Aamunkajo - RPGs

Befalas » Niitty » Vaikka sinua rakastankin

Vaikka sinua rakastankin
Post by .hitodama on Apr 29, 2012, 14:05

...viiltää petetyksi tuleminen sydäntäni.

Aamunkajo oli ollut tavallista pidemmän ajanjakson poissa hänen ja Revontulen pesältä tavattuaan klaaniveljensä Utuillan ja jämähdettyään muutamaksi toviksi metsän siimekseen pohtimaan maailman kummallisia epäoikeudenmukaisuuksia. Mitä hän itse olisi tehnyt jos jostain syystä olisi joutunut Lahkoon? Reppana olisi kyllä auttanut puolisoaan selviämään, mutta ei sakemanninsukuinen voisi kuitenkaan koskaan täysin ymmärtää sitä, kuinka suuria asia toisten uhraaminen olisi Maan lakia kunnioittavalle rakkaalleen.

Kun oli lopulta märehtinyt asioita tarpeeksi yksinään oli nuorikko viimein lähtenyt sipsuttelemaan kohti kotia. Siitä oli jo jokunen viikko kun hän oli nähnyt Reppanaa viimeksi, missä sinänsä ei ollut mitään erikoista kaksikon kulkiessa vapaasti omia polkujaan parisuhteen rinnalla, mutta asian tajuaminen sai kojoottikoiran vauhdittamaan askeliaan hymy huulille kivuten. Aamu oli aikainen ja tyyni kun nuorikko nyt juoksi kauniin niityn poikki ja kuvitteli, kuinka hän pian herättäisi pesässä nukkuvan armaansa ja lähtisi tämän kanssa yhdessä etsimään aamiaista.

// Kamouuus! //

Re: Vaikka sinua rakastankin
Post by mira on Apr 29, 2012, 19:44

.: :'CC :.

Reppanalle oli tapahtunut jotain outoa - narttu oli pyöristynyt, ja se tiesi, ettei se johtunut lihomisesta. Reppana oli melko varma, että oli kantava. MUtta miten? Sen puolisohan oli Aamunkajo- narttu ei muistanut kohtaamistaan Sobekin kanssa laisinkaan, se vain löysi pimeän aukon muististaan, muttei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota.
Nyt miettiessään Revontuli tuli ajatelleeksi, että olisiko Herra voinut saattaa Reppanan tiineeksi kyvyillään? Olisiko Herra kuullut Reppanan hartaan toiveen saada pentuja? Ajatus lämmitti, koska silloinhan narttu ei olisi ollut uskotonkaan Kajolle! Ja kai niin saattoi tapahtua? Olihan Miserykin saanut sen metallijalkansa, ainakin kuuleman mukaan.
Reppana avasi silmänsä ja haukotteli sen ja Kajon yhteisessä pesässä, venytellen hieman ja alkoi pyrkiä kohti valoa.
Työntäessään päänsä ulos kolosta, Reppanan ruskeat silmät tavoittivat kojoottikoiran ja hymy nousi sen kasvoille. "Rakas!" narttu hihkui toiselle ja pyristeli ulos kolosta. Se korjasi puolikasvon piilottavaa liinaa ja hymyili rakastavasti kojoottikoiralle. "Minulla on sinulle jotain kerrottavaa - se on tosi outoa, mutta toivon että.. Kuuntelet!" narttu sönkötti ja ryömi muutenkin ulos kolosta, istuutuen sitten sen eteen.

.: REppana on vähän hönö :'D :.

