Othello - RPGs

Befalas » Suo » Breath of the Swamp 

Breath of the Swamp 
Post by shiire on Jan 18, 2009, 20:34

// Hitodama kera Othellon, vain. //

Twister

Karmaisevaa. Syövyttävän oloinen, tiiviis usva verho leijaili suon yllä. Linnut eivät pihahtaneetkaan, yksikään elollinen olento ei liikahtanut upottavalla, Befalakselle kuuluvalla alueella. Heikko tuulen henkäys rapisutti kitukasvuisia puita, ja puistatteli valkeita suopursuja. Aamu oli aikainen, aurinko teki paluutaan taivaalle pitkän, loputtoman tuntuisen yön jälkeen. Muutamat ensisäteet saattoi heikosti erottaa taivaanrannasta nousevina, voimistuvina.

Vaikka suo oli tumma, aavemainen, silti yksi otus oli sinne matkannut. Tuo otus oli valkeaturkkinen, sekarotuinen koiraeläin. Jok' ikinen askelen päästi lotskahtavan äänen, nuoren eläimen astellessa kostealla suolla. Mustapunainen otsatukka heilahteli, samoin häntäkin teki, omassa rytmissään. Itseasiassa Djalalainen ei tiennyt, missä oli, ja miksi siellä oli. Kyllä pentu sen tiesi, että tassutteli suolla, mutta missä päin tuota Andriaana nimistä saarta.

Twister haukoitteli makeasti, venytellen hieman raajojaan pysähdyttyään kitukasvuisen männyn juurelle. Uros heilautti hiuksensa silmiltään, kuulostellen valkeilla korvillaan ympäristön ääniä. Edelleenkään eläimien ääniä ei kuulunut, vain tuulen suhinaa. Nuorukainen laski siron takamuksensa maahan, märkään sellaiseen. Jossakin solisi pieni, ilmeisesti kurainen suopuro. Kuitenkaan enempää Djalainen ei sillä päätään vaivannut, tyytyi vain istumaan yksinään puun vierellä.

Re: Breath of the Swamp 
Post by hitodama on Jan 18, 2009, 23:35

Aamun harmauteen oli eksynyt myös toinen koiraeläin, joka kuitenkin oli valkoturkkista varsin huomattavasti pienempi, chihuahua kun rodultaan sattui olemaan. Othello loikki leveästi haukotellen kosteassa maastossa, nyrpistelemättä pientä kuonoaan suon pilaantuneelle löyhkälle. Oikeastaan koko haju oli hänen mielestään varsin mielenkiintoinen, sellaista kun ei muualla Andriaanalla laajemmalti tavannut. Monin paikoin oli kyllä nättiä kukkaketoa ja valoisaa lehtimetsää ja auringon paahtamaa rantaa, mutta synkkää ja hivenen jopa karmivaa nevaa ei joka päivä päässytkään tutkimaan. Ainutlaatuinen tilaisuus sopi siis toki käyttää tehokkaasti hyödyksi.
Yönsä oli piskuinen uros viettänyt jossakin Befalasin ja Carmiksen rajamailla, jaksamatta päämäärättömien retkiensä päätteeksi palata enää Djalan turvallisille alueille. Vaikka oman lauman reviirillä oli toki mukava oleskella, huvitti elikkoa silloin tällöin lähteä leikkimään tutkimusmatkailijaa ja viipottaa pitkin kodikseen omaksumansa saarta. Eilen oli ollut sellainen päivä, ja kaikesta päätellen alkavastakin oli tulossa samanlainen.

Pompittuaan aikansa ympäriinsä litsahtivat Othellon tassut tavallistakin limaisempaan kohtaan suon epämääräisessä maastossa. Uros vinkaisi hivenen yllättyneenä, jääden tuijottamaan koipensa sisäänsä imaissutta mönjää. Jopa koiran oli myönnettävä, että kyseinen litku oli varsin iljettävää. Siitäpä syystä koetti piski nopeasti kammeta itsensä irti, vaan moinen temppu ei käynytkään niin helposti, kuin mitä chihu oli uskonut.
"Äh, irti musta suovesimuta!" Othello kivahti hermostuneena. Mitä kovemmin koira itseään tempoi, sitä sitkeämmin tuntui kura kuitenkin pitävän häntä otteessaan.
"Irti! Irti irti IRTIIIH!" yltyi rotukoira lopulta kiljumaan hermoja raastavan korkealla äänellään. Tuntui kamalalta pelkkä ajatuskin siitä, ettei hän päässyt liikkumaan tästä yhtään mihinkään! Paikallaan oleminen kun sattui olemaan liki kamalinta aktiviteettia, mitä nuorukainen saattoi pienessä mielessään kuvitella.

Re: Breath of the Swamp 
Post by shiire on Jan 19, 2009, 9:05


Valkoinen uros yskäsi, heilauttaen piskuisella pään liikkeellä punamustan harjaksen alkunsa pois vihreiden silmiensä edestä. Sumu oli alkanut hitaasti jo hälvenemään neva maisemaa pimentämästä, aurinko alkoi saada voimiaan takaisin, loistaa yhä kirkkaampana.

