni”, uros tokaisi tyytyväisenä toisen vastaukseen. Varsinaista selvyyttä Lahkon maalliseen johtohahmoon susi ei saanut, mutta hän oli tyytyväinen saadessaan edes jonkun nimen.

”Varmasti opettelen, siitä ei ole epäilystäkään. Heitä vastaan pärjää kuitenkin varmasti myös perinteisemmin tavoin”, uros vielä tokaisi. Zecor ei ollut taistelussa mikään köntys, vaikka ei ollutkaan mikään väkivallan suuri harrastaja tai intoilija. Susi oli kuitenkin vakaasti sen kannalla, että itseään kuului ja sai puolustaa vapaasti jopa kovillakin otteilla. Ja miekasta olisi varmasti hyötyä puolikuulaisten kanssa.
”Mm näytätkin siltä, ettei sinulle tulla turhia ryppyilemään”, uros sanoi hyväntuulisesti. Ehkäpä naaras ei ollut parhaimmassa kunnossa, mutta ei ollut epäilystäkään, ettei toisesta olisi vastusta.
”Hyvä ehdotus ja suostun mielelläni, varaudu nauramaan mahasi kipeäksi. En ole mitenkään luonnonlahjakkuus aseiden kanssa”, susi sanoi ja pieni hymy käväisi sen huulilla uroksen napatessa aseensa hampaisiin. Suden ote oli varma, mutta kun tulisi käytön aika, haihtuisi varmuuskin ainakin osaksi. Kirjava oli harjoitellut aseen käyttöä pieneen puihin ja oksiin. Olipa se yhden jäniksen silponut, kuolleen tosin.

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Apr 9, 2011, 23:39

// Tuntuupas hassulta pelata tätä eh tuon yypeen jälkeen. =''D //

Vaikkei Zésira kommentoinut mitään uroksen aseettoman taistelun kanssa pärjäämiseen liittyen, tunsi hän mielessään kuitenkin epäilyksen pistoksen mittaillessaan toisen ruumiinrakennetta katseellaan. Ei sillä, että Zecor olisi näyttänyt millään tapaa epäpätevältä olennolta, mutta ei toisaalta myöskään kyvykkäämmältä kuin nuorikon isä Tartaros. Tämä oli sentään ollut paras raitaturkin tuntema taistelija, mutta kohdannut siitä huolimatta parempansa Puolenkuun klaania vastaan asettautuessaan.

Myöskään omaan taistelukuntoonsa liittyen ei Zésira kommentoinut mitään, tosin tällä kertaa siitä syystä, että moiset kehut saivat hänet hitusen hämilleen. Niinpä hän oli varsin hyvillään voidessaan kääntää katseensa tutkimaan ympäristöään siinä toivossa, että se tarjoaisi hänellekin oman "aseen" matsia varten. Ruoskaansa hän kun ei tasan aikonut ottaa katkottavaksi.
"Minä en naura", naaras lupasi sen verran vakavana, että hänen sanojaan oli melko mahdoton käydä epäilemään, "eikä kukaan sitä paitsi osaa käyttää aseita ilman harjoittelua." Näin koirasusi ainakin vakaasti uskoi. Samassa hän huomasi meriveden mukana rannalle ajautuneen oksankarahkan, jonka naaras kävi saman tien noukkimassa suuhunsa. Hetken sen painoa ja muotoa tutkailtuaan hän päätti sen kelpaavan, jolloin lahkolainen kääntyi takaisin urosta kohden ja levitti jalkansa tukevaan taisteluasentoon.
"No niin. Käy päälleni, niin kuin olisin oikea vihollinen, mutta lyö sillä miekan... Tylsällä osalla. Lappeella?" Zésira kehotti, joutuen hieman hakemaan vierasta yleiskielen sanaa.

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Apr 10, 2011, 14:38

// Hehe niin tuntuu! Menee itse ihan sekaisin jo kaikista ajoista ja ties mistä. : D //

Jos Zésira olisi jatkanut vielä edellisestä aiheesta, olisi susi varmasti selventänyt sanojaan. Uros ei missään tapauksessa halunnut antaa itsestään liikapätevää kuvaa. Lausahdus olikin sanottu lähinnä yleisellä tasolla, ei niinkään urokseen itseensä verrattuna. Toki hukka ajatteli edes jonkin verran pärjäävän, mutta kuolema voisi olla mahdollinen. Miekkailemaan siis!

Zecor katsoi naarasta tarkasti toisen luvatessa olla nauramatta. Zésira ei ollut kovinkaan nauravainen persoona noin yleensäkään, joten susi uskoi koirasuden pitävän sanansa. Ei nauraminen olisi suden mielialaa kolauttanut, mutta olihan aina mukavampi harjoitella, kun joku ei ollut korvanjuuressa räkättämässä.
”Niin se on kyllä totta.”
Zésira oli hyvin oikeassa ja vieläpä hyvin useissa asioissa. Elämänkokemusta nuorella naaraalla oli paljon. Idea hyökkäämisestä oli inhottava. Uros pyrki aina vain puolustautumaan, mutta koska hyökkääminenkin olisi osattava ja kyseessä oli vain harjoitus, keskittyi susi parhaansa mukaan. Hän nyökäytti päätään ja ryhtyi tarkkailemaan Zésiraa.
Uros otti sivuaskeleen ja toisen pysähtyen sitten mittamaan naarasta. Ilme oli tarkkaavainen muttei paljastanut juuri muuta. Uros ei ollut maailman paras taktikko, joten se tyytyi syöksähtämään nopeasti naarasta kohden kääntäen vartaloaan hivenen sivuun, jottei raidallinen pääsisi tömäyttämään kepillä suoraan kylkeen. Liikkeen aikana uros pyrki viiltämään miekan lappeella naaraan kaulanjuureen hivenen lapaluun yläpuolelle.

