Aamunkajo - RPGs

Befalas » Niitty » Pahaa maailmaa paossa

Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Jun 19, 2009, 14:01

Jo joidenkin päivien tai ehkä jopa viikkojen ajan oli Andriaanan saarella ehtinyt vallita mitä ikävin säätila. Erityisesti saaren pohjoisosiin myräkkä tuntui iskeneen täydellä voimalla, ja jokainen kykeneväinen oli jo taatusti joko paennut tai piiloutunut sääilmiöiden edestä. Nytkin yleensä niin kauniilla niityllä satoi kuin saavista kaataen, pohjoistuulen pyyhkiessä hyytävänä maata ja ukkosen jyrähdellessä uhkaavana taivaalla. Vaikka päivä oli jo pitkällä, oli maisema tumma ja synkkä. Kuinka hyvin se tuntuikaan sopivan yleensä niin elämäniloisen kojoottikoiran tämänhetkiseen mielialaan.

Aamunkajoksi kutsuttu nuori naaras makasi ilmeettömänä itselleen jonkin aikaa sitten kaivamassaan pesäkolossa. Tilaa oli roimasti, ja jos ei antanut sisälle ajoittain valuvan veden häiritä, saattoi koloa kutsua jopa kodikkaaksi. Keltamerkkiselle se oli kuitenkin pakopaikka julmasta maailmasta; sinne hän oli kätkeytynyt niin ilkeältä säältä kuin ikäviltä lajitovereiltaankin.
Yleensä nuorukainen olisi ollut jo äärimmäisen tylsistynyt vietettyään niin pitkän ajanjakson vain omassa seurassaan, mutta nyt hän oli tuntenut tarvitsevansa aikaa miettiä. Ja miettinyt hän olikin, punninnut elämäänsä ja tekojaan joka kantilta, väännellyt ja käännellyt niitä ajatuksissaan, mutta paha olo ei ollut siitä huolimatta kaikonnut. Ehkä hän olisi vain tarvinnut jonkun, jolle puhua.
Vaan yksin hän oli, ja yksin uskoi koloonsa vielä pitkäksi aikaa jäävänsäkin.

// Tintti ja Revontuli-hahmonsa. //

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Jun 19, 2009, 14:47

Raskaat pilvet olivat peittäneet taivaankannen päästä päähän. Vaikka kuinka yritti katsella, ei näkynyt missään kirkasta taivaankannen palasta. Jokainen millisentti oli peitetty mustalla ärsyttävän hitaasti eteenpäin valuvilla pilvillä. Pilvien paino sai ne näyttämään siltä, että rösähtaisivät aivan varmasti alas maahan. Mikä niitä pilviä edes piti tuolla ylhänä? Eikö painovoiman pitäisi repiä ne alas, ja pamauttaa maahan rikki? Mutta silti pilvet sen kuin pysyivät ylhänä, tullen alas vain veden eri olomuodoissa.

Tasaisesti sadekkin rummutti maata, ja aiheutti tulvia varmasti joka puolella saarta. Niitty näytti lainehtivan vedestä, siellä täällä oli suuria vesilätäköitä ja koko paikka oli liejuinen. Se kuka uskalsi tassunsa laskea tuonne mutaiselle niitylle, likasi varmasti itsensä niin kuraiseksi, ettei kehtaisi naamaansa näyttää. Ainakin Reppana näytti juuri nimensä veroiselta kulkiessaan mutaista niittyä eteenpäin.

Koirasuden molemmat korvat lurputtivat sivuille surkean näköisesti. Kylmä tuuli puhalsi tuon turkin alle, sillä näin montaa päivää ei oltu nartun turkki suunniteltu kestävän märkää ja tuulta. Koirasuden leuasta, korvienpäistä ja vatsasta valui noroina vettä. Taivaalta tuli vettä vain koko ajan lisää. Salamat halkoivat ilmaa ja jyrähdykset soivat korvissa. Hitaasti Reppana puski läpi tuulen ja sateen katsoen vain omiin tassuihinsa, jotka oli polveen asti vuorattu kuralla.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Jun 21, 2009, 14:16

Vaikka Kajo olikin vaipunut syvälle omiin ajatuksiinsa, havaitsi hänen kolon seinämää vasten painunut korvansa jotakin, mikä sai hetkellisesti elämän vilahtamaan nuorikon oranssihtavissa silmissä. Sateen rummutuksesta oli tullut jo arkipäivää, joten ei tarkkakuuloiselle koiraeläimelle tehnyt tiukkaakaan erottaa uudenlainen töminä sen joukosta. Kuin koomasta heränneenä naaras kohotti päänsä ja vilkuili epäuskoisena kohti multaista kattoa. Oliko hän juuri kuullut askelia jostakin rakkaan pesänsä ulkopuolelta?

Hetken verran Aamunkajo näytti melkein pelokkaalta, kun hänen katseensa suuntautui kohti kolonsa suuaukkoa. Eihän Lack ollut voinut sentään seurata häntä? Heidän... Tapaamisestaan oli kuitenkin kulunut jo parisen viikkoa, joten tuskin uros olisi häntä niin pitkään jaksanut varjostaa. Ei, ulkona täytyi olla joku muu, mahdollisesti tyystin vieras kulkija. Oliko se sitten hyvä vai huono asia, sitä ei osannut befalaslainen nuorukainen arvata. Vaan sen verran hänen ikuisesta huolehtivaisuudestaan oli kuitenkin jäljellä, että hän tuli ajatelleeksi kulkijan olevan varmasti märkä ja kylmissään, kuivan suojapaikan tarpeessa.

Vääntäydyttyään seisaalleen kolonsa suojissa ravisteli Kajo pölyistä turkkiaan puhtaammaksi, sillä kastuessaan pöly olisi muuttunut kuraksi ja lopputulos olisi ollut varsin ikävä. Sitten asteli naaras tummana odottavalle suuaukolle, ja tähyili korvat epäileväisesti luimussa ympärilleen.
"Hei?" kojoottikoira kysyi hennolla äänellä, joka peittyi nopeasti sateen rummutuksen alle.
"Krhm... Onko siellä joku?" naaras jatkoi jo aavistuksen ponnekkaammin, ja melkein säikähti omaa ääntään. Se oli käyttämättömyydestä käheä, ja tuntui kuuluvan jollekin muulle, kuin hänelle itselleen. Ihan hullua.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Jun 21, 2009, 20:27

Koirasusi oli todellakin surkea näky. Tuon pitkä ja paksu turkki valutti lakkaamatta vettä, ja vähän väliä Befalaslainen ravisti päätään, ettei vettä valuisi silmiin. Hitaasti kävi viluisen koiran matka rankkasateessa, tuuli nimittäin vastusti eteenpäin kulkemista. Vaikka kuinka narttu kulki ja kulki, tuntui että niitty vain pitenisi ja pitenisi. Miksei hän ollut kiertänyt paikkaa? Koska toivoi että joku tyhmä saaliseläin pomppisi vastaan, mutta kun ei. Surkeana koirasusi jatkoi taaperrustaan hytisten kylmästä. Epätoivo sai nartun melkein jo itkemään.

Reppana pysähtyi kuullessan äänen. Hetkessä tuon ilme kirkastui, korvat nousivat pystyyn ja hymy pomppasi huulille. Vilkkaasti alkoi tuon häntäkin heilua, kun narttu etsi äänenlähdettä. Tummat silmät haravoivat tarkkaan maata, mutta narttu ei nähnyt ketään. Pettyneenä tuo antoi häntänsä taas lysähtää, ja korvien lurpahtaa. Koirasusi veti syvään henkeä ja huokaisi pettyneenä. Sitten se jatkoi matkaa. Taas vain lits läts ja eteenpäin.

Taas Reppana oli kuulevinaan äänen, taas sen ilme kirkastui hieman, ja taas se nosti päänsä ylös.
"Onko siellä joku?"
Narttu haukahti tuuleen.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Jun 27, 2009, 19:35

Hiljaisuus tuntui piinaavalta, mutta hetken kuluttua Kajon mielen ottivat valtaansa huojennus ja pettymys - yhtä aikaa tietenkin, muutenhan juttu olisi ollut aivan liian yksinkertaista. Ainakaan Lack ei ollut siis löytänyt paikalle, mutta toisaalta ei ollut kaiketi kukaan muukaan. Ensimmäistä kertaa päiviin naaras tajusi, ettei ehkä tahtonutkaan enää olla tyystin yksin. Hän kaipasi seuraa; jotakuta, jolle jutella vaikka vain kurjasta säästä, puhella vain puhumisen ilosta.

