Aamunkajo - RPGs

Befalas » Havumetsä » Hauska retki

Hauska retki
Post by mira on 19 Aug, 2012, 14:15

.: Kajo ja hito sekä Ish ja Jeremiel! (: :.

Oli kaunis päivä, ja aurinko onnistui suomaan muutamat säteet tiheän kuusikon oksien välistä, luoden maahan pieniä kullankarvaisia laikkuja joissa maa oli lämpimämpää. Lempeä tuuli heilutteli oksia, ja toi tuoksuja niityltä ja syvemmältä havumetsän uumenista.
Muuan perhe oli lähtenyt retkeilemään, ja olivat menossa syvemmäs metsään, ne olivat vasta lähteneet niityltä ja olivatkin havumetsän rajamailla.
Revontuli katsahti jäljessään juoksevia ja telmiviä kolmea pentuaan hellästi - sen jälkeen se katsoi Sirkaan hymyillen leveästi. Reppana ja Kajo olivat päättäneet viedä pennut näkemään havumetsän ihmeitä, ja nyt yksi pennuista, kovin Sobekia muistuttava erkani joukosta ja juoksi kauemmas houkutellen kahta siskoaan mukaansa häntäänsä heiluttamalla ja huutelemalla. Revontuli kutsui pentuaan takaisin, mutta penikka lähti kauemmas houkutellen yhä siskojaan - ja huivipäinen saksanpaimenkoiranpuolikas lähti pentunsa luo ja otti kolmisen kuukautta vanhan jälkeläisensä leukoihinsa ja kantoi pennun takaisin. Laskiessaan urospennun maahan, koirasusi torui hieman jälkeläistään näykkäisemällä korvasta, mutta pennun vingahtaessa Revontuli päästi irti.

"Mahtava päivä!" koirasusi sanoi sitten hymyillen Kajolle leveästi - se oli onnensa kukkuloilla, sillä oli puoliso ja sillä oli pentuja. Tämän aamupäivän jälkeen Revontulella olisi vain toinen onnensa ainesosista, mutta eihän puolikasvoitettu sitä tiennyt.
"Halva ja Kierle!" Revontuli kutsui kahta narttupentua, toinen oli hyvin tumma ja toinen vähän vaaleampi, mutta molemmat olivat sävyisiä ja rauhallisia. Pennut ottivat (molemmat) äitinsä kiinni ja vinkuivat tökkien Kajon jalkoja ja Reppanan kuonoa.
Urospentu, Hielka, juoksenteli taas itsenäisesti edessäpäin.

.: Pennut ovat npc-hahmoja, joten Ish ja hito saavat molemmat minun puolesta liikutella niitä :'D Anteeksi, nimesin ne. Nyyh. Halva on se tummempi narttu x'D :.

Re: Hauska retki
Post by hitodama on 20 Aug, 2012, 14:47

// Hyvä vaan kun ahkerasti nimesit, niin meidän ei tarvitse vaivata itseämme nimien keksimisellä! XD //

Sirka Aamunkajo oli niin onnellinen, että olisi voinut vaikka ratketa silkasta riemusta. Hän koikkelehti itsekseen hyräillen eteenpäin metsässä kera puolisonsa ja (melkein omien) pentujensa, joita kojoottikoira rakasti yli kaiken, eikä hän olisi osannut koskaan edes toivoa elämältä enempää.

Hielka-pojan erkaantuessa joukosta antoi Kajo Reppanan hoitaa komentamispuolen, sillä vaikka paimenkoirapennut olivat vielä hyvin nuoria, alkoivat he jo kooltaan lähennellä matalan kojoottikoiran säkäkorkeutta, joten hänen auktoriteettinsa nuorukaisiin ei ollut sen ansiosta kovin vahva. Edes se ei kuitenkaan keltamerkkistä kiusannut, sillä eipä hän edes tykännyt määräilemisestä, vaan toimi mieluusti "äitiparin" lempeänä ja helposti taivuteltavissa olevana osapuolena.
"Mahtava ja kaunis ja ihana", nuorikko vastasi hilpeästi Revontulen tokaisuun, kun pentueen tytöt tulivat pyörimään vanhempiensa jaloissa ja saivat kojoottikoiran houkuteltua nuolemaan vuoroin toisen ja vuoroin toisen sievää pientä kuonoa.
"Kunhan Hielka ei vain eksyisi. Metsässä kun on vaikeampi pitää yhteyttä, kuin niityllä", Kajo lisäksi pohti nostaessaan katseensa uskaliaaseen pentuun, joka loikki itsevarmasti hyvän matkaa muun joukon edellä.

Re: Hauska retki
Post by mira on 25 Aug, 2012, 22:09

.: Ehehe anteeksi kesto! Vastainenko minä tähän nyt ja minun jälkeeni Ish, niin päästään teurastamaan lapsia! :.

Reppana hymyili leveästi rakastetulleen ja rakkailleen, kun toinen hoivasi pieniä narttupentuja ja Reppana käänsi katseensa Hielkaan joka juoksenteli ja loikki vallan itsenäisesti - pojasta voisi Reppanan mielestä tullakkin jotain, se kun oli niin oma-aloitteinen ja itsepäinen, mutta osasi silti ottaa narttupennut huomioon. Narttuperheessä kasvaminen ei tehnyt hyvää Hielka-paran egolle, se kun sattui kasvamaan varsin kiitettäviin mittoihin. Siis se ego.
Kajon huolehtiessa Hielkan eksymisesti, koirasusinarttu haukahti terävästi ja kuuli sitten pennun haukahduksen vähän kauempaa. Enää Reppana ei nähnyt Hielkaa, ja äidinvaiston siivittämä huoli alkoi puristaa Revontulen rintaa. "Halva ja Kierle, pysykää emon lähellä" narttu sanoi, ja narttupennut jäivät napottamaan narttujen väliin.

Re: Hauska retki
Post by ish on 3 Sept, 2012, 21:44

// Anteeksi, en ole ollut ihan skarpeimmillani viime päivinä pelien suhteen! \\

Havumetsän kullanlaikukkaassa maastossa asteli hämyssä hiljaisena suuri hahmo, jonka olemassaolosta kertoivat vain haukkamaisen terävinä välkkyvässä valossa kiiluvat kellertävät silmät. Suurikokoinen ja äärimmäisen lihaksikas narttu asteli niska jäykästi korkealla kannateltuna metsän halki, matkalla takaisin Carmiksen maille. Jeremiel oli tehnyt lenkin Befalaksen maille lähinnä urheilun vuoksi, ylläpitääkseen kovaakin kovempaa kuntoaan ja äärimmilleen treenattua lihaksistoaan. Narttua oli jo pitkään vaivannut levoton tunne, jonka syyn hän tiesi harvinaisen hyvin: laivasodan jälkeen hänen elämänsä oli ollut turhankin tylsää ja rauhallista. Jos Rautarouva olisikin tiennyt, mitä Carmiksen niityllä tälläkin hetkellä tapahtui, olisi tuo olo varmasti helpottanut, mutta tietämättömyys piti nartun tyytymättömänä. Hän kaipasi lahkolaisia runneltavakseen, verta vuodatettavakseen, luita murskattavakseen! Hän kaipasi toimintaa, miehistä tunnetta, kun adrenaliini virtasi hänen suonissaan ja toi muutenkin väkivahvaan ruumiiseen entistä enemmän voimaa!

