Trezésira Diora - RPGs

Djala » Lehtimetsä » Ei mitään mukavuuksia

Ei mitään mukavuuksia
Post by tsukii on Jan 16, 2009, 16:26

#hitodama.#

Ruohoniityltä päin tullut koirasusi oli saapunut valoisaan, mukavantuntuiseen lehtimetsään. Kesäinen tunnelma sai Alteirin onnellisuuden pysymään korkealla tasolla. Juuri tavanneen naaraan avustuksella ruskeaturkkinen uros olikin juuri niin onnellinen, kuten myös hieman likainenkin. Melko lähellä koirasusi oman lauman alueitaan oli, sillä ilma oli todella lämmin, ja melko aurinkoinenkin. Välillä aurinko painui pilvien taakse, mutta eteensä lehtimetsässä näki täydellisesti. Alteir haisteli ilmaa oikein tunteella, ja huokaisi sitten tyytyväisenä. Jotkin lehdet kahisivat toisiansa vasten, ja sitä kummaa kahinaa uros kuunteli korvat höröllä, pää mielenkiinnosta täyttyneenä. Tummanruskeat korvat olivat ensiksi ylpeästi pystyssä, mutta suorastaan tipahtivat uroon niskaan kiinni, kahinaäänen ollessa edellistä voimakkaampaa. Säikky susi väänsi häntänsä takakoipiensa väliin, ja näytti hyvin pelokkaalta. Koirasusi nielaisi äänekkäästi, ja nousi sitten rohkeasti pystyyn, katsellen ympärilleen hämmentyneenä. Alteir luuli, että paikalle oli tullut joku suurikokoinen susi, vaikkakin lehdet tekivät tepposiaan. Koirasusi irvisti itsekseen, ja jatkoi matkaansa syvemmälle metsään, jossa lehtipuut pitivät valoisuutta yllä. Mukava iltapäivä oli tuloillaan, ja sellaisista tämä uros pitikin.

Vähän aikaa eteenpäin kuljettuaan Alteir yhtäkkiä kellahti maahan, vähän kuin kissa joka kellii lämpimänä kesäpäivänä maassa. Alteir pyörähti ensin oikealle kyljelle, sitten vasemmalle, ja lopuksi loikkasi pystyyn häntäänsä heilautellen, täysin harmittomana uroksena. Alteirin leijuessa omissa ajatuksissaan, tuon vierestä pomppi ohitse pari jänistä. Alteirin ei tarvitsisi nyt metsästää, koirasusi tiesi sen kyllä itsekin. Vastahan hän oli syönyt linnunpuolikkaan, ja urheasti maistanut sydäntäkin. Ei ollut sydän mikään makuelämyskään, pikemminkin maailman huonon ruoka mitä Alteir on koskaan syönyt. Koirasuden palatessa nykyhetkeen jänikset olivat pomppineet jo kauas, eikä uros viitsinytkään lähteä niiden perään. Sen sijaan Alteir virutti jokaista raajaansa hitaasti ja tehokkaasti, ja sitten lysähti istumaan lehtipuiden suojiin. Rauhallinen koirasusi ei osannutkaan arvuutella, mitä lähiaikoina tulisikaan tapahtumaan.

Re: Ei mitään mukavuuksia
Post by hitodama on Jan 17, 2009, 0:30

Ehkäpä Alteirin kuulemat äänet aiheutuivat vain toisiaan vasten hankaavista lehdistä, tai ehkä toinen todella kuuli tai vähintäänkin aisti jonkin huomattavasti hentoja lehtisiä suurikokoisemman olennon läsnäolon. Itse asiassa kahden olennon, mikäli tarkkoja ollaan.
Valoisan lehtimetsän alueille oli saapunut kaksi muutakin koiransukuista, punaturkkinen Sanguinaria Mirada sekä tyttärensä Trezésira Diora. Ensinmainittu kulki varmoin askelin nuorempansa edellä, päänsä keikkuessa ylväästi korkeuksissaan ja teräväkärkisten korviensa kuulostellessa tarkasti ympäristöä. Taempana kulkeva mustaharjaksinen naaras kantoi aseenaan käyttämäänsä ruoskaa tiiviisti hampaissaan ja vilkuili jäisillä silmillä totisena ympärilleen. Vaikka äitinsä liikkui paikassa kuin paikassa kuin alueen johtaja konsanaan, ei tämän itsevarmuus luonut juurikaan turvaa nuorikon mieleen. Pikemminkin toisen näennäisen huoleton käynti tuntui mustaraitaista hermostuttavan, ja saamaan katseensa porautumaan entistäkin tehokkaammin metsän pienimpiinkin yksityiskohtiin.

Pian Miradan käynti kuitenkin hidastui, naaraan pysähtyessä lopulta jopa paikoilleen. Zésiran katse kääntyi kysyvänä kohti arpikasvoa, mutta suuntautui nopeasti äitinsä eteen. Parinkymmenen metrin päässä heistä näytti istuvan joku sievästi puun varjossa. Nuorikon leuat puristuivat yhäkin tiukemmin aseensa puisen varren ympärille, siinä missä vino hymy nousi Miradan valkoisille suupielille. Päivällehän näyttäisi tulevan jotakin tekemistä.
"Buenos tardes, hombre", huudahti punaturkki jatkaessaan ripeästi askellusta kohti vierasta. Zés huokaisi ärtyneesti äitinsä espanjankielisen puheen tuntuessa riipivän hänen hermojaan kappaleiksi, naaraan kuitenkin lähtiessä valittamatta emoaan seuraamaan.
"Auuringoltako piiloisa lieenet, hm?" Mirada tiedusteli päästyään lähemmäs urosta. Zésira sen sijaan pysytteli vaiti, tarkkaillen ruskeaturkkista ilmestystä taistelukoiran varjosta.

Re: Ei mitään mukavuuksia
Post by tsukii on Jan 17, 2009, 12:43

#Jos vaikka tämän pelin aikana oppisin kirjoittamaan Miradan nimen oikein. : D#

Hetken verran vielä rauhaa saadessaan paikalle ilmestyi jopa kaksi koiraeläintä. Ensimmäiseksi näkökenttään astui punasävyinen naaras, ja hieman kauempana taas vähän tummansävyinen koirasusinaaras. Mielenkiintoisilta näyttivät molemmat, mutta myöskin hieman pelottavilta. Varsinkin ensimmäinen naaras, Sanguinaria Mirada, joka alkoikin puhumaan saman tien. Alteir kohotti kulmiansa kysyvästi, sillä ei tajunnut ollenkaan mitä naaras oikein hänelle yritti sanoa. Koirasusi nielaisi ja astui esiin varjoisammasta oleskelupaikastaan.
"H-hei vaan teillekin."
Vastasi uros epävarmasti, tutulla ja turvallisella suomenkielellä. Ensin Alteir vilkaisi vielä punasävyistä naarasta, sitten tutkaili tarkemmin Trezésira Dioraa, joka ei ainakaan toistaiseksi saanut sanaakaan kuonostaan. Miradan kysyessä vielä kysymyksensä erikoisemmalla puhetyylillä Alteir uskalsi jopa mennä vielä hieman lähemmäksi, mutta piti turvaväliä.
"Ehkä, ehkä en."
Koirasusi sanoi hämmentyneenä. Kylläpä punaturkkinen puhui oudosti, vokaalit tahtoivat venyä lähes joka sanassa. Alteir kuitenkin ymmärsi, mitä Mirada oikein tarkoitti.