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Apr 10, 2011, 18:15

Zecorinkin valmistautuessa tulevaan kamppailuun tutkailemalla Zésiraa katseellaan, tunsi naaras tutun odotuksensekaisen jännityksen saavan lihastensa kiristymään. Siitä olikin aivan liian paljon aikaa, kun hän oli saanut hioa omia taitojaan vailla pelkoa siitä, että häviön koittaessa olisi oikeasti henki vaakalaudalla. Kaiken lisäksi hän epäili susiuroksen olevan suuresta koostaan huolimatta paljon hienotunteisempi harjoitusvastustaja, kuin naaraan säälimätön vakiovastus Mirada - jota hän ei sivumennen sanoen ollut koskaan onnistunut päihittämään.
Kun kirjavaturkki lähti hyökkäykseensä, keskittyi Zésira pysymään aloillaan ja seuraamaan toisen liikkeitä kyetäkseen arvioimaan tämän heikkouksia ja vahvuuksia mahdollisimman tarkoin. Yllättävän nopeasti uros sivalsikin teränsä ilman halki häntä kohden, mutta juuri ja juuri ajoissa sai naaras iskettyä oman puumiekkansa väliin ja ohjattua iskun sillä sivuun.
"Hyvä!" nuorikko kivahti ja huitaisi samaa vauhtia karahkansa kohti Zecorin kuonoa, aikomuksenaan horjuttaa tämän otetta miekan kahvasta.

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Apr 10, 2011, 18:26

Zésira väisti vikkelästi alta ja kerkesipä vielä pikaisesti kehaisemaan susiurosta. Samassa naaras huitaisi omalla kepakollaan urosta kuonoon ja, vaikka susi sai tehtyä pienen väistöliikkeen, kolahti keppi sen kirsuun varsin ikävästi. Ote miekasta ei kuitenkaan irronnut. Sen verran lujaa uros kahvaa hampaillaan puristi. Jos hän jotain oli itsenäisesti oppinut niin sen, ettei miekasta saanut hellittää otetta.
Susi kääntyi vikkelästi ja loikkasi naarasta kohden varsin kumarassa. Hän heilautti päätään leveässä kaaressa yrittäen iskeä naaraan etujalkoihin suunnilleen puoliväliin samalla kun vei vartaloaan pois alta mahdollisen iskun alta. Voimaa uros ei juuri käyttänyt ja vaikka miekka olisikin naaraaseen osunut tylsällä puolellaan, ei se olisi kovin pahasti tähän kolahtanut. Tositilanteissa voiman käyttö olisi suotavaa, mutta harjoittelussa voisi otata reilusti kevyemmin. Miekan käyttöähän tässä opeteltiin ei runnomista.

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Apr 10, 2011, 19:15

Pieni tyytyväisyydenaalto pyyhkäisi Zésiran ylitse hänen saadessaan kepukkansa kalahtamaan suoraan vastustajansa kuonoon, kuten tarkoituksenaan oli ollutkin. Viimekertainen (oikea) tappelunsa kun oli mennyt pieleen niin kertakaikkisen monella tapaa, että tuntui huojentavalta huomata, ettei naaras ehkä sentään kaikkia kyvynrippeitään ollut kuitenkaan kadottanut. Toivottua vaikutusta ei iskulla tosin ollut, mutta sekin oli omalla tavallaan hyvä asia: ainakin uros näytti nimittäin jotakin aseen hallussapidon tärkeydestä tietävän.
Samassa hukka kävi uuteen hyökkäykseen, mutta näytti kylläkin säästelevän naaraan mielestä hieman turhan paljon voimiaan huitaistessaan teräaseen kohti hänen etujalkojaan. Tällä kertaa väistäminen ei ollut enää edes aivan viimetipan hommaa, vaan Zésira kavahti helposti takajaloilleen ja sai siten koipensa säästymään "katkotuksi tulemiselta".
"Lujempaa", hän tällä kertaa ohjeistikin, "tapa minut!" Karskin ja suoraan sanottuna ajattelemattomasti muotoillun komentonsa päätteeksi lähti naaras pudottautumaan takaisin neljälle tassulle ja huitaisi liikkeestä saamansa vauhdin avittaman keppinsä yläkautta suoraan kohti vastustajansa päätä.

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Apr 10, 2011, 21:37

Zecorin yritys etujalkojen suhteen meni totaalisesti metsään. Jos taistelu olisi oikea ja Zecor olisi osunut, olisi liike tuottanut todennäköisesti toivotun tuloksen. Etujalat viillettynä vastustaja olisi varmasti hitaampi ja jalkojen rasittaminen vain lisäisi hitautta. Nyt yritys vain oli mennyt mönkään ja kyseessä ei ollut oikea taistelu, onneksi. Zecor olisi ollut pahasti alakynnessä, vaikka täytyi ottaa huomioon, ettei uros taistellut samalla tavalla kuin olisi henkensä uhattuna taistellut. Se oli kuitenkin vain haitaksi. Kirjava alkoi tiedostaa sen myös itsekin.
Zésira kavahti takajaloilleen ja antoi uusia käskyjä tai neuvoja kumminpäin asiaa halusi katsoa. Naaran viimeinen käsky sai uroksen murahtamaan. Oli kuinka leikkiä tahansa uros ei edes leikillään yrittäisi tappaa toista.
Susi yritti kuitenkin saada puhtia ja voimaa itseensä samalla kun hän pyrki väistämään naaralta tulevaa iskua. Koska susi oli kuitenkin odottanut jonkinlaisen iskun tulevan, osasi hän väistää alta pois jolloin Zésiran isku meni hivenen ohi. Uros hyökkäsi kohti naaraan kylkeä yrittäen voimalla kumota naaraan samalla kun yritti iskeä miekan lappeella raidallisen reiteen. Tällä kertaa susi ei säästellyt voimiaan ja hintelä vastus olisikin voinut jäädä melkoisen kookkaan suden alle, ellei pääsisi väistämään. Zésira ei kuitenkaan ollut hintelä.

