Aamunkajo - RPGs

Befalas » Niitty » Vallatonta vapaamielisyyttä

Vallatonta vapaamielisyyttä
Post by hitodama on Mar 3, 2011, 13:48

Vaikka aurinko oli vasta nousemaisillaan laiskasti havumetsän puiden takaa näkyville, oli ilma jo miellyttävän kirkas ja valoisa. Kastepisarat kimaltelivat pienten helmien lailla niityn pitkässä heinikossa ja hengitys muuttui ulkoilmaan päästessään hennoksi huuruksi, mikä olikin kutakuinkin ainoa muistutus siitä, etteivät Afuelin lumiset alueet olleet loppujen lopuksi hirvittävän kaukana Befalasin sydänmaista. Toisin kuin Andriaanan pohjoisosissa, vallitsivat täällä nimittäin vehreys ja elämä maisemaa siellä, minne ikinä katseesi suuntasitkin. Vaikka näkikin sen joka ikinen aamu, sai kyseinen asia kolostaan kömpivän kojoottikoiran tänäänkin hyvin onnelliseksi.

Vasta herännyt naaras, Sirka Aamunkajo, tunsi lyhyitä jalkojaan venytellessään itsensä maailman onnellisimmaksi olennoksi. Vaikka puolisonsa Revontuli ei tänään ollutkaan kotona heidän omassa ja niin kovin somassa pikku kolosessaan, saattoi nuorikko haistaa tämän tuoksun kaivannon ympäristössä.
"Voisin yrittää saalistaa meille jotakin siltä varalta, että hän on nälkäinen tullessaan takaisin", puheli keltamerkki vaimeasti itsekseen ja suuntasi katseensa mietteliäänä kohti metsikköä. Valtaosa puiden kätköissä asuvasta riistasta oli kylläkin liian suurta pienen koiraeläimen kaadettavaksi, joten ehkä hän tyytyisi väijymään myyriä niityltä käsin. Se ei ainakaan ollut turhan riskialtista puuhaa, vaikka saattoivathan toki myyrätkin yllättävän kipeästi uhkaajaansa puraista.

// Ziharn ja Rej, jonka koko nimen opin ehkä hyvällä säkällä tän pelin aikana muistamaan! //

Re: Vallatonta vapaamielisyyttä
Post by ziharn on Mar 3, 2011, 14:52

/ Siinäpä kerrassaan hyvä tavoite! : D /

Niitty oli niin kovin kaunis ilmestys tosiaan nousevan auringon valossa, kuin ainut eloisa väripilkku sysipimeissä Befalasin metsissä. Päinvastoin kuin metsissä, tälle niitylle tuskin kukaan tummaturkkinen otus pääsi piiloutumaan helposti, ellei tosiaan ollut jotakin myyränkokoista eliötä. Vaan harvempi koira, susi tai muu vastaava koiraeläin oli ja hyvä niin, eivät ainakaan päässeet yllättämään turhan helposti. Vaikka olihan siitäkin kyllä kokemusta, eikä kovinkaan kaukaa menneisyydessä. Peräti jopa parin päivän takaa.
Rejtélyes asteli eteenpäin pitkin, sulavin askelin, pää ylväästi pystyssä ja muukin olemus itsevarmuutta suorastaan huokuen. Tosiaan, saluki saattoi olla matkankin päästä melkoisen vaikuttava näky, vaikkei uros tiennytkään lähistöllä hyörivästä naaraasta. Vielä.

Uros ottikin vain pelkän ajatuksen johdattelemana suuntansa jonnekin, tietämättään, että oli juuri suunnannut vieraan pesää kohti. Hiljainen tuskin kuuluva kuiskas pään sisällä kertoi, että siitä suunnasta löytyisi jotain jännittävää, ehkä uudenlaistakin, sellaista mitä ei varmasti tahtonut sivuuttaa.
Nopeasti tuuli puhalsikin vasten luppakorvan kasvoja, tuoden uudenlaisen tuoksun mustaturkkisen kirsuun. Kirkkaat, kullankeltaiset silmät tarkastelivat aamukasteista niittyä ja hetken päästä Rej erottikin jo melko tummaturkkisen koiraeläimen, jonka kellertävät kuviot suorastaan paistoivat toisen kehosta. Herran palvelija vetäisi leppoisan hymyn huulilleen ja otti suuntansa kohti vierasta, heilautellen hieman häntäänsäkin puolelta toiselle. Eihän nyt tulisi pienempää otusta karkuun häätää.
"Hoi, tei siellä!" Rej huudahti jonkin matkan päästä, pyrähtäen jonkinlaiseen raviin, hidastaen sitten, kun vihdoin pääsi melko lähelle toista. Huulet olivat levinneet leppoisaan, ystävälliseen hymyyn, kun lahkolainen mittaili arvioiden katseellaan toista.

