Trezésira Diora - RPGs

Djala » Hiekkaranta » Meren pelastama

Meren pelastama
Post by kuuranlilja on Nov 5, 2011, 15:00

// hitodama med Zésira =) //

Lienee kovin ironista, että jos meren aallot voivat tappaa, ne voivat myös pelastaa syntisen sielun. Villeinä vellovat aallot paiskasivat rannalle ruskean mytyn, joka ei liikkunut saatikka sitten puhunut. Meri oli näköjään kyllästynyt suojattiinsa ja hyvää hyvyyttään toimittanut sen omiensa pariin. Mikäli täällä päin nyt ketään asuisikaan.

Lokit seurasivat tarkkaavaisena tilannetta ja kuin varkain hyppelehtivät kohti meren hylkäämää nyyttiä. Yksi niistä lehahti tämän märän olennon - koiran - kyljelle ja hieman epäröiden nappasi rusehtavaa turkkia nokallaan. Pieni vingahdus pääsi koiran suusta. Lokit lehahtivat yhteistuumin pois 'saaliinsa' päältä. Olento hengitti. Sen kyljet alkoivat kohoilla tasaiseen tahtiin mutta nousemaan se ei vielä kyennyt. Rusehtava koira avasi silmiään ja näki edessään rannan ja veden rajan. Ruskaturkki sylki suustaan heikosti merivettä ja laski sitten päänsä takaisin. 'Mikä.. mikä paikka tämä on?' Tuo kysyi mielessään ja yritti varovasti siirtää tassuaan, mutta inahti ja lopetti liikkeen. Se siirsi vaivalloisesti katseensa etujalkaansa ja muisti, että tikari oli pysynyt sen matkassa koko ajan ja oli painanut jäljen tuon jalkaan, siitä pieni kipu. Koira huokaisi ja laski päänsä kunnolla, sulkien silmänsä. Sattui hengittää. Sattui nousta. Ehkäpä joku saapuisi auttamaan.

Re: Meren pelastama
Post by hitodama on Nov 6, 2011, 14:09

Joku toden totta saapuikin, vaikka kyseisen koiraeläimen auttamishalukkuudesta tuskin kukaan olisi mitään takeita merivedessä lionneelle toverille antanutkaan. Trezésira Dioralla kun oli tarpeeksi omiakin ongelmia - kärsihän hän tälläkin hetkellä alkoholin ja hassujen kasvien jälkeensä jättämästä pääkivusta - eikä hän muutenkaan ollut tunnettu ystävällisyydestään tai edes halukkuudestaan sosiaaliseen kanssakäymiseen lajitovereidensa kanssa. Ainoat syyt joiden takia hän edes lähti silloin tällöin Lahkon laivalta pääsaarelle, olivat saalistus ja Herralle uhraaminen. Toki merestä saatava kala olisi ajanut asiansa molempien hoitamisessa, mutta kunnon lihaan tottunut raitaturkki ei pitänyt eväkkäiden mausta turhan paljon, eikä hän olettanut Herrankaan pitävän.

Metsästämään Zésira oli tulossa nytkin, kun hän ravistellessaan turkkia kuivaksi huomasi yllättäen karvaisen mytyn makaamassa kauempana rannalla. Hetken nuorikko vain katseli liikkumatonta olentoa, joka suolaan sekoittuneen hajun perusteella oli koiraeläin, ehkä vielä jopa elossa oleva sellainen, ennen kuin hän lähti kaikessa rauhassa ravaamaan tätä kohden. Jos olento olisi elävien kirjoissa, hänellä tuskin olisi kiire tämän luokse, ja jos tämä taas olisi vainaa... Noh, sitten hänellä ainakaan ei olisi mitään syytä kiiruhtaa.
"Elätkö sinä?" raitaturkki suoraan asiaan pureutuen kysyikin sävyttömällä äänellään, jahka pääsi muutaman metrin päähän punaruskeasta koirasta. Varmemmaksi vakuudeksi hän puristi ruoskansa vartta hieman tavanomaista tiukemmin siltä varalta, että tämä olisikin jokin hullu juoni ja piski vain esittäisi piestyä päästäkseen helposti jonkun pahaa-aavistamattoman ohikulkijan niskavilloihin kiinni.

Re: Meren pelastama
Post by kuuranlilja on Nov 6, 2011, 16:19

Vaivalloisesti hengittäen naaras yritti nousta. Se oli kuullut askelia ja soturitarta ei todellakaan kiinnostanut näyttää avuttomalta mahdollisen vihollisen edessä. Varsinkaan vihollisen. "Valitettavasti." Kirjava koiranarttu huokaisi, tosin tahdikkaasti ja ylpeän oloisesti. Hieman horjuen koira nosti lihaksikkaan ruumiinsa irti rannan hiekasta ja ravisti kehoaan, saaden hiekan pöllyämään. Kuononsa päällä olevan leväntapaisen tuo tipautti pois ja katsahti paikalle saapuneeseen naaraaseen. Hän havaitsi toisen hieman itseään matalemmaksi, mutta kuitenkin kunnioitusta herättävän näköiseksi. Vaan eipähän Zoraydaksi kutsuttu koiraeläin kunnioittanut ketään, eikä mitään. "Ensi töiksesi sä voisit kertoa, missä mä oon." Se sanahti tiiraillen silmä kovana ympäristöään. Saari. Ranta. Meri. Sitten tuo siirsi katseensa etujalkaansa ja kiristi nahkasuikaletta, jotta kiiltävä tikari pysyisi paremmin hollilla. Tuo taukosi tekemisensä hetkeksi ja sivusilmällä vilkaisi raitaturkkisen ruoskaa. Kivat. Zoray siirsi katseensa kokonaan kohti itseään hieman pienempää naarasta. "Ja sun nimes on..?" Tämä aloitti, kurtistaen hieman kulmiaan.

