Trezésira Diora - RPGs

Edera » Metsä » Welcome to the dark side

Welcome to the dark side
Post by hitodama on Nov 15, 2008, 19:38

Päivä Ederan metsän suojissa oli mitä miellyttävin, auringon paistaessa leppoisasti pilvien lomasta ja keveiden tuulenpuuskien välillä lehtipuita havisuttaessa. Linnut lauloivat piiloistaan, ilmankin ollessa mukavan raikas eilisen sateen jäljiltä. Kaikki oli suorastaan täydellistä, ainakin nopeasti päältä päin katsottuna. Eräälle peuranvasalle päivä oli tosin ollut elikon viimeinen, tämän maatessa nyt elottomana vehreällä nurmella. Verensä oli valunut maahan, henkensä lähetetty uhrilahjana Herralle. Vaikkei se sorkkaeläintä tai tämän emää lohduttanutkaan, oli elämänalku joutunut vain parin lahkolaisen päivittäisten rutiinien keskelle. Huono tuuri, minkäs sille mahtoi.

Itse lahkolaiset olivat jatkaneet tyytyväisinä päivänsä viettoa vain muutaman puun ja pensaan takana verisestä näystä. Punaturkkinen Sanguinaria Mirada makoili raukeana kaatuneen puunrungon päällä, silmänsä ummistaneena mutta korviensa pitäessä alati vahtia. Naaraan pentu, vasta alle vuotias Trezésira Diora oli sen sijaan asetellut kasan pieniä ja hieman suurempiakin kiviä pienen puuttoman aukion keskelle, koirasuden nyt katsellessa aikaansaannostaan arvioivasti. Puuvartinen ruoskansa lepäsi tiukasti nuorikon hampaissa, kylästä hankitun kultakorun tuntuessa varsin painavana kaulallaan. Vaikka emonsa olikin julistanut moisen koristeen täysin turhaksi hömpötykseksi, oli ruskeaturkki sen silti mukaansa ottanut. Tai ehkäpä juuri sen takia; hän kun tahtoi erottua äidistään kaikin mahdollisin tavoin.

Hetken ympäristöään tarkkailtuaan kiristi Zésira otetta aseestaan ja pienen murahduksen saattelemana lähti juoksemaan kohti kivikasaa. Taitavasti naaras tempaisi ruoskansa sivaltamaan ilmaa, josta se nopeasti iski vasten kiviröykkiötä. Kolisten lentelivät järkäleet pois muodostelmastaan, mustaraitaisen nykäistessä ruoskan takaisin luokseen.
"Älä hyöökä noin suoravivaiisesti. Kieerä", komensi Mirada tytärtään, näyttäen yhäkin varsin nukkuvalta. Zésira tuhahti aavistuksen turhautuneena, muttei voinut äitinsä mielipidettä kiistää, sillä oikeassahan tämä oli. Niinpä hän asteli entisen kiviröykkiönsä luokse, tarkoituksenaan pystyttää se uudelleen kasaan. Harjoittelu tulisi kaiketi jatkumaan vielä varsin pitkään.

// Chii-aa-zzaaa~ //

Re: Welcome to the dark side
Post by chiazza on Nov 16, 2008, 17:39

Ederan metsään oli tiensä löytänyt kaksikon lisäksi kolmaskin olento. Puiden välistä saattoi hyvinkin erottaa jotain sinne kuulumatonta väriä: vaaleanpunaista, ehkäpä joku lukisi tuon sävyn rumasti pinkiksi. Väriä sattui löytymään tuon otuksen harjasta kuin tassussa olevasta huivista, Lilith kun oli mieltynyt juuri vaaleanpunaiseen, kenties juuri harjansa värin vuoksi. Itse neiti vaaleanpunainen ei ollut kuitenkaan paikantanut muita metsässä olioita, ehkäpä sitten olisi, jos ei olisi ollut tyystin väärällä puolella tuulta. Eikä hukka olisi voinut arvatakaan, että ihan lähellä oli kaksi koiraeläintä, vaikka puiden lomasta näytti pilkottavan päivänsä loppuun asti nähnyt peuranvasa. Sinänsä, koiraeläin on lihansyöjä eikä moisen näyn pitäisi toppuutella sen kummemmin, mutta jotain tuossa oli mikä sai eläimen pysähtymään paikalleen. Kun valkoturkki kohotti päätään hieman ylemmäs, näki se kuolleen eläimen paremmin: huvikseen tapettu ja siihen sitten jätetty. Erikoista, eipä ollut neiti koskaan törmännyt eläimeen, joka tappaisi muuten vain, itse hän ainakin tappoi nälkäänsä. Kenties saalistajan nälkä oli kadonnut siihen kun verta oli valunut maahan, ehkäpä saalistaja oli heikkohermoinen. Tai sitten saalistaja odotti, että liha mädäntyisi, ehkäpä joku tulisi sitten nauttimaan muutaman päivän päästä kärpäsiä tulvillaan olevasta lihasta.

Juuri kun Lilith oli jatkanut askeltamistaan raadon luo, kuuli hän puhetta. Saalistaja mahtoi olla vielä lähellä, hyvinkin lähellä. Pisamanaama katseli ympärilleen kulmiaan kurtistaen, ehkäpä tuo peuran kohtaloksi koitunut, nauttisi lihaa vielä tämän päivän puolella. Pälyily tuotti tulosta ja hukka sai todeta, että saalistajia ei ollutkaan yksi vaan kaksi. Nuori koirasusi ja hieman vanhempi koira. Enempää ei hukka ainakaan lähtisi arvuuttelemaan, toisiin tutustumiseen oli olemassa helpompikin tapa.

Valkoinen susi unohti hetkeksi kuolleen vasan ja otti muutaman askeleen kaksikkoa kohti, niin että näki heidän nyt kunnolla eikä tielle sattunut yhtäkään pusikkoa.
"Kaunis sää peurajahtiin, eikö?"
Ehkäpä se peura nyt piti jonnekin ujuttaa.

Re: Welcome to the dark side
Post by hitodama on Nov 16, 2008, 18:45

Vasta muutaman kiven oli Zésira saanut vieriteltyä takaisin paikoilleen, kunnes korvansa sieppasivat lähes olemattoman, mutta kuitenkin hyvin tärkeän kuuloisen äänen ilmasta. Tassunsa painautuivat tiiviisti takaisin maankamaralle, katseen kääntyessä kohti askelia, jotka puiden takaa kantautuivat. Nopeasti vilkaisi nuorikko emoaan, joka yhä näytti torkkuvan vailla huolta puunrungollaan.
"Niaiha!" [Äiti!] sähähti mustaraita lähes kuiskaten, koettaen kiinnittää Miradan huomion lahkokielisellä sanalla itseensä ja vieraaseen kulkijaan. Punainen taistelija kuitenkin vain hymähti välinpitämättömästi, hieman pettyneenä pentunsa tietoihin itsestään; tottahan toki Mirada oli lähestyjän jo havainnut. Hän ei vain katsonut tähdelliseksi pitää melua asiasta, ennen kuin vieras astuisi näköpiiriin.