Kauempaa, mutta kuuloetäisyyden sisältä kantautuivat vinkunat ja huudot Twisterin korviin. Nuorukainen aluksi luimisti valkeat, suhkot teräväkärkiset korvansa, kuulostellen. Häntä roikkui epävarmana, jälleen tuo riivattu tyhmänrohkeus heräsi pennussa, syttyi pienelle, kasvalle liekille. Eihän sitä koskaan tietäisi, vaikka siellä olisi nälkäinen karhu raatelemassa saalistaan. Tarpeeksi lähelle päästyään uros eroittikin sumun ja kuraisen maan seasta pienikokoisen, vaalean otuksen.
" Ömm.. T-tarvitsetko apua....? " Hämmentyneenä Twister aavistuksen kurtisti toista kulmaansa, ujentaen kaulaansa & päätään kohti jonkin sortin koiraeläintä, tarkastelemaan toista lähemmin. Pitihän sitä nyt tietää, mille oikein puhuu.

Re: Breath of the Swamp 
Post by hitodama on Jan 19, 2009, 13:34

Eivät tuntuneet tempominen tahi huutaminen mutaan tehoavan, minkä Othellokin hetken yrittämisen jälkeen tuntui tajuavan. Hölmistyneenä jäi uros seistä tönöttämään ansaansa, tuijottaen maaperää ensin vihaisesti, ilmeensä sulaessa kuitenkin pian varsin murheelliseksi. Kaikeksi onneksi ei lieju tuntunut sentään imevän koiraa syvemmälle, mutta jumissa tässä nyt oltiin yhtä kaikki.
"Tyhmän tyhmän tyhmä muta", chihuahua vikisi, kun taistelutahtonsa alkoi lipua jonnekin synkän suon uumeniin.
Vasta joutuessaan tutkailemaan ympäristöä paikoillaan seisten, tuntui rotukoira oikeastaan käsittävän osan sen karmivuudesta. Kutkuttava jännitys alkoi muuttua selkää pitkin ryömiväksi kauhuksi, ja varsin suuresti uros säikähtikin kuullessaan liikettä puiden takaa. Kenties kyseessä oli sama kummitus, joka jokin aika sitten kylässä oli napannut Tingankin omakseen! Ja nyt mokoma oli tullut etsimään uutta ruokaa itselleen.

Juuri oli Othello aikeissa alkaa huutamaan minkä pystyi, kunnes mystinen kulkija asteli näkyviin ja osoittautuikin koiraeläimeksi. Käänteestä yllättyneenä jäi uros tuijottamaan toista suu ammollaan, kuin ei olisi ollut vieläkään aivan varma siitä, olisiko hyvä idea ryhtyä huutamaan vai ei. Toisen tarjotessa apua alkoi chihun piiskamainen häntä kuitenkin veuhtoa puolelta toiselle, epäluulon rippeiden kaikotessa tyystin.
"Tarvitsen, totta vie!" pantakaulainen kivahti helpottuneena. Ehkäpä hänen ei tarvitsisikaan viettää loppuelämäänsä suonsilmäkkeessä!
"En pääse pois tästä litkusta. Kisko mut irti, jooko?" nuorukainen pyysi katsoessaan toista varsin vetoavasti suurilla silmillään.

Re: Breath of the Swamp 
Post by shiire on Jan 19, 2009, 19:45

Toinen vikisi, alkaen väsytä jo mudassa riuhtomiseen. Suohon jumiin jäänyt oli koira, vieläpä puhdasrotuinen otus. Ja pieni sellainen, mutta kasvon piirteiltään muistutti aikusta. Hassuja juttuja tuollaiset miniatyyrit, ainakin Twisterin mielestä. Näytti siltä, että vieras olisi nähnyt aaveen, mutta uros jätti sen miettimättä, unohti vain samantien.

Othello tuijotti suu ammollaan, ja pyysikin myönsi tarvitsevansa apua. Pienesti nyökäten ja hymyillen, nuorukainen alkoi miettimään keinoa millä auttaisi lajitoverinsa ylös kura vellistä. Twister hoksasi toisen kaulapannan, ja mietti, kannattaisiko siitä yrittää. Kuitenkin Djalainen ymmärsi ettei siinä olisi mitään järkeä, ja alkoi rajusti miettimään pienoisen pääkoppansa sisässä, mitä tehdä. Fiksu saattoikin huomata kuinka valkoisen koiraeläimen päänpäällä syttyi kirkas hehkulamppu, kun pentu lähti kipittämään kohti lähintä kitukasvuista mäntyä. Rajulla, täydellä voimalla Twister alkoi kiskoa yhtä vahvaa oksaa irti, huonolla menestyksellä. Jokin rasahti silloin nuorukaisen tassun alla. Pitkähkö, jämäkkä, mutta aavistuksen laho oksa. Koiraeläin nappasi paksun kepin teräviin hampaisiinsa, tassutellen nopealla tahdilla ansassa olevaan Othellon luo.
" Nappaa kiinni! " Djalainen lausahti, ojentaen kepukkaa toista kohden, kuitenkin itse varoen ettei putoaisi juoksuhiekan kaltaiseen mutaan.