Re: Meren pelastama
Post by hitodama on Nov 7, 2011, 0:16

Vieras reagoi joko kuulemiinsa askeliin tai esitettyyn kysymykseen - Zésira ei tiennyt kumman toinen oli huomannut ensiksi - ja ryhtyi nousemaan varsin vaivalloisesti seisomaan. Ilmeisesti muukalainen ei ollut ainakaan henkihieverissä, kun kykeni kuitenkin noin hyvin liikehtimään ja omasi vieläpä energiaa olinpaikkansa utelemiseenkin. Raitaturkki ei jaksanut siitä huolimatta pitää oman vastauksensa kanssa kiirettä, vaan hän seisahtui aloilleen seuraamaan toisen asenauhan kiristämistä ja tutkailemaan muutoinkin sitä, millaiseen olentoon oli oikein tullut törmänneeksi. Tietämättömyydestään päätellen koira oli vasta uinut näille main ja oli siten laumaton, eikä Herran palvelijan aistimusten mukaan kuulunut edes Lahkoon. Asemaltaan naaras oli siis vallan turha olento, vaikka kehonsa kielikin koollaan ja lihaksikkuudellaan kyvykkyydestä ainakin voimaa vaativilla elämänaloilla. Sellaisista ominaisuuksista ei varmasti ollut ollut haittaa esimerkiksi aavaa merta ylitettäessä.
"Olisi kyllä kohteliaampaa esittäytyä itse ennen kuin kyselee muiden nimiä", lahkolainen lausahti verkkaisesti toisen jatkaessa puhekielistä tivaamistaan.
"Sinä olet saarella nimeltä Andriaana, tarkemmin sanottuna Djalan rannalla", Zésira saman tien jatkoi ja piti kasvonsa yhä tyystin ilmeettöminä, vaikka toisaalta seurasikin silmä kovana tulokkaan reaktioita.

Re: Meren pelastama
Post by kuuranlilja on Nov 7, 2011, 16:28

Loistavaa. Heti vedettiin etikettikin mukaan. Hieman kulmiaan kohottaen nuorehko naaras katsahti välinpitämättömän näköisesti raitaturkkiseen. Justiin joo. "Zorayda." Naaras sanahti mahtipontisesti. Hän heilutteli häntäänsä, kenties ihan ystävällsiestikin, pitäen kuitenkin päätään ylhäällä, katsellen ympärilleen. Toinen kertoi sijainnin ja ruskaturkki katsoi vierasta naarasta epäuskoisena. Kyllä toinen toki tiesi, mikä saari oli, mutta nimi kuulosti vain niin.. oudolta mantereelta juuri tulleen korvaan. "Andriaana. Djala lienee lauma, eikö? Onks täällä muitakin laumoja?" Zoray kysäisi hieman ahdistuneen oloisena. Sana 'lauma' sai tikarinkäyttäjän ahdistumaan. Se ei pitänyt lainkaan laumaelämästä menneisyytensä tähden. Se tykkäsi ennemmin olla yksin tai kahden-kolmisin. Andriaanakos tämä saari oli? Melko huomaamattomasti ruskaturkki kuljetti oranssinpalavaa katsettaan rannalla, havaiten sen hyvin kauniiksi alueeksi. Harhailtuaan tarpeeksi kase pysähtyi tuijottamaan raitaturkkisen, ruoskaa kantavan silmiin. "Mikäs sun nimes on?" Se tivasi, ehkäpä hieman ystävällisemminkin, pitäen kuitenkin pokerinaaman.

Re: Meren pelastama
Post by hitodama on Nov 9, 2011, 21:23

Zoraydaksi itsensä esittelevä koira ei näyttänyt ilahtuvan puhekumppaninsa käytöstapoihin kohdistuneesta näpäytyksestä, vaan ainakin Zésiran vajavaisen tulkintakyvyn mukaan moinen kaavoihin kangistunut käytös herätti toisessa jonkinsorttista kapinamieltä. Lahkolainen ei siitä tai nartun itsevarmasta asennosta kuitenkaan piitannut, vaan tyytyi jatkamaan omaa hienovaraisempaa itseluottamusta huokuvaa tapittamistaan. Edes uusi kysymys ei saanut raitaturkkia puheliaaksi, sillä hänen nähdäkseen pään nyökäyttäminen riitti vastaukseksi tuollaisiin uteluihin vallan mainiosti. Nimeä ei kuitenkaan yhtä vähäeleisesti saanut toisten tietoisuuteen tuotua.
"Minä olen Trezésira Diora. Siitä Djalasta", nuorikko paljasti ja teki samalla tiettäväksi, että toinen oli rantautunut hänen laumansa maille ja oli siten hänen silmissään tunkeilija, vaikkei djalalainen ainakaan toistaiseksi jaksanut toiseen mitenkään erityisen negatiivisesti suhtautua - vaikkei kyllä positiivisestikaan, toden sanoakseen.
"Laumoja on täällä yhteensä viisi ja ne ovat levittäytyneet laajasti eri puolille saarta. Olemme nyt Andriaanan itärannikolla ja koko tämä hiekkaranta on Djalan omaisuutta", Zésira jatkoi ja heilautti puhuessaan ruoskaa pitelevää kuonoaan edes takaisin laajassa kaaressa korostaakseen sitä, että käytännössä kaikki muukin heidän näkemänsä kuului jo mainituksi tulleelle laumalle... Noh, jos Lahkon laivasaarta ei otettu lukuun, mutta se nyt olikin kokonaan asia erikseen.

