Aamunkajo - RPGs

Afuel » Joki » Sävyjä lumessa

Sävyjä lumessa
Post by neftichan on Oct 14, 2010, 20:41

//hito ja Sirka//

Täysin valkean maan keskeltä erottui hyvin pieni väri pilkku. Ruskea värityksinen naaras oli päättänyt taas käydä leikkimässä lumella, ja saattaisihan Yada keiju todennäköisemmin olla täällä, koska kuului Afueliin. Error pomppi jäätyneen joen viertä iloisesti sukellellen lumeen. Taivas oli kauniin tyyni ja pilvetön, oli oikein kimalteleva talvipäivä. Lumi oli hieman kylmää nartun mielestä, mutta ainakin sillä oli kiva leikkiä. Leikiminen ei kyllä ollut kivaa yksin, mutta ketään ei toistaiseksi ollut ilmaantunut paikalle leikkimään. Se ei kumminkaan ylipirteän nartun menoa haitannut. Error alkoi kerätä eteensä isoa kinoa lunta ajatuksissaan. Yritti luppakorva siitä viellä muotoilla vähän koiran näköistä, mutta eipä se tietenkään kovin kummoiselta näytänyt, kun koiralla ei tietenkään käsiä ollut.

Re: Sävyjä lumessa
Post by hitodama on Oct 16, 2010, 14:25

Jäätyneen joen vartta pitkin kulki myös toinen koiraeläin, joka erottui mainiosti maisemasta tumman värityksensä ansiosta. Befalasiin kuuluva Aamunkajo oli viimein uskaltanut lähteä seikkailulle Andriaanan pohjoisosiin, joissa hän ei ollut koskaan aikaisemmin vieraillut. Afuelin valkoiset maisemat saivat kojoottikoiran haukkomaan henkeään hämmästyksestä samalla, kun hän loikki sydän innosta pamppaillen eteenpäin, sillä hän ei ollut myöskään tehnyt ikinä ennemmin tuttavuutta lumen kanssa. Valkea aine tuntui hänestä niin kovin kiintoisalta ja viehkeältä, että naaras antoi sille helposti anteeksi jopa hyytävän kylmyyden, jolla mokoma hänen tassujaan pisteli.

Loikittuaan aikansa onnesta soikeana näki Kajo kuitenkin kylmän autiuden keskellä jotakin, mikä sai hänet pysähtymään ja kallistamaan ihmeissään päätään. Vaikutti siltä, kuin joku ruskeaturkki olisi touhunnut jotakin merkillistä suuren lumikasan edustalla. Mitä naaras nyt asioista mitään tiesi, olivat alueella elelevät afuelilaiset kaiketi aina valkoturkkisia, joten ainakaan tämä muukalainen ei ilmeisesti pesää itselleen ollut rakentamassa - olisihan se ollut nimittäin melkoisen törkeätä perustaa koti vieraan lauman alueille. Vaan mitä toinen sitten mahtoi puuhata? Noh, siitä sai varmasti nopeiten selkoa kysymällä.
"Heeei!" Aamunkajo huhuili lähtiessään ravaamaan upottavan hangen halki kohti näkemäänsä koiraeläintä. Toinen oli melkoisen kaukana, joten ennen kuin kojoottikoira pääsi tämän lähistölle, oli hän jo melkoisen hengästynyt ja joutui taittamaan matkaa raskaasti läähättäen.

Re: Sävyjä lumessa
Post by neftichan on Oct 17, 2010, 7:56

Error tuhahteli välillä kun ei saannut lumimönstistään kovin koiran näköistä. No erottuihan siitä hieman erinlainen möntti joka kuvasti päätä, ja pieni hänän töpö, ja sitten iso möhkäre lunta, joka oli vartalo.
"No ei se ihan täydellinen ole"
Error totesi ja kuuli takaansa ystävällisen oloisen huudon. Error kääntyi innoissaan, että näkisi kuka paikalle tulee.
"Hei!"
Naaras huusi tulevalle tummaturkkisella vastaan. Toinen ei kyllä ollut mikään normaali tummaturkki, vaan hyvin mielenkiintoisen näköinen tapaus. Error odotti luomuksensa vieressä, että tuleva koiraeläni pääsisi riittävän lähelle.
"Hei vain. Ompa sinulle kivoja kuvioita!"
Luppakorva ihasteli toisen ulkonäköä.
"Olen Error, hauska tavata"
Ruskeaturkkinen esitteli itsensä heti, kuten normaalisti. Jospa hän saisi taas uuden kaverin!

Re: Sävyjä lumessa
Post by hitodama on Oct 21, 2010, 0:26

Kajo ilahtui huomattavasti huomatessaan vieraan reagoivan hänen huutelemiseensa innokkaalla vastatervehdyksellä. Ainakaan muukalainen ei siis kaiketi suhtautunut mitenkään nyrpeästi ajatukseen siitä, että hangen halki laukkaava tummaturkki saapuisi pitämään tälle hetkeksi seuraa.