Juuri, kun kojoottikoira oli kääntymäisillään takaisin kolonsa uumeniin, kuuli hän omien sanojensa kaikuvan sateisen ilman lävitse. Ääni sai naaraan suuren ihmetyksen valtaan: sanat olivat samat, mitä hän oli juuri huutanut ilmoille, mutta lausujan ääni ei tosiaankaan ollut hänen. Ei kai hän sentään näin mökkihöperöksi ollut ehtinyt lyhyessä ajassa tulla?
"Tuota, kyllä!" naaras huikkasi ääntä kohden ja otti muutaman varovaisen askeleen kohti avointa niittyä. Epäileväinen ilme haihtui viimein nuorikon kasvoilta, kun hän tajusi erottavansa tummapiirteisen hahmon rankkasateen seasta. Hän ei ollut sittenkään aivan yksin! Suipot korvat kohosivat nopeasti pään päälle, kun vieno hymy kohosi naaraan kasvoille.
"Täällä, hei!" keltamerkkinen jatkoi, äänensä saadessa takaisin osan tavanomaisesta heleydestään samalla, kun pitkä häntänsä heilahti kutsuvasti. Turkki tässä nyt näytti kyllä kastuvan, mutta ehkä se hinta seuralaisesta oli maksettava.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Jun 30, 2009, 11:31

Taas Revontulen mustat korvat törröttivät pystyssä, ja ruskeat silmät haravoivat märkää maisemaa. Missään ei näkynyt ristin sieluakaan, kuonoon ei lentänyt muuta kuin mudan löyhkää. Taas narttu huokaisi pettymyksestä, ja antoi taas ryhtinsä lysähtää. Askeleen tuo ehti vain ottaa, kun kuuli jonkun huutavan jotakin. Nyt koira oli varma, että joku toinenkin oli täällä. Revontuli haukahti, ja antoi katseensa taas vaeltaa. Vihdoin koirasusi näki jonkun. Iloisesti Befalaslainen heilutti häntäänsä, ja lähti kulkemaan kohti toista ilmiselvästi samaan laumaan kuuluvaa koiraeläintä. Päästessään tarpeeksi lähelle, Revontuli sanoi:
"Missä oikein olit, kun en meinannut nähdä sinua? Olen muuten Revontuli."

[lyhyt...]

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Jul 1, 2009, 13:08

Aavistuksen jännittyneenä Aamunkajo odotti, kun vieras lähti kävelemään niityn poikki häntä itseään kohden. Kuinka nuorukainen toivoikaan toisen olevan mukava ja hyväsydäminen tyyppi, sillä muutoin tästä tulisi kovin vaikeaa. Yleensä naaras jaksoi kyllä näyttää hymyilevää naamaa ihan kenelle tahansa, mutta juuri nyt asiat olivat hieman toisin.
Lopulta vieras naaras oli tarpeeksi lähellä, jotta Kajo saattoi erottaa tämän kasvonpiirteet ja nähdä, ettei tämä ainakaan kovin sotaisalta tai muutoin pelottavalta näyttänyt. Olihan toinen toki huimasti kojoottikoiraa suurempi, mutta siihen nuorikko oli jo ehtinyt tottua. Kovin harvoin kun hän oli kohdannut lajitovereita, joita hänen ei ollut tarvinnut katsoa alhaalta ylöspäin.
"Oi, taisin tarkoituksettomasti olla hieman piilossa. Minulla on tuolla vähän matkan päässä kolo, sen suojassa olin. Tahtoisitteko tekin tulla sinne kuivattelemaan? Tämä sää ei oikein suosi matkalaisia", naaras pulputti häntäänsä heilauttaen. Puhuminen tuntui kuin tuntuikin oikein hyvältä, jotenkin vapauttavalta. Kai se vain kuului koristellun elikon perimmäiseen luontoon: hän puhui niin hyvästä kuin pahastakin, kaikki asiat olivat hänen mielestään mahdollista ratkaista sanojen avulla.

Vasta kääntyessään johdattamaan toista pesäänsä, tajusi Kajo jättäneensä tämän esittäytymisen täysin huomiotta. Kuinka epäkohtelias hän taas osasikaan epähuomiossa olla!
"Voi, suokaa anteeksi, unohdin aivan itse esitellä itseni. Minä olen Aamunkajo, Kuutuulen tytär, Tasangon heimosta ja Befalasin laumasta. Voitte kuitenkin kutsua ihan Aamunkajoksi vain", naaras kertoi ja katsoi toista hieman nolostuneena oranssihtavilla silmillään.
"Revontuli on mielestäni oikein kaunis nimi", hän vielä totesi, jottei toinen luulisi keltamerkkisen mitenkään väheksyneen hänen esittäytymistään.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Jul 2, 2009, 11:49

Vihdoinkin Revontuli pääsi askelluksessaan sen verran lähelle, että kykeni näkemään kunnolla, kenen kanssa keskusteli. Toinen oli pohjavariltään ilmeisesti ruskea, ja omasi kauniit kuvioinnit selässään ja muualla ruumiissaan. Senkin narttu tajusi, ettei tuo ollut mikään koira, vaan jokin muu koiraeläimiin kuuluva. Sitä tosin ei koirasusi varmaankaan uskaltaisi kysyä, mikä tuo toinen oli. Ainakaan toistaiseksi.
"Tulen mielelläni koloonne, sade ei oikein ole mukavaa minusta."
Narttu sanoi ja hymyili toiselle.
"Sinulla on kaunis nimi."
Revontuli sanoi, ja lisäsi sitten:
"Minäkin olen Befalaslainen."

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Jul 6, 2009, 20:59

Aamunkajo hymyili myöntyväisenä toiselle, kun Revontuli kuului tahtovan käydä hänen kanssaan pesäkolon suojaan. Nuorikko oli mielissään voidessaan tarjota suojaa kulkijalle tältä kurjalta säältä: ei hän paljon muuta voinut edes tehdä, mutta kai sekin jotakin oli.
"Niin, aivan. Onhan sade luonnolle hyväksi, mutta eläväisemmille olennoille se on usein varsin epämieluisaa", kojoottikoira myönteli päätään nyökytellen, alkaen samalla askeltaa oppan tavoin kohti piilossa olevaa niittykoloaan. Päästäisiin vihdoin kaiketi pois tästä koiranilmasta.
"Hih, kiitos. Ainakin se on melko pitkä", vastasi naaras sitten hivenen nolona kehuihin omasta nimestään. Tällä saarella ei koiraeläimillä tavannut hänen tietojensa mukaan olla paria sanaa pidempiä nimityksiä, joten hänen usean tittelin pituinen nimensä oli kieltämättä varsin poikkeava.
"Befalasista, niin toki, siksihän varmasti täällä olettekin?" keltamerkkinen jatkoi keskustelua.
"Kun kuuluuhan tämä niitty toki Befalasille ja kaikkea. Oletteko tavanneet johtajaamme lähiaikoina?" Kajo itse oli nähnyt Roccion viimeksi lauman kokoontumisessa, josta alfa oli poistunut Luciferiksi itsensä esitelleen uroksen kanssa. Kojoottikoira olisi tahtonut silloin vielä jäädä juttelemaan johtajan kanssa hetkoseksi, mutta ilmeisesti toisella oli ollut kiireellisempääkin tekemistä, kuin rupatella tavallisen laumalaisen kanssa. Se oli tuntunut naaraasta hieman surulliselta, mutta tokihan hän ymmärsi, että johtajalla oli johtajan tehtäviä hoidettavanaan.

