Trezésira Diora - RPGs

Post by hitodama on 28 Aug 2013 at 20:04

Ei ollut mikään kukkein ja kuumin päivä maailmassa, mutta siitä piittaamatta oli Trezésira Diora käynyt silkasta mielenkiinnosta vilkaisemassa missä kunnossa Lahkon laiva nykyään mahtoi olla. Vaikka paikassa käydystä sodasta olikin jo tovi aikaa, ei raitaturkille ollut nääs tullut sen jälkeen mitään varsinaista asiaa sille suunnalle, joten paatin kärsimät vahingot olivat jääneet hänelle arvoitukseksi. Nyt asia oli kuitenkin korjattu, ja vastikään Djalan puolelle palannut naaras ravisteli parhaansa mukaan turkkiaan kuivaksi seistessään rantaviivan tuntumassa. Suolainen merivesi istui kuitenkin huomattavan tiukassa, joten hetken tilannetta harkittuaan lahkolainen päätti olevansa sen verran kiireettömässä tilassa, että hän kykeni laskemaan ruoskansa sannalle ja istuutumaan itsekin aloilleen.

Ryhtyessään sukimaan ja nuolemaan pitkää harjastaan puhtaaksi mietti Zésira samalla kaikkea sitä, mitä laivalla oli tullut vastaan. Tai pikemminkin mitä ei ollut tullut, sillä joukkomurhan jälkeen venho näytti tuntuvan monista lahkolaisista aika luotaantyöntävältä paikalta. Niinpä, vaikka veri oltiinkin pesty huolellisesti pois, kertoivat naaraan mielestä laivassa majailevien Herran palvelijoiden vähäinen määrä ja hyteissä yhä hienoisena leijuva kuoleman tuoksu siitä, ettei tukikohdasta enää koskaan tulisi yhtä suosittua ajanviettopaikkaa kuin ennen.

// Mister Ister! //

Post by Lara on 28 Aug 2013 at 22:30

Ister nilkutti metsänlaitaa pitkin kohti laivan koordinaatteja. Tämä taisi olla kolmas kerta, kun se kävi pyörimässä rannalla levottomana noin parin päivän sisään. Uros tiesi, että sen olisi paras parannella lukuisat taisteluvammansa laivalla lahkolaisten turvatessa selustan, mutta sen ja laivan välissä oli yksi pieni ongelmma: merivesi. Suolaisen veden laskeminen haavoihin ei tuntunut kovin hyvältä ajatukselta, ja siksi Ister olikin käynyt silloin tällöin testailemassa runnoutuneella varpaallaan, vieläkö kirvelisi. Yleensä kirveli.
Ei tehnyt mieli ajatellakaan, miltä suola tuntuisi esimerkiksi kaulan alueen suuremmissa haavoissa. Tai kyljessä, joka oli ehdottomasti pahin.

Tällä kertaa rannalle oli eksynyt tuttujakin. Ister tunnisti raitaturkkisen nartun jo kaukaa ja piristyi hieman. Kenties Zésira voisi auttaa sitä vaikkapa metsästämään tai jotain! Ruokapolitiikka oli ollut heikonlaista, kun liikkuminen oli lähinnä paikasta toiseen ontumista. Hyvä puolimätä hirvenraatokin oli mennyt loppumaan.
"Hoi!"
Ister huikkasi jo kauempaa tervehdyksen.
"Laivalta tulossa?"

Post by hitodama on 28 Aug 2013 at 22:55

Zésiran mietteet keskeytyivät, kun kauempaa rannalta kajahti varsin tuttavallisensävyinen tervehdys, jonka lausujan tunnistaakseen ei naaraan olisi oikeastaan tarvinnut edes kohottaa katsettaan. Isterin ääni kun alkoi olla hänelle jo melkoisen tuttua kauraa.

