Trezésira Diora - RPGs

Yhteiset alueet » Kylä » Hämärähommia

Hämärähommia
Post by hitodama on Dec 28, 2009, 18:55

Jos sää olikin päivemmällä ollut harmaa ja kostea inhottavan tihkusateen takia, oli se nyt auringon painuttua mailleen oikein erityisen synkkä ja vetinen. Sade oli hiljalleen muuttunut rankemmaksi ja paksut pilvet peittivät tähdet ja kuun täydellisesti taakseen, minkä takia valoa ei ollut edes sen vertaa, että mahdollinen katsoja olisi erottanut missä yksi kylän vanhoista talonrähjistä loppui ja missä seuraava alkoi. Juuri tällaisten sääolojen vallitessa olisi heikkohermoisempi saattanut hyvinkin tulla muistelleeksi erinäisiä tarinoita kylässä vaeltavista kummituksista sun muista hörhöistä, mutta onnekseen ei ainakaan Trezésira Diora ollut koskaan edes harkinnut uskovansa moisiin huhuihin. Ei sillä, että hän olisi silti olostaan turhan paljoa nauttinut, sillä sade sai hänen harjaksensa liimautumaan silmien eteen ja jalkojensa turkin takkuuntumaan pahemman kerran. Kaiken lisäksi hän alkoi hiljalleen uskoa olevansa eksyksissä.

Zésira oli aiemmin päivällä käväissyt uteliaisuuttaan rannan tuntumaan rakennetuilla laitureilla ja päättänyt niitä (ja niillä kohtaamaansa sutta) tarpeeksi katseltuaan jättää ihmisten rakentaman maiseman taakseen, mutta juttu ei ollutkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Naaras oli tottunut suunnistamaan luonnossa, jossa jokaisen vuorta pienemmän esteen saattoi helposti kiertää, mutta kylä olikin rakennettu jonkin ihmisten logiikan mukaisesti, mikä tarkoitti käytännössä vieri viereen pystytettyjä taloja, korkeita aitoja ja sokkeloisia teitä. Sen sijaan, että nuorukainen olisi voinut kulkea suoraan kohti pohjoisessa sijaitsevia Ederan alueita, oli hänen täytynyt mutkitella pitkin kuraisiksi muuttuneita katuja, minkä ansiosta hän ei ollut enää varma missä päin koko hemmetin pohjoinen edes oli.

Kuljettuaan pitkän matkaa aiempaa yhä kolkompien ja varastomaisempien rakennusten välisellä kadulla alkoi Zésira tuntea itsensä jo melkoisen väsyneeksi. Niinpä harmi olikin melkoisen suuri, kun naaras viimein pääsi kadun päähän vain saadakseen eteensä metallisen verkkoaidan, joka pakottaisi hänet kaiketi lähtemään takaisin omia jälkiään. Äkämystyneenä nuorikko iski etutassunsa verkkoa vasten siinä toivossa, että se antaisi vanhuuttaan periksi, mutta moinen remuaminen sai vain aidan lenkit helähtelemään itsepäisesti toisiaan vasten. Melu sai Zésiran luimistamaan korviaan ja kiroamaan lahkokielellä varsin voimakkain sanankääntein. Ei näin huonoa tuuria voinut edes olla.

// Laraaa~ //

Re: Hämärähommia
Post by lara on Dec 29, 2009, 23:08

Melkoista alamäkeä oli Goluben elämä. Ei ollut kuin pari vuorokautta siitä, kun se oli taistellut varsin ikävästi erään faaraokoiran ja ikävän tutun puolikuulaisnartun kanssa. Vendetta, kuten narttu nykyään itseään kutsui, oli tänä päivänä varsin ikävän kokoinen ja taitava käyttelemään kirvestään. Golube ei enää voinut vain liiskata narttua arpisen tassunsa alle tai potkaista sitä lumihankeen. Taistelu oli ollut… no, lyhyt mutta ytimekäs. Albiino oli poistunut paikalta ylivoiman tuoman paineen alla. Ei se vielä halunnut kuolla. Ei turhan takia.