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Apr 13, 2011, 15:01

Zésira ei ehtinyt jäädä kuulostelemaan Zecorin murahteluja saati sitten miettimään sitä, mitä toinen moisilla äännähdyksillä koetti viestittää. Oma tappamiskäskynsäkin pyyhkiytyi nopeasti pois naaraan mielestä, kun hän keskittyi heivaamaan puunkarahkansa kohti uroksen päänuppia. Isku meni kuitenkin ohitse ja oksa kalahti voimalla vasten kivikkoista maata, mikä tuntui erittäin ikävänä tärähdyksenä raitaturkin leuoissa. Kolahdus sai hänen keskittymisensä herpaantumaan juuri sen kriittisen sekunnin ajaksi, kun kirjavaturkki päätti jyrätä hänet kokonsa turvin maahan. Vaikkei naaras tosiaan mikään heiveröinen ja siro tapaus ollut itsekään, ei hän voinut taistella suoraa iskua vastaan, vaan huomasi pian kellahtavansa vasten tannerta ja Zecorin miekan lappeen tömähtävän reittään vasten. Tilanne, jota Zésiran alitajunta ei heti erottanut oikeasta vaarasta, sai hänen pulssinsa kiihtymään entisestään ja äkäisen murahduksen karkaamaan hänen huuliltaan. Kivikolle karahdettuaan ei lahkolainen kuitenkaan jäänyt murehtimaan tapahtunutta, vaan lähti saman tien yrittämään samaa, kuin uros itse aikaisemmin: hän huitaisi puumiekkansa kohti vastustajansa etujalkoja. Naaras ei kuitenkaan säästellyt voimiaan tippaakaan, vaan hän eläytyi todella taistoonsa ja kuvitteli jopa kiitävän hetken ajan, kuinka "teränsä" pureutuisi kipeästi toisen ihon lävitse.

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Apr 13, 2011, 15:20

Zésira kellahti kumoon uroksen puskun voimasta vaan kauaa ei naaras jäänyt murehtimaan. Raidallisen isku osui kohteeseen ja Zecor kiristeli hampaitaan tuntiessaan voimakkaan iskun etujaloissaan. Pihaustakaan ei uros päästänyt, vaikka kipu ja jomotus olikin valtava. Susi kampesi itsensä sivummalle etujalkojaan selkeästi varoen. Koska oikeassakaan taistelussa ei voisi luovuttaa heti pienen tai suurenkin kolauksen saadessaan loikkasi uros voimakkaasti naarasta kohden yrittäen iskeä miekan lappeella naaraasta niskaan niin voimalla kuin vain kykeni. Uros ei suostuisi luovuttamana edes harjoituksessa ennen kuin todettaisiin leikin loppuvan. Mieli sen olisi kyllä tehnyt. Etujalkoja särki ja tykytti minkä kerkesi. Kolahdus luuhun oli tuntunut joka puolella kehoa ja oli helppo todeta, että Zésiralla totisesti oli voimaa ja paljon enemmän kokemusta.

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Apr 13, 2011, 15:59

Tällä kertaa Zésiran isku osui voimalla maaliinsa ja sai jälleen hänen päänsä tärähtämään ikävästi. Tämä tosin tuntui saavan myös hänen taistelun hurmaan heittäytyneen mielensä selkiytymään: jos lyönti teki näin kipeää jopa häneen itseensä, mahtoi se tuottaa melkoista tuskaa etenkin Zecorille. Sille ei naaras voinut mitään, että taistelukoiran geenit ja ehkä jopa Herran myötävaikutus saivat hänet ottelemaan niin kuin hän otteli - kuin kyse olisi aina ollut elämästä ja kuolemasta - mutta ei hän tosissaan tahtonut silti urosta murjoa henkihieveriin. Hän ei halunnut olla samanlainen harjoitusvastus, kuin emonsa oli ollut.

Vaan pian kirjavaturkki kävi jälleen uuteen hyökkäykseen ja Zésiran oli jälleen keskityttävä käsillä olevaan tilanteeseen filosofoimisen sijasta. Zecor näytti haluavan viedä leikin loppuun, sillä jos tositilanteessa miekka olisi naaraan niskaan tai kaulaan uponnut, olisi peli ollut sillä selvä. Tahtoen todellakin välttyä moiselta kohtalolta kierähti lahkolainen hätäisesti syrjään. Miekan aiheuttama ilmavirta pyyhkäisi varoittavasti hänen turkkiaan, mutta itse terä meni hiuksenhienosti ohitse nuorikon pyöriessä kylmien, terävien kivien lomassa. Peräännyttyään pois uroksen ääreltä loikkasi raitaturkki pystyyn, mutta uuden hyökkäysyrityksen sijasta hän pudotti keppinsä kivikkoon. Harjoitus oli ohitse.
"Hyvä", Zésira tokaisi jälleen, tällä kertaa tosin hienoisesti hengästyneenä.
"Etköhän sinä hengissä selviä siihen asti, että löydät jonkun miekoista enemmän ymmärtävän opettajaksesi."