Vihdoin saattaisi olla aika kysyä naaraiden nimet tietoon, mutta ei ollut Alteir aivan tietoinen itsekään, uskaltaisiko hän sanoa tällä hetkellä juurikaan mitään. Koirasusi rohkaisi kuitenkin mielensä ja itsensäkin.
"Kukahan sinä mahdat olla?"
Uros kohdisti kysymyksensä Sanguinaria Miradalle, ja jäi odottelemaan vastausta rauhallisena. Nyt ei välttämättä kannattaisi äkkiliikkeitä suinkaan tehdä, koska silloin saattoi tapahtua jotakin epämukavaa. Mirada näyttikin Alteirin silmissä vielä vahvemmalta kuin naaras oikeasti oli, ja siksi punaturkkinen hieman pelottikin. Mitään sanomatta uros heilautti susimaista häntäänsä, virnistäen veikeästi.

#Muokkailin muuten Alteirin sivua, voit käydä kurkkimassa että mihin kohtaan arvet tulisivat. Päivittelinkin jo hyvissä ajoin.#

Re: Ei mitään mukavuuksia
Post by hitodama on Jan 19, 2009, 14:06

// Toivotaan. ; )
Ja katsastinkin jo sen sivun. Hyödyksi tulee varmasti tieto tuo. //

Arvioivasti katseli Mirada seisomaan noussutta urosta, antoi jääsilmiensä tutkia toisen olemusta pienimpiä yksityiskohtia myöten. Vieras oli niin tavallisen näköinen, kuin koirasusi tällä saarella vain saattoi olla, suorastaan stereotypinen otus ruskeavalkoisine turkkeineen. Eipä toinen liiaksi miltään taistelijaltakaan vaikuttanut, mikä sai vinon hymyn entisestään nousemaan punaturkin huulilla. Naaras ei ollut saanut pitää kunnolla hauskaa pitkiin aikoihin, mutta paikalla oleva muukalainen näytti tarjoavan oivan mahdollisuuden moiseen. Alteirin epäonneksi entisen taistelukoiran huvituksen tosin eivät olleet aina järin terveellistä sorttia.
"Hmm, huonoisti ovat asiasi, mikäli eit itse tieedä mitä olet piilosa ja mitä eit", arpikasvo totesi varsin huvittuneena toisen välttelevää vastausta kohtaan. Sellaiset arkajalat, kuin miltä uros tällä hetkellä naaraan silmissä vaikutti, eivät saaneet Miradalta osakseen mitään muuta, kuin aimo annoksen tarkasti annosteltua ivaa ja halveksuntaa.

Miradan tavoin tutkaili Zésirakin vierasta katseellaan, tullen siihen tulokseen, ettei toinen luultavasti olisi kovin hirmuinen vastus, mikäli jostakin syystä tappelemaan pitäisi tätä vastaan ryhtyä. Siinä missä moni nuori neiti olisi voinut tutkailla tapaamaansa urosta hyvinkin erilaisin silmin, näki mustaharjaksinen toisen vain mahdollisena vastustajana. Sen siitä sai, kun oli kasvanut Herran, Miradan ja Tartaroksen kovassa koulutuksessa, vailla suurempaa kosketusta "normaaliin" elämään.
Mitään ei nuorikko edelleenkään virkkanut, piteli vain ruoskaansa tiukasti leukojensa välissä ja tuijotti urosta kylmästi. Sisimmässään oli naaras kuitenkin hivenen jännittynyt, eikä suinkaan vähiten äitinsä arvaamattoman käytöksen vuoksi. Punaturkki saattoi keksiä toisen päänmenoksi mitä tahansa, eikä läheskään kaikki tyttärensä arvelema aktiviteetti ollut mitenkään turvallisuutta huokuvaa hommaa.

Uroksen tiedustellessa Miradan nimeä naaras kallisti päätään, ja hymynsä pyyhkiytyi huuliltaan yhdessä silmänräpäyksessä. Naaras mulkaisi vierasta varsin murhaavasti ja otti muutaman askeleen tätä kohden.
"Tsk, tsk, tsk", taistelija naputti kielellään, "eiikö sinele ole opetettu, etä ennen toiisen nimen tieedustelemista tulisi itse kertoa omansa?" Varsinainen etikettivirhe urokselta, toden totta.

Re: Ei mitään mukavuuksia
Post by tsukii on Jan 22, 2009, 16:21

Ei osannut Mirada näyttää varmaan yhtään häijymmältä kuin sillä hetkellä, kun nostatti hymyään entisestään. Uros painoi kulmiansa alemmas, ilme epävarmuuden peittämänä. Naaraan puhuessakin niin erikoisesti, koirasusi oli vielä epävarmempi omasta asemastaan. Varmasti tapahtuisi jotakin epämiellyttävää, mutta parhaansa mukaan uros rohkaisi itseään.
"Voihan se niinkin olla."
Hutera ääni vastasi. Zésirakin päätti ryhtyä urosta tutkailemaan, joka tuntui varsin inhottavalta kahden naaraan häntä tuijottaessa. Heidän olisi paras pysyä kaukana, sillä tämä uros ei ollut tottunut hankaluuksiin, eikä tappeluihin. Ei muuhun kuin hyviin asioihin. Zésira näytti pitävän suussansa ruoskaa, ja siinä vaiheessa koirasusi nosti jostain syystä toisen suunpielensä korkealle. Mitään hauskaa asiassa ei oikeasti ollut, mutta piti yrittää olla esittämättä pelkuria. Uroon oikea luonne tulisi kuitenkin näkymään tapaamisen yhteydessä, se on varmaa.
Punaturkkinen Mirada lopetti oitis kylmän hymyilynsä, ja lähestyi urosta parilla askeleella. Naaraan kysellessä joistakin opetuksista, tummat korvat painuivat niskaa kohden. Eipä ollut urokselle sellaisia opetettu, ei.
Vuorostaan pelokas uros naksautti kieltänsä, ja katsoi tiukasti kaksikkoa, vakaa ilme kuonollansa. Koirasusi tuhahti.
"No hyvä on sitten", hän aloitti, "Olen Alteir. Jokohan rouva voisi vihdoin nimensä kertoa?"
Ulkoisesti sillä hetkellä Alteir saattoi näyttää vahvaluonteiselta, mutta sisäisesti hän oli silkkaa puuroa. Häntä pelotti, että Mirada suuttuisi niin pahasti että tappaisi uroksen, kun rouvaksi ruskeaturkki hänet nimitti. Naaras kun kuitenkin toinen oli, ja luultavasti ruoskalla aseistettu narttu oli tämän pentu. Ei mitään tietoa.

Pieneen hetkeen ei ainakaan vastausta alkanut kuulumaan. Uroon kurkusta kantautui hetken ajan matalaa murinaa, jonka sävy oli välillä matalaa ja hiljaisempaa, välillä taas hieman korkeampaa ja kuuluvampaa. Alteir kuulosti hieman moottorilta, joka äänteli ties miten oudosti. Uros oli jo pitkän ajan katsonut punaturkkista Sanguinaria Miradaa, joten nyt oli aika tutkia hieman tarkemmin tätä toista, Trezésita Dioraa. Kummankaan nimeä ei koirasusi kuitenkaan edelleenkään tiennyt, eikä hän ollut varma saisiko koskaan tietääkään. Sydän hakkasi Alteirin rinnassa joka kerta entistäkin kovempaa, ruoskan ilmestyessä näkökenttään. Voi kauhistus jos hän siitäkin iskun saisi! Apua. Uros osasi vain toivoa, etteivät naaraat päälle kävisivät. Varsinkaan Mirada, kun niin vahvarakenteinen naaras osasi olla.