Re: Vaikka sinua rakastankin
Post by .hitodama on May 7, 2012, 16:11

// Ihana se on! ='C Uusio-Jeesus. Ei kun Maria. //

Kajon aurinkoinen ilme muuttui kertarysäyksellä suorastaan haltioituneeksi, kun hänen ei ollutkaan tarvis edes mönkiä kolon sisään Revontulta nähdäkseen, vaan koirasusi kohotti kuin puolisonsa tulon aistineena itse päänsä ylös onkalosta.
"Revontuli!" kojoottikoira vastasi kirkkaalla äänellään toisen huudahdukseen ja nosti vauhtinsa hassuun, lyhytjalkaisella koiraeläimelle ominaiseen laukkaan. Näytti kovasti siltä, kuin hän ei olisi malttanut olla enää sekuntiakaan erossa rakkaastaan.
"Ihana nähdä taas!" hän kimitti vielä toisen saavuttaessaankin ja malttoi hädin tuskin hidastaa vauhtiaan ennen kuin törmäsi päistikkaa sakemanninpuolikkaaseen. Naaras ei todellakaan tullut havainneeksi toisen pyöristynyttä olemusta, sillä katseensa oli liimautunut tiukasti lahkolaisen kasvoihin hänen tavoitellessaan tämän kuonoa omallaan.
"Voi kuuntelenhan minä, ja on minullakin uutisia! Jänniä, hassuja uutisia", Kajo jatkoi häntäänsä vauhdikkaasti vispaten.

Re: Vaikka sinua rakastankin
Post by mira on May 9, 2012, 17:14

.: :''D Anteeksi höperö kesto, on ollut kokeita ja kaikkea 8< :.

Reppana oli aivan yhtä iloinen kuin Kajo ja narttu pyrki tökkäämään hellästi kuonollaan paikalle pölähtänyttä kojoottikoiraa. Sitten narttu nousi seisomaan ja kääntyi siten, että kylki oli kohti Kajoa. "Herra on.. Herra on tehnyt jotain, ja katso mitä on tapahtunut! Me saadaan pentuja!" Reppana hihkui innosta soikeana ja käänsi sitten ruskeiden silmiensä katseen koristeelliseen kojoottikoiraan, häntäänsä heiluttaen ja hymy huulillaan keikkuen. Reppanan ilme oli yhtä autuutta, ja nartusta suorastaan hehkui rakkautta vatsassaan kasvavia pieniä otuksia ja Kajoa kohtaan! Ihq!
Kuullessaan Kajollakin olevan uutisia, oli narttu näyttänyt kiinnostuneelta - se oli kuitenkin aivan liian tohkeissaan massunsa kanssa.

.: Lyhyt kökkö on lyhyt kökkö :''d :.

Re: Vaikka sinua rakastankin
Post by .hitodama on May 9, 2012, 19:35

// Hei minä se jumittaja olin, pelasin vasta toissapäivänä! X'D Eikä lyhyet viestit mitään haitta, minun puolestani saa pelata vaikka yhdellä lauseella jos siihen mielestään tiivistyy kaikki olennainen. //

Aamunkajo hymyili hampaat paljastavaa, vilpitöntä onnea hehkuvaa hymyään, kun pariskunta hieraisi hellästi kuonojaan toisiaan vasten. Ellei olisi ollut niin innokas vaihtamaan kuulumisia Revontulen kanssa olisi kojoottikoira halunnut varmasti jatkaa pusuttelua pidempäänkin, mutta toisen noustessa seisomaan astahti keltamerkkinenkin hienotunteisesti askeleen verran kauemmaksi ja teki siten koirasudelle tilaa. Ja mitä nuorikko sitten näkikään... Noh, kyllä hän näki kumppaninsa pyöristyneen vatsan, mutta hetken verran naaras sai estetyksi mieltään tajuamasta mitä se merkitsi. Vaikka kasvoilleen kohosi kieltämättä kovin yllättynyt ilme, heilahteli häntänsä yhä puolelta toiselle aina niin kauan, kunnes Reppana selvitti tilanteen hänelle sanallisestikin. Silloin Kajon jalat viimein pettivät ja hän lysähti istumaan nurmelle samalla, kun naamansa vääntyi murheelliseen ja suorastaan epätoivoiseen irveeseen.
"Ei... Revontuli, ei ei..." kojoottikoira sopersi ääni väristen, kun maailma tuntui kaatuvan yllättäen hänen niskaansa koko murskaavalla painollaan.
"E-eihän Herra sellaista tee, ei se voi olla niin! Her-Herra on lahkolaisten mielissä, niin sinä olet selittänyt, eikä pelkkä mieli voi... Siihen tarvitaan na-narttu ja ja... Uros!" nuorikko jatkoi osaamatta estää kyyneliä, jotka tunkivat väkisin kostuttamaan hänen oranssisia silmiään.

