Trezésira Diora - RPGs

Djala » Lehtimetsä » Liekkimeri

Liekkimeri
Post by hitodama on Jun 19, 2009, 14:32

Oli sinänsä erikoinen säätila tänä jo muutenkin erikoisten säätilojen kautena, ettei taivaalta tippunut pisaraakaan vettä, vaikka ukkonen kuului jyrisevän ankarana pitkin taivaankantta. Ilma tuntui olevan suorastaan sinisenä kaikesta siitä sähköstä, jonka kirkkaat salamat siihen leimullaan jättivät. Se nostatti metsässä kulkevan elikon turkin pystyyn, vaikkei moiselle reaktiolle mitään järjellistä, näkyvää syytä tuntunutkaan olevan. Liekö sitten kuudes aisti vai Herran vieno kehotus valppaudesta, mutta varovaisena Trezésira Diora maastossa kuitenkin kulki.

Oli kulunut jo reilun viikon verran aikaa siitä, kun nuori naaras oli puoliksi vahingossa ajautunut eroon emostaan Miradasta. Sinä aikana raitaselkäinen oli ehtinyt kokea jo vaikka mitä, eikä sisäistä itsevarmuuttaan ainakaan vähentänyt se, että hän oli ehtinyt myös aikuistua roimasti. Kun oli itse hankittava oma ruokansa ja pidettävä huoli jo varsin varteenotettavien taistelutaitojen kehittämisestä, syntyi väkisinkin mieleen varsin huumaava riippumattomuuden tunne. Mustaharjaksinen tunsi olevansa valmis kohtaamaan mitä tahansa, oli se sitten jylisevä ukkonen tai Herran antama käsky - ihan mitä hyvänsä.

Samassa salama kuitenkin muistutti äärimmäisestä voimastaan iskeytymällä vasten epäonnista puuta, jonka kasvupaikka ei ollut turhan kaukana ääntä selvästi hätkähtäneestä Zésirasta. Nopeasti käänsi naaras ilmeettömän katseensa kohti järkyttävän voimakasta jyrähdystä, mutta salama oli kadonnut yhtä nopeasti, kuin oli ilmestynytkin. Tältä paikalta oli lisäksi mahdotonta havaita sitä, kuinka salama oli jättänyt puun kuivettuneen yläosan kytemään ja syttymään hiljalleen pieniin, tappaviin liekkeihin.
Tuhahtaen naaras kääntyi jälleen kohti menosuuntaansa, jäämättä turhia kauhistelemaan luonnonilmiön voimaa. Oli hän ukkosta ennenkin kohdannut, joten turha moisesta oli liiaksi sätkyillä. Takaraivossaan jumputtavia varoitushuutojakin nuorukainen koetti säätää hieman pienemmälle, voidakseen paremmin keskittyä siihen, mitä ympärillään oikeasti näki eikä siihen, mitä jokin epämääräinen aisti väitti tuntevansa.

// Tsuki eikun pinkplastic kera Alteirin. //

Re: Liekkimeri
Post by tsukii on Jun 19, 2009, 15:28

Samaan, tuttuun lehtimetsään kulkeutui erään toisenkin koiraeläimen menosuunta. Hieman yli nelivuotias Alteir oli jälleen saapunut lehtimetsään, jossa ilma oli tunkkainen, ellei jopa myrskyinen. Vihreäsilmä vilkaisi varovasti taivaalle, jonka tummuutta valaisi välillä salamat. Koirasusi oli sekä varuillaan että peloissaan, sillä koskaan ennen uros ei ollut tällaisessa säässä ollut paikan päällä. No, kerta se on ensimmäinenkin.

Koirasusi säpsähti nähdessään kirkkaan salaman iskiessä suoraan puuhun. Mitään suurempaa Alteir ei nähnyt, esimerkiksi sitä, kävikö puulle jotakin. Pystyssä se ainakin pysyi, mutta sitä ei Alteir pystynyt huomaamaan, että puunlatva sai kärsiä iskusta turhankin paljon. Siitä puusta tulisi myöhemmin vielä harmia.
Vaaleaturkkinen jatkoi eteenpäin, välittämättä sen suuremmin kyseisestä puusta. Uroon nenään tunkeutu vieraan koiraeläimen haju, ja innoissaan koirasusi heilautti häntäänsä. Tuo kun luuli, että paikalla olisi joku sellainen, jonka seura miellyttäisi.
Alteir laahusteli samaan suuntaan, missä hänen vanha tuttunsa mahdollisesti sijaitsi. Pian vihreäsilmäisen katse tavoitti liiankin tutun koiraeläimen, ja Alteirin hilpeä ilme muuttui hetkessä varsin vihaiseksi.

Alteir päätti pysyä hiljaa. Ties vaikka Zésira olisi jo taitavampi käsittelemään hänen ruoskaansa - vaikkakin vaaleampi oli saanut siitä tarpeekseen jo viime kerralla. Uros mietti vain sitä, että kuinka nämä vanhat tutut jälleen tapaavat, ja vielä samassa paikassa. Varsin mielenkiintoista Alteirin mielestä.

Ei kulunut edes minuuttia, kuin Alteir sähähti itselleen, ajatuksissansa tietenkin, ja vihdoinkin tämä päätti aloittaa jonkinlaisen keskustelun - mikä tuskin päättyisi mukavasti.
"Kas vain, tapaamme jälleen", vihreäsilmäinen otti pari askelta lähemmäs ruoskaa kantavaa Trezésira Dioraa. Alteir tosin huokaisi helpotuksesta, ettei nartun äiti ollut mukana. Ei välttämättä kävisi niin pahasti kuin viimeksi.


#Täälläpä olemme~#

Re: Liekkimeri
Post by hitodama on Jun 21, 2009, 14:47

Hetken sai Zésira vielä kulkea vailla ymmärrystä mielensä varoitushuudoista, kunnes jokin tuntui suorastaan pakottavan hänet pysähtymään. Herrahan tuo, sen verran naaras toki tajusi, ja totteli mukisematta. Mutta mitä hänen tuli tässä paikassa toimittaa, sitä ei nuorikko alkuunkaan tajunnut. Sillä valitettavasti vieno tuuli ei ollut hänen puolellaan, ja paljasti ainoastaan hänen oman tuoksunsa sille, joka häntä puiden kätköissä väijyi.
Kovin itsevarman oloisena nuorikko sitten veti syvään henkeä ja antoi pistävän, jäisen katseensa kiertää tummassa maastossa. Koirasusi etsi metsän kätköistä mitä hyvänsä merkkiä elämästä, sillä olihan se enemmän kuin todennäköistä, että hänen huomiotaan vaativa kohde oli joko lajitoveri tai jokin muu petoeläin. Karhua vastaan ei nuorikko edes harkinnut asettuvansa, sellainen olisi ollut sulaa typeryyttä, mutta itsensä kokoisen vastustajan hän olisi hyvin mieluusti kohdannut silmästä silmään.

Hetki tuntui venyvän ikuisuuksiin, mutta lopulta pieni rasahdus paljasti naarasta tarkkailleen tahon Zésiralle itselleenkin. Pikaisesti nuorikko kääntyi ääntä kohden vain kuullakseen puhetta, jonka sävy oli hänelle liiankin tuttu. Ei voinut olla tottakaan tämä.
Alteirin astellessa esiin puiden kätköistä levitti mustaharjaksinen naaras vaistomaisesti asentonsa puolustusvalmiuteen, antoi leukojensa puristua tiukemmin ruoskansa ympärille. Hän porasi hyisen katseensa syvälle uroksen silmiin, antamatta ryhtinsä ja selvän itsevarmuutensa kadota olemuksestaan minnekään.
"Sinä", naaras sihahti vailla pienintäkään ilmettä, kuin vanhojen vihollisten kohtaaminen olisi ollut hänelle arkipäivää. Ukkonen jyrähti jälleen taivaalla, mikä sai naaraan korvien asennon hetkellisesti muuttumaan, muun kehonsa pysytellessä kuitenkin järkähtämättä paikoillaan. Nyt ei saanut näyttää minkään sortin heikkoutta, ei pienintäkään railoa keskittymiskyvyssä.
"Mitä sinä haluat?" Zésira jatkoi, lausuen jokaisen sanan hitaasti ja painokkaasti. Koska Alteir kerran oli metsästä naaraan eteen astellut, täytyi uroksella olla jokin syy hänet kohdata.