Hetken kävelemisen jälkeen alkoi tumma kolo pilkottaa nurmen seasta, ja nopeasti Aamunkajo tunnisti kohdan armaaksi pesäkseen.
"Tuolla, tuonne voimme mennä suojaan!" naaras hihkaisi ja kiihdytti vauhtiaan. Olisi varmasti mukavaa itse kullekin päästä kuivattelemaan mukavan pikku onkalon suojiin.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Jul 7, 2009, 11:12

Revontuli viihtyi hyvin tämän kajoksi esittäytyneen seurassa, sillä narttu oli kovinkin puhelias. Reppana itsekkin piti puhelemisesta, kyselemisestä ja muutenkin toisiin tutustumisesta juuri puhumalla, joten hän toivoi Kajosta itselleen ystävää.
"Niin, sade on mukavaa kyllä, mutta tätä on kestänyt jo aivan liian pitkään."
Reppana kertoili, kun kerrankin kehtasi vastata pitkähkösti huomatessaan toisenkin höpöttelevän paljohkosti. Nimijuttuun ei Reppana jaksanut enäää reagoida.
"Joo, juuri siksi olen täällä niityllä. Ylittämässä tosin ja jatkamassa matkaani jonnekkin suojaan. Mutta sitten sinä tulit ja pelastit minut tältä sateelta."
Johtajaa ei ollut Reppana tavannut useaan vuoteen.
"Ehkä joskus pentuna näin viimeksi, synnyin katsos täällä Andriaanassa."
Reppana sanoi, ja kertoi itsestään mielellään.
"Mahtavaa."
Narttu sanoi, ja livahti toisen perässä.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Jul 8, 2009, 18:18

Kajo nyökäytti päätään toiselle, ja näytti hetkisen kovin pohdiskelevalta.
"Sää on kyllä tosiaan ollut epävakainen jo omituisen pitkään. Toivottavasti tämä ei ole pysyvää." Ehkä Maa oli ilmastoineen sairas tai jotakin, huomasi naaras pohtivansa. Kyseistä aatosta hän ei kuitenkaan ääneen tohtinut lausua, peläten saavansa oudoksuvan katseen Revontulen suunnalta. Andriaanalla kun ei ollut kukaan tainnut kuulla luontoa kunnioittavasta Maan laista, jota nuorikko itse jo syntyperänsäkin takia kunnioitti suuresti. Koko hänen entinen heimonsa oli niin tehnyt, ja sen parissa olivat kaikki pennutkin kasvaneet.
"Nivyva oli kai silloin johtajana?" kojoottikoira jatkoi, jättäen ajatukset ilmastonmuutoksesta sikseen.
"Nykyään johtaja on hänen tyttärensä, Roccio." Kajo ei tahtonut ottaa puheeksi syytä, minkä takia Nivyva ei enää alfana toiminut, sillä hankaluuksia siitä oli ennenkin seurannut. Hassua sinänsä, kuinka paljon nuori naaras oli joutunut puhumaan laumansa entisestä johtajasta, vaikka ei ollut häntä oikeastaan edes koskaan tavannut.

Pian kaksikko jo pääsikin Kajon kolon äärelle, mikä sai hymyn nousemaan nuorikon kasvoille. Oikeastaan hän oli itse kaivamastaan pesästä melkoisen ylpeä, ja Revontuli sai kunnian olla ensimmäinen, jolle hän sen esitteli.
"Tässähän tämä. Se on onneksi pysynyt melko kuivana, joten sisällä on varmasti oikein mukavaa", naaras lupasi ja esimerkkiä näyttäen ravisteli turkkinsa kuivaksi, ennen kuin pujahti sisään koloon ja jäi sitten odottamaan toista tulevaksi perässään sisälle.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Jul 13, 2009, 12:03

Revontuli ilmaisi mielipiteensä nyökkäämällä pontevasti, narttu toivoi tosissaan, ettei sade jatkuisi. Reppana vilkaisi viimeisen kerran kuraista niittyä, ja irvisti. Ei paikka ollut mikään kaunis, enää. Voi kasvinsyöjä raukkoja. Ja voi heit raukkoja, kun joutuivat pureskella sitten laihoja saaliita.
"Taisi hän olla silloin johtajana joo. En oikein pysy laumajutuissa perässä, kun en oikein ole kiinnostunut."
Revontuli sanoi, ja samassa kaksikko oli onneksi pesän luona. Hetken aikaa koirasusi katseli kolon suuta, ja ravisteli sitten itseään kuivemmaksi. Reippaasti narttu livahti sisälle ja peremmälle melko tilavassa kolossa. Päästyään perälle, narttu lysähti makuulteen.
"Tämähän on viihtyisä."

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Jul 16, 2009, 16:32

Kajo nyökäytti kuonoaan ja inahti jotakin myöntymisen merkiksi, mutta ei oikein osannut käsittää, miten jotakuta eivät lauma-asiat kiinnostaneet. Itse naaras oli hyvin yhteisökeskeinen, ja kaipasi tuttua ja turvallista joukkoa ympärilleen. Voi, kuinka yksinäinen hän olikaan ollut ennen Befalasiin liittymistään, ollessaan vain pelkkä laumaton laumojen täyttämällä saarella. Onneksi nyt olivat asiat toisin.
"Voisitte osallistua joskus lauman kokoontumiseen. Minä olen ollut vasta yhdessä, mutta se oli mielestäni oikein hieno tapahtuma", kojoottikoira lausui hivenen suostuttelevalla äänellä. Ehkä Revontulella vain ei ollut kokemusta siitä, mitä oli tuntea tuota lämmintä yhteenkuuluvuutta muun lauman kanssa? Se olisi helppo korjata, jos toinen vain sitä itse haluaisi.

Kololle päästyään seurasi Kajo vierastaan sisään, eikä voinut olla olematta samaa mieltä toisen kohteliaiden sanojen kanssa. Sateisen ulkoilman jälkeen lämmin suojapaikka tuntui vielä tavallistakin ihanammalta.
"Kiitoksia", naaras vastasi ja asetteli itsensä makuulle maalattiaa vasten niin, että erilaiset helmet ja metallikoristeet helisivät toisiaan vasten.
"Onko teillä omaa koloa tai sellaista? Tai... Perhettä?" Ystävällismielinen uteliaisuus paistoi äsken vielä melkein masentuneenoloisen elikon sanoista, eikä hän tullut heti ollenkaan huomanneeksi, kuinka epäkohteliaalta hän saattoi toisen mielestä kuulostaa. Pian nuorikko kuitenkin henkäisi kuin itseään sättien, ja luimisti pahoittelevasti korviaan.
"Oh, enhän vain ole liian tungetteleva? Ei ole pakko vastata, jos ettet tahdo."

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Jul 21, 2009, 9:33

Revontuli näytti hetken melko mietteliäältä, ja sitten sen ilme kirkastui huomattavasti.
"Kyllä minä voisin mielelläni osallistua, vaikak tähän asti olenkin ollut hieman ulkopuolinen. Kaikessa."
Hieman tuo näytti surulliselta, mutta sitten ravisti päätään päästäkseen haikeasta tunteesta eroon. Mitä pienistä.
"Mitä niissä laumakokouksissa tehdään?"
Reppana kysäisi uteliaasti, ja vaihtoi hiemana asentoa. Makuulleen ja pää paremmin tassujen ylle.
"Ei, ei minulla ole omaa koloa eikä perhettä."
Koirasusi sanoi hieman surumielisesti, mutta mitä hän uroksella edes tekisi?
"Ei, et sinä liian tungetteleva ole, mukavaa että joku sentä on kiinnostunut muistakin."

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Jul 29, 2009, 6:01

Vaikkei Aamunkajo yleensä mikään mestari toisten tunteiden tulkitsemisessa ollutkaan, pani hän kuitenkin merkille Revontulen sanojen lomassa väijyvän haikeuden. Kannustavasti kojoottikoira huiskautti toiselle häntäänsä, ennen kuin vastasi;
"Osallistukaa toki, kaikki laumalaiset ovat tervetulleita!" naaras vakuutti hymyillen lämpimästi.
"Ja totta puhuakseni en minäkään ole ihan varma siitä, mitä kokouksissa yleensä tehdään. Viimeksi keskusteltiin lähinnä johtajan vaihtumisesta, mutta onneksi sellaisia uutisia tuskin on usein jaettavana", nuorukainen selitti, ajautuen jälleen puhelemaan hieman pitemmän pätkän yksikseen. Hän kuitenkin toivoi kovasti puheillaan kannustavansa toista mukaan laumarientoihin, joista vanhempi naaras näytti epäonnekseen tyystin jääneen paitsi.