Kun kojoottikoira pääsi viimein ruskeaturkkisen koiraeläimen lähettyville, seisahtui hän aloilleen ja jäi hetkeksi tasailemaan hengitystään muukalaisen kasaaman lumikeon vierelle. Kovin monisanaisesti hän ei läähätykseltään saanut toiselle vielä juteltua, mutta kuullessaan turkkinsa kuviointeja koskevan kehaisun nostatti hän kuitenkin leveän hymyn huulilleen.
"Kiitos", sai nuorikko lisäksi johonkin väliin henkäistyä. Hän olisi tahtonut keksiä jotakin kohteliasta sanottavaksi takaisin toiselle, mutta tutkailtuaan ruskeasävytteisen koiran ulkonäköä pikaisesti katseellaan joutui naaras toteamaan, ettei hän oikein keksinyt mitään erityisen huomiotaherättävää kehuttavaa tämän ulkomuodosta. Kiintoisat luppakorvat toinen kyllä omisti ja niihin liittyen olisi Kajo saattanut jonkin miellyttävän toteamuksen saadakin väännetyksi, ellei toinen olisi hänen helpotuksekseen ryhtynyt jo esittelemään itseä.
"Ah aivan, oikein kiva tutustua", keltamerkkinen vastasi häntäänsä heilauttaen.
"Minun nimeni taas on Aamunkajo, Kuutuulen tytär ja... Niin pois päin. Kajo kuitenkin riittää", hän jatkoi. Vaikka pahin hengästymisensä oli jo laantumassa, ei hän jaksanut kuluttaa happea koko pitkän nimensä kertomiseen - eihän sitä kukaan koskaan edes varsinaisesti käyttänyt.
"Mitä sinä teet täällä? Rakennatko lumesta jotakin?" nuorikko päätti lisäksi udella kääntäessään kiinnostuneen katseensa kohti Errorin taideteosta.

Re: Sävyjä lumessa
Post by neftichan on Oct 21, 2010, 11:34

"Vau kuinka hieno nimi! Kuutuulen tytär. Oletko saannut sen vahemmiltasi?"
Error uteli innokkaana ja vispasi töpöhäntäänsä innokkasti edestakaisin. Nuin erikoinen koira oli mukava tavata. Toinen oli kovin uupeneen kuuloinen, mutta lumessa juokseminen vei älyttömän paljon voimia, eteenkin näillä vähän pienemmillä koirilla.
"Tavallaan kyllä. Sen pitäisi esittää minua. Olen kuullut, että ihmiset tekevät tämmöisiä juttuja lumesta. Tämä on kyllä vaikeaa"
Error totesi ja katsoi epämääräistä lumikasaansa.
"Tiedätkö sinä ihmisistä mitään? Minä en ole ikinä nähnyt, mutta kysyn aina kaikilta mitä he tietävät. Ihmiset on niin erikoisia olentoja!"
Ruskeaturkki hihkaisi innoissaan. Olisi kivaa saada lisää infoa näistä sulattomista linnuista, jotka pukevat päälle erikoisia asioita, joita kutsutaan vaatteiksi, eivätpä ne kyllä muuten tarkenisi kun ei niillä ole turkkia eikä sulkia. Naaras odotti innokkasti vastauksia häntä vispaten. Kauaahan ei luppakorva tapansa mukaan malttanut olla hiljaa, mutta piti odottaa edes hetki, että saisi kuulla jotain jännää.

Re: Sävyjä lumessa
Post by hitodama on Oct 28, 2010, 0:00

Kajo päästi lyhyen kikatuksen ja antoi häntänsä jäädä huiskimaan onnellisena edestakaisin, kun Error kehaisi hänen nimeään. Ei tämä ollut tokikaan ensimmäinen kerta, kun naaras sai kuulla ylistystä nimityksensä kauniista sävystä, mutta jokainen kerta sai hänet siitä huolimatta aivan yhtä onnelliseksi.
"Kiitos! Ja olen toki, heiltäpä juuri. Isäni nimi on Kuutuuli, ja siksi minä olen Kuutuulen tytär", kojoottikoira selitti.
"Entäs sinä? Tarkoittaako Error jotakin?" päätti naaras päätään kallistaen jatkaa. Harvinaisen usein andriaanalaisilla tosin tuntui olevan täysin tuulesta temmattuja nimiä, mitä keltamerkkinen befalaslainen ei täysin ymmärtänyt: hänen kotikonnuillaan kaikille kun oli tapana antaa nimet, joiden merkityksen saattoi kysymättäkin ymmärtää.

Vaan kun Error pääsi esitelmöimään veistoksestaan, levisi Kajon huulille aiempaakin leveämpi hymy hänen nähdessään lumikasan nyt aivan uudessa valossa.
"Aivan, niin tietysti, nyt minä ymmärrän!" nuorikko hihkui ja loikkasi Errorin vierelle, jotta saattoi ihailla teosta samasta kulmasta, kuin sen luojakin. Ja kun nyt oikein keskittyi, erotti kojoottikoira toden totta kyhäelmästä päätä ja häntää merkkaavat ulokkeet, mikä teki hänet todella iloiseksi.
"Näen sen nyt! Mutta sitä en tiennyt, että ihmisetkin tekevät tällaisia. Tiedän kyllä vähän niistä kaksijalkaisista, mutta siellä ei katsos ollut ikinä oikein lunta, missä minä silloin ennen asuin. Ei siellä asuneet ihmiset voineet siksi tehdä näin. Mutta katso, katsos näitä", viittilöi Kajo innostuneena ja kohotti toisen etutassunsa koruineen päivineen merkitsevästi ilmaan, "siellä ihmiset tekivät tällaisia koruja."

Re: Sävyjä lumessa
Post by neftichan on Oct 28, 2010, 8:01

"Vau! Todella siisti juttu!"
Error oli ihan ihmeissään niin hienosta ja upea taustaisesta nimestä.
"Olisipa minullakin"
Luppakorvainen vielä hihkaisi lopuksi. Ja alkoi miettiä nimiään, naaras uskoi, että voisi kertoa tuolle kojoottikoiralle, vaikka todella harvoin hän käytti oikeaa nimeään.
"No itseasiassa oikea nimeni on Ernfriede. Ja siitä olen itse keksinyt nimen Error myöhemmin. Tosin olen myös kuullut, että Error meinaa virhettä, niin sehän sopii minulle mainioksi nimeksi"
Ruskeaturkkinen kertoi iloiseen sävyyn, vaikka olisikin halunnut, että hänen nimensä. Olisi noin rakkaudella annettu ja hieno.