Re: Liekkimeri
Post by tsukii on Jun 24, 2009, 0:50

Alteir ei oikeastaan yllätynyt siitä, miten varuillaan nuorukainen oli. Koirasusi hymähti pienokaisesti, seuraten sitten vielä, kuinka naaras taitteli itsensä puolustavaiseen asentoon. Ruoskastakin piti kovemmin kiinni.
"Taidat ihan oikeasti varautua tähän", vihreäsilmäinen tokaisi, katsoen narttua suoraan tuon jäänsinisiin silmiin. Samassa salama iski taivaalla, ja sokeakin sen saattoi huomata, kuinka Alteir säpsähti moisesta luonnonilmiöstä. Paha oli tässä tilanteessa myöntää, että ukkkonen hieman pelotti.

"Alunperin olin suunnitellut muuta, mutta nyt kun tapasimme", Alteir aloitti heilauttaen häntäänsä, "luultavasti joudumme jatkamaan sitä, mikä viimeksi jäi kesken", koirasusi jatkoi, painuen itsekin hieman alemmas - suunnilleen Zésiran tasolle.
"Vai mitä olet mieltä, nuorukainen?" uros lausui varsin jäätävästi. 'Nuorukainen' oli yllättävän mukavaa lausua, sillä olihan tämä raidallinen Alteiria parikin vuotta nuorempi. Uros olikin jo hieman yli 4-vuotias, mutta energiaa tästä löytyy.

Koirasusi hypähti taaemmas.
Tämä osasi olla varuillaan, sillä Zésira oli taatusti kehittynyt ruoskansa kanssa, paljonkin jos vertaa viimekertaan. Vaikka olihan uroon mielestä tuo naaras jo silloinkin melko taitava.
Alteir päätti olla toistaiseksi hyökkäämättä. Vihreäsilmä oli tosin varma siitä, että hän saisi ruoskasta montamonta kertaa, mutta nyt koirasusi ei sitä miettinyt. Uroon pitäisi laatia pääkopassansa jonkinlainen idea, miten ruoskan saisi pois Zésiran hallusta. Siitä tulisi hyvin vaikeaa, ja Alteir tiesi sen itsekin.
Pian vihreäsilmäinen katsahti narttuun uudemman kerran. Alteir otti hieman vauhtia, hypähtäen sitten raidallista päin, yrittäen vain saada tämän kumoon.

Ainoa paha juttu olisi, että jos Alteirin hyökkäys menisi ohitse, tuo itse kaatuisi maahan ties miten solmuun. Uros ei siitä piitannut. Jos niin pääsisi käymään, tuo vain nousisi äkkiä ylös, ettei saisi ruoskasta vielä näin alkuvaiheilla.

Re: Liekkimeri
Post by hitodama on Jun 27, 2009, 20:10

Zésira seurasi Alteirin puheita vailla sen suurempaa mielenkiintoa, tuntematta kovinkaan suurta tarvetta käydä jutustelemaan takaisin. Vai että ihan jouduttaisiin jatkamaan viimekertaisesta? Tsh, sehän sopisi naaraalle paremmin kuin hyvin, etenkin kun muisteli millaiseen tilanteeseen viimeksi Mirada ja Zésira olivat uroksen jättäneet. Suoraan sanottuna nuorikko ei ollut ennen tätä tapaamista ollut lainkaan varma siitä, oliko vaaleaturkkinen mahtanut selvitä edes hengissä kaksikon käsittelystä. Ainakin pari arpea oli Mirada näemmä onnistunut koirasudelle aiheuttamaan. Jäisi nähtäväksi, tekisikö tyttärensä vielä samoin.

Alteirin viimeinen kysymykseksi muotoiltu toteamus sai kuitenkin Zésirankin jo kallistamaan päätään ja kohottamaan kulmiaan, ikään kuin hän olisi ollut oikeinkin yllättynyt uroksen aikeista. Ei kai Isterin seurassa vietetty aika ollut saanut aavistuksen sarkasmia tarttumaan nuorikonkin yleensä täysin huumorintajuttomaan käytökseen?
"Mitä sinä minun mielipitelläni tekisit, kun näytät kerran asiasta jo itse päättäneen?" mustaharjaksinen lausui jäätävästi, vaikka ruoskan puinen varsi hampaiden välissä puhumista aavistuksen vaikeuttikin. Vaan kaikkeenhan sitä tottui, oli kyse sitten lahkolaisen elämäntavasta tai puunkarahka suussa puhumisesta. Kumpaakaan ei naaras osannut pitää mitenkään epänormaalina asiana.

Uroksen loikatessa askeleen verran kauemmaksi antoi Zésira nopealla liikkeellä ruoskansa nahkaosan kietoutua auki aseen varren ympäriltä, johon ohut suikale oli yleensä kiedottuna. Nyt hän oli valmis kohtaamaan sen, mitä toisella ikinä olisikaan hänelle tarjota.
Sinänsä nuorikko oli nyt erittäin hyvässä asemassa, sillä hän oli jo kertaalleen nähnyt Alteirin taistelevan: hän tunsi uroksen taistelutekniikan pääpiirteet, mutta ei ollut paljastanut toiselle omiaan, koska oli lähinnä seisonut sivussa viimekertaisen kamppailun ajan. Niinpä hän antoi toisen hyökätä ensin, eikä koirasuden suoraviivainen ryntäily tullutkaan hänelle suurena yllätyksenä. Ketterä naaras väisti toisen helposti, eihän hän tahtonut missään nimessä jäädä voimakkaan uroksen alle heti kamppailun alussa. Hän ei kuitenkaan paennut kauaksi, vaan sivuun astuttuaan suuntasi aseensa teräosan pistoliikkeellä kohti Alteirin niskaa tai kaulaa. Terä ei ollut niin pitkä, että se hyvin osuessaankaan riittäisi urosta tappamaan, mutta veren se saisi kyllä virtaamaan mukavan vuolaasti.

Re: Liekkimeri
Post by tsukii on Jul 1, 2009, 16:48

#Poissa siis olen sunnuntaista tiistaihin, eli 5.-7. päivä. Vastailen nyt tässä parin päivän aikana kun vielä kerkeän, kun reissun aikana en nettiin pääse ollenkaan.#


Tilanne alkoi jo käydä tukalaksi. Tumma taivas jyrähteli ja välähteli, kun uros yritti samalla hakea kylmää katsekontaktia raidalliseen, joka pian ilmaisi mielipiteensä Alteirin lausahduksesta.
Eiköhän nämä puhumiset alkaneet sitten pikku hiljaa riittmään, ja kaksikko pääsisi hieman suurempaan toimintaan. Vaaleaturkkinen oli siitä iloinen, että Zésira oli häntä parikin vuotta nuorempi, eikä narttu välttämättä ollut niin vahva kuin äitinsä. Varmaankin yhtä valpas tämä kuitenkin oli. Suvussa varmaan kulki tämä valppaus.