Perheasioiden tullessa puheeksi käänsi Kajo katseensa kohti kolonsa suuaukkoa, ja näytti toisen tavoin tahtomattaankin jälleen kerran aavistuksen surumieliseltä.
"Niin, niin. Minun isänikin on jossakin kovin kaukana, meren tuolla puolen, eikä minulla tällä saarella ole oikein..." Ketään, oli naaras aikeissa lausua, mutta eihän se pitänyt alkuunkaan paikkaansa! Ehkä ei sentään perhettä, mutta ystäviä tai ainakin tuttavia hänellä kaiketi sentään oli; Hael, Roccio, koko Befalasin lauma...
"Äh, mitä minä höpötän!" nuorikko naurahti päätään pudistellen ja hymyn huulilleen palauttaen.
"Ei koko elämän onneksi perheen ympärillä ole tarvis pyöriä, vai kuinka? Ainakin sitä on aikaa itselleen, ja saa tehdä niin, kuin itsestä tuntuu oikealta ja hyvältä."

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Jul 29, 2009, 9:34

Reppana kuunteli suuret korvansa höröllä, mitä sanottavaa Kajolla olisi. Koirasusi innostui tuon sanoista heiluttamaan häntäänsä.
"Heti seuraavaan kokoukseen kyllä osallistun. Kuulostaa mukavalta. Ja onhan se kivempaa, jos tuntee näöltä suurimman osan laumasta. Tai siis kyllähän minä jo jotenkuten tiedänkin, kun täällä synnyin."
Reppana hymyili taas suu korvissa Kajon sanoille. Tuo narttu oli tosissaan ihanan pirteää ja avointa seuraa. Juuri sellaista, mitä koirasusi oli kaivannut tälle päivälle.
"Ihanaa oikeasti, että tapasin sinut. Olet ihanan pirteä persoona. Harva jaksaa koko ajan jotakin jutella, mikä minusta on hyvin positiivista."
Narttu sanoi, koska tahtoi, että toinen tietää, mitä hän tuosta ajattelee. Sanojensa perään koirasusi hymyili iloisesti, ja heilutteli häntäänsä.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Aug 6, 2009, 5:05

Aamunkajokin tuntui piristyvän entisestään huomatessaan, että oli kuin olikin saanut Revontulen kiinnostumaan laumansa asioista. Kai tämän saattoi laskea siksi kuuluisaksi päivän hyväksi työksi.
"Mukava kuulla. Olen varma, ettette tule pettymään", kojoottikoira totesi päätään kallistaen ja pitkää häntäänsä heilauttaen. Olihan tämä kuitenkin oikein miellyttävä uutinen keltamerkkiselle itselleenkin: kokouksessa oli huomattavasti mukavampi käydä, jos sattui paikallaolijoita tuntemaan. Ja naaras totisesti toivoi tutustuvansa vieraanaan olevaan koirasuteen niin, että saattaisi myöhemmin hyvillä mielin nimetä tämän tuttavakseen.

Revontulen avoimet kehut saivat Kajon kuitenkin nopeasti hämmentymään, ja kääntämään kysyvän katseensa kohti laumatoveriaan. Tupsukärkiset korvansa heilahtivat ensin uteliaina eteen, mutta laskeutuivat kuitenkin pian lähes niskaa vasten.
"Eh, tuota, kiitos", nuorikko vastasi hieman takellellen. Kyllähän toisen ystävälliset sanat sisintä lämmittivät, mutta saivat ne kieltämättä olon myös väistämättäkin vaivautuneeksi.
"Parhaani minä yritän. On mukavaa kuulla, että... Pidätte siitä." Jopa naaraan omiin korviin viimeisin lausahdus kuulosti kovin kömpelöltä ja jokseenkin nololta, mikä sai hänet lähes kiemurtelemaan turkissaan. Miksi hän olikin niin kovin huono asettelemaan sanojaan oikein?
"Kun on kuitenkin niitäkin, jotka eivät oikein positiivisuudesta välitä. Ja sitten niitä, jotka..." Lause katkesi kesken, kun Lackin kuva nousi turhan elävänä nuorikon mieleen.
"...ymmärtävät sen väärin", Kajo jatkoi vaisusti. Niin, aina positiivinen suhtautuminen ja kohtelias käytös eivät tainneet olla kuitenkaan eduksi. Sitä tuli helposti jonkun hyväksikäyttämäksi, tavalla tai toisella.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Aug 9, 2009, 19:52

Revontuli huomasi, että Kajo tosiaankin piti laumaan liittyvistä jutuista. Narttu nimittäin näytti siltä, että halkeaisi innosta, jos Revontuli joskus osallistuisi laumakokoukseen. Se kyllä oli varmaa, että sitten kuin sellainen olisi, hän siihen osallistuisi todella varmasti. Revontuli huomasi, että toinen näytti hieman kiusaantuneen kehuista. No, Reppana totuttaisi Kajon moisiin, sillä kehut saivat itsetunnon kohoamaan, ja hyvää itsetuntoa tarvittaisiin aina.
"Tottakai minä pidän, koska kuka nyt tykkäisi jos kaikki vain ilkeilisi. Sitten luulee, että on tehnyt jotakin väärin, vaikkei olisikaan."
Revontuli pisti merkille Kajon sanat, ja harkitsi hetkenaikaa, uskaltaisiko udella.
"Ymmärtävät väärin?"
Narttu kysyi hyvin varovasti, ja ystävällisesti.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Aug 10, 2009, 21:58

Aurinkoisena jatkoi Aamunkajo hymyämistään toiselle, pitkän häntänsäkin heilahtaessa laiskasti maata vasten. Oli kertakaikkisen mukavaa keskustella sellaisen henkilön kanssa, joka vaikutti selvästi olevan samoilla linjoilla asioista kojoottikoiran itsensä kanssa.
"Aivan totta! En osaa yhtään ymmärtää sellaisia henkilöitä, jotka vain huvikseen ovat ilkeitä ja loukkaavat toisia", nuorikko myönsi ihmettelevään sävyyn. Kyseisenlaiselle käytökselle ei yleensä kovin suvaitsevaiselta naaraaltakaan sentään löytynyt juuri lainkaan sympatiaa.
"En tajua mikä sellaisessa muka on hauskaa", befalaslainen vielä jatkoi päätään pudistellen.

Kaikesta päätellen Revontuli laittoi merkille Kajon arastelevan sävyn, kun nuorikko pian pohti ääneen väärinymmärryksistä aiheutuvia hankaluuksia. Keltamerkkinen ei voinut mitään sille, että kuullessaan toisen kysymyksen painuivat hänen korvansa yhäkin tiukemmin niskaa vasten, katseensakin kääntyessä välttelevästi poispäin. Hetken naaras pohti vastaustaan, mutta päätti sitten kertoa totuuden: tuntui siltä, että asiasta keskusteleminen voisi selvittää hänen sisällään mylläävää sekasotkua edes hitusen.
"Niin, kun... Tapasin tässä jokin aika sitten erään djalalaisen uroksen. Hän taisi saada vähän väärän käsityksen minusta ja luuli, että tahdoin olla hänelle jotakin enemmän, kuin pelkkä ystävä", nuorikko kertoi varovasti, ääni hivenen väristen. Häntä hävetti koko tapaus, mutta samalla se myös raasti kipeästi hänen sisintään.
"Se sitten päättyi vähän... Ikävästi. En vain uskaltanut sanoa hänelle 'ei'." Oranssiset silmät palasivat hitaasti taas kohti Revontulta nähdäkseen, millä mielellä toinen mahtaisi moisen jutun jälkeen olla. Tuskin toinen ainakaan nauraisi tai mitään - tai sitä kojoottikoira ainakin hartaasti toivoi.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Aug 11, 2009, 12:11

Mitä enemmän befalaslainen vietti aikaa tuon mukavan kojoottikoiran kanssa, sitä enemmän hän tykästyi tuohon. Narttu oli sitä mieltä, että Kajo oli mitä mainiointa seuraa, ja että tuohon täytyisi tututstua ja kunnolla. Narttu toivoi, että heistä tulisi vielä läheisiä ystäviä, sillä Reppanan kaikki lapsuuden ystävät olivat jo lähteneet saarelta. Tällä hetkellä koirasudella ei ollut ketään saatikka mitään.