Re: Vallatonta vapaamielisyyttä
Post by hitodama on Mar 3, 2011, 15:24

Kun Aamunkajo käänsi oranssiset silmänsä mittailemaan metsän sijasta niittyä, sai hän näköpiiriinsä suureksi yllätyksekseen jotakin ihan muuta, kuin hyvän myyränväijyntäpaikan. Kauempana kulki nimittäin pitkäjalkainen koira, joka turkkinsa väristä päätellen lieni kojoottikoiran tavoin befalaslainen. Nuorikko ei ehtinyt muuta kuin huokaista hämmästyneeseen sävyyn, kun muukalainen jo lausui ilmoille tervehdyksensä ja lähti keveästi juoksemaan suoraan häntä kohden.
"Hei vaan!" Kajo vastasi, mutta ei itse lähtenyt paikoiltaan mihinkään, vaan keskittyi vain tuijottamaan vieraan sulavaa liikkumista. Yleensä häntä eivät kanssaeläjiensä ulkoiseen kauneuteen liittyvät asiat juuri mietityttäneet, mutta korvat hulmuten ravaava koira muodosti tässä suhteessa poikkeuksen: naaras ei voinut muuta kuin todeta mielessään, että toinen oli totta tosiaan poikkeuksellisen näkemisenarvoinen yksilö.

Viattoman ihastelun rinnalle puikahti kuitenkin pienoinen epävarmuus, kun vinttikoira saapui lähemmäksi ja Kajo sai tämän ominaishajusta huomata, että oli joutumassa vastatusten urospuolisen koiran kanssa. Vaikka nuorikko oli jo luullut päässeensä tyystin yli Lack-nimisen veikkosen kanssa sattuneesta tapauksesta, tapasi hän nyt ensimmäistä kertaa sen jälkeen vieraan uroksen kahden kesken, mikä kieltämättä nostatti hieman tunteita pintaan. Niistä piittaamatta keltamerkki veti huulilleen leveän hymyn, jottei olisi vaikuttanut suhtautuvan töykeästi miekkamiehen lähestymisaikeita kohtaan.
"Hauska tavata näin kauniina aamuna", Kajo tokaisi kuonoaan nyökäyttäen toisen pysähtyessä. Vaikka kuulostikin periaatteessa vallan ystävälliseltä ja kohteliaalta, oli naaraan olemuksessa myös pieni vivahde hänelle hyvin epätavanomaista jäykkyyttä; se antoi hänen puheisiinsa hassun virallisen säväyksen.
"Mahdatteko olla ohikulkumatkalla, vai ihan varta vastenko luokseni suuntasitte?"

Re: Vallatonta vapaamielisyyttä
Post by ziharn on Mar 3, 2011, 19:20

Rej huomasi toisen eleissä tietynlaista jäykkyyttä, kuin uros olisi ollut hieman epämiellyttävä ilmestys tänä aurinkoisena aamuna. Hän kätki tämän ajatuksensa, mutta toimi kuitenkin varoen, seisahtuen reilusti kauemmas toisesta, pitäen sellaisen turvalliselta tuntuvan välin toiseen. Varmasti myös vieras naaras osaisi arvostaa tätä elettä. Ainakin toivottavasti.
"Suorastaan veit sanat suustani, neito kaunis. Mikä miellyttävä ilmestys olettekaan tällaisena kauniina aamuna", Rejtélyes sanaili kaunopuheisesti, vastaten toisen tervehdykseen pikaisella nyökkäyksellä, joka ei kuitenkaan ollut niin jäykkä, mitä naaraan oli ollut. Eihän miekkaa kantavalla herralla ollut minkäänlaista syytä hermoiluun, eihän?
"Voi, olin vain menossa tästä niityn poikki, vaan huomasin sitten teidät tuolta hieman kauempaa, joten ajattelin..." saluki aloitti ja jäi hetkellisesti tuijottamaan toista suoraan silmiin, kuin niiden takaa jotain pientä tiedonmurusta hakien.
"... että voisitte kenties haluta seuraa", Rej päätti lauseensa ja käänsi sitten intensiiviseksi tuijotukseksi muuttuneen vilkaisunsa pois toisesta, kiertämään niittyä, kuin olisi etsinyt tämän nuoremman naaraan ystävää, tai ystäviä, lähistöltä.

"Toki jos ette kaipaa seuraa..." koira aloitti, nostaen hetkeksi toista etutassuaan, kunnes laski sen takaisin maahan. Hänen päässään kaikui jälleen hiljainen, lempeä ja käskevä ääni, joka komensi urosta pysymään juuri siinä, toisen luona. Keltaiset silmät tarkastelivat nyt toista entistä lähemmin, tarkemmin, tutkien toisen niin läpikotaisin kuin vain saattoi. Mitä Herra mahtoi nähdä tässä naaraassa? Noh, sitä ei Pakkasyö tiennyt, vaan hymähti hiljaa itsekseen ja kiersi tuuhean häntänsä takajalkojensa suojaksi, hymyillen samaa, leppoisaa hymyään, kuten aina ennenkin.