Jeremielin ajatukset katkesivat kauempaa kantautuviin ääniin, jotka lähestyivät vinottain oikealta hänen askeltaessaan eteenpäin. Puolipysty korva kohosi kuuntelemaan, ja narttu saattoi kuulla keskustelua. Kahden nartun välistä keskustelua. Ja pentujen vikinänkaltaista ääntelyä. Jere murahti turhautuneesti, ja oli jo kääntymässä poispäin, kun huomasi silmänurkastaan pienen palleron, joka osoittautui koirasuden pennuksi. Jeremielin korvat painuivat tyytymättömästi taakse, ja hammas välähti inhonirvistyksen vääntäessä tummaa kuonoa. Narttu asteli hieman lähemmäs palleroa, joka näytti vastaavan emonsa kutsuun. Rautarouva oli aikeissa napata pennun niskasta, ja palautta uskaliaan pikkupalleron vanhemmilleen. Ei ollut fiksua antaa lasten juoksennella ilman valvontaa pitkin metsiä. Hän tarttui Hielkaksi kutsuttua penikkaa niskavilloista melko kovakouraisesti: äidinvaisto ei ollut Jeremielin vahvimpia puolia, murahtaen käskevästi pennulle. Pentu vingahti hämmentyneenä, mutta sulki suunsa, kun lihaksikkaan nartun leukojen ote niskanahasta koveni. Jeremiel asteli pelottomasti, kylmän viilein katsein ja ilmein kahden nartun luokse, katsoen halveksuen pentuja, Halvaksi ja Kierleksihän niitä oli kutsuttu äskettäin. Jeremiel pudotti kovakouraisesti suussaan olleen penikan maahan, ja katsoi ylenkatseisesti kahta narttua, joiden silmistä hohkava onni ei jäänyt epäselväksi edes Jeremielin kaltaiselle kylmäsydämiselle murhaajatyypille: nämä kaksi olivat rakastavaisia ja heillä oli tässä onnellinen pikkuperhe.
"Teinä en antaisi kakaroitteni livistää tuolla lailla..." narttu aloitti jäätävästi, pysähtyen sitten katsomaan toista nartuista kulmat syvälle kurtistuen. Kasvojen toiselle puoliskolle oli kietaistu huivi peittämään jotain, ja Puolikuun ei tarvinnut kauaa pohtia, miksi näin oli: huivin alta pilkotti puolikasvoituksen arpeuttama ihokaistale. Jeremielin kasvot levisivät julmaan hymyyn, jonka tyytyväisyydestä ei jäänyt epäilyksiä. Nauru kumpusi nartun leveän lihaksikkaasta rinnasta samalla kun nartun korkealla kannateltu pää laskeutui asteittain alemmas.
"Siis... täällä siis pieni lahkolaislepakkokoiraperhe viettää mukavaa perhepäivää?" narttu lausahti teennäisen pehmeästi, silmät vaarallisesti, suorastaan ahnaasti välkähdellen. Sen suuremmin ajattelematta tai suunnittelematta suuri koira nappasi juuri emoaan kohden hivuttautumaan lähteneen Hielkan niskaan leukojensa koko voimalla. Hielka ehti tuskin vingahtaa, kun kuului kohtalokas pieni rusahdus, kun pennun niska antoi periksi. Jeremiel heitti rottamaisen löysän ruhon kuin roskan suoraan päin puunrunkoa, kohdistaen sitten katseensa narttupariskuntaan, jonka välimaastossa kaksi muuta pentua selkeästi odotti kohtaloaan.
"Teidän olisi pitänyt kysyä siihen minulta lupa ensin", narttu murisi syvällä rintaäänellään, vaikka kasvot olivatkin yhä leveässä hymyssä. Vanhempien järkytys olisi näkemisen arvoinen, tästä tulisi todellista hupia parhaimmillaan!

Re: Hauska retki
Post by hitodama on 18 Sept, 2012, 15:00

Kajo jäi mielihyvin kaitsemaan kilttejä tyttöpentuja ja odottamaan että Revontuli lähtisi noutamaan uskalikkoa takaisin perheen pariin, kunnes puiden takaa kantautui aivan yhtäkkiä Hielkan hämmästynyt ulahdus.
"Hielka?" ehti kojoottikoira äännähtää kysyvästi, ennen kuin tajusi kuulevansa jonkun paljon pientä penikkaa vankkatekoisemman olennon astelevan heitä kohden. Pian suuri ruskeaturkkinen koira sitten jo ilmestyikin pentu hampaissaan naarasjoukon nähtäville, ja tajutessaan tämän ollessa mitä kohteliaimmin palauttamassa karannutta seikkailijaa omaistensa luokse pyyhki Aamunkajo hölmistyneen ilmeen kasvoiltaan ja nostatti suupielensä lämpimään hymyyn.
"Oh, aivan! Olemme ensimmäistä kertaa yhdessä metsässä, eikä Hielka tainnut oikein ymmärtää kuinka vaarallista täällä voi olla", nuorikko piipitti huomaamatta lainkaan, että tapaamisen luonne oli paraikaa muuttumassa dramaattisesti.

Vasta huivikaulaisen muukalaisen avatessa uudelleen suunsa Kajo vaikeni ja ehti näyttää tovin jälleen typerän ymmärtämättömältä, ikään kuin hän ei olisi ihan täysin tajunnut mitä heille sanottiin. Sanojen sisällöllä tosin ei loppujen lopuksi ollut mitään väliäkään, sillä lyhytturkkinen otus päätti ilmaista aikeensa puheita fyysisemmällä tavalla tarttuessaan jälleen urospentuun ja... Ja... Kraks. Ääni, niin pieni ja niin kohtalokas, oli varmasti kamalinta mitä keltamerkkinen oli eläessään kuullut.
"HIELKA!" kojoottikoira kiljaisi silmät lautasen kokoisiksi laajenneina ja lähti juoksemaan vaistomaisesti kohti pois viskattua pentua tajuamatta, että sen tekemällä hän jätti vielä elossa olevien pienokaisten toisen sivustan täysin vartioimattomaksi.