Piaan Sirka alkoi katsoa tarkemmin veistosta ja erottikin sen koiraksi. Kuinka mahtavaa. Error oli hyvin ylpeä tekeleestään, ja vispasi hännän töpöään.
"Minä vain olen kuullut, että he tekevät tämmöistä lumesta. En ole koskaan tavannut ihmistä vaikka haluaisin"
Samalla töpöhänän katse kiinnittyi aamunkajon hienoihin koruihin.
"Ihmisetkö? Miten he taitavat noi hienoja tehdä pelkillä sulattomilla siivillä!"
Error katsoi hämmästyneenä koruja erikuvakulmista.
"Haluan vain entistä ennemmän nähdä tuommoisen oudon otuksen. Miksi lähdit pois ihmisten luota? Piditkö heistä? Olivatko he kivoja?"
Error tenttasi normaaliin tapaansa iloisesti. Kaikki tärkeä tieto oli revittävä ulos.

Re: Sävyjä lumessa
Post by hitodama on Nov 3, 2010, 21:07

Aamunkajo hihitti edelleen ilahtuneeseen sävyyn, ennen kuin pysähtyi viimein kuuntelemaan kaikessa hiljaisuudessa Errorin kertomusta omasta nimestään. Sitä ei kojoottikoira oikein osannut käsittää, miksi muka virhettä merkitsevä nimi olisi sopinut noin mukavanoloiselle naaraalle, joten hän päätti kyseisen seikan märehtimisen sijasta keskittyä toisen alkuperäiseen nimeen.
"Ern... Friede... No ymmärrän kyllä miksi tahdoit jonkun helpomman nimityksen. Ernfriede on toki nätti nimi, oikein kaunis suorastaan, mutta kamalan vaikea sanoa. Menee tosi helposti kieli solmuun, ja sitten siitä voi tulla vahingossa joku Rnefeede", nuorikko selosti niin, että etenkin viimeisen väännelmän kohdalla lensi muutama lennokas sylkipisara hänen suustaan lunta kostuttamaan.

Keskustelun kääntyessä ihmisiin ja kyseisten kaksijalkaisten omituisiin tapoihin ja taitoihin kallisti Kajo mietteliäästi päätään, mutta ei pohdiskelustaan huolimatta osannut suoda vastausta ainakaan Errorin ensimmäiseen kysymykseen.
"Njaa, enpä kyllä tiedä. En ole ollut katsomassa, miten he nämä valmistivat", joutui naaras myöntämään laskiessaan esille nostamansa tassun takaisin hankeen. Pahoitteleva ilmeensä kaikkosi kuitenkin nopeasti pois kasvoiltaan luppakorvaisen uuden kyselytulvan päästessä valloilleen, sillä kojoottikoira haistoi tilaisuuden päästä kertomaan entisestä elämästään toiselle.
"Voi en minä koskaan asunut ihmisten luona, ei! Asuin ennen Andriaanalle tuloa sellaisessa koiraeläinlaumassa, jonka nimi on Tasangon heimo. Me vain haimme näitä koruja aina joskus yksiltä ihmisiltä, jotka pitivät meistä ja jotka suostuivat niitä meille antamaan", keltamerkkinen kertoi innokkaasti ja alkoi samalla puolihuolimattomasti taputella toverinsa lumiveistosta. Se kaipasi hänen mielestään vielä korvia osakseen, mutta ennen kuin ehtisi tarkemmin pohdiskella sellaisten veistämistä, täytyi naaraan jatkaa kertomustaan.
"He olivat kyllä ihan kivoja, ne ihmiset, vaikka en itse heitä koskaan oikeastaan kovin hyvin tavannut. Mutta kaikki muut ihmiset eivät kuulemma ole niin kilttejä, eivätkä pidä muista eläimistä. Heitä pitää aina muistaa varoa, sanoivat meidän heimon vanhemmat jäsenet."

Re: Sävyjä lumessa
Post by neftichan on Nov 4, 2010, 17:51

Oli ihanaa kuulla, että hänenkin nimestään oli jollakin jotain sanottavaa. Ruskea turkkisen hymy ylti melkein korviin saakka, ja pikkutöpöhäntä viuhui innokkaasti. Naaras hieman naurahti kun toinen yritti väännellä hänen nimeään.
"Olet tosi mukava Aamunkajo"
Naaras lisäsi perään iloisesti.

Keskustelun vaihtuessa ihmisaiheeseen. Error veti naamansa hieman ennemmän peruslukemille ja keskittyi tarkasti kuuntelemaan lisää noista olennoista, sekä muuta mitä Sirka kertoisi hänelle.
"Harmi, senkin haluan sitten nähdä kun menen joskus katsomaan ihmisiä!
Luppakorva iloitti varmasti.
"Tasangon heimo...asuisimpa minäkin siinä laumassa. Kuulostaa jännältä!"
Error hihkaisi, sillä ei ollut aavistustakana koko heimosta, mutta oli ainakin kuullut tarinoita, että myös ihmiset saattoivat elää heimoissa. Error kunteli myös, että Sirkaa oli varoitettu ihmisistä. Toki Leon oli kertonut ihmistä jotka potkivat koiria. Olisiko siitä vanhimmat varoittaneet. Silti kaikki ihmiset eivät olleet pahoja.
"Kerro toki lisää heimosta ja niistä vanhimmista. He varmasti ovat tavanneet paljon ihmisiä!"
Error jatkoi ja halusi kuulla kaiken mitä vain voi kuulla asiasta.