Pari kertaa uros oli kuitenkin ottanut osumaa ja lentänyt pitkin kivistä rantaa. Kipeytyneitä raajoja ja muita harmittomia ruhjeitahan siitä oli seurannut, asiasta ei ollut epäilystäkään. Liikkuminen oli jähmeää ja valkeaturkkinen ontui toista takajalkaansa hienoisesti. Jomottava kipu ärsytti sitä jo valmiiksi, eikä asiaa helpottanut piiskaava sade helpottanut asiaa yhtään. Nyrpeänä uros vaelteli pitkin kylän rapaisia katuja. Se halusi asettua taloon, joka ei vuotaisi. Sellaiset olivat kovin harvassa nykyään.

Goluben synkeät ajatukset keskeytyivät, kun sen korviin kantautui varsin voimakasta räminää, joka sai uroksen hätkähtämään. Se seisahtui hetkeksi paikoilleen lihakset jännittyneinä, pää pystyssä, valppaana kuunnellen. Räminää seurasi kuitenkin liuta lahkonkielistä sadattelua, joka oli toivottu uutinen sinänsä. Valkeaturkkinen uskaltautui rentoutumaan hieman. Lahkolaiset olivat kuitenkin samaa laumaa, joten tilanne tuskin olisi kovin vaarallinen.
Ehkä rämisijä kaipasi apua tai vaihtoehtoisesti tiesi suojapaikan? Sopisi ottaa selvää.

Räminä oli kuulunut aivan kulman takaa, joten Golube kääntyi kapealle kujantapaiselle parin korkeamman rakennuksen välissä. Siellä oli, jos suinkin mahdollista, vieläkin hämärämpää kuin leveämmillä kaduilla. Maahan oli muodostunut suuria lätäköitä, mutta ne eivät juurikaan urosta kiinnostaneet. Kadun päästä uros erotti sateen harmaan verhon lävitse ilmeisesti jonkinlaisen aidan ja vieraan hahmon.
”Kuka siellä?”
Arpinaama tiedusteli lahkokielellä, mikä tuntui vähintäänkin luontevalta, kun toinenkin kerran lahkolainen oli. Hajua uros ei sateen seasta tunnistanut, ääni ei ollut tuttu eikä hahmo aidan toisella puolellakaan soittanut kelloja.

Re: Hämärähommia
Post by hitodama on Dec 30, 2009, 17:02

Zésiran lopetettua epätoivoisen ryskäämisensä jäi hän hetkeksi vielä mittailemaan metalliaitaa jäätävällä katseellaan. Ei toivoakaan, että sen ylitse olisi päässyt kiipeämään, vaikka olisi ollut jokin taloista kaivettu koroke apunakin. Alta olisi ehkä päässyt sen sijaan kaivautumaan, mutta ei naaras ollut puoleksikaan niin epätoivoinen, että olisi kuluttanut yönsä tonkimalla litisevän kuraista multaa. Enemmän energiaakin sellainen olisi taatusti vaatinut, kuin koko typerän esteen kiertäminen, vaikka kiertotie olisi ollut vähän pitempääkin sorttia. Huokaisten raitaturkki totesi, että lieni parasta alkaa laittaa taas tassua toisen eteen.

Juuri kun nuorukainen oli ehtinyt kääntyä pois aidan luota, kuului sen toiselta puolelta kuitenkin ääni, joka oli saada Zésiran pudottamaan ruoskansa hampaidensa välistä. Joku oli ihan varmasti tiedustellut hänen nimeään - lahkokielellä. Sateen ja järjettömän syvän pimeyden lävitse oli toki edelleen liki mahdotonta nähdä yhtään mitään, mutta vaistomaisesti naaras kuitenkin kiepahti takaisin kohti metalliverkkoa ja haravoi maiseman pikaisesti katseellaan. Kauempana kujalla tosiaan seisoi joku, mutta nuorukainen ei erottanut kuka.
"Squid?" Zésira kysyi selvästi epäileväinen sävy äänessään. Oliko susi seurannut häntä laitureilta tänne saakka? Mutta miksi ihmeessä?
"En odottanut tapaavani sinua enää ennen kokousta", naaras jatkoi ja jätti vastaamatta uroksen kysymykseen, koska uskoi tämän kyllä tietävän hänen henkilöllisyytensä. Sitä hän ei kuitenkaan kuumeisesta pohdinnastaan huolimatta saanut päähänsä, mitä syytä tuoreella hjéresatlaisella olisi ollut hänen kanssaan tällaisia ihmeellisiä pelejä pelata. Vähempikin epätietoisuus olisi saanut nuoren koirasuden jännittyneeksi ja leukansa puristamaan hänen ainokaisen aseensa puista vartta, kuin siitä turvaa hakien.