Vaan koska tahtoi kaikesta huolimatta kohdata koirasusiuroksen silmästä silmään, heilautti raitaturkki yhä kostean harjaksensa sivummalle ja nousi seisaalleen ottaakseen saapujan asiallisesti vastaan.
"Kyllä, sieltä", hän haukahti vastaukseksi uimarin ulkomuodosta oikean johtopäätöksen tehneelle Isterille.
"Sinä taas..." ehti nuorikko vielä jatkaa, mutta mikä lie turha rupattelunomainen tokaisunsa kuoli huulille hänen havaitessaan, kuinka vaivalloisesti puolikasvoitettu ihraläjä oikein ontui kävellessään. Ja kun toista nyt vähän tarkemmin katsoi, oli tällä itse asiassa märstiä ja rupea ympäri kehoa, mikä kaiketi riitti selitykseksi liikkumisen hankaluudelle.
"Taidat olla tulossa suoraan tappelusta. Taas kerran", Zésira kulmiaan kurtistaen lopetti ja lähti toverinsa tilan tähden itsekin kuromaan välimatkaa umpeen. Olisihan se nyt nimittäin ollut ilkeää laittaa loukkaantunut kävelemään, jos itse aikoi vain seistä tönötti paikallaan. Ja noh, oli naaras oikeastaan myös utelias näkemään, miten pahasti puolisusi tällä kertaa oli ottanut turpiinsa.

Post by Lara on 4 Sep 2013 at 10:21

Uros astui hieman huonosti jo aiemmissa taisteluissa kärsineelle takajalalleen, mikä aiheutti selvän notkahduksen sen kävelyssä. Ister urahti turhautuneena kivulle ja kompuroinnille. Moinen ärsytti sitä, miksei taisteluista voinut vain selvitä naarmuitta tai vähintäänkin parantua yhden yön aikana?
"No pittäähän jonkun niille puolikuulaisille näyttää, mikä niitten paikka täällä on."
Ister virnisti väsyneesti koko keltaisen hammasrivistönsä voimin.
"Varsinkin, jos eksyyvät Djalan alueelle."
Tosiasiassa uros ei pahemmin piitannut siitä, keitä lauman alueella liikkui ja millä alueella. Puolikuulaiset olivat kuitenkin sen oma, henkilökohtainen ongelma, jonka puolikasvoinen otti vakavasti. Kuin ihmeen kaupalla se oli tähän mennessä selvinnyt kohtalaisen pienillä vahingoilla tapaamisista, eihän revitty naama, silmä ja varvas olleet juuri mitään henkensä menettämisen rinnalla.

Zésira oli hieman turhankin kiinnostunut Isterin haavoista, mikä tuntui uroksesta itsestään lähinnä vaivaannuttavalta.
"No, mitä uutta laivalle?"
Se kysäisi. Pakkohan sieltä oli olla jotain juoruja, joiden kuuleminen piristäisi päivää.

Post by hitodama on 4 Sep 2013 at 17:35

Zésiran kuullessa Puolenkuun klaanin olevan Isterin mukiloimisen takana, ei hän voinut väittää varsinaisesti yllättyvänsä, mutta siitä huolimatta hänen kulmansa painuivat yhä vain syvemmälle kurtulle. Eikä asioita helpottanut yhtään sekään, että uroksen mukaan mokomat Carmiksen huligaanit olivat tunkeutuneet Djalan alueelle - seikka, joka raitaturkin olisi laumansa vahtina pitänyt jollain tavalla kyetä estämään. Eihän hän tietenkään voinut olla joka paikassa samaan aikaan, mutta silti jonkinasteinen syyllisyys teki olemassaolonsa tiettäväksi pistelemällä hienoisesti naaraan sydänalaa.
"Hyvä että olet sentään elossa", tyytyi lahkolainen lopulta yllättävänkin painokkaasti toteamaan, ennen kuin seisahtui aloilleen toisen eteen ja ryhtyi tutkailemaan katseellaan tämän uusimpien vammojen vakavuutta. Ja koska oli melkoinen puupää toisten tunteiden tulkitsemisessa, ei Zésira omien mietteidensä lomassa pannut ollenkaan merkille Isterin kiusaantuneisuutta.
"Mmh, hiljaista. Paikalla ei ollut ketään jonka olisin tuntenut", tajusi raitanaama silti sentään vastata.
"Sivusta kyllä kuulin, että ilmeisesti myös Befalasissa on tehty jonkinlaisia meitä hyödyttäviä muutoksia", hän lahkolaisiin viitaten jatkoi.
"En ihan tarkkaan tiedä mitä ne ovat, mutta ainakin suhteet Carmiksen kanssa on lyöty poikki. Kuule, voinko minä puhdistaa noita?" Zésira lopuksi vielä muun puheensa perään uteli yhtä arkisesti, kuin olisi edelleen jutellut laumojen suhteista. Samalla oli kuitenkin myös selvää, että kivikasvoinen naaras todella oli aika huolissaan puolisuden voinnista (sekä häpeissään omasta epäonnistumisestaan vahtina; tämä vain ei käynyt hänen käytöksestään mitenkään erityisesti ilmi).
"Ne näyttävät vähän tulehtuneilta."