Re: Hauska retki
Post by mira on 22 Sept, 2012, 20:03

Revontuli kutsui pentuaan, ja kuullessaan häkeltyneen vinkaisun narttu höristi korviaan ja otti muutaman askeleen vielä lähemmäs - ja pian metsiköstä asteli esiin hyvin suuri ruskeasävyinen koiranarttu, joka kantoi Reppanan omaa pentua hampaissaan - emonvaistot saivat Revontulen likistämään korviaan ja ainoan näkevän silmän tuijottamaan käskevästi Jereä - se ei suvainnut, että joku muu kuin se itse tai Kajo kanniskelisi sen omaa pentua! Kajo hoiti puhumisen, ja kun Jeremiel totesi Revontulen olevan Lahkolainen.. Narttu huomasi parahiksi puolikuumerkin, ja seuraavassa hetkessä Revontuli menetti palasen itsestään, omaa lihaa ja vertaan yhdessä hetkessä. Pennun niska katkesi surkeasti napsahtaen, ja Revontulelta pääsi tuskansekainen huuto ja se lähti hyökkäämään kohti Jeremieliä. Revontulen pentuja ei tapettaisi!! Halva ja Kierle vinkuivat veljensä perään ja vanhempiensa kamalalle reaktiolle.
Huivikasvoinen meni ihan sekaisin. Ensimmäisenä aikeenaan sillä oli käydä Jeren kimppuun, mutta juostessaan kohti narttua se muutti mieltään ja koetti töytäistä Kajoa pois Hielka-rukan ruumiin luota - pentu oli mennyttä, mutta kaksi oli vielä jäljellä. Kajo ei saanut "Halva, Kierle, paetkaa!!" Revontuli huusi Lahkoksi. Pennut puhuivat molempia kieliä, mutta Lahko tuli tässä tilanteessa nopeammin suusta ulos.
Revontuli kääntyi ja hengitti tukalasti - Kierle juoksi niin lujaa kuin pentu koiviltaan pääsi, mutta Halva-rukka kaatui maahan eikä päässyt nopeasti ylös..

Re: Hauska retki
Post by ish on 26 Sept, 2012, 9:53

Jos Jeremiel kaipasi kylmää, murhanhimoista ja vahingoniloista hupia, sitä hän nyt sai koko tarpeidensa täydeltä. Narttujen reaktiot olivat juurikin niin maailmaa musertavan kauhistuneita kun vain odottaa saattoi. Puolikuulainen antoi itsensä joulukuusen lailla koristellut mustan nartun mennä menojaan: kuollut pentu ei muuttuisi yhtään sen elävämmäksi, vaikka toinen kuinka itkisi sen ruumiin äärellä. Lahkolaisen tuskainen huuto sai Jeren nauramaan kylmästi matalalla ja hiljaisella äänellä.
Huivikasvoinen narttu oli käymässä kohti Jereä, ilmeisesti tajuamatta surkeita mahdollisuuksiaan, kun muuttikin mieltään suunnaten kumppaniaan kohti. Jeremiel singahti liikkeelle kuin ammus, samaan aikaan kun koiranarttu huusi jälkikasvulleen jotain Lahkoksi. Lihaksikas puolikuulainen sai kahdella pitkällä laukka-askeleella kiinni kaatuneen pennun. Narttu pamautti tassunsa pennun selän päälle. Naks, kuului, kun pennun selkäranka katkesi, mutta mokoma kitui vielä henkitoreissaan inahdellen. Lähes samaan hengenvetoon Jeremiel tarrasi pentua päänseudulta ja repäisi koko voimalla ylöspäin. Pentu käytännössä repesi kappaleiksi pään jäädessä puolikuulaisen suuhun. Veri valui nartun suupieliä pitkin rinnalle ja kaulalle, kun narttu sylkäisi pois pennun pään, suunnaten katseensa kohti viimeistä pakenevaa penikkaa.
"Kis, kis, kis, pentu", Rautarouva houkutteli matalasti, suomatta yhtään katsettakaan kahdelle nartulle, uskoen omaan ylivertaisuuteensa tässä mittelössä.

Re: Hauska retki
Post by hitodama on 27 Sept, 2012, 23:08

Pieni ja ilmeisen vaaraton Aamunkajo päästettiin juoksemaan kuolleen adoptiopentunsa luokse esteittä, mutta järkytyksensä keskellä nuorikko unohti tykkänään olla kiitollinen tästä etuoikeudesta. Silmät kyynelistä vettyneinä - kyynelistä, joita naaras ei ollut edes huomannut vuodattavansa - keltamerkkinen seisahtui elottomana makaavan pojankoltiaisen ääreen ja inisi surkeana tämän nimeä, kunnes puolisonsa tömähti häntä vasten. Isku herätti Kajon vilkuilemaan ympärilleen, mistä hän tosin sai ainoastaan uuden syyn kiljua kurkkunsa täydeltä nähdessään, kuinka Halvan pää repesi verisesti irti tämän ruumiista. Kitkerä sappi kohosi kojoottikoiran suuhun ja hän oli vähällä oksentaa silkasta kauhusta, mutta suonet täyttänyt adrenaliini esti häntä romahtamasta totaalisesti.
"Lopeta, ä-älä! He ovat pieniä pentuja, älä tee tätä!" yritti naaras ääni väristen suostutella, vaikka hän alkoikin syvällä mielensä sopukoissa pelätä, ettei sillä ollut juurikaan merkitystä. Myös pikkuinen Kierle alkoi ilmeisesti ymmärtää kohtalonsa, sillä sen perusteella kuinka pitkälle siskonsa oli päässyt, ei paremmallakaan juoksijalla ollut mitään toivoa päästä karkuun. Niinpä, vaikka samalla itki ja ulisi kuin henkensä edestä pelkäävä pentu ainakin, kääntyi sisarustrion viimeinen elossa oleva jäsen ympäri ja näytti veressä kylpevälle hirviölle hampaitaan. Ehkä jätti olikin oikeasti pelkuri joka ei uskaltaisi hyökätä itseään puolustavan koiraeläimen kimppuun, ehkä kaikki kääntyisi hyväksi kuten äitien tarinoissa. Ehkä... Ehkä ei.

Re: Hauska retki
Post by mira on 28 Sept, 2012, 5:49

Reppana sai ninjataidoillaan Kajon herätettyä takaisin todellisuuteen - ja narttu käänsi katseensa Jeremieliin, narttu repi Halvan pään irti. Pieni, runneltu penturukka makasi maassa omassa veressään ja Reppana tunsi miten sen sydän jyskytti korvia vasten, pään sisällä humisi ja adrenaliini syöksyi nartun suonissa. Kajon yrittäessä puhua järkeä, Revontuli itse ei ollut enää täällä. Se lempeäluonteinen koiraeläin oli saanut väistyä (hetkeksi) pentujaan villisti puolustavalta emolta, jonka kumea murina nousi kurkusta ja Reppana syöksähti uudelleen, tällä kertaa se yritti loikata Jeremielin päälle ja tarrata narttua niskasta tai kaulasta - kokematon tappelija toimi tasan vaistonsa varassa.
Se yritti niin epätoivoisesti suojella perheensä kahta viimeistä jäsentä - Kajoa ja Kierleä se ei aikonut antaa tälle! Reppana syöksyi komean sotahuudon siivin, ja koetti tosiaa tarrautua johonkin päin Jeremieliä, jotta Kajo ja Kierle saisivat mahdollisuuden paeta.