Re: Vallatonta vapaamielisyyttä
Post by hitodama on Mar 4, 2011, 21:00

Kajo toden totta arvosti turvaväliä, jonka vieras tajusi itsensä ja naaraan välille jättää - vaikkakin hän samalla myös sätti mielessään itseään moisesta yltiövarovaisuudesta, sillä eihän sellaiseen ollut mitään syytä! Vieras käyttäytyi kaikin tavoin ystävällismielisesti eikä osoittanut mitään merkkejä uhkaavuudesta, joten tämän pelkääminen oli suorastaan kamalan typerää. Jopa tämän sanat olivat yhtä koreita kuin ulkomuotonsa, joten ei sen nyt olisi pitänyt olla turhan vaikeata vain rentoutua ja antaa uuteen tuttavuuteen tutustumisen viedä mennessään. Vaan silti se oli, vaikeata nimittäin.
"Oi, toki olette oikein tervetullut tänne", nuorikko yritti sinnikkäästi vakuuttaa niin itselleen kuin vieraalleenkin ja heilautti jopa koristeltua häntäänsä nytkähtävällä liikkeellä puolelta toiselle.
"Puolisoni ei kylläkään ole nyt kotona eikä minulla ole mitään itseni seuraa kummempaa tarjottavaakaan, ei syötävää tai mitään. Mutta jos tyydytte ihan vain juttukaveriin, niin sitten olette oikeassa paikassa."

Juuri kun Kajo alkoi omalla puhetulvallaan saada hermojaan rauhoitetuksi, pani hän epäonnekseen merkille vinttikoiran katseen, joka näytti tutkailevan hänen olemustaan hyvinkin tarkasti. Moinen tuijotteleminen sai nuorikon punastumaan jossakin tumman turkkinsa alla ja tuntemaan itsensä jollakin tapaa hyvin alastomaksi; kuin toisen pistävän tarkat silmät olisivat nähneet suoraan hänen sieluunsa asti.
"Minun nimeni on Aamunkajo", naaras pakottautui kaikesta huolimatta jatkamaan, kuin ei olisi huomannut toisen tarkkaa katsetta ensinkään. Hän ei kuitenkaan saanut omia silmiään enää suunnatuksi kohti uroksen kasvoja, vaan hänen oli tyytyminen tutkailemaan toisen siropiirteisiä etutassuja.
"Olen Befalasista. Mahdammekohan olla laumatovereita?"

Re: Vallatonta vapaamielisyyttä
Post by ziharn on Mar 4, 2011, 21:50

Rej oli kuin ei olisi huomannutkaan toisen kääntäessä katseensa hän tassuihinsa, samalla kun uros itse käänsi katseensa takaisin tähän itseään jonkin verran pienempään yksilöön. Toinen esitteli itsensä Aamunkajoksi ja ilmoitti samalla kuuluvansa Befalasiin. Ah, ensimmäinen laumatoveri varsin pitkään aikaan, varsin miellyttävää, kerrassaan. Saluki siirsi hieman painopistettä istuessaan, ottaen enemmänkin vähäistä painoaan vastaan takajaloillaan.
"Aamunkajo... Se on erittäin kaunis nimi. Minua voitte kutsua Rejtélyesiksi, neiti, ja kuten arvelittekin, myös minä kuulun Befalasiin", puhdasverinen koira lausui samettisen pehmeällä äänellään, hymyillen siinä samalla niin herttaisesti, kuin vain saattoi. Taka-ajatuksiahan ei tämän uroksen mieleen edes pilkahtanut, eikä ollut pilkahtanut ennenkään, eiväthän sellaiset aatokset herrasmiehille sopineet, eivät sitten laisinkaan.

"Ja tosiaan, seuranne kelpaa vallan mainiosti, mikäs sen parempaa kauniina aamuna. Vaan eihän puolisonne suinkaan pahastu tästä? Saatanko muuten edes udella, että kuka on puolisonne? Ellei se tosiaan mene liian tungettelevaksi", Rej jatkoi vielä, hentoinen uteliaisuus äänessään. Toistaiseksi ei uros tahtonut sotkea lahkoa tähän, ellei se kävisi ajankohtaiseksi. Tai ehkä toinen jo kuului lahkoon, kuka sitä tietäisi. Mutta jos ei... noh, eihän uros tahtoisi nuorempaansa säikäyttää, jos toinen vaikka säikkyikin kaikkia Herran kannattajia.
Osittain ruskean sävyn peittämä häntä heilahti pari kertaa, Rejtélyesin suorittaessa toisen tarkastuksensa näköpiirissään. Uros tunsi jonkinlaisen "kiinteämmän" hajunlähteen, joka sisälsi sekä toisen ominaistuoksun, myös jonkun muun vastaavan. Se oli jollain tapaa samanlainen kuin Aamunkajon, vaan silti eroava. Tosin Rej ei kyllä keksinyt, että tunsiko tuon vieraan tuoksun vai ei, ikävä kyllä.