Post by Lara on 4 Sep 2013 at 22:36

"Pffft, ainahan mie."
Ister vähätteli huisaa taistoaan puolikuulaisvastustajansa kanssa. Kumpainenkin osapuoli oli likimain menettänyt henkensä, mutta se oli vain sivuseikka. Eniten kismitti, ettei uros ollut lopulta saanutkaan tapettua luppakorvaista narttua vaan tämä oli päässyt pakoon. Toivottavasti oli edes oppinut läksynsä, mitä alueille tunkeutumiseen tulee.
"Aijaha?"
Koirasusi kiinnostui hetkiseksi Befalasin tilanteesta.
"No, jos nuo jutut pittäävät paikkansa, niin eiköhän niistä kuulla kohta tääl Djalassakin."
Se päätteli. Turha hätiköidä ja innostua, kyllä lahkolauma aina lahkotiedot kuulisi ennemmin tai myöhemmin. Tiedä vaikka Hysmillä ja Befalasin johdolla olisi jo jotain yhteistyötä vireillä.
"Ainakin Carmis jouttuu tätä menoa ahtaalle."

Zésiran ehdottaessa haavojen puhdistusta kurtisti Ister hieman hämmästyneenä kulmiaan.
"Miten vaan."
Se myöntyi.
"Ennoo koskaan puhistanut haavojani kyllä. Paitsi kerran kartanolla Divian laittoi niihin viinaa, mutta se ei ehkä ollut ihan kaikkein toimivin ratkaisu."
Ister irvisti muistolle itsekseen. Tämä oli kurja paikka tämä Djala, kun täältä ei saanut kipujensa turrukkeeksi edes alkoholia.

Post by hitodama on 5 Sep 2013 at 00:35

Isteriä ilmeisesti kiinnostivat laumojen välisiin suhdesotkuihin liittyvät juorunpoikaset huomattavasti enemmän kuin Zésiraa, joka ei toistaiseksi saanut oikein tehtyä muuta kuin tuijotettua uroksen erinäisiä haavoja ja mietittyä sitä, kuinka monta kertaa toinen vielä onnistuisi palaamaan taistelukentältä omin jaloin takaisin. Vasta puolikasvoisen kerrottua vallan suppeista haavanhoitotoimenpiteistään käänsi raitaturkki katseensa toisen silmiin ja onnistui itse asiassa näyttämään aika hämmästyneeltä.
"Et ole puhdistanut?" naaras toisti uskomatta omia korviaan. Jestas sentään miten paljon Herran täytyikään rujoa puolisutta arvostaa, sillä minkä muunkaan kuin Hänen siunauksensa turvin Ister olisi voinut selvitä naamansa repimisestä ja muista hirveistä vammoista saamatta verenmyrkytystä tai ties mitä lihansyöjäbakteeria!