Re: Meren pelastama
Post by kuuranlilja on Nov 13, 2011, 12:42

Zorayda nyökkäsi ja otti pari askelta lähemmäksi Trezésiraa, ei kuitenkaan uhkaavasti. Hän vilkuili toisen taakse ja nyökäytti sitten päättään. Toinen oli Djalasta ja Zoray ymmärsi vallan hyvin naaraalta kuulemansa perusteella, että oli nyt tuon tiikeriraitaisen alueilla. ja siitä tuo viis veisasi. Saarella oli siis viisi laumaa, mutta punaturkkinen arveli, että laumattomillekin oli sija. Ja jos ei, hän tekisi sen itse. Hänellä ei nimittäin ollut ainakaan näin ensialkuun mitään hinkua laumoihin. Hänestä laumaan tukeutuminen oli heikoille.

Toinen teki näköjään jälleen tiettäväksi, että hän oli tunkeilija. Zorayda inhosi apua ja samaten avunhakuun tarvittavia kysymyksiä. Mutta naaras tiesi, että jos ei kysyisi, hän ei ehkä koskaan saisi tietää, mtiä voisi tietää jo nyt. "Onko tuomittavaa liikkua toisten alueilla?" Tikarinkäyttäjä kysäisi kohottaen kulmiaan ja selvästi osoitti kysymyksen vastalauseeksi Trezésiran eleille.

Re: Meren pelastama
Post by hitodama on Nov 14, 2011, 0:49

Vaikkei Zorayda kenties tarkoittanut lähestymistään uhkaavaksi eleeksi, jännitti Zésira kaiken varalta hienoisesti lihaksiaan ja porasi tunteettomat jääsilmänsä entistä tarkemmin kohti koiraa. Hän ei taatusti päästäisi toista yllättämään itseään millään tapaa, vaan valmistautuisi parhaansa mukaan kaikkeen, mitä vieraan suunnalta vain voisi olla odotettavissa.
"Se riippuu keneltä kysyy", raitaturkki heitti takaisin kulmiaan kohottelevalle naaraalle.
"Toiset laumat, kuten pohjoisen Afuel ja lännen Carmis, ovat hyvinkin avoimia alueidensa suhteen. Havumetsissä asuvan Befalasin, minun laumani Djalan ja susien kansoittaman Ederan mailla voidaan sen sijaan katsoa vähän tarkemmin keiden on lupa kulkea ja metsästää reviirin rajojen sisäpuolella", nuorikko jatkoi. Kieltämättä hän esitti asian varsin jyrkästi todellisiin käytäntöihin verrattuna, mutta jostain syystä mielensä ei vain tehnyt päästää Zoraydaa luulemaan, että tämä saisi laumattomana nobodyna rellestää ihan ympäri saarta miten vain ikinä lystäisi.

// Nyt voisi varmaan olla jo ihan hyvä tilaisuus Sparrowin hahmolle tulla mukaan peliin, vai kuinka? =3 //

Re: Meren pelastama
Post by kuuranlilja on Nov 27, 2011, 15:31

//Voisi tosiaan =3 Laitan Sparrowille viestiä. Ja anteeksi jumitukseni, minussa on todellakin kestämistä.. :<//

Zorayda murahti mielessään. Toinen tarkensi tuijottamistaan ja naaras vastasi siihen yhtä pistävästi. Mitäs piti tuijotella. Se oli ahdistavaa. Ärh. Jaa että riippuu keltä kysyy. Tummaturkkinen koira ravisti turkkiaan ja hieman päätään ylemmäs nostaen katsoi Trezésiran silmiin tiukasti, vaatien tietoa, ketkä ja missä. Ja ilman tiukkaa katsettaa sieltä herui vastausta. Rivien välistä lukien ja tiikeriturkkia tafrkkaillen Zoray avisti, ettei ollut kovin tervetullut. Kiitos vain. Koira ei jaksanut enää leikkiä ja tiukasti katsoen tiikeriturkkiin hymähti. "Yritätkö sanoo, et en sais seisoo tässä, hä?"Naaras möläytti keventäen sitä ilkikurisella naurahduksella, mutta piteän naamallaan melko värähtämättömän ilmeen.

Re: Meren pelastama
Post by sparrow on Nov 27, 2011, 16:59

Cazadòr oli joutunut jonkinaikaa sitten suden nimeltä Aza hakattavaksi - mutta kiitos rakkaansa, Yadenin ansiosta, se voi jo paljon paremmin. Jos ei siis otettu huomioon sitä seikkaa, ettei koirasusi nähnyt toiselle silmällään. Mutta sen jos minkä tämä oli oppinut, että maapallo oli kaikkea muuta kuin reilu paikka, aina toisinaan. Suklaaturkkinen lipaisi siinä ohimennen pihkanruskeita, aavistuksen jopa rohtuneenpuoleisiakin suupieliänsä, antaen tuulen hyväillä turkkiansa. Ah, kuinka se olikaan kaivannut tätä; Yksinoloa. Kumpa vain uros olisi tiennyt, ettei se kauaa saisi yksin tänäänkään olla.