Re: Breath of the Swamp 
Post by hitodama on Jan 20, 2009, 11:00

Häntä edelleen vispaten ja ilme toivosta loistaen Othello tuijotti vierasta urosta, kun tämä näytti pohtivan suunnitelmaa pienempänsä avittamiseksi. Kun nyt ei pahemmin liikkuakaan voinut, ehti chihuahua jopa tutkailla hieman toisen ulkonäköäkin katseellaan. Vieras ei näyttänyt kovinkaan vanhalta, eikä ollut muutoinkaan mikään koon jättiläinen. Kaikin puolin mukavalta otukselta vaikutti ja nopeasti rotukoira jo pohtikin, saisikohan tuosta ihan kunnon seuraakin, jahka tästä mutakuopasta vain päästäisiin.
Kun vieras näytti keksineen jotakin ja lähti talsimaan kohti pientä väkkyräistä mäntyä, seurasi Othello edelleen toisen toimia intensiivisesti tuijottaen. Pikkiriikkisen hetken ajan vilahti uroksen mielessä ajatus siitä, kuinka toinen vain kävelisikin pois ja jättäisi hänet tänne nääntymään. Nopeasti oli moinen typerä aate kuitenkin historiaa, kun valkoturkki näytti löytävän jotakin "kättä pidempää" itselleen.

Hetken näytti Othello olevan aavistuksen ulalla siitä, mitä kepukalla mahdettaisiin tehdä, mutta ohjeistusta saatuaan kirkastui ilmeensä jälleen monella asteella.
"Selvä!" nuorukainen hihkaisi ja iski pienet leukansa tarmokkaasti murahtaen karahkaan kiinni.
"Vefä nyt!" rotukoira jatkoi malttamattomana, suussa olevan oksan saadessa puheensa kuulostamaan aavistuksen epäselvältä.

Re: Breath of the Swamp 
Post by shiire on Jan 20, 2009, 20:27


Twister odotti, jotta toinen ehtisi ottaa kiinni, ennen kuin alkaisi vetämään. Kun toinen tarrasi kiinni, ja sanoi jotain, nuorukaisen ajatus katkesi lyhyeksi ajaksi. Mitä toinen mahtoi tarkoittaa tuolla oudolla huudahduksella? Pian pentu ymmärsi toisen epäselvästä puheesta. Se oli siis tarkoittanut vetämistä! Djalalainen paransi hampaillaan otettaan kepukasta, ja alkoi kiskoa niin kovaa kuin pystyi, täydellä teholla.

Vaikka sekarotuinen ei ollutkaan mikään vahva, silti se yritti kaikkensa, eikä vielä hetkeen ainakaan väsyisi. Pitihän pulassa olevia auttaa henkensä mitalla, sen oli nuoriherra oppinut jo pienenä. Muta Twisterin tassujen alla alkoi luistaa, melkein onnistuen kumoamaan nuorukaisen. Kuitenkin pentu paransi parhaansa mukaan asentoaan ja otettaan tikusta. Toivottavasti tuo uusi miniatyyri pääsisi ylös kuravellistä.

// Lyhykäinen. :<

Re: Breath of the Swamp 
Post by hitodama on Jan 22, 2009, 10:54

Vieras alkoi Othellon käskyn mukaisesti vetää, ja suorastaan äkäistä muistuttava ilme naamallaan keskittyi chihuahua pureutumaan kaikin voimin kiinni oksankarahkaan. Ehkäpä pikkupiski jossakin sisimmässään todella tajusi, että tämä oli likimain hänen ainoa mahdollisuutensa mudasta irrottautumiseen.
Hetken jos toisenkin jatkui kaksikon veto-operaatio, vaan hitaasti mutta varmasti alkoi sitkeä lima antaa periksi. Pikkuhiljaa kuoriutuivat rotukoiran jalat näkyviin kuran uumenista, kunnes erikoisen plopsahduksen saattelemana irtosi koira kokonaan tahmeasta ansastaan. Innostuksesta ja yllätyksestä vinkaisten irrotti Othello otteensa ja sen seurauksena lensi varsin sekalaisena myttynä kierien pitkin kostean maan pintaa.

Liukunsa pysähdyttyä katseli chihu hetken erittäin pöllämystyneenä ympärilleen, kuin tajuamatta mitä oikein oli tapahtunut. Pian ymmärryksen tuoma hymy kuitenkin nousi uroksen huulille ja häntänsä alkoi jälleen vispata onnellisuudesta kielien puolelta toiselle. Vaikka rotukoira oli kuin kuralammikossa uitettu, jopa pinkin nenänsä ollessa ruskean mudan peittämänä, oli hän erittäin onnellinen vapautumisestaan.
"Hihiheh hienoa! Kiitos! Se oli mahtavaa", Othello kiitteli päästyään kapuamaan takaisin jaloilleen. Nopeasti nuorukainen pomppi pelastajansa luokse ja suuntasi suoranaista palvontaa hohkaavan katseensa toiseen.
"Pelasitit mut! Kuka sä oikein olet?" uros tiedusteli paikallaan tepastellen.
"Mun nimi on Othello ja mä olen Djalasta. Ja mä olen... Olen... Chihuahua! Joo, se se oli. Se on vaikea nimi muistaa", koira jatkoi nopeasti ja jälleen herännyttä tarmoaan puhkuen.

