Aamunkajo - RPGs

Edera » Nurmikenttä » Tyttöjen kesken

Tyttöjen kesken
Post by hitodama on Nov 18, 2009, 22:00

Aamupäivän lempeästi maisemaa valaiseva aurinko oli juuri omiaan tuomaan Ederan loivasti kumpuilevan nurmikentän kauneuden esille. Lehtipuiden rajaama vaaleanvihertävä niitty kuhisi elämää ja elämän pieniä ääniä, kun linnut kaivoivat matoja esiin möyheästä mullasta ja jänikset laajensivat pesäkolojaan lisäämällä asuntoihinsa uuden uloskäynnin tai pari. Mistä sitä ikinä tiesi koska moiset tulisivat tarpeeseen, kun jälleen joku alueen useista koiraeläimistä päättäisi koettaa onneaan jänismetsällä. Tälläkin hetkellä korkean ruohikon poikki tassutteli yksi tuohon petoeläinten ryhmään kuuluva olento, joka tosin ei pienempien eläinten onneksi ollut aikeissa hankkia nyt itselleen saalista.

Hiljaa itsekseen hyräillen Aamunkajoksi kutsuttu kojoottikoira loikki kasvot hymyyn kääntyneinä alueella, jolla hän ei ollut koskaan aikaisemmin vieraillut. Naaras oli asunut Andriaanalla mielestään jo hyväsen aikaa, mutta hän oli pysynyt varsin tiiviisti kotilaumansa Befalasin alueiden tuntumassa. Tällä kertaa hän oli kuitenkin päättänyt ulottaa tutkimusretkensä aiempaa kauemmaksi, tummaturkin ollessa juuri nyt erittäin onnellinen päätöksestään. Befalasissakin alueen niitty oli hänelle kaikkein mieluisin ajanviettopaikka, joten tämä uusi ja erittäin korea nurmikenttä oli hänelle kuin luonnon oma aarreaitta kaikkine värikkäine kukkineen ja heleästi laulavine lintuineen. Naaraalla ei ollut mitään tietoa siitä, ettei Edera välttämättä katsonut reviirillään liikkuvia muukalaisia kovin suopealla silmällä, joten vailla varovaisuuden häivää pomppi matalajalkainen Kajo heinän seassa ja nautti olostaan täysin siemauksin.

// Wolf ja Fleshey mukaan! //

Re: Tyttöjen kesken
Post by wolf on Nov 20, 2009, 12:39

Nuori susineiti oli vihdoinkin lähtenyt hieman kauemmaskin kartanolta, johon sen lyhyt elämä oli suurimmaksi osaksi sijoittunut. Tokihan se oli aiemminkin hieman kauempana kartanolta käynyt, mutta nyt se oli niityllä, melkein metsän laidalla. Ederan alueille se silti jäi vielä tutkimaan, ei neito sen kauemmas uskaltanut vielä mennä. Ehkäpä pian kuitenkin. Joskus sitä kyllä täytyisi Ederan alueilta poistua. Siihen oli kuitenkin vielä aikaa ja ensin Fleshey tahtoi tutustua oman laumansa alueisiin kunnolla, ennen kuin alkoi laajentaa tietämystään muualle.

Jossain vähän matkan päässä näkyi toinen koiraeläin. Sen haju oli erilainen kuin mitä Fleshey oli kartanolla ollessaan haistellut, mutta se oli selvästi tunnistettavissa koiraeläimeksi. Nuorikko toki kiinnostui välittömästi tästä uudesta tuttavuudesta ja niinpä se lähtikin ruohikon seasta loikkimaan lähemmäs. Tokihan se oli myös varovainen, kuten oli opetettu, mutta se halusi uusia kavereita. Vanhempiensa oppien mukaan se toki heti ajatteli vierailijan olevan tosiaankin vierailija - jonkun muun lauman jäsen, mutta eihän sitä toki ollut kielletty kaveeraamasta heidän kanssaan. Sitäpaitsi vartiokaartin kuului pitää huoli siitä, ettei alueella ollut tunkeilijoita. Tokihan se oli myös susiklaanilaisten tehtävä, mutta Fleshey ei jaksanut pitää tuota koiraeläintä kamalan uhkaavana. Tokihan jos se alkaisi ryppyilemään, niin uhka olisi selvä. Ja olihan Flesheyllä taistelemiseen hyvä koulutus, se uskoi pystyvänsä ajamaan tunkeilijan tarvittaessa tiehensä.
Nyt Fleshey kuitenkin lähestyi vierasta iloisilla mielin.

Re: Tyttöjen kesken
Post by hitodama on Nov 22, 2009, 0:59

Aamunkajon iloisen soinnun omaava hyräily yltyi suoranaiseksi lauluksi, kun hän havaitsi jonkin matkan päässä itsestään oikein erityisen soman kukkamättään, jota kohti hän toki lähti keveästi kirmaamaan. Hänen erilaiset puusta ja metallista valmistetut korunsa iskivät kerran toisensa jälkeen toisiaan vasten, antaen naaraan laulelulle erikoista ja melkeinpä jokseenkin rytmikästä säestystään.
"Kauniita ovat ne, kukat punaiset ja valkoiset, jotka luontoa koristavat näöllään kuin tuoksullaan..." tummaturkki luritteli heleästi, jonkun mielestä varmasti jopa kauniisti. Sanat hän punoi yhteen laulun edetessä, ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Mitäpä sitä turhaan sellaisia laatimaan?

Päästyään tavoittelemiensa kasvien luokse pysähtyi Kajo nuuhkimaan niiden ominaistuoksua, mutta joutui jo varsin pian keskittämään huomionsa vallan muualle. Edes kukkien suloinen haju ei nimittäin täysin peittänyt alleen sitä tosiseikkaa, että ilma kantoi tummaturkin luokse viestejä jostakin kukkasiakin kiinnostavammasta olennosta: lajitoverista.
Hieman yllättyneenä naaras nosti katseensa tähyilemään maisemaa, ja eikä aikaakaan, kun hän sai näköpiiriinsä tuon häntä hiljalleen lähestyvän koiraeläimen.
"Kas", nuorikko totesi päätään kallistaen. Vieras näytti melko pienikokoiselta ja oli hajusta päätellen vieläpä naaras, joten kojoottikoira suhtautui tähän varsin huolettomin mielin. Niinpä hänkin lähti muukalaisen tavoin kuromaan heidän välistä matkaansa umpeen.
"Hei vain!" hän huikkasi vaaleaturkkiselle nuorukaiselle, kun välimatkaa oli jäljellä enää sen verran, ettei ollut tarvis huutaa sentään kurkkuaan käheäksi.

Re: Tyttöjen kesken
Post by wolf on Nov 27, 2009, 12:32

Ilmeisesti tuo toinenkin koiraeläin oli huomannut vaaleamman, sillä se parhaillaan loikki Flesheytä kohti. Siitäkös vasta tuo innostuikin ja vauhti kasvoi hieman. Pian se olikin jo kuuloetäisyydellä toisesta koiraeläimestä ja hiljensi vauhtiaan. Tervehdyksen kuullessaan neiti ensin vain nyökkäsi ja asteltuaan vielä hieman lähemmäs, huikkasi se itsekin omansa.
"Hei!" Iloinen ääni suhisi heinikon ylitse ja suden kuonolle levisi hymy.
"Kuka sinä olet?" päättipä neito samantien ryhtyä tiedustelemaan toisen nimeä, kun ei parempaakaan aloitusta keksinyt. Samalla se pysähtyi päästessään toisen luokse.
"Minun nimeni on Fleshey", neiti kertoi vielä ja jäi sitten hymyillen odottamaan toisen vastausta. Sillä ei ollut aikomustakaan hyökätä tuon kimppuun, vaikka uusien aseiden nauhat liehuivatkin heikossa tuulessa houkuttelevasti. Fleshey ei ollut käyttänyt niitä vielä kertaakaan ilman vanhempiensa valvontaa ja se osittain toivoi, että tämä uusi tuttavuus tahtoisi vaikka lähteä hänen kanssaan metsästämään. Tulisi riemukas retki.

Re: Tyttöjen kesken
Post by hitodama on Dec 10, 2009, 18:19

// Anteeeksi jumitus. =< Sairaana olin vähän aikaa. //

Vieraan nuorukaisen vastatessa Aamunkajon tervehdykseen omallaan levisivät kojoottikoiran huulet aiempaakin leveämpään hymyyn. Nyt hän oli jo melkoisen varma siitä, ettei uusi tuttavuus tahtoisi hänelle mitään pahaa - eiväthän pahikset yleensä tervehtineet iloisesti virnistellen vastaantulijoita, vai kuinka?
"Hauska tavata, Fleshey", Kajo totesi ystävällisesti ja pysähtyi seisomaan ruohikkoon, kutakuinkin vaaleaturkkisen suden eteen. Niin, suden, totta tosiaan. Kajo pani toisen lajin merkille oikeastaan vasta päästessään aivan tämän lähelle, sillä Fleshey näytti olevan yllättävän pieni sudeksi. Keltamerkkinen ei paljoa susista tiennyt, mutta hän uskoi tämän kyseisen yksilön olevan vähäisen kokonsa takia vielä melkeinpä pentu.
"Minä olen Aamunkajo, Kuutuulen tytär, Tasangon heimosta ja Befalasin laumasta", lukuisin koruin koristeltu naaras jatkoi kuonoaan nyökäyttäen, jahka oli hetken tutkinut toista haaleiden silmiensä katseella.
"Mutta voit kutsua Aamunkajoksi tai pelkäksi Kajoksi, jos tahdot", hän vielä lisäsi pikaisesti. Eipä kukaan Kajon koko monen tittelin mittaista litaniaa kutsumanimenä käyttänyt, mutta sillä kojoottikoira oli tottunut itsensä esittelemään.
"En olekaan koskaan ennen käynyt tällä kauniilla niityllä. Oletko sinä?"