Re: Hauska retki
Post by ish on 28 Sept, 2012, 17:15

Jeremiel ei suonut katsettakaan armon aneluiden suuntaan, vaan sen sijaan nartun kylmä, täysin sävytön hymy leveni vain entisestään. Suuri narttu uskoi omaan voimaansa ja luotti omiin taitoihinsa: jos jompikumpi narttukaksikosta päättäisikin käydä hänen kimppuunsa, ei se kauaa äärimmilleen voimassa itsensä treenannutta narttua pitelisi. Puolikasvoitettu lahkolainen saattoi olla raivossaan peräti jonkinasteinen haaste, mutta Jeremielillä oli yksi etu: hän oli paljon lähempänä katraan viimeisintä surkeaa edustajaa. Oliko mitään parempaa tapaa estää lahkolaisia leviämästä, kun tappaa syntyperäisiä lahkolaispentuja? Ei ainakaan Jeren mielestä. Hänelle tämä oli parasta hupia sitten laivalle tehdyn hyökkäyksen, siellä oli nuori lahkolaisuros kaatunut Jeremielin murskaavalla massaylivoimalla. Lahkolaisveren virtaus oli omiaan saamaan endorfiinit liikkeelle Rautarouvan kehossa.
Kun pieni pentu kääntyi murisemaan nartulle, käväisi ensimmäisen kerran tämän ottelun aikana Jeren sydämessä lyhyt, hyvin heikko pistos, kun narttu katsoi pientä ja säälittävää otusta edessään, joka selkeästi aivottomasta iästään huolimatta alkoi ymmärtää kohtalonsa. Pentu ei itse ollut valinnut kohtaloaan, mutta vanhempansa olivat tehneet sen sitäkin selvemmin. Vain tuo lyhyt pistos, jonka narttu nopeasti karisti mielestään antoi lahkolaisnartulle tarpeeksi aikaa herättää raivonsa ja käydä hyökkäykseen. Jere kuuli toisen taiston huudon, käännähtäen kokeneen taistelijan nopeudella ottamaan toisen iskun vastaan kyljellään. Hän oli harjoitellut koko ikänsä, ja aikuisikänsä ajan hän oli pyhittänyt elämänsä lahkolaisten tappamiselle. Jere ei pelännyt kipua, ei kauhunnut arpia, eikä välittänyt pätkääkään lahkolaisnartun raivon tuomasta uudesta voimasta. Samalla narttu ponnahti kohti pentua, horjahtaen vain hieman puolikasvoisen iskusta. Mitä tahansa tarttumakohtaa hakevat hampaat iskeytyivät nartun kaulansyrjään, mutta oli jo liian myöhäistä. Samalla hetkellä Jeremielin suuri tassu liiskasi pienen pennun ylhäältä päin, osuen keskelle vasta elämänsä aloittaneen lahkolaisen selkärankaa.
Naks.
Se oli siinä, ilman mitään sen ihmeellisempiä temppuja. Silkka kylmäverinen liiskaus, kuin olisi läimäissyt pientä rottaa. Pentu ei selviäisi hengissä, vaikka viruikin vielä henkitoreissaan henkeään vinkuvasti haukkoen. Tässä vaiheessa oli aika hankkiutua eroon puolikasvosta. Jeremiel ponnisti kaikin voimin, kohottoaen itsensä takajalkojensa varaan, valmiina rysähtämään täydellä voimalla hänessä roikkunutta narttua päin. Haukansilmät leimusivat lahkolaisveren tuomasta kiihkosta, ja suu oli yhä kylmässä, tunteettomassa hymyssä.
"Vai tahtoo äitykkäkin kuolla?" narttu sanoi tasaisella, sävyttömällä äänellään liikkeensä aikana. "No sehän sopii!"

Re: Hauska retki
Post by hitodama on 9 Oct, 2012, 15:55

Kajon sanat näyttivät todellakin kaikuvan kuuroille korville, ja lopulta puhetulva muuttuikin surkeaksi itkunsekaiseksi väninäksi, josta ei ollut mahdollista saada enää mitään selvää. Viesti oli kuitenkin selvääkin selvempi: säästä meidät tältä pahuudelta. Sillä silkkana puhtaana pahuutena kojoottikoira todella Jeren teot näki, eikä osannut edes arvata toisen kuvittelevan olevansa oikealla asialla pennut murhatessaan. Kuinka yksikään naaras muka olisi kyennyt ajattelemaan niin nurinkurisesti, luonnonvastaisesti?

Vaan kun jopa Revontuli syöksyi pois Aamunkajon rinnalta, tuntui keltamerkkinen jäävän täydellisen yksin. Hänen äänensä haipui pois ja hän jäi avuttomana katselemaan murhenäytelmää, jossa koristellulla koiraeläimellä ei tuntunut olevan mitään osaa eikä arpaa. Hän oli ulkopuolinen kaikesta, kykenemätön tekemään mitään edes nähdessään Kierlen olevan adoptioäitiään rohkeampi ja myös kuolevan sen mukaisesti. Jäljellä olivat enää aikuiset, joista seuraavaksi huivikaulainen kuului lähtevän havittelemaan puolikasvoisen paimenen henkeä.
"Ei, ei ei ei ei!" heräsi Kajo jälleen huutamaan lähtiessään kompastelemaan jalat turtana kohti taisteluparia.
"Reppana, tule pois! Älkää jatkako, älkää, älkää!" hän aneli sydäntäsärkevästi.

Re: Hauska retki
Post by mira on 9 Oct, 2012, 16:27

Revontuli ei erottanut mitään verepunaisesta hötöstä. Se näki kaiken vääristyneenä, suonissa hyökyvä adrenaliini ja emonvaistot kiihdyttivät puolikasvoisen nartun halua tappaa tuo kamala elukka, joka oli tuhonnut Revontulen perheen yhtä ainutta jäsentä lukuunottamatta.
Narttu koetti livahtaa turvaan Jeremielin liiskausyritykseltä, sillä se tiesi kyllä, mikä lopputulos olisi jos Jeremielin kokoinen narttu rysähtäisi vasten Lahkolaista.
Revontuli päästi irti ja painautui mahdollisimman alas ja koetti kierähtää ninjasti turvaan. Kajon kieltäminen ja anelu kouristivat Revontulen sydänalaa, mutta ruskeasilmä näki vain pienet pentunsa kuolleina ja näky satutti - mutta enemmän satutti Kajon anelu. Narttu alkoi vetäytyä korvat päätä vasten ja hampaat täysin esillä, kumea murina kurkusta kohoten.

Re: Hauska retki
Post by ish on 3 Nov, 2012, 11:21

Vastustaja saattoi olla säälittävä, mutta selkeästi koiran taistelutaidot olivat vähintään kohtalaiset. Jeremiel ei ehtinyt ennakoida nartun väistöliikettä, ja oli menettää tasapainonsa joutuessaan korjaamaan asentoaan kesken liiskausliikkeen, joka olisi satuttanut Jereä itseään loppuun vietynä. Jeren onneksi toinen lähti perääntymään killuttimiaan kanniskelevan nartun anelun myötä. Puolikuulainen tasapainoitti kulkunsa ja haukansilmät kiinnittivät katseensa puolikasvoitettuun narttuun, joka murisi ja väläytteli hampaitaan mukamas vakuuttavasti. Jeremiel hymähti hiljaa, ja mietti muutaman sekunnin seuraavaa liikettään. Luiden murskaaminen oli toki hauskaa, mutta tälle emolahkolaiselle voisi keksiä varmasti parempaakin. Tappaminen olisi liian armollinen kohtalo, hän olisi tappanut pennut tyystin turhaan jo tuossa iässä, jos hän nyt tappaisi emonkin. Henkinen tuska oli paljon fyysistä voimakkaampi.

