Trezésira Diora - RPGs

Djala » Lato » Virkaanastujaiset - YP

Virkaanastujaiset - YP
Post by tucci on Apr 8, 2011, 16:53

((Djalan yhteispeli!

Pelaamisjärjestyksenä on tuttuun tapaan se missä järjestyksessä pelaajat ehtivät saapua ensimmäiseen kierrokseen. Toinen kierros lähtee käyntiin minun seuraavasta peliviestistäni.

Koska ilmoittautuneita on tässä YP:ssä ennätysmäärä, on tärkeää, että peliviestit ovat mahdollisimman lyhyitä/tiiviitä. Äärimmäisenkään lyhyistä peliviesteistä ei siis rankaista ketään, mutta kilometriviestit sallittakoon lähinnä alfaporukalta, joilla tulee väkisinkin pidempiä viestejä.
Pelaajaa kohti annetaan 20 minuuttia aikaa vuoronsa suorittamiseen. 20 minuutin kuluttua umpeen seuraavalla pelaajalla on lupa skipata 'jumittaja'. Kaikista tuota aikaa pidemmistä poissaoloista kannattaa siis ilmoittaa offina viimeisimmän peliviestinsä loppuun (modify-nappi löytyy viestien oikeasta ylänurkasta, jos joku ei vielä tiedä miten viestejä muokataan), etenkin jos on melko pian tulossa pelivuoroon.

Peli lopetetaan tältä illalta siinä vaiheessa kun useampi pelaaja on poistunut koneelta, tyypillisesti noin kello yhdeksän tai puoli kymmenen aikoihin.

Selvyyden vuoksi merkitsen vielä seuraavaan peliviestiini offina näkyviin muodostuneen pelijärjestyksen))

Djalan ladolla alfakaksikko käyskenteli kohti keskiseinän tienoota ottamaan näkyvän ja keskeisen paikan. Aamu oli kirkas, vaikka vesisadekaan ei olisi liiemmin haitannut kun seuraavat hetket oli kuitenkin tarkoitus viettää katon alla.
Edellisenä päivänä Yelenha oli laittanut lauman keskuudessa sanaa kiertämään, että auringon noustua kokonaan näkyviin pidettäisiin lauman kanssa kokoontuminen. Nyt se hetki oli tullut ja Yelenha ainakin toivoi mahdollisimman monen saapuvan paikalle. Narttu asettautui istumaan ryhdikkäästi ja arvovaltainen ilme naamallaan.

---

Yksi Djalan varmasti pitkäaikaisimmista laumalaisista, mustavalkoinen koirasusi Flenje, astelikin reippaana metsän siimeksessä. Reitti oli sille tuttu.
Flenje ei ollut yksin, sillä oli oma pienehkö holhokkinsa mukana, jolle uros oli yrittänyt edeltävänä iltana viilailla kohteliaita käytössääntöjä. Liiallisen toljottamisen ja hölisemisen välttämistä.
Uros asteli ladon ovista sisään varmoin askelin ja nyökähti tuttavallisesti alfakaksikolle.
"Huomenta alfoille", Flenje lausahti kohteliaaseen sävyyn vielä kun tunsi olonsa hieman vaivautuneeksi oltuaan innokas ensimmäisenä saapunut. Se asteli nopeasti istumaan sivuun, mutta melko lähelle alfoja.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by mysticaldragon on Apr 8, 2011, 16:53

Serenha seuraili alfasisartaan yhden askelen jäljessä, keskittyen lähinnä mulkoilemaan ympäristöä haastavan omistavasti. Se ei ollut kovinkaan iloinen tulevan laumakokoontumisen johdosta, oikeastaan narttu suhtautui koko touhuun lähinnä puolivälinpitämättömästi, hyväksyen sen välttämättömyytenä, mutta jättäytyen mieluusti enemmän taka-alalle.
Tuijotellen sivuun paljonpuhuvasti se istahti sisarensa viereen. Parempi olisi ollut vain syödä kaikki, jotka kehtasivat väittää vastaan tai olla tottelematta, mutta sen verran todellisuudentajua Serenilläkin oli, että se ymmärsi moisen tyrannian olevan varsin epäkäytännöllistä ja mahdotonta toteuttaa.

Flenjen havaitessaan yksisilmäinen koiraeläin tyytyi nyökkäämään tälle jotenkuten kohteliaaksi tulkittavalla eleellä, yrittäen näyttää alfamaisen uljaalta tavallisen happaman mulkoilun sijaan.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by hitodama on Apr 8, 2011, 17:00

Myös Othello oli onnistunut vastaanottamaan kokouskutsun. Chihuahua otti aina innolla osaa lauman kesken järjestettyihin tapahtumiin, joten tälläkin kertaa hän jätti toveriensa Ardanten ja Bedion seuran taakseen (tosin tajuten vahingosta viisastuneena sopia tarkkaan uuden tapaamispaikasta näiden kanssa) ja lähti jo varhain pinkomaan kohti latoa. Sinne päästyään loikki pieni uros saman tien peremmälle ja suuntasi intoa hehkuvan katseensa tuttuun kermaharjaiseen sisarkaksikkoon sekä mustavalkoiseen urokseen.
"Hei moi kiva nähä pitkästä aikaa!" koira tervehti häntäänsä villisti puolelta toiselle vispaten.

--

Viimeiset viikot Lahkon laivalla itseään parannellut Zésira oli toipunut siihen kuntoon, että hän oli uskaltautunut viimein muutamaan kertaan uimaan takaisin pääsaaren puolelle metsästämään. Saalistusreissulla naaras oli myös huomatessaan, että latoa kohden näytti valuvan epätavanomaisen paljon porukkaa. Vaikkei raitaturkki mikään maailman sosiaalisin tapaus ollutkaan, vei uteliaisuus voiton ja sai hänet kääntämään kurssinsa vanhaa rakennusta kohden. Ovelle päästyään asteli hän ruoskaa hampaissaan puristaen varoen sisälle ja tunnisti hetken kahta suurta naarasta vilkuiltuaan nämä Djalan johtajiksi.
"Mmm, päivää..?" Zésira tokaisi jokseenkin epävarmaan sävyyn. Hän ei ollut varma mistä oli kysymys ja oliko hän tervetullut paikalle, sillä eipä hän ollut koskaan aikaisemmin laumakokoontumisiin osaa ottanut.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by lr on Apr 8, 2011, 17:00

Rivel oli poikansa, Antareksen kanssa päättynyt osallistua Djalan kokoukseen. Ruskeaturkki ja viherturkki astelivatkin metsää pitkin kohti ladon sijaintia ja pian paikka alkoikin näkyä.
Sekä isä, että poika tallustivat rinta rinnan paikan päälle. Paikalle olikin jo ehtinyt saapua alfojen lisäksi jo valmiiksi jonkin verran väkeä.
"Huomenta."
Myös Rivel tokaisi ja hieman törkkäsi poikaansa kyynärpäällä joka sitten loppujen lopuksi nyökkäsi hieman hiljaisena. Antares kun oli varsin hiljainen poika, mutta pojasta oli mahtava nähdä myös toinen Djalan alfoista.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by saalistaja on Apr 8, 2011, 17:07

Hekla ei myöskään ollut läheskään siitä kaikkein sosiaalisimmasta päästä, mutta sekin huomasi ladon vetävän tänä päivänä enemmän väkeä kuin normaalisti. Niinpä erikoisen näköinen harakanpesä purjehti kohti pientä rakennusta, ilmestyen pian oviaukkoon. Suuresti ei nuorehko naaras muita huomioinut astellessaan sisälle, mutta tunnisti kyllä etäisesti alfansa ja soi näille epämääräisen, mutta tarkoituksellisen nyökkäyksen. Alitajuisesti Hekla hankkiutui mahdollisimman kauas toisista ja istahti yhteen nurkkaan ladossa, siirtäen kalpean katseensa toisiin.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by ticarri on Apr 8, 2011, 17:32

Zecor oli saanut viestin Djalan kokouksesta ja uros olikin suunnannut paikalle melkoisen täsmällisesti. Uros astui ladon ovista sisään ja vilkaisi paikalle tulleita ilmeettömästi. Alfoille uros nyökäytti kohteliaasti päätään suoden samalla katseensa alas osoittaakseen kunnioitustaan. Sen enempää susi ei ruvennut turisemaa ja uros asteli istumaan muiden joukkoon.

---

Amnis asteli ylväin askelin ladon suuntaan ja syöksähti ovista sisään.
"Huomenta arvon Alfat!" koirasusi kailotti ja hymyili maireasti alfoille. Kas kas olipas Djalalla kauniit naiset johdossa. No juu toinen oli jalkapuoli ja toinen hivenen outo, mutta kelpasi silti oikein hyvin. Muiden sekaan sulautuen nuorikko istahti ladon lattialle.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by tucci on Apr 8, 2011, 17:53

(( Tällä hetkellä järjestys siis Tucci, Sykomori, hitodama, LR, Saalistaja, Mezzi. Myöhässä saapuvat saavat ujuttautua mihin väliin vain ehtivät ja ottaa siitä paikkansa, yritetään olla sekoamatta. Nyt alkaa myös 20 minuutin aikarajoitus. ))

Yelenha katseli tyytyväisenä kun porukkaa lappoi sisään huomattava määrä. Othellolle se ei kyennyt olemaan virnistämättä.
"Huomenta kaikille", koira toivotti sitten yleisemmin kun tuli hetken pidempi paussi sisään tunkevasta porukasta. Yksi otus tosin näytti muita selkeästi eksyneemmältä ja esitti tervehdyksensäkin samaan sävyyn.
"Tule sisään vain Zésira, meillä on laumakokoontuminen", alfa lausahti. Kaikki näyttivät hyvin hakeutuvan sopiville paikoille joten enempää ohjailua ei onneksi tarvittu.
Bang-Bangia ei vielä näkynyt, mutta se ei Yelenhaa haitannut. Tokihan se nyt saattoi laumalleen muustakin keskustella.
"Flenje ja Othello, kiitokset teille vielä avusta niittyoperaatiossa. Miltä on kukkakedon omistaminen tuntunut?" koira lausahti, osoittaen jälkimmäisen kysymyksensä hieman yleisemmin, tosin ehkä siltikin odottaen vastausta lähinnä Othellolta.
"Onko ederalaisista ollut jollekulle harmia viime aikoina?" narttu myös päätti kysäistä yleisemmin.

---

Flenje katseli sivusilmällä millaista porukkaa mahtoi tällä kertaa kokoontumiseen tulla.
Yelenhan muistutukselle Ederaoperaatiosta uros kumarsi pienesti päällään arvostavan oloisena saamilleen kiitoksille.
"Tapasin laumojen rajalla toisen niistä johtosuvun susipennuista. Erittäin töykeä tapaus", uros kertoi rauhallisella ja melko sävyttömällä äänellä. Se ei halunnut liiaksi painottaa tuota tapaamista, koska Flenjen kannalta tapaamisen päätös ei ollut mikään lämpimimmin muisteltavissa oleva.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by raura on Apr 8, 2011, 18:07

Necrei ilmaantui tienoolle aavistuksen myöhässä. Eihän naaraalla ollut tarkoitus käyttää aikaansa niin että olisi viimeisien joukossa, mutta hän sentään tuli. Kiinnostus oli ollut kovin suurta. Kyseessähän oli sentään lauman kokous, hänen ensimmäisenä näin sanoessa. Joten ravaamalla sudenverinen oli metsätaipaleensa kuluttanut. Kun djalan lato ilmaantui esiin, naaras kulki ladonovien välistä arastelematta, ryhti kuitenkin hiukan kyyrymmässä kuin normaalisti. Olihan sitä sopivaa esittää pahoittelevaa. Nopealla vilkaisulla ruskeaturkkinen naaras sitten näkikin jo omia laumalaisia, viimeiseksi myös kaksi alfaa paikoillaan. Necrei suuntasi katseensa johtajiin, nyökkäsi ja lausahti. '' Aamuja. Anteeksi myöhästymiseni.''
Hän jäi hetkeksi seisomaan aloilleen, kuulostellakseen - mutta pian meni hakemaan itselleen paikan. Ei hän aikonut mitään showta varastaa joten parhainta oli etsiä se oma paikka nopeasti. Istuuduttuaan melko sivuun erään heinäkasan päälle, naaras pystyi jo katselemaan ympärilleen arvioidessaan minkälaisia henkilöitä täällä nyt oli. Katse oli terävähkö, muttei aivan liian julkea.

//Anteeksipyynnöt tästä myöhästymisestä.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by mysticaldragon on Apr 8, 2011, 18:08

Serenha tyytyi katselemaan sisään lappaavaa porukkaa, nyökkäillen väkinäisesti vastauksiksi näiden tervehdyksille. Se ei ollut puheliasta sorttia, eikä siihen ollut tulossa mitään maagista muutosta lähiaikoina. Tai milloinkaan, jos nartulta itseltään olisi kysytty. Kunnollinen johtajanrooli kuului muutenkin enemmän Yelenille, jolla riitti kärsivällisyyttä olla kiinnostunut muustakin kuin omasta olemuksestaan. Valta kyllä kelpasi Serenille, mutta siihen liittyvä taktikointi ja koko muu laumatouhu ei vain tuntunut siitä edelleenkään erityisen mielekkäältä.

Sisaren puhuessa Ederasta koiraeläimen ilme muuttui heti valppaammaksi. Laumojen välillä kiristyvä jännite jaksoi kiinnostaa Serenhaa, oman- siis lauman reviirin, ehkä jopa laumalaistenkin, puolustaminen kyllä sytytti vimmaisan palon sen varsin yksipuolisen väkivaltaisessa mielessä.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by hitodama on Apr 8, 2011, 18:11

Kun porukkaa alkoi saapua enemmänkin paikalle, poukkoili Othello innoissaan ladon keskilattialla ja soi muutaman hännänheilautuksen itse kullekin. Lopulta hänkin kuitenkin rauhoittui aloilleen erään heinäpaalin päälle ja ryhtyi kuuntelemaan, mitä alfoilla mahtoi olla sanottavanaan.
"Kiitti! Ja niitty on ihan paras paikka kyllä, sieltä saa paljon jäniksiäkin. Mun kaveri Pedio on hyvä metsästämään niitä ja mä oon syönyt enemmän jäniksiä kun ikinä ennen", chihuahua selosti selkeästi hyvin ylpeänä saamistaan kiitoksista ja samalla puhtaasti onnellisena siitä, että sai tilaisuuden ylistää niityn ihanuutta. Alue kun oli totta tosiaan mitä oivallisinta saalistusaluetta.