Re: Tyttöjen kesken
Post by wolf on Dec 10, 2009, 19:56

[[Eipä mitään, lähinnä helpotus minulle oikeastaan sillä itseki sairaana olin~ tosin olen kyllä vieläkin mutta sen verran voimissani jo että jaksan roolailla.]]

Uusi tuttavuus, johon Fleshey halusi tutustua, näytti nuoren suden silmiin omituiselta. Se ei ollut aiemmin nähnyt edes koiraa, eikä se sen takia osannut päätellä lainkaan minkä rotuinen tuo toinen oli. Ainakaan puhdasverinen susi se ei ollut, mikä sai Flesheyn aivot toimimaan ajatellen, että tuon kanssa ei pitänyt olla kaveri. Kajoksi esittäytynyt ei kuitenkaan näyttänyt siltä, että siinä olisi suttakaan ollut, joten nuori narttu ei oikein osannut suhtautua siihen. Kyllä se oli opetettu halveksimaan etenkin puolirotuisia koirasusia ja osittain myös koiria, mutta tällaisista ei oltu kerrottu mitään, joten Fleshey päätti antaa sen olla sivuseikka. Tuskin vanhemmat pahastuisivat, jos se saisi ystävän, sillä eihän niiden ollut sentään tarkoitus vihollisia tyttärelleen hankkia.
"Hauska tavata sinuakin, Kajo", Fleshey puhui jo melko tuttavalliseen sävyyn, mutta nyökkäsi viehkeästi sanojensa perään, aivan kuten sille oli opetettu, koska oli tärkeää olla ystävällinen.
"Sinulla on monta nimeä", Fleshey totesi kallistaen päätään hieman. Sillä itsellään oli vain yksi nimi ja siksi oli hieman jopa omituista tämän toisen moninimisyys nuoren suden mielestä. Samalla Fleshey pudisti päätään vastaukseksi toisen kysymykseen.
"Ei, tämä on ensimmäinen kerta kun poistun kartanon alueelta. Vanhempieni mielestä alkoi jo olla aika itsenäistyä ja lähteä tutkimaan saarta", nuori susinarttu kertoi. Sen mielestä tuntui ihan luontevalta kertoa sellaista uudelle tuttavuudelle, vaikka kaikki eivät ehkä olisi ajatelleet samoin.
"Anteeksi jos loukkaan sinua, mutta en tiedä mikä on Tasangon heimo. Ja.. oletko kenties jotain uutta koirarotua?" Fleshey todella toivoi, että Kajo ei loukkaantuisi kysymyksistä. Jotain tuttua sentään oli tässäkin keskustelussa, nimittäin Befalas. Siihen Fleshey takertui vielä hetkeksi ja lisäsi:
"Minä olen Ederasta ja kuulun Susiklaaniin." Pitihän sellaisesta olla ylpeä, toki.

Re: Tyttöjen kesken
Post by hitodama on Dec 21, 2009, 13:38

Aamunkajo kallisti ystävällisen näköisesti päätään Flesheyn kohteliaisuuksille. Naaras osasi kyllä antaa arvoa sille, että noinkin nuori pentu oli opetettu käyttäytymään arvokkaasti vieraiden seurassa, sillä juuri sillä tavoin oli kojoottikoirakin kasvatettu. Etenkin vanhempia kanssaeläjiä tuli jokaisen kunnioittaa, ja tässä tapaamisessa oli itsekin vielä melko nuori Kajo se iäkkäämpi osapuoli. Se tuntui naaraasta hieman hassulta, sillä hän ei ollut Andriaanalla tavannut montakaan itseään nuorempaa koiraeläintä.
"Nimestäni saan kiittää niin isääni kuin johtajianikin, yhtä lailla Tasangon heimon kuin Befalasinkin", keltamerkkinen vastasi vaatimattomasti, ottamatta itselleen kehuja, jotka hänen mielestään kuuluivat aivan muille tahoille. Eihän hän suinkaan ollut itse itseään nimennyt.
"Vaan sittenhän olemme molemmat ikään kuin tutkimusretkellä, vai kuinka? Voisimme tutkia niittyä yhdessä", nuorukainen jatkoi Flesheyn todettua olevan itsekin ensimmäistä kertaa yksin nurmikentällä. Houkutellen pentua kävelemään kanssaa ruohikon poikki otti kojoottikoira pari lyhyttä askelta kohti kauemmas jääneitä suloisia kukkia, jotka hän oli aiemmin pannut merkille. Ehkä hän voisi esitellä ne uudelle tuttavalleen.

Varsin pian valitsi puheliaaksi heittäytynyt Fleshey aiheeksi syntyperään liittyvät asiat, mikä sai Kajon kohottamaan tupsukärkisiä korviaan hieman yllättyneenä. Naaras ei muistanut, että kukaan andriaanalainen olisi aiemmin kysellyt häneltä näin tarkkaan hänen taustoistaan.
"Ah, en toki loukkaannu, sillä enpä itsekään taida tuntea tätä Susiklaania. Ederan sen sijaan tiedän. Jos kerron sinulle heimostani, kerrotko minulle klaanistasi?" keltamerkki ehdotti uteliaana. Hän oli enemmän kuin halukas oppimaan uutta tällaisista asioista, ja toisaalta myös valmis kertoilemaan omistaan.
"Rodustani en kuitenkaan taida valitettavasti osata kertoa, sillä niin tarkkaan en tunne itsekään esi-isiäni. Osa heistä oli kuitenkin koiria, osa kojootteja. Minä olen siten kai kojoottikoira."

Re: Tyttöjen kesken
Post by wolf on Jan 3, 2010, 0:18

Ystävällinen päänkallistusele sai Flesheyn heilauttamaan häntäänsä ja loihtimaan - jos suinkin enää mahdollista - iloisemman ilmeen kasvoilleen. Toisen mainitessa Tasangon heimon uudelleen, Flesheyn mielenkiinto heräsi lisää. Vielä nuori susi olikin erittäin utelias lähes joka asian suhteen ja siksi se innostui kovinkin helposti tällaisesta pienestä asiasta.
"Mikäs siinä, tutkimusretki uuden tuttavan kanssa ei voi olla ainakaan tylsistyttävää", Fleshey tokaisi lähtiessään kävelemään Kajon perässä. Kenties tuolla olikin mielessä jo jokin paikka, mihin mennä.

Kajon vastatessa Flesheyn kysymykseen kuten vastasi, narttu alkoi tuntea olonsa hieman typeräksi. Ehkä ei olisikaan pitänyt mennä kysymään sellaista. Toisaalta nyt se oli tehty, eikä sille voinut mitään. Eihän sitä pentu tietenkään luonteelleen mitään voinut, mutta joskus se toivoi, että olisi ollut hieman syrjäänvetäytyväisempi tai edes hiljaisempaa sorttia. Sisarusten kanssa jutustelu oli vielä ollut helppoa, kun heidät oli oppinut tuntemaan syntymästään asti ja heidän kanssaan hän oli kasvanut ja elänyt, mutta nyt narttu pelkäsi käyvänsä liian tuttavalliseksi.
"Toki voin kertoa Susiklaanista!" Fleshey vastasi, innoissaan jo kuulemaan, mikä tämä Tasangon heimo nyt lopulta olikaan. Kajon kertoessa rodustaan, Fleshey höristi korviaan. Tämän se tahtoi tietää. "Kojoottikoira"-sanan kuullessaan Fleshey ei tiennyt miten suhtautua. Sitä oli opetettu halveksimaan puolisusia, mutta puolikoirista tai kojooteista ei oltu mainittu mitään. Niinpä narttu päätteli uuden tuttavuuden olevan ihan ok, ja jos tarvis, voisihan asiasta kysyä myöhemmin vanhemmilta.
"En olekkaan koskaan ennen tavannut.. kojoottia", Fleshey totesi ja asteli samalla viehkeästi Kajon perässä, kuin kunnon täysiverinen susi ainakin.

Re: Tyttöjen kesken
Post by hitodama on Jan 11, 2010, 22:58

Aamunkajon onneksi Fleshey lähti ilman sen suurempia maanitteluita kulkemaan hänen perässään pitkin niittyä. Koska mihinkään ei ollut kiire eikä päämäärä ollut ehdoton, lähti kojoottikoira kulkemaan melko summittaisesti kohti paikkaa, jossa oli kirkasvärisiä kukkia aikaisemmin ihastellut. Kyseiset kasvit tulisivat vastaan aikanaan jos hyvin sattuisi, tai sitten ne pysyttelisivät poissa koiraeläinkaksikon reitiltä - miten vain kohtalo asian parhaaksi katsoisi.
"Hienoa, hienoa", keltamerkkinen myönteli Flesheyn luvatessa kertoa jotakin klaanistaan. Pentu kuitenkin taisi odottaa Kajon tarinoivan ensin omasta heimostaan, joten naaras oli juuri aloittamaisillaan juttuaan, kun toinen päätti vielä lisätä puheisiinsa lyhyen lausahduksen kojooteista. Se sai befalaslaisen näyttämään hetken varsin mietteliäältä.
"Niin, no, enpä ole minäkään tainnut koskaan ihan kojoottia tavata. Heimossamme kaikki kun olivat enemmän tai vähemmän sekarotuisia", nuorikko totesi pitämättä sekarotuisuutta millään tapaa huonona asiana, pelkkänä tavanomaisena faktana vain.
"Ei sillä, että sellaisiin asioihin olisi siellä paljoa huomiota edes kiinnitetty", hän vielä jatkoi lapojaan kohauttaen.

Edellisen puheenaiheen ollessa mitä mainioin aasinsilta seuraavalle, saikin Kajo aloitella heimokertomustaan varsin suoraviivaisesti. Ei tarvittu mitään johdattelulöpinöitä, jotka olisivat vain latistaneet innostunutta tunnelmaa ikävästi.
"Yleensäkään Tasangon heimossa ei ollut väliä olitko koira vai kojootti, nuori vai vanha, tai mistä olit kotoisin. Kaikki hyväksyttiin joukkoon, kunhan vain suostui kunnioittamaan eräänlaisia lakeja. Ne käskivät kunnioittamaan kaikkea elävää tasavertaisena itsensä kanssa", kojoottikoira tarinoi, kun jokseenkin haikea ilme kohosi hänen kaavoilleen.
"Kuuluin heimoon isäni kanssa. Joukossa oli myös useita serkkujani, tätejäni ja setiäni sekä tietysti niitä, jotka eivät olleet minulle kovin läheistä sukua. Tasangon heimo on suuri lauma."