Jeremiel saikin idean katsellessaan koiran revittyjä kasvoja, ja hymy leveni hiukan.
"Älä huoli, äitykkä, en minä sinua tapa", Jeremiel lausui sävyttömästi, syöksähtäessään koko lihaksikkaan kehonsa tuomalla voimalla paimenkoiraa kohden. Ei, hän ei tappaisi, mutta hän merkitsisi nartun uudelleen: puolikasvoitus ei riittäisi, hän veisi nartulta sen toisenkin puolen! Hampaat irvessä narttu tähtäsi hämäävän loikan kautta kohti toisen ehjän kasvonpuoliskon puoleista syrjää, valmiina kellistämään nartun maahan suorittaakseen tehtävänsä. Jos voima mittelöön lähdettäisiin, Jeremiel olisi ehdottomassa etulyöntiasemassa.

Re: Hauska retki
Post by hitodama on 7 Nov, 2012, 17:44

Kajo jatkoi merkityksetöntä höpötystään hänen ollessaan täydellisen murtumisen partaalla ja kyetessä säilyttämään järkensä vain oman äänensä kuulemisen avulla.
"Ei, älkää, ei tapeta enää, lopettakaa..." kojoottikoira inisi kuin jonkinlaista mantraa hokien. Lopulta Revontuli näyttikin tulevan sen verran järkiinsä, että tämä lähti perääntymään hurjan vastustajansa luota, jolloin puolikuulainenkin lupasi säästää paimenenpuolikkaan hengen. Aamunkajo ei kuitenkaan ehtinyt edes heittäytyä toiveikkaaksi, ennen kuin murhaaja sanoistaan huolimatta kävi jo uuteen hyökkäykseen ja näytti murheellisen keltamerkin mielestä yksinkertaisesti pettävän lupauksensa.
"EIIIII" naaras suorastaan rääkyi juostessaan kyynelten sumentamin silmin taisteluparin luokse tietämättä mitä hän siinä tekisi, mutta kykenemättä menemään minnekään muuallekaan.

Re: Hauska retki
Post by mira on 13 Nov, 2012, 6:18

Revontuli kiinnitti kaikki ajatuksensa Kajoon, jokaikinen säie nartun kehossa keskittyi pakenemiseen.. Mutta se ei riittänyt. Paimenkoiraa kohti tuli jälleen hyökkäys, Lahkolaisnarttu tunsi Jeremielin sokealla puolellaan ja kierähti kohti narttua, yrityksenään purra tuota huuleen ja jatkaa eeppistä pakomatkaansa.
Mutta ei. Jeremiel hyökkäsi sokealta puolelta ja iski puolisuden kumoon, Reppana jysähti maahan ja ilma syöksähti nartun keuhkoista jysähdyksen yhteydessä. Revontulelta pääsi valittava, tuskainen ääni kun se yritti saada happea, ja toipua tästä - ja kun mustat pallot silmissä lopettivat pyörimisensä, Revontuli huomasi että Jeremiel oli sen yllä, ei mitään toivoa paeta. Puolisusi ummisti silmänsä ja odotti viimeistä iskua, sitä hävetti että se oli alistunut, sitä hävetti että se kuolisi. Jättäisi Kajon yksin.

Re: Hauska retki
Post by ish on 21 Nov, 2012, 6:46

Jeremielin hyökkäys onnistui, kuten odotettavissa oli, olihan hänellä kokonsa puolesta myös virheetön näkökenttä etunaan. Kun koirasusi narttu oli kellistetty, näytti toinen ainakin toistaiseksi olevan täysin puolustuskyvytön. Silmäkulmastaan Jeremiel huomasi killuttimineen lähestyvän tummaturkkisen nartun, mutta toisen huutoa puolikuu ei ei korvissaan kohisevalta adrenaliiniryöpyltä kuullut laisinkaan. Tummaturkkinen ei kuitenkaan huolestuttanut puolikuulaista: toinen oli juuri yksi niitä säälittäviä nartun perikuvia, joka vain itki ja vikisi, eikä osannut toimia hätätilanteessa!
Jeremiel hillitsi halunsa päästää tämä allaan makaava lahkolaissurkimus päiviltä (voi kuinka hän kaipasikaan luiden murskautumisen kaunista sointia ja veren makua kielellään...), olihan hänellä jokin paljon parempi suunnitelma. Käyttäen hyväkseen toisen hetkellistä avuttomuutta, suurikokoinen koira syöksähti leuat ammollaan kohti toisen kasvojen vielä ehjää puoliskoa.
"On pahempiakin asioita, kuin kuolema, ja sen te lahkolaiset todella ansaitsette!" narttu murahti juuri ennen, kuin leukojen voima iskeytyi vasten koirasuden kasvoja. Hampaat raastoivat lihaa raivoisasti, samalla kun etutassut paransivat otetta nartun kehosta, ettei toinen pääsisi livahtamaan karkuun. Veri valui Jeremielin suupieliä pitkin, ja pikkuhiljaa julma, nautiskeleva hymy jälleen kohosi nartun kasvoille.

Re: Hauska retki
Post by hitodama on 25 Nov, 2012, 21:28

Kajo ei ymmärtänyt mitä Jeremiel puhui, sillä hänen oma epätoivonsa kaikui liian äänekkäänä hänen mielessään. Kojoottikoira itki ja melusi pyöriessään toisten ympärillä sekä yritti lopulta jopa tehottomasti töniä suurta koiraa pois rakkaansa päältä, mutta mistään ei ollut hyötyä. Vasta repeytyvän ihon hirveä rasahtelu sai keltamerkkisen huudon jälleen vaimenemaan, sillä kaikki tuntui olevan nyt varmasti menetetty. Revontuli kuolisi, todennäköisesti Aamunkajo itsekin kuolisi, joten ei auttanut pyristellä vastaan - niinhän Lakikin oli aina neuvonut. Niinpä, tajuamatta oikeastaan mistään tapahtuvasta mitään, romahti nuori naaras äänettömästi nyyhkien mahan odottamaan kohtaloaan.

Re: Hauska retki
Post by mira on 27 Nov, 2012, 14:45

Revontulelta meni aika ohi Jeremielin murahdus pahemmistakin asioista kuin kuolemasta, sillä narttu oli kuullut Kajon tulevan lähemmäs. Ruskea silmä rävähti auki. "Kajo mene po-" narttu ehti aloittaa sanansa, mutta seuraavassa hetkessä Revontulen maailman täytti poskessa repivä kipu - kipu, joka oli jo niin surullisen tuttu Quantan käsittelyn jäljiltä.
Kaarevat kulmahampaat raastoivat poskea, Revontuli saattoi maistaa oman verensä suussaan huutaessaa tuskaansa julki karmealla äänellä.
Revontulen maailma oli täynnä kipua, kipua oli ollut ennen ja kipua olisi tulevaisuudessakin - ja pimeys. Revontuli oli tuijottanut Jeremielin keltaiseen, säälimättömään tappajan silmään, ennenkuin maailma pimeni kokonaan. Narttu ei ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut, saksanpaimenkoira huusi tuskaansa ja pelkoansa äkillistä pimeyttä kohtaan julki. Se jännitti koko kehonsa ja yritti vapautua Jeremielin otteesta, lähteäkseen pakoon.