Re: Vallatonta vapaamielisyyttä
Post by hitodama on Mar 5, 2011, 14:29

Aamunkajo yritti tieten tahtoen olla kuulematta uroksen kehuja hänen nimeensä liittyen, sillä siinä missä moiset vetivät yleensäkin vaatimattomanluontoisen kojoottikoiran hieman hämilleen, saivat ne nyt suorastaan kylmät väreet kulkemaan hänen selkäänsä pitkin. Onneksi saluki tarjosi naaraalle pian muuta ajateltavaa lausumalla ilmoille nimensä, jonka sisäistäminen vaatikin totta tosiaan hieman työtä.
"Rej... Teeljes", keltamerkkinen tapaili, "ah, kovin eksoottinen nimi. Toivottavasti en lausu sitä kamalan pahasti väärin."

Tilanne sen kun jatkoi paranemistaan, kun vaikeanniminen vinttikoira epäili Kajon puolison saattavan pahastua tämän viettäessä aikaa vieraiden miekkosten kanssa. Nuorikko nimittäin ymmärsi, kuinka hyvä tilaisuus tässä olisi osoittaa, ettei hänestä olisi minkäänlaiseen urosten kanssa sutinoimiseen - hän kun ei tokikaan ymmärtänyt Rejtélyesin pitävän itseään moisten rahvaanomaisuuksien yläpuolella.
"Ei hän pahastu, ei ollenkaan!" nuorikko vakuutti ja hymyili ensimmäistä kertaa keskustelun aikana tyystin vilpittömästi toiselle.
"Hän on naaras nimeltään Revontuli. Hän kuuluu myös Befalasiin, joten voit siis hyvinkin tuntea hänet jostakin. Nyt hän tosin on suorittamassa uskonnollisia velvollisuuksiaan, luulisin että jossakin Afuelin suunnalla", Kajo kertoi päätään kallistellen. Hän ei ollut kuunaan kohdannut suurempaa vastustusta niin erikoislaatuista parisuhdettaan kuin puolisonsa lahkolaisuutta kohtaan, mikä kuulsi erittäin selvästi esille vapautuneesta tavasta, jolla hän molemmista asioista puheli.

Re: Vallatonta vapaamielisyyttä
Post by ziharn on Mar 5, 2011, 23:28

Kun Aamunkajo lausui hänen nimensä, pääsi haiven huvittuneisuutta livahtamaan vanhemman hymyyn, tuon päästäessä samassa pari hykertelevää naurahdusta kohoamaan kurkustaan. Tosiaan, yleensä vain lahkolaiset osasivat lausua uroksen nimen lähestulkoon moitteettomasti, mutta tämän nuorukaisen yritys oli niin yllättävän lähellä, ettei siinä tosiaan voinut kuin nauraa. Eikä toinen ilmeisesti kuulunut edes lahkoon.
"Ei, et todellakaan lausu sitä väärin, päinvastoin! Hämmästyttävän oikein, hyvässä mielessä tietenkin", Rejtélyes vastasi edelleen huvittuneisuudesta hykertelevällä äänellä ja hymyili lempeästi, rohkaisevastikin, jos saattoi lukea nuo pienimmät tunteenhäivähdykset hänen kasvoillaan.

Kun Kajo kertoi puolisonsa olevan Revontuli-niminen naaras hälveni hymy hetkeksi uroksen huulilta. Tuon kulmat kohosivat suoranaisesta ihmetyksestä ja hän suorastaan päästi yllättyneen hymähdyksen, vaan se oli kuitenkin varsin mitätön seikka. Loukkaavaksihan ei uros tahtonut tälläisessäkään tilanteessa ruveta, vaan hän vetäisi sen hurmaavan hymyn samantien takaisin huulilleen. Vaan ilmeenvaihdoksen saattoi silti huomata. Befalasista, kuten Kajokin. Suorittamassa uskonnollisia velvollisuu-- eli siis Revontuli kuului lahkoon. Ja kyllä, nimi tosiaan kuulosti jollain lailla tutulta, tosin ei lauman puolesta - tai ehkä hiukan senkin takia - vaan pikemminkin lahkon kautta. Vaan Kajoko ei kuulunut lahkoon? Perin harmiteltavaa, vaan ehkäpä senkin voisi muuttaa.
"Ah, kuinka hurmaavaa. Vaan ettekö te kannata samaa uskoa, kuin puolisonne? Varsin harmillista, jos ette..." Kyllähän Rej jo vastauksen tiesi, olisihan Herra hänelle kertonut, jos toinen olisi kuulunut lahkoon. Ja koska tämä oli myös käskenyt urosta pysymään täällä, tarkoitti tämä sitä, että Herra halusi tämän naaraan lahkoon. Tosin ei koira kyllä tahtoisi ruveta pakottamaan, toinen vaikutti kovin mukavaltakin. Vaan minkä Herra halusi, sen Herra saisi. Nyt tai myöhemmin, ei Rejiä se suuremmin kiinnostanut, että milloin. Tai ehkäpä Revontuli voisi liittää kumppaninsa lahkoon ihan omatoimisesti. Vaikka eihän tämä ollut tehnyt sitä tähänkään mennessä, joten tuskin tulisi edes tekemään. Kuinka arveluttavaa.