Re: Sävyjä lumessa
Post by hitodama on Nov 10, 2010, 19:41

Errorin kehuessa Aamunkajoa mukavaksi heppuliksi, soi kojoottikoira toiselle aavistuksen vaivautunen virneen. Olisi luullut hänen jo tottuneen kuulemaan juuri tuota samaista lausahdusta, sillä luppakorvainen koira ei ollut tosiaankaan ensimmäinen sitä käyttänyt olento, mutta kun ei niin ei. Moinen ylistys se sai aina vain vaatimattoman naaraan jokseenkin hämilleen.
"Eh... Kiitos. Niin sinäkin, Error", päätti nuorikko turkkinsa alla salaa punastellen vastata.

Päästessään kertomaan heimostaan jätti Kajo kuitenkin turhan ujostelun nopeasti unholaan. Hän ei turhia pohdiskellut mitä tulisi toiselle selostamaan, vaan antoi puheidensa tulla ulos vapaana, ennalta suunnittelemattomana mieteketjuna. Juttu tosin saattoi ulkopuolisen korviin kuulostaa siitä syystä enemmän tai vähemmän sekavalta, mutta sitä ei naaras tullut ajatelleeksi.
"Ei siellä ollut oikeastaan 'jännää', ennemminkin turvallista ja rauhaisaa. Paljon rauhallisempaa, kuin täällä Andriaanalla. Ei sillä, että osaisin silti sanoa kummassa paikassa on ollut mukavampi elää", nuorikko totesi alkaessaan samalla kaivertaa kynnellään lumi-Errorille silmiä.
"Mutta minäpä kerron silti, jos tosiaan haluat kuulla. Heimollamme on johtaja, joka vie joukon aikuisia aina kerran kuunkierron aikana ihmisten luo. Joskus he tuovat sieltä sitten näitä koruja tullessaan. Me heimolaiset käytämme koruja kertomaan siitä, mitä kaikkea olemme oppineet ja kokeneet elämämme aikana. Lisäksi me kunnioitamme sellaista juttua, kuin Maan laki. Sen mukaan ketään ei saa esimerkiksi tappaa turhan tähden."

Re: Sävyjä lumessa
Post by neftichan on Nov 11, 2010, 9:51

Oli hauskaa nähdä kuinka toinen hieman vaivaantui asiasta. Sirka selvästi ei ollut tottunut kehuihin.
"Kiitos Sirka"
Error vastasi. Häntä oli jo kaksi tai kolme saarella sanonnut kivaksi ja ensin hänkin oli ollut hämillään, mutta nyt luppakorvainen uskoi, että näinhän saattaa jopa ollakkin asia.

Ruskea turkki hieman huokaisi, eikö kaikkialla ollutkaan kivaa. Turvallinen ja rauhaisa ei kuulostanut nartun korviin kovin mukavalta paikalta. Siellähän olisi tylsää. Samalla Error seuorasi kuinka silmän reijät muodostuivat lumikoiralle.
"Nythän se näyttää ennemmän minulta"
Narttu hihkaisi innoissaan. Kun Sirka alkoi kertomaan heimostaan, Error oli ihan hämillään. Johtaja vei laumansa hakemaan koruja ihmisten luota. Tuo ainakin kuulosti jännältä. Pian kuultuaan loppuun innokkaalla nartulla oli taas iso kysymys tulva mielessään.
"Minusta tuo ainakin kuulostaa jännältä hakea ihmisiltä koruja. Mitä sinun korusi kertovat sinusta? Millainen on Maan laki?"
Error heilutti lyhyttä häntäänsä innokkaasti ja odotti saavansa piaan vastauksia.

Re: Sävyjä lumessa
Post by hitodama on Nov 15, 2010, 7:54

// Ihan btw Kajo ei missään kohdassa ole kertonut Sirka-nimeään Errorille, koska tämä on naaraan ns. Verinimi, jota ei niin vain kertoilla jokaiselle vastaantulijalle. ; D //

Aamunkajoa oli hieman naurattaa Errorin huokailu, mikä kieli tämän ilmeisesti arvostavan menoa ja meininkinä rauhallista hiljaiseloa enemmän. Naaras nimittäin muisti, kuinka jotkut hänen heimonsa jäsenetkään - etenkään nuoret urokset - eivät oikein olleet aina jaksaneet arvostaa vanhoillisesti elelevän lauman perinteitä, jotka suoraan sanottuna varmasti toiminnanjanoisempien tovereiden mielestä tylsiä olivatkin. Kajo itse rakasti perinteikästä elämäntyyliä suuresti, muttei hän silti mennyt loukkaantumaan poikkeavista mielipiteistäkään.
"Mmm-mh, se tarvitsisi varmaan vain korvat vielä", kojoottikoira totesi lumiveistokseen liittyen, ennen kuin jatkoi varsinaisista heimoasioista kertomista.
"Minun koruistani esimerkiksi nämä korvakorut, kaikki niistä, kertovat minun osaavan seitsemän Lakia ulkoa. Ne ovat Maan lain tärkeimpiä säädöksi, jotka antavat ohjeita siitä, miten elämää tulee elää. Niiden mukaan ei tosiaan saa missään tapauksessa tappaa tai vahingoittaa turhaan ketään, ei edes saaliseläimiä. Sitten ne kertovat myös, että ylempiarvoisiaan tulee kunnioittaa eikä saa hylätä heitä, joita on itse vannonut suojelevansa", keltamerkkinen turinoi. Hänen mielestään ei ollut oleellista selostaa jokaista Lakia sanatarkasti erikseen, sillä moisesta olisi tullut varsin pitkä ja tylsä litania. Ei, sen sijaan hän tahtoi kertoa asiat sen verran suurpiirteisesti, ettei keskustelu tyystin kuolisi valtaisan luettelointimäärän alle.
"Lakien lisäksi meillä on paljon muitakin perinteitä. Yhden sellaisen takia minä jopa itse asiassa lähdin tänne Andriaanalle", nuorikko vielä jatkoi ja sai samassa lumi-Errorin silmät valmiiksi. Pää arvioivasti kallellaan hän jäi katselemaan tuotostaan ja kuuntelemaan samalla, josko veistoksen elävällä vastineella olisi jälleen herännyt jotakin ajatuksia tahi kysymyksiä heimoeloon liittyen.