Tuntiessaan jääneen varsin yksin uuteen tilanteeseen kiristi Zésira hampaidensa otetta ruoskan varren ympärillä. Vaikkei ollutkaan koskaan tavannut ketään perheensä ulkopuolista, oli hän toki moiseen tilanteeseen valmistautunut. Jos toinen olisi vihamielinen, olisi hän sitä taatusti kaksin verroin enemmän. Mikäli taas ystävällinen... No, sellainen skenaario oli oikeastaan paljon tuntemattomampi naaraalle.
Eikä aikaakaan, kun valkeankirjava ilmestys asteli esiin puiden välistä, saaden saman tien Zésiran jäätävän tuijotuksen omakseen. Toinen oli selvästi nuorikkoa vanhempi, mutta parhaansa mukaan koetti naaras kuitenkin näyttää vakavasti otettavalta vastukselta. Vaan mitään ei osannut ruskeaturkki vastata, kun toinen alkoikin puhella... Säästä?

Epätietoisena käänsi ainaiseen elämän kovuuteen koulutettu penikka katseensa kohti Miradaa, joka lopultakin suvaitsi nostaa päänsä etutassujensa päältä ja kääntää katseensa tulokkaaseen. Maireasti arpikasvoinen hymyili vieraalle naaraalle, yhäkään kuitenkaan paikaltaan nousematta.
"Kauunis taie ruma, vaan kuollut se eliko silti on", tokaisi punainen nyökäyttäen kohti paikkaa, jossa vasa makasi kurkku auki revittynä. Kaikesta päätellen pinkkitukka oli uhriin törmännyt, kun asian puheeksi oli ottanut.
"Muta täyyty minen toki myööntämän, etei auuringonpaiste mitenkän vastenmieelistä ole", jatkoi naaras raajojaan venytellen, tyttärensä vaitonaisena kyräillessä molempia paikallaolijoita kulmiensa alta. Hän ei ollenkaan pitänyt tällaisesta mitäänsanomattomasta rupattelusta, josta ei ollut pienintäkään hyötyä.
"Kuka olet?" kysyikin Zésira värittömällä, joskin varsin käskevällä äänellä.

Re: Welcome to the dark side
Post by chiazza on Nov 20, 2008, 19:45

Lilithin korvaan pisti varsin selvästi punertavan nartun aksentti. Ensimmäisistä sanoista ei hukka tahtonut saada melkeinpä selvää, mistä syystä hän yritti keskittyä paremmin toisen sanoihin. Kun vieras narttu oli lopettanut puheensa, nyökkäsi pisamanaama osoittaen olevansa lähes samaa mieltä auringonpaistosta.
"Niin, onhan tuo varsin piristävää aina välillä."
Sanojen jälkeen huomio kiinnittyi toiseen, huomattavasti nuorempaan narttuun. Toisen asenne ei niinkään miellyttänyt valkoturkkia. Hän ei kokenut äänensävyä, jolla toinen häntä puhutteli, mitenkään kunnioittavaksi. Kenties olivat käytöstavat jääneet opettamatta.
"Sinuna miettisin miten vanhempia ja tuntemattomia puhutellaan", se tiukkasi takaisin.
Sillä Lilithän kuului niihin heppuihin, jotka eivät sietäneet töykeää käytöstä toisilta itseään kohtaan. Hän oli niitä jotka kietoivat mielellään kyntensä toisten ympärille ja odottivat toisten noudattavan heidän käskyjään.
"Mutta nyt kun tulit kysyneeksi, niin Lilith on nimeni", narttu päätyi kuitenkin toteamaan, "kiinnostaisi minuakin toki tietää, kenen kanssa olen tekemisissä juuri nyt."
Jotta toteamus vaikuttaisi pikemminkin kysymykseltä, nosti Lilith hieman kulmiaan. Kenties nämä eivät muuten tajunneet mitä hän halusi. Vaikka ei kaksikko mitenkään pöllöltä sakilta vaikuttanut. Ehkäpä nämä olivat juuri niitä keiden kanssa oli parempi olla hyvissä väleissä.

Re: Welcome to the dark side
Post by hitodama on Nov 20, 2008, 21:51

Tyttärensä töksäytys sai Miradan huokaisemaan turhautuneesti ja muljauttamaan liioitellusti silmiään. Vaikka kohtelias small talk olikin ehkä jäänyt taistelua sun muuta vähemmälle harjoittelulle, olisi punaturkki uskonut tuon sentään perusasiat muistavan. Vaan oli tämä kuitenkin ensimmäinen kerta, kun nuorukainen jonkun perheensä ulkopuolelta kohtasi, joten ehkäpä pienen epäkorrektiuden saattoi antaa anteeksi.
Ei Mirada kuitenkaan korjannut Zésiran sanoja, vaan antoi vieraan hoitaa sättimisen. Saisipahan penikka kuulla vaihteeksi totuuden jonkun muun suusta.

Ilmekään ei Zésiralla kuitenkaan värähtänyt valkoturkkisen käydessä häntä liki uhkailemaan, mitä nyt leukansa puristuivat yhä tiiviimmin ruoskansa ympärille. Hän ei piitannut oliko toinen vanhempi tai ventovieras, hän välitti vain yhdestä asiasta; mahtoiko toinen olla lahkolainen, Herran palvelija. Sen verran asiaa oli kuitenkin naaraan päähän taottu, ettei hän sentään sellaista suoraan mennyt kyselemään. Vaan ei hänellä tosin ollut aikomusta omaa nimeäänkään vieraalle paljastaa.
"Minen nimeni on Sanguinaria Mirada, ja tämä häpeälisen epäkohtelias neitokainen on tytäreni", kuului kuitenkin mustaharjaksisen viereltä, emonsa saatua tarpeekseen jälkeläisensä mykkäkoulusta.
"Ja hän oli juuri aiikeisa esitelä itsensä", jatkoi taistelija lähes painostavasti.
"...Trezésira Diora", mutisi nuorikko lopulta katseensa maahan kääntäen. Äitiä vastaan oli turha käydä, kun tämä sen pään otti.

Venytellen nousi Mirada lopultakin istumaan valtaistuimen virkaa toimittavan puunrunkonsa päälle, leveästi hymyilevien kasvojensa suuntautuessa jälleen kohti Lilithiksi itsensä esitellyttä sutta. Toisen ulkonäöstä ei juuri voinut päätellä tämän laumaa, valkoinen turkki kun olisi voinut viedä tämän Afueliin, pinkki huivi Djalaan ja Edera nyt hyväksyi riveihinsä kenet tahansa. Eipä siis auttanut kuin kääntää keskustelu sille suunnalle.
"Et Ederan satu kuuluman, Lilith, kun täälä päin keran liikut?" tiedusteli arpikasvo näennäisen viattomasti. Zésira sen sijaan seisoi yhä paikoillaan, mutta näytti olevan hyvin keskittynyt jalkojensa juuressa makaavaan pikkukiveen. Rupatelkoot hänen puolestaan muut keskenään, hän ei moiseen leikkiin ryhtyisi.