Re: Tyttöjen kesken
Post by wolf on Feb 1, 2010, 2:50

Tietämättä päämäärästä mitään, Fleshey vain pomppi ruohikon seassa Kajon perässä. Siinä kepeästi kävellessään tuli nuori susineitokin havainnoideksi ympäristöään paremmin, tutustumaan lisää oman laumansa alueisiin. Olihan se hyvä tietää, mitä suku ja klaani hallitsi, vaikkei itse tulisikaan välttämättä ikinä olemaan kovin lähellä varsinaista hallitsijapaikkaa. Oli sitä silti susiklaanilaisella melko suuri etu normaalia laumalaista kohtaan, jos nyt otti huomioon kaiken maailman.. no kaiken. Sitä Fleshey ei jaksanut pahemmin miettiä, mitä etuja sillä oli muihin nähden. Arvovalta ainakin, vaikka vasta pentu olikin. Ehkä noitakin tulisi mietittyä enemmän sitten, kun pääsisi klaanistaan Kajolle kertomaan, mutta nyt susi tahtoi keskittää huomionsa vain toisen nartun kertomukseen, kuten se tekikin. Ennen varsinaista alottamistaan Kajo kuitenkin huomautti vielä kojootti-koira-kojoottikoira jutusta, mikä sai Flesheyn hieman hämmennyksiinsä. Ei se osannut päättää pitäisikö sen halveksia tuollaista sekarotuisuutta ja lopettaa tuttavuus tähän uuteen lauman ja klaanin ulkopuoliseen kojoottikoiraan välittömästi, vai kuunnella lisää ja kenties saada hyvä ystävä tästä tuttavuudesta. Tarinan kuitenkin jatkuessa suht sulavasti edellisestä keskusteluaiheesta, Fleshey päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon, kun eihän näihin outoihin ilmestyksiin kuitenkaan oltu sitten susia sekoitettu. Neitoa harmitti suuresti, ettei sille oltu kerrottu, miten tällaisissa tilanteissa olisi pitänyt toimia, mutta toisaalta taas mieleen juolahti, että kenties vanhemmat eivät edes tienneet tästä uudesta.. rodusta? Olihan jo Zenith-veljenkin ase tuottanut melkoisia vaikeuksia isälle tuon esitellessä jokaisen aseen nimeä. Ainakin "heittokalikka" nimi plus aseen esittely ei ollut kuulostanut kovin varmalta. Ja isä sentään oli erikoistunut kaiken maailman heittoaseisiin, ainakin mitä oltiin kerrottu. Fleshey ei muutenkaan voinut milloinkaan hetkeäkään epäillä isän tai äidin tai ylipäätään muunkaan klaanin tietoisuutta eri asioista.

Nuori susineito höristi korviaan kuunnellessaan hienoa kertomusta Tasangon heimosta. Sille nousi päähän välittömästi ainakin miljoona uutta kysymystä. Miksi Kajo oli lähtenyt pois heimonsa luota jos siellä oli ollut niin mukavaa? Millaisia nämä lait tarkalleen ottaen olivat? Mitä tapahtui jos niitä ei noudattanut? Millä perusteella nimet annettiin kun Kajolla oli niin jännä nimi? Miksi se oli juuri Tasangon heimo ja mistä kaikki he olivat tulleet? Fleshey kuitenkin hillitsi kielensä sekä siksi, että Kajo saisi kertoa loppuun aloittamansa jutun Tasangon heimosta, että siksi kun ajatteli ainakin osan kysymyksistä olevan liian henkilökohtaisia kysyttäväksi ensimmäisellä tapaamiskerralla. Tuskin kukaan tahtoisi vuodattaa itseään niin kovin halukkaasti puolituntemattomalle sudelle.
Kävellessään Fleshey huomasi Kajon aiemmin tutkailemat kukan, vaikkei toki tiennyt toisen niitä haistelleen. Kuin sattuman kaupalla he olivat kävelemässä juuri kukkia kohden, eikä nuorta neitiä huvittanut suuntaa vaihtaa, sen verran nättejä kukkia olivat, että niitä saattoi lähempääkin tutkia. Eipä tuo kuitenkaan viitsinyt Kajon selostustakaan keskeyttää moisten kukkien takia siinä pelossa, ettei tuo enää jatkaisikaan.

[[Siis mitä pitikö meidän pitää peliviestit lyhyinä :'D Meinaan oma miniläppärini näyttö ainakin näyttää tämän huomattavasti muita viestejä pidempänä eheh..]]

Re: Tyttöjen kesken
Post by hitodama on Feb 1, 2010, 3:17

// No joo, onhan tuo melkoinen metriviesti "lyhytviestiseen" peliin. ='D Ainakin siihen nähden, ettei siinä oikeasti edes tapahdu muuta kuin kävelemistä, heh. //

Ilmeisesti kohtalo oli sitä mieltä, että kukkien tarkastelu olisi neitokaksikolle hyvää ajanvietettä, koska pian Kajo jo huomasikin kyseiset kasvit aivan heidän kulkureitillään. Näky sai kojoottikoiran hymähtämään tyytyväisenä - taas tuli pienessä mittakaavassa todistetuksi se, kuinka tavallisen kuolevaisen oli turha pyrkiä ohjailemaan elämänsä suuntaa. Jos befalaslainen olisi varta vasten yrittänyt kukkia etsiskellä, olisi hän hyvinkin voinut lähteä väärään suuntaan ja päätyä ihan vikapaikkaan.
"Myös luontoa kokonaisuudessaan kunnioitetaan heimossani, samalla kun sitä pyritään myös ymmärtämään ja tuntemaan. Esimerkiksi näiden kukkien tässä", naaras jatkoi tarinaansa samalla, kun pysähtyi tutkailemaan noita todennäköisesti orvokinsukuisia kaunokaisia, "niiden tarkoitus on kauniilla ulkomuodollaan tietääkseni houkutella paikalle hyönteisiä. Hyönteisten mukana taas tulevat linnut, joita kannattanee saalistajan etsiskellä ihan tuolta metsikön reunasta. Siellä linnut varmasti lepäävät, kun eivät ole nappaamassa ötököitä."

Kertoiltuaan mielestään tarpeeksi kukkasista työnsi Kajo vielä nenänsä kiinni yhteen värikkäistä kasveista ja veti sen makeaa tuoksua nautinnollisesti henkeensä. Hetken haistelutuokion jälkeen hän kuitenkin jo siirsi huomionsa takaisin nuoreen puhekumppaniinsa ja naurahti heleästi.
"Voi, en muistanut jättää sinulle lainkaan puheenvuoroa", naaras myönsi pahoittelevasti.
"Entä teidän klaaninne, mitä se opettaa luonnosta?" Lieni tosiaankin jo korkea aika antaa puheenvuoro Flesheylle, joka oli tyystin jäänyt vanhempansa puhetulvan mykistämäksi varsin hyväksi aikaa.

Re: Tyttöjen kesken
Post by wolf on Feb 3, 2010, 0:57

Fleshey ei jaksanut ajatella kohtalosta tai mistään muustakaan kukkien osuessa neitojen kulkureitille. Ne nyt vain sattuivat olemaan siinä, eikä sille voinut mitään. Hyvä jos saarella syntynyt susihukka edes tiesi mistään kohtalosta. Kaikki vain syntyi, eli ja lopulta kuoli, eikä millekkään voinut mitään. Neitoa ei jaksanut sen suurempi filosofointi kiinnostaa, kunhan sillä itsellään ja sen rakkaimmilla oli kaikki hyvin. Vaikka tiesihän se toki, ettei niin olisi aina. Itku saattaisi tulla hieman turhankin pian sitten, kun äiti tai isä tai joku sisarus tai joku muu klaanilainen kuolisi.
Nyt ei kuitenkaan ollut sellaisen ajattelun aika, kun oli hienoa seuraakin, hienosta Tasangon heimosta, joka arvosti luonnon hienoutta.
"En tiennytkään, että luonnon ymmärtämisestä voi olla noin paljon apua metsästämisessä!" Fleshey hihkaisi Kajon sanojen perään. Asia tosiaan oli tullut sille täysin yllätyksenä. Ei susineiti tiennyt, että kukkien väri houkutteli hyönteisiä ja ne lintuja, jotka söivät hyönteisiä. Se tiesi vain, että kun sillä oli nälkä, se ei tahtonut rehuja syödä. Kenties tästäkin tiedosta joskus tulisi olemaan jotain hyötyä.

Kajon esimerkkiä seuraten Flesheykin tunki kuonoaan kohti kukkia ja haistoi niitä varovasti. Kyllä, hyvältä tuoksuivat. Ehkä myös kukkien tuoksu houkutteli niitä hyönteisiä?
Toinen pahoitteli puheenvuoron antamisen unohtamista ja pyysi kertomaan, että mitä Susiklaani opetti luonnosta. Eihän se ollut Flesheylle mitään tällaista opettanut, joten ainoa vaihtoehto oli yhdistää suku tähän juttuun sen metsästämisen kautta.
"Minun sukuni ja klaanini pitää ilmeisesti tärkeämpänä opettaa metsästämään, kuin kertomaan miten luonto toimii - vaikka en toki väitä, että luonnon toimiminen ei olisi tärkeää. Juuri antamaasi neuvoa voisin hyödyntää varmasti tulevaisuudessa ties kuinka monta kertaa", Fleshey selitti innoissaan. Se olisi tahtonut näyttää ihan kunnolla, mitä vanhemmat olivat opettaneet, muttei tiennyt viitsikö, kun ei vielä hallinnut heittoveitsiään kuitenkaan yhtä hyvin kuin äitinsä tai isänsä.
"Monet klaanimme jäsenet omaavat jonkin aseen, jolla on helppo metsästää. Esimerkiksi minulla on nämä heittoveitset", neiti nyökkäsi heittoveitsiään kohden. Pitäisikö vielä kertoa sisarustenkin aseista? Zenithin heittokalikan nimi sai pennun yhä vieläkin hykertelemään.