Re: Hauska retki
Post by ish on 23 Dec, 2012, 2:52

Jeremiel tuskin huomasi pientä kojoottikoiraa, joka töni tehottomasti suurta puolikuulaista tämän tehdessä määrätietoisesti, ja jokaisesta hetkestä nauttien, selvää koirasuden kasvoista. Jeremiel katsoi tyytyväisenä verestävää paljasta lihaa, joka joskus oli ollut tämän lahkolaissaastan kasvonpuolikas. Silmän lasiaisneste maistui makeana nartun suussa, mutta se vain tehosti endorfiiniryöppyä Jeremielin aivoissa. Veren karvas raudanmaku oli tuttu, mutta tämä oli ilo, jota ei saanut turhan usein kokea! Toisen tuskanhuudot olivat suorastaan kiihottavan karmaisevia, mutta pikkuhiljaa narttu alkoi menettää kiinnostuksensa: kasvoissa ei olisi enää enempää revittävää, ja lahkolainen kuolisi verenhukkaansa, jos hän vielä raastaisi lisää. Lisäksi, killuttimiensa kanssa parkuva hyttynen alkoi ärsyttää häntä: tuollainen surkimus pilasi hänen nautintonsa.
Lahkolaisen pyrkeissä vapauteen, irrotti Jeremiel otteensa. Kookas narttu jäi paikoilleen, lipaisi valkeaa lasiaisnestettä huuliltaan, ja hymyili tyytyväisenä lahkolaista kohden, vaikka tiesi, ettei toinen voinut nähdä häntä.
"Lupasin olla tappamatta sinua, enkö?" narttu kysyi suorastaan samettisen pehmeästi, nauraen sitten matalasti sanojensa painikkeeksi. "Toivotan sinulle mitä parhainta matkaa elämässäsi ikuisessa pimeydessä."
Jeremiel kääntyi poistuakseen, mutta mulkaisi vielä inhoten surkeana myttynä maassa makaavaa narttua, kylmät haukansilmät pureutuen toisen silmiin.
"Vie naisesi pois täältä kun vielä ehdit, hupakko, tai päästän teidät molemmat tämän maailman tuskista", narttu murahti halveksuvalla äänellä. Katse välkähti merkitsevästi helyniskan suuntaan ennen kuin lihaskimppu suuntasi kulkunsa kohti metsää, ja poistui paikalta itsetyytyväinen hymy piilossa olevilla kasvoillaan. Lahkolaisten kiduttaminen se oli hupia parhaimmillaan, sääli, ettei mokomia riittänyt päivittäisannokseksi!

// Näin rumasti poistumme Jeren kanssa paikalta, ja pyydämme syvimmästi anteeksi erittäin hidasta tahtiani! Kiitos pelistä, se oli eri virkistävä kaikin puolin. Jos ikinä hullun murhaaja-puolikuun palveluksia kaipaatte, niin ottakaahan yhteyttä uudemmankin kerran : ) \\

Re: Hauska retki
Post by hitodama on 23 Dec, 2012, 20:23

Aika menetti merkityksensä, kun hirveä puolikuulainen raastoi niin Revontulen kasvoja kuin Aamunkajon sydäntäkin. Niinpä kojoottikoiralla ei ollut hajuakaan kauanko kesti, ennen kuin murhaaja ryhtyi jälleen puhumaan ja suuntasi viimein sanansa jopa keltamerkkiselle naaraalle. Jaksamatta ajatella olisiko nyt hänen vuoronsa kuolla, kohotti nuorikko vettyneet silmänsä kohti Jeremieliä vain kuullakseen, että tämä päästäisi heidät menemään. Kajo käänsi nopeasti katseensa kohti rakastaan ja tajusi hämmästyksekseen, että Reppana oli yhä elossa! Kamalasti raadeltu, yltä päältä veressä ja luultavasti täysin sokea, mutta elossa yhtä kaikki. Niinpä äänensä kadottanut otus vain nyökäytti epäloogiselle hirviölle päätään: jos puolikuulainen jostakin syystä, kaiken tekemänsä pahuuden jälkeenkin, tahtoi olla armollinen ja päästää edes osan uhreistaan jatkamaan eloaan, oli Kajo valmis tarttumaan tähän oljenkorteen.

Niinpä, kun suurikokoinen narttu lähti viimein pois paikalta, nousi Aamunkajo villisti täriseville jaloilleen lähestyäkseen vertavuotavaa puolisoaan.
"Reppana? Reppana voi kamala, voi... Sinä elät, minä pelkäsin niin puolestasi..." kojoottikoira nyyhkien pälpätti koettaessaan päästä puhdistamaan hirmuisia haavoja, jotka peittivät nyt lähes koko sakemanninpuolikkaan päätä.

// Jepa, tattis hirmuteoista! X3 //

Re: Hauska retki
Post by mira on 24 Dec, 2012, 13:48

Reppana uikutti päästessään ylös Jeremielin tämän salliessa, narttu rynnisti päättömästi eteenpäin ennenkuin jalat menivät solmuun ja koirasusi kaatui vastikaan revitylle naamalleen maahan - tuska paheni ja koirasusi huusi suoraa huutoa Jeren uhkaillessa. Narttu kiepahti vanhemmalle revitylle puoliskolleen ja haukkoi henkeä punaisen liekin nuollessa Revontulen poskea.
Tuska oli ainoa, mitä koirasusi saattoi ajatella, mutta kuullessaan Kajon äänen Reppana yritti avata silmiään nähdäkseen puolisonsa, mutta vastaukseksi tuli vain pimeyttä. "M-minä en nä-näe" Reppana sanoi tukahdutetulla, kyynelten paksuntamalla äänellä. "Kajo! Minä en näe!" koirasusi ulisi ja makasi kyljellään, Kajon puhdistaessa haavoja koirasusi itki raskaasti vailla kyyneliä. "P-pennut.. Oletko sinä kunnossa?" narttu kysyi tovin jälkeen.

.: Jee! :3 Kiitos indeed! :.

Re: Hauska retki
Post by hitodama on 29 Dec, 2012, 17:38

Adrenaliiniryöpyn korventamana yritti Revontuli vielä vapaaksi päästyäänkin jatkaa taistelua, mutta Aamunkajon onneksi tämä kuitenkin mätkähti pian maahan makaamaan. Näin kojoottikoira saattoi hölkätä rakkaansa kiinni ja käydä korjaamaan sitä, mikä vielä korjattavissa oli.
"Hyss, ky-kyllä tämä tästä..." hän hyräili käpertyessään järkytyksestä täristen kiinni koirasuteen ja käydessään nuolemaan tämän kasvoja puhtaiksi. Nuorikko ei tiennyt oliko toisen silmä kokonaan mennyttä vai sokeutunut ainoastaan väliaikaisesti, joten hän jätti kommentoimatta sen tilaa mitenkään. Kasvojen iho - tai se, missä iho ennen oli ollut - taasen vuoti vielä runsaasti verta, mutta aiemman samanlaisen tapauksen perusteella naaras uskoi, että hyvällä hoidolla Reppana voisi selvitä tälläkin kertaa hengissä.
"Minulla ei ol-ole hätää, eikä pennuillakaan... Ei enää. He eivät kärsi, Reppana, rakas. He nukkuvat nyt", Kajo jatkoi ja vastakohtana puolisolleen itki ääneti, antaen suolaisten kyynelten vain valua pitkin poskiaan.