--

Yelenhan puhutellessa Zésiraa nimeltä nyökäytti nuorikko jäykästi kuonoaan ja ryhtyi astelemaan peremmälle latoon, kunnes hänen huomionsa kiinnittyi perässään saapuvaan porukkaan. Nuori, viherturkkinen puolikuupoika sai lahkolaisen jännittymään silminnähden, eivätkä pian saapuvat uroksetkaan hänen oloaan parantaneet: Amniksen hän kun oli tavannut aikaisemmin erittäin epäedullisissa oloissa ja Zecor taasen tiesi hänen olevan lahkolainen. Ei sillä, että hän olisi uskonut suden tahallaan hänelle aiheuttavan hallaa, mutta jos tämä vahingossakaan antaisi Puolikuulle vihiä hänen uskonnostaan, olisi raitaturkki pulassa. Siitä huolimatta Zecor vaikutti joukon turvallisimmalta tuttavuudelta, joten vaitonaisena Zésira hiippaili lopulta suden vierelle istumaan ja kuuntelemaan johtajien puhetta. Tuoreella laumalaisella ei ollut mitään sanottavaa esille nostettuihin aiheisiin, joten hän tyytyi vain seuraamaan erityisesti oudon pikkukoiran innostunutta sanailua.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by lr on Apr 8, 2011, 18:16

Rivel otti paikkansa ladon seinustan viereltä varmistaen, että poika tulisi perässä. Vaikka eipä tuota nuorukaista tarvitse enää kaihtia. Osaahan poika itsekkin pitää huolen minne asettuu.
Ruskeaturkki istahti siihen muiden vierelle katsellen sisälle lappavaa väkeä. Moni kasvo oli tuntematon, mutta Zecorin uros tunnisti. Pieni virne nousi uroksen kasvoille kun hän näki tuon uroksen, mutta keskittyi sitten nyökkäilemään tervehdykseksi muillekkin sisään saapuville.

---

Antares kyllä seurasi isäänsä, mutta ei näyttänyt kovinkaan iloista naamaa. Häntä hieman arvelutti tämä väki. Hän kyllä tiesi, että joukossa voisi olla lahkolaisiakin, mutta nuori uros kun oli sen verran kiinnostunut lauman asioista, että halusi olla mukana kokouksessa. Nuorikko pisti silmänsä Zésiraan joka selvästi vilkaisi tätä, mutta ei sitten loppujen lopuksi kiinnittänyt asiaan sen koommin huomiota. Suurin osa paikallaolijoista oli nuorelle Antarekselle täysin tuntemattomia.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by ticarri on Apr 8, 2011, 18:54

Zecor ryhtyi tarkkailemaan ympäristöään tiiviimmin ja se huomasikin tuttuja naamoja. Uros moitti hiljaa mielessään, ettei ollut huomannut sisartaan.
”Hei Hekla, pitkästä aikaa”, susi supatti sisarelleen, vaikkei tämä aivan vieressä ollut. Susi hymyili lämpimästi, mutta sen enempää ei hän viitsinyt kokouksen aikana lörpötellä. Lisää tuttuja naamoja ilmestyi myös. Zésira tuli uroksen viereen istumaan ja kevyesti kirjava nyökkäsi toiselle.
”Mukava tavata jälleen”, uros sanoi raidallista katsoen kunnes käänsi päänsä alfojen suuntaan. Niityn saaminen takaisin oli ollut suuri voitto, mutta operaatioista uros ei tiennyt juuri mitään.
”Niitystä on tosiaan paljon iloa ja hyötyä”, uros sanoi kohteliaasti puhumatta kuitenkaan kenenkään päälle.
Nyt susi huomasi myös Rivelin ja hukka hymyili toiselle ystävällisesti. Laumatapaamisissa oli aina mukava tavata ystäviä.

---


Amnis silmäili paikalla olijoita arvioivasti. Uros oli kieltämättä iloinen nähdessään Zésiran, hiljaisen, mutta viehkeän seuralaisensa. Nuorta koirasutta kismitti kuitenkin raitaturkin mennessä istumaan jonkun kirjavana hukan viereen. Mokoma violetti harjakin, aivan karsean näköinen. Koirasusi käänsi viileän katseensa ylväisiin alfoihin ja hän keskittyikin kuuntelemaan heitä ja muiden lausumia mielipiteitä. Itse uros ei ryhtynyt asiaa kommentoimaan.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by tucci on Apr 8, 2011, 18:56

Yelenha katsahti viimesittäin saapunutta Necritiä ja nyökähti tuolle. Sinänsä olisi tehnyt mieli sanoa ettei tässä hätää lainkaan koska tärkeisiin aiheisiin ei oltu vielä päästykään, mutta mitäpä suotta showta tekemään tosiaan .
Othellon hihkuminen ei Verimerkkiä mitenkään yllättänyt, mutta se nyökkäili tuollekin ymmärtäväisen oloisena. Kiva oli saada laumalaisiinkiin eloa ja ääntä ettei mennyt. Zecorin suunavaamistakin se arvosti ja hymähti tuolle arvostavan oloisesti.

Ederasta ei ilmeisesti ollut kokemuksia sitten muilla kuin Flenjelle. Yelenha osoitti tuollekin totisen oloisella nyökähdyksellä kuunnelleensa, vaikkei lähtenyt enempää kyselemään asiasta.
"Hyvä niin. Tietäväthän kaikki Ederan vallanneen kylän itselleen ja vartioivan sielläkin?"

---

Flenjeä ehkä hieman hävetti olla ainut joka oli ollut tekemisissä ederalaisten kanssa, tai ainakaan myöntävän sitä, mutta hyvähän se oli jos ei muiden ollut tarvinnut rajalla rähjätä. Kylävaltauksesta uros tiesikin ennestään ja sen kuuleminen satutti yhä. Kylä oli ollut Flenjelle rakkain alue koko saarella ja siellä uros oli ollut eniten kotonaan. Flenje kuitenkin nyökähti alfan sanoille kuin vastauksena kysymykseen.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by swildy on Apr 8, 2011, 19:10

Bang-Bang oli vahingossa harhautunut liian kauas ladosta, jonka lähettyvillä se oli heti laumakokouksesta kuultuaan suunnitellut pysyvänsä kokouksen alkuun asti. Nyt dobermanni siis piti rivakkaa ravia yllä, kunnes lato tuli näköpiiriin. Porukkaa näytti vielä valuvan sisään, joten naaras uskoi ettei ollut hirvittävän myöhässä. Kauaa ei mennyt, kun Bang pääsi jo astumaan sisään.
”Toivottavasti en ole kauhean myöhässä”, koira sanoi hieman hengästyneesti ja antoi katseensa kiertää jo latoon pakkautuneita lajitovereita. Keltasilmä tunnisti ainoastaan alfakaksikon sekä Heklan, joille se nyökkäsi tervehdykseksi. Mukavaahan sitä olisi muihinkin laumalaisiinsa tutustua, joten rotukoira veti hymyn huulilleen. Lumièrea ei näkynyt.

//Tungenpa tähän väliin, hoh//

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by raura on Apr 8, 2011, 19:10

Necrei oli tyytyväinen siitä, ettei Yelenha pienestä myöhästymisestä pahastunut. Kovin olisi ollut turhamaista silloin. Istuuduttuaan hän sai melkein heti jo kuulla toisten mielipiteitä asiasta, josta hän ei ollut ottanut selvää. Ei naaras ollut ehtinyt kuuntelemaan ihan vielä näin alussa, mutta jonkin verran hän sai jo kävystä kiinni. Puhuttiin siis mielipiteistä Djalan alueista, niitystä jonka lauma oli Ederalta vienyt. Necrei tyytyi vain olemaan hiljaisena, kuunnellessaan toisten puheita. Hän oli tosiaankin mielissään tuosta alueesta. Ja vielä tyytyväisempi hän oli siitä että se oli viety Ederalta.
'' Rajalla olen jo huomannut sen lauman jäseniä vartioimassa. '' Naaras päätti lausahtaa, kohteliaana kuitenkin. Kyllä hän tiesi kylän valloituksesta. Uhmakas mieli olikin jo halunnut käydä hiukan tutkimassa paikkoja, vaikka hänet huomattaisiinkin. Hän ei välittänyt yhtään siitä seikasta että olisi riskeerannut terveytensä, jos taisteluun jonkun paikkaa vartioineen kanssa olisi käynyt.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by neftichan on Apr 8, 2011, 19:17

//No voi LOL Nyt vasta tajusin että tämä tosiaan on tänään!//

Vihertäväturkkinen puolikuu oli juossut niin kovaa kuin vain pääsi ladolle, se tiesi olevansa pahasti myöhässä kuinka noloa. Eka lauma kokous, ja myöhässä. Silti oli ollut esteitä jolle ei mitään mahtanut. Rhiannon hiljensi ennen ladon ovea, ja kurkisti sisään. Paljon oli jo väkeä paikalla. Rhiannon tuli sisään ja käänsi katseensa johtaja kasikkoon pahoittelevalla ilmeellä.
"Pahoittelen myöhästymistäni"
Rhiannon sanoi anteeksi pyytävästi, ja vilkaisi ketä ladossa oli. Rivel ja Antares! Hienoa Antereskin oli liittynyt Djalaan. Rhiannon kiirehti näiden luokse istumaan ja kuuntelemana mitä oli puheen aiheena. Rhiannonin selkäpiitä riipaisi ajatus siitä, kuinka moni tästäkin sakista oli lahkolaisia.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by mysticaldragon on Apr 8, 2011, 19:18

Narttu ei kiinnitti yksittäisiin laumalaisiin mahdollisimman vähän huomiota, yrittäen saavuttaa jonkinlaisen yleisen näkökulman. Sen oli siten ehkä helpompi ajatella porukkaa itsekkäästi alamaisinaan, liittolaisina tai jotenkin muuten yleishyödyllisinä, eikä vain sattumanvaraisina makupaloina. Yelen oli ainoa sen vertainen, muu maailma jäi kylmästi kakkoseksi.
Jollakin tavalla Othello ärsytti Serenhaa, mutta se ei sanonut mitään ja yritti pitää tyylikkään alfailmeensä muuttumattomana, myötäillen sisarensa linjaa parhaansa mukaan.

Se siirsi yksipuolisen katseensa myöhässä saapuneeseen dobermanniin, ja onnistui jopa hymyilemään vinosti.
"Ei haittaa", Seren totesi tyynesti Bang-Bangille, jonka tunnisti kyllä.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by hitodama on Apr 8, 2011, 19:23

Othellon ilosta paisunut olemus koki varsin suuren kolauksen, kun Yelenha mainitsi kylän menneen Ederan haltuun. Chihuahua ei ollut koko jutusta sattunut aikaisemmin kuulemaan, sillä vaikka hänen kaveriporukkansa varsin monilaumaisesta joukosta koostuikin, ei hänellä ollut ketään läheistä toveria Ederassa. Djalalaisiakin hän tapasi lähinnä kokouksissa.
"Ai jaa hö", uros vastasi harmistuneena, "mutta mitä ne mahtaa kylällä muka tehä? Ei se oo yhtään niin kuin niitty ja siellä on vaan rumia rakennuksia ja sellaisia."

--

Zésira nyökäytti yhä sanatonna pysytellen kuonoaan häntä tervehtivälle Zecorille ja soi tälle pienen, viileän hymynpuolikkaan.
Seuraavaksi ilmoille lausuttu tieto kylän omistajanvaihdoksesta sai nuorikon kurtistamaan aavistuksen kulmiaan. Sinänsä asia ei häntä liikuttanut, mutta taannoisten tapahtumien takia hän ei voinut ainakaan sanoa nauttivansa siitä tiedosta, että Edera levittäytyi yhä laajemmalle alueelle.

Vaan samassa sisään valui yhä uusia laumalaisia, joista etenkin viimeisin sai Zésiran aiemman hermostuneisuuden nousemaan yhä huomattavampiin mittoihin. Hänhän oli tapellut tuota hullua vastaan Hjéresatin ja Puolikuun välisessä sodassa! Nuorikolla ei ollut mitään halua ryhtyä kahakoimaan keskellä laumatapaamista, joten kuin itseään piilotellen hän kyyristyi vaistomaisesti Zecoria kohden ja piilotti katseensa harjaksensa taakse.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by lr on Apr 8, 2011, 19:34

Ei ollut kyllä yhtään hyvä asia, että kylä oli siirtynyt Ederan alueisiin. Rivel kun piti siitä paikasta. Siellä oli mukava muuten vain hengailla, mutta nytpä sekään ei onnistu muuta kuin ehkä salaa.
Ruskeaturkki katsoi sitten pientä Othelloa toisen kysyessä kysymyksen.
"No sanohan muuta. Ehkä ne majoittaa muita laumalaisia siellä, kun kartano käy liian pieneksi."
Rivel tokaisee hieman hartioitaan kohauttaen ollen hämillään muutenkin tapahtuneesta.
Pian uros huomasi, että Rhiannonkin ilmestyi paikalle ja tuo hymyili viherturkkiselle naaraalle nyökäten hieman toiselle tervehdykseksi.