Re: Tyttöjen kesken
Post by hitodama on Feb 3, 2010, 1:59

Aamunkajo kallisti aavistuksen yllättyneenä päätään, kun Fleshey julisti energisesti tietämättömyyttään luonnon ihmeistä. Kojoottikoira oli jo lähes tottunut siihen, etteivät monetkaan Andriaanan asukeista tuntuneet tietävän useista hänen heimonsa perusoppeihin kuuluvista asioista mitään, mutta jotenkin hän oli olettanut oikeaan klaaniin kuuluvan sudenpennun olevan erilainen.
"Ai? Mutta kyllä, on siitä. Saalista on paljon helpompi löytää, kun tietää mistä etsiä", keltamerkki myönsi häntäänsä heilauttaen. Naaras olisi voinut viettää vaikka lopun päivää tarinoimassa siitä, mihin kaikkeen muuhunkin luonnon merkkejä, tietoja ja antimia saattoi soveltaa, mutta kuten hän oli jo aiemmin todennut, oli hän pitänyt puheenvuoron jo turhankin kauan tyystin itsellään.

Flesheyn alkaessa raottaa verhoa klaaninsa salojen tieltä kävi Kajo istumaan kukkasten äärelle, kietoen samalla pitkän häntänsä tuuheaksi puuhkaksi jalkojensa ympärille. Hän kuunteli pennun puheita suurella mielenkiinnolla, tahtoen painaa muistiinsa toisen jokaisen sanan.
"Niin, metsästäminen on toki tärkeä taito", nuorikko totesi päätään nyökäyttäen, vaikkei oikeastaan käsittänytkään miten ylin päätään saattoi opetella saalistusta tyystin ilman oppeja luonnon toimintaperiaatteista. Kai sudet sitten vain suoraviivaisesti juoksivat jokaisen sattuman kautta kohtaamansa saaliin kiinni tai tekivät jotakin muuta kojoottikoiran mielestä yhtä epäkäytännöllistä.

Varsin pian Fleshey kuitenkin jo kumosi toverinsa tekemän höpsön olettamuksen selittämällä asian paljon fiksummalla tavalla.
"Aseita?" befalaslainen toisti korviaan höristäen ja katseensa valkoturkin heittoveitsiin kääntäen.
"Meidän heimossamme ei niitä kovin paljoa ollut. Jotkut tosin omistivat sellaisia pieniä teriä, tikareita ja puukkoja, jotka he hankkivat samasta paikasta, kuin nämä meidän kaikki korutkin." Näin todetessaan Kajo nosti ylös toista etutassuaan, josta riippui erilaisia metallista ja nahkanauhoista tehtyjä koristuksia parinkin erilaisen kyhäelmän verran.
"Nämä ovat ihmisiltä - tiedäthän sinä ihmiset? Kuulemma suurin osa heistä on melko kurjaa porukkaa, mutta jotkut sentään ovat vielä sen verran yhteydessä luontoon, että eivät vihaa tai pelkää kaikkia kaupunkiensa ulkopuolella asuvia eläimiä. He pitävät itsekin joskus tällaisia koruja."

Re: Tyttöjen kesken
Post by wolf on Feb 5, 2010, 0:49

Aamunkajo kuulostikin yllättyneeltä Flesheyn tietämättömyydestä, mikä sai neitosuden hieman häpeileväiseksi hetkeksi. Kajo kuitenkin laskeutui istualleen kukkien vierelle ja myönsi metsästämisen olevan jalo taito. Yhä edelleen häpeä koputteli nuoren suden pääkopassa, muttei enää niin pahasti. Flesheykin laskeutui sitten maahan, tosin makaamaan, mutta pitäen yhä niin mahdollisimman täydellisen ryhtinsä, kuten vanhemmat olivat opettaneet. Hän kuului Susiklaaniin, joten hänellä piti olla hyvä ryhti ja vaikka ei pentu niin perfektionisti ollutkaan kuin sisko Serafi, oli senkin velvollisuus silti pyrkiä toteuttamaan kaikki perfektionistin lailla. Tai no, lähes ainakin. Flesheyhän nyt ei olisi epäillyt juoksemista mutalätäköstä saalista kiinni ottaessaan, mutta Serafin tai Zenithin sillä tavalla tekeminen olisi ollut ennenkuulumatonta. Sen jälkeen piti vain pestä turkki niin oli taas yhtä hehkeä kuin aiemminkin, eikös vain?
Kajon mainitessa aseista Fleshey vilkaisi vielä kerran oranssinauhaisia tappoesineitään. Oli kenties jopa hieman pelottavaa kantaa niitä, mutta eivät ne pahaa tekisi, kun niitä osaisi käyttää. Mutta mitämitä, nyt päästiinkin jo aiheisiin jotka Flesheykin tunsi hyvin! Tosin kojoottikoiran jatkaessa ihmisistä, valkoturkki putosikin taas kärryiltä. Eihän se ihmisistä tiennyt, ehkä joskus oli kuullut sanottavan niistä muutaman sanan. Ne kai kulkivat kahdella jalalla? Fleshey päätti tiedustella asiaa.
"Ihmiset? Kulkevatko he tosiaan kahdella jalalla? Eikös se ole.. aika hassua? En minä vain osaisi", Fleshey aloitti tiedustelemisensa.
"Tiedätkö sinä minkälaisia ne ovat? Oletko koskaan nähnyt ihmisiä? Minkä värinen turkki niillä on?" kysymyksiä sateli vaikka millä mitalla ja niitä olisi ollut vieläkin enemmän, mutta susipentu hillitsi itsensä. Parempi oli ensin saada vastaus muutamaan tärkeimpään kysymykseen, ettei mitään tietämisen arvoista vain unohtuisi vahingossa. Innostuksessaan Fleshey nousi istumaan ja unohti hienon ryhtinsä täysin katsoessaan Kajoon ja odottaessaan vastausta.

[[Hei mitenkäs, olikos näiden tarkotus hyviksikin ystäviksi ryhtyä vai miten?]]

Re: Tyttöjen kesken
Post by hitodama on Feb 6, 2010, 20:01

// Voisihan se ihan kivaakin olla, mikäli nuo vain toimeen toistensa kanssa tulevat. =3 Ja ainakin tähän saakka on näyttänyt oikein hyvältä. //

Fleshey vaikutti innostuvan yllättävän paljon ihmisistä, mikä sai Aamunkajon naurahtamaan heleästi ja heilauttamaan hännänpäätään makaamaan laskeutuneelle sudenpennulle. Kojoottikoirasta tuntui yhä hassummalta, että kerrankin hän ei ollut keskustelun innokkaampi ja nuorempi osapuoli, vaan toimi tällä kertaa jopa opastavan ja elämää nähneen aikuisen roolissa. Itse asiassa befalaslainen totesi nauttivansa moisesta tehtävästä melkoisen paljon.
"Niin, Andriaanallahan ei tosiaan ole ihmisiä, joten sinä et kai niitä kovinkaan tunne", tummaturkkinen totesi ja asettautui toverinsa tavoin pitkäkseen heinikkoon. Tarkasti hän tosin katsoi, ettei litistänyt värikkäitä kukkasia tassujensa alle.
"En minäkään ole nähnyt niitä kuin kerran pienenä. Seurasimme heimoni muiden pentujen kanssa salaa aikuisia, kun he menivät hakemaan koruja ihmisheimolta. Matka oli pitkä ja me meinasimme jopa eksyä, mutta lopulta näimme kuitenkin ihmiset. Jäimme aika kauas niistä, koska vaikka nämä olivat ainakin aikuisillemme ystävällisiä, emme me uskaltaneet niille näyttäytyä. Mutta kyllä, ne kulkivat kahdella jalalla ja niillä oli musta turkki päässä. Muualla niillä ei ole turkkia, joten ne käyttävät saalistamiensa eläinten turkkeja ja muita valmistamiaan suojuksia lämmikkeenä", kojoottikoira selosti iloisenhaikea ilme kasvoiltaan loistaen.
"Siitä oli heimoni parissa tarinakin. Kerrottiin, että ihmisten ryhdyttyä kohtaloaan uhmaten kulkemaan kahdella jalalla he menettivät turkkinsa, kun he kerran eivät suostuneet muutenkaan olemaan niin kuin muut nisäkkäät. He eivät olleet enää kauniin turkin arvoisia."