Re: Ei mitään mukavuuksia
Post by hitodama on Jan 25, 2009, 13:56

Mirada kuunteli korvat tarkkaavaisesti pystyssä vieraan sanoja, pani merkille niiden vivahteet ja äänenpainon muutokset. Lopulta punaturkki kuitenkin naurahti kylmällä ja kolkolla äänellään, joka tuntui suorastaan hohkaavan tietoa siitä, kuinka paljon urosta ylempiarvoiseksi naaras itsensä tunsi.
"Välteilevät vastauuksesi huvitavat mineä. Ilmeiisesti olet vieelä avutomampi tapaus, kuine mitä olisin edes uskoinut", taistelija totesi maireasti.

Uroksen kääntäessä katseensa kohti Zésiraa tuijotti kyseinen naaras pätkääkään epäröimättä takaisin. Vaikka olikin vierasta huomattavasti nuorempi ja ruumiiltaan hintelämpi, ei nuorikko tuntenut toisesta olevan hänelle uhkaa millään tasolla. Sen sijaan uroksen kohotettu suupieli sai kylmäsieluisen naaraan silmät kaventumaan viirulle.
"Mikä on noin hauskaa?" ruskeaturkkinen kysyi, avaten suunsa ensimmäistä kertaa koko tapaamisen aikana. Äänensä oli suorastaan jäinen, täysin vailla emonsa värikästä puhetyyliä, ja vaikka hampaansa pitelivät yhä ruoskan puista vartta otteessaan, olivat sanansa suhteellisen selkeitä. Vaikkei mustaharjaksisen ulkoinen olemus juuri silmiä enempää muuttunutkaan, alkoi uroksen tyhjälle virnuilu häntä nopeasti ärsyttää.

Hetkeksi kääntyi Miradan katse kohti Zésiraa tämän viimein puhuessa, arpikasvon hymähtäessä tyttärelleen hyväksyvästi. Nopeasti naaras palasi kuitenkin nyt Alteiriksi itsensä esitelleen muukalaisen puoleen, punaturkin alkaessa hitain askelin kulkea toisen ympäri.
"Alteiir, Alteiir... Lyhyit ja mitän tarkoiitamaton nimi, sopi hyvin tuoolaisele yksinkertaiisele olenoile", taistelija maisteli toisen nimeä.
"Ja mine, minein nimeni on Sanguinaria Mirada", naaras jatkoi, etenkin espanjankielisen nimensä kauniisti ääntäen, "van eithän sine sen merkityistä ymmärä. Ja kuiinka voisitkan, tuoolainen mitän elämäsän näkemätön ja kokematon, sekarotuiinen rakki." Vaikkei Mirada toisesta nimeä enempää tiennytkään, oli hän epäilemättä jo mielipiteensä valinnut. Uros oli turha idiootti, johon sopisi hyvin purkaa viimeisten kuukausien aikana kerääntyneitä aggressioita.

Alteirin ryhtyessä murisemaan naurahti Mirada jälleen kolkosti, hänen jatkaessaan yhä toisen kiertämistä verkkaiseen tahtiin. Ihan vain itseään huvittaakseen teki taistelija kuitenkin pian nopean valehyökkäyksen urosta kohti, leukojensa haukatessa ilmaa jossakin toisen vierellä.
"Kerro minele, Alteiir, mitä minenin tulisi sinen kansasi tehdä?" punaturkkinen tiedusteli iskunsa jälkeen, kuin toisen mielipiteellä olisi ollut hänelle jotakin merkitystäkin.

Re: Ei mitään mukavuuksia
Post by tsukii on Jan 27, 2009, 16:13

Alteir odotteli Miradaa vielä hetkisen, kunnes naaras puhua pukahti hieman ilkkuvaan sävyyn. Koirasusi tuhahti, kuunnellen kuinka uskaltautui nuorempikin tapaus puhumaan. Sanat olivat suunnattoman selviä, vaikkakin raidakas piteli suussansa ruoskaa, sen puista kahvaa.
"Tarkemmin ajateltua, ei välttämättä mikään."
Uros sihahti Zésiralle, kääntäen sivusilmäkatseen kohti vahvarakenteista Miradaa. Meinasi siinäkin tapaamisessa mennä niskat poikki kun vuorotellen piti naaraita katsella. Alteir hätkähti punaturkin askeltaessa tätä kohti, pyörien tätä ympäri.
Sanguinaria Mirada sanoikin nyt varsin loukkaavasti, vaikkakin totta hän oli lähes jokaisella sanalla puhunut. Alteir oli turhankin tavallinen nimi, ja pakostikin uroon korvat painuivat luimuun Miradan lausuessa tätä mitätöntä nimeä. Puolestaan uros murahti lyhyesti, punaturkin vihdoin esitellessä itsensä.
'Sanguinaria Mirada, vihdoinkin.'
Poika nuolaisi huuliaan, vaikkei tässä tilanteessa kannattanut niinkään tehdä. Nytpä Alteiria sanottiinkin vielä sekarotuiseksi rakiksi, joka sai uroon pinnan palamaan lopullisesti. Epäilyttävän uhkaavalta naaras yhä näyttikin, Zésira taaempana ruoskaansa pidellen. Omasta mielestään Alteir ollut tehnyt mitään, minkä perusteella häntä saataisiin rankaista pahanpäiväisesti. Ei, ei todellakaan.

Kuin pallosalamana Mirada hyppäsi urosta kohti, ja säikähdyksestä koirasusiuros pomppasi ilmaan, ja laskeutui alas epävarmasti irvistäen. Ei kuule tuollaiset hyökkäykset olleet mitään mukavia, ei ollenkaan.
"Minusta sinun ei tarvitsisi tehdä mitään, mutta pelkät puheet eivät taida sinuunlaiseesi auttaa, Sanguinaria Mirada."
Nartun nimeä painostaen Alteir nosti häntänsä pystyyn, ilmoittaakseen tämän olevan valmis. Pian täällä metsässä nimittäin vähän rähistäisiin, sillä sekä Alteirilla että Miradalla taisi olla hermot hieman kireällä. Ainakin siltä hieman tuntui.
Koirasusi rohkaisi mielensä, nielaisi kuuluvasti, ja astui ehkä ratkaisevan askeleen eteenpäin. Vaikka hän uros olikin, taisi hän olla melkoisessa liemessä moisen taistelijan uhrina. Uros ei kuitenkaan aivan helpolla luovuttaisi, mutta osasi aavistaa, ettei tämä päättyisi mukavasti. Alteir tempoi itseään puolustavaiseen asentoon, paljastaen hitaasti hampaansa.
'Anna tulla vaan, en minä sinua pelkää.'