---

Antareskin oli ihan hissuksiin. Hän seuraili muiden laumalaisten tekemisiä ja puhumisia. Hän ei osannut oikein ottaa kantaa asioihin näin nuorella iällä, mutta oli kuitenkin kiinnostunut asioista. Pian äiti sitten ilmestyikin sisälle latoon ja noren uroksen korvat nousivat reippaasti pystyyn ja pallomainen häntä heilahti muutaman kerran. Nuorukainen katsoi äitiään hymyillen mielessään vaikka se ei suupieliltä näkynytkään. Ainakin silmistä huomasi, että uros oli iloinen nähdessään äitinsä.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by saalistaja on Apr 8, 2011, 19:50

[[Jooh, jäin vähän pois tosta edellisestä välistä :'C]]

Hekla oli niin keskittynyt muihin, että melkein yllättyi Zecorin puhuessa ja kääntyi vinosti hymyillen katsomaan veljeään.
"Tosiaan", naaras kerkesi kuiskaamaan nopeasti, hiukan hämmentyneenä vieläkin. Siitä tuntui olevan ikuisuus. Hekla huomasi myös Bangin, jonka se oli tavannut aikaisemmin ja soi tälle ystävällisen, mutta hiukan harvinaisen ujon hymyn. Se piti salaa dobermannista, koska toinen oli ollut sille mukava, vaikka Hekla oli aina hiukan erikoinen otus. Valkosilmä rauhoittui taas seuraamaan tilannetta omasta nurkastaan.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by ticarri on Apr 8, 2011, 19:53

Uros hymyili sisarelleen toisen vastatessa hivenen hämmentyneenä Zecorin tervehdykseen. Sisar ei ollut tainnut nähdä häntä.
Uros katseli ilmeettömästi myöhässä tulleita. Rhiannon sai suden kuitenkin terävöitymään entisestään. Naaraan otsassa komeili Puolikuu. Uroksen katse kuitenkin väistyi ja siirtyi vuorostaan Zésiraan, joka kyyristyi urosta kohden harjansa taakse piiloutuen. Uros ymmärsi naaraan huolen ja pikaisen päätöksen tehdessään susi nousi ja oli venyttelevinään raajojaan samalla kun asettui Zésiran toiselle puolelle peittäen itseään pienemmän otuksen taakseen melkoisen tehokkaasti. Rhiannon taas jäi jonnekin toiselle puolelle. Kirjavalla ei ollut halua nähdä kahakkaa kahden naaraan välillä ja lisäksi hukka oli pistänyt merkille nuoren vihertävän puolikuulaisen olemassaolon. Ilmeisesti Rhiannonin poika. Ja halusihan uros tuttavaansa suojella jo ihan tuttavuuden takia ja sen, että uros olisi itsekin pian lahkolainen.
Uros vilkaisi raidallista naarasta kunnes kohotti katseensa alfoihin. Kylän valtaus ei ollut sudelle uusi asia, joten se pysytteli vaiti.

---

Amnis ei paljoa noteerannut muiden tekemisiin. Zésiraa uros ei vaivautunut edes vilkaisemaan ollessaan siihen liian loukkaantunut. Ja Rhiannonin paikalle tulo sai nuoren uroksen olon vaivaantuneeksi. Amnis valui kohti seinää ja olkipaalien tuomaa suojaa pitäen itsensä kuitenkin hyvin näkyvillä ja alfojen katseen alla.
Kylän valtaus oli sille uutta tietoa, mutta koirasusi tyytyi kohottelemana kulmiaan hämmästyneesti ja antaen muille puheenvuoron. Äänessä olo olisi voinut saada kahden naaraan huomion heräämään ja sitä tilannetta uros pyrki kaikin keinoin välttämään.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by tucci on Apr 8, 2011, 19:58

"Ihan hyvä etteivät lähteneet lisäsotaa niitystä järjestämään", Yelenha totesi Othellon lausahdukseen pienoinen pilke silmäkulmassaan.
"Kylä on sinänsä Djalallekin pieni menetys, koska laumamme tunnuksena ovat kuitenkin korut, aseet ja vaatteet ja Andriaanalta niitä löytää eniten kylästä", koira totesi virallisen neutraaliin sävyyn ja ilme keskittyneenä.

Yelenhan katse jäi vastatulleista seuraamaan etenkin dobermannia ja hetken seurattuaan koira avasikin suunsa.
"Mutta Bang-Bang, hyvä kun saavuit, tosiaan. Tule tänne eteen toki", narttu kehotti merkitsevällä äänensävyllä.

---

Flenje ei tunnistanut lainkaan paikalla olevia puolikuulaisia, onnekseen. Se oli eläessään kohdannut vain 'perinteisiä' ruskeakeltaisia sellaisia, joilla merkit olivat selkeinä otsassa. Rubusta ja Idonya se ei osannut yhdistää Rhiannoniin ja Antarekseen ollenkaan, mutta kuten sanottua, tästä seikasta tuskin oli haittaakaan.
Bang-Bangin alfoilta saama huomio herätti koirasuden kiinnostuksen. Jokin erityinen kunnianosoitus tähän selvästi liittyi, Yelenhalta ja Serenhalta ei kovin helposti herunut erityishuomioita saati ...kutsua eteen?

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by swildy on Apr 8, 2011, 20:11

Bang-Bang tajusi nopeasti, että puhe oli asioista liittyen Ederaan. Dobermanni itse ei tiennyt niistä asioista mitään, joten se pysyi vaiti. Myöskään paikalla olevien lahkolaisten ja puolikuulaisten kireitä välejä ei koira huomannut. Heklan hymyyn sensijaan naaras vastasi äsköistä aidommalla hymyllä.
Koira olisi jo lähtenyt syrjemmälle muiden laumatovereiden tapaan istumaan ja seuraamaan tilannetta, mutta käsky kävikin tulla eteen. Tummaturkki oli tietenkin arvannut asioiden menevän näin, sillä paremminhan muut sen tunnistaisivat näkyviltä kuin jostain nurkasta lymyilemästä. Vakava ilme naamallaan rotukoira totteli Yelenhan kehotusta ja käveli eteen.

//Minä lähden syömään nyt, että saa sitten skippailla joo, jos vielä tänään jatkatte//

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by raura on Apr 8, 2011, 20:21

Necrei nyökkäili taas hiljaiseksi vaipuneena. Hän oli jäänyt miettimään tuota raidallista mustaharjasta joka tuntui yrittävän piilotella aivan selvästi jotakin. Selvästi joku paikalle saapunut ei ollut henkilön mieleen. Harmillista oli kyllä ettei naaras ollut tunnistanut ketään täältä. Saattoi kuitenkin olla niin että joku hänen tuntemansa tulisi vielä tänne. Mutta ei naaras sitä erityisemmin odottanut. Hän vilkaisi Bang-Bangiin kuullessaan alfan osoittaneen sanoja tälle. Syytä ei naaras tiennyt, mutta hän hymähtikin pikkuisen huvittuneesti dobermannin saadessa pyynnön tulla eteen. Ei varmastikaan ollut mikään ihan tavanomainen, tai ainakaan tulevaisuudessa ei ollut.
Katseltuaan hetken ympärilleen, naaras huomasi yhteneviä merkkejä parin koiran kasvoilla. Mahtoiko kyse olla puolikuista, sillä merkit kasvoilla osoittivat varsin voimakkaasti niin. Tokihan ei Necrei ollut kuullut muuta kuin nimeltä tuon ryhmän. Olisi varsin mukava tietää enemmän kuin vain ryhmän nimi. Nyt ei kuitenkaan voinut muuta kuin epäillä.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by neftichan on Apr 8, 2011, 20:22

”Mukava nähdä rakas”
Rhiannon sanoi ja yritti pukata hellästi kuonollaan Riveliä. Sen jälkeen puolikuu käänsi katseensa poikaansa, jota oli tosi mukava nähdä. Kunnollinen oma poika. Rhiannon hymyili tällä pehmeästi.
”Mukavaa, että liityit myös Djalaan. Kekouan ja Charakin kuuluu Djalaan. Rhiannon kuiskasi Rivelille ja Anterekselle. Ei viitsinyt ääneen puhua ettei häirinnyt kokousta. Myös naaras jätti mainitsematta mitää Charasta.

Nyt nartulla oli vasta aikaa kunnolla katsoa ketä paikalla oli. Ei kovin paljon tuttuja kyllä näkynyt, mutta yhdessä mustaharjaksisessa oli jotain tuttua. Toinen kyllä oli lahjakkaasti toisen takana niipä Rhiannon jätti asian sikseen. Olipa se kuka hyvänsä ei lauma kokouksen aikana voinnut ainakaan ketään tappaa. Samalla narttu seurasi katseella miksi johtajat kutsuivat jonkun luokseen.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by mysticaldragon on Apr 8, 2011, 20:29

Serenha istui paikoillaan ja kuunteli ja tarkkaili mielenkiinnotta mitä tapahtui. Se jättäytyi nyt passiivisesti kokonaan taka-alalle, antaen Yelenin paistatella valokeilassa ja mölli itse hiljaa kuin tatti. Jos tarvittiin valtausvoimia tai taisteluapua niin se oli mukana, mutta nyt ei puhuttu siitä. Se tiesi, mitä Yelen aikoi sanoa, tästä oli keskusteltu, eikä sillä ollut mitään tarvetta lisätä omia ajatuksiaan ääneen.

Työllä ja tuskalla narttu ei näyttänyt hiukkaakaan pitkästyneeltä vaan oikein elegantilta ja hienolta sekopäältä jihuu.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by hitodama on Apr 8, 2011, 20:36

Othello oli sen verran helposti vakuutettavaa sorttia, että Rivelin ja Yelenhan selitykset Ederan kylänvaltausjutuista saivat hänet hyväksymään asian enempiä vänkäämättä. Johtajanaaraan viimeisin toteamus asian suhteen sai chihuahuan nopealiikkeisen mielen jopa yhdistelemään avonaisia langanpätkiä tavalla, joka ei ehkä osunut tyystin oikeaan, mutta oli kuitenkin harvinaisen tarkkanäköistä kyseiseltä urokselta.
"Ehkä ne ottikin kylän justiin siksi, että me ei saataisi lisää laumalaisia! Ilkeää sellainen", koira nurisi. Hänen ajatuksensa ajautuivat kuitenkin nopeasti pois murjottamisesta, kun eteen kutsututtiin joku mustaturkkinen naaras - naaras, jolla kuului kaiken lisäksi olevan harvinaisen hassu nimi!
"Bang-Bang..." Othello toisti hiljaa itsekseen ja tirskahti.

--

Zésira ei rohjennut vilkaista Rhiannoniin päinkään, joten hän ei myöskään tiennyt mahtoiko viherturkki häntä tunnistaa. Samassa Zecor päätti kuitenkin ryhtyä liikehtimään ja hetken naaras jo pelkäsi tämän lähtevän syystä tai toisesta kauemmaksi, vaikka lopulta juttu menikin aivan päinvastoin ja susi asettautui raitaturkin ja puolikuulaisperheen väliin. Uroksen kääntäessä katseensa lahkolaista kohden katsahti Zésira takaisin, hänen näyttäessään yhtä aikaa äärimmäisen vakavalta, mutta jossakin sen takana myös rahtusen huolestuneelta. Zecorin ele teki nimittäin naaraan tilanteen aavistuksen helpommaksi, mutta samalla se asetti myös uroksen itsensä vaaraan: jos Rhiannon oli tunnistanut Zésiran, osaisi tämä taatusti yhdistää myös kirjavan uroksen häneen ja lahkolaisuuteen. Vaikka kaksikko oli aikaisemmin puhunut varovaisuuden tärkeydestä, oli uros siis saattanut paljastaa lahkolaisuutensa Puolenkuun klaanille ennen, kuin oikeastaan edes virallisesti Lahkoon kuului!

Oman ja toverinsa tilanteen monimutkaisuus tuotti Zésiralle sen verran päänvaivaa, että kokouksen varsinaiset asiat menivät häneltä oikeastaan tyystin ohitse. Vasta Bangin lähtiessä astelemaan kohti johtajia nuorikko tajusi, että tulossa taisi olla jotakin muutakin, kuin Ederan parjaamista.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by lr on Apr 8, 2011, 20:41

((kerkesinpäs vielä..!))

Rivel hymyili Rhiannonille ja pukkasi tuota hieman kuonollaan takaisin hellästi.
"Mukava nähdä sinuakin."
Uros sanoi kauniimmalle puoliskolleen iloisena virnuillen. Pian uros kuitenkin kiinnitti huomionsa jälleen paikalla käytävään keskusteluun. Paikalle oli ilmestynyt lisää porukkaa kokoajan ja Rivel tutkaili väkeä vuoronperään. Oli mukava nähdä enemmänkin omia laumalaisiaan. Lähes kaikki kun olivat täysin tuntemattomia. Hieman Rivel pelkäsi Antareksen ja Rhiannonin puolesta, sillä uros tiesi että Djalassa oli kyllä ihan reippaasti Lahkon porukkaa mukana.

---

Antares hymyili hieman äidilleen ja nyökkäsi toiselle.
"Kiva."
Uros sanoi hiljaisena ja kääntyi myöskin tutkailemaan paikalla olevaa väkeä. Zésira vielä hieman epäilytti nuorta urosta. Tuon harjaspäisen käytös oli varsin outoa ja aivankuin hän karsastaisi Antaresta ja hänen äitiään, Rhiannonia.
Myös nuorukainen kuitenkin tajusi, että kokouksessa ei voi ruveta taistelemaan lahkolaisten kanssa jos heitä oli tässä joukossa mukana. Nyt oli tärkeämpääkin tehtävää.

((Täältäkin minä hivuttaudun pois tältä erää iltapuuhiin. Öitä ja huomiseen!))

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by saalistaja on Apr 8, 2011, 20:48

Hekla tunnisti kyllä puolikuulaiset, koska oli kuullut niistä aikaisemmin jotain, muttei juurikaan kiinnittänyt niihin enempää huomiota. Se ei tuntenut olevansa uhattu, ellei joku kävisi sen kimppuun. Ja se tuskin olisi kovinkaan soveliasta lauman kokoontumisessa. Lahkolainen oli iloinen Bangilta saamastaan huomiosta ja heilautti niin laajassa kaaressa puuhkamaista häntäänsä kuin kykeni, kun koira kutsuttiin eteen. Aluksi naaras harkitsi siirtymistä veljensä ja tuon mustaharjaksisen naaraan luokse, mutta muutti sitten nopeasti mielensä ja päätti siirtyä myöhemmin, kun olisi ensin kuullut mitä asiaa johtajilla olisi dobermanille.

[[Minäkin tosiaan tästä lähden ja liityn huomenna sitten taas mukaan. Öitä myös minunkin puolestani.]]

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by ticarri on Apr 8, 2011, 20:54

Amnis vilkuili alfoja näiden kutsuessa Bang-Bangin eteen. Ilmeisesti jotain tärkeämpääkin ohjelmaa oli tulossa ja koirasusi höristi innoissaan korviaan parantaen samalla asentoaan. Paljoa ei nuorikko osannut aavistaa mitä oli tulossa. Se selviäisi kuitenkin pian. Muita paikalla olioita Amnis ei liiemmin vilkuillut. Pienen perheen se tosin havaitsi ladossa. Kaksi vihertävää ja yksi ruskea. Pienesti tuhahtaen uros kohautti lapojaan ja työnsi näyn ulos silmistään.