Re: Hämärähommia
Post by lara on Jan 2, 2010, 20:17

’Squid?’
Golube kurtisti kulmiaan mietteliäänä. Vieras ilmeisesti luuli sitä joksikin toiseksi. Kukakohan tämä Squid oli? No, se tuskin oli kovinkaan oleellinen tieto, joten valkeaturkkinen ei pitänyt mitenkään tärkeänä ottaa asiasta selvääkään.
”En ole.”
Arpinaama vastasi ja asteli onnahdellen lähemmäs. Rapakko loiskahti tassujen läsähtäessä siihen voimakkaasti. Sen oli niin kovin vaikea erottaa vierasta tässä säässä. Nimeään uros ei uskaltanut vielä lausua, kun ei tiennyt, kuka paikalla oli. Lihakset kipeinä ja ruhjoutuneena se ei kykenisi olemaan kovinkaan kaksinen vastus vihamieliselle lajitoverilleen.

Golube löysi aidan. Se silmäili silmikkoa mietteliäänä, harmissaan siitä, ettei aidassa ollut rakoja, joista kenties livahtaa toisen seuraan. Vai olikohan se sittenkin ilonaihe? Kovin sekavaa. Vieraalla oli kuitenkin ase suussaan. Eikä kukaan lähestynyt aseistettuna ystävällisissä aikeissa. Ja Jillian oli maininnut jotain salaliittoteoriasta...
”Et ole löytänyt kunnollista suojapaikkaa?”
Uros tiedusteli tutkiskellen narttua aidan lävitse niin hyvin kuin vain kykeni. Jotain tuttua mustaharjaksisessa oli, mutta syystä tai toisesta valkeaturkkinen ei osannut yhdistää sitä mihinkään. No, olihan se tavannut paljon populaa saarella. Aina ei voinut muistaa kaikkia asukkaita.

Re: Hämärähommia
Post by hitodama on Jan 6, 2010, 22:05

Zésira ei voinut mitään vatsanpohjassaan muljahtavalle jäiselle tunteelle, joka pääsi valloilleen vieraan väittäessä olevansa joku muu, kuin Squid. Kun naaras nyt tarkemmin ajatteli, ei tämän uuden tulokkaan ääni kyllä ollut edes samanlainen, kuin Squidilla.
"Pahoittelen erehdystäni", nuorukainen lausui lähes mekaanisen jäykästi samalla, kun tarkkaili silmä kovana uroksen liikkeitä. Toisen viimein ollessa lähes aidan luona mustaharjaksinen viimein tajusi, ettei tämä ollut edes Squidin tapaan väritykseltään harmaa, vaan valkoinen. Pimeä, sateinen yö oli petollisen tehokas keino värinäön hämäämiseen.

Koska uros ei vapaaehtoisesti paljastanut nimeään tai udellut toistamiseen Zésiralta hänen omaansa, päätti nuorikkokin pysytellä kyseisen asian suhteen vaiti. Hän ei ollut täysin varma mikä hänet sai olemaan toisen seurassa näin varpaillaan, sillä olihan tämä todistetusti lahkolainen ja kaikkea. Vaan niin no, eivätpä kaikki lahkolaisetkaan olleet Zésiralle pelkkiä kivoja liittolaisia, eivät tosiaankaan. Mutta millä keinoin naaraan olisi mahdollista saada tietoonsa kuuluiko valkoturkki Hjéresatiin vai olisiko tämä kenties vaikka joku Goluben kannattaja numero yksi?
"En", Zésira vastasi lähes tylyn lyhykäisesti uroksen rupattelunomaiseen kysymykseen, ja perääntyi samalla pari vaivihkaista askelta kauemmaksi verkkoaidasta. Vaikka kaksikon välissä olikin tuo lujaa metallia oleva este, ei se saanut hillityksi raitaturkkisen nuorikon halua pysytellä vieraasta uroksesta toistaiseksi turvallisen välimatkan päässä.