Pian Koirasuden korviin kantautui kuinka kaksi koiraeläintä, luultavasti kaksi narttua, kinastelivat.. varsin kovaan ääneen. Caza naurahti sangen huvittuneena, lähtien seuraamaan
kinastelijoiden ominaisuustuoksuja. Pian sen sil(mään) osuikin kaksi tummaturkkista neitokaista, molemmat oikeastaan aika sieviä, ellei jopa sanottaisi. "Neidit, Neidit. Älkää nyt toistenne kurkkuihin kiinni käykö. Teinä en pilaisi kauniita kasvojanne. " Suklaaturkki sanoi, istahtaen sitten kutakuinkin narttujen keskelle. ~

Re: Meren pelastama
Post by hitodama on Nov 27, 2011, 17:33

Zorayda vaikutti ottavan Zésiran jäyhästä puhetavasta nokkiinsa, mikä ei tosin lahkolaista liikuttanut pätkän vertaa. Ilmeettömät kasvonsa eivät ilmaisseet edelleenkään mitä hänen päässään liikkui, vaan ainoastaan leukansa puristuivat entistäkin tiukemmin ruoskansa puisen varren ympärille.
"En yritä. Shanon kyllä shuoraan, josh minulla on jotain shanottavaa", raitaturkki suhisi kylmästi. Vaikka hän olikin tottunut vallan hyvin puhumaan ase hampaidensa välissä, teki leukojen epätavanomaisen kova jännittäminen kaikesta vähän hankalampaa. Mahdollisen taistelutilanteen kannalta ote oli kuitenkin hyvä pitää tiukkana, sillä--

Kaikki ajatukset fyysiseksi yltymäisillään olevasta kahakasta katkesivat, kun kauempaa rannalta lähti naaraita kohti astelemaan joku tuiki tuntematon puolisusiuros, joka käski heitä lopettamaan nahistelunsa. Zésira rypisti ärsyyntyneenä kuonoaan, sillä hän ei halunnut ottaa määräyksiä satunnaisilta vastaantulijoilta, jotka ilman hienotunteisuuden häivääkään tulivat täräyttämään takamuksensa hiekalle aivan keskustelemassa olleiden narttujen välillä. Kaiken lisäksi vieras höpisi jotakin typerää kauniista kasvoista, jollaisia raitaturkki ainakaan ei uskonut itse missään tapauksessa omistavansa. Mitään hän ei kuitenkaan katsonut asiakseen lilaharjaksiselle urpolle toistaiseksi sanoa, vaan jäi vain mulkoilemaan hyytävästi vuoroin tätä, vuoroin uroksen taakse peittynyttä Zoraydaa. Ärsyttäviä tuttavuuksia näytti tänä päivänä vyöryvän eteen joka suunnalta.

Re: Meren pelastama
Post by kuuranlilja on Nov 28, 2011, 15:55

Zorayda valmistautui. Tästä voisi tulla enemmän, kuin sanaharkka ja siihen oli valmistauduttava. Trezésira suhisi sanansa aseensa välistä ja naaras itse nyppäsi tikarinsa nahkanauhojen puristuksesta. "Sit et ehkä halua tietää, miten mä sen tulkitsin." Naaras murisi, hampaitaan kalskauttaen. Hän olisi valmis.

Tilanne laukesi, kun heidän väliinsä asettui tuntematon koirasusi. No just. Tulokas käski neitokaisia lopettamaan kahakkansa ja höpisi jotain joutavaa kauniista kasvoista. No, sellaisia ei ainakaan Zoray omasta mielestään omannut. Se ei ollut sellainen tyttö, joka hurmattiin parilla käytetyllä fraasilla. Ruskoturkki ei alkuun sanonut mitään, tuijotti vain urosta mitäänsanomattomana. Kaikkia sitä paikalle pöllähti, kun oltaisiin päästy rähinöimään. Trezésira mulkoili kumpaistakin ja Zorayda soi toiselle yhtä pistävän, oranssin katseen. Sitten tuo katsahti urokseen.
"Ja mistä sä tänne eksyit?"
Se sai sanottua ja kalskautti hampaitaan, ei tosin vihamielisesti, muttei ystävällisestikkään.

Re: Meren pelastama
Post by sparrow on Nov 28, 2011, 18:27

Koirasusi ei oikein pitänyt tästä tilanteesta - sillä molemmat nartut, sekä Trezésira että Zorayda mulkoilivat sitä suorastaan hyytävästi, ja pikkuhiljaa Cazadòria alkoi arveluttamaan, olisiko sen sittenkään pitänut puuttua tähän kiistaan. Kenties ei, mutta mihinkä sitä tiikeri raidoistaan pääsisi. Vaikka herra mikään tiikeri ei ollut mutta.. noh, huono vertauskuva. "Saanen esittäytyä; " Uros aloitti, sivuuttaen näin Zoraydan esittämän kysyymyksen. "Olen Cazadòr. Ja keitäs te olette? " Suklaaturkkinen loi silmäyksen molempiin narttuihin, nousten sittemmin ylös, ja ottaen muutaman askeleen taaemmas. "Tarkemmin ajatellen, olisi oikeastaan aikaa mielenkiintoista seurata tätä teidän, " sitten koira kuitenkin keskeytti lauseensa, sopivaa vertauskuvaa mielessään miettien. "Huvittavaa, mutta samalla kiehtovaa kaksintaisteluanne, joten olkaaten hyvä ja käykää vain toistenne kurkkuihin kiinni, Neidit. " Verenpunaisen kielen karheanpuoleinen kärki kävi lipaisemassa rohtuneita suunpieliä, uroksen virnistäessä sarkastisesti. 'Sitä saa mitä tilaa.. '. Kyllä Cazakin osasi olla ilkeä hei! Koirasusi höristi korviaan, jälleen peruuttaen, kunnes kallisti kysyvästi päätänsä. "Lupaan, etten puutu tähän. "