Re: Vaikka sinua rakastankin
Post by mira on May 29, 2012, 22:32

.: Tämä kesto on jotain, mitä sen ei ehkä pitäisi olla.. :.

Vaan Kajo ei reagoinut lainkaan niin, kuin Reppana olisi halunnut! Miksi? "Sirka?" Reppana kysyi huolestuneena ja katsoi toista huolissaan, haluten lohduttaa, ja narttu oli jo astumassa lähemmäs kultaansa, kunnes toinen kertoi että eihän Herra sellaista tehnyt. Uros! Mutta.. "Mutta.. Enhän minä ole ollut kenenkään kanssa! Olen sinun puolisosi, en ole koskaan pettänyt sinua enkä haluakaan, minulla ei ole ollut aikomustakaan..!" Reppana selitti hädissään, se ei muistanut viettäneensä aikaa kenenkään kanssa, sillähän oli Kajo, ei se tarvinut mitään uroksia ällöttävine munineen. Hyi hyi.
Revontulenkin silmät kyyneltyivät nartun ajatellessa mahdollisia seuraamuksia - Kajo voisi potkia Reppanan luotaan (voi murhetta, sitä se ei kestäisi!), huutaa Reppanalle.. Narttu olisi vain halunnut käpertyä Kajon viereen, mutta tallaisessa tilanteessa se ei tullut kuuloinkaan.

Re: Vaikka sinua rakastankin
Post by .hitodama on Jun 3, 2012, 23:19

Kajo ei olisi osannut kuvitellakaan toteuttavansa mitään niistä kauhukuvista, joita Revontuli loihti mieleensä. Ei hän puolisoaan hylkäisi, ei olisi varsinaisesti tälle edes vihainen, mutta murheellinen nuorikko kyllä oli kaikkien muidenkin tunteiden edestä. Edes sakemanninpuolikkaan sanat eivät saaneet kojoottikoiran huolta hälvenemään, vaikka se nostattikin toisaalta vaimean hymyn hänen huulilleen.
"Se... Se on ihana kuulla", hän henkäisi, muttei voinut estää samaan aikaan kirkkaiden kyynelpisaroiden vierähtämistä poskilleen.
"Ehkä totuus on siis jotain pelkojemme väliltä. Tiedäthän, silloin kun olit vasta liittynyt Lahkoon ja Herra pakotti sinut välillä uhraamaan... Et muistanut aina kunnolla mitä olit tehnyt. Voisiko... Olisiko Herra voinut pakottaa sinut jonkun uroksen luo..?" Aamunkajo jatkoi, mutta pudisti sitten äkisti päätään.
"Tai onko sillä oikeastaan mitään väliä? Oli miten oli... Sinä saat pentuja." Siihen nähden kuinka paljon nuori naaras pieniä pennunpalleroita rakastikin, lausui hän sanansa huomattavan toteavaan ja suorastaan kylmään sävyyn sekä käänsi vuotavat silmänsä kohti etutassujaan. Mieleensä nimittäin ujuttautui pelko numero kaksi: vaikkei Reppana ollut löytänyt urosta rinnalleen, olisi tällä pian jälkeläisiä rakastettavanaan. Mahtuisiko kojoottikoira siihen kuvioon enää ollenkaan mukaan?