Hetken nopeatempoisen pohtimisen jälkeen Zésira kuitenkin keksi keinon, jolla hän saisi udeltua valkoturkin Hjéresat-tietämyksestä ilman, että naaraan tarvitsisi paljastaa mitään olennaista koko ryhmästä. Se sai nuorikon aavistuksen luottavaisemmalle mielelle, minkä ansiosta hän nosti puolustelevasti kyyryyn valuneen ryhtinsä huomattavasti suoremmaksi.
"Tunnetko sinä sellaista lahkolaista, jonka nimi on Tartaros?" Zésira sitten kysyi mahdollisimman vakaalla ja neutraalilla äänellä. Kysymys oli varmasti vähintäänkin omituisen yllättävä ja tilanteeseen sopimaton, mutta sellaista ei smalltalkista mitään ymmärtämätön nuorikko osannut ajatella.

Re: Hämärähommia
Post by lara on Jan 19, 2010, 1:12

Goluben kannattaja numero yksipä hyvinkin.
Narttu ei selvästikään ollut kovinkaan halukas juttelemaan arkipäiväisistä asioista, ja uros kurtisti harmistuneena kulmiaan. Toisesta ei olisi apua yösijan etsinnän kanssa. Kaipa se voisi saman tien poistua tästä etsimään itselleen parempaa paikkaa viettää yönsä. Kenties hieman syvemmällä kylän kätköissä sitä sattuisi onnistamaan.
”Jaa. No minä taidankin tästä sit- - - ”
Arpinaama jutteli jo kääntyessään ja tehdessään lähtöä. Narttu aidan toisella puolella kuitenkin keskeytti sen lähdön varsin yllättävällä kysymyksellä, joka sai Goluben seisahtumaan paikoilleen.

Uros kurtisti kulmiaan. Tartaros? Jostain se oli ehkä kuullut nimen kaiun, sillä se tuntui etäisesti tutulta. Mutta siitä Golube oli varma, ettei ollut koskaan tavannut tätä mainittua henkilöä.
Lähtöaikeensa hyläten se kääntyi uudemman kerran kasvotusten nartun kanssa, ontuen hitusen askeleitaan.
”Ei, en ole.”
Punasilmäinen uros pudisti päätään.
Sitä kuitenkin kiinnosti kovasti tietää, miksi tämä Tartaros oli otettu esille tällä tavoin kesken kaiken, hyvin omituisessa yhteydessä. Ei kukaan tuollaisia kysymyksiä paukautellut maisemiin, ellei oikeasti ollut kiinnostunut asiasta. Tämän täytyi olla jotain merkittävämpääkin.
”Kuinka niin?”
Golube tiedusteli tarkkaillen narttua miten parhaiten taisi. Vallitsevien sääolosuhteiden vuoksi tämä tarkkailu tosin oli melko heikkoa.

Re: Hämärähommia
Post by hitodama on Jan 28, 2010, 0:03

// Äää olin ihan varautunut siihen, että Golube sanoisi tuntevansa Tartaroksen. ='D Ajattelin, että Missi olisi kyllä tämän nimen maininnut melkoisella painotuksella sen jälkeen, kun Golube Miseryn oli Tarton hampaista pelastanut. //

Goluben peruessa lähtöaikeensa ja astellessa takaisin aidan luokse ehti Zésira jo lyhyen hetken ajan uskoa, että kaikki kääntyisi parhain päin ja valkoturkki kertoisi kuuluvansa Tartaroksen joukkoihin. Niin hyvin eivät asiat kuitenkaan olleet, mikä selvisikin varsin pian arpinaaman seuraavien sanojen sekä kysymyksen myötä. Epäonnekseen nuorikko ei ollut valmistautunut itse vastailemaan mihinkään tällaisiin uteluihin, joten vaikka hän yhä piti yllä ryhdikkään asentonsa, kallistuivat korvansa taas asteen pari luimistelevampaan asentoon.
"Minä... Etsin häntä", naaras vastasi hitain sanankääntein ja tuijottaen yhä aidan toisella puolen olevaa urosta yhtä suurella tarkkaavaisuudella, kuin millä uros tuijotti häntä. Vaikka sääolot tekivätkin yhtään merkittävämpien näköhavaintojen keräämisen vaikeaksi, eivät ne estäneet suorastaan sähköiseltä tuntuvan jännitteen kerääntymistä ilmaan kaksikon välille.