Re: Ei mitään mukavuuksia
Post by hitodama on Jan 28, 2009, 13:20

Pistävästi, silmät jäätä hohkaten Zésira tuijotti hänelle vastauksensa sähähtänyttä Alteiria. Jostakin syystä nuorikko alkoi hetki hetkeltä ymmärtää enemmän emonsa ilmiselvää halua satuttaa tuota typerää urosta. Liekö taistelukoirien ja enemmän tai vähemmän mielipuolisen suden geenien ansiota vai kenties vain naaraan oman mielen tuotosta, mutta vieraan runnominen sohjoksi tuntui hänestäkin varsin miellyttävältä ajatukselta.
Varsin yllättäen sulki ruskeaturkkinen nuorukainen kuitenkin silmänsä, näyttäen uppoutuvan johonkin syvälle sisimpäänsä varsin kiinteästi. Hän kuunteli, tunnusteli jotain, mikä ei jokaiselle eläväiselle ollut lainkaan mahdollista. Herra kuitenkin soi etenkin palvelijoikseen syntyneille alaisilleen mahdollisuuden tunnistaa kansalaisensa pelkän mielen voimin, nähdä oliko toinen lahkolainen vai ei.
Hetken tutkiskelun jälkeen avasi Zésira hitaasti jälleen silmänsä, pirullisen ja toispuoleisen hymyn noustessa hänen kuonolleen. Toisessa ei ollut merkkiäkään Herran vaikutuksesta, joten tämän kohtalolla ei ollut mitään väliä. Tosin luultavasti tämän tapaamisen päätyttyä palvelisi Alteir Lahkon Ylintä johtajaa tavalla tai toisella - elävänä tai kuolleena.

Mirada ei tyttärestään poiketen ollut kuulunut Lahkon riveihin koko ikäänsä, eikä siten ollut yhtä herkkä Herran viesteille. Hän ei kuitenkaan välittänyt moisesta, sillä jos hän tahtoisi toisen vakaumuksesta tietää, voisi hän sitä ennemmin tai myöhemmin suoraan kysyä. Tuskin uroskaan sentään hävityn ottelun päälle uskaltaisi käydä valehtelemaan; ja Miradahan ottelun tulisi varmasti voittamaan. Taistelijalla ei ollut pienintäkään epäilystä omia taitojaan kohtaan.
Alteirin puhuessa kallisti punaturkki päätään ja antoi jalkojensa seisahtua paikoilleen.
"Siinä sine voiit hyveinkin ola oiikeasa, poiika hyve", naaras lausui painokkaasti ja varsin kohtalokas sävy äänessään.

Alteirin alkaessa asettautua puolustusasentoonsa ei Mirada jäänyt toista odottamaan, vaan murahtaen kävi äkkihyökkäykseen toista kohden. Hänen kehonsa oli täynnä purkautumistaan odottavaa voimaa sekä taistelutahtoa, jonka saattoi murhanhimo veressään syntynyt eläin viimein päästää irti.
Säälimättömästi paljasti naaras koko purukalustonsa, suunnaten leukansa näennäisesti kohti uroksen kaulaa. Viimehetkellä kohottautui taistelija kuitenkin takajalkojensa varaan ja läimäisi toisen etutassunsa voimalla kohti Alteirin kasvoja. Kynnet tekisivät osuessaan pahaa jälkeä, eikä naaraalla ollut kohteenaan enempää tai vähempää, kuin uroksen silmä.

Re: Ei mitään mukavuuksia
Post by tsukii on Jan 29, 2009, 17:03

Koirasuden pysytellessä puolustavaisessa asennossa, näytti Mirada ryhtyvän lähes oitis liikkeeseen. Punaturkki kuitenkin puhui vielä omaperäisellä tyylillään jotakin, mikä ei osannut vihreäsilmäistä oikein sillä hetkellä kiinnostaa. Kiinnosti vain ja ainoastaan se, milloin lyhytkarvainen taistelijatar lähtisi hyökkäämään. Alteir ainakin luuli, että Mirada sen taistelun aloittaisi, sillä uros itse jäi sen alkuvaiheilla hieman syrjäisempään asemaan. Zésira sentään pysytteli kauempana kera ruoskansa, joka helpotti mieltä kummallisen paljon.
"L-luultavasti olenkin.."
Alteir täräytti vielä hiljaisuuden keskelle, jopa ensimmäisen kerran hieman kylmempi sävy pehmoisessa äänessään. Hieman oudolta sekin tuntui, kun ensimmäistä kertaa tämäkin uros oli niin vihainen. Yleensä kun hän oli mukavan rauhallinen.
Juuri kun oli Alteir lähdössä hyökkäämään, ampaisikin Mirada täyttä vauhtia kohti urosta. Vaistomaisesti koirasusi painautui hieman alemmas, huomatessaan punaturkin esitellessä koko komeutensa - eli hampaansa, jotka eivät niin mukavilta näyttäneetkään. Alteir osasi kuvitella itsensä roikkumassa Lahkolaisnaaraan hampaissa puolikuolleena. Uhkaavasti näytti siltä, että naaras olisikin hänen kaulaansa tarttunut, mutta viimetingassa pistikin etujalkansa kehiin, tähdäten kyntensä lähelle vasemmanpuoleista silmää. Varsin väkivaltaista porukkaa, mutta nyt olisi turhaa yrittää paeta. Alteir ei kerennyt kummemmin tekemään mitään, kun tunsi terävät kynnet aivan silmänsä vierellä. Ei sentään silmään osunut, joten yhdellä tavalla sai olo olla helpottunut. Pelotti kuitenkin, sillä niin vahvalta tuntui jo ensimmäinen isku - niin entäs muut sitten? Ja olihan ruoskaa kantava naaras sivummalla odottamassa vuoroaan.

Veri virtasi tuoreista haavoista. Valuivat poskea pitkin, tipahtivat maahan pieninä pisaroina. Ensimmäisen kerran Alteir oli antanut koiraeläimen hyökätä hänen kimppuunsa, itse täysin tekemättömänä. Pian tummakorvainen paljasti vuorostaan omat hampaansa, jotka nekin olivat tarpeeksi terävät tekemään Miradaan edes pienikokoista haavaa, mutta ties jos sitäkään. Punaturkkiseen verrattuna Alteir oli hieman pienempi, muttei kuitenkaan lähes yhtä vahva. Sen kummemmin ei verta vuotava uros mitään ajatellut, vaan pyörähti Miradan suuntaan ja ampaisi täysvauhtiseen juoksuun, yrittäen saada jonkinmoisen otteen nartun niskasta. Jotenkin uroksesta tuntui, että hänen otteensa herpaantuessa molemmat naaraat nauraisivat itsensä tikahduksiin, kunnes voisivat jatkaa pahoinpitelyä. Ei ollut kovinkaan vaikeaa uskoa, miten ihmeessä Alteir pystyikään olemaan niin huono taistelemaan. Kaikki nämä tapahtumat ovat hänen luonteensa vastaisia, melko pahastikin.

Re: Ei mitään mukavuuksia
Post by hitodama on Jan 31, 2009, 1:14

Näkemättä syytä avata suutaan turhanpäiväisiä puheita varten, pysytteli Zésira jälleen hyväksi todetulla tavallaan vaiti. Ivallinen hymykin laskeutui nopeasti nuorikon huulilta, kun Mirada lähti hyökkäykseen kohti Alteiria. Lähes henkeään pidättäen naaras seurasi emonsa toimia, ollen oikeastaan varsin innokas näkemään tämän taistelemassa. Olihan punaturkki ottanut harjoitusmielessä yhteen tyttärensä kanssa lukemattomia kertoja, mutta tositilanne oli aina asia erikseen. Siinä ei iskuja tultaisi turhia säästelemään.
Hetken intensiivisen tuijotuksen jälkeen kiskaisi Zésira kuitenkin silmänsä irti parivaljakosta ja pujotteli nopealla liikkeellä aseensa nahkaisen ruoskan pois puisen varren ympäriltä, saattaen aseen käyttövalmiuteen. Ei hän uskonut emonsa apua tarvitsevan, mutta naaras päätti kuitenkin olla valmiina kaiken varalta. Saattaisihan uros vaikkapa yllättäen päättää vaihtaa kohdettaan ja käydä nuorempansa kimppuun, mistäpä sitä ikinä tiesi.