Re: Breath of the Swamp 
Post by shiire on Jan 25, 2009, 19:17


" Twister. Siis nimeni on Twister. " Nuorukainen esittäytyi, ja hymyili iloisesti saatuaan vilkkaan otuksen pois mudasta.
" Eipä mitään. Oli mukava auttaa sua, Othello-chihuahua. " Djalainen lausahti, ravistellen turkkiaan puhtaaksi siihen sinkoutuneista kurapaakuista. Tuon häntä heilui vimmatusti ja ystävällisesti, pennun mielestä oli erittäen mukavaa kun oli tuollainen suupaltti kaverina suolla.

" Ootko säki Djalassa? Mä meinaan oon! " Nuorukainen virkkoi älyttyään toisen kuuluvaan vielä samaan laumaankin. Tästä tulisi varmaan hauska päivä, siitä Twister oli varma.
" Mistä päin tulet, entä minkälainen oli sun menneisyys? " Valkoturkkinen höpötti pomppien riemuissaan kurassa pienikokoisen rotukoiran ympärillä energisesti. Sitä kiinnosti tietää kaikki toisesta, eikä se malttanut pysähtyä hetkeksikään vain istumaan ja tuijottamaan.

Re: Breath of the Swamp 
Post by hitodama on Jan 27, 2009, 11:05

Hännällään viuhtoen ja päätään kallistaen tuumaili Othello hetken toisen nimeä, todeten pian sen olevan oikein kelpo nimitys. Twister kuulosti jotenkin energiseltä ja toimeliaalta, miltä nimen kantajakin aktiivisen chihun onneksi vaikutti.
"Tosi kiva tutustua, Twister-valkoturkkinenjapunaharjaksinenkoira", räpätti piski, yrittäen kehittää toiselle yhtä hienon rotunimen, kuin mitä chihuahuakin eittämättä oli. Yritys epäonnistui mojovasti, mutta ruskeaturkkinen piski ei vaikuttanut havainnoivan sitä alkuunkaan.
Toisen esimerkkiä seuraten ravisteli Othellokin lyhyttä turkkiaan esiin mutakertymän alta, ja varsin hienossa kaaressa kuraa lensikin suuntaan jos toiseen. Operaationsa jälkeenkin näytti nuorukainen varsin nuhruiselta, mutta ainakin enin lika oli palannut sinne, mistä oli tullutkin; petollisen suomaaston pohjalle.

Puheen kääntyessä Djalaan hihkaisi Othello ilahtuneena ja suorastaan hyppäsi nopealla loikalla ilmaan silkasta innostuksesta.
"Oon mä! Hitsi, oon tavannu lähiaikoina tosi paljon djalalaisia. Tingakin oli. Mutta Djala onkin ihan paras lauma, johon mun mielestä pitäisi kaikkien liittyä", piski selitti tarmokkaasti, kuin olisi jotakin laumojen eroavaisuuksista ymmärtänytkin. Djala nyt vain sattui olemaan hänen mielestään ehdoton ykkönen, koska hän itse siihen sattui kuulumaan.
Menneisyyksistä ja tulosuunnista ei Othello enää sen sijaan niin kovin innostunutkaan, vaikkei toki iloinen virne kasvoiltaan mihinkään lähtenyt. Hän vain ei suoraan sanottuna ihan tarkkaan toisen sanojen tarkoitusperiä tainnut käsittää.
"Öö oon kulkenut aika ristiin rastiin. Tuossa Befalasin ja Djalan rajoilla nyt viimeksi. Niin ja kylässä! Sinne en kyllä mee vähään aikaan. Oon melko varma, että kummitus söi kaverini siellä", uros kertoi, puheensa käydessä loppua kohden lähes kuiskaukseksi. Ei sopinut pitää liikaa mölyä asiasta, jos aaveet vaikka olisivat jossakin kuuloetäisyydellä.
"Mistäs sä sitten tulet?" kysyi nuorukainen pian vastaavasti Twisteriltä.

Re: Breath of the Swamp 
Post by shiire on Feb 1, 2009, 16:39


Twister jäi hämmästyneenä katsomaan toista joka saneli minkä suustaan kerkesi todella pitkiä sanoja, joista pentu ei ymmärtänyt sanaakaan.
" Mi-ten sä voit sa-noo noin pit-ki-ä sa-no-ja put-keen? " Nuorukainen tavasi vieläkin hämmästyneenä toista Djalaista katsellen.

Tyytyväisenä Twister kuunteli toisen juttua, hämmästyen yhä uudelleen ja uudelleen pienikokoisen jutuista. Kuitenkin ilme kauhistui pian.
" Oikee AAVE? " Djalainen kysyi, tuon leuan loksahtaessa auki.
" Siis ihan oikeesti? " Valkeaturkkinen kaillotti keskellä suota, linnutkin lennähtivät ilmaan nuorukaisen huutaessa täpinöissään.