Re: Meren pelastama
Post by hitodama on Nov 28, 2011, 21:13

Uros esitteli itsensä Cazadòriksi, mikä sai Zésiran höristämään aavistuksenomaisesti korviaan ja jättämään katseensa nyt tykkänään kohti kyseistä koirasutta. Hänestä toisen nimityksen lausumistavasta nääs kalskahti kovasti samalta tuntuva sävy kuin hänen äitinsäkin nimestä. Ainakin punaturkkisen nartun nimessä oltiin nuorikon tietojen mukaan käytetty jotain ihmisten tietyissä maissa käyttämää kieltä, joten ehkä tuo uros oli kotoisin jostain samankaltaisilta seuduilta, kuin kuumaverinen taistelukoirakin. Erikoinen yhteensattuma, joka tosin vaikutti tuskin käytännössä yhtään mihinkään.
Cazan sitten kehottaessa neitokaisia niin esittäytymään kuin jatkamaan kinaansakin, nosti Zésira päänsä ryhdikkäästi korkeammalle ja luopui näin aiemmin hakemastaan taisteluasennosta.
"Olen joku sellainen, joka ei tappele käskystä. Ottele itse tuon kanssa jos veren vuotamista mielit nähdä", raitaturkki vastasi ja nyökäytti tuhahtaen kuonoaan kohti Zoraydaa. Ei lahkolaisella ollut tosin mitään suoranaista syytä pelätä yhteenottoa vasta pitkästä uintimatkasta selviytynyttä koiraa vastaan, mutta kuten todettua, häntä ei kiinnostanut ottaa vastaan komentoja muukalaisilta - etenkään taistelun suhteen. Hän ei tahtonut olla kuten Sanguinaria Mirada.

Re: Meren pelastama
Post by kuuranlilja on Nov 29, 2011, 14:01

Zorayda ei painanut korviaan niskaansa vasten päinvastoin, kohotti ne yhä uteliaampaan höröön. Se lipaisi huuliaan ja siristi silmiään varsin kieron näköisesti. Cazadóriksi esittäytynyt uros kehotti neitokaisia esittäytymään ja jatkamaan tappelua. Hell no. Eiväthän he vielä tapelleet! Tosin, ei Zoraylla olisi ollut mitään sitä vastaankaan.. Zésira kieltäytyi tappelemasta käskystä ja käski vastalauseeksi enemminkin Cazaa ruskoturkin kimppuun. Ainakin hänellä ja Trezésira Dioralla oli samankaltainen ajattelutapa. Ei hänkään nöyristellyt tai tapellut käskystä. Se lieni myös syy, miksei hän pärjännyt raitaturkin kanssa.
"Noh, Cazadór? Mitä hauskaa siinä on, että joudut katsomaan, kun kaksi naarasta teurastaa toisensa? Miksi et itse kokeilisi, hm?"
Zorayda sanoi toiselle, siristäen hieman silmiään. Se pyöritteli terävää tikaria hampaidensa välissä ja pelottavankin kuuloisesti kalskautteli hampaitaan. Grr. Toinen saisi käydä kimppuun jos halusi. Tuskin halusi.

Re: Meren pelastama
Post by sparrow on Nov 29, 2011, 17:24

Koirasusi kurtisti aavistuksen kulmiaan - silkasta ärtyneisyydestä, tietenkin. Jestas, narttujahan olisi voinut luulla vaikka.. vaikka.. sisaruksiksi! Molemmat kun taisivat olla sangen teräviä kielistään. Cazadòr murahti, pudistellen huvittuneena päätänsä. Tästä voisi itseasiassa tulla.. aika hauskaa, jopa. Uros siristi ainukaista silmäänsä, luoden silmäyksen molempiin narttuihin. "Miksi luulet, että olisin niin tyhmä? " Suklaaturkki vastasi Trezésiralle, kallistaen kysyvästi päätänsä. Sittemmin se siirsi katseensa kohti Zoraydaa, itsekkin hampaitaan toiselle pienesti vilautaen. "Ja sinä - kuka oletkin, " Tämä aloitti, halveksuvasti narttua katsellen, "Olettaisin, ettei sinulla ole minkäänlaista oikeutta kutsua minua kokonimelläni, varsinkaan kun et ole itsekkään esittäytynyt. "