Re: Tyttöjen kesken
Post by wolf on Feb 7, 2010, 2:31

Fleshey saikin hillitä itseään toden teolla, ettei olisi siitä paikasta ruvennut hyppimään silkasta innosta ja mielenkiinnosta. Ihmisethän olivat jännempiä otuksia kuin se oli kuvitellut! Ensin kuultuaan, ettei ihmisillä ollut turkkia susipentu värisi hieman, mutta sitten Kajo selittikin tilanteen. Vai varastivat toisten eläinten nahkoja! Eikö sitten niille eläimille tullut kylmä ollenkaan? Vai tappoivatko ihmiset ne eläimet ja veivät nahat vasta sitten? Taas nousi pieneen mieleen ainakin tuhat uutta kysymystä ja Fleshey alkoi miettimään, mahtaisiko koskaan saada kaikkea haluamaansa tietoa.
"Miten voi olla turkkia vain päässä? Ja miksi ihmiset ylipäätään tahtoivat turkin sijasta kulkea kahdella jalalla? Neljällähän pääsee nopeampaa ja pysyy helpommin tasapainossa ja on helpompi metsästää ja ties mitä muuta! Sitäpaitsi en minä ainakaan suostuisi ikimaailmassa luopumaan kauniista turkistani", Fleshey höpisi innostusta täynnä ja häntäkin heilahti puolelta toiselle muutamaan otteeseen. Samalla turkista mainitessaan susineito hieraisi kuonollaan jalkaansa. Ei, se ei missään tapauksessa suostuisi luopumaan kauniista turkistaan! Flesheyn mielessä kuva ihmisestä oli lähinnä kahdella jalalla kulkeva karvaton susi, jolla oli päässään karvainen "kypärä" ja samanlainen harjas kuin Azallacilla. Olikohan niillä häntää? Olikohan sekin karvaton? Fleshey päätti tiedustella asiaa.
"Oliko niiden häntäkin karvaton?" tämän kysymyksen esitettyään neidolle putkahti päähän vielä yksi, joka sopi siihen kohtaan.
"Miten te ylipäätään uskalsitte mennä sinne ja uhmata vanhempienne käskyjä? Eivätkö he olisi olleet hurjan vihaisia jos olisivat saaneet tietää?" Flesheyn vanhemmat ainakin olisivat olleet vihaisia vastaavassa tilanteessa. Pentuja olisi rankaistu kunnolla ettei sellaista oltaisi enää tehty, eikä neiti halunnut sellaista kokea.

Re: Tyttöjen kesken
Post by hitodama on Feb 7, 2010, 18:39

Aamunkajo virnisti leveästi naiiville ystävälleen, joka selvästikään ei tahtonut jaksaa pysytellä paikoillaan kuuntelemassa ja painamassa mieleensä tarinan kaikkia yksityiskohtia. Vaan eipä moinen innokkuus kojoottikoiraa kiusannut, sillä hän muisti olleensa aivan yhtä kärsimätön isänsä kertoessa ensimmäistä kertaa kaikkia näitä taruja ainoalle jälkeläiselleen.
"Vähän niin kuin olisi pelkkä harjas, ei se sen kummempaa ole", naaras selitti koskettaen etutassullaan toista pitkistä suortuvistaan, jotka kaartuivat niskalta kohti hänen rinnuksiaan.
"Enkä usko, että he saivat valita turkin ja kävelytyylin välillä, vaan heidän noustessa takajaloilleen kohtalo otti turkin pois, eikä siitä ollut sitten enää paluuta", hän jatkoi lapojaan kohauttaen.
"Ja takajaloille he sen sijaan nousivat siitä syystä, että he tahtoivat käyttää etutassujaan johonkin muuhun, kuin kävelemiseen." Näin todetessaan befalaslainen nyökäytti ensin kohti Flesheyn heittoveitsiä, ja sitten vielä omia koristuksiaan.
"He tekevät etutassuillaan kaikkia näitä. Sinunkin aseesi ovat ihmisten tekemät. En tosin tiedä mistä ne ovat tälle saarelle tullet, jos kerran ihmisiä täällä ei ole, mutta silti se on niin. Yksikään muu eläin ei voi tehdä tällaisia."

Häntäkysymys sen sijaan sai Kajonkin näyttämään hetken ajan melko mietteliäältä, sillä hän ei voinut väittää omaavansa täysin selkeää vastausta nuoremmalleen jaettavaksi. Sen verran kaukaa hän oli ihmisiä aikoinaan katsellut, ettei kaikkia yksityiskohtia ollut voinut sentään havaita.
"Hännästä en ole varma, sillä en nähnyt sitä ollenkaan kaikkien niiden pitämien suojusten alta. Vaatteiden, vaatteiksi ne niitä kutsuvat. Luulisin, että niiden hännät ovat aika pieniä, sellaisia kuin vaikka peuralla. Karvoista tosin en tiedä yhtään", nuorikko joutui päätään pudistellen myöntämään, sillä ei hän toki valehtelemaan aikonut toiselle ruveta.
"Ja kyllä meidän vanhemmat tietysti saikin siitä retkestä tietää", hän vielä jatkoi lyhyesti naurahtaen.
"He kun kävelivät suoraan meitä vastaan, kun he tulivat pois ihmisten luota. Jouduimme kaikki viettämään monta iltaa vahtimassa pesäpaikan rajoja siitä hyvästä."

Re: Tyttöjen kesken
Post by wolf on Feb 8, 2010, 1:41

Aamunkajon kertomat jutut olivat hurjan jänniä, eikä Fleshey oikein tiennyt miten niihin piti suhtautua. Ihmiset kuulostivat nuoren suden korvissa niin jänniltä, mutta toisaalta taas niin pelottavilta. Vai olivat ne tehneet nämä sen aseetkin? Ehkäpä täälläkin oli joskus asunut ihmisiä ja ne olivat näitä tehneet ja rakentaneet sen kartanonkin, missä Fleshey oli varttunut ja sen suihkulähteen, mihin aseita ei saanut heitellä. Kenties.. hetken narttutyttö jäi vain miettimään asiaa ja kaikkea muutakin ihmisiin liittyvää. Kajon kuitenkin jatkaessa hännästä, neiti taas valpastui. Kajo kertoili lisäksi kiinni jäämisestä ja rangaistuksesta, jolloin Fleshey taas pääsi hetkeksi rauhoittumaan ja laskeutui makuulleen. Korvat painuivat alas myötätunnon merkiksi rangaistuksen kärsimisestä.
"Minäkin näkisin mielelläni ihmisen. Vaikka en kyllä tietäisi pitäisinkö siitä", Fleshey totesi saadessaan taas Kajon selityksen päätyttyä eloa omaan olemukseensa. Pienen suden häntä vipatti ihan mukavaa tahtia tuon miettiessä, mitä seuraavaksi kysyisi.
"Miten tällaisilla tassuilla pystyy mitään koruja tai muita tekemään? Ja miten he edes tekevät niitä?" Fleshey keksi kysyä ja katsoi tassujaan. Ei, niillä ei kyllä olisi pystynyt mitään tuollaisia koruja kuin hänen mustaturkkisella tuttavuudellaan oli.

Tästä Fleshey keksikin oivan kysymyksen.
"Onko noilla sinun koruillasi jokin tarina? Tai siis.. saako Tasangon heimossa niitä jostain tietyistä suorituksista?" valkoturkki tiedusteli. Se ei varsinaisesti ollut mitään erikoisuuksia sisaruksineen saanut jotain opittuaan, mutta olihan sentään aseet. Se piti niitä parhaana palkintona, mitä pystyi saamaan. Oikeastaanhan kaikki, mitä he olivat aseilla tehneet ja miten harjoitelleet, perustui heidän aiempiin opintoihinsa, joten oli tärkeää että kaikki oli tarkasti tiedossa ja tiedot hallinnassa myös käytännössä. Ja niinhän ne olivat kaikilla sisaruksilla olleet.
Taas muutaman kysymyksen esitettyään Fleshey jäi kiltisti vastauksia odottelemaan. Pikkuhiljaa susineidistä alkoi jo tuntumaan siltä, että kyselytuokio oli ohitse ja kysymyksiä oli jo esitetty liikaa, mutta ei se voinut mitään uteliaisuudelleen. Susiklaanilaisen oli vain saatava tietää kaikki kaikesta, eikä se voinut kuvitella jättävänsä jotain tärkeää yksityiskohtaa tietämättä. Niinpä vaihtoehdoksi jäi vain kyseleminen, kun Kajo tuskin osaisi oikeita ja kiinnostavia tietoja kertoa, jos ei kysyisi.

Re: Tyttöjen kesken
Post by hitodama on Feb 8, 2010, 4:14

Jälleen karkasi heleä naurahdus Aamunkajon huulilta Flesheyn tuijotellessa hämmentyneenä pieniä tassujaan. Tarkkaavaisuutta tältä pennulta totta tosiaan vielä puuttui!
"Kuuntelisit tarkemmin, hassu", kojoottikoira moitti leikkisästi. Hänen tarkoituksensa ei ollut mitenkään loukata toista, mutta tämän suloinen huolettomuus vain vaati nyt pientä näpäytystä osakseen.
"Ei tällaisilla tassuilla mitään tehdäkään. Ihmisten tassut ovat erilaiset, koska ne eivät kävele niillä enää. Ne ovat kai tarkemmat ja herkemmät. Olethan sinä nyt vaikka oraviakin nähnyt? Niidenkin etutassut ovat ihan erilaiset kuin meillä, vaikka ne käyttävät niitä ruoan pitelemisen lisäksi myös kävelemiseen. Ihmiset eivät kävele etutassuillaan ollenkaan, joten ne ovat vielä oravankin tassuja taitavammat", naaras selosti kärsivällisesti. Hänellä tosin ei tullut mieleenkään, ettei sudenpentu ollut kenties koskaan pysähtynyt tarkkailemaan oravien syöminkejä ja etenkään kyseisten otusten käpäliä, sillä luonnon ja sen asukkien tutkailu oli aina ollut hyvin lähellä keltamerkkisen omaa sydäntä.
"Sitä en tosin tiedä, miten ne tassuillaan koruja ja aseita tekevät. Kuten jo kerroin, en koskaan nähnyt ihmisiä kovin läheltä."

Pian keskustelu otti ja ajautui kuitenkin aiheeseen, joka sai Kajon heiluttamaan häntäänsä ja huokaisemaan ihastuneena. Olipa Fleshey osannutkin esittää yllättäen erityisen osuvan kysymyksen!
"Kas, sinäpä hyvin arvasit", nuorikko vastasi leveään hymyyn kääntyneitä kasvojaan kallistellen.
"Juuri erilaisista suorituksista koruja heimossamme saa. Ensimmäisestä omasta saaliista, Lakien oppimisesta, kahdentoista kuunkierron ikään selviytymisestä... kaikesta sellaisesta tärkeästä." Vaikka kojoottikoira olikin selostuksensa aikana kuulostanut jopa ylpeältä koristeistaan, kulkeutui hänen katseensa nyt hieman häpeillen kaulalleen, joka oli yksi niitä harvoista paikoista, joissa hän ei minkäänlaista korua kantanut.
"Kaulakorukin minulla pitäisi olla, mutta en ollut heimoni luona enää silloin, kun sen olisin ansainnut. Sen olisi saanut Verinimen, sellaisen yksityisen nimen, löytämisestä", Kajo kertoi. Samassa hän tunsi jaaritelleensa taas yksikseen jo sen verran pitkään, että tunsi velvollisuudekseen siirtää puheenvuoron hetkeksi nuorempansa haltuun.
"Tiedätkös, meillä on aika paljon kaikenlaisia perinteitä heimossamme, kuten juuri Verinimi ja Lait, mutta ennen kuin kerron niistä, olisi kiva kuulla taas teidän klaanista jotakin. Onko teillä jotakin perinteitä tai tiettyjä juttuja, joita vanhemmat opettavat aina pennuilleen?"