Vaan pianpa eräs epämieluisa ajatus pääsi jälleen pujahtamaan Zésiran mieleen: entäpä jos valkoturkki oli liittynyt Hjéresatiin jonkun ryhmäläisen kautta niin vastikään, ettei ollut Tartarosta vielä ehtinyt tavata? Epätodennäköistähän se oli, mutta naaras tahtoi saada tavalla tai toisella asiasta varmuuden. Se tiesi totta kai jälleen jonkin typerällä tavalla aihetta kiertelevän kysymyksen esittämistä, mutta mitäpä sillä olisi loppujen lopuksi väliä? Jos toinen kuului Hjéresatiin voisi Zésira myöhemmin selittää käytöksensä syyt, ja jos taas hän ei kuulunut, ei nuorikko varmaankaan tulisi enää tapaamaan koko urosta toistamiseen.
"Tunnetko sen sijaan jotakuta hänen... Kannattajistaan?", raitaturkki tiedusteli vakavana. Hän tunsi olonsa melko tukalaksi, vaikkei sitä kovin selvästi ilmentänytkään, sillä tiesi keikkuvansa aivan ryhmän paljastamisen rajoilla.
"Jotta voisin kysyä heiltä, josko he tietävät Tartaroksesta jotakin", Zésira vielä jatkoi, pyrkien liittämään jutun yksiin sen kanssa, että hän muka etsi Tartarosta. Todellisuudessa naaraalla ei ollut vielä koskaan ollut tarvetta hakemalla hakea isäänsä, sillä he tapasivat toisensa kyllä tasaisin väliajoin Hjéresatin kokouksissa.

Re: Hämärähommia
Post by lara on Feb 8, 2010, 23:51

[[Golube ei muista mitään. Enkä myöskään minä!]]

Kannattajista?
Märkäturkkinen uros kurtisti huolestuneena kulmiaan. Eikö Jillian ollutkin puhunut jotain tällaisesta? Se oli huolehtinut huhusta jonkin verran, muttei ollut törmännyt ilmiöön myöhemmin. Mutta ilmeisesti se oli yhä olemassa. Joku, joka keräsi kannattajia Golubea vastaan. Ilmeisesti toimi varsin salassa, sillä uros ei ollut aiemmin törmännyt keneenkään tyypin kannattajaan
Niin sen mieleen iskostui ajatus siitä, että näitä kannattajia täytyi olla paljon, vaikkei väitteelle mitään varmaa pohjaa ollutkaan.

Vaikka Goluben olemus oli hetkellisesti romahtanut, se keräsi itsensä nopeasti kasaan ja pudisti päätään.
”En ole... törmännyt.”
Uros totesi jokseenkin pohtivaan sävyyn. Tilanne ahdisti sitä, eikä ihmekään. Se ei tiennyt kovinkaan paljoa tästä Tartaroksesta tai vastustajistaan. Se vain tunsi olonsa uhatuksi. Miten Herra salli tällaista? Eikö lahkolaisten kuulunut toimia yhdessä?
”Millaisesta toiminnasta sitten on kyse?”
Tiedusteli Golube varovasti. Jos tämä joukko värväsi lisää porukkaa samaan tapaan kuin Lahkoon, voisi se saada jonkinmoista tietoa tiristettyä itselleen.

Re: Hämärähommia
Post by hitodama on Feb 12, 2010, 2:56

// Senkin dementikot. //

Valkoturkin antaessa pohdiskelevaan sävyyn lausutun vastauksensa tunsi Zésira, kuinka niskakarvansa nousivat pahaa-aavistelevasti pystyyn - tai ainakin olisivat nousseet, mikäli rankkasade ei olisi liimannut niitä tiiviisti vasten ihoa. Jos uros ei kerran tuntenut Tartarosta eikä ketään tämän kannattajiakaan, ei tämä voinut missään tapauksessa kuulua Hjéresatiin. Nuorikko tunsi vahvasti hävinneensä pelin muukalaisen hyväksi, sillä tämä oli (hänen tietojensa mukaan) tästä hetkestä alkaen ainoa Andriaanalla elävä koiraeläin, joka tiesi Hjéresatin olemassaolosta kuulumatta kuitenkaan koko porukkaan. Se seikka, että naaras itse oli ensimmäinen tiedon nolosti ulos vuotanut henkilö, sai hänen kuononsa rypistymään hienoiseen irveeseen harmistuksesta.
Sisäisten itsesyytöstensä keskelläkin hän kuitenkin tajusi, että nyt hänen oli entistäkin tärkeämpää koettaa pitää loput korttinsa mahdollisimman visusti piilossa, herättämättä kuitenkaan liikoja epäilyjä totaalisella vaikenemisella.
"Sellaisesta, joka on varmasti Lahkon parhaaksi", naaras vastasi hieman turhankin pikaisesti valkoturkin udellessa ryhmän toiminnasta. Jos yhtään äänensävyistä mitään ymmärsi, saattoi kyllä huomata ettei nuorukainen tuonut julki läheskään koko totuutta asiasta.
"Herra itse on laittanut toiminnan alulle oltuaan tyytymätön joihinkin kansalaisiaan koskeviin seikkoihin", hän vielä jatkoi painottaen lujasti lauseensa ensimmäistä sanaa, mutta pidättäytyen visusti mainitsemasta suoraan mitään Andriaanalla vaikuttavan lahkolaisjoukon nykyisen johtajan epäpätevyyteen viittaavaa.