---

Zecor ei paljoa murehtinut omasta puolestaan, mutta Zésiran käytös herätti liikaa huomiota. Naaraan pitäisi olla aloillaan ja täysin normaalisti.
”Koita olla näyttämättä liian hermostuneelta”, uros sanoi kevyt hymy kasvoillaan yrittäen kovin peittää ja hämmentää muiden saamaa kuvaa. Mitä miellyttävämmin uros naarasta kohtaan käyttäytyisi sitä vähemmän kaksikko näytti uhkaavalta. Tai sitä uros toivoi. Olisi viimeinen tikki saada puolikuulainen tai pari niskaansa laumatapaamisessa. Kamalan epäkunnioittavaa alfoja kohtaan ja muita paikalla olijoita. Yksin Zésria ei joutuisi taistelemaan, Zecor puolustaisi naarasta hanakasti.

Bang-Bang kutsuttiin eteen ja Zecor käänsi päänsä johdon ja vieraan naaraan suuntaan. Tiedossa oli jotakin tärkeää.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by tucci on Apr 8, 2011, 21:05

(( Jos jatkettaisiin niin että katkaistaan Neftin ja Sykomorin vuorojen väliin, niin että Sykomori voi huomenna aloittaa. Eli Raura ja Nefti jos vielä pelailette, Swildyhän näytti lähteneenkin jo? ))

Yelenha katseli hiljaisena Bang-Bangin saapumista eteen. Se jätti Othellon huomautuksen omaan arvoonsa, vaikka olisihan tuostakin voinut kiintoisaa keskustelua saada aikaan. Turha silti oli laittaa todisteetonta juorumyllyä käyntiin, oli parempi siis vaihtaa puheenaihe tapaamisen varsinaiseen pääpointtiin.
"Olemme Serenhan kanssa päättäneet lisätä laumamme tehokkuutta ja toimintavalmiutta nimittämällä uusia virkoja Djalaan", Yelenha aloitti.
"Tärkein näistä nimityksistä on neuvonantaja, joksi olemme valinneet Bang-Bangin", koira nyökäytti päätään dobermannin suuntaan.
"Neuvonantajana hän on kuin vara-alfa, omaten oikeudet laumaanliittämisiin ja erottamisiin. Pyrimme myös pitämään Bang-Bangin ajan tasalla lauman tilanteesta ja tekemään suurimpia päätöksiä yhteistuumin", Yelenha selitti viralliseen sävyyn.

---

Flenje kuunteli uudistusta kiinnostuneena. Oli melkoisen jalomielistä Yelenhan ja Serenhan luonteet huomioiden että nuo nimittivät noin korkea-arvoisen viran. Kiintoisaa kyllä ja hyvä asia lauman kannalta. Flenje koettikin painaa dobermannin ulkonäön ja nimen mieleensä, se ei muistanut aiemmin nähneensä tuota.
Sinänsä olisi kait voinut onnitella virasta, mutta Yelenha oli puhunut viroista monikossa ja näytti yhä erittäin viralliselta itsekin joten kai tuo kertoisi heti perään jotain uutta taas.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by neftichan on Apr 8, 2011, 21:25

//Pelasin nyt sitten 20 min päästä Tuccista kun Swildy ja Raura olivat molemmat koko ajan offlinessä//

Rhiannonin katse kävi äänekkäässä chihhuahuassa, joka selvästi tykkäsi kommentoida asioita. Eipä tuo häntä haitannut parempi vain niin hänen kuiskailut ei kuulunut. Varmasti jos kunnolla olisi myös Zesiran nähnyt olisi vihertäväturkki tunnistanut tuon. Eipä kumminkaan naaralla ollut mielenkiintoa mennä lähemmäksi urkkimaan kuka toinen oli.

Oli mukavaa nähdä Rivel ”prinssi”, joka vielä osoitti hellyyttää naarraalle takaisin. Rhiannonilla oli ollut viime aikoina niin paljon puolikuu juttuja, ettei ollut edes suhteita paljon ehtinyt miettimään. Antares oli taas tapaansa kovin hiljainen, mutta siihen Rhiannon oli kyllä tottunut. Pää asia oli, että pojasta oli huomannut tämä iloisuuden nähdessään äitinsä.

Pian puhe meni taas Bang-Bangiin, joka sai hienon ylennyksen. Olisipa tuo vihertävällekkin hyvin kelvannut. Ja ajatella jos tuo mokoma oli lahkolainen. Ainakin Rhiannon oli saannut Yelenhasta todella hyvän kuvan, että ei uskoisi sen ylentävän lahkolaista tuohon hommaan. Asia oli silti parempi myöhemmin tarkistaa vielä. Rhiannon ei kommentoinut mitään vaan jäi jännittyneenä odottamaan mitä muuta saattaisi alfat sanoa.

//Huomiseen sitten Öitä kaikille. Luulisin, että olen ajoissa huomenna//

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by tucci on Apr 8, 2011, 21:30

(( Noniin hyvä. Huomenna siis jatkuu viiden aikaan Sykomorista. ))

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by raura on Apr 8, 2011, 21:37

Menoja oli puoleen ja toiseen mutta pelailen nyt viimeisen vuoroni ennen lopettelua //

Seuraavat asiat mustaselkäinen kuuntelikin sitten korvat hörössä ja ilme tarkkaavaisen rauhallisena. Hän ei viitsinyt uhrata enää aikaansa muiden katselemiseen kun ne puhuivat. Hiukan ulkopuoliseksi naaras itsensä tunsi, mutta olihan siinä syynsäkin. Joten hän ei välittänyt siitä. Yelenha oli aloittanut nyt tärkeillä asioilla ja vähän ajan kuluttua naaras saikin tietää miksi dobermanninaaras oli eteen kutsuttu. Naaras katseli hymyillen tuota ylennettyä naarasta, vaikka tunsi tosiaan pienen pistoksen sydämmessään. Joskus hän tosiaan kaipasi itsekin moista kunniaa. Mutta mitäpä hän oli näin lyhyessä ajassa sille ehtinyt tehdä. Tulevaisuudessa naaras kyllä todella hankkisi itselleen kunnioitusta lauman puolesta. Keinot vain olivat vielä hakusessa. Mutta niiden aika ei ollut vielä, eikä naaras ajatellut uhraavansa nyt enempää aikaa niiden miettimiselle.
Yelenha selittikin melkein heti viran tarkoituksen. Tämä naaras olisi luultavasti kysynytkin siitä, jos hän ei olisi vastausta aikaisemmin saanut. Joten asia oli käsitetty hyvin ja ongelmitta. Mustaselkäinen jäi hiljaisena, silti kovin hyväntuulisen näköisenä katselemaan alfoja ja neuvonantajaa kohden. Ei dobermanni vaikuttanut mitenkään huonolta valinnalta, kun nyt nopeasti se asia tarkasteltiin kauempaa. Aika kuitenkin näyttäisi miten koira tulisi vaikuttamaan yhteisöön.

// Öitä täältäkin kaikille : )

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by mysticaldragon on Yesterday at 16:54

[YP Jatkukoon]

"Neuvonantajan lisäksi olemme päättäneet nimittää lähetiksi Hene Surusilmän", Serenha jatkoi siitä, mihin Yelen oli lopettanut, vilkaisten ensin tähän ja sitten kokoontuneisiin laumalaisiin. Surusilmää ei näkynyt paikalla. Narttu ei viitsinyt puuttua siihen sen enempää, liian monimutkaista ja ikävää. Tsk. Hävetköön myöhemmin, kun ei ollut paikalla kuulemassa heidän valtaisan jalomielistä julistustaan. Vallan jakaminen ei ollut sen miellyttäväpää kuin kärpässienten syöminen, mutta se oli varsin välttämätöntä vastaisuudessa, kun Edera aiheutti kasvavissa määrissä ongelmia ja Djalan oli parempi pysyä yhtenäisenä.
"Lähetti tulee toimimaan viestinviejänä, auttaen yhteydenpidossa muihin laumoihin. Lisäksi tämä välittää tästedes lauman sisäisiä asioita, kuten kokouskutsuja tai kuulemianne uutisia meille alfoille", se lausahti tyynemmin ja arvovaltaisemmin kuin olisi ihan heti uskonut. Se kiersi hienosti kaikki viittaukset lahkoon, kuten oli Yelenin kanssa sopinut. Kumpikaan sisaruksista ei liiemmin välittänyt herranpalvojista, mutta välttämättömyydet olivat välttämättömyyksiä.

[Kun joudutte lähtemään koneelta, muistakaa vetää hahmonne pois pelistä, jotta saadaan tämä joskus loppumaan.]

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by hitodama on Yesterday at 17:12

Othello ryhtyi kikatustensa lomasta seurailemaan Bangin astelemista eteen ja tuijottelemaan tätä kiinteän tutkivasti. Pian johtajista vähäsanaisempi paljasti kuitenkin myös toisen nimen, jonka lausuminen ei tosin näyttänyt saavan aikaan erityistä liikettä kenenkään paikallaolijan taholta. Moinen hämmensi chihuahuaa, joka ei ryhtynyt myöskään kummasteluaan peittelemään.
"Kuka se surullinen on?" hän äimisteli paikalla olevaa joukkoa tutkaillen. Uroksella kun ei tullut mieleenkään, ettei lähetti ollut syystä tahi toisesta saapumaan tällä kertaa paikalle.

--

Zecorin kehottaessa Zésiraa käyttäytymään normaalimmin ravisteli naaras harjaksensa varovaisesti takaisin sivummalle. Sen enempää hän ei kuitenkaan osannut asian eteen tehdä, sillä naaras ei kyennyt taiteilemaan kasvoilleen sellaista hymyä, joka olisi taatusti kenestäkään järin luontevalta näyttänyt - ei ainakaan näin hämmentävässä tilanteessa.
Lauman uudet asemat eivät hirmuisesti naarasta kiinnostaneet, joten johtajien puheiden soljuessa taustalla keskittyi hän hermojaan rauhoittaakseen aistimaan Herran läsnäoloa ympärillään. Ainakin eräs outo luilla koristautunut naaras oli selvästi lahkolainen, samoin kuin mustavalkoinen uros ja tämän mukana oleva vaitonainen penikka. Kun mukaan otettiin vielä selvästi heidän puolellaan oleva Zecor, oli Lahkon kannattajia niin paljon, että naaras alkoi viimein kyetä hiljakseen rentoutumaan.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by lr on Yesterday at 17:24

Kun virkojen antaminen alkoi, käänsi keltasilmäinen uros katseensa johtajiin. Pieni hymy kasvoillaan uros katsoi Bang-Bangia joka nimettiin toiseen virkaan ja sitten katseli ympärilleen, että näkyisikö toista virkaan pääsijää, Heneä. No eipä näkynyt. Harmi sen suhteen.
Oli kuitenkin hyvä, että lauma tehosti toimintaansa asettamalla uusia virkoja laumalaisille. Rivel arvosti alfojen päätöstä.
Hieman Rivel katseli ympärilleen vielä seuraten muiden laumalaisten ragointia valintojen suhteen.

---

Nuori uros ei vieläkään sanonut sanaakaan. Kiltisti poikanen kuunteli alfojen selostuksia ja yritti painaa päähänsä uudet arvonimet ja että ketkä niihin pääsisi. Aika hienoa, että kummitäti Hene, pääsi lähetiksi. Samalla myös viherturkki tunsi itsensä hieman tärkeämmäksi, kun tunsi kyseisen naaraan varsin pitkältäkin ajalta. Olihan Surusilmä kuitenkin ollut nuoren pojan tukena sen syntymästä asti.
Joka tapauksessa tämä kokous alkoi käydä hieman tylsäksi. Tällainen nuori sielu kun tarvitsi enemmän toimintaa.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by saalistaja on Yesterday at 17:31

Hekla ei pahemmin perustanut tämmöisistä yhteenkokoutumisista, jossa puhua pälpätettiin kaikkea turhaa. Niinpä naaras rupesi jo käymään tylsistyneeksi, tarkastellen jotain pientä reikää ladon yhdessä seinässä. Susi kuunteli kärsivällisesti alfojen nimittäessä myös toiseen virkaan jonkun ja samalla sen huomio kiinnittyi puhuvaan naaraaseen. Toinen oli nimittäin sanonut sen emon nimen. Kuolemankantaja nielaisi ja luimisti korviaan, vilkuillen hiukan epäröivästi ympärilleen, mutta se oli oikeassa. Ei Hene ollut täällä. Kyllä Hekla olisi sen huomannut. Emon kohtaaminen olisi tuntunut aika pahalta pitkästä aikaa, varsinkin kaiken tapahtuneen varjossa. Tylsistymisensä ja tämän yllättävän käänteen takia nuori naaras tunsi haluavansa pois. Niinpä korkea, mutta laiha otus nousi mahdollisimman hiljaa ja hiippaili ovelle, yrittäen näyttää huomaamattomalta - mikä sinäänsä oli jo mahdotonta. Hekla vilkaisi vielä pahoittelevasti veljeään, virnisti tälle sitten normaaliin tapaansa ja katosi saman tien.

[[Jep, pitänee tästä jo lähteä. Oli kuiteski kivaa, kiitos tästä.]]

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by ticarri on Yesterday at 17:35

Amnis kuunteli laiskasti edessä tapahtuvia asioita. Sen verran uros kuitenkin keskittyi, että muisti painaa mieleensä Bang-Bangin nimen. Rotukoiraa katsellen syöpyi kuva neuvonantajasta koirasuden mieleen. Lähetti ei kuitenkaan tuntunut olevan paikalla ja se sai siniturkin tuhahtamaan. Olisi nyt voinut paikalle raahautua, jos kerta oli jonkinlaisen viran edes saanut.