// Kannattaa muuten ilmoittaa Lilith Hjéresatin yhteispelitykseen, jos vain yhtään kiinnostaa sellainen. ^^ Se kun sijoittuu muutenkin tämän pelin jälkeiseen aikaan, jolloin Lilith jo ryhmittymään kuuluu. >>Klik //

Re: Welcome to the dark side
Post by chiazza on Nov 21, 2008, 20:30

Lilith kohotti enemmän kulmiaan kuultuaan kaksikon nimet. Hänen kielensä ei ehkä hetkeen taipuisi niitä toistamaan, kenties hän jotkut omat väännöksensä niistä päässään keksisi.
"Aaa", se totesi lähes mitäänsanomattomasti.
Ehkäpä ei kukaan muukaan heitä koko nimillä kutsunut.
"Saanko kutsua teitä jollain hieman... lyhyemmillä nimillä?" hukka esitti kysymyksen.
Narttu naurahti hieman hermostuneesti. Harvoin sitä heti vasta tavattuaan joitain, ryhtyi kutsumaan toisia lempinimillä.

Lauman tulleeksi puheenaiheeksi, joutui valkoturkki hetken aikaa miettimään vastaustaan. Afueliin hän ei enää itseään laskenut. Eikä hän ollut tullut liittyneeksikään yhtään mihinkään. Harmi sinänsä, hän oli vakuuttanut itselleen jokin aika sitten, ettei olisi mistään hinnasta laumaton. Laumattomat olivat hylkijöitä hänen silmissään, niillä ei ollut paikkaa yhteiskunnassa.
"En taida kuulua enää mihinkään", se totesi kuitenkin hieman häpeillen vilkaisten tassujaan, "olin Afuelissa, mutta se nyhveröporukka ei oikein vakuuttanut pitemmän päälle. Haluan jotain muuta."
Viimeiset sanat saattoivat kuulostaa jonkun toisen päässe pelkältä epätoivoiselta selittelyltä, mutta totta ne tahtoivat olla. Nähtyään vähän enemmän afuelilaisia, oli Lilith heti huomannut olevansa porukan mustalammas. Mäenlasku ei oikein ollut hänen juttunsa.

"Entäpä te?" hukka yritti hyvinkin taitavasti vaihtaa puheenaihetta toisiin itsestään.

[[Aaa, kiitos informaatiosta. Pitää katsella jos sitä vaikka ottaisi tuohon osaa. ]]

Re: Welcome to the dark side
Post by hitodama on Nov 24, 2008, 19:19

Lilithin koettaessa saada tietoonsa jotakin helpommin lausuttavia nimiä kaksikolle naurahti Miradakin lyhyesti ja varsin tyytyväisesti. Tietämättään oli valkoturkki juuri luovuttanut itsestään parikin hyvin tärkeää informaationpalasta, jotka taistelija tulisi varmasti myöhemmin hyödyntämään. Vieras ei ainakaan siis ollut lahkolainen - Zésiran nimi kun oli lahkokieltä, jota ei Herran palvelijan olisi ollut vaikea tunnistaa. Toisekseen näytti siltä, että pinkkitukkaisesta naaraasta löytyi yhtä aikaa niin tervettä röyhkeyttä kuin kohteliaisuuttakin, siitä kieli koko kysymys kutsumanimien käytöstä. Alistuvampi sekä toisaalta myös ylimielisempi tapaus kun yritti useinkin vain kiltisti annettuja nimiä käytellä, liian omavaltaisen elikon taas lyhennellessä nimiä ilman lupaa.
"Mikäs siine, jos se sinen elämäsi helpotaa. Miradaksi on mineä olut tapana nimitä, nuorukaiinen totele enemän tai vähemän Zésiraksi kutsutuna" kertoili punaturkki itsekseen myhäillen ja päätään toiselle nyökäyttäen. Siinäpä sitä sinunkauppaa sitten yhden tapaamisen tarpeiksi.

Vaan valkoturkkisen kertoessa laumatilanteestaan olisi Miradan tehnyt mieli jo hyppiä tasajalkaa pelkästä ilosta, mitä arvovaltainen taistelija ei missään tilanteessa olisi tosin oikeasti tehnyt. Kunhan vain käänsi hetkeksi jääsilmiensä katseen jälkeläiseensä, joka tämäkin oli kääntynyt jälleen vierasta tuijottamaan.
"Olitko Afuelin sodassa?" kysyikin Zésira selvästi kiinnostuneena, joskin yhä kylmän ilmeettömänä. Lahko oli taistellut afuelilaisia vastaan ennen hänen syntymäänsä ja hävinnyt surkeasti. Jälleen yksi osoitus Miseryn ja Goluben epäpätevyydestä, jonka takia Tartaroksen, Zésiran isän, Hjéresat-ryhmä oli alkujaan perustettu.
"Me eme kuulu saaren lauumoihin, muta voime kylä hyvinkin jaka mieelipitesi tuosta valkoturkisten sekalaiisesta porukasta. Teiit viisan päätöksen etsiytyesäsi muiile maiile", jutteli Mirada jättäen mustaharjaksisen kysymyksen huomiotta.

Nähdessään tilanteen sopivaksi laskeutui Mirada hitaasti venytellen nyt kokonaan alas puunrungon päältä, harppoen sitten pitkillä jaloillaan tyttärensä vierelle. Katseensa kuitenkin pysytteli valkoturkkisessa naaraassa, mielensä tehdessä kiivasta arviointityötä.
"Vaan vaiika eme surkeiiden laumojen piirin kuulukan, eme voi itseäme lauumatomiksi rakeiksi väiitämän. Ryhmitymästäme vain ei liiaksi vieeraile huudela ja maiinosteta", jatkoi taistelija arvoituksellisesti. Valkeiden suupielien hymy kaartui huomaamatta varsin toispuoleiseksi, pistävien silmiensä tarkkaillessa Lilithin jokaista reaktiota.

Re: Welcome to the dark side
Post by chiazza on Dec 4, 2008, 22:41

Kyllä, ehkäpä pisamanaaman elämä tosiaan helpottui kun hänen ei tarvitsisi kangerrella toisten pitkien nimien kanssa.
"Ah, kiitos. Ehkäpä nämä taipuvat paremmin omalla kielelläni", se totesi ja soi jonkin hymyntapaisen virnistyksen.
Tosiaan, parempi näin. Lilith säästyi itsensä nolaamiselta ja Mirada ja Zésira tuskaiselta myötähäpeältä.

Afuelin sodasta Lilith oli kuullut vain kuulopuheita. Eikä niitäkään liiemmin, ei häntä oikeastaan edes kiinnostanut.
"En ollut saarella vielä sodan aikaan", se totesi katse nuoremmassa, "olen kuullut vain satunnaisia sanoja tuosta - eikä asia edes kuulu minulle."
Olivathan nuo muutamat afuelilaiset jotain puhelleet sodasta, juhlineet voittoaan ja tovereittensa tervehtymistä. Lopuksi sitten juhlistaneet tuota ilon hetkeä mäenlaskun merkeissä, siinä vaiheessa Lilith oli poistunut paikalta, mikä olikin ollut täysin oikea ratkaisu. Joten samaa mieltähän Lilith Miradan kanssa oli, ja täten nyökkäsi hitaasti ja selkeästi, jotta asia kävisi täysin selväksi.