Re: Tyttöjen kesken
Post by wolf on Feb 10, 2010, 1:30

Fleshey punastui - tai olisi punastunut jos se olisi ollut mahdollista - Kajon huomautuksesta sekä leikkisästä nimittelystä. Kenties pitäisi tosiaankin alkaa kuuntelemaan tarkemmin. Niinpä valkoturkki höristikin mustia korviaan ja terästi mieltään jotta varmasti kuulisi ja muistaisi siitä eteenpäin joka ainoan sanan.
Oravahuomautus sai Flesheyn kuonolle leviämään hieman typertyneen ilmeen. Eihän se ollut ikinä huomannut oravia katsella! Kun ei niistä ollut oikeen mitään syötäväksikään. Tosin hetken muistiaan kaiveltuaan se kyllä huomasi, että olikin pariin otteeseen nähnyt oravan melko läheltäkin. Niillä taisi olla jonkinmoiset erillään olevat varpaat etutassuissaan. Sen enempää Fleshey ei niistä muistanutkaan, eikä se edes ollut varma muistiko oikein. Saattoihan olla, että oravamuistikuvalle oli vain kasvanut sellaiset Flesheyn mielessä ja oikeasti ne olivatkin ihan toisenlaiset.

Kajon alkaessa vastaamaan keltasilmäisen kysymykseen suorituksista, Fleshey innostui taas tuon ensin myöntäessä hänen olleen oikeassa. Siitä huolimatta pentu jaksoi yhä muistaa tarkkaavaisuuden ja kuuntelun, ettei kävisi uudelleen samanlaista noloa tilannetta kuin aiemmin. Ensin se vain kuunteli nyökkäillen väleihin sinne tänne.
"Nuo Verinimet ja Lait kuulostavat jänniltä", valkoturkkinen tokaisi ja sen häntä viuhtoi puolelta toiselle iloiseen tahtiin toisen luvattua kertoa niistä.
Sitten oli kuitenkin Flesheyn vuoro taas puhua. Se tykkäsi enemmän, ainakin tässä keskustelussa kun oli vielä kokemattomampi osapuoli, lähinnä vain kysellä ja sitten kuunnella toisen vastauksia, mutta kai sitä sitten piti kertoakkin välillä jotain. Mitä Susiklaanilla oli perinteitä? No ainakin taistelutaitojen opettelu, jotkut valitsivat aseet, sekä lauman arvojärjestys oli tärkeä opinto. Myös rotuviha tietenkin, mutta sitä ei ehkä ollut kovin hyvä mainita. Ei ehkä tuottaisi kovin hyvää kuvaa Flesheyn uudelle mustaturkkiselle toverille.
"Tärkeimpänä meille opetetaan lauman arvojärjestys. Kun on tärkeää tietää kenelle on pakko puhua kunnioittavasti ja kuka on alempiarvoisempi. Myös itseään vanhempia kuuluu kunnioittaa. Periaatteessa Susiklaani on ylimpänä, koska Ederan johtajisto koostuu suurimmaksi osaksi klaanilaisista. Meillä on myös tiettyjä oikeuksia mitä tavallisilla laumalaisilla ei ole. Vaikka tietenkin alfa on aina ensimmäinen. Klaanin jälkeen tulevat vartiokaartilaiset ja sitten tavalliset laumalaiset. Toinen tärkeä opetus on taistelu- ja metsästystaidot. Kaikki perusosaaminen pitää olla hallussa ennen kuin voi saada mitään tällaisia aseita", Fleshey selitti hetken alkulamaannuksen jälkeen jo innostuen.
"Mistä tietenkin pääsemme kolmanteen.. perinneasiaan. Aseen valitsemiseen. Tietenkään sitä ei ole pakko olla, mutta aika monilla klaanimme jäsenillä on ja onhan siitä hyötyäkin", valkoturkki varoi tarkasti puhumasta rotuvihasta mitään ja siitä alkoi jo melkein tuntua että se kuulosti vanhemmiltaan.
"Nytkin minun pitäisi oikeasti vahtia, ettei laumamme alueille tulisi ulkopuolisia, mutten tahdo menettää henkeäni pakottaessani jotakuta poistumaan alueelta. Sitten kun olen isompi niin se on tietenkin eri juttu", Fleshey kertoi vielä ja jäi sitten innostuneena odottamaan Kajon kommenttia. Ei se ymmärtänyt, että tuollainen arvojärjestely tai aseiden valitseminen tai alueen suojelu saattaisi kojoottikoiran mielestä kuulostaa kummalta, joten ihan normaalisti se oli ne asiat kertonut, kuten kerrottiin toverille, joka niitä arvostaisi.

Re: Tyttöjen kesken
Post by hitodama on Feb 16, 2010, 20:59

Aamunkajo hymisi itsekseen kovin tyytyväisenä kuullessaan, että Fleshey todella piti hänen juttujaan heimonsa perinteistä sun muista kiinnostavina tai "jänninä", kuten pentu itse asian ilmaisi. Toisen innostus sai kojoottikoirankin tuntemaan yhä kasvavaa ylpeyttä kotiseutunsa moninaisista tavoista, mutta toisaalta naaras tunsi myös ikävän pistoksen sydänalassaan ihan sen takia, ettei hän ollut tätä ennen pitkiin aikoihin kunnolla pysähtynyt juuriaan muistelemaan.
"Mekin kunnioitamme heimossani vanhempiamme hyvin suuresti", naaras totesi välillä nuorempansa puhuessa, jonka jälkeen hän päätti kuitenkin jälleen keskittyä itsensä sättimisen sijasta tarkkaavaisemmin seuraamaan suden kertomuksia - itsehän befalaslainen oli tietoja tältä udellut, joten oli tietysti soveliasta tämän juttuja sitten myös kuunnella.

Flesheyn selostuksen edetessä piti Kajo suurimman osan ajasta leveän hymyn kasvoillaan, vaikkakin koko monimutkaisen hierarkiasysteemin tajuaminen oli hänelle melko hankalaa. Aseet sen sijaan eivät enää naarasta sen suuremmin kummastuttaneet, sillä olihan niistä ollut jo aiemmin hieman puhetta, mutta sudenpennun viimeiset sanat saivatkin kojoottikoiran sitten jo lähes tyrmistymään.
"Noin nuorenako teidän pitäisi yksin vahtia rajoja?" keltamerkki varmisti hämmentyneenä. Olihan hän itsekin joutunut pentuna vartiohommiin ihmisten luo karattuaan, mutta he olivat sentään pitäneet vahtia suurena joukkona.
Lisäksi tämä uusi tieto toi mukanaan toisenkin seikan, joka sai Kajon luimistamaan korviaan ja katsahtamaan toveriinsa hyvin pahoittelevaan sävyyn.
"Ja tuota... Jos saan udella, mitä tarkoitat niillä ulkopuolisilla? Toisista laumoista tulevia koiraeläimiäkö?" Kojoottikoira pelkäsi kovasti, että nuorempansa joutuisi vaikeuksiin antaessaan befalaslaisen patsastella tällä tavoin vapaasti Ederan mailla - eikä hän sentään tahtonut suin surminkaan tuottaa hankaluuksia uudelle toverilleen.

Re: Tyttöjen kesken
Post by wolf on Feb 20, 2010, 12:01

Kajon kysymys sai Flesheyn naurahtamaan hieman, mutta ulkopuolisuusvarmistus sitten saikin taas ilmeen vakavoitumaan hieman.
"Emmehän me toki yksin joudu. On meillä vartiokaarti sekä muut klaanilaiset kanssamme rajoja vartioimassa ja mehän vasta harjoittelemme. Ei meitä vielä näin pieninä pakoteta karkoittamaan jokaista muusta laumasta tulevaa kun vielä pitää muitakin tärkeitä elämäntaitoja opetella", hymy nousi Flesheyn kasvoille tuon kertoillessa asiaa. Samalla tuli vastaus myös Kajon toiseen kysymykseen, mutta pentu päätti vielä varmuuden vuoksi tarkentaa sitäkin hieman.
"Ja kyllä, ulkopuoliset ovat muista laumoista tulevia koiraeläimiä. Lähinnä vartioiminenkin keskittyy enemmän meidän kartanomme alueelle, kun siellä on tavaroita mitä emme tahdo muille laumoille luovuttaa. Enpä usko että siitä kovin suurta haittaa kenellekkään on jos täällä käyskentelemme", valkoturkki tarkensi selitystään, vaikka arvelikin sen olevan niin monimutkaisesti tehty, ettei pentu välttämättä itsekkään olisi ymmärtänyt jos olisi se ulkopuolinen osapuoli ollut.
"Sitäpaitsi jos nyt päättäisimme kartanolla käydä, ei kukaan voisi sinua pois häätää kun olet minun kanssani ja minun ystäväni", Fleshey päätti vielä todeta varmuuden vuoksi. Eihän asia aivan niin ollut, äiti tai kuka tahansa muu klaanilainenhan olisi hyvin voinut sanoa, että Kajon pitää lähteä, eikä pennulla paljon olisi siihen sanomista ollut, kun vasta pentu oli. Vartiokaartilaisista se ei pahemmin jaksanut huolehtia.