---

Zecor, joka kykeni jo keskittymään edessä kerrottaviin asioihin paremmin Zésiran hermostuneisuuden helpottuessa, yllättyi täysin kuullessaan emonsa päässeen lähetin virkaan. Uroksen ilme ei kuitenkaan värähtänytkään. Susi vilkaisi pienesti Heklaa, mutta ei muuten elehtinyt millään tavalla. Sen suurempaa kommentoimisen tarvettakaan ei uroksella ollut.
Ja kun asia oli kerrottu kokonaan, siirsi susi huomionsa Zésiraan.
”Hyvä, et ole enää yhtään niin hermostunut”, susi kuiskasi hiljaa toiselle. Uros ei aistinut muiden paikalla olevien lahkolaisten läsnäoloa ja oman sisarensa apua susi ei olisi kovin mielellään tappelu tilanteessa ottanut vastaan. Susi halusi pitää sisarensa suojassa. Näytti kuitenkin vahvasti siltä etteivät puolikuut liiemmin kiinnittäneet kaksikkoon huomiota.
Hekla kuitenkin sai suden huomion lähtiessään hiipparoimaan ulos. Zecor hymyili toiselle lempeästi ja heilautti kerran häntäänsä. Sitten sisar olikin jo kadonnut ja uros käänsi katseensa eteen.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by tucci on Yesterday at 17:42

Yelenha koetti olla virnistämättä chihuahuan kysymykselle.
"Hene ei ole paikalla tällä hetkellä, mutta on varmasti valmis tutustumaan toisiin djalalaisiin jos satutte kohtaamaan", koira lausahti. Samalla se sivusilmällä vilkaisi poistuvaa naarasta, muttei jäänyt sen enempää asiaa ihmettelemään, vaikka kieltämättä aika erikoisessa vaiheessa toinen teki lähtöään.
"Onko kysymyksiä näihin nimityksiin liittyen, tai muihin lauman asioihin? Muita virallisempia tiedotteita meillä ei tällä kertaa ole joten jos keneltäkään ei löydy tiedusteltavaa, voimme päästää teidät tutustumaan uuteen neuvonantajaan sekä toisiinne", koira puhui kantavalla äänellään ja jäi odottamaan noita mahdollisia kysymyksiä.

---

Flenje ei tuntenut mainitta Surusilmääkään, vaan pikemminkin unohtui ihailemaan sitä että Serenhakin osoitti puhujanlahjojaan. Kysymyksiä uroksella ei tähään hätään ollut, sitä kiinnostavimmat asiat olivat tulleet jo esiin kokouksen alkupuolen Ederakertailuissa.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by swildy on Yesterday at 17:49

Bang-Bang kuunteli rauhassa, kuinka Yelenha esitteli sen ja sen uuden ammatin muulle laumalle. Kaikkien katseet kohdistettuna itseen tuntui vähän hassulta, mutta dobermanni yritti olla välitämättä. Serenhan kertoessa myös toisesta nimityksestä, antoi mustaturkki jälleen katseensa kiertää väkijoukkoa, mutta Surusilmää ei näkynyt. Sen sijaan Hekla oli jo tässä vaiheessa lähdössä ulos, mikä harmitti hiukan rotukoiraa. Se olisi mielellään vaihtanut kuulumisia.
Kysymyksiä ei Bangillakaan ollut, eikä se osannut lähteä tekemään tuttavuutta kehenkään, vaan istuutui vaitonaisena toivoen että joku tulisi juttelemaan. Tuntuisi muuten kovin ulkopuoliselta, nimittäin töpöhäntä oli pannut merkille että monet tuntuivat tuntevan jo ennestään. Tai ainakin siltä se näytti. Naaras kyllä mielellään tutustuisi muihin, mutta ei osannut päättää kenen luokse sitä lähtisi rynnimään.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by raura on Yesterday at 18:01

Necrei oli varsin vähän kuullut toisen johtonaaraan puhetta, jonka vuoksi hän vähän yllättyikin siitä, että Serenha puhui pitkään ja arvoisan kuuloisesti. Mutta silti oli naaraasta varsin mukava tietää vähän enemmän tästä toisestakin Djalan johtajasta. Necrei kyllä oli huomannut että Serenha antoi Yelenhan mieluummin puhua. Se ei naarasta suuremmin häirinnyt, kuten ei jalan puuttuminenkaan tällä toisella sisaruksella. Kun tuo ei tiennyt syytä moiselle, niin tarvitsiko siitä kamalasti välittääkään. Uteliashan sen suhteen Necrei oli, mutta hän antoi asian olla.
Seuraava ilmoitusasia sai naaraan vilkaisemaan ympärilleen uudestaan. Kun väkijoukosta ei ketään astunut eteen, naaras tuumi Surusilmäksi ilmoitetun olevan poissa tällä hetkellä. Kyseisen naaraan toimetkin selitettiin joukolle, ja naaras nyökkäsi hajamielisenä. Hän ei voinut olla huomaamatta yhden naaraan poistumista, mutta jo kohta Necrei oli taas tyynen hiljaa. Kuullessaan johtajien sanovan jotain neuvonantajaan tutustumisesta, kohdisti mustaselkäinen katseensa siihen dobermanniin. Ei hän vielä jaksaisi tästä lähteä minnekään, muttei myöskään tahtonut olla kauaa aloillaan. Joten hetken päästä, puoliajatuksesta hän nousi ylös, liikuttaen vähän puutuneita tassujaan astellessaan eteenpäin. Siinä samalla hän katsahti muihin. Oliko hän tehnyt väärin alettuaan liikkua. No sama se.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by neftichan on Yesterday at 18:03

Oli jännitävää seurata kun toinenkin arvo jaettiin. Ja se arvo ei mennyt kenelle tahansa, vain hyvin luotettavalle ystävälle Hene Surusilmälle! Henestä oli ollut arvokas apu nartulle synnytyksessä ja pentujen hoidossa. Hienoa kun tuttu sai tämän, ja mikä parasta Hene vihasi lahkoa.
Lahkolaisten kannalta oli hyvä, ettei sen kokouksessa mainittu mitään lahkonlaivasta. Joka edelleen oli Rhiannonilta pimennossa. Siitä kun joskus puolikuulaiset kuulee niin on mehevä paikka hyökätä ansassa olevien kimppuun. Ainakin niin vihertävä tekisi.

Ensimmäinen paikalla olijakin poistuin, mutta kaikki tärkeä varmaan oli kerrottukin jo. Rhiannon silti halusi olla paikalla jos jotain muuta kerrottasiin, ja jos Hene tulisi paikalle, sehän olisi hienoa. Ja sattaisihan tässä vielä saada ennemmän tietoa tuosta Bang-Bangista.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by mysticaldragon on Yesterday at 18:17

Serenha piti suunsa jälleen visusti kiinni, tyytyen vilkaisemaan sisareensa totisen hyväksyvästi osoittaakseen muille läsnäolijoille varmasti olevansa tämän sanojen takana, edellinen puheenvuoro oli ollut sille aivan tarpeeksi. Oli tärkeää, että arvovalta säilyi, koska ilman kunnioitusta ei johtamisesta tullut mitään, vaikka nartulle olisi kyllä riittänyt pelkkä pelkokin kunnioituksen sijaan. Onneksi Yelen oli se, joka kaksikosta piti yllä kunnollisia suhteita muuhun maailmaan, ja ilman tämän painostusta Seren ei varmasti olisi sanonut yhtään mitään.

Käärmeensilmän pistävä katse nauliutui pois hiippailevaan laumalaiseen, ja sen korvat painuivat aavistuksen alemmas, vaikka ilme ei muuttunut. Se olisi mielellään haastanut poistujan ja opettanut tälle enemmän nöyryyttä. Rautatassullaan se olisi voinut pilkkoa tätä paloiksi kuin pehmeää kantarellia, mutta narttu toimi kuten Yelen halusi, eikä tehnyt mitään.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by hitodama on Yesterday at 18:19

"Ai jaa", Othello tuhahti kuullessaan, ettei "surullinen" ollutkaan sitten kukaan paikalla olevista koiraeläimistä. Kieltämättä yksikään ei edes vaikuttanut mitenkään erityisen surkealta, tylsän totiselta muutamat kylläkin, joten sinänsä juttua oli uroksesta ihan looginen: kai sitä nyt Surusilmä olisi nimensä veroiselta näyttänyt.
Kun laumalaisille annettiin tilaisuus esittää kysymyksiä, putkahti eräs asia saman tien chihuahuan mieleen. Se oli vaivannut häntä jo viimekertaisesta tapaamisesta lähtien, mutta silloin kokoontumisen luonne oli ollut vallan toisenlainen, eikä ylimääräisille kysymyksille ollut liiennyt aikaa. Nyt pikkupiski ponkaisi kuitenkin alas heinäpaaliltaan ja kipitti lähes Yelenhan kylkeen kiinni, pysytellen samalla tosin kunnioittavan välimatkan päässä Serenhasta.
"Mulla on hei yks kysymys", Othello kuiskutti ja ryhtyi tapittamaan kulmat kurtussa johtajansa etujalanpuolikasta, "eikö sulla ennen vanhaan ollut ihan neljä jalkaa?"

--

Saatuaan hermonsa kuriin ja silmänsä (edes toisen niistä) esiin harjaksen takaa kuikuili Zésirakin alta kulmain kohti dobermannia, joka patsasteli nyt edessä johtajien kanssa. Näky toi naaraan mieleen etäisesti hänen äitinsä, lyhytkarvainen ja jäntevä koira tämäkin, joka oli niin ikään katsellut Hjéresatin kokouksia samantapaiselta asemapaikalta käsin.
Samassa Zecor kuitenkin kääntyi puhuttelemaan nuorikkoa ja sai Zésiran katseen kääntymään uroksen kasvoihin.
"En", hän kuiskasi tiukkaan sävyyn, "älä huolehdi minusta." Viimeisin lausahdus tuli ulos selvänä käskynä, sillä naarasta huoletti edelleen ajatus siitä, että uros saattaisi itsensä hankaluuksiin hengaamalla tällä tavoin väärässä seurassa puolikuulaisten edessä. Toki hän oli sisimmässään myös kiitollinen Zecorille, mutta moisten seikkojen ilmaiseminen ei kuulunut vähäeleisen koirasuden tapoihin.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by lr on Yesterday at 18:29

Rivelillä ei ainakaan tullut mitään kysyttävää mieleen, joten hän pysyi hiljaa niinkuin yleensä jos ei asiaa ole. Välillä ruskeaturkkinen uros hieman kummasteli välillä piilossa pysyviä laumalaisia. Mikäköhän heidät sai piilottelemaan tai muuten vain arkailemaan tässä tilanteessa. Jännittikö heitä vai aiheuttivatko paikalla olevat Puolikuut pelkoa lahkolaisten keskuudessa? Noh.. Miten lie. Ei siltikkään ollut kovin kohteliasta piilotella persoonaansa ja/tai itseään heinien takana.
Uros sitten kääntyi katsomaan pikkuista Chihuahuaa joka oli heti uteliaana kyselemässä Yelenhan puuttuvasta etutassusta. Kieltämättä myös urosta hieman kiinnosti että mihin se oli jäänyt.

---

Antares yritti parhaansa mukaan pidätellä haukotukset sisällään. Jutut ei todellakaan ollut tämän nuorukaisen tasoa, mutta piti kuitenkin yrittää olla siististi kun molemmat vanhemmat kuitenkin sattuivat paikalla olemaan. Uros kun ei halunnut satikutia kummaltakaan. Tuo pikkuinen koiraeläin vaikutti hieman omituiselta ja oli aivan liian pirteä tämän viherturkkisen makuun. Tuntui, että se oli jatkuvasti äänessä vaikka ei tarvitsisi.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by ticarri on Yesterday at 18:36

Amnis vilkaisi Bang-Bangia ja mietti hetken aikaa jo siirtyvänsä toisen luo juttelemaan ja tutustumaan. Uros päätti kuitenkin jäädä paikalleen vain tarkkailemaan. Ei uroksella olisi ollut mitään sanomista.
Yksi naaras oli jo poistunut paikalta ja yksi jaloitteli hivenen sivummalla. Lähdössä ei naaras tuntunut siltikään olevan. Lisäksi pikkuruinen piski vipelsi toisen alfan luo ilmeisestikin kysymään tai muuten vain juttelemaan jotain. Koiran koko sai Amniksen hörähtämään huvittuneesti, mutta sitten uros vaipuikin taas hiljaisuuteensa.

---

Uros huokaisi vaisusti, mutta se ei kommentoinut Zésiran käskyä millään tavalla. Uros ei menisi vannomaan ettei huolehtisi raidallisesta sillä ainahan uros huolehti muista parhaansa mukaan. Oli kuitenkin parempi olla väittämättä vastaankaan.
”Käyn tervehtimässä neuvonantajaa, palaan pian”, uros sanoi viitaten ettei aikonut jättää naarasta kuin käpyä synkeään metsään. Eihän susi toki voinut olla varma kaipasiko naaras enää edes hänen seuraansa.
Kirjava nousi ja asteli ripein askelin Bangin luo.
”Tervehdys, nimeni on Zecor ja halusin tulla toivottamaan sinulle onnea ja menestystä uuden virkasi kanssa. Lisäksi haluan pyytää anteeksi Hene Surusilmän, emoni puolesta, ettei hän ole paikalla. Hän olisi varmasti mielellään tutustunut sinuun”, susi puhui kohteliaasti ja painoi katseensa kevyesti alaviistoon osoittaen kunnioitustaan koiralle.
”Anteeksi näin lyhyt tervehdys, mutta käyn tervehtimässä erästä ystävääni. Tapaamme varmasti vielä, näkemiin.” Susi nyökkäsi vielä kevyesti ja poistui sitten Bangin luota kohti Riveliä.
”Hei Rivel. Mukava tavata sinut. Toivottavasti olet voinut hyvin”, susi sanoi ystävällisesti ja hymyilikin pienesti. Rivel oli oikein mukava tuttavuus ja Zecor tervehti toista mielellään.
”Anteeksi, mutta taidan mennä nyt. Jutellaan pian uudelleen”, uros sanoi jälleen kevyesti päätään nyökäyttäen ja jatkaen matkaansa kohti Zésiraa. Naaraan luona susi jälleen istahti.
Uros viimein ymmärsi, että vihertävä Puolikuu oli Rivelin kumppani. Vahvasti siltä ainakin Zecorin silmin vaikutti. Pentu oli siis Rivelin. Kevyt hymy nousi kirjavan huulille. Ruskea turkki oli saanut perheen.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by tucci on Yesterday at 18:47

Yelenha tunsi Serenhan kirenevän mieleltään, mutta oli itsekin kiehahtaa pienen sekunnin ajan kun chihuahua tuli esittämään kysymyksensä. Jalan menettäminen oli yhäkin arka paikka eikä siihen liittynyt mitään sankaritarinaa todellakaan. Virkaintoinen asennoituminen onneksi sai koiran pysymään paikoillaan ja muistamaan nopeasti siskonsakin, luonteensa puolesta Serenha oli vielä alttiimpi tälle aiheelle, etenkin kun Seren oli se jalan katkaisijakin. Yelenha keskittyikin päänsä sisällä jysäyttämään Serenille tiukan rauhassapysymiskomennon, ennen kuin keskitti ilmeettömän oloisena huomionsa Othelloon.
"Niin, niin oli. Voin antaa neuvon, ettei kannata tapella jos et itse halua kokea samaa", koira totesi Othellolle yksinkertaisesti ja sen näköisenä ettei aikonut jatkaa aiheesta. Se siirsikin huomion vielä nopeasti laumaan yleisesti.
"Minun puolestani kiitokset osallistumisesta tähän kokoontumiseen. Tiedottakaa muita laumalaisia jos satutte tapaamaan", koira julisti vielä.