Tarkkaavaisesti koirasusi pisti merkille Kajon korvien asennon, äänensävyn, tassujen liikehdinnän ja hapuilevan katseen. Aihe nähtävästi oli kipeä tuolle pirteälle ja mukavalle nartulle. Onneksi Kajo kohta aloitti kertomuksensa, ja sai Reppanan henkäisemään myötätuntoisesti.
"Voi sinua."
Narttu sanoi, ja yritti hymyillä toiselle rohkaisevasti.
"Asiallehan ei voi enää mitään, se on mennyttä. Mutta jos et jotakin tahdo, sinun pitäisi uskaltaa sanoa se ei. Koska, muuten vain romutat itsesi totaallisesti. Ja en toivoisi noin mukavan koiraeläimen vaipuvan masennukseen."
Revontuli sanoi, yrittäen sanoillaan auttaa Kajoa.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Aug 13, 2009, 18:23

Kaikeksi onneksi Revontuli suhtautui epämiellyttävään kertomukseen juuri niin hyvin, kuin vain ystävä saattoi suhtautua. Vaikka Kajo tunsikin pienen omantunnonpistoksen nähdessään vanhempansa myötätuntoisen ilmeen, ei hän pitänyt toisen voivottelua mitenkään pahana asiana. Tuntui vain jollakin tapaa itsekkäältä kertoilla toiselle omista murheistaan, jotka nyt kuormittaisivat sitten Revontulenkin mieltä. Ei kiltti koirasusi ollut tehnyt mitään niitä ansaitakseen.
"Niin, en minäkään sitä kyllä toivoisi", nuorikko vastasi vaisusti, mutta pienesti puhekumppanilleen hymyillen. Sitä hän sentään ei tahtonut myöntää, että oli jo lähes masennuksen syövereihin onnistunut itsensä kertaalleen syöksemään.
"Ehkä minä kuitenkin opin siitä kaikesta jotain, eikö? Yleensähän kaikki pahat tapahtumat tapahtuvat siksi, että ne kokenut osaisi kasvaa jollakin tavalla paremmaksi" naaras jatkoi pohdiskellen. Vaikka mokomiin viisauksiin olikin välillä kovin vaikea uskoa, toivat ne hieman toivoa synkkiinkin hetkiin.
"Ehkä... Ehkä osaan sanoa sen takia 'ei' joskus myöhemmin, kun sitä todella tarvitsen."

Kun asiat oli viimein saatu lausutuksi ilmoille, tunsi Kajo olonsa paljon keveämmäksi, mutta jostain syystä myös tyhjemmäksi. Suru ja murhe olivat onnistuneet täyttämään kaikki hänen ajatuksensa viimepäivinä, joten kaiketi siksi olo tuntui ilman niitä hieman ontolta.
"Revontuli, tuota... Saisinko tulla hetkeksi teidän viereenne? Minun on niin... Kylmä", nuorikko lausui ujosti itseään vanhemmalle ja suurikokoisemmalle koiraeläimelle. Varsinaisesti kyse ei ollut fyysisestä kylmyydestä, mutta kojoottikoira vain kaipasi nyt kovasti päästä jonkun luotettavan toverin läheisyyteen. Ja luotettavaksi oli ruskeamusta koirasusi itsensä tämän illan aikana todistanut.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Aug 14, 2009, 17:24

[Awwws, Kajo on niin ihana kaveri <3]

Jos Revontuli olisi tavannut Kajon tuon hyvinä päivinä, olisi narttu avrmasti huomannut muutoksia pienessä mukavassa koiraeläimessä. Nyt tosin Reppana osasi arvata, että ehkä tämä koiraeläin oli todellisuudessa hieman vielä positiivisempi, tai jotakin. Befalaslainen kuitenkin toivoi, ettei Kajo milloinkaan yrittäisi tehdä itselleen mitään, tai tekisi.
"No hyvä. Muista, että kaikki eivät kuitenkaan ole samanlaisia, vaan jotkut arvostavat positiivisuutta juuri siksi, että tahtovat ystäviä."
Reppana kuunteli taas korvat hörössä nartun puhetta, ja painoi ne sitten kuunneltuaan miettivääna sentoon.
"Olet varmaankin oikeassa, mutta ei se ihan niinkään kai mene.."
Reppana mietti nyt vakava ilme kasvoillaan asiaa.
"No mutta, kuitenkin, kantapään kauttahan kaikki pitää oppia."
Revontuli yllättyi pienesti Kajon pyynnöstä, mutta hymyili sitten ystävällisesti:
"Tietysti sinä saat tulla."

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Aug 17, 2009, 20:45

// Ohan se tuollainen hassu pallero. =D Revontuli on kyllä juuri sellainen toveri, jota se nyt tarvitsikin. //

Voi kuinka Kajon pientä mieltä lämmittikään kuulla, kun Revontuli painotti lämpimästi ystävä-sanaa. Kyllähän kojoottikoiralla kaiketi tällä saarella parisen ystävää jo oli, mutta yhtään heistä hän ei ollut nähnyt aikoihin. Tai no, johtajansa Roccion kyllä, mutta naaras ei ollut niin varma, pitikö tuo tärkeässä asemassa oleva naaras häntä varsinaisesti ystävänään. Revontuli sen sijaan selvästi piti, ja oli tässä hänen kanssaan nyt, kun naaras sitä kaikkein eniten tarvitsi. Se sai muutaman synkän pilven väistymään nuorikon mielen yltä.
"Niin, niin se on", hän sai vain lausuttua, kuitaten sillä jokaisen toisen ääneen lausuman aatoksen. Kojoottikoira pelkäsi, että jos hän olisi puhunut enempää, hän olisi purskahtanut itkuun. Nytkin onnesta ja helpotuksesta syntyneet kyyneleet pyrkivät kovasti nousemaan hänen silmiinsä, mutta määrätietoisesti hän taisteli vielä hetken niitä vastaan.

Vaan Revontulen antaessa hänelle luvan ryömiä vierelleen, ei Kajo enää saanut pidäteltyä pientä niiskausta.
"Anteeksi", naaras pahoitteli lyhyesti naurahtaen ja pyyhki nopeasti kyyneleet pois tassullaan.
"En ole ikinä ymmärtänyt sitä, kuinka onnesta voi itkeä, mutta nyt..." Sanat haipuivat sateisen ilman sekaan, ja päättäen jättää lauseen kesken kojoottikoira hiippaili tummaturkkisen toverinsa vierelle. Hieman arastellen hän asettautui itseään suuremman koirasuden kylkeen kiinni, ja lopulta painoi poskensa vasten tämän lapaa. Oranssiset silmät painuivat kiinni, mutta sekään ei estänyt paria kristallista kyyneltä valumasta pitkin naaraan kasvoja.
"Vaikken olekaan tuntenut sinua kauaa, Revontuli, olet todellinen ystävä", naaras kuiskasi tukahtuneesti. Huulillaan kuitenkin karehti lämmin hymy, hänen ollessaan joka solullaan kiitollinen siitä, että vanhempi naaras oli olemassa.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Aug 19, 2009, 18:23

//Hyvä hyvä //

Reppanalla ei ole oikeastaan koskaan ollut ystäviä. Narttu on aina tutustunut positiivisen ja avoimen asenteensa ansiosta useisiin, mutta tuttu asteelle ne kaikki olivat aina jääneet. Revontulta ei ole oikeastaan koskaan haitannutkaan se, ettei hän voi ketään ystäväkseen sanoa. Mutta nyt hän vasta osasi ymmärtää, miksi ne ystävät olivat niin tärkeitä ja tarvittavia. Silloin kun olo oli heikko, ystävä olisi se joka auttaisi ja pelastaisi. Reppana uskoi, että Kajo tulisi joskus olemaan hänenkin tukenaan. Mutta koirasusi ei pitänyt sitä olennaisena, vaan auttoi toista, koska tiesi auttamisen tuovan Kajolle hyvän mielen.

Narttu ystävättärelleen Revontuli loi hymyn, joka ulottui kirkkaisiin silmiin asti. Kajo olisi oikea ystävä, siinä missä Reppana itsekkin. Kajon onnesta itkemiselle koirasusi naurahti hellän lämpimästi, tarkoittaen tuon eleen myöntymiseksi. Ainakin Reppana itse tulkitsi ystävällisen naurahduksen sellaiseksi.
"Kiitos, se on hyvä kuulla Kajo. Sinäkin olet oikein mukava, ystävä."