Re: Meren pelastama
Post by hitodama on Nov 30, 2011, 15:13

Zésira kohotti kysyvästi toista kulmaansa, kun koirasusiuros meni ihmettelemään mikä sai raitaturkin epäilemään hänen järjenjuoksunsa terävyyttä. Jestas, luulisi että se olisi sentään ollut aika selvää! Jopa lahkolainen, joka ei ollut mikään sulavan kanssakäymistaidon mestari, tajusi lilatukkaisen käyttäytyvän kertakaikkisen ajattelemattomasti.
"Jaa-a. Tulet istumaan kahden aggressiivisesti käyttäytyvän muukalaisen väliin ja puhelemaan jotakin kauniista kasvoista. Ei se nyt kovin korkeasta älystäkään kieli", naaras selvensi liki kyllästyneen yksitoikkoisella äänensävyllä. Sitten Cazadòr kävikin sanoillaan Zoraydan kimppuun, ja Zésira käänsi katseensa uroksesta kohti koiraa. Vaikka he olivat vasta hetki sitten olleet käymässä toistensa kurkkuihin kiinni, tunsi raitaturkki kannustuksensa olevan kaikesta huolimatta Zoraydan puolella, mikäli tuo toden totta ryhtyisi Cazan kanssa matsia ottamaan. Sillä kun lahkolainen nyt asiaa ajatteli, oli narttukoirassa jotakin samaa, kuin hänessä itsessään. Zésira ei oikein osannut määritellä mitä se oli, sillä olihan toinen kuitenkin kuumapäinen ja rääväsuinen - niiltä osin viileästi käyttäytyvän lahkolaisen täysi vastakohta - mutta silti toisen olemuksesta huokui jotakin hassulla tavalla tuttua. Niinpä hän jäi seuraamaan yllättävänkin suurella mielenkiinnolla, millainen kahakka tästä oikein lähtisi käyntiin.

Re: Meren pelastama
Post by kuuranlilja on Dec 2, 2011, 15:17

Zorayda katsoi viisaammaksi olla hiljaa, mutta eleillään se osoitti yhtyvänsä täysin raitaturkin sanoihin. Ei todellakaan vaikuttanut kovin selväjärkiseltä laskea takamuksensa kahden naaraan väliin, jotka selvästi olivat kiivasluontoisia, vaikkakin Trezésira olikin ulkoisesti viileän tyyni. Cazadór kyseenalaisti mustaharjaisen toteamuksen ja vihoittelevaan sävyyn tivasi naaraan omaa nimeä. "Zorayda." Oranssisilmäinen sanoi kylmästi ja katsoi Cazadória mietteliäästi silmästä silmään. Kevyt, irvokas hymy huulillaan naaras ojensi voimakasta etujalkaansa eteenpäin ja hitaasti, kuin käärme, hivutti kehonsa lähemmäs Cazaa. Hänellä ei varsinaisesti ollut mitään syytä haastaa riitaa, mutta jos uros kävisi hankalaksi, voisi hänellä pian sellaisia ollakkin.
"En suosittele heittäytymään hankalaksi. Pari hammasrivistöä kurkun päällä ei liene mukava asia."
Zorayda piikitteli terävällä kielellään ja uhitteli urokselle. Tai, kaipa sen varoitukseksikin voisi laskea, ruskoturkki nimittäin ei todellakaan ollut mikään ummikko taisteluiden suhteen. Se osasi käyttää asettaankin taitavasti ja todellakin tiesi, miten paljon pahaa sillä sai aikaan. Valinta oli Cazadórin käsissä; se voisi ottaa rauhassa, ja Zoray ei tekisi mitään. Tai heittäytyä hankalaksi ja aloittaa melkoisen kahakan.

Re: Meren pelastama
Post by sparrow on Dec 2, 2011, 17:48

Vaikka niin saattoi luulla - niin Cazadòr ei todellakaan ollut tyhmä. Päinvastoin. Koirasusi murahti, kuullessansa Zeriran sanat, asettaen korvansa aavistuksen luimumpaan. "Sinä--------" tämä aloitti, jatkamatta kuitenkaan lausettansa; mitähän siitäkin olisi seurannut? Tuuli puhalsi päin herran kapeanpuoleisia kasvoja, sen ottaessa muutaman askeleen taaemmas & rykäistessä. 'Pari hammasrivistöä kurkun päällä ei liene mukava asia. ' oli toinen narttu, Zorayda sanonut. Pyh ja pah. Vai että tämmöisiä nämä 'Andriaanan Nartut' olivat. Yaden oli tietenkin poikkeus. ~ Koirasusi hymähti, heilautellen häntäänsä rennosti puolelta toiselle. Tämä mietti hetken valitaansa, kunnes lopulta vastasi: "Hyvä on, Hyvä on. Minä rauhoitun. " Uros vastasi, kulmiaan kurtistaen. 'Mutta älä elättele toiveita, että oikeasti pelkäisin sinua, nilkki.' Cazadòr vielä lisäsi päänsä sisällä, siristäen ainoaa silmäänsä, jolla se vielä kykeni näkemään.

Re: Meren pelastama
Post by hitodama on Dec 6, 2011, 20:21

Zésira pyöräytti halveksuvasti silmiään Cazadòrin sähinälle. Johan uros kaiken huipuksi otti helposti nokkiinsa! Ei raitaturkki edes ollut sanonut vielä mitään omasta mielestään loukkaavaa, vaan vastannut ainoastaan hänelle suoraan esitettyyn kysymykseen. Jotkut kaiketi vain olivat luontojaan vähän turhan herkkänahkaisia.
Zoraydan jatkaessa yllytystään seurasi Zésira tilannetta silmä kovana, kunnes koirasusiuros perääntyi ja päätti jättää haasteen sikseen. Vaikka lahkolainen näytti yhä ulkoisesti yhtä tyyneltä ja suorastaan tympääntyneeltä kuin aikaisemminkin, oli hän sisäisesti hitusen pettynyt. Kyllä hän olisi voinut kerrankin tappelua haluta sivusta seurata sen sijaan, että olisi ollut itse laittamassa porukkaa palasiksi.
"No mitä sitten täällä vielä toimitat? Tai miksi ihmeessä ylipäätään alkujaan tulit paikalle?" naaras uteli Cazadòrilta, kun tämä sanoistaan huolimatta jäi yhä notkumaan rannalle.