Othello oli tullut sen verran lähelle että oli parasta kiinnittää huomio tuohon jo senkin takia että Serenhankin aatteet saataisiin nopeasti poispäin.
"Mutta mitä sinä olet touhuillut itse, Othello?" koira kysäisi nyt tavallisella puheäänellä.

---

Flenje liikehti pienesti paikallaan kun viralliset osuudet olivat kokonaan ohi. Se vilkuili ympärilleen nopsaan ja sitten taaksensa jäänyttä ja ilmeisesti melkoisessa puoliunessa nuokkuvaa pentua. Ehkei ollut syytä rääkätä Franjia tämän enempää tylsillä laumalöpinöillä. Flenje tuuppaisikin nartun liikkeelle ja ohjaili tuon mukanaan ulos ladosta. Jääkööt muut keskustelemaan keskenään, ei siellä tuttuja kuitenkaan ollut.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by swildy on Yesterday at 18:57

Yelenhalta oli puuttunut jalka jo Bangin tavatessa tämän ensimmäisen kerran, joten tarina ei erityisemmin koiraa kiehtonut. Varsinkaan, kun johtajatar ei vaikuttanut innokkaalta kertomaan asiasta. Sitä paitsi dobermannin huomio kiinnittyi sitä kohti tulevaan nuorukaiseen. Naaras kuunteli kohteliaasti mitä tällä oli sanottavanaan ja yritti painaa tämän nimenkin mieleen. Vastaamaan ei Bang kuitenkaan ehtinyt, ennen kuin kirjava lähti jo jatkamaan matkaansa. Muut eivät vaikuttaneet innostuneilta hieromaan tuttavuutta, eikä mustaturkki vieläkään tiennyt kenen luo sitä olisi kannattanut mennä juttelemaan.
Mustavalkea uros poistui nuori pentu mukanaan, pian sen jälkeen kun Yelenha kiitti kokoukseen osallistumisesta. Bang mietti lähteäkö itsekin, mutta kun muut eivät lähtöä näyttäneet tekevän, jäi se itsekin vielä istumaan paikalleen.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by raura on Yesterday at 19:14

Necrei kiinnitti melkein kaiken huomionsa sen keltaisen pikkukoiran kysymykseen, saatuaan siitä kiinnostavasta asiasta kiinni, että jotakin oli johtajalle tapahtunut. Ja jos tuo pikkukoira oli noin nuori, vaikkakin samanikäinen kuin Necrei itsekin, luultavasti, niin tapahtuneesta ei varmaankaan ollut kauan. Häntä oli tosiaan jo vähän aikaisemminkin ihmetyttänyt Yelenhan jalan puuttuminen. Ja kun nyt asiasta selvästi puhuttiin, hän ei voinut olla kuuntelematta. Naarasta myöskin kiinnosti johtajien reaktiot siihen asiaan. Pientä sähköisyyttä pystyi hän tilanteesta aistimaan, vähäistä tosin. Mutta sen hän pisti taka-alalle, vaikkei kuitenkaan mielellään - kun ehti taas ottamaan yleisestä tilanteesta kiinni kanssaeläjien joukossa. Pari olikin jo lähtenyt, ja siitä naaras päätteli että Djalan kokouksen virallinen puoli oli käyty. Hän ei kuitenkaan vielä ollut lähdössä, sitä voisi kyllä vähän hengailla ladossa. Huomattuaan, että Bang-Bangia jututtanut uros oli lähtenyt muiden puoleen ja neuvonantaja itse oli aloillaan. Joten hyvässä tilanteessa voisi tuotakin käydä tervehtimässä. Necrei laskeutui alas heinäkasalta, ja omanarvontuntoisesti mutta silti arvostavasti hän kulkeutui dobermannin eteen. Pienellä nyökkäyksellä naaras tervehti tuota, ennen kuin sanoi. '' Tervehdys. Taidan itsekin onnitella sinua ylennyksestäsi. '' Naaras hymyili ystävällisesti. '' Olen Necrei. Tuntuu varmasti mukavalta ? '' Hän lausahti puoliksi kysyen, jääden aloilleen silmiään siristämään.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by neftichan on Yesterday at 19:16

Hetken ladossa olikin jo hiljaisuus kuntaas aktiivinen chihuahua pääsi vauhtiin, ja eistti aika nolon kysymyksen. Toisella oli kyllä pokkaa. Rhiannon ei kehtaisi tuommoisia johtajaltaan kysellä.

Rhiannon kääntyi Rivelin ja Antareksen puoleen.
”Hienoa kun Hene valittiin, voimme ainakin hänen suhten olla huoleton. Hän kun ei lahkoon kuulu”
Puolikuulainen kuiskasi perheelleen, ei kumminkaan sitäkään viitsinyt ääneen sanoa. Charalle kai olisi ilmoitettava. Nääh olkoot omissa oloisaan. Ei narttu kiinnostanut kertoa. Harmitti niin paljon kun tytär oli surkimus.

Pian paikelle jolketteli Rhiannonille täysin outo kirjava susi, joka tunsi Rivelin. Toisen poistuttua kääntyi naaras prinsiinsä päin ja kuiskasi.
”Kuka se oli?”

Virallinen osuus asiasta oli ohi ja Yelenha kiitti osallistumisesta. Rhiannon nousi ja meni dobermannin luokse.
”Onnea ylennyksestäsi.”
Rhiannon sanoi ääneen onnitellet dobermannia. Sen jälkeen nartun ilme vakavoitui, ja tuo kuiskasi Bangille.
”Et kai vain lahkolaisia ole?”
Naaras teki sen niin hiljaa, ettei kukaan vahingossakaan kuulisi sitä.
”Jos et niin olen iloinen, että sinut valittiin. Rhiannon sanoi ja meni paikalleen vastauksen kuultuaan.

//Juuri saamieni tietojen mukaan minun täytyy mennä, tulen vielä pelaamaan hahmoni pois. Jos minä olen offlinessa vuorollani niin ei tarvitse odottaa voi hypätä. En ole varma kerkeänkö siihen mennessä takaisin. Uskoisin, että en kerkeä//

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by mysticaldragon on Yesterday at 19:35

Serenha painoi korvansa kokonaan luimuun, liikahtaen hermostuneesti Othellon esitettyä kysymyksensä. Sen sisäisiä tuntemuksia saattoi kuvailla lähinnä syyllisyydentuntoiseksi kiemurteluksi, Yelenhan puuttuvasta jalasta puhuminen oli sille edelleen paha paikka, kokihan se olevansa syypää sisarensa invaliditeettiin, eikä suotta.
Rautatassun brutaalit kynnet tekivät lattialla olevista oljista astetta pienempää silppua sen liikauttaessa oikeaa käpäläänsä hienoisesti, mutta väkivaltainen koira totteli sisarensa komentoa, eikä elehtinyt tai ilmehtinyt muuten mitenkään uhkaavasti, mitä nyt ainoa viirupupillinen silmä pysyi nauliutuneena chihuahuaan. Pieni suupala, mokoma torvisieni. Narttu joutui kertaamaan mielessään, etteivät kunnolliset ja kunnioitettavat alfat pahoinpidelleet laumalaisiaan.

Sisko onneksi siirtyi ilman suurempaa mainintaa muihin aiheisiin, mitä Seren ei pistänyt pahakseen vaan siirsi huomionsa suosiolla pois kaikesta, mikä liittyi Yelenin puuttuvaan rajaan. Pelkkä silmä oli huono kompensaatio, mutta eipä tapahtunut hiertänyt onneksi alfasisarusten välejä, sen verran tarkasti ne ymmärsivät ja tunsivat toisensa.
Othellon mahdolliset kuulumiset eivät kiinnostaneet Serenhaa enempää, joten se käänsi katseensa muualle ja tyytyi tarkkailemaan muiden laumalaisten tekemisiä totisen hiljaisena.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by hitodama on Yesterday at 19:40

Othellon kulmienkurtistelu sai hetkeksi jokseenkin huolestuneen sävyn Yelenhan paljastaessa menettäneensä raajansa tappelun seurauksena.
"Huh, ei niin! Onneks mulla on vielä kaikki tassut tallella, vaikka on muakin porukka yrittäny kovasti listiä", chihuahua päivitteli, kysymättä onneksi kuitenkaan enää sen tarkemmin tapahtuneista, vaikkei hän osannutkaan yhdistää Serenhan ruohonmöyhentelyä meneillään olevaan puheenaiheeseen.
Lauma sai luvan lähteä, mutta Othellolla ei ollut aikomusta säntäillä suin päin mihinkään, vaan hän jäi ilolla vaihtamaan vielä muutaman sanan tuttaviensa kanssa. Sen verran harvoin porukkaa nimittäin näin miellyttävissä merkeissä tuli tavattua.
"En mitään erityistä, hengannu Arin kanssa. Se on mun hyvä kaveri. Nyt meiän kanssa on ollu myös sen tyttöystävä Pedio, joka metsästää hyvin niitä jäniksiä. Harmi vaan mulla ei oo kyllä omaa tyttöystävää, kun ei näin pieniä ole kai kovin paljon. En oo löytäny ketään hyvää. Sitä Keijua, joka meiän laumaan joskus liitty, niin sitäkään ei oo näkynyt ikuisuuksiin", Othello papatti Yelenhalle.

--

Zésiran komento taisi tehota, sillä Zecor ei hössöttänyt enempää hänen ympärillään vaan lähti suorittamaan jonkinlaista sosiaalisuuskierrosta ladon ympäri. Lahkolainen sitä vastoin jäi nököttämään yksin paikoilleen, vaikka joutuikin kohtaamaan samalla sen tosiseikan, että nyt jos joskus saattoi puolikuulaisnaaras hänet tunnistaa. Rhiannon kuitenkin näytti olevan niin ikään sen verran keskittynyt juttelemaan muille paikallaolijoille, ettei häneltä liiennyt huomiota hiljaista raitaturkkia kohtaan.
"Tunnetko tuon uroksen, joka on puolikuulaisten kanssa?" päätyi naaras ensimmäiseksi kysymään, kun Zecor palasi takaisin hänen vierelleen. Äänensä oli tavanomaisen sävytön jo siitäkin syystä, ettei naaras oikein tiennyt miten asiaan olisi pitänyt suhtautua.
"Tai muita näistä... Djalalaisista?" nuorikko vielä jatkoi.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by lr on Yesterday at 19:53

Rivel innostui kun Zecor yhtäkkiä tuli käymään hänenkin luonaan. Uros hymyili toiselle urokselle innoissaan.
"No moi Zecor. Minä ainakin olen voinut hyvin, mutta toivottavasti myös sinun elämäsi on ollut hauskaa."
Ruskeaturkkinen uros sanoi toiselle nyökäten hieman, mutta valitettavasti pian Zecor sitten lähtikin siitä ihan muualle. Rivel sitten katsoikin Rhiannonia hymyillen kun toinen kyseli, että tunsiko uros tuon toisen.
"Hän on ensimmäisempiä ystäviäni tällä saarella. Oikein mukava jätkä."
Rivel vastasi Rhiannonin kysymykseen vilkaisten sitten raitaturkkista poikaansa.

---

Antares kummasteli kun tuo violettiharjaksinen uros yhtäkkiä tuli tervehtimään isää. Uros ei tiennytkään, että isä tunsi tuon suden. Nuorukainen kuunteli noiden lyhyen keskustelun ja katsoi sitten äitiään joka esitti isälle kysymyksen.
Kuten tiedettiinkin niin eihän Antares ole koskaan ollut oikein puhelias ja se pitää myös paikkansa tällä kertaa. Nuorukaisella ei ollut niin yhtään mitään sanottavaa. Hän seuraili muiden keskustelua korvat heiluen puolelta toisellen poimien ääniä joka puolelta. Antares yritti pysyä mukana joka keskustelussa.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by ticarri on Yesterday at 19:57

Koska Amnisilla ei ollut oikeastaan mitään sanottavaa muille laumalaisille asteli se alfojen luo kohteliaasti.
”Minä jatkan nyt matkaani. Näkemiin”, uros sanoi syvään kumartaen ja pienesti hymyillen. Serenha oli sen verran pelottavan näköinen, ettei uros uskaltanut olla yhtä hurmaava kuin yleensä. Koirasusi poistui vähin äänin ladosta ja jätti muut vielä juttelemana keskenään.

---

Susi oli iloinen saadessaan Riveliltä positiivisen suhtautumisen tai, että toinen ylipäätään muisti kirjavan hukan. Mutta koska Zecor oli ikään kuin Zésiran seurassa ei hän viitsinyt jäädä juttelemana pidemmäksi aikaa, vaikka olisikin saattanut niin haluta tehdä. Kaksikko törmäisi varmasti vielä myöhemmin toisiinsa.
Zecor ei varsinaisesti yllättynyt Zésiran kysymyksestä. Olihan uros tosiana käynyt juttelemassa naaraan arkivihollisen kumppanille.
”Tunnen. Hänen nimensä on Rivel. Tapasimme kerran ja juttelimme jonkin aikaa. Kovinkaan syvällisellä tasolla en häntä kuitenkaan tunne. Veikkaan, että Rivel on puolikuupennun isä ja tuon vihertävän naaraan kumppani”, uros supatti hiljaa. Asiaa oli turha ruveta kovin kovaan ääneen kertomaan sillä silloin viimeistään olisi kaikkien huomio kerääntynyt kaksikkoon.
”Rivelin lisäksi en kovin montaa. Naaras, jolla oli luita harjassaan on sisareni Hekla. Ja Hene Surusilmä vastaavasti emoni, hän ei tosin ole paikalla”, uros selitti jo normaalilla äänensävyllä turhia hyssyttelemättä. Kaikkia sen sanoma oli julkista tietoa eikä voisi mitenkään vahingoittaa kaksikkoa tai muita.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by tucci on Yesterday at 20:11

Yelenha kuunteli olevinaan kovinkin kiinnostuneena Othellon selityksiä. Nimet olivat sille vieraita, mutta olihan se kivaa että jotkut pitivät tuostakin rääpäleestä huolta.
"Keiju niin, en minäkään ole häntä nähnyt", koira myönteli kun puheesta tarttui mukaan myös tutumpi nimi.
"Te kuitenkin tutustuitte toisiinne ilmeisesti?" Yelenha kysäisi, vaikka selvähän tuo juttu oli.