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Aug 24, 2009, 4:13

Revontulen sanat kuulostivat lämpimiltä ja mukavilta, ja jo niiden pelkkä sävy sai Aamunkajon rentoutumaan vanhemman naaraan vierellä. Vaikka aluksi ajatus toisen kylkeen kömpimisestä oli vaikuttanut jokseenkin kiusalliselta, tuntui se nyt vain miellyttävältä ja hyvältä. Ajatukset haipuivat pois Lackista ja kaikesta muusta ikävästä, kun nuorikko nojautui luottavaisesti toista vasten. Sielua puhdistaneet kyyneleet alkoivat viimein tyrehtyä, kun Kajo painoi kuononsa vasten koirasuden tummaa turkkia ja veti henkeensä tämän rauhoittavaa tuoksua.
"Niin, ystävä. Luulisin, että ystävät ovat tärkeintä ja parasta, mitä tässä maailmassa voi olla", keltamerkkinen puheli vain jotain sanoakseen, hiljaisuutta täyttääkseen.

Hetken kuluttua pakeni leveä haukotus Kajon huulilta, eikä kojoottikoira saanut sitä yrityksistään huolimatta piilotettua. Tosiasia kun oli, ettei hän ollut nukkunut kovin hyvin viimeisten päivien ja viikkojen aikana, ja nyt raukeuden myötä hiipi tietoisuuteen myös lempeä unisuus.
"Ei kai sinua haittaa, jos nukun vähän?", naaras kysyi hennosti, raottamatta yhäkään silmiään. Katseen suuntaaminen Revontuleen olisi varmasti vaatinut ihan liikaa voimia.
"Voitaisiin torkkua vaikka yhdessä tässä hetken, eikö?" koristeltu koiraeläin jatkoi pyytävästi.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Sept 3, 2009, 13:58

Revontuli tunsi olonsa heti paremmaksi, kun huomasi Kajon rentoutuvan hänen lähellään. Reppanalla itsellään kun ei ollut mitään huolia, saatikka muutakaan mieltä painavaa, hän otti kaiken ilon irti siitä, että kykeni auttamaan muita. Ehkä joskus narttukin kaipasi apua, ja sitten olisi Kajon vuoro auttaa. Kuitenkaan koirasusi ei oelttanut nartun olevan pitkiin aikoihin valmis auttamaan moisen tapauksen takia. Oikeastaan Reppanalle riitti se tieto, että hänellä olisi joku jolle puhua kun tilanne sitä vaatisi.
"Olen täysin samaa mieltä!"
Reppana haukahti vastaukseksi ystävyyden tärkeyteen.

Huokaisten ruskeaturkkinen laski pääsä tassuileen, muttei haukotellut. Narttu tunsi kuitenkin olonsa hieman utuiseksi, ehkä jopa väsyneeksi. Niimpä narttu ystävättären ehdotus tuli oikeaan saumaan.
"Käyhän tuo. Hetki unta.."
Reppana mutisi, ja antoi silmiensä valua kiinni. Samantien hentoinen rento uni valtasi ajatukset. Kuitenkaan Reppana ei ollut täysin unessa, ja tuskin tulisi olemaankaan pitkäksi venähtäneiden yöunien takia.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Sept 3, 2009, 18:55

Aamunkajo hymähti tyytyväisenä Revontulen myöntyessä hänen ehdotukseensa - vaan eipä kojoottikoira olisi enää kauaa saanut itseään hereillä pysymäänkään, vaikka toinen olisi vastannut mitä. Oli kuitenkin mukavaa tuhista unisena yhdessä uuden ystävän kanssa.
Nopeasti keltamerkkinenkin vajosi rauhalliseen uneen, painautuen vielä aiempaakin tiiviimmin kiinni koirasuden kylkeen. Oli lämmin ja hyvä olla, ja rentouttava lepo otti nuoren naaraan suojaansa.

--

Kovin pitkiksi eivät Kajon nokoset kuitenkaan venyneet, vaan rankkasateen alkaessa noin tunnin kuluttua yllättäen tauota, kohosivat puoliksi unessa olevan kojoottikoiran korvat säätä kuuntelemaan. Pisarat eivät ropisseet enää luolan kattoa vasten, ja koska sade oli jatkunut jo useamman vuorokauden ajan, kuulosti hiljaisuus nyt varsin erikoiselta. Lopulta naaras raotti oranssisia silmiään, ja vaikka kolon oviaukosta näkyvä ulkoilma yhä varsin harmaa olikin, ei sade enää langennut taivaasta maankamaralle.
"Sää selkenee", nuorikko huokaisi helpottuneena itsekseen, ja vasta silloin hän oikeastaan muisti, ettei ollutkaan tyystin vailla seuraa. Nopeasti kääntyi hänen katseensa kohti Revontulta, ja unisuuden hiljalleen haihtuessa keltamerkkisen mielestä kohosi lempeä hymy jälleen kerran hänen huulilleen.
"Huomenta..?" naaras kuiskasi päätään kallistaen toverilleen, kuin kokeillakseen oliko toinen hereillä vai ei.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Sept 9, 2009, 13:09

Hitaasti koirasusi livahti unikuvien maailmaan. Narttu näki outoa unta, jossa valot ja varjot tanssivat taivaalla sateen rummuttaessa maata. Hän oli sateessa kuitenkaan kastumatta, Kajo vierellään ja he tanssivat. Revontuli hymyili unissaan.

Pikkuhiljaa nartu alkoi heräilemään, sitten se tajusi ettei satanutkaan. Haukotus pusertui nartun ruumiista ulos, ja se katsoi raukeasti Kajoon.
"Huomenta vain nu-haukotuuus-kuitko hyvin?"

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Sept 12, 2009, 3:11

Aamunkajon hymy leveni huomattavasti hänen huomatessaan vierellään torkkuvan Revontulen availevan silmiään unisesti.
"Oi, nukuin kyllä. Paremmin, kuin pitkiin aikoihin", naaras myönsi ja kallisti päätään, jolloin korviensa helmikorut osuivat vaimeasti napsahtaen toisiaan vasten.
"Entä te? Toivon, että unenne oli yhtä rauhaisaa, kuin minunkin", kojoottikoira jatkoi samalla, kun hieman vastahakoisesti hivuttautui venyttelyn varjolla irti ystävänsä lämpimästä kyljestä. Tuntui nääs hieman hassulta olla yhä ihan kiinni toisessa nyt, kun itkut oli itketty ja parantava uni nukuttu. Turvalliselta ja selittämättömällä tavalla ihanalta kyllä, mutta aavistuksen nololta yhtä kaikki.

Noustessaan seisomaan kotikolonsa suojassa käänsi Kajo pian katseensa Revontulesta taas takaisin oviaukosta pilkottavaan ulkoilmaan. Sen sijaan, että sade olisi rummuttanut maata, kuului hento linnun liverrys jonkin matkan päässä olevan metsikön puiden suojista.
"Kuuletko?" naaras kysyi kuiskaten, kuin olisi kovempaa puhumalla voinut säikyttää kaunisäänisen siipiveikon matkoihinsa.
"Luulisin, että se laulaa kiitosta auringolle, joka lopultakin näyttää pyyhkineen sadepilvet pois" naaras pohti onnellisena. Hetken hänestä tuntui jollakin hullulla tavalla siltä, kuin sadesää olisi johtunut hänen omasta murheestaan ja surustaan, sen väistyessä yhtä matkaa kyseisten tunteiden kanssa.
"Mennäänkö katsomaan sitä? Säätä, tarkoitan", nuorikko kysyi pian Revontulelta häntäänsä huiskaisten.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Sept 15, 2009, 18:12

Revontuli vastasi aamun kirkkaammassa valossa ystävänsä Kajon hymyyn unisesti. Narttu ei ollut hyvä heräämään ripeästi, mutta kai sitä voisi kerrankin herätä hetkessä. Tai ainakin yrittää. Vaikka kuinka koirasuden teki mieli painaa päänsä takaisin tassuille, ja nukahtaa, se päätti repiä silmänsä auki ja herätä.
"Oi. Nukuin todella hyvin, paremmin kuin osasin odottaakkaan, kiitos kysymästä."
Reppana vastasi, ja haukotteli sanojensa päätteeksi.
"En vain osaa herätä nopeasti, ja olen pitkään uninen, kunnes saan jostakin virtapiikin, tai jotakin."
Narttu höpötteli omiaan.