Re: Sävyjä lumessa
Post by neftichan on Nov 15, 2010, 10:31

//Hupsis minun moka Kuvitellaan, että se sanoi Kajo!//

Luppakorvainen katsoi veistosta päänkohdalta.
"Tosiaan, niinden pitää olla tämmöiset luppaiset ja kihara karvaiset, kuin minulla!"
Ruskeaturkki snaoi ja osoitti samalla tassullaan korviaan. Kajo oli tässä selvästi se osapuoli, joka osasi nämä asiat paremmin.

Samalla naaras keskittyi syvällisesti kuuntelemaan kertomusta korvakoruista.
"Vau ihan ältsin siistiä! Minä haluaisin tavata kyllä koko heimosi! Kun joskus mennen mantereelle, niin täytyy etsiä heidätkin."
Error totesi innoissaan ja varmana asiasta, että hän viellä joku päivä olisi käymässä mantereella.
"Minusta nuo asiat kuulostavat viellä paremmilta, kuin Lahkon asiat. Vaikka Lahkokin kuulostaa kiinnostavalta, Lahkolaiset vain on niin ilkeitä, eikä ne kerro minulle kaikkea"
Error sanoi murheissaan. Naaras ei tiennyt oliko Lahkokin heimo. Kun Aamunkajo kertoi, että heimon takia hän oli saarella, sekin sai Errorrin innostumaan ihan mahdottomasti. Naaras oli vaikeaa käsittää näin paljon kivoja asioita samaan aikaan.
"Kerro siitä perinteestä, kiltti?"
Error kysyi silmät pentumaisella ilmeellä. Onneksi Kajo, vaikutti siltä, että hän tykkäsi kertoilla asioita.

Re: Sävyjä lumessa
Post by hitodama on Nov 22, 2010, 15:12

// Jep jep. ^^ //

Aamunkajo käänsi katseensa kohti Errorin luppakorvia, kun tämä kävi kuvailemaan niiden pörheää olemusta. Naaras totesi moisten olevan taatusti mitä hankalimmat veistettävät, mutta voisihan hän silti yrittää. Ei koira kuitenkaan ollut koira eikä mikään ilman korvia.

Viimeistellessään vielä lumiveistoksen silmiä hihitti naaras jälleen lyhyesti kuullessaan, kuinka toinen intoili hänen heimostaan.
"Etsi toki. He pitävät siitä, kun heidän luonaan käy vieraita, kunhan vieraat vain muistavat käyttäytyä kunnolla", nuorikko ohjeisti. Samassa keskustelu kääntyi kuitenkin asiaan, joka veti hetkellisesti kojoottikoiran hymyn jokseenkin kireäksi. Vai tunsi Error siis Lahkon.
"Noh, heimossani ei ainakaan pakoteta ketään uhraamaan toisia eläimiä, kuten Lahkossa", Kajo totesi ja yritti pitää äänensä mahdollisimman neutraalina. Hän kun ei tahtonut tuomita ketään, ei edes Herran alaisuuteen kääntyneitä olentoja, sillä olihan eräs hänelle kaikkein rakkaimmista olennoista nimenomaan lahkolainen. Joskus puolueettomassa kannassa pysytteleminen oli kuitenkin yllättävän vaikeaa.

Näin ollen Kajo ei ollut järin innostunut keskustelemaan sen syvällisemmin Lahkoon liittyvistä asioista, vaan oli suorastaan kiitollinen Errorin vaatiessa häntä kertomaan sen sijaan naaraan Andriaanalle tuoneista perinteestä.
"Okei", nuorikko vastasi ja alkoi samalla viimein muotoilla veistokselle niitä kauan kaivattuja korvia.
"Oikeastaan siihen kuuluu kaksi perinnettä, jos tarkkoja ollaan. Lähdin nimittäin heimoni parista Vaellukselle, joka on sellainen iso ja merkityksellinen matka, jonka aikana on tarkoitus kokea jotakin tärkeää. Minun esimerkiksi piti löytää itselleni Verinimi. Vaellus toi minut tänne, ja ihan ennen Andriaanalle pääsyä löysin sitten sen Verinimenkin", Kajo turinoi yrittäessään varovaisesti kasata lumikokkareita veistoksen pään molemmille sivuille.
"Valitettavasti Verinimestä en kuitenkaan voi kertoa kovin paljon. Sitä ei nimittäin saa paljastaa vieraille", hän vielä jatkoi pahoittelevaan sävyyn.

Re: Sävyjä lumessa
Post by neftichan on Nov 26, 2010, 9:40

Veistos alkoi olla pikkuhiljaa valmis. Ja se todellakin näytti Errorilta. Ei nyt niin tarkanmuotoinen, se ollut, mutta olihan siinä selvästi pää, korvat, silmät.