Tilanne kävi yhtäkkiä jostain syystä hieman tukalaksi, kun Mirada asteli tyttärensä vierelle, ja puheli jostain... ryhmittymästä. Lilith olisi halunnut astua askeleen taaksepäin, mutta hillitsi itsensä.
Nartun mieleen ponnahti oitis muistikuva eräästä joukosta mistä oli kuullut puhuttavan. Hölmö oli ollut se, kuka oli kertonut Lahkosta Lilithille, sillä siitä hetkestä asti oli hän jostain syystä ihannoinut tuota ryhmää. Vaikka ei hän koko totuutta tiennyt, vain sen miellyttävän puolen, minkä hän oli kenties kuvitellut omassa päässään mieleisekseen. Valtaa, siihen hukka oli heikkona.
"Kerro lisää", se kehotti punaturkkista pysytellen edelleen sillä samalla paikalla.

Re: Welcome to the dark side
Post by hitodama on Dec 6, 2008, 20:27

Kiinteästi, luultavasti jopa pistävän oloisesti tuijotti Zésira Lilithiä tämän puhellessa Afuelilaisten taistelusta. Pienoinen pettymys tuulahti nuorikon mieleen toisen kertoessa, ettei ollut itse ollut sodassa mukana ollut, sillä juuri omakohtaisia kokemuksia hän olisi tahtonut kuulla. Häntä kun kiinnosti kovasti, mitä ulkopuoliset olivat Lahkosta ja sen toiminnasta mieltä, olkoonkin sitten kyseessä vain Goluben johtama vanha ja heikentynyt linja. Hän tahtoi tietää mikseivät kaikki palvelleet Herraa, miten saattoivat olla tämän voimista niin tietämättömiä. Herra kun oli vaikuttanut mustaharjaksisen elämässä jo ennen hänen syntymäänsä, eikä hän kyennyt ymmärtämään toisenlaista elämää alkuunkaan.

Mirada sen sijaan ei kiinnittänyt juuri huomiota sotajuttuihin, ne olivat ollutta ja mennyttä ja olivat kaiken lisäksi mustamaalanneet Lahkon jäseniä erittäin ikävällä tavalla. Herran kansalaisilla ei ollut enää asiaa Afueliin, joten toista tilaisuutta ei heille sen lauman suhteen luultavasti tulisi. Vaan mitäpä he moisella lumimaisemalla olisivatkaan tehneet, oli taistelija toden kertoakseen alun alkujaankin ajatellut. Mokoma paikka oli aivan liian kylmä lyhytturkkisen koiraeläimen mieleen.
Asiat kuitenkin lähtivät luistamaan oikein oivallisille urille pinkkitukkaisen osoittaessa selvää kiinnostusta kaksikon ryhmittymää kohtaan. Hymy Miradan huulilla leveni entisestään.
"Lieekö nimi Lahko sinele tuttu?" tiedusteli naaras mairealla äänellään. "Herran palvelijoinakin meidät tunnetan."

Vasta emonsa sanojen myötä Zésira todella tajusi, mitä punaturkki ajoi takaa. He aikoivat käännyttää tuon vieraan valkoturkin! Nuorikon katse kääntyi äkisti taistelijaa kohden, hänen tuntiessaan pulssinsa kiihtyvän pelkästä ajatuksestakin. Mitään hän ei kuitenkaan ääneen lausunut, vaan antoi Miradan jatkaa.
"Mikäli todela oleit site mieeltä entisestä lauumastasi, kuin mite anat ymärtää, voiisin pite sineä eritäin vartenotetavana jäsenenä ryhmääme. Me eme tahdo jouukoihime ketä tahansa, vain tehtävän sopivia henkilöiitä." Toisin kuin Goluben alaisina tai ilman johtajaa toimivat lahkolaiset, tahtoi Hjéresat riveihinsä todellakin vain taistelukykyisiä tai muutoin hyödyllisiä yksilöitä. Muut kävivät korkeintaan uhreiksi.
"Muta aluksi; mite sine tieedät Lahkosta?"

Re: Welcome to the dark side
Post by chiazza on Dec 8, 2008, 23:52

Lilith odotti jännittyneenä tilanteen kehitystä. Tassut tuntuivat olevan kuin kuumilla hiilillä ja vain vaivoin pystyi hukka pitämään niitä paikoillaan innostuksensa tähden. Ja vaikka uteliaisuus ja innostus tuntuivat kipinöivän valkoturkin sisässä enemmän kuin paljon, osasi narsisti taitavilla näyttelijän lahjoilla muuntaa nuo tunnetilat ulkopuolisen silmissä erinäköisiksi: hämmästyneisyys ja rauhallisuus.
"Olen kuullut", se totesi hieman väreilevällä äänellä, joka tavoitteli parhaillaan tuota esiteltyä rauhallisuutta.
Lisää, lisää, sitä hän mielellään kuulisi. Lisää lahkosta ja sen mahtavuudesta. Silmät katsoivat räpäyttämättäkään Miradaa, välillä punaturkin vierellä olevaa Zésiraa. Joku saattaisi kenties pitää pisamanaamaa hulluna, mikäli kuulisi hänen ajatuksensa, jotka pyörteilivät parhaimmillaan tuhatta ja sataa nartun päässä. Jonkun mielestä Lahkon ihannointi ei ollut mitään tervettä puuhaa. Mutta toisaalta, ehkä joku ymmärtäisi senkin, että ei Lilithkään mikään terve ollut.

Miradan seuraavat sanat saivat Lilithin sydämen hypähtämään yhden ylimääräisen kerran. Kasvoille puhkesi hullun hymy ja silmiin ilmestyi erilainen tuike. Kyllä.
"Tuen mielelläni asiaa, missä on selvä tarkoitus", se totesi, ääni yhä enemmän väreillen, "minulla ja Afuelilla ei ole enää minkään laista yhteyttä."
Jalat liikahtivat hieman levottomasti maassa. Tämäkö oli nyt se hetki?
"Lahkosta tai sen mahtavuudesta en ole kuullut juuri mitään. En mitään pahaa. Minulla on oma kuva Lahkosta ja säilytän sen mielelläni", valkoturkki puheli hiljaa, lähes kuulumattomasti.
Katse oli vajonnut kaksikosta tassuihin. Hassua, kuinka pitkäksi kynnet olivat hetkessä kasvaneet.

Re: Welcome to the dark side
Post by hitodama on Dec 12, 2008, 1:01

Aiempaakin tarkemmin keskittyi Zésira seuraamaan Lilithin jokaista elettä, pienimpiäkin muutoksia äänessä ja käytöksessä tarkkaillen. Hän ei kuunnellut liiaksi emonsa puheita, vaan antoi jokaisen aistinsa keskittyä pinkkitukkaiseen narttuun. Toinen vaikutti varsin tietämättömältä ja ehkäpä jopa välinpitämättömältä Lahkon asioiden suhteen, vaan silti oli toisen olemuksessa jotakin erikoista; kuin jotakin salattua, piiloteltua. Jotakin, mikä ei ollut aivan kohdallaan. Vaan ei nuorikko keksinyt mitä.
Lopulta näytti valkoturkki kuitenkin paljastavan ainakin osan todellisista aatoksistaan leveän hymyn muodossa, mikä sai Zésiran hätkähtämään. Hän ei pitänyt muutoksesta, joka toisessa oli yllättäen tapahtunut, vaikkakin yksi asia näytti olevan sitä myöden varsin selvä: entisen afuelilaisen kiinnostusta voisi helposti käyttää hyväksi käännyttäessä tämän Herran riveihin.