Revontuli katsahti ulos pesäkolon suojista, ja huomasi ulkona paistavan mahdollisesti auringon, tai sitten se möllötti havaittavissa olevan pilviverhon takana. Kajon kertomat ajatukset saivat unen väistymään Reppanan ajatusten tieltä, ja tuo nyökkäsi innoissaan.
"Olet oikeassa. Mennään vain katsomaan, onko siellä jo kirkastunut."

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Sept 15, 2009, 21:19

Kajo naurahti aurinkoisesti Revontulen unisuudelle. Kovasti olisi kojoottikoira toivonut osaavansa ymmärtää toisen tilannetta, mutta hän oli onnekseen (tai tässä tapauksessa kai epäonnekseen) ollut aina varsin aamuvirkku tapaus, jolle herääminen ei tuottanut sen suurempia ongelmia. Hän oikeastaan nautti suuresti siitä, jos sattui heräämään yhtä matkaa auringon kanssa, saaden seurata kyseisen taivaankappaleen nousua.
'Kaiketi nimi tosiaan on jonkinlainen enne', naaras pohti pikaisesti mielessään, ennen kuin kohottautui venytellen seisomaan.

Pian Revontulikin kuitenkin tuntui virkistyvän Aamunkajon ehdotuksen myötä. Tahtomatta enää jäädä maanalaiseen piilopaikkaansa kipitti kojoottikoira varsin vauhdikkaasti ulos kolosta, ja suuntasi oranssiset silmänsä kohti taivasta. Maisema oli yhä harmaiden pilvien peittämä, mutta muutosta oli siitä huolimatta tapahtunut merkittävästi. Pilvet eivät enää vaikuttaneet veden painosta riippuvilta säiliöiltä, vaan ne lipuivat vapaina ja keveinä taivasta pitkin. Ja kas, onnistuipa aurinkokin välillä kurkistelemaan maailmaa raoista, jotka toisistaan erkanevat pilvet jättivät väliinsä.
"Sää tosiaan on kirkastunut", nuorikko hihkaisi innostuneena häntäänsä heiluttaen. Tuntui melkein epätodelliselta nähdä jälleen valon lankeavan yhä kosteana kimaltelevan ruohikon ylle.
"Ja kirkastuu varmasti vielä lisääkin."

Hetkisen verran tyytyi Kajo tutkimaan kaunista niittyä katseellaan ja vetämään sateen raikastamaa ilmaa nautinnollisesti keuhkoihinsa. Jonkin ajan kuluttua hän kääntyi kohti Revontulta, ja näytti jopa hivenen pahoittelevalta.
"Kiitos ihan hirmuisen paljon, kun piditte minulle seuraa. En tiedä voinko sitä koskaan mitenkään korvata, mutta teidän tarvitsee vain kysyä, niin lupaan kyllä tehdä parhaani," naaras lupasi päätään kallistaen.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Sept 16, 2009, 17:36

Nimi tosiaankin oli kuin enne, joillekuille. Revontuli nimi tosiaan sopi nartulle tuonkin logiikan mukaan. Koirasusi piti pakkasta paukkuvista talviöistä, ja muutenkin juuri öistä. Narttu rakasti värejä, ja kaikkea erikoista, mistä ei tiennyt mitä ne olivat. Siksi Revontuli oli oikea revontuli.

Kajon livahtaessa reippaasti pesäkolosta pois, Reppana vielä keräili itseään. Rauhallisesti narttu nousi puolittain seisomaan ja alki työmiä käytävää pitkin pois. Päästyään ulos, koirasusi pudisti turkkiaan, ja katsahti vihdoin ympärilleen. Niitty lainehti hä vedestä, ja Reppanan tassut upposivat syvälle liejuun. Taivaalla kaikki tosin oli muuttunut.

Taivasta aikaisemmin mustuuteen asti verhoittanut pilvimassa oli ohentunut, ja rakoillut. Nyt aurinko pilkisteli satunnaisista repeämistä alas maahan, herätellen luontoa vesisateesta. Hymy neitokaisen huulilla leveni, kun tuo katseli nauttien ilmaa.
"Ihanaa nähdä aurinkoa!"

Kajon alkaessa hieman nolona puhua, Reppana kuunteli tuota kera ilmeen: 'mitä sinä oikein kuvittelet.'
"Mitä oikein kuvittelet? Ilohan oli molemminpuolista. Ja tuo on hyvä kuulla, tieto että on joku auttamassa, auttaa hädän hetkelläkin."

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Sept 20, 2009, 18:02

Aamunkajo naurahti onnellisena Revontulen toteamukselle auringon näkemisen ihanuudesta - hänestä tuntui nimittäin oudolla tavalla siltä, että koirasusi oli lausunut nuorempansa ajatukset ilmoille.
"Olisi kamalaa elää sellaisessa paikassa, jossa aurinkoa ei näkisi juuri koskaan. Vaikka jossain... Luolastossa", kojoottikoira totesi maisemaa yhä katseellaan ihaillen. Ei sillä, että hän olisi koskaan kuullut pelkästään luolissa elävistä koiraeläimistä, mutta mistä sitä ikinä tiesi, mitä tämä maailma sisäänsä kätki. Oli sitä oudompiakin juttuja tullut kuultua.

Vaan Revontulen suhtautuessa edelleen hyvin positiivisin mielin Kajon auttamiseen, uskalsi nuorikkokin viimein yrittää vapauttaa itsensä syyllisyydestä ja muista ikävistä tuntemuksista, jotka väittivät hänen olevan nyt varsin paljon velkaa uudelle ystävälleen.
"Niin, niin. Ihanaa kuulla teidän olevan tuota mieltä", naaras lausahti helpottunen huokauksen kera. Pitkä häntänsä heilahteli laajassa kaaressa puolelta toiselle niin, että siihen kiinnitetyt metallikorut kilahtelivat hiljaa toisiaan vasten.
"Voitte todellakin kääntyä puoleeni koska tahansa, jos tarvitsette apua... Tai ystävää", nuorikko jatkoi hymyssä suin.

Vaikka Kajosta olikin hyvin ihanaa viettää aikaa Revontulen kanssa, alkoi hänestä hiljalleen tuntua, että heidän tämänkertainen tapaamisensa alkoi olla lopuillaan. Onneksi hyvät ystävät eivät koskaan kuitenkaan eronneet lopullisesti, vai kuinka?
"Luulenpa, että aion lähteä nyt pienelle vaellukselle metsän halki", keltamerkkinen kertoi kääntäen katseensa kohti kauempana häämöttäviä puita.
"Tarvitsen kaiketi hieman aikaa ajatella asioita uuden päivän kirkkaammassa valossa", hän jatkoi hieman haikeana, mutta kuitenkin energisenä.
"Juostaanko kilpaa puiden luokse?" naaras vielä ehdotti Revontulelle. Vaikka maaperä olikin kosteaa ja paikoin kuraista, tekisi pieni pyrähdys taatusti hyvää kolossa makailemisen jälkeen.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Sept 28, 2009, 8:53

Narttu sulki hetkeksi silmänsä, ja nautti. Auringon pienoiset säteet, jotka juuri ja juuri tukeutuivat hervenevan pilvimassan takaa, saivat tuon turkin kimmaltamaan. Revontuli huokaisi nauttien, ja hymyili. Elämä oli ihanaa, etenkin kun oli uusi ystävä.
"Olet oikeassa. Auringottomana eläminen, hyi."
Reppana totesi Kajon lausahduksiin.

"Tottakai minä olen sitä mieltä. 'Tee muille niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän'. Ainakin yritän toimia niin, vaikkei se ole helppoa, ja joskus täytyy ajatella itseäänkin."
Koirasusi toteaa, ja laskee sitten päänsä alemmas ja avaa silmänsä. Ainut mikä tuota inhotti, oli se, että niitty lainehti yhä. Menisi aikaa, ennenkuin kaikki olisi ennallaan.
"Se on hyvä kuulla, Kajo."
Reppana toteaa ystävälleen, ja hymyilee iloisesti.