Mirada ei kiinnittänyt mitään huomiota tyttärensä toimiin, hänen tuntuessa uppoutuneen täysin siemauksin taistelun vauhtiin. Kun kyntensä tavoittivat Alteirin kasvot ja vetivät siihen kaksi syvää viiltoa, välkähtivät naaraan silmät tavalla, jotka todistivat mitä parhaimmalla tavalla hänen nimeään; Sanguinaria Mirada, verenhimoinen katse.
Vaikkei kohteena ollut silmä näyttänytkään kärsineen vahinkoa, nostatti pelkkä uroksen veren näkeminen punaturkin taisteluraivoa entisestään. Pitkästä aikaa hän muisti miksi rakastikaan taistelemista niin syvästi, miksi oli elänyt elämänsä ylpeänä omistajalleen otteluita voittaen. Niistä päivistä oli jo aikaa, mutta taistelukoiran veri virtasi yhä sakeana viimeisen dorso hazardin suonissa. Tätä varten hän oli olemassa, tämän takia hänet oli luotu.

Alteirin lähtiessä hampaat irvessä hyökkäämään kohti vastustajaansa, jäi Mirada itsevarmana paikoilleen seisomaan. Hän ei kuitenkaan aikonut ottaa koirasuden iskua vastaan, vaikka näennäisesti siltä vaikuttikin. Viimehetkeen saakka odotti naaras paikoillaan, laskelmoiden tilannetta silmillään. Uroksen päästyä hyvin lähelle ampaisi punaturkki kaikin voimin toista päin, tarkoituksenaan kääntää uroksen vauhti tuota itseään vastaan. Jos isku toimisi kuten naaras oli suunnitellut, jyräisi vahvempi voima heikomman alleen ja vaaleanruskea koiraeläin iskeytyisi melkoisella voimalla ensin päin Miradaa ja sittemmin myös tannerta.

Re: Ei mitään mukavuuksia
Post by tsukii on Jan 31, 2009, 15:59

Vaikka yritti Alteir parhaansa, ei hänen hyökkäyksestään tullut yhtään eikä mitään, vaikkakin alussa niin uros oli luullut. Mirada oli turhankin nopea liikkeissään, ja siksi koirasusi taisi olla jopa nyt hieman alakynnessä. Itsevarmasti hän juoksi kuitenkin vielä narttua päin, tämän tehdessä kuitenkin erikoisemmantuntuisen liikkeen. Taistelija hyppäsi Alteiria päin, ja suorastaan pakotti tämän tekemään kaiken Miradan suunnitelmien mukaisesti. Pienessä hetkessä naaraan tarkoitus kävi toteen, ja ruskeavalkoinen tömähti suoraan punaturkkista päin. Törmäys sattuikin melkoisesti, varsinkin Alteirin ollessa heikompi kuin Mirada.
Oitis lähti vihreäsilmäinen tekemään pientä etäisyyttä toiseen koiraan. Hän kääntyi ympäri, jopa hieman hengästyneenä, ja tunsi itsensä hieman raukkamaiseksi. Tätä pienimuotoista taistelua oltiin käyty vasta hetki, ja uros oli jo lähes puolikuollut. Ei sille mitään voinut, kun tällaisia tekemisiä ei ihan joka päivä tehtykään. Todella harvoin. Tämäkin oli ensimmäinen kerta, kun koirasusi oli vihainen, ensimmäinne kerta kun hän yritti iskeä hampaansa toiseen koiraeläimeen. Suorastaan järjetön viha sumensi uroon ajatukset täydellisesti, vaikkakin hän oli hyvin keskittynyt tilanteeseen. Uros nielaisi ja paljasti jälleen hampaansa, tähdäten katseensa mutkattomasti Sanguinaria Miradaan.

Susimainen häntä pysyi lähes täydellisesti pystyasennossa, jonka tarkoitus oli kertoa Alteirin tämänhetkistä mielialaa. Poju hymähti, suunpielet nostattaen niin korkealle kuin vain pystyi. Sitten vihreäsilmä lähti lähestymään Miradaa vahvoin askelin, sirot jalat painautuen maastoon. Hän kohotti päätänsä osoittaakseen ylpeyttänsä, kun siihenkin oli kerrankin aihetta. Vielä hengissä, vaikka sellainen taistelija vastassa olikin. Katse ei todellakaan harhaillut sitten yhtään Zésiran suuntaan, joka oli myöskin valmistautunut tähän. Pahemmin ei lähtenyt nuorempi lähestymään, vaan pysyi kiltisti sivummalla. Varmasti olisi lähtenyt tummempikin naaras tulemaan, jos Alteir jollakin ihmeellisellä iskulla saisi Miradan heikkoon kuntoon. Se ei kuitenkaan olisi mahdollista, varsinkiin Alteirin tapaiselta ruipelolta. Unissansa ehkä, ei muuten.
Punaturkkiseen kohdistunut katse herpaantui pian, siirtyen Trezésira Dioraan. Koirasusi kääntyikin kokonaan ruoskaa kantavaa naarasta kohti, täysin ruoskaa pelkäämättä. Ainakin olisi nuoremmallakin mahdollisuus näyttä, mitä hän ruoskallansa osaisi. Ollenkaan itseään epäilemättä Alteir lähti kävelemään Zésiraa kohti, lisäten kävelyynsä vauhtia koko ajan lisää. Ei tarvitsisi harjallisen olla ulkopuolinen. Nartun saavuttaessaan koirasusi paljasti hampaansa, yrittäen iskeä ne raidalliselle kuonolle niin, että hampaat voisivat iskeytyä toisiinsa kiinni, vaikkakin Zésiran purukalusto piteli käyttövalmista ruoskaa.

Hyökkäysyritys oltiin tehty. Se osui taikka ei, Alteir lähti joka tapauksessa heti tekemänsä jälkeen takaisin Miradan luokse, kevyin juoksuaskelin. Melko kovaäänisesti murahtaen koirasusi juoksi täyttä vauhtia nartun nenän edestä, jarruttaen sitten vauhtinsa juuri ennen törmäystä puuhun. Vain nenänpää hipaisi puunrunkoa. Nopeasti vertavuotava lähti jälleen kerran juoksemaan, mutta tällä kertaa ei aikonut juosta punaturkin ohitse.
Alteir yritti parhaansa mukaan käyttää hampaitansa, kuten Zésiraankin. Uros hymyili haavojen kirvellessä pahemmin kuin äsken, muttei antanut sen häiritä, ei ollenkaan. Koirasusi pyörähti niin, että juoksi ensin kauemmas - sitten taas kääntyen naaraan suuntaan. Loikkasi sitten sivulle, kääntyen jälleen, painautuen matalemmalle, ja yrittäen iskeä hampaistonsa punaiseen takajalkaan. Vähän erikoinen oli sekin yritys, mutta tulipa kokeiltua.