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Apr 13, 2011, 16:21

Zecor ei pahemmin kerinnyt miettimään, miksi Zésiran isku oli ollut yhtäkkiä niin voimakas. Uros pyrki vain harjoittelemana ja voittamana harjoituksen. Kaiketi kipuunkin oli totuttava jopa suurissa määrissä. Vaikka tykyttäviä luita, ei uros ollut harjoitukselta odottanut.
Zésira väisti kepeästi uroksen hyökkäyksen ja loikki sivummalle turvaan. Raidallinen kuitenkin päätti harjoituksen siihen pudottamalla kepakkonsa kivien sekaan.
Uros nyökkäsi ja laittoi miekan takaisin valjaisiin hengästyneenä. Uros istahti ja nosteli etujalkojaan yrittääkseen hellittää tuskaansa.
”Toivotaan. Ja niin kuin sanoit, he eivät huomaa minun kuuluvan Lahkoon, sitten kun olen siihen liittynyt”, uros sanoi yhä hengästyneenä raidallista katsoen.
”Kiitos kuitenkin harjoituksesta. Uskon, että siitä oli suuresti hyötyä”, uros sanoi kuonoaan nyökäyttäen. Raidallinen ei tosiaan ollut mikään turhake. Naaras otteli erinomaisesti, ainakin Zecorin kokemattoman silmän perusteella. Toista ei aivan heti jyrättäisi edes massalla, ellei massaa todellakin ollut ja paljon.

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Apr 13, 2011, 17:00

Vasta Zecorin pujottaessa miekkansa takaisin valjaisiinsa, uskalsi Zésira antaa itsensä ruveta kunnolla rentoutumaan. Lihasten jännitystila alkoikin hiljalleen raueta, kun naaras veti syvään henkeään, painoi silmänsä hetkeksi kiinni ja ravisteli kivikosta tarttuneet moskat pois turkistaan. Hän ei vastannut mitään suden lahkolaisten huomaamattomuuteen liittyviin pohdintoihin, sillä aihe oli hänen nähdäkseen käsitelty aikaisemmin jo varsin tyhjentävästi lävitse. Kun uros sitten kiitti häntä harjoituksesta, käänsi koirasusi sen sijaan katseensa taas tätä kohden ja pudotti päänsä pieneen, mutta merkittävään kumarrukseen.
"Kiitos myös sinulle", raitaturkki tokaisi takaisin. Samalla hän tuli vilkaisseeksi Zecorin etujalkoja, joita hukka koetti parhaansa mukaan lepuuttaa ilmassa, ja huokaisi vaimeasti. Syyllisyyttä tai sääliä ei lahkolainen osannut toisen vammojen ansiosta tuntea, mutta ei hän tahtonut silti jättää korjaamatta sitä, minkä oli rikkonut.
"Tule. Kylmä vesi turruttaa kivun", hän ohjeisti ja lähti itse kapuamaan edeltä meren rannassa oleville kiville, jonne hän oli ruoskansakin hylännyt. Liikkeensä olivat jokseenkin kankeita aiempaan verrattuna, sillä kovalla maaperällä kierähteleminen ei kieltämättä ollut tuntunut toipilaan kehosta järin hyvältä.

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Apr 13, 2011, 17:47

Zecorin sääliä susi ei olisi jalkojensa suhteen edes halunnut. Uros ei halunnut, että kukaan huolehti siitä, sillä uros pyrki huolehtimana muista. Päinvastainen järjestys ei tullut kuuloonkaan. Uros kuitenkin mumisi vaimeasti raidallisen ehdottaessa kylmää vettä. Susi lähtikin reippaasti askeltamaan toisen perässä kohti veden rajaa. Mielellään ei uros kipuaan myöntänyt, mutta kaiketi naaras tiesi paremmin ja susi todella halusi helpotusta voimakkaaseen jomotukseen.
Uros ei huomannut naaraan kankeutta tuijotellessaan visusti rantakiviä veden rajaan asti. Siellä uros asteli veteen niin, että jalkojen särkevä osa pettyi. Kylmä vesi helpottikin oloa ja uros hymähti tyytyväisenä.
”Kiitos tämä auttaa, vaikka ei kipu aivan järjetön ollut”, uros sanoi rauhallisesti, vaikka lopu olikin suureksi osaksi valetta.
”Taistelet harvinaisen hyvin. Oletko saanut koulututusta?” uros kysyi katseensa naaraaseen kääntäen.
Hetken aikaa kinttujaan uitettuaan Zecor kapusi kauemmas vedestä istahtaen matalalle rantakivelle. Tykytys helpotti hivenen eikä uroksen tarvinnut enää yhtä paljon varoa jalkojaan. Hetken päästä tykytys olisi varmasi tiessään, kunhan luu ensin vain tokenisi hivenen kolauksestaan.