Re: Hämärähommia
Post by lara on Feb 22, 2010, 23:13

Uros kurtisti kulmiaan ja tunsi väristyksen kulevan kehonsa lävitse. Johtuiko se puistatuksesta vai sateen tuomasta kylmästä, sitä Golube ei tiennyt.
Vai Herran toimesta. Sitä koirasusi ei uskonut. Herra oli itse määrännyt Goluben johtoon jo ennen pennun syntymää, antanut Miseryn valita omansa ja kasvattaa siitä johtajan. Herra ei tehnyt virheitä. Tässä oli kyse valtavasta huijauksesta, joka oli ikävä kyllä selvästi laajenemassa sellaisiin mittasuhteisiin, ettei moista ihan hetkessä pysäytettäisi. Surkea tilanne lahkolaisille ja Golubelle toki myös itselleen.

Vaikka valkeaturkkinen uskoikin, että ainakin jossain määrin oli hyvä, jos porukka olisi tiiviisti yhteen hitsautunutta, ei se halunnut tämän yhteishengen koituvan itsensä kohtaloksi.
"Kuten Puolikuu?"
Arpinaamainen kysäisi uteliaasella äänellä. Siinä oli varmasti yksi syypää koko homman aloittamiseen, sillä kovin pahaa vastustusta Lahkoa kohtaan ei muutoin ollut järjestelty ollenkaan.

Re: Hämärähommia
Post by hitodama on Feb 23, 2010, 16:39

"Puolikuu, muun muassa", Zésira vastasi kuonoaan pienieleisesti nyökäyttäen. Puolikuu oli vihollinen koko Lahkolle, joten raitaturkki katsoi voivansa ilman merkittäviä seurauksia myöntää sen olevan vihollinen myös Hjéresatille. Tosiasiassa kyseisen terroristiporukan tuhoaminen ei ollut mikään ryhmittymän ensisijainen tavoite, mutta kyllä senkin toimintaan tultaisiin puuttumaan viimeistään silloin, kun Hjéresatin asema Andriaanalla olisi nykyistä jokseenkin vakaampi ja turvatumpi.
"Jos tahdot tietää vielä jotakin muuta, joudut kuitenkin kääntymään itsensä Tartaroksen puoleen", päätti Zésira sitten varsin nopeasti jatkaa, jotta välttyisi uusilta lisäkysymyksiltä, jotka voisivatkin koskea jo jotakin Puolikuuta arkaluontoisempaa asiaa. Sille nuorikko kun ei enää mitään mahtanut, että muukalainen Tartaroksen ryhmittymän olemassaolosta tiesi, mutta saattoi hän ainakin olla kielimättä ilmoille tietoja ryhmän syvemmistä tarkoitusperistä. Tähän asti keräämillään tiedoilla uros nimittäin tuskin voisi vielä tehdä minkäänlaista hallaa Hjéresatille.
"Minä en enempää kerro."
Osoittaakseen, että todella tarkoitti sanomaansa kohotti naaras kuononsa hieman aiempaa ylemmäksi, mikä antoi helposti sen vaikutelman, kuin hän olisi katsonut valkoturkkia alaviistoon. Tosiasiassa Golube oli toki nuorukaista suurikokoisempi, mutta mitäpä moisista pikkuseikoista turhaan nipottamaan.