Re: Ei mitään mukavuuksia
Post by hitodama on Jan 31, 2009, 17:08

// Aikamoista autohittiä mielestäni laittaa hahmo tekemään yhden viestin aikana ties mitä sillä oletuksella, että vastapuolen hahmot vain tönöttävät paikoillaan. Zésira esimerkiksi ei olisi taatusti päästänyt Alteiria vain juoksemaan puremisyrityksensä jälkeen karkuun, vaan olisi hyökännyt takaisin. Sellaista mahdollisuutta ei näemmä kuitenkaan tilanteelle jätetty; kyseessä on siis automaattinen väistö, joka on nimestään huolimatta autohittiä. Sama tapahtui Alteirin juoksennellessa Miradan edessä.
Annan asian nyt olla, mutta älä toiste tee tuollaista, mikäli sopii. Peliviestiä ei pidä yrittää venyttää tuollaisin keinoin. //

Miradan toinenkin hyökkäys näytti toimivan toivotulla tavalla, mistä naaras ei tosin ollut turhan yllättynyt. Alteir ei saanut vauhtiaan ajoissa pysähtymään, vaan tömähti kivuliaasti päin taistelukoiraa, kaatumatta kuitenkaan maahan asti. Törmäys osui toki yhtä lailla Miradaankin, mutta naaras otti sen urosta hallitummin vastaan eikä kärsinyt juurikaan vahinkoa sen ansiosta. Muutaman tasapainoa korjaavan askeleen jälkeen oli taistelija jälleen täydessä hyökkäysvalmiudessa, paholaismaisen virneen leikitellessä yhä valkoisilla suupielillään. Vaikka vastustajakin näytti kovin itsevarmalta pystyine häntineen kaikkineen, ei toisen ulkokuori tehnyt vaikutusta arpikasvoon. Ensivaikutelma se oli joka ratkaisi, ja vasta hetki sitten naaraiden saapuessa paikalle oli Alteir ollut se, joka hermostuneena änkytti kaksikolle vältteleviä vastauksiaan. Pelkuri toinen oli, muuta ei taistelija jaksanut edes harkita uskovansa.

Uroksen lähtiessä jälleen kohti Miradaa teki naaras tällä kertaa samoin. Pitkät, vahvat jalkansa kuopaisivat voimalla maata, kun taistelija päätti ottaa tiukemmat otteet käyttöön. Ennen kaksikon kohtaamista kääntyi Alteir kuitenkin uuteen suuntaan, kohti kauempana seisovaa Zésiraa. Liike tuli yllätyksenä Miradalle, joka ei kuitenkaan toisen aatokset tajuttuaankaan tehnyt mitään uroksen pysäyttämiseksi. Hän luotti siihen, ettei tyttärensä ottaisi osumaa tuollaiselta roskalta.
"Erchénd", punainen kuitenkin sylkäisi halveksuvasti toisen perään. Sana oli lahkokieltä, tarkoittaen lähinnä raukkaa tai pelkuria, mutta summittainen tarkoitus oli varmasti ymmärrettävissä pelkästä sanan lausuneesta sävystäkin, vailla tarvetta tuon oudon kielen tuntemiseen.

Zésirakaan ei voinut olla hämmästymättä havaitessaan verta vuotavan uroksen yllättäen suunnatessa häntä kohden. Sydämen jyskytys tuntui kiihtyvän entisestään, kun nuorikko levitti jalkansa tukevampaan asentoon, valmiina ottamaan uroksen vastaan. Hampaansa puristuivat tiiviisti ruoskan varren ympärille, saaden puun valittamaan vaimeasti. Se tosiseikka, ettei naaras ollut koskaan aikaisemmin joutunut taistelemaan muita kuin perheenjäseniään vastaan pyyhkiytyi ruskeaturkkisen mielestä, painuen merkityksettömänä unohduksiin.
Uroksen kurkottaessa kitansa kohti Zésiraa astui nuorikko ketterästi sivuun toisen iskun tieltä, välttäen saamasta hampaita kiinni kuonoonsa. Samassa heilautti naaras aseensa kohti toista, terävän pistimen syöksyessä vauhdilla ilman halki. Vastustaja kuitenkin näytti ehtivän pois alta ennen osumaa, eikä mustaharjaksinen voinut kuin jäädä kuono irveessä katselemaan, kuinka uros suuntasi jälleen kohti Miradaa.

Punaturkkinen naaras seurasi mielenkiinnolla nuorempien koiraeläinten yhteenottoa, josta kumpikin osapuoli näytti tosin selviävän vammoitta. Tuhahtaen pyöräytti naaras silmiään, kun vaaleaturkkinen uros säntäsi jälleen häntä itseään kohden, raitaselkäisen ollessa kuitenkin varsin kiinnostunut toisen seuraavasta hyökkäysyrityksestä. Kenties siitäkin saataisiin revittyä jotakin hupia irti.
Kylmästi naurahtaen antoikin Mirada uroksen sinkoilla päättömän kanan tavoin hänen ympärillään, jäätä huokuvien silmien pitäessä toisen kuitenkin tarkasti katseessaan. Koirasusi ei tehnyt turhan paljoa töitä pitääkseen aikomuksiaan salassa vastustajaltaan, joten tämän syöksyessä matalalta kohti Miradan jalkaa hypäytti naaras takapäänsä ilmaan, näyttäen kiitävän hetken ajan etujaloillaan temppuilevalta sirkuskoiralta. Punainen uskoi näin saavan raajansa pois toisen ulottuvista, hänen saadessa myös uuden tilaisuuden hyökätä. Uroksen lähestyessä potkaisikin taistelija jalkansa takaisin kohti maata, tarkoituksenaan iskeä toisen kuono tai pää kovalla täräyksellä vasten nurmea.

Re: Ei mitään mukavuuksia
Post by tsukii on Feb 9, 2009, 17:40

#Vakuutan, että sama ei tule toistumaan.#

Alteirin yrittäessä tarrata Miradan takajalkaan, meni hyökkäys hänellä ihan överiksi. Punaturkki hypäytti takapäänsä nimittäin ylös, ja siitä syystä kaikki meni pieleen. Uros ei ollut näissä asioissa turhan hyvä, ei edes raivon pimentäessä hänen mieltänsä. Miradan temppuilessa paikoillaan hänen aikeensa onnistuisivat takuuvarmasti, sillä Alteirin toinen etujalka osui toiseen jalkaansa, ja kaatuihan tuo saman tien maahan. Silloinhan Alteir kuitenkin meinasi kompastua omiin jalkoihinsa, etujalkansa tökätessä toisen jalan takaosaan.
Mirada yrittikin kolauttaa uroon pään nurmikkoon melkoisella vauhdilla. Molempien ajatukset menivät kuitenkin pieleen, koirasuden sittenkin kompastuessa jalkoihinsa. Alteirin ilme muuttui hetkessä itsevarmasta hyvin säikähtäneeksi, hänen kaatuessaan kohti nurmikkoa. Kuin punaturkkinen potkaisi jalkansa takaisin, se tärähti suoraan koirasuden otsaan, ja silloin hänen päässänsä hieman pimeni. Sen pahemmin ei kuitenkaan käynyt, mutta otsassa oli nätti jälki, jonka jätti jälkeensa Miradan kynsi. Uros ulvahti hieman tuskallisesti, pyörähtäen sitten selälleen ja sitä kautta pompaten jaloilleen. Hän pudisteli päätänsä korvat hieman luimussa, pysäyttäen sitten päänsä liikkeet. Alteir katsoi Miradaa ilkeästi, paljastaen hampaansa. Hän astahti kauemmas, lähtien sitten kävelyvauhtiin kohti punaturkkia. Silloin kuitenkin hän pysähtyi kuin seinään, parisataa metriä kauemmas naaraasta. Hän kääntyi oitis nuoremman naaraan suuntaan, joka oli saanut olla taaskin turhan yksin.