"Käyttädyn kunnolla!"
Error lupasi sotillaalliseen sävyyn. Todellakin, jos vieraaksi tuli uuteenpaikkaan oli käyttäydyttävä siivosti, eipä Error ollut mikään huonokäytöksinen, narttu kyllä saattoi kysellä liikaa, ja siitä kaikki eivät pidä.
"Olenkin kuullut tuosta uhraamisestikin. Aika kiintoisia olentoja Lahkolaisetkin, en ole tavannut kuin yhden"
Error myös jätti asian siihen Lahkon suhteen, jotainhan narttu siitä oli kuullut, tosin negatiiviseen sävyyn, samoin kokenut. Jops kerran Kajo ei siihen kuulunut niin turhaa olisi edes kysellä Lahkosta.

Seuraavaksi siirettyynkin kiintoisampaan asian aamunkajon heimosta. Kuulessaan, että Kajo oli löytänyt verinimensä luppakorvainen meinasi sitä jo kysyä, mutta samassa Kajo kertoikin sen olevan kielettyä. Erroria harmitti kovasti.
"No ei se mitään, mikä se toinen perinne on?"
Error jatkoi kyselyä, paras oli saada tietää kaikenlaista.

Re: Sävyjä lumessa
Post by hitodama on Dec 5, 2010, 20:25

Vaikkei Aamunkajo olisikaan niin välittänyt jutella Lahkoon liittyvistä jutuista, tunsi hän silti tarvetta mainita vielä erään asian, kun Error totesi Herran palvelijoiden olevan kovin kiintoisia olentoja.
"Lahkolaiset ovat yleensä ihan tavallisia koiraeläimiä. He vain sattuvat uskomaan... Ja palvelemaan sitä... Herraa", kojoottikoira sepusti vakavana ja yritti oikeastaan vakuuttaa asiaa yhtälailla itselleen, kuin Errorillekin. Tuntui nimittäin erittäin häiritsevältä ajatella, että lahkolaisuus tekisi muutoin normaalista koiraeläimestä jotakin ihan muuta, kuin mitä hän muutoin olisi ollut. Toki Herran vaikutus muokkasi palvelijoikseen ryhtyneitä jollakin tapaa, mutta ainakin naaras tahtoi uskoa, ettei lahkolaisten oma persoona tyystin kadonnut Herran vallan alle.

Errorin sitten udellessa nuorikon kotiheimon toisesta perinteestä löi Kajolla selvästi hetken aikaa täysin tyhjää, ja hän katsahti luppakorvaista toveriaan jokseenkin hölmistyneenä.
"Siis... Siinä oli jo kaksi: Vaellus ja Verinimi", hän toisti, ennen kuin päätti kuitenkin sekaannuksesta huolimatta palauttaa hymyn huulilleen ja jatkaa.
"Mutta on meillä toki lisääkin perinteitä, voin kertoa niistä! Me kerrotaan esimerkiksi heimossa aina tosi paljon tarinoita toisillemme. Johtaja kertoo koko laumalle tai vanhemmat nuoremmille, milloin mitenkin. Minä pidän siitä kovasti. Tarinat ovat katsos usein hyvin opettavaisia." Tämän selostettuaan sai Kajo mieleensä, että hän oli ollut tämän koko tapaamisen aikana suorastaan tuhottoman paljon äänessä - kenties olisi aika antaa Errorillekin tilaisuus sanella jotakin? Niinpä hän päätti heittää pallon luppakorvasen suunnalle.
"Tunnetko sinä yhtään tarinaa? Olisi kiva kuulla jotain uutta nimittäin. Kunnon tarinasta on ihan liikaa aikaa."

Re: Sävyjä lumessa
Post by neftichan on Dec 5, 2010, 21:35

"Niin ovat varmasi jotku kivoja. Kun en ole tavannut kuin yhden vasta niin en voi sanoa"
Ruskeaturkki totesi silmät kirkkaana loistaen. Miksi ihmeessä täytyisi antaa jollekkin lahkolle tuomio, yhden otuksen peruteella.

"Hups. Luulin, että vaelletaan ja vaellus päättyy kun löytää verinimen. Nyt selkis, ne ovat siis eriasioita"
Töpöhäntäinen sanoi häntäänsä heiluttaen. Voisipa Aamunkajo kertoa verinimensä, se olisi niin kiva tietää. Kun Kajo alkoi puhumaan perinteestä jossa kerrottiin tarinoita. Errorin suu loksahti auki, ja suureen hymyyn.
"Minäkin rakastan tarinoita! Ne ovat mahtavia"
narttu hihkaisi onnessaan, ja hypähti hieman lumessa. Paha juttu kyllä tuli tarinoista, mutta kyllähän naaras osasi kertoa omasta elämästään.
"En oikein mitään tarina osaa muuta kuin omasta elämästä. Olen tavannut kummituksen ja haudannut hänen ruumiin täällä saarella ja olen tavannut keijun. Haluatko kuulla niistä vai kertooko tämä riittävästi"
Error sanoi ylpeänä. Naaras kun uskoi kaikken tarumaiseen.
"Onko muita sinun heimolaisia tällä saarella?"
Luppakorvainen vielä kysyi ennen kuin toinen vastaisi hänen kysymykseen. Nyt olisi paras antaa toiselle taas suuvuoro, ja malttaa olla hetki hiljaa.