Sitten Fleshey muisti Kajon aikaisemman lupauksen kertoa oman heimonsa perinteistä. Pentu oli varsin innokas oppimaan kaikenlaista uutta, varsinkin jos se jollain tapaa laumajuttuihin liittyi kun laumahenkinen neitokainen kyseessä oli.
"Tahtoisitko nyt kertoa niistä Verinimistä ja Laista? Minulle kun ei vielä oikein selvinnyt mitä ne ovat", Fleshey kysyi varovasti. Eihän se voinut tietää, olivatko asiat sellaisia, joita ei kerrottu muille kuin tähän Tasangon heimoon kuuluville. Eihän sekään voinut aivan kaikkia laumansa ja klaaninsa asioita noin vain paljastaa kun eivät kaikki kuuluneet muiden korville.
Sellaista se tiukka hierarkiasysteemi teettää.

Re: Tyttöjen kesken
Post by hitodama on Feb 22, 2010, 20:04

Aamunkajon äitimäisen huolehtivainen mieli ei ollut halukas tyytymään Flesheyn selityksiin vartiokaartin oleskelemisesta jossakin lähistöllä, minkä kojoottikoira varsin selvästi osoittikin kurtistelemalla kulmiaan nuoremmalleen murehtivan näköisenä.
"En näe ketään muita laumalaisiasi täällä. Mitä jos minäkin olisin ollut joku kamala tyyppi, joka olisi tahtonut tehdä sinulle jotakin... Kamalaa", kojoottikoira intti, osaamatta kuitenkaan määritellä järin tarkasti mitä tuo "kamala" olisi edes voinut olla.
"Vaan hyvä sentään, ettei sinun vielä tarvitse muita pois ajaa. Ehkä minäkin uskallan sitten olla tässä vielä hetken ilman pelkoa siitä, että kukaan suuttuu sinulle vaikka saisikin minun vierailustani tietää", hän kuitenkin jatkoi varsin pian ja päätti olla takertumatta asiaan sen enempää. Hän kun ei tahtonut antaa toiselle sellaista vaikutelmaa, ettei olisi kunnioittanut tämän klaanin tapoja ja käytäntöjä.
"Hyvä kuitenkin tietää, ettei laumanne alueella yleensä saisi olla. Befalasin maille kun kyllä ovat kaikki tervetulleita."

Kun keskustelu siirtyi hiljakseen taas Kajon heimon pariin, vaihtoi naaras asentoaan hitusen aiempaa parempaan ja köhäisi kurkkuaan lähes virallisen kuuloisesti.
"Kerron toki, jos haluat kuulla. Ne ovat erityisen tärkeitä asioita molemmat", nuorikko pohjusti ja katsahti Flesheytä siihen malliin, että tämän olisi syytä kuunnella tarkkaavaisesti.
"Lait, Seitsemän lakia, ovat se asia, mikä on oikeastaan kaikkien kotiseutuni heimojen perusta. Ne kieltävät ehdottomasti tappamasta ketään muutoin, kuin ruoan takia, ja määräävät ne muistakin sellaisista tärkeistä asioista. Jos niitä rikkoo, joutuu karkotetuksi omasta heimostaan", befalaslainen kertoi hieman hämyisään sävyyn, kuin kyseessä olisi ollut suurikin salaisuus.
"Verinimi sen sijaan on sellainen nimi, joka jokaisen pitää itse itselleen, hmm, löytää. Sitä nimeä ei saa kertoa kuin aivan läheisimmille ystäville ja perheelle."
Vaiettuaan nyökäytti Kajo kuonoaan sen merkiksi, että Fleshey olisi nyt vapaa esittämään kysymyksiä, joita tämän mielessä oli mahdollisesti ehtinyt herätä.

Re: Tyttöjen kesken
Post by wolf on Feb 26, 2010, 2:41

Kajon puheet "jostain kamalasta" saivat kieltämättä Flesheyn selkäpiitä karmimaan kylmät väreet, eikä narttu oikein ollut varma mitä sellaiseen pystyi vastaamaan, joten jätti kokonaan vastaamatta ja antoi Kajon vain jatkaa puhumistaan. Arveltavasti se olisi kuitenkin kriittisessä tilanteessa juossut karkuun kun vielä pieni ja suht heikko oli, mutta sellaista ei voinut kertoa ulkopuolisille. Ties kenelle tuo sen vahingossa sutjauttaisi. Vaikkei keltamusta sellaiselta tyypiltä kyllä vaikuttanut.
Sen sijan Kajon toteamus alueiden vartioimisen positiivisuudesta sai hymyn uudelleen leviämään pienen suden kasvoille, vaikka sen korviin kuulostikin omituiselta, että toisen lauman alueelle sai noin vain mennä. Olikohan kaikilla laumoilla sillä tavalla? Ehkä sitten pian voisi käydä muillakin mailla alueita tutkimassa jos kerran siellä sai käydä. Tai no, kai sitä ensin piti kasvaa ja vahvistua.

Sitten alkoikin varsin kattava selitys Flesheyn kysymykseen ja tällä kertaa susihukka muisti jopa kuunnella tarkasti. Kajon katse ei varsinaisesti tullut tarpeeseen tällä kertaa, mutta Fleshey hymyili silti ilmeen tunnistettuaan ja suoristi hänkin ryhtiään taas, jääden sitten innokkaasti odottamaan Kajon kertomaa.
Lopultakin Kajon selitys Laista ja Verinimistä jäi Flesheyn mielestä aivan liian lyhyeksi, eikä mustakorvainen oikein tiennyt ensin mitä pitäisi sanoa. Kajon nyökkäys sai sen kuitenkin varmistumaan, että kysymykset olivat sallittuja ja niinpä se alkoi pienessä päässään salamannopeasti pukemaan ajatuksiaan sanoiksi.
"Mitä nämä Lait ovat? Saako niitä kertoa.. Tasangon heimon ulkopuolisille?" kuuluivat ensimmäiset kysymykset Lakeja koskien. Niistä Fleshey ei nyt ensihätään enempää kysymyksiä keksinyt, mutta sen sijaan tämä Verinimi-juttu kuulosti miljoona kertaa mielenkiintoisemmalta.
"Miten sen Verinimen voi löytää? Onko sellainen myös Tasangon heimoon kuulumattomilla? Miksi sitä ei kerrota muille? Millaisia ne nimet yleensä ovat?" kysymyksiä suorastaan tulvi pennun suusta. Sen tiedonjano oli suuri ja innostunut katse harhaili pitkin Kajon kasvoja suden odottaessa vastauksia. Eiköhän näissä ensimmäisissä kysymyksissä ollut ihan tarpeeksi kojoottikoiralle nyt ensin selittämistä, sen jälkeen voisi miettiä jos tahtoisi vielä jotain tietää.

Re: Tyttöjen kesken
Post by hitodama on Mar 11, 2010, 16:54

Jo Flesheyn ensimmäinen kysymys oli Kajon mielestä erittäin osuva, sillä kun naaras nyt asiaa mietti, ei hän ollut varma paljonko heimonsa asioista oikeastaan oli luvallista ulkopuolisille kertoa. Toki oli selvää, ettei jokaista käytäntöä ollut viisasta ihan kaikkien vastaantulijoiden seurassa mainostaa, mutta nyt kyse olikin vain viattoman uteliaasta sudenpennusta.
Kojoottikoira keskitti tiiviisti katseensa ja ajatuksensa hetkeksi vaaleaturkkiseen toveriinsa, mutta hän ei yrityksistään huolimatta osannut kuvitella tämän edes aikuistuessaan muuttuvan miksikään hirviöksi, joka käyttäisi tavalla tai toisella hyväksi heimosta saamiaan tietoja.
"Kai niistä vähän voi ainakin paljastaa", naaras siis päätti lyhyen pohdintatuokion jälkeen.
"Tärkein Laki on tosiaan se, ettei ketään saa tappaa turhaan. Lisäksi ei saa myöskään vahingoittaa toisia tai varastaa ilman pätevää syytä. Korkea-arvoisia henkilöitä pitää kunnioittaa ja läheisiään suojella, sekä velka pitää aina maksaa takaisin", naaras luetteli vapaamuotoisesti. Jos hän olisi lausunut Lait niiden sanatarkoissa muodoissa, olisivat erilaiset termit Valasta, Totuudesta ja muista vastaavista vain sekoittaneet nuoren hukan päätä, minkä takia keltamerkki päätti kiteyttää asian mahdollisimman lyhyeen ja simppeliin pakettiin.

Verinimestä sen sijaan ei Kajolla ollut puoleksikaan niin tarkkoja tietoja annettavana, minkä takia hänen oli kohautettava pahoittelevasti lapojaan Flesheyn suuren kysymystulvan edessä.
"Verinimi voi olla ihan millainen tahansa ja sen voi myös löytää mistä tahansa. Yleensä sen löytää tosin jostakin merkittävästä paikasta tai jonkin tärkeän tapahtuman yhteydessä. Se on aika henkilökohtainen juttu. Siksi sitä ei kai myöskään kerrota ihan kenelle tahansa", Kajo selitti kuitenkin parhaansa mukaan.
"Sitä en tosin tiedä, voiko Verinimeä olla heimoon kuulumattomilla. En ole ainakaan ikinä kuullut sellaisesta", naaras vielä jatkoi suhteellisen totisena. Sanojensa päätteeksi hän kuitenkin naurahti jälleen kerran heleästi ja kallisti päätään niin, että korvakorujensa helmet napisivat tosiaan vasten.
"Mutta sinähän voisit vaikka olla ensimmäinen, Fleshey. Ensimmäinen Verinimen löytänyt, joka ei kuulu Tasangon heimoon!"