Kuitenkin nopeasti pentu sepitti lyhyen tarinan tulomatkastaan suolle, joka kuului Befalakselle, joita ei nuorukainen koskaan ollut nähnytkään.
" Mä tulin tänne meijän lauman Hiekkarannalta, jossa mä tapasin kaks hassuu aikuista. Joku Kenzie ja Ivyon. Tai sellanen. Mä en jaksanu niitten tyhmii aikuisten juttui ja läksin tänne. Sun kaa on paljon kivempaa! " Uros naurahti ja hypähti pystyyn, odottaen jos toinen kertoisi nyt jotain aaveeseen liittyen.

Re: Breath of the Swamp 
Post by hitodama on Feb 4, 2009, 0:36

Häntää heiluttaen ja käkättävästi nauraen Othello kuunteli, kuinka hänen nopea puhetyylinsä hämmästytti Twisteriä. Ei pikkuinen toisen sanoista osannut loukkaantua tai edes mitään kielteistä ajatella, vaan oli valmiina selittämään toisella parhaansa mukaan.
"En jaksa käyttää nii-in hirmu kauaa jonkun jutun sanomiseen. Sanonnopeastivainsitten. Mä en tykkää hitaista asioista", chihuahua kertoi kirjaimellisesti paikoillaan loikkien. Tuli varmasti paremmin kuin hyvin selväksi, ettei uros sietänyt hitautta muillakaan elämän aloilla, kuin vain puhuttujen juttujen kanssa.

Kummituksesta puhuminen sai juttukumppanin huutamaan sellaisella voimalla, että hetken aikaa se näytti litistävän pienen koiran vasten maastoa. Hetkeksi ääni sai Othellonkin vaimennettua, mutta lyhyen blackoutin jälkeen palasi koira takaisin keskusteluun päätään nopeasti ravistaen.
"Joo joo joo oikeesti!" uros vakuutti kuonoaan voimakkaasti nyökäyttäen. Vaikka valkoturkkinen siirtyi pian puhumaan chihun kehotuksesta omista tekemisistään, oli Oth varma, että aavejuttuun palattaisiin vielä.
Jälleen kikatti rotukoira lyhyesti saatuaan kehuja punatukalta, hänen alkaessa samassa kiertää pientä ympyrää toisen edessä. Ei voinut suoranaisesti väittää, että koira olisi mitenkään nolostuvaa tyyppiä ollut, mutta poikkeushan tunnetusti sen säännön vahvisti.
"Aikuiset on joskus aika hassuja. Ne ei paljon ikinä halua tehä mitään kivaa", uros pohti, painottaen lausahduksensa loppuosaa. Täysin jäi tosin elikolta unohduksiin se seikka, että jo parivuotiaana oli uros itsekin aikuiseksi laskettavissa. Vaan kaiketi mieleltään nuori oli ruumiiltaankin nuori, tai jotakin muuta yhtä epäloogista.

Kun menneet seikkailut oli kerrattu, ajautuivat Othellon ajatukset kesken jääneeseen aavejuttuun. Tässä tönöttäminen alkoi kuitenkin ottaa voimille, joten anovasti pikkukoira suuntasikin katseensa Twisteriin.
"Voitaisko me vaikka kävellä vähän? Mä kerron samalla siitä kummituksesta", chihu lupasi. Odottamatta toisen vastausta loikki koira kuitenkin jo muutaman metrin päähän, toivoen oman liikkeensä kannustavan toistakin lähtemään etenemään.
"Mä en kyllä oikeestaan nähnyt sitä, mutta oon melko varma että se söi Tingan. Tai vei sen ainaski pesään tai tai johonkin sellaseen. Tingakin oli chihuahua!" Etenkin viimeksi mainittu oli Othista erittäin mainitsemisen arvoinen asia, sillä eipä hän ollut liiaksi tapaillut saman rotuisia tovereita pentuaikojensa jälkeen.

Re: Breath of the Swamp 
Post by shiire on Feb 8, 2009, 10:44


" Aaa. " Uros myhäisi iloisesti kuultuaan selityksen chihuahuan nopeaan puheeseen. Kuuliaisena pentu kuunteli vaaleaturkkisen selostuksia aaveista, aikuisita, kaikesta mistä tuo nyt sattuikaan puhumaan. Vastaukseksi liikkumiselle Twister nyökkäsi, hypähtäen reippaasti eteenpäin, varsin mojovan loikan siiskin. Siitä se jatkoi asteluaan, kuitenkin odottaen Othelloa vierelleen.

" Oliks Tingakin chiuuhauuuha? " Nuorukainen osasi huonosti lausua vaikean rotusanan, ja saikin sen sanottua väärin. Ja innoissaan pentu vielä sai venytettyä sen pitkäksi, hassunkuuloiseksi sekasotkuksi. Samalla kun Twister asteli, tuon valkea häntä keinui puolelta toiselle, iloisesti edes takaisin.