Sen enempää ei Zésira kuitenkaan käynyt kritisoimaan toveriaan, vaan asteli yksinkertaisesti tämän vierelle ja päätti aloittaa putsaamisen kyljen tietämillä olevista haavoista.
"Divianhan on ederalainen, eikö olekin?" naaras tokaisunomaisesti kysäisi vähän ennen kuin varsinaisesti ryhtyi nuolemaan rupisia ruhjeita puhtaiksi. Hän teki parhaansa tasapainottaakseen nopeuden ja hellävaraisuuden mahdollisimman harmoniseen tasapainoon, mutta vaikeaahan homma silti oli kun ei ollut itse tuntemassa missä kirveli ja minne jomotti.
"Oletko nähnyt häntä ollenkaan sen... Ederan rotusäännöksen voimaan tulemisen jälkeen?" raitaturkki vielä työnsä lomasta uteli. Hän itse ei nimittäin muistanut tavanneensa puheen kohteena olevaa sutta sitten lapsuutensa päivien, jolloin Divian olikin ollut melko tärkeä Hjéresatin jäsen, tai niin naaras ainakin silloin oli asian ymmärtänyt.

Post by Lara on 6 Sep 2013 at 15:07

Ister katsoi Zésiraa kuin suuremman luokan idioottia.
"No millä sie luulet että mie johonkin... selkään vaikka yltäisin edes?"
Se puuskahti. Joskus se oli saanut apua ties miltä liibalaaba-keijuparantajilta, mutta sellaisista ei kannattanut karskien lahkolaisten kesken puhua ollenkaan. Avun tarvitseminen oli muutenkin kovin nolostuttavaa, ja vaikka Ister oli monesti tarjottua avustusta vastaanottanutkin, se tuskin tulisi moista kovin usein itse kerjäämään.

Nartun aloittaessa puhdistustoimensa Ister tunsi olonsa jokseenkin vaivaantuneeksi. Tuntui typerältä seistä paikoillaan samalla, kun Zésira puhdisti sen kylkeä. Haavaan koski, mikä sai uroksen luimistelemaan korviaan ja värisyttämään jossain ihrakerroksen alta löytyviä lihaksiaankin inhoten.
"On joo."
Puolikasvoinen vastasi helpottuneena siitä, että keskustelu jatkui johonkin suuntaan eikä sen tarvinnut vain siesoskella nuoltavana.
"En ole. Tai en kyllä nähnyt pitkiin aikoihin ennen niitä toimenpitteitäkään, liekö sitten kadonnut jonnekin. Vaik luulis että vartiokaartin johtajalle ois tiedotettu ylemmässä porttaassa tapahtuvista kuolemantapauksista ja muista. Mut kukapa noista tietää."
Totta puhuen Ister ei ollut juuri kaipaillut Diviania, sillä oli ollut tarpeeksi puuhaa omia sotkujaan selvitellessä. Ja niitähän toki riitti!
Se vaihtoi painoa jalalta toiselle välttäen käyttämästä rikkoutunutta jalkaansa. Tällä elopainolla paikallaan seisominen tuntui todella puuduttavalta.

Post by hitodama on 6 Sep 2013 at 19:37

Oli aivan pienestä kiinni - itse asiassa Zésira ehti jopa avata suunsa - ettei raitaturkki mennyt kysymään jotakin huomattavan epäkorrektia, kuten että mikä Isteriä muka esti vääntäytymästä asentoon, jossa haavojen putsaaminen olisi mahdollista. Itse aika notkeana otuksena naaras kun ei heti tullut ajatelleeksi, että kaiketi koirasuden kunnioitettavan runsas massa tuli vähän tielle sellaisia operaatioita suoritettaessa. Viime tingassa nuorikko tajusi onneksi kuitenkin pitää mölyt mahassaan ja vain käppäillä suorin tein työnsä pariin.