Alteirin tummanruskeat korvat painuivat kohti niskaa Lahkolaisen väistäessä tämän ensimmäisen hyökkäysyrityksen. Koirasusi ei kuitenkaan lannistunut, vaikka tömähtikin maahan komeassa kaaressa. Zésira oli jo ehtinyt ruoskansakin viritellä käyttökuntoon. Uros nielaisi, mutta pudisti sitten päätänsä, ikään kuin unohtaakseen sen pienenkin pelon, mikä tällä hetkellä koirasuden sisällä jylläsi.
Vaaleaturkki sähläsi nurmikon seassa turhankin kauan. Ruoskaa kantava oli tehnyt häijyn tempun, yrittäessään parhaansa mukaan saada vahinkoa aikaiseksi aseen terävällä osalla. Vihreäsilmä ei sitä aluksi tajunnut - siinä vaiheessa vasta, kun tämä tunsi jotakin epämääräistä niskassansa. Melkoisia paholaisia nämä naaraat nykyisin ovatkin.

Samalla hetkellä Alteir saattoi tuntea, kuinka tuon niskasta alkoi pian vuotamaan verta, melko mukavaan tahtiin. Koirasusi vilkaisi nopeasti nartun suuntaan, yrittäen samalla keksiä, kuinka siitäkään tilanteesta pääsisi irti. Zésiran käsittely oli selvästikin hallussa, mutta Alteir yritti sitten jollakin tavalla pyörähtää toisen otteista. Jos uros välttämättä onnistuisi, tämä nousisi mahdollisimman nopeasti ylös, yrittäen sitten saada hampaillansa jonkinmoista jälkeä raidallisen kuonoon.
Kaikki tämä vain, jos tummakorva pääsisi pystyyn. Muussa tapauksessa Alteir yrittäisi vain rimpuilla epätoivoisesti irti.


#Kauheaa tekstiä tuli. :'o#

Re: Liekkimeri
Post by hitodama on Jul 2, 2009, 14:23

// Okei, hyvä tietää. //

Tiedä sitten tuliko valppaus tai muukaan kyky taistella syntyperän ja suvun mukana, vai pelkästään koko iän kestäneen koulutuksen tuloksena. Sillä jos jotakin, niin koulutusta Zésira oli saanut; usein enemmän, kuin yksikään pariskunta olisi voinut kuvitella pennuillensa suovan. Siinä, missä tavalliset tallaajat saattoivat opettaa jälkikasvulleen itsepuolustuksen alkeita ja muita tapoja, joilla selvitä julmassa maailmassa, olivat Tartaros ja Mirada hioneet pennuistaan juuri niitä tekijöitä, jotka tästä maailmasta julman tekivät. Vailla tunteita toimivia tappajia, täydellisiä Herran palvelijoita, niitä oli Hjéresatin johto jälkeläisistään halunnut. Ja ainakin Zésira oli aina tehnyt kaikkensa, jotta olisi tuohon muottiin sopinut.

Salama valaisi taivaan samalla, kun veri punasi naaraan ruoskan luusta kauan sitten muovatun terän, joka upposi syvälle hyökkääjää suurikokoisemman uroksen niskaan. Zésira ei kuitenkaan ehtinyt jäädä tuntemaan tyytyväisyyttä onnistumisestaan, sillä kamppailu oli vasta alussa. Alteirin alkaessa pyristellä pois nuorempansa otteesta, kiskaisi mustaraitainen vastustelematta teränsä irti toisen lihasta. Ei hän tahtonut jäädä roikkumaan kiinni uroksessa, ei siitä olisi ollut hänelle nyt mitään hyötyä.
Alteirin huitoessa Zésiraa hampaillaan koetti naaras mahdollisuuksien mukaan väistellä, jottei olisi jäänyt toisen leukojen väliin pinteeseen. Uroksen kulmahammas kuitenkin viilsi lyhyen raapaisun mustaharjaksisen kuonon päälle; ei niin syvän, että se olisi pysyvää arpea jättänyt, mutta tarpeeksi kivuliaan saadakseen naaraan korviaan luimistaen ärähtämään.

Pysyäkseen vastaisuudessa toisen purukaluston kantaman ulkopuolella, loikkasi Zésira pari askelta taaksepäin, pitäen kaiken aikaa katseensa toisessa. Juuri, kun naaras oli kohottamassa ruoskaansa sivaltavaan iskuun kohti Alteirin kasvoja, tapahtui kuitenkin jotakin yllättävää. Vain muutaman metrin päässä kaksikosta puu, johon salama oli jokin aika sitten iskenyt, oli hiljalleen syttynyt palamaan. Viimein latva oli antanut periksi ja putosi räsähtelevänä, liekehtivänä soihtuna metsän pohjalle, tartuttaen mennessään tulen viereisten puiden oksiin.
Metsäpalo, se tästä tulisi syntymään. Sen tiesi tulta kohti katseensa nopeasti kääntänyt Zésirakin, vaikka ei kyseistä sanaa tuntenutkaan. Ja metsäpalo ei voinut olla mikään hyvä asia.

Re: Liekkimeri
Post by tsukii on Jul 10, 2009, 16:41

#Vaikka nyt täällä olenkin, jumittelen välillä aivan törkeästi. D: Yritän kuitenkin vastailla silloin kun isnpaa.#


Alteir jatkoi pyristelyään, kunnes Zésira pian vetäisi terän irti uroon niskasta. Koirasusi ulvahti hieman, muttei kuitenkaan niin paljon kuin susi täysikuun aikaan.
Kun uros päässi hyökkäämään, narttu yritti parhaansa mukaan väistellä, ja onnistuikin siinä varsin hyvin. Alteir oli kuitenkin jollain tavalla ylpeä itsestänsä, kun sai toiselle pientäkin kipua aikaan. Hyvä niin, ettei uros ollut ainoa joka kärsi. Edes hieman.

Koirasusi piti katseensa tiukasti toisessa kiinni, samoin näytti laumatonkin tekevän. Toinen oli jälleen yrittämässä jotakin ruoskallansa, mutta jätti kaiken kesken. Alteir vilkaisi toista epäluuloisesti, kunnes tämä huomasi saman, minkä Zésirakin.
Vihreäsilmä vilkaisi alkavan metsäpalon suuntaan hieman hätääntyneenä, samalla pitäen itseänsä mahdollisimman hyvin koossa. Pientä pelkoa vaaleaturkki tunsi sisällänsä kaikesta huolimatta.
Ei. Kaikista vähiten Alteir metsäpaloa toivoi. Ja jos tuli piirittäisi kaksikon, vihreäsilmäinen menettäisi varmasti järkensä. Hän jäisi Zésiran kanssa jumiin! Ellei narttu olisi nopea liikkeissään ja ennättäisi jo pois paikalta, ennen kuin alkaa tapahtua mitään kamalampaa. Pakeneminen kävi uroonkin mielessä, mutta sittenhän hän saisi ainoastaan luuserin maineen. Alteir päätti siis pysyä paikan päällä loppuun asti, vaikka mitä ikinä tapahtuisikaan.

Hyvä juttu oli, että naaraspuolinen keskittyi edelleenkin tuleen, mikä saattoikin jo jonkinlaista vauhtia levitä, luoden Alteirille entisäkin enemmän pelkoa. Mutta kunhan koirasusi ei kärventyisi, niin kaikki olisi hyvin.
Uros päätti sitten ryhtyä hyökkäämään, kun Zésira ei toistaiseksi tehnytkään mitään. Kuono saattaisi olla Alteirille liian hankala paikka, mihin hampaat voisi iskeä. Koirasusi tuli lopulta siihen tulokseen, että jalat voisivat olla kaikista hankalimmat, mutta tehokkaimmat. Nuorempi olisi helpompi saalis silloin, kun Alteir saisi pakotettua tämän maahan. Niin tuskin tulisi käymään.
Alkavasta metsäpalosta välittämättä koirasusi otti pari hölkkäaskelta toista päin, toisen saavutettuaan uros yritti ottaa hampaillansa toisen oikeanpuoleisesta takajalasta kiinni.