Re: Vallatonta vapaamielisyyttä
Post by hitodama on Mar 13, 2011, 0:00

Aamunkajo ei ollut mikään mestari toisten hienovaraisten ilmeiden tulkitsemisessa, mistä syystä Rejn yllättynyt naurahtelu ja samaan syssyyn lausutut kehuvat sanat herättivät nuorikossa varsin ristiriitaisia tuntemuksia. Hän kun ei parhaalla tahdollaankaan oikein saanut selvää siitä, tarkoittiko uros todella sanomaansa, vai oliko tämä nyt jotakin sellaista paljon puhuttua sarkasmia.
"Hyvä niin, kai", naaras lopulta päättyi aavistuksen epäröiden toteamaan.

Nimijuttu jäi kuitenkin nopeasti toisarvoiseksi asiaksi, kun Kajo pääsi seuraamaan puhekumppaninsa ilmehdintää hänen kerrottuaan seurustelevansa toisen naaraan kanssa. Salukin kasvoilla käväisevän hämmästyksen jopa kojoottikoira osasi tunnistaa, mutta kyseinen tuntemus nyt ei tullutkaan hänelle minkään sorttisena yllätyksenä - olihan narttupari kieltämättä suorastaan harvinainen näky. Sen sijaan nuorikkoa kummastutti enemmänkin se, että miekkamestari ei lausunut asiasta halaistua sanaa, vaan takertui mieluummin nuorempansa ohimennen mainitsemiin uskonkysymyksiin.
"Oh, minä? En toki, en", keltamerkki vastasi päätään aiheesta yllättyneenä kallistaen, mutta ystävällisen hymyn huulillaan yhä tiiviisti säilyttäen.
"Revontuli kannattaa katsokaas sellaista uskontoa, kuin Lahko. Minä taas kunnioitan Maan lakia, kotiheimoni vanhoja oppeja, ja ne kieltävät joidenkin lahkolaisille välttämättömien juttujen suorittamisen. Mutta ei puolisoni uskonto haittaa minua silti yhtään", Kajo selosti. Hänellä ei tullut varsinaisesti mieleenkään Rejtélyesin saattavan kuulua niin ikään Herran palvelijoihin, vaikka hän jatkoikin puhettaan liki saman tien aihetta sivuten;
"Oletteko te kovinkin uskonnollinen koira? Kun tällainen asia teitä kerran ilmeisesti kiinnostaa."

Re: Vallatonta vapaamielisyyttä
Post by ziharn on Mar 14, 2011, 16:17

Rejtélyes vaihtoi jälleen painoa, kun ilmeisesti oli jälleen nojautunut kipeän jalkansa varaan. Uros hymyili edelleen seesteisesti, piti toista tarkasti silmällä ja heilautti häntäänsä mietteliäänä. Kun Aamunkajo kertoi ettei kuulunut Lahkoon, kaventuivat vinot silmät nopeasti, huomaamattomasti, vaan hymy ei silti sammunut kertaakaan. Koira nyökkäsi pikaisesti päätään, mutta ei kuitenkaan sanonut mitään. Tokihan häntä olisi kiinnostanut kysyä tästä Maan laista ja toisen kotiheimosta, vaan eipä luppakorva ehtinyt sitä tehdä, ennen kuin toinen jo kysyi häneltä Lahkosta. Kuulutko siihen? Kysymys oli kysytty urokselta monesti, eikä hän koskaan ollut vaivautunut valehtelemaan. Miksi olisikaan, hänhän oli hyvin ylpeä sukujuuristaan ja siitä, että kuului kyseiseen yhteisöön. Vaan monet karsastivat edelleen koko ajatusta Lahkosta. Erityisesti Puolikuu.

"Voi, tosiaan, minäkin kuulun puolisonne tavoin Lahkoon ja kannatan Herraani. Poikkeuksetta", Rej sanoi silkkisellä äänellä, joka yhtä hyvin olisi voinut jonkun korvaan kuullostaa yhtä myrkylliseltä kuin kyyn purema. Ikuinen hymy saattoi antaa hyvinkin inhottavan vaikutelman, siis jos saattoi ajatella, että tämä miekan kantaja voisi olla vaarallinenkin. Ja toki uros olikin, ei sitä sovi käydä kieltämään, turhaan ei tuokaan sentään tappanut, vain tarvittavassa määrin.
"Siksi ihmettelenkin suuresti, että miksette te, neiti Aamunkajo, kuulu Lahkoon. Herra ei varmasti pidä siitä, että lahkolainen ottaa puolisokseen sellaisen, joka ei salli hänen läsnäoloaan..." Rej vielä lisäsi, painottaen sanojaan sen verran, että niiden sanoma oli selkeä. Sinun täytyisi liittyä lahkoon, tai Revontulen kävisi huonosti. Muita vaihtoehtoja ei ollut. Vaan saluki ei kuitenkaan olisi se, joka pakottaisi nuoremman Lahkoon, ei. Se saisi olla naaraan oma puoliso, Revontuli voisi hyvin hoitaa homman aivan itse. Jos hoitaisi. Ei ollut uroksen tehtävä lahkottaa nuoria naaraita, joiden puolisot kuuluivat lahkoon, ei, se oli näiden puolisoiden tehtävä. Uros kammoksui pelkkää ajatusta, että hänen puolisonsa ei kuuluisi lahkoon. Tämähän voisi viedä pennut ennen kuin Herra pääsisi näiden elämiin ja sitten Rejin suku sammuisi. Ellei siskoilla olisi omia pentujaan. Tiedä siitä sitten.
"Mutta oletan, että neiti Revontuli kyllä tietää mitä on tekemässä", Rejtélyes vielä lisäisi aurinkoisesti, hymyillen leppoisasti ja kääntäen katseensa poispäin, antaen toisen koota ajatuksiaan. Jos niissä siis jotain koottavaa olisi.