Re: Vaikka sinua rakastankin
Post by mira on Jun 10, 2012, 8:35

Aamunkajon toteamus sai Reppanan silmät kyyneltymään entisestään, ei.. Sillä ei ollut ollut muistikatkoksia pitkiin aikoihin, vaan nyt.. Voisiko se olla niin? "Minä.. Minä en tiedä. Minä en halua sen olevan niin" Reppana istuutui ja katsoi omia varpaitaan kyynelten valuessa pehmeäkarvaisella poskella, ja huivipää luimisti korviaan alistuen nartulle.
Kajon sanoessa pentutoteamuksensa viileään sävyyn, ja Reppana tunsi olonsa pahaksi. "Mutta.. Emmekö me voisi kasvattaa niitä? Tai siis.. Sillä tavalla, niinkuin ne olisivat meidän pennut.." Revontuli takelteli hieman puhuessaan. Eipä sen mieleen tullut Kajon mielessä pyörivää kysymystä - se oli vain huolissaan tällä hetkellä suhteestaan, sen jatkumisesta tai.. eroamisesta.

Re: Vaikka sinua rakastankin
Post by .hitodama on Jun 13, 2012, 23:04

Aamunkajo nyökytti ymmärtäväisenä päätään Revontulelle, joka kuului olevan haluton uskomaan kojoottikoiran mainitsemaan mahdollisuuteen. Ei nuorikko itsekään toivonut asioiden olevan niin, mutta mitä muita mahdollisuuksia jäi jäljelle? Hän ei nimittäin voinut mitenkään kuvitella Herran olevan itse kykeneväinen laittamaan elämää alulle, sillä muutoinhan tämä olisi varmasti jo täyttänyt maailman omilla seuraajillaan.

Viimein alkoi aurinko kuitenkin paistaa jälleen risukasaan, kun sakemanninpuolikas kumosi puolisonsa viimeisenkin epäilyksen kysymyksellä, jonka Kajo varmasti olisi toivonutkin kuulevansa, jos vain olisi rohjennut.
"Voisimmeko sinusta?" hän uteli varovaisesti, mutta antoi jo ennen vastauksen saamista elämän palata niin kasvoilleen kuin ääneensäkin. Vaikka asiat eivät nyt ihan mutkattomasti olleetkaan lähteneet käyntiin, olivat yhteiset pennut kuitenkin se Suuri Haave, jota kaksikko oli epäileväisenä mielissään elätellyt. Jos se nyt tällä tavoin lähtisi toteutumaan, niin... Vaikka omasi ihan omanlaisensa suhteen Herraan, uskoi Kajo voivansa ehkä jopa kiittää tuota pelottavaa, yliluonnollista voimaa asioihin sekaantumisesta.
"Minusta se olisi kovin ihanaa. Ajattele, sitten olisimme ihan melkein kuin oikea perhe!" keltamerkki myönsi ja antoi heräilevän intonsa tulla ilmi lyhyen hännänheilautuksen muodossa.

Re: Vaikka sinua rakastankin
Post by mira on Jun 14, 2012, 18:46

Reppana nyökytti nopeasti päätään. "Varmasti voimme.. Ihan vain.. Jos sinä haluat" narttu sanoi sitten ja katsoi epävarmana puolisoaan. Entä jos Kajo nyt tyrmäisi kaiken ja nauraisi Reppanan ehdotusten mielettömyydelle? Vaan kun Reppana uskaltautui nostamaan naamansa, se näki Kajon naamasta, että nartulle kävi.
Reppanankin naamalle kipusi pieni hymy, ja narttu heilutti vähän häntäänsä, ujosti. Kajon todetessa, että se olisi ihanaa - ja kaksikosta tulisi Reppanan pentujen myötä perhe. Sakemannisekoituksen naamalle nousi hymy ja ilme oli yhtä auvoa ja ihanuutta. Huivinaamaisenkin häntä heilui useaan otteeseen - se kävi oikein hyvin nartullekin, ja Reppana uskaltautui nojautumaan koskettaakseen Sirkan kuonoa hymyillen lempeästi. "Minä rakastan sinua" Reppana sanoi uudelleen ja hymyili. "Kävi mitä kävi, minä rakastan sinua" ruskeaturkkinen sanoi vakavana.

Häntä kumminkin heiluen.