Myös Mirada tarkkaili Lilithiä katseellaan, joskin huomattavasti tytärtään huomaamattomammin ja vaivihkaisemmin. Mairea hymy leikitteli yhä hänen valkeilla suupielillään, kun päänsä kallistui etäisesti herttaista muistuttavalla tavalla sivullepäin.
"Kuulosta oiikein hyvältä. Omat mieelipitet ovat aiina hyvästä, joskin tarvitseit selvästi lisetieetoa asioista; faktoja, totuksia", naaras jaaritteli kääntäen sanojensa päätteeksi katseensa jälkikasvuunsa. Jopas tämä näytti kiinteästi vierasta katselevan, totesi taistelija hivenen kummastuneena. Pitäisi jälkeenpäin muistuttaa, että toisten tuijottaminen oli kovin ruma tapa.
"Van mineäkin paremin asioiista osa kertoa tytäreini. Hän on kuulunut Herran palvelijoihin syntymästän lähtiein, mine vasta aikuisiäläni."

Kuullessaan emonsa sanat käänsi Zésira katseensa välittömästi kohti Miradaa. Vai että ihan hänellekö tässä nyt jätettiin selittämisen vastuu? Varsin ikävä temppu, sillä kyllähän punaturkki tiesi, ettei nuorikkoa ollut kovin merkittävillä puhujanlahjoilla siunattu. Vaan kaiketi sitä joskus olisi kuitenkin opittava, joten lieni hyvä idea käyttää tilaisuus hyväkseen. Etenkin, kun ei muutakaan voinut.
Voidakseen puhua paremmin laski mustaharjaksinen ruoskansa jalkojensa juureen, katsoen tuota hieman haikeasti. Se hampaissaan hän tunsi olonsa huomattavasti turvallisemmaksi.
"Herra on se syy, miksi Lahko on olemassa. Hän antaa seuraajilleen voimia, joita Lahkoon kuulumattomat eivät voi ymmärtää, eivätkä he edes uskalla yrittää. Monet pelkäävät sitä, kuinka Herra vaikuttaa heidän mieleensä. Hän kuitenkin tahtoo kannattajilleen vain parasta, suojaa heitä, on aina läsnä. Hän antaa meille yhteisen kielen ja kyvyn kommunikoida Hänen kanssaan ilman sanoja. Hän tekee meistä vahvoja, vahvempia ja yhtenäisempiä, kuin ulkopuolisista. Hän antaa meidän elämällemme tehtävän", kertoi nuorikko parhaansa mukaan, omiin sanoihinsa koko olemuksellaan uskoen. Ne olivat hänelle totuus, ainoa totuus koko maailmassa. Jos joku väitti muuta, oli hänen oltava eittämättä väärässä.

Re: Welcome to the dark side
Post by chiazza on Dec 23, 2008, 23:59

Narttu nosti katseensa takaisin punaturkkiin.
Vaikka hukka yrittikin keskittyä ennemmin vanhempaan osapuoleen kaksikosta, ei hän voinut olla tuntematta nuoremman kyttäämistä. Katse tuntui ahdistavalta, jotenkin se teki tilanteesta hieman... hiostavan. Katse sai aikaan pientä epäluuloa tästä hetkestä valkoturkin päässä, olisiko tämä oikein? Entä jos koko juttu olisi silkkaa puppua, jossa loppujen lopuksi tehtäisiin kaikki heikkouskoiset naurettaviksi. Ainoa mutta asiassa vain sattui olemaan, ettei Lilith ollut heikkouskoinen. Seikka sai hänet hieman rauhoittumaan, mutta se ei tuota painostavuutta suinkaan estänyt. Tuijottelihan Zésira edelleenkin. Pikaisesti susi uskalsi heittää pistävän katseen takaisin tuohon nuoreen puolisuteen, ehkäpä toinen huomaisi sen ja hoksaisi vähän vähentää tuota epämukavaa tuijotusta. Mutta niin lyhyt tuo katse oli, että oli hyvinkin mahdollista, että se jäi huomaamatta niin Miradalta kuin Zésiralta.

Mirada puhui jälleen. Sanat saivat nartun nostamaan kulmiaan hieman ylöspäin. Mitä faktoja tai totuuksia? Omasta mielestään hän tiesi jo kaiken mahdollisen. Ei hän jaaritteluja kaivannut, mitä kauemmin tässä jotain ihmeellistä odoteltiin, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän saattaisi tulla katumapäälle, mitä toivottavasti tapahtuisi.
"Nopeasti sitten", se huokaisi hieman töykeästi.
Silmät muljahtivat päässä. Joskin huomio terästyi nopeasti. Lilithin katse siirtyi nyt vuorostaan tuohon nuorempaan. Ehkäpä hukka salaa mielessään toivoi, että saisi annettua samalla mitalla takaisin sen epämiellyttävän tunteen, jonka toinen oli hänelle aiheuttanut. Kovasti pisamanaama yritti olla räpäyttämättä silmiään, mutta valitettavasti noilla elimillä oli sellainen tapa, että jos ei räpäyttänyt, ne tahtoivat kuivua. Yritys siis lankesi huonolle puolelle jo alkumetreillä.

Zésiran puhe ei tehnyt niinkään suurta vaikutusta Lilithiin, kuin sen ehkä olisi pitänyt. Hän oli kuullut sitä Herrasta, tosin uutena tietona tuli, että Hän saattoi muokata palvelijoidensa mieltä. Tosin eipä kaksikko vaikuttanut mitenkään höynähtäneeltä, joten kenties vaaraa ei ollut.
"Ah, hienoa", se totesi hyvillään kun toinen loputti puheensa, "loistavaa. Mitä minun sitten pitää tehdä?"
Hän kohotti jälleen kulmiaan ja katseli vuoroin Miradaa ja vuoroin Zésiraa. Antaa tulla sitten.

Re: Welcome to the dark side
Post by hitodama on Dec 25, 2008, 20:31

Vaikka tarkkaavaisena tyttönä Zésira Lilithin terävän katsahduksen huomasikin, ei toisen eleellä ollut toivotunlaista vaikutusta nuorikkoon. Jos naaras oli emoltaan lahkolaisuuden lisäksi jotakin perinyt, olivat ne jäiset silmänsä, jotka eivät väistäneet toisen eläväisen katsetta juuri missään tilanteessa. Kaiken lisäksi oli mustaharjaksinen jopa epäterveellisyyteen saakka pelotonta tyyppiä, eikä hän nuoresta iästään johtuen vielä ollut oikein tajunnut terveen itsesuojeluvaiston ideaa. Herra oli hänen kanssaan, ja hän luotti itseensä ja omiin kykyihinsä täydellisesti. Ei kukaan - ainakaan pinkkiharjaksinen susihukka - pystynyt häntä vahingoittamaan.
Näin ollen kariutui myös entisen afuelilaisen aloittelema tuijotuskilpailu kaksikon välillä varsin nopeasti. Puhuessaankin tuijottivat Zésiran jääsilmät Lilithiä armottomalla tavallaan, vailla hitustakaan kunnioittavaa hienotunteisuutta.