Alteir ei todellakaan ollut perinyt taistelutaitoja vanhemmiltansa. Sokeakin sen huomaisi, ettei koirasusi ollut taitava liikkeissään.

Re: Liekkimeri
Post by hitodama on Jul 16, 2009, 17:24

Tuli tarttui nopeasti lyhyen, mutta kuuman sateettoman kauden kuivattamaan kasvillisuuteen, hypäten risusta toiseen kuin leikiten. Zésira ei ollut koskaan aiemmin oikeasti nähnyt tulta, kuten varsin harva luonnossa elänyt eläin yleensäkään, ja näky tuntui lumoavan lahkolaisen tyystin. Punakeltaiset lieskat hohtivat kuin loputonta valoa tummien pilvien luomaan hämäryyteen, ja saivat naaraan vaaleat silmät hehkumaan loisteessaan. Mielessään nuorikko vahvisti jatkuvaa yhteyttään Herraansa saadakseen vastauksen mieltään polttavaan kysymykseen: mikä tuo hypnotisoiva näky oli nimeltään?
Vaikkei tapahtuma millään tavoin ulospäin näkynytkään, yllättyi mustaraitainen toden teolla ajatustensa muodostaessa lopulta hänelle niin kovin tutun sanaparin. Hänen oma nimensä, Trezésira Diora, yön pimeyden liekki, oli kaunopuheinen ilmaus myös metsäpalolle, joka heitä kovaa vauhtia oli ympäröimässä.

Vasta Alteirin lähtiessä liikkeelle sai Zésira nykäistyä katseensa irti tanssivista liekeistä ja palautettua sen vastustajaansa. Yleensä niin kovin ilmeettömän koirasuden kasvoille piirtyi nyt ohut, aavistuksen vino hymy. Hän oli asemastaan vielä aiempaakin itsevarmempi ja piti metsäpaloa vähintäänkin suotuisana enteenä itselleen. Oikeastaan lieskat voisivat tuoda mielenkiintoisen lisäelementin taistelun kulkuun, tavalla tai toisella.

Nuorikon ketteryys ja nopeus olivat tässä taistelussa Zésiralle jälleen eduksi, ja uroksen syöksyessä hänen jalkoihinsa hän ehtikin juuri ja juuri loikata pois tämän tieltä. Mustaraitainen ei kuitenkaan päässyt kauas uroksesta, ja joutui kaiken lisäksi pakenemaan toisen iskua samalle suunnalle, jossa liekkimeri odotti ahnaana uhrejaan. Näennäisen epäedullinen tilanne kuitenkin synnytti nopean suunnitelmanpoikasen naaraan mielessä, ja hän päätti haluavansa houkutella Alteirin niin lähelle tulta, että vähintäänkin toisen häntä palaisi kaljuksi.
Niinpä Zésira otti vielä yhden nopean loikan lähemmäksi räiskyviä liekkejä, ja tunsi jo niiden kuumotuksen kasvoillaan samassa, kun heikkoa näytellen esitti lyövänsä tassunsa maata pitkin ryömivään puunjuureen. Ulkopuolisen silmin naaras uskoi tilanteen näyttävän siltä, kuin hän olisi kaatumaisillaan, hänen olevan helppo saalis. Samalla hän kuitenkin toivoi, että tilanne tosiaankin pysyisi vain esittämisenä, muuttumatta todelliseksi ahdingoksi.

Re: Liekkimeri
Post by tsukii on Jul 27, 2009, 1:25

Tuli lähti kuin lähtikin leviämään suuremmallekin alueelle.
Alteirin hyökkäyksen mennessä täydellisesti ohi, kääntyivät vihreät silmät hätäisesti katsomaan liekkien liikehdintää. Tässä ei varmastikaan kävisi kovinkaan hyvin. Mutta kunhan koirasusi hengissä pysyisi, niin mikäs siinä. Sepä ei paljoa liikuta, jos pari karvaa häneltä kärventyisi. Riippuu nyt vain, miten kovasti Alteir liekkien keskellä osaa liikkua. Hätäiset ja liian nopeat siirrot eivät toisi hyvää lopputulosta.
Täysillä vain siis loppuun asti.

Zésiran liikkeet olivat varsin vikkeliä, jollakin tavalla ihailtaviakin. Alteir ei kuitenkaan nähnyt tässä naaraassa mitään ihailemisen aihetta, ja siitä syystä uros vain päätti matalasti murahtaa, katsoen jälleen tuttua, raidallista koiraeläintä.
Varsin lähellä narttu oli niitä polttavia liekkejä. Toisen ajatuksista uros ei tiennyt yhtään mitään, eikä tämä osannut siitä syystä aavistaa, että hänen oma häntänsä voisi olla vaarassa. Tai no, muutenkinhan tässä oli molempien olla syytä varuillaan, kun kuumien liekkien keskellä tällä tavalla riehuvat. Tekevälle sattuu.
Alteir seurasi hampaat irvessä Zésiran yhtäkkiä alkaessa näytellä. Varsin uskottavilta nartun liikkeet näyttivätkin, ja jollakin tavalla Alteir uskoi omiin ajatuksiinsa, että toinen yritti vain houkutella häntä lähemmäs mokomaa liekkipesää. Uros otti pari askelta lähemmäs toista, lähtien sitten taas kauemmas. Jos naaras oikeasti kaatuisi, hän olisi Alteirille helppo saalis.

Vihreäsilmäinen päätti vain jäädä odottamaan, miten Zésiralle seuraavaksi käy. Jos toinen kaatuisi, nousisi raidallinen varmasti yhtä nopeasti ylös kuin kaatuikin.
Itsekseen naurahtaen vaaleampi kääntyikin ympäri, pari askelta ottaen ja lopuksi toisen vierelle loikaten yritti uros napata hampaillansa raidallisen niskasta kiinni. Kävi miten kävi, uroon oli pakko yrittää.
Varmasti molemmat kaatuisivat, jos Zésiran näytteleminen muuttuisi todeksi. Se tosin olisi paha juttu - kaksi vihamiestä ties miten solmussa liekit ympärillänsä. Ei kuulosta kovin houkuttavalta.

Re: Liekkimeri
Post by hitodama on Jul 29, 2009, 6:26

Jotta kompastuminen olisi näyttänyt mahdollisimman aidolta, täytyi Zésiran keskittyä näyttelysuoritukseensa vihollisen tarkkailun sijasta, mikä jätti naaraan kieltämättä varsin ikävään asemaan. Kaiken lisäksi jalan lyöminen vasten kovaa puuta sattui ihan oikeastikin, ja vaikkei nuorikko sitä näyttänytkään, joutui hän kivun iskiessä tassun lävitse toteamaan, ettei ajatuksena mielenkiintoiselta tuntunut suunnitelma ehkä ollut sittenkään se kaikkein toimivin vaihtoehto. Vaan enää oli paha käydä strategiaa vaihtamaan, eikä rataselkä voinut tehdä muuta, kuin viedä aloittamansa yrityksen loppuun asti.

Silmäkulmastaan Zésira näki, kuinka Alteir loikkasi lopulta häntä kohden: naaras ei tiennyt oliko hänen vedätyksensä tehonnut vai ei, mutta ainakin toinen käyttäytyi hänen haluamallaan tavalla. "Kompurointinsa" päätteeksi nuorikko syöksyi vasten nurmea kuin kaatuen, mutta kääntyi liikkeensä aikana myös kohti hänen niskaansa tavoittelevaa urosta. Hän ei ollut varma ehtisikö Alteir saada hänestä otetta, ennen kuin hänen aseensa piikkiosa tavoittaisi lähestyvän uroksen kaulan tai lavan, vai saisiko toinen kenties jopa väistettyä koko homman jättämällä oman hyökkäyksensä kesken. Mustaraitainen nuorukainen kuitenkin yritti parhaansa, ja toisen lähestyvistä hampaista ja vierellä kuumottavista liekeistä välittämättä iski luisen pistimensä jo toiseen kertaan tämän taiston aikana voimalla urosta kohden.