Re: Meren pelastama
Post by kuuranlilja on Dec 7, 2011, 14:03

Cazadór perääntyi ja ylpeänä - ehkä hieman pettyneenä - hän nosti häntäänsä ylemmäs, muistaen kuitenkin, että hänen ei kannattaisi kovin paljon peräviiriään nostella, sillä olihan tämä kuitenkin Trezésiran kotialuetta. Mutta tuskinpa se ottaisi nokkiinsa, jos hän vähän näpäyttäisi uroksia. Koirasusi sanoi rauhoittuvansa. Zorayda hymähti hieman ja antoi sitten kasvoilleen palata normaalin, pokerinaama-ilmeen. Caza jäi vielä notkumaan rannalle. Trezésira hoiti selvästi kysymykset. Tosin, ei se Zorria haitannut, sillä hän oli aika lailla smaoilla raiteilla raitaturkin ajatustenkulun kanssa. Zorayda narskautti tikaria ikävänkuuloisesti hampaidensa välissä ja mitäänsanomaton hymy kasvoillaan katseli Cazaa. se odotti sen reaktiota. Oranssit silmät etsivät pienintäkin viitoitetta siitä, jos uros heittäytyisi dominoivaksi. Sitä koira ei enää sietäisi.

Re: Meren pelastama
Post by sparrow on Dec 7, 2011, 18:02

Cazadòriksi ristitty kurtisti ärtyneenä kulmiaan, kuullessaan Trezésiran sanat. Vai että miksikö koirasusi oli tänne tullut? "Tietääkseni, se ei ole sinun asiasi.. " Uros sanoi, luoden silmäyksen kumpaiseenkin nartuun, halveksuvasti hymyillen. "Teinä minä harkitsisin asennemuutosta, neidit. Hyvästi. " Caza lopetti, lähtien sitten jatkamaan matkaansa - ylpeänä. Turhaanpa se oli näköjään kaksikon seuraan tullut, jaa'a.

[Kiitän pelistä ! 8) ]

Re: Meren pelastama
Post by hitodama on Dec 13, 2011, 20:01

// Jea, tattis! XD //

Cazadòrista ei irronnut mitään kunnon vastausta, vaan tämä yritti vain esittää sivistynyttä tai ties mitä kehottamalla vastaansa asettuneita naaraita tutkailemaan asenteitaan hieman tarkemmin. Zésiraa moinen ei hetkauttanut, sillä hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta tanssia tuntemattoman uroksen pillin mukaan niin tässä kuin missään muussakaan asiassa. Samassa lilatukka näytti kuitenkin tekevän ensimmäisen fiksun siirtonsa koko päivänä ja lähtevän lätkimään, mikä sai raitaturkin tuhahtamaan itsekseen.
"Terve menoa vaan", lahkolainen huikkasi ja käänsi sitten huomionsa taannoista kiistakumppaniaan kohden. Kiitos uroksen väliintulon, oli nuorikko saanut purkaa pääkivun aiheuttamaa ärtymystä johonkin muuhun kuin Zoraydaan, joten halukkuus ryhtyä tappelemaan tämän kanssa oli kadonnut kuin tuhkana tuuleen.
"Kuten näet, tällä saarella riittää jos jonkinlaista porukkaa", Zésira näin ollen jatkoi vallan neutraaliin, melkein etäisesti ystävällistä muistuttavaan äänensävyyn.
"Kannattanee harkita johonkin isompaan joukkoon liittymistä, sillä yksin on vähän tunkeilijana kaikkialla ja hyppii kaikkien tuollaisten ääliöiden nenälle", naaras vielä tokaisi, ennen kuin pääsi varsinaiseen asiaan käsiksi.
"Oletko koskaan kuullut esimerkiksi Lahkosta?"

Re: Meren pelastama
Post by kuuranlilja on Dec 24, 2011, 12:13

//Tack, Sparrow :'D//

Cazadór mutisi jotain itsekseen ja kehotti neitejä harkitsemaan asennemuutosta. Sana sai Zorayn irvistämään, ja hyvin heleästi se narskutteli tikariaan hampaiden välissä. Kun uros oli tajunnut häippästä, ruskoturkki katsahti Trezésiiraan. Ääliöitä hän kyllä oli tavannut. Mutta tämä naaras - Zésira - ei ollut sellainen.
"Jeah. Niinpä."
Zorayda totesi vastaukseksi ja katsoi sivusilmällä kohti paikkaa, minne Caza oli hävinnyt. Parempi vaan. Tiikeriraitainen kehotti tätä liittymään johonkin isompaan joukkoon. Pidemmälle ajateltuna se voisi ollakkin ihan tarpeellista, mutta ainoa asia, mitä Zorri tällä hetkellä halusi, oli kerätä mahdollisimman paljon tietoa tästä Andriaanasta.
"Lahko? Umm... en mä."
Ruskoturkki vastasi ja kallisti hieman päätään, kysyvään sävyyn. Ei se mistään Lahkosta ollut kuullut. Zésira voisi kertoa.