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Apr 19, 2011, 16:56

Zésira ei jäänyt kuuntelemaan uroksen mutinoita, vaan antoi tämän kulkea rauhassa omaa polkuaan kohti merivettä ja sen viileiden laineiden tuomaa helpotusta. Naaras itse asteli ruoskansa luokse, pysähtyi sen äärelle ja katseli sitä hetken arvioivasti. Jos hän joskus vielä kohtaisi emonsa, hän haluaisi kyllä viimein kysyä tältä siitä, miksi hän oli valinnut tyttärelleen tuollaisen aseen. Olisihan vaikkapa miekka, sellainen kuin Zecorilla, ollut monin verroin tehokkaampi hampaidenjatke.
Pian kirjava susi sai kuitenkin jalkansa liotetuiksi, jolloin raitaturkki pudottautui mietteistään takaisin tähän hetkeen.
"Hmm", hän vain tokaisi toisen kiitoksiin, noukki ruoskan hampaisiinsa ja lähti astelemaan kohti toisen olinpaikkaa.
"Olen. Äitini on ihmisten luota tullut taistelukoira ja isäni oli Lahkon... No, erään Lahkon sisäisen ryhmän johtaja", naaras kertoi suhteellisen selkein sanankääntein siihen nähden, että hän piteli samaan aikaan aseen puista vartta suussaan - hän oli tottunut moiseen. Zecorin vierelle päästyään lahkolainen kävi niin ikään kivikkoon istumaan.
"Entä sinun perheesi? Kouluttivatko he sinua?"

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Apr 20, 2011, 19:46

Zecor vilkaisi naaraan suuntaan ja toinen näkyi hakevan jotakin esinettä kiviltä, jossa oli aiemmin ollut. Tarkkaan susi ei nähnyt mitä, mutta kaiketi sekin seikka selviäisi, kunhan naaras pääsisi hivenen lähemmäs.
Naaras puhui yllättävän selkeästi huolimatta, että kantoi esinettä suussaan. Esinekin paljastui ruoskaksi uroksen viimein nähdessä sen hieman tarkemmin. Ruoskaa uros ei olisi koskaan oppinut käyttämään ja hukka saattoikin vain ihailla, jos ja kun Zésira varmasti osasi asettaan käyttää.
”Oikein taistelukoira. Lopettiko hän uransa vai loppuiko hänen aikansa täällä?” uros kysyi vaisusti, koska ei tiennyt oliko kyseessä kuolemantapaus vai vain virasta luopuminen. Kuolemasta puhuminen oli aina jokseenkin ankeaa, mutta samalla kunnioitusta herättävää. Kuolleista ei sopinut puhua pahasti. Ainakaan Zecorin oppien mukaan.
”Eivät kouluttaneet. Äidiltäni sain tämän miekan, mutta se on sukukalleus, enkä ole varma osaako äitini käyttää miekkaa. Isänikään ei minua kouluttanut juuri millään tavalla. Sinun koulutuksesi on varmasti ollut perinpohjaista kerta vanhempasi ovat niinkin korkealla arvoasteikossa. Antoivatko he sinulle eväät elämään?” uros kysyi. Vastausta uros ei kuitenkaan vaatinut, jos Zésira vain koki haluavansa pitää tiedon itsellään. Olihan asia kuitenkin yksityinen. Zecor sai toki eväitä elämään, mutta uros oli kuitenkin pian omillaan ja oppi lähes kaiken itse ja usein kantapäänkautta. Hukka oli kuitenkin tyytyväinen. Se tunsi omat voimansa ja vahvuutensa ja tiesi miten monimutkaisistakin tilanteista kykeni selviämään, vaikka kukaan ei ollut niitä sille opettanut. Hene oli kyllä opettanut omasta uskonnostaan, mutta Zecor ei tuntenut suurtakaan mielenkiintoa emonsa uskoa kohtaan.

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Apr 20, 2011, 20:23

Päästyään asettumaan aloilleen päätti Zésira laskea ruoskan eteensä kalliolle, sillä vaikka se suussa puhuminen olikin mahdollista, oli se kieltämättä jokseenkin epämukavaa. Eikä hän sitä paitsi tuntenut oloaan millään tapaa uhatuksi, joten kaiketi se olisi ollut vähän epäkohteliastakin pidellä ilman syytä asetta koko ajan käyttövalmiina hampaissaan.
"Äitini aika... Ei, ei loppunut", naaras mutisi nostaessaan päätään takaisin ylös. Hän koetti näyttää yhä tyystin neutraalia naamaa, vaikkei suoraan sanottuna ihan tyystin ymmärtänytkään uroksen hienotunteisesti muotoiltujen sanojen merkitystä. Sen siitä sai, kun oli tottunut puhumaan lahkokieltä yleiskielen sijaan.
"Hän tuli mantereelta tänne ihmisomistajansa kadottua jonnekin. En tiedä siitä kovin tarkkaan", nuorikko vielä jatkoi ja toivoi vastauksensa tyydyttävän Zecoria. Epäonnekseen myös uroksen seuraava kysymys oli kuitenkin sellaista sorttia, että se sai lahkolaisen jokseenkin pyörälle päästään. Tällä kertaa epätietoisuutensa pääsi jopa näkyville asti, kun koirasusi luimisti korviaan ja käänsi katseensa hieman hapuillen kohti juttukumppaniaan.
"Mitä... Tarkoitat? He opettivat taistelemaan, kuten sanoin, mutta eväistä en tiedä..." raitaturkki myönsi vaimeasti. Ilmeisesti tässä asiassa kaksikko poikkesi tyystin toisistaan, sillä siinä missä Zésira sisarineen oli toden totta saanut tyytyä pelkkiin taisteluoppeihin ja Herralta saatuihin tietoihin lahkolaisuudesta, olivat Zecorin vanhemmat tainneet keskittyä kasvatuksessaan ihan johonkin muuhun. Eväisiin, kuten uros oli asian ilmaissut.