Saatuaan mielestään kaiken mullan ja muun lian pois paimenkoiranpuolikkaan hirmuisesta haavasta, painautui Aamunkajo hetkeksi mitään sanomatta vasten toista ja koetti kasata itseään, antaa pamppailevan sydämensä asettua. Koko ajan mielessään kummitteli kuitenkin Jeremielin uhkaus siitä, mitä tämä tekisi kaksikolle elleivät nämä poistuisi pian paikalta, eikä kojoottikoiralla ollut mitään halua testata oliko hirviö puhunut tällä kertaa totta.
"Meidän pitäisi mennä takaisin pesälle. Minä... Reppana, ot-otetaanhan pennutkin mukaan? Te-tehdään heille oikein kaunis hauta, jossa he voivat levätä yhdessä, toinen toisensa vierellä."

Re: Hauska retki
Post by mira on 30 Dec, 2012, 19:30

Sydän alko hidastaa tahtiaan normaaliksi, adrenaliini vähentyä verestä, Kajon rauhoittelut tepsivät ja Reppana sai koottua itseään, edes vähän.
Kajon lämmin keho rauhoitti Revontulta jo niissä määrin, että se sai hiljennyttyä. Narttu hengitti kuitenkin pinnallisesti, vaikka se yritti vetää rauhoittavasti keuhkoihinsa ilmaa, pentujen hengettömänä retkottavat ruumiit täyttivät pimeyden ja pienten koirasusien vinkunan korvat. Kajon sanoessa ettei pennuillakaan enää ollut hätää, Revontuli nyyhkytti katkonaisesti, pahin 'hysteria' oli jo ohi, sillä tilanne alkoi jo rauhoittua. "Menikö se kamala.. eläin jo pois" Reppana kysyi kovin reppanalla äänellä.

Revontuli tunsi Kajon lopettavan posken putsaamisen ja narttu ynähti puolisonsa painautuessa vasten sitä. Narttu vastasi siihen kiitollisena, ja koirasusi myöntyi puolisonsa sanoessa että niiden pitäisi lähteä pesälle - ja pentujen mukaanotolle koirasusi nyökkäsi tarmokkaasti. "Ei heitä voi jättää tänne" narttu sanoi, ja kun Kajo ehdotti että pennuille voitaisiin tehdä kaunis hauta, Reppana nyyhkäisi vielä kerran - emonvaistot jylläsivät turhina sen kehossa, ja pentujen menetys tuntui samalta kuin sudensukuinen olisi menettänyt oman häntänsä, jalkansa tai korvansa.
"En halua olla täällä enää" Revontuli sanoi, tarkoittiko se Andriaanaa vai Befalasin havumetsää? Koiranverinen ei tiennyt oikein itsekään. Se nousi varovasti pystyyn, turhaan narttu yritti avata silmiään nähdäkseen valon havujen välistä. Pimeyttä siellä ja pimeyttä tuolla.
"M-missä pennut ovat?" narttu olisi muuten käyttänyt hajuaistiaan, mutta koko alue oli veren rautaisen hajun tahraama. Revontulta kuvotti.

Re: Hauska retki
Post by hitodama on 31 Dec, 2012, 16:58

Kajon onneksi hän saattoi vastata edes yhteen rakkainpansa kysymykseen myönteisesti, positiivisesti.
"Meni, se lähti pois", naaras siis Jeremieliin viitaten totesi ja jätti mainitsematta, ettei tämä välttämättä ollut silti kaukana. Sillä kun ei olisi mitään väliä, jos pariskunta vain lähtisi mahdollisimman pian pois.

Niin... Pois. Mutta kuinka kauas? Miten kauas kaksikon pitäisi matkata, että he voisivat jättää kaiken tämän taakseen?
"En minäkään", Aamunkajo henkäisi puolisonsa toteamukseen vastaten, eikä niinikään tiennyt kuinka laajaa aluetta oikein tarkoitti. Asiasta jotakin kertoi kuitenkin se, että yhtäkkisesti kojoottikoiralle iski aivan suunnaton koti-ikävä. Eikä hän tällä tarkoittanut sekalaisen perheen pesää niityllä, sillä sen muisto oli nyt tahrattu peruuttamattomasti, vaan isänsä ja heimonsa asuinsijoja mantereella. Siitä nuorikko tajusi, että hänen Vaelluksensa oli vihdoin päättynyt: hän oli kokenut matkallaan niin suurimman rakkauden kuin suurimman surunkin, ja oli aika palata sinne missä kaikki oli hyvin. Oli aika palata Tasangon heimon luokse.

Kun Kajo oli ymmärtänyt tämän, kävi hänen murtunut sydämensä hivenen kevyemmäksi. Niinpä hän hieraisi Revontulen kaulaa, huokaisi syvään ja lähti päättäväisenä suorittamaan murheellista tehtäväänsä.
"Odota tässä, minä haen heidät", keltamerkkinen tokaisi ja lähti keräämään kolmen pienokaisen ruumiita. Kaksi näistä, Hielka ja Kierle, näyttivät hieman vääntyneitä asentojaan lukuun ottamatta todellakin vain nukkuvan, mutta Halva-rukka olikin aivan toista maata. Niinpä naaras päätti ottaa itse kantaakseen kahtia revityn ottotyttärensä, siinä missä kaksi muuta pentua hän laski Revontulen jalkoihin.
"Kaikki ovat koossa nyt. Autatko kantamaan heitä, jos jaksat? Minun voimani eivät riitä kuin Ha-Halvan viemiseen", Aamunkajo ääni värähtäen pyysi.

Re: Hauska retki
Post by mira on 2 Jan, 2013, 16:14

Kasvonpuolikas vuoti vielä, mutta verenvuoto oli tyrehtymään päin kun Kajo lähti keräämään pentuja kuin sieniä sateen jälkeen. Reppana yritti epätoivoisesti tähyillä ympärilleen, mutta kaikki mikä vastasi oli vain pimeys, pimeys. Pimeää tuolla ja pimeää täällä.
Kajon laskiessa kaksi pennunruumista Reppanan jalkoihin, narttu nyökkäsi Kajon sanoille ja hiukan hapuillen etsi pentujen löysät niskanahat ja puri lempeästi leukansa yhteen, nostaen veltot pentunsa.
Revontuli valmistautui henkisesti hautaamaan omat pentunsa, pienen pariskunnan pennut. "Näyttäisitkö.. Näyttäisitkö tietä?" Reppana pyysi surullisena ja otti muutaman askeleen Kajon suuntaan.
Oletettavasti ne siitä nyt lähtivät kohti kotia, Reppanan tajuntaan muutti muuan kamala ajatus. ".. Tämä oli minun syytäni" se sanoi, ääni oli hiukan epäselvä pentujen niskanahan takia, mutta kyllä se ääntä sai ulos. "P-pennut eivät olisi kuolleet, ellei.. Elleivät he olisivat.. Olisivat olleet lahkolaisia" Revontuli sanoi riiputtaen päätään ja pikkuisia, pörröturkkisia ruumiita.