Kyljen ruhjeiden nuoleminen kävi joutuisasti Isterin pohdintaa kuunnellessa, joten uroksen sitten vaietessa oli Zésira tyytyväinen aikaansaannokseensa ja siirtyi seuraavaksi toverinsa kaulan tietämille.
"En minäkään ole nähnyt häntä. Enkä kyllä monia muitakaan Hjéresatiin aikoinaan kuuluneita. Kaikki tuntuvat vain... Katoavan yksi kerrallaan jonnekin", koirasusi hymähti ja jatkoi sitten puhdistusurakkaansa. Ei sillä, että hän olisi erityisesti osannut kaivata moniakaan varsin pintapuolisiksi jääneistä tuttavuuksista, mutta olisi sitä nyt ollut kiva tietää mitä joillekin heistä nykyään kuului. Kuten vaikkapa, noh, Zecorille, jonka muistaminen sai naaraan korvat kuumottamaan ja työn laadun muuttumaan melko huolimattomaksi. Kyseinen uros, jonka raitaturkki epäili lähteneen mantereelle perheensä kanssa, oli nimittäin ollut häneen yhteyksissä viimeksi laivasodan aikoihin. Silloin tämä oli hieman antanut ymmärtää olevansa kiinnostunut Zésirasta jollakin kaveruutta syvällisemmälläkin tasolla, mutta ikävä kyllä juttu oli jäänyt ihan puolitiehen kipujen piinaaman naaraan haluttua sulkea korvansa mokomalta höpötykseltä ja päästä vain parantelemaan murjottuja jalkojaan rauhassa.

Post by Lara on 9 Sep 2013 at 11:22

"Katoaminen nyt ei varmaan ole mikään ihme tällaisella saarella."
Ister totesi nuivasti. Jatkuvasti porukkaa kuoli milloin mihinkin, yleensä aika väkivaltaisesti laumojen ja Lahkon välisissä kahnauksissa. Valtava määrä Isterin tuttavia, jopa ystäviäkin, oli kadonnut saarelta, mutta uros ei ollut juuri ehtinyt ikävöidä niiden perään. Uusia naamoja tuli, vanhat katosivat.

Vanhoista tuttavuuksista puhuen - kun Ister alkoi hiljalleen rentoutua Zésiran käsittelyssä ja sen iho alkoi turtua haavoista sykkivään kipuun, alkoi hiljalleen käydä selväksi, ettei uros oikeastaan ollut ollut näin läheisessä kontaktissa naaraan kanssa about ikuisuuteen. Tai hyvä on: oli, mutta tilannetta jossa osapuolet koettavat repiä toistensa kurkut auki ei voitane laskea tällaisessa tilanteessa.
Uros huomasi ajatustensa harhailevan jokseenkin sopimattomille suunnille ja käänsi päätään sen verran, että näki kaulaansa nuolevan Zesiran silmäkulmastaan. Ihan vain muistuttaakseen itselleen, että tuo narttu ei ollut Ileya tai edes Yelenha, sellainen Isterin ihannoima blondineitonen.
"Hjéresatin hajottua tais aika monilla mennä vähän elämä uusiksi."
Ister tuumaili palauttaen mieleensä varmimman seksintappaja-ajatuksensa: Zésiran äidin Miradan. Se narttu jos kuka oli sellainen, ettei puolikasvoinen ikimaailmassa kiinnostuisi mokomasta hapannaamasta, vaikka se heiluttelisi tärppistä juoksuperäänsä uroksen naaman alla. Tai no...
"Eipä siinä, eiköhän suurin osa oo nyt keksinyt jo jotain kehittävämppää toimintaa elämälleen. Djala on ainakin ihan jees vaihtoehto, jos jossain välissä meinas vielä alkaa tapahtuakin ihan urakalla."

Post by hitodama on 9 Sep 2013 at 22:26

Zésira tyytyi työnsä ja mietteidensä lomassa vain hymähtämään Isterin totuudenmukaisille sanoille siitä, kuinka suuri todennäköisyys yksittäisillä koiraeläimillä oli jäädä Andriaanalla vellovien voimien jalkoihin. Aina oli joku, joka tahtoi sinut hengiltä vain siksi, että olet jonkun ystävä tai uskot johonkin mihin ei saisi tai liikut jossain missä ei pitäisi.