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Apr 20, 2011, 20:39

Zecor naurahti omalle typeryydelleen ja sätti itseään mielessään, kun oli puhunut niin epäselkeästi.
”Anteeksi en esittänyt kysymystäni tarpeeksi selkeästi. Siis isäsi aika. Kun sanoit, että hän oli johtaja. Lopettiko hän työnsä vai… Kuoliko hän?” uros kysyi vaimeasti naarasta katsoen koittaen uudelleen. Mukava tosin kuulla ettei äidinkään aika ollut loppunut.
”Äiti menneisyys taitanee olla varsin mielenkiintoinen”, uros sanoi silmiään siristäen ja suorastana hinkuen päästä tapaamaan naaraan emo. Olisi ollut hurjan mielenkiintoista kuulla taistelukoiran menneisyydestä ja elosta mantereella.
Zésira ei tuntunut ymmärtävän uroksen toistakaan kysymystä ja uroksen valtasi pieni harmistuneisuus. Ei tosin siitä, että naaras ei ymmärtänyt vaan siitä ettei uros osannut ilmaista kysymyksiään oikein.
”Anteeksi. Ilmaisenpa kysymykseni epäselvästi. Tarkoitin, että opettivatko he sinulle asioita elämästä? Miten pärjätä eri tilanteissa tai muuta vastaavaa. Eväistä puhuminen on sellainen sanonta, ei suinkaan tarkoita varsinaista matkaevästä”, susi sanoi kevyesti hymyillen ja sanojana paikkaillen.

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Apr 27, 2011, 19:55

Zésira mutristi aavistuksen verran huuliaan tajutessaan, että oli yrityksestään huolimatta ymmärtänyt uroksen sanat jotenkin väärin. Häntä harmitti etenkin se, että oli ryhtynyt puhumaan nimenomaan äidistään, vaikka Zecor oli kysymyksellään tarkoittanut naaraan isän kohtaloa - Tartaros kun oli sata kertaa mainitsemisenarvoisempi tyyppi, kuin Mirada ikinä. Olisihan raitaturkin se pitänyt tajuta.
"Ai hän. Hän kuoli, niiden puolikuulaisten takia", lahkolainen tokaisi sävyttömästi. Suoraan sanottuna hän hieman jopa pelkäsi asiasta puhumista, mutta päätti kuitenkin vastata sudelle rehellisesti. Sen verran luotettavaksi kirjavaturkki oli tapaamisen myötä osoittautunut.
Emoaan koskeviin asioihin ei Zésira sen sijaan enää takertunut, vaan ohitti ne kohauttamalla pikaisesti olkiaan. Eväsjutun alkaessa selvitä oli siinä nimittäin aivan tarpeeksi pohdittavaa, sillä vaikka Zecor ystävällisesti selvensi sanojaan, ei naaraalla silti näyttänyt sytyttävän.
"Miten pärjätä... Sitä vartenhan taistelutaidot ovat?" nuorikko toisti hitaasti päätään kallistaen ja jatkoi:
"Mitä sinulle sitten on opetettu?" Jos uros ei kerran ollut saanut opetusta tappelemisen suhteen, niin missä sitten? Mitä muuta vanhemmat ylipäätään saattoivat jälkeläisilleen opettaa? Sitä ei naaras yksinkertaisesti näyttänyt osaavan ymmärtää.

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on May 4, 2011, 17:00

Zecor nyökäytti päätään kevyesti, hieman harmistuneesti. Oli uros arvellutkin Tartaroksen kuolleen, kun Zésira oli puhunut menneessä aikamuodossa. Uros oli onnekas, kun sai toistaiseksi pitää molemmat vanhempansa luonaan. Zésiran lapsuus ei vaikuttanut yhtä ruusuiselta.
”Olen pahoillani”, susi sanoi hiljaa katsoen Zésiraa pitkään.
Zecorin huulille karkasi vino virnistys naaraan kysellessä tarkennuksia uroksen kysymykseen liittyen.
”Niin, fyysisellä puolella taistelutaidot ovat tarpeen, mutta entä sosiaalinen puoli? Tai henkinen? Sitä minä eväillä hain. Elämän eväät. Että vanhemmat kertovat maailmasta ja opettavat erilaisia asioita sivistymisen saamiseksi ja paljon monia muita asioita”, uros pohti samalla kun yritti selventää asiaa Zésiralle.
Susi ei kuitenkaan ollut varautunut kertomaan mitä sille itselleen oli opetettu ja hetken aikaa susi joutui pohtimaan mitä oli pentuna oppinut. Kaikki perusasiat tietenkin, mutta eihän uros niin voisi sanoa, koska Zésira ei välttämättä ymmärtäisi tai pitäisi samoja asioita itsestäänselvyyksinä kuin Zecor.
”No vaikka se miten vieraita tulee kohdella, kohteliaasti eikä missään tapauksessa tunkeilevasti. Laumojen väliset suhteet ja yleistietoa Andriaanasta. Kai niilläkin jotain tekee”, susi hymähti. Oliko sen saama kasvatus välttämätöntä vai tarvitsiko kukaan mitään muuta kuin taistelutaidon. Tarvitsi. Uros oli ehdottomasti sitä mieltä. Kirjava rakasti oppimista ja sivistymistä, mutta jokaisella oli oma mielipiteensä joten kaiketi jokainen ajatteli myös kasvatuksesta erilailla. Ja erilaisuus oli tietenkin suotavaa.

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on May 23, 2011, 13:10

Zésira oli aikeissa pitää suunsa kiinni Zecorin pahoitellessa hänen isänsä kohtaloa, mutta - niin harvinaislaatuista kuin se olikin - huomasi hän puoliksi vahingossa pukevansa pian omat aatoksensa sanoiksi asti.
"Niin minäkin", naaras lausui vaimeasti ja vilkaisi pikaisesti häntä katselevaa urosta. Hailakoista silmistään paistoi haavoittuvaisuus, jonka lahkolainen kuitenkin peitti mahdollisimman nopeasti kääntämällä katseensa takaisin taivaanrantaan. Juuri tällaista hän oli pelännyt tapahtuvaksi joutuessaan ottamaan isänsä puheeksi!