Re: Vallatonta vapaamielisyyttä
Post by hitodama on Mar 19, 2011, 12:38

Aamunkajon korvat höristyivät ja kasvoilleen levisi ymmärtämyksestä kielivä ilme, kun Rejtélyes myönsi toden totta olevansa uskonnollista tyyppiä, kuuluen vielä samaiseen Lahkoon Reppanan kanssa! Nuorikon mielestä asianlaidan paljastuminen selitti monta asiaa, kuten esimerkiksi uroksen nimen kanssa sattuneen hassun tilanteen: vaikka Kajo ei tietenkään Herran palvelijoiden kieltä varsinaisesti ymmärtänyt, oli hän kuullut usein puolisonsa lausuvan sillä yksittäisiä sanoja ja rukouksia, mistä syystä hänkin oli alkanut sisäistää edes kielen sävyä. Ei ollutkaan siis mikään ihme, että kojoottikoira oli onnistunut salukin nimen lausumaan verrattain oikein.
"Ah, sepä hienoa!" keltamerkki tokaisi vilpittömän ilahtuneena, ennen kuin Rej jatkoi puhettaan oudon uhkaavaan sävyyn. Vaikka naaras huomasi kyseisen muutoksen, ei hän osannut jo kertaalleen epäluulonsa voitettuaan ryhtyä urosta pelkäämään. Tuskinpa miekkamies nimittäin pahaa tarkoitti, sillä toisen sanat olivat Kajon korviin niin absurdeja, että kyse täytyi olla vain jonkinlaisesta väärinkäsityksestä.
"Kyllä hän tietää, toki, mutta sen sijaan meillä taisi tulla tässä nyt jokin väärinymmärrys", nuorikko tokaisikin pahoittelevasti salukin viimein vaiettua.
"Minä sallin kyllä Herran läsnäolon Revontulessa ja kaikissa muissakin lahkolaisissa. Ei minulla ole mitään varsinaisesti Herraa vastaan, vaikka en itse voikaan Häntä palvella. Heimoni opit kun kieltävät ehdottomasti minua tappamasta ketään tai mitään muutoin, kuin ravintoa saadakseni. En siis voisi koskaan uhrata Herralle, mikä ymmärtääkseni ei lahkolaiselle oikein käy päinsä", Kajo selitti. Vaikka uhraamisen kanssa edes etäisessä tekemisissä oleminen oli kojoottikoirasta tuntunut aluksi hyvin väärältä ja kammottavalta, oli hän tottunut kyseiseen rituaaliin ja pystyi nykyisin hyväksymään sen muiden suorittamana. Siitä huolimatta hän tiesi, ettei olisi edes oman kuolemansa uhalla kyennyt itse moiseen toimintaan ryhtymään.
"Olen pahoillani, jos annoin mielipiteistäni aikaisemmin jotenkin väärän kuvan."

Re: Vallatonta vapaamielisyyttä
Post by ziharn on Apr 2, 2011, 23:51

Aamunkajon ryhtyessä selittelemään väärinkäsityksistä ja tämän omien uskomusten tiellä olemisesta Herran ja Lahkon kannalta, kohotti saluki arvioiden kulmaansa. Keltaiset, ehkä hieman oranssissakin vivahtavat silmät tutkailivat toista tämän selittäessä, ettei hän missään nimessä ollut Herran ja tähän liittyviä riittejä vastaan. Heimoni opit... Toisen heimo oli siis jotenkin näitä asioita vastaan? Ehkä toinen voisi vähän selittää jopa näistä heimon opeista, toinenhan ei tosiaan normaali koira, saati susi, ollutkaan. Ehkä toisen laji ja muutenkin ulkonäkö viittasivatkin tähän heimoon.
"Ah, vaan eipä meillä sitten näyttäisi olevankaan ongelmia! Pyydän kovin anteeksi aiheuttamaani hämmennystä", Rejtélyes totesi sitten aurinkoiseen sävyyn. Samassa kaikki uhkaavuus, mikä oli mustaturkkisesta koirasta huokunut aaltojen lailla, oli poissa, eikä varmasti ollut tulossa toviin takaisin. Iloinen, suorastaan hilpeä hymy oli palannut uroksen suupieliä kutittelemaan. Miekasta huolimatta kaikki pelottavuus oli tiessään ja ehkä niin oli Aamunkajon tapauksessa myös parempi.