Samaan aikaan kaksikon yläpuolella kuitenkin tapahtui jotakin hyvin ikävää: tuli oli tarttunut tappelijoiden yllä kohoavan puun oksistoon ja onnistui nyt polttamaan suuren oksan katki. Äänekkäästi rasahdellen palava oksa putosi tovereidensa lomitse kohti maata; suoraan kohti koiraeläimiä.

Re: Liekkimeri
Post by tsukii on Aug 1, 2009, 0:57

Hyökkäävä uros pani merkille naaraan jokaisen liikkeen, sillä koskaan ei voinut tietää, jos Zésira yrittäisi jotakin samaa temppua uudelleen.
Nuorempi osapuoli näytti jälleen turvautuvansa ruoskansa terävämpään osaan, josta Alteir oli jo saanut tuntumaa aivan tarpeeksi. Toista kertaa uros ei sitä piikkiä niskaansa haluaisi, eikä kyllä muuallekkaan. Eihän se tuntunut ollenkaan mukavalta, tuntea sellainen pistiäinen jossakin osassa omaa kehoansa, mutta koirasusi ei voinut itsellensä mitään, jos ei ennätä väistää toisen liikkeitä.
Alteirin hyökkäys ei mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti, mutta uros ei antanut sen juurikaan häiritä. Taistelu eteni vauhdilla, kuten myöskin ympärillä leimuavat liekit. Jollakin tavalla koirasusi kaatui maahan, tuntien naaraan onnistuvan jollakin tavalla omalla yrityksellään. Jonkinmoisen viillon Zésira onnistui piikillänsä Alteirin kaulan lähettyville tekemään, muttei kuitenkaan niin suurta, että uros olisi aivan taistelukyvytön.

Muitakin harmeja tässä metsässä todellakin oli. Puoliksi maassa oleva Alteir säpsähti huomatessaan oksan putoavan hieman kauemmas kaksikosta. Eihän siinä mitään muuten, paitsi kun tuli lähti leviämään heitä kohti. Uros luimisti korviansa. Nyt hänellä oli ainakin kaksi harmia niskansa painona.
Molemmille saattaisi käydä hyvinkin huonosti, jos he alkaisivat liikaa riehumaan aivan liekkien vierustalla. Jotakin varmasti käy, varsinkin Alteirille, joka oli jo tässä vaiheessa melkoisen hätääntynyt, mutta koirasusi ei todellakaan unohtanut naaraan läsnäoloa.
No, taistelua oli vietävä eteenpäin, jotenka...

Raidallisella, nuoremmalla naaraalla näytti olevan Alteirille tuttu piikki edelleenkin esillä, ja jollakin tavalla uroon pitäisi koettaa väistää sitä, tai muuten hän joutuisi jättämään hyökkäämisen kokonaan pois, niin sanotulla omalla vuorollaan.
Uros kuitenkin unohti toisen ikävän aseen jo varsin lyhyessä ajassa, pelon lähes sumentaessa koirasuden mielen. Alteir hymähti epävarmasti, syöksyen sitten jälleen toista kohti. Vauhti ei kuitenkaan ollut kovinkaan nopea, siltä varalta, että uros ei ehtisi jarruttaa vaan lentäisi suoraan liekkeihin. Näin ei saisi todellakaan käydä.
Koirasusi päätti käyttää tällä kertaa kynsiänsä, ja saada jonkinlaista jälkeä aikaan naaraan kehoon. Minne tahansa, mihin hän yritti raajallansa sohia. Enimmäkseen uros yritti tähdätä hyökkäyksensä Zésiran silmien lähettyville, mutta nähtäväksi jäi, mihin Alteir osuu, vai osuuko hän ylipäätänsä mihinkään.

Re: Liekkimeri
Post by hitodama on Aug 6, 2009, 12:59

Taistelu oli sen verran nopeatempoista ja kiihkeää, ettei Zésira itsekään ollut aivan varma siitä, mitä hänen vastustajalleen tapahtui. Jollakin ihmeen konstilla Alteir onnistui kaatumaan maahan, minkä ansiosta toisen hyökkäys naaraan niskaa kohden kariutui heti alkuunsa. Ei nuorikko itsekään tosin saanut siten ruoskansa luupiikkiä kunnolliselle iskuetäisyydelle toisesta, terävän pistimen aiheuttaessa urokselle vain olemattoman pintanaarmun. Ärtyneesti naaras ärähti epäonnistumisensa johdosta, mutta nopeasti vei maahan tippuva tulinen oksa hänen huomionsa toisaalle.

Rätisten ja paukkuen suuri karahka iskeytyi vasten maata aivan koiraeläinten vierellä, mikä sai Zésiran ponkaisemaan itsensä pikavauhtia jaloilleen. Hän ei jaksanut suoda ajatustakaan Alteirille, ennen kuin hän itse oli onnistunut perääntymään muutaman kriittisen askeleen kauemmaksi liekeistä, jotka tuntuivat läheisyytensä ansiosta hälyttävällä tavalla kuumottavana tunteena lyhyessä turkissa.
Jahka naaras tunsi olevansa tarpeeksi kaukana taivaista pudonneesta oksasta, sai hän kuitenkin huomata liekkien piirittävän kaksikkoa myös hänen takaansa. Tällä menolla taistelupari jäisi tyystin tulen saartamaksi - olisi siis hoidettava tilanne pois alta äkkiä, tai molemmat olisivat mennyttä kalua.

Alteirin jälleen hyökätessä yritti Zésira parhaansa mukaan väistellä toisen kynsiä, mutta liekkimeren takia se oli enemmän kuin vaikeaa. Kasvonsa sai nuorikko sentään pidettyä toisen ulottumattomissa, mutta koettaessaan kääntyä pois uroksen puolesta osuivat toisen kynnet kipeästi raitaturkin lapaan. Isku jätti viiltävän kivun säteilemään pitkin naaraan ruumista, ohuiden verijanojen alkaessa kiemurrella hänen turkkinsa seassa. Tuska tuntui huumaavalta, mutta Zésiran nähdessä toisen tassun kohoavan jälleen uuteen iskuun nousivat koulutuksen tuomat reaktiot pintaan. Lähes vaistomaisesti nuorikko kohotti ruoskansa ja heilautti sen ohuen nahkaosan kohti toisen lähestyvää tassua; tarkoituksena oli saada ruoska kiertymään jalan ympärille niin, että naaras saisi sen avulla kiskaistua uroksen takaisin maahan. Muuten taistelu pitkittyisi edelleen, ja kaksikko jäisi pahimmassa tapauksessa metsäpalon jalkoihin.

Re: Liekkimeri
Post by tsukii on Aug 18, 2009, 20:51

Uros yritti keskittää ajatuksensa kesken olevaan hyökkäykseen, vaikka kuumuus tuntui paistavan jokaisesta ilmansuunnasta.
Alteirin ohittaessa naaraspuolisen kasvot, tuo meinasi jo luovuttaa, mutta koirasusi omaksi onneksensa hän veti hyökkäyksensä loppuun, ja ylpeänä sivalsi kynsillänsä jäljen Zésiran lapaan. Ruskea naurahti, mutta lyhyeen sekin nauru päättyi, uroon kohottaessa jalkaansa uudelleen. Naaraan kohottaessa jälleen ruoskaansa Alteirin otsalle vierähti hikipisara, niin tukalasta tilanteesta kuin kuumista olosuhteista.