Aurinko oli jo noussut kunnolla porottamaan taivaalla, vaikka kylläkin vielä varsin heikosti. Taivas oli kauniin sininen, jota koristelivat pehmoiset, pumpuliset pilvet. Suon kasvit, kitukasvuiset sellaiset tuoksuivat varsin voimakkaasti, parhaansa mukaan yrittäen peitellä mutaisen suon karmaisevia hajuja.

Re: Breath of the Swamp 
Post by hitodama on Feb 8, 2009, 22:29

Hetkeksi levisi ihasteleva ilme Othellon kasvoille Twisterin loikatessa yhdellä hypyllä hänen ohitseen. Joskus, varsin harvoin tosin, chihuahua toivoi itsekin olevansa hieman nykyistä suurempi ja voivansa pomppia paikasta toiseen tuollaisella tehokkuudella.
Nopeasti lähti uros kuitenkin viipottamaan toisen perässä pitkin soista maastoa. Totta puhuakseen ei piski tainnut edes huomata, kuinka toveri hänen rotunsa komean nimen lausui jokseenkin päin männikköä.
"Joo joo oli se. Aika hassun näkönen tosin, sillä oli ihan kummallisia koruja ja kaikkia", koira räpätti loikkiessaan tarmokkaasti parin vänkyrän juuren ylitse.
"Mutta niin, se kummitus siis. Me oltiin menossa etsimään jotain kummitustaloa kylästä, mutta sitten Tinga vaan katosi. Olen melko varma, että kummitus ei halunnut meitä sen kotiin ja siksi söi Tingan", chihu tarinoi parhaansa mukaan aavemaista sävyä tavoitellen, mikä tosin oli varsin hankalaa kun sattui omaamaan mitä ärsyttävimmällä tavalla kimittävän äänen.

Jälleen yhden käpristyneen juurakon ylitse kavuttuaan käänsi Othello suurten silmiensä katseen kohti Twisteriä. Kuinkahan paljon toinen mahtoi tietää kummitusten olemassaolosta?
"Ootko sä ikinä nähnyt kummitusta?" nuorukainen tiedustelikin päätään kallistaen. Olihan se nyt sääli, jos kaveri oli moiset yliluonnollisuudet onnistunut missaamaan.

Re: Breath of the Swamp 
Post by shiire on Feb 11, 2009, 19:05

Uteliaasti, chiuhauhauan puoleen kumartuen valkoturkkinen kuunteli tarinoita Tingasta & kummituksesta. Kerta toisensa jälkeen pennun vihreät silmät pyöristyivät lautasen kokoisiksi, ei nuorukainen ollut ennen moisia juttuja.

" En oo! " Kovasti olisi Twister halunnut aaveen nähdä, mutta huonolla tuurillaan oli uros nekin ehtinyt jättämään välistä. Pieni masennus valtasi Djalaisen, sitä harmitti todella paljon kun toinen oli sellaisen nähnyt, hieman kateellinenkin taisi nuori herra olla.

Suon rajassa, jonne olivat kaksikko päätyneet asteltuaan mukavan matkaa, istuutui valkoturkkinen puun alle.
" Miten sä oot ehtiny tehä kaikkee NOIN jännää? " Pentu räpätti innostuneesti, tuskin malttaen pysyä paikoillaan.

Re: Breath of the Swamp 
Post by hitodama on Feb 12, 2009, 12:02

// Hei btw kannattaisi varmaan laittaa AK:ssa oleva Caramelin linkki viemään hahmosivuille; nyt se vie vain hahmon profiilikuvaan. ; ) //

Pienoinen pettymys tulvahti lyhyenä aaltona Othellon mieleen, kun ei toverinsa kuulunut kummituksista juuri tietävän. Vaan Twisterin ilmeen muuttuessa niin ikään varsin harmistuneeksi, mutristui chihuahuan suu hetkeksi erikoisesti kurttuun.
"No okei, en mäkään oo varsinaisesti nähnyt kummituksia", uros myönsi myötätuntoisesti ja kaiken lisäksi totuudenmukaisesti. Ei hän ollut kyseistä seikkaa aiemmin oikeastaan edes ajatellut, mutta toisen lohduttamiseksi oli varmaan ihan hyvä idea kuitenkin asiasta mainita.

Nopeammin kuin chihu olisi ikinä osannut arvatakaan, asteli kaksikko kohti suon reunamaa. Puut muuttuivat korkeammiksi ja maasto kiinteämmäksi, puhumattakaan mädäntyneen hajun haihtumisesta. Näitä asioita ei Othello kuitenkaan liiaksi pannut merkille, sillä hän keskittyi ajattelemaan varsin kuumeisesti.
"Häh, ai joo! No mä vaan kuljen paljon kaikissa jännissä paikoissa. Ei saa olla liikaa paikoillaan", uros vastasi kuitenkin ystävälleen, joka näytti istahtaneen puun varjoon. Rotukoira kipitti toisen vierelle ja seurasi tämän esimerkkiä, istuutuen täten toisen vierelle.
"Sullekin tarvitaan selvästi jotain jännää hommaa", koira paljasti ajatuksensa ja kurtisti kulmansa jälleen mietteliäästi ruttuun.
"Luuletko, että suolla vois asua jotain suohirviöitä?" hän kysyi hetken kuluttua Twisteriltä, kääntäen suurten silmiensä katseen kohti suurempaa koiraeläintä.
"Jotain, joka viihtyy jossain ällöttävässä limassa. Sellaisessa, johon mä jäin kiinni. Hei ajattele, jos se olikin joku kaamea otus joka piti musta kiinni?!" pikkupiski keksi nopeasti ja loikkasi innostuksissaan takaisin pystyyn.