Onneksi keskustelu kuitenkin jatkui ja Zésira sai tovin verran aikaa itsensä kokoamiseen suden puhuessa. Lopulta raitaturkkikin alkoi ymmärtää mitä toinen niillä eväillä oli ajanut takaa, mutta hän päätti antaa Zecorin kuitenkin kertoa rauhassa omasta koulutuksestaan, ennen kuin nuorikko itse alkaisi selostaa oman perheensä suhtautumisista moisiin asioihin.
"Tekee varmaankin..." hän viimein aloitti kirjavan hukan vaiettua.
"Minun vanhempieni mielestä kuitenkin vain Lahko oli tärkeä. Laumat olivat toissijaisia, turhia. Ja sellainen sivistys samoin, ainakin tällä saarella. Äitini sanoi, ettemme siskoni kanssa tee mitään sivistyksellä, kun asumme kuitenkin koko elämämme vain Andriaanalla. Mantereella asiat olisivat olleet toisin", Zésira muisteli vakavana. Samassa naaraan ilme kuitenkin kirkastui erään hänen saamansa opetuksen tullessa mieleensä. Hän ei ollut varma osaisiko Zecor arvostaa sen sisältöä, mutta ainakin naaraan omassa elämässä se oli näytellyt hyvin merkittävää roolia.
"Se meille kuitenkin opetettiin, että koskaan ei saa olla heikko, ei millään tavalla. Perhe, kiintymys ja rakkaus, sellaiset asiat ovat heikkoja varten. Niiden kautta on liian helppo satuttaa toista."

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Jun 3, 2011, 12:48

Zecor katseli Zésiraa surumielisesti. Uros ei ollut koskaan itse kohdannut vastaavaa tuskaa eikä uros kyennyt mukautumaan tunteeseen joka Zésiralla oli varmasti mielessä hyvinkin päällimmäisenä. Uros vain yritit ymmärtää tuskaa, mikä naaraassa oli.
”Sano, jos vain joskus voin olla avuksesi, vaikka et apuani ehkä haluaisikaan”, uros sanoi vaisusti ja tutkaili raitaturkkia.

”Niin. Jokaisen perheen kasvatus on erilainen ja luulen, että me molemmat olemme saaneet paljon hyödyllisiä taitoja ja tietoja vanhemmiltamme”, susi sanoi vakalla sävyllä. Sen mielestä Zésiran perheessä rakkautta ei ehkä oltu viljelty kovinkaan ahkerasti, mutta jokaisella perheellä oli tosiaan omat tapansa ja naaraa seuraava lause antoikin osviittaa raitaturkin perheestä.
”Olen samaa mieltä, että niiden kautta on liian helppo satuttaa, mutta en ole varma onko rakkaus heikkoja varten. Eikö se omalla tavallaan kuitenkin vahvista jokaista ja antaa elämälle ja mielelle suurta sisältöä. Olisi jokin muukin asia kuin uskonto mitä puolustaa ja minkä vuoksi taistella ja elää. Itse en ole kuitenkaan sitoutumisen kannalla, vaikka rakastamista vastaan minulla ei ole mitään. Minä vaan en halua menettää rakkaitani ja se olisi lähes väistämätöntä, jos sitoutuisin”, uros kertoi Zésiraa kevyesti hymyillen katsoen.
”Vanhempasi opettivat sinua hyvin, vaikka toivonkin, että löydät elämällesi myös onnen. Eikö se olisi vahvuutta, että rakastaa ja ottaa sen riskin, että satuttaa itsensä? Lisäksi ulkopuolisten on vaikea saada moista selville, jos asian päättää pitää visusti piilossa. Silloin olet samaan aikaan vahva ja rakastettu.”

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Jun 16, 2011, 15:36

Haluttomana keskustelemaan menneisyytensä haamuista yhtään enempää nyökäytti Zésira vain pienieleisesti kuonoaan Zecorin tarjoukselle. Suoraan sanottuna hän ei ymmärtänyt miten uros voisi häntä auttaa tai miten naaras ikinä kykenisi ottamaan tältä apua vastaan, mutta eipä sen niin ollut väliäkään. Elämä näyttäisi tai sitten jättäisi näyttämättä - turha sillä asialla oli tässä hetkessä aivojaan nyrjäyttää.

Zecor jatkoi kuitenkin herrasmiesmäisellä linjallaan myös seuraavan puheenaiheen parissa. Ensialkuun Zésira ei jaksanut antaa toisen rakkautta puolustavalle puheelle paljoakaan painoarvoa, mutta mitä pidemmälle uros asiaa selitti, sitä epävarmemmaksi raitaturkki oman kantansa kanssa muuttui. Kirjavan vaiettua näytti nuorikko olevan jo melkoisesti pyörällä päästään ja jopa ärtynyt omasta horjumisestaan. Jokin mielensä osa kun huusi kovaan ääneen, kuinka kaikki tuollainen pehmoilu rakkauden voimasta oli pelkkää puppua, mutta toinen puoli olisi taas tahtonut kenties omakohtaisestikin kokea miten asian laita todella oli. Lopulta, kun Zésirasta tuntui että hänen päänsä ratkeaisi kahtia, astui ylempi voima kehiin.
"Minä en tarvitse rakkautta. Minulla on Herra, jota kukaan ei voi koskaan minulta viedä. Hän tekee minut vahvaksi, jos vain palvelen Häntä hyvin", vannoivat lahkolaisen huulet, vaikka lauseen eivät tyystin hänen omiaan olleetkaan. Ne sanottuaan naaras kuitenkin muisti joka sanan olevan totta, mikä sai hänen mielensä taas toistaiseksi rauhoittumaan.
"Oletko yhä varma siitä, että tarvitset lisää miettimisaikaa Lahkoon liittymisen kanssa?" Zésira omin voimin jatkoi ja käänsi katseensa kohti Zecoria. Kuten Herra oli muistuttanut, tuli alaistensa nimittäin palvella Häntä hyvin, ja uuden jäsenen liittäminen joukkoihin oli aina varsin mittava teko. Mutta mikäli uros oli vieläkin epävarma, pitäisi raitaturkin lähteä vain kenties oman nälkänsä unohtaen uhrauskeikalle ja jättää hukka pohdiskelemaan pohdittaviaan.