Nahkainen ruoska sivalsi suurimmaksi osaksi uroon jalan ohitse, mutta jokin meni siinä vaiheessa pieleen, ja ruoska kierähti uroon nilkkaan. Ei kovinkaan tiukalle, mutta puristava kipu tuntui pahalta tilanteessa kuin tilanteessa. Vaistomaisesti Alteir laski jalkansa nopeasti maahan, yrittäen keksiä samalla keinoa, kuinka hän pääsisi mahdollisimman nopeasti pois tästä kiinnijäämisestä.
Vihreät silmät tarkkailivat hetken noita oranssikeltasävysiä liekkejä, jotka suorastaan huusivat syleilyynsä jonkinlaisia eliöitä. Taistelu tuli todellakin saada nopeasti päätettyä, etteivät taistelijat joutuisi liekkimeren sekaan. Kovasti Alteir toivoi, ettei näin tulisi käymään, ja yritti siis parhaansa mukaan rävistellä Zésiran ruoskaa äkkiä pois nilkkansa ympäriltä, jotta veri pääsisi jälleen kulkemaan normaalisti. Pikku hiljaa kiertymisvoima alkoi tuntua voimakkaammin, ja uroon hätäiset liikkeet erotti hyvin.

Koirasusi ei kerta kaikkiaan tiennyt, miten tuon kiusankappaleen voisi saada irti. Jos nopeasti pitäisi edetä, Alteir kuvittelisi raidallisen kieräyttävän aseensa mahdollisimman nopeasti pois, jotta täältä poiskin päästäisi.
Alteir alkoi rävistelemään etujalkaansa, ja toivoi tosiaan, että nahkaruoska valahtaisi hänen nilkkansa ympäriltä mahdollisimman äkkiä pois.


#Hirveää tekstiä taasen. Mukavaa toki kun koulut alkoivat, inspiraatio hävisi heti jonnekin~#

Re: Liekkimeri
Post by hitodama on Aug 24, 2009, 4:39

// Jos ei pelaaminen jaksa oikein inspata, voitaisiin kaiketi piakkoin saattaa taistelua loppuun ja hoitaa viimeinkin se itse käännyttäminen? //

Kerrankin jokin näytti menevän suunnitelmien mukaan, ja vaikkei Zésira ruoskaansa heti kovin kireälle saanutkaan, kietoutui nahkasuikale kuitenkin Alteirin toisen etujalan ympärille. Onnistuminen oli saada naaraan lähes hurmioon, mutta antamatta keskittymisensä herpaantua paneutui hän nopeasti hampaidensa otetta kiristäen taas käsillä olevaan tilanteeseen. Vaikka uros näyttikin toki pyristelevänsä parhaansa mukaan irti kiristävän suikaleen otteesta, ei naaras päästänyt toista menemään. Mustaraitainen saattoi olla vielä kokematon nulikka käytännön taistelun suhteen, mutta toisen oli täysin turha uskoa, ettei hän olisi aseensa erikoisuuksia osannut käyttää hyödykseen paremmin kuin hyvin.

Pian nopeasti ympärilleen vilkaisten Zésira koetti päättää, mitä hallinnassaan olevalle viholliselle seuraavaksi tekisi. Oli selvää, että toinen tulisi kaataa maahan, mutta minne? Tuli näytti hiipivän yhä lähemmäksi kaksikkoa, ja ympäröisi heidät hetkenä minä hyvänsä täysin. Vaikka tilanne olikin siltä osin kauhistuttava, päätti naaras varsin kylmäverisesti käyttää sitä myös omaksi hyödykseen. Sen takia hänen oli jälleen otettava yksi kuolemaa uhmaava askel lähemmäksi liekkejä, jolloin kuumuus tuntui jo suoranaisena kipuna turkin peittämällä iholla, mutta sille nyt ei vain voinut mitään. Kuumotusta ei ehtinyt kuitenkaan edes sen kummemmin ajatella, sillä samassa naaras riuhtaisi kaikin voimin ruoskaansa, pyrkien vetämään ja mahdollisesti myös kaatamaan Alteirin aivan maata nuolevien lieskojen vierelle.

Re: Liekkimeri
Post by tsukii on Sept 10, 2009, 20:00

#Mm, tosiaan. Voit toki jo seuraavassa viestissäsi hoitaa oman osuutesi, niin saadaan tämäkin alta pois. Kuten huomasitkin, ahkerasti jälleen jumitin.#


Sillä hetkellä ei rimpuilu urosta auttanut karkaamaan, vaan Alteir suorastaan jäi naaraspuolisen hallintaan. Uros todellakin toivoi, ettei toinen häntä ruoskansa avulla ohjaisi esimerkiksi liekkien sekaan, mitkä tälläkin hetkellä mukavasti kaksikkoa lämmitteli.
Alteir ei edes miettinyt käyttää tilaisuutta hyväkseen, kun Zésira hetken mietti mitä hän koirasudelle seuraavaksi tekisi. Uros katseli lähinnä naaraan silmiin, koettaen erottaa mihin päin toinen oikein katseli, ja katsekontaktin avulla saada jollakin tavalla mietittyä, kuinka saada edes jollakin tavalla selville toisen aikeet. Alteir painoi kulmiansa alemmas, tuntiessaan jalassansa ikävän nykäyksen.

Toiminta jatkui jälleen, liiankin ikävän lähellä liekkejä. Mutta olitpa sitten tuolla täi täällä, aina oltiin yhtä lähellä niitä liekkejä, jotka saattaisivat koitua molempien kohtaloksi. Koirasuden tasapaino herpaantui pahasti, mutta nopealla refleksiliikkeellä sai uros palautettua tasapainonsa, eikä Alteir aivan joutunut liekkien vierellä makaamaan. Lähellä se toki oli, mutta samalla niin kaukana.
Etujalka oli kuitenkin edelleenkin nahkaruoskan puristuksessa, yritti Alteir kehitellä jotakin häijyä pääkopassansa - ikävän huonolla tuloksella kuitenkin. Koirasusi päätti vain jatkaa rimpuilua, sen verran varovasti kuitenkin, ettei uros horjahtaisi liekkeihin. Sepä tästä vielä puuttuisikin. Mielummin Alteir ottaa naaraalta turpaansa kuin palaisi liekeissä. Ajatuskin pelotti, ja hiljaa uros yritti hivuttautua hieman kaueammas liekeistä. Kuumat paikat alkoivat tosiaan olla.

Re: Liekkimeri
Post by hitodama on Sept 10, 2009, 20:38

Vaikka Zésira kuinka yritti, eivät hänen voimansa riittäneet kiskaisemaan häntä itseään suurempaa Alteiria nurin. Kuinka kamalan paljon naaras juuri nyt (jälleen kerran) toivoikaan, että olisi syntynyt sisarensa tavoin luontaisesti vahvaksi ja hyväkuntoiseksi taistelijaksi. Mutta ei, sen sijaan hänen oli käytettävä jokainen taidonrippeensä, ettei uros olisi vallan karannut hänen otteestaan. Kaikeksi onneksi ruoska kuitenkin pysyi vihollisen jalan ympärillä, ja tämän tempoilu vieläpä jumitti nahkasuikaleen otetta oikein hienosti. Olisi suoranainen ihme, jos toisen raajassa vielä kiertäisi veri ilman sen suurempia ongelmia.