Re: Breath of the Swamp 
Post by shiire on Feb 18, 2009, 18:57


Hitusen pennun oloa helpotti, kun tuo sai kuulla ettei toinenkaan varsinaisesti ollut aaveita nähnyt. Kuitenkin, nuorukaisen mielestä oli väärin että toinen oli saanut silti kokea otuksen läsnäolon. Pienoinen virne palasi pian valkoturkkisen kasvoille, uros oli päättänyt alkaa keittämään kunnon soppaa kummitus-hössötyksestä. Tohtinut ei punamusta hiuksinen kuitenkaan keskeyttää toisen puhumista, joten sekarotuinen kuunteli kiltisti loppuun.

" Ai suoHIRVIÖTÄ?! " Hetken näytti herra ihmettelevän, mutta palautti pian machoilevan ilmeen kasvoilleen.
" En mäkään oo varsinaisesti hirviötä taikka kummitusta nähnyt, mutta mun isä oli aave! Äiti kerto mulle kun olin pieni!" Twister sanoi pontevasti, varmana että toinen uskoisi nuorukaisen valheen.

Re: Breath of the Swamp 
Post by hitodama on Feb 19, 2009, 23:22

Othellon suu venyi jälleen kerran leveään hymyyn, ja piiskamainen häntänsä alkoi huiskia voimalla puolelta toiselle.
"Joo, hirviö! Joku joku oiii-iikein ällöttävä ja kamala ja ja ja ruma!" chihuahua luetteli sitä mukaan, kun epämiellyttävät adjektiivit pulpahtelivat hänen mieleensä.
"Saattoi hyvinkin asua siellä mutakuopassa", uros päätti kuonoaan nyökäyttäen. Täysin mahdollistahan se oli, vaikkeivät he sitä olleet kumpikaan ihan tarkkaan ottaen nähneet.

Suohirviöt kuitenkin unohtuivat sen sileän tien, kun Twister päästi ilmoille oikean vuosisadan paljastuksen. Kaikki käynnissä ollut liike katosi, kun Othello tuntui jähmettyvän patsaaksi silkasta ällistyksestä. Leukansa jäivät auki, mutta hymy pyyhkiytyi suupieliltä varsin nopeasti.
"Isä..? Aave..?" rotukoira äimisteli, uskoen toisen juttuun jokaisella solullaan. Toki toverin sanat kuulostivat aivan hirmuisen hurjilta, mutta olihan tässä maailmassa sentään tappajahaukia ja keijukaiskoiriakin, joten miksei sitten aaveen ja koiran risteymiäkin? Tämä tosin herätti uuden kysymyksen, joka sai kylmät väreet kulkemaan pitkin pikkupiskin selkää.
"Mut mut mut mut sittenhän säkin olet ainakin puoliksi, tuota, kummitus?" koira pohti päätään kallistaen. Vaikkei yleensä ollutkaan mitenkään epäluuloista sorttia, tunsi chihu yllättävää halua astua muutaman askeleen kauemmas toisesta.
"Onko sulla siksi valkonen turkki?"

// Jos teikäläinen nyt kerran jumittelee, kuten ilmoituksissa sanelit, niin voisimme pelata tämän lyhyesti loppuun jotenkin tällä tavoin: Twister kummitustaustaansa vedoten säikäyttää Othellon tyyliin sanomalla pöö ja Oth lähtee pinkomaan karkuun, lähtien pois suolta. The end. Kävisikös tällainen? =) Helppo ja nopea ratkaisu. //

Re: Breath of the Swamp 
Post by shiire on Mar 2, 2009, 18:49

// Juu, sopihan tämä. Jos vaikka nyt jo tässä pelityksessä jo "hoitelen" asiat. Esimerkiksi voisi tuo Twister pikkukaverin säikäyttää, juosten perään ja sitten kadottaen chiun. Käypi siis loistavasti. //


Ilkikurinen virne kohosi vaaleaturkkisen kasvoille. Tästähän saisi melkoisen jymyjutun! Siitä nuorukainen oli varsin varma, ja nosti päätään kääntäen sitä dramaattisen oloisesti.
" Kyllä, isäni oli itse legendaarinen Punaturkki! Joka pystyi syövyttämään katseellaan ja tappamaan mielellään.. !" Pentu saneli kaiken maailman juttuja minkä suustaan kerkesi pyöräytellen villisti, pelottavasti oliivin vihreitä silmiään.