Re: Vaikka sinua rakastankin
Post by .hitodama on Aug 2, 2012, 18:22

// Lol feilaan nyt rankasti jonkun ihmeellisen väsymyssairauden takia sori sori! Varmaan voitaisiin lopetella tätä peliä ja laittaa käyntiin pennuntappoa? Muistaakseni miitissä värväsin jo jonkun puolikuulaisen alustavasti hommaan, joten sekin on ainakin öh äh melkein hoidossa. ='D //

Kajon kainous alkoi rapista varsin nopeasti Revontulen kannustavan hännänheilutuksen ja hymyämisen myötä, joten koirasuden muistuttaessa rakastavansa puolisoaan olivat nuorikon mieltä varjostaneet pilvet jo kutakuinkin hälvenneet. Hän hyökkäsi iloisesti kikattaen Reppanaa kohti koettaen parhaansa mukaan päästä niin halaamaan tätä kuin myös suukottelemaan kultansa (tervettä) poskea.
"Voi, minäkin rakastan sinua niin kovin paljon! Ja lupaan koettaa rakastaa myös pentuja niin kuin omiani, ihan varmasti", kojoottikoira kuhersi innokkaana, ennen kuin irrottautui toisen läheisyydestä ja lähti loikkelehtimaan korut villisti heiluen kohti niityn keskustaa.
"Tule, Reppana, haetaan meille jotain syömistä ja jutellaan sitten aterian äärellä kaikesta tarkemmin, joohan?" naaras ehdotti.

Re: Vaikka sinua rakastankin
Post by mira on Aug 7, 2012, 21:05

.: Joo ei mitään, mieki jumittelen lahjakkaasti!
Mutta joo! Kukahan mystinen tämä puolikuu mahtaa olla? x'D :.

Revontuli hymyili rakastavast Kajolle ja kun kojoottikoira alkoi piristyä, koirasudenkin naama leveni hymyyn ja häntä heilui. Olo vain parani, kun Kajo suukotti nartun poskea ja Reppana koetti nyhjäistä päällään vasten rakkaansa kaulaa tai päälakea.
"Kyllä se onnistuu. Me kasvatamme ne meidän pentuinamme!" Reppanan häntä heilui, ja se hymyili toiselle leveästi, koko narttu suorastaan huokui onnea, rakkautta ja odotusta syntymättömiä pentuja kohtaan ja rakkautta Sirkaa kohtaan.
Toisen lähtiessä koikkelehtimaan, Revontuli nauroi lempeästi ja lähti Kajon perään, varoviasemmin astelemaan mutta silti eteenpäin hyvällä tahdilla - pennuille ei saisi käydä mitään pahaa, ei ei suinkaan. Reppana rakasti pentujaan ja Kajoa, ja vihdoin siitä tuntui että elämä oli täydellistä. Kajon ehdottaessa ruuanhakua, Reppana haukahti kiihtyneesti ja heilutti häntäänsä. "Käy hyvin!" narttu hymyili, ja sitten nartut kävelivät yhdessä auringonlask-- tai siis etsimään ruokaa.

.: Kiitos<3 Jajaja laitan privatea! 8D :.

Re: Vaikka sinua rakastankin
Post by .hitodama on Aug 20, 2012, 15:32

Saatuaan Revontulenkin innostetuksi liikkeelle ryhtyi Kajo selostamaan värikkäin sanankääntein tapausta, jonka aikana hän oli sattumalta tavannut erään sukulaisheimoonsa kuuluneen kojoottikoirauroksen, joka oli niinikään päätynyt pakotetuksi Lahkon riveihin. Niinpä, kauan vielä senkin jälkeen kun kaksikko oli poistunut pesältä, kaikuivat ilmassa heleät sanat Herrasta, Maan laista ja maailman epäoikeudenmukaisuuksista, jotka narttuparista tuntuivat tällä hetkellä kuitenkin hyvin kaukaisilta asioilta eivätkä koskettaneet heidän kahden onneaan millään tavoin.

// Asiat selkenivätkin jo yksärikeskustelun kautta, joten kiitänpähän nyt vain pelistä ja hilaudun seuraavaan! //