Mirada sen sijaan tarkkaili enemmän tytärtään, kuin valkoturkkista wannabe-lahkolaista. Oli käynyt tuuri, että nuorukainen oli saanut kohdata näin helposti käännytettävän tapauksen näinkin varhain; kuulostaisi erittäin hienolta kertoa Tartarokselle seuraavalla tapaamiskerralla, kuinka heidän tyttärensä oli alle vuoden iässä saanut houkuteltua vahvistusta heidän riveihinsä. Siinä näyttäisivät niin emo kuin pentukin varsin hyviltä.
Lilithin alkaessa kuulostaa varsin kärsimättömältä kääntyi Mirada kuitenkin tämän puoleen, hymyillen tälle lähes rauhoittavasti. Vaikutelmaa tosin rikkoi hänen kasvojaan halkova arpikokoelma, joka sai taistelukoiran näyttämään alati hivenen äkämystyneeltä.
"Vieelä hieman kärsivälisyytä, mikäli san pyyte", saneli punaturkki, jonka jälkeen käänsi taas katseensa tytärtään kohden.
"Rhiél qe Hjéresat", kehotti koira tytärtään valistamaan Lilithiä Hjéresatista, Lahkon puhdistajista, Tartaroksen kapinallisjoukosta. Samalla sanat olivat myös vakuutus valkoturkille: Herran läsnäolo ei ollut pelkkää hölynpölyä, vaan ainakin kielensä oli täyttä totta.

Zésira nyökäytti päätään Miradalle ja nuolaisi ohimennen huuliaan. Niin, Hjéresatista olisi erittäin tärkeää kertoa, se oli ehkä kaikkein oleellisinta heidän kannaltaan. Pelkkä lahkolaisuus ei riittänyt, vaan toisesta olisi tultava uskollinen myös Tartarokselle.
"On vielä jotakin, mikä sinun on tiedettävä. Tällä saarella, Andriaanalla, on Lahkon sisässä kaksi... Ryhmittymää", aloitti nuorikko joutuen hetken tapailemaan yleiskielistä sanaa. Lahkokielen puhuminen olisi käynyt häneltä paljon helpommin, se oli hänen äidinkielensä. Mutta minkäs teit, ei toinen olisi siitä ymmärtänyt sanaakaan.
"Golube-niminen albiino on perinyt Lahkon vanhan linjan johdon, mutta hän ei ole hoitanut asioita hyvin. Herra on häneen tyytymätön, Hän haluaa Goluben pois vallasta. Siksi Tartaros, minun isäni, on perustanut Hjéresatiksi kutsutun ryhmän, johon huolitaan vain parhaita ja uskollisimpia lahkolaisia. Me tulemme vielä nostamaan Lahkon kaiken muun yläpuolelle, ja jos sinä, Lilith, liityt mukaamme, pääset sinne meidän kanssamme", kertoili mustaraidallinen varsin houkuttelevasti, "ja me tulemme saamaan valtaa enemmän, kuin kukaan on osannut kuvitellakaan."

Antaen pinkkiharjaksisen sulatella kuulemaansa pienen hetken ajan käänsi Zésira lopultakin katseensa pois toisen silmistä, vilkaisten nopeasti äitiään. Mirada nyökkäsi jälkeläiselleen hyväksyvästi; tämä oli puhunut hyvin.
"Vielä joudumme toimimaan salassa, mutta pian joukkomme on kasvanut tarpeeksi suureksi ja voimme toimia Herran tahdon mukaisesti. Sitä ennen on meidän kuitenkin oltava paljastamatta itseämme Goluben väelle", jatkoi nuorikko vakavana. Hitaasti hän otti askeleen kohti Lilithiä, kääntäen katseensakin takaisin toisen kasvoihin.
"Tiedän, että tahdot olla kanssamme kokemassa pian koittavaa voittomme hetkeä. Sinun on vain vannottava uskollisuuttasi Herralle, sekä Tartarokselle. Se ei ole vaikeaa. Lausut koko sydämestäsi sanat: Hu aredil ni hioren, Genova." Vaikka Mirada oli aikanaan liittynyt Lahkoon eri sanojen kautta, oli hän opettanut tyttärilleen kyseisen fraasin sen yksinkertaisuuden ja yleisyyden tähden. Se taipui helpommin lahkokieltä tuntemattoman suuhun, kuin taistelijan lausumat monimutkaiset sanat.

Re: Welcome to the dark side
Post by chiazza on Jan 3, 2009, 23:55

Lilith muljautti jälleen silmiään. Kärsivällisyyttä. Eikö hän ollut osoittanut sitä jo ihan tarpeeksi? Mikseivät mokomat voineet kertoa tarpeellisen sitten, kun homma olisi hoidettu? Lilith ei voinut pidättää syvää huokausta, joka kieli hänen turhautumisestaan enemmän kuin taitavasti. Mikäli korvat eivät olisi havainneet Miradan puhetta, joka ei muistuttanut vähääkään Lilithin omaa, olisi silmiinkin varmaan ilmestynyt jokin muu kuin innostuksen tuike. Samassa valkoturkki olikin jälleen valpas ja seurasi silmiään muljauttelematta kaksikkoa.
'Yhteinen kieli', ajatus pälkähti hukan mieleen.
Kuten Zésira oli sanonut. Kenties tämä seikka tosiaan oli totta, ellei kaksikko ollut keksinyt tämän vain yksi typerä jekku mielessään. Vaikka sinänsä, jos kyseessä oli typerä jekku, miten nuorempi olisi ymmärtänyt mitä Mirada tarkoitti - ellei heillä sitten ollut jotain telepaattisia kykyjä. Kuitenkin, Zésira näytti tajuavan mitä toinen tarkoitti ja ryhtyikin kertomaan jotain muuta, kenties hyvinkin tarpeellista. Ja tällä kertaa Lilith ei osoittanut minkäänlaisia turhautumisen merkkejä.