Re: Sävyjä lumessa
Post by hitodama on Dec 6, 2010, 23:49

Kajo nyökäytti ymmärtäväisesti kuonoaan Errorille ja jätti lahkojutut sikseen. Ei kojoottikoirallakaan ollut Lahkosta kokemusta kuin parin siihen kuuluneen olennon verran, joten eivät hänenkään tietonsa kyseisestä ryhmästä kovin mittavia olleet. Niinpä lieni viisainta jättää syvällisempi spekuloiminen sellaisten huoleksi, jotka asioista paremmin perillä olivat.

Sattunut sekaannus perinteiden lukumäärän suhteen otti ja selvisi onneksi nopeasti, mikä sai Kajon naurahtamaan ystävällisesti ja heilauttamaan pitkää häntäänsä vasten lunta. Tämä siitä sitten seurasi, kun kertoili asioita sekavasti yhtenä katkeamattomana pötkönä.
"Oi niin, eri asioita ne ovat. Anteeksi, kun selitin huonosti", nuorikko pahoitteli, muttei kuitenkaan jäänyt murehtimaan mokaansa sen pidemmäksi aikaa.
"Minun Vaellukseni on yhä käynnissä vaikka löysinkin jo Verinimeni. Se tavallaan jatkuu niin kauan, kunnes jonakin päivänä palaan heimoni luokse tai saan jonkin merkin siitä, että minun täytyy jäädä viettämään elämääni jonnekin muualle", keltamerkkinen jatkoi.

Kun Error kävi hihkumaan tarinoiden ihanuudesta, yhtyi Aamunkajo toisen ilonpitoon ja erehtyi nojaamaan lumiveistokseen sellaisella voimalla, että työnsi vahingossa juuri muovailemansa korvan irti hahmon päästä. Hetken naaras tuijotti pudonnutta lumikökkärettä hölmistyneenä, mutta toivuttuaan tuhon aiheuttamasta hetkellisestä järkytyksestä ryhtyi hän vain rauhallisesti muovailemaan uutta luppakorvaa menetetyn tilalle.
"Kerro vaikka vähän siitä keijusta. Sellaisista kun en ole koskaan kuullut", nuorikko kehotti työskentelynsä lomasta. Samassa Error kuitenkin uteli jo ihan muita asioita, joihin Kajon oli pakko ihan pysähtyä hetkeksi vastausta pohtimaan.
"Mmmh", hän äännähti miettiväisenä, "en tiedä. En ole tavannut yhtäkään, mutta ei se toki mahdotontakaan ole. Vaelluksille kun on lähtenyt ja lähtee jatkuvasti jonkin verran porukkaa, eikä heistä voi yhtään tietää, mihin he menevät."

Re: Sävyjä lumessa
Post by neftichan on Dec 7, 2010, 21:37

"Ei se mitään. Ehkä minäkin kuuntelin hieman huolimattomasti"
Luppakorva totesi ja heilutti töpöhäntäänsä. Ruskeaturkki mietti kovasti palaamista, ehkä jos Kajo palaisi joskus heimonsa pariin naaras voisi otta hänetkin mukaan.
"Haluaisitko palata takaisin?"
Error päätyi vain kysymään, eihän tässä saaressa mitään vikaa, mutta jotku hauskuudet täältä puuttuivat. Kuten ne ihmiset.

Piaan lumiveistoskin pääsi korvastaan, ja tämä ei harmittanut ollenkaan Erroria. Hauskaa vain kun toinen ilostui myös tarinoista. Tarinat olivat ihania, vaikkei Error yhtään osannutkaan ulkoa, vaikka niitä oli kuullut paljon. Ruskeaturkki odotti ensin vastauksen toisene kysymykseen ennen kuin kertoi keijusta. Edelliseen hän nyökkäsi vain vastaukseksi. Ehkä hän törmäisi vielä joskus toiseenkin heimolaiseen, eihän silti tätä saarta hetkessä koluttu läpi.
"No kerran juuri täällä Afuelin mailla olin leikkimässä lumessa, kun luokseni tuli keiju. Ihan oikea keiju, koiran hahmossa. Hänen nimensä on Yadaneth, ja äiti keiju on lähettänyt hänet tänne hoitamaan tehtävää, ja siksi hän on koiranmuodossa kun hänen tehtävänsä liittyy meihin koiriin"
Error selitti ihan innoissaan, lähes suu vaahdoten.
"Hieman kuulostaa samalta kun sinun vaelluksesi, mutta sinähän et siis ole keiju, ainakaan sinulla ei ole siipiä"
Error vielä totesi loppuun, ja mietti hieman näiden kahden yhtäläisyyksiä. Kumminkin heissä oli niin paljon eriäkin.

Re: Sävyjä lumessa
Post by hitodama on Dec 14, 2010, 22:37

Errorin kysymys Kajon halusta palata kotilaumansa luokse sai naaraan hymyn muuttumaan hetkeksi varsin kaihoisaksi, melkeinpä surumieliseksi. Hän oli miettinyt tätä aihetta moneen kertaan.
"Ehkä jonakin päivänä, mutta en vielä. Uskon kyllä tietäväni sitten, kun sen aika koittaa", kojoottikoira vastasi taivasta katsellen. Kieltämättä häntä pelotti ajatus kotiin lähtemisestä ja etenkin siitä, että mitäpä jos Revontuli ei tulisi hänen mukaansa, vaan tahtoisi jäädä Andriaanalle. Se tekisi lähdöstä varmasti vaikeimman asian, mitä nuorikko koskaan joutuisi tekemään.