Re: Meren pelastama
Post by hitodama on Dec 25, 2011, 16:51

Zésiran olotila muuttui yhä miellyttävämmäksi - vaikkei sitä ulospäin havainnutkaan - kun Zorayda paljasti olevansa tietämätön Lahkoon liittyvistä asioista. Hyvä niin, sillä se tarkoitti ennen kaikkea sitä, etteivät asioista mitään tietämättömät idiootit olleet päässeet levittämään valheellista tietoaan ja saastuttamaan taas yhden koiraeläimen ajatusmaailmaa virheellisillä olettamuksillaan. Nyt raitaturkki voisi aloittaa tykkänään puhtaalta pöydältä ja selittää toiselle naaraalle asioiden oikean laidan - Herran palvelijan kannalta oikean laidan, tosin.
"Voin kertoa siitä", ruoskankantaja lupasi kuonoaan auliisti nyökäyttäen.
"Lyhyesti sanottuna se on paras joukko, johon tällä saarella voi liittyä. Se ei rajoita liikkumistasi tietylle reviirille, vaikka Lahkon omana majapaikkana onkin tuo ulapalla näkyvä laiva, mutta silti sen yhteisöllisyys on ihan eri luokkaa tavalliseen laumaan kuulumisen kanssa. Lahkoon liittyneillä on oma kieli sekä tietynlainen sisäinen yhteys, jonka kautta kaikki ovat liitoksissa toisiinsa sekä Herraksi kutsuttuun voimaan, joka suojelee joukkoihinsa liittyneitä ja jakaa voimansa heidän kanssaan", koirasusi selosti ja sai tyynellä olemuksellaan jutun kuulostamaan oikeastaan varsin houkuttelevalta.
"Haluaisitko liittyä mukaan? Se on todella helppoa."

Re: Meren pelastama
Post by kuuranlilja on Jan 7, 2012, 10:46

//kestää taas :<//

Trezésira Diora suostui kertomaan Lahkosta, johon puheidensa perusteella taisi itsekin kuulua. Kevyt hymy kasvoillaan nuori katseli raitaturkkia, kuunnelen tiedonantoa ryhmittymästä. Zésira sai kaiken kuulostamaan houkuttelevalta. Niin houkuttelevalta, että Zoray olisi vaikka heti voinut liittyä ilmeisesti suuren joukon jatkoksi. Mutta ihme kyllä, impulsiivisuudestaan ja ajattelemattomuudestaan huolimatta ruskoturkki pudisti päätään ystävällisesti.
"Saat kaiken kuulostamaan tosi houkuttelevalta ja mieluusti liittyisinkin, mut harkitsen vielä. Katsos, älä ota tätä loukkauksena, mut haluun ottaa saaresta kunnolla selvää, ennen kuin lähden mihkään."
Zorayda sanoi toiselle ensimmäistä kertaa kunnolla hymyillen ja tarkoitti sanomaansa todella. Piilevä järki sanoi, että ei kannattanut vielä. Ja naaras ei halunnut kuulua mihkään, josta ei pääsisi pois. Ainakaan vielä. Hymy kasvoillaan ruskoturkki tunki tikarin takaisin jalassansa olevaan siteeseen ja yskäisi hieman; merivettä.
"Että mä olen vielä avoin Lahkolle, enkä haluu hylätä tarjoustas. Mä mietin ensin."
Naaras sanoi ja yskäisi uudestaan merivettä. Oranssit silmät katselivat Trezésiraa. Mitähän toinen tekisi. Hänhän torjui tarjouksen, muttei epäkohteliaasti. Ei olisi mitään syytä hermostua.

Re: Meren pelastama
Post by hitodama on Jan 8, 2012, 21:33

Jaahah, vai oli Zoraydakin sitten aiemmasta uhoamisestaan huolimatta perimmiltään näitä heppuleita, jotka eivät uskaltaneet tehdä suuria päätöksiä, vaikka ne olisivat tätä kuinka paljon hyödyttäneet. Kieltämättä käänne harmitti Zésiraa, mutta koiran onneksi lahkolainen ei kuitenkaan jaksanut suoda montakaan ajatusta tuon uhraamisesta Herralle, mikä sekin olisi tässä tilanteessa ollut joidenkin mielestä ihan varteenotettava vaihtoehto. Raitaturkilla oli nimittäin ihan positiivisiakin kokemuksia tällaisista pidempiaikaisista käännytysprojekteista, joten vaikka tilanne ei häntä miellyttänytkään, antoi hän sen kuitenkin toistaiseksi edetä Zoraydan sanelemien ehtojen mukaan.
"Miten vain. Herran kansalaisten joukkoon kuuluminen voisi tosin pelastaa henkesi joissain tilanteissa. Kaikki nimittäin eivät pidä koiraeläimistä, jotka eivät kuulu meidän riveihimme", Zésira vielä tokaisi ja jätti taktisesti kertomatta puolikuulaisista sun muista ääliöistä, jotka vastaavasti päästivät vallan mieluusti lahkolaisia pois päiviltään.
"Mieti kuitenkin, jos mielestäsi niin on parempi. Kun olet tehnyt päätöksesi, tule etsimään minua tuolta laivalta. Autan sinut sitten mukaan joukkoon."

Vaikka kanssakäyminen kahden naaraan välillä oli alkukankeuden jälkeen käynytkin hiljalleen jouhevammaksi, tunsi Zésira tämän olevan hiljakseen tässä. Ei hänellä ollut muuta sanottavaa toiselle, ja vatsakin alkoi hiljalleen kurnia. Oli siis aika jatkaa metsästysretkeä.
"Siihen saakka, Zorayda", naaras hyvästeli koruttomasti, kääntyi ympäri ja lähti ruoskansa kera astelemaan kauempana häämöttävään metsikköön.

// Jees, siinäpä se. Kiitosta pelistä! //