Zésira ei ehtinyt kerätä voimiaan uuteen nykäisyyn, josta tuskin siitäkään tosin olisi hyötyä ollut, kun ympärillä vellova liekkimeri näytti viimein tekevän sen, mitä naaras oli kaiken aikaa pelännyt: leiskuva tuli muodosti ympyrän, joka sulki taisteluparin keskelleen. Vielä hetken heillä voisi olla jonkinlainen mahdollisuus hypätä liekkien ylitse, mutta aika tuntui kuluvan liian nopeasti. Joko he jättäisivät taistelun tällä sekunnilla kesken, tai kuolisivat molemmat hyvin tuskallisella tavalla. Alteirin epäonneksi Zésira ei ollut koskaan epäillyt antaa henkeään Herran puolesta.

Vapaaehtoisesti ei raitaturkki ollut kuitenkaan kuolemassa, joten raivokkaasti murahtaen hän käänsi liekkejä pelottavalla tavalla heijastavat silmänsä kohti Alteiria.
"Hu aredil ni hioren, Genova!" naaras huusi ruoskaansa tiukasti pidellen. Oli kerrankin varsin hyödyllistä, että hän oli oppinut puhumaan melko selkeästi ase hampaidensa välissä.
"Lausu se, tai kuolet kanssani liekkien keskelle!" nuorikko jatkoi ja keskitti koko olemuksena viholliseensa, josta saattaisi tulla hyvinkin pian hänen liittolaisensa. Tai sitten uroksesta tulisi kuollut vihollinen, mikä kyllä sopisi Zésiralle sekin. Ainakin nuorikko kuolisi taistelussa, mikä olisi sinänsä varsin kunniakasta - epämiellyttävää, mutta kunniakasta yhtä kaikki.

Re: Liekkimeri
Post by tsukii on Sept 11, 2009, 16:41

Liekehtivän ympyrän muodostuessa kaksikon ympärille, Alteirin silmät laajenivat. Kuumuus tunkeutu luihin ja ytimiin, eli syytäkin oli olla hermostunut. Uros ei sillä hetkellä osannut keskittyä mihinkään, rimpuilunkin jätti kokonaan pois, ettei kaatuisi liekkien sekaan. Sitä koirasusi vähiten halusi.
Naaraan jäisen katseen kohdatessaan Alteir äännähti itsekin kummallisesti, pitäen katseensa tiukasti Zésirassa kiinni. Toisen sanat ja uhkauksen kuullessaan uros hoksasi, ettei hänellä ollut muutakaan vaihtoehtoa kuin totella. Tiukasti silmät kiinni painaen Alteir aukaisi suunsa:
"Hu aredil ni hioren, Genova!" se huudahti kiireisesti. Koira ei ollenkaan tiennyt, mitä tuokaan lausahdus tarkoitti, mutta joskus uros sen tarkoituksen saisi varmasti tietää.

Kuolema tämän kyseisen naaraan kanssa, liekeissä... Ajatuskin kauhistutti niin paljon, että Alteir oli menettää täysin tajunsa.
Suurempia tapahtumia oli tuskin tapahtumassa, joten Alteir päätti jälleen yrittää päästä pienoisen välimatkan päähän nuoremmasta, vaikkei tila liikkumiselle ollutkaan kovinkaan tilava. Sydän hakkasi uroon rinnassa hulluna, tummanruskeat korvat olivat painuneet koiraeläimen niskaa kohden. Alteir ei kuitenkaan sanonut mitään, katsoi toista vain hämmillään ja tietenkin vihoissaan. Vihreäsilmä ei vain ollut tajunnut, kuinka suuresti Zésira oli hänen elämäänsä muuttanut.
Alteir yritti kiertelevällä katseellansa toiselle kertoa, että nyt voisi olla sopiva hetki lähteä. Luultavasti nuorempikin halusi paikalta pois, varsinkin nyt, kun homma oli hoidettu.

Re: Liekkimeri
Post by hitodama on Sept 12, 2009, 2:36

Zésira tuijotti Alteiria silmät lähes sairaalloisesti kiiluen, kun uros hätäisesti lausui naaraan käskemät sanat ilmoille. Julmasta riemusta kielivä virne käväisi välähdyksenomaisesti nuorikon huulilla: Herra olisi tyytyväinen, ja niin oli taistelunsa (ainakin omasta mielestään) voittanut naaraskin.

Ilo oli kuitenkin hyvin lyhytaikaista sorttia, ja vaikkei Zésira huomioinutkaan liiaksi Alteirin pälyilevää katsetta hän toki tiesi, että kaksikolla olisi nyt viimeinen mahdollisuus häipyä paikalta. Nuorikko astahti pikaisesti askeleen lähemmäs urosta ja antoi siten ruoskansa otteen hölletä toisen jalan ympärillä. Nahkasuikaleen ote irtosi, ja parilla tarkkaan harkitulla nykäisyllä naaras vapautti vastustajansa kahleestaan. Mustaharjaksinen ei jäänyt tarkkailemaan Alteirin toimia sen pidemmäksi aikaa, sillä hän uskoi vankasti, ettei toinen haluaisi liekkien ympäröimänä enää käydä hänen kimppuunsa. Sen sijaan hailakansiniset silmänsä kääntyivät palavaan ympäristöön, ja alkoivat etsiä ulospääsyä tuliringin keskeltä.

Yhden kauhistuttavan hetken ajan Zésira jo luuli, että he olivat sittenkin myöhästyneet. Liekit tanssivat kuolettavaa tanssiaan minne ikinä katsoikin, ja puu rätisi kauhistuttavasti heidän ympärillään ja jopa yläpuolellaan.
Tiedä sitten oliko eräällä tietyllä korkeammalla voimalla näppinsä pelissä, mutta pian lähes toivostaan luopunut naaras kuitenkin havaitsi kohdan, jossa liekit vaikuttivat olevan piirun verran muita matalampia ja voimattomampia. Aivot tosin huusivat moisen olevan vain typerää aistiharjaa, mutta savun tunkiessa keuhkoihin ja silmiin oli Zésira valmis tarttumaan siihen ainoaan oljenkorteen, jonka hän uskoi olevan tarjolla.
Jäämättä hetkeksikään aikailemaan pinkaisi naaras kohti liekkejä ja hyppäsi voimansa keräten kunnon loikalla niiden ylitse. Hän tulisi myöhemmin huomaamaan tulen kärventäneen pahasti hänen jalkojensa turkkia, mutta nyt ei ollut millään muulla väliä kuin sillä, kuinka hänen tassunsa osuivat hypyn jälkeen maahan - liekittömään maahan. Nuorikko oli päässyt ulos tulikehästä.

Kyseinen saavutus oli kuitenkin vain erävoitto, ja helpotuksen aallon vyöryttyä Zésiran lävitse hän huomasi olevansa yhä keskellä tulimerta. Enää hän ei ollut kuitenkaan niin ahtaalla, etteikö olisi uskonut voivansa jotenkin tilanteesta selviytyä.
"Tule!" naaras huudahti Alteirille, vaikkei ollut alkuunkaan varma siitä, oliko uros edes hänen lähistöllään. Nuorikolla olisi kuitenkin vielä muutama sana sanottavana tuoreelle lahkolaiselle, jahka tästä pätsistä vain päästäisiin.
Luottaen siihen, että Alteir seuraisi häntä, lähti Zésira korventavia liekkejä väistellen suunnistamaan ulos metsän palavasta osasta. Naaras luotti täysin siihen, että Herra kyllä ohjaisi palvelijansa turvallisemmille vesille.