" Olen osaksi kummitus, ja siksi valkea turkkinikin. Olen Punaturkin jälkeläinen! " Twister lausahti, naurahtaen pahaaenteilevästi perään. Hetkiseksi uros hiljeni, jäykistyi. Loistavasti näytellen valkoturkkinen kaatui kuin kituen maahan sätkien.
" Muodonmuutos tapahtuu... Muutun tappajaksi.. aaveeksi.. " Uros sepitti hölmöjä valheitaan, räpsäyttäen silmänsä kiinni.

Useiden minuuttien jälkeen nuorukainen liikahti. Sitä seurasi raivokas hyppy seisomaan hullun katse silmissään.
" RÄÄÄÄÄYYYYYHHHH!! " Punamusta harjainen huusi, linnut suolla nousivat peloissaan lentoon. Twisterin tarkoituksena oli ollut pelottaa Othello todella pahoin.

Re: Breath of the Swamp 
Post by hitodama on Mar 4, 2009, 11:57

// Näinpä teemme siis. //

Othellon ilme muuttui hetki hetkeltä ällistyneemmäksi, kun vielä äsken oikeinkin mukavalta toverilta vaikuttanut Twister alkoi tarkemmin kertoilla sukujuuristaan. Ei chihuahua saanut sanaakaan suustaan, vaan tuntui suorastaan jähmettynen paikoilleen - liekö sitten hämmennyksestä vai ihan kauhusta, joka suurista silmistä paistoi. Liioin ei käynyt mielessään omituinen ristiriita "Punaturkiksi" kutsutun aaveen jälkeläisen turkin valkoisuudesta, tai mistään muustakaan. Ajatuksetkin olivat jäätyneet niille sijoilleen.

Aavekoiran hiljennyttyä oli chihu kuitenkin juuri kysymäisillään varoen jotakin, mutta puheensa jäi noloksi suun aukomiseksi toisen kaatuessa äkisti maahan. Pienesti vinkaisten hypähti Othello säikähdyksestä ilmaan, jääden sitten kuitenkin yhä lamaantuneena tuijottamaan toisen toimia. Muodonmuutosta, kuten Twister asian oli ilmaissut.
Minuutit kuluivat, ja pikkukoiran ruumis alkoi yllättäen täristä melko holtittomasti. Häntä pelotti hirvittävästi, mutta jalat eivät suostuneet hievahtamaankaan. Mielessään pyöri tasan yksi ajatus: hänelle kävisi pian samoin, kuin Tingallekin. Hän päätyisi kummituksen muonaksi.

Lopulta hiljaisuus päättyi Twisterin loikatessa karjuen ylös, valkoturkin onnistuessa pelotteluyrityksessään paremmin kuin hyvin. Ei olisi uskonut, kuinka paljon ääntä pienestä chihuahuasta saattoikaan lähteä.
"ÄÄÄÄÄEEEEE!!" kiljui eläin sellaisella voimalla, että äsken lentoon pyrähtäneet linnut todennäköisesti päättivät olla enää koskaan palaamatta suolle. Ääni tosin aiheutti myös sen, että Othello sai lopultakin jalkansa toimimaan, jolloin lähti piski pinkomaan melkoisella tarmolla kauemmas kummitustoverista. Pois, pois, takaisin Djalan turvallisille maille. Johtaja kyllä suojelisi häntä moisilta hirviöiltä, jos hän vain ikinä laumansa maille asti pääsisi.

Pieni kooltaan kun oli, katosi Othello ihmeen taidokkaasti metsän aluskasvillisuuden sekaan. Äänensäkin pääsi jossakin vaiheessa ehtymään, joten senkään avulla ei häntä liioin päässyt enää jäljittämään. Ja toden totta, jälleen juoksi chihuahua yhtä mittaa takaisin Djalan alueille varmana siitä, ettei suolle enää jalkaansa laskisi.

// Sinne säntäsi. Kiitos toimintarikkaasta pelistä. Oli oikein metkaa! n__n //

Re: Breath of the Swamp 
Post by shiire on Mar 8, 2009, 21:43

Huudahdettuaan pentu hyppäsi ilmaan nauraen iloisesti, ummistaen silmänsä hekotuksen ajaksi. Nuorukainen ei meinannut saada henkeä makean naurunsa takia, mutta onnistui köhimään itsensä normaaliin tasaan. Kun Twister vihdoin alkoi etsiä katseellaan Othelloa, toinen oli kadonnut täysin. Valkoturkkisen valtasi huolestuneisuus ja - pelko. Mitä pikkuruiselle chiuhualle oli tapahtunut? Oliko se oikeasti säikähtänyt?

" Othello! Minä... minä vain pilailin.. Tule takaisin! Älä .. jätä ... minua! " Djalainen huusi, säntäillen jokaiseen suuntaan vuoron perään kulmat hätääntyneinä kurtistuen. Kuitenkin kun punamusta harjainen ymmärsi toisen lähteneen, lähti uros itsekkin pää nuokuksissa, surullisena suon reunamaa tallustelemaan uusille retkille.

// Kiitos pelistä myöskin! Kanssasi oli hauska pelata. ^o^ //