Sanan ryhmittymän kohdalla Lilith kohotti kulmiaan hieman ymmällään. Miksi ihmeessä tämä voimakas joukko oli hajaantunut kahteen osaan? Lilith oli juuri avaamassa suutaan, kun saikin jo vastauksen kysymykseen. Kasvoille kohosi pieni, tyytyväinen virne. Jostain syystä hän li hyvillään, kun kuuli jonkun olevan kehno johtajan tapainen. Mutta silloin Zésira sanoi ne ratkaisevat sanat, kenties vahingossa tai tarkoituksella, sillä ei kuitenkaan ollut väliä. Vallan takiahan hän kuitenkin lahkoon halusi. Kenties jonkun mielestä syy oli typerä, mutta pisamanaamalle se oli kaikkea muuta.
"Valtaako?" esitti narttu kuitenkin vielä kysymyksen, ehkä vain varmistaakseen että oli kuullut oikein.
Hymy leveni hänen kasvoillaan. Koiraeläimen kuulo oli tarkka, se kuuli harvoin väärin. Ehkäpä kysymys oli vain esitetty ilmoille, jotta Lilith saisi hetken enemmän maistella tuota sanaa mielessään.
"Teen mielelläni kaiken, jotta tuo johto siirtyy oikeille henkilöille", hän totesi.
Hymy kenties muuttui ystävällisemmäksi, olihan hän kuitenkin tavallaan tarjonnut apuaan tuossa kaikessa.

Hetken aikaa Lilith jaksoi vielä kuunnella toisen puhetta. Kunnes uusi kysymys putkahti hänen mieleensä. Salassa.
"Kuinka voi tunnistaa sen toisen puolen?" hän esitti kysymyksensä nopeasti ennen kuin Zésira ehtisi jatkaa.
Mitä jos Lilith möläyttäisi vahingossa kaiken tuolle... vastapuolelle? Häntä ei varmaan enää katsottaisi kovin hyvällä.

Nyt se tuli. Kuinka helppoa se olikaan. Täytyisi vain ensin sanoa jotain. Siinäkö se tosiaan olisi? Juttu tuntui liiankin helpolta.
"Haluaisin kuitenkin ensin vastauksen", pisamanaama totesi jopa yllättäen itsensä.
Hetki sitten hän oli hoppuillut jopa liikaa.

Re: Welcome to the dark side
Post by hitodama on Jan 4, 2009, 15:25

Vaikka Mirada panikin merkille Lilithin ärtyneen silmien muljauttelun, ei taistelija näyttänyt huomioivan moista millään tavoin. Kaikkien omaksi eduksi olisi parasta, että valkoturkkinen nyt vain kuuntelisi jokaisen jaetun tiedonmurusen parhaan kykynsä mukaan; sillä jos toinen myöhemmin tuntisi tulleensa huijatuksi mukaan ja alkaisi siitä syystä niskuroimaan, menettäisi Hjéresat kelpo jäsenen ja Lilith henkensä. Tartaros ei katsellut joukoissaan sellaisia, joista ei tulisi olemaan hänelle joskus mahdollista hyötyä.
Kaikeksi onneksi pari lahkokielistä sanaa tekivät kuitenkin tehtävänsä, saaden pinkkitukkaisen huomion vedettyä tehokkaasti puoleensa. Mielessään kehui Mirada omaa oveluuttaan, kun jätti jälleen asioiden selittämisen tyttärensä ongelmaksi.

Zésirakin huomasi äitinsä sanojen vaikutuksen Lilithiin, mutta ei jäänyt pohtimaan oliko taistelija lausunut ne juuri kyseinen tarkoitus mielessään. Sen sijaan jatkoi nuorikko toisen kysymiin kysymyksiin vastaamista, tehden sen rauhallisesti ja varmasti kuin ammattilainen konsanaan. Se mikä naaraan kohdalla käytöstavoissa menetettiin, saatiin kaiketi muun puheen vakuuttavuudessa takaisin.
"Valtaa, paljon valtaa", myönsi mustaharjaksinen päätään nyökäyttäen, "ennemmin tai myöhemmin tulemme Herran avulla saamaan koko tämän saaren haltuumme." Kyseinen tavoite Lahkolla oli ollut jo Misery Mustan vallan päivistä lähtien, mutta nuorukainen uskoi sen varmasti vielä jonakin päivänä toteutuvan. Se olisi vain ajan kysymys.

Lilithin lupaillessa apuaan oikean johtajan valtaannostamiseksi nousi ensimmäistä kertaa koko tapaamisen aikana pieni, ohut hymy Zésiran huulille. Sanoillaan toinen oli luvannut heidän puolelleen liittyvänsä, eikä nuorikolla ollut aikomustakaan antaa mahdollisuutta moisen lupauksen perumiseksi.
"Niin teemme mekin", ruskeatukkinen vakuutti, hymyn ja kolkon äänen saadessa sanat kuulostamaan jopa hivenen pahaenteisiltä.
Lilithin jatkaessa keskustelua vastapuolen tunnistamiseen liittyvistä asioista, kiersi Zésiran katse hitaasti äitiinsä ja pian taas takaisin Lilithiin.
"Ei sitä ulos päin ole mahdollista nähdä mitenkään. On vain pysyteltävä valppaana, oltava toista tarkkaavaisempi ja ovelampi. Kysyttävä oikeita kysymyksiä. En usko, että sellainen tuottaa sinulle mitään ongelmia", totesi Zés mairittelevasti, mutta äänensä yhä värittömänä pitäen.
"Lisäksi Hjéresat pitää joskus kokouksia, jossa voi nähdä ketä muita ryhmässämme on. Joukkoomme kuuluu muun muassa Miseryn itsensä poika Koeth sekä yksi Ederan upseereista." Itse ei nuorikko ollut kyseisiä henkilöitä koskaan tavannut, kunhan kuullut juttuja vanhemmiltaan.

Saatuaan mielestään kaiken tarpeellisen kerrotuksi vaikeni Zésira hetkeksi, antaen Lilithin sulatella kuulemaansa. Turhan kauan tässä oli kuitenkin tarpeetonta seisoskella, joten päätään kallistaen palasi nuorikko liittymisasioihin.
"Herra kyllä ohjaa sinua valasi jälkeen, kertoo mitä sinun tulee tehdä. Opit kielenkin ihan itsestään. Joten oletko nyt valmis?" uteli mustaraitainen kärsivällisellä äänellä, joskin sisimmässään alkaen jo hieman kyllästyä selostajana toimimiseen.
"Vannon palvelevani sinua, Herra; Hu aredil ni hioren, Genova." Vannon palvelevani sinua ikuisesti olisi ollut oikeampi muoto, mutta moisilla sanoilla pelottelu oli nuorikon mielestä täysin turhaa ja asiatonta.

Re: Welcome to the dark side
Post by chiazza on Jan 12, 2009, 16:23

Mikään ei Lilithille tuottaisi vaikeuksia. Kuten Zésira totesikin. Kyllä hukka keinot keksisi pimittäessään salaisuutta toisilta. Ei, se ei ollut mikään ongelma. Tarvittiin van hiukan hyviä näyttelijän lahjojan ja sairasta mieltä, ja niitä pisamanaamalla oli enemmän kuin normaali eläimellä yleensä. Sellaisista lahjoista sietikin olla ylpeä.