Re: Hauska retki
Post by hitodama on 2 Jan, 2013, 17:08

Revontuli teki Kajon pyynnön mukaan ja noukki jälkikasvunsa maasta, jolloin kojoottikoira teki samoin omalle kannettavalleen ja asettui sitten puolisonsa vierelle niin, että häntänsä ja matkan tästä edetessä välillä kylkensäkin olisi kosketuksissa koirasuteen.
"Totta kai. Seuraa vain minun liikkeitäni, minä ohjaan meitä", nuorikko neuvoi. Hassua kyllä nyt näytti olevan hyötyä siitä, että hän oli treenannut sokeiden ohjailua kauan sitten muuan Hael-nimisen uroksen kanssa. Vaan mitähän tällekin oli vuosien varrella tapahtunut? Andriaana kun ei ollut järin anteeksiantavainen elinympäristö, joten ehkä hänkin oli... Niin, siellä missä pariskunnan pennutkin nyt olivat, missä se sitten ikinä olikaan.

Ajatellen muitakin Andriaanalla kohtaamiaan koiraeläimiä lähti Aamunkajo siis johdattamaan Revontulta pois tästä kamalasta metsästä. Kuinka paljon erilaisia persoonia hän olikaan ehtinyt tavata, niin hyvässä kuin pahassakin, kuinka paljon kokea! Mietteet kuitenkin keskeytyivät, kun puolisonsa tajusi jotakin kamalaa, jonka todenmukaisuutta oli ikävä kyllä melko mahdoton kiistää.
"Revontuli, se johtui siitä että Andriaana on... Vaarallinen paikka elää. Kaunis, mielenkiintoinen ja ihanakin, mutta tällä saarella on niin kovin paljon vihaa ja kaunaa, että hyvät asiat jäävät helposti niiden varjoon", keltamerkkinen siis filosofoi välttääkseen antamasta suoraa vastausta. Samalla naaras tosin sai myös johdateltua keskustelua kohti asiaa, joka hänen olisi ennemmin tai myöhemmin kuitenkin pitänyt ottaa puheeksi.
"Minä vähän... Ajattelin. Muistat varmasti, kun olen kertonut sinulle Vaelluksesta ja heimostani, kaikesta siitä? Tiedätkö, kun sinä olet tarpeeksi hyvässä kunnossa, ajattelin että... Ehkä meidän pitäisi lähteä. Tajusin että minun Vaellukseni on lopussa, minun ei ole enää pakko pysyä täällä. Voisin mennä kotiin. Mutta en kyllä ilman sinua! Siksi pyydänkin, että lähtisit mukaani", kojoottikoira ujostelun ja innonsekaisin tuntein paljasti.

Re: Hauska retki
Post by mira on 3 Jan, 2013, 8:01

Tuntiessaan Kajon hännän narttu otti heti muutaman askeleen eteenpäin. Tällaistako niiden elämä tulisi olemaan? Joutuisiko Kajo lakkaamatta ohjastamaan puolisoaan, oppisiko Revontuli koskaan kulkemaan yksin?

Kajo filosofisoi, ja Reppana huokaisi hiljaa pennut suustaan riippuen. Niin kai se oli, mutta epätoivo ja emonvaistot valtasivat yhä tilaa koirasudesta. Se ei nukkuisi kovinkaan laadukkaasti tänä yönä.
Ei todellakaan. Kajon alkaessa puhumaan uudelleen, koirasusi nosti korviaan osoittaakseen että kuunteli. Kyllä, kyllä se muisti ja narttu nyökyttikin päätään, se ei tosin tiennyt näkikö Kajo sen pään liikettä. Vaellus lopussa, tarkoittiko se.. Revontuli kaiveli nopeasti muistiaan, ei, se ei ainakaan uskonut sen tarkoittavan.. kuolemaa. Sitä oltiin nähty jo tarpeeksi.
"Lähden" koirasusi sanoi puhtaasti sydämestään. "Mutta hyväksyvätkö he minut? Olen s-s-sokea" ääni särisi mutta narttu sai sen sanottua. "Sokea ja pentuni ovat kuolleet. Ja olen lahkolainen" se keksi monta syytä miksei heimo hyväksyisi sitä, ja narttu stressasi kuin sulhanen morsiamen vanhempia ensimmäistä kertaa tavatessaan.

"Mutta lähden mukaasi."

Re: Hauska retki
Post by hitodama on 6 Jan, 2013, 13:57

Kajon jännitys laukesi valtaisana huokauksena, kun Revontuli lupasi lähteä puolisonsa mukana pois tältä kauhealta saarelta. Ei elämä kaiken tapahtuneen jälkeen tulisi olemaan mutkatonta yhtään missään, mutta ainakaan Andriaana ei saisi enää yhtään mahdollisuutta yrittää riistää onnea tältä kaksikolta. Jo se tuntui jonkinasteiselta voitolta.
"Eivät he tuomitse sokeuden tai pentujen takia, eivät koskaan", nuorikko siis jo astetta toiveikkaampaan sävyyn jatkoi.
"Lahkolaisuudesta kukaan heimolainen taas ei tiedä mitään ja... Pelkäänpä, että voisi olla hyvä jos emme puhuisi kaikista siihen liittyvistä asioista heidän keskuudessaan. He eivät ehkä ymmärtäisi." Tämäkin oli tosin ikävä kyllä totta. Heimo, jonka jyrkin sääntö kielsi minkään eläväisen turhan tappamisen, ei katsoisi julkisia uhrauksia hyvällä. Kajo itse oli oppinut matkallaan etteivät asiat olleet aivan niin mustavalkoisia, että ketään olisi voinut suoralta kädeltä tuomita säännön rikkomisesta, mutta vanhoillisempien kojoottikoirien keskuudessa asia voisi olla toinen.
"Mutta älä huoli, minä pysyn sinun vierelläsi. Minun kanssani voit puhua aina ihan kaikesta, tuli mitä tuli", muisti Aamunkajo vielä luvata.

Hiljakseen niin tulevaisuudestaan kuin menneisyydestäänkin keskustellen kaikkosivat kaksi eriparista koiraeläintä kovaonnisine jälkeläisineen metsän sekaan. Avaralle niitylle päästyään he hyvästelisivät pentunsa, ryhtyisivät parantelemaan taas kerran paimenkoiranpuolikasta ja pohtimaan, millä keinoin ylittäisivät avaran meren laineet ilman, että se vaatisi heiltä heidän henkeään maksuksi huimasta matkasta.

// Tässäpä tämä! Aloitanko minä saman tien seuraavan ja vihoviimeisen pelin? //

Re: Hauska retki
Post by mira on 6 Jan, 2013, 19:24

Reppana hymyili hieman, mutta lopulta naama muuttui taas vakavaksi. "Lupaan uhrata harvemmin ja pitää sen omana tietonani" narttu vakuutti kumppanilleen ja koetti hipaista vakuudeksi kuonollaan Kajoa johonkin suuntaan. Hellää elettä tosin vähän pilasivat suussa roikkuvat pennut, mutta ajatushan se on tärkein, vai mitä?
"Minä rakastan sinua" se sitten sanoi, ääni yhä varsin vaimeana pentujen vuoksi. "ja teitä" se sanoi vielä sitten hiljaa pennuilleen, vaikka tiesi vallan hyvin että pikkuiset olivat Herran huomassa.

Sitten he tekivät näin.

.: Tässä tosiaan! Aloittele pois :3 :.