Toisen ehdottaessa eroamista, Revontuli tuntee pienen piston rinnassaan. Toki koirasusi tietää, että kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta se tuntui silti aina yhtä inhottavalta. Mutta kerrankin neitokainen oli varma siitä, että he tapaisivat vielä uudelleen.
"Kai me tavataan vielä uudelleen?"
Reppana kuitenkin tahtoi tietää.
"Juostaan vain!"
Befalaslainen sanoi innoissaan.
"Ja lähtee.. än.. yyyh.. teeen.. NYT"
Ja koirasusi pinkaisi matkaan.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Sept 29, 2009, 3:23

Aamunkajo oli jälleen kerran samaa mieltä ystävänsä kanssa, minkä tähden naaras nyökäyttikin päätään tarmokkaasti. Hän muisti kuulleensa heimonsa vanhemmilta jäseniltä ennenkin tuon muiden kohtelemista koskevan sanonnan, ja totesi tyytyväisenä mielessään yrittäneensä aina parhaansa mukaan elää sen neuvomalla tavalla. Vielä pitäisi kai opetella hitunen sitä itsekkyyttäkin, jottei tulisi vallan tallotuksi toisten jalkoihin, mutta kyllähän sitä aikaa moiseen riitti. Olihan kojoottikoira kuitenkin vielä vallan nuori tapaus, jolla suurin osa elämää oli toivottavasti vasta edessä.

Revontulen udellessa kaksikon tulevista tapaamisista käänsi Kajo aurinkoiset kasvonsa toista kohden ja heilutti pitkää häntäänsä vauhdilla puolelta toiselle.
"No totta kai tapaamme! Jos ei muutoin, niin ainakin lauman kokoontumisessa sitten. Muistathan, että lupasit osallistua seuraavaan kokoukseen?" nuorikko muistutti lyhyesti naurahtaen ja päätään sirosti kallistaen.
"Eivät nämä mitkään hyvästit ole, ei tietenkään."

Vaan pian pinkaisi koiraeläinkaksikko huimaan juoksuun kostean, auringon lempeässä valossa kimaltelevan niityn poikki. Kajo ei ehtinyt ottaa juurikaan vauhtia Revontulen lähtölaskennan aikana, mutta se ei naaraan iloa ja riemua vähentänyt. Heleästi kikattaen matalajalkainen kojoottikoira säntäsi lukuisat korut helisten eteenpäin, loikki pienten kivien yli ja tunsi ruohon kutittelevan vatsaansa. Vaikkei hän sitä juuri nyt ajatellutkaan, oli hän onnellisempi kuin hyvin pitkään aikaan. Hänellä oli toki joitakin ystäviä Andriaanalla, mutta ainoastaan Revontuli oli saanut hänet nauramaan sydämensä kyllyydestä ja hymynsä kohoamaan lähes korviin asti.

Hiljalleen alkoivat havumetsän tuuheat puut olla lähempänä, ja metsää lähestyessään alkoi Aamunkajo hillitä nopeasti vauhtiaan. Ensimmäisten puiden tullessa vastaan hän pysähtyi läähättäen paikoilleen, ja venytteli nautinnollisesti jalkojaan.
"Se tosiaankin teki terää kaiken sen makoilemisen jälkeen!" naaras hihkaisi ja ravisteli vauhdikkaasti keltaista harjastaan.

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Sept 29, 2009, 8:31

Revontuli pinkaisi juoksuun, ylitse aavan niityn jossa aurinko tanssi vesipisaroilla. Rakoilevan pilviverhon takaa sinkoutui säteitä vesipisariin, joista valo taittui tuhansiksi erilaisiksi säteiksi ja väreiksi. Nartun rusehtavat tassut rummuttivat maata, kuono oli raollaan ja kieli roikkui suupielestä. Mihinkään huumaavaan vauhtiin ei Reppana silti viitsinyt kiihdyttää, hän tahtoi juosta samaa tahtia ystävänsä kanssa.

Metsän rajan häämöttäessä edessä, sulki Revontuli hetkeksi silmänsä. Narttu nautti vauhdin tuulen kosketuksesta kasvoillaan, ja huokaisi. Sitten hän alkoi pikkuhiljaa hidastamaan. Melko samoihin akoihin Kajon kanssa narttu oli metsänrajassa, ja pysähtyi polun alkuun. Jos Revontuli oikein muisti, tuon polun kautta pääsisi purolle, ja sinne hän taitaisikin mennä. Samalla kun koirasusi venytteli, hän sanoi:
"Kyllä, me tapaamme viimeistään laumakokouksessa, tulen sinne! Ja sitten jos hirveä ikävä iskee, etsin sinut pesäsi luota. Itse liikun milloin missäkin, niin en oikein osaa sanoa mistä löytäisit minut."

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by hitodama on Oct 2, 2009, 3:44

Venyteltyään vielä niskaansakin kääntyi hengästynyt, joskin yhä leveästi hymyilevä Aamunkajo kohti Revontulta.
"Niin, aivan. Tuskin minä kovin kauaksi pesältäni, tai ainakaan Befalasin alueilta eksyn", naaras totesi lyhyesti naurahtaen. Sinänsä oli ehkä hieman ristiriitaista, että hän oli alun alkujaan lähtenyt pois kotoaan lähinnä seikkailut ja tutkimusmatkailu mielessään, mutta nyt hän tahtoi vain kyhjöttää turvallisesti uuden laumansa reviirillä. Vaan jo pelkkä Befalasin metsä oli tosin niin laaja paikka, että eiköhän siinäkin riittäisi pienellä kojoottikoiralla tutkimista vielä joksikin aikaa. Tuskin hän sentään tylsistymään kovin nopeasti pääsisi.

Häntäänsä heilutellen asteli Kajo sitten vaimeasti huokaisten kohti Revontulta, ja kurottautui vielä viimeisen kerran hieraisemaan kuonoaan kohti ystävänsä tuuheaa turkkia.
"Nähdään taas, Revontuli. Pidä huolta itsestäsi", hän hyvästeli yhä pirteänä pysytellen, äänensä päästäessä lävitse vain hitusen verran haikeutta, jota aina eron hetkellä mieleen tapasi tulvahtaa.
"Ethän unohda minua?" nuorikko vielä varmisti melkein ujosti päätään kallistaen samalla, kun vetäytyi kauemmaksi koirasudesta. Vaikka naaras tajusikin tarvitsevansa nyt yksinäisyyttä ajatustensa setvimiseksi, oli toisen läheisyydestä jopa yllättävän vaikea lähteä. Hassu tunne suoraan sanottuna.

Vaan jäämättä tunteistaan huolimatta enää turhaan pitkittämään lähtöään alkoi Kajo pian loikkia singahtelevin loikin korkeiden, tummien puiden sekaan. Kovin hiljaista ei keltamerkkisen neidin meno ollut, sillä erinäiset korunsa iskivät tuon tuostakin toisiaan vasten, päästäen jatkuvasti pieniä napsahduksia ja kilahduksia ilmoille.
"Hei hei!" kojoottikoira vielä huikkasi kirkkaalla äänellään Revontulelle, ennen kuin katosi itsekseen iloista sävelmää hyräillen havumetsän uumeniin.

// Se oli siinä sitten. Kiitos paljon mukavasta ja kohtuullisen pitkästäkin pelistä! n___n //

Re: Pahaa maailmaa paossa
Post by tintti on Oct 2, 2009, 19:49

Revontuli nyökkäsi ystävälleen. Koirasusi pitäisi siitä huolen, että he kaksi tapaisivat vielä useamminkin kuin kerran.
"Kyllä, pidän huolta itsestäni. Nähdään, ystävä."
Koirasusi sanoi, ja lähti sitten jolkottamaan hissun kissun polkua eteenpäin, kohti puroa. Kuullessan kysymyksen, tuo käännähti ympäri, ja hymyili.
"En voisi milloinkaan unohtaa sinua, Kajo."
Perään koirasusi haukahti, ja heilutti häntäänsä iloisesti.'
"Siis näkemisiin."
Ja niin Reppanakin katosi, lähti kohti puroa. Mutta voi kuinka tuo jälkeenpäin tulisikaan toivomaan, ettei milloinkaan olisi suunnistanut tuolle purolle.