Re: Tyttöjen kesken
Post by wolf on Apr 9, 2010, 1:40

Asiaa tulikin yhtäkkiä niin runsaasti, ettei Fleshey oikein ensin tiennyt mitä piti ajatella. Toisaalta tällaisissa asioissa etuna oli sen kasvatus, kun ei koskaan kotonakaan oltu asioiden selittelyä alettu hidastamaan siksi, että joku ei ymmärtänyt. Tosin jotkut asiat nyt olivatkin olleet sellaisia, että ne oli pitänyt kertoa moneen otteeseen, että varmasti jokainen pentu ne muistaisi, vaikkei kukaan uskaltanutkaan sanoa ettei tajunnut tai muistanut jotain. Useimmiten oli pääosin valkoturkkinen pentu kuitenkin saanut kaiken ensimmäisellä kerralla (jotenkuten) hyvin painettua päähänsä hetken ajatuksiaan ja asioitaan selviteltyään. Joten niin se päätti toimia nytkin.
Lait eivät pentua niin kauheasti kiinnostaneet, kun oli huomattavasti mielenkiintoisempikin asia, nimittäin ne Verinimet. Siksipä se olikin iloinen Kajon ensin kertoessa Laista ja sen jälkeen vasta siirtyessä tähän mielenkiintoisempaan osuuteen, joten siihen ensimmäisenä mainittuun ei välttämättä tarvitsisi enää palata. Toisaalta nartun mieleen nousi kaikesta huolimatta eräs erittäin kinkkinen sekä Verinimiin että Lakeihin liittyvä kysymys, johon se tahtoi vastauksen hetinytviivyttelemättä. Niinpä se esitti sen heti ensimmäisessä mahdollisessa Kajon pitämässä tauossa kaiken informaation jälkeen:
"Tarvitseeko Verinimen löytääkseen noudattaa Lakeja tai.. uskoa siihen mihin nyt Tasangon heimo ylipäätään uskookaan? Jos uskotte mihinkään erityisesti." Uskomisella Fleshey tarkoitti lähinnä esimerkiksi Lahkon Herraa tai mitä niitä nyt muita olikaan, ei se oikeastaan edes tiennyt. Se itse kun ei tahtonut kuulua mihinkään sellaiseen ryhmittymään, oli parempi pysyä puolueettomana sellaisten suhteen ja vain leikkiä pikkuprinsessaa susiklaanissa. Vaikka sekään ei aina onnistunut, kun pentueessa oli Serafi, joka oli luonteeltaan enemmän prinsessa. Ei Fleshey vain voinut sille mitään, ettei sillä ollut fobioita likaa kohtaan tai ettei se aina heti ihastunut kaikkeen kauniiseen ja puhtaaseen vaan piti enemmän yksinkertaisesta ja käytännöllisestä. Vaikka toki sekin piti huolta turkistaan ja heittoveitsistään eikä voinut kuvitellakkaan pyörivänsä mudassa. Eihän se sopinut sen arvolle.

Kajon esittämät lauseet kuitenkin järjestyivät uudelleen Flesheyn korvissa sen ensin esitettyä kysymyksensä ja hetkeksi neito laski katseensa ruohikkoon miettiessään. Kohta katse kuitenkin nousi jo takaisin kojoottikoiraan pennun keksiessä lisää kaikesta siitä, mitä tahtoi tietää ja mikä oli kiinnostavaa.
"Mutta mistä tiedän että olen löytänyt Verinimeni? Ja entä jos en pidä siitä? Mitä sillä Verinimellä oikein tekee?" valkoturkkisen suusta ryöpsähti taas kerran lisää kysymyksiä. Ei se välttämättä tahtonut kuulua Tasangon heimoon, mutta Verinimen löytämiselle ei kyllä ollut mitään estettä, kunhan siihen ei elämäänsä alkaisi tuhraamaan. Tai ainakaan pentu ei heti tyrmännyt ajatusta.
Sitten Flesheyn mieleen juolahti jotain sangen mielenkiintoista. Se ei tiennyt menikö asia jo turhan henkilökohtaisuuksiin, mutta päätti silti kysyä.
"Oletko sinä jo löytänyt Verinimesi, Kajo?" Fleshey kysyi varovasti, hieman ääntään hiljentäen. Ei se tietenkään kehdannut kysyä sitä Verinimeä itseään kysyä, kun sen yksityisyydestä oli jo ollut puhetta, mutta se tahtoi mielellään tietää oliko tämä toinen jo löytänyt Verinimensä.

Re: Tyttöjen kesken
Post by hitodama on Apr 11, 2010, 20:39

Jälleen sai Aamunkajo aihetta pohdiskelevalle kulmienkurtistelulle, kun Fleshey putkautti ilmoille kysymyksensä Tasangon heimon uskomuksista. Oikeastaan kojoottikoira ei ymmärtänyt alkuunkaan mitä sudenpentu mahtoi tarkoittaa, sillä eipä Maan laki sisältänyt opeissaan minkäänlaisia jumaluuksia, eikä naaras ollut edes Lahkosta ja sen Herrasta sen kummemmin koskaan kuullut.
"Uskoa? Eh, ei kai", nuorikko joutui hieman hämillään vastaamaan.
"Tai noudattaa Lakejakaan. Ei Verinimi ole riippuvainen mistään sellaisesta", hän hetken tuumaustauon jälkeen jatkoi. Hiljaa mielessään naaras myös päätteli, että "uskominen" oli varmasti jokin Susiklaanille ominainen tapa. Kenties Fleshey vielä kertoisi tummaturkkiselle toverilleen siitä jonakin päivänä.

Verinimi tuntui olevan sudenpennusta erityisen kiehtova aihe, sillä kyseinen sana näytti keräävän ympärilleen aina vain lisää kysymyksiä, jotka saivat Kajo-paran viimein pudistelemaan päätään toppuuttelevasti.
"Hidastahan vähän", hän kehotti vakavasti, mutta kuitenkin hymyssä suin nuorta toveriaan katsellen.
"Nuo ovat kaikki sellaisia kysymyksiä, ettei niihin ole mitään yksiselitteistä vastausta. Sen vain tietää, kun Verinimen löytää, eikä siitä nimestä varmaan voi edes olla itse pitämättä. Se nimittäin kuvastaa sinua itseäsi, sitä, mitä juuri sinä olet. Sen löytäminen... Se tekee sinusta kokonaisen." Keltamerkkinen oli varma, ettei hänen vastauksensa tyydyttäisi konkreettista tietoa halajavan Flesheyn mieltä, mutta muutakaan ei naaraalla ollut tarjota. Nämä olivat jopa Tasangon heimosta kotoisin olevalle nuorikolle hankalasti käsiteltäviä asioita, joten tuskin ne kovin helposti avautuivat ainakaan sellaiselle, joka ei ollut heimon tapoihin perehtynyt.

Juuri, kun Kajo oli vastaamaisillaan nuoren suden viimeiseen kysymykseen, huomasi hän horisontissa liikettä. Nopeasti naaraan katse kiinnittyi tuohon kauempana niityllä askeltavaan olentoon, todennäköisesti koiraeläimeen, joka tuskin oli vielä huomannut heinien keskellä makoilevaa parivaljakkoa. Olisi kuitenkin vain ajan kysymys, kun vieras panisi naaraat merkille, ja ajaisi varmasti Ederan mailla luvattomasti oleskelevan Kajon väkivalloin matkoihinsa.
"Näyttäisi siltä, että viimeisin kysymyksesi saa nyt odottaa. Minun kun taitaa olla korkea aika poistua", keltamerkki totesi hieman haikeasti ja nyökäytti kohti kaukana häämöttävää silhuettia. Kuten jo todettua, ei Kajo halunnut aiheuttaa Flesheylle turhia ongelmia näyttäytymällä tämän seurassa. Olisi nimittäin kamalan kurjaa, jos pentu joutuisi kärsimään vain siksi, että oli sattunut lyöttäytymään rajojen tärkeyttä tuntemattoman kojoottikoiran seuraan.
"Mutta tavataan toki toistekin, eikö? Minä olen usein Befalasin niityllä, oman koloni lähistöllä. Tulethan tapaamaan minua sinne sitten, kun olet vähän isompi?" nuorikko pyysi noustessaan vaivihkaa seisomaan. Hän luotti kyllä siihen, että pääsisi pujahtamaan karkuun, mutta koska hän ei kokonsa takia ollut mikään pikajuoksija, oli hänen kuitenkin syytä lähteä mahdollisimman äkkiä. Niinpä naaras loi vielä viimeisen ystävällisen hymyn nuoremmalleen, ennen kuin kääntyi kohti pohjoisessa häämöttäviä puita.
"Hei hei, Susiklaanin Fleshey", kojoottikoira hyvästeli ja lähti pian kipittämään nurmikentän halki. Jonkin ajan kuluttua matala elikko pääsi päämääräänsä ja katosi Djalan lehtimetsän uumeniin.

// Päätin nyt lopettaa tämän näin, kun on kuitenkin peli jatkunut samansuuntaisena jo todella pitkään. =D Kiitosta vaan seurasta, ja laitetaan nämä kohtaamaan toisensa taas joskus myöhemmin! //

Re: Tyttöjen kesken
Post by wolf on Apr 13, 2010, 13:17

[[Jees, parempi tämä näin sitten! Kiitokset suuret pelistä ja toki vielä myöhemmin tapailevat tytöt.]]

Fleshey todellakin vaikeni Kajon kehoituksesta ja painoi korviaan hieman alemmas häpeän merkkinä. Samalla pentu kuitenkin kuunteli tarkkaavaisena ja nyökkäili aina välillä.
Mutta kas vain, ennen kun Kajo ehti lainkaan vastata valkoturkkisen viimeiseen kysymykseen, sen pitikin jo lähteä. Fleshey nousi sekin ylös maasta ja vilkaisi Kajon katsomaan suuntaan ja näki itsekin tumman hahmon kauempana.
"Hei sitten, Aamunkajo", pentu ehti vain sanoa, ennen kun tummaturkkinen uusi ystävänsä katosi näkyvistä. Fleshey lähti itsekin jolkottamaan kohti kartanoa, ei sopinut olla liian kauan omilla teillään vielä näin nuorena. Toki se myöhemmin menisi tapaamaan Kajoa, kunhan olisi hieman kasvanut!