Pitkä, keveän karvan peittämä häntä heilahti leppoisasti ja kiertyi nyt toiselle puolelle takajalan vierustaan ja peitti myös osittain toisen etutassun. Pitkät korvat rajasivat kasvoja melkoisesti ja saivat ne näyttämään entistä kapeammilta.
"Vaan voisitko kertoa tästä heimostasi lisää? Olisin hyvin utelias kuulemaan tällaisesta, enhän ole ennen heistä kuullutkaan", Rej kysyi sitten hetken mietittyään, miten asian esittäisi. Hetken aikaa vanhempi uros näytti jopa hieman anelevalta, kuin pieneltä pennulta joka tahtoi tietää jotain salaperäistä ja mystistä, josta oli ennen annettu vain kiusoittelevia vihjeitä. Koira odotti, pehmeä hymy huulillaan.

Re: Vallatonta vapaamielisyyttä
Post by hitodama on Apr 12, 2011, 23:32

Kajo naurahti lyhyesti ja heilautti vähättelevästi etutassuaan, kun väärinkäsitys jatkoi oikenemistaan ja salukiuros vaikutti olevan pian taas ystävällinen itsensä. Myös pahoitteleva sävy katosi nopeasti kojoottikoiran olemuksesta, eikä hän jäänyt turhaan murehtimaan sitä, mikä oli toisen mahtanut saada hänet ilmeisesti kovinkin lahkokriittiseksi persoonaksi uskomaan.
"Ei mitään, ei mitään", naaras jopa rauhoitteli anteeksi pyytelevää juttukumppaniaan, "puhumallahan se asia selvisi. Ja ymmärrän toki, että minun ja Revontulen järjestelyt saattavat kuulostaa hieman epätavanomaisilta, mutta meille ne sopivat hyvin."

Kun Rejtelyés sitten päätti udella tarkemmin naaraan omasta elämäntavasta, levisi nuorikon kasvoja koristava hymy yhä leveämmäksi samaa tahtia, kun häntänsä päätti kuin itsestään ryhtyä heilahtelemaan puolelta toiselle. Vaikka Kajo oli joskus kertoillut heimostaan ja sen tavoista joillekin andriaanalaisille, tuntui uusien asiasta kiinnostuneiden löytyminen hänestä aina yhtä miellyttävältä. Niinpä hänestä oli tälläkin kertaa erittäin innostavaa kuulla, että miekkamestari oli oman uskontonsa lisäksi oikeasti kiinnostunut myös toisten olevaisten elämänkatsontatavoista.
"Oi, tottahan toki minä kerron!" keltamerkki lupasikin aurinkoisesti ja kävi viimein uroksen tavoin nurmelle istumaan. Vaikkei häntänsä salukimaisen pitkäturkkinen ollutkaan, kiertyi sekin runsaan pituutensa ansiosta peittämään varsin kiitettävästi koiraeläimen kaikkia neljää tassua.
"Heimolaisemme, kuten minäkin ennen vanhaan, elävät mantereella. Laajoilla ruohotasangoilla, paljon isommilla kuin vaikka tämä niitty. Tapanamme on koristautua tällaisilla koruilla, katsokaapas..." Puhellessaan nosti naaras toisen etukoipensa ilmaan ja esitteli ylpeänä siihen kiedottuja koristuksia.
"Näitä laitetaan eri puolille kehoa sen mukaan, mitä kukin on elämänsä aikana kokenut ja oppinut."

// Varmaankin Kaamos Revontulensa kanssa voisi tälle suunnalle nyt etsiytyä, vai kuinka? =3 Hahmon puolikasvoitusoperaatio kun ainakin on ihan viittä vaille pelattu loppuun.
(Edit.) Sanoin Kaamokselle että sen kun tulee vaan, kun ei teikäläiseltä ole vastausta nyt kuulunut. ^^' //

Re: Vallatonta vapaamielisyyttä
Post by mira on May 8, 2011, 17:42

.: Jaa saavun iloisesti Reppanan kanssa paikan päälle :3 :.