Vaan seuraavan kysymyksen jälkeen kuului hukasta pieni hymähdys.
"Johan tässä on oltu valmis jo hetken aikaa", se murahti hieman närkästyneenä.
Eipä siinä kuitenkaan mitään, itsehän hän oli jumittanut tuon valan kanssa jo kotvan. Niinpä susi kuunteli uudestaan nuo toisen lausumat sanat, veti syvään henkeä ja avasi suunsa. Ennen kuin hän lausui mitään, korviin kantautui jostain linnun laulu.
"Hu aredil ni hioren, Genova."
Siinä ne tulivat. Sanoista päästyä ei paluuta entiseen enää tullut. Lintu oli lakannut sirkuttamasta, oliko koko muukin luonto muuttunut sen parin sekunnin aikana, joka lausahduksessa oli kulunut?
"No, kuulunko minä nyt teidän joukkoon?", pinkkitukka kysyi hieman ääni värähtäen.
Hän ei tiennyt pitikö valan vannomisen jälkiseurauksiin kuulua jokin outo tunne. Eikä hän myöskään tiennyt, oliko tuo tunne, että joku hiipi hänen selkänsä takana ja yritti säikäyttää, vain jokin harhaluulo vai tosiasia. Ja kun hän käännähti pikaisesti katsomaan selkänsä yli, ei tuolla näkynyt kuin pari puuta ja pensas. Niin, ehkä se todella oli vain harhaluulo. Muuta ei ainakaan tuntunut ilmentyvän hänen pääkopassaan. Ehkä se tulisi sitten ajan myötä, ehkä hänen pitäisi ensin vain oppia ottamaan viestit vastaan tuolta Herralta, tai miten nyt vain.

Re: Welcome to the dark side
Post by hitodama on Jan 13, 2009, 23:11

Vaiti, mutta sisäisesti äärimmäisen innokkaana tarkkaili Zésira, kuinka Lilith tuon sitovan valan lausui ilmoille. Se oli sitten siinä, paluuta entiseen ei enää ollut; Zésira oli suorittanut ensimmäisen käännyttämisensä. Nuorikko ei oikein tiennyt kuinka ylpeä hänen olisi ollut asiasta luvallista olla, mutta hänen käsityksensä mukaan ei käännyttäminen kuitenkaan mitään ihan jokapäiväistä puuhaa ollut. Joten juhlallinen tilanne oli kyseessä itse kullekin.
"Kyllä. Kuulut nyt Lahkoon ja Hjéresatiin", myönsi naaras astetta vähemmän kireäksi käyneellä äänellään.
"Raiouren" <<"Tervetuloa.">>, ruskeaturkkinen toivotti päätään pienesti nyökäyttäen. Vaikka kielen puhumaan opettelu veisikin aikansa, ymmärtäisi valkoturkkinen kyllä jo nyt lausahduksen sisällön ainakin suurpiirteisesti. Se oli Herran voima se.

Miradakin tarkkaili tilannetta erittäin tyytyväisenä, todeten mielessään tyttärensä suoriutuneen hyvin. Näin ollen saattoi taistelija päästää nuorikon nyt takaisin tarkkailijan paikalle, punaturkin astuessa itse jälleen esiin.
"Hieenoa, hieenoa", saneli naaras suu yhä hymyyn kääntyneenä.
"Teiit oikean valinan, Lilith. Äläkä toki huoolehdi, et tule muutuman toiseksi yhdesä yösä." Mirada oli huomannut toisen epäluuloisen katsahduksen taakseen ja naaras muisti kyllä hyvin, miten oli itsekin alkanut etsiä merkkejä Herrasta sillä samaisella hetkellä, kun Lahkoon oli liittynyt.
"Herra otta sinen yhteytä aikanan, sanoisinko, etä tässä muutaman viikon sisälä. Siten alkavat asiat selvitä, sen voiin luvata", naaras jatkoi. Hätäilemällä ei voisi edistää prosessia yhtään millään tavalla, vaan kaikki eteni Herran ehdoilla, Hänen tahtonsa mukaisesti.

Hetken katseli Mirada vielä Lilithiä hivenen arvioivan näköisenä, ennen kuin kääntyi kohti Zésiraa. Vaikutti siltä, että heidän tehtävänsä täällä oli nyt täytetty. Kaiken lisäksi arpikasvo oli jo saanut levätä kyllikseen ja tyttärensä voisi kyllä jatkaa ruoskaharjoituksiaan muualla, joten lienisi hyvä aika jatkaa matkaa.
"Olein varma, etä tulet vieelä oleman Herrale ylpeydeksi", totesi punainen vielä Lilithille, ennen kuin astui muutaman askeleen kauemmas, ollen selvästi lähtöaikeissa. Varma tosin ei taistelija ollut toisen suhteen yhtään mistään, mutta eipä sellaisen kuvitelman antaminen ollut mitenkään pahitteeksi.
"Tapame varmasti taas, Lilith. Hyväisti siihen saaka", Mirada totesi, ennen kun kääntyi ympäri ja lähti astelemaan lehtimetsän uumeniin. Tämähän oli ollut mainio päivä.

Zésiran huomatessa äitinsä tekevän lähtöä noukki nuorikko nopeasti ruoskansa takaisin hampaisiinsa. Aseestaan ei tahtonut mustaharjaksinen luopua mistään hinnasta, sen ollessa hänelle kaikin tavoin tärkeä kapistus. Hän oli huomattavasti varteenotettavampi taistelija sen kanssa kuin sitä ilman, ja olipa hän tainnut mokomaan keppiin jo aavistuksen kiintyäkin.
Vielä vilkaisten kohti Lilithiä lähti naaras nopeasti askeltamaan Miradan perään. Hän ei tiennyt mihin he olivat matkalla, ja tuskin sillä oli väliäkään. Herra kyllä pitäisi huolen oikeasta reitistä.

// Jeees, se oli nyt sitten siinä. n__n Kiitos oivasta pelistä!
Ilmoita vielä Lilith Hjéresatin listoille >>tässä töpössä. Yhteispeliin ei pinkkitukka ehtinyt, mutta ehkä sitten joku toinen kerta. =) //

Re: Welcome to the dark side
Post by chiazza on Jan 20, 2009, 17:17

Lilithiä puistatti hieman. Nyt hän siis tosiaan oli lahkossa ja Hjéresatissa. Hölmöintä taisi tilanteessa olla, että hän oli ymmärtävinään tuota outoa kieltä, mitä Mirada oli hetki sitten puhunut.

"Toivon todella, että tämä oli sitä", narttu puhahti toiselle, "oikea valinta."
Ja innolla hän jäisi odottamaan sitä muutosta. Sydämessään hän toivoa, ettei tulisi paljoa muuttumaan. Pieni vaikutusvalta ei tekisi ollenkaan pahaa sen sijaan.

Hän nyökkäsi kaksikolla, jotka tekivät lähtöään.
"Toivottavasti", se totesi.
Mielellään hän tapaisi kaksikon uudestaankin. Muttei ehkä ihan vielä. Ehkä hän tarvitsi nyt ihan hetkeksi normaalia seuraa, ei mitään mikä liittyisi Herraan. Tai mielellään hän olisi yksin, tuntuisi kaikessa rauhassa uuteen kumppaniinsa.
"Nähdään."
Hukan sanat kuulivat kenties vain puskat ja puut, sillä kaksikkoa ei enää näkynyt.

Sen kummemmin paikallaan seisten, päätti hukkakin lähteä. Peuran ruho saattaisi tuoda epätoivottuja henkilöitä paikalle milloin vain.

[[Kiitokset myöskin. : )]]