Koirasusi lähti juoksemaan Zésiraa kohti, jättäen Miradan kauemmas möllöttämään. Jotenkin uroosta vain tuntui siltä, että ollessaan tummemman naaraan kimpussa, lähtisi punaturkkinen tulemaan kaksikon luokse Alteiria hieman ojentamaan. Sitä uros ei ennättänyt kuitenkaan paljoakaan miettiä, kun oli saavuttanut harjallisen Zésiran.
Alteir paljasti jälleen hampaansa, pysäyttäen vauhtinsa hieman kauemmas tyttösestä. Sitten hän painautui taaksepäin, hypäten sitten ilmaan aivan naaraan vierustalle. Alteir laskeutui tavalliseen seisoma-asentoon, yrittäen sitten etujalallansa raapaista Zésiraa kaulasta. Olisi kyllä tämän naaraan vuoro saada edes pieni haava itseensä, mutta jos Mirada saapuisi paikalle, saisi siinä vaiheessa Alteir turpaansa. Hän hymähti hieman epävarmasti, miettien mitä punaturkkinen voisi hänelle tehdä.
"Olet muuten Mirada melkoinen taistelija!"
Alteir huudahti toisen suuntaan typeränkuuloisella äänensävyllä, ottaen vain yhden askeleen kauemmas Zésirasta. Nyt saisi hänkin mahdollisuuden hyökätä, ja tehdä koirasudelle jotakin pahempaa kuin pelkän ruoskapelon. Tahallansa Alteir jäikin sitä odottamaan. Vaalealle kuonolle iskeytyi jälleen ohut virnistys.

"Tee mitä teet. Vaikka näyttää ettet uskaltaisi, haluat kuitenkin."

Re: Ei mitään mukavuuksia
Post by hitodama on Feb 10, 2009, 12:27

// Hyvä, hyvä. n__n Virheitä saa kyllä tehdä, kunhan niistä ottaa opiksi. //

Mirada ei nähnyt turhan hyvin mitä takanaan tapahtui, vaan luotti arvioivansa tilanteen oikein. Jotakin erikoista kuitenkin tapahtui, kun Alteri näytti kaatuvan maahan jo ennen punaturkin potkua, mutta toimintasuunnitelmaansa ei ehtinyt naaras enää muuttamaan. Takajalkansa syöksyivät yhä vauhdilla alas, vaan muuttuneesta tilanteesta huolimatta kalahtivat lopulta vasten uroksen otsaa. Myös taistelijan tasapaino kuitenkin järkkyi, kun tassunsa osuivat toiseen varsin hallitsemattomassa kulmassa, eikä hän voinut kuin astahtaa nopeasti sivuun pysyäkseen pystyssä. Harmillisen nopeasti pääsi ruskeaturkkinen siis pois hänen otteestaan, kierähti pois ja pinkaisi näemmä kauemmas irvistelemään.
Alteirin lähtiessä tekojaan toistaen juoksemaan kohti Zésiraa, kääntyi Mirada toisesta piittaamatta tarkastelemaan takajalkojensa tilaa. Tyttärensä kyllä pärjäisi, siitä ei naaraalla ollut huolta. Myös jalkansa näyttivät lyhyen tutkimisen perusteella olevan kunnossa, mistä tyytyväisenä lähti punainen jolkottelemaan kohti kahta muuta koiraeläintä. Ei ollut järin mielekästä seisoskella tässä yksinään.

Zésira seurasi yhä taistelua varsin ärtyneenä, syvien juonteiden kohotessa kuonolleen Alteirin lähtiessä taas kerran häntä kohti. Tällä kertaa uros ei lähtisi pötkimään pakoon, jos se vain nuorikosta riippui. Hän tahtoi osoittaa, että oli varteenotettava taistelija ihan siinä missä äitinsäkin.
Parhaansa mukaan mustaraitainen koetti väistellä toisen hampaita siinä uskomuksessa, että tämä yrittäisi jälleen napata kiinni hänen kuonostaan. Toisin kuitenkin kävi, ja naaraalle yllätyksenä tullut tassunisku onnistui repäisemään pari pintanaarmua mustaharjaksisen kaulan sivulle. Kipu ei ollut suunnaton, mutta sai kuitenkin aikaiseksi adrenaliiniryöpyn nuoren taistelijan kehossa.
Alteirin sanoista välittämättä loikkasi koirasusi nopeasti askeleen kauemmas vihollisesta, ja tottunein ottein heilautti ruoskansa tätä kohden. Tarkemmin sanottuna kohti toisen etujalkoja, tarkoituksenaan saada ruoska kietoutumaan uroksen koipien ympärille. Mikäli isku onnistuisi, saisi nuorikko aseensa varresta kiskaisemalla vetäistyä toiselta jalat alta melkoisen tehokkaasti.

Pitämättä turhaan kiirettä Mirada askelsi kohti taisteluparia, nähden tyttärensä ottavan osumaa ja kuullen Alteirin huutelevan typeryyksiä ilmojen halki. Tuhahtaen nosti naaras vauhtiaan ja vilautti nopean, ivallisen hymyn valkeilla suupielillään.
"Niin olein, muta sinä Alteiir et ole", raitaturkki huudahti. Naaras tiesi kyllä oman arvonsa, eikä satunnaisen nyrkkeilysäkin mielipide sitä juuri riittänyt nostamaan.

Re: Ei mitään mukavuuksia
Post by tsukii on Feb 15, 2009, 0:44

Koirasusi seurasi sivusilmällä, kuinka Mirada asteli lähemmäs kaksikkoa, luultavasti seuraten miten hänen tyttärensä pärjäisi. Uros ei ainakaan tiennyt ollenkaan, taisteliko raidakas naaras ensimmäisen kerran elämässään, ja käyttääkö hän ruoskaansa ensimmäistä kertaa. Jos tämä olisi ensimmäinen kerta, siitä voisi olla koirasudelle hyvinkin hyötyä. Vaikka hänelle joka tapauksessa oli käynyt jo hieman pahemmin kuin punaturkkiselle taistelijalle, vaikkakin olihan Miradakin ollut hetken hieman pihalla, missä mennään.
Koirasusi onnistui kerrankin hyökkäyksessään, ja sai raapaistua pienet pintanaarmut raidakkaan Trezésira Dioran kaulan sivustalle. Alteirille tuli sillä samalla sekunilla kunnollinen voittajaolo, ja sitten hän odotteli turhankin rauhallisena Zésiran liikettä, joka tapahtuikin varsin pian. Arvattavissahan se jo olikin, että narttu käyttäisi ruoskaansa. Raidallinen näytti astuvan hieman taaemmas, ja sitten iski ruoskallansa kohti uroon etujalkoja. Koirasusi oli hieman ulkona sillä hetkellä, koska ei vain vähäisellä älykkyysosamäärällään sitä tajunnut, miksi ruoskanisku kohdistui jalkoihin. Pianhan sekin tulisi kyllä selväksi.