Aamunkajo jatkoi veistoksen muovaamista samalla, kun hän kuunteli korvat höröllä luppakorvaisen naaraan tarinaa keijuista. Koko juttu vaikutti naaraasta erittäin kiintoisalta ja sai hänet pohtimaan, mahtoiko hänen heimonsa tarinoissa esiintyä mitään vastinetta tuollaisille siipiveikoille. Saattoihan se nimittäin olla, että sama asia tunnettiin merten toisella puolen vain eri nimellä.
"En taida olla keiju, niin. Ihan tavallinen kojoottikoira vain", tyytyi nuorikko vastaamaan, ennen kuin lähti lurittelemaan ilmoille omia ajatuksiaan keijujen olemuksesta.
"Ovatkohan ne keijut sitten jonkinlaisia sieluja? Ainakin meillä kun heimoni parissa on jotakin juttuja sieluista, jotka ovat palanneet tai jääneet maan päälle suorittamaan jotakin tehtävää. Keiju olisi varmaankin sellainen hyvä sielu, jos se siis sielu on, jonka tarkoitus on auttaa muita." Pohdintojensa päätteeksi jäi Kajo seisoa nököttämään hetkeksi tyystin paikoilleen, ennen kuin laskeutui viimein taas kaikille neljälle tassulle lumihankeen.
"Katso", hän hihkaisi häntäänsä heiluttaen Errorille, "se on valmis nyt!" Ja toden totta: lumiveistos omasi nyt pelkän epämääräisen muodon lisäksi silmät ja nenän, sekä pitkin pään sivuja roikkuvat korvat. Vähän mielikuvitustahan lumikasan hahmottaminen vaati, mutta nyt sen esittämän kohteen tajuaminen oli jo jollakin tapaa mahdollista.

// Tahdotko vielä jotakin erityistä tapahtuvaksi tässä pelissä? =3 Tarvitsisin Kajoa nimittäin toisaalla joskus Befan YP:n jälkeen, joten nyt olisi aika hoitaa halutut asiat pois alta, jos sellaisia vielä on. //

Re: Sävyjä lumessa
Post by neftichan on Dec 16, 2010, 20:59

//Voidaan me lopetella. On Errorillakin varauksia, jospa joku niistä olisi vapaana//

"Sitten kun tiedät, niin ota minutkin mukaan. Tosin palaisin takaisin tänne varmasti"
Ruskeaturkkinen saanoi töpö häntää vispaten, ja hymyillen leveästi.
"En osaa sanoa. Ehkä ei minusta. Kummituksenkin olen nähnyt ja se oli ehkäpä lähempänä henkeä. Aika jännää kyllä jos ne jäävät luoksenne!"
Error hihkaisi, ja mietti samalla näkemäänsä kummitusta. Ehkä se tosiaan oli sen koiran sielu, jonka ruskeaturkki ja Seri hautasivat. Ja nyt se oli kiitollinen, koska haamua ei ollut enään talossa näkynyt. Ajatuksistaan luppakorva heräsi vasta kun Kajo hihkaisi veistoksen olevan valmis.
"Vau tulipa siitä hieno! Hyvä kun tapasin sinut niin saatiin tämäkin tehtyä näin hienoksi. Ja täällä Afuelissa se välttämättä edes sula pois. Kiitos avusta Kajo"
Error sanoi hymyillen, mutta kauaa ei seikkailun haluinen narttu halunnut paikallaan olla, vaikka Aamunkajon kanssa oli kiva jutella.
"Minä luulen, että menen nyt etsimään uusia seikkailuja. Muista etsiä minut jos joskus menet heimosi luo takaisin. Nähdään Kajo!"
Töpöhäntä totesi, ja poistui paikalta.

//Kiitos pelistä //

Re: Sävyjä lumessa
Post by hitodama on Today at 13:05

Kajolle tuli melkoisena yllätyksenä Errorin pyyntö ottaa hänet mukaansa, kun kojoottikoira joskus palaisi kotiheimonsa luokse. Tokihan toinen oli puhunut Tasangon heimon luona käymisestä, mutta jotenkin naaras ei ollut tullut ajatelleeksi sen tapahtuvan yhdessä hänen itsensä kanssa.
"Oh, toki. Jos vain satun löytämään sinut silloin", nuorikko kuitenkin hetken asiaa pohdittuaan lupasi. Yhdessä matkatessa olisi varmasti helpompi yrittää suunnistaa perille oikeaan paikkaan, eikä seura muutenkaan koskaan pahitteeksi ollut.

Keijuista ei Kajo enää osannut enää sen enempää sanoa, sillä jos kyseessä ei ollut henkiolento, ei hän tosiaankaan tiennyt mikä se sitten oli. Kaiketi keiju oli itse nähtävä voidakseen sellaisen olemuksesta mitään ymmärtää.
"Ei varmasti sula. Täällä on nimittäin hirmuisen kylmä!" naaras totesikin vasta lumiveistoksen tullessa puheeksi.
"Ihan tassuja pistelee jo. Ehkä minunkin pitäisi lähteä takaisin Befalasiin", Kajo jatkoi. Koska Error oli selvästi tekemässä lähtöä, ei kojoottikoirallakaan ollut sen suurempaa syytä lumiselle joentörmälle jäädä nököttämään. Afuelin alueet olivat tulleet nyt tutuiksi, joten arktinen seikkailu oli tehnyt tehtävänsä ja kotiin palaaminen alkoi tuntua jo vilpoisuudenkin takia varsin houkuttavalta ajatukselta.
"Joo, hei hei Error! Nähdään taas!" Ja niin luppakorvainen veistosmalli oli jo kadonnut aavoille lumitasangoille, jolloin Kajo lähti niin ikään jokea seuraillen kohti lämpimämpiä seutuja.

// Kiitos itsellesi! n__n //