Vasta Isterin vääntäydyttyä katsomaan hoitajaansa ainokaisella silmällään tajusi Zésira kuitenkin varsinaisesti pudottautua ajatuksistaan takaisin nykyhetkeen.
"Anteeksi. Olin huolimaton", hän pikaisesti puhahti luullessaan uroksen tuijottavan häntä nähdäkseen mikä puhdistusoperaatiossa mättäsi, kun siitä ei meinannut tulla valmista sitten millään. Niinpä naaras ryhdistäytyi viimeistelemällä kaulan haavat vauhdilla ja jättäen työskentelyn jälleen sikseen, jahka Ister oli saanut omat aatoksensa lausutuksi julki.
"Minä ainakin olen ollut tyytyväinen Djalaan, erityisesti johtajan vaihduttua. En tiedä kuulitko siitä, mutta minä olin nimittäin yksi niistä, jotka näkivät kuinka Yelenha Verimerkki ja Serenha Käärmeensilmä olivat, mm, syömässä jotakuta. Jotain koiraeläintä", raitaturkki puolestaan paljasti.
"Se ei ollut kauhean luottamustaherättävä näky", hän vielä lisäsi vakavana kiertäessään seisomaan lihavan koirasuden eteen ja seisahtuessaan siihen tutkailemaan toverinsa kuntoa vielä kertaalleen katseellaan. Suurimmat haavat oli nyt hoidettu, mutta uroksen naaman arpisella puolella oli vielä joitakin puremajälkiä, jotka näyttivät aika syviltä. Niinpä asiaa hetken harkittuaan Zésira astahti pari askelta eteenpäin ja koetti päästä nuolemaan viimeisetkin vammat kuntoon.

Post by Lara on 14 Oct 2013 at 13:19

Huolimaton?
Ister vilkaisi Zésiraa hieman hämmentyneenä, eikä yhtään tajunnut, mistä moinen anteeksipyytely oli voinut saada alkunsa. Varsinkaan, kun urosta itseään ei oikeastaan kiinnostanut koko haavojenpuhdistusoperaatio sellaisenaan. Se kuitenkin päätti jättää asian sikseen. Putsatkoot paremmin, jos kerran halusi.

"Syömässä?"
Tässä vaiheessa Isterin maailma heitti kömpelön kuperkeikan. Mitä hittoa? Huomaamattaan se astahti askeleen kauemmas nartusta nähdäkseen tämän paremmin ja jäi tuijottamaan raitaturkkista tiukasti silmiin.
"Milloin sie sen näit? ootko ihan varma, ettei saalis vain... näyttänyt koiraeläimeltä?"
Ajatus Yelenhasta pistelemässä poskeensa muita koiria oli Isterin korvissa äärimmäisen absurdi. Hei, miten monta kertaa narttu olisi saanut Isteristä itsestäänkin helpon paistin, mutta oli joka kerran vain tyytynyt pelastamaan uroksen kiipelistä? Luonnollisestikaan uros ei ajatellut, etteikö sen rasvainen, varsin huonokuntoinen ruho olisi kelvannut jonkun ravinnoksi.

Vaikka uutinen olikin yllätys urokselle, ei se väistänyt Zésiran tullessa lähemmäs nuolemaan sen naamaa. Sen sijaan Ister tuijotti jokseenkin hiljaisena maata edessään koettaen prosessoida kuulemaansa. Ajatuksenjuoksu katkesi kuitenkin siihen, kun Zésira osui kielellään johonkin erityisen kipeään kohtaan ja uros sävähti hieman urahtaen. Hitsi.

Post by hitodama on 15 Nov 2013 at 21:46

Zésira heitettyä huolimattomasti ilmoille tietonsa Yelenhan touhuista sai hän hämmästyksekseen huomata, ettei Ister kaikesta päätellen ollutkaan tutustunut kannibaalihuhuihin aikaisemmin.
"Luulin että olisit jo tiennyt siitä", totesi raitaturkki ääneenkin vetäessään korvansa hitaasti luimuun. Ei hän ollut tarkoittanut järkyttää tällä tavoin toista, mutta se tässä oli tullut näemmä siitä huolimatta tehtyä. Hupsis.
"Se, mmh... Se oli vähän ennen sitä, kun Puolikuu hyökkäsi laivalle. Yelenha ja Serenha kutsuivat minut aterioimaan kanssaan. He kutsuivat sitä, raatoa siis... Ederalaiseksi tunkeilijaksi", naaras pakottautui jatkamaan. Isterin vaativaan katseeseen hän ei kuitenkaan kyennyt puhuessaan vastaamaan, vaan sanojen edetessä kohti karua loppuaan karkasivat hailakansiniset silmät harhailemaan kohti metsikköä.