Alteir muokkaili seisoma-asentoansa hieman puolustavaisemmaksi, kun nahkainen ruoska lähestyi sen jalkoja kohti nopeaan tahtiin. Ihan ei Zésira onnistunut suunnitelmiansa mukaisesti, sillä uros hypähti hieman ylöspäin, mutta juuri ratkaisevalla hetkellä tuli takaisin maanpinnalle. Eipä kannattanut nartun lannistua, sillä Alteir sai tuntea napakan ruoskaniskun tassuissansa, vieläpä molemmissa etutassuissa. Sepä juuri kaksinkertaisti kivun todella ikävästi, ja samanaikaisesti Miradakin koirasutta ilkkui. Jopas tämä nyt oli varsinainen kaksikko.
Vuorostaan hieman väsyksissä olevan Alteirin tulisi taas hyökätä. Hetken aikaa se miettikin, kumman kimppuun hän kävisi ja miten. Toisella puolella oli Zésira ruoskansa kanssa, toisella puolella, ja lisäksi hieman kauempana oli taistelijanaaras Mirada. Onneksi niitä ei ollut kahta enempää, sillä muuten Alteir olisi jo varmaan haudassa. Epämukavin kokemus ikinä.

"Minuapa ei tällaiset hommat kiinnosta."
Vihreäsilmä sanoi tuimasti Miradalle, ottaen askeleen punaturkkia lähemmäs. Silloin Zésira sai jäädä kokonaan rauhaan, jollei sitten lähtisi itse hyökkäämään. Nyt uroksella oli tähtäimessään taistelija Mirada, ja kyseinen naaras hyppi jopa Alteirin ajatuksissa. Varsin pelottava tapaus oli, todellakin. Koirasusi nuolaisi kuitenkin suunpieliänsä varsin kiireisesti, katsellen sitten Miradaa varsin tarkasti. Uros koetti etsiä nartusta heikkoa kohtaa, mihin olisi varsin hyvä iskeä hampaat. Siinä vaiheessa ruskeaturkki katsoi punaturkin jalkoja; mitkäät hennot ne eivät olleet, mutta Alteir päätti kuitenkin kokeilla. Ensiksi koirasusi juoksi kauemmas, tehden sitten kaarevan U -käännöksen, juosten sitten Miradaa päin. Lähellä naaraan jalkoja kaatui hän tahallansa maahan, yrittäen sitten iskeä hampaansa taistelijan jalkaan. Melko typerä temppu oli mennä maahan, ja siksipä siinä tilanteessa ei ihan hyvin kävisikään.

Re: Ei mitään mukavuuksia
Post by hitodama on Feb 15, 2009, 2:53

Sydän jyskyttäen Zésira seurasi, kuinka Alteir näytti saavan kuin ihmeen kaupalla väistettyä hänen ruoskansa sivalluksen. Uros kuitenkin teki virheen, jolloin nahkainen ase iski kuin iskikin terävästi tämän etujalkoihin. Ruoska ei kuitenkaan naaraan yrityksestä huolimatta kietoutumaan toisen raajojen ympärille; kenties välimatka oli liian pitkä, kenties isku liian heikko. Syytä ei mustaharjaksinen osannut taistelun tuoksinassa sanoa, vaan joutui vain hyväksymään tapahtuneen kurjana tosiasiana ja vetäisemään ruoskansa murahtaen pois. Vaikkei sitä myöntänytkään, oli hänellä vielä roimasti matkaa emonsa taistelutaitojen tasalle päästäkseen.
Alteirin suunnatessa vaihteeksi Miradaa kohden tunsi Zésira - ehkäpä ensimmäistä kertaa elonsa aikana - todella tulistuvansa toista kohtaan. Kehtasikin taas jättää hänet tällä tavoin täysin huomiotta! Jälleen ärähtäen lähtikin nuorikko juoksemaan toisen perään, aikomuksenaan näyttää, ettei häntä todellakaan enää jätetty sivuun odottamaan.

Mirada katseli pää kallellaan kaksikon kamppailua, ja oli toisaalta tyytyväinen tyttärensä toimiin, mutta eräällä tavoin myös hieman pettynyt. Mustaraitainen kun ei näyttänyt saavan juurikaan tuhoa aikaan uroksen suunnalle. Hämmästyksekseen pani punaturkkinen myös merkille nuorikon syville rypyille painuneen kuonon ja jännittyneen olemuksen. Yleensä toinen pysyi rauhallisena tilanteesta välittämättä, mutta kaiketi se oli ihan ymmärrettävääkin, että ensimmäisessä taistelussaan jonkin verran hermoili. Lapojaan kohauttaen arpikasvoinen päätti antaa asian toistaiseksi olla; sitä voitaisiin kyllä puida jälkeläisensä kanssa myöhemminkin.

Alteirin kaartaessa Miradaa kohden ei naaras jaksanut enää toisen sanoihin vastata, kunhan huokaisi liioitellun teatraalisesti silmiään pyöräyttäen. Uroksen temput eivät tuntuneet häntä enää jaksavan huvittaa, joten taistelu alkoi käydä hänen kannaltaan varsin turhaksi. Niinpä sille oli aika laittaa piste.
Uroksen lähestyessä punaturkkia naaras pysähtyi aloilleen, antoi toisen tehdä naurettavan syöksynsä kohti hänen etujalkojaan. Petollisen tyynenä pysytellen nosti ammattitaistelija toisen etutassunsa ilmaan, mutta jätti toisen paikoilleen; siinähän iskisi uros hampaansa siihen, jos kerran tahtoi. Vastineeksi uskoi arpikasvo nimittäin saavansa huomattavan määrän asemallista hyötyä. Olihan hän sentään yhä seisaallaan, siinä missä ruskeaturkki liukui pitkin tannerta.

Juuri, kun vihollisen hampaat olivat iskeytymässä maassa olevaan jalkaansa, iski Mirada vastavuoroisesti kahdeltakin suunnalta. Ilmaan kohotettu tassunsa läimähti kynnet edellä kohti uroksen vasenta kylkeä, siinä missä leukansa aukesivat ammolleen ja syöksyivät kohti tämän kaulaa. Maahan jäänyttä etujalkaansa ei taistelija voinut enää mitenkään suojata, toisen isku osuisi jos tämä niin tahtoisi, mutta sitä ei naaras katsonut kovin merkittäväksi tekijäksi. Osuessaan hän itse voisi halutessaan kuristaa toisen samalla, kun repisi kynsillään tämän kyljen auki. Miten miellyttävä ajatus.

Vaan juuri samaan aikaan syöksyi Alteirin perästä mukaan kolmaskin tekijä; Trezésira Diora. Naaras oli juossut tiiviisti toisen kannoilla, ja uroksen kaatuessa tahallaan nurmelle heilautti mustaraitainen ruoskansa jälleen uuteen iskuun. Varoen emoaan iski nuorikko kaikin voimin - varmana siitä, ettei tämä isku ainakaan heikkoudesta tulisi kärsimään - kohti vihollisen selkää, kylkeä, takamusta, mihin nyt vain ikinä sattuisi osumaan.

// Joo, koska tämä on nyt näemmä jo yli kuukauden jumittanut, kiskon Miradan ja Zésiran pois. Mutta koska pelin lopputuloksesta ollaan jo sovittu, otan oikeuden olettaa, että narttukaksikko nyt hieman Alteiria vielä nuijii ja Mirada repii tuolle arvet kylkeen jne. Kun/jos palaat vielä Andriaanaan ILMOITA kuitenkin minulle, tahdotko Alteirin yhä Hjéresatiin mukaan. Jos tahdot, niin oletamme, että kaksikko pakottaa uroksen henkeä uhaten tämän liittymään mukaan. Jos taas et tahdo tai en kuule sinusta mitään oletan, että kaksikko jättää Alteirin vain virumaan loukkaantuneena metsään ilman mitään puhetta Lahkosta ja Hjéresatista.
Kiitos kuitenkin pitkäviestisestä pelistä. //