Sivusta ilmestyi Amnis, jolle Yelenha ehti nyökähtää ymmärtävän oloisena.
"Kiitos ja näkemiin", se lausahti urokselle ja katsoi hetken ajan tuon jälkeen ennen kuin keskittyi taas ladonsisäiseen meinkiin.
Aika moni jäljelle jäänyt tuntui puhelevan jollekulle, mutta Antareksen Yelen huomasi olevan hissukseen koko ajan. Koira katsahti sisareensa ja Othelloon.
"Voisin käydä tervehtimässä porukan nuorimmaista", koira lausahti, yrittäen eleillään vihjata Othellolle että sille olisi samantekevää jos chihuahua tulisi mukaankin.

Koira astelikin nuoren puolikuulaisen luokse. Toinen näytti passiivisuudestaan huolimatta tarkkaavaiselta.
"Minulla on tällä kertaa miekkanikin mukana, haluaisitko nähdä sen?" Yelenha tiedusteli muistaen heidän ensitapaamisensa.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by swildy on Yesterday at 20:24

Necreiksi esittäytynyt naaras tuli onnittelemaan ylennyksestä ja vilpitön hymy kohosi Bangin huulille. Se ei kuitenkaan ehtinyt vastata ruskeaturkkiselle ennekuin puhumaan tuli myös toinen laumatoveri. Tämä ei esittäytynyt, onnitteli vain myös ja kysyi kuuluiko Bang Lahkoon. ”Ei en ole”, koira sanoi vakavalla naamalla. Viherturkkinen poistui yhtä nopeasti kuin oli saapunutkin ja dobermanni käänsi katseensa jälleen Necreihin.
”Kiitos”, Bang kiitti iloisesti ja hymy nousi jälleen huulille. ”Kohtahan sen varmaan näkee.” Eihän koira ollut vielä ehtinyt uusia velvollisuuksiaan tai etuuksiaan käyttää, mutta eiköhän sitä aikaa myöten saisi selville. Hienoltahan se tuntui, kun alfat sen verran luottamusta omasivat, että tällaiseen virkaan nimittivät.
Dobermanni ei voinut olla kuuntelematta myös ympärillä käyviä keskusteluja ja sen korvat tarttuivatkin Zecoriksi esittäytyneen tuntemisselostukseen. Hekla oli siis tämän sisko ja lähetiksi nimetty Hene oli niiden äiti. Muissa keskusteluissa ei ollut mitään, joka olisi Bangin huomioita kiinnittänyt.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by raura on Yesterday at 20:37

Hiukan Necreitä kismitti kun vihertävä naaras tunkaisi keskusteluun edes esittelemättä itseään. Mutta ruskeaturkkinen naaras piti sen sisällään ja loi tyynen, silti uteliaan katseen tuohonkin koiraan. Erityisesti katse kävi naaraan puolikuunmerkissä toisen otsalla. Necrei katseli sitä hetken, mutta hän ei osannut suhtautua siihen muuten kuin 'lajitellen vihreäturkkisen naaraan puolikuuhun.' Necrei ei ollut saanut tietoonsa seurasta enempää. Hän tosin kyllä tarrasi Rhiannonin kysymykseenkin ja yhdisti nyt lahkon ja puolikuun jollakin tapaa. Nopeasti kuitenkin oli se tilanne ohitse ja oranssisilmäinen pystyi jatkamaan keskustelua Bang-Bangin kanssa. Hänen huomionsa silti kiinnittyi, tai ainakin yritti kiinnittyä jokaiseen kohtaan mitä kuulo ja näkö esille sai.
'' Niin, varsin uuttahan se varmasti vielä on. '' Necrei virnisti dobermannille. Toinen vaikutti ihan mukavalta, vaikkei Necreillä ollutkaan nyt oikein mitään mielessään, mistä puhua. Hetken kuunneltuaan ja ympäristöstäänkin asioita selvitettyään naaras hymyili uudestaan edessään olevalle naaraalle, sanoen. '' Minä taidankin nyt lähteä. Näkemiin ja onnea vielä. '' Sitten hän lähti astelemaan kohden ladonovia. Suunnaten katseensa vielä Alfoihin, naaras huikkasi. '' Kiitoksia illasta, näkemiin kaikille. '' Hän lausahti yleisesti, vaikkei katse suuremmin muissa käynyt, kuin pienellä vilkaisulla. Sitten mustaselkäinen katosi, haukotellen metsikköön. Oli kokous ollut varsin kiinnostava.

/ Heippadei, minäkin lähden nyt.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by mysticaldragon on Yesterday at 20:50

Autuaan ulkopuolisena Serenha keskittyi edelleen pysyttelemään hiljaa ja sivussa, ollen mukana sisarensa jutuissa lähinnä ajatustasolla, koska ei vieläkään tuntenut suurempaa mielenkiintoa sanailuun kenekään kanssa, eikä se ollut lähdössäkään mihinkään niin kauan kuin sen siskokaan ei ollut.

Yelenhan aikoessa siirtyä tervehtimään jotakuta se nousi itsekin ylös melkein automaattisesti ja seurasi mukana kuin aika kiinteänpuoleinen varjo. Käärmesilmä katseli ilmeettä sienenvihreää nuorta puolikuulaista, joka oli saanut Yelenin huomion osakseen.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by hitodama on Yesterday at 20:58

Othello kohautti lapojaan ja kallisti päätään sivulle, kun johtaja epäili hänen hieroneen ilmeisesti enemmänkin tuttavuutta laumassa lyhyen aikaa vaikuttaneen terrierin kanssa.
"Njääh, ei kauheen hyvin. Ei olla nähty sen jälkeen, kun oltiin siinä kokouksessa yhessä", uros joutui harmikseen toteamaan. Pian alfat päättivät kuitenkin lähteä katsastamaan muitakin laumalaisia, jolloin pikkupiski kävi yhä paikalla olevan populan pikaisesti läpi katseellaan. Perhe, jota kohden johtajasisaruksetkin suuntasivat, näytti kaikkein kiintoisammalta kohteelta, joten chihuahua hipsi pian samaiselle suunnalle.
"Hmm", Othello myhäili seisahduttuaan tuijottelemaan lähempää vihertäväturkkisia koiraeläimiä ja etenkin näiden naamakuviointeja. Verimerkin kysymykseen hän ei jaksanut kiinnittää sen suurempaa huomiota, mutta pidättäytyi sentään puhumasta tämän sanojen päälle.
"Oottekohan te sukua Ari-- Ar-dan-telle?" uros hetken kuluttua uteli joukon nuorimmaiselta.
"Se kun sano joskus, että sen perheessä kaikilla on tollasia kiekuralänttejä turkissa. Arilla on otsassa."

--

Zésira nyökytteli kuonoaan Zecorin nimiselvennyksille, jotka sinänsä tulivatkin kyllä tarpeen, sillä naaras oli djalalaisena kovin tuore eikä tuntenut ennalta ketään uroksen esittelemistä. Viimeisimmäksi esiin nostettu tieto siitä, että viestinviejäksi ylennetty naaras oli itse asiassa hukan emo, sai lahkolaisen kohottamaan toista kulmaansa hitusen yllättyneenä.
"Ai. Olet sitten viestinviejän poika. Onnea", raitaturkki tokaisi, kun yhä vain enemmän porukkaa lähti valumaan ulos ladosta. Etenkin yhden uroksen lähtö oli Zésiran mieleen ja hän katsoikin hetken siniturkin perään, ennen kuin tämä katosi kokonaan näkyvistä.
"Minäkään en tunne monta, mutta tuon nimi oli Amnis", hän kertoi.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by lr on Yesterday at 21:09

Rivel huomasi, että alfakaksikko, sekä tuo pienempi koiraeläin lähestyi näitä. Uros katsoi sitten poikaansa, joka oli selvästi huomannut saman asian.
Kun alfat ja Othello olivat tulleet siihen eteen, nyökkäsi uros vielä näille kohteliaana ja jäi uteliaana kuuntelemaan, että mitäs asiaa Yelenillä olikaan hänen pojalleen. Antares kun ei ollut juurikaan kertonut siitä mitä oli höpötellyt Yelenhan kanssa kun oli liittynyt laumaan.

---

Antares toki myös oli huomannut, että Yelenha ja tämän sisko ja tuo pienempi koiraotus tulivat juttelemaan. Nuorukainen ponkaisi oitis seisomaan ja katsoi Yelenhaa hieman hermostuneen oloisena. Niin moni tuli siihen juttelemaan yhtäkkiä.
Kun Yelen kysyi, että haluaisiko Antares nähdä hänen miekkansa, nyökkäili nuori uros innokkaasti. Hän piti miekoista ja siksi hän toki itsekkin oli sellaisen hommannut.
Pian pienempi koira alkoikin kysellä Antarekselta tämän sukulaissuhteista hieman ja viherturkki luimisti hieman korviaan.
"N.. No varmaan. Emmätiiä. Äiti on ainaki sanonu, että meillä on paljon serkkuja."
Antares sopersi jotain vastaukseksi Othellolle.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by ticarri on Yesterday at 21:17

Alfat siirtyivät nuoren viherturkin luo jutustelemaan, mutta muuten Zecor antoi muiden tekemisien valua ohi sen havainnointikyvyn.
”Älä minua onnittele. Se, että emoni on lähetti, ei vaikuta minuun millään lailla”, uros sanoi jämäkästi ja Zésiraa katsoen. Pieni vino hymy kohosi suden huulille. Jos joku kuvitteli, että uros olisi yrittänyt nousta emonsa kautta korkeampaan arvoon tai saada suosiota alfoilta oli kuvitelma täysin hatara. Ensinnäkin Hene ei varmastikaan suostuisi moiseen ja Zecor ei koskaan suostuisi etenemään kuin työllä, oli kyse mistä asiasta tahansa.
Zecor vilkaisi Amnikseksi nimetyn otuksen perään, mutta käänsi katseensa piakkoin Zésiraan.
”Ette taida olla kovinkaan läheisiä ystäviä?” susi kysyi silmissä pieni iloinen pilke. Zésiran seurassa kykeni jo hymyilemään hivenen enemmän. Vaikka kaksikko ei toisiaan kovinkaan hyvin tuntenut, luotti Zecor toiseen ainakin jollain tapaa. Ja lisäksi raidallinen naaras oli sudesta yhä varsin mukavaa seuraa.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by tucci on Yesterday at 21:26

Yelenha virnisti pienesti Antareksen osoitettua yhä olevansa kiinnostunut. Hyvähän se oli Djalaan saada miekkajengiä. Koira enempiä puhumatta vetäisi miekan huotrastaan ja piteli sitä melkoisen kevyesti hampaissaan ja laski päätään jonkin verran alemmas että miekka näkyi paremmassa kulmassa.
Yelenha vilkaisi ohimennen ympärilleenkin ja teki sitten pienen kaariliikkeen miekalla ennen kuin työnsi sen takaisin huotran suojiin.
Nyt se olisi varmaan iskenyt silmäänsä ellei olisi ollut yksisilmäinen, mikä pilasi koko eleen aina.

"Onnea miekkailuihisi", koira totesi puolestaan Othellon puheiden välissä Antarekselle ja vilkaisi sitten Serenhan suuntaan, vaikka toiseen katsomista tuskin olisi tarvittu. Serenha vain ei viihtynyt sosiaalisissa tilanteissa etenkään nyt kun oltiin kaikkien seassa hälinän keskellä.
"Othello, mekin varmaan tavataan vielä, sen verran ansiokkaasti aina jaksat kokouksiinkin saapua", Yelenha kääntyi sanomaan pikkukoiralle selkeästi tehden jo lähdön elkeitä.

(( Minun osalta jäänee pelit tältä illalta tähän jos Mys hoitelee Yelenhan mukaansa. Kiitokset kaikille, sujuvastihan me saatiin neljännelle sivulle saakka peli etenemään! : > ))

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by swildy on Yesterday at 21:27

Bang-Bangin ainoa keskustelukumppanikin lähti, joten koira totesi, että sitä voisi yhtä hyvin lähteä. Se nousi ylös ja huikkasi vielä paikallaolijoille:
"Minä tästä lähdenkin, kiitos kokouksesta." Jos jollain olisi vielä jotain sanottavaa, niin ottaisi koiran sitten myöhemmin kiinni.

//jee 8)//

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by neftichan on Yesterday at 21:39

//Aaws tuli Keijua ikivä. Ainahan sillä on mahdollisuus comebäkki tehdä kun se ei kuollut ole Kiitos kaikielle pelistä.//

Piaan innokas chihuahua tuli heidän luoksene puhumaan Arista. Nimi ei sanonnut mitää, mutta se ihme koukero varmaan tarkoitti heidän puolikuumerkkiään.
"Hyvin todennäköisesti jos häneltä se merkki löytyy hän on sukua"
Rhiannon vastasi ystävällisesti pikkuiselle koiralle. Samalla tulikin jo nartunkin aika lähteä.
"Minäkin tästä menen. Kiitos kokouksesta kaikille"
Rhiannon sanoi ja käänsi vielä katseensa Riveliin ja iski tälle silmää, ja poistui ladosta.

//Kiitos kaikki ja moi//

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by mysticaldragon on Yesterday at 21:50

Serenha käänsi katseensa sivuun, vältellen varsin tahallisesti katsomasta kehenkään, kuin toivoen ettei kukaan puhuisi sille. Kukapa sille olisi mitään sanonutkaan, kun Yelenha loisteli huomion keskipisteenä huomattavasti lähestyttävämpänä (ja vähemmän väkivaltaisena) persoonana. Oli tarpeetonta sanoa mitään, joten narttu tyytyi seurailemaan sisarensa liikkeitä. Suurin osa porukasta oli jo poistunut tai lähtökuopissa, joten kokous taisi sitten olla ohi. Bang-Bangin hyvästellessä Seren soi tälle lyhyen vilkaisun, joka sai riittää jäähyväistervehdykseksi.