Re: Liekkimeri
Post by tsukii on Oct 20, 2009, 23:56

#Aaa, sori tämä kamala jumitus. Jälleen. D:#


Alteir ei sen suuremmin jäänyt tuijottelemaan, kuinka Zésira reagoisi niihin outoihin sanoihin, mitkä koirasusi juuri suustansa päästi. Alteir ei ollenkaan tajunnut, mitä kyseinen lause tarkoitti - mutta luotti siihen, että naaras selventäisi asiaa hieman, vaikkei kaksikko mitään parhaita ystävyksiä olleet.
Zésira näytti hoksaavan pian pakotien. Vaikka Alteir jäi hetkeksi katsomaan hölmönä, että mitäs sitten, se lähti itsekin korkeaan ja voimakkaaseen loikkaan, hitusen matalempien liekkien yli. Kuumuus tuntui nilkoissa asti, mutta vaaleiden jalkojen tömähtäessä takaisin maahan, huokaisi uros nopeasti ja vilkaisi taaksensa. Koira otti suurimpiin liekkeihin välimatkaa, jääden sitten lähinnä katsomaan jälleen nuorempaansa. Jostakin syystä Alteir luotti siihen, että hän osaisi johdattaa heidät pois täältä.

"Mitähän seuraavaksi..." uros höpötteli itsekseen, askeltaen hitaasti kauemmas toisista liekeistä - ja samalla lähestyen toista liekkijoukkoa. Eivätkö nämä liekit koskaan lopu? Uros alkoi olla jo hiljalleen epätoivoinen, muttei kuitenkaan luovuttanut.
Se yritti silmillänsä tavoitella jotakin kohtaa, mistä saattaisi päästä loikkaamalla yli, aivan kuten hetki sitten. Liekit tosin näyttivät - ainakin Alteirin hätääntyneissä silmissä - kaikki yhtä korkeilta. Uroolle tuli mieleen, että jos ei yläkautta pääsisi pakoon, niin sitten alakautta. Olisihan sekin jotakin se.

Koira jäi siihen paikoilleen. Se suorastaan jähmettyi, tutkien ympäristöä niin tarkasti kun se silmillänsä näki.
Välillä liekit saattoivat jopa painua alemmas, ja uros sai kroppaansa hieman liikettä, mutta tuntui siltä, että kun Alteir liikahti edes hieman, niin liekit palasivat korkeammalle. Uros kuitenkin uhkarohkeasti meni lähemmäs liekkejä, tutustuen niihin hieman tarkemmin. Välillä se meinasi yrittää hypätä niiden yli, mutta - vaikka Zésira olikin uroksen vihollinen, ei Alteir ollut niin kylmäsydäminen, että jättäisi naaraan yksin. Sellainen ei kävisi päinsä.

"Onko ideoita, kuinka tästä eteenpäin?" Alteir kysäisi tyynesti, eikä antanut itsensä hätääntyä jälleen kerran.

Re: Liekkimeri
Post by hitodama on Nov 2, 2009, 5:04

Hetken kulkemisen kuluttua näytti kaksikko jäävän jo toistamiseen liekkien saartamaksi, mutta Zésira ei jäänyt Alteirin lailla jahkailemaan paikoilleen kovinkaan pitkäksi aikaa. Hän uskoi täysin siihen, ettei hän tulisi palamaan tämän tulimeren mukana tuhkaksi - Herra kyllä ohjaisi hänet tavalla tai toisella ulos. Ei kyseinen voima häntä olisi tänne muutoin edes johdattanut.
"Luota minuun!" naaras huudahti pikaisesti häneltä neuvoa kysyneelle urokselle, ja syöksyi jälleen huimaan loikkaan kuumien lieskojen ylitse. Tuli poltti kyllä, mutta vain hetkellisesti: juttu oli hieman sama, kuin olisi liikuttanut nopeasti sormeaan kynttilänliekin yläpuolella. Ei mitenkään hengenvaarallista, mutta jokseenkin kivuliasta.

Päästyään taas turvallisemmalle paikalle Zésira pani nopeasti merkille, että hänen edessään maasto ei palanut enää niin voimakkaasti, että se olisi saanut kaksikkoa saarretuksi ansaansa. Kenties palo oli levinnyt toiselle suunnalle tai jotakin, ei sen väliä; tärkeää oli se, että he pääsisivät nyt varsin helposti pois metsäpalon kourista.
"Tule tänne ja kuuntele" naaras komensi jälleen Alteiria samalla, kun lähti uuteen juoksuun metsän halki.
"Se mitä sanoit tuolla äsken liitti sinut Lahkoon. Saat kyllä tietää mitä se käytännössä tarkoittaa, ennemmin tai myöhemmin", nuorikko selosti ja vilkuili vuoroin Alteiria, vuoroin juoksemaansa reittiä. Häntä ei kiinnostanut nyt yhtään selittää toiselle perusjuttuja lahkolaisuudesta, joten oli suuri onni, että Herra kyllä tulisi kertomaan urokselle aikanaan kaiken tarpeellisen.
"Tärkeää on nyt se, että muistat tulla Hjéresatin tapaamisiin silloin, kun käsketään. Muuten sinun käy tätäkin huonommin, kun joku meistä taas tapaa sinut. Johtajamme Tartaros voi jopa tulla omakätisesti hoitelemaan sinut pois päiviltä."

Selostettuaan äskeisen Zésira pysähtyi paikoilleen, sillä he olivat päässeet kutakuinkin metsäpalon laidalle. Viimeinkin hän pääsisi eroon Alteirin seurasta, jota hän oli joutunut kestämään mielestään jo turhankin pitkään.
"Minä menen nyt - tee sinä mitä lystäät. Syöksy vaikka takaisin tuonne, jos tykkäät", nuorikko tuhahti kohti palanutta metsää nyökäten.
"Wraháj", hän sitten hyvästeli lahkokielellä, jota toinen nyt auttavasti ymmärtäisi, samalla kun hän kääntyi pois ja jatkoi yksin matkaansa. Naaras tahtoi päästä mahdollisimman pian omaan rauhaan sulattelemaan kaikkea uutta ja outoa, jota tämä savunkatkuinen päivä oli onnistunut tuomaan tullessaan.

// Anteeksi tämä autohittiä tihkuva lopetus, mutta vetelen tässä kaikissa varsin hitaissa peleissä olleita hahmojani vapaaksi, ja sen päätin Zéssin kohdallakin tehdä. Kiitosta kuitenkin hienosta pelistä! n__n //

Re: Liekkimeri
Post by tsukii on Jan 16, 2010, 16:43

#Nytpä vihdoin nyt tähänkin vastaan vielä, ettei tule ihan mysteeristä kaukosiirtymistä jonnekin muualle. Mutta kiitokset itsellesi, oli todella mukava peli! (:#


Alteir seurasi hämmentyneenä kuinka naaras loikki taidokkaasti liekkien ylitse kohti turvaa. Hän ei jäänyt tällä kertaa niin kauaksi aikaa jahkailemaan mennäkö vai ei, ja Zésiran huuto sai Alteirin loikkaamaan tämän perään.
Samanaikaisesti, kun kaksikko juoksi, kertoi nuorempi hänelle Lahkosta. Alteir kuunteli tarkasti, vaikkei päässyt uppoutumaan aiheeseen sen kummemin. Tosin varoitus Tartaroksesta ja hoitelemista pois päiviltä kuulosti liiankin raa'alta uroon korville - joten Alteir vain nyökkäsi sanomatta sanaakaan.

"Selvä. Taidan itsekin mieluummin jatkaa matkaani muualle kuin takaisin metsään", koirasusi vastasi ääni hieman katkeillen, mutta sen verran selvästi että puheesta sai ainakin jollakin tavalla selvää. Päivä oli ollut Alteirille nopeatempoinen, mutta hän oppi samalla paljon uutta niin itsestään kuin Herran palvelijoista. Ainakin pienen käsityksen uros sai Lahkolaisista.
"Öö - hei hei", se sanoi vielä, lähtien itsekin vaeltamaan mahdollisimmman kauas sieltä, missä tällä hetkellä oli. Metsässä oli turhankin kuumat paikat Alteirin mieleen.