Moisen vatsaa kääntävän puheenaiheen jälkeen oli jokseenkin vaikea enää keskittyä haavojen putsaamiseen, joten kun Ister sävähti kivusta Zésiran osuttua johonkin erityisen arkaan kohtaan, päätti naaras antaa suosiolla homman viimein olla. Jottei olisi jäänyt epäkohteliaasti jämittämään uroksen sokeaan pisteeseen, siirsi hän saman tien päänsä toisen vasemmalle puolen, peruuttamatta kuitenkaan toistaiseksi pois tämän läheisyydestä.
"Noin. Nyt ne paranevat nopeammin", nuorikko huokaisi ja jäi sitten sanati vilkuilemaan toveriaan kulmiensa alta.

Post by Lara on 19 Dec 2013 at 11:44

"Ederalainen tunkeilija."
Ister toisti niin ikään pöllämystyneenä. Okei, oli hienoa että edes joku ederalainen imbesilli sai ansionsa mukaan - toivottavasti oli edes susiklaanilainen. Kannibaaliasian käsitteleminen oli kuitenkin vähän turhan paljon urokselle, ja se puisti rivakasti päätään.
"No, eipä kai tuolla enää väliä. Kuolleitahan ne on molemmat."
Se yritti kasailla ajatuksiaan.
Miten joku Yelenhan kaltainen hieno ja kaunis narttu oli voinut alentua johonkin niin kuvottavaan?

Kaikessa hidasjärkisyydessään uros ei edes osannut havainnoida raitaturkkisen hienoa taitoa ottaa huomioon sen vajavaisuudet muun muassa näkökentän suhteen. Tai ylipäätään nartun ylenpalttisen ystävällisyyden mahtavuutta.
Se kuitenkin jämähti katselemaan eteensä siirtynyttä punaturkkia ainokaisella silmällään. Kaksikon katseet melkoisen varmasti kohtasivat ja tilanteesta tuli juuri sellainen *romanttinen hetki* joita kaikki lässynlääkomediat aina mainostavat.
"Ömn... kiitos?"
Ister takelteli.

Post by hitodama on 5 Apr 2014 at 15:35

Zésira ei ollut varma saiko Ister kannibaalitouhut jo tykkänään käsitellyksi kuitatessaan tapahtumat olleiksi ja menneiksi, mutta ainakin uroksen suhtautuminen mahdollisti aiheen jättämisen tällä erää sikseen. Raitaturkki oli siitä varsin kiitollinen, sillä ylempiään poikkeuksetta kunnioittavana otuksena hänenkin oli jokseenkin vaikea puhella johtajiensa hurjasta salaisuudesta tuntematta tekemisistään hämmentävää syyllisyyttä.

Naaras jätti siis asian mielestään ja kuunteli päätään kallistaen, kuinka Ister kiitti lyhyesti toveriaan tämän tekemästä puhdistustyöstä. Kohauttaen vaatimattomasti lapojaan ja koettaen jopa vääntää huulilleen puolittaisen, tottumattoman hymynpoikasen, vastasi Zésira sillä ainokaisella palveluskoiramaisella tavalla, jota hän osasi ystävyyttä osoittaakseen käyttää.
"Haluaisitko minun tekevän vielä jotain muuta?" hän uteli. Kieltämättä nuorikko tarkoitti lähinnä metsästämistä tai jonkin muun juoksevan asian hoitamista, mutta lauseen sanamuodon tähden tarjouksen saattoi tulkita kutakuinkin niin laaja-alaiseksi kuin mielikuvitus vain salli.