Keltainen käärmeensilmä nauliutui hetkeksi Yelenhaan. Nyt. Pois, se ei halunnut juurtua epämiellyttävään tilanteeseen kuin jokin lahottajasieni enää yhtään kauempaa. Onneksi sisko oli samaa mieltä asiasta, tai ainakin myöntyi Serenin kannalle.
Kiirehtimättä kermaharjainen alfakaksikko poistui ladosta, kadoten ympäröivän metsän uumeniin.

[Kuitti, alfat poistuvat, hei hei]

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by hitodama on Yesterday at 21:59

Vaikkei Othello järin selkeää vastausta sukukysymykseen saanutkaan, olivat nuorukaisen takeltelevat epäilyt ja tämän emon sanat hänelle tarpeeksi. Voisihan hän aina udella asiasta tarkemmin Ardantelta itseltään, jos nyt toverinsa tavatessaan koko juttua enää edes muistaisi.
"Okei!" hän huikkasi ja heilutti kiitollisena häntäänsä puolikuulaisille, ennen kuin kääntyi ympäri ja tuijotti taas lyhyen tovin ajan porukkaa ympärillään. Tosin viimeisetkin ladossaolijat näyttivät tekevän lähtöä, mikä sai chihuahuan miettimään omia tovereitaan ja sitä, kuinka oli luvannut tavata nämä iltapäivän aikana hiekkarannalla. Voisi olla aiheellista lähteä, mikäli tahtoi ehtiä paikalle ajoissa.
Samassa Yelenha lausuikin hyvästinomaiset sanansa pikkupiskille, joka kääntyi katse sädehtien vielä kertaalleen johtajaansa kohden.
"Joo totta kai me tavataan! Lupaan tulla jatkossakin meidän kokouksiin aina, kun vaan kutsutaan", koira vannoi.
"Mut hei hei nyt kaikille, munkin pitää lähteä! Kaverit oottaa!" chihuahua pian tämän jälkeen huikkasi yleisesti kaikille ja ei-kenellekään, sekä lähti johtajiensa vanavedessä viipottamaan metsän uumeniin.

--

Zecorin toppuuttelut saivat Zésiran kääntämään katseensa sivuun ja kohotetun kulmansa palaamaan paikoilleen, jolloin ilmeensä oli taas kerran niin mitäänsanomattoman neutraali, kuin vain olla saattoi.
"Mm, niin, tiedän. Emosi ei kuitenkaan ole täällä onniteltavana", koirasusi tokaisi. Ei hän varsinaisesti ollut olettanutkaan uroksen kohoavan arvoon arvaamattomaan tapauksen myötä, sillä hänellä oli kyllä runsaasti omaakin kokemusta siitä, kuinka vanhempien asema saattoi olla vaikuttamatta lainkaan näiden jälkeläisiin.
"Ei läheisiä eikä ystäviä", hän lisäksi tarkensi kuivasti Amnikseen liittyen.
Lopulta alfatkin näyttivät tekevän lähtöä, jolloin Zésira päätti hänenkin olevan aika jatkaa saalistusretkeään. Hän nousi ylös, nyökäytti kuonoaan johtajille ja oli jo lähtemäisillään näiden perään, mutta seisahtuikin vielä paikoilleen.
"Olit muuten väärässä", naaras kuiskasi varovaisesti Zecorille ja nostatti huulilleen toispuoleisen, melkein jopa huvittuneelta näyttävän hymyn, "kun sanoit viimeksi, että seuraavan kerran tavatessamme kuuluisit jo... Meihin."

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by lr on Yesterday at 22:07

Eipä Rivelkään enää kauaa siinä istuskellut, kun Rhiannonkin teki jo lähtöään. Hän huomasi naaraan silmäniskun ja poikamaisesti alkoi heti uroksen häntä vispaamaan ja melkein kielikin työntyi ulos, mutta sai sen pidettyä sisällään.
"Krhm.. Minäkin tästä.. Menen. Oli mukava tavata kaikkia."
Uros sanoi hieman vaivautuneena kuitenkin hymyillen kaikille ja hipsutteli melkein heti Rhiannonin perään ulos ladosta. Taisi olla herralla jotain mielessä...

---

Antares katsoi ihailevasti, kun Yelenha esitti miekkansa hänelle. Se oli tosi siisti! Sillä oli varmasti lopetettu monta elämää. Uroksen erivärisilmät kiiluivat innostuksesta kun tuo katseli miten taidokkaasti tuo alfanaaras käsitteli miekkaansa. Antareksella oli vielä pitkä matka miekkansa kanssa ja harjoittelutkin olivat vasta alkumetreillä.
Pian alfatkin alkoivat tehdä lähtöään sekä Antareksen vanhemmat. Eipä nuorukainen nähnyt mitään syytä jäädä itse latoon hillumaan vaan lähtipä sitten ladosta pois.
"Moikka.."
Antares vielä sanoi perään muille jotka latoon jäivät. Raitaturkki lähtikin sitten poukkoilemaan metsän uumeniin omille teilleen.

((Kiitos minunkin puolestani!))

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by ticarri on Yesterday at 22:13

”Niin ei ole. Ihmettelin hieman miksei hän ole paikalla. Tavallaan ihan hyvä ettei ole”, uros sanoi värittömästi. Heklan olo olisi voinut olla hyvin tukala, jos Hene olisi ollut paikalla. Ellei emo olisi viimein hyväksynyt jälkeläisensä valinnan.
Zecor naurahti kevyesti Zésiran tarkennukselle. Naaras ei tuntunut lainkaan pitävän Amniksesta ja Zecor ei toisaalta ihmetellyt. Mitä uros oli nähnyt oli koirasusi kyyhöttänyt jossakin nurkassa melkoisen ilmeettömänä. Toinen oli peräti kerran avannut suunsa ja senkin vain hyvästellessään alfat.
Zecor nyökkäsi alfoille näiden lähtiessä samalla kun moni muukin tuntui tekevän lähtöä. Tai oikeastaan ne loput, jotka olivat vielä jäljellä.
Hukka hymyili poikkeuksellisen leveästi.
”Niin tiedän. Harmikseni en tavannut sinun jälkeesi ketään, joka olisi voinut minut teihin liittää”, uros sanoi hiljaa naarasta huvittuneena katsoen. Väärässä uros oli näköjään ollut, vaikka toisin oli luullut.
Uros nousi sekin seisomana ja venyttelemään raajojaan pitkän paikoilla olon jäljiltä.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by hitodama on Yesterday at 22:20

Zésira ei oikein ymmärtänyt miksi Zecorin emon puuttuminen muka saattoi olla hyvästä, mutta eipä naaras nähnyt aiheelliseksi myöskään asiaan sen suuremmin takertua. Näin ollen hän pysytteli vaiti aina siihen asti, kunnes kaikki kokoukseen osallistunet häntä ja susiurosta lukuun ottamatta olivat lähteneet paikalta. Lato tuntui kovin hiljaiselta ja näytti myös yllättävän suurelta nyt, kun sitä täyttämässä ei ollut kuin pari hassua koiraeläintä.
"Olet kuitenkin varmasti ehtinyt miettiä asioita", naaras viimein totesi painokkaasti ja katsahti jokseenkin epäluuloisesti kohti oviaukkoa - hän tahtoi olla varma, että etenkin puolikuuperhe sekä suurisuinen pikkupiski olivat kuulomatkan ulkopuolella.
"Joten kelpaisinko minä nyt? Liittämiseen", nuorikko jatkoi kääntyessään takaisin kirjavan hukan puoleen ja suunnatessa hyisen katseensa suoraan tämän silmiin.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by ticarri on Yesterday at 22:27

Zésira ei onneksi pahemmin liikoja muiden yksityisasioista kysellyt, eikä Zecorin tarvinnut ruveta selittelemään sanojana turhan tarkasti. Perheasiat olivat jokseenkin ikäviä.
Ladossa oli hurjan paljon mukavampi olla, kun se ei ollut täynnä porukkaa. Zecor viihtyi nykyään toki enemmän väkijoukossa kuin ennen, mutta ei vieläkään ollut sellaisissa tilanteissa kuin kotonaan.
”Olen, olen kerinnyt eikä asiassa ole enää mitään epäselvää.”
Susi oli oikeastaan toivonutkin Zésiran ehdottavan liittämistä nyt, joten toisen kysymys sai suden huulille kevyen hymyn.
”Kelpaat oikein hyvin. Paremmin kuin joku tuntematon”, uros sanoi naaraan hyytävään katseeseen vastaten omalla katseellaan.
”Mitä minun tarvitsee tehdä?”

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by hitodama on Yesterday at 22:38

Zésira nyökytti jälleen kerran vastaukseksi kuonoaan tapaan, joka kaikille yhtään pidempään hänen kanssaan keskustelleille oli varmasti tullut erittäin tutuksi. Se oli kuitenkin naaraalle luontaisempi tapa ilmaista olevansa samoilla linjoilla toisen kanssa, kuin yrittää myötäillä jatkuvasti keskustelua turhilla sanallisilla fraaseilla.
"Hyvä", hän lopulta päätyi tosin myös lausumaan, sillä uroksen vastaus oli kovasti hänen mieleensä. Niin paljon kuin hän aikaisemmin olikin harmitellut sitä, ettei ollut saanut tilaisuutta liittää hukkaa Herran palvelijoihin, sai tilanteen ironisuus hänet nyt melkein nauramaan - paino sanalla "melkein". Herra nimittäin oli osannut sittenkin järjestää kaiken parhain päin ja antanut Zecorille tämän tarvitseman miettimisajan lisäksi Zésiralle tilaisuuden toimia kunnon lahkolaisen tavoin.
"Ei tässä vaiheessa paljoakaan. Lausut tietyt sanat, joiden avulla päästät Hänet mieleesi. Hän ei välttämättä ota sinuun heti mitään tuntuvaa yhteyttä, mutta alkaa ohjata sinua oikealle polulle kyllä varsin pian. Neuvoo sinua siinä, mitä sinun tulee tehdä", raitaturkki selosti vakavana.
"Mutta nyt: Hu aredil ni hioren... Genova. Siinä se." Herransa nimen lausui Zésira aavistuksen epäröiden ainoastaan siitä syystä, että pelkäsi yhä ylimääräisten korvien voivan kuunnella heitä jostakin metsän kätköistä.

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by ticarri on Yesterday at 22:51

Zésiran nyökkäys tapa oli tosiaan usein huvittavan samanlainen ja olihan Zecorkin tähän huomiota kiinnittänyt. Jokaisella oli kuitenkin omat tapansa ja mitä sitä turhia jaarittelemaan, jos asian kykeni hoitamaan helpommin ja lyhyemmin.
Uros nyökäytti päätään ja kuunteli tarkasti.
”Hyvä niin”, uros lyhyesti tokaisi. Herran opastus olikin aluksi varmasti paikallaan, jotta uros oppisi uhraamaan eläimiä oikein ja toimimaan muutenkin mallikkaasti. Oppimisessa taas tuskin olisi vaikeuksia, koska uros oli varsin tiedonjanoinen ja aina valmiina oppimaan uutta. Lahko oli sille samalla mahtava tilaisuus ja uuden sivun kääntäminen elämän kirjassa.
Uros kuunteli Zésiran sanat ja uusi kieli teki urokseen suuren vaikutuksen. Hetken aikaa susi kuitenkin pelkäsi, ettei osaisi lausua sanoja.
”Hu aredil ni hioren Genova”, uros lausui kankeasti. Hän teki parhaansa ääntämisen kanssa, mutta kaiketi Herralle tärkeintä oli vain lausua sanat, ääntämisestä viis. Tai kunhan oli sinne päin ainakin.
Hymy kohosi suden kasvoille.
”Kiitos Zésira. Olen sinulle palveluksen velkaa”, susi sanoi kumartaen kevyesti. Vaikka teko olisi kuinka ollut naaraalle vain hyväksi lahkolaisuuden kannalta oli se urokselle silti suuri palvelus ja raitaturkki voisi milloin tahansa pyytää vastapalvelusta.
”Nyt taidan jatkaa matkaani ja tutustua tähän uuteen maailmaan, jonka sinä ja Herra minulle tarjositte.”
Susi asteli ladon ovelle ja kääntyi vielä vilkaisemaan naarasta.
”Näkemiin Zésira, kenties vielä tapaamme”, uros lausui kohteliaasti ja asteli ulos ladosta kadoten pian metsään tyytyväinen ilme kasvoillaan.

// Kiitos kaikille oli aivan mahtava YP! 8) Ja kiitos hito tästä plussasta! :’D Täydellinen lopetus oli, kiitos! //

Re: Virkaanastujaiset - YP
Post by hitodama on Yesterday at 23:04

Zecor lausui käsketyt sanat kankeasti, kuten ensikertalaisilla aina oli tapana, mutta Zésira tiesi Herran kyllä ymmärtävän viestin. Ilmeisesti tälle kun saattoi vannoa uskollisuutta myös kokonaan ilman spuheita, käyttäen apunaan pelkkää mieltään, vaikkakin kyseinen metodi oli naaraan mieleen aivan turhan epävarma. Mistä käännyttäjä muka saattoi silloin olla varma, että käännytettävä oli toiminut ohjeiden mukaan?
"Et ole", raitaturkki tokaisi palvelusjuttuihin liittyen ja työnsi liittymiskäytäntöspekulaatiot pois mielestään, "muuta kuin sen, että teet parhaasi Hänen puolestaan." Se riittäisi kyllä vallan mainiosti naaraalle, joka tahtoi pitää itsensä riippumattomana muista ja näihin luoduista suhteista, puhumattakaan erilaisista veloista ja palveluksista.

Uroksen tehdessä lähtöä käveli Zésira tämän kanssa ladon ovelle, jonne pysähtyi vielä hetkeksi seisomaan.
"Emmeköhän tapaa. Näkemiin siihen saakka", nuorikko vastasi toisen hyvästelyihin ja antoi Zecorin lähteä edeltään metsän uumeniin. Paistateltuaan hetken hermoja kiristävän, mutta hyvin päättyneen tapaamisen tuottamassa tyytyväisyydentunteessa jätti Zésirakin ladon taakseen ja ryhtyi viimein jäljittämään itselleen saalista, jonka oli alunperin ollut määrä heittää henkensä jo hyvän aikaa sitten.

// Kiitos kaikille minunkin puolestani ja ekstrasuurkiitos Mezzille tästä ennalta sopimattomasta randomlopetuksesta! 8D Tällaista onlinea lisää minulle kiitos nam! //