Re: Z-sukupolvi
Post by ticarri on Jun 19, 2011, 12:23

Zésira ei jatkanut enää aihetta joten myös Zecor päätti vaieta. Turhalla tuputuksella naaraan olisi saanut vain vihaiseksi.
Zecor oli ehkä hivenen pettynyt, kun raidallinen ei tuntunut antavan tilaa uroksen mielipiteille, vaikka kaksikko ajattelikin asiaa edes hivenen samalla kannalla. Kumpikaan ei halunnut varsinaista rakkautta, jotta kukan ei voisi heitä niiden kautta loukata. Zésira oli koulutettu jämptisti ja tuskin kukaan saisi naaraan kovaa kuorta rikki, ellei naaras päättäisi jonkun sisään päästää.
”Niin, niinhän sinulla on”, uros sanoi kevyesti, peittäen täydellisesti oman lievän pettymyksensä. Olisi ollut turhaa näyttää omat pettymyksen tunteensa ja miksi uros edes oli pettynyt? Yrittikö se tosissaan saada Zésiran edes vähän uskomaan rakkauden voimaan, vaikka toinen vastusti mokomaa asiaa raivokkaasti. Ei, ei uros yrittänyt. Se vain toivoi, että Zésirakin voisi joskus saada elämänsä täydennettyä muuallakin kuin vahvuudella ja kovuudella.
Kevyt hymy nousi suden huulille naaraan udellessa olisiko uros jo päättänyt.
”Harmiksesi joudun sanomaan että tarvitsen. Mielenkiintoisen keskustelumme lomasta en kerinnyt asiaa sen syvemmin miettimään. Voit kyllä taata Herrallesi, että joukkoihinne liityn ja se on sinun työsi tulos”, uros sanoi häntäänsä kevyesti heilauttaen.
”Minun pitäisi varmaankin päästää sinut jatkamaan matkaasi, olen häirinnyt sinun ja saarenne rauhaa jo kylliksi”, uros sanoi kohteliaasti samalla kun nyökäytti kevyesti kuonoaan.
Susi nousi ylös ja otti muutaman varovaisen askeleen kohti vesirajaa testaten etujalkojensa kunnon. Ne tuntuivat levon jälkeen kuitenkin melkein yhtä hyviltä kuin aiemminkin, joten raskas uintimatka takaisin saattaisi alkaa.
”Oli oikein mukava tutustua Trezésira Diora”, uros sanoi hymyillen ja lähti reippain askelin kohti vesirajaa uidakseen takaisin pääsaarelle pohtimaan Lahkoa ja Herraa. Susi joutuisi varmasti pohtimaan myös Zésiraa ja tämän mielipiteitä, sillä ne olivat saaneet uroksen ajattelemaan asioita, vaikka sen omat mielipiteet olivatkin suhteellisen vankat.


// Hoo kiitos hito kiitos! Tämä oli mielettömän mielenkiintoinen ja huikea peli! : D //

Re: Z-sukupolvi
Post by hitodama on Today at 22:48

Zésira tyytyi hymähtämään varsin mitäänsanomattomasti Zecorin todetessa, ettei kyennyt vieläkään antamaan siltä istumalta periksi ja vain vannomaan sitä pahuksen valaa, joka sitoisi tämän lopullisesti Lahkoon. Raitaturkki ei ollut siinä kunnossa, että Herrankaan avulla olisi saanut susiurosta siihen pakotettua, joten hänen täytyi vain antaa kirjavan hukan pitää päänsä ja päästää tämä miettimään asioitaan. Menivät siis kalaparven uhraamiseksi hommat.
"Niin, minulla olisikin kyllä tekemistä", naaras näin ollen vastasi, kun Zecor näytti niin ikään tekevän lähtöä. Pitkään toinen oli Herran kansalaisten mailla jo majaillutkin, joten ehkä uroksen oli turvallisintakin suunnata nokka viimein kohti pääsaarta.
"Toivottavasti tapaamme taas, Zecor", hyvästeli raitaturkki noustessaan toisen tavoin ylös ja kaapatessaan ruoskan puisen varren hampaidensa väliin. Hetken naaras seisoi aloillaan katsellen, kuinka hukka lähti kahlaamaan kohti syvempiä vesiä, ennen kuin hän vaimeasti huokaisten lähti kiertämään pienen saaren toiselle laidalle. Mennessään uros säikyttäisi kaikki lähitienoon kalat kuitenkin matkoihinsa, joten näiltä vesiltä oli turha hamuta sieluja Herran välipalaksi.

// Kiitosta samaten sinulle! =D Oli kyllä mitä mainioin peli tällaiseksi randomrykäisyksi! //