// Tämä alkaa varmaan olla tässä nyt? //

Re: Hämärähommia
Post by lara on Mar 3, 2010, 2:19

Uros värisi kylmän veden valuessa sen selkää pitkin. Sen alkoi olla inhottava olla, mutta keskustelu oli liian kiintoisa, jotta se olisi voinut vain poistua tilanteesta. Nyt metallinen aita sen ja nartun välillä harmitti. Olisi ollut niin hyvä tilaisuus lintata narttu maahan ja kiristää tältä tietoja.
"Minkä muun?"
Golube kysäisi pakottaen äänensä rauhalliseksi, vaikka tosiasiassa oli hyvinkin levoton. Se halusi tietää kaiken, mutta huonosti onnistui.
"Mistä minä löydän Tartaroksen?"
Se halusi vielä tietää. Valkeaturkkinen ei kyllä tiennyt, mitä se tuolla tiedolla tekisi. Tuskin mitään, mutta hyvähän se olisi yrittää. Tuskin tuo narttu tosin itsekään tiesi, missä edellämainittu tyyppi majaili.

[[Jeaps, voisivatpa eri teille lähteä vaikkapa.]]

Re: Hämärähommia
Post by hitodama on Mar 4, 2010, 20:59

Vaikka Zésira parhaansa mukaan yritti kääntää keskustelun ajoissa toisaalle, ehti Golube kuitenkin takertua naaraan ohimennen lausumiin sanoihin. Raitaturkki tuijotti albiinoa ilmeettömästi ja päätti pysyä päätöksessään - hän ei kertoisi muukalaiselle tämän uteluista huolimatta enää yhtään mitään. Moinen käytös tosin paljastaisi melko selkeästi sen, että ryhmittymällä oli kuin olikin jotakin salattavaa, mutta entäs sitten? Eipähän pääsisi uros ainakaan hajulle siitä, mitä tuo salattu tieto koski.
Vieraan seuraava kysymys ei kuitenkaan koskenut varsinaisesti itse Hjéresatia, joten siihen Zésira päätti voivansa antaa vastauksen. Mikäli uros olisi oikeasti jopa kiinnostunut ryhmään liittymisestä, voisi tieto olla tälle ja siten myös Hjéresatille jollakin tapaa jopa hyödyksi.
"Herra kyllä johdattaa kansalaisensa Tartaroksen luokse, jos katsoo sen tarpeelliseksi", nuorikko lausui totuudenmukaisesti, ennen kuin jatkoi asteen viileämpään sävyyn; "tai kansalaisensa sen arvoiseksi."

Tahtomatta keskustella enää tippaakaan syvemmin mistään Hjéresatia koskevista asioista epämieluisalla tavalla uteliaan muukalaisen kanssa, teki Zésira viimein sen, mitä hänen olisi ehkä ollut viisainta tehdä jo aikoja sitten: hän päätti keskeyttää tapaamisen poistumalla paikalta.
"Nyt; jää hyvästi, valkoturkki", naaras totesi sävyttömästi, uskaltamatta varsinaisesti rentoutua, ennen kuin tietäisi olevansa hyvin kaukana nimettömästä uroksesta. Jäämättä kuuntelemaan tämän mahdollisia lisäkysymyksiä kääntyi nuorikko kannoillaan ja katkaisi ensimmäistä kertaa tapaamisen aikana katsekontaktin kaksikon väliltä. Ripein askelin, mutta pidättäytyen kuitenkaan juoksemasta, lähti Zésira loittonemaan juttukumppanistaan ja aidasta, jonka ansiosta tilanne ei ollut siirtynyt sanailua vahingollisemmalle tasolle.
Varsin pian kätkivät vanhat talot sekä rankkasade raitaturkkisen koirasuden suojiinsa.

// Jeps, siinähän se sitten olikin. Eiköhän tuo Golubea vähän riittänyt hämmentämään. ^^ //

Re: Hämärähommia
Post by lara on Mar 16, 2010, 19:03

Uros luimisti korviaan kyllästyneenä toisen vastauksiin. Noista ei ollut mitään hyötyä. Se kuitenkin tiesi, että kärttämällä se tekisi itsestään vain pellen toisen silmissä. Siispä Golube pysyi vaiti, vaikka tilanne siitä raastava olikin.

Narttu teki lähtöä, joten Golubekin päätti poistua paikalta.
"Wraháj."
Se hyvästeli nuorempansa lahkoksi ja käännähti sekaisin miettein ympäri. Sen olisi tosiaan tehtävä jotain ja pian. Ja etsittävä sateensuoja, jossa pohtia tilannetta rauhassa.

[[Jees, kiitokset tästä! : )]]