Oli oikein kiva aamu, ja Revontuli pääsi pois havumetsästä - se oli erottanut juuri kaksi tappelevaa pentua, puolikuulaisen ja Lahkolaisen, toisistaan. Viha Puolikuulaisia kohtaan vain lisääntyi, kun se oli nähnyt Kekouanin repimässä Veodyrniä, viatonta (Revontulen mielestä) lahkolaista, joka oli vain lekotellut, kun Kekouanin kaltainen hullu oli käynyt kimppuun.
Naaras oli jopa löytänyt revityn naamansa peitteeksi pienen, vaaleanvioletin huivin ja narttu astelikin eteenpäin kohti Sirkan - tai siis Revontulen ja Sirkan - koloa, jossa naaraan oma rakas odotti.
Vaan pian ainokainen, näkevä ruskea silmä rekisteröi keltamerkkisen kojoottikoiran kauempana, ja myös toisen, salukiuroksen - uros oli Lahkolainen, ja vanhempi naaras kallisti kummissaan päätään. Mitä se teki Sirkan luona? Sakemannisukuinen kurtisti kulmiaan ja tukahdutti vinkaisun, sillä naaman puolisko oli edelleen arka - etenkin, kun karhea kangas hankasi vereslihalla olevaa naamapuoliskoa - mutta oli parempi pitää huivia, kuin kuljeksia ympäriinsä naamapuolena.
Koirasusi lähti kovempaa tahtia eteenpäin, huikkasi jo hyvän matkan päässä tervehdyksen. "Sirka!" se huudahti, hieman arkana mutta silti omana, ystävällisenä itsenään.
Naaras juoksi jo pian, ja irvisti hieman kivusta, naamapuolisko tuntui olevan niin kovin hellänä! Vähältä piti, ettei kyyneleitä valunut.
"Hei" narttu hymyili Sirkalle, ja sen jälkeen Rejille. "Olen Revontuli" se tevehti urosta nyökäten ja hieman nopeammin hengittäen.
Sen jälkeen se loi imelän, rakkauden täyttämän katseen kojoottikoiraan.

Re: Vallatonta vapaamielisyyttä
Post by hitodama on May 28, 2011, 18:27

// No niin, eiköhän tässä olla seisoskeltu aloillaan jo sen verran pitkälti, että vedetään peli nyt vain siististi pakettiin. Anteeksi Ziharnille kärsimättömyydestäni ja Kaamokselle siitä, että autohittaan Reppanaa nyt aika rumasti. ^^' //

Kajo veti henkeä ja oli jo jatkamaisillaan selitystä heimonsa tavoista, kun tuttu hahmo ilmestyi yllättäen niitynlaitaan.
"Oh", kojoottikoira henkäisi yllättyneenä, joskin selvästi hyvillään koirasusinaaraan saapumisesta. Nuorikon leveä virne koki kuitenkin kolauksen tulokkaan kutsuessa häntä Verinimellä, jonka olisi pitänyt olla varattu ainoastaan kaksikon korville - ei Rejn kaltaiselle puolitutulle, niin kohtelias uros kuin tämä osasikin olla. Vanhempi naaras oli kyllä tietoinen nimen käyttöön liittyvistä tiukoista säännöksistä, joten Kajon mieleen luikahti välittömästi pelko siitä, että toisella oli nyt jokin pahemman kerran vialla.
"Puolisoni, Revontuli. Hän, hän on näköjään tulossa kotiin", keltamerkki selitti nopeasti salukille, jottei tämä olisi kiinnittänyt liikaa huomiota Reppanan käyttämään nimitykseen.

Revontulen saapuessa pesäkololle nousi Aamunkajo taas seisomaan, ja vaikka toinen näytti päällisin puolin hyvinvoivalta ja esitteli jopa itsensä kohteliaasti Rejtélyesille, pani nuorikko nopeasti merkille tämän kasvoja peittävän huivinkaistaleen.
"Hei", naaras tervehdi kumppaniaan ja loi runsaasti kummastuneita katseita tämän uuteen vaatekappaleeseen. Tarpeeksi sakemanninpuolikkaan kasvoja tuijoteltuaan onnistuikin keltamerkki näkemään vilahduksen siitä, mitä kangas peitti alleen, eikä hän saanut peitetyksi huuliltaan karkaavaa kauhistunutta henkäystä.
"Revontuli, mitä sinun kasvoillesi--- Voi kamala, mitä on tapahtunut? Anna kun katson, tai ei ei, tarvitsen ensin yrttejä! Hyvänen aika, voi olisipa minulla kolossa valmiina jotain, tule mukaan niin katsotaan", alkoi kojoottikoira hädissään komennella samalla, kun hän ryhtyi tönimään rakastaan pikaisesti kohti heidän kotikolonsa suojaa.
"Anteeksi Rej", hän huikkasi pahoittelevasti urokselle mennessään, "kerron lisää heimostani joskus toiste!" Sen kummempia hyvästejä ei kojoottikoira ehtinyt jättää, ennen kuin hän luikahtikin jo hämärän onkalon uumeniin siinä toivossa, että pahoin loukkaantunut Revontuli seuraisi perässä.

// Kiitos pelistä! //

Re: Vallatonta vapaamielisyyttä
Post by mira on May 29, 2011, 12:12

.: Aneeksi minenkin puolesta, ja hito, ei haittaa ^^ :.

Revontuli huokaisi hieman ja huomasi toisen kummastelevat katseet. Kai se olisi pian pakko kertoa.. Ja Kajo ymmärsikin itse. Narttu alkoi puhua papattaa, ja Reppana soi anteeksi pyytävän katseen vanhempaan urokseen, ja lähti Kajon tönimänä pesäkoloon sisälle.
"Pysy kaukana Puolikuulaisista!" Revontuli huikkasi olkansa yli salukille.
Pian kaksikko mölläsi kolossa jee.

.: Kas näin, oli hauskaa vaikken ollutkaan kuin loppupuolella osana x) :.